|
Täytyy todeta, että suurin toivein alkanut perehtyminen Ketosen
kirjan sisältöön kuivui lopussa pahasti kokoon. Luvut 1-6
ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta 7-10 ovat pettymys.
Joka tapauksessa kirja antaa perspektiiviä nimensä mukaiseen
asiaan eli ihmisenä olemiseen. Kirja on minun makuni mukaan otsikoitu
ja otsikot muodostavat yhteenvedon otsikon alla esitetystä asiasta.
Pohditaan kysymystä perimän ja opitun suhteesta persoonallisuuden
rakenteessa. Voisikohan sanoa, että tässä on vastakkain
aikaisempien sukupolvien kerrostumat ja oman sukupolven kerrostuma ihmisessä?
Aikaisemmin opitun osuus on suurempi, oliko jossakin suorastaan prosenttiosuudet
mainittu 70-30?
Ihmiskuvaa määritellään
tietyin attribuutein. Kuitenkin materian ja hengen vastakkainasettelu sivuutetaan
vähäisellä huomiolla verrattuna tämän kahtiajaon
tarkastelun laajuuteen yleisesti filosofiassa. Se on jatkunut suurten kreikkalaisten
filosofien ajasta tähän päivään saakka. Onkohan
oikein todeta, että filosofian jakautuminen rationalismiin ja empirismiin,
menetelmien jako deduktiivisiin ja induktiivisiin ovat tämän
vastakkainasettelun seurauksia. Vastakkainasettelussa ei käsittääkseni
ole kysymys joko-tai vaan sekä-että asiasta. Oman pippurinsa
ihmiskuvan tarkastelulle antaa Lauri Rauhala HS mielipidekirjoituksessa,
jossa 'vastakkain' asetetaan ihmiskuva ja ihmiskäsitys: edellinen
ehkä kuvattavissa kaleidoskooppiseksi, milloin minkäkin näköiseksi.
Ihmiskäsitys sen sijaan on luonteeltaan pysyvä, rakentuu aikaa
myöten.
Teknisen kulttuurin Ketonen
kuvaa hyvin selväpiirteisesti ja saa sen näyttämään
mielestäni suorastaan vastenmieliseltä. Yhteiskunnasta tulee
koneisto ja ihmisestä koneen osa. Vastakohdaksi Ketonen asettaa elämän
laadun. Hän ei kuitenkaan voi kääntää pyörää
taaksepäin eikä päädy suositukseen, että palattaisiin
tuohikulttuuriin. Tämähän olisi väistämätön
tie jos teknistä kehitystä alettaisiin kelata takaisin päin
paremman elämän toivossa. Lopulta hän päätyy kahdenlaiseen
tulevaisuuden toivoon:
-
"Voimme toivoa, että teknisen kulttuurin ulkoisten edellytysten heiketessä
- mikä näyttää väistämättömältä
- pystymme säilyttämään ja edelleen käyttämään
hyväksemme olennaisia osia nykyisestä viisaudestamme." - Ja tässä
Ketonen todellakin ottaa mallia Kalevalan ja Kantelettaren runoissa esiintyvät
ihmiskuvat
-
Meillä on avoinna mahdollisuus luoda nykyistä enemmän omaehtoiseen
ja omvavastuiseen olemiseen pohjautuva kulttuuri, jossa elämä
on sen itsensä takia, ei sen takia mitä yksittäiseille ihmisille
muualta käsin jaetaan. - Aika selvä kannanotto ns pohjoismaista
hyvinvointiyhteiskuntaa vastaan!
Humanistinen elämänasenne
on lopulta se ihanne, jota kohti meidän on Ketosen mukaan ponnisteltava.
Sellaiseen Ketosen mielestä sisältyy 'ajaton arvosisällys'.
Humanistinen elämänasenne kelpaa Ketosen mielestä sekä
humanistisen harrastuksen perimmäinen motiivi että sen eettinen
tavoite.
Ketonen esittelee humanistisen elämänasenteen historian hellenismin
antamasta siemenestä renesanssin kasvattamaan kukoistukseen.
-
"Näyttää siltä, että ihminen voi olla olemassa
tietoisena järjellisenä olentona vain, jos hänen
titetoisuutensa maailmassa vallitsee järjestys, johon sisältyy
tyydyttävät vastaukset häntä itseänsä ja
hänen elämäänsä koskeviin perustaviin kysymyksiin.
-
Tällainen järjestys syntyy, jos tietoisuutta
hallitsee jokin periaate, symboli tai olento, jonka ympärille ajatukset
voivat keskittyä mielekkääksi kokonaisuudeksi." (56)
-
Ihmisen ja kansalaisen velvollisuus edistää
ihmisen hyvää on humanismista riippumaton perustava yhteiselämän
velvoitus. Se on ilmaistu kansojen vanhassa perinteessä ja vanhoissa
uskonnoissa ja siis ollut olemassa kauan ennen kuin humanismin nimellä
tunnettu liike syntyi Euroopassa." (69)
Kausaalisen
ennustamisen kaavio, tarvitaan:
-
alkuehdot, jotka kuvaavat alkutilanteen
-
hyvin perusteltu teoria, joka kuvaa tapahtumien lait
-
lopputilanne, jossa ennustettava asia esiintyy
Tulevaisuuden ennakoinnin kaavio:
-
Kuvaus nykyisyydestä eli tilanne ajankohtana T0
-
Kehitysprosessia kuvaavat lait
-
Tulevaisuus ajankohtana T kuvattuna tekijöin, joiksi T0 arvioidaan
kehitysprosessissa muuttuvan.
Mieleltään terve ihminen
on sellainen ja vain sellainen ihminen joka
-
kokee itsensä arvokkaaksi ja jonka elämällä on merkitystä
hänelle itselleen ja muille ihmisille;
-
saa psyykistä ja fyysistä tyydytystä työstään
ja ihmissuhteistaan;
-
osaa sopeutua elämän oloihin, ratkaista esiin nousevia ongelmia
ja olla sopivassa määrin sekä itsenäinen että
riippuvainen; ja
-
jonka suhtautuminen elämään ja maailmaan iän karttuessa
muuttuu ikää vastaavalla tavalla. (89)
Medard Boss 1979
-
"Terve ihminen on yhteisössö elävä ihminen, jolla on
vapaassa käytössä kaikki mahdollisuutensa olla suhteessa
siihen mitä ihminen voi elämässään kohdata, edellyttäen,
että hänen synnynnäiset mahdollisuutensa eivät ole
lukumääränsä tai laatunsa puolesta liiaksi keskiarvon
alapuolella."
. |