05 Tulevaisuudesta tietäminen
Mitä tietoa?Muistuu mieleen, että jossakin kerrotaan skolastikkojen väitelleen päiväkausia aasin hampaiden lukumäärästä vaivautumatta tarkistamaan asiaa lähimmän aasin suusta. Ehkä olikin epätietoisuutta siitä mistä aasi löytyisi, ehkä hyvinkin läheltä. Olen ymmärtänyt, että skolastikko on, sanotaan varovaisesti, muun kuin empirismin edustaja. Jo Ketosen esitystavasta voidaan päätellä että hän puhuu ennustamisesta empirismin hengessä. Sitä on ollut myös oma ennustetoimintani. Tiedot ennusteen tekemistä varten hankitaan tämän koulukunnan mukaan havaintoaineistona elävästä elämästä. Mutta mitä tietoa? Kun talousennustetta tehdään tarvitaan tietoa talouden rakenteesta ja sisäisistä eli endogeenisista ja ulkoisista eli eksogeenisista riippuvuussuhteista, syy- ja seuraussuhteista. Se kuinka pätevästi nämä pystytään arvioimaan ratkaisee paljon. Jo vastattaessa kysymykseen Mitä tietoa? on syytä pitää mielessä empiirisen tiedon stokastinen luonne. Stokastisuus on eksakstin vastakohta ja tarkoittaa, että havainto ei ole tarkka. Siihen voi liittyä mittausvirhettä, havaintovirhettä ja ties mitä muuta vielä. Siis tieto on epävarmaa, mutta sitä voidaan käsitellä tilastotieteen menetelmillä, jotka tekevät mahdolliseksi selvittää virheen vaihteluvälin halutulla todennäköisyydellä.Kausaalisen ennustamisen kaavioTäsmälleen Ketosen esittämä kausaalisen selittämisen kaavio on käytössä myös talousennusteissa. Näyttää helpolta, ei tarvita muuta kuin kaksi asiaa: (1) alkuehdot, (2) hyvin perusteltu teoria. Se kolmas eli ennuste voidaan näistä loogisesti johtaa. Pitää paikkansa, mutta ei paljoa auta käytännön toiminnassa. Mitkä alkuehdot ovat relevantteja? Mikä teoria? Tähän leviää koko ennustebusiness. Kuitenkin: 'Tehdään niin hyvin kuin osataan' pätee. Talousennusteista ollaan yhtä kiinnostuneita kuin sääennusteistakin.Ennustamisen vaikeusSuorastaan lohdullista on lukea, että myös luonnonlakeihin perustuva ennustaminen saattaa mennä pahasti harhaan. Talousennusteiden harhaisuuden tietää jokainen. Itselle on muodostunut mielikuva, että se on jotenkin verrattavissa juuri sääennusteisiin, ehkä eivät ole talousennusteet niinkään hyviä. Tuntuu, että sääennusteet ovat viime aikoina käyneet tarkemmiksi. Sikäli kuin olen ymmärtänyt, sääennusteet tehdään eräänlaisella analogia-periaatteella: etsitään valtavasta vuosien, vuosikymmenten aikana kertyneestä havaintoaineistosta mahdollisimman hyvin ennustushetken tilanteen mukaisia tilanteita ja esitetään ennusteena se mitä sitten seurasi vastaavassa tilanteessa puuttumatta sen syvemmin niihin syihin, jotka olivat tilanteen takana. Talousennusteet perustuvat ehdottomasti kausaliteettiin eli käsityksiin syy- ja seuraussuhteista.Parikymmenvuotisella ennustaja-urallani tulin siihen käsitykseen,
että ennustajat eli Suomessa puolen tusinaa tutkimuslaitosta ja pankkia
ajautuivat vähitellen eränlaiseen 'käsikynkkä-tilanteeseen',
uskalsivat esittää vain hyvin vähän toisistaan poikkeavia
ennusteita ja siis seisoivat ja kaatuivat kaikki yhdessä. Tähän
voidaan 'pikkupirullisesti' todeta, että samoilla kokkareilla ravasivat
ja samat 'ensi-käden tiedot' saivat, miksi eivät siis olisi tulleet
samoihin tuloksiin, syteen tai saveen. Erinomainen mahdollisuus instituutioista
riippumattomalle, millekään rahataholle vastuussa olemattomalle
meikäläiselle, 'orvolle pirulle' vetää välistä
ja esittää jotakin omaperäistä. Omaperäisyyden
takana oli myös tiukempi pitäytyminen hyväksi havaittuun
teoriaan, paremminkin kuin harhautuneeseen tai jopa tahallaan harhaan johdettuun
ensi-käden cocktail-tietoon. On selviä osoituksia, että
joskus se kannatti. Uran jo loputtua toi vielä kiitosmaininnankin.
Tulevaisuuden ennakoinnin kaavioEdellä oli 'kausaalisen ennustamisen kaavio', tässä on 'tulevaisuuden ennustamisen kaavio'. Mikä ero? Lähinnä vain se, että jälkimmäisessä aika on mukana. Aikatekijä on otettu erääksi selittäväksi muuttujaksi, vaikuttavaksi tekijäksi. Tässä voidaan mennä tietysti myös äärimmäisyyteen ja todeta, että 'aika selittää kaiken'. Talousennusteissa on sekä kausaali- että aika-aspekti. Talousennusteesta tekee talousennusteen juuri se, että siinä on mukana taloudellinen kausaliteetti. Trendiennuste on eräs tärkeä taloudellinen ennuste, mutta itse asiassa siinä ei ole mitään taloudellista, koska selittävänä muuttujana on pelkästään ajan kuluminen, tapahtumat esitetään vain ajan funktiona. Teekkari on yhtä pätevä trendiennusteen tekijä kuin ekonomikin. Vasta taloudellisten syy- ja seuraussuhteiden huomioon ottaminen tekee talousennusteesta talousennusteen. Trendiennuste on myös eräänlainen nolla-vaihtoehto. Talousennusteella on arvoa vasta, jos se on edes vähän parempi kuin trendiennuste. Siis jos ennustetaan esim bruttokansantuotoksen kasvua, lähtökohta on havaintojen perusteella vain aikaa selittävänä muuttujana käyttäen laskettu trendi. Aidossa talousennusteessa otetaan (ajan lisäksi) huomioon kysynnän ja tarjonnan ja niiden komponenttien vaihtelut ja aikojen kuluessa kertynyt talousteoria.Periaatteelliset vaikeudetOnpa mainio Ketosen esittämä esimerkki kaiken sen taustalla, mikä minulle on ennestään tuttua öljykriisistä. Olin nimittäin juuri Yhdysvalloissa 'ennustamista opiskelemassa' eli rakentamassa omaa ekonometrista kansanatalouden malliani, kun öljykriisi puhkesi syksyllä 1973. Siihen aikaan ekonometriset mallit olivat huippumuotia ja niiltä odotettiin paljon. Tietokone oli tehnyt mahdolliseksi sen melko laajan havaintoaineiston tilastomatemaattisen käsittelyn, joka näissä 'kaikki riippuu kaikesta' malleissa tarvitaan. Niissä laaditaan aikasarjatilastotietojen perusteella melko yksityiskohtainen kuva kansantaloudesta talousteoriaan perustuen. Niihin sisältyy dynamiikkaa eli aikatekijä.Tilastoanalyysin perusteella selvitetään mallin muodostaman matemaattisen yhtälöryhmän kertoimet ja niihin liittyvä epävarmuus ja sen jälkeen yhtälöryhmä ratkaistaan ja saadaan yhtä monen muuttujan arvo menneisyydessä ja annetuin olettamuksin myös tulevaisuudessa kuin yhtälöryhmässä on yhtälöitä. Minun mallissani loppuvaiheessa 48 muuttujaa, joukossa kaikki tärkeimmät kansantalouden tunnusluvut, kuten taloudellinen kasvu, työllisyys ja työttömyys, inflaatio, kulutus, pääomanmuodostus ja ulkomaankauppa. Talouspolitiikan instrumentit kuten tupo, verotus ja julkiset menot ovat mukana annettujen tekijöiden puolella. Niistä on oltava oletusarvot, kun tulevaisuutta ryhdytään selvittämään eli tekemään ennustetta. Eräs keino näiden olettamusten selvittämiseksi on juuri
trendiarvojen laskeminen eli selvitetään taphatunut kehitys,
esim tupoprosentti viime aikoina ja käytetään sitä
ensi vuodelle ja seuraavalle. Mallin avulla lasketaan siis, mitä tapahtuu,
jos tupo ym oletusarvot kehittyvät niin kuin ne ovat viime vuosina
kehittyneet. Helposti voidaan tietenkin laskea myös vaihtoehdot: mitä
jos tupo on prosentin verran pienempi tai prosentin verran suurempi kuin
se on ollut keskimäärin esim viimeisten 10 vuoden aikana. Tällaisten
ennustelaskelmien lopputulokset ovat yksiselitteisiä lukuja, markkoja,
prosentteja, tuhansia työttömiä jne. Mutta kuinka oikein
ne ovat, se voidaan nähdä vasta, kun aika on kulunut ja nähdään
miten kävi. Vaikeutena ennustetta tehtäessä on juuri sen
oikean talousteorian läytäminen: riippuuko kulutus saman vuoden
tulosta vai ehkä myös kuluttajan tottumuksista ja missä
suhteessa kummastakin, miten pääomanmuodostus määräytyy,
mistä vienti riippuu ja miten...
Aatteellinen taustaEn ole tiennytkään, että futurologia on niin vanha asia. Muistaakseni omana opiskeluaikanani 1960-luvulla ei juuri futurologiasta puhuttu ja Ketonen mainitsee kuitenkin vuosiluvun 1943. Olen ymmärtänyt että futurologiassa on erityisesti käytetty ns skenaariotekniikkaa ja mielestäni se tuli pinnalle ja kukoisti 70-luvulta lähtien. Skenaariotekniikassa ei tarvita niin yksityiskohtaista tilastoaineistoa kuin ekonometriassa, jossa yksityiskohtainen numeerinen tilastoaineisto on ehdoton edellytys. Skenaariotekniikassa laaditaan pidemmän ajan kehitysnäkymiä, 10, 20 vuoden jänteellä suunnilleen sellaisella tarkkuudella kuin että 'jos öljyteollisuudella menee hyvin / kuten tähän asti / huonosti, niin mitä sitten tapahtuu? Samaan tapaan muu taloudellinen kehitys, yhteiskuntakehitys, luonnonolojen kehitys. Sekä varsinaiset talousennusteet että skenaariot eivät ole vain tiedon tavoittelua tiedon vuoksi vaan niiden varassa tapahtuu paljon kauaskin tulevaisuuteen ulottuvaa suunnittelua. Monet projektit, esim energiahuolto, ovat niin hitaasti toteutuvia, että suunnittelun pitää tapahtua pitkällä jänteellä. Ydinvoimalaa rakennetaan hyvälläkin teholla kymmenenkin vuotta.Vaikutus tulevaisuuteenOn hyvä ja tärkeä huomio Ketoselta: 'On hyvin mahdollista että ne tekniset elämänmuodot, joihin kiinnitetään päähuomio, vievät resurssien vähetessä tilanteihin, joita ei voida aavistaa. Niiden erityinen luonne ei voine olla, paitsi pinnallisesti, ilmaistavissa teknisin termein.'Myös tulevaisuutta koskevan tiedon todennäköisyysluonteen korostaminen on hyvä ja tärkeä asia. 'Tieto tulevaisuudesta on todennäköistä tietoa siitä, mitä tulevaisuus voi ja mitä se ei voi olla ja mitä tietyistä edellytyksistä tulevaisuuteen nähden todennäköisesti seuraa.' Sitä ei voida sanoa, mitä tiettynä päivänä tietyssä paikassa tapahtuu. |
||
Palautetta |
||
Lähetä palautetta! |
Asko Korpela 20010301 (20010301) o 
o AJK kotisivu o AjkFilo