Vesa Kanniainen
Pihlanto Pekka: Holistinen ihmiskäsitys

Arvioita Pekka Pihlannon esitelmästä 22.5.2003 ja Pekka Pihlannon vastakommentit

1. Homo economicus ja holistinen ihmiskäsitys.
2. Teemme yhteiskuntapolitiikkaa vaikutusarvioiden pohjalta.
3. Holistinen ihmiskäsitys on liian yksilökeskeinen.
4. Voidaanko talouprosessia ennustaa.
5. Mikä on ero ihmisellä ja eläimellä.
6. Taloustiede tuli kokouksessa väärin ymmärretyksi.
7. Myös taloustieteessä on holistista ihmiskäsitystä rakennettu.
Palautetta
Lähetä palautetta!

VK:	1. Homo economicus ja holistinen ihmiskäsitys. Pihlanto tutkii holistista ihmiskäsitystä, joka tunnustaa ihmisen kompleksisuutta ja epäjohdonmukaisuutta. Vastakkain asetettiin taloustieteen rationaalinen homo economicus ja holistinen ihminen. Tunnen taloustieteen ihmiskäsityksen perin pohjin. Jos kysytään, kumpi on oikeampi ihmiskäsitys, vastaus on kiistaton holistinen ihmiskäsitys on oikeampi. Jos puolestaan kysytään, onko taloustieteen rationaalisesta ihmiskäsityksestä mitään hyötyä, on kysyttävä, mikä on tieteen tehtävä yleisesti ja taloustieteen tehtävä erityisesti.
PP:	Nämä asetettiin kyllä tietyllä tavalla vastakkain, mutta en kiellä suinkaan taloustieteen homo economicus –oletuksen hyötyjä taloustieteen omissa malleissa ja kontekstissa. Sen sijaan kritiikkini kohdistui siihen (taisin ilmaista asiani puutteellisesti), että homo economicus –oletusta on ”siirretty” mm. liiketaloustieteen yhteyteen (malleista irrallisena) ja alettu jopa pitää sitä todellisen ihmisen riittävänä kuvauksena aivan organisaatiotason yhteyksissäkin. Tiedän, että taloustieteilijät mieltävät tämän oletuksen vain hyödylliseksi konstruktioksi, joka soveltuu hyvin heidän malleihinsa ja tarkoituksiinsa.
VK...	Jos lähdetään siitä, että tieteen tehtävä on lainalaisuuksien etsiminen ja dokumentoiminen, voisi sanoa, että holistisen ihmiskäsityksen edustajat eivät edusta eivätkä tee tiedettä. He eivät painota yleisiä havaittuja lainalaisuuksia vaan painottavat käyttäytymisen tilanne-situaatioriippuvuutta. Jos onnistutaan verifioimaan, että ihmisen käyttäytymisessä esim. 50 % (tai vaikka vain 20 %) olisi rationaalista ja 50 % holistista, voi hyvinkin olla, että lainalaisuuksia kannattaa metsästää. Holistinen ihmiskäsitys ei näytä anna sijaan lainalaisuuksille eikä niiden testaamiselle.
PP...	”Jos lähdetään siitä…” – olen aivan samaa mieltä. Lainalaisuuksien etsiminen on eräs tieteen tehtävä – mutta myös ilmiöiden kuvaaminen ja ymmärtäminen. Holistisen ihmiskäsityksen tarkoitus on kuvata ihminen kolmessa dimensiossa ja samalla osoittaa ihmiseen ja ihmisen tutkimiseen liittyvät kolme luonteeltaan erilaista problematiikkatyyppiä. Jos haluttaisiin tehdä vaikkapa psykologista tai muuta käyttäytymistutkimusta lainalaisuuksia etsimien mielessä, ihmiskäsitys voisi haluttaessa muodostaa eräänlaisen meta-tason viitekehyksen lainalaisuuksien etsimisellekin, mutta se ei tietenkään sellaisenaan tarjoa niitä. Kun puhutaan tieteellisyydestä on syytä muistaa, että holistinen ihmiskäsitys on (eksistentialistis-fenomenologinen) filosofinen konstruktio.
VK:	2. Teemme yhteiskuntapolitiikkaa vaikutusarvioiden pohjalta. Jäsennellyn politiikan vaikutusten arviointi ja valintojen tekeminen ”objektiivisesti” ts. muutoin kuin summittaista vallankäyttöä heijastaen (jossa siinäkin voi olla lainalaisuuksia) on mahdotonta holistisen ihmiskäsityksen pohjalta. Tässä Kullervo Rainio ilmeisimmin arvioi väärin. Arvioin niin, että esim. finanssipolitiikan täytynee perustua ajatukseen, että ainakin päällisin puolin vaikutusten suunta ja osaksi voimakkuuskin talouteen ja hyvinvointiin voidaan jollain tarkkuudella arvioida. Sama koskee kaikkea yhteiskuntapolitiikkaa. Teemme yhteiskuntapolitiikkaa vaikutusarvioiden pohjalta.
PP:	En usko, että Kullervo Rainiokaan ajatteli, että valintoja tehtäisiin ”holistisen ihmiskäsityksen pohjalta”. Tarkoitus oli vain sanoa, että ihmisen ymmärtäminen tämän ihmiskäsityksen kuvaaman ”situationaalisen säätöpiirin” termein auttaisi päätöksentekijää paremmin orientoitumaan tehtäväänsä, olipa hänellä mitä tahansa malleja samalla käytettävissään. Ihmiskäsitykseen sisältyvä näkemys ihmisen väistämättömästä subjektiivisuudesta auttaisi päättäjää ymmärtämään ihmisen ”objektiivisuuden” suhteellisuuden. Sillä suhteellista se on siitä huolimatta, miten vahvasti päättäjä uskookin olevansa objektiivinen ja hänen datansa luotettavaa.
VK:	3. Holistinen ihmiskäsitys on liian yksilökeskeinen. Holististen käsityksen ongelmaksi jää, niin kuin Seppänen aivan oikein esitti se, että holistinen on kovin ihmiskeskeinen eikä tarkastele ihmistä osana yhteisöä.
PP:	On mielestäni outoa sanoa holistisen ihmiskäsityksen ongelmaksi, että se on ”kovin ihmiskeskeinen”. Sehän on määritelmän mukaan sitä. Yhtä pätevä väite olisi, että taloustieteen mallien heikkoutena on se, että ne ovat kovin talouskeskeisiä, eivätkä ne tarkastele taloutta osana ihmisyhteisöä. – Situaationsa kautta ihminen tulee osaksi yhteisöä ja kaikkea muutakin, mihin hän on suhteissa. Tämä tarjoaa potentiaalin yhteisökytkentöjen huomioon ottamiseen. Nyt on huomattava, että ihmiskäsitys on eräänlainen perusmalli, jonka ulottuvuuksia voidaan täydentää/täsmentää kulloisenkin tarkastelukohteen mukaan. Se ei pyri sisältämään, eikä voikaan sisältää kaikkea, mitä sen arvioija keksii edellyttää.
VK...	Arvojen ja normien määräytyminen ei voi olla ihmisen sisäinen kokemusprosessi vaan se tapahtuu suhteessa toisiin ihmisiin. Tätä on moderni etiikan teoria. Ei siis riitä sanoa, että ihminen on situaatiossa. Seppänen oli oikeassa siinä, että situaatiosta tiedetään paljon enemmän. Tiedetään, että ihminen on situaatiossa suhteessa toisiin ihmisiin. Juuri tässä peliteoria tulee niin hyödyllinen, koska vain sen avulla voidaan arvioida systemaattisesti ihmisten vuorovaikutusta. Sen laajentaminen holistiseen suuntaan, mitä ehdotettiin, tuntuu järkevältä ja taloustieteilijä sen täysin hyväksyy, kunhan uskotaan siihen, että ihmisen käyttäytymisessä on myös lainalaisuuksia eikä se ole pelkkää kaaosta. Tapahtuu koordinaatiota. Etikkaa on tapa koordinoida.
PP...	Arvot ja normit määräytyvät sekä ihmisen tajunnallisissa prosesseissa että vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Vastaavasti, arvoilla ja normeilla ei ole mitään merkitystä, ennen kuin yksilö/yksilöt ymmärtävät ne tajunnoissaan – yhä uudelleen. Tämä on pohjimmiltaan yksilöllinen prosessi, ja juuri siksi samatkin normit, samassa kulttuurissa saatetaan ymmärtää eri tavoin. Seppäsen toteamus, että situaatiosta tiedetään paljon enemmän (kuin ajaltaan rajoitetun esityksen kalvoille sopii) on truismi. Rauhalan kirjoissa on esitetty laajoja esimerkkejä situaation komponenteista, samalla tuoden selvästi esiin, että niiden kaikkien luetteleminen edes yhden yksilön osalta on mahdotonta (ja tarpeetontakin). Situationaalisuus muodostuu ihmisen suhteista kaikkiin mahdollisiin hänen situaationsa komponentteihin. Voisi sanoa, että situationaalisuus on muuttuja tai muuttujajoukko, johon voidaan sijoittaa rajaton (tai ainakin kulloinkin tarpeellinen) määrä yksittäisiä arvoja. – Peliteoria on oma konstruktionsa, joka ei sano sitä, eikä tätä holistisesta ihmiskäsityksestä, eikä korvaa sitä. Näitä kahta voi kyllä esittämälläsi tavalla yrittää kombinoida toisiinsa. Saattaa olla, että vain peliteorian avulla voidaan arvioida systemaattisesti ihmisten vuorovaikutusta. Hintana on vain se, että arvioinnin kohteet ovat hyvin rajatut asiat. Samalla kokonaisuus jää arvioimatta.
VK:	4. Voidaanko talouprosessia ennustaa? Ennustamisesta käyty keskustelu sopii hyvin tähän teemaan. Asko Korpela puolsi ennustustyössä käytettyjä menetelmiä, jotka lähtevät siitä, että systemaattisten lainalaisuuksien merkitys on riittävä tehdäkseen pyrkimyksen ennustaa mielekkääksi. Toisaalta on sanottava, että teoreetikot taloustieteen puolella pitävät taloutta kuitenkin pitkälti ennustamattomana, vaikka dynamiikkaa virittää tietty lainalaisuuksien joukko. Ennustamattomuus johtuu kahdesta tekijästä. Ensiksi. Talouteen tulee kaiken aikaa shokkeja, joit määritelmän mukaan ei voi ennustaa. Niitä ovat kysyntäshokit, teknologiashokit, eräät hintashokit jne. Toiseksi, eräät taloudelliset ilmiöt, etenkin vapaasti määräytyvien assettien hinnat ovat luonteeltaan sellaisia, että niiden muutoksia ei voi ennustaa. Näitä ovat osakekurssien päivämuutokset ja valuuttakurssit, vaikka niiden pitkän aikavälin tasapainoarvojen logiikasta tiedetään aika paljon.
PP:	Ennustamisesta voisin todeta, että ennusteen laatijan tuntiessa holistisen ihmiskäsityksen, hän voisi paremmin tiedostaa, että hänen tajunnassaan kilpailevat ”faktat” (esim. mallin syötteitä ja tulosteita koskevat tiedot), tunteet, uskomukset, arvot, jne. Ihminen ei pääse irti siitä, että vaikka hän operoi täsmällisellä matemaattisella mallilla, hänen maailmankuvaansa uponneet kokemuksensa ja hänen situaatiossaan olevat muut (kuin malliin liittyvät) tekijät vaikuttavat hänen käsityksiinsä ja ratkaisuihinsa. Tämä esimerkki kuvannee hyvin sitä, että ihmiskäsitys ja taloustieteen (ja minkä tahansa alueen) mallikonstruktio eivät korvaa toisiaan, eivätkä sulje toisiaan pois. Tämä johtuu juuri siitä, että ihmiskäsitys kuvaa ihmistä, joka on aina läsnä esim. mallin rakentajana/käyttäjänä tai mallin kuvaaman toiminnan suorittajana ja kohteena.
VK:	5. Mikä on ero ihmisellä ja eläimellä? Itse jäin myös kaipaamaan erätä puuttunutta näkökulmaa: Pihlanto ei tehnyt eroa ihmisen ja eläimen välillä. Mikä olisi holistinen käsitys eläimestä. Kysyn tätä vakavasti.
PP:	Hyvä kysymys. En puhunut tästä ehkä ajan puutteen takia tai siksi., että kohteena oli ihmiskäsitys, eikä eläinkäsitys. Rauhala tekee tämän eron Scheler’iin viitaten niin, että hän määrittelee tajunnan toiminnan psyykkis-henkiseksi. Edelliseen kykenee niin ihminen kuin eläinkin, mutta vain ihmiselle on ominaista henkinen toiminta, joka merkitsee kykyä asettua ikään kuin ”itsensä ulkopuolelle” ja tarkkailla sekä arvioida omaa toimintaansa. Moraalikysymykset ovat yksi alue, jotka liittyvät tajunnan henkiseen ulottuvuuteen.
VK:	6. Taloustiede tuli kokouksessa väärin ymmärretyksi.Taloustiede ei tutki oikeastaan todellisuutta vaan se tutkii epätodellista maailmaa. Se nimittäin tutkii mallimaailmaa ja sen lainalaisuuksia. Tämä johtuu siitä, että taloustieteen mukaan todellisuutta on melkeinpä mahdoton tutkia, se on niin monimutkainen. Sen sijaan mallimaailman lainalaisuudet ovat tieteellisen debatin ja väittelyn kohteena kaikissa konferensseissa ja herättävät intohimoa. Katsokaapa Einsteinin suhteellisuusteoriaa. Se ei ole todellisuutta. Se on aivovoimistelua abstraktissa mallimaailmassa. Tietenkin esim. taloustieteen mallimaailmassa avautuneita lainalaisuuksia tuodaan testattavaksi datalla ts. verrataan siihen, miten reaalimaailma käyttäytyy. Tätä seikkaa ei ole ymmärretty taloustieteen ulkopuolisten toimesta. Onko taloustiede siis hyödytöntä vai ei? Olen jäävi vastaamaan mutta se on valtava inspiraation ja haasteiden lähde. Joka päivä oppii uutta ja siitä voi innostua. Mallimaailman yhteys reaalimaailmaan on kaukainen mutta auttaa hahmottamaan monimutkaisia mekanismeja tosimaailmassa niin, että toisinaan toimittajien kysymyksiin reaalimaailman tapahtumista uskaltaa ottaa kantaa. Tiede ja reaalimaailma ovat kuitenkin eri asia. Niin se on fysiikassakin, joka ei tutki reaalimaailmaa. Fysiikka tutkii matemaattisia malleja. Pitäisikö ihmistieteissä pitää matemaattiset mallit ulkona? Jos taloudellisessa systeemissä on lainalaisuuksia, niiden formuloiminen auttaa jäsentämään.
PP:	Tuo kaikki on kyllä itselleni tuttua. Edellä jo viittasin siihen, minkälaista homo economicus –käsitteen käyttöä tarkoitin kritisoida. On muuten huomattava, että holistinen ihmiskäsityskin on malli ja edustaa mallimaailmaa. Tajunnallisuus ei ole sitä, mitä me koemme, vaan kuvaus siitä. Kehollisuus ei ole ihmisen keho ja sen prosessit, vaan kuvaus niistä. Situationaalisuus on vastaavasti kuvaus ihmisen suhteista todellisuuteen. Ihmiskäsitys sinänsä on kuvaus näiden kolmen yhteispelistä, jonka avulla voidaan ymmärtää ”todellisenkin” ihmisen käyttäytymistä ja esittää hedelmällisiä kysymyksenasetteluja ihmisestä. Ihmiskäsitys ei ole niinkään lopputulos, kuin lähtökohta uudelle ihmistä koskevalle ymmärrykselle.
VK:	7. Myös taloustieteessä on holistista ihmiskäsitystä rakennettu.Kaikkein merkittävimmät tieteelliset edistysaskeleet on saavutettu 1970-luvulta lähtien, kun ihmisten puutteellinen kyky tietää ja puutteellinen kyky havaita on tuotu teoriaan koko rintamalla. Perusoppikirjat antavat kovin puutteellisen kuvan siitä, mitä taloustiede tutkii. Informaatiorajoitteet, informaation epäsymmetria ovat juhlittuja ilmiöitä, jotka ovat jättäneet neoklassisen talousteorian historiaan. Osakemarkkinoiden teoriassa on analysoitu sujuvasti ”noise trading-ilmiötä”, ihmisen taipumus muodostaa laumoja ja käyttäytyä laumassa on tullut jäädäkseen, status-efektit on tuotu työmarkkinateoriaan. Raja muiden yhteiskuntatieteiden välillä on veteen piirretty viiva. Taloustiede on imperialistinen ei siksi, että se edustaisi täsmällistä ihmiskäsitystä vaan siksi, että sillä on välineet analysoida mitä tahansa sosiaalista ilmiötä. Itse olen innostunut etiikan analyysista taloudellisin välinein.
PP:	Olen jossakin määrin seurannut näitä ihmisen huomioon ottavia seikkoja. Missään ei niitä ole kuitenkaan koottu niin kokonaisvaltaisen mallin alle kuin mitä holistinen ihmiskäsitys edustaa. Tämän ihmiskäsityksen eräs etu on, että erilliset ja sirpaleisetkin havainnot löytävät paikkansa sen tarjoamassa rakenteessa.
	Vesa.Kanniainen@Helsinki.fi Kansantaloustieteen professori Pekka.Pihlanto@tukkk.fi Liiketaloustieteen professori

Palautetta

Lähetä palautetta!

Asko Korpela 20030527 (20030527) o o AJK kotisivu