Ihmiskuva rakentuu jo perheessä, lapsena vanhempien myötävaikutuksella
ja esimerkillä. Mikä sitten on geenien osuus ja mikä kasvatuksen
osuus, kun huomaan itsestäni, että teen joitakin asioita kuten
äiti tai isä teki.
Kasvamis- ja vanhenemisprosessi
Viisikymppisenä ajattelee maailmasta jo suurpiirteisemmin kuin nuorena.
Suru ei välttämättä ole niin ehdoton ja kuolema tulee
läheisemmäksi. Alkaa tajuta elämän rajallisuuden. Nuorena
sitä ei pystynyt käsittämään. Silloin elämä
tuntui jatkuvan loputtomiin ja mahdollisuuksia näytti olevan paljon.
Sittemmin elämä karsii mahdollisuudet ajan kuluessa ja minäkuvaan
tulee joustoa, kun tajuaa oman rajallisuuden suhteessa aikaan.
Ajatella, että sielulle on saatu mitattua noin-painokin! 50 g.
Energian häviämättömyyden lain mukaisesti tuo 50 g
olisi sitten energiaa jossain toisessa muodossa.
Hertsileijaa! Itsekkyys
olisikin sivistyksen pohja!! Enpä ole moista aiemmin tullut ajatelleeksi.
Olen kyllä tajunnut, että uteliaisuus on sivistyksen perusta,
mutta että itsekkyys…?? Dawesin periaatteet lienevät yhtenevät
nykyajan talousajattelulle – todennäköisesti hän olisi tyytyväinen
nykysivistyksen tasoon Suomessa. Tämän päivän ihmiskuvaan
kuuluu oleellisesti käsitellä asioita taloudellisen hyödyn
näkökulmasta. Ketonen näkee aivan oikein, että ihminen
on tällaisessa kulttuurissa hyödyllinen väline; tekee työtä,
maksaa veroa, kuluttaa ja siten vahvistaa toiminnallaan teknisen kulttuurin
valtarakenteita - mutta on kuitenkin ihmisenä ulkopuolinen (Ketonen
mainitsee lapset ja vanhukset, mielestäni myös työssäkäyvä,
tätä kulttuuria ylläpitävä on ihmisenä ulkopuolinen).
Omaehtoinen elämä
ja minäkuva
Ainakin pitäisi pyrkiä omaehtoiseen elämään ja
minäkuvan rakentamiseen. Se olisi vapautta, aitoa sellaista. Mutta
jos kaikki saavuttaisivat omaehtoisen minäkuvan vapaana valtakulttuurista
ja kasvatuksesta, mitä se tekisi yhteiskunnan rakenteille? Eikö
tämä tekninen kulttuuri ole tavallaan turvallinen; siinä
muutos tapahtuu aina ”vain parempaan” suuntaan ja yhteiskunnan rakenteet
pysyvät lujina (jos nyt jotkut sitten voivatkin huonosti).
Ihmisen perustava tarve järjestää tietoisuutensa jonkin
idean tai aatteen varaan lienee luonnon tarkoituksenmukaisuutta; yksi tarkoituksenmukaisuus
sillä olisi juuri kulttuurien muodostumisen ja kehittymisen mahdollistaminen.
Toinen merkitys sillä voisi olla ihmislajin säilymisen kannalta;
idea tai aate on jonkinlainen turva ja tuki, jonka varassa on hyvä
ponnistella, eräänlainen voimanlähde. No, aatteilla ja ideoilla
on huonot puolensa, kun niitä voi käyttää ihmisten
manipulointiin. Tuntuu siltä, että tuolla ihmisen tarpeella ideoihin
ja aatteisiin, saattaisi olla merkitystä ihmislajin säilymisen
ja kehittymisen kannalta. Ihmisessä olisi siis tällainen sisäänrakennettu
ajatusautomaatio, joka varmistaa, että ihmislaji jossain määrin
vetää ”yhtäköyttä”.
Ketosen kirja
Tämä Ketosen kirja on tosi mainio. Jako uskonnolliseen ja tieteelliseen
tietoon perustellusti on mielenkiintoinen. Huomautus siitä, että
ateistikin on tähän jakoon mukautunut, tarkoittaa, että
ateistin perustelut Jumalan ei-olemassaolosta lähtevät samoista
lähtökohdista kuin uskovan eli tunnepohjaisesti niiden tietojen
osalta, mitä ei voida tutkimalla todistaa.
|
o AJK kotisivu