01 Filosofian neljä aikakautta
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Päämielenkiinto filosofiassa |
| Antiikki -600..300 |
Maailmankaikkeus (kosmos) |
| Keskiaika 400..1400. |
Jumala |
| Uusi aika 1500..1800. |
Ihminen ja yhteiskunta |
| Uusin aika 1900. |
Kieli |
02 Antiikin filosofia
| Osa-alue |
Päämielenkiinto filosofiassa |
| Luonnonfilosofia |
Materian olemus (Thales, Herakleitos ym)
Atomit - tyhjyys (Leukippos, Demokritos ym)
Luvut (Pythagoras ym) |
| Intellektualismi |
Ideat (Sokrates, erityisesti Platon ym)
Muoto (form) (Aristoteles ym) |
| Hellenistinen filosofia |
Ihmisen itseriittoisuus (kyynikot)
Ihmisen onnellisuus nautinnoista (epikuurolaiset)
Ihminen ja hänen kosminen kohtalonsa (stoalaiset)
Viisas vaikeneminen (skeptikot) |
| Uusplatonismi |
Hierarkia:
Yksilön etu - Maailman järki - Maailman sielu - Materia |
03 Keskiajan filosofia
| Osa-alue |
Päämielenkiinto |
Perusidea |
| Filosofointi uskossa (Augustus) |
Rakasta Jumalaa, tee mitä tahdot |
Monoteismi
Jumalakeskeisyys
Kreationismi
Usko Jumalaan
Pelastuksen toivo
Hyvä tahto
Omatunto
Ihmisen hengellisyys
Symbolismi |
| Uskon ja järjen harmonisointi (Tuomas Akvinolainen) |
Usko ohjaa järkeä, järki vahvistaa uskoa
Filosofia on johdatus uskoon.
Ihmisen vapaus on järjen halua hakeutua kohti Jumalan täydellisyyttä. |
04 Uuden ajan filosofia
| Osa-alue |
Filosofisten
peruskäsitteiden
muodostajat |
Päämielenkiinto |
| 1500..1600. |
|
Humanismi
Esteettinen suhde todellisuuteen |
| 1700. |
Cartesius |
Selkeät ideat ja teorian deduktiivinen muodostus |
| Locke |
Tietoteoria: sensualismi |
| 1800. |
Kant |
Aprioristisuuden periaate ja sen soveltaminen tieteessä ja moraalissa |
| 1900. |
Hegel |
Ideoiden universaalinen ja systemaattinen filosofia |
| Marx |
Yhteiskunnallisen työpanoksen käsite, kapitalismin kritiikki |
| Niezsche |
'Järkevien' arvojen kritiikki |
Huomautus: Taulukossa vastaten valittua suuren mittakaavan luokittelua
uuden ajan filosofiassa otsikko "Filosofisten peruskäsitteiden muodostajat"
ei toteudu Renesanssin aikakauden osalta. Ehdottomasti kuitenkin sellaiset
renesanssifilosofit kuin Nikolai Kuzanskij, Marsilio Ficino, Giordano Bruno,
ansaitsevat mitä korkeimman arvosanan. Sen ohella on tunnustettava,
että jopa Renesanssiajan parhaat filosofit eivät onnistuneet
luomaan käsitteitä, joita voitaisiin mittasuhteiltaan verrata
Descartesin, Locken ja Kantin luomuksiin.
05 1900-luvun filosofia
| Filosofian pääsuunta |
Päämielenkiinto filosofiassa |
| Fenomenologia |
Tietoisuuden "työskentely" ilmiöiden kanssa |
| Hermeneutiikka |
Ihmisen olemassaolo maailmassa, olennaisen etsiminen |
| Analyyttinen filosofia |
Kielen looginen analyysi, kielen käyttö |
| Postmodernismi |
Yhteiskunnan hyväksymien sääntöjen tapojen ja arvojen
dekonstruointi; pluralismi |
06 Ihmisen filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Mikä on ihminen? |
| Antiikki |
Mikrokosmos
Sielu + ruumis: Sielu on ideoiden ilmentymä (Platon). Sielu on
ihmisen muoto (form) (Aristoteles) |
| Keskiaika |
Hengellisyys + sielu + ruumis; hengellisyys on ihmisen ja Jumalan välinen
side uskon, rakkauden, toivon, omantunnon kautta |
| Uusi aika |
Järjellinen ja järjen lakien mukaan toimiva olento (Locke,
Kant)
Yhteiskunnallisten suhteiden ilmeneminen (Marx)
Tahtova ja pelokas olento (Nietzsche) |
| Uusin aika |
Olento, joka valloittaa maailman fenomenologisen tiedostamisen kautta
(Husserl ja muut fenomenologit)
Olento, joka elää maailmassa ja pyrkii ymmärtämään
sitä kielen ja kokemisen kautta (huoli, pelko, tulevaisuuden toivo)
(Heidegger ja muut hermeneutit)
Olento, jonka raja, varsinainen luonto on kieli (Wittgenstein, Ostin
ja muut analyytikkofilosofit)
Olento, joka erottautuu yhteiskunnan normeista, kapinoi yhdenmukaisuutta
vastaan (Derrida, Foucault, Liotar ja muut postmodernistit)
Olento, jossa tiedostamaton vallitsee tiedostavaa (Freud ja hänen
seuraajansa) |
07 Yhteiskunnan filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Mikä on yhteiskunta? |
| Antiikki |
Ihmisten yhteisyys, ihmisten, jotka enemmän tai vähemmän
onnistuneesti elävät oikeudenmukaisuuden lakien mukaan |
| Keskiaika |
"Maanpäällinen valtakunta", joka pyrkii "taivaan valtakuntaa"
kohti |
| Uusi aika |
Ihmiset, jotka elävät itsensä asettaman yhteiskuntasopimuksen
mukaan (Locke, Rousseau)
Ihmisten työtätekevän yhteistoiminnan tulos (Marx) |
| Uusin aika |
Ihmisten sosiaalisten toimintojen järjestelmä, jonka mielekkyys
määräytyy arvostusten perusteella (Weber, Parsons, Sorokin
ym)
Kommunikaatio, ihmisten normien mukainen keskinäinen suhde hyvin
organisoidussa keskustelussa (Habermas ym) |
Huomautus.
1900-luvun filosofiassa yhteiskuntaa luonnehditaan vastaten
sen valitsemia arvosuuntauksia. Mutta on otettava huomioon, että tie
näihin arvostuksiin voi olla erilainen, erityisesti: fenomenologinen,
hermeneuttinen, analyyttinen, postmodernistinen.
08 Kolme tärkeintä arvoa
| Ihmisen elintoiminnan piiri |
Tärkein arvo |
| Käytännön elämä |
Hyvyys |
| Tunne-elämä ja estetiikka |
Kauneus |
| Tieteellinen toiminta |
Totuus |
Huomautus. Arvo on tulkinta, jossa subjekti tai ryhmä ihmisiä
ilmaisee käsityksiään. Jokainen tulkinta toteutuu tiettyä
filosofista menetelmää käyttäen.
09 Kauneuden filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Mitä on kauneus? |
| Antiikki |
Kosmisesti harmooninen ja sopusuhtainen |
| Keskiaika |
Jumalaisen symbooli |
| Uusi aika |
Taiteen tuotteiden luonnehdinta, joka muodostuu järjen sääntöjen
mukaan, johon vaikuttavat symmetrian, mittasuhteiden, mittojen, harmonian,
tyylin yksinkertaisuuden, komposition tasapainoisuuden periaatteet (klassisismi)
Taiteen tuotteiden luonnehdinta, johon sisältyy monenlaisia persoonallisuuden
ominaisuuksia, kuten huumoria, ironiaa, leikkimieltä, satiiria (romantiikka) |
| Uusin aika |
Arvo, joka tuotetaan fenomenologisen menetelmän pohjalta ja joka
ilmaisee ihmisen yhteisyyttä ja taiteen tuotetta (fenomenologia)
Taiteen tuotoksen olemus, sen avautuminen ihmiselle totuutena (hermeneutiikka)
Emotio (analyyttinen filosofia)
Mielikuva reaalisesti esittämämättömästä,
joka nostattaa ylevyyden tunteen (postmodernismi) |
Huomautus. Kauneudella ymmärretään tässä
tapauksessa pääarvoa ihmisen tunne-elämässä ja
estetiikassa. Toisin sanoen, kauneutta ei aseteta ristiriitaan erinomaisen
ja ylevän kanssa.
10 Hyvyyden filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Hyvyyden ihanteet |
Ihmisen perushyveet |
| Antiikki |
Hyvä |
Viisaus, oikeudenmukaisuus, miehekkyys |
| Keskiaika |
Jumala |
Usko, rakkaus, toivo, omatunto |
| Uusi aika |
Harkitseva vapaa ihminen (Locke, Rousseau)
Kategorinen imperatiivi (Kant)
Yhteiskunta ilman riistoa (Marx)
Yli-ihminen (Nietzsche) |
Harkitsevaisuus, vapaus (Locke, Rousseau)
Järkevyys, vapaus (Kant)
Omistautuminen proletariaatin asialle (Marx)
Vallanhalu (Nietzsche) |
| Uusin aika |
Myönteiset arvot (fenomenologia)
Yksimielisyyden saavuttaminen olennaisessa (hermeneutikot)
Kyky oppia kielen analyysin avulla tapahtumien seurauksista (analyytikot)
Logo- ym sentrisimien dekonstruktio (postmodernistit) |
Taito käyttää fenomenologista menetelmää
Riittävä kyky vastata asioden vaatimuksiin
Johdonmukaisuus toiminnassa
Kyky omaksua pysyviä arvoja |
11 Kolme
käsitettä aistinvaraisesta tiedostamisesta
| Filosofinen käsite |
Käsitteen perussisältö |
| Locken |
Tuntoja kombinoidaan, vertaillaan, alistetaan abstraktioille. Tuloksena
subjekti muodostaa tietoisuudessaan monimutkaisia tuntoja, tietoa suhteista,
ideoita |
| Kantin |
Tuntoja järjestellään siten että ne vastaavat aprioristisia
periaatteita |
| Husserlin |
Tuntoja verrataan kuvitelmien virtaan, niin muodostuu eidos (~idea),
jonka merkkinä on käsite ja ilmaisu. Fenomenologinen toiminta
tekee mahdolliseksi perustuntojen arvioinnin. |
12 Mitä
tarkoittaa rationaalinen tiedostaminen?
Filosofian
historiallinen
aikakausi |
Rationaalisen tietämyksen luonne |
| Antiikki |
Ideat - tämä on yleistä, joka on olemassa oman itsensä
vuoksi ja kuuluu asioiden olemukseen. (Platon)
Olennainen - asian muoto, sen sisäinen ykseys, jonka luonne on
ilmaistu logiikan säännöissä (Aristoteles) |
| Keskiaika |
Rationaalinen tieto toimii käyttäen universaaleja, jotka
ilmaisevat yleisen totuuden; yleinen totuus muodostuu Jumalasta, ihmisten
ajatuksista, itse asioista (keskiajan realistit)
Yleistä totuutta ei ole, sanoilla tarkoitetaan yksittäisiä
asioita (nominalistit)
Yleinen totuus ilmenee ajatuksina - yleistämisenä, käsitteinä
(konseptualistit) |
| Uusi aika |
Ihmisellä on synnynnäisiä selkeitä ideoita, joilla
voidaan operoida deduktion sääntöjen mukaan (Descartes,
Leibnitz). Tämä on rationalismia
Ihminen toimii noudattaen ennen kokemusta olemassa olevia (aprioristisia)
periaatteita, jotka määräytyvätn logiikan mahdollisuudet
(Kant)
Ajatukset ovat tuntojen työstämisen tulos (Locken sensualismi)
Ajattelu on tuntemuksen korkein aste, tieteen puutteiden korjauskeino,
joka sallii ideoilla operoinnin (Hegel)
Ajattelu ja logiikka ovat kuvittelua, käytäntöä
sen massatilanteissa (Marx) |
| Uusin aika |
Rationaalinen tiedostus on yleistämistä, joka saavutetaan
fenomenologisen toiminnan tuloksena (fenomenologit)
Logiikka on kielen sääntöjä, jotka ensi sijassa
koskevat ilmaisun tarkoitusta ja merkitystä (analyytikot) |
13 Kolme nykyistä
käsitystä totuudesta
| Totuuden käsite |
Totuuden määräytyminen |
| Vastaavuus |
Ilmausten vastaavuus suhteessa tosiasioihin |
| Koherenssi |
Ilmausten sopusointu, niiden ristiriidattomuus |
| Pragmatia |
Vakuuttuneisuus, joka mahdollistaa käytännön toimien
menestyksellisyyden |
14 Mitä tarkoittaa totuus?
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Totuuden luonne |
| Antiikki |
Totuus on idean ilmentymä (Platon) tai olemus (Aristoteles) |
| Keskiaika |
Jumala on totuus |
| Uusi aika |
Totuus vastaa havaintoja ja ideoita tosiasioista |
| Uusin aika |
Totuus avautuu asioiden olemuksena (hermeneutikot)
Totuus on ilmauksen ominaisuus, joka vastaa tosiasioita (analyytikot) |
15 Tieteellisen tutkimuksen
tasot
| Tieteellisen tutkimuksen taso |
Tutkimuksen tavoite |
| Empiirinen |
Saada uusia kokeellisia tosiasioita
Verrata teoriaa tosiasioihin, todentaa sen tehokkuus |
| Teoreettinen |
Suorittaa kokeellisten tosiasioiden teoreettinen tulkinta
Keksiä uusi teoria, joka olisi tehokkaampi kuin edellinen |
16 Kolme teoreettista menetelmää
| Teoreettinen menetelmä |
Luonnehdinta |
| Aksiomaattinen |
Teorian perusteella valitaan aksioomat.
Aksioomista johdetaan teoreemat. Tiedon ja kokeellisten tosiasioiden
vertailua ei suoriteta. |
| Hypoteettis-deduktiivinen |
Lähdetään hypoteeseista, niistä johdetaan uutta
tietoa. Hypoteesien tehokkuus ilmenee teorian ja kokeellisten tosiasioiden
vertailussa. |
| Kuvaileva |
Suoritetaan tosiasioiden keräämistä ja kuvausta, niiden
vertailua, etsitään invariansseja |
17 Kielen filosofia
| Kielen filosofinen käsite |
Kielen filosofisten käsitteiden pääsisältö |
| Sanojen filosofia |
Sana on kielen ja tekstin yksikkö. Sana on idean ilmentymä
(Platon), olemus (Aristoteles, Losev), Jumala (keskiajan filosofit). Sana
on (metka?), asioiden yksikäsitteisyyden merkitys tai tunnusmerkkien
yksikäsitteisyyden merkitys (nominalistit) |
| Lauseiden filosofia |
Kielen, tekstin pääyksikkö on lause, ilmaisu. Lause,
jos se muodostetaan oikein, sisältää tarkoituksen ja merkityksen,
se on totuuden tai valheellisuuden funktio. |
| Arvoarvostelmien filosofia |
Kielen pääyksikkö on teksti, jolle on tunnusomaista
tekijän arvostusten, niiden tavoitteiden ilmaiseminen, joiden saavuttamiseksi
se laaditaan. |
18 Tekniikan filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Tekniiden luonteen tulkinta |
| Antiikki |
Tekniikka on käsityöläisen taidon sovellus. Yleinen
tietämys on korkeampaa kuin tekninen tietämys. |
| Keskiaika |
Tekniikka on ihmisen luovaa toimintaa heijastuksena Jumalan luomistyöstä |
| Uusi aika |
Tekniikka on ihmisen tieteellisen tiedon sovellus, tekijä, jonka
avulla ihminen vapautuu luonnosta.
Tekniikka on itsenäinen voima, joka työn avulla määrää
yhteiskunnan kehityksen (Marx) |
| Uusin aika |
Tekniikka fenomenologisen toiminnan ollessa puutteellista on tieteen
jatke ja yhdessä sen kanssa pienentää ihmisen elinpiiriä
(Husserl ja muut fenomenologit)
Tekniikka on turmio, vaara, jonka ihminen on luonut itselleen ajattelematta
sen sisältöä ja ennen kaikkea sitä, missä määrin
tekniikka vastaa ihmisen olemusta maailmassa (Heidegger ja hermeneutikot)
Tekniikka on ihmisen rationaalisuuden ilmentymä (analyytikot)
Tekniikka ilmaisee aikamme teknisen elämäntavan sopivinta
sovellutusta, tarkemmin, teknisen elämäntavan filosofiaa (G P
Shtshedrovitskij) |
19 Luonnon filosofia
| Filosofian historiallinen aikakausi |
Luonnon tunnuspiirteiden tulkinta |
| Antiikki |
Luonto on kosmoksen orgaaninen osa.
Usein luonnolla katsottiin olevan sielu |
| Keskiaika |
Luonto on Jumalan luoma oman suunnitelmansa mukaan. Hierarkiassa Jumala
- ihminen - luonto nimenomaisesti viimeinen sija kuuluu luonnolle |
| Uusi aika |
Luonto on ihmisen vastavoima. Ihminen joutuu sen täydellisesti
omistamaan. |
| Uusin aika |
Luonto on kuvitelma, joka ihmisen luovan toiminnan ansiosta muuttuu
järjen, noosferin hallitsemaksi valtakunnaksi. (V I Vernadskij, T
de Sharden)
Luonto on ihmisen elinympäristö. Ihminen voi ymmärtää
luontoa hermeneuttisen menetelmän ansiosta (hermeneutikot)
Luonto on kotimme, jota on rakennettava rationaalisuuden lakien mukaan,
ottaen huomioon ihmisen toiminnan kaikki mahdolliset seuraukset.
(analyytikot)
Luonto on monimutkainen järjestelmä, jolle on tunnusomaista
epätasapainotilat. Ihmisen tulee kaikin keinoin pyrkiä edistämään
luonnon ja yhteiskunnan yteistä evoluutiota. (synergeettinen käsitys) |
20 Toinen sukupuoli
| Miehisyys |
Naisellisuus |
Nuoruus |
| Loogisuus, taipumus yleistykseen, abstraktiseen ajatteluun, rationaalisuuteen,
päättäväisyyteen, pitkäjänteisyyteen, vallankäyttöön |
Intuitiivisuus, kiinnostus konkreettisuuteen, tunneperäisyyteen,
sentimentaaliksuuteen, varovaisuuteen, seikkaperäisyyteen, empatiaan,
muuttuvaisuuteen |
Elämän välittömyys, pyrkimys epämuodolliseen
seurusteluun, epäkäytännöllisyys, taipumus uudistuksiin,
vapaudenrakkaus |
21 Kasvatuksen kaksi tulkintaa
| Koulutus on valmistautumista |
Koulutus on kulttuurin saavutusten omaksumista |
| Koulutus on tie niiden seikkojen soveltamiseen, joita tarvitaan välittömästi
tulevassa työpoaikassa. Ei mitään ylimääräistä,
vain välttämättömin. Työpaikan filosofiaa ei tarvita. |
Koulutus tähtää ihmisen liittämiseen mahdollisimman
täydellisesti ihmisen koko kulttuuriperintöön. Koulutusta
tarvitaan, mutta sen idea on sellaisten arvojen kuten totuus, hyvyys, kauneus,
luovuus, vastuu monipuolisessa viljelyssä. Filosofialla on koulutuksessa
pysyvä sijansa. |
|
o AJK kotisivu