Jurij Pompejev
Yrittäjyyden historia ja filosofia Venäjällä

00

Click pictures to get larger

Luku 1. Peruskäsitteiden määrittelyä. Yrittäjyyden ideologia ja olemus
Luku 2. Yrittäjäkunta vanhan Venäjän ruhtinaskaudella
Luku 3. Yrittäjäkunta 1600-luvulla
Luku 4. Pietarin ajan yritystoiminta
Luku 5. Katariinan ajan yritystoiminta
Luku 6. Yrittäjätoiminta 1800-luvulla
Luku 7. Yritystoiminnan olemus tänään
Luku 8. Venäläinen idea sivilisaation kehityksessä
LIITTEET

1. Tämän teoksen "Yrittäjyyden historia ja filosofia Venäjällä" tekijä on professori, kulttuurintutkimuksen tohtori ja venäläinen kirjailija Juri A. Pompejev. Tämä kirja on mielestämme, todellinen mestariteos, ja voidaan oikeutetusti asettaa Venäjän historiankirjoituksessa N.M. Karamzinin (1766-1826) "Venäjän valtion historian" ja akateemikko SF Platonov (1860-1933) "Täydelliset luennot Venäjän historiasta" rinnalle. Y.A. Pompejev käsittelee Venäjän historiassa kiehtovia piirteitä ihmisten arkielämästä. Tämä on kertomus siitä miten Venäjällä vaativissa ympäristöolosuhteissa luodaan ja ylläpidetään ja kehitetään liike-, teollisuus- ja pankkitoimintaa 800-1900-luvuilla. 00000001


Luku 1.
Peruskäsitteiden määrittelyä. Yrittäjyyden ideologia ja olemus


FileTop o FileBottom

Ihmiskunnan taloudellisen ja kulttuurikehityksen vaiheet

0102 Venäjän kansojen historiallinen kohtalo
0103 Verotus
0104 Yrittäjyys ihmisen toiminnan muotona
0105 Katsaus nykyaikaisen liiketoiminnan periaatteiden ja arvojen kehitykseen
0106 Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys
0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
02 Next chapter

1. Kulttuurissa (lat. cultura - viljely, jalostus, hoito, kasvatus, sivisty, kehitys, arvostus) erotetaan materiaaliset esineet, jotka syntyvät tuottavassa työssä, mutta myös henkinen puoli (usko, tieto) ja käyttäytyminen (työtavat, tottumukset, rituaalit). Historia ei tässä yhteydessä ole mitään muuta kuin toimintaa ihmisen tavoitellessa päämääriään. Ensi yritykset mieltää ihmiskunnan taloudellista kehitystä erilaisina muotoina toisiaan seuraavinan vaiheina (keräily ja metsästys; karjanhoito; maanviljelys) tapahtuivat antiikin aikana. Muinaisten kreikkalaisten talous perustui kyntöviljelyyn ja käsityöammatteihin. Tunnettua on halveksuva suhtautuminen näihin ammatteihin. "Ei ole mahdollista viettää käsityöläisen elämää ja samalla kouluttautua hyveissä", oli Aristoteleen mielipide. Naapurikansa skyytteja, jotka kasvattivat hevosia ja harjoittivat osaksi viljanviljelyä, kreikkalaiset pitivät barbaareina. Metsästäjät ja kaukaisten pohjoisten metsien antimien keräilijät he mielsivät kehittyneisyyden alhaisimmille askelmille, raakalaisuuteen kuuluviksi. 01010001

2. Roomalaiset olivat maanviljelijöitä - valloittajia. Työnteko heidän käsityksensä mukaan oli aikojen alusta ollut orjien ja vankien osa, heidän, joilla ei mitään historiaa ollut. Rooman imperiumissa yhteiskunta jakautui ennenkuulumattoman varakkaisiin käsityöläisiin, joilla oli käytössään vuokrattavaa käsityöläistyövoimaa, orjia, ja vapaita kansalaisia, jotka elivät valtion kustannuksella. Rooman imperiumin hajoamisen syynä oli Rooman taloudellinen ja moraalinen rappio. 01010002

3. Kumouksellinen käänne taloudellisissa suhteissa, sekä muilla aloilla, aiheutui kristinuskosta, pyhittää työn yleensä, ja julistaa yhdenvertaisuutta Jumalan edessä. Elämän tarkoitukseksi Kristus asetti moraalisen kehityksen. Yleensä Uuden testamentin ihanteet vastaavat ihmisluonnon keskeisimpiä tarpeita, ja siksi ne voimakkaasti ja syvästi vaikuttivat ja vaikuttavat edelleen ihmisiin. Uskonnollinen vakaumus on vapain ihmisen uskomuksista. Samalla uskonto on ehtymätön lohdutuksen lähde inhimillisissä kärsimyksissä ja näkee itsensä kieltäytymisen kaiken hyvyyden ihanteena. 01010003

4. Amerikkalainen historioitsija ja kansatieteilijä LG Morgan (1818-1881) ensimmäisenä selvitti siirtymisen kollektiivisesta omistamisesta yksityiseen ja määritteli seuraavat rajat Ihmiskunnan taloudelliselle ja kulttuuriselle kehitykselle:

  1. pääasiassa luonnosta saatavien lopputuotteiden aikakausi (villi-ihmisen aika);
  2. tuotantoa harjoittavan talouden syntymisen aikakausi, karjatalouden ja maatalouden syntyminen, luonnontuotteiden ihmisvoimin tapahtuvan tuotannon lisäämisen aikakausi (barbaari-ihmisen aika);
  3. aikakausi, jolloin otettiin käyttöön luonnontuotteiden jatkojalostus, jolloin teollisuus ja taide ja maailmanlaajuinen tiedonjakaminen kehittyvät (sivilisaation aika).
01010004

5. Kolmeen jaksoon: raakuus, barbaria ja sivilisaatio jakaa historian myös skotlantilainen filosofi A. Ferguson (1723-1816). Siirtyminen raakalaisuudesta barbariaan, on sidoksissa maatalouden ja karjanhoidon ja yksityisomaisuuden käyttöönoton syntymiseen. 01010008

6. Saksalainen taloustieteilijä Liszt (1789-1846) perustelee sosiaalinen työnjaon mukaan viisi taloudellisen elämän kehitysvaihetta: villi elämä, laiduntaminen; maanviljely, maatalous ja käsityö, maatalous, käsityö ja kauppa. 01010009

7. 1800-luvun lopulla sosiaalisen ja kulttuuriajattelun perustana pidetään kolmiportaista kaavaa maailmantaloudessa (K. Bücher). Se käsittää: suljetun kotitalouden, kaupunkitalouden ja kansantalouden. Tätä järjestelmää täydentää amerikkalainen etnografi P. Buchanan lisäten vaiheen, joka käsittää tehdasteollisuuden ja maailmantalouden infrastruktuurin. 01010010

8. Pyrkimys ilmaista suuri maailman kansojen taloudellista ja kulttuurillista monimuotoisuutta koskeva tosiasia-aineisto vaatii kehittelemään tietyt kriteerit. Näin saksalainen maantieteilijä E. Hahn (1892) ottaa seuraavat kriteerit käyttöön: a) maatyön perustyökalut ja menetelmät, b) peltoalan suuruus ja muoto, c) työvoiman jakautuminen sukupuolen ja iän mukaan, d) maan muokkaus perinteisin menetelmin, e) maailmanlaajuinen kuljetusjärjestelmä 01010011

1. Maailmantalouden muodot (E Hahnin kartta, itäinen pallonpuolisko)
  1. metsästys ja kalastus
  2. käsivoimin hoidettu maatalous
  3. kasvinviljely
  4. auran käyttöön perustuva maatalous
  5. karjanhoito
  6. hedelmä- ja puutarhaviljely
  7. käsivoimin harjoitettu maatalous ja karjanhoito
  8. metsästys, kalastus ja poronhoito
  9. karjanhoito, metsästys ja kalastus
  10. maataloudettomat alueet

9. Hahnin kartalta näkyvät seuraavat maataloustyypit: metsästys ja kalastus, käsivoimin hoidettu maatalous, aura ja plantaasi maataloudessa, karjanhoito, viljely, käsivoimin harjoitettu maatalous ja karjanhoito, metsästys, kalastus ja poronhoito, kalastuksen ja taloudenpito muilla kuin maatalouteen soveltuvilla alueilla. Länsi-Euroopan maat ja slaavilaisten kansojen asuttamat alueet kartalla Khan sisällyttää auran käyttöön perustuvaan maatalousalueeseen. 01010014

10. Sukujen ja heimojen välisessä taistelussa (me ja he) syntyy henkilökohtainen sivistys (minä), yhteisöstä riippumatta, kehittyen omaksi mukavuudeksi, aloitekyvyksi, luoviksi kyvyiksi, tielle kohti itseluottamusta, vahvistaen tapoja pitää puoliaan. Jokainen työpäivä ja vuosi vaativat henkilöltä yhä suurempia voimanponnistuksia, älyllistä energiaa teollisuuden ja kaupan kehittämiseksi. Historiaan on tallentunut nerokkaita yksilöllisyyden symboleja: Prometeus, Herakles, Svjatogor, Ilja Muromets, Mikula Seljaninovitsh ja satoja muita jättiläismäisiä kansan kokemuksen vuosisataisia ilmentymiä. 01010015

11. Sivilisaation alusta lähtien on osoitettu tietoisuutta oikeuksista ja velvollisuuksista liittyen ihmisen ja kansalaisen taloudelliseen elämään, joka on jakautunut käsitöihin, maatalouteen, metallurgian kehittymiseen, maantieteellisen ja sosiaalisen työnjaon syventämiseen, kaupan ja yksityisen omaisuuden, vapaan yrittäjyyden ja valtion hallinnon syntymiseen. 01010016

12. Yksityisomistus keinona köyhyyttä ja vähitellen kärjistyviä ihmisten välisiä ristiriitoja vastaan. Omistaminen turvaa henkilökohtaisia etuja, antaa itsenäisyyttä ja riippumattomuutta heimosta ja valtiosta. Nälkä, köyhyys, vastoinkäymiset, maantieteellinen sijainti ovat opettaneet ihmiset merenkulkuun ja kaupankäyntiin. 01010017

13. Tarkastellen antiikin sivilisaatioita, voidaan havaita, että kreikkalaiset tavoittelivat ennen kaikkea sotilaallista kunniaa ja rakkautta Hellaaseen, Rooman legioonia inspiroi maan uumenista nostettu kulta, arabialaisia nostatti kiihkoilu, antiikin mongolit janosivat verta, normannit sytytti uhmakkuus ja ryöstely. Antiikin slaavit, esi-isämme taistelivat itsenäisyyden puolesta ja rauhanomaisesti asuttivat joutomaita huomamatta kuinka valittujen ruhtinaiden palkkaamat poliisivoimat muuttuivat sotilas- ja poliisivoimiksi, ja taistelu rajaturvallisuuden puolesta kärjistyi sodaksi yhä uusien maiden ja kansojen liittämiseksi omaan valta-alueeseen. 01010018


FileTop o FileBottom

Venäjän kansojen historiallinen kohtalo

0103 Verotus
0104 Yrittäjyys ihmisen toiminnan muotona
0105 Katsaus nykyaikaisen liiketoiminnan periaatteiden ja arvojen kehitykseen
0106 Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys
0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
02 Next chapter

1. Viranomaisten vallankäyttö perustui varjaageilta omaksuttuihin käytäntöihin ja perinnäiseksi tavaksi muututtuaan heidän tapansa tehdä sotaretkiä ja ryöstellä oli vieras alkuperäisväestölle, joka jo skyyttien ajoista alkaen oli harjoittanut peltoviljelystä. 01020001

2. Venäläisten merenkulkijoiden alus

2. Nämä samat novgorodilaiset harjoittivat jo1000-luvulla merirosvousta ja kauppaa länsislaavien ja saksalaisten kanssa. Varjaagien kutsuminen vuonna 862 perustui tietenkin novgorodilaisten varhaisempaan näiden alueiden tuntemukseen. Ryöstelyä harjoitettiin myös venäläisillä alueilla, mistä mainintoja on aikakirjoissa samoin kuin kansan kärsimyksistä. Samoilla menetelmillä alistivat novgorodilaiset ja keräsivät ryöstöveroja suomalais-ugrilaisilta heimoilta, jotka asuttivat alueita Novgorodista itään aina Ural-vuorille saakka. Venäläisille maksoivat veroja akateemikko S G Strumilinin mukaan myös sellaiset kansanheimot kuin tshudit, marit, vesit, muromit, tsheremissit, mordvalaiset, permit, petshorit, jäämit, liettualaiset, zimigolit, korsit, libit [81; 456-457]. 01020003

3. Yrittäjähenkisyys oli päällimmäinen ominaisuus näillä pohjoisilla heimoilla, mutta kaupankäynti Homeroksen ajoista saakka oli puoliteollista, puolisotilaallista, puoliryöstelevää toimintaa. Kauppiaat olivat samalla merirosvoja ja bandiitteja. Riippui ostajan ja myyjän välisestä voimatasapainosta, mitä menetelmää käytettiin, toimittiinko rauhanomaisesti vai ryöstettiinkö? Rannikkoseutujen asukkaat ratkaisvat asian taloudellisten näkökohtien mukaan. 01020004

4. Venäläiset osallistuivat suuriin historiallisiin Euraasian mullistuksiin keskiajalla, valtasivat nykyajan kirjoittajan terminologiaa käyttäen kuudesosan maapallon kuivasta pinta-alasta, jääkauden jälkeisissä ankarissa luonnonolosuhteissa. Venäjän historiassa jää epäselväksi kysymys siitä, miksi he nimenomaan pohjoiseen suuntautuivat ennen arjalaisia kansanheimoja, kulkien hedelmällisempien maiden halki, maiden, joita silloin vielä eivät muut kansat olleet ottaneet haltuunsa. Miksi esi-isämme päättivät asettua ja kasvattaa juurensa katkeamattoman ohuina säikeinä kohtaloa uhmaten jumalattomien suomalais-ugrilaisten heimojen alueelta Tyynelle merelle saakka niin sietämättömiin ja taloudellisesti epäedullisiin olosuhteisiin, joissa tähän päivään saakka ei ole asunut yksikään väkimäärältään vähänkin suurempi kansa, jolla olisi mitään historiallisia perinteitä, kunniaa tai kulttuuria? 01020005

5. Ja johtopäätös on, että ilman yliluonnollista tahtoa, ohjaavaa kättä, jumalallista suojelua, ilman vahvaa uskoa omiin ponnistuksiinsa Venäjän heimot olisivat tuhoutuneet suuren autiomaan olosuhteissa tai vajonneet luolissa asuvien kansojen tasolle. 01020006

6. Tietenkään pohjoisten ja joidenkin muiden maa-alueiden asuttaminen ei ole arvoitus maamme historian ammattilaisille. Venäjän talonpoikien pyrkimys lisätä satoaan valtavaa työpanosta käyttäen ajoi heidät Itä-Euroopan rajattomille rinteille, menemään pääasiassa laajentamaan tuotantonsa pinta-alaa. Sen lisäksi N.M. Karamzinin (1766-1826) mukaan slaavit todennäköisesti olivat kotoisin idästä, kansojen alkukodista [7;53]. Todellakin, vanhan ja uuden aikakauden rajalla vallitsi voimakas kansojen muuttoliike Aasiasta Eurooppaan ja slaavit, jotka eivät olleet sotaisia luonteeltaan ja joilla M.P. Pogodinin (1800-1875) mukaan oli jo tietty koulutustaso, tunsivat maatalouden ja alkeellisen taiteen, puhuivat rikasta kieltä, ja joilla oli käsitys Jumalasta ja usko Jumalaan ja kuolemanjälkeiseen elämään, ja olivat sen tuoneet mukanaan Intiasta, missä heillä oli alkukotinsa ja vieläkin ovat tietoisia sukulaisuussuhteistaan sinne [7;69]. 01020007

3. Slaavilaisten kansojen alkuperäisten asuma-alueiden kartta.
  1. slaavilaisten asuttama alue,
  2. slaavilaisten alun perin asuttama alue.

7. Muiden Euroopan maiden taholla syntyi nurinaa siitä, että niillä ei ole asuintilaa. Venäjällä, he sanoivat, päinvastoin on tilaa ilman ihmisiä. Valtavien arojen ja metsien ansiosta oli syntynyt erityinen geopoliittinen, ilmastollinen ja monikansallisen valtion monimuotoinen taloudellinen rakenne, äärettömän suuri alue, jo Jaroslav Viisaan aikana 1100-luvulla, yhtä suuri kuin koko muu Eurooppa. Ulkosuhteet, riippumatta siitä että elettiin omavaraistaloudessa, olivat jo Rurikin ajoista lähtien luonteeltaan monihaaraiset. Heidän hallintaansa olivat joutuneet Bysantin, Kaukasian ja Keski-Aasian kulkureitit. Venäjän kauppiaat ja kalastajat harjoittivat kauppaa Baltiassa, Tonavalla, Bagdadissa, Konstantinopolissa ja Alexandriassa, ottivat haltuunsa Kasarin (Kaspianmeri), Venäjän (Mustameri) ja Varangin (Itämeri) meret. Paikalliset yrittäjät laskivat perustan taloudelliselle vakauden ja kulttuurin ja poliittisen vallan kehitykselle Venäjällä. 01020009

4. A.I. Putilov

8. Neoliittisella kaudella venäläisistä tuli Kristuksen kansaa, jolla oli yrittäjäluonne ja jonka kohtalona oli tehdä maantieteellisiä elintilavalloituksia. Heitä olivat esimerkiksi Putilovin tehdasyhtiön johtokunnan puheenjohtaja ja Venäjän Aasian pankin johtaja A.I. Putilov. (1866 -1926). Öljykenttien omistaja, kyvykäs pörssikeinottelija, saaden kymmeniä palkkioita, jolla on titaanin työkyky. Hän tekee töitä yötä päivää, hänellä on myös suurenmoinen organisaatiokyky, itsekuri, intuitio, kyky ajatella eteenpäin. A.I. Putilov tulee aamulla ensimmäisenä pankin konttoriin ja lähtee pois illalla hyvän mittaa puolenyön jälkeen osallistuttuaan istuntoihin, neuvotteluihin, kymmeniin lautakuntiin, käsiteltyään satoja papereita, joiden takana on tonneittain sementtiä, tynnyreittäin öljyä, suuret määrät viljaa, kilometreittäin rautatietä. Hän on mies sanojensa takana, käytännön mies, ja rationalisti, yhdistäen itsessään uneksijan ja visionäärin. Omaan käyttöönsä A.I. Putilov ottaa varsin vaatimattomia summia, kitsaasti tinkii ajurikyytiensä hintoja. [73;152]. 01020011

9. Näin ollen ensisijaiset taloudellisen toiminnan muodot, jotka tähtäävät tuotantoon, inhimillisen elämän ylläpitämiseen, välittömään kulutukseen (ruoka, vaatteet, asuminen) ovat edelleen tärkeitä tämän päivän maailmantaloudessa. Juuri tällaiset taloudelliset tehtävät ovat olleet ja ovat edelleen yritystoiminnan energialähde ja moottori. 01020012

10. Maallamme on rikas kulttuuriperintö taloudellisessa toiminnassa. Liiketoiminnan vakiintuminen Venäjällä on kulkenut pitkän ja vaikean tien pienyrityksistä maailman suurimpiin kuuluviin yrityksiin. Liikesuhteilla, joiden tärkein osa on ollut yrittäjyys, on ollut tärkeä rooli taloudellisten, kulttuurillisten ja poliittisten perinteiden vakiintumisessa Venäjällä. 01020013


FileTop o FileBottom

Verotus

0104 Yrittäjyys ihmisen toiminnan muotona
0105 Katsaus nykyaikaisen liiketoiminnan periaatteiden ja arvojen kehitykseen
0106 Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys
0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
02 Next chapter

1. Elämän käydessä yhä monimuotoisemmaksi, ei tulla toimeen ilman kielellistä tutkimusta. Tästä syystä keskeinen käsite tässä kurssissani on vero (налог), joka useimmista neuvostoajan sanakirjoista puuttuu kokonaan ja sen synonyymina ovat sanat сбор ja поборы (kannettu maksu ja lunnaat). 01030001

2. Maailmanhistoriassa näistä (verot ja lunnaat) merkitsevät alistettujen suorittamia maksuja valloittajille. 01030002

3. Raamatun ajoista alkaen tunnetaan Josef Erinomaisen käsky (Egyptin kabalenilaisille: Kun satoa saatte, antakaa viidennes faaraolle, neljä viidennestä jääköön teille itsellenne, pelloillenne siemeneksi ja ravinnoksi lapsillenne ja niille jotka asuvat taloissanne [Gen, 47, 24]. Tätä lakia faraon viidenneksestä kuten myös koronkiskontaa, jotka ovat eläneet tuhansia vuosia L.N. Tolstoi (1828-1910) nimittää poliittisen taloustieteen väkivallan anteeksipyynnöksi. 01030003

4. Sellaisten kansojen epiikassa, jotka elävät heimoyhteiskunnan olosuhteissa ennen valtioyhteiskunnan muodostumista, esimerkiksi Altain kansoilla, ei ole sanoja sukulainen tai veli. Niiden asemesta on ilmaus väki, joka maksaa ylläpitorahaa [63; 33]. Ei ole olemassa myöskään termiä suku, on käsite yksiavioinen pieni perhe ja aktiivinen kamppailu sen puolesta, mainitaan vain sukulaiset, jotka asuvat toistensa vieressä ja kokoontuvat yhteen viettämään häitään. 01030004

5. Lunnaat (Дань) - käsite joka on jäänyt historiankirjoihin. Vihollinen (Kaani-väkivalta) ei tarkoita vain siskon tai vaimon ryöstämistä, vaan se tekee tuhoaan pihalla ja leireillä vie mennessään ihmisiä kaukaisiin maihin, haalii karjaa ja jäljelle jääville määrää maksettavaksi lunnaat, jotka purevat äärimmäisellä ankaruudella: karja möyryää, ihmiset huutavat. 01030005

6. Lunnaiden käyttöönotto, jolla oli kauppahinnan maksun tai avustuksen luonne, oli ensimmäinen askel rauhantekoon vihanpidon osapuolten kesken, aloite ryhtyä kehittämään alamaisuuden käsitettä. Voitetut ostivat näin itselleen oikeuden elämään ja vapauteen. 01030006

7. Valloituksilla oli välittömiä vaikutuksia. Ihmiset olivat tottuneet kuuliaisuuteen ja maksamaan osan tuloistaan hallitsijalle. Muussa tapauksessa vihamielinen kaani uhkaa, ellet maksa, suden häntä heiluu, tulen suden kanssa, keihäs kädessä, sota mukanani. Kahleissa olevalle lunnaiden maksajalle ei ole armoa: "Kuparivarastossa asuu kuparipohatta, vuoren korkuinen, istuu ja laatii mustia tilikirjojaan." Tämä - kaanin on rahastonhoitaja, hänellä on kaikki kupari ja harkkorauta [63, 49,50]. 01030007

8. Veronkanto-oikeuden valtio luovutti huutokaupalla. Veronkanto-oikeuden sai se joka tarjosi siitä eniten. Armoa ei annettu kenellekään. Linnoituksen muurit kaupungin ympärillä eivät vain suojelleet asukkaita​​ vihollisilta, vaan myös estivät heitä pakenemasta veronkantajaa, publikaania. Suuri kemisti A.L. Lavoisier (1743-1794) oli yli kaksikymmentä vuotta pääveronkantaja Ranskassa, ja joutui muiden publikaanien joukossa, joita uusi porvaristo vihasi, giljotiinin ruuaksi vallankumoustuomioistuimen päätöksellä. 01030008

9. On selvää, että ystävällisiä sanoja veron kerääjät eivät kansan keskuudessa ansainneet. Publikaani - neuvokas mies, mutta pikkumainen, ovela ja ahne, epäoikeudenmukainen. 01030009

10. Venäjällä, päämaksajiksi osoittautuivat smerdit, vapaat talonpojat. Smerd on V.I. Dahlin (1801-1872) mukaan, 'mies mustista' eli kansan syvistä riveistä, ovelan sorttinen musikka, talonpoika, jolla oli alaisinaan orjia tai palvelijoita, myöhemmin - maaorjia. 01030010

11. Keskiajalla syntyi instituutioita, jotka yhdistivät kansaa (teollista yhteisöjä, kauppiaskiltoja ja veljeskuntia, kyliä, seurakuntia). Niiden kautta kyettiin pukemaan sanoiksi yhteisön jäsenten vaatimuksia, ne estivät ihmisten jäämisen muodottomaksi massaksi, laumaksi, mutta viranomaisten kannalta ennen kaikkea helpottivat veronkantoa. Tämä oli sääntö ennen mongolien aikaa Kultaisen Venäjän aikana ja Moskovan valtion Pyhän Venäjän aikana, kuten myös Pietarin ajan Venäjän valtiossa. Sen iskulauseeksi muodostui kolmiyhteisen kaavan mukainen käsite 'holhoava valtio': "Itsevaltius - Ortodoksisuus - Kansanomaisuus" («Самодержавие. Православие. Народность»). Maanomistajat huolellisesti selittivät talonpojille: olemme teidän, te olette meidän. Myöhemmin kansan palvelijat julistivat meille vuosikymmeniä: kaikki ihmisen hyväksi, kaikki ihmisen nimeen, ja humoristit lisäsivät: ja me tiedämme tuon ihmisen nimen. Oikeassa on irvistelijä: Venäjän viranomaiset ovat aina ajatelleet ihmistä, toinen kysymys - mitä ovat siitä ajatelleet? 01030011

12. Tulkitaksemme ja selittääksemme sanaa налогъ (nalog; vero) yksityiskohtaisesti: V.I. Dahl johtaa sen verbistä «налагать» (määrätä) ja kiinnittää huomiotamme alakäsitteisiin: vero - verot; yhteisöiltä, kaupalta, teollisuudelta rahana perittäviin tavaran tulleihin. 01030012

13. Välitön vero kohdistuu V.I. Dahlin mukaan suoraan niihin, jotka maksavat (esim. henkivero, kiltamaksu, oikeuslaitoksen ja muiden valtion laitosten perimät maksut). Termi tulli tarkoitti alun perin välttämättömyyttä suostua yleisesti sovittuihin normeihin, erityisesti mihin tahansa vanhastaan olemassa oleviin maksuihin. Laivoja koskevat tullit tunnettiin jo «Русская Правда» (Venäjän Pravda) aikakaudella (1000-luvulla). 01030013

14. Välillinen vero ei kohdistu suoraan veronmaksajiin, vaikka he eivät voikaan jättää sitä maksamatta (veroperusteena viini ja tupakka). 01030014

15. V.I. Dahl esittää samanlaisia käsitteitä: työhön kohdistuva vero, vero työn laadun mukaan. Veronmaksaja - ahkera mies, työntekijä, ahkera. 01030015

16. Vanhalla Venäjällä (Rus) välittömien ja välillisten verojen tyypit olivat hyvin erilaisia​​. Ensimmäinen syntyi muodossa palkkiot, ne muuttuivat vähitellen veroiksi [18 182]. Esimerkiksi 'lahjus' (мыт- muta) oli maksu palveluista kauppaan liittyvästä tavaroiden kuljetuksesta laiturilta toiselle tai kauppaa koskevasta järjestelystä. Se muuttui vähitellen välilliseksi veroksi, joka koski kaikkia kuljetuksia, maksettiin painon, lukumäärän, käytön mukaan käyttäen kirkoissa säilytettyjä normimittoja. 01030016

17. Kultaisen Ordan ajoista lähtien on ollut käytössä puhtaasti kaupankäyntiin liittyvä maksu mainostetun tavaran hinnan mukaan. Siitä tuli myöhemmin tulli. Volgalla kuljetetuista ulkomaisista tavaroista on Orda perinyt eri maksun 1200-luvulta lähtien. 01030017

18. Valtionverosta yleensä, henkiverosta, maaverosta, käytettiin vanhalla Venäjällä nimitystä подати (podati). Yksikkönä, johon maksu perustui on Venäjän historian aikana ollut savu (savupiippu), lattialaatat, piha, aura, aviomies, mies, joka oli palkattu toimeen josta vero maksettiin. Kaikki nämä yksiköt voidaan kohdistaa yhdessä yksittäiseen kotitalouteen. 1800-luvun puoliväliin mennessä kaikki porvaristo ja talonpojat muodostivat verotettavan yhteisön. Nimenomaan sen velvollisuutena oli lain tai vakiintuneen tavan mukaan maksaa verot (kaikissa yhteiskuntaluokissa on omat tapansa: kaupungissa rahatalous, maaseudulla tapansa; jossakin yleinen tapa, jossakin tsaarin asetus, ukaasi). 01030018

19. Veron maksamista tarkoitti vanha sanonta 'тягл тянути' (vetää veroa), mikä talonpoikaisen Venäjän aikaan merkitsi, että pidettiin hallussa veronalaista maata ja sen koko tuotto luovutettiin maanomistajalle. V.I. Dahl selventää, että veroa maksava talonpoika, (тяглец), 'vetää koko veron' kahdelta hengeltä; tavallisesti talonpoika pysyy verotettavana, toisin sanoen hänen voimansa riittävät veron maksamiseen eikä ole hän ole 'raihnainen', naimisiin menosta 60-vuotiaaksi saakka, sen jälkeen hän siirtyy puoliverolliseksi, neljännesverolliseksi tai vapautuu kokonaan veronmaksusta. Veronmaksajaksi katsottiin myös työläinen, joka maksoi veroa, vuokraa tai muuta maksua maanomistajalle, työpanoksensa mukaan hallussaan olevasta viljelysmaasta tai niitystä. Verolliseksi katsottiin vuokramaa, muu oli joutomaata tai kuului yhteiskunnalle tai kirkolle. Kaikki maksut yhteiskunnalle olivat veronalaisia (mies ja vaimo tai talonpoikainen perhe kunnes mies ikänsä tai terveydentilansa perusteella vapautettiin verosta) tai henkilökohtaisesti (per sielu), lukien kaksi henkeä perhettä kohden, tai ottaen kaksi oli kysymyksessä maapohjan mukainen verotus. 01030019

20. Joten siis, mikä on tämä тягло-vero? VI Dahl selvittää: maan mitta ja täydellinen tieto siitä on nimeltään тягло (suom vast manttaali). Entisinä aikoina 'tjagloksi' sanottiin kaikkia veroja. Tätä termiä käytetään sananlaskuissa: 01030020

21. Naimisiin 18-vuotiaana, niin pääset veronmaksajaksi; ei kova vero, vaan kun sen kahdeksi venytät niin väsyt; jalaton uunilla, kädetön kehdossa; ja ​​kolmas kuollut - vero; vero vihassa, rauha maatessa. 01030021

22. Termi 'тягло' (vero) on avainkäsite Venäjän yritystoiminnan historiassa, elävän venäjän suuressa tulkkisanakirjassa se johdetaan verbistä 'тянуть' (тягивать tai тягать - vetää). Siitä on viittaukset eräisiin Dahlin uusintapainoksen hakusanoihin 7 palstan verran. Vertailuksi voidaan mainita, että verbille 'любить' rakastaa on varattu 4 palstaa verbeille tehdä työtä, iloita ja tuomita - 3 palstaa verbille käydä kauppaa - 1,5 palstaa. Muuten, toteamme että muotoa antavista substantiiveista äidinkielessämme on ensimmäisellä sijalla sana käsi (8 palstaa), sen jälkeen ovat Jumala ja totuus (6 palstaa), tahto ja pää (4 palstaa) ja työ (puolitoista). Adjektiiveja väreistä ensimmäisenä valkoinen (10 palstaa); sanalle musta on varattu tilaa puolta vähemmän (5 saraketta), punainen - vain 3 palstaa. 01030022

23. Modernissa juridiikan tietosanakirjassa verot on määritelty seuraavasti:

  1. Pakollinen maksu, jonka valtio perii yksityishenkilöiltä ja oikeushenkilöitä;
  2. On syntynyt samalla kuin valtio keinoksi kattamaan kustannukset sen hoitaessa tehtäviään ja toimintojaan;
  3. Kansalaisilta perittävistä veroista tärkein on tulovero;
  4. alun perin vero kannettiin luonnontuotteina, mutta tavaranvaihdon ja rahan kehittyessä niitä ryhdyttiin keräämään pääasiassa rahana;
  5. veronmaksu tapahtui pääasiassa sotilaallisiin tarkoituksiin, valtiokoneiston, lainvalvonnasta ja täytäntöönpanosta aiheutuvia kustannuksia, talouselämän ohjaamiseen ja sosiaalisesti heikoimmassa asemassa olevien väestöryhmien tueksi
  6. keräysmenetelmän mukaan verot jaetaan välittömiin ja välillisiin. Välittömät verot kannetaan tulojen ja omaisuuden perusteella suoraan kansalaisilta ja oikeushenkilöiltä. Välilliset verot peritään tavaroiden ja palvelusten hinnoissa niiden ostajalta. Samoin myös valmistevero (ransk accise). Nämä ovat tärkeä tulolähde valtion tulo- ja menoarviossa eli budjetissa.
01030023

24. Verotuksellisen suuruuteen liittyvistä tiedoista on kiinnostava esimerkki (liittyen myös verotusrikkomuksista kiinnostuneeseen lehdistöön) kahden maitotilan tapaus. Toisella maatilalla varastettiin ja myytiin heinää ja toisella maitoa. Ensimmäisellä tilalla lehmät tietenkin kuolivat nälkään, mutta toinen tila tuotti jopa jonkin verran voittoa ja maataloustuloa viljelijälle. Nykyisen verojärjestelmän Venäjällä toimii toistaiseksi ensimmäisen mallin mukaan. Aika olisi, sanovat akateemikot, lopettaa voiton verotus investointeja varten mukaan lukien sosiaaliset ja kulttuurimenot, ottaa käyttöön veroetuudet priorisoiduilla tuotannonharoilla, ennen kaikkea tiedeintensiivisilla teknologian aloilla, resurssien säästeliäässä käytössä, ekologisesti puhdasta tekniikkaa soveltavilla aloilla. On aika sallia kuoletukset aina puoleen voiton suuruudesta saakka. Kaikkia näitä keinoja on aika päiviä käytetty kehittyneissä markkinatalousmaissa. 01030030

25. Ei ole kiellettyä unelmoida siitä, miten hyvin eletään. Tärkeintä taloudessa on, etteivät lehmät kuole. 01030031


FileTop o FileBottom

Yrittäjyys ihmisen toiminnan muotona

0105 Katsaus nykyaikaisen liiketoiminnan periaatteiden ja arvojen kehitykseen
0106 Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys
0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
02 Next chapter

1. Jotkut tutkijat uskovat, että ihmiset jaetaan kolmeen ryhmään: toiset pystyvät, mutta eivät halua, toiset haluavat, mutta eivät pysty, ja vielä toiset haluavat, ja pystyvät, mutta ovat keskittyneet tuottamattomaan toimintaan. Jokaisessa yhteiskunnassa on tarpeettomia kykyjä enemmän kuin toimivia. Yrittäjyydellä on nimenomaan tarkoituksena tyydyttää luovuuden ja itseilmaisun tarpeita. Kuten itseluottamusta, uskoa menestykseen, onnea, kykyä käyttää hyväksi suotuisia markkinaolosuhteita ja luonnon kaupallisia piirteitä. Jälkimmäisiä tarvitaan erityisesti, koska kilpailukyvyn eräs kriteeri on, että tulot ylittävät menot. Heikompiosaisia, kuten konkurssin tehneitä yrittäjiä, historia ei muista. Mutta taloushistorian ydin, elämä, V.P. Rjabushinskin mukaan, on sen johtajissa [44, 159], isät ovat Venäjän kaupan ja teollisuuden perustan luojia. Heillä on ollut yrittäjyyden lahja ja he ovat muodostaneet väestön hedelmällisimmän osan. Sellaisia ovat lasten Vladimirin, Yaroslavlin, Kalugan, Kostroman ja muden sukujen miehet, joiden isillä oli tapana sanoa: "Jos ei Herra huonetta rakenna, turhaan rakentajat ponnistelevat." Heidän merkityksensä on erityisen suuri, koska alhaisen ostovoiman omaava talonpoikainen väestö on muodostanut enemmistön Venäjän kansasta. 01040001


FileTop o FileBottom

Käsitteiden alkuperä

1. Latinaksi on olemassa sana mancepts - yrittäjä urakoitsija. Siten aluksi kutsuttiin valtion tuloja keräävää maanviljelijää. Termi mancipium (mancipatio) antiikin Roomassa tarkoitti oikeutta omaisuuteen ja omaisuutta itseään, jonkun toisen omistamaa omaisuutta, ja myyntimenettelyä. Se on muodostettu yhdistämällä kaksi erillistä sanaa: manus (käsi - valta - työ) ja capio (hankkia, periä, luovuttaa, kantasana pääoma). Siksi mancepts ja käännettynä yrittäjä -mies, joka on ansainnut pääoman käsillään, työllään, ei vain sinnikkyydellään, mutta myös oveluudella ja näppäryydellä. 01040101

2. Luonteensa mukaan yrittäjät ovat taloudellisia toimijoita, koska talous koostuu puoliksi matematiikasta ja puoliksi psykologiasta. 01040102

3. 1700-luvuvulla Venäjällä leviää ranskalainen sana yrittäjä (entrepreneur) tarkoittaa kansan keskuudessa sellaisia käsitteitä kuin liiketoimintaa harjoittava henkilö, edelleen predprijatelj, predprijatshik, predpriimshtshik, yrittäjä, vuokranantaja, järjestäjä, omistaja, perustaja, zavoditel, kasvattaja, pääjohtajana. Venäjällä ennen vallankumousta termi antreprener tarkoitti - omistajia, vuokranantajia, areenoiden ja yksityisten viihdeyritysten (teatteriin, sirkukseen, jne.) omistajia. Kuitenkin ranskan sanasta interes on saanut alkunsa termi interessant, intressentti, oman etunsa ajaja, vain omaa hyötyänsä tavoitteleva henkilö. 01040103

4. Venäjäksi sana tarkoitti uskaltaa ottaa, päättää toteuttaa joku uusi yritys, ryhtyä tekemään jotain merkittävää. Esimerkkejä tästä on V.I. Dahlin sanakirjassa kaksi: "Ryhdymme yhdessä rakentamaan höyrylaivaa" ja "Lesseps kaivamaan kanavaa Suezin kannaksella." Mitä tulee lauseeseen "Ryhdymme yhdessä rakentamaan höyrylaivaa", se koski toimintaa jota harjoitti venäläinen teollisuusmies, pietarilainen C. Byrd (1766-1843), skotti syntyjään, joka vuonna 1815 joidenkin kokeilujen jälkeen perusti Nevan Shipping Companyn. Yritys osoittautui lupaavaksi ja kannattavaksi. Vuonna 1847 kaikkialla Volga joen vesialtaissa ui vain 12 laivaa, ja 60 vuotta myöhemmin määrä oli 2099, joista kymmenkunta kaksikerroksista ns amerikkalaisen järjestelmän mukaan rakennettua matkustaja-alusta. Yrittäjä C. Byrd perusti mekaanisia valimoita Pietariin, rakensi noin 200 höyrykonetta vuosina 1900-1930, joukossa 11 höyrykoneita käyttävää höyrylaivaa. Höyrykoneiden valmistukseen C. Byrd opetti opiskelijoita, koneistajia, mekaanikkoja, seppiä kirjoitustaitoisista henkilöistä. Työpalkkojen ja julkisista varoista maksettujen elinkustannusten lisäksi Venäjän yrittäjädynastian isä maksoi omista varoistaan opiskelijoille 5-15 ruplaa kuukaudessa viiden vuoden opiskelujakson aikana. 01040104

5. F. Lesseps

5. Selittävän sanakirjan kolmannen osan V.I. Dahl julkaistiin vuonna 1882, kun ranskalainen insinööri Ferdinand de Lesseps yrittäjä (1805-1894) hämmästytti koko maailmaa rakentamalla Suezin kanavan, joka liittää Välimeren Punaiseen meren ja Intian valtamereen. Insinööri sai kaivamiseen toimiluvan Egyptin hallitukselta. Myöhemmin Lesseps johtaa Panaman kanavaa rakentanutta yhtiötä, joka on skandaalimaisesti menee konkurssiin vuonna 1888, ja kieliä siitä lähtien on rikastunut sana panama tarkoittaen huijausta, huomattavia poliittisia ja taloudellisia petoksia, finanssihuijausta, ministerien, senaattorien, kansanedustajien, sanomalehtien päätoimittajien ja kymmenien tuhansien pienosakkaiden huijausta. 01040106

6. Kauppalaivan lastaus.
"Nikolai Ihmeidentekijän elämä"

FileTop o FileBottom

Käsitteiden tulkintaa

1. Siirrymme nyt tarkastelemaan sellaista taloudellisen kansankulttuurin lähdettä eli eeposta, joka ilmentää ihmisten maallisia ihanteita, historiallista tahtoa ja pyrkimyksiä useamman kuin yhden vuosisadan kuluessa, ja aikakautena, joka kestää useita vuosisatoja. Ei ole meidän havaintomme, että eepoksella on tiettyjä etuja, jotka eivät antaneet sen kuolla tänäkään päivänä. 01040201

2. Yksi kuuluisimpia eeppisiä sankareita oli Novgorodin Sadko, jolla omaisuutta ei aluksi ollut, oli vain guselki yarovchaty. Mutta tämäkin vastaa historiallista totuutta, koska se on taidetta ja kulttuuria. Vanha Novgorod on yksi maailman huipuista keskiaikaisen taiteen (arkkitehtuuri, maalaus, kirjallisuus, musiikki luovuus) kehittäjänä. 01040202

3. Eräässä Sadkon eeppisessä versiossa Sadko noudattaen merikuninkaan neuvoja lyö kauppiaiden kanssa vetoa, että Ilmen-järvessä on kultasuomuinen kala Mutta hänellä ei ollut mitään antaa pantiksi. Epäröimättä hän ehdottaa päätään. On kolme kauppiasta, jotka kukin panevat pöytään kolme kauppaa tavaroineen. Sadko todella saa saaliiksi kultakaloja ja voittaa vedon. Kaikkien halveksima köyhä hanhipaimen saattaa häpeään kauppiaat ja rikastuu: Sadko alkaa käydä kauppaa, saada suuria voittoja. Sadko, kuten tunnettua, on rikas vieras, ja vieraiksi Venäjällä yleisesti nimitetään ulkomaisia kauppiaita ja venäläisiä kauppamiehiä, jotka kävivät kauppaa ulkomaiden tai muiden ruhtinaskuntien kanssa. Termi gostba (Jumalan vieras) tarkoitti ulkomaankauppaa. Kaikkein erikoisinta on se, että kuoleman hetkellä Sadko ei tunne itseään kauppiaaksi, vaan hanhipaimeneksi. Hanhiaan hän ei jätä edes kuolemaansa hetkellä. 01040203

4. Yrittäjä Venäjällä on luova henkilö. Ihminen pysyy aina yleisellä tasolla toimivana, kokonaisvaltaisena, mikrokosmoksena, vaikka hän valitsee erityisen aktiviteetin. Jos ihmisestä tehdään valtavan koneiston ratas, häneltä riistetään ihmisarvo. 01040204

5. Modernin tulkinnan mukaan yrittäjä on henkilö, joka harjoittaa yritystoimintaa, johon liittyy voittoon (yrittäjätuloon) tähtäävää pääomanmuodostusta käyttäen omaa (tai palkattua) pääomaa ja palkattua työvoimaa oman edun pohjalla vakuuttuneena myös yhteiskunnallisen hyödyn syntymisestä. Yrittäjän tulo on epävakaa, hän on ideajohtaja eikä hierarkiajohtaja. Yrittäjät ovat erilaisia ​​kuin muut ihmiset, sillä he pystyvät ottamaan täyden vastuun ajamansa asian lopputuloksesta. He ovat yrityksen omistajia (ainoita tai osakkaita) osallistuen sen hallintoon. 01040205

6. Yrittäjyys on laillista toimintaa, eli liiketoimintaa vallitsevan lain puitteissa, prosessi, jossa luodaan jotain uutta, jolla on arvo, prosessi, joka vaatii aikaa ja vaivaa, joka edellyttää taloudellisen, moraalisen ja sosiaalisen vastuun ottamista. Yrittäjyys on yksi yhteiskunnallisen uudistumisen tekijöistä (resursseista), jonka tarkoitus on yhdistää perustuotannontekijöitä työvoimaa, pääomaa ja ympäristötekijöitä, ekosfääriä. 01040206

7. Venäjän federaation siviililaki (2 artikla) vahvistaa seuraavasti yritystoiminnan oikeudellisen pätevyyden: 01040207

8. "Yrittäjyys on itsenäistä omalla vastuulla tapahtuvaa toimintaa, jolla pyritään systemaattiseen voiton saamiseen omaisuuden käytöstä, tavaroiden myynnistä, työtehtävien tai palveluiden suorittamisesta rekisteröityneenä tässä tarkoituksessa vallitsevan lain mukaisesti" [14, 6]. 01040208

9. Kuten näemme, tämän aloitteellisen toiminnan kärjessä on kansalainen omalla riskillään ja omalla tai oikeushenkilön (yritys) taloudellisella vastuulla, tuottaen voittoa, vaikka tiedossa on jo antiikin ajoista, että voiton rinnalla on myös tappion mahdollisuus. Yritystoiminta ei ole win-win kehikko. 01040209


FileTop o FileBottom

Normatiivinen perusta

1. Yrittäjyyttä voidaan harjoittaa kaikessa ​​taloudellisessa toiminnassa, jos ne eivät ole kiellettyjä säädöksissä; sitä ovat ennen muuta tavaroiden ja palveluiden kaupallinen välitys, kauppa ja hankinnat, innovaatio (uudistaminen), konsultointi ja muu toiminta sekä toiminta arvopaperimarkkinoilla. Yrittäjyyden prosessi muodostuu yleensä seuraavista vaiheista: 1) uuden idean etsiminen ja arviointi 2) liiketoimintasuunnitelman tekeminen 3) tarvittavat resurssien löytäminen 4) luodun yrityksen johtaminen. 01040301

2. Markkinatalouden piirissä toimivien yritysten kehittämistä ja säätelyä koskevista normikokoelmista mainittakoon seuraavat:

01040302

3. Näiden lakien mukaan yrittäjä voi olla Venäjän federaation kansalainen, kuka tahansa ulkomaalainen tai kansalaisuudeton henkilö tai henkilöjoukko. Yrittäjiä eivät voi olla valtion virastojen johtajat ja asiantuntijat, joiden tehtäviin kuuluu elinkeinotoimintaan liittyviä asioita tai kyseisen toiminnan valvontaa. 01040306

4. Osa tuloksesta verojen ja lainan korkojen tultua maksetuksi on yrittäjätuloa: henkilökohtainen tulo, osingot, yrittäjän voitto, palkka jne. 01040307


FileTop o FileBottom

Tehokkaan yrittäjyyden tunnusmerkit

1. Maailmanlaajuinen kokemus osoittaa, että markkinatalous on mahdollista vain monikerroksisen yrittäjyyden olosuhteissa, vain kun ihmisillä on liiketoimintaosaamista ja energiaa, vallitsee tietty arvojen, kulttuurisuhteiden ja etiikan järjestelmä. 01040401

2. Toisin kuin hallinnollinen järjestelmä, joka perustuu ahkeruuteen ja huolellisuuteen ja vastuun ottamiseen ylempää tulleiden käskyjen toteuttamisessa, taloudelliset yksiköt markkinataloudessa pyrkivät saavuttamaan tavoitteensa riippumattoman luova haun kautta luottaen aloitteellisuuteen, riskinottoon ja onneen. 01040402

3. Yrittäjyyden tunnusmerkkejä ovat: itsenäisyys ja omaperäisyys ajattelussa ja toiminnassa, innovointi ja tavoitteiden saavuttaminen, oma-aloitteisuus​​; halu kilpailla ja halu ottaa taloudellisia riskejä; keskittyminen tavoittelemaan parhaita tuloksia, resurssien tehokasta käyttöä; halu saavuttaa kilpailussa muita parempi asema; kyky valita joukosta mahdollisia vaihtoehtoja. 01040403

4. Seuraavassa on sosiologisten yliopistotason tutkimusten tuloksena muodostettu kymmenen kohdan luettelo henkilökohtaisista ominaisuuksista, joita yrittäjältä nykyään (2001) vaaditaan:

  1. ammatillinen pätevyys
  2. yritteliäisyys
  3. kommunikointikyky
  4. itseluottamus
  5. työteliäisyys
  6. riskinottokyky
  7. asialleen omistautuminen
  8. ajattelun omaperäisyys
  9. itsenäisyys
  10. älykkyys
01040404

5. Näiden kymmenen lisäksi mainittiin ominaisuuksia, kuten rehellisyys ja oppineisuus, terveellinen elämäntapa. 01040405

6. Alkuehtona yrittäjyydelle voidaan mainita yksityinen omistusoikeus, vapaa hinnoittelu, kilpailu ja lain suoja kilpailulle ja yksilöllisyydelle. Viimeksi mainittuun periaatteeseen liittyy tietoisuus kansalaisuudesta yhteisössä ja vakuuttuneisuus siitä, ettei kansa salli johtaa itseään lammaslauman tavoin. 01040406


FileTop o FileBottom

Katsaus nykyaikaisen liiketoiminnan periaatteiden ja arvojen kehitykseen

0106 Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys
0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
02 Next chapter

1. Yrittäjyyden teoria on kehittynyt moneen suuntaan: ennakointi- ja riskinottokykyisestä, lisätuloa tavoittelevasta ja tappiota sietävästä yksilöstä (R. Kantgaon, I. Thyunen, Phil Knight), omaa etuaan tavoittelevan yritystoiminnan kautta yrittäjyyteen, jossa yrittäjä pitää perustehtävänään järkevää tuotannontekijöiden yhdistämisen ja liiketoiminnan tuottojen tavoittelun yhdistelmää (J.B. Say, A. Marshall) tunnustaen innovatiivisen yritystoiminnan tärkeimmäksi tavoitteeksi keskimääräistä suuremman voiton tavoittelun (Schumpeter); neljänteen suuntaan kuuluu johdon toiminta yrittäjänä, yritysmuodon organisointi tuotannon mukaan (Galbraith, M. Porter, R. Hizrich, H.B. Stewart). 01050001


FileTop o FileBottom

Yrittäjän henkilötyyppi

1. Menestykseen yrittäjänä tarvitaan tietyntyyppinen henkilö, jolla on vahva halu saavuttaa tavoitteensa. Adam Smith (1723-1790) mainitsee useita yrittäjältä vaadittavia perusominaisuuksia:

  • taipumus kaupankäyntiin, vaihdantaan,
  • toiminnan rationaalisuus - hyödyn ymmärtämiskyky;
  • toiminnan hyödyllisyys - henkilökohtaisten ​​etujen alistaminen yhteiskunnallisen hyödyn saavuttamiselle;
  • säästäväisyys - halu säilyttää ja lisätä hankittua omaisuutta, tulojen sijoittaminen, säästöjen investointi liiketoimintaan. 01050101

    2. Yrittäjä uuden liiketoiminnan perustajana on kiinnostuneempi mahdollisuuksista liiketoiminnan kehittämiseen, eikä lyhyen aikavälin voitostaan. Psykologien mukaan tällaista toimintaa ympäristössä, joka pystyy itsenäiseen päätöksentekoon on 12-15 % väestöstä. Tämän ryhmän ihmisillä on useita ominaisuuksia, kuten työteliäisyys, energisyys, päättäväisyyttä, valmiutta ottaa riskejä ja romahtaa, sosiaalinen vastuu, lisäksi intuition tunnetta, vaiston konstruktiivisuutta. Vaisto, intuitio, laskelmallisuus ovat tunnusmerkillisiä kätketyn ja heuristiikkaa vaativan tiedon selvittämisessä, yrittäjän 'luistimia' riskitilanteissa ja kykyä ratkaista ne hänen kannaltaan arvokkaalla tavalla. 01050102

    3. Yrittäjäpersoonallisuuden tyypin, joka on ilmentymä kolmesta henkilöstä (valloittaja, johtaja ja kauppias), määrittelee saksalainen sosiologi Werner Sombart (1863-1941) heterogeeniseksi, toisin kuin on homogeeninen porvarillinen tyyppi. 01050103

    4. Menestyäkseen yrittäjyys ei ole aina riippuvainen koulutuksesta ja niinpä 90% menestyksestä antaa kunnianhimo ja halu kilpailla. Kuitenkin vuosikymmenien teollinen kasvu kehittyneissä maissa on osoittanut, että koulutustason kohottaminen johtaa yrittäjyyteen liittyvien ominaisuuksien kehittymiseen, pyrkimykseen ilmaista itseään vapaasti työtilanteessa. Näin myös 1970-luvun lopulla alkoi renessanssi kiinnostuksessa yrittäjyyden talousteoriaan. Kaikissa kapitalistisissa maissa alettiin kehittää yrittäjyyden koulutusta (vaikkakin ensimmäiset koulutusohjelmat aloitettiin Yhdysvalloissa jo 1940-luvulla), mikä sattui samaan aikaan yksityistämisen kanssa Iso-Britanniassa, Kiinassa ja muissa maissa; koulutus on ollut yritystoiminnan vastaus nousukauden haasteeseen liiketoiminnassa, seurauksena merkittävä pienyritysten määrän kasvu yleensä ja niiden taloudellisen toiminnan laajentuminen eri aloille. 01050104

    5. Ollaan sitä mieltä, että liiketoimintaan ovat taipuvaisia ​​yksilöt, jotka tähtäävät menestykseen eivätkä pelkää tappiota. Voittoon heitä vievät heidän kykynsä ja ponnistelunsa, mutta se että he eivät myöskään voi välttyä tappioilta koska heillä ei ole riittävästi liikkuvia varantoja tällä hetkellä, on heille opetus tulevaisuuden varalle. Kyky selviytyä riskitilanteista oikeuttaa kokeneen innovoijan odottamaan muita suurempia voittoja. 01050105

    6. Yritys laajana luovuuden toimintakenttänä heijastaa täydessä mitassa sen perustajan persoonallisuutta ja luonnetta. 01050106


    FileTop o FileBottom

    Yritystoiminnan motivaatio

    1. Innovointipainotteisen taloudellisen kulttuurin keskeisiä arvoja ovat ajatuksen omaperäisyys ja luova tutkimus, organisaation joustavuus, suuntautuminen jatkuvaan innovointiin, kontaktien laajuus ja intensiteetti, yksilöllisen identiteetin kunnioittaminen, samoin ryhmien ja kansakuntien jne. [1; 73]. Siirtyminen innovatiiviseen kasvuun tuottaa väistämättä suuremman ominaispainon ja antaa tilaa motivoituneelle yritystoiminnalle ja persoonalliselle toimintatavalle. 01050201

    2. Amerikkalainen taloustieteilijä Joseph Schumpeter (1883-1950) on määritellyt kolme liiketoiminnan motiivien pääryhmää:

    1. halu saada aikaan oma valtakuntansa - olla suvereeni herra omassa yrityksessään, jonka hän suunnittelee ja yrittäjänä itse rakentaa ja joka onnistuessaan, täysin vastaa hänen vaatimuksiaan, tarpeitaan, arvojaan,
    2. halu voittaa - mahdollisuus omalla liiketoiminnan todistaa henkilökohtaisen vakavaraisuuden,
    3. luovuuden ilo -kyky tehdä mitä haluaa, sitä mikä täysin vastaa yksilöllisiä etuja ja asenteita, kyky nähdä ponnistelujensa konkreettisia tuloksia [6; 24].
    01050202

    3. Lähtökohta ihanteellisen yrittäjän tunnistamisessa voi olla elämyshakuisuus yrittäminen yrittämisen vuoksi, pyrkimys itsenäisyyteen ja riippumattomuuteen; näiden ilmeneminen voimakkaampana kuin työntekijöillä ja ammattijohtajilla. 01050203

    4. Suurinta menestytä, kuten historia osoittaa, eivät saavuttaneet ne, joilla oli päämääränä henkilökohtainen rikkaus, joilla oli pyrkimys tavoitella kaikessa hyötyä, säästää rahaa oman liiketoimintansa kehittämiseen, vaan ne yrittäjät, jotka asettivat etusijalle palveluiden tekemisen yhteiskunnalle (Athanasios Nikitin, P.D. Larin, Demidov, Henry Ford), jotka osallistuivat laajaan hyväntekeväisyyteen, ne, jotka tarvitsivat rahaa toteuttaakseen unelmansa saavuttaa korkeampia tavoitteita (R. Owen, G. Shliman, K.S. Aleksejev, Stanislavski, V. Tretjakov, jne.). Nämä palvelut (vauraus velvoittaa) suuntautuvat korkeampien henkisten, kulttuuristen, moraalisten ja eettisten arvojen, julkista merkitystä omaavien arvojen saavuttamiseen. 01050204

    5. Sanakirjassa V.I. Dahl mainitsee hyväntekeväisyyttä, asiakassuhdetta merkitsevät sanat johdetuiksi sanasta благовеличие, jonka johdannaiset käsittävät suuressa Tulkkisanakirjassa 9 palstaa. Keskeinen asema hyväntekeväisyydessä Venäjällä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa oli niillä henkilöillä (huomaamme kokonaisen galaksin kotimaisia mesenaatteja, kuten P.P. Svinin, S.F. Mamontov, K.T. Soldatenkov, V.A. Kokorev Bakhrushins, Kaptsova, Morozov, Rukavishnikov Yu.S. Nechaev - Maltsev L.S. Polyakov, S.P. Rjabushinskij), jotka toimivat uskonnollisin ja isänmaallisin motiivein ja saivat osakseen myös kuuluisuutta, tunnettuutta, sosiaalietuuksia ja etuoikeuksia (kunnia-aateluuden, kunniamerkkejä, otsikoita, kannattavaa liiketoimintaa, jne.). 01050205

    6. Perustuen ihanteellisen yrityskulttuurin menetelmään saksalainen taloustieteilijä ja sosiologi Max Weber (1864-1920) mainitsee halun tulojen ja rahallisen hyödyn tavoittelun liittyneen kaikkiin ammatteihin ja yhteiskuntaluokkiin ja kaikenikäisiin ihmisiiin maailman maissa, joissa ympäristöolosuhteet tarjoavat mahdollisuuksia saada elantonsa [6, 29]. Systemaattinen ja järkevä oikeutetun voiton tavoittelu ammatissa on mahdollisuus syntyä hänen mielestään vain tiettyjä eettisiä arvoja noudattavassa ihmisen taloudellisen käyttäytymisen järjestelmässä - eli nimenomaan protestantismissa, joka ei tuomitse, kuten katolilaisuus ja muut maailman uskonnot, vaurautta sinänsä. Päinvastoin, tällaiselle yrittäjälle omistaminen, hankinta ei anna mitään paitsi hyvä tunteen velvollisuuden tulemisesta täytetyksi omassa ammatissa [1, 74]. Tällaista vaurautta pidettiin todisteena erinomaisuudesta ja tunnustusta sai yrittäjä, joka kartutti pääomaansa eikä tuhlannut sitä, häntä verrattiin vanhurskaaseen. Tehokkuuden ensisijaisena kriteerinä toimi protestanttinen kapitalismi, vastakohtana muulle kapitalismille - opportunistiselle, koronkiskurimentaliteetille, käteismaksun vaatimiselle, röyhkeydelle, itsekkyydelle ja petokselle. 01050206

    7. Weberin elämäkertaan on kirjattu ajatus yrittäjyyteen perinnöstä: hänen isoisänsä kuului perinteiseen kauppiaskuntaan äitiään pidettiin kovana työntekijänä ja jumalisena ihmisenä. M. Weberin traktaatti uudesta yrittäjyydestä ilmestyi synteesinä uskonnollisten ja taloudellisten pyrkimysten tiedostuksesta perheessä. 01050207

    8. Moderni katolinen kirkko katsoo taloudenpidon kuuluvan liiketoimintakulttuuriin, ja pitää näin ollen yrittäjyyttä kulttuuri- ja liiketoimintana. Uusimmassa kirjallisuudessa viitaten Uusteen testamenttiin osoitetaan, että ehdoton tuomitseminen siinä kohdistuu ainoastaan ​​epäoikeutettuun vaurauteen, joka perustuu yleisten moraalisten periaatteiden loukkauksiin ihmissuhteissa," ja että "vastoin yleistä käsitystä," evankeliumi "ei sisällä vaurauden tuomitsemista sinänsä" [31, 328]. 01050208

    9. Yrittäjyyden kuten myös markkinoiden ja kilpailun historiallinen kohtalo määräytyy historiallisista aikakausista, joista jokainen (antiikki, keskiaika, renessanssi, teollinen vallankumous, teollinen kapitalismi, jälkiteollinen tuotanto jne.) luo omia ainutlaatuisia malleja yrittäjyydelle, sen soveltamisalalle, kohteille, laeille ja moraalille. 01050209


    FileTop o FileBottom

    Yhteisöllinen psykologia, ortodoksisuus ja yrittäjyys

    0107 Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä
    02 Next chapter

    1. Euroopan protestantismi saarnasi, että rikas mies miellyttää Jumalaa, ja köyhät ovat syntisiä; joka on rikas, hän on ahkera, siksi Herra on valinnut hänet; omiaan hän ei lyö vaan tukee. Lähtökohtaisesti on epäilty: kuka kunniattomin keinoin rikastuu, on siveetön ja syntinen. 01060001

    2. Ensisijaisesti Venäjän ortodoksinen viljelijöiden, teollisuuden ja kauppiaiden onnistuminen toimissaan on osoitus Jumalan tahdosta ja huolenpidosta testata heidän uskonsa lujuuden koetinkivi: Jumala antoi - Jumala otti, kuten saldo syntymistä ja kuolemista. Ajatus Herra Jumalan kaikkivaltius talonpojan elämässä syntyi suurimmassa osassa Venäjän valtion alueella poikkeuksellisen epäsuotuisissa sääolosuhteissa, jotka joskus mitätöivät kovan työn tulokset, ellei Jumala suo, ei maakaan anna; Jumala saa mitä tahtoo - ihminen mitä hän pystyy. 01060002

    3. Ei ole juurtunut Venäjälle ja Amerikassa vallitseva varakkaiden kultti kuten, esimerkiksi John D. Rockefeller (1839-1937), joka todistaa maailmalle, että ihmisiä on riistetty heidän onnestaan välittämättä. Meillä on siedetty myös nykyisten uudistajien ja etuoikeutettujen iskulausetta: niin kauan kuin et tätä kansaa riistä, se ei työtä tee.. 01060003

    4. Venäjän kansa uskoi lujasti, että rikkautta ihmiselle antaa Jumala ja vaatii siitä tilityksen. Vaikka käsitteillä (Бог, богатства - Jumala, rikkaus) on yhteinen juuri vain meidän kielessämme - kuten muuten Jumalaa ja kurjuutta merkitseville sanoillakin (Бог - убожество). Vaurauden olemassaolon hauraus, synnillisyys oli erityinen kansallinen piirre, mikä näkyy erityisesti Venäjän porvariston eliitin heikossa asemassa 1917 lokakuun jälkeen ja sen jälkeen vielä vuosikymmenten ajan Venäjän kansan sivistyksen eri osa-alueilla. 01060004

    5. A.S. Griboyedov (1795-1829), kirjailija ja diplomaatti, Venäjän menneisyyden, kansanrunouden, kansan uskomusten, tapojen ja kansallispukujen harrastaja, kauan sitten ja viisaasti huomautti Venäjästä: 01060005

    6. "Jos jokin tapahtuma tässä olisi mainittu ulkomaalaiselle, joka ei tunne Venäjän historiaa vuosisadan takaa, hän varmasti olisi päätynyt terävään moraalien kontrastiin, siihen että meillä herrat ja talonpojat tulevat kahdesta eri heimosta, jotka eivät vielä ole onnistuneet sekoittamaan tapojaan ja moraalikäsityksiään" [59, 9]. 01060006

    7. Yleensä yrittäjiin suhtauduttiin varovaisesti ​​Venäjän yhteiskunnassa, erityisesti näin teki suurin osa - rahvas, jonka käsitys yhteisöllisestä psykologiasta ja sen pyrkimyksestä tasavertaisuuteen oli epäluuloinen samoin suhtautuminen kaikkeen muuhun toimintaan, joka ei liittynyt yhteisön perinteisiin ja joita suuret massat eivät ymmärtäneet; vallitsi käsitys, että on parempi olla köyhä, mutta elää omantunnon mukaan. Aatelisten keskuudessa kauppiaiden ja teollisuuden suhteen vallitsi varovainen käsitys (musta luu), ja suuret maanomistajat pyrkivät suojaamaan Venäjän teollisuutta kapitalismilta slavofiilisella lainsäädännöllä. Huomattava osa eriasteista älymystöä oli vakuuttunut, että varallisuus voidaan saavuttaa vain kavalasti, varkauksien, ryöstöjen avulla ja muilla kunniattomilla menetelmillä (ei olla helvetissä, ei kasva vaurautta; piru rikkaiden lapsia keinuttaa; rikkaalle paholaiset rahaa takovat). M.I. Tsvetajev (1892-1941) on ilmaissut asian osuvasti: tietoisuutta rahan vääryydestä on venäläisen sielusta mahdotonta pois kitkeä. Tämän vuoksi kansallisessa tietoisuudessa rikkaus ei toiminut hyveellisyyden merkkinä. 01060007

    7. Aluksen rakentaminen, 1000 luku.

    8. Ulkomaiset yrittäjät etsivät tuttuja venäläisten kauppiaiden keskuudessa. Nämä ihmiset olivat hartaita uskovaisia, mutta sopimuksia ei tehty ilman että juotiin teetä kestikievarissa. Makarevskoin markkinoilla 1600-luvun puolivälissä uskaliaat pikkukauppiaat voivat maksaa illan kustannukset, mutta kuitenkin vuosikymmeniä pitää samaa takkia ja samoja saappaita ja pulloja. 01060009

    9. Ulkomaalaiset huomasivat, että ortodoksinen laulava jumalanpalvelus vahvisti hengellistä ja moraalista perustaa materiaalisen puolen jäädessä vähemmälle. Yritystoiminnan ytimenä ei ollut vain taloudellinen menestys, vaan myös palvelun ajatus, yhteiskunta, yksilön luovuuden ja kollektivistinen periaatteiden harmonia. Työn tulee olla paitsi tuottavaa, myös hyödyllisiä muille. Muiden hyväksyminen oli yrittäjille omantunnon asia. 01060010

    10. Tarkastelemme tästä näkökulmasta kahta Venäjän kansan avainkäsitettä: arttelia ja maalaisyhteisöä (артель ja мир), joihin yhteiskuntapsykologia haarautuu. 01060011

    11. Artteli on V.I. Dahlin mukaan toveripiiri (товарищество за круговой порукой), veljeskunta, jossa kaikki ovat yhden puolesta ja yksi kaikkien puolesta, ystäväpiiri, yhteisö, seura, veljeskunta yhteistä taloutta varten, erikoisesti ruokatarpeita varten, myös yhteisön työtehtäviä varten ja ansaittujen tulojen jakamista varten, kustannusten jakamista varten, epäselvyyksien selvittämistä varten. Siitä huolimatta, että artteli on sattumanvarainen ja vapaaehtoinen yhteenliittymä siitä saatavien etujen sopimiseksi, sen edut ilmenivät 1600-luvulla. Mainintoja tästä on myös aikakirjadokumentissa Русская Правдa ja 1100-luvulta Novgorodin Johan Predtetshin kirkon asiakirjoissa. Kaukaisista ajoista saakka on arttelin luonne ollut puhtaasti perheenomainen, mutta sen voima sopusoinnussa ja yhteistoiminnassa: arttelin puuro maistuu paremmalta, yksin ei puurokaan maistu; perheessä puurokin maistuu paremmalta. 01060012

    12. Venäjän yritystoiminnan historia tuntee seuraavia artteleita: aluksen vastavirtaan vetäjät, kaivostyöntekijät, kivenhakkaajat, kirvesmiehet, kalastajat, kulkukauppiaat, sekatyömiehet, myöhemmin pörssimeklarit Pietarissa ja Moskovassa, elintarvikkeiden hankkijat, kauppiaat, käsityöläiset, rykmentin apumiehet ja muut. 01060013

    13. Jokainen artteli valitsi puheenjohtajan, atamaanin, vanhimman: atamaanin kautta arttelilla on voimaa. Voimaa on niin paljon, että artteli pystyy kaupunginkin valloittamaan, jos ei se sopeudu joukkoon, porukkaan, jne. 01060014

    14. Elämä Suur-Venäjällä, kuten tunnettua, ei ollut ajateltavissakaan ilman talonpoikaisrahvasta (мир), joka perustui riippuvuuteen maan kautta yhteisöstä, veljelliseen rakkauteen toveripiirissä. Mir oli kuin yksi perhe asettaen itselleen kollektiivisen perustan lailla: säästäkää, älkää tuhlatko; eteenpäin ei juosta, älä jää jälkeen omistasi; jos jäät, olet orpo; jos taaksepäin, niin vain omassa joukossa. Keskellä ollaan kylläisiä, mutta laidoilla kapinoidaan. Ihminen ei ole taipuvainen kapinoimaan sen enempää kuin on taipuvainen tottelemaan. Niin kuuluvat kaikki taipumukset ihmisluontoon. 01060015

    15. Henkilökohtaisen ja kollektiivisen kesken jako oli aina kollektiivisen eduksi. Väki vesi kielellä; rahvaan puoleen kääntyi, rahvas merkitsi yhteistä etua, mutta myös yhteistä vahinkoa: ihmiset on Ivan, minä olen Ivan.; Vettä jos otat, veteen joudut. Uskollisuus rahvaalle on kuin tietty määrä moraalista voimaa, taaten kansan onnen, kansan turvallisuuden: missä rahvas siellä Jumalan siunaus; missä väki kokoontuu, siellä Jumala tuomitsee. Kansan usko siihen, että rahvas on väkevä ja rikkumaton (rahvaan niska on paksu, jämäkkä, sitkeä), syntyi vastuuttomuutta ja sokeata kuuliaisuutta: kansa kaiken kestää; rahvaaseen mennään, miten menet kun kaulassa riippuu. Tästä uskosta on syntynyt myös käyttäytymissääntöjä eri henkilöille, jotka kansan parissa liikkuvat yhteisiä etuja ja arvoja ajamassa: talonpoika on viisas ja rahvas tyhmä; jos susien kanssa elät, susien tapaan ulvot; jos laumaan liityt, hauku tai älä, häntää heiluta ja silloin mentiin. 01060016

    16. Rahvaan hyväntahtoisuus vähempiosaisia kohtaan, kopeekkojen muodossa tapahtunut hyväntekeväisyys oli tapana ennen muuta venäläisellä kauppias- ja teollisuusväestöllä, joka kehityksensä eri vaiheissa vaurastui. Sen sosiaalinen asema oli heikko verrattuna esim aatelistoon, se pyrki kaikin voimin vahvistamaan taloudellista tilaansa, esimerkiksi hankkimalla lisätuloa maataloudesta, missä myös kauppias- ja teollisuusväestöllä oli osansa jatkuvasti ja tilapäisesti, mistä on todisteena kansanviisaus; työllä ei kivilinnoja rakenneta. 01060017

    17. Tuntematon 1700-luvun taiteilija on laatinut meille Anisimytshan kuvan kauppiaiden keskuudesta, joilla nimenomaan on vaurautta hankittuna hyväksyttävällä tavalla: aluksi hän jonkun pappi Iisakin kanssa ryöstää isänsä, sitten joutuu rosvojen pariin, jotka hän siten jättää ilman saalista [26; 278-279]. Pienoisromaanin sankari on uudenlainen Don Quijote ja kertomus perustuu vanhauskoisen kauppias Vasilis Anisimovitshin elämänkertaan, jonka on esittänyt G.R. Derzhavin (1743-1816) Veljmozhan oodissa

      Kaikki ajattelevat, että minä olen Tsupatov
      marokkolaisissa nauhoissa ja tähdissä.

    Harhauttaakseni velkojiaan, vararikkoon menossa oleva kauppias heittäytyy hulluksi ja ehkä siksi tuleekin pörssivaraston tuhouduttua tulipalossa Pietarissa 1761 ollen eräs Anisimytshin tuhoutumisen syy. 01060018

    18. V. Rjabushinskijn todistuksen mukaan Moskovan kirjoittamattoman kaupallisen hierarkian mukaan kunnioituksen huipulla oli teollisuusmies, tehtaanomistaja. Sitten tulee kauppias ja alapäässä on henkilö, joka sijoitti rahaa liiketoimintaan, lunasti vekseleitä ja sijoitti pääomaa toimintaan. Häntä ei kovin paljon kunnioitettu, ikään kuin hänen rahansa olisi olut jotenkin halpa-arvoista ja hän itsekin olisi ollut vailla arvonantoa, koronkiskuri [44; 165]. 01060019

    19. Venäläinen taidemaalari V.V. Vereshtshagin (1842-1904), matkustellessaan Altailla mainitsee kokonaisia asutusalueita, joilla asui paitsi sähköttäjä, tullivirkailijoita, pappi, joukko kauppiaita, jotka kävivät tuottoisaa kauppaa muukalaisten ja mongolien kanssa. Kaupanteon suurista voittoprosenteista kertovat kaunopuheisesti esimerkiksi kauppiaiden linnat Biiskissa. Siihen aikaan tyypillistä oli päätähuimaava pääoman kasvu, esimerkkinä Mokinan kauppias, jolla saapuessaan Altaille 1860 pikkukauppiaana 5 hevosen ja 10-päisen nautakarjan kanssa. Vuonna 1875 hänellä oli jo 3000 päinen karjalauma ja 1887 hän myi tavaraa luotolla 25000 ruplalla pelkästään altailaisille alistaen heitä valtansa alle velkasitoumuksilla; tämän yrittäjän kauppavaihto oli silloin 150000 ruplaa. Valtavilla kesälaitumilla Mokinan asutusalueella korjattiin ilmaiseksi heinää ja hallituksen kassaan hän kuitenkin maksoi vain 6 ruplaa vuodessa vuokraa. Kauppavoitto syntyi Vershtshaginin havaintojen mukaan pääasiassa petoksilla ja väärennyksillä seurauksena paikallisten maanviljelijöiden, metsästäjien ja karjankasvattajien velkaorjuudesta ja henkilökohtaisesta riippuvuudesta [63; 238-240]. 01060020

    20. Toinen esimerkki on luostari Teletsko joen lähellä, perustettu 1862 barnaulilaisen kauppias Malkovin toimesta. Saatuaan valtiolta oikeuden ottaa haltuunsa asuttamatonta maatata Tshulshmanin laaksossa tarkoituksella ulotta Altaille kristinuskoa ja sivistystä. Mutta asuttamattomuus oli olemassa vain paperilla, ja altailaiset ilmestyivät Teletsko järven lähelle ennen valintaa: joko siirretään täältä köyhille laidunmaille ja epäsuotuisalle maa-alueelle tai maksetaan luostarille maanvuokraa. Oikeudesta pystyttää jurtta alun perin omalle maalle altailaisten piti maksaa Malkoville, joka rakensi keräämillään ja anastamillaan rahoila vain yhden kirkon - 1 rupla vuodessa oikeudesta viljellä ohraa - rupla puudalta kylvetystä siemenestä; karjan laiduntamisesta 25 kopeekkaa päältä, pienkarjalta 5 kopeekkaa; heinästä 10 kopeekkaa yksiköltä, oikeudesta käyttää metsää 1 rupla vuodessa [63; 243]. 01060021

    21. Tarkasteltaessa yrityskulttuurin alkulähteitä yleisesti joutuu yhtymään F. Brodeljin (1902-1985), käsitykseen perustyöstä keski- ja uudella ajalla maailmanhistoriassa, siihen, ettei se voinut lähteä vain ikävystyttävästä rajoitetusta, hänen käyttämänsä sana tässä oli: yhteiskunnan taloudellisesta politiikasta, kulttuurista ja sivilisaatiosta, vaan myös historiasta, joka osaltaan oli perimmäinen tekijä ja määräsi voimasuhteiden jakautumisen". [7; 78]. 01060022

    22. Tämä johtopäätös pätee myös Venäjän todellisuuteen. 01060023

    23. Historiatiede puhtaasti ulkoisena, esoteerisenä keinona näyttää, että kristinuskossa Venäjän kansa alistui Jumalan siunaukseen, omaksuttuaan oikeauskoisuuden täydellisesti, tunnustetun oikeauskoisuuden, joka oli saatu Luojalta. Venäjän kansa hyväksyi kristinuskon alkuperäisenä, järjeltään valistuneena, sielultaan puhtaana; jo sillä tavoin se oli suuri kaikissa toimissaan, viisas kansa, kaukonäköinen, asettuen ajamaan erityisiä vielä silloin ihmiskunnalle tuntemattomia tehtäviä ja sielullisesti siunattuja tarkoitusperiä. Tämä oli Kristus-Auringon kansa, joka ymmärsi jo esihistoriallisena aikana painaa teräsjousta, ymmärsi mennä itseensä ja uudelleen levittäytyä laajalle alueelle ottaen sen omakseen rakkaudella, tahdonvoimalla ja miekalla. 01060024

    24. Tätä mieltä ovat nykyiset filosofit ja spiritualistit kansastamme - jumalan valitusta. 01060025

    25. Ei epäilystäkään, etteikö oikeaoppinen kristinuskon haara, joka johdatti kansaa Vladimir I aikaan 988, kantanut hedelmää jo aikaisemmin: jo ensimmäisen varjagivallan aikana oli olemassa paljon kristittyjä. Vuonna 945 solmittaessa rauha kreikkalaisten kanssa, osa slaavilaisista vannoi valan ortodoksisen lain mukaan. 01060026

    26. Pitäytyminen ortodoksisessa oikeauskoisuudessa vahvistui Venäjällä satojen vuosia ajan. Hollantilainen taidemaalari ja kirjailija K. de Bruin (1652-1727), vuonna 1701 tultuaan Arkangeliin, sittemmin Moskovaan, muistinpanoissaan ihmetteli Venäjän kansaa, joka hänen muistiinmerkittyjen havaintojensa mukaan noudattaa varsin kummallista tapaa. Tultuaan jonnekin ja astuttuaan huoneeseen he eivät aluksi sano sanaakaan, vaan etsivät katseellaan pyhää kuvaa, joka on aina kaikissa huoneissa. Löydettyään sen he tekevät kolme kumarrusta, siunaten samalla itsensä ristinmerkillä ja lausuen: «Господи, помилуй!» - sekä: «Мир дому и живущим в нем!», (Herra armahda ja Rauha taloon ja sen asukkaille), ja uudelleen tekevät ristinmerkin, sitten vasta kääntyvät isäntäväen puoleen ja ryhtyvät heidän kanssaan keskusteluun. Samoin he tekevät vieraillessaan ulkomaalaisten luona tehden kumarrukset ensimmäisen eteensä saamansa kuvan edessä, jättämättä antamatta Jumalan edessä hänelle kuuluvaa kunniaa. [71; 76]. 01060027

    27. De Bruin merkitsi muistiin ja luetteli Moskovassa, Kremlissä ja muualla, samoin kaupungin lähistöllä maavallin takana peräti 679 kirkkoa ja luostaria, ja niissä yhtä monta jumalankuvaa. 01060028

    28. Mutta venäläisessä luonteessa on myös piirre, täysin vastakkainen henkilökohtaiselle jumalalliselle vapaudelle. L.N. Tolstoi nimittää sitä lähtemättömäksi tarpeeksi olla osa kokonaisuutta, osa yhteistä kohtaloa, liittymiseksi yhteisiin päämääriin ja perustoihin, vaikka sitten luopuen henkilökohtaisesta vapaudesta ja vastuusta, arjen perustasta. Tästä kirjailijan näkemyksestä syntyi ei vain Platon Karatajev, vaan myös näkemys, että venäläinen ihminen on itseohjautuva, oma itsensä, ilman käskijää, ja vahva sisäisesti, järkähtämätön, häntä ei mökistäänkään saada lähtemään, ei edes roskia ulos viemään. Kansa on vähään tyytyväistä, pitäytynyttä omiin päämääriinsä, karun ulkoisen elämän takia, mutta myös epäviisaiden ja yleisten epäonnistumisten takia. 01060029

    29. Mikä muu se onkaan kuin aloitteellisuuden puute, josta ulkomaalaiset huomauttelevat? Ellei ukkonen jyrähdä talonpoika ei ristinmerkkiä tee? Paahdettu kukkoko on linnuista viisain? Katsokaapa kuinka englantilainen on sielussaan aina peluri, jos hän on liikemies, mutta "meikäläiset eivät ole lainkaan pelureita, vaan ovat kovin varovaisia ja hitaita päätöksissään, mutta päätettyään eivät taivu, vaan ovat kovia ja sitkeitä huolimatta epäonnistumisista " [42 159]. Samalla kun ovat kaunopuheisia asiantuntijoita, itsekkäästi laskevat jokaisen askeleen, ihmettelevät venäläisen omistautumista ja kärsivällisyyttä: lähetä vaikka yksinkertainen venäläinen mies kuolemaan - hän menee kyselemättä, kysymättä edes, miksi hänet lähetettiin. 01060030

    30. Kansa itse on runollista eikä suorasanaisissa kertomuksissaan itseään sääli. Laulussa Fomasta ja Jeremesta satiirinen sisältö kuvailee kahta velikultaa, jotka ovat luonteeltaan samanlaisia ja tarttuvat jokaiseen edulliseen tilaisuuteen parantaakseen asemaansa, mutta jokainen heidän yrityksensä tässä suhteessa päättyy epäonnistumiseen. Nuorukaiset Foma ja Jerema ovat pelkureita luonteeltaan, mutta äärimmäisen laiskoja, eivät ole tottuneet vakavaan työntekoon, mutta ilman työtä eivät myöskään saavuta parempaa asemaa. Kansan satiiri suurentelee heidät kauppiaiksi tai käsityöläisiksi, siis kunnon ammattilaisiksi. Veljekset aikovat ruokkia itsensä, hankkivat leipää, muta heidän toimensa eivät tuota tulosta, vaan johtaa vain ajan ja rahojen kulumiseen. Kun heidän asiansa menevät huonosti, omasta syystään, Foma ja Jereme suuresti murehtuvat ja ryhtyvät keksimiinsä uusiin tuottoisampiin toimiin ja ammatteihin. Foman ja Jeremen tilanteen koomisuus johtaa siihen, että heidän toimensa (yksinkertainen syöminen) on ristiriidassa heidän suurisuuntaisten toimiensa ja mielikuvituksellisen moraalinsa kanssa, samoin ikuisen venäläisen ihmisen kanssa. Pitkittämällä talonpojan uurastusta (leivän hankkimista pellolta tai varastaen ihmisiltä tai vilja-aitoista), he ryhtyvät tuumiin, tekevät konnankoukkuja tai ryhtyvät kaupunkilaisammatteihin, käyvät kauppaa viidellä kopeekalla eivätkä koskaan onnistu samaan voittoa: evät voita eivätkä leipää. Foma ja Jereme tekeytyvät todellisiksi ammattilaisiksi. 01060031

    31. Mutta kansan hengellisten sankareiden rinnalla on aina arvostettu myös sellaisia hyveitä kuin uskollisuus, oikeauskoisuus, sankaruus, rauhantahtoisuus, toivo, myötätunto, rakkaus yhteiseen hyvään, vaatimattomuus. Silloin tällöin mainitaan myös omavaltaisuus, itsetietoisuus, lujuuden puute, laiskuus, taipumus muuhun ja uusien asioiden halveksiminen, erityisesti läntisten. 01060032

    32. Venäläisen luonteen luonnollinen herkkyys on kuitenkin omiaan hillitsemään yritteliäisyyttä - varoen nostamasta itseään liian korkealle tai toiminnallaan häpäisemästä muita. 01060033

    33. Nykyiset mystikot eivät arvosta L.N. Tolstoin perusteluita lisäten, että Venäjän kansa toimii jonkin käsittämättömän perusajatuksen mukaan, ainutlaatuisen historian, jota pitää koko ajan suurennella, kunnes voimat loppuvat. Valtioon, joka venäläisiä ahdistaa, siellä missä kukaan ei asu, he liittyvät ei vapaina ihmisinä, vaan totuutta toteuttaen. 01060034

    34. Väliaikaisena johtopäätöksenä toteamme, että M. Weberin esittämästä kahdesta venäläisten rationaalisuuden tyypistä arvorationaalisuus osuu paljon paremmin kohdalleen kuin tarkoitushakuisuus. 01060035


    FileTop o FileBottom

    Kaupunkien merkitys yritystoiminnan kehittymisessä Euroopassa ja Venäjällä

    02 Next chapter

    1. Länsi-Euroopassa, Weberin mukaan, kaupunkia pidettiin muinaisista ajoista kaupan ja käsityöammattien linnoituksena, jossa asukkaat harjoittivat valtaosaltaan muita ammatteja kuin maanviljelystä, käsityötä ja kauppaa. Muinaisella Venäjällä termi 'kaupunki' (город) tarkoitti linnoitettua (vahvistettua) paikkaa tai asutusta. Jos lähistöllä oli sotaisia naapureita, väestö tarvitsi puolustusta. Tässä tarkoituksessa muodostettiin kaupunki, rakennettiin linnoitus sotilaallisessa puolustustarkoituksessa, sen sisällä voivat kauppiaat ja käsityöläiset enemmän tai vähemmän turvallisesti harjoittaa valitsemaansa ammattia. Kaupunki erityisenä taloudellisena, kaupallisena, sotataloudellisena yksikkönä kehittyi ja kasvoi ja veti puoleensa kyliä ja kartanoita; suotuisan kehityksen ja kukoistuksen sille turvasi mukava sijainti markkinapaikkana, paikkana, jossa vaihdettiin työkaluja ja tuotteita. 01070001

    2. Vanhaa Venäjää (Древняя Русь) nimitettiin kaupunkien maaksi (страна городов). Pääasiallinen syy kaupunkien syntyyn oli rahvaan tavaratuotanto ja kauppa, jotka tarvitsivat menekkiä ja markkinaolosuhteita. 01070002

    3. Muinaisvenäläinen kaupunki muodostui perimmältään kolmesta alkutekijästä: linnoitus, tori ja asutus. Suurissa kaupungeissa, syntyi paitsi keskustori, vielä joitakin muita pienempiä kauppa-aukioita, joskus tietyille tuotteille (heinä, kala, liha ym). Useimmiten nämä kauppapaikat olivat jokien varsilla siltojen tai kahluupaikkojen juuressa 01070003

    4. Muinaisvenäläisten kaupunkien joukossa oli erityisiä asutusalueita, nimeltään slobod (слобод), joiden asukkaille annettiin henkilökohtainen vapaus, heidät vapautettiin määräajaksi verojen maksamisesta. Slobodit muuttuivat joskus tiheäksi asutukseksi, usein ajan myötä kasvoivat sellaisiksi. Slobodien väestö erottui erikoistumisellaan, erityispalveluillaan, tunnettiin palveluslobodeja, käsityöslobodeja, tuote- ym slobodeja. Erottuivat joskus myös päällikköjensä mukaan, maaseudulla ruhtinaiden, luostarien ym slobodeja, joille oli luonteenomaista niiden alueellinen suuntautuminen ja omanlaisensa hallintojärjestelmä. 01070004

    5. Pitäydymme esimerkkitapauksissa 01070005

    6. Luostariyhteisöiden rahvas muodosti käsityöläisslobodeja, kauppakeskuksia. Beloozerossa Sheksnan rannoilla oli paitsi taloja, myös verstaita, jotka 900-1200-luvuilla olivat samalla metallivalimoita, luunleikkaamoita, savivalimoita ym. joissa oli uunit, pajat, kuivaamot ja kalakuivaamot. Luonteenomaista on korkea kaupunkikulttuuri kirjoitusvälineineen kirjeiden kirjoittamiseen ja allekirjoittamiseen hyllyillä runsaiden tuontitavaroiden joukossa. [20; 48,53,194,197]. 01070006

    7. Vladimir Monomah (1053-1125), ruhtinas Kiovassa, kiinnitti erityistä huomiota isänsä maaseutualueeseen Rostoviin ja perusti sen lähelle omiin nimiinsä kaupungin, josta oli tarkoitus tulla Vladimir Suzdalin Venäjän keskuspaikka. Kaupunki rakennettiin Kljazma-joen korkealle törmälle Oka-joen liittymäkohtaan siten liittyen suureen Volgan kauppareittiin. 01070007

    8. Nizhnij Novgorodista, jonka ruhtinas Juri Vsevolodovitsh perusti vuonna 1221 ylätasangolle kohtaan, jossa Oka-joki liittyy Volgaan tuli Vladimirin ja Suzdalin ruhtinaskunnalle tärkeä itärajan strateginen ja kaupallinen tukikohta [20, 178]. 01070008

    9. Yritteliäät novgorodilaiset kävivät kauppaa jo 1000-1100 -luvuilla Suur-Permin kanssa ja kiinnittivät huomiota luonnollisiin suolakerrostumiin, mutta asutus paikalle tuli komilaisten ja permiläisten toimesta vasta 1430, Vologdasta lähteneet Kaninkovasta kotoisin olevat suolankeittäjät rakensivat savunsa Usolki-joen varrelle. Näin syntyi Solikamsk, jonka suotuisa maantieteellinen sijainti, mukava vesitie suolan kuljetukseen ja valtavat suolavarannot lähellä maanpintaa houkuttelivat tänne paljon kauppamiehiä, erityisesti vuoden 1472 jälkeen, kun Kaman varren maat liitettiin Suur-Permin kanssa Moskovaan. 01070009

    10. Suolantuotannosta tulee maatalouden lisäksi suuren mittakaavan toimintaa sen ajan mittapuulla mitattuna vanhastaan tunnettua teknologiaa käyttäen. Porattiin reikiä, joihin johdettiin vettä, takaisin tuli suolaliuosta, jota keitettiin erikoisissa tähän tarkoitetuissa astioissa. 01070010

    11. Kaupungin puusta tehty varustus oli syvällä metsäalueella, tuleva Solikamsk, sillä oli kaksinkertaiset esteseinät, tila seinien välillä oli peitetty maakerroksella. Linnoituksen ympärillä oli syvä vallihauta. Siinä oli neljä porttia: Spasskie, Nikolskie, Georgievskie Petropavlovskie ja viisi tornia. Linnoituksen aseistuksena oli 1400-luvulla kaksi pronssista ja 36 valurautaista kanuunaa, varusvarastoja, niihin kuului 266 rautaista ammusta ja puudan painosta kiväärinluoteja. Näin ollen kaupunki pystyi menestyksekkäästi torjumaan naapureiden hyökkäykset Siperian kaanikunnista. 01070011

    12. Välttämättömänä eurooppalaisen kaupungin tunnusmerkkinä M. Weber pitää toria, joka toimii ei sporaadisesti vaan jatkuvasti mukavana kaupantekopaikkana niille, joilla on tähän tarvittavat privilegiot ja maksavat torimaksut ja tullit ja käsittelymaksut. Erityisen tärkeänä pidettiin privilegiota saada perustaa tori ja antaa toimilupa kauppiaille, jotka erikoistuivat yrittäjinä. Weberin mielestä useimmiten näin tapahtui keskiajalla, erityisesti itäisillä, pohjoisilla ja Keski-Euroopan alueilla olevissa kaupungeissa, joiden asukkaina oli kauppiaita ja käsityöläisiä. Pyreneiden ja Reinin välisellä alueella laskettiin olevan noin 90 valtiota, ryhmittyneinä keskiajalla kaupunkikeskusten ympärille. 01070012

    8. Nizhnij Novgorod, Nizhegorodin kreml 1300-luvulla

    13. Luostarien ympärille, esimerkiksi, syntyi monia englantilaisia kaupunkeja. Niillä oli edullinen sijainti kaupankäyntiä varten, vaikka suuri osa tärkeimmistä Euroopan kaupungeista syntyikin valtasuhteiden, erityisesti ruhtinaiden kartanoiden yhteyteen keskuksina tyydyttämään taloudellisia ja poliittisia tarpeita; ne olivat keskuksia, jotka erikoistuivat tuotantoon ja kävivät kauppaa. Kaupungiksi ei nimitetty oikosta (kreikan oikeo, asutus) suurta maa-aluetta tai ruhtinaskuntaa, eikä edes suurta määrää maksavia käsityöläisten ja pikkukauppiaiden alueita, jotka valmistivat tuotteita ruhtinaiden hoveille ja joille se oli hyvin tärkeä, usein suurin tulon lähde [9; 309-310, 311]. 01070014

    14. Eurooppalaisten kaupunkien kristittyjen keskelle syntyi vähäosaisten yhteisöjä, joissa elettiin Kristuksen nimeen annetuilla almuilla: Jumala antaa rikkaille hopeaa vähäosaisia varten. Joillekin vähäosaisille annettiin varoja toisten vähäosaisten auttamiseen, siitä tuli vähitellen yrittäjätoimintaa. Vähäosaisten auttamisessa toimivien munkkien yhteiskunnallinen asema oli vahvistettu kirkkolaissa. Munkeilla ei saanut olla mitään omaisuutta, he elivät vapaaehtoisilla lahjoituksilla, joita he keräsivät kulkien kaupungilla, kylissä ja noudattaen paavi Paavali XII:n julistusta siitä, etteivät ihmiset unohtaisi armeliaisuuden käskyä. Vanha venäläinen rahvaan tapa oli antaa kopeekka (suunnatun avun asemesta), vain kunniantunnosta, hyödytti vähäosaisia ja erityistä tulonsaajaryhmää, köyhälistöä. Pelastetut syntiset vähäosaiset jakautuivat erilaisiin ryhmiin kuten hautuumaalaisiin, kartanolaisiin, patriarkkalaisiin, tuomiokirkkolaisiin, luostarilaisiin, kirkkolaisiin, kulkevaisiin ja makaileviin [67; 144]. Nykyään tätä luokittelua voi kukin meistä täydentää. 01070015

    15. Vanhan Venäjän vapaiden vähäosaisten asutusalueilla maallisesta rikkaudesta ja omasta omaisuudesta irtisanoutuneet, rauhan ja kärsivällisyyden ristiä kantaneet, vähäosaisuuden valinneet, rammat, vammautuneet ja sokeat muodostivat oman ammattikuntansa. Heidän palveluksiaan käyttivät. historioitsijan mukaan sotapäälliköt, ja opiskelijat, käskyläiset ja pajarit, tilanomistajat ja muut ihmiset ja tataarit [67; 139]. Vähäosaisten aseman hyväksikäyttö kiellettiin Venäjällä tapakulttuurissa. Jo Vladimirin (?-1015) aikaan muistettiin legendan mukaan vähäosaiset, ja Jaroslav Viisaan aikana (ок.978- 1054) he saavat juridisen aseman yhteiskunnassa, heistä tuli kirkon jäseniä, voidaan katsoa jopa että ilmiö kaupallisteollisessa elämässä. 01070016

    16. Oleellinen ero läntisen keskiaikaisen kaupungin havaittavissa vaikutus taloudelliseen kulttuuriin ja yrittäjäväestön tason kehittymiseen, voidaan katsoa kaupallisteollisen elämän ilmiöksi kuten:

    1. käsityön ja kauppaluoton työpaikkakohtainen organisointi;
    2. maanomistusoikeuksien uudelleenjärjestely, täysin vapaan maan erottaminen erilaisin rasittein rasitetusta maaomaisuudesta, kaupunkimaan ja maanviljelykseen käytetyn maan, tietyin ehdoin käytettäväksi luovutetun maan, yhteisomistuksessa olevan ja vapaasti markkinoilla olevan maan erottamien toisistaan;
    3. ammattikuntaerojen poistaminen kaupungeissa siinä määrin kuin ne erottivat vapaita ihmisiä epävapaista seurauksena tunnetusta asukaspolitiikasta: "kaupunki-ilma antaa vapauden"; toisin sanoen, erilaisista lyhytaikaisista herra-orja suhteista johtuva määräysvallan jatkuminen estettiin;
    4. tarkoituksellinen vapaan työvoiman jakaminen paikallisen keskiaikaisen kaupunkiyhteiskunnan talouden mukaan; vapaan tavaranvaihdon edistäminen kaupunkien kesken: markkinoille suuntautuvan vapaalla työvoimalla aikaansaadun tuotannon edistäminen.
    01070017

    17. Keskieurooppalaisen kaupungin elinelementti oli kauppias- ja käsityöläiselinkeinojen harjoittajien keskuudessa ammattikuntien, kiltojen muodostuminen. Killoilla oli monopoli tuotannossa ja kaupassa kaupunkien sisällä. Killan jäsenet maksoivat yhteiseen kassaan huomattavia rahasummia korporatiivisista etuoikeuksistaan (oikeus valmistaa ja myydä tuotteitaan). Nämä kassat muodostivat keskiajalla jäsentensä keskinäisen avunannon perustan. 01070019

    18. Kansan elämän sosiaalinen rakenne ja siten kaupunkiyhteiskunnan rakenne ja ravitsemusliikkeiden ylläpito. Yhteiskunnan ylläpitämät ravitsemusliikkeet olivat tunnettu asia Lännessä Kaarle Suuren ajoista (700-luvulta) lähtien kuten myös niistä ajoista lähtien munkkien ja hengellisen säädyn edustajien vaatimukset etteivät he saaneet mennä kapakkoihin syömään eikä juomaan. Kapakoiksi nimitettiin vanhoista slaavilaisista ajoista lähtien yleisiä juotavaa ja syötävää tarjoavia laitoksia, tunnettuja 1000-luvulta lähtien, syötävää kerättiin yhteiskunnallisia tehtäviä varten, kuten keskustelut Novgorodin, Kiovan, Baltian ja Etelä-Venäjän alueilla. Näissä laitoksissa laadittiin kansalaisia koskevia määräyksiä ja ratkaistiiin kansalaisten ja velkojien ja velallisten välisiä riitaisuuksia. Kapakoiden tilalle tulivat myöhemmin raatihuoneet ja kestikievarit. «Русская Правда» 1100-luvun muodossa käyttää verbiä корчьмствовать (kapakoida) merkityksessä pien-, vähittäismyynti. Vapaat kapakat maksoivat toimilupamaksua. 01070020

    19. Kaupunginmuurien sisällä avoimilla markkinapaikoilla tapahtui kaupanteko, josta saatava tulo kuului kaupungille, yksityisille ihmisille ja killoille. Oikeus asettua toimimaan kaupungin torilla oli tavallisin ja arvostetuin kaupunkioikeuksista. Toripoliisi esti Keski-Euroopassa petokset ja sääteli tuotantokustannuksia ja huolehti markkinoiden toteutumisesta. Leivän ja viljan myyntiä huutokaupalla torilla ja sen ylimyyntiä korotettuun hintaan pidettiin rangaistavana tekona. Markkinapoliisi valvoi painoja ja mittoja, viljaa ja olutta, tutki painoja ja mittoja, esti ylisuuret hinnat ja rajoitusten rikkomukset, esti tavaroiden väärennykset. Rikkomuksista maksettiin rahasakkoja. 01070021

    20. Kaikista kaupallisista sopimuksista oli keskiajalla neuvoteltava. Joskus sopimuksiin kutsuttiin todistajia ja kun kysymyksessä olivat suuret summat, osapuolet vaihtoivat dokumentteja. 01070022

    21. Kaupunkien toreja ja markkinoita koskeva oikeudenkäyttö oli niin sanottua pinottua jalkaa, jolloin joku matkalainen, neuvotellen itselleen tarpeellisia tavaroita, esiintyi myyjänä riitatapauksessa, livisti paikalta. Rikkomuksista tällaisissa tapauksissa rangaistiin summamutikassa ja ilman vetoomusoikeutta. 01070023

    22. Kaupungilla oli itsehallinto-oikeuden perusteella ja säädeltyjen monopolioikeuksien perusteella oikeus julkaista itseään koskevia lakeja sillä ehdolla, että nämä lait eivät loukanneet yleistä etua. 01070024

    23. Kaupalliset ja käsityöläisiä koskevat sopimukset olivat ankaran sitovia ja niitä noudatettiin. Englantilainen taloustieteilijä Rodgers (1823-1890), kerättyään runsaan Englannin taloushistoriaa koskevan aineiston, oli sitä mieltä, että "ateenalaiset, roomalaiset velvollisuuksia koskevat lait oli kirjoitettu verellä, ja ankaruus, jolla korkoa ja pääomaa valvottiin, olivat kaikkien tiedossa". Tämän takia ryöstely, jota tapahtui varhaisemman Englannin historian aikoina, johtui Rodgersin mukaan sopimusrikkomuksista, täyttämättömistä velvollisuuksista johtuvista korvauksista. Vanhimmat englantilaiset lait määräsivät velallisen panttaamaan maansa ja vastaamaan henkilökohtaisesti veloistaan. [69; 107]. 01070025

    24. Seurauksena kaupunkien itsehallinto-oikeudesta ja uskonnollisesta vaikutuksesta kaupunkiyhteisö alkoi huolehtia hyvinvoinnista, hyväntekeväisyyden osalta - eräästä kristillisyyden suurimmista ideoista, jota kielenkäyttö ei tuntenut. 1200- ja 1300-luvuilla Euroopan kaupunkeihin ilmestyi kunnallisia sairaaloita, orpokoteja, Kaupan ja teollisuuden intensiivinen kehitys tähän samaan aikaan, yhteiskunnan varoista tehtiin huomattavia rakennusinvestointeja: raatihuoneita, vieraskartanoita, kauppahalleja, kaupallisia kokoussaleja. Rakennustarkastus säätelee rakentamista kaupungeissa antaen sääntöjen edellyttämät turvallisuusmääräykset. 01070026

    25. Kaupunkiväestö kunnioitti luovaa taidetta. Firenzen asukkaat rankaisivat Arnoldo di Lanoa, kirkonrakentajaa: 01070027

    26. "Sinä käytät sellaista välineistöä, suurenmoista ja erinomaista, jota ei voisi kuvitella inhimillinen taide, sinun täytyy muotoilla siten, että se vastaa sydäntä, joka on erityisen suuri, yhdistäen kansalaisten sielut, yhtyneinä yhteen tahtoon." 01070028

    27. Kansansivistyksen hyväksi tehdyt ponnistukset ja yrittäjyyden hengen kehitys johtivat kirkolliseen reformiin, uskonpuhdistukseen, joka sai muotonsa vuonna 1532 perustetussa Baselin yliopistossa ja 1560 perustetussa Strasbourgin yliopistossa. 01070029

    28. Venäläinen kulturologi I.I. Ditjatin (1847-1892), siviilioikeuden professori Pietarin ja Tarton yliopistoissa, on osoittanut historialliseksi totuudeksi sen tosiseikan, että länsieurooppalaisen kaupungin kehitys ei koskaan kuollut, sitä ei tukahduttanut edes 18. vuosisadan absolutismi. Nimenomaisesti länsieurooppalaisen kaupungin historiaan Didjatin kolmannen säädyn historian erikoisasiantuntija Thierryn (1795-1856) sanoja toistaen totesi Ranskan yhteisöllisestä liikehdinnästä: "täällä kaikki oli kaupunkien asujaimiston muodostaneiden kauppiaiden ja käsityöläisten asiaa" [18; 105]. 01070030

    29. On tunnettu tosiasia, että Ranskan suuri vallankumous 1789 alkoi siitä, että Ludvig XIII (1755-1824) koolle kutsuman Kansalliskokouksen edustajat kieltäytyivät hyväksymästä kuninkaan mielivaltaisesti määräämiä veroja ja torjuivat kaiken painostuksen asiassa. Näin syntyi Ranskan parlamentti, edustaen 18. vuosisadan lopulta lähtien kaikkia säätyjä, edustaen sekä aristokratiaa, kaupunkien tehdas väestöä ja käsityöläisiä että hengellistä säätyä. toisin sanoen, kansalaisyhteiskuntaa, kyeten mobilisoimaan ihmisiä ohi valtion, puolustamaan niitä tai näitä omia etujaan. 01070031

    30. Organisaatioiden ja henkilöiden yhteenliittymä saavuttaakseen maksimitehokkuuden kaupallisteollisessa toiminnassa teki mahdolliseksi molemminpuolisesti edullisen kaupankäynnin ja erilaiset pienet liiketoimet, jotka toimivat yhdistävinä elementteinä eri maiden kesken käydyssä kansainvälistä kauppaa koskevassa oikeuskäytännössä. Yrittäjäyhteisöjen periaatteet kaupungeissa edellyttivät omaisuuden ja henkilökohtaisen turvallisuuden olemassaoloa, henkilökohtaista vapautta ja demokraattista (edustuksellista) hallintoa. 01070032

    31. Lännessä ihmisen tärkein intressi oli vauraus. Jos ihminen oli varakas, se merkitsi, että Jumala häntä rakasti, sanoo protestanttinen etiikka. Samanaikaisesti eurooppalaisen lainsäädännön kanssa kristillinen lainsäädäntö vahvisti ihmisen sinänsä oikeutta riippumatta hänen varallisuustilanteestaan tai alkuperästään. 01070033

    32. Ortodoksinen etiikka, päinvastoin piti omaisuuden kartuttamista syntinä, ihminen häpesi egoististen intressiensä avointa ilmaisemista. Jopa jos hänellä niitä oli, hän pyrki ne kätkemään. 01070034

    33. Venäjälle oli ja pysyi tunnusomaisena, huomattavien ja väistämättömien ja kustannuksia voitolla kattamattomien, massiivinen yrittäjäkunta, jolle oli tunnusmerkillistä tuotanto markkinoiden ulkopuolelle, elämässä selviämiseksi, ei suunnattuna markkinoille, vaan suoraan kulutuksen arvoksi. Tämä itseriittoinen tuotanto kotitalouden piirissä tai toisiinsa liittyvissä talousjärjestelmissä (oicos) oli luonteeltaan epävirallista, se on, ei kuulunut verotuksen piiriin eikä ollut sen alaista (yksityistalous, laiton työ). Nykyoloissa esimerkkinä juridisesti rekisteröimätön yritystoiminta voi tuottaa ei vain yksityisiä palveluksia, suurimittaista organisoitua rikollisuutta, rikollista työvoimaa, mutta myös kunniallista toimintaa raakaöljyn tai luonnonkaasun viennissä. 01070035

    34. Ilmeisenä pyrkimyksenä vallan keskittämiseen olivat Venäjän historian kaudet, joista saa vaikutelman, että yrittäjyyden perusmuodot olivat ylhäältä annettuja, eli valtiovallan päätösten tuloksia. Näin ollen ei voinut kehittyä luja ulkopuolelle jäävien kaupallisteollisten kansalaisintressien yksityisten paikallisten yhteisöjen itseohjautuva ryhmittymä, Päinvastoin vallan ja varallisuuden täydellinen keskittyminen havaittujen tiettyjen Venäjän historian kausien aikana, joita seurasi eräiden despotismi, toisten orjuus, kolmansien pako, vain esti kansallisen yrittäjyyden kehittymistä. 01070036

    35. Sen sijaan ankeita luonnonolosuhteita vastaan kamppaileva valtava työ maan käyttöönottamiseksi teki mahdolliseksi luonnon piirissä yritystoiminnalle tärkeiden piirteiden kehittymisen (energia, sinnikkyys, kärsivällisyys, yritteliäisyys). 01070037

    36. Venäjän olosuhteissa, missä kuudesta kahdeksaan kuukauteen vuodessa suurin osa väestöstä oli vapaa maatalouden välittömistä tehtävistä, talonpoikien enemmistö vanhastaan toimitti erilaisia askareita kotitalouden piirissä myyden ylimäärän markkinoilla, ei ollut vähemmän tärkeä tekijä yhteiskunnallisessa työnjaossa kuin kaupunkien kehitys käsityöläistuotannossa Länsi-Euroopassa. [52; 485]. 01070038


    Luku 2.
    Yrittäjäkunta vanhan Venäjän ruhtinaskaudella


    FileTop o FileBottom

    Aika ennen alueellista jakaantumista

    01 Prev chapter
    0202 Yrittäjäkunta Venäjän mongolivaltaa edeltävän ajan jakautumisen kaudella
    0203 Kultaisen Ordan aika
    0204 Yritystoiminta 1500-luvun lopulla
    03 Next chapter

    1. Venäjän kansan ruhtinaiden ajan historia yrittäjyyden kannalta katsoen voidaan jakaa kolmeen aikajaksoon: aika ennen alueellista jakaantumista, kansankokousten kausi ja kultaisen taljan aika. 02010001


    FileTop o FileBottom

    Kauppatiet ja käsityöammatit

    1. Aikajaksolla ennen alueellista jakaantumista (800-1000) erilaiset slaavilaiset heimot, joita oli syntynyt Keski-Venäjän tasangolla, käyttivät kauppatienään Dnepr jokea sivuhaaroineen, läntinen Bug, Ylä-Volga ja Väinä, Ilmen-järvi, Tshudin ja Laatokan järvet. Suuret vesitiet, laivaliikennekelpoisuus ja jokijärjestelmän sijainti tekivät mahdolliseksi laajojen kaupallisten suhteiden syntymisen, jotka, paitsi puhtaasti taloudellisia, määrittivät koko elämän talousjärjestelmän kannalta Vanhalla Venäjällä. Esi-isiemme oman elämän tekivät mahdolliseksi viljanviljely ja käsityöläisammatit, ja syntyneet kaupungit maailmanlaajuisella kauppatiellä, liittäen oman tuotannon aktiivisesti kansainväliseen kauppaan. Yrittäjyysintressi oli perustana koko Kiovan Venäjän syntymiselle. Kauppiaiden välityksellä Venäjälle levisi vaikutuksia idästä ja lännestä, niiden kirjallisuudesta, uskonnoista, taiteesta, arkkitehtuurista. 02010101

    2. Ensimmäinen kaiken kattava Vanhan Venäjän ruhtinaskuntien aika oli nimeltään luontoyrittäjyyden aika, jonka kuluessa ei ollut olemassa lainsäädännöllistä muotoa valtiollisen toiminnan säätelyssä [97; 4]. 02010102

    3. Havaitsemme, että kauppatietä Volgalla hallitsivat suomalais-ugrilaiset, kazanilaiset ja turkkilaiset heimot. Rikkaat etelän laaksot johtaen Mustallemerelle, olivat vaunukaravaanien käytössä. Jokaisella heimolla oli oma ruhtinaansa. Aikakirjat mainitsevat erityisiä ruhtinaskuntia poljaaneilla, drevljaaneilla, dregovitsheilla, novgorodilaisilla slaaveilla, polotsaaneilla, krivitsheilla, ym. Aikalaiset todistavat, että slaavit eivät siedä vallanpitäjiä ja elävät riidoissa keskenään; rakastavat itsenäisyyttä yli kaiken eivätkä salli alistajien itseään lähestyä; he eivät tarvitse ylempää vallanpitäjää, pyrkivät ratkaisemaan kaiken yhteisesti, kansankokouksissa [7; 159, 165]. 02010103

    9. Venäläisten yrittäjien merenkulku Itämerellä ja Vienanmerellä (900-1100)

    4. Heimojen sisäiset suhteet toivat esille piirteitä perheen ja suvun merkityksestä hallinnossa, jakautumisen sukupolviin, joilla oli maata yhteisomistuksessa ja sukuomaisuutena. Maataloudesta elämän taloudellisena perustana puhuu muinaisslaavilainen kalenteri, jota alettiin pitää jo ennen sukuyhteiskunnan syntyä. Arkeologisten kaivausten avulla saadusta aineistosta tiedetään rukiin, vehnän, kauran, ohran, hampun, pellavan, kurkkujen, hedelmäpuiden jakelusta väestölle. Myös karjankasvatus kehittyi. Kalastus, metsästys, mehiläistarhaus aputuotantoineen olivat tunnettuja tuona aikana. Arkeologit ovat löytäneet rautalevyjä ja auran osia, äeksiä, jopa puimakoneita, lapioita, sirppejä, viikatteita, viljalaareja. Metallurgian, sepäntaitojen kehitystä esiintyy maatalouteen liittyen yhdessä muiden ammattien kanssa ja tuo mukanaan käsityöammatit itsenäisinä ammatteina. Ammattien eriytyminen maataloudesta merkitsi kaupunkien erottautumista maaseudusta ja tavaratuotannon syntymistä, toimimista ei vain itseriittoisena vaan myös markkinoita varten. Tavaratuotannolla oli suora vaikutus tavaravaihdon kehitykseen, kauppaan itsenäisenä taloudenpidon haarana, se teki mahdolliseksi kauppiaskunnan ja tukkukaupan synnyn. Rahataloudessa käytettiin jatkuvasti itäisiä dirhameja ja läntisiä dinaareja. 02010105


    FileTop o FileBottom

    Valtiollisen toiminnan alku

    1. Jo 500-600-luvuilla Volinassa ja Karpaateilla slaaviheimot liittyivät yhteen dulebojen johdolla. Tämä oli eräs ensimmäisistä itäslaavien valtiollisuuden ilmauksista. 02010201

    2. Aikakirjatiedot Kiovasta johdattavat hänet legendaarisen Kian aikakauteen, puolitoista tuhatta vuotta sitten, jolloin Poljanskin ruhtinaiden pääkaupungin perustivat viisaat ja ajattelevat miehet laskien perustan valtiollisuudelle: Poljanskin heimojen liitto. Poljanskin ruhtinaat ja yhteisön jäsenet yhdistivät monia heimoja aluksi Venäjän alueella Vienanmerelle ja Azovan merelle saakka Mustaanmereen ja Volgalta Tissiin ja Sanaan [20; 33]. Pridleprovskin alue muodosti alun perin vanhavenäläisen valtion ytimeksi ennen jakaantumisen aikaa, joka määrittäytyi vapaiden ihmisten yhteiskunnalliseksi liitoksi, jolla oli pakollinen asetuksellinen rauhanomainen perussääntö ja sellaiset olennaiset tunnusmerkit kuin:

    • koko väestö, muodostaen yhteisön
    • vallankäyttö lain perusteella, ollen tämän yhteiskunnallisen liiton perusta
    • alue tietyn väestön hallussa.
    02010202

    3. Slaavilaisten heimojen elämä sisälsi nämä tunnusmerkit [22; 63]. 02010203

    4. Länsi-Euroopassa 600-luvun alkupuolella syntyy Frankkien valtakunta, jonka hallitsija Karl Martell (688-741) katkaisee arabien tien Eurooppaan. Toisen frankkien kuninkaan Kaarle Suuren (742-814) nimeen yhdistetään laajan eurooppalaisen imperiumin syntyminen. 02010204

    5. Nimenomaan tänä aikana slaavit astuvat historian näyttämölle luoden perustan kansallisten yhteisöjensä muodostumiselle. Vuonna 862 paavi Nikolai I erotti kirkosta Konstantinopolin patriarkka Fotinin, julistaen samalla itäisen, kreikkalaiskatolisen kirkon eron läntisestä, roomalaiskatolisesta. Kirkkojen ero sai arvon kristillisenä impulssina Euroopan itä-osassa, minkä seurauksena R. Steinerin arvion mukaan Venäjän kansasta sanan laajimmassa merkityksessä tuli Kristuksen kansa eurooppalaisessa sivilisaatiossa [7; 95]. 02010205

    6. Slaavilaisten heimojen yhteiskunnallinen elämä sai alkunsa kaupunkivaltioissa, joilla oli kahtalainen alkunsa: jotkut linnoitusten rakentamisesta, toiset kyläyhteisöistä. Monet niistä (Vanha Laatokka, Novgorod, Kiova, Smolensk) olivat olemassa Venäjällä jo kauan ennen vuotta 862, aikakirjojen ja varjagiruhtinaiden aikaa, ennen Rurikia ja hänen veljiään. Eivät turhaan varjagit nimittäneet Vanhaa Venäjää Gardarikiksi, kaupunkien valtakunnaksi. Olegista Jaroslaviin kaikki kaupungit malsoivat varjageille veroa 300 griveniä, maaseutu ollen vaarassa tulla ryöstetyksi. 02010206

    7. Valtiollinen järjestys ei ollut sidottu mihinkään tahdonvaltaiseen ylemmän vallan taholta annettuun, vaan nojautui ihmisluonnon tarpeisiin, jotka eivät valtiojärjestykseen lainkaan kuulu. Tällaisiin instituutioihin, jotka olivat peräisin ihmisluonteesta, kuului myös omaisuuden olemassaolon tunnustaminen. Keskisuuri omaisuus katsottiin muuta järkevämmäksi; keskisuuren omaisuuden haltija nautti tavallisesti oikeudenmukaisuutta ja arvonantoa. 02010207

    8. Venäjän valtakunta levittäytyi jo alun perin laajalle alueelle, mikä vaati suuria kustannuksia rajojen puolustukseen ja uusien maa-alueiden haltuunottoa. 02010208


    FileTop o FileBottom

    Ulkomaankauppa

    1. Vanhan Venäjän suuri kaupallinen yritystoiminta suuntautui pääasiassa ulkomaisille markkinoille. Ikimuistoisista ajoista saakka merten taakse vietiin viljaa, hunajaa, vahaa, turkiksia, meren antimia, puutavaraa, hamppua (hampun jalostuksen ensivaiheen tuotetta, jota käytettiin raaka-aineena köysien ym valmistuksessa). Kauppakaravaanit pohjoisesta etelään ja idästä länteen tarvitsivat puolustusta ja turvaa, erityisesti heimoriitojen ja niiden välisen kilpailun aikana. 02010301

    2. Tämän kauden ulkomaankaupan pääorganisoijia olivat kreikkalaisten kanssa 907, 911, 944, 957 ja 971 solmituista sopimuksista säilyneiden sopimustekstien mukaan Oleg, Igor, Olga ja Svjatoslav, mutta myös korkein pajaristo, suuret maanomistajat. «juutalainen ja kasarilainen elementti» - A.I. Solzhenitsynin ilmaisua käyttäen. Yli vuosisadan ajan juutalaiset osallistuivat intensiivisesti Kiovan yleiseen kaupankäyntiin, edulliseen julkiselle rahavarannolle [98; 14-15]. 02010302

    3. Tunnettua on, että eräs pohjoisslaavien sukukunta (Novgorodin slaavit) kutsuvat apuun normanneja; ne puolestaan pyrkien vapauttamaan slaavit keskinäisestä vihanpidosta yhdistävät heimoja. Ruhtinaat ympäröivät itsensä alueilla, joilla vaikuttavat mitä yritteliäimmät, rohkeat, itsenäiset persoonallisuudet, arvostaen suuresti kunniaansa, ensimmäisten maa-alueiden omistamista. Nimenomaan tästä Novgorodissa, suuressa Pohjois-Venäjän käsityöläiskeskuksessa, syntyy erityisen voimakas yksityistalouden perusta. Erityisen vaarallista ulkomaankauppaa harjoittivat henkilöt, joilla jo oli tietty itsenäinen asema. Aluepäälliköt, joiden kanssa ruhtinaat jakoivat verotuotot ja muut tulot, oli kyky ja henkilökohtainen intressi vaihdantaan, joka oli välttämätöntä tässä liikehdinnässä, osaaminen tarpeen pysyvyyden aikaansaamiseksi ja kauppatavaran puolustamiseksi ryöstöiltä. 02010303

    4. Slaavilaisten valtavilla asuma-alueilla ihmisiä oli vähän. Ruhtinaan velvollisuus oli puolustaa maalaisia, suosia mahdollisuuksiensa mukaan talonpoikia. 02010304

    5. Olegin, Igorin ja Svjatoslavin sotaretket Tsargradin muurien suojassa, suuren kauppatien hallinta varjageilta kreikkalaisilta ja saraseeneilta, joka yhdisti Itämeren Kaspian mereen ja Mustaanmeren, ja lopulta otti vastaan Venäjälle kristinuskon, muodostivat edellytykset kiinteiden taloudellisten, diplomaattisten ja kulttuurisuhteiden syntymiselle Kiovan Venäjän ja Bysantin välille, arabien ja Pyhän Rooman Keisarikunnan välille, jotka siihen aikaan oli maailman kulttuurin ja yritystoiminnan keskuksia. Alun perin suuri merkitys oli ulkomaankaupassa varjagikauppiailla, jotka ilmestyivät Venäjälle heimosukulaistensa ystävinä. Mutta tähän toimintaan vaikuttivat myös vaurastuneet slaavilaissyntyiset yrittäjät. 02010305

    6. Varjagit kohtasivat Novgorodissa ja Kiovassa heille läheisen ja yhteistoimintahaluisen yhteiskuntaluokan, ulkomaankauppaa harjoittavat kauppiaat. Yritystoiminnalla ja kaupanteolla eli suuri osa väestöstä. Tavaraa ulkomaanakauppaa varten saatiin veroina metsästystä ja maataloutta harjoittavilta heimoilta, jotka asuttivat Venäjää, ruhtinaiden, kauppiaspajarien ja itsenäisten käsityöläisammattien ja teollisuuden harjoittajien organisoimana liittyen erityisiin taloudellisiin suhteisiin ympäröivän väestön kanssa. Kaupan turvallisuuden ylläpitämiseksi kauppiaat olivat osaksi sotilaita: heillä oli aseistusta, osallistuivat kansalliseen puolustukseen, vuokrasivat vallanpitäjien väkeä karavaanien suojeluun. 02010306

    7. Lähellä 900-luvun puoliväliä Kiovan Venäjän vaikutusvalta ulottui Galitsiaan ja Volinskin Venäjälle mukaan lukien niiden läntiset alueet. Näiden maa-alueiden merkitys kansainvälisessä kauppavaihdossa määritteli niiden sijainti reitin varrella, yhdistäen Länsi-Euroopan Venäjään ja sen itäisiin naapureihin, aina Kiinaa myöten. Tonavalla ja Regensburgissa syntyi erityinen venäläisten veljeskunta, Venäjänkauppiaat. 02010307


    FileTop o FileBottom

    Ortodoksisuuden merkitys

    1. Eräät kultturitutkijat havaitsevat valtiollista jakautumista edeltäneen (pakanallisen) kauden slaavilaisessa luonteessa päällimmäisenä piirteenä epikuurolaisen perusvireen eräänä tunneperustaisen sivistyksen piirteenä. Nautintoa pidettiin tärkeämpänä kuin toimintaa; tästä syystä kehittymätöntä yritteliäisyyttä korvasivat rohkeus ja urheus. Kansantarustossa on erityisesti luonteenomaista ruhtinas Vladimirin epikuurolaisuus, juhlinta hovissa muodostui suosituksi pilapuheiden ja laulujen aiheeksi kansan keskuudessa. 02010401

    2. Mutta aikakirjat opettavat, vuoden 980 tienoilla, jolloin hyvistä naisista mainitaan, että jokainen emäntä löytäessään aalloilla pellavaa omin käsin laatii tarvittavaa tavaraa kaksinkertaistaen siten lastin arvon. Kotiteollisuustuotteita ei tarvinut lähettää myyntiin ja kauppaan merten taakse, sillä niillä oli hyvä menekki oman katon alla. Vanhalla Venäjällä ei käyneet kaupaksi vain välttämättömyyshyödykkeet, vaan myös ne käsityöläistuotteet, jotka vastasivat osan väestöstä esteettisiä vaatimuksia. Vuoden 986 Lavrentjevin aikakirja kertoo, että Jeremei, jolla oli korkea henkinen sivistystaso, levitti kaikkea taidetta. Käsityöläisammattien kehitys liittyen välttämättömyyshyödykkeiden tuotantoon (palttina, kankaat, pyörät, rattaat ym) kuten myös ylellisyyshyödykkeet ja taide-esineet välttivät tulevaisuudessa kokonaan tai osaksi mahdollisuuden että näitä tuotteita ostettiin muilta kansoilta. Itse käsityöläiset ja heidän salaisuutensa (oveluutensa ) välttyivät huijaukselta, mutta käsityöläisen varastamista pidettiin yhtä lailla rikoksena kuin petosta tai valheellista todistustakin. 02010402

    3. Taistelussa pakanallista epikuurolaisuutta vastaan sama Vladimir vuonna 988 nauttii itämaisesta ortodoksisuudesta asketismillaan, tarkoitusperiensä ihanteellisuudella, vilpittömyydellään ja yksinkertaisuudellaan, kristillisellä rakkaudellaan, pakanuuden ilmenemismuotojen, oveluuden, huoruuden, julmuuden vastustamisellaan. Kristinusko, joka otettiin vastaan valtionuskontona, virkisti valtiollisuuden lopullista juurtumista, levitti Itä-Euroopan tasangoille levittäytyneiden slaavien aatteellista, henkistä ja kulttuurillista vakiintumista. 02010403

    4. Ruhtinas Vladimirin aikana Kiovan Venäjä alkoi lyödä kultaa ja hopeaa rahaksi, jota myöhemmin käytettiin hopeisten slitkojen ja dirhamien asemesta. 02010404

    5. Kiovassa jo ruhtinatar Olgan (?-969) ja Vladimirin aikana aloitettiin laaja rakennustoiminta, rakennettiin Kreml, kivellä vahvistettuine muureineen, linnoituksineen ja luostareineen. Kremlin keskukseksi muodostui kuuluisa Desjatinan temppeli (998), kooltaan valtava, sisustukseltaan ylellinen, edessä aukio kuvapatsaineen. 02010405

    6. Lukuisten slaavilaisheimojen suureksi Kiovan valtakunnaksi yhdistymisen kaudella 900-luvulla rakentajien ja yrittäjien ponnistuksilla puisen tilalle syntyi monumentaalinen Vanhan Venäjän arkkitehtuuri, josta todistavat meidän aikaamme saakka säilyneet arkkitehtuurin muistomerkit. 02010406

    7. Ortodoksiset temppelit eivät olleet vain jumalanpalvelua vaan myös yhteiskunnallista toimintaa varten. Runsaasti koristelluissa valtavissa saleissa suoritettiin kansan uskonnollisia seremonioita ja ruhtinaiden juhlavastaanottoja liittyen tärkeisiin tapahtumiin valtakunnan elämässä. Kirkot siveellisen vaikutuksensa ansiosta toimivat yksityisten aarteiden säilytyspaikkoina. Liiketoimet, jotka suoritettiin uskonnollisissa merkeissä, vahvistettiin kirkon auktoriteetilla. Venäjän kaupankäynti tapahtui vanhoista ajoista saakka kiinteässä yhteistoiminnassa kirkon kanssa. Temppeleissä säilytettiin tärkeimpiä asiakirjoja, jotka liittyivät kotimaankauppaan ja ulkomaankauppaan. Vladimirin käskystä kirkko alkoi säilyttää mittoja ja painoja. Kaikki liiketoimet, kaupat ja yksityiset, tarkasti kauppatuomioistuin, joka muodostui kolmesta edustajasta, lautamiehestä ja kahdesta kaupan ja hallituksen edustajasta. 02010407

    8. Venäläisten kauppiaiden tuli noudattaa moraalisia sääntöjä, joissa sanottiin:

    • noudattakaa täydellisesti kohtuutta älkää ryhtykö kohtuuttomuuksiin;
    • mitatkaa todellisilla mitoilla;
    • älkää pienentäkö ihmisten omaisuutta älkääkä menkö ja levittäkö epärehellisyyttä
    02010408


    FileTop o FileBottom

    Temppeleiden rakentaminen yrittäjätoimintana

    1. Kiovassa Jaroslavin kaudella kirkonrakentaminen saavutti yrittäjyyden muotona erityisen intensiivisen vaiheen. Vladimirin poika rakennuttaa uuden Kremlin, jossa on Sofian tuomiokirkko ja Irinan ja Georgievin kirkot Kremlin keskustassa, uudet kaupungin kivimuurit ja kultainen portti. Monumentaalisen arkkitehtuurin keskuksia ovat. Tshernigov, Polotsk, Novgorod, Pskov ja muut jakautumista edeltävän kauden kaupungit. Jyrkän vastakohdan venäläisen kirkonrakentamisen muurien karulle yksinkertaisuudelle muodostavat sisustuksen runsaus ja suurenmoisuus: marmoria, kultaa, keramiikkalaattoja, mosaiikkia, freskoja. Maalaukselliset todisteet juhlallisuuksista, linnoituksista paraateineen temppelien edustoilla säilytetään; ne todistavat ruhtinaan hallintoalueen monipuolisuudesta, kaupunkien keskuslinnoituksista monumentaalisine muureineen ja portteineen, pyhitettyine kirkkoineen. 02010501

    2. Rakennusorganisaatiot Vanhalla Venäjällä nimitettiin hallintoalueen, ryhmän, arttelin mukaan ja ne palvelivat kukin määrättyä ruhtinaan hovia. Mestarit, kirkkojen arkkitehdit ja kuvanveistäjät ja puunleikkaajat saivat nimensä keksittyjen nokkeluuksien mukaan ja mutkikkaiden rakenteiden salaisuuksien osaamisen mukaan. Yritysartteleiden määrä oli vähäinen. Niinpä, 1000-luvulla oli olemassa vain yksi artteli Kiovassa. Vuosisadan lopulla ilmestyi toinen Perejaslavliin, kolmas Tshernikoviin, myöhemmin Novgorodissa toimii muutama artteli. 02010502

    3. Itäisen ortodoksisuuden myötä Venäjälle syntyy Rurikien imperiumin aikana kreikkalaista sivistystä, mutta myös lainsäädäntöä, kirjallisuutta, kouluja. Erityisen huomion saavat taidekäsityöt kullasta, ikonitaide, kirkolliset koristelut. Kirkot, mestarillisesti rakennetut, kullalla päällystetyt, ikoneineen, helmikoristeineen, moninaisine kaiverruksineen ihastuttivat ortodoksikristittyjä, jotka ottivat vastaan uuden uskon todellisena parannuksena. Ja vaikka Vanha Venäjä, V.O. Kljutshevskin (1841- 1911), käsityksen mukaan ei ollut ortodoksian huipulla, mutta se ei myöskään luopunut pyrkimyksestä saavuttaa yhtenäisyyttä uskossaan. 02010503

    4. Jokainen sivilisaatio, olemuksensa mukaan, on pyrkimys korvata kuviteltu olotila harkitulla. Yrittäjyyden saavutusten huippuja tällä tiellä olivat aura ja kirves, Novgorodin Kreml ja Pokrovan tuomiokirkko Nerlissä, aikakirjat ja vanhat luostarit, elämän aloittavan kolminaisuuden ikoni ja slaavien koti-ikonit. 02010504


    FileTop o FileBottom

    Pääoman kaupallinen laki

    10. Paja. Aikakirjan etusivu 1500-luku
    11. Kellon valaminen Tverissä. Aikakirjan etusivu 1500-luku

    1. Jaroslav Viisaan ruhtinaskaudella Kiovan Venäjä oli kulttuuritasolla merkittävä eurooppalainen valtio. Tänä aikana ilmestyi "Russkaja Pravda", osaltaan se on tavanomainen kokoelma vaistonvaraisesti niistä ilmauksista ja siitä kansanpsykologiasta, joita yhteiskunnalla oli ennestään, osittain se on henkilöllisyyden ja omistusoikeuden oikeudellinen puolustus. 02010603

    2. Vapaamielinen näkemys omistusoikeudesta, toisaalta peritystä, toisaalta hankitusta, Venäjän historian aamunkoitossa vaihtui maa- ja vesialueiden yksinoikeudellinen hallinta, jonka ruhtinaat saivat perintönä Vladimir Pyhältä, se palautui palkatuilta Venäjän maa-alueiden sotapoliittisilta haltijoilta. 02010604

    3. Russkaja Pravdalla ei ollut vain oikeudellista, vaan myös sosiaalis-taloudellinen merkitys, ja V.O. Kljutshevskin mainitsema merkitys pääoman kaupallinen tietokanta tuon ajan kansalaisyhteiskunnan kannalta. Tässä dokumentissa ei mainita kuolemantuomiota; maksaminen verellä vaihdettiin rahamääräiseen sakkoon. Aiheutettu vahinko korvattiin materiaalisen korvauksen periaatteen mukaan ('raha rahasta' eikä 'hammas hampaasta'). 02010605

    4. Russkaja Pravdan alkuaikana syntyi rahajärjestelmä, jossa puhtaasti venäläinen raha otettiin käyttöön ulkomaisten dirhamien, drakmojen ja dinaarien asemesta ja luovuttiin turkiseläinten vuodista. 1000-luvun alusta liittyen itäisten hopeavarantojen käyttöönottoon Venäjän ulkomaankauppa suuntautui länteen ja perustuontitavaraksi muodostuu uudelleen hopearaha. Katsottiin, että omasta maasta kultaa ja hopeaa ei saada. 02010606

    5. Russkaja Pravdassa tavataan seuraavia mainintoja rahakäsitteistä: skot (karja) ja kuni tarkoittavat rahaa yleensä, grivna, nogata, kuna, rezana, veveritsa ja veksha tarkoittavat maksun suorittamisessa käytettäviä yksiköitä. Raha merkityksessä skot (karja) hylätään, todellisuudessa karjaa (kotieläimiä) ei koskaan ole käytetty maksuvälineenä. On varsin vakuuttavasti todettu käsitys, että Russkaja Pravdan aikaan tämä termi oli jäänne ja pikemminkin oli johdannainen muinaisgermaanisesta rahaa merkitsevästä sanasta Scatta. 02010607

    6. Käsitettä grivna käytettiin painoyksikön merkityksessä (grivna kultaa, grivna hopeaa) ja rahayksikön merkityksessä (grivna kunia). Vanha hopeagrivna oli alkuna nykyiselle Venäjän punnalle ja palveli rahajärjestelmän yhteisenä yksikkönä erilaisten ruhtinaskuntien välillä. Pravdan Grivna sisälsi 46,79 g puhdasta hopeaa. Yhteen grivnaan laskettiin kunissa 40 nogatia, eli 25 kunia, eli 50 rezania. Kaikissa Pravdan kirjoituksissa grivnan arvoksi mainitaan myös 1 volu eli 10 teljatia (vasikkaa) tai 20 barania (lammasta). Kun Jaroslav Viisas ryhryi rakentamaan Georgievin kirkkoa Kiovaan (noin 1051), hän kuulutti torilla, että jokainen työntekijä (käsityöläinen) saa työpanoksestaan nogatin päivässä. 02010608

    7. Nogatilla voi tuohon aikaan ostaa lampaan [81; 30-33]. Yhden päivän ansioilla, kuten huomaamme, voi ravita perhettä koko viikon. Melkein neljänsadan vuoden aikana, Jaroslav Viisaasta Dmitri Donilaiseen (1350-1389) saakka Russkaja Pravdan lakien sisältö muuttui; muuttumattomana säilyi sen rakenne, mukaanlukien kolme osastoa: 1. Yleinen johdanto, 2. Siviililain säädökset, (velat, perintö, orjat, työntekijät) 3. Oikeudenkäynti. 02010609

    8. Suurimat korvaukset määrättiin syyllisyydestä murhiin ja omistusoikeuden rikkomuksiin. Jos omaisuus ei vastaa oikeudenmukaisuutta ja totuutta, totuus ja oikeudenmukaisuus piti toteuttaa ja omaisuus ottaa säilytettväksi. Tässä esimerkiksi rangaistuspykäliä: 02010610

    9. Joka tautiin jonkun karjaa tapattaa, vetäköön sakkoa 12 griveniä ja grivna porsaasta. 02010611

    10. Joka panee oksan vaakaan, maksakoon sakkoa 3 griveniä, ja loukatulle grivnan. 02010612

    11. Joka varastaa mehiläispesän tai tuhoaa sen, ottaa hunajat, aiheuttaa muuta vahikoa, kaataa hunajapuun, maksakoon 12 griveniä. 02010613

    12. Saman suuruiset sakot - 12 griveniä määrättiin esimerkiksi varastetusta orjasta. Sen sijaan koneesta 8 kunia, erästä 60 kunia, strugasta grivna, merierästä 3 grivnaa - laivanrakennus oli kehittynyt tuotannonala Vanhalla Venäjällä. 02010614

    13. Karjan varastaminen rangaistiin ankarammin, jos karja varastettiin navetasta tai aitauksesta kuin jos se varastettiin pellolta tai niityltä. 02010615

    14. Itse termi rikos (преступление) on vanhassa kielessä tuntematon. Sen asemesta käytettiin ilmaisua: обида (tämä tarkoittaa myös tappamista (убийство), ja velan jättämistä maksamatta), сором, пагуба, протор. 02010616

    15. Venäjän yhteiskunta ei tuntenut vapaata työvoimaa ja vuokratyösuhteita. Koska työvoima tuohon aikaan oli halpaa, ja pääoma erittäin harvinaista, jälkimmäisestä vaadittiin korkeata tuottoa. Koronkiskonta (rahakauppa, luotonanto) oli ikimuistoisista ajoista yrittäjätoimintaa Venäjällä. Russkaja Pravda piti laillisena korkoa 10 kunia grivnalta. Koska grivna oli 25 kunia, laillinen korko oli 40 prosenttia. Korkoa ei maksettu vain rahalla, vaan myös esim kupari ja kotieläimet olivat käypiä maksuvälineitä. [59; 42-43]. 02010617

    16. Laina teki mahdolliseksi velallisen henkilökohtaisen vapauden. Ellei hän maksanut takaisin, hänestä tuli luotonantajan työntekijä. Tähän liittyen suuri joukko maanviljelijöitä oli maahan sidottuna. 02010618

    17. Kauppiaan vastuu toisten rahojen tai tavaran menetyksestä vaihteli sen mukaan tapahtuiko menetys Jumalan tahdosta vai kauppiaan itsensä. Otettuaan esimerkiksi tavaraa ja rahaa luotolla ja menetettyään ne haaksirikon seurauksena, vihollisen hyökkäyksessä tai tulipalossa, ei ollut sen ajan käytännön mukaan ei olut velkojalla mahdollisuutta vaatia velallista orjuuteen tai pakkotyöhön, vaan tämä vapautui menetyksestä koituvasta vastuusta Jumalan tahtoon vedoten. 02010619

    18. Russkaja Pravdan mukaan orjaksi katsottiin:

    • henkilö, jonka vapaa henkilö osti vaikka vain puolen grivnan hinnalla todistajien läsnä ollessa, vaikka olisi vain yhden nogatin hänestä maksanut;
    • henkilö, joka meni avioliittoon orjan kanssa,
    • henkilö joka vapaaehtoisesti ryhtyi orjaksi.
    02010620

    19. Henkilöä joka ryhtyi toisen tarjoamaan palkalliseen työhön osallisuudesta johonkin tai elantoaan varten, ei pidetty orjana, vaan ostettuna, palkattuna tai työntekijänä. Kupaksi nimitettiin velaksi otettua viljaa, kotieläimiä, rahaa. Velallisuussuhde syntyi velkasopimuksesta yksityisoikeudellisena seuraamuksena, seuraavin vaihtoehtoisin muodoin: orja, pakkotyöläinen, palvelija. 02010621

    20. Kun talonpojalta hävisi lehmä, edellinen omistaja jäi maattomaksi hänelle ei jäänyt mitään muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä palkatuksi työläiseksi tai maaorjuuteen. 02010622

    21. Kansan keskuudessa ei kuitenkaan halveksittu fyysistä työntekoa: sitä pidettiin välttämättömänä alun perin vapaan ihmisen ihmisarvon kannalta. 02010623

    22. Russkaja Pravda ei mainitse mitään maaomaisuudesta: maa kuului siihen aikaan yhteisölle eikä sillä ollut rahallista arvoa, mutta vastaavasti sitä ei voitu myöskään myydä tai vaihtaa. Mutta laki suojeli kaikkea omistamista, maan anastamiselta, jos alue oli merkitty. 02010624

    23. Russkaja Pravdan teksti puuttuen muutamiin muutoksiin vastaten myöhempiä sosiaalis-taloudellisia kehityssuuntia maan ja ruhtinasvallan suhteen piti sisällään juridisia piirteitä jotka vallitsivat 1200-1400 luvuilla. (Kormtshin ja Oikeuden mitan ym mukaan). 02010625


    FileTop o FileBottom

    Yrittäjäkunta Venäjän mongolivaltaa edeltävän ajan jakautumisen kaudella

    01 Prev chapter
    0203 Kultaisen Ordan aika
    0204 Yritystoiminta 1500-luvun lopulla
    03 Next chapter

    1. Jakautumisen aikakausi (1100-1200 luvut) eli jakautumisen aika, jolloin Kiovan valtio hajosi, saavutettuaan 1000-luvulla mahtinsa huipun. Vladimir Monomahin jälkeen heimojen ja maa-alueiden yhdistyminen oli mekaanista, talouden ulkopuolista, ajoittain välttämätöntä. 02020001


    FileTop o FileBottom

    Uudet kauppatiet

    1. Suur-Novgorodin taistelu itsenäisyydestään tapahtui 1100-luvun puolivälissä siten että syntyi Novgorodin tasavalta pajarien ikuisessa hallinnassa, johon kuuluivat alueet joilla oli arvokasta teollisuutta ja metsiä. Novgorod, sijaiten mukavasti liikennöitävän vesireitin varrella, Olhavanjoen suussa Ilmenjärven rannalla ja idän ja lännen välisten maantieyhteyksien risteyksessä, pystyi valvomaan kauppareittiä Venäjän Itämereltä Kauko-Itään. 02020101

    2. Merkittävää osaa Kiovan valtion hajoamisessa ja Vladimir Suzdalilaisen ruhtinaskunnan voimistumisessa näytteli suoran tieyhteyden syntyminen Bysantista Genovaan Venetsiaan ja Ranskan etelärannikon satamiin Välimerta pitkin. Kiovan hallitsema tie varjagien alueelta Kreikkaan menetti aikaisempaa merkitystään. Syntyi uusi varsin merkittävä kauppatie, joka kulki halki itäisten kulttuurien, Kaukaasian ja Keski-Aasian, Vladimir Suzdalilaisen ruhtinaskunnan alueiden kautta, Novgorodin ja muiden Venäjän keskusten kautta Itämerelle ja Skandinavian maihin. Vladimir Suzdalilaisen ruhtinaskunta piteli käsissään ohjaksia yhteyksiin Kauko-Idästä kaikkialle Venäjälle ja kauemmas Länteen. 02020102


    FileTop o FileBottom

    Ruhtinasvalta ja verotus

    1. Vanhat ja uudet kaupunkikeskukset, vallan ja kaupan keskukset voimistuvat, Euroopassa tuli tunnetuksi Suur-Novgorodin ja Pskovin herra, ruhrinaskunnan pääkaupunki Vladimir, kasvavat Podolsk, Vitebsk, Vladimir-Volinski, Galitsia, Rostov, Moskova, vanhat Smolensk ja Tshernigov. Konstantinopolin ja Kiovan välinen kilpailu jatkuu. Kaupunkeihin muodostuu pysyvä johto, jolla on oikeus valittujen edustajien toimesta päättää tärkeitä lainsäädännöllisiä ja kaupallisia asioita. 02020201

    2. Ruhtinaat saivat omaisuuksistaan tuloa kuten kaikki muutkin suuret yksityisomistajat. Mutta tätä etua ruhtinaat eivät erottaneet tuloistaan, joita he saivat väestöltä vallan haltijoina tullien välittöminä ja välillisinä veroina ja maksuina. Maksut maksettiin tuotteilla, joilla oli lisääntyvää kysyntää Euroopan markkinoilla (hunaja, turkikset, vilja, turkikset). Suorien maksujen lisäksi aikakirjat mainitsevat myös sellaisia kansan rasitteita kuten kyyditykset. Väestön velvollisuus toimittaa ruhtinaalle ja velvollisuuksiaan hoitaville henkilöille kyytimiehiä tai soutajia. 02020202

    3. Hallintaansa annetulla alueella (ajan oloon ne muuttuivat ja niitä nimitettiin maiksi, ruhtinaskunniksi, pitäjiksi, hallintoalueiksi, (отчин) ruhtinas matkusteli jakaen oikeutta ja keräten veroja. Tätä veromuotoa nimitettiin sanalla 'полюдь' (pääluvun mukainen), sen ohella oli käytössä дар ja почесть (perustuivat 'lahjoitukseen' ja 'kunniavelkaan'). Tästä ikivanhasta tavasta on jäänyt tapa vastaanottaa 'хлебом-солью' (leivällä ja suolalla). Käsitteen 'люди' (ihmiset) eräs merkitys Vanhalla Venäjällä oli 'valtio' [52; 435]. Tästä johdettuna pääluvun mukainen 'полюдье' voi tarkoittaa matkaa valtion alueella hallitusasioissa ja kaikkein varhaisimpana aikana ylintä maa-alueen omistusoikeutta. 02020203

    4. Дар tai почесть (lahja tai kunniavelka) muuttui vähitellen vapaaehtoisesta maanviljelijän ja kylän asukkaan lahjasta pakolliseksi määrätyn suuruiseksi maksuksi. Maanviljelijät itse ankarissa ilmasto-olosuhteissa ja satojen vaihdellessa voivat käyttää vain välttämättömän vähimmäisosan koko kyläyhteisön aikaansaamasta tuotannosta. Väestön elämämuoto Venäjän alueen historiallisessa ytimessä muodostui vuosisadasta toiseen hengissä selviytymisen prosessiksi. 02020204

    5. Vladimir Monomah, Kiovan suuriruhtinas vuodesta 1113 ja tämän ajan huomattavin yrittäjä omissa 'Opetuksissaan' kannusti poikiaan ei vain voimistamaan Venäjän maaseutua, rauhoittamaan koronkiskureiden mielivaltaa ja kontrolloimaan suuriruhtinaalle kuuluvaa kauppatietä varjageilta kreikkalaisille, vaan antoi suuren merkityksen huolehtimiselle kalastuselinkeinosta antamalla lakisääteisen aseman metsästykselle ja kalastukselle. 02020205

    6. «Monomahin Opetukset jakautuvat neljään osaan: ihmisen ja Jumalan suhteet; esivallan ja alamaisten suhteet; ihmisen suhde itseensä ja kotiväkeensä; ihmisen ja muiden ihmisten suhteet. 02020206

    7. Tarkasteltaessa luodun suhdetta luojaan historioitsijat huomauttavat, että Vladimir Monomah aina pyrki parantamaan henkilökohtaisia ongelmia niillä oikeudenmukaisuuden ajatuksilla, joita sen ajan yhteiskunnassa syntyi. Hän ei pyrkinyt käyttämään suuriruhtinaan valtaansa, koska kiovalaiset eivät vaatineet häntä tulemaan Kiovaan ja saamaan aikaan rauhan sekasorron ja ryöstelyn jälkeen. Edeltävän ruhtinasvallan aikana kauppa ja monopolit onnistuivat anastamaan käsiinsä koronkiskurijuutalaiset, jotka kiristivät kansalaisia kohtuuttomilla koroilla siihen aikaan vähäisten rahavarojen käytöstä. Vladimir pyrki määrittelemään kasvun rajat, mutta piti kohtuuttomana koronkiskureiden rangaistuksia, joita edeltävän ruhtinasvallan aikana oli tuomittu [79; 373]. Monomah aikaansai oikeudenmukaisuuden, lopun koronkiskureiden ahneudelle ja mielivallalle. 02020207

    8. Ruhtinaiden ja kansan ja ruhtinaiden ja sotivien alueiden välisillä sopimuksilla määriteltiin ruhtinaiden aseman vakiintuminen ja palveluajan pituus ja siitä suoritettavan korvauksen suuruus. Ruhtinaiden väliset sopimukset koskivat ongelmia, joita syntyi joko sotakahinoissa tai rauhanteossa, mutta myös yleisten varojen hoidossa. 02020208

    9. Ruhtinaat suurina isäntinä, maanviljelijät, jotka omistivat kokonaisia oblast-alueita, kouluttivat käsityöammatin harjoittajia kansan keskuudessa, sellaisia, jotka olivat heistä tavalla tai toisella riippuvaisia. Työpalkka maksettiin rahassa tai luonnossa - maksu palttinalla, Bysantin kankailla. 02020209


    FileTop o FileBottom

    Novgorodin tasavalta

    1. Historiallisesti merkittävin reliefi oli Suuren Novgorodin kausi, joka muodosti demokraattis-kansallisen perustan, vastapainon aristokraattis-lailliselle elämälle, joka oli omaksuttu Kiovaan Bysantista ja Lännestä. Aikakauden jakoivat kolme vapaata säätyä: pajarit, rikkaat kauppiaat ja musta väki - käsityöläiset, kauppiaat, maanviljelijät. 1100-luvun alkupuolella Novgorodin säädyt saavat kukin toisensa jälkeen kaikki oikeutensa, mukaan lukien oikeuden valita ruhtinaan, joka toimii rajattomin valtuuksin välimiehenä puolueiden välillä. Ruhtinaille tämä oli suuri haaste. 1100-luvulla Novgorodilla oli noin 30 hallitsijaa [7; 217]. Ruhtinaan tuli hallita kaupunkia vakiintuneen tavan mukaan (sopimuskirjan mukaan). Tavat sisälsivät seuraavia seikkoja:

    1. ilman säätykokouksen valitsemaa valvojaa ruhtinaalla ei ollut oikeutta erottaa pitäjiä hallinnasta;
    2. hallintotehtäviin ruhtinas voi kutsua pelkästään novgorodilaisia;
    3. ilman oikeuden päätöstä (syyttä) ruhtinas ei voinut erottaa virassa toimivaa henkilöä
    4. ruhtinaalla ei ollut oikeutta ostaa maata Novgorodin alueelta ja hänen tuli tyytyä hänelle määrättyyn korvaukseen toimestaan;
    5. alueen ja kaupungin asukkailta ruhtinaalla ei ollut oikeutta ottaa varoja muuhun toimintaan kuin sotatarkoituksiin.
    02020301

    12. Venäjän suurinaskunnat 1200- ja 1300-lukujen taitteessa:
    1. Venäjän raja ennen Kultaisen Ordan aikaa
    2. Venäjän ruhtinaskuntien ja maa-alueiden hahmotellut rajat
    3. Venäjän alueet, jotka naapurikansat olivat vallanneet 1100-luvulla ja 1200-luvun alussa
    4. Kauppareitit

    2. Yhteisön syntyminen kaupunkiväestön keskuudessa oli päätekijä länsieurooppalaisen kaupungin kehityksessä, luonteenomaista myös ennen mongolivaltaa olemassa olleen Venäjän kaudella. Feodaalijärjestelmän puuttumisen ansiosta Venäjällä maaseutuväestö ja kaupunkiväestö olivat samalla tavalla vapaita. Kaupunkitihentymien lähellä oli asutuksia (kaupungin ulkopuolisia) ja slobodeja, joissa asui maataloutta, kauppaa ja käsityöammatteja harjoittavaa väestöä. 02020303

    3. 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa Novgorodin tasavallassa syntyi kansankokoukseen perustuva hallintojärjestelmä, syntyy yksityinen maanomistus sinne, missä siihen saakka oli olemassa korporatiivisen yhteisomistuksen järjestelmä. Laajimmalle levinnyt maanomistusmuoto oli siihen aikaan feodaalinen suurkansankokous, jolla oli erilaisia muotoja: ruhtinasperustainen, luostariperustainen, pajariperustainen, sukuperustainen, kauppaan perustuva, lahjoitusmaaperustainen. Ruhtinaskunnan kaikkien maiden korkeimmaksi omistajaksi katsottiin tietty ruhtinas, jonka valta vahvistettiin ruhtinaiden kokouksessa Ljubetshkissa (1097), jossa kaikilla ruhtinailla oli äänioikeus.. Kansankokouksen omistaman maan isännän maanhallinoikeudet määriteltiin monin määrein (myynti, vaihto, kiinnitys pantiksi, lahjoitus, perinnöksi luovuttaminen). Kaupunkien pajariasutuksissa estettiin kansankokouksen jäseninä olevien omistajien alueilta tulevien maatalous- ja teollisuustuotteiden jalostus, joka koski varsin kaukana Novgorodista sijaitsevien alueidenkin tuotteita. Näiden tuotteiden myynti ulkomaisilla markkinoilla vaati vastaavaa tuontitavaravirtaa, ennen muuta käsityöammateissa tarvittavia raaka-aineita. Seurauksena oli että pajariyhdyskunnat kääntyvät erilaisten käsityöläistuotantoa harjoittavien keskusten puoleen. 02020304

    4. Talonpojan omistusoikeus taloon, karjaan ja maahan oli vahvistettu vain yleisenä tapana, ei lailla. 02020305

    5. Yrittäjäsiirtolaiset, peräisin Suur-Novgorodista, sen vapaat asukkaat, perustivat monia kaupunkeja Uralille, Prikamneen, Rannikolle, johtaen niitä yleensä välittömällä kokemuksella, jota olivat saaneet hengittämällä elämälle raikasta ilmaa jokien varsilla. 02020306

    13. Novgorod. Puupiirros. 1700-luvun alkupuoli

    6. Menestyksellinen teollinen asutus 1100-luvulla pääasiassa Vjatkajoen varrella teki mahdolliseksi malmikaivostoiminnan Uralila, turkisten ja meren antimien jalostuksen, arvokkaat kalastuslaitokset, erityisesti Suur-Permin suolakaivokset. Vjatka ja Nikulitsh rakennettiin 1174, Kotelnitsh 1181. 1200-luvulla novgorodilaisten yrittäjäenergia suuntautuu pohjoiseen, missä syntyy Suur-Ustjug (1218), Vologda (1264), Kolna (1264) ja lopuksi Holmogori (1353). Uusien maa-alueiden käyttöönotossa toimi rohkea teollisuusmies, lahjakas kauppias, joka ei elänyt vain reaalitodellisuuden etujen mukaan, vaan kehittäen myös tieteitä, taiteita ja Suur-Novgorodin arkkitehtuuria. 02020308

    7. 1100-luvulla rakennusarttelit jatkoivat olemassaoloaan ja rakensivat kirkkoja suurimpiin kaupunkeihin Kiovaan, Vladimiriin, Polotskaan, Smolenskiin, Galitshiin. 02020309

    8. Kiovan Venäjän sortumisen jälkeen 1100-luvun lopulla Novgorodissa rakennettiin pieniä temppeleitä, jotka olivat ennen muuta yksinkertaisia ja muodoltaan kupolimaisia, joissa toteutuu suuri voima. Novgorodin mestarit toteuttavat 1100-luvun loppupuolella ja 1200-luvulla kirkkorakennuksia pajarien, kirkkoruhtinaiden ja vain harvoin ruhtinaiden tilauksesta. Massiivisuus ja standardimittaisuus lisääntyvät tässä yrittäjätoiminnan muodossa, työn tuottavuus kasvaa, ilman että rakennustoiminnan laadussa ja arkkitehtonisen muodon erinomaisuudessa olisi menetetty. 02020310

    9. Vapaassa Novgorodissa Venäjä avautui koko maailmalle. Tänne virtasi kauppiasvieraita Välimereltä ja koko Euroopasta, ja novgorodilaiset kauppamiehet purjehtivat jokia pitkin etelään, kaakkoon ja saavuttivat kansoja, jotka asuivat Mustanmeren ja Kaspianmeren ympärillä, Zavolzhessa, Itämeren rannoilla. Jopa Islannin sagat täyttyivät maininnoista siitä kuinka rikas ja mahtava oli suuri Holmgard [7; 215]. Venäjän mailta Novgorodista virtasi kauppatavaroita: maataloustuotteita, metsästyksen ja kalastuksen, mehiläishoidon ja käsiteollisuuden tuotteita. 02020311

    10. Suuri herra Novgorod yrittäjätoiminnan keskuksena omisti valtavia alueita Sumin asuma-alueelta Vienan meren rannalla läntisen Väinäjoen ja Ilmenjoen vedenjakajalle saakka. Ilmen-järvi, kuten tunnettua, näytteli varsin tärkeätä osaa vesireitillä Luoteis-Euroopasta Kaakkois-Eurooppaan (varjagien [viikinkien] alueelta kreikkalaisten ja saraseenien alueelle ). Tällä reitillä pysyen alun perin sisämaan kauppaa harjoittaneet novgorodilaiset suuntautuivat ja saivat parhaan tuoton pääasiassa Etelä-Venäjällä. Novgorodilaiset kauppamiehet (muistamme vaikka Sadkon ), asettuen eri kaupunkeihin Tshernigovasta Volgalle, omistivat Kiovassa erityisen pyhän Mikaelin kirkon, tunnetun nimellä novgorodilainen jumalanhuone. Kaikkein halutuimpia tavaranvaihdon kohteita novgorodilaisten puolella olivat turkikset: sopuli, kärppä, taula, musta kaviaari, kalanhampaat. Etelä-Venäjän puolella kauppatavaraa oli ennen kaikkea vilja, jota ilman Novgorodin hedelmätön maa ei olisi voimut olla olemassa. Bysantista pohjoisesta tuotiin kultaa, viiniä, hedelmiä ja kankaita, ja Euroopasta Itämeren kautta kangasta, viiniä, mausteita, kallisarvoisia esineitä. Niistä piti suorittaa gooteille ja saksalaisille meren antimia ja pohjoisen tuotteita: valasöljyä, kalanluuta, turkiksia, suolaa, ja myös vahaa. Slaavilainen Suur-Novgorod oli rauhanomainen kaupallis-teollinen välittäjä eurooppalaisen Hansaliiton ja itäisten muukalaisten välillä, koska miellyttävät novgorodilaiset maahanmuuttajat, rikkaat vieraat Stroganovit avasivat jo raolleen Uralin portit Siperiaan, Aasiaan. [60; 79], perustaen matkoillaan pogostansa, asutuksensa, kaupunkinsa. 02020312

    11. Tämän suuren kaupankäynnin perustaminen palveli pohjoista teollista hanketta, pajarien toimesta tapahtuvaa Rannikon asuttamista (Поморья - näin nimitettiin koko Vienanmeren rannikkoa ja Vienanmereen laskevien jokien laaksoja). Novgorodilaiset asettuivat valtaville alueille, pyrkien pohjoisille joille, Vienanmeren rannoille, Uralille yrittäjähenkensä mukaan, lahjoineen, rohkeine mielenlaatuineen, pääomineen. Kaukaisille meren rannoille, Terskoihin, Pomorskoihin, Obonezhiin, tunkeutuivat hyvin varustettuina kaikkine tarvittavine uudisasukkaiden mukanaan tuomine keinoineen perustaakseen sinne uutta teollisuutta tai hankkien meren antimien pyyntiin soveltuvat paikat. Sopiviin lahdenpoukamiin syntyi pajarien laidunmaita, teollisuusasutuksia venäläisine asukkaineen. Pääomanomistaja Suur-Novgorodista käsin johti luotonannollaan ja oli kiinnostunut vain siitä, että hänen kaukaiset laidunmaansa ajallaan ja riittävässä määrin lähettivät tavaraa Novgorodin markkinoille. Asutuksella oli täysin teollinen luonne. Pohjoisesta tuli nopeasti elintärkeä Novgorodille, antaen sille ei vain turkiksia ja suolaa, kalaa, helmiä joista, malmista jalostettua rautaa, peltiä, liitua, putkia ynnä muuta rautavalmisteiden muokkaamiseen. 02020313

    12. Slaavilais-venäläinen liikehdintä luoteessa oli kansanomaista ja vapaata. Yrittäjyyden henki oli pohjoisten heimojemme synnynnäinen ominaisuus. Novgorodin slaavit muodostivat liiton suomalaisten heimojen kanssa, joita olivat tshudit, vepsäläiset, marit, syrjäänit ja permiläiset. 02020314


    FileTop o FileBottom

    Turkiskauppa

    1. Keskiaikaisten arabimaantieteilijöiden käsityksen mukaan Vanhan Venäjän pohjoiset osat olivat sumujen merta, lumen, jään ja ikuisen pimeyden valtakuntaa, jonne Aleksanteri Makedonialainen perimätiedon mukaan tunki Lukomoren kansat, vuorille, etsimään merisipulia. Sumujen maan turkikset olivat ylistettyjä kaikkialla suuressa Idässä. Itse Zobelda, kalifi Harun al Rashidin (763 tai 766-809) lempivaimo otti tavan pitää turkkia, joka oli tehty Sumujen maan sopuleista. 02020401

    2. 1100-luvun arabimatkailijat esittivät kuvauksia muinaisista suksista, jotka ovat eräs perusliikuntaväline Pohjolassa. 02020402

    3. «Mutta tie heidän luokseen on maalla, josta lumi ei koskaan poistu, ja ihmiset laittavat jalkoihinsa levyt ja sivelevät ne. Sellaisen levyn etu- ja takapää ovat maan päällä, keskellä on kohta johon kulkija asettaa jalkansa ja sitoo sen lujilla nahkahihnoilla kiinni. Pohjoisen väki laittaa suksiensa alle sopulinnahkaa, tietämättä, että se on haluttu turkis keisarien, keisarinnojen ja patriarkkojen keskuudessa. Mutta ilman tätä keksintöä siellä ei kukaan pystyisi liikkumaan» - huomauttaa arabimaantieteilijä ja todistaa, että sinne menevät vain varakkaat kauppamiehet, joilla on noin sata vetäjää, lastattuina täyteen ruokaa, juomaa, polttopuuta. Matkaoppaina näissä maissa on koira. Kauppamies ruokkii ensin koiransa, sitten ihmiset. 02020403

    4. Pääkauppatavara Idässä ja Lännessä oli turkikset - sopulinnahat, kärpän ja näädän, mäyrän, saukon, majavan, ketun, jäniksen vuodat. Turkiksia vietiin Isthaganiin, Stambuliin, Venetsiaan, Hampuriin, Lontooseen, Pariisiin. 'Troian romaanissa' 1100-luvun runoilija Benoit de Saint-Maura on kuvaillut ranskalaisen hovinaisen asua: 02020404

    5. «Sinisestä purppurasta, kullalla kirjaillusta, runsaasti ja erinomaisesti ommeltu oli hänen tunikansa, joka oli reunustettu kärpännahalla, ja mantilla tehty sopulinnahasta, jota verhosi merten takaa tuotu kangas, ja nämä asusteet maksoivat seitsemän mittaa puhdasta kultaa». 02020405

    6. Suuren kiinalaisen Kublai kaanin huoneet olivat Marco Polon (1254 -1324) todistuksen mukaan verhottu keisarillisilla turkiksilla - kärpällä ja soopelilla. Hyvä soopelin nahka miehen turkkiin maksoi kaksituhatta bysanttia (bysantti on Bysantin raha puhdasta kultaa), ja yksinkertaisempi tuhat. Intiassa kärpännahasta maksettiin tuhat dinaaria (yksi dinaari sisälsi 4,25 grammaa kultaa). 02020406

    7. Turkiskauppaa käytiin Idän kanssa tuohon aikaan kahta tietä. Kuivan maan matkareitti kulki Jaikin kautta ja edelleen. Ustjurgin tasangon kautta Hirezmiin. Toinen reitti meni Volgaa alas, laivoilla jokia pitkin ja Bulgarian Volgaa pitkin. Kauppareitit yhtyivät matkalla pääkaupunki Bulgariin, joka sijaitsi, lähellä kohtaa, jossa Kama yhtyy Volgaan. Nimenomaan tässä meluisassa kaupungissa, eräässä Suuren Volgan reitin tärkeimmistä keskuksista, arabialaiset kauppiaat saivat perustietonsa Vanhasta Venäjästä. Volgan suistosta kulki meritie pitkin Kaspianmeren länsirantaa Tabaristaniin ja Horasanin kaupunkiin. Venäläiset kauppamiehet tavaroineen toisen kerran ulottivat matkansa itse Bagdadiin. Esi-isillemme oli luonteenomaista muslimimaailman mieltymys kaupantekoon. Tavaran hankinta on uskonnollinen velvollisuus jokaiselle muslimille, eräs jumalan lähettilään Muhametin (noin 570-632) neuvoista: Ja kaupankäynti on elinkeinoista arvokkain ja onnea tuottavin, jos noudatetaan molemminpuolisen hyötymisen periaatetta, eikä petoksen tai vihamielisyyden periaatetta. Arabialaisia rahakätköjä 600-800-luvuilta on löytynyt Gotlannin saarelta, Itämeren itä- ja etelärannikolta. 02020407

    8. Itäisten kirjailijoiden teoksissa tavataan toisinaan mainintoja siitä, että venäläiset ovat taitavia kauppamiehiä, että heille maksettiin turkiksista yleensä hopeaa: rahoja, kallisarvoisia esineitä, aseita. 02020408

    9. Suurimmassa osassa venäläisasutusta kehittyivät sellaiset käsityöammatit kuin kehruu, kudonta, savenvalu, metallituotteiden valmistus. 'Igorevin rykmentin sanassa' on mainittu teräsmiekat, joilla varustettiin Roman. Mstislavitshin soturit. Nämä miekat, metalli niihin valmistettiin joko Haralugin ympäristön Volinskin seleenistä, suurimmassa rautamalmin jalostuskeskuksessa skyyttien ajasta keskiajalle saakka. 02020409

    10. Viljan esi-isämme 1200-luvulla jauhoivat tuulimyllyissä. 02020410


    FileTop o FileBottom

    Aikakirjojen ensimmäiset matkakertomukset

    1. Aivan 1100-luvun alussa syntyi matkakertomusten kirjallisuus, venäläisten matkoista Lähi- ja Kauko-Idässä, Kaukaasiassa, Euroopan maissa, Keski-Aasiassa, Kaspiassa ja Uralilla. Ensimmäisenä aikakirjoihin on viety kuuluisa ruhtinatar Olgan matka Konstantinopoliin (957). Tälle aikakaudelle sattuu myös reettori ja ruhtinas Vladimir I lääkäri Ivan Polotskovin matka eri maissa tarkoituksella tutkia eri uskontoja. Aikakauden 1000-1300 matkakertomusten kirjoittajien joukossa on pääasiassa kirkonmiehiä, igumenit Daniil ja Antonij, mutta Kiovan metropoliitta Ioannin (1000) käsikirjoitukset osoittavat, että pakanoiden keskuuteen kaupantekotarkoituksessa matkustivat myös venäläiset kauppamiehet. Tällaiset kauppamatkat olivat vaarallisia: «Matkalla laivaamme hyökkäsivät katalonialaiset rosvot, törmäsivät laivaamme kuin villipedot. Tappoivat kapteenimme ja heittivät mereen. Ottivat kaiken omaisuuteni, mutta minut, vaivaisen, jättivät kotikutoisessa kauhtanassa».[39, 314]. 02020501

    2. Apostoli Andrei Ensinkutsuttu on antanut meille aikakirjatodistuksen ihmisistä, jotka asuivat Novgorodissa, millaiset olivat heidän tapansa, ja hän ihmetteli heitä: «Näin puisia kylpypaikkoja, lämmittävät uunin punaiseksi, riisuutuvat alasti, valelevat happamella oluella, ottavat nuoria vitsoja ja hakkaavat itseään, ja vielä hakkaavat, kunnes ovat tuskin hengissä. Valelevat itsensä haalealla vedellä ja virkistyvät. Näin tekevät joka päivä. Ei heitä kukaan kiusaa, mutta itse kiusaavat itseään. Pesevät itsensä, eivät kiusaa. [39; 201]. 02020502


    FileTop o FileBottom

    Hansaliitto

    1. Eurooppalaisten kaupunkien kauppaa Novgorodin ja muiden keskiajan Venäjän kaupunkien kanssa harjoitti kansainvälinen kauppiaiden kiltojen Hansa-liitto, jonka piiriin kuului jopa 150 pohjoiseurooppalaista kaupunkia (pommerilaista, wendeläistä, preussilaista, westfalenilaista, hollantilaista, liettualaista). Hansa ei ollut kauppiaiden vaan vapaiden kauppaa harjoittavien kaupunkien liiitto, joiden edustajat kokoontuivat neuvottelupäiville ja siellä päättivät yhdessä tärkeimmistä kysymyksistä, jotka koskivat niiden asukkaiden käymää kauppaa Pohjanmeren ja Itämeren piirissä olevien maiden kanssa. Toimintakenttänä Hansalla olivat Englanti, Ranska ja Brabantti, skandinavian maat, Novgorod, Pskov ja Luoteis-Venäjän kaupungit ja ruhtinaskuntien keskukset - Smolensk, Vitebsk, Polotsk, Vladimir. 02020601

    2. Hansa ei ollut taloudellinen yhteisö, vaan sotilaallis-poliittinen liitto (kaupparetkien kaupallisten tekijöiden, monopolien ja privilegioiden, kauppaoikeuden ja järjestelmien jne rakennelma ja turva), jolla oli varasto Bergenissä ja rahastonsa Visbyssä. Hansa-kauppiaat kävivät kauppaa Skandinavian, kaikkien Itämeren rannikkomaiden ja Novgorodin, Baltian maiden ja Moskovan tuotteilla, heillä oli käytettävissään monopolioikeudet välityskauppaan Euroopan ja Novgorodin välillä. Liiton tärkeimpiä kaupunkeja olivat Lübek, Köln, Braunschweig ja Danzig, ja tärkeimmät valmistuspaikat Novgorod, Lontoo, Brügge ja Bergen. Hansan vauraudesta saa käsityksen monilukuisten ja kallisarvoisten kirkkojen avulla, esimerkiksi Lübekin kirkot. 02020602

    3. Mitä tulee Novgorodin - ja sen esikaupunkien Pskovin ja Staraja Rusjin - kauppasuhteiden ajoitukseen eurooppalaisten kaupunkien kanssa, se tapahtui 1000-luvulla ja 1100-luvun lopulla syntyy ensimmäinen sopimus novgorodilaisten ja saksalaisten kesken, jotka saksalaiset toivat Novgorodiin maltaita, jauhoja, viljaa, kuivattuja hedelmiä, silliä; punaisista tavaroista: kangasta, paikkaustarvikkeita, muokattuja vuotia; muotitavaroista: neuloja, verkkoja, pergamenttia, käsineitä, simpukoita, viiniä ja olutta [81; 463]. Tähän aikaan kuuluu myös Lübekin keisari Friedrich I (1188), päätös tullimaksuttomasta kaupankäynnistä tässä kaupungissa venäläisille, gooteille, normanneille ja Idän yrittäjille. Novgorodin suhteiden historiassa saksalaisten kanssa 1300-luvun loppuun saakka tunnetaan, ei vähemmän kuin kymmenen sopimusta, joista kolme solmi ruhtinas Jaroslav Vladimirovitsh, Aleksanteri Nevskin isä. 02020603

    4. Novgorodissa yhteiskunnallisena keskuksena syntyy ulkomaisia hoveja: goottilainen hovi (piha), ruotsalaisten ja hollantilaisten kauppiaiden tehdas, johon kuului asuinhuoneistoja, hotelleja, tavaravarastoja, kivinen näkötorni, Pyhän Olavin kirkko, ja saksalainen hovi. - hansakauppiaiden tehdas samalla tavoin rakentein varustettu, lisäksi hautausmaa [20; 145]. 02020604

    5. Myöhemmin aktiivisen sijan Novgorodin ja muiden Luoteis-Venäjän alueiden kanssa käydyssä kaupassa saavuttavat latvialaiset Itämeren rannan kaupungit Tartto, Tallinna ja Riika. Novgorodissa ilmeisesti merkitsivät vähemmän voima ja sodan keinot kuin levottomassa etelässä; siellä aktiivisemmin kehittyivät käsityöammatit, kasvoi kauppa läheisten ja kaukaisten naapureiden kanssa, jatkui vaurastumisen prosessi ja uusien maa-alueiden käyttöönottona. 02020605

    6. Ei pidä ylen määrin liioitella Venäjän kaupan aktiivista luonnetta Idän arabien ja Euroopan kanssa. Olematta varsinaisesti merellinen tasavalta Novgorod tuskin pystyi harjoittamaan laajamittaista merenkulkuun perustuvaa kauppaa, vaikka laivakaravaaneja Sadkon ajasta alkaen novgorodilaiset varustivatkin omalla pääomallaan, omin päin ja omin käsin. Merkittävän osan ulkomaankaupassa valtasi myös reitti Vladimir-Volinskista läntisen Bugin kautta edelleen Liettuaan tai Pohjois-Puolaan, Magdeburgiin ja Itämeren hansakaupunkeihin. 1100-luvulla Karpaattien suolaa myytiin Puolassa. Galitsian-Volinskin Venäjältä vietiin viljaa, vahaa, turkiksia, käsiteollisuustuotteita, mikä vahvisti länsislaavilaisen kulttuurien suhteita. 02020606


    FileTop o FileBottom

    Muinaisvenäläisten kaupunkien riitaisuudet ja markkinat

    1. Kauppaa kävivät etupäässä arttelit -kauppayhtiöt, joilla oli yhteinen liikepaikka - tavaravarasto - gridnitsa - tilava huone kokouksia varten. Kauppayhtiöillä oli suuria vaakoja tavaroiden punnitsemiseen ja pieniä rahaharkkojen punnitsemiseen. Arttelituomioistuinta johti valittu tuomari. Kauppiasyhteisöön pääsyn ehtona oli pakollinen maksu 50 griveniä ja uhrilahja kirkolle 30 griveniä. Tällä summalla oli mahdollista ostaa 80-päinen lehmäkarja. 02020701

    2. 1000-1100-luvun olosuhteissa kauppiaat käyttivät pääasiassa vesireittejä. Tämä vaati merkittävän määrän erilaisia laivoja ja veneitä, joita käytettiin ei vain kaupallisiin vaan myös sotilaallisiin tarkotuksiin. Bysantin matkoihin osallistui muutama tuhat laivaa, jotka oli valmistettu Venäjällä pätevien kirvesmiesten ja laivanrakentajien toimesta. Ruhtinaat ja maanomistajat suuryrittäjinä kouluttivat käsityöammatin harjoittajia. Veistäjäkäsityöläiset valmistivat sellaisia sotilaallisiin tarkoituksiin tarvittavia esineitä kuin puisia kilpiä, hevosten panssareita, ym. 02020702

    3. On tunnettua, että novgorodilaisia hymy huulessa nimitetään kirvesmiehiksi, itse kaupungissa oli kirvesmiesten lähiö, jonka asukaat työskentelivät kirkonrakennuksilla ja kaupungin työmailla (katujen ja torien kunnostuksessa, siltojen rakennus- ja korjaustyömailla, kaupunginmuurilla ja pyhillä paikoilla ym). 02020703

    4. Kauppa liitti Suur-Novgorodin kiintein sitein koko Venäjään ja oli myötävaikuttamassa ruhrinaskuntien yhdistymisessä. Sopimukset naapurien kesken mahdollistivat pysyvän rauhantilan pitkällä aikavälillä. 02020704

    5. Ulkomaankauppatoiminnan kehitys osaltaan ylläpiti Venäjän ortodoksisen kirkon isien suhteita Länsi-Euroopan (katoliseen) sivistykseen. Muinaisvenäläisten oppineiden käsitykset alistettiin bysanttilaisten poleemisten kirjoitusten vaikutuksille ja annettiin kansan tulkittaviksi. 02020705

    6. Feodosij Petsherskij, eräs Kiovan Petsherskin luostarin perustajista, jonka igumeni hän oli vuodesta 1062 vuoteen 1074, kirjoittaa viestissään Izjaslav Jaroslavitshille (1024-1078), Kiovan suuriruhtinaalle ja eräälle «Правды Ярославичей», (Jaroslavitshin totuus) tekijälle: 02020706

    7. «Latinan uskoa tulee kaihtaa, eikä ylläpitää heidän tapojaan, ei hyväksyä heidän ehtoollistaan, eikä kuunnella heidän sanomaansa, koska he sekoittavat uskon ja elävät saastaisesti... Ei antaa heidän uskossaan oleville tyttäriä puolisoiksi, eikä ottaa heidän tyttäriään vaimoiksi, ei saa heidän kanssaan veljeillä, ei ryhtyä kummeiksi, ei vaihtaa suudelmia heidän kanssaan, eikä saa syödä heidän kanssaan eikä juoda samasta astiasta» [51; 13]. 02020707

    8. Latinalaisen lännen äärimmäisen jyrkkä tuomio, omaksuttu bysanttilaisista lähteistä, kärsimättömyyden hengen läpitunkema, teki mahdolliseksi juuri muotonsa saaneen Venäjän eron ja vieraantumisen Euroopan kristillisistä kansoista. 02020708

    9. Muunlaisen elämän vieroksumisen kanssa sopusoinnussa oli pitäytyminen kansallisissa tavoissa ja tottumuksissa, jotka olivat kotoisin pakanuuden ajalta ja vieraita kristinuskolle. Jo Jaroslavin kirkollisessa asetuksessa on määrätty: jos joku leikkaa hiuksensa tai partansa, maksakoon metropoliitalle 12 griveniä, ja kärsiköön ruhtinaan rangaistuksen. 02020709

    10. Venäjällä oman eristäytymisen olosuhteissa muodostui paikallisia (kaupunki, lähellä sijaitseva maaseutupiiri) ja alueidenvälisiä markkinoita. Venäjän keskeisillä alueilla yksi toisensa jälkeen syntyy uusia kaupunkeja: Suzdal (1023), Vladimir (1116), Torzhok (1139), Mikulin (1144), Tver (1195), Rzhev, Ostashkov, Zubtsev - 1200-luvun alussa. Vanhimmat kaupungit Moskovan ohella (Dmitrov, Kolomna), ja itse Moskova, syntyivät vuodesta 1147 lähtien 1200-luvun jälkipuolelle mennessä. Vuosien 1212 ja 1223 välillä perustettiin Kostroma ja Nizhnij Novgorod. 02020710

    11. Vanhan Venäjän aikaisten kaupunkien markkinoilla ammattimaisten kauppamiesten rinnalla on olemassa monenlaisia pienkauppiaita ja -käsityöläisiä, jotka myyvät saviastioita, puusaaveja, palttinaa, nahkajalkineita, veitsiä, kirveitä, oven lukkoja, lasituotteita. Kaupungin markkinoilla tapahtuvaan tavaranvaihtoon osallistuvat myös Vanhan Venäjän kyläyhteisöjen asukkaat maatalous- karjatalous- metsätaloustuotteillaan, erityisesti sepät ja pyöräntekijät ja luostareiden käsityöläiset 02020711

    12. Johtavia venäläisiä vientiartikkeleita olivat turkikset, vuodat, vaha, hunaja, palttina, joita vastaan tuotiin kallisarvoisia metalleja, kangasta, silkkiä, etelän hedelmiä ja mausteita. 02020712

    13. Alueiden välinen vihanpito ja riidat Rurikilaisten kesken ei suosinut kaupallis-teollisen väestön kehitystä, vaan tunnetussa määrin kyllästytti suuria kaupunkeja, tuhoten etupäässä kyliä ja maaseutua. Vuosien 1155 ja 1237 välisenä aikana vain parikymmentä vuotta oli Venäjällä ehdottoman rauhallista aikaa [90; 390]. Vuonna 1169 Andrei Bogoljubskin joukot alistivat ja ryöstivät Kiovan. 02020713

    14. Toinen seikka, että erillisiin ruhtinaiden välisiin riitoihin kansa osallistui koneellisesti eikä ottanut niitä sydämen asioikseen. Riitojen tarkoituksena olivat elävän tavaran vangitseminen orjakauppaan, sen vuoksi Venäjän kansa ei arvostanut näitä riitoja edes lauluissaan, perinteessään tai saduissaan. Jäljelle niistä ei jäänyt edes kitkerää säveltä: novgorodilaiset myivät suzdalilaisille hedelmiä kolmannekseen niiden oikeasta hinnasta. 02020714

    15. Ennen Kultaisen Ordan tuloa poliittisesti pirstoutunutta Venäjää koettelevat nälkävuodet, joiden jälkilasku osoittaa, että aina 11 vuoden jälkeen tuli yksi nälkävuosi. Vuonna 1230 aikakirjoihin merkittiin tällainen kuvaus: «Mitä sanottaisiin, että päästäisiin tästä kauheasta vuodesta, jonka Jumala meille rangaistukseksi lähetti! Yksinkertaiset ihmiset tappoivat ihmisiä syötäväksi; söivät hevosia, koiria, kissoja, jäkälää, pettua, lehtiä, mitä kukakin keksi. Ja toiset pahat ihmiset alkoivat polttaa hyvien ihmisten taloja, löytäen jostakin ruista ja ryöstivät sitä. Veli veljelle, isä pojalle, äiti tyttärelle ei halunnut leipäpalaa antaa; ei ollut keskellämme rakkautta, vaan suru ja murhe. Isät ja äidit leipää saadakseen myivät lapsiaan orjuuteen» [81; 464-466]. 02020715

    16. Lopputuloksena kahden perusvoiman taistelusta - maallisen, ikuisen ja ruhtinaallisen - oli kaupunkien autonomian menetys, traagisimmin ilmeten Suuren Novgorodin ja Pskovin seuraavassa historiassa. 02020716

    17. Osoittautuu todeksi johtopäätös Novgorodin demokratiasta, ja johtaa siihen, että täällä «venäläinen ihminen ajatteli loppuun vapauden, rakasti sitä väkevästi ja intohimoisesti, osasi sitä pitkään puolustaa, mutta ei ymmärtänyt vielä ankaran järjestyksen tärkeyttä, laillisuuden merkitystä, ei henkilökohtaisen puolustuksen tarvetta laeilla ja oikeudella, ihmisen yksityisyyden kunnioittamista hänessä itsessään.» [89; 11]. 02020717


    FileTop o FileBottom

    Kultaisen Ordan aika

    01 Prev chapter
    0204 Yritystoiminta 1500-luvun lopulla
    03 Next chapter

    1. Kolmas kausi - Kultaisen Ordan hallituskautena eli mongolien ja tatarien ikeen aikana - pidetään aikaa 1200-luvun puolivälistä vuoteen 1480, jolloin tapahtui Venäjän alueiden täydellinen vapautuminen veroista Ordalle ja lopullinen Venäjän alueiden sisäinen yhdistyminen. 02030001

    2. Tälle kaudelle sattuvat Lähi-Itään suuntautuneet ristiretket (1096-1270 ), Konstantinopolin valloitus (1204) ja Bysantin Imperiumin luhistuminen, minkä johdosta varjaagien kauppatie Kreikkaan menetti merkityksensä. Kiovan taloudelliset menetykset tekivät mahdolliseksi eräiden Keski-Venäjän ruhtinaskuntien, mm Moskovan, nousun. Eräiden ruhtinaskuntien edut tekivät yhdistymisen mahdottomaksi. 02030002


    FileTop o FileBottom

    Suuri tyhjennys

    1. Luonteenomainen kahden kulttuurin törmäämisen arviointi: kiinteäsijaintisen maatalouden ja ratsain vaeltavan, leireilevän on kuulunut: "Valloittaen hajallaan olevan Venäjän nopealla ryntäyksellä he asuttivat sen kuin torakat imien mehun sitä ilmankin olevasta köyhästä maasta" [89; 15]. 02030101

    2. Keväällä 1389 metropoliitta Pimen pappeineen ja diakoneineen, oppilaineen ja palvelijoineen lähti valloittamaan Konstantinopolia. Kun he lipuivat alas pitkin Don-jokea, he näkivät hirveätä tuhoa kaikkialla eikä rannoilla näkynyt mitään, ei kaupunkeja ei kyliä. "Mutta joskus menneisyydessä täällä oli kauniita kaupunkeja ja hyvin onnistuneesti rakennettuja paikkoja, metropoliitta Pimen meni Konstantinopoliin patriarkan luo vielä kolmannen kerran, nyt kaikki tuhottua ja asumatonta. Missään ei näkynyt ihmistä, vain suurta tuhoa ja paljon villieläimiä. Suuri tuho" [39; 287]. 02030102


    FileTop o FileBottom

    Aleksanteri Nevski

    1. Käyttäen hyväksi pohjoisten ja itäisten alueiden tyhjyyden hetkeä Rooman paavi julisti 1240 ristiretken Venäjälle. Yritys valloittaa Venäjän pohjoiset alueet saksalaisten, ruotsalaisten ja tanskalaisten feodaaliherrojen toimesta. Alkaen 1200-luvulta Venäjä oli kahden rintaman puristuksessa, ruotsalaisten ja saksalaisten ritarien, jotka Aleksanteri Nevski (1220-1263) ajoi hajalleen, tilalle tulivat pskovilaiset yli 250 vuodeksi pidättelemään ja estämään heidän ryntäyksensä itään. 02030201

    2. Sosiaalis-taloudellisessa, valtiollisessa ja kulttuurimielessä tämä rajoitetun vapauden aikajakso on epäsuotuisinta aikaa. Sen alkaminen merkitsi vilkkaan kaupallisen toiminnan pysähtymistä Kiovan Venäjälle. Kaupalliset asutukset, erityisesti juutalaiset, säilyivät vain Volynissa ja Galitsiassa. 02030202

    3. Venäjä ei vain menettänyt kaupallista asemaansa Mustanmeren rannikolla, Krimillä, Pohjois-Kaukaasiassa, Galitsiassa, Volgan varrella, Keski-Aasiassa, vaan myös jäljettömiin kadotti neljän vuosisadan vapaat yhteiskunnalliset laitokset, joita slaavilainen yhteiskunta käytti ennen myrskyn puhkeamista. 02030203

    4. Eräs raskaimmista seurauksista oli Venäjän kaupunkien heikkeneminen. Idän valloittajat, olivat yleisesti ottaen vihamielisiä kaupunkeja kohtaan, eivät vain niitä tuhonneet, vaan veivät taitavia käsityöläisiä vankeuteen. Mestareiden juuriltaan repiminen ja pois siirtäminen nakersi käsityötoimintaa koko materiaalisen kulttuurin perustana: arkeologisissa kaivauksissa on löytynyt paljon esineitä, jotka olivat tavallisia ennen mongolien aikaa. 02030204

    5. Raskaina mongolien ikeen vuosina vain Vanhan Venäjän pohjoisosa, Novgorodin ja Pskovin alue, säilyttivät itsenäisyytensä ja kulttuurinsa. Loistava poliitikko ja erinomainen sotapäällikkö ruhtinas Aleksanteri Nevski osasi suojella Novgorodia Kultaisen Ordan kaanien hyökkäyksiltä ja hajoittaa ruotsalaisten ja saksalaisten ristiritarien ja miekkamiesten joukot taisteluissa Nevan rannoilla (1240) ja Peipsen järvellä (1242). 02030205

    6. Nimenomaan Suur-Novgorod on tähän aikaan Venäjän yrittäjätoiminnan keskus, jonka peruspiirteitä olivat: Pohjois-Venäjän runsaiden metsävarojen käyttö, raaka-ainehankinnat naapuriruhtinaskunnista vientiä varten hansakaupunkeihin ja kauppaan Volgan varrella. Novgorodilaisilla kauppamiehillä oli jo 1265 vakituisia tilaajia ja toimipaikkoja Kultaisen Ordan pääkaupungissa Saraissa, joissa myytiin turkiksia, tinaa, palttinaa, kangasta, sorvituotteita, mursunluuta. Ordalta tuotiin viljaa, leivonnaisia, kuivattuja hedelmiä, lääkeyrttejä, silkki- ja samettikankaita, jalokiviä, helmiä [97, 34]. 02030206

    7. Mutta myös näillä alueilla ja näissä kaupungeissa, joita tuho ei tavoittanut, suuria summia vaadittiin maksuihin Ordalle, ja Moskovan suuriruhtinaan ja metropoliitan kustannuksiin. 02030207


    FileTop o FileBottom

    Moskovan nousu

    1. Valloittajat vaativat rahaa, ruokaa, juomaa, lahjoja, kunnioitusjuhlia, muistojuhlia, kumarruksia, kestitystä, kyyditystä, matkarahoja, tulleja, sanalla sanoen kaikkea mitä vain voivat saada ja keksiä. Läänitysherrata eivät enää olleet riippuvuussuhteessa kansankokoukseen vaan Ordaan. Ruhtinas Juri Dolgoruki (?-1157) valitsee asuinpaikakseen Moskovan, missä kansankokousta ei koskaan oltu pidetty. Ahneina rahalle valloittajat, pyrkien imemään Venäjän kansan voimaa kiristämällä välimiehinä toimineita ruhtinaita, ilmoittivat, että suuriruhtinaan aseman saa ruhtinas, joka maksaa siitä eniten. 02030301

    2. 1300-luvun alkuun mennessä taloudelliselle taisteluareenalle nousee uusi Venäjän alueiden keskus, Moskovan ruhtinaskunta. N.M Karamzinin toteamus, että Moskovan on kiittäminen suuruudestaan kaaneja, on oikeutettu vain osittain. Moskovan ruhtinaat ymmärsivät velvoittavan arvonimensä merkityksen ja maksoivat Ordalle todellakin enemmän, samalla kun antoivat separatismin rehottaa ja antoivat lippunsa liehua kansallisvaltion Kultaisen Ordan ikeestä vapautumisen aatteelle. Ordan valloitettua idän kauppatien Venäjän vanha keskuspaikka Vladimir vähitellen luovuttaa asemansa Moskovalle, jonka sijainti maa- ja jokikulkuväylien risteyksessä sitoo Venäjän alueet taloudellisesti. Pelastava ankkuri sekä ulkoisesta ikeestä että sisäisestä epäjärjestyksestä on Moskovan idea yhtä köyttä vetämisestä. Dmitrij Donskoin aikana Moskovan Kreml ensi kerran ympäröitiin kivimuurilla, ja Kulikovin taistelun (1380) jälkeen Dmitrij Donskoin pojan Jurij Zvenigorodskin hallitessa syntyy laajamittaista rakennustoimintaa. 02030302

    3. Venäjällä vanhastaan kansan kokoontumispaikkoja olivat luostarit, jotka myös toimittivat pankkien tehtävää. Kuvaavaa on, että 1300-luvulla pappien ja munkkien asuihin kiellettiin ankarasti käyttämästä mitään ulkomaista. Luostareiden työpajoissa venäläiset käsityöläiset käyttivät kankaiden koristeluun mitä moninaisempia yrttejä ja kasveja. Keltainen väri saatiin kamomillasta, sininen ruiskukista, ja nokkonen antoi kankaille vihreän värin. 02030303

    4. Valloittajat eivät puuttuneet kansan uskonnolliseen elämään, julistivat tunnettua uskonnollista suvaitsevaisuutta, ja luovuttivat veronkannon venäläisten ruhtinaiden huoleksi. Jälkimmäisten kesken vallitsi riita ja halu syrjäyttää naapuri toimiluvan saamiseksi Ordalta. 02030304

    5. Mutta Kultaisen Ordan valtantulon seurauksena kaksisataavuotinen orjuus ei sujunut jättämättä jälkiä Venäjän kulttuuriin. Syntyi esimerkiksi vanha taito valmistaa lasitusta, josta valmistettiin mosaiikkikuvioita, elegantteja koruja, taidelasia. A.S. Pushkin (1799-1837) viisaassti ja tarkasti sanoi: "Venäjälle oli varattu suuri tehtävä... Sen silmänkantamattomat lakeudet nielaisivat mongoolit ja pysäyttivät heidän pääsynsä itse Euroopan alueelle; barbaarit eivät uskaltaneet jättää selkänsä taakse orjuutettua Venäjää ja palata itänsä aroille. Muodostumassa oleva valistus pelastui hajoamassa ja hengen hädässä olevan Venäjän ansiosta". Näihin sanoihin liittyvässä huomautuksessa Pushkin sanoo: "Mutta Eurooppa suhteessa Venäjään on aina ollut yhtä tietämätön kuin myös epäkiitollinen". Valloittajat eivät myöskään hyökänneet maurien kimppuun: eivät lahjoittaneet Venäjälle eivät algebraa eivätkä Aristotelesta [59; 55]. 02030305

    6. Venäläinen filosofi ja insinööri P.A. Florenskij nimitti Moskovan Venäjän syntymisen aikaa Segei Radonezhkin ajaksi ja liitti sen erääseen suurimmista kulttuurikatastrofeista Bysantin päättymiseen, ja Venäjän kansa, perien kulttuurinsa liekin Bysantin pyhästä tulesta ja saavuttaen valtiollisen olemassaolon, saa historiallisen oikeuden ja itsenäisyyden. Kulikovin taistelusta tuli Venäjän syntymisen käännekohta historiallisena kansakuntana. 1300 -luvun jälkipuoliskoa historioitsijat käsittelevät "Läänitysherrojen valtavana liittoutumisena voimaksi joka oli suotuisa voimille, jotka nielivät kaiken muun". [55, osa 1; 23]. Konstantinopolin kaatumisen (1453) ja Iivana III (1440-1505) avioiduttua viimeisen bysanttilaisen keisarin lapsenlapsen Sofia Paleologin kanssa (1472) Venäjän valtakunnassa alkoi vahvistua ajatus Konstantinopolin kirkollis-poliittisen merkityksen siirtymisestä Moskovaan ja sitä seurasivat Moskovan suuriruhtinaan oikeudet ja valta Bysantin keisareiden ylitse. 02030306

    7. Kuulemme vielä yhtä mielipidettä, jonka ilmaisi 1871 kulturologi ja kirjailija N.I. Hlebnikov (1840-1880). "Tataaarien ies oli vain ulkoinen syy, joka sai yhteiskunnan katsomaan itseään. Ellei tataareja olisi ollut, liettualaiset tai puolalaiset, kun onnistuivat yhdistymään, olisivat voineet menestyksekkäästi näytellä tataarien osaa Venäjän historiassa, eli aloittaa jakautumisen järjestelmän poistamisen ja yhdistymisen. Jakautumisen järjestelmän epäjärjestyksen kokonaisuudessaan pystyi poistamaan vain yhtenäinen hallinto ja itsevaltius; vuorostaan tämän suuntauksen äärimmäisyydet voi heikentää vain elossa oleva slaavilaisten heimojen vapauden tarve". [90; 402-404]. Voi, mutta ei heikentänyt. 02030307

    8. Moskovan ruhtinaskunta syntyi ekstensiivisen territoriaalisen kasvun ansiosta. Ivana Kalita (?-1340), Vasili II Sokea (1415-1462) johdonmukaisesti liittivät Moskovaan Meshtsherin, Tarusan, Muroman, Nizhnij Novgorodin, Suzdalin, Prikamjen, pohjoisen Uralin, Tverin, Vatjan, Permin. Moskova lopetti yleiskansallisen jakautumisen. 02030308

    9. Erityisen intensiivisesti tänä aikana kehittyivät koronkiskonta ja siihen liittyvä nöyristelevä palvelu, vaikka koron ottamista Venäjällä jo ennen Pietarin aikaa pidettiin moitittavana ja ortodoksiseen moraaliin sopimattomana. 02030309

    10. Venetsialainen kauppias Barbaro Josafit, palveltuaan Venäjällä 1436-1452 ihmetteli kaupan laajuutta, runsautta ja tavarahintojen edullisuutta. "Viljan ja lihan runsautta, hän kirjoitti, voidaan kuvitella sen perusteella miten lihaa myydään: sitä ei myydä painon mukaan vaan silmämääräisesti... Talvella tuodaan sikoja, nautoja, ja muuta karjaa näytille käärittyinä vuodista valmistettuihin säkkeihin. Kivikovina ne asetetaan jaloilleen ja niin suuria määriä että jos joku haluaa ostaa päivässä 200 ruhoa, hän ne voi ilman muuta saada" [70; 5]. 02030310

    11. Venäjän ulkomaankauppa kehittyi aktiivisesti, Itämeren kauppareitin merkitys kasvoi dramaattisesti. Vasili III (1479-1553) solmi kuppasopimuksen Tanskan kanssa. Sen mukaan perustettiin tehtaat ja kauppatalot Vologdaan, Holmogoriin, Jaroslavliin. 02030311


    FileTop o FileBottom

    Maankäyttö

    1. Sisämarkkinoilla laajimmalle levinnyt maankäyttömuoto oli 1200-1400-luvuilla ehdollinen maanhallinta, jossa maa annettiin vasallille määräajaksi (toistaiseksi, niin kauaksi aikaa kuin hän pysyy palveluksessa, elinajaksi, eläkkeelle siirtymiseen saakka perinmnöllisesti hallittavaksi niin kauaksi aikaa kuin suku pysyy) ja tietyillä ehdoilla (armosta, joutomaan käyttöön ottamiseksi, ehdollinen hallinta). Maankäyttö talonpoikaisyhteisössä edusti kompromissia yhteis- ja yksityishallinnan välillä. Tavallisella talonpoikaisyhteisöllä oli oikeus antaa määräajaksi tai toistaiseksi käytettäväksi maa-aloja yhteisestä maasta, vaihtaa erillisiä maa-aloja, ostaa tai vastaanottaa lahjoituksena uutta maata, mutta yhteisömaan myynti oli rajoitettua. 02030401

    2. Pajariston maaomaisuuden Moskovan ruhtinaat säilyttivät itsellään ja sen takasivat, pyrkien Iivana III ajasta vuodesta 1462 lähtien levittämään paikallista maanomistusoikeutta, jossa maa annettiin henkilölle ei omistukseen vaan vain käytettäväksi niin kauaksi aikaa kuin tämä pysyi ruhtinaan palveluksessa. Peruskeinona maaomaisuuden saamiseksi oli osto ja myynti, avustus, toistaiseksi. 1600-luvun kauppakirjoissa ilmaistiin, millä ehdoilla maa luovutettiin, oikeudella ostaa omaksi tai täyteen omistukseen (tulevaisuudessa). Omistuksesta tulevaisuudessa sovittiin, että henkilö joka omisti tietyn maa-alan, pystytettyään sille rakennuksensa ja kynnettyään maan katsottiin tämän määräalan omistajaksi, jos hän hallitsi sitä vähintään 4-5 vuotta. 02030402

    3. Arvo oli ainoastaan niillä maapalstoilla, jotka myytiin tai siirrettiin niiden mukana jotka niitä viljelivät. Talonpoikaissääty jakautui:

    • rivitalonpoikiin (mustiin) talonpoikaisyhteisöjen jäseniin, jotka maksoivat veroa erotukseksi valkeista, jotka oli vapautettu velvoitteista; musta väestö asui vapailla maa-alueilla, ei orjuutta eikä 'valkaisua', ja maksoi (henki)veroa mustan mullan alasta; talonpojan, maatilan, maan valkaiseminen tarkoitti vapauttamista veroista, velvoitteista, ikuisiksi ajoiksi,
    • lueteltuja henkilöitä, maaorjia, jotka jaettiin muiden perinnönsaajien kanssa luvun mukaan;
    • orjia, jotka olivat olleet sellaisten isäntien omaisuutta, joilla oli heihin omistusoikeus jopa henkeä myöten.
    02030403

    4. Termi kyntömaa tarkoitti pientä yhteisöä, 3-60 tilaa, ja palveli verotusyksikkönä; maata arvioitaessa otettiin huomioon sen laatu ja paikan tasaisuus. Esimerkiksi kymmenen Novgorodin alueen kyntömaata katsottiin samanarvoiseksi kuin yksi Moskovan alueen kyntömaa. 02030404

    5. Novgorodin ja Pskovin pohjoisissa tasavalloissa noudatettiin vanhoista ajoista saakka kansanoikeutta ja raivausajan alusta saakka pyrittiin vapauttamaan talonpoikaisto ja antamaan heille henkilökohtainen juridinen täysivaltaisuus heidän työskennellessään muilla maa-alueilla, puutarhoissa ja vesistöissä ollen taloudellisessa riippuvuudessa maanomistajasta. Oikeuden asiakirjoissa Novgorodissa ja Pskovissa nähtiin tuomitun kaikki yhtälailla, niin pajarit kuin talonpojat, jotka toimittivat elintarvikkeita kaupunkiväestölle, samoin myös nuoremmat henkilöt (käsityöläiset). Asiakirjoissa määrättiin jokaiselle vapaalle ihmiselle oikeus maaomaisuuteen, oikeus hankkia maatila perintönä tai lahjoituksena, samoin ostamalla tai vaihtamalla. Nämä asiakirjat määräsivät säännöt ja maksun suuruuden vapaasti vuokrattavalle työvoimalle maataloudessa ja käsityöammateissa. Päiväpalkka tai muu aikapalkka kehitti ihmisissä riippumattomuutta työn teossa. 02030405


    FileTop o FileBottom

    Uusi rahajärjestelmä

    1. Vähitellen tapahtunut tavaratuotannon syntyminen, suuriruhtinaskuntien ja kaupunkien nousu muodosti 1300-luvun jälkipuolella edellytykset Venäjän rahajärjestelmän uudistukselle. 02030501

    2. Vuodesa 1381 kun-rahayksikköön perustuva rahatilinpito Moskovan ruhtinaskunnassa alkaa kuihtua. Uusi rahajärjestelmä perustuu rupla grivnaan, jossa oli 48 ja 96 kultarahaa (zolotnik). Sitten 1400-luvun jälkipuoliskolla Moskovan ja Novgorodin rahajärjestelmät saivat aikaan sen rahajärjestelmän alun, jota on käytetty meidän päiviimme saakka. 02030502


    FileTop o FileBottom

    Luostaritalous

    1. 1300-luvulla ja erityisesti 1400-luvulla kaupan ja teollisuuden piirissä yhä aktiivisemmin levittäytyy Venäjän ortodoksinen kirkko, huolimatta jo Iivana Kalytin ajoilta peräisin olevasta kiellosta, jonka mukaan valkea ja musta hengellinen sääty ei saanut osallistua kaupantekoon eikä koronkiskontaan. Dmitri Donskoin ja hänen poikansa Vasili I (1371-1425) aikana alkoi syntyä luostariyhteisöjä, jotka hallitsivat maaomaisuutta, lahjoitustiloja, joilla oli suuria maatalous- ja teollisuusyhdyskuntia. Niinpä Josifo-Volokolamskin luostarilla oli 489 lehmää, sonnia ja hiehoa, samoin kuin 939 lammasta, luostarin kokonaissato oli 9 tuhatta mittakopenia (noin 134 puutaa), ja luostarin työvoiman tuoton keskiarvo oli 7 ruplaa 60 kopeekkaa kynnettyä desjatinaa kohti [65; 235-236,208]. Tämän luostarin perustajia olivat yritteliäät ja energiset organisaattorit alemmasta hengellisestä säädystä, kaupunkilaisia, mutta myös talonpoikia. Kirkon edustajat, jotka myivät ylijäämäiset luonnontuotteet, vapautettiin kaikista maksuista Moskovan metropolin alueella. Metropoliitan ja piispan istuimen kuten myös ruhtinaan maatiloilla, oli verstaita joissa valmistettiin samanlaisia kirjoja kuin Länsi-Euroopan skriptorioissa (lat. scriptor - kopioija, kirjoittaja). Venäjän ortodoksinen kirkko edellä mainitun Sergei Radonezhskon, Sergievin Kolminaisuuden luostarin perustajan, hahmossa osallistui Kulikovskin taistelun rahoittamiseen. 02030601

    2. Suurimpien luostareiden igumeneilla, vapautettuina maksujen keräämisestä Ordalle, oli kadehdittava liikemieskyky. Heidän luostarinsa alkoivat hallinnoida maa-alueita, kalastuslaitoksia, suolankeittimöitä. Moskovan lähellä sijaitsevan Sergievin Kolminaisuuden luostari 1400-luvun puolivälissä lähetti pelkästään Suur-Novgorodiin 300 kuormaa talvella ja saman verran kesällä. Sen laivat purjehtivat Volgalla, Okalla, Sheksnella, Pohjois-Väinällä ja muilla Koillis-Venäjän kauppareiteillä. Kirillin luostari Vienanmerellä omisti muutamia kauppakartanoita Vologdassa, Vienanmerellä ja kävi kauppaa rukiilla, kalalla, suolalla, hunajalla Holmogorista Moskovaan saakka [33; 31]. 02030602

    3. 1300- ja 1400-lukujen vaihteessa Venäjän uskonnolliset piirit saavat kunniaa moskovalaisista taiteilijoistaan, joiden joukossa opiskelee ja työskentelee Andrei Rublev (n. 1360-1430), munkki ja ikonitaiteilija, ilmaisten paremmin kuin kukaan muu Venäjän kansan kansallisia aatteita, uskoa ihmisen moraaliseen voimaan, kykyä uhrautuvaisuuteen. Andrei Rublevin ikonit Venäjän kirkon kokoelmiin asetettiin esille malliksi taiteilijoille, ja itse taiteilija julistettiin pyhimykseksi Spaso-Andronikovin luostarissa. Suur-Novgorodista kotoisin olevn yrittäjä Spiridon Stroganovin ikonitaiteellisten kulutustarvikkeiden keksijän tukea nauttien ikonitaiteilijoiden yhteisö Dmitrij Donskoin johdolla perustaa Venäjän ensimmäisen ikonitaiteen oppilaitoksen. Venäjän ikonitaide vapautuu opillisesta riippuvuudesta, siitä tulee täysin omavarainen ja venäläinen. Ikonitaiteen työpajat perustetaan yhä useammin kirkkojen ja luostareiden rajojen ulkopuolelle. Tsaarin työpajat Moskovassa voidaan mainita ensimmäisinä taidelaitoksina Venäjällä. 02030603

    4. Vieraiden vanha merkitys ulkomaisina ja toispaikkakuntalaisina kauppiaina säilyy jatkuvasti 1300- ja 1400-luvuilla. Muistomerkkeinä tältä ajalta mainitaan Surozhanin (kaupunki Keimillä) kävijät ja tekstiilikauppiaat. Tekstiilit olivat ulkomaan tuontitavaraa ja niitä toimitettiin Venäjälle pääasiassa Saksan kaupungeista. Moskovan ruhtinaille myönsivät suuria lainoja nämä Surozhan- ja tekstiilikauppiaat, näitä kauppiaita otetaan Moskovan valtion finanssilaitoksen palvelukseen. 02030604


    FileTop o FileBottom

    Yhteenveto

    1. Tarkastellulle aikakaudelle Venäjän historiassa on luonteenomaista toisaalta kaupunkien ja kaupallisten ja käsityöläisten yhdyskuntien kasvu, paikallisten ja alueidenvälisten markkinoiden voimistuminen, ja toisaalta ruhtinaidenvälisten riitaisuuksien jatkuminen, paikallisasutusten lukumäärän kasvu, lahjonnan ja feodaaliherrojen kiistat kauppamiesten kanssa. 02030701

    2. Feodaalisuhteiden erityiskehitys yhteisöjen rinnalla ilmenee pienten, yksi- ja kaksikartanoisten asutusten enemmyytenä, erityisesti Venäjän luoteisosassa (yli 70%), kehitys, jonka voimakkaana pontimena on runsaat veroedut uudisasutukselle, joka asettuu uusille, uudisasutusalueille [52; 439]. 02030702


    FileTop o FileBottom

    Yritystoiminta 1500-luvun lopulla

    01 Prev chapter
    03 Next chapter

    1. Seuraava kausi, Moskovan muodostuminen keskukseksi (1480-1613), jolloin seurauksena siteistä Kultaiseen Ordaan kaupunki menettää merkityksensä itsenäisenä poliittisena ja taloudellisena organismina, siteet verojen kautta toistensa kanssa yhteydessä olemattomien yhteisöjen välillä katkeavat. 1500-luvun lopulta 1600-luvulle tapahtuu yhteisesti koko maalle yhtenäisen Moskovan valtion erillisistä ruhtinaskunnista syntymisen prosessi, joka tuo mukanaan kaupunkien johtamisen organisoinnin ja yhteisöjen itsehallinnon. 02040001


    FileTop o FileBottom

    Moskovan vertikaali

    1. Voimistumassa oleva valtio kamppaili veroa maksavien yhteisöjen tyhjentymisongelman kanssa. Kaupungeissa asui väkeä joka omisti tyhjiä maa-alueita, jotka olivat työllistettyinä kaupungeissa asuvilla maanomistajilla ja asuivat suurten tilanomistajien tiloilla. Suurten maa-alueiden omistajat, (pajarit, korkeat kirkonmiehet, luostarit), luovuttavat maa-alueita Moskovan hallitsijalle. Kaupungin johto siirtyy hallitsijan nimittämien sijaisten - myöhemmin kuvernöörien hallintaan. [20; 209]. 02040101

    14. Kansan ihmiskehoon perustuva mittajärjestelmä

    2. Moskovan valtion hallitsijoiden valta osoittautui omalaatuisella tavalla olevan kaanien harjoittaman despotismin kaltaiseksi. Vapauden tunne alkoi vähitellen hävitä, kunnia, henkilökohtaisen arvokkuuden tietoisuus korvautui sellaisilla venäläisen sielun ominaisuuksilla kuin nöyristely korkeammassa asemassa olevien edessä, omavaltaisuus vallan alle uskottujen yli. Virkamiehistön käyttäytymistä hallitsivat mielistely, votka, lahjukset ja pelko. Uusien kauppapaikkojen avaaminen kylissä ja asutuskeskuksissa piti joka kerta erikseen vielä vahvistaa Iivana III toimesta, ja hänen pojanpoikansa Iivana IV Julma (1530-1584) kielsi kaupankäynnin sellaisissa tunnetuissa paikoissa kuin Torzhok, Donin alueen Kola, metsäinen Tsharanda ja käsityövaltainen Serpuhov. 02040103

    3. Valtiomuodoltaan Venäjä oli 1500-luvun puolivälistä lähtien täydellinen monarkia. Itsevaltiaan nimitys, kuten myös vaakuna, oli omaksuttu Bysantin keisareilta. Naituaan Sofia Paleologin, viimeisen Bysantin keisarin Konstantin XI jälkeläisen, Iivana III määräsi vahvistettavaksi nimityksen koko Venäjän hallitsija valtion painotuotteisiin ja kolikoihin. Oppi Moskovan valtionpäämiehen asemasta rajattomana hallitsijana (kreikaksi autocrator) oli luotu Josif Volotshkijn (1439 -1515), Josif-Volokolamin luostarin perustajan ja igumenin, teoksissa, ja tarkoitti vallan jumallista alkuperää ("tsaari on vain luonteeltaan ihmisen kaltainen, hänen valtansa on jumalainen"). Tsaarin sukukirja esitti hallitsijoiden alkuperän ei lähtöiseksi Vladimir Pyhästä ja Vladimir Monomahista, Venäjällä syntyneistä, vaan Preussin kautta Rooman keisari Augustuksesta. Slaavilainen keskus muuttui poliittiseksi, Bysantin keisarikunnan kirkolliseksi ilmentymäksi, uudeksi Konstantinopoliksi. Iivana III aletaan nimittää Ioanniksi, Jumalan armosta koko Venäjän hallitsijaksi. 02040104

    4. Muuten, nimitys государь (hallitsija) on venäjän kielessä vanhastaan tunnettu, sitä käytettiin rinnan nimityksen князь (ruhtinas) kanssa ja se merkitsi ennen kaikkea isännyyden tyyppiä, isäntä-omistajaa, perhekunnan isää, talon päätä, yksityissuhteissa valtaa köyttävää henkilöä. Kirkollisissa kirjallisissa lähteissä 1000-1400-lvuilta nimitystä государь tai господарь käytettiin esimerkiksi talonomistajasta, maaorjatilan omistajasta, aluksenvetojoukkueen johtajasta, palveluskunnan omistajasta, yleensä itse. 02040105

    5. V.I. Dahlin sanakirjassa pronomini сам (itse) edustaa ehdotonta huippua ja käsittää 11 palstaa. Tämä on ennätys ja ilmaisee, että sitä alun perin käytettin kansan keskuudessa henkilön ja hänen suhteidensa vahvistuksena, ilmaisemaan erityistä tärkeyttä hänen toiminnassaan. «Я сама пойду» (menen itse) sanoi esiäitimme, kun hänet vietiin pois paratiisista, siis lähden itse, omasta tahdostani. (Tästä juuresta: самодурство и самодовольство - itsetyytyväinen, самоотверженный, самостоятельный - itsenäinen, самосущныйрусский характер, и вместе с тем - самоучка, самохвал - itsekehu, самоугодник, самочинник и самоубийца - itsemurha). 02040106

    6. Ja kaikki nämä rohkean, päättäväisen, yrittäjäksi kykenevän, suuria summia käsittelevän ihmisluonteen puolet kuuluvat venäläisen yrittäjän ominaisuuksiin. 02040107

    7. Suuri Venäjä, Moskovan Venäjä, tsaarin ja pajarien Venäjä, sotilaallinen ja maa-alueita hallitseva avasi maan historiassa uuden aikakauden - 1400-luvun puolivälistä lähtien, liittyen Suur-Venäjän syntyyn Moskovan hallitsijan alaisuudessa, kehitys jota säesti Ylä-Volgalta käsin tapahtunut väestön leviäminen etelään ja itään. 02040108


    FileTop o FileBottom

    Iivana III:n talouspolitiikka

    1. Iivana III, Moskovan suuriruhtinaan (1462-1505) hallitessa syntyi Venäjän valtakunnan ydin, kun Jaroslavl, Novgorod, Tver, Vjatka, Permi ym yhdistyivät; päästiin irti mongolien ja tataarien ikeestä, muodostettiin «Судебник» (lakikirja) 1497, ensimmäinen yleisvenäläinen lakikokoelma, joka korvasi «Русская Правдаn» (Venäjän totuus). Keskitetty valtiollisen vallan järjestelmä vahvistettiin lailla, samoin kuin talouspolitiikan periaatteet maanomistuksessa, varainhoidossa, kaupankäynnissä ja näitä säätelevien erityisten instituutioiden luomisessa. Yleisvenäläisen sisällön saivat sanat talonpoika, raha, viljelty maa-alue, kauppaliike, kylä, pitsi, nappi, ynnä muut, sen sijaa alkoivat hävitä sellaiset pitkään olemassa olleet nimitykset kuin шеляг (vanha rahayksikkö), смерд (maaorja), куны (vanha rahayksikkö) etc. 02040201

    2. Iivana III talouspolitiikan periaatteet sisälsivät Venäjän läänitysjärjestelmän rippeiden eliminoinnin, separatististen pyrkimysten tukahduttamisen, feodaaliruhtinaiden ja pajarien taloudellisen mahdin riistämisen, keskitetyn vallan muodostamisen ja vahvistamisen, valtion raha-asioiden keskittämisen, rahanlyömisoikeuden antaminen vain Moskovalle, maanomistuksen paikallisen hallinnan järjestelmän luomisen (perustuen palveluun ja palveluaikaan) ja palveluun perustuvan aateluuden perustamisen, siirtymisen pääluvun mukaisesta ja tilakohtaisesta verotuksesta viljelyalan mukaiseen (viljelyalan yksikkö соха käsitti 400-600 hehtaaria kynnettyä maata), käsityöammattien kehityksen, erityisesti raudan ja teräksen tuotannon (esimerkki: Moskovan Punaisella torilla seisovat царь-пушка (suuri tykki) ja царь-колокол (tsaarin kello), suorat kauppayhteydet länteen; ja lopuksi viinimonopolin. 02040202

    3. Eräs Venäjän suurimmista tehtaista tänä aikana on tykkitehtaan valimo Moskovassa (1479). 1400-luvun puolivälissä toimii myös muita valtion omistamia tuotantolaitoksia: asetehdas, kullan ja hopean jalostuslaitokset, rahapaja, tekstiilitehdas. 02040203

    4. 1400-luvun lopulta lähtien valtion asiakirjoissa esiintyy Iivana III toimesta käyttöönotettu vaakuna, kaksipäinen kotka. 02040204

    5. Isän periaatteita noudattaa myös Vasili III, Moskovan suuriruhtinas vuodesta 1505 lähtien. Hänen aikanaan Venäjän yhdistymistä täydensivät Pskovin, Smolenskin, Rjazanin liittäminen. 02040205

    6. Jos Moskovan alue Iivana III sinne tullessa käsitti V.O. Kljutshevskin arvion mukaan yli 15 tuhatta neliöpeninkulmaa, niin Iivanan ja hänen poikansa hankinnat suurensivat tätä aluetta vähintään 40 tuhatta neliöpeninkulmaa eli lähes nelinkertaiseksi. Maa-alueiden ja runhtinaskuntien liittäminen yhdeksi kokonaisuudeksi selittyy lisääntyneellä kanssakäymisellä alueiden kesken, kasvaneella tavaranvaihdolla, pienten paikallisten markkinoiden keskittymisellä yhtenäisiksi Venäjän markkinoiksi, joiden johtajiksi tulivat kauppiaat ja heidän kaupalliset kapteeninsa [60; 86]. 02040206

    7. Moskovan keskitetyn valtion lainsäädännössä esiintyy vielä Iivana III aikana erilaisia hallinnollisia monopoleja, valtion kauppaa, jossa käytetään vain hallituksen nimittämiä vieraita. Ensimmäisen votkamonopolin käyttöönottoa (1474) edelsi genovalaisten vieraiden tulisen aqua-Vitan esittely (1386) Moskovan pajareille ja viinanpolton ja votkan tuotannon näytös luostareissa (1440). 02040207


    FileTop o FileBottom

    Kaupallinen terminologia

    1. Venäjän maa-alueiden yhdistymistä Vasili III aikana seurasi uudistuminen rahoituksen ja teollisuuden aloilla, mukaan lukien erikoisterminololgian. Taloudellinen kanssakäyminen tuottajien ja kuluttajien kesken, tavaroiden ostoja tuottajilta edelleen myytäviksi kuluttajille nimitettiin Venäjällä kaupankäynniksi (торговля). Tuotteiden myyntiä, maataloustuotteiden kuten kaikkien muidenkin, sanottiin myynniksi (продажа). 02040301

    2. Myynnille, tarkoituksella välttämättömyyshyödykkeiden hinnan putoamisen estämiseksi ja erilaisten tuotteiden tuotannon kehittämiseksi, annettiin kauppaan verrattuna tiettyjä etuisuuksia ja tullivapauksia. 02040302

    3. Kauppa jakautui tukkukauppaan, jossa kaikenlaista tavaraa toimitettiin erissä kauppahuoneiden konttoreista, vilja-aitoista, varastoista ja laivoista, ja vähittäiskauppaan, jossa tavaraa toimitettiin ja tuotettiin yksittäin kauppapuodeista, makasiineista jne. ja kulkukauppaan, jossa tavaraa vietiin mukana kaupungin rajojen ulkopuolelle, maaseudulle). 02040303

    4. Tullimääräykset eivät koskeneet ainoastaan kauppaa sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan myös kaupallista toimintaa, johon kuului erilaisia pankkioperaatioita, käsityöläisyritysten, tehtaiden ja tuotantolaitosten, kuljetuskonttoreiden, kuljetusyritysten, erilaisten sopimusten, kaupankäyntiä koskevien velvoitusten hoitamista. 02040304


    FileTop o FileBottom

    Löytöretkien aika

    1. Muistutan, että 1500-luvun viimeinen ja 1600-luvun kaksi ensimmäistä vuosikymmentä olivat merkittävien maantieteellisten löytöretkien aikaa. Kristoffer Kolumbus (1451-1506) ylitti Atlannin valtameren kolmella karavelilla ja laski ankkurin 1492 lokakuun 12 päivänä San Salvadorin rannikolle, aloittaen siten Uuden Maailman tutkimisen ja valloituksen. Portugalilainen Vasco da Gama (1469-1524) 1498 toukokuun 20 avasi suoran meriyhteyden Euroopan ja Intian välille, vapauttaen Euroopan kauppiaat kalliista arabien ja rikkaiden venetsialaisten monopolikauppiaiden välitystoiminnasta Etelä-Aasian kanssa. Alkoi syntyä uusia merentakaisen kaupan muotoja ja nopeasti kasvaa sen keskuksia: Antverpen, Amsterdam, Brügge ym. Vuonna 1531 Amsterdamiin syntyy pörssi, jossa kauppiaat ja heidän edustajansa pitävät esillä tavaranäytteitä eristä joita aikovat myydä. Hopeakaivosten avaaminen Uudessa Maailmassa lisää amerikkalaisen hopean osuutta suhteessa kaikkeen hopeaan, jota saadaan Länsi-Euroopasta, 17.9% vuosina 1521-1540 88.1% vuosina 1581-1600 [3; 8]. Kauppias-yrittäjät, perustettuaan Lontoon pörssin 1566, organisoivat erikoisseuran vesitien avaamiseksi Moskovan valtakuntaan, joka siihen aikaan oli varsin hyvin kehittynyt sisämaan kaupassa, ja Kaspian merelle, Intiaan, Kiinaan, Persiaan. 02040401


    FileTop o FileBottom

    Athanasius Nikitin

    1. 1400-luvun lopulla syntyy uudenlainen kotimainen yrittäjä-pioneeri, joka avaa uusia teitä ja asumattomia alueita Venäjän pohjoisilla ja itäisillä rajoilla. Hyvin tyypillinen hahmo tietoisena tehtävänsä kansallisesta merkityksestä on Athanasius Nikitin (?-1472), joka tulee suhteellisen köyhistä Tverin kauppiaspiireistä. Hänet nimitettiin Kaukasukselle ja Persiaan (Shemahuun) suuntautuvan kauppakaravaanin johtajaksi. Ostettuaan tavaraa Venäjän lukuun periaatteessa velaksi ja jouduttuaan ryöstetyksi Kaspiassa Astrahanin lähellä Nikitin menee itkien minne nenä näyttää. Hänellä oli jo kokemusta kauppamatkoista Valakiaan ja Podoliaan, ja Persian jälkeen Nikitin joutuu Intiaan, neljännesvuosisata ennen Vasco da Gamaa. Tveriläisen kauppiaan matka jatkui vuodesta 1466 vuoteen 1472. Paluumatkalla, käytyään Afrikan rannikolla (Somaliassa), Arabian Maskatissa, Turkissa, hän sairastui ja kuoli lähellä Smolenskia. 02040501

    2. Lahjakkuudesta kertova Nikitinin käsikirjoitus 'Matka kolmen meren taakse' ei ole paikallinen tuote vaan yleisvenäläinen, suuntaukseltaan jopa eurooppalainen, oli ilmeiseti tuttu hallitukselle, tuotuna Moskovaan (kirjoitetut vihkot toivat kauppiaat Vasili Mamireville, suuriruhtinaan dekaanille) ja ne on viety aikakirjoihin. Omaa työtään Athanasius Nikitin, kuoltuaan paluumatkalla unohtaen kaiken omaisuutensa ja kaupalliset menetyksensä, oikeutetusti piti elämänsä tärkeimpänä saavutuksena: "Tähän kirjoitin syntisen matkani kolmen meren taakse: ensimmäinen meri on Derbentin meri - Hvalinskin meri, toinen meri on Intian meri - Hindustanin meri, kolmas meri on Mustameri - Stambulin meri" [39; 362]. Yritteliäänä, tiedonhaluisena henkilönä, hämmästellen ulkomaisia erikoisuuksia, Nikitin innoissaan ja asiallisesti kirjoittaa talouden pidon venäläisille tuntemattomista ilmiöistä, kaupasta, kulttuurista, arkipäivästä, luonnosta, arvioi mikä ulkomainen sopii mikä ei sovi venäläiseen elämäntapaan. Nopeasti hän oppi kieliä, sosiaalisena ja luontevana henkilönä kauppias Athanasius Nikitin huolellisesti tutustui jokaisen kaupungin kauppatavaroihin, jokaisen maan luontoon ja asukkaisiin. Isänmaataan muistaen Nikitin huudahtaa: "Venäjän maa - Jumala sitä suojelkoon, Suojele Junmala sitä! Tässä maailmassa ei ole toista niin erinomaista maata. Kukoistakoon Venäjän maa!" [59; 65]. 02040502

    15. Athanasius Nikitinin matka Intiaan (1466-1472)

    3. Myöhemmin tuli kymmeniä, ellei satoja, paikallisia yrittäjiä, pioneereja, jotka ryntäsivät 1500-luvun jälkipuoliskolla valloittamaan Kazania, kiven takia. Uralin itäpuolen alueista tuli tulevan taloudellisen kulttuurin kehto, jossa Venäjä, slaavilaisuus antaa osuutensa koko ihmiskunnan henkiseen kehitykseen. Ryhtyen vaarallisiin hankkeisiin ja matkoihin valtavalla mantereella levittäytyen sen napa-alueen kylmyyteen esi-isämme ryhtyvät toimeen ei janoten elämää tai kunniaa, vaan se oli kansan tiedonhalua, rohkeutta, vapaudenhalua. Pioneereiksi ryhtyivät pääasiassa alemmista sosiaaliluokista tulevat, erityisesti kristityistä joukoista, rauhattomista kasakoista peräisin olevat. 02040504


    FileTop o FileBottom

    Yrjönpäivä

    1. Kuitenkin, Moskovan keskittämisen aikana valtion jokainen asukas luopui kaikesta poliittisesta ja juriidisesta itsenäisyydestä kansallisen yhtenäisyyden, valtion arvon ja riippumattomuuden pelastamiseksi. Novgorodin tasavallan järjestelmä oli suunniteltu voitolliseksi muodoksi itsevaltaisena hallitusmuotona, jossa Moskovan suuriruhtinaat ja tsaarit (ensimmäinen kruunattu Bysantin tapaan oli Iivana IV vuonna 1547) pyrkivät kaventamaan ihmisoikeuksia, ja ennen kaikkea pajareille ja vapaille kauppiaille annettua vapaata omistusoikeutta, määräten heidät riippuvaisiksi orjiksi. Vahvistaen paikallisen maanomistusoikeustavan Moskova keskusvalta teki isännästä alistetun, riippuvaisessa asemassa olevan, koska keisari voi suurentaa, pienentää tai kokonaan ottaa pois maatilan. 02040601

    2. Talonpojat Moskovan keskittymisen aika jakoi neljään luokkaan: mustan maan (yhteisomistus), kartanoon kuuluvat, paikalliset ja yhteisomistukseen kuuluvat sekä orjat. Sellaiset, jotka asuivat paikallisilla tai yhteisomistuksessa olevilla mailla joutuivat vähitellen orjuuteen. Iivana III:n «Судебник» (lakikirja) vaati talonpojilta, jotka Yrjönpäivänä siirtyivät isännältä toiselle, elantomaksun suuruudeltaan neljännesrupla vuodessa. 02040602

    3. Novgorodin valloituksen yhteydessä 1478 maanomistajilta, mukaanlukien luostarit, otettiin pois noin 90 tuhatta desjatiinaa yhteisöhallintaista maata ja annettiin se näiden asuttavaksi (mutta ei hallittavaksi). Novgorod pystyi puolustamaan taloudellista itsenäisyyttään tähän saakka, siinä missä muualla Venäjällä itsevaltius tuli normaalikäytännöksi. Seitsemän vuotta myöhemmin, 1485, Novgorodin pajareilta ja kauppiailta riistettiin heidän maansa ja ne annettiin Moskovan alaisuuteen, mutta novgorodilaisten yhteisomistuksessa olevat maat annettiin moskovalaisten asuttaviksi [89; 32]. Yhteisomistuksessa olevia maita ja rakennuksia perivät ainoastaan ne jotka oli lueteltu asetusasiakirjassa. Jos perillisiä ei oltu määrätty, maa-alue joutui kansliamääräyksen perusteella valtion omistukseen. 02040603

    4. 1500-luvun lopulla, Iivana III aikana aloitettiin työt, kirkkojen, palatsien ja linnoistusten rakentaminen Kremlissä. Venäläisten arkkitehtien rinnalle kutsuttiin mestareita Italiasta (Aristoteles Fioravanti, Aleviz Novi, Antonio Frazin, Marco Ruffo). Uspenskin, Blagoveshtshenskin ja Arkangelskin temppelien lisäksi Kremliin rakennettiin uusi ruhtinaan palatsi (1481-1508), joka muodostui keskenään toisiinsa liittyvistä rakennuksista ja palatseista, mukaanlukien Granovitin palatsi. 02040604


    FileTop o FileBottom

    Kauppatavat

    1. Tämän aikakauden kauppiassäädyn etunenässä etuoikeuksia nauttivana luokkana olivat vieraat: ulkomaalaiset ja ulkopaikkakuntalaiset, jotka saivat paikallisista isännistä riippumatta oikeuden matkustaa koko Moskovan valtion alueella. Kaikki muut kaupungeissa kaupalliseen säätyyn kuuluvat olivat velvollisia maksamaan toimitusmaksuja korvaamattomista palveluksista valtiolle myydessään oman valtion tavaraa ja heillä oli velvollisuus pysyä kotipaikkakunnallaan eikä siirtyä toiseen kaupunkiin. Korvaukseksi luetelluista rajoituksista nämä saivat oikeuden käydä kauppaa ja tarjota palveluksiaan ravitsemusliikkeissä ja kapakoissa ja suurten kaupunkien kauppakartanoissa, toimivat väkijuomaveron ja muiden niihin liittyvien valtion tulojen kerääjinä. Seurauksena juuri syntynyt kaupallisteollinen sääty joutui valtion orjalliseen palvelukseen; suurin ja tuottoisin kauppa keskittyi ulkomaalaisten ja tsaarin valtiovarain hoidon käsiin. 02040701

    2. A. Contarini 'Kertomuksessa matkasta Moskovaan 1476-1477' huomauttaa, että kaupunki koko talven ajan houkuttelee paljon eurooppalaisia kauppamiehiä. Moskovassa samoin kuin Novgorodissa, joka on sieltä kahdeksan päivän matkan etäisyydellä, kauppiaat ostavat yksinomaan turkiksia: sopulia, kettua, näätää, oravaa, jopa ilvestä. Moskovan ympärillä, Contarinin kertomuksen mukaan on suuria metsiä, seutu on erityisen rikas erilaisista viljakasveista, venäläiset myyvät valtavia määriä naudan ja sian lihaa, paljon jäniksiä ja lintuja, satakunta kanaa saa yhdellä dukatilla, samaan hintaan neljäkymmentä sorsaa, mutta hanhet maksavat kolme markkasta kappale. Kauppiaat tavallisesti ostivat tavaran kuormakaupalla, veneellisen, aurallisen tai koko varaston kerralla. Oli olemassa itämainen käsitys: tarkka mitta haittaa kauppaonnea. 02040702

    3. Kiehtovimman kuvauksen on italialainen matkailija merkinnyt muistiin lokakuun lopulla Moskova-joen jäällä, joka kantoi erilaisille tavaroille rakennettuja kauppoja, jotka sisälsivät valtavia määriä viljaa, naudanlihaa, sianlihaa, kalaa, kananlihaa, puutavaraa, heinää ja muita välttämättömyyshyödykkeitä. Erityistä tyydytystä herätti Contarinissa näkymä kokonaisia sianruhoja ja lehmänvuotia, jotka oli tuotu näille markkinoille myytäviksi marraskuun loppuun mennessä. Umpeen jäätyneen joen jäällä järjestettiin hevoskilpailuja ja muuta huvitusta. Ulkomaalainen panee merkille venäläisten kauneuden, sekä miesten että naisten, ja moskovalaisten esivanhempiemme arkipäivän askareiden kulun: aamulla he seisovat basaareissa suunnilleen puoleen päivään saakka, sitten suuntaavat tavernaan syömään ja juomaan; tämän ajan jälkeen heitä on mahdotonta houkutella minkäänlaisten liiketoimien pariin [70; 22,23]. 02040703

    4. Keskitettyä itseriittoista Venäjän valtiota ei pidetty kansakunnan liittona, vaan suvereenina seurakuntana. Kultaisen Ordan kaaduttua maksut Kaanille (тамга) eivät poistuneet, syntyy uusia. 1300-luvulta on ollut vero maltaille, oluelle, hunajalle, kaljalle, ja 1300-luvun loputa, kun Venäjällä ensi kerran saatiin votkaa, vero myös votkalle. 02040704

    5. Väkijuomat ovat olleet ihmiskunnalle tuttuja jo kauan. Venäjällä on kehitetty omat erityisreseptit oluen, maltaiden ja hunajan valmistukseen. Votkan käyttöönoton jälkeen kapakat alkoivat levitä, kun niitä aikaisemmin oli vain muutama, historioitsijat mainitsevat Novgorodissa, Tveriss, Smolenskissa, Pskovissa. Muissa kaupungeissa ja maaseudulla kapakoita ei vanhastaan ollut [67; 196]. 02040705

    16. Moskovan valtakunnan kaupungit, valtakunnan raja

    6. 1400-luvun alussa ruhtinaat ottavat käyttöön omia kapakoitaan, käyttäen jomaveroja täysin omiin tarkoituksiinsa kunnian ja omantunnon mukaan. Niiden ammattien joukossa, joiden harjoittajat erotetaan kirkosta on nyt noituuden harjoittajien ja muiden rinnalla myös kansan kapakoitsija. Vastaavasti kansan keskuudessa alettiin ruhtinaan omia tai suosimia nimittää rosvoiksi ja publikaaneiksi. Kirill, Vienanmeren luostarin igumeeni, 1409 paikkeilla kirjoitti Mozhain ruhtinaalle Andreille: "ja sinä valtias, ota huomioon, että kapakoita ei perintömaillasi ole ollut; katso ne ovat sieluille suureksi vahingoksi". 1543 Iivana Julman lähettiläs Ivan Krivoi rakensi Novgorodiin kahdeksan kapakkapihaa, piispa Theodosius kirjoitti Moskovan tsaarille katkerat sanat: "Herran tähden, hallitsija, puhdistaudu ja ajattele isäsi perintöä. Kapakoissa kuolee jatkuvasti ihmisiä ilman katumusta ja ehtoollista" [67; 220]. 02040707

    7. Kazanin sotraretken jälkeen Iivana Julma rakentaa vartiomiehiä varten Baltshugaan erityisen talon ja antaa sille turkkilaisen nimen kapakka. Ainoa tsaarien omistama kapakka koko Venäjällä oli Moskovassa 1500-luvulla, ja se pian levisi kaikkialle Moskovan valtakuntaan, sen sijaan venäläistä kapakoitsijaa, vapaata yrittäjää, vainotaan kuin salakuljettajaa. Rikolliseen kapakanpitoon syyllistyi koko kansa. 02040708

    8. 1520-luvulta alkaa Eurooppaan tulvia halpaa amerikkalaista rahametallia, hopeaa ja kultaa ja vuosisadasta tulee hintojen vallankumousvuosisata. Halvan hopean hyökyaalto savutti kauppakanavia pitkin myös Moskovan. Kun Lännessä hinnat nousivat sadassa vuodessa 2-2,5-kertaisiksi, niin Moskovan valtakunnassa 1500-luvulla ne nousivat akateemikko S.G. Strumilinin (1877-1974) mukaan karjan osalta 2,5-kertaisiksi, viljan 4-4,5-kertaisiksi, keskimäärin kaikkien tavaroiden hinta 3-4-kertaiseksi [81; 62]. 02040709

    9. Mutta rahametallin määrän kasvu teki mahdolliseksi tavaran ja rahan kiertokulun laajenemisen. Venäjällä syntyy kymmeniä ja satoja pääomavaltaisia työpajoja, jotka perustuvat vapaaseen palkkatyöhön, ne kasvavat 1600-luvulla suuriksi keskitetyiksi tehtaiksi, ja ovat mukana yleisvenäläisten markkinoiden luomisessa. 02040710

    10. Saksalainen diplomaatti S. von Herbertstein (1486-1566) teoksen 'Muistiinpanoja Moskovan asioista' tekijä, oleskeli Venäjällä vuosina 1517 ja 1526. Hän ilmoittaa, että kukaan joka tuo Moskovaan niitä tai näitä tavaroita, ilmoitettuaan ja maksettuaan niistä veronkantrajalle tai tulliviranomaiselle tullin, ei uskalla myydä niitä ennen kuin on näyttänyt tavaran keisarille. Jos keisari haluaa ostaa jotakin, kauppias ei tänä aikana saa näyttää tai myydä tavaraa kenellekään [70; 80-81]. Mitään ei suuriruhtinaalta pitänyt puuttua. 02040711

    11. S Herberstein kertoo tarinan eräästä Krakovan kansalaisesta, joka toi kaksisataa sentneriä kuparia. Hallitsija (Vasili III) aikoi ostaa tämän kuparin, mutta viivytteli niin kauan, että kauppias menetti kärsivällisyytensä ja vei tavaran takaisin. Muutaman peninkulman päässä Moskovasta virkamiehet tavoittivat hänet ja takavarikoivat tavaran sillä verukkeella, ettei siitä oltu maksettu tullia. Kauppias palasi Moskovaan valittaen hänelle aiheutunutta vahinkoa. Virkamiehet lupasivat sopia asian, jos Krakovan kansalainen pyytää armoa keisarilta. Mutta kauppias arvaten että Moskovan vallanpitäjille on häpeä, jos sellainen tavara palautetaan heidän valtakunnastaan; ketään ei löydetty, joka olisi kyennyt maksamaan kalliista kuparista; kauppiaan ei tarvinut anoa armoa vaan oikeudenmukaisuutta ja kuparikauppa syntyi keisarin nimissä hyvään hintaan [70; 82]. 02040712

    12. Ulkomaalaiset huomaavat, että hinnan korotuksesta, tiettyyn määrään sietämättömästä (aina yksi viidestä, kaksikymmentä sadasta), kukaan venäläinen kauppias ei kieltäytynyt, vaikka sanoivatkin keskenään, että se oli suuri synti. 02040713

    13. Sen sijaan Iivana Julma, vapaan kaupankäynnin aloittaja englantilaisten kassa, osti valtion haltuun Jerome Gorseyltä (?-n. 1626) hänen tuomansa kolmenkymmenen hinaajan lastina olleet kauppatavarat - kuparia, sianlihaa, ruutia, salpietaria valtion haltuun yhdeksällä tuhannella punnalla [70; 181]. Englantilainen kauppias, joka ymmärsi kreikkaa, nopeasti oppi moskovalaisten puheenparren ja piti venäjän kieltä maailman rikkaimpana ja eleganteimpana. 02040714


    FileTop o FileBottom

    Iivana IV:n talouspolitiikka

    1. Valtio huolehti vain siitä, että kaikki mitä se tarvitsi saatiin kassaan. 1500-luvun loppu oli kaikkien kansankerrosten lopullisen kassan, valtiovarainhoidon hallintaan orjuuttamisen aikaa, kouluttamista veroa maksavaksi säädyksi samalla kun luotiin kylänvanhimpien ammattikunta ja erityiset virkamiehet jotka johtivat veronkantoa yhteisölle ja paikallisiin tarkoituksiin, mutta myös tullivirkamiehiä ja uskollisia päälliköitä ja asiainhoitajia, joita lähetettiin paikalle uskollisista Moskovan miehistä. Sotilaat ja lähetetyt virkamiehet ryöstivät kaiken, ei vain rahat vaan myös piirakat, juomat, kynttilät ja lapiot, itse ottivat, ottivat tyttäret ja vaimot. Teollisuus- ja maatalousväki orjuutettiin yhtälailla. Valtiota, jota sodat ja pakko-otot vaivasivat, piti kaikkien ja kaiken palvella. Sietämättömät ja kestämättömät verot riistivät kansalaiset putipuhtaiksi. 02040801

    2. Talonpoikien edelleen orjuuttaminen (kielletyt vuodet, kielto vaihtaa paikkaa Yrjönpäivänä) 1500-luvun puolivälissä oli seurausta talonpoikien kiinnittämisestä päivätyövelvollisuuteen, tavaton velkasidonnaisuuksien kasvu, johon maanomistajat raastoivat talonpoikia. Talonpoikien riidat ja jatkuvat sodat johtivat väistämättä asutuskeskusten tyhjentymiseen, viljellyn alan vähenemiseen, talouksien hajoamiseen. Lainsäädännön epämääräisyys ja hallintohierarkian säätelemättömyys synnyttivät lakiin perustumatonta maan hallintoa päivätyösäätyjärjestelmän perustalla ja se muuttui monisatavuotiseksi hallinnon mielivallaksi (laittomaksi totalitarismiksi). 02040802

    3. Iivana Julman aikalainen ja tapahtumiin osallistunut saksalainen H. Staden lopettaa oikeutetusti: 02040803

    4. "Vaikka kaikkivaltias Jumala rankaisikin Venäjän maata niin raskaasti ja ankarasti, että kukaan ei sitä pysty kuvailemaan, nykyinen suuriruhtinas pystyi kuitenkin saamaan aikaan sen että koko Venäjän maalla, koko hänen valtakunnassaan oli yksi tsaari, yksi usko, yksi mitta. Vain hän yksin hallitsee! Kaikki mitähän käskee, kaikki toteutuu, ja kaikki mitä hän kieltää todellakin pysyy kiellettynä. Kukaan ei häntä vastusta, ei hengellisen säädyn, ei maallisen edustaja. Ja se kuinka kauan tämä hallinto kestää, on Jumalan kaikkivaltiaan kädessä. 02040804

    5. Iivana Julma toteutti yhtenäisen valtiollisen mittajärjestelmän (pituusmitat, tilavuusmitat, pinta-alamitat, painomitat) ja yhtenäisen rahajärjestelmän, joka vastasi keskitetyn vallan tehtäviä. Laskentayksiköiksi tulivat rupla, poltina, grivna, altyn. Iivana Julman rahapolitiikka sisällytettiin valtion hallinnon hallinnolliseen asetukseen, jonka mukaan rahaa ja ylipäänsä arvometalleja ei saanut viedä maasta (merkantilismin ensimmäinen vaihe). Ulkomailta tuodulle rahalle määrättiin tulli. Tämä osoittaa, että Venäjä noudatti 1500-luvulla rahatasapainon teoriaa. 02040805

    6. Toteutettiin myös verouudistus, joka ilmeni suuren moskovalaisen viljelyalan käyttööottona. Tätä ennen Moskovan valtion eri alueilla käytettiin erilaisia maanarvostusyksiköitä: vyti, obzhi, (paikallisesti määriteltyjä viljelyalan mittoja) niitty ja paikallinen viljelyala ja erilaisia mittoja pienille viljelyaloille. Virallisesti tunnustetun suuren Moskovan mitan mukaisen viljelyalan mitat vaihtelivat 400 - 500 - 600 desjatiinan välillä. Kaupungeissa jokainen 100 pihan asukasryhmä muodosti yhden sohan. 02040806

    7. Verollisen päivätyövelvollisuuden suuruus määriteltiin maa-alueen suuruutena, riippuen maan laadusta, isännän säädystä. Esimerkiksi luostarin maalle asetettiin korkeampi vero kuin paikallisille. Luostarit oli vapautettu erityisistä tarhan-asiakirjoista (kaanin allekirjoittama asiakirja), jolla hengellinen sääty sai aikaisemmin vapautuksen tullimaksuista ja kauppaverosta. 02040807

    8. Erikoisuus, että valtio pyrki saamaan otteen luostareista, ei esiintynyt vain Venäjällä. Vuosin 1536-1539 Englannin kuningas Henrik VIII tyhjennettyään valtion kassan aloitti pienten luostareiden hallinnosta, joiden vuositulot olivat alle 200 puntaa; niiden jälkeen seurasivat myös suuret, jotka omistivat viidenneksestä klolmannekseen maa-alasta koko valtakunnassa. Yli kolmen tuhannen luostarin hallintoon puututtiin. Niiden yhteenlasketut tulot olivat 161000 puntaa. Jatkuvasti voimistuva Englannin protestanttinen puolue otti vastaan tämän ryöstön rauhallisesti, ei vihamielisesti [70; 73]. 02040808

    9. Iivana Julman oikeuslaitoksen uudistus merkitsi uuden «Судебникin» (1550) (lakikirjan) käyyttöönottoa ja yhtenäisen koko maassa noudatettavan oikeuskäytännön alkua. «Судебник» poisti velkavankeuden, rohkaisi palkkatyön tekemistä, ja rajoitti omaehtoista orjuutta (холопство); siinä otettiin käyttöön käsite 'служилая кабала' (kirjallinen työvelvollisuussopimus) eli työvelovollisuus isännän määräämänä aikana, velasta maksettavan koron asemesta. Yhteismaan omistus 1500- luvun puolivälistä lähtien määrättiin isännälle tsaarille suoritettavan palvelun muodossa, vaikka aikaisemmin yhteismaan omistus oli paljon yleisempi omistusmuoto kuin maatilan omistus. 02040809


    FileTop o FileBottom

    Stroganovit

    1. Venäjän teollisuudessa 1400-1500-luvuilla oli suuri merkitys suolantuotannolla, potaskataloudella, tekstiilituotannolla ja metallurgialla. 02040901

    2. Venäjän talonpojat ovat ikiajoista valmistaneet kangasta villasta ja pellavasta, pääasiassa omaan käyttöön. Kankaalla, purjekankaalla ja langalla he maksoivat maksettavansa tilanomistajalle. 1500-luvun alussa syntyy keisarillisia kutomoita, teollistyyppisiä yhdyskuntia, maaorjuuteen perustuvia manufaktuureja, joissa väesto keisarillisella palkalla suoritti kutomapalvelua ja valmisti kangasta tsaarin hovin tarpeisiin. 02040902

    3. Venäläinen kauppiaskunta alkoi ottaa haparoivia askelia kohti teollisuustuotantoa, nauttien korkeasta yhteiskunnallisesta asemasta Moskovan keskusjohtoisessa valtiossa. Se täytti joukon mitä tärkeimpiä valtiollisia tehtäviä, keräsi jasak-maksua (kansallista esikaupunkialueveroa), osallistui suureen ulkomaankauppaan, hoiti tullinkantoa, johti tsaarin kaupallisia monopoleja. 02040903

    4. Erityinen etuoikeutettu asema oli niinsanotuilla tsaarin vierailla, ryhmä, jonka muodostivat pääkaupungin ammattimaiset kauppiaat, joiden käytössä oli suuria pääomia. Nämä 'vieraat' harjoittivat kauppaa tsaarin ja valtiovarain kassan nimissä: 1500-luvun puolivälissä tsaarin ja valtiovarain hoidon omistuksessa oli viljakauppa, hampun, mädin, potaskan, ynnä muiden tavaroiden kauppa, vaikkakin oma, itsenäinen suurkauppiaskunnan kauppa oli suurempaa kuin tämä valtion toiminta. 02040904

    5. Suurkauppiaat toimivat paitsi pääkaupungissa, myös maaseudulla. Kuuluisan Stroganovin sukukunnan esi-isänä pidetään novgorodilaista kauppiasta Spiridonia, joka asui siellä Dmitri Donskoin aikaan ja ylläpiti moskovalaista ikonimaalareiden yhdyskuntaa. Legendaarisen Spiridonin lapsenlapsi Feodor Lukitsh, asettui asumaan vuodesta 1488 Soviytshegodskiin, missä hänellä harjoitti myös turkiskauppaa ulkomaalaisten kanssa; vuodesta 1519 Stroganoville yksityisenä teollisuusmiehenä annettiin lupakirja suolantuotantoon, aarniometsää ja oikeus suolantuotantoon Solvytshegodskin alueella. Huomautan, että Kievin Venäjälle suolaa tuotiin pääasiassa Krimiltä. Suolankeittoteollisuus alkoi kehittyä Novgorodin alueella, missä oli runsaasti suolavesilähteitä. Eräs F.K. Stroganovin pojista toi venäläisiä laivoja Vienanmerelle. 02040905

    6. Stroganovit olivat kauppa- ja teollisuusporvariston esi-isiä, joiden jäseniä jo 1300-luvulla oli mukana koko valtakunnan kauppatoiminnassa ja ulkomaankaupassa. Heidän kauppatavaraansa oli suola, vilja, kala, rauta, turkikset, vaha, vuodat, silkki, kangas ja muut tavarat. Heille kuului suuria teollisuusyrityksiä, ennen kaikkea suolakeittimöitä, joissa työskenteli 5000 maaorjaa ja jopa 10000 vapaata työntekijää. 1570 Anikei Stroganov sai Iivana Julmalta lupakirjan luonnontilassa olevaan paikkaan Vym-joen varrella Permin alueella ja luvan etsiä tällä alueella suolan tuotantoon sopivan paikan ja aloittaa keittimöitä, maata kynnettäväksi ja metsää hakattavaksi. On tunnettua, että Vym-joen varrella sijaitsevan Sergovoin kaupungin suolakeittimöitä hallitsivat ruhtinaalle kuuluvan maatilan talonpojat nimeltään Oparin, heidän jälkeensä suurkauppias Pankratjev Galitshasta. Tämän nykyisin Komin tasavallan Vytshegdan ja Petshoran välisen alueen suolavarastot ovat vielä tänä päivänä niin riittävät, että niiden suolavarastojen käytön loppurajaa ei voida määritellä. Stroganoveilla oli Permin alueella pieniä kaupunkeja ja he ylläpitivät sotajoukkoja turvana Uralin takaisten muukalaisten ja siperialaisen Kutshuma kaanin hyökkäysten varalta. Nämä hallinta-alueet Kaman ja Tshusovoin varrella toimivat alkutukikohtana Uralintakaisen teollisuuden rakentamiselle. 02040906

    7. Vuodesta 1572 lähtien Stroganovit rahoittivat Ermakan tutkimusretkeä, yhdellä heidän vuokra- alueellaan, kivilouhoksella, Siperian kaanikunnassa. Pidetään toteennäytettynä [49; 184], että sekä Ermakan aloitteentekijöinä että henkilöinä, jotka hakeutuivat Godunovin palvelukseen, oli paljon sellaisia, jotka osasivat lukea ja kirjoittaa. Tavalliset kasakat Ermakin yhteisöstä antoivat myöhemmin arkkipiisapa Kirillille kirjallisen selvityksen matkasta Siperiaan, jonne, vanhoista novgorodilaisista sanonnoista päättäen oli pyrkinyt venäläisiä noin viisisataa vuotta ennen Ermakin retkeä. He tulivat tänne käymään kauppaa, liittoutuivat täkäläisten heimojen kanssa, tarjosivat heille ystävyyttä, joutuivat riitoihin. Ermakin joukot täydentyivät komilaisilla ja permiläisillä, jotka osasivat kommunikoida siperialaisten muukalaisten kanssa, yhdessä heidän kanssaan he jakoivat vain merieläinsaaliit ja pientä riistaa ja kallisarvoisia turkiksia, mutta rakensivat vuoriteollisuuslaitoksia ja asutusta Uralin taakse Altaille. 02040907

    8. 1586 perustettiin Tjumen Ture-joen varrelle, 1587 Tobolsk, josta myöhemmin tuli Siperian valloituksen keskuspaikka, 1592 Berezov, 1601 Turinsk. 02040908

    9. Lukomorjan jäisille porteille pyrki jatkuvasti ulkomaalaisia. Eurooppalaiset laivurit houkuttelivat arkangelilaisia merenkulkijoita näyttämään tien tarunomaiseen Mangazeen, Obin ja Jenisein suistossa. Lepopaikan löysi heille avoimella Novaja Zemljalla myös hollantilainen merenkulkija V. Barents (n 1550-1597), yritettyään Atlannin valtamereltä Tyynelle merelle, Euroopasta Kiinaan. 02040909

    10. Otettuaan hallintaansa Siperian pääkaupungin Iskerin (1582) Stroganovit laativat luovutusasiakirjan, joka koski koko Tobola-joen laaksoa. Stroganovin omistama alue kattaisi muutamien Europpan maiden pinta-alan. 02040910

    11. Yhdessä vuosisadassa (vuodesta 1579 vuoteen 1678) Suur-Permin venäläinen asutus kasvoi 2197 kartanosta 11811 kartanoon, eli 463 %, silloin kuten yleensä koko Moskovan valtiossa väestön luonnollinen kasvu ei tuona aikana saavuttanut 15 % [82; 334]. 02040911

    17. Jermak Timofejevitsh, Siperian valloittaja. Kansan kuva 1800-luku

    12. Ermak ei suhtautunut siperialaisiin heimoihin kuin valloittaja, miehittäjä, vaan kuin "armollinen hallitsija, joka on siihen tyytyväinen, mitä alamaiset vahinkoa kärsimättä voivat antaa" [31; 29]. 02040913


    FileTop o FileBottom

    Mangazeja

    1. Kasakoiden ja ammattikauppiaiden lisäksi ennennäkemättömään asutustoimintaan osallistuivat monet kauppiastalonpojat, mutta myös sotapalvelusta suorittavat, asemiehet, ampujat, papisto, kaupunkien käsityöläiset. Uralin ja Siperian ensimmäiset asuttajat käyttivät suunnattomasti energiaa, lujaa tahtoa, vapaudenkaipuuta, rohkeutta, harkintakykyä. Aloittaen matkansa Ustjuk Velikijstä pioneerit nousivat jokia ylös, raahasivat kuormansa yli vuorten ja soiden, talvehtivat, rakensivat uutta, siirtyivät Tyynelle merelle. Yhä selvemmin ja selvemmin nousi esiin tuntemattomuuden hämärästä sivistyneelle maailmalle vielä tuntematon merkittävä osa Aasian mannerta. Ei ole turhaan verrattu tämän suuren valloituksen kertomusta Maghellanin retkiin (1480-1521), kun tämä ensimmäisenä purjehti maailman ympäri. 02041001

    2. Makeankiehuva Mangazeja Siperiassa on saanut kuuluisuutta Boris Godunovin aikana (1552-1605), kun retkeilijät kertoivat, että tuntemattomissa Tazin ja Pur-joen idän maissa oli pelkästään venäläistä väkeä. He olivat olleet siellä jo pitkään: kuka käy kauppaa, kuka metsästää, kuka saa elatuksensa samojedeilta viekkaudella [49; 188]. Jopa tuhat vierasta otti vastaan vapaa Mangazeja. Jopa satatuhatta sopulinnahkaa kulki kaupungin markkinoiden kautta talven aikana. Moskovalaiset, nizhegorodilaiset, bologodskilaiset, jaroslavilaiset kauppiaat veivät tavaraa Mangazejaan, ja Mangazejasta tuli suuri, hyvin varustettu kaupunki. Kolmen sazhenin paksuisten muurien takana oli yli kaksisataa taloa, kaksi kirkkoa, istuntotalo, sotaväen päällikön piha, varastoja, tullihuone, kaksi kapakkaa, kaupallisia kylpyhuoneita, vankila [49; 198]. Jokisatamassa oli ankkurissa kymmeniä laivoja. 02041002

    3. Moskovassa julkaistiin Siperian asetus, jossa nimeltä mainitut vieraat arvioivat turkiksia, ylläpitivät laajaa hovitaloutta, joka sisälsi tsaarin hovin monine palveluineen ja tuotteineen, lähellä Moskovaa olevan tilan ja laajoja maa-alueita kaikkialla valtakunnassa. 02041003


    FileTop o FileBottom

    Moskovan kauppakomppania

    1. Suurimittainen paikallinen kaupankäynti Keski-Venäjällä käsitti yksityistä tuotantoa, jota kauppiaat tukussa ostivat ja puuttuivat syvälle tuottajien elämään. Maaseudulla kaupankäynti tapahtui luostareiden ympäristössä, lähellä jokien laitureita ja kärryteiden risteyksissä. Tällaisilla pikku toreilla vieraat ja paikalliset kauppiaat ostivat maataloustuotteita, ja sitten myivät edelleen niitä kaupungeissa, hankkien maaseudulle suolaa, rautaa, työvälineitä, sekä myös kalliita kankaita, päällysvaatteita, jalkineita jne. Näiden teollisuuden ja maataloustuotteiden tuotannon kohtaamisissa yleisvenäläisillä markkinoilla, paitsi messutyylistä basaarikauppaa, kehittyi myös liikkuva sisämarkkinoiden kaupanteko, jonka edustajia olivat kulkukauppiaat. 02041101

    2. Markkinoilla tapahtuva kaupanteko käytti teknisiä apuvälineitä, alkaen paikalla seisovista rakennuksista, päätyen kaupan edessä seisoviin kojuihin, joissa tavara oli nähtävänä. Pian ilmestyvät kojurivit, jotka erikoistuvat tiettyjen tavaroiden myyntiin. Vastapäätä Moskovan Kremliä oli 1546 Iivana Julman käskystä rakennettu kivisiä myymälärivejä (hattuja, saappaita, Korobein kiveä, vahaa, hunajaa, leivonnaisia, ylellisyystuotteita, ym.), paikan nimeksi tuli Gostinnyj Dvor. 02041102

    3. Seurauksena Iivana Julman sodista kaanivallan jäänteitä vastaan syntyi Kazanin hallinto ja liittyminen Moskovaan (1552), Astrakan (1556), Sibirskoi (1555-1600), myös Nogain kaanikunta ja orda (1558). 02041103

    4. Liettuan sodan, jonka valtion kassan tappioksi Iivana Julma kävi ilman että se tuotti toivottua tulosta Itämerellä. Päin vastoin talouden ja kulttuurin blokaadi Venäjää vastaan voimistui. Puolan kuningaqs Sigismud II (1520-1572) yritettyään houkutella Englannin Moskovaa vastaan, kirjoitti Englannin Elisabethille: "Moskovan keisari suurentelee päivittäin mahtiaan hankkien välineitä, joita tuodaan Narvaan; ei tuoda vain tavaraa, vaan myös aseita, tähän saakka tuntemattomia; ei vain tuoda taiteilijoiden töitä, vaan tänne saapuu taiteilijoita, joiden avulla hän saa mahdollisuuden voittaa kaikki". 02041104

    5. Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa (1496-1560) taivutti myös Englannin kuningattaren olemaan lisäämättä Venäjän kaupan voimia ja vahvistamatta ystävyyttään Venäjän tsaarin kanssa, joka jo ilmankin oli vaarallinen. Yhdessä Liettuan mestarin kanssa Ruotsin kuningas neuvoi olemaan päästämättä Venäjälle ulkomaisia taiteilijoita ja tiedemiehiä, sillä sillä tavoin Eurooppa suurentaisi vain Venäjän valtaa, avaten siellä turvapaikan kaikille lännen kerettiläisille [60; 96]. 02041105

    6. Ulkoisten suhteiden laajeneminen vain pahentaisi tilannetta. 02041106

    7. Seurasi suurten löytöretkien aikakausi, alkaen Kolumbuksen retkistä ja ensimmäisten latinalaisen Amerikan kullan tonnien ilmestymisestä Eurooppaan, mikä lisäsi alkuperäisen kultavarannon kasvua. Vuonna 1553 englantilainen merenkulkija Richard Chancellor (?-1556) etsiessään pohjoisen ja idän kautta tietä Intiaan joutui Vienanmerelle. Intian asemesta Chancellorin laiva päätyi pohjoisen Väinä-joen suistoon ja rantautui Novo-Kolmogorin asutuskeskukseen, joka myöhemmin sai nimen Arkangel. Kapteeni Chacellor vietiin Moskovaan ja keisari osoitti hänelle suosiotaan: Iivana Julma tarvitsi ennen muuta poliittista liittoa Englannin kanssa Lännestä aseita saadakseen, mitä puolalaiset ja ruotsalaiset eivät halunneet sallia. Mutta ilman nykyaikaisia aseita voittoa Liettuan sodassa ei ollut saavutettavissa. Poliittisen liiton ansiosta tsaari lupasi englantilaisille kauppiaille ja teollisuusmiehille merkittäviä etuisuuksia: "hallitsija, tsaari ja suuriruhtinas käski heidän päästä tekemään kauppaa valtionsa alueella aluksillaan mereltä käsin turvallisesti ja rakentamaan kauppahuoneensa häiriöttä." 02041107

    8. Pohjoisen meritien avaamista Moskovaan englantilaiset vertasivat meritien avaamiseen Intiaan, ja itse Moskovan avaamista Amerikan löytymiseen: he eivät halunneet luovuttaa merenkulun kunniaa ei portugalilaisille eikä espanjalaisille. 02041108

    9. Iivana Julman ulkomaankauppapolitiikka edellytti ulkomaisen pääoman pääsyä maahan. Englantilais-venäläinen kauppakomppania (Moscovy company) organisoitiin noudattaen Hansa-liiton mallia, vuonna 1555. Iivana IV antoi asiakirjan, jossa vahvistettiin edut ja vapaa pääsy Moskovaan ja Moskovasta. Vuonna 1567 sille sallittiin tulliton kaupanteko Kazanissa ja Astrakanissa, Narvassa ja Deritassa; vapaa tavaroiden kauttakulku Buharaan, Kiinaan, Persiaan. Kauppakartanot rakennettiin Kolmogoryyn ja Vologdaan. Englantilaisille yrittäjille annettiin monopolioikeus kaupankäyntiin Pohjois-Väinän suulla, annettiin lupa etsiä malmia, rakentaa tehtaita, kouluttaa venäläisiä metallialan tehtäviin, laittaa Vyshegdalle vesivoimalaitos, jolla oli oikeus viedä rautaa tullimaksua vastaan. Kolmogoryssa heille rakennettiin kehräämö, Vologdaan kaapelitehdas. Jäämeren ja Vienanmeren satamat olivat avoimet vain Englantilais-venäläiselle kauppakomppanialle. Vuonna 1569 tähän lisättiin oikeus lyödä Englannin rahaa Venäjän rahapajoissa ja etuoikeus elää kaikkialla Venäjällä oman lakinsa mukaan. 02041109

    10. Komppania sai lupakirjan käydä kauppaa yksinoikeudella Moskovan valtakunnan kanssa ja kuninkaallisen hallituksen kanssa Lontoossa. Muuten, kuten muidenkin maiden kanssa, jotka ryhtyvät toimiin Englannista katsoen pohjoisessa, koillisessa tai luoteessa; kaikkia ulkopuolisten yrityksiä rikkoa yhtiön monopoli koskien kaupantekoa näiden maiden kassa uhkasi tavaroiden takavarikointi. 02041110

    11. Moscovy companyn pääoman suuruudeksi määriteltiin 6000 puntaa ja se muodostui 25 punnan osakkeista, jotka vuonna 1555 olivat 207 osakkeenomistajan hallussa. Yhtiötä johtivat korkeimman englantilaisen aateliston edustajat, joiden joukossa oli 6 lordia, jotka olivat läheisessä suhteessa kuningattaren hovin kanssa [3; 14-15]. Ennen muita käytetty periaate luoda osakepääomaa antoi englantilaisten kauppiaiden ja yrittäjien organisaatiolle kilpailukyvyn kamppailussa markkinoista ja kauppareiteistä ei vain Venäjällä vaan myös Keski-Aasiassa, Persiassa, Intiassa, Kiinassa. Vuoteen 1565 mennessä osakkeenomistajien luku oli noussut niin että se oli 400. 02041111

    12. Itse Iivana Vasilevitsh Julma lähetti suurlähettiläs J. Gorseyn mukana Englannin kuningattarelle runsaita lahjoja, jotka viehättivät Elisabethia. Gorseyn sanojen mukaan "hän kosketteli kädellään kaikkia yksityiskohtia"; aluksi hänelle vietiin neljä persialaista kultabrokaadia ja kaksi kokonaista vaatekertaa, jotka oli kirjailtu hopealla, hämmästyttävällä taidolla; runsas seremoniallinen leveä valkoisesta kirjaillusta kankaasta tehty vaatekerta, johon oli kuvattu täydeltä terältä paistava aurinko; kultaiset ja hopeiset auringonsäteet oli koristeltu kirkkain itämaisin kukkasin tasaisella maalla ommeltuina kultaisella ja hopeisella silkillä, jonka ansiosta koristekuvio oli entistäkin näyttävämpi. Sitten lahjoitettiin ihana turkkilainen matto, neljä kannattimellista mustia runsaasti koristeltuja sapeleita, kuusi suurta täplitettyä viittaa, kaksi turkkia tai pukua, jotka oli päällystetty valkealla kankaalla" [70; 212]. Kuningatar oikein hikoili väsymyksestä, lähettäen pois lähellään olevat peläten, että he pyytävät häneltä jotakin näistä lahjoista. Mutta kuningattaren ikkunoiden takana odotti vielä kaksi metsästyshaukkaa, lauma koiria, haukkoja Moskovan hirmuiselta tsaarilta. 02041112

    13. Mutta valtioliittoa Englannin kanssa ei syntynyt. "Teillä hallitsevat sinun lisäksesi muut, eivät vain ihmiset, vaan kauppamiehet, kirjoitti kuningatar Elisabethille osoitetussa kirjeessään loukkaantunut tsaari Iivana. - Sinä olet pelkkä tyttönen kuin kaikki tavalliset tytöt..." Takavarikoituaan englantilaisten kauppiaiden tavaraa, Iivana Julma lisäsi kuningattarelle osoittamaansa viestiin: "Ei ole Moskovassa epäviihtyisää ilman englantilaisia kauppiaitakaan" [59; 77]. Kun suuttumus hälveni, tsaari palautti tavarat. Sen sijaan raivokohtaus, joka päättyi Iivanan pojan surmaamiseen, johti lopulta itse asiassa Rurikien dynastian päättymiseen. 02041113

    14. Tsaari Feodorin aikana edut saatettiin uudelleen voimaan täysimääräisinä, huolimatta suurista tullitulojen menetyksistä; Kiellettyä heiltä oli vain vähittäiskauppa. Luotettavasti voidaan sanoa, että englantilaiset myös Iivana Julman, jolle kotimaassa annettiinkin nimi 'englantilainen tsaari', jälkeen nauttivat paljon suuremmista etuisuuksista kuin muiden maiden kauppamiehet, jotka ensikertaa meritse tullen kärsivät suuria tappioita ja viivytyksiä. Elisabethiin teki vaikutuksen tsaari Feodor kun tämä totesi, etteivät muiden maiden edustajat saaneet hänen maansa alueella käydä kauppaa. Tulon Moskovaan Iivana Julma kielsi erityisesti juutalaisilta kauppiailta; he vieraannuttivat venäläiset kristinuskosta, toivat maahan yrttijuomia ja tekivät kolttosia monille meikäläisille [98; 23]. Venäjän länteen lähentymisen maamerkkinä on pidetty Englantilais-venäläistä kauppakomppaniaa. 02041114

    15. Eurooppa ei tuonut Venäjälle vain tavaraa, vaan myös käsityöläismestareita ja taiteilijoita, lääkäreitä, mineraaliasiantuntijoita. Huolimatta kilpailevien saksalaisten maiden ja erityisesti puolalaisten yhtiöiden vastatoimista, jotka pitivät Moskovaa kilpailussa ja poliittisessa kamppailussa "kaikkien vapaiden maiden perivihollisena": sen ei pidä antaa omaksua eurooppalaista kulttuuria ja hankkia sodassa käytettävää kalustoa; jälkimmäisessä tapauksessa Länsi joutuu heidän mielestään olemaan varuillaan "brutaalien vihollisten, moskovalaisten invaasion varalta'" 02041115

    16. Komppanian asiamiesten valmistelemiin ohjeisiin Venäjälle lähteville, sisältyi myös venäjän kielen opiskelu ja kaikkiin kansankerroksiin tutustuminen; kansan tavat, tottumukset, verot, raha, mittajärjestelmä, tavarat, joita voisi olla edullista myydä Venäjällä. Samalla kauppiaita kiellettiin paljastamasta 'meidän uskontomme tietoja', ehdotettiin 'sivuutettavaksi tämä kysymys vaieten eikä ryhtyä puhumaan, heidän tuli antaa ymmärtää, että meillä oli käytössä samat lait ja tavat, jotka ovat voimassa myös siinä maassa, johon te menette'. Paikallisten ihmisten luonteen ja mielipiteiden selvittämiseksi kehotettiin 'ennen kaikkea vaivihkaa ottamaan selko tai sieppaamaan ja tuomaan laivoillemme joku henkilö ja vakuuttamaan hänelle, että te ilman väkivaltaa viette.' Siepattua henkilöä suositeltiin kohdeltavaksi hyvin, syötettäväksi ja puettavaksi, juotettavaksi humalaan ja 'kaivettavaksi ulos hänen sydämensä salat'. Englantilaisia kauppiaita kiellettiin menemästä kauaksi rannalta ja uskomasta ulkomaalaisten makeita sanoja, jotka voivat osoittautua petoksiksi ja valheiksi. Omaa tavaraa suositeltiin pidettävän parempana kuin muiden eikä näytettäväksi ilmeillä, 'että olette kiinnostuneet saamaan ulkomaista tavaraa, mutta kuitenkin otatte sitä ystävyyden merkkinä ja vaihdon välineenä' [3; 34-35]. 02041116

    17. Matkalla Englannista Moskovaan kauppiaiden ja muiden kirjoitustaitoisten piti laatia muistiinpanoja, joista selvisi niiden kansojen ja maiden nimet, jotka tuottivat tavaraa ja maiden kielteiset piirteet; mitä tavaraa väestö tarvitsi ja mistä tavarasta he olivat valmiit luopumaan; mitä metalleja on heidän vuorissaan ja joissaan, maan pinnalla tai maan sisällä. 02041117

    18. Merimatkan aikana, laivalla oli kielletty harjoittamasta jumalanpilkkaa, hävyttömät puheet, saastaiset puheet, samoin kuin luupeli ja korttipeli ja 'muut helvetilliset pelit, joista ei seuraa pelkästään pelaajien tuho, vaan juonittelua, riitoja, tappelua, usein jopa ihmishengen menetyksiä' [3; 32]. Tuomittua olivat juonittelu, ryhmäkuntaisuus, juoruilu, perättömät puheet riitojen ja epäjärjestyksen siemeninä. 02041118

    19. Kauppiailla ei ollut oikeutta näyttää tai myydä tavaraansa ilman esimiestensä tietoa ja hyväksyntää. Kaikki tavara, myyty, ostettu tai komppanialle luovutettu kaupallisten toimenpiteiden kautta vietiin kaupanteosta pidettäviin kirjoihin, pakattiin ja säilytettiin yhdessä yleisessä varastossa. Pakkausten kaivelu ja tavaran vaihtaminen oli kielletty satamaan tulooon ja laivalastin purkamiseen saakka. 02041119

    20. Muuten, Moskovan valtion kanssa 1500-luvun lopussa kävivät kauppaa monen maan kauppamiehet: ruotsalaiset ja ranskalaiset vuodesta 1587, liettualaiset ja puolalaiset Täyssinän rauhan jälkeen vuodesta 1595, latvialaiset, hampurilaiset ja bremeniläiset, tanskalaiset. Tosin he joutuivat maksamaan tullia vanhaan tapaan. 02041120


    FileTop o FileBottom

    "Domostroin" totuus

    1. 1500-luvulla saa laajaa julkisuutta «Домострой», eräs ensimmäisistä venäläisistä kirjallisista merkkiteoksista, jossa on laajasti esitelty kristillisyyden suhdetta ihmisiin, mutta myös yksityistalouden ideoita, yksityisomistuksen vahvistamista säästäväisyyden ja omantunnon äänen kuuntelun perusteella. Domostroj laski uuden perustan ihmisen suhteille muihin ihmisiin ja maailmaan (Jumalaan) lähtökohtana henkilökohtainen moraalinen tunne. Oikeudettomaksi katsottiin sellaisen elämä, joka puuhaa kaikkea valheellista ja väkivaltaista, ja aiheuttaa suurta pahennusta, joka ei maksa velkojaan, ahdistelee virkamiehiä, ja ymmärtämätöntä kaikessa loukkaa, ja joka on paha naapureilleen, on paha kyläläisiä kohtaan tai käskystä istuu, tai valtansa perusteella asettaa raskaita tai erilaisia laittomia veroja, tai valheellisesti syyttää jotakin, tai jotenkin toimii petollisesti, tai pettää, tai kavaluudella tai väkivalloin jonkun saattaa orjuuteen, tai halvalla jonkun velvoittaa, tai oikeudenkäynnillä viivästää, tai kapakkavoitolla, jollakin viekkaalla voittoprosentilla, tai oikeudettomasti kerätyllä voitolla, tai kerätyillä ja kiristetyillä palkkioilla erilaisissa tarpeettomissa asioissa. Isäntä, jonka kaikki voitot ja tulot, jotka eivät ole aiheellisia, vaan paholaiselta, ei luvallisia vaan kansan kiroamia. Ainoa toivo on Jumalan armo, joka vilpittömästi katuville kuuluu ja antaa jopa hirveät synnit anteeksi. 02041201

    2. Domostroin takana on mahtava kerros kansaa ja Venäjän kansan kulttuuria. 02041202

    3. Domostroin erikoisversion tekijä oli Moskovan Blagoveshtshenskoin luostarin pappi, Valitun neuvoston jäsen Silvester (?-1566), joka toimitti lähetyksen ja selvityksen rakkaalle ainoalle pojalleen Anfimille, joka palveli tsaarin tullilaitoksessa (seurustelleen ystävällisten ihmisten kanssa, ja monien ulkomaalaisten kanssa teki suuria kauppoja ja ystävystyi saaden kaikkea hyvää). Elämässään hyväntahtoinen pappi, elettyään hyvien ihmisten kanssa ilman valheellisuutta, eikä ylpeydellä, ei rikkaudella, vaan totuudella ja rakkaudella, opetti monia lukemaan, ikonimaalaukseen, hopeasepän työhön, ja muihin käsityötehtäviin, ja joka myös kaupantekoa harjoitti. "Kauniimpaa on olla oikeamielisessä kurjuudessa kuin väärämielisessä rikkaudessa, julistaa Silvester totuutta Pyhästä kirjasta ja jatkaa: älä tuomitse ketään mistään, mieti kuinka he pääsisivät synneistään; mitä et itselle toivo, sitä älä tee toisellekaan. Kaupanteossa käyttäydy kohteliaasti, vastenmielinen palvelu ei sovi mihinkään, itse olet tyytyväinen, ystävällisin sanoin teet oikeutta tsaarin maksamalle palkalle. 02041203

    4. Arjen yksityiskohdat Domostrojssa on pyhitetty jumalallisen totuuden moraalisiin asenteisiin. Siunattu raha on oikeamielisen totuuden tunnusmerkki. Taloudenpitoa sävyttää etiikan henki, mutta elämisen perusta on omaisuus, talous, elämän kukoistuksen suomat aiheelliset asiat. Sen vuoksi myös kotitalouteen kuuluva karja kuuluu elantoon eikä koskaan ole pelkkää karjaa. 02041204

    5. Sellaisia ovat venäläisen ihmisen olemassa olon ja toiminnan ydinominaisuudet 1500- ja 1600-luvuilla; ne mahdollistivat lujan muodon luonnonmukaiselle taloudenpidolle uudelta perustalta, kaupantekoon perustuvan kapitalismin. Nämä kansan työn perusehdot sisälsivät järkevämmät keinot maatalouden, yhteydessä perustuotantotoimiin, vilkastuneen viljakaupan, suolan, pellavan, turkisten myynnin, ensimmäisten raaka-aineita käyttävien tehtaiden ja työpajojen organisoinnin valmistuotantoon, joka käytti hyväkseen kaupunkien ja maaseudun markkinoiden kysyntää. 02041205

    6. 1500-luvun loppuun mennessä esim Tulassa kauppiaita oli 44% kaikista asukkaista, ja yhdessä käsityöläisten kanssa 70%. Moskovassa jokaista 2-3 kartanoa kohti oli yksi kauppapaikka [97; 74]. 02041206


    Luku 3.
    Yrittäjäkunta 1600-luvulla


    FileTop o FileBottom

    Säädyt Venäjällä

    02 Prev chapter
    0302 Eurooppalaisen merkantilismin vaikutus
    0303 Ensimmäisten Romanovien yritystoiminta
    0304 Kotimaankaupan tila
    0305 Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä ja hänen aikalaisensa
    0306 Jurij Krizhanitsh
    04 Next chapter

    1. Venäjän itsevaltiuden alkuaika ja Iivana Julman hallintokausi päättyi mittavaan taloudelliseen kriisiin. Siinä missä länsimaissa kapitalismin synty liittyy tehdasteollisuuden ja kaupunkien puhkeamiseen kukkaansa, siinä maatalousvaltaisella Venäjällä noin 1560-luvulta lähtien kävivät maan yli yhteiskunnallisten mullistusten ja taloudellisen rappion aallot. Romanovien uuden tsaaridynastian valtaantuloa (1613) seurasivat intervention aallot, Puolan Moskovaan ja Ruotsin Novgorodiin, pajarien riidat ja talonpoikien kapinat. 1620-luvun kuvaukset todistavat suurten hädin tuskin asutettujen alueiden tyhjenemisistä, kynnettyjen alueiden jäädessä sinne tänne autioiden paikkojen keskelle, niittyjen metsittyessä [52; 483 ]. 03010001

    2. Ongelmien aikakautena ja tsaarinvallan välivuosina puhkesi valtiollisia mätäpaiseita, Venäjä muuttui muodottomaksi ja levottomaksi federaatioksi, mutta kansallisuuteen ja uskontoon kuuluvat siteet kestivät murtumatta. 03010002

    3. Venäjän rauhoittuessa uusissa eurooppalaisissa monarkioissa sääty-yhteiskunnan ongelmat alkoivat kärjistyä. 03010003

    4. Perinnölliset erot oikeuksissa ja velvollisuuksissa jakoivat väestön säätyihin, jotka ilmenivät luonteensa mukaan yhteisöinä ja erotukseksi uskonnollisesta kastijärjestelmästä erottautuivat toisistaan luonnollisten tuotantotoiminnan olosuhteiden mukaan, omistuksen suuruudesta, omaisuuden luonteesta, sivistystasosta tehtävästä yhteiskunnallisessa toiminnassa riippuen. 03010004

    5. Venäjällä säädyt muodostuivat valtiovallan tahdon mukaisesti ja sen jälkeen kun yhteiskunnalliset ja erityiset tekijät johtivat ruhtinas- ja tsaarivallan ylivaltaan ja Moskovan itsevaltiuden aikakauteen. 03010005

    6. Vanha ennen Moskovan valtaa vallinnut Venäjä vaeltavan sivilisaation aikana ei tuntenut juridisesti määriteltyjä säätyjä, joiden oikeudet ja velvoitteet olivat lailla määrätyt. Epävapaat ja epäitsenäiset olosuhteet (orjuus, vuokraorjuus, vuokratyövoima) perustuivat yksityiseen oikeuteen ja tapakulttuuriin: niin menettelivät isät, niin myös me toimimme; emme ole ottaneet tavaksi, ei ole käytössä meillä. Ruhtinasvallan alainen alue pitäytyi ruhtinaan tapojen mukaisessa elämässä, joka toimi ruhtinaan rahoituksella, puki ruokki oman alueensa väestön. Pajarit ja yhteiskunnallisessa palvelutoiminnassa olevat ihmiset olivat ruhtinaaseen sidottuja henkilökohtaisilla sopimuksilla (sitoumuksilla ja sopimuksilla), heillä oli oikeus lähteä pois mutta ei ollut oikeutta mihinkään korporatiivisiin pyrkimyksiin. Ei edes ruhtinasvalta ollut ennen Moskovan kautta perinnöllistä. 03010006

    7. Keskiaikaisessa Euroopassa, jossa vallitsivat voimakkaat siteet maahan, väestö pyrki varmistamaan itselleen henkilökohtaiset oikeudet hankkimalla korporatiivisia etuoikeuksia pysyvillä liittoutumisilla kamppailussa kuningasvaltaa vastan, hankki itselleen vapaakirjoja, säädyille kuuluvia määriteltyjä oikeuksia ja vapaakirjoja, säädyille kuuluvia määriteltyjä oikeuksia ja velvollisuuksia. 03010007

    8. Moskovan kausi, johon kiinteästi liittyy Venäjän säätyjen muodostuminen, loi alun vapaiden ihmisten orjuuttamiselle yleisten yhteiskunnallisten etujen nimessä. Venäjän historian läpileikkauksellisiksi piirteiksi muodostuivat säätysidonnaisuus, valtiollisten verojen ulottuminen kaikkialle ja niiden pakollisuus, säätyjen hajaannus, kansalaisyhteiskunnan puuttuminen. 03010008

    9. Kultaisen Ordan ikeen hallintoajan tavoitteena oli kostaa kaaneille, saavuttaa itsenäisyys tämän ikeen alta vapautumisen jälkeen, yhdistää Venäjän maa-alueet, saada pääsy merille, mikä oli välttämätöntä kaupankäynnin kannalta. Moskova satraapit pyrkivät saamaan pajareista elinikäisiä palvelijoitaan ja säännöllisesti maksamaan veronsa ja maksunsa. Iivana III kieltää palveluksesta lähtemisen rikosoikeudellisten seuraamusten uhalla. Jos henkilöä epäillään lähtemishaluista häneltä vaaditaan kirjalliset vakuutukset ja hän joutuu suutelemaan ristiä sen vakuudeksi, ettei aio lähteä, ei ole yhteydessä vihollisiin, tulee palvelemaan ja on uskollinen elämänsä loppuun saakka. Maanomistus on seuraamus ruhtinaan uskollisesta palvelemisesta. 03010009

    10. Moskovan kauden aikana muuttuivat myös itsehallintoalueiden ylläpitämisen keinot. Jokainen palveluksessa oleva henkilö sai asuinpaikan siitä koituvine tuloineen, joiden saamiseksi hänen tuli palvella valtiota (tilapalvelu). Maaomaisuuden haltuun saaminen ei ainoastaan korvannut rahapalkkaa, vaan sillä oli myös veroseuraamuksia, joista palveluksessa oleva henkilö ei voinut mielensä mukaan kieltäytyä. Tilan haltuunsa saanut ei voinut kieltäytyä sitä vastaanottamasta joutumatta piestyksi ja menettämään tilansa. Eräiden tutkijoiden mielestä 1800-luvun alkuun mennessä nämä asutustilat muodostivat noin 60 prosenttia koko yksityisomistuksessa olevasta maaomaisuudesta [52; 560]. 03010010

    11. Näin vähitellen muodostui sääty, joka oli vastuussa palveluverosta, jota muilla säädyillä ei ollut ja joka suoritti veronsa ja muut maahan, kaupankäyntiin ja tuotantoon liittyvät maksunsa. Verotuksen kohteena olivat verovelvolliset yhteisöt ja hovit. Hallitus määräsi verot ja maksut yhtenäisesti koko yhteisölle ja verojen jakautunisesta yhteisön sisällä päätti yhteisö ja oli velvollinen maksamaan myös pinnareiden puolesta. Nimenomaan koska yhteisö oli tiukassa talousvasuussa hallinnolle määrätyistä veroista ja niiden vahvistamisesta. 03010011

    12. Mustien maaomistusten laillisset oikeudet ja velvollisuudet (tjaglo) verovelvollisena yhteisönä määriteltiin lakikokoelmassa vuodelta 1649. Tämän asiakirjan mukaan asuintilan jäsenen velvollisuudet arvioitiin omistusoikeuden, aviosäädyn, saatavilla olevan kauppaan ja teollisuustoimintaan liittyvän veron mukaan. Tjaglo-veron rinnalla oli kaupungeissa 1500 ja 1600 luvuilla obrok-maksu [20; 212]. 03010012

    13. Maaorjuus, valtiollinen ja yksityinen, oli väistämätön seuraus yleisestä valtionverojärjestelmästä: palveluverosta ja muista maksuista, velvoitteista, nautinnasta omistetuilla ja luostarilaitoksen mailla. Palveluveron erityisesti mahdollisti tila-asutus, jossa asukkaat suorittivat palveluvelvollisuutensa ja saivat valtionapua siinä määrin kuin Moskovan asutustiloja koskeva säännöstö määräsi. Maaorjuus (epävapaa) oli lailla säätelemätöntä ja valtion määräysvallassa. Tämä oikeus määritteli materiaaliset välineet tilaa hallussaan pitävälle, joka oli puolestaan velvollinen palvelemaan valtiota ja huolehtimaan talonpojille määrättyjen maksujen toimittamisesta valtion kassaan. 03010013

    14. 1600-luvulle tultaessa Venäjän maaseudun ja kaupunkien väestön orjuus oli tapahtunut tosiasia. Jopa kristillistä oikeutta kieltäytyä omistamisesta suuriruhtinaallisessa lakikokoelmassa vuodelta 1497 (syksyinen Yrjönpäivä), joka oli ilmeinen rajoite, erityisesti kansanvaltaisissa Novgorodissa ja Pskovissa, alettiin pitää privilegiona. Se tosiseikka että talonpoika kiinnitettiin maahan muuttui yhteen säätyyn kuuluvan henkilön yksityiseksi ylivallaksi kaikkien toiseen säätyyn kuuluvien suhteen. Työvelvollisuuden kautta saadut tulot kattoivat yli puolet valtion budjetista. Kaupungeissa obrok maksua maksava joutui viemään merkittävän osan tuotteistaan torille verovelvoitteistaan selviytyäkseen. Talonpojalle maksettiin selvässä rahassa ja luonnontuotteissa eräistä tehtävistä tilanomistajan töissä, kuten lattioiden pesusta ja polttopuiden hankinnasta. 03010014

    15. Maaorjuudessa elävän väestön suhde työntekoon muuttui, väkisinkin syntyi käsitys: miksi minun pitää tehdä työtä toisten hyväksi, parempi kuin en tee mitään tai teen vain hissukseen. 03010015

    16. Mutta jos maaseudun yhteistö maksoi tasapuolisesti veroa itse maasta tuotantonsa päätekijänä niin kaupunkiyhteistöjen kohtelu oli varsin epäyhtenäistä ammatista riippuen. Kuitenkin käytössä olevassa järjestelmässä Hansan, Konstantinopolin tai Persian kanssa kauppaa käyvää vierasta, jota nimitettiin teollisuudenharjoittajaksi, kohdeltiin kuin sulhasta, jolle oli lahjoitettu edellisenä päivänä punotut sandaalit [13; 216]. 03010016

    17. Valtiollisten velvoitteiden täyttämisen ja niiden suorittamisen seurauksena tietyssä yhteisössä oli voimassa tietty henkilökohtaisen vapauden rajoitus. Väestön siirtymistä paikasta toiseen rajoitettiin, samoin vapautta valita toimialansa, asuinpaikkansa ja siirtymistä säädystä toiseen. Jokainen oli velvollinen suorittamaan hänelle määrätyn veronsa asuinpaikallaan (maapaikka, hovi, tila), eikä voinut lähteä sieltä sen tyhjäksi jättäen. Palveluväelle määrätystä verosta vastasi palvelupaikka, kaupungeissa veropiha, verstas, kauppaliike, teollisuuslaitos; kyytivelvollinen alue. Valtiollisista maksuista ei vapautettu myöskään kirkollisia kiinteistöjä, mukaanlukien luostareiden maaomaisuudet, joita talonpojat olivat niille lahjoittaneet. 03010017

    18. Palveluluokka määräsi säädyn arvon, sen oikeudet, edut ja sen kuinka lähellä se oli keisaria. Näin palveluluokka sai yksinoikeuksia omistaa ja käyttää hyväksi maa-alueita ja hankkia niitä, ollen kuitenkin kiellettyä luovuttaa niitä muille säädyille; maa ei saanut poistua käytöstä. Talonpoika joka alun perin oli vapaaehtoisesti tehnyt sopimuksen tilanomistajan kanssa, myöhemmin joutui paitsi yleiseen myös yksityiseen maaorjuuteen. Kaupunkilaisväestö (porvaristo), jolla oli oikeus kaupalliseen ja teolliseen tuotantoon, joutui luopumaan mahdollisuudesta asettua valtiolliseen palvelukseen. Aatelisto vapautettiin muista maksuista ja velvoitteista, paitsi palveluverosta, jota ei ollut sodan tai yhteiskunnanvastaisen kapinoinnin aikana ("Luoja suokoon, että saamme palvella keisariamme, eikä tarvitse sapelia huotrasta vetää"). 03010018

    19. 1600-luvulla lihakauppiaan, Nizhnyj Novgorodin maapäivien vanhimmaksi valitun ja kansalaiskaartin varainhoitajaksi nimitetyn Kuzma Mininin myötävaikutuksella, Moskovan valtioon perustettiin erityinen kauppiassääty. Siihen kuuluivat seuraavat seuraavan arvoasteikon mukaiset ryhmät:

    1. vieraat 'gostit' (tämä arvo kuului korkea-arvoisille kauppiaille, jotka kävivät kauppaa ulkomailla, ulkomaisten kauppiaiden kanssa);
    2. kangaskauppaa pitävät, (kauppaa käyvät osuuskunnat - kotimaisten ja ulkomaisten kauppiaiden kanssa välitystoimintaa harjoittavat kauppakartanoiden omistajat);
    3. rivikauppiaat (jotka harjoittivat välittävää raaka-aineiden osto- ja myyntitoimintaa kahden korkeampiarvoisen kauppiaan kesken);
    4. kaupunkilaiset - kaikki muu kaupunkilaisväestö.
    03010019

    20. Kansalaiskaartin voiton jälkeen K.Z. Mininille myönnettiin Duuman ylimyksen arvonimi. Hänen nimensä, samoin kuin ruhtinas D.I. Pozharskin nimi jäi kansan muistiin historiallisesti arvokkaana ja tunnettuna henkilönä. 03010020


    FileTop o FileBottom

    Eurooppalaisen merkantilismin vaikutus

    02 Prev chapter
    0303 Ensimmäisten Romanovien yritystoiminta
    0304 Kotimaankaupan tila
    0305 Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä ja hänen aikalaisensa
    0306 Jurij Krizhanitsh
    04 Next chapter

    1. Tämän uuden aikakauden alussa Kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) jälkeen muodostettiin eurooppalaisia valtioita, joiden valta vahvistui Westfalenin rauhan jälkeen ja jotka käyttivät teollisuutta ja kauppaa poliittisiin tarkoituksiin, ja siten hankkivat suosiota turvallisuuspolitiikalleen. Hallitusten siteet hengelliseen esivaltaan eivät lisänneet niiden auktoriteettia, koska luottamuspula roomalaiskatolista kirkkoa kohtaan oli kasvussa. Tämän aikakauden yleisessä filosofisessa kirjallisuudessa, ja myöhemmin Ranskan vallankumouksen (1789) seuraamuksissa ilmeni selvä pyrkimys sekä maallisen että hengellisen vallan uudelleenorganisointiin. Protestantismi, tuli järjestelmäksi Englannissa ja levisi kaikkialle Eurooppaan yhdessä tälle suuntaukselle luonteenomaisen henkisen individualismin kanssa vastaten korkeimpia ajan vaatimuksia: Euroopan kansojen yksituumaista pyrkimystä vapautua työn orjuudesta ja antaa laaja liikkuma-ala kansalaisten henkilökohtaiselle aloitteellisuudelle. 03020001


    FileTop o FileBottom

    Vauraus ja rahat

    1. Genovan ja Barcelonan 1500-luvun pankkien esikuvan mukaan 1600-luvulla syntyy uusia julkisia (valtiollisia) pankkeja: Amsterdam (1600), Hampuri (1619), Venetsia (1619), Tukholma (1661), Englanti (1694). Näiden pankkien tunnuspiirre on, että paikallinen kauppiaskunta sijoittaa niihin käyttövaransa (pankkirahana) ja suorittaa keskinäisiä maksujaan ehdottomasti pankin välityksellä, tarkoituksenaan aktivoida ja mahdollisuuksien mukaan luopua käteisvarojen käytöstä. 03020101

    2. Tänä aikana kuitenkin heikkeni oikeudenmukaisuuden ja velvollisuuden tunto, individualismi ruokki nationalistista egoismia ja yksityistä ahneutta, eristäytymisen halua ja vihamielisyyttä, vaikka tiede ja teollisuus, saavutettu itsenäisyyden merkitys rohkaisivat osaltaan moraalisen käyttäytymisen uusia muotoja. 03020102

    3. Individualismi ilmeni ennen muuta suhteessa rahaan ainoana yksityisen ihmisen vaurautena. Tämä näkemys löi täydellisesti läpi myös valtiotasolla mittaamassa yksilötason intressien kokonaisuutta. Valtio on varakas, jos sillä on paljon rahaa; tästä täytyy syntyä kaikki ponnistelu mahdollisimman suuren raha- ja helposti rahaksi muutettavissa olevan jalometallimäärän hankkimiseen maahan. Periaate oli: ostaa ulkomaalaiselta vähemmän kuin hänelle myytiin, erotus saatiin hopeana ja kultana. Tämä antoi mahdollisuuden ylläpitää kassavoittoa ulkomaankaupassa ja tuoda maahan ja pitää maassa ulkomaista rahaa. 03020103

    4. Luonnollisessa sopusoinnussa rahavarallisuuden kanssa varakkuuden merkkinä syntyi ja levisi 1600-luvun puolivälissä merkantilistinen järjestelmä. Hallitukselle suositeltiin toteutettaviksi kaikkia toimenpiteitä joiden seurauksena kauppatase muodostuu ylijäämäiseksi: kiellettiin tavaroiden tuonti maahan; asetettiin korkeita tuontitulleja; kiellettiin tai rajoitettiin jalometallien maastavientiä; annettiin etuja kotimaassa tuotettujen tavaroiden viennille. Sääntönä pidettiin mahdollisuutta suosia oman maan rajojen sisäpuolella tapahtuvaa tuotantoa; ainakaan ei pitänyt ostaa ulkomaalaiselta enempää kuin hänelle myytiin, koska se merkitsisi itsensä köyhdyttämistä ja ulkomaalaisen vaurastuttamista. 03020104

    5. Merkantilistinen oppi syntyi liittyen Euroopan rahatalouden laajaan kehitykseen Uuden maailman avautumisen jälkeen. Raha oli tarpeen Euroopan hallituksille pysyvien armeijoiden ylläpitämiseen; palatsien ylläpitokustannukset paisuivat; valtion virkamiesten määrä kasvoi kohtuuttomasti. Kotimaan teollisuuden kukoistus auttoi vallanpitäjiä saavuttamaan menestyksellisesti poliittista valtaa ja näyttämään vaikutusvaltaa maailmantalouden ja kaupan muotoutumisessa, uutena areenana joka avautui siirtomaiden syntyessä. Siirtomaita pidettiin tähän aikaan omaisuutena, joka oli tarkoitettu emämaan vaurastuttamiseen lisätuloilla. Siirtomailta oli ankarasti kielletty kaupankäynti muiden maiden kanssa; kaupankäyntioikeus kuului emämaalle. Kauppasopimuksia tehtiin päätarkoituksella rajoittaa ulkomaisten kilpailijoiden toimintaa maailmanmarkkinoilla. 03020105


    FileTop o FileBottom

    Merkantilismin tapoja

    1. "Meidän täytyy valloittaa kansat teollisuudellamme ja voittaa heidät meidän makumme avulla" tätä mieltä oli Ranskan valtiovarainministeri J.-B. Colbert (1819 -1683) Ludvig XIV valtakaudella, hän kannatti merkantilismia, pyrkien saamaan toiset maat riippuvaisiksi Ranskasta kuten oli Ranskassa maaseutu kaupungeista. 03020201

    2. J.-B. Colbert kehitti Ranskan rahatalousjärjestelmää, paransi laivastoa ja tieyhteyksiä, myötävaikutti kansallisen teollisuuden ja kaupan nousuun käyttäen apuna valtion lainoja, avustuksia, bonuksia ja etuisuuksia. Hänen aikanaan perustettiin Tiedeakatemia, muodostettiin Kansantalouden neuvosto, johon kuuluivat parhaat teollisuuden ja kaupan säädyn valitsemat asiantuntijat; rakennettiin Versaillesin linna, Louvre ja Saint-Germain. 03020202

    3. Toinen suuri merkantilismin edustaja Euroopassa oli Oliver Cromwell (1599-1658), Marxin määritelmän mukaan vastaten Robespierreä ja Napoleonia Englannin porvarillisessa vallankumouksessa. Cromwell jäi historiaan Merenkulkusäännön tekijänä, Englannin merenkulkulaivaston herruuden alullepanijana. Tämä kaupallinen lainsäädäntö määritteli tiukat säännöt:

    1. Britannian alusmaista ei saanut viedä eikä niihin tuoda mitään muuten kuin englantilaisilla aluksilla;
    2. näissä alusmaissa ei saanut toimia teollisuudessa eikä kaupassa kukaan muu kuin Englannin alamainen;
    3. kaikkien alusmaissa toimivien viranomaisten oli vannottava täyttävänsä nämä määräykset;
    4. Englantiin ei saanut tuoda mitään kauppatavaraa muilla kuin sen omilla aluksilla;
    5. mitään alusmaiden tuotteita ei saanut viedä minnekään muualle kuin Englantiin.
    03020203

    4. Adam Smith nimitti Cromwellin Merenkulkuaktia "viisaimmaksi kaikista Englannin kauppalaeista", osoittaen kansallisen vihamielisyyden yhdeksi Merenkulkuaktin syntymisen aiheeksi. Kansalliset edut olivat merkantilisteilla etualalla, kosmopolitiikka oli heille vierasta. 03020204

    5. Huolimatta kuningasvallan paluusta Englannissa Cromwellin Merenkulkuaktia ei kumottu, vaan se oli voimassa kahden vuosisadan ajan. Samoin kuin Ranska oli sitoutunut Colbertin politiikkaan kaupankäyntinsä ja valmisteteollisuutensa kukoistuksessa, joka iski voimalla koko Eurooppaan, samoin Englannin muuttumien ensi luokan meri- ja kauppavallaksi liittyy tiukasti koko Cromwellin Merenkulkuaktiin. 03020205

    6. Merkantilismin teoreetikot, jotka olivat vallitsevia 1600-luvun taloudellisessa ajattelussa, olivat erimielisiä pääasiassa, viennin organisointikysymyksissä tai jopa kielsivät kiellosta viedä rahaa pois maasta, koska rahan pois vieminen estää kaupan kehitystä. "Raha on kuin siemen, jonka maanviljelijä heittää maahan, ikään kuin pois, mutta joka sen sijaan syksyllä tuottaa takaisin runsaan sadon." sanoi Thomas Man, jonka teoksissa (vuosilta 1621 ja 1664) Englannista ensi kertaa saatiin selkeä ja systemaattinen selvitys kauppataseesta ja sen liittymisestä rahamäärän suuruuteen: rahaa ei ole hyvä olla kierrossa enempää kuin tavaroiden hinnat vaativat. Rahan vieminen ei vähennä rahan määrää maassa, vaan päin vastoin, palvelee välineenä sen kasvattamisessa. Esimerkiksi hienojen kankaiden tuotannon kehitys on verrattomasti parempi väline sen saavuttamiseksi, että on mahdollisuus ostaa tavaroita ulkomaalaisilta menettämättä omaa rahaansa, kun rahan maastaviemiskielto. 03020206

    7. Mistä hyvänsä merkantilistit riitelivätkin, 1600-luvulla kulta ja hopea virtasivat Englantiin, Hollantiin, Ranskaan, missä kehittyi teollisuus ja ulkomaankauppa, ja virtasi pois Espanjasta, joka koki taloudellista laskukautta. 03020207


    FileTop o FileBottom

    Talouspolitiikan teorioita

    1. Tähän aikaan ilmestyi myös ensimmäinen systemaattinen esitys aiheena kansantalous, sen tekijä oli Antoine de Mont-Chretien (1575-1621). Hän ensimmäisenä käytti termiä poliittinen taloustiede, teoksessaan hän hyväksyi hallituksen ohjauksen teollisuudessa ja tuomiten kaupan vapauden, jota Espanja, Portugali ja Hollanti noudattivat vain omaksi vahingokseen. 03020301

    2. Klassisen porvarillisen kansantaloustieteen alullepanija William Petty (1623-1687) esitti ensimmäisenä työnarvoteorian. Poiketen merkantilisteista, jotka pitivät pääomaa tärkeimpänä voimavarana ja talouden uudistumisen tekijänä, vaurautta luovana tekijänä (vaurauden isänä) Petty ei hyväksynyt yksityisen aloitteellisuuden sääntelyä, ei koron sääntelyä ja vastusti kaikkea hallituksen puuttumista teollisuustuotantoon. 03020302


    FileTop o FileBottom

    Vapaakauppa

    1. Merkantilismia radikaalimpien teorioiden esittäjiin kuuluu Deadley North, joka ensimmäisenä laati kokonaisen tutkimuksen vapaakaupasta. North julkaisi kirjansa vuonna 1691, mainiten löydöksensä paradokseiksi. Pian tämä työ joutui kiellettyjen teosten listalle, pysyi näkymättömissä koko 1700-luvun ja julkaistiin uudelleen vasta vuonna 1822. 03020401

    2. Tässä on muutama Northin muotoilema paradoksi, jotka muodostavat Northin esittämän maailmankauppaa koskevan opin ytimen:

    1. koko maailma suhteessa kauppaan on ikään kuin yksi kansa tai väestö, ja kaikki yksittäiset kansakunnat edelleen ihmisiä yksilöinä;
    2. jos yhden maan kauppa jää toteutumatta, häviäjä ei ole vain se itse, vaan kaikki maailman maat, koska kaikki maat ovat sidoksissa toisiinsa samoin intressein.
    3. ei voi olla kauppaa, joka olisi epäedullista kansalle, sillä jos niin olisi, ihmiset jättäisivät sen, mutta missä kauppiaat ja teollisuus onnistuvat, siellä on myös väestö, josta he ovat osa, ja sekin onnistuu
    4. ihmisiä ei saa velvoittaa toimintaan ennakolta määrätyn mallin mukaan; se saattaa olla edullinen jollekin, mutta väestö ei sitä kautta saavuta mitään etua, koska se mikä annetaan yhdelle, on poissa toiselta.
    5. mitkään hallituksen määräykset eivät voi määritellä kaupan hintoja, niiden täytyy määräytyä itse; jos sellaisia lakeja on olemassa, ne muodostavat suuren haitan kaupankäynnille ja ansaitsevat [ankaran] tuomion.
    6. mikään maa ei rikastu sodalla vain työnteko ja vapaus tuottavat kauppaa ja vaurautta.
    03020402

    3. Vaurauden lähteenä North piti William Pettyn tapaan inhimillistä työtä, joka liittyi maahan tai maan muokkaukseen tai tuotannon haaroihin. Kaupankäyntiin tarvittava rahan määrä vaihtelee riippuen eri tekijöistä ja asettuu itsestään sopivaksi. Jonkin hyödykkeen runsaus markkinoilla alentaa sen arvoa. Pysähtyneisyys kaupassa ei synny rahamäärän riittämättömyydestä vaan sisäisten markkinoiden täyttymisestä tai ulkomaankaupan häiriöistä tai kysynnän heikkenemisestä. Koron määräytyminen on jätettävä yksityisten ihmisten vapaasti sovittavaksi, sillä sen korkeus, kaiken hyvän hinta, riippuu kysynnästä ja tarjonnasta. 03020403

    4. Deadley North on osoittautunut kaikkein lähimmäksi niitä näkemyksiä, joita hänen maanmiehensä Adam Smith esitti 80 vuotta myöhemmin. 03020404

    5. Erikoisin ja käsittämättömin yksityiskohta D. Northin, maailman ensimmäisen vapaakauppaidean esittäjän elämänkerrassa on hänen pitkä oleskelunsa Venäjällä, missä englantilaisilla yrittäjillä ja kauppiailla oli vanhastaan etulyöntiasema ja mistä [tämä] tutkija vastaanottavaisella sydämellä sai kaksi moraalista varoitusta. Ensimmäinen: yksityiset ihmiset tekevät omasta edustaan kaiken hyvän mittapuun ja suurella halulla ottaisivat toisilta pois oikeuden ostaa ja myydä; jokainen etu, joka edustaa jonkin yksityisen tai kaupan haaran intressiä, on epäoikeudenmukainen yhteiskunnan kannalta katsoen. Toiseksi: kaikki toimialat ovat edullisia, muuten niitä ei kannattaisi [lainkaan] harjoittaa; missä tuotanto kukoistaa, siellä on myös väestön hyvinvointia. 03020405


    FileTop o FileBottom

    Ensimmäisten Romanovien yritystoiminta

    02 Prev chapter
    0304 Kotimaankaupan tila
    0305 Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä ja hänen aikalaisensa
    0306 Jurij Krizhanitsh
    04 Next chapter

    1. Sekasorron vuosien jälkeen ei ollut vailla merkitystä ulkomaisten upseerien, ammattisotilaiden, eurooppalaisten mestareiden, teknisen henkilökunnan, kauppiaiden merkittävä läsnäolo Moskovan elämässä. Historioitsija S.F. Platonovin (1860-1933) sanoin: he tulivat tutuiksi kaikille venäläisille. Holsteinista kotoisin oleva saksalainen tiedemies Adam Oleari (1599-1671), käytyään 1600-luvun puolivälissä Moskovassa, laski lähes tuhat luterilaista tai kalvinistia, jotka olivat siellä palveluksessa tai kauppiaina. "Mitä tunteita mahtoivatkaan herättää ortodoksisessa väessä" päättelee Platonov - ortodoksien piti kuitenkin ymmärtää, ettei heillä ollut eteenpäin elämistä ilman ulkomaalaisia. 03030001

    2. Monia vuosia tarvittiin talouselämän elpymiseen Sekasorron vuosien jälkeen. Sekasorron vuosien Venäjän valtakunnalle aiheuttama brutaali vahinko käy selväksi seuraavista Moskovan valtakunnan väestötiedoista: vuoden 1500 paikkeilla - 5,8 milj.; 1550 - 8,8 milj.; 1600 - 11,3 milj.; 1650 - 11,3 milj. 03030002

    3. Kuten havaitsemme, puolessa vuosisadassa Sekasorron jälkeen väestömäärä ei lainkaan kasvanut, mikä ilmentää surmansa saaneiden valtavaa määrää. Näiden vuosien jälkeen maatalousmaan arvo aleni, autioituneen maan hinta putosi; talonpojan työ sen sijaan muuttui arvokkaammaksi. Hinnat ja talonpojan tarvitsemien lainojen korko nousivat. Talonpoikaissäädyn perinnöllisen maaorjuuden tuloksena heidän edustajiaan ei enää nähty vuoden 1613 jälkeen maapäivillä. Vapaan yhteiskunnan joukosta hävisi lähes kokonaan Venäjän maatalousväestö, ainakin 90% [60; 103]. 03030003

    18. Mihail Fedorovitshin kutsuminen Tsaariksi. Mattomosaiikki.

    FileTop o FileBottom

    Mihail Fedorovitsh

    1. Vieraantuminen eurooppalaisesta kulttuurista ja vanhanaikaiset tavat olivat tunnusomaisia 1500-luvun lopun Venäjällä. Romanovin suvun ensimmäiset tsaarit Mihail Feodorovits (1596-1645) ja Aleksej Mihailovitsh (1629-1676) edustivat vakaata konservatiivista suuntausta, vastakohtana uskonnolliselle radikalismille. Mihail Feodorovits, tasaluonteinen ja rauhallinen korkein hallitsija, ei sietänyt mitään liioiteltua ja oli ehkä Moskovan ainoa täysin raitis, tupakoimaton ja juopottelua sietämätön henkilö. Tsaarin rahavaroja hän hoiti taloudellisesti kuten omiaan. 03030101

    2. Mihail Romanovin ehdokkuutta tsaariksi esitti, kuten tiedämme, kasakkapäällikkö, Donin alueen atamaani, häntä kannattivat virkamiehistö ja kaupunkilaisväestö. Mihail Feodorovitsh symbolisoi aateliston ja kaupunkien kauppiassäädyn valtaa: nimenomaan nämä säädyt puolustivat yksityistä omistusoikeutta, yrittämisen vapautta, toisin sanoen Venäjän porvarillista kehitystapaa, Euroopan luterilaisten ja kalvinistitsten uudistajien tapaan. 03030102

    3. Venäjän rauhanomainen kehitys tapahtui kaupankäynnin kautta, vilkkainta se oli Arkangelin ja Astrakaanin suunnalla. Vain viljasta valmistetun viinan tuonti kiellettiin, sen ollessa valtion monopoli Iivana III ajoista lähtien, samoin Kiinasta tuodun tupakan, jonka polttaminen oli Mihail Feodorovitshin aikana ankarasti kielletty. Sen sijaan aluksi Vasilij Starkov vuonna 1638 Venäjän suurlähettiläs mongolialaisessa Altin-kaanin hovissa toi Kiinasta teetä lahjana tsaarille. Merkittävä askel ulkomankaupassa oli ankara tervan tuonnin rajoitus: Ilman tsaarin lupaa ei tervaa saanut tuoda merten takaa. Ensimmäisen Romanovin argumentti oli, että ulkomaalaiset tuovat raakaa pikeä tervana ja voitelevat sillä köydet ja köysikauppa Venäjällä kärsii, mestarit muuttavat alalta ja köyhältä väeltä häviää elinkeino. 03030103

    4. Nuori tsaari tuki taitavasti ulkomaisia kauppiaita, erityisesti kahden suuren kauppiasmaan edustajia, englantilaisia ja hollantilaisia. "Hollantilaiset tulevat yleensä Moskovaan ja vievät leivän englantilaisten suusta, kertoo englantilainen Collins. Heitä on paljon enemmän ja ovat varakkaampia kuin englantilaiset, eivät kaihda mitään keinoja päämääriinsä pyrkiessään, hankkiutuvat kaikkialle, missä etua on saatavissa. Venäjällä heitä kohdellaan paremmin kuin englantilaisia, koska he kantavat lahjoja pajareille ja sillä tavoin hankkivat heidän suojelunsa." Venäjällä asuva hollantilainen P. Massa puolestaan kirjoittaa raportissaan, että "Moskovan ruhtinaat tietävät kyllä totuuden kaupankäynnissä englantilaisten kanssa, joista tsaarille ei 50 vuoteen ole ollut mitään etua, samalla kuin hollantilaisilta kuluu vuosittain merkittäviä summia tullimaksuihin" saatavissa. Venäjällä heitä kohdellaan paremmin kuin englantilaisia, koska he kantavat lahjoja pajareille ja sillä tavoin hankkivat heidän suojelunsa." Venäjällä asuva hollantilainen P. Massa puolestaan kirjoittaa raportissaan, että "Moskovan ruhtinaat tietävät kyllä totuuden kaupankäynnissä englantilaisten kanssa, joista tsaarille ei 50 vuoteen ole ollut mitään etua, samalla kuin hollantilaisilta kuluu vuosittain merkittäviä summia tullimaksuihin". 03030104

    5. Mihaikl Feodorovitshin hallitusaikaan osuu käsiteollisen yritystoiminnan synty, sen toimiminen pientavaratuotannon perinteen mukaan ja liittyminen orgaanisesti ja historiallisesti syntyneeseen kehityskulkuun. Vuonna 1649 poistettiin englantilaisten kauppiaiden kaupalliset etuoikeudet, jotka Iivana Julma oli heille myöntänyt. 03030105

    6. Tärkeää osaa kehityksessä näytteli siirtyminen arabialaisiin numeroihin, koska vanha venäläinen numerojärjestelmä, aikoinaan Bysantista tuotu, oli varsin epämukava: jokaiselle yksikköryhmälle, sadoille ja tuhansille, oli oma erityinen merkistönsä. Kymmeniä tuhansia, esimerkiksi, nimitettin pimeyksiksi, ja satoja tuhansia, jotka harvemmin esiintyivät yrittäjien kaupallisessa käytössä, nimitettiin luonteensa mukaan nevednjiksi (tietämättömiksi). 03030106

    7. Venäjällä syntyy kangaspainatusten tuotanto (värien väkevöittäminen tpahtuu käyttäen kasviperäisiä öljyjä), ja leviää venäläisten piirrosten käyttö, auringonkukka, ruiskukka, mustikka, liitettynä varpupunokseen ja koristeltuna runsaalla lehvästöllä. 03030107

    8. Juuri nämä välivuodet avaavat, V.O. Kljutshevskin määritelmän mukaan seuraavan kauden Venäjän historiassa uutena asutuksen yleisvenäläisenä momenttina, keisarillis-aatelisena, maaorjuuden aikana, maanviljelyn ja tehdasteollisuuden, alueellisen kiteytymisen kautena, niiden liittyessä Venäjän yhteyteen. 03030108

    9. Romanovien pääsy tsaarin asemaan Hajaannuksen ajan jälkeen merkitsee jakaantumista Venäjän ortodoksisessa kirkossa, alkaen vapaalla Novgorodin alueella strigolnik liikehdinnällä (1382-1487), jonka kannattajat rohkenivat leikata partansa ja viiksensä (стригать - leikata). Nämä olivat kirjoitusten suhteen ensimmäisiä vapaita venäläisiä ajattelijoita, eivät kieltäytyneet ortodoksisesta paastosta ja rukouksesta, mutta rohkeasti tuomitsivat lahjomisen ja bordellit silloisen papiston piirissä. He eivät tunnustaneet kirkon palveluksessa olevien oikeutta olla välittäjinä Jumalan ja ihmisten välillä, koska näkivät heidät vain tavallisina synnin turmelemina ihmisinä (nämä ihmiset ovat juoppoja ja esiintyvät ja juovat juoppojen seurassa). Uskonnollinem radikalismi jota esiintyi ortodoksisissa muodoissa, demokraattisen kirkon saarna, ahneuden ja pappien pöyhkeyden tuomiten, siirtyi silloin Moskovaan ja muihin suuriin Venäjän keskuksiin, pyrkien kohottamaan uskonnon yleistä hengellistä puolta. 03030109

    10. Venäjän tsaarin (ja ennen häntä koko Venäjän maan suuriruhtinaan) itsevaltias tahto ei piitannut mistään juridisista normeista hänen valtansa ylitse. Tsaari ei jakanut oikeuksiaan minkään valtiollisen säädyn kanssa. Ei vain kielletty kaupunkien kauppa- ja teollisuusväestön siirtymistä muihin säätyihin, vaan myös siirtyminen paikkakunnalta toiselle. Väestön valtaosan elinkeino myös kaupunkioloissa oli edelleen maatalous kun ei ollut olemassa mitään siedettäviä liikenneyhteyksiä. Venäjän kaupallisen ja teollisen väestön piirissä läänityslaitoksen oloissa ei ollut olemassa keinoja eivätkä voimat riittäneet kilpailussa varakkaiden ulkomaisten yhtiöiden kanssa. 03030110

    11. Kuitenkin käsitys, että Moskovan Venäjä olisi pelkästään maatalousvaltainen, eikä siellä olisi juurikaan kauppaa, on virheellinen. Riikalainen kauppias de Rhodes, käytyään Moskovassa 1653 huomauttaa: 03030111

    12. "Kaikki päätökset tässä maassa tähtäävät kaupankäyntiin ja vaihdantaan; kaikki täällä, ylimmästä alimpaan ajattelevat vain, pyrkivät vain rahavarojaan lisäämään. Tässä suhteessa Venäjän kansa on toimeliaampi kuin kaikki muut yhteensä. 03030112

    13. Toinen matkailija 1600-luvulta, Kilburger, todistaa: 03030113

    14. "Kaikki Moskovan asukkaat, alkaen merkittävimmistä viimeisiin rakastavat kaupankäyntiä; Moskovassa on enemmän kauppoja kuin Amsterdamissa tai koko muussa maassa. Jokaiselle tavaralajille, parhaista heikoimpiin, on erityiset kadut ja markkinat" [59; 87-88]. 03030114

    15. Ilmeisesti tällainen arvio antoi F. Engelsille (1820-1895) aiheen myöhemmin todeta, että "venäläisen kauppiaan jälkeen kolmella juutalaisella ei ole mitään tekemistä".[65; 148]. 03030115


    FileTop o FileBottom

    Ulkomaiset yrittäjät

    1. Sotilaallisten tarkoitusperien vaatiman metalliteollisuuden nousun aikaansaamiseksi Venäjä turvautui ulkomaalaisten apuun. Hollantilainen Andrew Vinius (?-1652) harjoitettuaan mittavaa viljakauppaa Arkangelissa sai 1732 hallituksen lainan ja alkoi rakentaa talo- ja vasaratehdaskompleksia Tulan ja Kashirskin tehtaille, sitoutuen valmistamaan valtion laskuun halvennetuin hinnoin tykkejä, ammuksia, aseiden piippuja ja musketteja. Näin perustettiin ensimmäiset asetehtaat, jotka siirtyivät vuonna 1648 F. Akemyn ja P. Marselisin omistukseen. Vuonna 1646 Vinius ylennettiin aatelisarvoon metalliteollisuudessa saavuttamansa menestyksen ansiosta. Tehtaille omistettiin kokonainen hovipitäjä (dvortsovaja volostj) ja (näin) laskettiin tehtaille maatalouden piirissä perusta, joka myöhemmin laajeni. Ennen Viniusta käytettiin teollisiin tarkoituksiin Ruotsista korkeaan hintaan hankittua rautaa. Tulan tehtaat ottivat käyttöön ensimmäisenä paljon halvemman venäläisen raudan. 1700-luvun alkuun mennessä Venäjällä oli kymmenkunta tällaista tehdasta. 03030201

    2. Vuonna 1644 annettiin hampurilaisen kauppiaan Peter Marselisin (?-1672) poikiensa Leontien ja Christianin kanssa johtamalle yhtiölle oikeus rakentaa rautaa raaka-aineena käyttäviä tehtaita Olonetsin (Äänisen) alueelle, Kostromaan, Vage ja Sheksna jokien varrelle. Marselis tuotti tunnetun venäläisen historiallisen koulukunnan ekonomistin I.M. Kulisherin (1878-1934) antamien tietojen mukaan valtiovarain hallinnolle 20 tuhatta puudaa tankorautaa, 5 tuhatta tonnia levyrautaa, 6 tuhatta tonnia ammuksia, 20 tykkiä sovituilla valtiovarain hallinnon hinnoilla. Marselisin tehtailla oli kolme masuunia ja kymmenen ahjoa[59;90]. 03030202

    3. Marselisin vävy F. Akemy, malmintuottaja ja tehtailija kutsui Hollannista muutamia satoja mestareita: valajia, lukkoseppiä, aseseppiä ja opetti venäläisille mestareille uusia taitoja mitään heiltä salaamatta: tämä oli ulkomaalaisille tärkeä velvollisuus. Akemyn tehtaat tuottivat valtiolle tinaa, johtimia, tykkejä, ammuksia ym. 03030203

    4. Tykkituotanto oli pian Venäjällä niin merkittävää, että niitä tuotettiin myös vientiin. Erityisesti Hollantiin, akateemikko S.G. Strumilinin antamien tietojen mukaan vuonna 1646 vienti oli 600 tykkiä. 03030204

    5. Vuonna 1635 "tykkimestari" Elisei Koet, ruotsalainen Venäjän tsaarin palveluksessa, sai tsaarilta lupakirjan ja oikeuden ostaa 16 [desjatiinaa] tyhjää maata Moskovan alueella "rakentaakseen lasitehtaan ja oikeuden myydä sen tuotteita tullitta viidentoista vuoden ajan ja kiellon, etteivät muut saa rakentaa tällaisia tehtaita". 03030205

    6. Koko 1600-luvun mittaan tällaisia yrityksiä syntyi Venäjällä yli tuhat [65; 20], niissä käytettiin työvoimana sopimuspohjaisesti talonpoikia, valtion torppareita, jotka sitoutuivat toimimaan valtion alaisuudessa ja valtio velvoitti heidät toimimaan ulkomaalaisten yritysten palveluksessa. 03030206

    19. Kuvio: Moskovan katedraali kompleksi, miniatyyri 1500-luvulta.

    7. Tuotannon organisointi oli eurooppalaiseen tasoon verrattuna takapajuista. Moskovan Venäjältä, luontaistalouden tapojen mukaan periytyi tapa maksaa palkka ei kokonaan rahassa vaan tietyiltä osin elintarvikkeina: "Seppä Trofimka Antonov valmistaa kaikenlaisia pikku esineitä; hänelle maksetaan päivässä kymmenen kuparialtinia, ja vuodessa myös neljännes ruista ja puuta suolaa" [59; 90]. 03030208


    FileTop o FileBottom

    Aleksei Mihailovitsh

    1. Luonteeltaan hiljaista Aleksei Mihailovitshia aikalaiset pitivät pehmeänä ja helläluontoisena: "vihapäissään ei mennyt pitemmälle kuin että jalkaansa polki ja nyrkkiä pöytään iski" [74; 39]. Ensimmäiset Romanovit olivat aktiivisia osallistujia Venäjän sisä- ja ulkomarkkinoilla. 03030301

    2. Oman koulunsa taitavia ja kokeneita venäläisiä metallialan mestareita varten loi pajari B.I. Morozov (1590-1662), tsaari Aleksei Mihailovitshin kasvattaja ja ystävä. Hän oli mukana laatimassa "Lakikokoelmaa" (Sobornoe Ulozhenie). Pavlovskin tehtaaseensa Moskovan lähistöllä Morozov rakensi myllyn, jossa vesivoimalla takoi rautaa. Ulkomailla saamansa kokemuksen avulla [tämä] yrittäjä käytti sitä teollisuusyrityksissään Nizhnyj Novgorodin alueella, missä tuotettiin potaskaa (engl. pot - astia + ash - tuhka) ulkomaille vientiä varten. Tätä valkeaa rakeista ainetta käytettiin lasin valmistuksessa, nestemäisenä saippuana, värjäyksessä. Kaikki mainitut tuotannonalat kehittyivät Euroopassa voimakkaasti, ja vuonna 1608 kiellettiin lailla värjäämättömien villatuotteiden vienti Englannista; Hollannista kutsuttu kokenut värjääjä opetti tämän taidon englantilaisille siinä määrin perusteellisesti, että naapurivaltiossa kankaanvärjäyksestä tuli monopoli. Ulkomailla yleensä pidettiin venäläistä potaskaa parhaana sen hyvien ominaisuuksien ansiosta; itse kauppiaiden käsityksen mukaan paras potaska valmistettiin Morozovin tehtaissa. 03030302

    3. 1600-luvulla levisi kokemus kotimaisen kaupan ja teollisuuden pääoman sijoittamisesta, sen investoiminen tuotantoon, mistä todistavat kauppiasryhmän Moskovaan perustama suuri tekstiilitehdas, jonka johdossa oli V. Shtshegolin, Kazaniin suuryrittäjä M. Miklajevin "tovereineen" perustama tekstiilitehdas, joka käytti pellavaa, ja tuotti paperitarvikkeita, kauppias I. Zatrapeznovin omistama pellava- ja paperitarvikkeita tuottava tehdas Jaroslavlissa, pellavatuotteiden ja purjeiden tuotantoon paikallisen kauppiaan A. Gontsharovin, A.S. Pushkinin puolison isoisän isän perustamat suuryritykset Kaluzhkin alueella [65; 23]. 03030303

    4. Mutta merkittävämpiä kooltaan ja innoitukseltaan olivat tsaari Aleksei Mihailovitshin itsensä teollisuuslaitokset. Käytännön toimissaan ei tsaari enää ollut hiljainen, vaan yritteliäs, ekspansiivinen, ei sietänyt viivytystä, hänellä oli poikkeuksellisen paljon liikemiesmäistä terävyyttä. Hallitsijan sinnikkyys herätti yritteliäisyyttä yhteiskunnassa. 03030304

    5. Romanovin dynastian ensimmäiset tsaarit kävivät omaan laskuunsa kauppaa Persian kanssa. Päätuontiartikkeleita olivat raakasilkki valtion monopolina ja intialaiset tavarat. Persiaan vietiin turkiksia, eurooppalaisia tavaroita ja muutamia maataloustuotteita. 03030305

    6. Vuonna 1667 Aleksei Mihailovitsh rahallista etua tavoitellen antoi lopulta oikeudet armenialaiselle kauppayhtiölle. Persialaiset tavarat alkoivat virrata Länsi-Eurooppaan turkkilaisen Armenian ja Vähä-Aasian kautta, huolimatta suurista uskonnollisista eroista Turkin kanssa [97; 58]. Tsaarin valtiovarain hoito päästi käsistään tärkeän rahatulojen kanavan. 03030306

    7. Kaupallinen teema, kauppiaiden matkat kaikkialla maassa otettiin huomioon kirjallisuudessa. Väsymättömään rukoukseen vajonneiden sankareiden, yöllisen valvomisen, pienten kotiaskareiden sijaan tulivat aloitekykyiset toimijat eri elämänaloilla, taloudesta ja kaupasta politiikkaan ja kulttuuriin. 03030307

    8. Paitsi potaskaa, tsaari Aleksei Mihailovitshin Moskovan lähistöllä sijaitsevissa tehtaissa tuotettiin rautaa ja tiiliä, kalkkia, mutta siellä oli myös suolakeittimöitä, lasitehtaita, nahkavalmistetuotantoa, silkkituotantoa, samettituotantoa ja mokkanahkatuotantoa. Monissa hallitsijan toiminnoissa, aikalaisten todistuksen mukaan, näkyi Aleksei Mihailovitsin naiivi luottamus "ulkomaisen mestarin tekniseen, melkein kaikkivoipaan kykyyn", josta hän odotti kaikenlaisia erikoisuuksia ja temppuja, joita Moskovan valtiossa ei ollut". Tsaarin ihmetemppujen joukossa oli yritys perustaa trooppinen hedelmäpuutarha, jopa puuvillaplantaasi Moskovan lähistölle tarkoituksella tuottaa raaka-ainetta silkki- ja puuvillateollisuudelle. Mutta Pietari Suuren (1672-1725) isä tuotatti ulkomailta myös "mestareita jotka saisivat aikaan sen, että linnut laulaisivat ja asettuisivat ja kävelisivät ja puhuisivat kuten komedianäytelmissäkin tapahtuu", tai "parhaat lapiomiehet kaivaisivat tunnelin joen alle ja vuoreen kiven sisään ja veden läpi" [59; 91]. Tunnelikaivajia Euroopasta ja Venäjältä löytyi vasta seuraavalla vuosisadalla. 03030308


    FileTop o FileBottom

    Kotimaankaupan tila

    02 Prev chapter
    0305 Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä ja hänen aikalaisensa
    0306 Jurij Krizhanitsh
    04 Next chapter

    1. Näin Venäjä otti ensimmäiset askelensa eurooppalaistumisen tiellä laajentamalla jo ennestään olemassa olevia yrityksiä kankaankudonnassa, metalliteollisuudessa, turkisten jalostamisessa, luoden läntisten mestareiden avulla tuotannonhaaroja silkki-, lasi-, paperiteollisuudessa. 03040001

    2. Tämän aikakauden kaupankäyntiä hoitelivat kauppapaikkojen monopolit ja niiden yhteenliittymät, joita muodostivat suurliikemiehet muodostaen uusia organisatorisia yksiköitä ja kauppayhtiöitä. Kasvava kauppiaskunta lisäsi välittömän tuotannon sisämarkkinoita: vuoden 1649 kauppalaissa esiintyy vaatimus, että talonpoikien olisi myytävä varastoaittojaan ja kauppojaan, suolakeittämöitään veroa maksaville kaupunkien ja kauppakeskittymien asukkaille, jotta "irtolaiset ja talonpojat, paitsi kauppapaikkojen ja asutuskeskusten asukkaat, eivät vain omistaisi myymättä mitään" [59; 91]. 03040002


    FileTop o FileBottom

    Kansalliset markkinat

    1. Tämä vaatimus houkutteli esiin 1700-luvulla merkittävästi kasvavaa maataloustuotteiden kauppaa. Kun maatalousmaata raivattiin lisää etelässä ja idässä, samalla ilmestyi uusia teollisuusalueita, jotka eivät itse tuottaneet viljaansa kaupunkien kasvaessa. Tavaratuotannon kehittyessä tavaroihin liittyvä rahatalous voimistui. Monet talonpojat vapauduttuaan peltotöistä ryhtyivät harjoittamaan käsityötuotantoa, tuottaen kangasta, vaatteita, jalkineita, astioita, maataloustyökaluja ym. Maatalousalueilla kuten myös kaupungeissa syntyy valtava pienten markkinoiden ja kauppojen verkosto. 1600-luvulla ilmestyy pienten käsityötuotteiden välittäjien joukko. 03040101

    2. Huolimatta kiellosta "Katedraalilaissa" vuodelta 1649 koron vastaanottamista kierrettiin käytännössä: laina-asiakirjaan merkittiin myönnettyä lainaa juuri korkoprosenttia suurempi summa [65; 13]. 03040102

    3. Hallitus pyrkiessään maksattamaan kaikilla kauppiailla veroa valtionvarain virastoon kamppaili 1600-luvulla järjestelmän ulkopuolisen kaupanteon ja kulkukaupan kanssa. Mutta kaupan säätelyssä turvauduttiin yksityiseen etuun, yksityiseen omistusoikeuteen ja lähtökohtana oli tavaran arvo, mutta huolimatta monista kielloista paperitasolla voitiin I.M. Kulisherin mukaan ostaa risukimppuja ja havuja talliin, oravannahkoja, vihanneksina vahaa tai norsunluuta, vyönä nahkaremmiä ja montaa muuta" [59; 92]. Monet kauppamiehet valitsivat itselleen edullisempia kauppapaikkoja: kauppapaikat olivat yksilöllisessä hallinnassa. 03040103

    4. Yhtenäisten kansallisten markkinoiden olosuhteissa muuttuivat markkinatapahtumien tyyppiset tapahtumat voimakkaasti ja niillä oli välitön vaikutus laivanrakennuksen ja merenkulun kehitykseen. Arkangelista tuli 1500-luvun viimeisten vuosien aikana keskeytyksettä toimiva keskus. Sinne tuli kymmenittäin englantilaisia, hollantilaisia, hampurilaisia ja muita laivoja, joiden lasteina oli länsieurooppalaista tavaraa. Monet pohjoisen ja keski-Venäjän kaupunkien kauppiaat muuttivat tänne vakituisiksi asukkaiksi. Tavaraa toimitettiin vesitse Vologdaan ja Vologdasta talvella rekikyydillä Jaroslavliin, Rostoviin, Moskovaan ja muihin kaupunkeihin. Venäläiset kauppiaat toimittivat tavaraa talvella Vologdaan toimitettavaksi keväällä ja kesällä laivoissa Arkangeliin. 1760-luvulla syntyi kanavaprojekti, joka yhdisti Vienanmeren Volgan kautta Moskovaan lännen ja idän välistä transitokauppaa varten. 03040104

    20. Arkangelin kaupunki, 1600-luku

    FileTop o FileBottom

    Venäjän markkinat ja kaupungit

    1. Kazanin häviön ja Arkangelin kaaninkunnan voiton jälkeen suurimmaksi kauppakeskukseksi tuli Nizhnij Novgorod, koko Itä-Venäjän varastopaikka. Vanha Makarevsk, jonka markkinat oli perustettu 1525, avautuu nyt tärkeimmäksi kaupanvälityspaikaksi eurooppalaisen Venäjän ja Siperian välillä. Mihail Feodorovitsh vahvisti 1641 tsaarin lupakirjalla Makarevskin luostarille, eräälle arvostetuimmista, tullinkeräysoikeuden. Lähellä pyhää Makariusta ja Vetlugaa oli Kitezhin kaupunki, jonne kesäkuun lopussa keräytyi tuhansia pyhiinvaeltajia viettämään suurta Kitezhin juhlaa. Tähän aikaan täällä oli myös aktiiviset markkinat. 03040201

    2. Mutta eurooppalaisen Venäjän eikä vain Siperian tärkein kauppakeskus Buharan ja Kiinan kaupassa oli 1600-luvulla Irbitskin markkinat, lähellä Verhoturjaa. 03040202

    3. Suurimmaksi ja väkirikkaimmaksi kauppakaupungiksi, jonne persialaiset, tataarit, buharalaiset, induslaiset, armenialaiset matkustivat, nousi Astrakaani. Paroni Maierberg Astrakaanissa käytyään päättää kertomuksensa "Matka Moskovaan" sanoin: 03040203

    4. 3000 virstan jälkeen Volga joki liittää vetensä myötäjäisineen sen ikuiseen isäntään Kaspian mereen. Se tuo tullessaan armenialaisilta, midjalaisilta, parthilaisilta, persialaisilta ja induslaisilta lähetyksen venäläisten sen haltuuun uskomia kallisarvoisia turkiksia, sopulin-, kärpän-, näädän- ja ilveksennahkoja ja vie mennessään erilaisia pellava-, puuvilla- ja silkkikankaita, hopeabrokadia, mattoja, raakasilkkiä, koristeltuna eri värein, rubiineja, jalokiviä, helmiä, raparperia, Persiassa karkaistuja levyjä ja paluulaivoilla se vie näitä vastaan virtaaville Oka- ja Moskova-joille, aina itse Venäjän pääkaupunkiin Moskovaan saakka.[59; 92-93]. 03040204

    5. Mutta jos uuden dynastian hallitsijat kiinnittivät huomionsa kirkollisten asioiden hoitamisessa kreikkalaiseen Bysanttiin, teknisissä ja sotakysymyksissä Länteen, niin sadat, tuhannet venäläiset, virkamiehet ja kauppiaat ja teollisuuden harjoittajat ryntäsivät kivien ääreen Ermakovin jäljissä avatakseen Siperiassa, kuten 1600-luvun lopulla sen ilmaisivat, erilaisia lahjoja ja luonnon antimia, uusia luonnon tuotteita ja tyyppejä, kenenkään kulkemattomia jättiläiskokoisia alueita, majesteettisia jokia, uudenlaisia eläimiä ja kasveja, ennennäkemättömiä kivilajeja ja mineraaleja, tuntemattomia kansoja ja kieliä. Tämän tekee mahdolliseksi jo ennen Pietari I vallinnut elinkeinovapaus, oikeus kenen hyvänsä toimia ammatissaan ilman epäilystä. 03040205

    6. Yhtenäiset yleisvenäläiset markkinat, joiden keskus oli Moskovassa, yhteyksin kaikkiin kaupunkeihin, ottavat Siperian huomaansa, ja vuodesta 1654 Vähävenäjä on liitettynä Moskovaan. 03040206

    7. Suuria asutusalueita perustettiin, nopeasti syntyi kaupunkeja: Tomsk (1604), Eniseisk (1620), Yakutsk (1632). Maantieteilijä, arkkitehti S.U. Remezov (n 1662-1720) kaikkinäkevän Evankeliumin silmän valossa piirsi puoliympyrän Siperian kaupunkien ja linnoitusten ympärille, linnoitusten Tyumen, Tara Pelym, Berezov, Surgut, Narym, Ket, Kuznetsk, Selenga, Argun. Ja alapuolella 'suurteräksinen', nimekäs Tobolskin kaupunki, idän portti, lumen valtakunnan ja painostavan Aasian esikartano Lukomorja. Täältä lähtivät atamaani Perfilin retket Vitimiin ja Shilkuun, Jakutian Pojarkovaan, Habaroviin Amurin varrelle aina suurelle valtamerelle, Dezhneviin (edelleen Beringiin), tälle kaikelle kuuluu mitä suurin kunnia maantieteellisten löytöretkien takia Kolumbuksen jälkeen, nimenomaan läpikulkutiestä joka yhdistää vanhan ja uuden maailman. 03040207


    FileTop o FileBottom

    Semjon Dezhnev

    1. Venäläisten yrittäjien käyttämät tiet itään on esitetty oheisessa karttakuviossa. Pioneerit työntyivät [näitä pitkin] Siperiaan ja pitkin pohjoisia rantoja. Eräs ensimmäisistä uskalikoista oli Semjon Ivanovitsh Dezhnev (n. 1605-1673), kotoisin Suur-Ustjugista. Hän oli valtion palveluksessa Tobolskissa, sitten Lenan varrella, Jakutskissa, ja 1648 suuntasi yhdessä F. Aleksejevin (Popovin) kanssa Kolymin joen suusta Tyynelle merelle, kiersi Tsuktsien niemimaan ja löysi Aasian ja Amerikan välisen salmen. Hän kulkee ennestään kenenkään tuntemattoman salmen läpi, tulee Anadyrin suuhun saakka, menetettyään laivansa ja matkatoverinsa. Dezhnev rakentaa talvehtimiskojun ja asuttaa uusia maa-alueita vuoteen 1659 saakka. Paluumatka Lena joelle kestää kolme vuotta. Syyskuussa 1664 Dezhnev saa Moskovassa palkkansa, Kazakstanin atamaanin arvonimen ja tietyn rahasumman siitä että näin toimitti tsaarin hoville omaisuutta - mursun hampaita ja turkiksia. Palveluvuosinaan Dezhnev toimitti valtiolle 280 puutaa kalanhampaita hintaan 60 ruplaa puuta ja turkiksia, joista oli tuloa valtiolle 17340 ruplaa. Siihen aikaan se arvoltaan vastasi 300 000 puutaa ruista tai 530 000 puutaa kauraa 19 vuoden löytöretkistä korvasi Dezhnevin vaivoja, hänen saatuaan 20 haavaa, maksamalla 128 ruplaa 50 kopeekkaa. Tämä summa tuntui Siperian osastosta niin suurelta, että virkamiehet päättivät tarkistaa sen keisari Aleksei Mihailovitshilta. Itsevaltias vahvisti summan. Vuosittain Dezhnev sai valtion kassasta 5 ruplaa rahaa, 5 ämpärillistä ruista ja 4 ämpärillistä ohraa. 03040301

    21. Venäjän taloudellinen kehitys 1600-luvulla

    FileTop o FileBottom

    Jerofei Habarov

    1. Toinen Ustjugasta kotoisin oleva, kauppamies Jerofej Pavlovitsh Habarov (n 1610-1667) ja veljensä Nikifor muuttivat Ural-vuorille, Mangazeihin saakka. Lena joen varrella käy riistakauppaa, pääsee jaloilleen. Vuonna 1649 järjesti ansaitsemillaan varoilla ensimmäisen retken Amurin alueelle, Dauriaan, laati kuvan Amurista. Kutsuttiin Moskovaan, Habarovskiin, saa tsaari Aleksei Mihailovitshilta nimityksen pajarin pojaksi, mutta tämä kunnia ei pelasta häntä vankeudelta toisen Amurin alueelle tehdyn retken aiheuttamien maksamattomien velkojen takia. Vuonna 1667 Habarovilta kielletään kolmas retki omalle alueelleen, ja yrittäjä saa levon itse perustamassaan Habarovkan kylässä. 03040401

    2. Vaikeat kohtalot eivät estäneet pioneereja, turkisyrittäjiä ottamasta yhteyttä paikalliseen väestöön ja saattamasta heitä yhteyteen valtion 'korkean käden' kanssa. 03040402


    FileTop o FileBottom

    Dmitrij Tumashev

    1. Virkamiehet, venäläiset kauppiaat ja teollisuusmiehet eivät vain hakeneet Siperiasta voittoa, soopeleita, hopea- ja kultamalmia, vaan myös perustivat asutusta, levittivät viljelystä Jenisein ja Lenan varrelle, rakensivat tehtaita Altain länsisiperialaiseen osaan, humalanviljelyä, aloittivat Siperiassa tupakan kasvattamisen, hankkivat Mangazein markkinoilta kiinalaista teetä, etsivät tuntemattomia mineraaleja. Esimerkiksi vuonna 1620 eräällä Jenisein alueella laskettiin olevan 249 teollisuudenharjoittajaa, enimmäkseen Syrjanista ja Komista. 03040501

    2. Vuosien 1666-1670 asiakirjoissa "Malmeista ja jalokivistä, joita on löydetty Verhoturskin ja Tobolskin alueella" mainitaan vähemmän tunnettu kuparimalmilaji, jota metallinsulattaja Dmitrij Tumashev oli löytänyt ja oli tarkoitettu "korkealle hallitsijalle" ja johti siihen, että "hän matkusti Siperiaan etsimään malmia, ja etsi värillistä kiveä, vuorilta valkeata kristallia, ametisteja ja vihreitä ja keltaisia topaaseja; pyysi hallitsijalta armonosoitusta itselleen, Dmitrille ja päästämään hänet pois Moskovasta Siperiaan Verhoturiaan pitkäaikaiselle retkelle etsimään kulta- ja hopeamalmia ja jalokiviä niiden esiintymisalueilta ja matkustamaan Tobolskiin ja vapaasti Verhoturnan alueilla. 03040502

    22. Siperia 1600-luvulla

    3. D. Tumashev löysi ensimmäisenä murzinin jalokivet, enemmän kuin sata vuotta ennen Tartarin veljesten ilmestymistä Uralille. Tämä yrittäjä ilmoitti myös tsaarille, että oli löytänyt "hiottavaa kiveä, ja että tämä kivi sopii kaikkeen jalokivituotantoon, ja tätä kiveä hän louhi 10 puutaa". Pioneerit esittelivät mineralogisia löydöksiä ei vain Moskovassa, vaan myös siperialaisille johtohenkilöille: Virkamies Grishka Shadrinin lähetti viisi puutaa sinistä maalia; kasakka Ivashko Fomin toi mukanaan puolitoista puutaa kiillettä ja nimeämätön kasakka, joka oli lähetetty Hatangu-joelle tarkastamaan tulta huokuvaa vuorta, keräsi siellä vaadittua ammoniumia. 03040504

    4. Ennen muuta, päästyään kaukaisesta Siperiasta, Uralilta Tyynelle merelle kaikkiaan 50 vuodessa, Moskovan tsaarit vaativat itselleen valikoiman parhaita tai harvinaisia nyljettyjä sopulinvuotia, määräsivät: Mangazein alueella on pyydystettävä niin ja niin paljon hyviä mustia soopeleita ja yhtä paljon valkeita [59; 88-89]. 03040505


    FileTop o FileBottom

    Maan suola

    1. Eräs tuotannonhaara, jossa suuret pääomat 1600-luvun Venäjällä olivat jatkuvasti käytössä oli suolan tuotanto ja kauppa. Stroganovin erittäin tunnettu kauppahuone syntyi 1400-luvulla (noin 1430 sen suolankeittäjät kuumensivat jo keittimiään Usolki joen rannoilla, ja Permin komilaisten kyläasutus paikalla oli alun perin nimeltään Соль Камский (Kaman Suola), myöhemmin Соликамский (Solikamskij), alun perin se vakiintui suolan tuotannossa, mutta sittemmin ottaa ohjelmaansa rautateollisen ja takomo-toiminnan, turkistuotannon ja kalateollisuuden. 03040601

    2. Käsityö ja teollisuustoiminta keskittyivät ulkomaalaisten, silloisten suuryrittäjäkapitalistien käsiin. Esimerkiksi ulkomaalaisen Mihail Gurievin varoilla syntyi Jaikassa kaupunki nimeltä Guriev, jossa oli kalateollisuutta, jossa työskenteli elintarviketeollisuustyöntekijöitä: suolantekijöitä, savustajia, mädinkäsittelijöitä, joita auttoivat kalastajat, vedenkantajat kirvesmiehet, tiilityöläiset ja metallityöläiset. Kaupunki Jaikan varrella maksoi sen perustajalle 289942 ruplaa 1 altynin 5 rahaa kaikkiaan [59; 89]. 03040602

    3. Usoljen kaupunki Volgan varrella, oli toisen ulkomaalaisen, Nadeja Sveteshnikovin lempilapsi, hänen organisoituaan sinne suolankeittämön. 03040603

    4. Suolantuotantoteknologiaa kehitettiin erikoistyökaluilla, joilla voitiin porata yli 100 metrin syvyyteen. Suolantuotanto keskittyi pieniin keskuksiin, suolaa kuljetettiin kaikkialle Venäjälle, ja näin tuli samalla mahdolliseksi liikenneväylien kehitys, kauppavaihto alueiden välillä. 03040604

    5. Kun paikallinen ulkomaalainen yrittäjä Duman kirjuri Nazarij Tshistij musketöörien käytön loputtua ja malminetsinnän vilkastuttua ehdotti hallitukselle tärkeimpien välittömien verojen vaihtamista suolatulliin, sen arvo nousi vuonna 1646 nelinkertaiseksi. Suolaa myytiin paljon vähemmän: tuhat puutaa halpaa kalaa, joka oli köyhän väen perusruokaa paaston aikana, mätäni Volgan varrella. Hallitukselle koitui tappiota, ja suolatullin keksijä Nazarij Tshistijn kapinalliset surmasivat vuonna 1648. 03040605

    6. A. Olearij muistutti olleensa todistajana, kun väki hyökkäsi Kremlissä asuneen duuman kirjurin, hallituksen päämiehen ja tsaarin langon B.I. Morozovin kimppuun tämän kätkeydyttyä saunavihtojen alle. "Hullaantunut väkijoukko hyökkäsi taloon, kiskoi Nazarijn vihtojen alta raahasi hänet jaloista alas pihaportaiden alle, tökki sauvoilla hengiltä, hänen päänsä oli niin pahoin murjottu, ettei häntä enää tunnistettu. Sitten hänet raahattiin lantakasaan ja hänen päälleen heitettiin muutama laatikollinen lantaa" [70; 383]. 03040606

    7. Itse pajari B.I. Morozov pelastauduttuaan sinä päivänä juoksemalla karkuun, mutta väkijoukko tuhosi hänen suurenmoisen palatsinsa Kremlissä, pirstoi ja varasti hänen omaisuutensa. "He rankaisivat sellaisella raivolla, todistaa A. Olearij, että eivät säästäneet edes pyhiä ikoneja, joita väki tavallisesti suuresti kunnioitti, repivät niistä helmikoristeet ja jalokivet ja heittivät sitten pihalle" [70; 362]. 03040607

    8. Vuoden 1648 alussa suolavero poistettiin. 03040608

    9. Mutta sitä mukaa kuin turvallisuus valtakunnan keskustassa, koillisosassa kasvoi, kauppa ja teollisuus alkoivat kehittyä kylissä ja maaseudulla. Kauppaa ja teollista toimintaa harjoittavan väestön ja vapaalle kehitykselle hallitus puhtaasti fiskaalisin perustein asetti esteitä, rajoittaen kaupankäynnin tiettyihin pisteisiin, pääasiassa kaupunkeihin sen vuoksi, ettei se pystynyt seuraamaan kaikkea toimintaa. Kauppapaikkakunnat pyrkivät ottamaan vallan käsiinsä. Esimerkiksi Novgorodin pajarit saivat määräyksen kaupan rajoittamisesta suhteissaan Ruotsin kanssa 1620-luvulla: "määrätään kauppiaille, että heidän on ensin matkustettava Sveiskin puolelle ja käytävä siellä kauppaa, mutta ei käydä kauppa kylissä ja maaseudulla; ja meidän puolella Sveiskissä Venäjän ja Saksan alamaisten kanssa käytävä kauppaa Novgorodissa, Laatokalla, mutta ei kylissä eikä maaseudulla, jotta emme siten menettäisi tullimaksujamme " [18; 285-286]. Oli kiellettyä myös vapaa yksityinen kaupankäynti turkiksilla. 100> 03040609

    10. 1600-luvun puolivälissä tapahtui kampanja käytössä olevien vaakojen vaihtamiseksi uusiin, joiden mallit olivat saatavissa valtion toimesta. 03040610


    FileTop o FileBottom

    Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä ja hänen aikalaisensa

    02 Prev chapter
    0306 Jurij Krizhanitsh
    04 Next chapter

    1. Aktiivisia ja järkeviä toimenpiteitä Venäjän teollisuuden tuotantokyvyn kehittämiseksi teki A.L. Ordin-Nashtshokin (1605-1680) ollessaan Pskovin kuvernöörinä. Antaakseen mahdollisuuden vähempivoimaisille venäläisille kauppiaille toimia riippumattomina ulkomaalaisista, vapauttaen heidät tarpeesta turvautua rahanlainaajiin, antaen heille lainoja, Ordin-Nashtshokin ehdotti parhaille Pskovin kauppiaille että he harjoittaisivat kauppaansa ja teollisuuttaan zemstvon (paikallishallinnon) kodasta saaduilla rahoilla. Vuonna 1667 Ordin-Nashtshokin esitti ajatuksen ja myös toteutti sen Novgorodin hallinnossa, että parhaita pienkauppiaita tuettaisiin kaikkialla Venäjällä. Hallinto esimerkiksi suositteli vastustamaan ulkomaisia kauppiaita varastoimalla venäläistä kauppatavaraa, muodostamaan sellaisia yhtiöitä, joista pskovilailla kauppiailla oli kokoemusta. Tämä asiakirja antoi ulkomaisille yrittäjille mahdollisuuden tehdä kauppaa vain rajaporteilla, mutta kaupungin sisäpuolen toreille he pääsivät vain erikoisluvan esittämällä ja maksamalla 10% erityistä kauttakulkutullia. Novgorodin hallinto määräsi jyrkän korotuksen ulkomaalaisten maksamille tulleille (nousu 7-8 prosentista 21 prosenttiin). Hallinnossaan Ordin-Nashtshokin ehdotti yhtä yleistä toimenpidettä, jonka perusteella kaikkien itsevaltiaan Venäjän kaupunkien kaupallinen ja teollinen väestö saisivat vapautuksen monista määräyksistä ja syrjäyttäisi niiden johtajien vaikutuksen. Hän valmisteli toimenpiteen, joka voisi toteuttaa tämän puolessatoista vuodessa, sulattaa yhteen koko maan kaupallisen ja teollisen väestön, koota uudelleen pirstoutuneen rakennuksen, organisoida siitä yhtenäinen veroa maksava sääty, joka toimi erityisessa laitoksessa, riittävän vahvana ja itsenäisenä puolustautuakseen päälliköiden ja käskyläisten painostuksessa paikallisia etuja. "Monien käskyjen ytimenä oli, että kauppiaan piti toimia käskyn mukaan, Ordin-Nashtshokin, Aleksei Mihailovitshin hallinnon uudistaja osoitti (I.I. Ditjatinin mukaan), mitä korkea hallitsija edellytti pajareiltaan; tämä määräys oli kaikkien kuvernementtien raja-alueiden kauppiaille suoja muiden valtioiden verotusta vastaan. Siinä yhdessä määräysasiakirjassa annettiin oikeus puolustautua toissäätyisiä vastaan." [18; 144]. 03050001

    2. Ensimmäinen venäläinen taloustieteilijä (V.O. Kljutshevskin määritelmän mukaan) Pietarin ajan käytännön toimien johtaja A.L. Ordin-Nashtshokin lukeutuu länsimielisiin (zapadnikit) siinä mielessä, että hänen unelmansa oli varmistaa Moskovalle pääsy Itämerelle; Tätä varten oli tarpeen vetäytyminen Riianlahdelle ja läntiselle Väinäjoelle eikä Suomenlahdelle ja Nevalle. Tämä eurooppalainen Moskovan vaatteissa piti tärkeänä ikkunaa Eurooppaan Itämerellä ei vain kaupalle: nimenomaan tätä tietä mukavimmin kulkisi Venäjälle eurooppalainen kulttuuri. Ordin-Nashtshotkin, joka osasi eurooppalaisia kieliä, oltuaan Pariisissa, ja voidaan olettaa, oli yhteydessä Ranskan rahaministeriin Colbertiin, osoitti aikalaisilleen: hyvää ei tarvitse hävetä vastaanottaa muiden taholta, ei edes vihollisten taholta. Mutta kaikkea vierasta ei pidä ottaa harkitsematta: mikä ei sovi meille ulkomaisissa tavoissa, heidän vaatetuksensa ei sovi meille, eikä meidän heille. Ordin-Nashtshotkin oli yksi niistä länsimielisistä, jotka omistivat ajatuksia sille, mitä voidaan ja tulee omaksua. jotka etsivät sopusointua ja yleiseurooppalaisen kulttuurin yhteistoimintaa venäläisen kansojen omaperäisyyden kanssa. Hänen diplomaattiset pyrkimyksensä vahvistivat kauppasiteitä ei vain Itämerelle pääsevien lähimpien naapureiden kassa vaan myös itäisten naapureiden kanssa: Persian, Keski-Aasian, Hivan ja Buharan, Intian ja Kiinan kanssa. 03050002

    3. Ensimmäisenä kaikista "tsaarin suuren leiman ja suurten valtiollisten lähetystöasioiden huolenpitäjä" neuvoi tsaaria: parempi olla puolalaisten kanssa liitossa kuin vihollisuuksissa; vain siten voidaan saavuttaa kaikkien eteläslaavilaisten heimojen yhdistyminen Moskovan ja Puolan ympärille. 03050003

    23. A.L. Ordin-Nashtshokin

    4. Länsieurooppalaisen talouden ja politiikan tuntemus auttoi Ordin-Nashtshokinia ymmärtämään Moskovan valtiollisen johdon pääpuutteen, joka suuntautui pelkästään kansanjoukkojen hyväksikäyttöön eikä maan tuotantovoimien kehittämiseen. Kansantaloudelliset intressit uhrattiin fiskaalisten tarkoitusperien hyväksi. Laajalti kouluttautuneena kansantalousmiehenä, tietoisena kansantalouden kehityksen perustekijöistä hän suhteutti itsesäätöisen johtamisen, käytännön joka merkittävästi kohotti vanhan Pskovin teollisuussäätyä Ordin-Nashtshokinan siellä ollessa. Talousohjelmassaan hän otti asiakseen laajamittaisen kansallisen teollisuuden muodostamisen ja maataloustuotannon, erityisesti viljatuotannon kehittämisen. Venäjän reservihyödykkeenä viljalla oli suuri kysyntä: Ruotsin kuningatar ja Hollannin Valtio olivat valmiit maksamaan Venäjän tsaarille viljasta jopa asetoimituksin. 03050005

    5. Analysoidessaan Venäjän kaupan puutteita Ordin-Nashtshokin ei kaihtanut kritiikkiä ja henkisiä ominaisuuksia omien kauppiaidensakaan suhteen: kaupassa oli heikkous heikkouden jälkeen, tarkoittaa että he eivät pysy sanassaan, eivät ole solidaarisia, eivät osaa asettua ulkomaisia vastaan. Näitä heikkouksia suurensivat tietämättömyys, molemminpuolinen epäluulo, rahavarojen puute, organisoidun luoton poissaolo, itsepuolustuksen pelokkuus ja hallinnon häpeily. 03050006

    6. Mainitsen vielä yhden merkille pantavan tosiasian. Pskovissa ulkomaalaiset toivat salaa paljon poltettua viinaa ja saksalaista muonaa, minkä takia syntyi myyntiä salakapakoissa. A.L. Ordin-Nashtshotkin päästyään Pskovin kuvernööriksi nousi kapinaan valtion monopoleja vastaan maaseudulla ja otti käyttöön vapaat kapakat eli vapaan viinanmyynnin, josta maksettiin veroa valtiolle rupla kahdelta rahalta ja grivnalta. Pskovasta kirjoitettiin tuohon aikaan: "että siellä oli kapakkakojuja, joissa voi asioida kuka hyvänsä arvoton ja hulttio ja missä kaikki harha-askeleet onnistuivat." Mutta tämä oli viimeinen vapaa kapakka suurvenäläisellä maaperällä. Päinvastoin, hallitus otti käyttöön 1660-luvulla viinan kotipolttokiellon, ja 2,5 ruplan veron, jotta, kuten asetuksessa ilmoitettiin, ei enää olisi oluttupien lisäksi sellaista juomista, mistä valtiolle ei tuloja kertyisi. Tällä valtiontalous sadassa vuodessa vuodesta 1680 lähtien lisäsi tulojaan 325 tuhannesta ruplasta 2500 tuhanteen ruplaan vuodessa, siis melkein 8-kertaiseksi [67; 115, 221-222]. 03050007

    7. Venäläisiin voi ulkomaalaisten mielestä entiseen tapaan vaikuttaa lahjomalla votkan avulla; kaikki muut lahjontakeinot olivat totuuden mukaan tehottomia, eivät vaikuttaneet heihin kuten Iivana Julman aikakaudella. 03050008

    8. A.L. Ordin-Nashtshokinin muodostamassa Novgorodin hallinnossa 1667, kaksi vuotta ennen Cromwellin Merenkulkusääntöä toteutuivat kaupungin kauppiaiden vaatimukset, jotka esitti kauppias P. Marselis, jolla oli kokemusta kilpailusta ulkomaisen pääoman kanssa Pskovissa ja jota käytettiin Euroopassa merkantilistisena politiikkana (ankara ulkomaankaupan an kara rajoitus maassa, viennin tukeminen ja tuonnin rajoittaminen tarkoituksena saaada aikaan ulkomaanvaluutan virtaaminen maahan). Määräyksen on allekirjoittanut noin 90 kauppiasta, mukana 13 ulkomaalaista [33; 134]. Hän yhtenäisti tullit, merkittävästi liberalisoi kotimaisten yritysten toimintaa. Asetus edellytti venäläisen kauppalaivaston rakentamista, sillä oli suuri merkitys organisointimielessä yhtenäisen kotimaisen markkinaverkoston luomisessa ja voimakkaan kaupallisen vallan voimistumisessa yksityisen aloitteen pohjalta. Merkantilismin ajatukset eivät olleet Ordin-Nashtshokinille itseisarvo, ne olivat luonnollinen välttämättömyys ratkaistaessa rahatalouden ongelmaa, poistettaessa Venäjän taloudellista ja kulttuurillista jälkeenjääneisyyttä. Ordin-Nashtshokin arvosti kotimaisten kauppayhtiöiden perustamista, suurten kauppiaiden ottaessa huolehtiakseen pienten ja keskisuurten kauppiaiden asian antamalle heille luottoa. Tiedostaen luottoresurssien riittämättömyyden hän ehdotti, että käytettäisiin hyväksi varoja paikallishallinnosta, joka toimisi paikallispankkina. Aleksei Mihailovitshin aikana oli ulkomaisilla kauppatavaroilla vapaa pääsy Venäjän markkinoille. Maksimitulli suurimmalle osalle tavaroita ei noussut yli 22% niiden hinnasta eikä sillä ollut ehkäisevää merkitystä. Tällä tavoin valtiontalous sai merkittävää tuloa ulkomaanvaluutasta, ja siten vahvistui kotimaisten yritysten konkreettinen asema. 03050009

    9. Mutta jos Cromwellin Merenkulkusääntö, huolimatta tämän puritaanin haaksirikosta ja kuningassuvun vaihtumisesta, pysyi voimassa yli 200 vuotta, niin Ordina-Nashtshokinin Uuden kaupankäynnin laki pysyi voimassa noin neljännesvuosisadan ja sen kumosi Pietari I, muun muassa ulkomaalaisten kauppiaiden pyynnöstä, jotka vaativat tsaaria "hylkäämään haitallisen lain". 03050010

    10. Ordina-Nashtshokinin korvaava uusi Pskovin kuvernööri ei ollut riippumaton suurten Rostovilaisten vaikutuksesta, piti epäterveenä tätä paikalliskassojen ehkäisevää käyttöä. 03050011


    FileTop o FileBottom

    Jurij Krizhanitsh

    02 Prev chapter
    04 Next chapter

    1. Tarve kehittää Venäjän tuotantovoimia oli keskeinen ajatus Pietari I vanhemman aikalaisen, Moskovan slaavilaisen keskuksen tutkijan, syntyään kroatialaisen ja uskonnoltaan katolisen Jurij Krizhanitshin (n 1618-1683) talousohjelmassa. Ennen matkaansa Venäjälle hän hallitsi kuutta eurooppalaista kieltä. Nuoren Krizhanitshin, hänen vielä Roomassa, katolisessa keskuksessa ollessaan hänet valtasi lähtemättömästi tulinen halu tulevassa elämässään yhdistää slaavilaiset kansat Moskovan alaisuudessa. Apua kaikille slaavilaisille kansoille, Krizhanitshin mukaan, voi antaa vain Moskovan hallitsija; häneen olivat kääntyneet koko slaavilaisuuden katseet, vain hän yksin kykeni kokoamaan hajallaan olevan lauman; Ei turhaan Jumala pannut ripustanut Venäjän varaan slaavilaista valtiota, jonka veroista voimassa, kunniassa ja suuruudessa ei tähän mennessä slaavilaisten keskuudessa ollut. 03060001

    2. Nuori lähettiläs opiskeli kaiken silloin olemassa ja vaikeasti saatavissa olevan Moskovaa koskevan kirjallisuuden saadakseen tietää todellisen syyn kirkkojen jakautumiseen itäiseksi ja läntiseksi, eikä hän pitänyt moskovalaisia kerettiläisinä tai skismaatikkoina, vaan kristittyinä, harhaan joutuneina ei ylpeydestä vaan naiviudesta johtuen. Laaja eurooppalainen sivistys, intohimo kieliä kohtaan ja filosofian tuntemuksen syvyys tekivät Krizhanitshista erään 1600-luvun suurimmista ensyklopedisteista, joka harrasti kansantaloustiedettä, historiaa, filosofiaa, estetiikkaa, musiikkia, historiankirjoittamista, ja tietenkin jumaluusoppia. Venäjällä hän ei aikonut saarnata katolilaisuutta, vaan halusi levittää hyväntekeväisyyttä, tietoa, tieteitä, taiteita, olla mukana Venäjän eurooppalaistamisessa. Hän valmisteli projektin teatterin rakentamiseksi Moskovaan. Teatterissa piti esittää venäläisten pyhiin henkilöihin ja ruhtinaisiin liittyviä tapahtumia (valtiollinen teateri perustetaan vasta sata vuotta myöhemmin); toimeenpantiin kursseja runoudessa, retoriikassa, kieliopissa, filosofiassa, matematiikassa, historiassa, kaunokirjallisuudessa ja hengellisessä luomistyössä. Näitä kursseja varten oli välttämätöntä yliopiston perustaminen Moskovaan koko Venäjän kansan henkisen tason kohottamiseksi, ennen kuin se asettuisi slaavilaisuuden keulakuvaksi. 03060002

    3. Moskovaan Krizhanitsh hakeutui itsenäisesti Vähävenäjälle aktiivisesti kommunikoi vapaussotaan osallistuvien kanssa, Hmelen ja Perejaslavskin Parlamentin kanssa, myöhemmin niiden kanssa, jotka valmistautuivat taisteluun Valkovenäjän ja Smolenshtshinin vapauttamiseksi. Nimeltä mainitsemattoman kasakan kanssa Krizhanitsh kirjoitti vetoomuksen ukrainalaisille, että heidän on parempi kuulua suureen valtakuntaan kuin Puolan kraaliin. Tämä oli hänen merkittävä panoksensa saksalaisten joukkojen miehittämän puolalaisen aatelishallinnon alla olevan Ukrainan yhdistämiseksi Venäjään vuonna 1654. 03060003

    4. Ilmestyttyään pitkän matkan jälkeen 1659 Moskovaan ja alistuttuaan pitkiin kuulusteluihin Krizhanitsh ohjattiin palvelukseen Suuressa Palatsissa ja palkkioksi määrättiin: 3 altinia kaksi rahaa ruokaan ja juomaan - 3 sarkkaa viinaa ja 3 tuoppia olutta. Näillä voi elää mukavasti, varsinkin kun puolen vuoden kuluttua tämä palkkio kaksinkertaistettiin. [60; 111-112]. 03060004

    5. Paitsi kroaatti Jurij Krizhanitshia Moskovassa tsaarin palveluksessa oli tiedemiehiä ja ajattelijoita naapurimaista - puolalainen Andrei Belobotshkij, moldavialainen Nikolai Milejek Spafarij, ukrainalainen metropoliitta Dmitrij Rostovskij. 03060005

    6. Jurij Krizhanitsh työskenteli "yleislaavilaisen kieliopin" parissa, valmisti todenmukaisen ja täydellisen historian sekä Venäjän valtiosta että koko slaavilaisesta kansanheimosta. Mutta tähän hän ei rajoittunut. Hän kehitti ja teki ehdotuksen hallitukselle talousuudistusohjelmasta, josta tsaarin tuli tiedottaa kansalle pitkässä puheessa, jonka Krizhanitsh laati ja joka sisälsi yhteenvedon kaikista hänen ehdotuksistaan. Krizhanitshin uudistusajatusten kokonaisuus sisälsi ulkomaankaupan tukkumyynnin ottamisen välittäjiltä valtiovarain hallinnolle (tämä antaisi mahdollisuuden Venäjän toteuttaa välityskauppa läntisten ja itäisten maiden kanssa, hankkia käyttöön hyviä teitä ja turvata kauppareittejä), uusien luonnonvarojen etsimisen, nykyaikaisten teollisuusyritysten rakentamisen, eurooppalaisen pankkiluottojärjestelmän omaksumisen, uusien tuotantovälineiden käyttöönoton ja kotimaisten raaka-aineiden jalostamisen. Hän ehdotti kaikkien valtiollisten maksujen korvaamista yhdellä välittömällä verolla, jonka kerääminen uskottaisiin paikallishallinnolle. Kaupallisteollinen luokka vapautuisi kaikista monopoleista ja etuoikeuksista, käsityöläiset saisivat tehdastilaa, kaupungit itsehallinnon. Myös Krizhanitshin merkantilismi ilmeni selkeästi ohjelmassa. Hänen mielestään tulisi tuottaa siten, että muista maista tuotaisiin Venäjälle raaka-aineita ja täkäläiset käsityöläiset jalostaisivat niitä ja määrättäisiin ankarasti, että raaka-aineiden vienti ulkomaille olisi kielletty kuolemanrangaistuksen uhalla. 03060006

    24. Venäjän Siperian laivasto 1600-luvulla.

    7. Muut vapaudet ja slobodinit liitti Krizhanitsh vähenevien valtapyrkimyksien tuhoamiseen (hakkaaminen, nimittely palvelijan orjaksi ja vähättelevien nimitysten käyttö). 03060008

    8. Krizhanitshin esittämän venäläisen nationalismin filosofia sisälsi pyrkimyksen auttaa kansaa sen tarpeissa, kohtuullistaa köyhyyttä ja lisätä kansan varakkuutta, sen määrää. Tästä itsevaltiaan neuvot: 03060009

    9. "Huolehtiminen ja sitoutuminen on hallitsijan tehtävä, pitää väestö hyvällä mielellä. Tsaarille ei kaikki ole mahdollista hän ei pysty panemaan maata tuottamaan hedelmää, merta tuottamaan kalaa. Mutta hallitsijalla ei ole oikeutta jättää parantamatta sitä mikä voidaan parantaa. Hänen parhaita keinojaan on vahvistaa jatkuvasti hyviä voimia.. Siihen tarvitaan lainsäädäntöä ja on välttämätöntä ajatella paljon ja harkita ja kirjoista etsiä ja päätä vaivata" [60; 112]. 03060010

    10. Kaksi venäläisten pääheikkoutta olivat: ulkomaalaisviha ja omavaltaisuus. Jos edellinen on hyväksytty aseeksi kolmensasan vuoden ajan (tosin ilman viittausta Krizhanitshiin), niin omavaltaisuudesta on ei ole päiväkohtaisia numerotietoja. Tämä ulkomaalainen ies, pitkään slaavien keskuudessa vallinnut, tuntematon ominaisuus hallitsevan kansallisen eliitin keskuudessa. Omavaltaisuudessa Krizhanitshin mukaan rikkautta kahmivat ulkomaalaiset, he osaavat pilkkahintaan ostaa venäläisiä tavaroita ja suunnattomilla hinnoilla myydä omiaan; vievät maasta sellaista, mikä on välttämätöntä venäläisille heidän väestönkasvulleen. 03060011

    11. Tämä toinen vaiva, totesi kroattitiedemies, ei saa olla esteenä omavaltaisuudelle, siis muunsukuiselle dynastialle, joka loppujen lopuksi toimii Venäjän poliittisen ja taloudellisen toiminnan hyväksi. Tähän liittyen Krizhanitsh oli tarkan vallanperimyslainsäädännön kannattaja, jota kuitenkaan ei ollut toteutettu Venäjällä. 03060012

    12. Vielä yksi käsite tuli Krizhanitshin toimesta Venäjän historiaan: kansanvihollisuus (ljudoderstvo). Jos tsaari rikkoo jumalallisia ja inhimillisiä moraalisääntöjä, hän ei voi jäädä hallitsijaksi, vaan on kansanvihollinen, panee voimaan maassa ryöstöhenkisiä lakeja, jotka vähentävät kansallista asutusta. Esimerkkinä Krizhanitsh mainitsee Iivana Julman: "Kansa hyvin tietää ja koko maailmalle on tuttua ja katkeruudella muistetaan tsaari Iivana Vasiljevitshin esimerkki. Koska tämä tsaari ei ollut vain ahne ja häikäilemätön ihmisvihaaja, vaan myös ankara jumalaton, julma teurastaja, verenimijä ja kiduttaja". Tällä selitti Krizhanitsh Jumalan tahdon, sen että Julmalta otettiin tsaarius ja lopetettiin Rurikien suvun valtakausi. 03060013

    13. 1660-luvun Venäjä näytti Krizhanitshista olevan kahden kulttuurin tienristeyksessä. Toinen, eurooppalaisen kulttuurin tie houkuttelee kaukaisuuteen, toinen vie taaksepäin syvään pimeyteen. Hän oli radikalismin ja reaktion väissä olevan kultaisen keskitien kannalla, joka oli Venäjällä niin vaikea saavuttaa. Hän toistaa kuin mantraa: järki puhuu, järki neuvoo, järki innoittaa. Ei neuvo heittämään pois kannatettavia vanhoja laitoksia ja kansan moraalia. Mutta ei saa omaksua mitä hyvänsä uutuuttakaan harkitsematta, kevytmielisesti pelkästään joukon mieltymysten mukaan: muuten traagisia erehdyksiä ei voida välttää. 03060014

    14. Hän myönsi: suuri on meidän kansallinen voimamme - mittaamaton voimassaan, emme osaa sitä mitata, keskitietä on kuljettava, mutta kaikki pyrkivät äärimmäisyyksiin ja hairahtuvat virheisiin. 03060015

    15. Joukko historioitsijoita, heidän joukossaan P.N. Miljukov, pitää Krizhanitshia Pietarin edeltäjänä. Toiset, kuten S.M. Solovjev, asettuivat historian luonnollisen kulun kannalle: "Ranska, Colbert etunenässä, ja Venäjä Pietari Suuren johdolla toimivat samaan tapaan samojen motiivien mukaan, kaksi ihmistä, toinen Euroopassa, toinen Aasiassa, pyrkien aurinkoon, mutta välttäen palamista kuumuudessa, etsivät varjoa. Venäjä löysi oikeutuksen omalle kulkusuunnalleen" [60; 114]. 03060016

    16. Toinen asia on se, että tämän liikkeen eurooppalaistumisen tiellä määritteli Krizhanitsh, jota Aleksei Mihailovitsh, Pietarin isä, ei halunnut kuunnella: hän sieti tätä Suurhovin käskynhaltijana vähemmän kuin kaksi vuotta. Vaaran ymmärsi myös tsaarin hovin henkilökunta: kroatialainen tiedemies voi saattaa kenet hyvänsä heistä varjoon. Tämän takia historioitsija V.V. Svjatlovskij on pitänyt Krizhanitshia Moskovan johtoportaan tietämättömyyden ja matalamielisyyden uhrina. 03060017

    17. Lähetettynä Tobolskiin vuoden 1661 alussa, Krizhanitsh myös siellä jatkaa kolmen osan yhdistämispolitiikkaansa: valtakunnan vauraus, voima ja järki (henkisyys). Ilmeistä on tyylin lyhyys, nasevuus, ymmärrdettävyys ja yksinkertaisuus: 03060018

    18. "Kuka kalastaa kohtuudella, löytää järvessa aina kalastettavaa. Mutta se joka yhdessä päivässä kalastaa järven kaikki kalat, ei toisella kertaa saa yhtään mitään". Tällaisella toteamuksella päättyvät esimerkiksi tsaarille annetut neuvot veronkannosta [60; 114]. 03060019

    19. Pohdinnat Krizhanitshin omasta kohtalosta ja 15-vuotisesta karkotuksesta ovat katkerat, mutta eivät vailla lempeyttä: 03060020

    20. Minut kutsuttiin kulkumieheksi, volokiitin etsijäksi: epäoikeutetusti. Tulin sen tsaarin luo, joka ainoana maailmassa oli minunlaiseni kansan, minun kieleni tsaari. Tulin hänen kansansa luokse, hänen omaan isänmaahansa. Tulin sinne ainoaan paikkaan, missä minun työlläni ja toiminnallani voi olla arvoa, minä ymmärrän kielioppia, sanakirjoja, ja käännöksiä muista slaavilaisiin kieliin". 03060021

    21. Aleksei Mihailovitshin kuoleman jälkeen Krizhanitsh palasi Moskovaan. Anomuksessaan Feodor Aleksejevitshille allekirjoittajana ei ole enää kielenkääntäjä, vaan "orjasi ja jumalan palvelijasi Jurko Serbialainen" [59; 98-99]. 03060022

    22. Hänen työnsä lueteltiin tsaarin kirjaston luetteloissa, V.V. Goltsinin, patriarkka Joakimin, Silvestre Medvedevin, erään "Domostroja" redaktion tekijän kokoelmissa. 03060023

    23. Moskovaan Krizhanitsh ei jäänyt, eikä häntä sinne houkuteltukaan. Hän käsitti, että ristin jatkuva kantaminen, ilman tsaarin puoleen kääntymistä ei onnistu, vaan piti kääntyä "koko loistavan, kunniakkaan Venäjän kansan puoleen: siinä minulle herrani ja veljeni, pyhä Venäjän kansa, kuoleman valtakuntani ja filosofisten askartelujeni pieni muistomerkki. 03060024


    Luku 4.
    Pietarin ajan yritystoiminta


    FileTop o FileBottom

    Pietari I:n hallinnolliset ja verouudistukset

    03 Prev chapter
    0402 Pietari Suuri hallitsijana
    0403 Ulkomaalaiset Pietarin palveluksessa
    0404 Pietari Suuri yrittäjänä
    0405 Sataman alku Pietarissa
    0406 Pietari I:n taloudelliset innovaatiot
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Ensimmäisen venäläisen taloustieteilijän A.P. Ordina-Nashtshokinin suunnitelman vuodelta 1699 pyrkii toteuttamaan Pietari I, tätä tarkoittavalla mahtikäskyllä Burminsterin kauppahuoneella, mutta myös perustamalla maapäivien neuvontatoimistot (земские избы). Saman tien hallitsija häikäilemättömästi lopullisesti vangitsee melkein järjestäytyneet verosäädyt. Pyrkien keskittämällä (kaikki maksut Moskovan raatihuoneelle) poistamaan suuret keräystappiot ja menetykset, joita asutuskeskusten kauppiaat ja teollisuudenharjoittajat aiheuttivat paikallishallinnolle mutta Moskovan mahtikäskyillä Pietari ei osannut toteuttaa pääasiaa: herättää yrittäjien tuotantovoimat, lisätä tuotantovoimia, lisätä asutuskeskusten väestön maksukykyä. Valistusajan itsevaltiuden ajatusten toteuttajana tuleva keisari uskoi uudistuksen olevan mahdollista vain ankaran sääntelyn kautta. Eräässä mahtikäskyssään hän tekee itse johtopäätöksen: "Kaikki tietävät, että väkemme ei saa mitään aikaan ellei sitä pakoteta toimimaan." [60; 115]. 04010001

    2. Itse asiassa maapäivien esimiehistä tuli Moskovan raatihuoneen käskyläisiä: he toivat raatihuoneelle kaikkialta Venäjältä sen mitä kapakoiden ja tulliesimiesten väärinkäytöksien takia jäi uupumaan. Vain Siperiassa ei maapäivien toimipisteitä toteutettu, sikäläinen kaupallinen ja teollinen väestö pysyi kuvernöörien, tullipäälliköiden ja kapakanpitäjien johdon alla. Syy on seuraava: "Muutamissa Siperian asutuskeskuksissa ei asunut ketään ja vaikka asuikin, olivat laihoja ja vähävaraisia, eivätkä olleet mukana missään julkisissa luetteloissa [18; 163]. Näytti siltä että Siperian kauppiaskunta ja teollisuustuotannon harjoittajat olivat surkeassa tilassa ja vaativat juuri todellisia toimenpiteitä sen parantamiseksi. 04010002

    3. Jo ennen Pohjansotaa Pietari määräsi joukon uusia veroja, kääntyi fiskaalisissa tarkoituksissa voimaperäisemmin valtion omaisuudenhaltijoiden puoleen. Koko joukko määräyksiä vahvistettiin koskemaan uusia valtion omistamia kiinteistöjä (regalioita; lat regalia- keisarille kuuluva), oikeuksia kivihiiliesiintymiin, teollisuuden harjoittamiseen, merkittävästi rajoitettiin yksityisten omistajien oikeuksia ja tuloja. Valtion omistamilla tiloilla kiellettiin kotisaunat, kapakat, yksityiset myllyt, öljylähteiden hyväksikäyttö, kalastus. Veroilla rasitettiin kirjaimellisesti kaikkea: Ikkunat, savupiiput, ovet, istuimet basaareissa jne. 04010003

    4. Sitten alkaa lisääntynyt edullisimpien kauppatavaroiden monopolisointi kotimaan ja ulkomaan markkinoilla. Valtion monopolitavaroiksi otetaan suola, tupakka, terva, hunaja, kalaöljy, ihra, hamppu, potaska, vaha, pellavansiemenet, liima, raparperi, harjakset, nitraatti, nahka, sanalla sanoen kaikki myytävänä oleva tavara. Vuodesta 1724 aloitetaan uuden henkilöveron kanto. Henkilöveron käyttöönotto kolminkertaisti verotulot. Otettiin käyttöön maaorjuus tehtaissa: vain 11 Uralin tehdasta käytti 25000 epävapaan talonpojan työpanosta, ja kaikkiaan vuonna 1725 Venäjällä laskettiin olevan 233 teollisuuslaitosta. 04010004

    5. Valtiontaloutta silmällä pitäen Pietari I organisoi uudelleen verotusjärjestelmän, asettaen vero- ja maksuvelvollisiksi, ei vain maa -alueita, kapakoita, kartanoita, kauppoja ja teollisuuslaitoksia, vaan itse veronmaksajan henkilönä. Vuonna 1714 kumottiin laki, joka määräsi perinnön jakamattomuuden erilaisuuden maaomaisuuden ja muun kiinteän omaisuuden välillä. Se oli turvannut aateliskartanoiden pirstoutumattomuuden perinnönjaossa. Tuloksena oli että vuonna 1719 syntyi uusi veroluokka, jonka muodostivat väestölaskennalliset 'sielut', jotka oli merkitty väestökirjanpitoon. Sitä maksoivat kaikki riippumatta säädystä. Henkilövero sai aikaan alemman verotetun väestöluokan erotukseksi korkeampisäätyisistä, joilla oli vapaus maksuista. Muuten rehvastelun veroilla tsaari pian korvasi rehvasteluksi arvonimillä perustaen 1722 arvoasteikkotaulukon eli luettelon arvonimistä, jonka vähitellen koski kaikkia valtion palveluksessa olevia henkilöitä. Arvonimi (upseerien ja siviilien kahdeksas luokka) avasi tien aatelisarvoon, joka lakkasi olemasta suljettu sääty, ja vahvistettiin etuoikeuksineen ja ulkoisine arvonmerkkeineen, vaakunoineen, ja uusine titteleineen ja sinetteineen. 04010005

    6. Asutuskeskusten väestön taloudellinen tilanne heikkeni, maksut lisääntyivät, ei vain rahassa vaan myös luonnossa maksetut - viljassa, ihmistyövoimassa, karjassa. Valtiontalouden päällikkö A. Nesterov raportoi tsaarille, että "jotkut kauppiaat, keskeyttäen maksunsa ja hyläten tai myyden kauppapaikkansa ja asuntonsa väestökeskuksissa siirtyivät muihin ammatteihin, tykistöön, ajureiksi ja portinvartijoiksi, ryhtyivät erilaisten ulkomaisten liikemiesten turvamiehiksi heidän moskovalaisiin tai esikaupunkien kauppahuoneisiin, elävät erilaisten ihmisten turvissa ja suojeluksessa velkojensa takia; jotkut petoksella köyhyyttään tai sairauden johdosta hyväntekeväisyyden varassa, toiset ovat siirtyneet tehtaiden tai teollisuuslaitoksien palvelukseen käskyläisiksi tai kirjureiksi ja työntekijöiksi siitä huolimatta että heidän omistamansa kiinteistöt ovat tyydyttävässä kunnossa"[18; 176-177]. 04010006

    7. Kauppiaskunnan tilanteen takia Pietari Suuren hallitus yhdistää joidenkin keskusten väestöä verovapauksia nauttivien hyväosaisten talonpoikien kanssa, joidenkin teollisuutta harjoittavien valtion palveluksessa olevien kanssa, kieltäen heitä vastoin tahtoaan siirtymään asutuskeskukseen, ryhtymästä kaupan harjoittamiseen ja teolliseen toimintaan ja palauttamaan talonpoikia tilanomistajien palvelukseen. "Jos kellonsoittajat, ajomiehet ja metsästäjät ja pyssymiehet, portinvartijat tai metropoliittojen ja luostarien palveluksessa olevat ja muut talonpojat käyvät kauppaa kauppaliikkeissä tai tekevät tuotteita kotona, sanottiin eräässä Pietarin käskykirjeessä, ja kaikissa näissä eivät halua mitään kauppaa käydä eikä teollisuustoimintaa harjoittaa eivätkä elää tilanomistajien hallinnassa" [18;175]. 04010007

    8. Pirstaleiksi menneen kaupallisteollisen säädyn kokoaminen ei onnistunut uudistajalle, ei lupauksin palauttaa kaikki menetetty omaisuus sen haltijoille maapäivien edustajilta, ei uhkauksin vaatien vastuuta välttäviä "kormaamaan sen mitä ovat pimittäneet". Vajaan kahden vuoden kuluessa tapahtuu asteettainen verotus- ja maksujenkantovelvoitteiden palautus näille samoille kuvernööreille ja komendanteille, ja Venäjän kuvernementteihin jakamisen (1708) jälkeen maaherroille. Moskovan Raatihuoneen tilalle tulee Kauppakolleegio, kaupungeissa maistraatit, mutta finanssipuoli ja syntymässä oleva poliisivoima oli kuvernementtien hallinnon käsissä. 04010008

    9. Pietari I ajoista lähtien, kantaen huolta ulkomaankaupasta, jotkut etuoikeudet alkoivat levitä kaupunkien kauppiaiden keskuudessa, teollisuus- ja kauppakeskusten piirissä, kansantalouden ja julkisen talouden vaurauden kasvupisteissä. Vuoden 1719 Kauppakolleegion johtosäännössä päätehtäväksi määriteltiin "kahdesta tärkeästä asiasta, toisin sanoen merenkulusta ja kaupankäynnistä huolehtiminen ja niiden valvominen", toisin sanoen huolenpito kauppalaivastosta ja kiltojen ja poliisivoimien eli kaiken sen muodostaminen, että "kaupankäynti menestyisi ja pysyisi hyvässä kunnossa ja tyytyväisen katsomisen arvoisena, mutta myös toimii siten ettei tällainen aarre joutuisi tuhon omaksi." 04010009

    10. Lakimääräys vuoden 1721 tammikuun 18 päivältä salli ensi kerran maaorjatalonpoikien, muiden kuin aatelista syntyperää olevien ostamisen kaupan palvelukseen ja tehtaisiin työvoimaksi. Tästä tuli eräs kansantalouden tuotannon nopean kasvun tekijä. 04010010

    11. Suoritettujen uudistusten hallinnollislaillinen tyyli osaltaan vaikutti taloudellisten tulosten syntymiseen. Tuloksena saatiin aktiivinen kaupallinen saldo: 2,1 milj ruplan tuonti ja 4,2 milj. ruplan vienti Venäjältä. 04010011

    12. Pietarin toimenpiteet kaupallisteollisen säädyn muodostamiseksi ("jotta yleisvenäläinen kauppiaskunta hajonneena raunioiksi, saataisiin pakattua yhteen") toteutettiin kansalaisten jakaminen joko niin sanottuihin tavallisiin kansalaisiin tai kahteen kiltaan. Ensimmäisen muodostivat pankkiirit, merkittävät kauppiaat, lääkärit, apteekkarit, kaupplaivojen kapteenit, ja "muut sen kaltaiset, joista ensimmäinen kilta eli ensisäätyiset muodostuvat ja toisesta ryhmästä kansalaisia, jotka "käyvät kauppaa pikkutavaroilla ja elintarvikkeilla ja muilla tarvikkeilla, samoin käsityöläiset, puusepät, sorvarit, puukengäntekijät, suutarit, räätälit ja muut sellaiset". 04010012

    13. Muodostettiin käsityötehtaita, joilla oli valittu johto, otettiin käyttöön seitsenvuotinen oppiaika, ilman normitettua tuotantovaatimusta, tällaista suojelumuotoa Länsi-Euroopassa ei tunnettu, ja tehdasteollisuuden rakenne siellä jäikin tähän aikaan anakronismiksi. 04010013

    14. Kiltoihin jakautuneesta väestöstä erottui tavallisen kansan joukko, joka eli jokapäiväisellä työllä ja edusti johtosäännön mukaan pääosaa yhdyskunnan asujaimistosta, "muista tavallisista ihmisistä, jotka tekevät palkkatyötä ja yksinkertaista työtä, jota ei missään määritellä eikä lasketa tavallisten kansalaisten työksi". 04010014

    15. Vuonna 1742 tavalliset ihmiset luokiteltiin kolmannen killan kauppiaiksi, ja siitä ajasta lähtien nimitys kauppias todellisuudessa läheni nimitystä asutuskeskuksen veronmaksaja, ja jäljempänä näitä nimityksiä käytettiin ilman tarkkaa erottelua. 04010015

    16. Pietari I muodostaessaan pysyvän armeijan, vahvistaen teollisuutta ja hankkien näitä tarkoituksia varten valtion varallisuuden orjuutti säädyt ja lisäsi niiden verotusta jopa enemmän kuin hänen edeltäjänsä. Kieltäytyviä aatelisia ja tsaarin palveluksesta vähenevää väkeä eivät uhanneet vain sakot vaan ruumiilliset rangaistukset, omaisuuden takavarikointi ("se kirjoitetaan peruuttamattomasti meidän nimiimme"), vaan myös kaikkien oikeuksien riisto, joutuminen häpeän alaiseksi. 04010016

    17. Länsi-Euroopan kaupunkien suhteellisen vaurauden houkuttelemana Pietari pyrki hallinnollisin uudistuksin, Venäjän kaupallisteollisen väestön kustannuksella kohottamaan valtakunnan kaupunkien tasoa. Mutta nämä yritykset olivat tuhoon tuomittuja, koska eurooppalaisissa kaupungissa monet yhteiskunnallisen kehityksen puolet (käsityö, kauppa, rakentaminen, köyhäinhoito, opetus, tiede, taide, huvielämä ja muu tarpeentyydytys) olivat historiallisesti kehittyneet, kuten olemme havainneet, kaupunkien itsehallinnon pohjalta. Tiettyjen kansankerrosten hyvinvoinnin vähitellen kehittyminen kaupunkiväestön keskuudessa tapahtui samanaikaisesti kansalaisten tarpeiden tyydytyksen kanssa. 04010017

    18. Pietari samalla kun sai aikaan yrittäjyyden rauniot sai aikaan myös suuren poliittisen raunion, yksinvaltiuteen perustuvan valtakunnan, Euroopan kansallisuuksien perheen jäsenenä. Tätä tavoitetta palveli väen ja rahan voimalla kaupunkien kaupallisteollinen sääty, sen hengen mukaan, joka oli vastakohta länsieurooppalaisille yrittäjyyden rakenteille. Yleisestä apatiasta johtuvat valitukset kantautuivat suoraan tai välillisesti valtion tietoisuuteen. Riippumatta valtion, yhteiskunnan tai yksityisistä eduista ja tavoitteista, niillä ei keisarin ja hänen avustajiensa silmissä ollut mitään arvoa. Kuten myös Iivana IV aikaan, Venäjän uudistukset palvelivat valtion, vaan eivät kansan asiaa. 04010018


    FileTop o FileBottom

    Pietari Suuri hallitsijana

    03 Prev chapter
    0403 Ulkomaalaiset Pietarin palveluksessa
    0404 Pietari Suuri yrittäjänä
    0405 Sataman alku Pietarissa
    0406 Pietari I:n taloudelliset innovaatiot
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Vanhastaan kaikki ulkomaalaiset, 'Pietari Suuren hallituskauden historian' tekijä akateemikko N.G. Ustrjalovin havaintojen mukaan, ihmettelivät ennen Pietarin aikaa olemassa olleen Venäjän suurta kokoa, luonnonolosuhteiden ja tapahtumien runsautta, kaikkien säätyjen rajatonta omistautumista tsaarin asialle, Moskovan hovin loistoa, sotajoukon monilukuisuutta. Mutta samalla olivat sitä mieltä, että Venäjä on järjestäytymätön, sivistymätön, vähävoimainen valtakunta. Pietarin aikalainen, italialainen filosofi G. Vico (1668-1744) teoksessaan 'Uuden tieteen perusta kansojen yleisestä luonteesta' ei laskenut Venäjää niihin valtioihin, joilla oli kypsä kulttuuripohja. Syynä siihen, että suurten monarkkien keskuudessa on yhä barbaareja, Vico piti sitä, että heidän johtamansa kansat pitkien aikojen kuluessa ovat kehittyneet yksinkertaisen kansanviisauden varassa. Tähän italialainen filosofi ei ilman ylimielisyyttä ja halveksuntaa yhdisti heidän alamaisuudessaan olevien kansojen kehittymättömän luonteen. Erityisesti Moskovan tsaari (tarkoittaa Pietari Suurta), vaikkakin kristitty, hallitsee laiskan järjen omaavien ihmisten avulla. 04020001

    2. Ja kuinka hän hallitsi! 04020002

    3. Pietaria ei häirinnyt edes Moskovan väestön taikauskoinen kauhistus, kun kaksi viikkoa ennen Euroopan matkaansa tarkka-ampujayksikön everstiluutnantti Ivan Tsykler paljasti Pietaria vastaan tähdätyn salaliiton, jonka olivat 1697 solmineet Feodor Pushkin ja Aleksei Sokovnin. Salaliitto paljastettiin, mutta Tsykler ja hänen ilmiantajansa laitettiin Ivan Mihailovitsh Miloslavskijn haudalle, kaivettin ylös maasta ja Punaiselle torille pystytettiin kivipylväs, johon oli kiinnitetty rautapiikit ja niissä mestattujen päät. Erityisen tietoisuuden vallitessa tarkka-ampujat mestattiin. 04020003

    4. Pyrkien loppuun saakka eliminoimaan kaikki, jotka voivat olla hänen pyrkimyksiensä vastustajia, Pietari palattuaan jatkoi massateloituksiaan: 'Punainen tori oli täynnä päättömiä ruumiita; Valkean ja Maakaupungin seinät oli peitetty hirtetyillä' [19,т.Ш; 237], tarkka-ampujat oli puettu kaupunkilaisiksi ja heitä oli kielletty otettavaksi sotapalvelukseen. Mutta ne, jotka otettiin armeijaan, jos salasivat olleensa tarkka-ampujia, oli määrätty lähetettäviksi rangaistussiirtolaan. 04020004

    5. Raskaista rikoksista pää katkaistiin kirveellä, haudattiin elävältä harteita myöten. Monia rangaistiin polttamalla pienessä puuladossa, jonka seinät oli peitetty kuivilla oljilla. Tämä kaikki tehtiin ilman melua, hiljaisesti: jos rangaistus pantiin toimeen kaupungin toisessa päässä, toisen laidan asukkaat eivät mestauksesta tienneet mitään. Tavallisia rikollisia rangaistiin raipoilla, pitkillä remmeillä tai raipalla paljaalle selälle niin lujaa, että rangaistava voi muutaman iskun jälkeen kuolla. Jokaisella pyövelillä oli oma tekniikkansa ja omat apulaisensa katsojien joukossa. Hollantilaisen taiteilijan de Bruinin mielestä Pietarille piirrettyään oli kaikkein piinallisin rangaistus, jossa rikollisen pää ajeltiin kaljuksi ja päähän tiputettiin pisara kerrallaan kylmää vettä [71; 87]. Vesi tunnetusti särkee kiven. 04020005

    25. Pietari I

    6. Maksukyvyttömät velalliset tai ne, jotka kieltäytyivät maksamasta velkojaan määrättiin Palatsin eteen ja heille annettiin kolme iskua kerrallaan jalkoihin useampaan kertaan. Sadan ruplan velasta (senaikuinen kaadetun puun hinta). Rangaistus annettiin kuukauden ajan joka päivä. Veloista alle ja yli sadan ruplan (sen mukaan kuin harkittiin, rahassa sata ruplaa) rangaistiin saman säännön mukaan, velan mukaan sovittaen. Kun tämänkään jälkeen velallinen ei pystynyt suoritukseen, hänen koko omaisuutensa myytiin ja saaduilla rahoilla maksettiin velka lainanantajalle. Jos se ei riittänyt, velallinen vaimoineen ja lapsineen ryhtyi velkojan palvelukseen ja miehen osalta viiden ruplan ja vaimon kahden ja puolen ruplan vuosimaksuilla velka tuli maksetuksi. Isäntä sitoutui ruokkimaan ja pukemaan velallisensa ja nämä sitoutuivat olemaan palveluksessa siihen saakka, kunnes heidän velkansa oli kokonaan maksettu. 04020007

    7. Venäjää pidettiin suurena mahdollisuutena johonkin, vaikka ymmärrettiinkin, että 1600-luvun lopussa sillä oli kovin pieni merkitys Euroopassa. Nimenomaan sellaisena sai Pietari maan. Jokainen hänen edeltäjistään pysytteli tavan mukaan kansalle luoksepääsemättömänä. Hänen läheisyydessään käytettiin väkivaltaa ja valtaa vain oman edun ajamiseen. Venäjän ulkopuolelta nöyryytettiin epäonnistumisilla vain Puolassa, maksettiin perintöjä Krimin kaanille, menetettiin Inkerinmaata Suomenlahden rannoilla, menetettiin hyvä puolikas Vähävenäjää, joka vapaaehtoisesti antautui Moskovalle 1654. Ulkomaankauppa oli ulkomaalaisten monopoli. Maan sisällä vallitsi sekasorto, jota johti turhamainen patriarkka Nikon, sekasorto ja kapinat jatkuivat, tietämättömyys ja julmuudet, petokset, lahjonta ja mielistely. Lahjontaa tapahtui myös ulkomaansuhteissa, sillä korvattiin sotilaallinen rohkeus ja diplomaattiset taidot. Asovan meren lähellä Pasha yritti taivutella edullisiin ehtoihin ja Puolaan ehdotettiin täysivaltaista lähettilästä suurella rahasummalla ja lahjoilla, vaikka puolalaiset enemmän pitivät moskovalaisista soopelinnahoista. 04020008

    8. Sofia Aleksejevna (1657-1704), Venäjän hallitsijatar 1682-1687 alaikäisten tsaarien Ivanin ja Pietarin aikana, yritti vahvistaa siteitä Eurooppaan. Vuoden 1689 alussa hän erityisellä julistuksella kutsui Venäjälle ranskalaisia protestantteja, jotka Ludvig XIV oli karkottanut maasta. 04020009

    9. Ranskalainen de la Neville oleskeltuaan Moskovassa vuonna 1689 on todistanut: "Moskovan lähistöllä elää nykyään yli tuhat englantilaista, hollantilaista, flaamilaista, hampurilaista, italialaista kauppiasta... Näiden maiden laivat saapuvat Arkangeliin heinäkuussa ja lähtevät sieltä syyskuussa" [70; 524]. 04020010

    10. Hallitsijan suosikki V.V. Golitsyn (1643-1714), länsimielinen ja omana aikanaan mitä sivistynein mies, saman Nevillen sanojen mukaan aikoi "laittaa Moskovan samalle tasolle muiden valtioiden kanssa. Hän keräsi tarkkoja tietoja Euroopan valtioiden tilasta ja niiden hallinnosta ja halusi aloittaa talonpoikien vapauttamisen antaen heille maat, joita he parhaillaan muokkasivat tsaarin laskuun, jotta he voisivat maksaa jokavuotiset veronsa. Hänen laskelmiensa mukaan tämä vero ylitti näiden maiden vuotuisen maan tuoton yli kaksinkertaisesti." [70; 525]. 04020011

    11. Samanlaiset Golitsynin aikeet, muuten, määräsivät tsaaritar Sofia Aleksejevnan kohtalon. Hänet suljettiin samana vuonna Novodevitshin luostariin. 04020012

    12. Pietari saatuaan itsenäisen hallitusvallan 1689, Iivana Julman tapaan määräsi kaikki rajaseutujen hallintovirastot kysymään kaikilta maahan tulevilta ulkomaalaisilta, mistä maasta he tulevat, mikä on arvonsa ja kenen luo ovat menossa, kuka heidät tuntee Moskovassa, ovatko olleet ennen Venäjällä, onko heillä oman hallituksensa puolesta todistus ja läpikulkulupa. Tiedot saatuaan ja niiden tultua Moskovaan tuli odottaa tsaarin lupaa eikä ilman sitä pitänyt ketään ulkomaalaista päästää Venäjälle. Pietarin ylenpalttisesta suopeudesta muiden vaatimuksia kohtaan ja luoksepäästävyydestä ei osata sanoa: hänen luonteensa energisyys ja nuoruuden päättäväisyys eivät tunteneet esteitä, ne kehittyivät varsin varhain, mutta suhtautuminen ulkomaalaisiin ei sitonut häntä käyttämään eurooppalaisia arvoja elämässä Venäjällä. 04020013

    13. Tavoitteet, joihin eurooppalaiset pyrkivät ja joita Venäjä ei likimainkaan saavuttanut, eivät heti paikalla saaneet Pietaria innostumaan. Heti tsaaritar Sofian vallasta syöksemisen jälkeen ei kukaan ulkomaalainen saavuttanut tärkeää asemaa, vaikka Moskovassa asui lähes kaksisataa protestanttia, jotka palvelivat jumalaa yhdessä kirkossa, ja paljon enemmän luterilaisia, joilla oli kaksi kirkkoa. Hallintonsa ensimmäisinä päivinä Moskovassa poltettiin kerettiläinen Kuhlman, sen johdosta ilmestyi määräys, jonka mukaan Venäjälle ei saanut päästää ainoatakaan ulkomaalaista ilman tsaarin lupaa. Tämä näyttää olleen perustana, kun Vico piti Venäjän monarkkia barbaarina. 04020014

    14. Hallituskautensa ensimmäisten viiden vuoden aikana Pietarin antamien tärkeimpien määräysten joukossa oli tällaisia: istuntojen taukoaminen joulukuun 24 päivästä tammikuun 8 päivään (joululoma); B-leiman määrääminen rikosten uusijoille karkotetuille; kielto ajureille pysäköidä hevosineen Kremlissä jne. Tsaari tarkoin seurasi viemäriverkoston korjaamista ja omalla esimerkillään rohkaisi tovereita taisteluun Ivashko-Hmelnitsin kanssa. 04020015


    FileTop o FileBottom

    Ulkomaalaiset Pietarin palveluksessa

    03 Prev chapter
    0404 Pietari Suuri yrittäjänä
    0405 Sataman alku Pietarissa
    0406 Pietari I:n taloudelliset innovaatiot
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Venäjän eurooppalaistaminen ei ollut nuoren tsaarin mielessä alun perin. Pietari, voidaan sanoa, henkilökohtaisesti rakasti ja kunnioitti Lefortia, Timmermannia, Brandtia, joihin hän tutustui saksalaisten asuma-alueella, vähät välittäen siitä mitkä olivat heidän lähtökohtansa. Brandt oli hänelle rakas ihmisenä, joka tiesi miten purjevene rakennetaan, Lefort palveli Pietaria iloisen seuraelämän mallina ja hyvänä kertojana, mutta ei lainkaan eurooppalaisen kulttuurin edustajana. Merkittävä saksalaisalueella oli koulu, jonka pastori Glück oli avannut ja jonka ohjelma oli suunnilleen sama kuin sen ajan eurooppalaisissa lukioissa. 04030001

    2. Suhteet ulkomaalaisiin alkoivat astrolaboratoriossa, jonka oli pystyttänyt ruhtinas Ja.F. Dolgoruki (1659-1720) Pietarin hallinnon ensimmäisinä aikoina. Tsaari esitteli hänelle Hulstin, Hulst suositteli hänelle Timmermannia, Timmermann löysi Brandtin, Brandt tutustutti tsaarin Kortiin. Troitskin luostarissa Pietari sai tietää Lefortista ja Patrik Gordonista, jälkimmäisen kautta hän tutustui Magdeniin ja Viniusiin, Viniusin kautta Krebstiin jne. Näin syntyi tsaarin ympärille persoonallisuuksien piiri ilman sen kummempia kaukaisia eurooppalaisia näkökohtia. 04030002


    FileTop o FileBottom

    Lefort

    1. Ilmeisesti etusija lähipiirissä on annettava Franz Jakovlevitsh Lefortille (1656-1699) geneveläiselle, joka jo 1700-luvulla ranskalaisessa melodraamassa "Pietari Suuri" oli suosittu vallankumouksellisen pariisilaisyleisön keskuudessa, laulaen sitran säestykselllä säkeitä:
    "Eleli, oleli maailmalla hyvä tsaari
    ortodoksinen hallitsija.
    kaikki sydämet häntä rakastivat,
    kaikki isänä ja ystävänä pitivät".
    Urhea soturi, puhelias ja iloluontoinen oli hällä kokemusta kaupasta ja sotatoimista, yhdeksäntoistavuotiaana vapaaehtoisena palkkautuu Venäjän tsaarin palvelukseen. Arkangelin kautta Moskovaan matkattuaan Lefort kapteenina sotii tataarien kanssa Vähävenäjällä, ja vuodesta 1690 jatkuvasti omistautuu herkeämättä Pietarille, johtaa suurta lähetystöä Euroopan hoveissa. 04030101


    FileTop o FileBottom

    Viniusit ja Demidovit

    1. Niiden joukossa joiden kanssa Pietarin isä ja isoisä hallitsivat, mainitsen muistetun Andrei Denisovitsh Viniusin, joka vuodesta 1627 lähtien kävi suurta viljakauppaa Arkangelissa, ja Moskovaan asettui pian sen jälkeen kun patriarkka Filaret palasi Puolasta vuonna 1632. A.D. Vinius rakentaa Tulan lähelle Venäjän ensimmäisen rautatehtaan ja rautaa työstävän vesivoimalla käyvän tehtaan, jonka tuotteet ovat verrattomasti halvempia kuin vastaavat Ruotsista tuodut ja jotka kävivät kaupaksi vilkkaasti. 04030201

    2. Nimenomaan tässä tehtaassa vuonna 1672 on seppänä Demid Antufjev, Demidovien perheen esi-isä, Demidovien, jotka antavat Venäjälle monia merkittäviä yrittäjiä ja yhteiskunnallisia vaikuttajia. Hänen poikaansa, Nikita Demidovitshia (1656-1725), suuresti kiitetään siitä että hän järjesti Pietarille työpajan ja organisoi asiat: hänen taidokkaasti valmistamansa aseiden mallikappaleet miellyttivät suuresti tsaaria, joka teki Tulan verstaasta armeijan asevarustajan Suuren Pohjansodan aikana. Koska Nikita Demidovitshin toimittavat kiväärit olivat merkittävästi halvempia kuin ulkomaiset ja samaa laatua kuin ne, niin Pietari vuonna 1701 käskee ottamaan haltuun Tulan lähistöllä sijaitsevan omaisuuden. Korvaukseksi Demidoville annetaan Neva-joen varrella Uralilla sijaitsevat Verhoturin rautatehtaat, jotka oli rakennettu jo Aleksei Mihailovitshhin aikana, ja sitten myös muita yrityksiä, joihin kuuluin kymmeniä kyliä ja pitäjiä velvoitettuina maksamaan valtion kassaan velkansa rautana viiden vuoden kuluessa. Tsaarin lupakirjassa esiintyy ensi kertaa Demidovin sukunimi entisen pilkkanimen Antufjevin asemesta. Pietarin kaupungin perustamisessa Nikita Demidov on eräs Pietarin apulaisista, uhraa uuden pääkaupungin hyväksi rautaa ja rahaa. Vuodesta 1716 vuoteen 1725 N. Demidov rakensi neljä uutta tehdasta Uralille ja yhden Oka joen varrelle. Demidovin poika, Aksinfij Nikititsh (1678-1745) astuu 1702 Nevan varren yritysten johtoon, avaa kuuluisat hopeakaivokset Altailla, siirtyy sen jälkeen valtionvarainministeriön johtoon. 04030202

    26. Nikita Demidovitsh Demidov
    27. Akinfij N. Demidov

    3. Vuonnan 1726 A.N. Demidov yhdessä veljiensä jälkipolven kanssa korotetaan aatelisarvoon Nizhnij Novgorodissa etuoikeuksin olla suorittamatta muille aatelisille mitään palveluksia. 04030205

    4. Näin Pietarin kevyellä kädellä syntyi Demidovien yrittäjädynastia. 04030206

    5. Mutta erityisiä tuloksia saavutti Viniuksen poika Andrej Andrejevitsh (1641-1717), joka Aleksei Mihailovitshin aikana sai Dumskin diakonin ja tulkin viran diplomaattitulkkauksissa. Pietarin aikana hän eteni Venäjän ja Ukrainan vuorityö- ja metallurgisen tuotannon johtajaksi, Siperian ja tykistön johdon päälliköksi, mutta tahri itsensä lahjusten ottamisella ja lähetettiin Vähävenäjälle Skoropadskin sotaväen päälliköksi. 04030207


    FileTop o FileBottom

    Brjusy

    1. 1600-luvun puolivälissä Moskovassa esiintyi myös William Brjus (?-1680), Skotlannin kuninkaiden jälkeläinen, joka oli ollut pakotettu jättämään isänmaansa Cromwellin hallinnon aikana. Tsaari Aleksei Mihailovitsh otti mielellään vastaan karkotetun ja nimitti hänet everstiksi erääseen pysyvään prikaatiin Pskovissa. Venäjän historiassa ylistetään erityisesti V. Bruysin poikia ja pojanpoikia. Vanhin poika Roman Williamovitsh (1668-1720) kulki tien tsaarin valtuutetusta Pietarin sotilaskomentajaksi, Petropavlovskin kivilinnakkeen rakentajaksi, hänen johdollaan korvattiin vanha maavalli, jonka sisäpuolelle kirkon viereen alttaria vastapäätä on myös haudattu kenraaliluutnantti R.V. Bruys. 04030301

    2. Bruys Jakov Williamovitsh (1670-1735) vänrikin arvoisena osallistui M.M. Golitsynin (1675-1730) Asovan sotaretkeen ja sai palkkioksi maatilan ja rahaa. Valistuneimpana kaikista Pietarin avustajista (astronomi, tykistöasiantuntija, maantieteilijä), hänestä vuodesta 1689 lähtien tulee erottamaton Pietarin matkakumppani kaikilla tämän sotaretkillä ja matkoilla. Hän päättää palveluksensa kenraalisotamarsalkkana, vuori- ja teollisuuskolleegion puheenjohtajana, senaattoriksi kutsuttuna; Pohjansodan voiton jälkeen hän sai kreivin arvon; sai kunniamaininnan ensimmäisessä painetussa kalenterissa vuonna 1709, ollen siten kalenteritoiminnan perustaja Venäjälllä. 04030302

    3. Pietari käytti myös muita ulkomaalaisia Venäjän hyväksi. Tanskalaisen kauppias, diplomaatti ja maantieteilijä Izbranda Idesan hän lähetti vuonna 1692 Kiinaan tarkoituksella todentaa Kiinan keisarin sopimus (1689) ja käymään neuvotteluita kauppasuhteiden solmimiseksi Venäjän kanssa. Tämän matkan kuvauksen N.I. Novikov (1744-1818) sijoitti "Vanhaan Venäläiseen Kirjastoon" (osa VIII). 04030303


    FileTop o FileBottom

    Venäjän laivaston isä

    1. Venäjän laivaston historiassa on merkkihenkilö hollantilaissyntyinen Brandt-Karsten (?-1693), joka saapui Venäjälle 1669 alimestariksi rakennettaessa laivaa nimeltä "OREL" (Kotka) keisari Aleksei Mihailovitshin toimesta Dedinovin kylässä varasinaisesti Kaspianmerelle. Tällä laivalla Brandt palveli yli vuoden ja valmistautui lähtemään sen kanssa merelle, kun Stenka Razinin äkillinen hyökkäys Astrakaaniin pani mestarin pakenemaan Moskovaan. Siellä hän yli kaksi vuosikymmentä elätti itseään kirvesmiehenä. Vuonna 1688 Moskovan lähistön kylässä nimeltä Izmailova kohtalo johdattaa kirvesmiesmestari Brandtin yhteyteen tulevan keisari Pietarin kanssa, joka sattumalta löytää pikkulaivan, jonka englantilaiset olivat tuoneet lahjaksi Aleksei Mihailovitshille. 04030401

    2. Keisari Pietari Suuren omakätinen muistiinmerkintä "Laivanrakennuksen alku Venäjällä". Siinä sanotaan "Sattui meille (toukokuussa 1688), että olimme Izmailovissa, pellavaa myyvällä kauppahuoneella ja kuljimme varastolla, missä lojui jäljellä olevia isoisä Nikita Ivanovitsh Romanovin talon tavaroita, joiden joukossa huomasin ulkomaalaisen laivan, kysyin Franzilta (Tammermann), mikä laiva tämä on? Hän sanoi, että se on englantilainen vene. Minä kysyin: missä sitä käytetään? Hän sanoi, että laivoilla - matkusteluun ja rahdin kuljettamiseen. Minä kysyin: mikä etu siinä on meidän laivastoomme verrattuna? Hän sanoi minulle, että se liikkuu purjeilla eikä vain myötätuuleen vaan myös vastatuuleen; mikä sana suuresti minua huvitti ja vaikutti epätodennäköiseltä." 04030402

    3. Tämä pikkulaiva tuli kuuluisaksi Venäjän laivaston isoisänä ja sen nimeksi annettiin Brandt. Kokenut kirvesmies opetti nuoren tsaarin ohjaamaan tätä pikkulaivaa ja hänestä tuli siten Pietarin ensimmäinen merenkulun opettaja. Jatkossa hän rakensi Pietaria varten Moskova-joelle purjeveneen, kaksi fregattia ja kolme purjevenettä Perejaslavski järvelle: nuori tsaari valmistautui laskeutumaan Nerliin Donilla ja tulemaan Azovalle. 04030403

    4. Mutta Venäjä houkutteli Eurooppaa entiseen tapaan maantieteellisen asemansa ja yhtä heimoa olevan 50-miljoonaisen väestönsä takia. Mutta millä kielellä sitä lähestyi Eurooppa, se voidaan päätellä kirjeestä vuodelta 1699, sillä Karlovitshin valtuutettu lähestyi Pietaria viitaten hänen sotaansa Ruotsin kanssa: 04030404

    5. "Teidän tsaarillinen korkeutenne nauttii käsittämättömän suurta etua saavuttaa yleismaailmallista mainetta, käyden kukoistavaa kauppaa Hollannin, Englannin, Italian, Portugalin, kaikkien pohjoisten, läntisten ja eteläisten Euroopan maiden kanssa, mutta mikä tärkeintä, ja mitä kukaan toinen hallitsija ei kykene tekemään, avaamaan Venäjän kautta kauppatien idän ja lännen välillä, omistaen yksinoikeudet kaikkiin etuihin. Tällä tavoin hänen tsaarillinen korkeutensa asettuu mitä läheisimpiin suhteisiin kristikunnan etummaisten monarkkien kanssa, hankkii merkitystä ja painoarvoa yleisissä Euroopan asioiden järjestelyssä, panee pystyyn suurenmoisen laivaston ja saatettuaan Venäjän kolmanneksi merisuurvallaksi, pakottaa Ranskan kuninkaan mitä pikimmin sopuun turkkilaisten ja tataarien kanssa, saavuttamaan kunniaa ja mainetta koko maailman edessä. Jos sota syttyy Espanjan vallanperimyksestä tai jostakin muusta syystä, apuun tulevat Englanti ja Hollanti 10, 20 tuhannen suuruisilla sotajoukoilla ja merkittävillä laivastoilla, liitolaiset alkavat tarkastella hänen tsaarillista suuruuttaan erityisellä kunnioituksella; moskovalaiset voivat muiden laskuun oppia sotataitoa ja sitten heidän ei tarvitse enää turvautua ulkomaisiin upseereihin, mitä parhaalla menestyksellä he voittavat sodan turkkilaisia ja tataareja vastaan. Muita etuja saattaa matkaan hänen tsaarillisen korkeutensa korkeatasoinen järki. [19, т.Ш; 333]. 04030405

    6. Vuonna 1722 Pohjan sodassa saavutetun voiton (Pietari noudatti Karlovitshin neuvoa) jälkeen laiva "lapsen ilo, saavutti miehisen voiton, joka tuotti sille kunniamaininnan" - vietiin Pietariin, missä sille rakennettiin nelikulmainen jalusta, jonka koristeltiin Ivan Zarudnin maalauksin. 04030406


    FileTop o FileBottom

    Kirvesmies tsaari

    1. Vierasmaalaisen silmä, vahvistaa myös N.G. Ustrjalov, ei voinut havaita Venäjällä ei kypsää, omaperäistä valtiovallan elementtien kehitystä, ei niiden ihmeellistä sopusointua, joka toimii kansalaisyhteiskuntien voiman perustana eikä sitä voida vaihtaa mihinkään luonnonolosuhteiden suomiin etuihin, ei edes menestykseen koulutuksessa". 04030501

    2. Mutta Venäjän valoisten puolten lisäksi tämä historioitsija mainitsee pimeitä elementtejä päätyen siihen, että "missään ei asiaintila tarjoa niin murheellisia ja onnettomia näköaloja kuin meidän isänmaassamme" ja että "Venäjä huolimatta sen peruselementtien suotuisasta kehityksestä, se ei läheskään ole saavuttanut niitä tavoitteita, joihin kaikki eurooppalaiset valtiot ovat pyrkineet, ja jotka muodostuvat lujasta sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta, aktiivisesta moraalisten, intellektuaalisten ja tuotannollisten voimien kehityksestä, tiedosta, taiteesta, villin eläimellisen luonteen pehmenemisestä, sanalla sanoen: siitä mikä koristaa ja jalostaa ihmistä" [19, т. III; 123]. 04030502

    3. Kuten näemme ihmisten yhteiskunnallisen, todellisen kansalaisluonteen arvioinnissa, jonka ansiosta Jumala on niin asettanut ja toimittanut ihmisten asiat, että, venäläinen historioitsija N.G. Ustrjalov yhtyy italialaiseen filosofi G. Vicoon, joka on antanut meille lyhyen määritelmän käsitteelle sivistys: se on hyvä käytös. 04030503

    4. Pietarilla oli edeltäjiä (esimerkiksi isoisänsä) sen asian ymmärtäjinä, että venäläisille ei olisi haitaksi opiskella ulkomaalaisilta epäitsekästä käytöstä. Tätä tarvetta tunsi laivastossa myös Aleksei Mihailovitsh. Hänen kanssaan A.L. Ordin-Nashtshokin rakensi 2000 alusta Riiassa, nämä sitten Stenka Razin poltti. Saksalaisen vaateparren käytön salli tsaari Feodor, joka itse pukeutui puolalaisittain. Mutta kaikki he, mukaan lukien Iivanan Julma, englantilainen tsaari, lähettäen venäläisiä ulkomaille oppimaan, käyttivät hyväkseen puolittain, hitaasti alkoivat ennalta määrättyjä ja estivät ajatuksia heti ensimmäisten vastoinkäymisten tapahtuessa. 04030504

    28. ]Aluksen rakentamisen 1600-luvulla.

    5. Pietarin aito valtiollinen ajattelu ja rakkaus muunmaalaisia kohtaan ei vielä syntynyt 1693, kun tsaari käy Arkangelissa ja tutkii hollantilaisia ja hampurilaisia laivoja, vaan vasta kolme vuotta myöhemmin epäonnistuneen ensimmäisen Asovan sotaretken jälkeen. Vuonna 1696 Pietari opittuaan katkeralla kokemuksella tekee sen mitä kukaan ennen häntä ei ollut rohjennut tehdä: Hän kutsuu kiireesti Venäjälle ulkomaisia insinöörejä, tykistöasiantuntijoita, laivanrakennusmestareita, ja kapteeneja, ja samana vuonna lähettää ensimmäisen ryhmän nuoria puuseppiä oppiin Euroopan pääkaupunkeihin ja lopulta päättää matkustaa sinne itse harkitun vakuuttuneena opiskella Venäjän hyväksi hyödyllisiä eurooppalaisia tietoja ja taitoja. 04030506

    6. Suuren lähettilään puolitoistavuotisesta ajasta Pietari työskentelee puolet hollantilaisilla ja englantilaisilla telakoilla, veistäen hirsiä ja lautoja, sovittaa laivojen takiloita, täyttää kirvesmiehen tehtäviä ja kaikkia mestarinsa määräyksiä. Miksi? Kas tässä M.D. Tshuikovan (1743-1792) selonteko Pietarin mielenkiinnon kohteista: "Mikään ei jäänyt huomaamatta tältä suurelta yksinvaltiaalta, eikä mikään käsityötoimi välttänyt tsaarin silmää; kaikki hän katsoi mustasukkaisen tarkasti; kaiken hän halusi oppia opettaakseen ne alaisilleen. Kaiken hän opiskeli itse, ja kaikkien taitojen mestareiden luo hän halusi henkilökohtaisesti ystävän ominaisuudessa mennä. Sepille hän moukarilla takoi, kirvesmiehille hirsiä ja lautoja veisti, nahkureille nahkoja sovitti, ja sanalla sanoen kaiken sen sanoin kuvaamattomalla innolla monarkin omin käsin teki, mitä ammattiin kuului ja mikä kukoistavaan lopputulokseen vain voi johtaa" [59; 103]. 359> 04030507


    FileTop o FileBottom

    Pietari Suuri yrittäjänä

    03 Prev chapter
    0405 Sataman alku Pietarissa
    0406 Pietari I:n taloudelliset innovaatiot
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Ei ihme, ettei Pietari ryhtynyt tähän, hän ei ole ainoa ja alkuperäinen Venäjän eurooppalaistamisen syy. Hänen uudistuksensa olivat koko aikaisemman historian kulun valmistelemia, mutta Pietari osoittautui lahjakkaaksi, sinnikkääksi, energiseksi yrittäjäksi, joka ryhtyi toimeen itsevaltiuden suomalla voimalla. 04040001

    2. Pietari I omaperäisen ja ennalta arvaamattoman persoonallisuutensa avulla osoitti maailmalle olevansa uudenlainen, ei vain valtiomies vaan myös merenkulkija. Hän vihkiytyi pitämään huolta uudenlaisen merenkulun aloittamisesta Venäjällä siitä alkaen kun hänestä tuli Venäjän laivaston isoisä Preobrazhenskin kylän vajassa vuonna 1688. Nimenomaan tuosta hetkestä alkaa Pietari Suuren mittava ja epäitsekäs yritystoiminta. Ei vain "ikkuna Euroopppaan" hallinnut hänen ajatuksiaan, vaan myös Turkin keisarin ja kaikkien busurmannien liittoutumien karkottaminen Aasiaan, Palestiinan pyhien paikkojen palauttamien ortodoksisen kirkon hallintaan. Pietari piti näkökentässään kaikkia Venäjää ympäröiviä meriä, Vienanmerestä Välimereen. Suharevin Tornista matkalla Kolminaisuuteen ja Vienanmerelle, joka oli rakennettu laivoja silmällä pitäen, neljä vuotta ennen Pajarien duuman päätöstä merilaivaston muodostamisesta, tuli Venäjän uusi ikoni, kuten myös Amiraliteetin tornin huipulla olevasta laivasta, uusi Pyhän Venäjän tunnusmerkki. 04040002


    FileTop o FileBottom

    Laivatoveruus

    1. Jo vuonna 1696 valtion kassan tyhjennyttyä Pietari käskee hallintomiehet ja johtajat sekä papisto 8000 taloutta suuremmilta paikkakunnilta, ja maalliset 10000 suuremmilta rakentamaan laivan huhtikuuhun 1698 mennessä, ja kauppiaat kaikki yhdessä rakentamaan siihen mennessä 12 pommittaja-alusta. Ja kuka ei halua rakentaa tai osoittautuu kykenemättömäksi, siltä otetaan maapaikka pois, samoin eläimet ja piha. Ja laivoja syntyi 16 kuukaudessa, ja niitä syntyi enemmän kuin teräväjärkinen tsaari oli osannut odottaa. Vuoden kuluttua jo joka toisen yhtiön piti rakentaa laivansa. 04040101

    2. K. de Bruin, "Matka Moskovaan" kirjan tekijä, satuttuaan niihin aikoihin Venäjälle, todistaa ei ilman ihmetystä, että "laivanrakennus tapahtuu yhteiskunnan kustannuksella, ja jokainen tuhannen sielun suuruinen talonpojan joukko on velvollinen hankkimaan kaiken mitä tarvitaan yhden laivan rakentamiseen ja kaiken mikä tähän rakennustyöhön liittyy". [71; 94]. 04040102

    3. Ja niin myös rakennettiin! Venäläiset talonpojat, hänen majesteettinsa ja erilaisten pajarien, aatelisten ja luostarien maaorjat. Näin he itse, ilman ulkomaisia mestareita, vaikka Pietari lähetti kaikille valtioille asiakirjoja pyytäen niitä lähettämään Venäjälle parhaita ja taitavimpia mestareita. Grigorij Dmitrievitsh Stroganov (1656-1715), nimekäs mies, kuuluisien Stroganovien jälkeläinen, yhdistettyään valtavat perheen omistamat alueet Pommerissa, Permissä ja Uralin takana, avustaa laivanrakennustoimintaa Voronezhissa ja Arkangelskissa. 04040103

    29. Admiralty Telakat. Pietari

    4. Pietari lähettää venäläisiä puuseppiä ulkomaille oppimaan mereen liittyviä asioita, ja myös itse matkustaa heidän perässään häveten, että merimiehet ja laivat voivat ohittaa tsaarin käsityötaitoa ja tieteitä. Merenkulkukoulu (sen käyttöön luovutettiin Suharevin Torni) valitsi itse 500 oppilasta. Siellä koulutettiin opiskelijoita meriupseerien lisäksi tykistöön, insinööritehtäviin, geodesian tehtäviin, arkkitehdeiksi ja jopa valtion virkamiehiksi, kirjureiksi ja mestareiksi. Rakentamalla laivaston keisariyrittäjästä tuli malli alamaisille, jotka rakensivat kahdessakymmenessä vuodessa sata alusta Pleshtshejevin järvelle. 04040105

    5. Tiedetään, että eräällä hänen tehdaskäynnillään vuonna 1696 Pietari henkilökohtaisesti takoi päivässä 18 puutaa rautaa (keskimäärin 13,3 kiloa puuta) ja vaati itselleen palkkaa nuoremman seppämestarin taksan mukaan, eli 3 kopeekkaa puudalta[81; 66]. 04040106

    6. Ja kaikissa edesottamuksissaan Pietarin piti ylittää iso joukko esteitä. Se että hän ylensi nuoria alhaista syntyperää olevia miehiä, koulutti heitä ulkomailla, katkeroitti virkamiehiä ja pajareita, nostatti esiin kansalaisten kesken riitoja, ärsytti perinnöllisiä virkoja hoitavia pajareita. Sota- ja merimiestaidoissa itse Pietari avaa oven uuden maailman, hänestä tulee väkevä tapahtumien moottori. 04040107

    7. Keksittyään käydä sotaa Ruotsin kanssa, mistä tuotiin Venäjälle laaturautaa, Pietari luonteenomaiseen tapaansa suuntaa tiensä 1697 Uralille. Vakuuttauduttuaan, ettei rauta siellä ole heikompilaatuista kuin ruotsalainen, tsaari rakentaaa samalla Uralille kaksi valtion omistamaan masuunia, Kamenskiin ja Nevjanskiin. Niiden jälkeen vielä laitetaan kaksi tehdasta: Uktusskiin ja Alapajevskiin, ja lähemmäs sotanäyttämöä Aunukseen ja Lipetskiin [81; 338-339]. 04040108

    8. Nyt laivasto on Pietarille tarpeen jatkuvasti, ei laivapuuseppänä vaan sotapäällikkönä ja johtajana, joka on valmis hyökkäämään taisteluun Turkin ja Ruotsin kanssa. Yhdessä kokeneen amiraali Kreisin kanssa tsaari tuli siihen tulokseen, että laivanrakennuskumppanuuksien rakentamat laivat eivät olleet riittävän hyviä: joidenkin aseistusta piti vahvistaa, joidenkin rakenteita, toisten runkoa, toiset olivat sopimattomia merenkulkuun tai muuten, ja ne piti kokonaan uudelleen rakentaa. Korjaustöistä piti huolehtia laivan alkuperäisten rakentajien englantilaisten mestarien valvonnassa. 04040109


    FileTop o FileBottom

    Uusi pääkaupunki

    1. Pääkaupungin siirtäminen (ja tämä oli eräs Pietarin kaikkein mieluisimmista ja rakkaimmista projekteista) oli perusteltua ei niinkään Inkerinmaan läheisyydellä eurooppalaisiin kohteisiin, kuin sillä että Venäjän historia alkoi uudelleen noilla samoilla paikoilla, missä tuhat vuotta aikaisemminkin, kun vanhan Venäjän pääkaupungiksi tuli, ei Kiova eikä Suuri Novgorod vaan Laatokka, jota silloin 700-luvun puolivälissä sanottiin Nevagorodiksi. Pietari myös kunnioitti Aleksanteri Nevskiä, isänmaan historian avainhenkilöä. 04040201

    2. Ennen kuin missään muualla, Nevan varrella alettiin rakenetaa tiilitehtaita. Pietari nimenomaisella määräyksellä kielsi koko valtakunnassa kivirakennukset purkamisen ja karkotuksen uhalla. 04040202

    3. Pietarin perustamisen vuonna 1703 Äänisen telakalla Lotinanpellossa aloitettiin sotalaivojen rakentaminen. Fregatti Standart oli ensimmäinen venäläinen sotalaiva Itämerellä, sinä samana vuonna Pietari I tuli henkilökohtaisesti Nevan suulle. Pietarin piirustusten mukaan muodostettu Amiraliteetti, pituus 200 kyynärää, leveys 100 kyynärää) sijoitettiin sinne työpajoineen, telakoineen, tehtaineen ja metsävarantoineen. 25 Venäjän kaupungissa Pietari perusti merenkulkukouluja, joissa opetettiin eritasoisia kursseja aritmetiikassa ja geometriassa. 04040203

    4. Venäjän tulevan pääkaupungin kohtalossa oli käännekohta Pultavan kunniakas taistelu 1709 kesäkuun 27. Tästä lähtien kerta toisensa jälkeen seuraa tsaarin käskyjä rakentaa Pietariin kivitaloja ja siirtää Moskovasta korkeimpia hallintovirastoja, uuden aatelisten, porvariston, kauppiaskunnan ja teollisuuden palveluksessa olevien siirtämistä pois Moskovasta. 04040204

    5. Vuonna 1723 Pietari antaa määräyksen. joka ankarasti kielsi rakentamasta tehtaita Moskovan lähettyville ja Nevan varrelle Pähkinälinnaan saakka, ja uhaten yleisesti tuhota, koska metsille oli jo ääretön tarve ja vuosikasvua oli rajoitetusti. Pietari piti metsää strategisena luonnonvarana laivanrakennukselle. Vuosikasvun hakkaaminen kiellettiin kuolemantuomion uhalla. Tätä koskevaa ukaasia luettiin kirkoissa. Nevalla ja Suomenlahdella oli aina viiden virsta päässä hirsipuita metsäntärvelijöiden varalta [73; 125] 04040205


    FileTop o FileBottom

    Vuoriteollinen yritystoiminta

    1. Pietari I oli ensimmäinen joka sai aikaan laajamittaista sosiaalista kysyntää yritystoiminnalle, ennen kaikkea kaivannaisteollisuudelle, aseteollisuudelle, tekstiiliteollisuudelle ja pellavateollisuudelle. Pietarin hallinto käytti hyväkseen seuraavia keinoja tehdasteollisuuden suhteen:

    • Valtiovarain hallinto rakentaa ja hallinnoi tehtaita;
    • Valtiovarainhallinto rakentaa tehtaan ja luovuttaa sen yksityiseen hallintaan;
    • Valtiovarainhallinto antaa yksityisille korotonta rakennuslainaa;
    • Valtiovarainhallinto kutsuu ulkomaisia suoden niille erityisoikeuksia tuotannossa ja markkinoinnissa;
    • Yksityiset rakentavat, mutta valtio antaa tuotantoa suojaavan monopolioikeuden.
    04040301

    2. 1700-luvun kahden ensimmäisen vuosikymmenen aikana rakennettiin 26 rautateollisuuslaitosta, 5 kupariteollisuuslaitosta ja 1 hopeateollisuuslaitos vuoden 1700 malmiasetuksen ansiosta [65; 27]. 04040302

    3. Vanhojen Tulan ja Kashiroin lähellä toimivien rautatehtaiden lisäksi tuli tehtaita Äänisen alueella, Moskovan liepeillä ja Vähäjaroslavin lähellä, Izbrantan ja Akemin tehtaat Moskovan laidalla, Nikita Demidovin tehtaat Tulan lähellä, Borinan ja Aristovan tehtaat Romanovin piirikunnassa. Vuodesta 1696 lähtien alkoi kehittyä kaivostoiminta Uralilla [52; 520]. 04040303

    4. Yksityiset tehtaat maksoivat veroa 1/10 tuotannon arvosta, ilmaistuna rahassa tai luonnossa. 04040304

    5. Johtavat valtion varoin toimivat tehtaat 1600- ja 1700-luvulla, sellaiset joissa harjoitettiin mekaanista tuotantoa, mutta myös erikoisaseteollisuuden yritykset, näyttelivät tärkeätä osaa maan koneteollisuuden synnyssä. Täällä koulutettiin työvoimaa, joka kykeni valmistamaan monimutkaisia mekanismeja, suoritettiin ensimmäiset yritykset konerakennuksessa. Tsaarin rakennustoiminta ylläpiti venäläistä porvaristoa. 04040305

    6. Pietarin ajan henki vuoriteollisuusyrittämisessä noteerataan ensimmäisen venäläisen sanomalehden ensimmäisessä numerossa 1703 tammikuun 2 päivänä: 04040306

    7. "Kirjoitetaan Valtiovarainhallinnosta. Soku joen varrella on löydetty runsaassti vuoriöljyä, ja kuparimalmia sivutuotteena, josta Moskovan valtio saa merkittävää voittoa" [17;34]. 04040307

    8. Juuri noina vuosina aloitti luovan toimintansa eräs huomattavimmista venäläisistä 1700-luvun alkupuolen vuoriteollisuusyrityksistä, Vasilij Nikititsh Tatishevin (1686-1750) yritys. Ennen Pohjansotaa se saa määräyksen mennä Uralille Pietarin antamana tehtävänään rakentaa tehtaita ja sulattaa metallia "Siperian kuvernementissa Kungurissa ja sen lähellä, missä on erilaisia metalleja saatavissa" Uralilla Tatishev rakentaa keskuksen, joka toimii vuoriteollisuuden alalla Priualjista Siperian kaukaisille aavikoille saakka, Altain ja Baikalin tuolle puolelle saakka. Tobolskin piirikunnassa hän valitsee onnistuneen rakennuspaikan Isetin yläpuolelta suurelle asetehtaalle, jossa tobolskilainen pajarin poika Ivan Astrahantsev vuodesta 1700 alkaen valoi tykkejä, kranaatinheittimiä, ammuksia. Myöhemmin nimenomaan tänne syntyy Jekaterinenburg. 04040308

    9. 1700-luvun ensimmäisen neljänneksen loppuun mennessä Uralin tehtaat rakennettiin jo monimuotoisiksi kombinaateiksi. Tehtaanjohdon vaatimuksesta sille annettiin 1721 lupa ostaa tehtaalle maaorjatalonpoikia, ja vuonna 1736 kaikkein edistyksellisimmistä tehdastyöntekijöistä valtio otti vakituisia työntekijöitä tehtaisiin ja työpajoihin. Teollisuustyö maaorjataloonpoikia käyttäen löi itsensä pian läpi maaseutualueiden teollisuustuotannossa. Maatalous- ja teollisuustyövoiman rinnakkaiselo tilapäisen työvoiman asemesta, joka oli tunnusomaista Länsi-Euroopassa, vakiintui Venäjällä yli satavuotisen kauden kuluessa ja säilyi jopa vuoden 1861 jälkeiseen aikaan saakka.[52; 522,526]. 04040309

    10. 1720-luvulla Grigorij Kapustin löytää kivihiiltä Donin varrelta. Nämä kerrostumat tekevät mahdolliseksi sen että Pietari I ajan rautamalmin sulattamien kasvaa 770%. 04040310


    FileTop o FileBottom

    Suuria lahjuksia ja vähennyksiä

    1. Byrokratiakoneiston muodostumisen sivuvaikutuksena syntyi korruptiota, taloudellista epäjärjestystä, joka tietenkin johti mittavan hävikkiin. 04040401

    2. Houkutus teollisuuden spekuloinnilla ei välttynyt joutumasta tsaarin tietoisuuteen, kuten siitä ilmoittivat mahtava aikalainen A.D. Menshikov, varakansleri P.P. Shafirov, eräs varakkaimmista venäläisistä kauppiaista M.G. Jevreinov, jolle vuonna 1721 keisari antoi luvan harjoittaa Arhangelskin lähellä Kuolassa ja muualla pohjoisessa suolankeittoa, mursunmetsästystä ja turkistuotantoa. 04040402

    3. Pietarin ajan hallintomies, senaattori G.I. Volkonskij osallistui valtion aseteollisuuden toimintaan. Hänelle annettiin tehtäväksi 1712 helmikuussa rakentaa Tulaan vesivoimalla käyvä asetehdas ja asevarasto, ja asetuotannon oppimiskeskus. Kolmen vuoden kuluttua, lukuisien yritysten ja lahjontasyytteiden jälkeen Tulan tehtaan, teollisuusalueen johtaminen uskottiin J.V. Brjusylle. Muistutettiin Volkonskin suhteista Nikita Demidovin kanssa: tämä sitoutui toimittamaan rautaa ei enempää kuin 13 altynilla kahta rahaa, Tveriin 2000 puutaa ja Volkonskin väliintulon jälkeen 16 altynilla 4 rahaa puudalta, ja kauppiaat ottavat 13 vähemmän puudalta; ja muita tykistötarvikkeita ja muu otetaan vastaan puoleen Demidovin hinnasta. Demidov oli uskoton eikä hänelle oltu yhtä suopeita kuin Volkonskille ja muille. [Lainaus: S.M. Solovjev: Сочинения. М.1993. Кн.8; с.470]. Silloin seurauksena väärinkäytöksistä, Volkonskin lisäksi sellaiset vaikutusvaltaiset merkkihenkilöt kuten A.D. Menshikov, kenraaliamiraali P.M. Apraksin (1659- 1728), Siperian kuvernööri M.P. Gagarin, valtiovarainhoitaja vuonna 1721 uskomatonta kiristystä ja väkivaltaa, Pietarin Amiraliteetin johtaja A.V. Kikin ja muut. Kävi ilmi myös muuta. Ruhtinas Volkonskij yhdessä senaattori V.A. Apuhtinin kanssa toimitti elintarvikkeita Branskiin ja asiallisesti, kuten selvitettiin, poltti tässä sormensa (ottivat ylihintaa ja tällä tavoin aiheutti kansalle vaivaa). Senaattoreilta takavarikoitiin omaisuutta, heitä häväistiin ruoskimalla, ja valan rikkomisesta rankaistiin polttamalla kieli tulikuumalla raudalla. 04040404


    FileTop o FileBottom

    Alempien kansankerrosten koulutus

    1. Uralilla V.N. Tatishev aloittaa laajamittaisen tehdaskoulujen rakentamisen; Jekaterinenburgissa avataan sanallinen, aritmeettinen, maineikas, saksalainen, latinaa opettava, ja kymmenien tehtaiden toimesta lukutaitoa ja aritmetiikkaa opettavia kouluja, jotka opettavat vuori- ja tehdastaitoja, mekaniikkaa, logaritmilaskentaa, kokeiden ottamistaitoa, vieraita kieliä. Oppilaat hallitsivat tuotannossa tarvittavia taitoja sorvauksessa, kivenhakkauksessa, tasopuusepäntöissä, valamisessa. Tatishtshev korosti: "Jos joku näitä käsityöammatteja osaava ei halunnut työskennellä, niin hän voi mukavasti kertoa taidostaan ja opettaa sitä käsityöläisille." 04040501

    2. Jo 1703 kirkkoslaavin kielellä ilmoitettiin Moskovan matemaattisten ja navigointimatematiikan ja navigoinnin opettajan L.F. Magnitskon teoksesta "Aritmetiikka eli laskemisen tiede", perustaitojen ensyklopedia aritmetiikassa, algebrassa, geometriassa, trigonometriassa. Se antoi teoreettisen perustan mekaniikkaan, geodesiaan, astronomiaan, navigointiin. 04040502

    3. Venäjän yrityskulttuurin kehitystä edisti myös tsaarin käskykirje vuodelta 1714 koskien niin sanottujen numerokoulujen perustamista Venäjän kaikkiin kuvernementteihin. Nämä olivat maallisia kouluja, joissa opetettiin 10-15 vuotiaille kaikkien säätyjen paitsi pientilallisten lapsille aritmetiikkaa ja alkeisgeometriaa. Nämä koulut piti avata kirkon rakennuksissa ja varakkaammissa luostareissa; opetus oli maksutonta, mutta kaikilta kurssin lopettavilta ja siitä todistuksen saavilta oppilailta valtion ylläpitämä opettaja sai periä ruplan. 04040503

    4. Tarve levittää kansan keskuuteen valistusta tunnettiin jo aikaisemmin, se näkyy esim N.M. Karamzinin kirjoittamissa ensimmäisen "Aritmetiikan" alkusanoissa vuodelta 1635. Alkusanoissa luetellaan erilaisia aritmetiikasta saatavia hyötyjä sen opiskelemiseen houkutukseksi; puhutaan siitä kuinka "tällä tiedolla vieraat käyvät kauppaa eri maissa ja kaikilla mantereilla ja merillä ja maan reiteillä ja meren virtauksissa ahkeruus tuo taitoa ja laskelma kaikista numeroista antaa etua." [Venäjän valtion historia, osa IX, esim 438]. Muuten kauppaa ulkomaalaisten kanssa on käyty jo muinoin ja he ovat monesti panneet merkille, että Venäjän tsaari on tässä kaupankäynnissä nähnyt keinon valtiovarain kasvattamiseksi. 04040504


    FileTop o FileBottom

    Pietarin kauppapolitiikka

    1. Pietari I harjoittaen merkantilistista politiikkaa ei ollut ollut tämän suuntauksen erikoistehtävien ja kirjoitusten takana, vaikka hänellä olikin Venäjällä erityisiä ominaisuuksia. Erotukseksi länsieurooppalaisista merkantilisteista, jotka pyrkivät laajentamaan vientiä, Pietari sanoi suoraan olevansa vakuuttunut siitä, että venäläisen pienteollisuuden on oltava olemassa Venäjää varten ja tyydyttää sen tarpeita. Niinpä, 1712 ehdotettiin laajennettavaksi Moskovan trikoolaitosta, jotta voitaisiin olla ostamatta merentakaista tuotantoa. Pellavateollisuuden tuotanto ylläpidettiin, koska sitä tarvittiin rakenteilla olevan laivaston purjeisiin. Laivanrakennuskeskukset kehittyivät: Voronezh, Vanha Laatokka, Lotinanpelto, Ääninen, Petroskoi, Pietari. Kauppa oli tsaarin mielestä ihmisen kohtalon tärkein määrääjä. Viipurinpuolella avattiin 1718 ensimmäinen sokeritehdas, 1719 yritys, joka tuotti vahaa, joka ikään kuin korvasi nykyisen sähkön. 04040601

    2. Välilliset verot perittiin Pietarin aikana ulkomaanvaluutassa, efimkoissa; Vuoden 1724 tariffin mukaan, tariffin, jonka laatimiseen osallistui välittömästi keisari, määrättiin korkeat tullit (75%) raudan, palttinan, purjekankaan, silkkikankaiden, neulojen, vahan ym tuonnille. Tullitta tuotiin Venäjälle sellaisia arvokkaita raaka-aineita kuin silkkiä, raakasokeria ensimmäiselle Pietariin rakennetulle sokeritehtaalle. Kauppapääomaa, joka suuntautui tuotantoon, piti yllä Pietarin aikaan aktiivisesti keskushallinto. Valtion budjetissa kilpailivat suuret tehdasteollisuusyritykset. Nämä taloustoiminnan prosessit, analogisesti eurooppalaisten kanssa synnyttyään vaativat Venäjää lähentymään eurooppalaista taloudenpitoa. Pietari jatkoi (vaikkakaan ei heti) kansallisen kauppiastoiminnan tukipolitiikkaa, jonka edustajina olivat sellaiset kauppatavarat kuin vuodat, potaska, terva, piki, mäti jne. joiden myynti tapahtui valtion monopolina. Venäläiset vientiyritykset vapautettiin tuontitulleista siinä tapauksessa että tuonti ylitti arvoltaan viennin korkeintaan 26%. 04040602

    3. Pietari ei sallinut varakkaille henkilöille liikaa ylellisyyttä, allekirjoitettuaan vuonna 1712 määräyksen, joka kielsi myymästä, ostamasta ja kantamasta kultaa ja hopeaa, sopimattomana ja tuhlailevana menona, jonka seurauksena valtion kassaan syntyy vaje. Viivästyneet maksut todellakin muodostivat 50-60% odotettavissa olevasta tulosta [97; 88]. Vaje hoidettiin kiristämällä veroruuvia: se muodosti noidankehän. 04040603


    FileTop o FileBottom

    Sataman alku Pietarissa

    03 Prev chapter
    0406 Pietari I:n taloudelliset innovaatiot
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Venäjän kaupan historian lähtöpiste oli se kun Pietari valloitti Itämeren ranta-alueet ja perusti uuden sataman Pietarin kaupunkiin. "Heti tämän onnekkaan sataman alussa - tervehtii M.D. Tshulkov "historiallisen Venäjän kaikkien satamien ja rajojen kaupan kuvauksen alussa M.D. Tshukov kuvailee ikään kuin sille olisi kohtalo suonut hollantilaisen kauppalaivan vuonna 1703 syksyllä, jotta se palattuaan voi ilmoittaa Euroopalle, että sillä oli ollut kunnia olla todistamassa uuden sataman syntymistä. Vastoin kaikkia pelkoja ja odotuksia tämä satama perustuu, kehittyy ja houkuttelee puoleensa kaikkea Luoteis-Euroopan kauppaa. [60; 118]. 04050001

    2. Pietarilaisen päivälehden «Санкт-Петербургские ведомости» mukaan 1703 marraskuussa Nevan suussa sattui olemaan hollantilainen alus viiniä ja suolaa lastinaan matkalla todennäköisesti Nienschanziin; kapteeni oli kutsuttu aterialle A.D. Menshikovin (1673-1729) luo ja hänelle annettiin 500 tshervonetsin edestä kultarahoja ja matruuseille kullekin 300 kultatshervonetsia; kapteenin jokaisesta uudesta käynnistä luvattiin 100 ruplan palkkio, ja vastaavia palkintoja taattiin myös miehistölle. 04050002

    3. 04050003

    4. Tämän esteen, joka vaikeutti markkinoille pääsyä, Pietari yritti poistaa järjestämällä pääsyn Volgalta Nevalle. Heti Asovan valloituksen jälkeen 1696 Pietari I luonnosteli kanaalin rakentamisen Volgan ja Donin välille. Vuonna 1701 työt keskeytyivät liittyen siihen että Pietari ja hänen neuvonantajansa päättivät yhdistää Volgan ja Donin altaat pohjoisempaa reittiä pitkin. Vuonna 1703 päätettiin Vyshnevolotskin vesireitin rakentamisesta Volgan (ja samalla myös Kaspian meren) yhdistämiseksi Itämerelle. Vyshnevolotskin yhdistävä vesireitti meni Volgalta sen suun kautta Tvertsin joen kautta, edelleen suunniteltua kaivettavaa kanavaa pitkin Vyshevolotskin ja Tsninskin kanavaa pitkin Donille, Mstinskin järven kautta Meta-joelle. Siversovin ja Visherskin kanavan kautta Ilmenin ja Volhovin kautta Laatokalle (Laatokan kanava) ja Neva-joelle - Suomenlahteen. Reitin yhteispituus Pietarista Rybinskiin oli 1309 virstaa. 04050004

    5. Hollantilaisten mestareiden johdolla tehtyjen epäonnistuneiden uudistusten jälkeen Vyshnevolotskin vesijärjestelmässä Pietari I antaa tehtävän Mihail Ivanovitsh Serdjukoville (1677-1754), syntyjään kalmukille tai mongolille, ostettu Keski-Aasiasta ja viety sieltä kauppias M.G. Jevreinovin toimesta. Serdjukov kiinnitti tsaarin huomiota kalateollisuudella Astrakanissa toisen käskyläisen P.P. Shafirovin (1669-1739) kanssa, jonka Pietari määräsi suurlähettilään tehtäviin. Nyttemmin pääsy valtiollisiin ja yrittäjätoiminnan tehtäviin määräytyi ainoastaan kykyjen perusteella eikä riippunut syntyperän satunnaisuudesta. Sama tarkoitus oli arvoastetaulukolla, jonka kaikki arvoasteet kävi vähitellen läpi myös itse tsaari, saaden arvot todellisten ansioidensa mukaan. 04050005

    30. Pietarin perustaminen
    31. M.I. Serdjukov

    6. Serdjukovin tekemän ja Pietarin hyväksymän suunnitelman ydin oli poistaa Volgan yläjuoksun perusvika: veden vähyys. Työt tuli Serdjukovin tehdä omaan laskuun (itsenäisesti), mitä varten Pietari antoi hänelle oikeuden tulli-, virasto- ja eräisiin muihin maksuihin Vyshe-Volotskissa, antoi oikeuden maksuihin kauppiaiden laivoista, jotka käyttivät Vyshevolotsin vesireittiä, antoi oikeuden novgorodilaiselle kauppiaalle (näin nyt nimitettiin Serdjukovia) hallita esteettömästi 50 vuotta myllyjä ja muita laitoksia. Toimien tsaarin tukemana vesitekniikkamestari kahdessa vuodessa sai päätökseen pääosan töistä ja sai Vyshevolotskin reitin täyteen käyttöön. Kuljetukset vesireittiä pitkin osoittautuivat noin kymmenen kertaa edullisemmiksi kuin maakuljetukset. Tätä reittiä pitkin Pietari sai Uralilta rautaa ja Volgan varrelta viljaa. 04050008

    7. Käyttäen hyväkseen kauppiaskunnan velvoittamista Pietari sai aikaan sen että Pietarin sataman käyttö laivatoimituksissa kasvoi vuodesta vuoteen ja oli vuonna 1724 180 alusta, samalla kun Arkangelissa laivojen lukumäärä putosi niin että oltuaan ennen 126 nyt oli vain 34. Puutavaran ja tervan ja muiden Vienanmeren rantojen tuotteiden lisäksi muita Venäjän tuotteita ei toimitettu: muut menivät pääkaupungin satamaan. Arkangelin kauppa väheni 1/12 osaan entisestään [52; 567]. 04050009

    8. Vuonna 1726 ulkomaankaupan volyymi oli Arkangelin satamassa (ruplissa): vienti 285 387 ja tuonti 35 846, ja Pietarissa vastaavasti - 2 403 423 ja 1 549 697 ruplaa. 04050010

    9. Pietarista tuli maan tärkein kaupallinen ja teollinen keskus. Tänne keskittyi valtavat määrät tuonti- ja vientitavaraa. Kasvava kaupunki tarvitsi kulutushyödykkeitä, raaka-aineita teollisuuteen ja valmiin tuotannon markkinointiin. Kaikki tämä vaati kaupallisten ja teolllisten reittien laajentumista, kanavien rakentamista, liikennereittejä, rakennettuja kanavia ja merisatamia. 04050011

    10. Merkitykseltään toiseksi tuli Riian kauppasatama, avattuaan tavaravirroille portin Venäjän mustanmullan alueilta ulottuen Ylä-Oka-joelle. 04050012

    11. Venäjän merikauppa lähes yksinomaan keskittyy Itämerelle, eikä tämä tilanne muutu ennen 1800-luvun alkua, kun tuonnista 85% ja viennistä 91% tapahtuu Itämeren satamien kautta. 04050013

    12. Tehtävänään Peter piti paitsi vapauttaa Venäjän pääsy merelle, myös toimia niin, että hänen alamaisistaan tulee todellisia kauppiaita ja kannustaa heitä varmistamaan, että kotimaisia tavaroita viedään ja myydään vieraissa maissa, eikä muiden kansojen kuljettamina, vaan omaan lukuun ja omilla aluksilla. 04050014

    13. Vuonna 1703, taivasalla, Kolminaisuuden aukiolla, perustettiin pörssi paikaksi, jossa kauppiaat kokoontuvat säännöllisesti tekemään kauppasopimuksia, sopimuksia vuokrauksessa, antamaan tietoja hinnoista, tuotteista ja valuuttakursseista. Vuoden 1720 alkuun mennessä Pietarin Pörssi oli Kauppakolleegion hallinnassa ja tiukassa valvonnassa, muutti sitten uuteen rakennukseen Vasilin saarelle. Kauppakolleegio nimitti välittäjät yleensä ulkomaalaisten joukosta, jotka tunsivat pörssin käytäntöä Euroopassa, päämeklarin johdolla. Välittäjät vannoivat valan Pörssikomitean arvostetuille kauppiasjäsenille ja kokeneille meklareille. Ensimmäinen päämeklari oli Englannissa konkurssin tehnyt kauppias S. Mucs, Pietari I nimittämä [65; 34]. 04050015


    FileTop o FileBottom

    Pietari I:n taloudelliset innovaatiot

    03 Prev chapter
    0407 "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä
    05 Next chapter

    1. Matkustaessaan Länsi-Euroopassa Pietari perehtyi perusteellisesti kiltajärjestelmään Saksassa, tutki hollantilaista laivanrakennusta, merikauppaa ja pankkitoimintaa Englannissa. Ranskan pääkaupungissa hän kävi tehtaissa, opiskeli sääntöjä, joita J-B Colbert oli laatinut teollisuustuotannon säätelemiseksi valtion toimesta. 04060001


    FileTop o FileBottom

    Talouspolitiikan periaatteet

    1. Vuodesta 1717 lähtien keisari antoi useita asetuksia, jotka merkitsivät teollisuuden kehitystä Venäjällä, ne olivat joukko perusperiaatteita, jotka muodostavat Pietari I talouspolitiikan perustan.

    1. Yksityisen aloitteellisuuden ja yritteliäisyyden herääminen ja edistäminen (henkilöt, jotka onnistuivat löytämään malmeja, saivat etuisuuksia ja palkintoja; teollisuudenharjoittajat, jotka aloittivat jonkun uuden tuotteen valmistuksen, vapautettiin palveluksesta; aatelisperheiden nuorimmille pojille suositeltiin ryhtymistä tuotantoon ja kaupankäyntiin).
    2. Hallituksen osallistuminen kaupallisten ja teollisten yritysten perustamiseen, luotonanto joukolle yrittäjiä edullisin ehdoin valtion varoista.
    3. Teollisuuden raaka-aineiden ja puolivalmisteiden tuotannon laajentaminen, jälkimmäisten tulliton tuonti ulkomailta, halvan kotimaisen raaka-aineen viennin rajoittaminen.
    4. Teollisuusyrittäjien halvan työvoiman saannin turvaaminen kotimaasta, ja myös taitavien mestareiden kutsuminen ulkomailta.
    5. Valmiiden tehdastuotteiden markkinoinnin helpottaminen vapauttamalla ne sisäisistä tullimaksuista; valtion ostot myymättä jääneistä tuotteista; sellaisten tuotteiden tuonnin rajoittaminen, joita tuotettiin Venäjällä.
    04060101

    2. Vuodesta 1711 alkaa uusi suuntaus Pietarin politiikassa: valtion yritystoiminnan heikentäminen yksityisen hyödyksi. Julkaistaan Teollisuustuotantokolleegion määräys: "valtion tehtaita, jo olemassa olevia ja tulevia siirretään yksityiseen omistukseen". Tätä sääntöä sovellettiin erityisen hanakasti sellaisiin teollisiin ja kaupallisiin yrityksiin, jotka eivät valtion johdolla onnistuneet. Syntyi erityinen yrittäjätyyppi, joka tunnettiin nimellä yhteisomistajat: sellaiset henkilöt saivat tietyin ehdoin valtiolta yrityksen oman tuotannon harjoittamiseen. 04060107

    3. Vuonna 1723 Venäjän matkan jälkeen, keisari tuli tulokseen, että kotimaiset tehdasyritykset edistyvät ulkomaisen kilpailun takia heikosti. Tämän johdosta aloitettiin toimenpiteet ulkomailta Venäjän markkinoille tapahtuvan tuonnin tullimaksuissa. Pietarin asetuksella toteutetaan varsin omaperäinen, aritmeettinen tuontitavaroiden tullimaksujen määrittäminen: jos jonkin tuotteen kotimainen tuotanto riitti neljännekseen siitä määrästä, mitä tuotiin ulkomailta, silloin tullimaksu oli neljännes sen arvosta; jos kolmannes, tullimaksu oli kolmannes hinnasta; jos valtakunnassa tuotettiin puolet tuontiin verrattuna, tullimaksu oli 50%; jos tuotanto oli suurempi kuin tuonti, silloin maksu oli kolme neljännestä. Joitakin poikkeuksia tehtiin tariffiin venäläisille kauppiaille, jotka käyttivät tuontiin ja vientiin venäläisiä aluksia. 04060108


    FileTop o FileBottom

    Verouudistus

    1. Erityisen huomionarvoinen valtakunnan asukkaille oli Pietarin suorittaman verotuksen uudistus. Monivuotinen Pohjansota, pysyvän armeijan ja laivaston perustaminen, ja myös varain keräys perustaksi teollisuustuotannon käynnistämiseen, vaativat roimaa valtion tulojen kasvattamista. Tässä tarkoituksessa tilakohtainen vero muutettiin henkilökohtaiseksi ja otettiin käyttöön verovelvollisen väestön laskenta. Senaatin arvio vuoden 1724 oli 14 milj. henkilöä, joista miespuolisia 7 milj. Verovelvollisten määrä oli 5570 tuhatta miespuolista, eli 81%, tästä työikäisiä 15-60 vuoden ikäisiä sen ajan tietojen mukaan vähintään 52% [81; 261-262]. 04060201

    2. Henkilöverotus tuotti 34% valtion tuloista; toisella sijalla oli juomavero 29%. Väestönlaskenta laajensi maaorjuuden soveltamisalaa. Pakottaen jokaisen maanomistajan valtion palvelukseen ja yhtenäiseen perimysjärjestykseen kaikenlaisen aatelistolle kuuluvan kiinteän omaisuuden osalta, Pietari I yhdisti maaorjuuden ja läänityslaitoksen. Toisaalta poistamalla palveluvelvollisuuden, joka aikaisemmin ei kuulunut verotukseen se muutti orjat valtion maaorjatalonpojiksi; he menettivät loput oikeuksistaan, joita heillä oli aikaisemmin ollut. Maaorjista olivat verotusvastuussa maanomistajat, joiden valta oli rajaton. 04060202

    3. 1700-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana valtion tulojen yhteissumma nousi noin kolminkertaiseksi. Kaikkiaan rahamääräisten veromuotojen määrä oli Pietarin aikana 30; niihin lisättiin monia erikoismaksuja (lainat tykistön varustamiseen; Laatokan kanavan rakentamiseen; armeijan varustamiseen jne). Kuitenkin verotus henkeä kohti oli 1724 1,41 ruplaa ja supistui verrattuna vuoteen 1680 (1,67 ruplaa) verrattuna 15% [81; 323]. 04060203

    4. Yhteissumma tulonsaajaa tai tuotannonharjoittajaa kohti merkitsi valtiolle voittoa, ja epätavallisen suurta välillisten verojen kasvua (syntymän ja avioliitton rekisteröinti; jäännös uuden virkamiehen palkkauksesta puolivuosiperustalla; maksut valtion leimoista kaupanvahvistuksen yhteydessä jne). Sen lisäksi veropinnarit maksoivat veron kaksinkertaisena; kaikki maksoivat veroa parran pitämisestä huonosta käyttäytymisestä ja puhumisesta kirkossa. Volgan varrella Bulavinin kansannousun jälkeen maksu otettiin mustasta ja harmaasta silmästä. 04060204

    5. Pietari perusti Senaattiin valitusten vastaanottajan toimen tutkimaan anojien valituksia, asioiden nopean ja oikeudenmukaisen täytäntöönpanon turvaamiseksi. 04060205

    6. Pietarin ajan yrittäjätuloilla elävävät juopottelijat ja laiskurit verstaissa saivat rangaistukseksi ei vain sakkoja, vaan heille annettiin myös raippoja ja heidät kytkettiin pariksi kolmeksi päiväksi ketjuihin. Kerjääminen kiellettiin: toistuvista rikkomuksista lähetettiin pakkotyöhön. Venäjällä oli paljon karkulaisia. Pakoiltiin armeijan kutsuntoja, veroja, työvelvollisuuksien täyttämistä Pietarin rakentamisessa, kanavien kaivamisessa Itämeren ja Kaspianmeren yhdistävällä kanavalla, Volgan ja Donin kanavalla. Paettiin etelään tehden tihutöitä matkalla asutuskeskuksissa ja maatiloilla. 04060206

    7. Pietarin uudistukset ja kaksisataatuhantisen armeijan perustaminen johtivat maatilojen ja asutuskeskustan vähenemiseen yhdellä kolmanneksella, eli talouksien, joissa maata viljeltiin, hoidettiin karjaa, kehittyivät käsityöammatit. Pääsyyt talouksien rappioon olivat: 1. sotaväenotot, työläiset ja ammattilaiset - 20%; 2. pakenijat - 35%; 3. kuolema - 30%; 4. muut - 15% [7; 266, 520]. 04060207


    FileTop o FileBottom

    "Köyhyyden ja vaurauden kirja" ja sen tekijä

    03 Prev chapter
    05 Next chapter

    1. Merkittävä ilmiö Pietarin ajan kirjallisuudessa oli "Kirja köyhyydestä ja rikkaudesta", jonka oli kirjoittanut talonpoika I.T. Pososhkov (1652-1726), päätettyään omin päin pohtia taloustiedettä, keinoja väestön kasvun lisäämiseksi ja köyhyyden poistamiseksi. 04070001

    2. Suolankeräystehtävissä, Pososhkov huomautti Pietarille, stuertteina ja baarimikkoina, työnjohtajina ja työläisinä toimi viisi, kuusi tuhatta ja he kuin madot koskettelevat suolaa ja käyttävät sitä samaa ruuakseen". 04070002

    3. Kerätty suola todellakin suli kulkiessaan lukemattomien käsien kautta. Pietarin aikana budjetin tulovaje oli merkittävä: 100 kerätystä veroruplasta valtion kassaan tuli 30 ja loput 70 ahneet virkamiehet jakoivat keskenään. Sen teki mahdolliseksi talonpoikaissäädyn aktiivisen tuottavan luokan osan apatia, jonka osaksi tuli raskain rahallinen ja luontaistuotteiden taakka. Monivuotiset sota-ajat dokumentein todistetut talonpoikien sotaväeksi otot nousivat 40 kertaisiksi verrattuna henkilöverotukseen. Tämän takia voidaan suuresti arvostaa erästä Pietarin ajan suurimmista pankkiireista, paroni I Frederiksin mottoa: sota syöttää, maailma köyhdyttää. 04070003

    4. I.T. Pososhkov oli kotoisin vanhasta hopeaseppäkäsityöläisperheestä, kuuluen välittömästi maata viljelemättömiin hovitalonpoikiin; huono maallikko, Pokrovskin kylän talonpoika, näin allekirjoitti Pososhkov teoksensa. L.N. Tolstoi, päätettyään tehdä Pososhkovista erään Pietarin ajan romaaninsa sankareista, esitteli hänet näin: lyhyenläntä musikka, kuiva käppänä, punakka, pieni parta ja kokonaan kesakkoinen. 04070004

    5. Arkistotiedot kuvailevat Pososhkovin rahan ja aseen mestariksi, joka otti vastuullisia tilauksia ja jolla oli mahdollisuus esitellä keksintöjään tsaarille. Yrittäjänä Pososhkov organisoi joukon tehtaita, palttinatehtaan, rikkikaivoksen, puuhaili värien ja jopa vuoriöljyn hankinnassa. Varakkaan kauppias Pososhkovin viimeinen taloudellinen yritys oli tyhjään valtion rakennukseen perustettu tekstiilitehdas Novgorodissa. Elämänsä lopulla hän oikeutetusti nimittää itsensä muuksi kuin miehistä viimeiseksi ja asettuu kurjaliston vastakohdaksi. 04070005

    6. "Kirja köyhyydestä ja rikkaudesta" Venäjän uudistamisen, sen talouselämän järjestykseen saattamisen suunnitelmana osoitti sen tekijän ajatuksiltaan olevan korkean tason valkoinen kotkan, todellisen totuudenetsijän, Venäjän keisarin Pietari I, todellisen itsevaltiaan järkkymätön tukipilari. 04070006

    7. Pietari ei onnistunut tätä teosta lukemaan, mutta kauppiassäätyyn kuuluva Ivan Tihonov Pososhkovin poika seitsemän kuukautta keisarin kuoleman jälkeen otettiin kiinni ja vartion saattamana vietiin salaiseen kansliaan. Useissa haastatteluissa "Sanat ja teot" mainitaan asioita, joita Ivasn Pososhkov esittää kirjassaan "Köyhyydestä ja rikkaudesta". 04070007

    8. Pososhkov edellytti, että löydetään köyhiä, lainrikkojia ja muunnetun totuuden puhujia, kateellisia ihmisiä, jotka "saatuaan tietää kurjuudestani eivät salli minun jatkaa maan päällistä elämääni, vaan katkaisevat sen." Viimeisen lauseen hän kirjoitti lukiessaan rivin yläpuolelle. 04070008

    9. Mutta kysymys ei näytä olleen köyhistä ja lainrikkojista, vaan tekijän esittämien ohjelmakohtien vakuuttavuudesta. Tässä eräs niistä, koskien talonpoikaistoa: 04070009

    10. Talonpoika ei koskaan kitsastele, jos vero kerätään häneltä sen maaomistuksen perusteella, jonka hän kyntää itselleen, jos vero kerätään hänelle sopivana ajankohtana, jos maanomistaja vaatii hänen työpanostaan maapalstan suuruuden mukaan, ja vaatii lisätyöpanosta mutta ei vaadi veroa. 04070010

    11. Talonpoikien ahdinko ja rahoitusjärjestelmän kehittymättömyys (tyhjästä ei mitään tuloa synny) olivat Pososhkovin mukaan maan köyhyyden, sen taloudellisen jälkeenjääneisyyden perussyitä. Henkilökohtainen verotus ei ottanut huomioon eroja maksajan taloudellisessa tilanteessa, oli tekijän käsitys; sisäisten maksujen runsaus häiritsi hänen mielestään taloudellisia suhteita ja liikevaihdon kehitystä. Tullinkanto täytyy olla yhtenäistä, sillä vuota ja härkä on yksi ja sama asia. 04070011

    12. Pososhkov, paitsi materiaalista hyvinvointia (valtion, valtiovarain, kotitalouksien vaurautta), määrittelee myös materiaalittoman hyvinvoinnin, jonka hän edellyttä olevan totuuden - hyvän hallinnon maassa, oikeudenmukaiset lait, oikeudenmukaisen tuomiovallan, ja yhdistää nämä ehdot todellisen materiaalisen hyvinvoinnin kasvuun. Tällaisessa rahalla mittaamattomassa rikkaudessa oli pääero Pososhkovin ja läntisten merkantilistien välillä. edellyttäen tärkeäksi vaurauden lähteeksi teollisuustoiminnan ja maataloustyön Pososhkov määritteli muutamaa vuosikymmentä aikaisemmin F. Quesnayn fysiokraattisen koulukunnan perustan (1694-1774). 04070012

    13. Kirjan 'Kirja köyhyydestä ja rikkaudesta' tekijä asettaa itselleen korkean ja rohkeutta vaativan päämäärän: "jotta suurenmoinen Venäjämme uudistuisi niin henkisesti kuin kansalaisena olemisessakin". 04070013

    14. Kirjan yhdeksän lukua (1. Henkisyydestä, 2. Sota-asioista, 3. Oikeudenmjukaisesta tuomiosta, 4. Kauppiaana olemisesta, 5. Taiteellisuudesta, 6. Rosvoista, 7. Talonpoikaisuudesta, 8. Maa-asioista, 9. Tsaarin edusta), tarkoitettuna 'ensimmäiselle päälle' luettavaksi itse tsaarille. Niissä esitetään terävän huomioitsijan, patriootin elämänkokemuksen synteesi. Hän tuntee hyvin Venäjän ja sen alueet, jaettuna väkevän mielen voimalla ja teoreettisella kyvyllä, kirjallisella lahjakkuudella. 04070014

    15. Pososkovia ei häiritse Moskovan vanhoillinen kansallismielinen ja uskonnollinen omahyväisyys; hän tunnustaa ulkomaalaisilta oppimisen välttämättömyyden, osoittaa monia ulkomaisia sääntöjä esimerkeiksi: "Saksassa johtajat säästelevät ihmistä, erityisesti kauppiaat", "ja siitä syystä ovat rikkaita, että osaavat elää säästeliäästi". Mutta ulkomaalaisten korkean kaupallisen kulttuurin vastapainoksi suuri itseoppinut venäläinen ajattelija asettaa oman kansansa synnynnäiset luonnon arvot. 04070015

    16. "Paljon ovat saksalaiset meitä viisaampia tieteessä, mutta meidän terävyytemme ei Jumalan armosta ole huonompi kuin heidän, ja turhaan meitä moittivat." 04070016

    17. Kaupankäynnistä Lännen kanssa 04070017

    18. "Me, vaikka eivät ollenkaan tavaroitaan maahan toisi, voisimme elää ilman heidän tavaroitaan, mutta he eivät kymmentä vuotta voisi elää ilman meidän vientitavaroitamme"; On olemassa myös luonnollinen kaupallinen epäluottamus ulkomaalaisia kohtaan: "heidän uskomisessaan piilee vaara, eivät he ole meille pelkästään hyväntekijöitä, sen vuoksi heidän oppejaan ei ole tarpeen sellaisenaan uskoa." 04070018

    19. Pososhkovin talouskäsitys sisälsi tuntiperusteisen työpanoksen korvaamisen, maassa tapahtuvan innovaatiotoiminnan korvaamisen, raaka-aineiden maastaviennin kieltämisen, sen sijaan valmiin tuotannon viennin edistämisen, tehtaiden ja teollisuuslaitosten määrän kasvattamisen, verouudistuksen (yleisen verotuksen periaatteen käyttöön ottamisen; kiinteistöveron korvaamisen henkilöverolla; talonpoikien verotuksen keventämisen; verotuksen kohdistaminen aateliston maaomaisuuteen; veron suuruuden mitoittamisen maaomaisuuden tai tuotannon suuruuden mukaan). 04070019

    20. Pososhkov uneksii optimistisesti uudistuksista Venäjällä ja toivottomana tarkastelee todellisuutta. Hän syyllistää Moskovan hallintoa, joka suojelee ulkomaisten kauppiaiden lahjusten ottamista; ilmoittaa, että ulkomaiset kauppiaat voivat 100 ruplan suuruisella lahjuksella saada puolen miljoonan suuruisen voiton. Toisaalta aatelisto, papisto, luostarit ovat käyneet kauppaa suuressa mittakaavassa maksamatta veroja valtiolle. 04070020

    21. Tekijä ei jätä vaille huomiota kunnon arkaismia, ulkomaalaisten näkemystä venäläisistä kauppiaista: eivät osaa kuuvitella tai eivät tiedä että pieni voitto pieni osa liikevaihdosta voi antaa paljon suurempia etuja; moittii moskovalaisia 'vieraia' (ulkomaisia kauppiaita), jotka mieluummin jättävät tavaransa sataman varastoon muutamaksi vuodeksi kuin myyvät sitä alennettuun hintaan. 04070021

    22. Kitkerä on myös hänen tuomionsa juopottelusta: "Juopottelusta kärsii kansa ja saapuu lopulta kuolema, ja ryöstely ja varastelu lisääntyvät juopottelun takia... Loputon juopottelu ei saa mitään hyvää aikaan, mutta runsaasti aiheuttaa haittaa järjelle ja haittaa terveydelle, omaisuuden menetystä ja ennenaikaista kuolemaa". 04070022

    23. Ja näin neuvoo Pietaria oikeudenkäytössä: 04070023

    24. "Ja ihmisten yhteiseloa, jota meidän suuri monarkkimme johtaa, tuomittakoon yhtenäisellä tavalla, niin talonpoikaa kuin kauppiasta, jumalatonta kuin jumalista, siten sotamiestä kuin upseeria, alhaisinta värvättyä kuin everstiä ja kenraalia, ja tuomari tutkikoon tarkoin, että kaikille ja alempiarvoiselle ihmiselle olisi helppo pääsy hänen luokseen, tavallisena ihmisenä, samoin kuin palveluksessa olevana, samoin kuin upseeria ei sovi sotamiehen loukata, niin ei talonpoikaakaan saa loukata" 04070024

    25. Kuten merkantilistit lännessä, Pososhkov tunnusti valtion määräävän roolin maan taloudellisessa kehityksessä ja käsitteli rahan merkitystä nimellisesti sisäisessä talouden kiertokulussa. Hän ei tunnistanut rahan merkitystä arvon mittana, rahan suhdetta tavaraan ja oli sitä mieltä että rahan kurssi määräytyy tsaarin käskystä, eli hänen komennollaan. Mutta ulkomaankaupassa rahan hänen mielestään täytyy olla täysiarvoista: ja kaupanteko suurenmoinen asia. 04070025

    26. Kaupan ja teollisuuden merkantilismia Pososhkovin mukaan tulee täydentää maatalouden uudistuksella, alkaen maalaistalojen ja talousrakennusten sijoittamisesta kyliin ja päättäen maatalousmaan irroittamiseen omistustiloista: "ettei näitä lainkaan pidettäisi tilanomistajina". V.O. Kljutshevskin mielestä "vähänkin järkevän talonpoikaiston keskuudessa, jonka kirjallinen puolestapuhuja Pososhkov oli, jo oli syttymässä tai jo paloi ajatus, ettei tilanomistajien valta talonpoikien yli ollut ikuinen oikeus kuin oikeus työtä tekevään karjaan, vaan se oli valtiollinen tehtävä, joka vuorostaan otetaan pois, kuten otetaan pois velvollisuus virkamieheltä vuosien tultua täyteen tai viran käytyä tarpeettomaksi" [60; 126-129]. 04070026

    27. Vuorovaikutus maksujen ja Pososhkovin tehtävien välillä voidaan määritellä lyhyellä muotoilulla: vero maan määrän mukaan, maan määrä veron mukaan. 04070027

    28. "Kirjasta köyhyydestä ja rikkaudesta" kävi selväksi, että Pietarin merkantilismin aika (Pietari käytti 96% valtion varoista armeijan ja laivaston tarpeisiin) oli peräisin talonpoikaistolta: rahatalouden painopiste oli valtion ja tilallisten omistamien talonpoikien henkilöverotuksssa. Erotukseksi Venäjästä Länsi-Euroopan maiden hallitukset (monarkiat mukaan lukien) saavuttivat sotilaalliset tavoitteet järjestämällä rahoituksen porvariston toimesta. 04070028

    29. Pietarin edeltäjät rajoittivat talonpoikien klansalaisoikeuksia ja ottivat heiltä oikeuden valittaa tuomioista. Samalla herroilla oli oikeus lähettää talonpoikiaan Siperiaan ja myydä heitä jopa erottaen avioparit toisistaan ja lapset vanhemmistaan. Toisaalta Pietari Suuren jälkeen aatelisten palveluvelvollisuus vähitellen höltyi ja lopulta kokonaan poistettiin Pietari III (1728-1762) toimesta hänen kuolinvuotenaan. 04070029


    FileTop o FileBottom

    Yhteenveto

    1. Kapitalistisen tuotannon asemesta vapaasti palkattavaa työvoimaa käyttäen hoidettiin Venäjällä suurissa tehtaissa käyttäen pakkotyövoimaa. Tehdas sai työntekijän kodin aseman, järjestystä ylläpidettiin keppikurilla ja työnteosta kieltäytymistä rangaistiin raskailla rangaistuksilla. Nimenomaan tällaisessa työn luonteessa oli perussyy maan teollisuuden hitaaseen kehitykseen koko 1700-luvun ajan. 04070101

    2. Kuitenkin perussuunta Pietarin reformeissa oli suunnattu kaikinpuoliseen Venäjän tuotantovoimien kehittämiseen, maan sisäisen kaupankäynnin, teollisuuden, maatalouden kohottamiseen, Venäjän talousmahdin, sen taloudellisen itsenäisyyden vahvistamiseen. 04070102

    3. Ulkomaankaupan tase asettui Venäjälle positiiviseksi. Jos vuonna 1710 Arkangeliin tuli 153 ulkomaista laivaa, niin vuonna 1724 pelkästään Pietariin tuli 240 kauppa-alusta ja yhdessä muiden uudelleen vallattujen Itämeren satamien kanssa (Riika, Tallinna ym) vuonna 1725 Venäjälle tuli 914 laivaa. 04070103

    4. Teollisuuden saavutukset heijastuivat maan vientiin. Kun 1600-luvulla vientitavarat rajoittuivat etupäässä raaka-aineisiin, niin 1726 52% viennistä muodostivat teollisuustuotteet, ennen muuta kankaat ja rauta. 04070104

    5. Vuonna 1733 aloitettiin työt lupaavan tieyhteyden rakentamiseksi Pietarin ja Moskovan välille Novgorodin kautta, siinä liittymät Tihvinään, Borovitshiin ja muihin kaupunkeihin. 04070105

    6. Eräs muita parempi tarunomainen esimerkki ehkä parhaiten kuvailee uudistusmielisen Venäjän ensimmäisen keisarin luonnetta: Pietarin aikaan saakka tsaaria tervehdittiin kumartumalla hänen jalkoihinsa. Pietari tämän tavan lopettaakseen määräsi lyötäväksi raipalla niitä, jotka rohkenivat kumartaa hänen jalkoihinsa. Hän otti vapauden käyttöön raipan avulla. 04070106


    Luku 5.
    Katariinan ajan yritystoiminta


    FileTop o FileBottom

    Talouden ja yritystoiminnan vapauttaminen

    04 Prev chapter
    0502 Venäjän kyyhkyjä
    0503 Katariinan ajatus keskiluokasta
    0504 Fysiokratismi Venäjällä ja maataloustiede
    0505 Talonpoikaisto
    0506 Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    1. Pietarin strategia asetti vaikeasti ylitettäviä esteitä kotimaisille yrittäjille, mutta sen noudattamatta jättäminen osoittautui haitalliseksi ja siitä rangaistiin ankarasti. Jopa vapaamielinen Katariina II (1729-1796) valtakautensa alussa (1762), määrätessään ruhtinas A.A. Vjazemskin (1727-1793) pääprokuraattorin virkaan salaa varoitti: 05010001

    2. "Venäjän imperiumi on niin laaja, että paitsi yksinvaltiasta hallitsijaa, kaikki muut hallitusmuodot ovat sille haitallisia; sillä kaikki muut hidastavat täytäntöönpanoa ja niiden suurella enemmistöllä on erilaisia intohimoja, jotka johtavat vallankäytön pirstoutumiseen, kun sensijaan yksi hallitsija, jolla on kaikki keinot haittojen estämisen, voi tuottaa yleistä hyvää ja kaikki nauttivat evankeliumin sanan mukaan hänen armostaan [19,т. II; 156]. 05010002

    3. Vasta Aleksanteri I (1777-1825) manifestissa, jolla Valtioneuvosto asetettiin vuonna 1810 tunnustettiin, että "todellinen viisaus Venäjän valtiomuodossa syntyy siitä että yhteiskunnallisten asioiden valistus ja tiedon levittäminen kansan keskuuteen muodostavat vähitellen mallin johtamiselle lujalla ja vankkumattomalla laillisuuden pohjalla", että alamaisten omaisuus täytyy olla suojattu hyvillä valtiovallan laeilla". Tämän manifestin tekijä oli vaarallinen uudistaja kreivi M.M. Speranskij (1772-1839), joka vankeudestaan Permissä julisti keisarille, että hänen suunnitelmansa kaikki viisaus on siinä että lakien kautta hallituksen valta vahvistetaan pysyvälle perustalle ja samalla vahvistetaan kaiken vallan arvokkuus ja voima. 05010003


    FileTop o FileBottom

    Markkinat - vapauden asia

    1. Venäjä on ikiajoista kuulunut niiden maiden joukkkoon, jotka ovat tunnustaneet kirjoitetun lain tarpeellisuuden oikeuskäytännön normina. Pakanuuden ajan Novgorodin ja Pskovin tasavaltalainen lainsäädäntö ovat kunniaksi sille aikakaudelle, jonka ne olivat olemassa (ennen liittymistä Moskovaan). Hallintomiesten suhteet kansaan ruhtinaat määrittelivät lakimuotoisilla asiakirjoilla, ja laeilla pyrittiin suojelemaan kansaa mielivallalta ja tyrannialta. Laillisuutta vallankäytössä pyrki myös Pietari I saavuttamaan perustaessaan kolleegiojärjestelmän, joka rajoitti mielivaltaa, petosta oikeudenkäytössä sikäli kuin kolleegio oli itsessään vapaamielinen. 05010101

    2. Turvallisuutta ja lainkunnioitusta pyrki ranskalainen valistusfilosofi Montesquieu (1689-1755) sisällyttämään Katariina I filosofiseen viisauteen keisarinnan tunnetussa "käskyssä", jossa ilmaistiin kolme keskeistä perusperiaatetta:

    • Vapaus on jokaisen asia, jota ei voida lailla kieltää;
    • mitään ei saa kieltää lailla, paitsi sellaista joka voi olla vahingollista joko yksityiselle tai koko yhteiskunnalle;
    • hallituksen on oltava sellainen, että kansalaisen ei tarvitse pelätä toista, mutta kaikki pelkäävät valtion lakeja.
    05010102

    3. Taloudellisen vapauden käsite juriidiselta kannalta edellytti ja edellyttää kahta ehtoa:

    1. monopolien poistamista, sillä ne estävät kaikkia henkilöitä harjoittamasta yritystoimintaa (kauppaa ja teollisuutta)
    2. hallituksen liiallisen sääntelyn ja määräysten poistamista, sillä ne estävät yksityistä aloitteellisuutta (yritteliäisyyttä).
    05010103

    4. Tullimaksuttomuuden salli venäläinen lainsäädäntö maatalouden käsityötuotteille (pellava, piki, karja, siipikarja, metsä) ja sellaisille tuotteille kuin suola, villa, karvat, harjakset, höyhenet, raakavuodat, polttopuut jne. Kaikesta muusta tuotannosta ja kauppatavarasta vaadittiin esittämään todistus siitä että se oli erilaista kuin kaupan ja kiltojen ja teollisuuden tuotteet, määritellen oikeuden harjoittaa kyseistä toimintaa ja esittäen kaupankäyntioikeuden yleensä. Oikeus perustaa teollinen tai kaupallinen yritys saatiin myös erityisellä lipukkeella, joka vaadittiin kaupallisten yritysten, pankkien, vakuutuslaitosten yms konttoreiden, myymälöiden, pikkuputiikkien, kapakoiden, savustamoiden, varastohuoneiden, saunojen, kalalampien, verstaiden, tehtaiden ja käsityöläisyritysten perustamiseen. 05010104

    5. Säännellen liiketoimintaa Katariinan hallitus noudattaa suuntausta vuokratyövoiman käyttöön, ei orjatyövoiman. Vuonna 1762 kielletään tehtaita ja tuotantolaitoksia ostamasta tilallisia tai tilattomia talonpoikia. 05010105

    6. Vuonna 1762 keisarinnana aloittaneen Katariina II hallinnon alkuun mennessä, Pietari III tultua syöstyksi vallasta kaartin avulla Venäjällä oli 984 tehdasta ja teollista tuotantolaitosta. Niiden määrä kasvoi ja Katariina II hallituskauden loppuun mennessä yrityksiä oli 3161. 05010106

    7. Nuoren tsaarittaren nimissä julkaistuissa kirjoituksissa ja muistiinpanoissa ilmaistiin polarisoituja näkemyksiä Venäjän kansantaloudesta. "Mitä teidän ylhäisyytenne löysi valtaistuimelle noustessaan? - tekee kysymyksen erään kirjoituksen tekijä, arvioituaan varsin synkästi isänmaan taloudellista tilaa. - Valtion tulot olivat ylen määrin vähäiset ja äärimmäisen sekasorron vallassa, valtiovarainministeriöltä on suureksi osaksi kavallettu ja ryövätty sen suuresti tarvitsemat maksusaatavat, erilaiset tulot tarpeettomasti annettu tietyille yksityishenkilöille; heikko hallinto, ei mitään välitöntä kaupankäyntiä muiden maiden kanssa; ei mitään järjestelyjä kauppatavaran kuljettamiseksi venäläisillä aluksilla; sisäinen kaupankäynti kaikkialla sidoksissa; kansa muutenkin vähälukuista; aatelisto hyödyttömän ylellisyyden rasittama, ja kansa kärsien vainosta ja köyhyydestä sen takia ettei sillä ole ollut tehtävää eikä välineistöä tuotannon harjoittamiseen" [59; 120]. 05010107

    8. Muissa muistiinpanoissa voitiin löytää optimistisia näkemyksiä Venäjän kaupankäynnistä ja tuottavuudesta. Niiden tekijät olivat sitä mieltä että Venäjän ruplan kurssi kansainvälisessä kaupassa oli korkeampi kuin oli sen todellinen arvo; kauppatase oli Venäjälle edullinen: Tästä seurasi neuvoja keisarinnalle, että hallituksen piti tehdä toimenpiteitä, joilla pyritään kaupan kehitykseen ilman mitään radikaaleja muutoksia; näin "nykyinen kukoistava kauppa voi saada iskun ja kärsiä tappion." 05010108

    9. Lähtien siitä, että kauppa on vapaa asia, ilman kauppa eivät markkinat ole edulliset, mutta vapaus on tärkein väline kaupankäynnin laajentamisessa, Katariina hallituskautensa alusta pitäen alkoi pitää haitallisena ja tuhota monia monopoleja, yksinoikeuksia ja privilegioita, antaakseen kaikkien kaupan alojen virrata vapaasti. 05010109

    10. "Kreivi Jakov Aleksandrovitsh vetosi keisarinnaan kääntyen Pietarin sotakuvernööri Brysin puoleen ensimmäisen Venäjän matkansa jälkeen. - leivän hinta nousee Pietarissa nykyään, mikä on syy vähäisiin tuloihin. Voidaan voivotella sitä, että kaikkialla minne matkustimme, leipä oli niin hyvää kuin vain voi toivoa, mutta Pietarissa myy leipää vain 5 tai 6 kauppiasta, joiden osuus roistoista ei ole vähäisin, vaan he yrittävät saada leipäkauppaan lisää väkeä saadakseen sen pois välittäjien käsistä" [59; 120-121]. 05010109

    11. Vuotta myöhemmin sallittiin poikkeuksetta kaikille aloittaa kaikenlaisten kankaiden tuotanto ja tehtaiden perustaminen "erityisesti sellaisten, joita rykmentit tarvitsivat, eli trikoota, nahkaa, savea raaka-aineena käyttävä ja husaarien luurankotakkeja tuottava, nappituotanto, palttina, hevosten loimet, lammasturkit ja muut tarpeelliset. 05010110

    12. Vuonna 1767 Katariina II poisti myös valtion monopolit. "Kun tämä tehdas - sanottiin käskykirjeessä viitaten sotakomissariaatin alaisuudessa toimivaan valtion tehtaaseen, - joutuu valtion omistukseen, silloin minä juon teetä ja vuotia on saatavilla riittävästi. Monopoli, tässä valtion tehtaassa toimiva, on haitallinen kansalle, ja siitä saatava voitto ei riitä korvaamaan aikaansaatua haittaa." Tähän taloudellisessa mielessä varsin viisaaseen lausuntoon lisättiin käskykirjeessä, että yleisesti ottaen "mitkään asiat, joita pakolla sovelletaan kauppaan ja teollisuuteen, eivät voi olla tarpeellisia, ja hinnan edullisuus syntyy vain myynnin suuresta määrästä ja tavaran vapaasta tuotannosta" [59; 121]. 05010111

    32. G.A. Potemkin

    FileTop o FileBottom

    Yrittäjiä aatelistosta

    1. Ajalle Pietari I jälkeen on tunnusomaista myös aateliston poliittisen vaikutusvallan kasvu, samoin kauppiaiden pääomakannan vahvistuminen. Pääoman kertymisen lähteenä oli yhä useammin edulliset hallituksen kanssa tehdyt sopimukset, korottomat lainat, takaisinostot ja privilegiot. 05010201

    2. Saatavissa olevien tietojen mukaan Venäjän hallituksen 328 tehtaasta 66 kuului aatelistolle. Ruhtinas N.B. Jusupov (1750-1831), tunnettu hyväntekijä, ja keisarinnan suosikki G.A. Potemkin (1739-1791) perustivat kartanoissaan suuryritykset kankaan ja silkin tuotantoon. Aatelistolle myönnettiin myös oikeus harjoittaa viinanpolttoa [65; 32]. 05010202

    3. Krimin lopullisen Venäjään liittämisen jälkeen 1783 kesäkuussa viinintuotantoa viimeisimmän eurooppalaisen tieteen antaman tiedon pohjalta alkoi harjoittaa kreivi G.A. Potemkin-Tavritsheskij. Maassa avattiin erikoisoppilaitos viinintuotantoa varten, siirtolaisille annettiin maksutta käyttöön viinintuotantopaikkoja, joissa henkilöitä, jotka syyllistyivät näiden tuhoamiseen tai rikkomiseen rangaistiin ruoskaniskuilla. 05010203

    4. Krimin liittäminen Venäjään avasi mahdollisuuden rakentaa Mustanmeren laivaston, ja myös Odessaan sataman Taganrogiin. 05010204


    FileTop o FileBottom

    Yrittäjiä talonpojista

    1. Katariina II aikana oli juridisesti mahdollista, että kaupunkilainen (omistaessaan riittävän suuren pääoman) ja jopa talonpoika (samoilla pääomaehdoilla, ja käymällä läpi mutkikkaan proseduurin, johon sisältyi luvan saaminen talonpoikaisyhteisöltä. kaupungin maistraatilta ja todistuksen tilanomistajalta) voi päästä kauppiaskuntaan. 05010301

    2. Puuvillateollisuudessa vanhan talonpoikaisperinteen ansiosta onkin se tilanne, että talonpoikaissäädystä peräisin olevat yrittäjät ovat enemmmistönä. Heidän joukossaan on suuria ja tuotantonsa ansiosta laajalti tunnettuja tehtaita: Shujan kaupungissa Posylinin tehdasyhtiö (Perustettu 1718), Vladimirin läänin Vjaznikovskin kaupungissa C.I. Senkovin kehräämöyhtiö (perustettu 1765), P.H. Grjaznovin Päällystetehdas Ivanovo-Voznesenskissa (1775), S.V. Morozov ja Pojat Co yhtiön Nikkelitehdas Vladimirin läänissä (1797). Näissä kyläyhteisöissä tuotettiin vanhastaan omaan käyttöön ja myyntiin pellavatuotteita, purjekangasta ja palttinaa. Jaroslavlissa aloitti tehdastuotannon kauppias Maksim Zatrapeznov. 05010302

    33. S.I. Senkovin trikooteollisuutta harjoittava tehdasyhtiö

    3. Kostroman läänissä eräs puuvillateollisuuden perustajista oli Pjotr Kuzmits Konovalov, tilanomistaja A.P. Hrushtshevin maaorjatyövoimaa käyttävällä tilalla. Pjotr Kuzmitshin suosiosta Vitshugassa mainitaan P.P. Menshikov-Petsherskin romaanissa "Metsissä": Ja miten asiat oikein alkoivat? Älykäs ihminen keksi jotakin hyvää, hän sai suostumuksemme, vanhastaan hurskaaksi Konovalovia mainittiin, johti pientä kutomoa, keveällä kädellä ja asiat luistivat ja luistivat" [73; 54-55]. P.K. Konovalovin lapsenlapsi Aleksandr Ivanovitsh Konovalov (1875-1948), tunnettu kauppa- ja teollisuusmimisterinä ja väliaikaisen koalitiohallituksen varajohtajana 1917 maaliskuussa. 05010304

    34. Yaroslavlin I.M. Zatrapeznovan Suuren Tehtaan etiketti

    4. 1700-luvun lopulla Moskovassa syntyy Trjohgornaja tekstiilitehdas, jonka perusti luostarin talonpoikana aloittanut VI Prohorov. Tuottoisa maaorja S.V. Morozovin (1770-1862) perustama tekstiilitehdas auttoi häntä ostamaan itsensä vapaaksi tilaltaan 17000 ruplan summasta vasta 1820. 05010306

    5. Nimenomaan tekstiiliteollisuus nopeasti otti haltuunsa sisämarkkinat, avaten Venäjälle laajat perspektiivit kapitalistiseen pääomanmuodostukseen minimaalisella lisätuotannon arvolla. 05010307

    6. Vuonna 1723 Vasilij Vasiljevitsh Maltshev perusti Moskovan läänin Mozhaiskissa sijaitsevan lasi- ja kristallitehtaan antaen siten alun hämmästyttävälle määrälle teollisuuden harjoittajia ja yrittäjiä Venäjällä. Vuonna 1755 Katariina II myönsi Maltsheville perinnöllisen aatelisarvon. 1700-luvun loppuun mennessä Maltsheveille kuului yli viisitoista kristalli- ja lasitehdasta ja joukko muita tuotantolaitoksia. 05010308

    7. Historia tarjosi kohtalon roolin "Maltshevin suostuttelijalle". Siitä seurasi että Foma Maltshevin palvelija salaa vei Semjon Pankovin mestarin ja nyt kristallitehtaan uunit tuottivat Romanovien kaupungissa ruhtinaallisesti ja ihmiset toimettomina kuljeskelevat nauttien huomattavaa vuosituloa." Teollisuuskolleegio asiaa käsiteltyään päätti, että yrittäjä Maltshevit ovat oikeassa, sillä itse Pankovin ilmoituksen mukaan "mitään oikeusjuttua siellä ei ole, ja täällä on pysyvästi työtä ja minä kieltäydyn jyrkästi palaamasta" [73; 125]. 05010309

    35. isoisä, isä ja poika Konovalov

    8. Venäjän teatterin perustajana pidetään Feodor Grigorievitsh Volkovia (1709 -1761), jaroslavlilaisen kauppiaan poikaa, joka aktiivisesti osallistui kaupalliseen toimintaan. Nimenomaan tämä edellytti häneltä useita matkoja Pietariin, missä nuori Volkov ensimmäistä kertaa näki italialaisen oopperan, saksalaisten Ackermannin teatteriseurueiden ja venäläisten harrastajateatteriryhmien esityksiä. Huhu hänen näkemästään teatterista Jaroslavlissa kantautui keisarinna Elisabet Petrovnan (1709-1761) korviin ja tämä käski jaroslavlilaisten tulla pääkaupunkiin. Volkovin teatteriryhmä matkusti Pietariin ja siitä alkaa venäläisen teatterin virallinen historia. Menestyksellisistä esityksistään F.G. Volkov, "syvällisen viisauden ja arvokkaan esiintymisen mies, jolla oli laajat tiedot ja joka voisi olla vaikka valtiomies", sai aatelisarvon ja seitsemänsataa maaorjatalonpoikaa. 05010311

    36. Fjodor Volkov

    FileTop o FileBottom

    Ulkomaisia yrittäjiä

    1. Katariinan yrittäjien joukossa oli paljon ulkomaalaisia. Venäjän paras porsliinitehdas kuului Francis Jakovlevitsh Gardnerille, englantilaiselle kauppiaalle, joka oli muuttanut Venäjälle 1746 ja perustanut ruhtinas Urusovin maille fajanssituotannon. 05010401

    2. Koko Euroopassa tunnetun tehtaan joka työsti ja tuotti taisteluvälineitä meri- ja rannikkotykistölle ja sotalaivoille Kotlinin saarella, perusti skotlantilainen Charles Gascoin. Hallituksen kutsusta hän tuli Venäjälle 1776. Hänen Kronstadtiin perustamansa rautatehdas siirrettiin 1801 Paavali I käskystä lähemmäksi pääkaupunkia Kalininin sillasta neljän virstan päähän Pietarin tien varteen, myöhemmin sitä alettiin nimittää Putilovin tehtaaksi. 05010402

    3. 1700-luvun puoliväliin mennessä Pietariin perustetaan aatelisten ja kauppiaiden pankit, 1786. Setelipankki Venäjän ensimmäisten setelirahojen levittämiseksi. Tämän pankin laskentakonttorit antoivat yrittäjille luottoja ei vain tavarapanttia vastaan vaan myös vekseliä vastaan. Niitä perustettiin Moskovaan, Arkangeliin, Odessaan, Taganrogiin, Feodosijaan. Pankkiluoton suuruus riippui kauppakillasta ja vaihteli 7,8 tuhannesta ruplasta 68 tuhanteen. [65; 35]. 1700-luvun loppuun mennessä aktivoituu pankkien ja rahanlainaajien kaupallinen toiminta Etelä-Venäjällä Kiovassa, Odessassa, Berditshevissä. 05010403

    37. Katunaamiaiset Moskovassa. 1722
    38. Paroni Stieglitz

    4. Hovin pankkiireina Pietari I aikana olivat ulkomaalaiset: hollantilaissyntyinen paroni I. Frederik, englantilainen R. Sutherland, portugalilainen O.P. Velio. Vuonna 1826 paronin arvon saa saksalainen pankkiiri L. Stiglitz, jonka poika A. Stiglitz on Venäjän Valtionpankin johtaja. 05010406

    5. Niiden kauppiaiden keskuudessa, jotka lähettivät tavaroitaan meriteitse Pietarista oli 1700-luvun lopussa venäläisiä vain 10-15 prosenttia [65; 33]. 05010407

    6. Katariina II vuonna 1769 hallitus otti ensimmäistä kertaa ulkomaista lainaa. Myöhemmin nämä ilmiöt tulevat tavaksi liittyen maksuvälineisiin ulkomaisten maksujen ja hallituksen ulkomaisten velkojen ja budjettivajeiden maksamiseen. 05010407


    FileTop o FileBottom

    Maaorjuuden valtakunta

    1. 1760-luvulla taloudelliset ongelmat alkavat vaivata senaikuisen Venäjän älymystön mieltä. Erilaisten taloudellisten kysymysten pohtimiseen osallistuvat kaikki huomattavat henkilöt: Lomonosov, Tatishtshev, Shtsherbatov, Vjazemskij, Derzhavin, Radishtshev ym. 05010501

    2. Venäjän hitaan teollisen kehityksen pääsyy oli tuotannon heikko laatu ja korkeat hinnat, sellaiseksi ei jäänyt vain maaorjatyövoima, jonka käyttöoikeus ei ollut vain aateliston, vaan myös kauppiaskunnan etuoikeus. Länsi-Euroopassa siihen aikaan henkilökohtaisen riippuvuuden viimeiset jäännökset olivat siirtymässä menneisyyteen ja käytössä olivat työvoiman vapaat markkinat, yksilöllisen maatalouden ja yksilöllisen maanomistuksen olosuhteet ja maanomistus liittyi myynnin ja ostamisen piiriin. 05010502

    3. Maatalouden tärkein erikoisuus oli suurimmassa osassa Venäjän valtakuntaa epätavallisen lyhyt kasvukausi kestäen vain viisi kuukautta, kun siihen aikaan länsimaissa työt olivat pysähdyksissä vain joulukuussa ja tammikuussa. Venäjän viljelijäväestö syksyllä ja keväällä siirtyi lintujen muuton myötä, syksyllä kaupunkeihin ja keväällä kaupungeista maaseudulle. Jopa kolmannes täysi-ikäisestä maanviljelijäväestöstä harjoitti sesonkitöitä. Esimerkiksi Tverin läänin keskimääräinen väestö sai 1780-luvulla tuloa tuotantonsa myymisestä 6-10 ruplaa samaan aikaan kun normaalituotanto oli 23-26 ruplaa [52;548]. Talonpoika tarvitsi lisätyötä käsityöstä, teollisuudesta, kaupasta. Kiertävät maaseudun miehet työllistyivät teollisuudessa vapailla markkinoilla. Suora talonpoikaisväestön työllistyminen kaupan ja teollisuuden palvelukseen oli katkera välttämättömyys suuren maattoman väestön elättämiseksi. 05010503

    4. Katariinan II aatelishallitus noudattaen puhtaasti käytännöllisiä tavoitteita loi edellytykset teollisuustuotannon maatalouden ulkopuoliselle toiminnalle. 05010504

    5. Maatalouden harjoittama kaupankäynti ja käsityöläistuotanto herättivät tyytymättömyyttä kauppiaskunnassa. Maatalouden piiristä tulevat tehtailijat eivät nauttineet kaupankäynnin monopolia tavoittelevan liiketoimintaa harjoittavan aateliston sympatiaa. 05010505

    6. Venäjän kaupunkiväestön sosiaalisen luokkajakoisuuden mitta oli tarkasteltavana ajankohtana sen erilaisten kiltojen verotusjärjestelmä. Kolmannen killan (eli säädyn) veronmaksajat maksoivat Katariina II aikana pyöreästi 42 kopeekkaa; toisen killan 3 ruplaa 6 kopeekkaa. Ja ensimmäisen killan jäsenet 32 ruplaa 21 kopeekkaa. Toisin sanoen ensiluokan kansalaiset, jopa olettaen verotuksen yhtenäisyyden, vähintään 70 kertaisesti ylittivät kolmannen luokan maksajien tulot. Vielä alempana kiltojen ulkopuolella olivat työläiset, jotka tekivät palkkatyötä. Kauppakomission tiedot 1760-luvun Venäjän asutuskeskuksista antavat niiden rakenteesta seuraavat prosentuaaliset rakennetiedot: kauppiaskunnan huippu 1.9, pienkauppiaskunta 40,7, käsityöläiset 15,5, sekatyöläiset ja ilman työtä olevat 42 prosenttia [60; 139]. 05010506


    FileTop o FileBottom

    Venäjän kyyhkyjä

    04 Prev chapter
    0503 Katariinan ajatus keskiluokasta
    0504 Fysiokratismi Venäjällä ja maataloustiede
    0505 Talonpoikaisto
    0506 Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    FileTop o FileBottom

    Grigorij Shelehov

    1. Erääseen venäläisen tutkimusmatkailijan ja merenkulkijan Grigorij Ivanovitsh Shelehovin (1747-1795) muistomerkkiin Irkutskissa on kirjoitettu G.R. Derzhavinin sanat: "Tähän on haudattu venäläinen kyyhkynen: meren yli ui, tuntemattomia maita löysi". Ne tarkoittavat päättäväistä ja määrätietoista henkilöä, joka halkoi aaltoja Beringissä ja Ohotan merellä, Tyynellä valtamerellä. Hän perusti ensimmäisen venäläisen asutuksen Pohjois-Amerikkaan ja organisoi Venäläis-Amerikkalaisen kauppayhtiön. 05020101

    2. Nuori kauppias, joka oli kotoisin Rylskistä, syntyi varakkaaseen perheeseen, ilmestyi Siperiaan 1773 ja aloitti toimintansa palvelusväkenä ja sihteerinä. Vuoden kuluttua yhtiössä muiden yrittäjien kanssa hän suuntasi Tyynenmeren rannikolle, Ohotaan ja Kamtshatkaan. Rakennettuaan omilla varoillaan aluksen nimeltä "Pyhä Paavali", hän 1780 vei Kurillien saarilta Nizhnekamtshatkaan lastin, joka käsitti 936 mäyrän vuotaa, 1580 sinikettua, ja 34000 hylkeennahkaa, arvo silloisin hinnoin 74240 ruplaa, lähde [« Вопросы истории», 1973, № 1, с. 211]. Seuraavien vuosien aikana Tshelihovskin alukset veivät vastalöydetyiltä Aleuttien saarilta lasteja, jotka käsittivät 2 tuhatta näädän nahkaa, 40 tuhatta hylkeennahkaa, 6 tuhatta siniketunnahkaa, tuhat puutaa mursunhampaita ja 500 puutaa valaanluita. Sen lisäksi valtiomiesmäisesti ajatteleva Shelihov asetti saarten asukkaiden tavoitteeksi asettua asumaan mikäli mahdollista ja huolehtia sen jälkeen itse omista eduistaan ja uusien kaukaisten maiden kalleuksien löytämisestä. Shelihov rakentaa ensimmäisen koulun eskimolapsille, rohkaisee heitä vastaanottamaan kristinuskon, toimittaa sitä haluaville venäjän alamaisuuden, ottaa heitä yhtiönsä palvelukseen, mistä kehittyy perustekijä Aljankin ja Aleuttinen saarten elämässä. 05020102

    3. Kuvaillessaan matkaansa Ohotasta Läntisen valtameren kautta Amerikan rannikolle T.P. Shelihov huomauttaa: "Täytyy antaa tunnustus tälle kansalle oikeudenmukaisuudesta ja teräväjärkisyydestä, sillä sen lapset varsin nopeasti oppivat läksynsä ja jotkut lähtööni mennessä oppivat niin paljon puhumaan venäjää, että heitä voi vaikeuksitta ymmärtää. Oleskeltuaan Alaskassa kaksi vuotta Shelihov käski seuraajiaan "menemään ja asettumaan venäläiseksi asutukseksi sovussa amerikkalaisten kanssa ja julistamaan Venäjän valtion olemassa olon pyhällä Amerikan maalla ja Kaliforniassa 40 leveyspiirille saakka," [sama, s. 212] 05020103

    4. Irkutskissa hän laatii hallitukselle ehdotuksen Venäjän Amerikan siirtokunnan perustamisesta, linnoituksen rakentamisesta sinne, venäläis-amerikkalaisen kauppayhtiön perustamisesta ja pyytää 20 tuhatta ruplaa lainaksi ja sotaväenosaston amerikkalaisten uudisasukkaiden käyttöön. 05020104

    5. Katariina II vastauksesta huokuu erityinen kylmyys yrittäjän pyyntöä kohtaan: 05020105

    6. "Sotaväkeä Siperiassa tarvitaan tasan sata henkeä, täällä tuhat. Paljokaan käyttö Tyynellä merellä ei tuota pysyvää hyötyä. Kaupankäynti on yksi asia, asioiden hallinta toinen. [sama, с. 212]. 05020106

    7. Kuitenkin vuonna 1788 T.N. Shelihov palkittiin Anrejevin ritarikunnan mitalilla, kultaisella miekalla ja kunniakirjalla, joka salli hänen jatkaa aloittamaansa asiaa löytämiensä saarten hallinnassa. Pian Venäjän Amerikassa syntyi Venäjän hallinnassa oleva Uus-Arkangelin kaupunki. Aivan kuin Shelihovin unelma Uuden Maailman Slavorossiskista olisi toteutunut, mutta 49 vuoden iässä, voimien avautuessa kukoistukseen, 1795 kesäkuun 20 päättyy Grigorij Ivanovitsh Shelihovin elämä. Hänen perustamansa yhtiö sai muodollisen toimiluvan 1799-1800 ja käytti hyväkseen Paavali I (1754-1801) myöntämiä oikeuksia teollisen ja liiketoiminnan harjoittamiseen Amerikan luoteisrannikolla ja Aleuttien ja Kurillien saarilla, velvollisuudella huolehtia paikallisen venäläisväestön elintarpeista ja houkutella sinne lisää asutusta. 05020107

    8. 1800-luvun alussa asukkaat saivat oikeuden harjoittaa kauppaa. Sheklihovin muodostamien yhtiöiden osakkaiden joukossa on sellaisia henkilöitä kuin Araktshejev ja Benkendorf. Valtiollinen vaikuttaja H.I. Benkendorf (1749-1823) oli kolmen osakeyhtiön toimitusjohtaja. Venäläis-Amerikkalaisen yhtiön osakkaina olivat kreivi N.P. Rumjantsev (1754-1845), muutamat keisarin hovin jäsenet. Tehtailijoiden joukossa olivat nimet kuten ruhtinas Barjatinskij, Jusupov, Shahovskij, Hovanskij, Urusov, Vjazemskij, kreivi Razumovskij, Bezbodko ja muut. 05020108

    9. Vuonna 1867 Venäjän Amerikka, Slavorossija, T.N. Shelehovin sylilapsi myytiin Yhdysvalloille 7200000 dollarin hinnasta. Myyntiä ajoi keisariperhe, suuriruhtinaat, Aleksanteri II sedät. Mutta venäläistä yrittäjyyttä eivät missään suhteessa määritelleet henkilöt, jotka kuuluivat aatelistoon ja korkeaan virkamiehistöön. Katariinan hallituskaudella merkittävän jäljen isänmaan historiaan jättivät yrittäjät, joiden syntyperä oli vaatimaton, jotka olivat venäläisiä kyyhkyjä omassa asiassaan. 05020109

    39. 05020110F:Mihail Tshulkov

    FileTop o FileBottom

    Mihail Tshulkov

    1. Tehtaita ei perustettu maaorjuuden ja pakkotyön pohjalta vaan vapaan palkkatyövoiman muistuttaa taloushistorioitsija M.D. Tshulkov, ollen peräisin tavallisen kansan joukosta (sotilaan poika), näyttelijä, venäläisten satujen ja kansanlaulujen kerääjä, aikakausilehden «Пересмешник» (Läpinauraja) julkaisija. Kaikkien lueteltujen toimien kautta Tshulkov on tunnettu aikalaistensa keskuudessa, mutta hänen päätyönsä, nimeltään "Venäjän kaupan historiallinen kuvaus, kaikissa satamissa ja rajoilla vanhimmista ajoista nykyaikaan saakka" 26 osaa, julkaistu 1780-luvulla ja josta tekijä sai aatelisarvon, pysyy, mutta on jäänyt lukemattomaksi. Kaupaksi tekijä katsoi kaupan, teollisuuden, liikenteen ja yhteyksien ylläpidon, luotonannon ja rahatalouden. Vuodesta 1772 M.D. Tshulkov työskenteli Kauppakolleegion sihteerinä (yhteen aikaan yhdessä A.N. Radishevin kanssa) ja sai aikaan teollisuuden suojelun valtion taholta: "siihen saakka vahvistettiin valtion kustannuksella, kun tavara oli ulkomaisen veroista, ja M.D. Tshulkov voi myydä niitä samaan hintaan." Mutta valtiovarain toimenpiteitä tarvittiin vain alkuesimerkkinä, ja jatkossa "kaikki huolehtivat enemmän omasta edustaan, sopeuduttiin aina omaan tilanteeseen, tekemättä tiliä kenellekään ja hoitaen kaiken mielensä mukaan." [60; 139-140]. 05020201


    FileTop o FileBottom

    Pjotr Rytshkov

    1. Koska tämä mielivaltaisuus voisi ratkaista yritteliäiden ihmisten kohtaloa, tarkastelemme millainen kohtalo oli P.P. Rytshkovilla (1712-1771), jota aikalaiset nimittivät "Orenburgin alueen kyyhkyseksi." Tämä oli eräs Venäjän suurimmista taloustieteilijöistä XVIII vuosisadalla. Hän, jota varten oli nimenomaan perustettu nimitys Pietarin tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsen, syntyi Vologdassa, köyhässä kauppiasperheessä, oli koulutettu kotona (ei tarpeettomasti isänmaan kannalta, mutta ei myöskään hyödyttömästi omalta kannaltaan). Nuoruudessaan hänet määräsi pellavatehtaan johtajaksi hollantilainen kauppias P.P. Thames, jolta oppi saksan kielen, oppi mestarillisesti kirjanpidon ja taseiden teorian. Näihin taitoihin hän perehtyi englantilaisen V. Elmsenin tehtaan johtajana. 05020301

    2. Pian Pietarissa P.P. Rychkov tapasi I.K. Kirilovin (1689-1737), Pietari I kasvattajan ja yhteistyötoverin, joka laati ensimmäisen "Tilastollis-taloudellisen ja maatieteellisen kuvauksen Venäjältä", kun tämä senaatin sihteeri, työteliäs ja epäitsekäs, valtion asialle omistautunut mies kokosi retkikuntaa tutkimusmatkalle Siperiaan. 05020302

    40. I.I. Rytshkov

    3. Yli neljäkymmentä vuotta elämästään pyhitti P.P. Rytshkov Orenburgille, josta hänen sinne ilmestymisensä jälkeen tuli Idän kansainvälinen markkinapaikka, Rytshkovin mukaan turvasatama monille Aasian kansoille, lähentäen Venäjän hallituksen ja yritteliäiden ulkomaisten kauppiaiden, ennen muuta englantilaisten, keskinäisiä etuja. Orenburg kauppakeskuksena herätti eloon uusia kauppakeskuksia arolla, karavaanikauppa kasvoi, Venäjän kauppa kukoisti. 05020304

    4. Vuoden 1759 tammikuussa kollegiaalineuvos P.P. Rytshkov, M.V. Lomonosovin ehdotuksesta hyväksyttiin Tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäsenten joukkoon tekemään työtä "Orenburgin läänin Topografiasta" - historiallista, maantieteellistä ja taloudellista kuvausta tilastotietojen pohjalta. 05020305

    5. Aluksi tämä tiedemies vastasi M.V. Lomonosovin haasteeseen keräämällä näytteitä mineraaleista ja rautamalmista lähettäen ne "Venäläisen mineralogian" perustamiseksi, julkaistuaan vuonna 1764 "Vapaan taloudellisen yhdistyksen" sarjassa raporttinsa "Kuparimalmeista ja mineraaleista, joita on löydetty Orenburgin läänissä". 05020306

    6. Päätehtävänään talouspolitiikassa tämä itseoppinut tiedemies piti: lisätä kaikkien tehtaiden ja teollisuuslaitosten määrää; saada aikaan liikeyrityksiä ja sopimuksia niiden kesken. Kaukonäköisesti hän arvosti Orenburgin alueen arojen maataloutta, josta voisi tulla mitä hyödyllisin ja voittoisin tuotannonala. Hän piti järkevänä rajoittaa talonpoikien työpanos tilanomistajan hyväksi kolmeen päivään, jolloin kolme päivää jää itselle ja sunnuntai lepoon. 05020307

    7. Elämänsä lopulla aatelisarvoon ja teollisuusjohtajaksi nousseen P.P. Rytshkovin motto oli "Totuutta rakastan enkä voi muuta kirjoittaa enkä puhua" [60; 140]. 05020308


    FileTop o FileBottom

    Katariinan ajatus keskiluokasta

    04 Prev chapter
    0504 Fysiokratismi Venäjällä ja maataloustiede
    0505 Talonpoikaisto
    0506 Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    1. Aatelissäädyn etuoikeudet monarkin ja kansan välissä valtaa pitävänä säätynä määriteltiin lopullisesti Katariina II valtakaudella, vuoden 1762 Armollisella asetuksella, jossa aatelissäädylle annettin erityisasema ja kunnia ja vapautettiin aatelinen pakollisesta palveluksesta. 05030001


    FileTop o FileBottom

    Kunnianarvoisa aatelisto

    1. "Nimitys aatelissäätyyn on seuraus, joka syntyy vanhastaan johtavissa asemissa olevien miesten aloitteellisuudesta ja urheudesta, sanoi laki, siten ohjaten [valtiolliseen] palvelukseen ansion mukaan, antaen jälkeläisille korkea-arvoisen aseman". Korkea-arvoisuudella laki tarkoitti kaikkia niitä, "jotka olivat esivanhempiensa kautta aatelisarvoon syntyneet tai joille keisari oli tämän arvon myöntänyt" [13; 285]. 05030101

    2. Veren perinnön mukainen arvo ja syntyperän jalosukuisuus vapauittivat aatelisen ei vain palvelu- ja majoitusvelvollisuudesta, henkilökohtaisista veroista, vaan myös yleisten rikoslakien noudattamisesta. Omaisuus, joka kuului ennen viran perusteella, tuli vapaaksi, täydeksi ja perintökelpoiseksi omaisuudeksi. Pääsystä aatelistoon tuli jokaisen veronmaksajan unelma. 05030102

    3. Erikoista, että eteläisellä Venäjään kuuluvalla Altain alueella asuvia rasitettiin maksulla, joka tuli maksaa valtiolle metsästyksestä saatavilla vuodilla (sopuli, orava), ja siinä tapauksessa ettei saalista saatu - rahalla. Vuonna 1763 altailaiset joutuivat väestönlaskentaan, jonka tuloksena altailaisille suvun päämiehille annettiin kopio Katariinan asetuksesta, jolla erityisoikeudet myönnettiin: nimitys majurin arvoon verrattavan nimityksen, heidät vapautettiin luontaistuoteverosta ja ruumiillisesta rangaistuksesta. 05030103


    FileTop o FileBottom

    Kauppiaiden ja käsityöläisten luokka

    1. Samalla Katariina II pyrki toteuttamaan ajatuksen länsieurooppalaisen mallin mukaisesta keskiluokasta, joka keisarinnan mielestä erottuu tavallisten ihmisten massasta korkean moraalinsa ja työteliäisyytensä ansiosta. Tähän säätyyn kuuluvat kaupunkilaisammatit, taiteen ja tieteen tekijät, merenkulkijat, kauppiaat ja käsityöläiset. Todellisiin kaupunkilaisiin Katariina laski kuuluvaksi ne, joilla oli kaupungissa talo tai muu rakennus, maata, ylipäänsä kiinteätä omaisuutta, joka oli hankittu kaupan, tuotannon, käsityön tai käsityöammatin harjoittamisen kautta, jota keskisäätyyn syntyneillä ihmisillä oli perinnöksi kelvollista. 05030201

    2. Tämä huomionosoitus ei johtunut pelkästään siitä, että kaupan ja käsityöammattien harjoittajia oli suurin osa kaupunkien väestöstä, kuin siitä että haluttiin vahvistaa teollisuustuotantoa Venäjällä, voimistaa sen tempoa. Keisarinnan mielestä väestön aktiivinen osa on moraalisesti vahvaa ja siten saa kannustusta työteliääseen elämäntapaan ja valtio voi odottaa siitä paljon hyvää [19,т. II; 371]. 05030202

    3. Melkein jokaisessa Katariina II (1762-1796) Täydellisen lakikokoelman osassa (Собрания Законов (ПСЗ)) löydämme joitakin määräyksiä, jotka koskevat suunnitelmia ja kaupunkien vaakunoita; hallituskautensa aikana hän perusti 216 kaupunkia, mm Ekaterinodarin, joka rakennettiin Kubaniin kreivi G.A. Potemkinin toimesta itse keisarinnan kunniaksi. 05030203

    4. Sen lisäksi vuonna 1785, kun annettiin kaupungeille niiden oikeuksia koskeva julistus, Kauppakolleegion esimies A.R. Vorontsov (1741-1805) oli sitä mieltä, että kolleegio "ei voi tunnistaa venäläisten kaupunkien olemusta", koska sillä ei ole mitään tilastotietoja ei väestön kaupallisesta ja teollisesta toiminnasta, ei verstasteollisuudesta, ei käsityöläisammateista ja hän pyysi maaherroja ja päälliköitä lähettämään näitä tietoja kolleegiolle [19,т. II; 382]. 05030204

    5. Kaupunkiväestössä, keskiluokassa Katariina II aikana muodostivat enemmistön porvarit ja kauppiaat. Ensimmäiseen, 1775 maaliskuun 17 annetun asetuksen mukaan kuuluivat kaikki ne teollisuusväestöön kuuluvat, jotka omistivat pääomaa yli 500 ruplaa; kaikki muut joilla oli pääomaa yli 500 ruplan edestä, jäävät kauppiaskuntaan. Kauppiaskunta vapautettiin henkilöverosta, joka korvattiin yhden prosentin verolla kauppiaan ilmoittamasta pääoman suuruudesta. 05030205

    6. Tämä säädös, joka ulotettiin Valkovenäjälle saakka, lopetti esimerkiksi kansallisen eristäytymisen juutalaisilta, joihin Katariina II suhtautui myötämielisesti, odottaen heiltä taloudellista hyötyä maalle. Juutalaiset Venäjällä saivat juuri silloin henkilökohtaisen vapauden, joka venäläisiltä talonpojilta oli riistetty jo melkein sata vuotta aikaisemmin. aina vuoteen 1861 saakka. 05030206

    7. Kaupunkiporvareiden suhteen veroyksikkönä pysyi henkilö, kauppiaita varten laadittiin uusi veroyksikkö - määrätty prosentti liikevaihtopääomasta. Kauppiaskunta vapautettiin myös rekrytointivelvollisuudesta ja sen sijaan otettiin 500 ruplaa jokaista rekryyttiä kohti. 05030207

    8. Huoli kotimaan teollisuuden kehityksestä johti erityisetuoikeutetun tehtailijoiden ja työpajanomistajien ryhmän poistamiseen, jotka Pietari I ajoista saakka oli vapautettu erilaisista valtiolle tehtävistä palveluksista, myös Katariina II vapautti tällaiset henkilöt pääoman mukaan maksettavasta prosenttiverosta ottaen heiltä vain ammatinharjoittamismaksun joka oli asetettu tehtaille ja työpajoille. 05030208

    9. Pääsy porvaristoon tai kauppiaskuntaan, kaupan ammatteihin, käsityöammattiin, tai muuhun ammattiin oli juridisesti vapaa muihin ammattikuntiin kuuluville . Talonpoika pysyen maaorjana, voi ryhtyä kaupungissa mihin hyvänsä ammattiin, esitettyään maistraatille tilanomistajalta saadun todistuksen vapauttamisestaan ja kirjoittauduttuaan jäsenenä johonkin pääomansa suuruuden mukaan määräytyvään kiltaan. Mutta kaupunkien kaupallisteollisen väestön harjoittama säännöstely ei sallinut näiden henkilöiden vapaata siirtymistä kaupungista toiseen. 05030209


    FileTop o FileBottom

    Asukaskirja

    1. Todellisiksi kaupunkilaisiksi katsottiin 1775 ne, joilla oli kaupungissa talo, tai muu rakennus, tai paikka, tai maata [18; 421]. Juuri heidät kirjattiin niin sanottuun asukaskirjaan. 05030301

    2. Kaupungin asukaskirjassa kaupunkilaiset jaettiin, paitsi itsenäisiksi ulkomaalaisiksi ja ulkomaisiksi kauppiaiksi, kuuteen osaan, pääasiassa ei niinkään taloudellisen aseman kuin toiminnan ja tuotannonalan mukaan. 05030302

    3. Ensimmäiseen osaan kuului viedä henkilöt, jotka kuuluivat todellisten kaupunkilaisten joukkooon, joiden hallussa oli kaupungissa tiettyä itsenäisyyttä (talo, maata, jne). Toisen ryhmään asukkaita muodostivat kaikkien kolmen killan kauppiaat, joilla oli varallisuutta 10000-50000 ruplan arvosta (ensimmäinen kilta), 5000-10000 (toinen kilta) ja 1000-5000 ruplaa (kolmas kilta). 05030303

    4. Kolmanteen ryhmään laskettiin kaikki käsityöläiset, jotka olivat tehtaiden kirjoissa. 05030304

    5. Neljänteen ryhmään kuuluivat muiden kaupunkien asukkaat, jotka olivat tässä kaupungissa ammatin harjoittamistarkoituksessa. 05030305

    6. Viidenteen luokkaan kuului harvalukuinen, mutta tärkeä aristokratia: varakkain kauppiaskunta, nimeltä mainitut varakkaat kansalaiset ja sellaiset joilla oli suuri liikevaihto (50 tuhatta ruplaa tai enemmän), myös akateemisesti koulutetut, joilla oli korkeakoulu- tai yliopistollinen tutkinto, taidemaalarit, kuvanveistäjät, säveltäjät, akatemian jäsenet tai joilla oli akateeminen todistus oppiarvostaan tai taidoistaan. korkea-arvoisille kansalaisille annettiin eräitä aatelissäädyn oikeuksia, mukaanlukien vapautus veronmaksusta. 05030306

    7. Kuudes luokka oli vakinainen teollisuusväestö ja kaupunkien työntekijät, asutuskeskuksen henkilöt, "jotka siinä kaupungissa olivat ikänsä asuneet ja syntyneet, mutta joita ei oltu viety muihin asukaskirjan osiin; joilla oli ammatti, käsityö tai työpaikka, joilla tässä kaupungissa elätti itsensä" [18; 423]. 05030307

    8. Kaikki kuusi ryhmää muodostivat erillisen yhteisön, jolle annettiin oikeus pitää erillisiä kokouksia, edustajia kaupungin yleisessä kokouksissa tai hallituksessa ja jopa eräitä kiinteän omaisuuden muotoja. Omistaa huviloita (pihoja ja puutarhoja kaupungin ulkopuolella) annettiin oikeus vain nimeltä mainituille kansalaisille, jotka voivat myös ajella kaupungilla vaunuilla, sekä kaksipyöräisillä että nelipyöräisillä. Ensimmäisen killan kauppiaille sallittiin ajelu kaupungilla, mutta vain kaksipyöräisillä ajoneuvoilla; toinen kilta oli oikeutettu ajeluun vain kaksipyöräisillä; kolmannen killan kauppiaat, kuten myös vakinaiset asukkaat, voivat liikkua vain yhdellä hevosella [18; 423]. 05030308

    9. Näin venäläinen kaupunki 1700-luvun lopussa sai tietyt oikeudet itsehallintoon, vaikka kaikki yhteiskunnallinen valta, länsieurooppalaisista kehityssuunnista poiketen oli suunnattu valtion tarpeiden toteuttamiseen, saneltiin ylhäältä ja käsitti ihmisen kokonaan. Kaikki aloitteellisuus, mukaan lukien yritteliäisyys, oli vierasta venäläiselle vallankäytölle. 05030309


    FileTop o FileBottom

    Fysiokratismi Venäjällä ja maataloustiede

    04 Prev chapter
    0505 Talonpoikaisto
    0506 Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    1. Katariina II pyrki (vaikka edes ulkonaisesti) seuraamaan yhteiskunnan muutoksen tietä Voltairen ja Rousseaun hengessä. Tämän suuren ranskalaisen fysiokraattisten ensyklopedistien koulukunnan johtaja oli tohtori Francois Quesnay (1694-1774). Fysiokraatit pitivät tärkeimpänä toimintana maataloutta, koska maa on ainoa vaurauden lähde; kauppa ja teollisuus ovat vain maataloutta täydentäviä ja ne ovat edullisia valtiolle vain oman raaka-aineen jalostuksessa ja vaihdannassa, sillä vain silloin ne ovat hyödyksi maataloudelle. 05040001


    FileTop o FileBottom

    Työ ja vapaus

    1. Maanviljelyä harjoittava tuotantoluokka muodosti fysiokraattien käsityksen mukaan uutta arvoa yhteistoiminnassa luonnon kanssa; mutta tätä varten oli välttämätöntä, että maanviljelijät olivat itsenäinen yrittäjäluokka, suurten, suuria pääomia omistavien maatilojen vuokralaisina, joilla oli merkittävä määrä karjaa, jotka viljelivät maata hevosta käyttäen ja kasvattivat rehua. 05040101

    2. Maanomistajien luokka, alun perin maata viljelykseen raivanneet, rakensivat maataloudessa tarvittavia rakennuksia, ojittivat maita ja rakensivat teitä, saavat tästä esdestä maanviljelijöiltä korvauksena tästä puhdasta tuloa, vuokranantajalle kuuluva voitto pois laskien. 05040102

    3. Kolmas luokka, teollisuus ja kauppa, on fysiokraattien arvion mukaan, tuottamaton luokka, koska se ei anna mitään lisää tuotteen arvoon, mutta se, että se siihen liittyy, on verrattavissa tuotantoajan käyttöön elintarvikkeiden tuotantoon, josta korvaukseen tällä luokalla on vain oikeus. 05040103

    4. Fysiokraatit noudattivat luonnonoikeuden teoriaa, tunnustivat taloudellisessa toiminnassa ihmisen oikeuden käyttää kaikkia resursseja, joita se pystyy toiminnallaan hyödyntämään. Henkilön työopanoksen ei pidä tuntea rajoituksia, sen tulee olla vapaa, ja itse työntekijän täytyy olla vakuuttunut siitä, että hänen työpanoksensa tulos kuuluu hänelle. Toisin sanoen, sanoivat fysiokraatit, omaisuus on pyhää. Kaikille kansalaisille täytyy antaa oikeus nauttia työpanoksestaan niin paljon etua kuin he haluavat. Liikevaihto markkinoilla täytyy olla vapaata, kilpailu rajoittamatonta; monopoleja ja etuoikeuksia ei saa olla. Fysiokraatit ensisijaisesti tekivät aloitteen taloudellisesta vapaudesta; kaikki valtion puuttuminen on joko turhaa tai vahingollista: luonnonjärjestystä voi muuttaa vain Jumala. Vapaus on perustavaa laatua oleva inhimillinen laki, ja kaikki puuttuminen siihen on verrattavissa murhaan, kaivojen myrkyttämiseen, jopa valtion nimissä tapahtuva puuttuminen. 05040104

    5. Fysiokraatit pitivät taloudellisen toiminnan motiivina omaa etua ja pyrkimystä rakentaa oma kohtalo mahdollisimman mukavaksi ilman että muiden ihmisten oikeuksia rikotaan. 05040105


    FileTop o FileBottom

    Vapaa Talousseura

    1. Katariina II sympatia fysiokratismia kohtaan ilmeni Vapaan Talousseuran perustamisena, jonka tavoite oli että taloudellinen vuosisatamme toisi mukanaan maatalouden ja rakennustoiminnan paremman tilan. 05040201

    2. On huomattava , että Tieteellisen keskuslaitoksen perustamisprojekti, joka tutkisi Venäjän maataloutta ja valmistelisi ehdotuksen maataloustuotannon parantamiseksi, nimeltään "Muistio maaseudun rakennustoiminnan valtiollisen kolleegion perustamisesta" oli M.B. Lomonosovin (1763). Projekti sisälsi ehdotuksen ei vain maatalouden kehittämisestä, vaan myös metsien, teiden, kanavien, "maaseudun käsityötoiminnan" kunnostamisesta. 05040202

    3. Vuonna 1756, kun Lomonosov kuoli, Katariina II vahvisti Vapaan Talousseuran suunnitelman ja säännöt maatalouden ja rakennustoiminnan edistämiseksi Venäjällä. 05040203

    4. Fysiokraattien ajatusten suunta jätti jälkensä Katariina II maailmankatsomukseen. Hänen julkilausumassaan (pykälä 293) ylistettiin maataloutta: 05040204

    5. "Ei voi olla taiteellista käsityötuotantoa, ei lujalla perustalla seisovaa kauppaa, mistä maatalous puuttuisi tai sen tuotantoon suhtauduttaisiin välinpitämättömästi"; "Maatalous on ihmisen suurin työ"; "Maatalous on ensimmäinen ja pääasiallinen työ, johon ihmisiä tulee rohkaista". 05040205

    6. Vain taloudellinen individualismi, se on: yksityinen omistusoikeus, voi antaa lujan perustan maataloudelle; tähän aikalaisten mielestä vaaralliseen kysymykseen keisarinna vastasi julkilausumassaan itsekriittisesti: 05040206

    7. "Maatalous ei voi kukoistaa siellä: missä kenelläkään ei ole mitään omaa" [60; 138]. Rationaalisen maataloutta koskevan tiedon vastaanottamiseen Venäjällä Katariina II piti tärkeänä lain aikaansaamista, jolla palkittiin parhaita maanviljelijöitä ja maataloutta koskevien kirjojen julkaisemista hallituksen toimesta, kirjojen joista jokainen maanviljelijä voisi ongelmiinsa saada ohjeita. 05040207

    8. Sen lisäksi keisarinnan kynästä ilmestyi selvästi ilmaistu tunnustus yksityiselle omistusoikeudelle valtion taholta: "Jos valtiovalta haluaa rakentaa jonkun yhteiskunnallisen rakennuksen tai avata uuden tien, sen täytyy suorittaa korvaus tästä kärsiville". Yksityisen omistusoikeuden hyväksymisen Katariina II vahvisti etuoikeuden muodossa vain aatelistolle hänen kuuluisassa "Palkkioasetus tälle säädylle 1785, jossa Iivana Julman "vallankumouksen" seuraukset korvattiin ja säädettiin: Aatelisen maatilaa ei saa ottaa häneltä pois ilman tuomioistuimen päätöstä; Aatelisella on oikeus vapaasti hallita tiluksiaan, mutta ei perintötiluksiaan. 05040208

    9. Tietenkin, Katariina II 1760-luvun uudistussuunnitelmat perustuivat länsieuroopalaiseen liberalismiin: keisarinna ulkoisesti tunnusti vapaan työn merkityksen verrattuna orjatyöhön. Vapaan Talousseuran ensimmäisessä julkaisussa nimeltä "Työt" (1765) maakuntien välisistä eroista maataloutta koskevissa kysymyksissä, (maata, sen antimia, niiden kasvua ja kasvatusta) koskevien sosiologisten kysymysten joukossa oli tämä: 05040209

    10. "Paljonko maatilalla toimivalle talonpojalle annetaan vuodessa vapaapäiviä omaan käyttöön ja paljonko hänen tulee työskennellä isännän palveluksessa?". 05040210

    11. Keisarinna itse, fysiokraattina Venäjän valtaistuimella sanoutui mainitussa dokumentissa irti F. Quesnayn läänityslaitoksen vastaisesta mielipiteestä - vapaasta työnteosta: eräissä valtakunnissa ei voida maanviljelijöitä vapauttaa, koska siten aikaansaadaan heidän karkaamisensa ja tilojen jääminen tyhjiksi". 05040211

    12. Ja hän lisäsi: "yhteiskunnallinen tai valtiollinen vapaus ei ole siinä, että tehdään kaikkea mitä huvittaa; vapaus pitää sisällään vain oikeuden kaikille tehdä mitä lait sallivat" 05040212

    13. Vapaan Talousseuran hedelmät ilmenivät siinä, että 1700-luvun viimeisestä neljänneksestä alkaen maataloustilat, jotka käyttivät orjatyövoimaa isäntää ja "orjakapitalistia" ns kulakkia palvellen lisäsivät jyrkästi viljantuotantoaan ja Venäjästä tulee eräs suurimmista viljan viejistä Euroopan markkinoilla. 05040213

    14. Moskovan eteläpuolen kauppiaskunta, myös kauppiaat Tulassa, Kaluzhkassa, Voronezhskissa, Penzenskissä, Saratovissa, Orenburgissa ja muissa lääneissä pitivät tärkeimpinä artikkeleina kauppavaihdossa sarvikarjan, lampaiden ja hevosten välitystä. Pelkästään Kashirin markkinoille ajautui vuodessa 16 tuhatta päätä nautakarjaa lähetettäväksi elävinä Moskovan ja Pietarin markkinoille ja saman verran jäi omaan käyttöön. Suurimmat karjamarkkinat olivat Zaraissa, Kolomnissa, Serpuhovissa, Mozhaiskissa, Epifanissa, Ostrogozhskisssa, Belogorjessa, Kalitbassa, ja muissa paikoissa [52; 252-253]. 05040214

    15. Läänityslaitokseen perustuva talous aroalueella 1700-luvun jälkipuoliskolla siirtyy yhä enemmän hevossiittoloihin, valtion ja yksityisiin, joissa tehtiin työtä ei vain kotimaisten rotujen kanssa vaan myös englantilaisten, arabialaisten ja persialaisten hevosten kanssa. 05040215

    16. Monissa kaupungeissa, erityisesti teollisesti kehittyneissä, ilmeni selvästi hedelmäntuotannon ja puutarhanhoidon kaupallinen luonne. Tuottavimmat puutarhat, kasvihuoneet ja viljelyalustat kauppiaskunta otti säännöllisiksi hankintapaikoikseen. Ostajat itse valvoivat puutarhatuotteita (omenia, luumuja , kirsikoita, pähkinöitä, viinirypäleitä), noutivat ne ja veivät markkinoille. 05040216

    17. Talonpoikaisyhteisö pyrki toimeentulevien avulla vapauttamaan köyhät kurjuudestaan, auttoi apua tarvitsevia, noudatti ikivanhaa avustustapaa kaikilta kaikille, avusti verotuksessa, ei vain miestyöpanoksella, vaan veronmaksukyvyssä. 05040217


    FileTop o FileBottom

    Talonpoikaisto

    04 Prev chapter
    0506 Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    1. Yleisin talonpojan määritelmä on tarkoittanut henkilöä, jolla on vakituinen asunto ja olinpaikka maalaiskylässä, määrä ja tapa harjoittaa maataloutta, ja joka hänelle kuuluu, riippumatta siitä kenen vallan alla hän on [30, т.П; 7]. 05050001


    FileTop o FileBottom

    A.J. Polenovin utopia

    1. Tämän määritelmä esitti A.Ja. Polenov (1738-1816), Vapaan Talousseuran kilpailuesseen "Venäjän talonpoikien tilanne maaorjuudessa" tekijä. Vapaa Talousseura sen hyväksyi, mutta ei kuitenkaan julkaissut. 05050101

    2. Erikoista, että Polenov katsoi orjuuden alun syyksi sodat, viitaten roomalaiseen oikeuteen, joiden mukaan vankiorjia ei laskettu ihmisiksi vaan heitä pidettiin esineinä, elävinä työkaluina. "Lääkärit, kaikki taiteilijat, kauppiaat, maanviljelijät olivat tähän luokkaan kuuluvia ja heidän osansa ankaruus Euroopassa ei ennen kristinuskon tuloa muuttunut. Vankien orjan asemaa, jota kaupungeissa käytettiin palvelutehtäviin, ja sen lisäksi maatalouteen, käyttivät, muiden maiden esimerkin tapaan , venäläisten esi-isät: myytiin naapureille, kuin puukappaleet, erottaen vanhemmat lapsista, veljet sisarista, enemmän säälittiin karjaa kuin ihmisiä [30, т. II; 12, 15]. Välinpitämättömyys kansansivistyksestä johti vuosisadasta toiseen tietämättömyyden kasvuun, taikauskoon, hillittömyyksiin, laiskuuteen, kevytmielisyyteen ja herätti talonpoikaiston suhteen ei vain korkeampien kansankerrosten halveksinnan, vaan myös vihan. 05050102

    3. A. Ja. Polenovin tutkimukset vastasivat vuonna 1766 Vapaan talousseuran julkaisemaa kilpailutehtävää "mikä on hyödyllisempää yhteiskunnalle: se että talonpojat omistavat maaomaisuutta vai se että he omistavat vain irtainta omaisuutta, ja kuinka pitkälle ulottuvat heidän oikeutensa kummassakin näissä tapauksissa ja kuinka pitkälle heidän oikeuksiensa tuli ulottua?" 05050103

    4. Käsitellen talonpoikaistoa Polenov eräänä ensimmäisistä 1700-luvun venäläisistä ajattelijoista otti käyttöön käsitteen keskimmäinen sääty, joka muodostuu mestareista, käsityöläisistä, pikkukauppiaista jne, ja piti välttämättömänä tämän yrittäjäsäädyn kaikinpuolista kehityksen rohkaisemista. 05050104

    5. Mitä Polenov ehdotti: 05050105

    6. " Meillä on kaupungeissa joukko käsityöläisiä valtiollisissa tehtävissä. Päästetään heidät vapaiksi ja opetetaan heille ensi alkuun eräitä alkeita; voidaan ottaa käyttöön monenlaisia porvarillisia piirteitä antaen heille muissa Euroopan maissa käytössä olevien mallien mukaisia vapauksia (A.Ja. Polenov , Pietarin Tiedeakatemian kymnaasien lisäksi opiskeli 1762-66 Strassburgin yliopistossa - Ju.P), joiden avulla herätetään työteliäisyys. 05050106

    7. Jotta talonpoikia saataisiin pois kurjuudestaan Polenov turvautui myös yrittäjyyden ideaan ehdottaen että määriteltäisiin käsityöläistehtäviä, joilla on maataloudessa merkitystä. Silloin joka sunnuntai yrittäjä voisi tuoda myytäväksi 'kaikenlaista viljaa, hamppua, pellavaa, purjekangasta, juustoa, lihaa, juureksia ja monia muita ihmisen käyttöön tarpeellisia tavaroita". 05050107

    8. Viitaten eurooppalaiseen kokemukseen Polenov huomautti, että "muut kansat, ajatellen heidän maaperänsä laatua, ovat meistä jäljessä; kuitenkin tästä huolimatta havaitsemme, että he kaikessa meidät melkein ohittavat: tekevät ihmeitä melkein ei mistään". Ehdotustensa toteuttamisen jälkeen Polenov toivoi: "me näemme pian tasapelin: kaupungit tulevat asutetuiksi riittävässä ja hyödyllisessä määrässä, niiden kauneus lisääntyy suurenmoisilla rakennuksilla; kaupunkilaisten tulot kasvavat verrattomasti; tieteet, taiteet ja kaupankäynti alkavat kukoistaa, ja oikeudenmukaisuudessa toimiva yhteiskunta voi pitää itseään silloin onnistuneena" [30, т. II; 24, 25]. 05050108

    9. Polenov perusti utopiansa siihen, että talonpoikainen taloudenpito ei vain toimi eristyksessä, vaan yhteisöllisessä yhteydessä keskenään, nämä tuotannon ja kulutuksen perusyksiköt, jotka yhdistävät maatalouden ja muut tuotannon yksiköt: metsästyksen, karjanhoidon, keräilytalouden, kalastuksen, kaupan, käsityön ja taiteelliset ammatit. Talonpoikaisto ei ole vain yhteisö, vaan myös kulttuuri. Maatalouden piirissä, joka maksaa veroa ja tuottaa kaupungeille elintarvikkeita, voi olla konkreettisia poliittisia keskuksia. 05050109

    10. Tekijä tuomitsi maaorjuuden, eli pakollisen työn, josta ei palkkaa maksettu, vaikka ymmärsikin , että vanhojen kulttuurien huomattavimmat muistomerkit kuten pyramidit Egyptissä, ja Suuri Kiinan muuri, ja myös Pietari, Venäjän uusi pääkaupunki, kaikki nämä olivat laajalle levinneen pakkotyön aikaansaannoksia. 05050110

    11. Kuitenkin, A.Ja. Polenov, päätettyään kilpailutehtävänsä "Talonpoikien asema maaorjuudessa Venäjällä" oli pakotettu saman tien lopettamaan työnsä Tiedeakatemiassa, ja hänen julkaisunsa näki päivänvalon vasta sata vuotta myöhemmin aikakauslehdessä "Venäjän arkisto"( 1865). 05050111


    FileTop o FileBottom

    D.I. Fonvizinin realismi

    1. Kirjailija N.I. Novikov aikakausilehdessä «Живописец» (Taidemaalari) julkaisi luonteenomaisen lainauksen erään tilanomistajan kirjeestä pojalleen: "Minut erotettiin lahjonnan takia; älä ota korkeita korkoja; mistä siis voi rikastua: kas eipä anna Jumala kaikille, mutta talonpojilta ota vaikka selkänahka, sillä tavoin edes hiukan voittoa saat. Minä en niin enkä näin virhettä ole tehnyt, ja mitä suvaitset tehdä: viisi päivää haluavat minun työstäni, ja paljonko viitenä päivänä saavat aikaan? Korttia lyövät, mitään voittoa ei heru; vuodesta toiseen yhä enemmän kurjistuvat musikat: Herra on langettanut vihansa päällemme!"[ЗО,т.П; 193-194]. 05050201

    2. Hieman myöhemmin, 1780-1783 kirjoitti D.I Fonvizin (1744 tai 1745-1792) "Esseen kaikenlaisen valtion hallinnon rapautumisesta Venäjän valtakunnassa samoin kuin hallitsijoiden taholla". Siinä valistaja, dramaturgi, lehtimies pitää omaa aikaansa liian hyvänä sitä ansaitsemattomille ihmisille, joiden päätä askarruttavat vain ajatukset rikastumisen keinoista. Ahne oman edun tavoittelu vallitsee; kuka kykenee, ryöstää; kuka ei kykene, varastaa; ryöstötuomiot ovat yleisiä ja voidaan pelätä, että omaisuus menetetään aiheettomasti ja voidaan toivoa, että oikeudetta saadaan toisen omaisuus. Kaupankäynnin kohteeksi ei joutunut vain viini, suola tai veron kanto, van myös oikeustuomiot, lahjusten antaminen, palvelusten suorittaminen jne. 05050202

    3. Esseessä venäläinen kirjailija paljasti kuvan silloisesta Venäjästä, valtiosta joka käsitti niin suuren alueen, ettei mikään muu tunnettu maa maapallolla ja jota sen laajuudessa vähäväkisempää ei ole; valtio joka on ryöstetty; maa joka käsittää kolmekymmentä suurta aluetta ja jonka muodostaa, voidaan sanoa, vain kaksi suurta kaupunkia, joista toisessa asuvat ihmiset suurimmaksi osaksi puutteessa, toisessa hyväntekeväisyyden varassa. valtakunta, monilukuinen ja urhea sotilaallisesti pelottava ja jossa tilanne on sellainen, että tappio yhdessä taistelussa voi joskus sen täydellisesti tuhota; valtio, joka voimallaan ja maineellaan saa koko maailman huomion puoleensa ja jonka talonpoika inhimillisesti katsoen ei karjasta erotu ja joka voidaan johdattaa niin sanotusti muutamassa tunnissa lopullisen tuhon ja kuoleman partaalle; valtakunta, joka antaa muille kuninkaita ja jonka oma valtaistuin riippuu kapakoiden aukiolosta villieläimen tavoin käyttäytyville juopoille, jotka suojelevat vaaroilta tsaarin henkilöä; valtakunta, joka päivittäin liikkuu, usein keskenään ristiriitaisin säädöksin, joilla ei ole mitään lujaa lakiperustaa; valtakunta, jossa ihmisellä on oikeus omaisuuteen vain, missä henkilö voi olla samalla sekä syytetty että syyttäjä toisen omaisuuden suhteen, missä siis jokainen voi olla tyranni tai uhri; valtakunta, ei monarkia, koska perustuslakia ei ole; ei aristokratia, koska sen korkein hallinto on sieluton kone, joka toimii hallitsijan mielivallan mukaan; demokratiaan ei voi siirtyä valtakunta, jossa kansa pälyilee syvän tietämättömyyden pimeydessä, kantaa mitään näkemättä ankaran orjuuden iestä" [30, т. II; 264-265]. 05050203

    4. Kuva on totisesti lohduton ja murheellinen. 05050204

    5. Kun Katariina II sai tietää "Esseestä" Fonvizin vapautettiin välittömästi palveluksesta, hänen kirjallinen tuotantonsa asetettiin kiellon alle; elämänsä loppuun saakka hänen kirjallisuuttaan ei julkaistu. 05050205

    6. Surkeasti minun elää pitää, ja vielä herra Fonvizin haluaa opettaa minua hallitsemisessa!" sanoi keisarinna avoimen katkerasti hoviväkensä läsnä ollessa. 05050206

    7. Mitä tulee aateliston riistämiseen, niin sitä vastaan Katariina II yritti nousta julistuksessaan, joka annettin 20 päivää hänen valtaistuimelle nousunsa jälkeen: "Kuka paikkaa etsii, hän maksaa; puolustautuuko kuka juoruilta suojeleeko itseään rahalla; juoruaako sellainen, joka kaikkea oveluuttaan vahvistaa lahjoilla". Ja tässä tulos: "Tuomio markkinapaikoilla kääntyy toisin päin; jumalan tuomio muuttuu ansioksi, valtion tulojen ehtyminen valtion voitoksi". 05050207


    FileTop o FileBottom

    Lainsäätämiskomission kiistat yritystoiminnasta

    04 Prev chapter
    0507 Moskovan talonpoikaiskauppias
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    FileTop o FileBottom

    Itse keisarinnan linja

    1. Uuden Lakikokoelman (Уложения) laatimiseen Katariina II muodostaa 645-päisen komission henkilöistä, jotka edustavat Venäjän kaikkia maakuntia, kaikkia heimoja ja säätyjä, poissulkematta talonpoikaistoa, asettaen sen käytettäväksi 200000 ruplaa. Vapaamielisessä 'Käskykirjeessään', joka kiertää kaikkialla Euroopassa todistuksena Venäjän keisarinnan järjen ja sydämen korkeista ominaisuuksista, Katariina II tuomitsi rajattoman tilanomistajien vallan, maanviljelijöiden omistusoikeuden puuttumisen, veronkantojärjestelmän tuhoisuuden. Käskykirjeessään hän neuvoo määräämään tilanomistajille lailla, että nämä veronkannossaan suurella varovaisuudella toimisivat, ja vain niitä veroja keräisivät, jotka vähemmän erottavat talonpoikaa talostaan ja perheestään: näin avartaisivat maatalouden elintilaa, ja väestön määrä valtakunnassa kasvaisi. "Kaikkialla - sanotaan Käskykirjeessä lakiasäätävälle Komissiolle - missä tilaa on, missä edullisesti voidaan asua, sinne on ihmisiä ohjattava lisää. Mutta maa, joka verotuksella niin paljon rasittuu, että raatamisella ja työnteolla ihmiset vain vaivoin pystyvät elantonsa hankkimaan, väkisinkin ajan oloon autioituu" [30, т. II; 249-250]. 05060101


    FileTop o FileBottom

    Edustaja Korobinan mielipide

    1. Keisarinnan huoli sai Komissiosta kannatusta Kozlovskin edustajalta Grigorij Korobkinilta, joka viittasi omaan pitkäaikaiseen pohdintaansa ja neuvotteluihin eräiden järkevien henkilöiden kanssa. Ja edustaja Korobkin järkeili, että jos talonpoika joutuu jättämään maansa: on maailmassa riittävästi sellaisia maanomistajia, jotka vastaanottavat talonpojan tavanomaista veroa vastaan. "Maanviljelijät ovat yhteiskunnan suola, siis, kun ovat kurjuuteen ajettuna myös yhteiskunnan suola, silloin myös koko yhteiskunta vaipuu heikkouden tilaan." Pelätään näyttää rikkailta, ollaan vaarassa ikään kuin rikkaus ei olisi heidän ansiotaan ja keräämäänsä. Niinpä kaivavat maahan rahansa peläten päästää niitä talouden kiertokulkuun. Edustaja Korobkin ehdotti, että säädettäisiin laki, jonka mukaan talonpoika maksaisi vuosittain tietyn summan - kohtuullisen, siis mitkä verot talonpojilta kannetaan ja siteeraten Keisarinnan Lakikokoelmaa, joka hyväntahtoisesti sanoo näin: "jotteivät tilanomistajat kantaisi veroja, jotka erottavat talonpoikaa talostaan ja perheestään." 05060201

    2. Kukaan uutta Lakikokoelmaa laatimaan määrätyssä Komissiossa ei kannattanut Korobkinin uutta lakiehdotusta, vain vastustajat esiintyivät. Katariina II havaitsi mahdottomaksi Korobkinin jatkamisen Komission jäsenenä ja syksyllä 1768 Korobkin luovutti lopun ajan valtuutensa "pommirykmentin tykistön vänrikille Vasilij Rodionoville". 05060202


    FileTop o FileBottom

    Pugatshevin mielipide

    1. Sen sijaan kornetti Emeljan Pugatshev (1740 tai 1742-1775) säädöksissään ("Jumalan armoitetut keisari ja koko Venäjän itsevaltias Pietari kolmas") vapautti "kaikki aikaisemmin pahanteosta arvoasemansa saaneet aateliset kaupungin talonpojilta ja kaikelta kansalta lahjuksia ottaneet tuomarit ja veroja ja rasitteita määränneet ihmiset". Pyrkien olemaan kruunumme lojaaleja orjia hän palkitsi kaikki jotka aikaisemmin kuuluivat talonpoikaistoon ja olivat tilanomistajien alaisia, vanhalla ristillä ja rukouksella, päin ja parroin, vapaudella, vaatimatta sotaväenottoja ja muita rahamaksuja, luovutti ilman kaupantekoa ja ilman lunastusmaksua maiden, metsien, heinänurmien ja kalansaaliiden ja suolankeittopaikkojen hallinnan [30, т.Н; 103-104]. Pugatshevin vastustajilta otettiin pois asiaperusteet ja armo katkeralla tsaarin määräyksellä: pää katkaistaan ja pellot menetetään. 05060301


    FileTop o FileBottom

    Ruhtinas D.A. Golitsynin esimerkki

    1. Ainoan kirjan, jossa oli fysiokraattinen sisältö, ja jonka oli kirjoittanut venäläinen ja mainittu lännessä oli ruhtinas D.A. Golitshynin (1734-1803) teos "Ekonomistien hengestä". Tekijä, monien eurooppalaisten akatemioiden kunniajäsen, diplomaatti, Pariisin suurlähettiläs, erotettu asemastaan vuonna 1768 "Maaorjuus ei koskaan ole edullinen valtiolle, kirjoitti Golitshyn. - Luonnollisia seuraajia maaorjuuden siunausta vailla olevalle toiminnalle ovat laiskuus, välinpitämättömyys ja jopa petos". Korkean tuottavuuden ehtoja kansantaloudessa ovat tekijän mukaan tuottajan henkilökohtainen vapaus ja omistusoikeus: "Vapaus käyttää ylijäämä tai, toisin sanoen, vaurautta on toimiva peltojen hedelmällisyys, kaivostuotannon jalostaminen, keksintöjen syntyminen, avointa kaikki sellainen, joka voi saada kansan kukoistamaan. Teollisuuden ja tieteen kehitystä estävät Golitsynin mielestä myös keskisäädyn puuttuminen; mitä tulee maaorjuuteen, "tuotantoon kuuluva orjuus, joka on yleistä talonpoikiemme keskuudessa, on kasvattanut heidän todellista luonnettaan, ja nykyään vain harvat tietoisesti pyrkivät siihen, että työnteko tai teollisuus voisi heidät rikastuttaa" [60; 138-139]. 05060401

    2. Näkyvää tiedemiestä ja 1700-luvun poliittista vaikuttajaa askarruttivat talonpoikien vapauttamista maaorjuudesta koskevat ajatukset. Vilpittömänä Voltairen ja Diderotin ajatusten kannattajana D.A. Golitsyn esitteli ajatuksiaan kirjeissään varakansleri A.M. Golitsynille, suurelle aatelismiehelle, joka oli keisarinna Katariina II läheinen, ihminen, ominaisuuksiltaan M.M. Shtsherbatovin kaltainen, joka täytti tehtävänsä kunniallisesti, mistä seuraa että kirjeet lähetti fysiokraatti D.A. Golitsyn ottaen erikoisesti huomioon että niitä lukisi nimenomaan keisarinna. 05060402

    3. Ja mitä Katariina II niistä voi lukea? Ajatukset D.A. Golitsynin maanomistuksesta johtivat siihen, että "omaisuutta pitää tarkastella keinona herättää kansalaisissa rakkaus isänmaahan, jolloin he sodissa taisteluineen myös kaksinkertaisin unelmin puolustavat valtion rajoja, joihin heillä on orgaaninen henkinen yhteys." Ruhtinas epäilemättä oletti, että "kaikki vilpittömästi hyödyllinen juurtuu lujemmin, kun sen hyväksyy itse kansa kuin jos ne toteutetaan käskyjen kautta." Kansalla L.A. Golitsyn tarkoitti tilanomistajia ja maankäyttäjiä ja selvensi, että vapaaehtoinen hyväksyminen, jonka kautta voidaan odottaa juurtuvan tarvittavaa lujuutta, tarvitsee esimerkin. Ja huudahti: Kuka voisi antaa paremman kuin itse hänen korkeutensa keisarinna? Hänen maansa ovat hänen aivan kuten koko muun valtion käytettävissä. Jos hän antaa talonpojilleen niiden omistamisoikeuden puhumattakaan meille, herroille kuuluvista maista, niin sellainen osoitus hänen armeliaisuudestaan ei voi käsitykseni mukaan olla tekemättä ihmeellistä vaikutusta." 05060403

    4. Ruhtinas D.A. Golitsyn itse oli pyytänyt keisarilliselta korkeudelta lupaa vapauttaa hänelle kuuluvat maaorjat (kirje Haagista 1770, syyskuun 30). Tälle hän asetti kolme ehtoa:

    1. vapauttaa minut karanneiden etsimisestä;
    2. vapauttaa minut sotaväenotoista;
    3. sallia minun harjoittaa kauppaa ja teollisuutta maillani.
    05060404

    5. D.A. Golitsyn erikseen osallistui talonpoikien yritteliäisyyteen, sillä ilman maaorjuuden lakkauttamista Venäjällä on mahdotonta harjoittaa kukoistavaa kauppaa. "Kaikkialla muissa maissa, hän ilmoitti, aatelisten käsityöläiset on kielletty; siellä on työpajoja ja sen vuoksi kukoistavat: käsityö ja taide, auttaen tieteiden ja vapaiden taiteiden kukoistusta". Vahvistaen käsitystään viittauksella Humeen: jos hallitsija ei kasvata tehtailijaa, joka osaa tuottaa niin hienoa kangasta, että se kahden guinean hinnan arshinalta, niin sitä vähemmän hänen valtakunnassaan kasvatetaan astronomeja. Hän toivoi, että maatalouden kehityksen kautta, kotimaankauppa ja väestön kasvu koko Venäjällä rakennuttaa enemmän teitä ja postilaitosta kuten Ranskassa on tapahtunut. 05060408

    6. Katariina II viittauksellaan Ranskaan, sen teihin ja postilaitokseen, jätti huomautuksen: "Koko Ranska edustaa tuskin puolta Novgorodin läänistä". 05060409

    7. Voi näitä Venäjän mittaamattomia maa-alueita! 05060410

    8. Muuten, Venäjän alueen mittasuhteet, teiden kunto ja tavarakuljetukset, alhainen väestöntiheys ja harva kaupunkiverkosto vaikuttivat epäsuotuisasti kaupallisen pääoman kiertonopeuteen. 05060411

    9. Ruhtinas D.A. Golitsyn, lahjoittaen vapauden talonpojilleen, oletti saman tien parantavansa heidän tilannettaan, ja kuvitteli poistavansa kaiken kärsimyksen ja omat huolensa sillä että kaikki hänen maansa olivat muokattuja. Vapaa kaupanteko tämän maan tuotteilla tuli olla perustana sen tuloa tuottavuudelle. "Mikään muu ei kuulu minulle; talonpoikien vapauttaminen minua ei rikastuta; oleellista taloudenpidossani tulee olemaan se, että jokaisella talonpojalla on maapalstansa, riittävän suuri ei vain hänen ruokkimiseensa, vaan myös hänen vaurastumiseensa, sillä mitä vauraammaksi hän tulee sitä korkeamman hinnan hän ottaa maallani". 05060412

    10. Ruhtinasta ja diplomaattia huolestutti kaupankäynnin vapauden puuttuminen jopa Venäjän aatelistolta. Venäjän sisäisten alueiden välinen kommunikaatio ja yhteydet ulkomaille saivat hänet perustamaan melkein kielletyt tuotannonalat viinan polton ja oluen panemisen. 05060413

    11. Kirjeenvaihdon lopussa on ylväs vakuutus: "pidän itseäni onnellisena ihmisenä, jos saan mahdollisuuden näyttää ensimmäistä esimerkkiä talonpoikien vapauttamisessa. Dmitrij, ruhtinas Golitsyn." 05060414

    12. Katariina II huomautuksessaan oman esimerkin johdosta, johon hänet haastoi Golitsyn huomautti: 05060415

    13. "Vielä on epäilyksen alaista, ymmärsivätkö maanmiehemme esimerkin ja toimivatko sen mukaan; tämä on jopa epätodennäistä. Sellainen säädös voi jopa vaarantaa tilallisten turvallisuuden ym." 05060416


    FileTop o FileBottom

    Yhteenveto

    1. Hyvin ajankohtainen huomautus, jos otetaan huomioon, että polemiikki Katariinan Komissiossa ei johtanut todellisiin käytännön tuloksiin. Käskykirjeen juhlalliset lupaukset julkaista lakeja, jotka parantavat työtätekevän väestön asemaa, eivät täyttyneet. Päin vastoin, Katariina II seuraava lainsäädäntö jyrkästi heikensi talonpoikaisjoukkojen asemaa, vahvisti tilanomistajien mielivaltaa vahvisti maaorjuuden muotoja. Jopa kuuluisassa vuoden 1803 laissa vapaista viljapelloista seuraavaksi puoleksi vuosisadaksi 384 omistajaa päästi vapaiksi 115734 sielua koko 40-miljoonaisessa Venäjän maassa. 05060501


    FileTop o FileBottom

    Moskovan talonpoikaiskauppias

    04 Prev chapter
    0508 Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia
    06 Next chapter

    1. Keisarillisessa julkisessa kirjastossa on vuodesta 1859 sijainnut P.D. Larinin (1735-1778) muotokuva, hänelle on nimetty eräs tämän kirjaston saleistaa, Larinin sali. Muotokuvassa on senaikaisen eurooppalaisen tavan mukaan esitetty herra runsaassa ranskalaisessa viitassa, puuteroituna, sukissa ja kengissä avoimin ja viisain rjazanilaisin ilmein. Ja puku hänet erottaa tavallisesta venäläisestä veroa maksavasta kauppiaskunnasta, vaikka hän eräässä lähetyksessään keisarinnalle ilmoitti ylpeydellä: "Minä olen moskovalainen kauppias, ja ennen minulla oli onni olla eräs maanviljelijöistä eräällä maailman tunnetuimmista tiloista, Katariina Suuren tilalla, ja kuten silloin, niin myös nyt olen hänen uskollinen alamaisensa ja ikuinen totuuden etsijä, hänen suullaan sellaiseksi määrätty ja esimerkillään opetettu". 05070001

    41. P.D. Larin

    2. Mutta kirjastossa kävijöiden kysymykseen: kuka oli sellainen Larin, mitä hänestä tiedetään, mitä on säilynyt yksityiskohtia tällaisen suurisieluisen, rehellisen ja oppineen Katariinan ajan kauppiaan elämästä (V.V. Stanovin luonnehdinta), vastauksia viimeisten kahden vuosisadan ajalta on vaikeata löytää: niin vähän on säilynyt tietoa Larinista, joka tietyssä mielessä oli Alfred Nobelin (1833-1896) ja hänen palkintonsa edeltäjä. 05070003

    3. Lapsuudesta rjazanilaisessa kylässä Ljubutshin hovin alueella Larin itse on kertonut muistiossaan, joka oli osoitettu 1777 keisarinna Katariina II: 05070004

    4. "Tämän kylän asukkaat eivät harjoita maataloutta johtuen maaperän sopimattomuudesta peltoviljelyyn, vaan melkein kaikki harjoittavat pientä tai suurempaa kauppaa, tai ovat palveluksessa tai käskyläisinä. Heille opetetaan lapsesta pitäen, ettei kukaan paitsi pappi ja hänen palvelijansa, jotka itse vähän tietävät, mutta koska ovat suosikkeja, tietämättömyydestään ja lukutaidottomuudestaan johtuen tekevät paljon työtä ja saavat vähän palkkaa". On säilynyt legenda, jonka mukaan Pjotr Larin pikku poikana, kahdeksanvuotiaana, oli paimenpoikana ja talvella kävi papin luona opettelemassa lukemaan. 05070005

    5. Myöhemmin hän yksityiskohtaisemmin kuvaili Ljubutshin hovin kylää Rjazanin Pereslavljan alueella Okaan laskevan Tsny joen varrella, 130 virstan päässä Moskovasta: kylässä on 557 sielua; maata heillä on riittävästi, mutta sitä ei millään ponnistuksilla eikä raatamisella voida käyttää viljanviljelyyn. Tsny ja Oka jokien erkanemiskohdassa joka vuosi syntyviä rantapeltoja ei käytetä kuten ei muitakaan peltoja, viljan viljelyyn, vaan ainoastaan heinänkorjuuseen. Mutta koska täkäläiset maanviljelijät eivät pysty suorittamaan osuuttaan valtiolle veroissa ja maksuissa, he ovat vanhastaan tottuneet hoitamaan sen harjoittamalla eri ammatteja ja käymällä kauppaa viljalla, kalalla, hunajalla, vahalla, suolalla kaikenlaisella karjalla ja vuodilla; he myös toimivat kauppiaiden työntekijöinä ja käskyläisinä, kuljettavat tavaraa ja valtion suolaa vesiteitse; sanalla sanoen ammateista saavat koko elantonsa. 05070006

    6. Luetellessaan keisarinnalle sen ajan Ljubutshanin ammatteja ja tehtäviä kauppias Larin ei maininnut kaikkein tavallisinta kyläläistensä tehtävää, toimintaa kapakoiden baarissa ja tarjoilijoina sekä omassa kylässään että muualla. Ljubutshkinilaiset talonpojat saivat näissä tehtävissä mainetta leppoisina ja vikkelinä mestareina, jotka olivat tarinan mukaan tunnettuja kaikkialla Venäjällä. 05070007

    7. Kapakan tarjoilijana alkoi ansiotyönsä 14 vuoden iässä myös älykäs ja vikkelä poika Pjotr Larin. Hänet myös pian huomasi juomaveronkannosta vastaava virkamies ja otti hänet konttoriinsa kassanhoitajaksi. Muutaman vuoden kuluttua siirtyen askelma kerrallaan veronkantotyössä eteenpäin, Larin sai tehtäväkseen Kazanin juomaveronkannon johtamisen. Vuonna 1771 Larin, tuolloin jo Moskovalainen kauppias, ottaa tehtäväkseen Archangelin läänin kruunun luottamusmiehen toimen. Vävynsä todistuksen mukaan Larin sai kruunulle yli kahden miljoonan ruplan tulot kaupoista, jotka tehtiin vuosina 1770 ja 1774 [79; 408]. 05070008

    8. Pjotr Danilovitsh Larin erottui ratkaisevasti suurimmasta osasta veronkantajia, tovereistaan, ja ylipäänsä muista kauppiaista. Eikä kysymys ollut siitä, että Arkangelissa hän teki kauppa kalalla, piellä ja viljalla; yhteen aikaan kävi viljakauppaa Englantiin, lähettäen sinne omat laivansa, kävi itse Lontoossa ja opetteli puhumaan englantia. Suullinen perimätieto Ljubutshinissa kertoo, että Larin toimitti leipää korkeimpaan hoviin. 05070009

    9. Tulos: syntyperältään talonpoika, Pjotr Larin, tuskin 40-vuotiaana oli jo 1 killan kauppias ja omisti huomattavan omaisuuden. Vuonna 1776 hän rakensi Ljubutsiniin alustalaisten ja omalla työpanoksellaan suuren kaksikerroksisen kirkon, jossa oli viisi kupolia, kolme laivaa ja kellotapuli. Yksi koko Rjazanin läänin parhaista kirkoista maksoi Larinille 65 tuhatta ruplaa. Edellä mainitussa muistiossa Katariina II:lle Larinilla oli oikeus julkisesti ilmoittaa: 05070010

    10. "Korkeimman Luojan johdatus on siunannut toimintaani työteliäänä kansalaisena ja tulokset ovat ylittäneet odotukseni. Omistan suurimman osan omaisuudestani köyhien lasten ja avuttomien orpojen oppilaitokselle ja voin omantunnon ja kunniani kautta kaikkein armollisimmalle monarkilleni vakuuttaa, että tämä omaa etua tavoittelematon uhraus ei ole syntynyt ihmisten itkulla ja valituksella, vaan on syntynyt työllä ja valppaalla toiminnalla, jota on saatu ei vähäisimmälläkään naapurin vaivaamisella, ei valtion kustannuksella, vaan antaen asioiden tapahtua omaan tahtiinsa, yritysteni avusuksella se on syntynyt. 05070011

    11. Varsin vahvoin perustein yritteliäs Larin osoitti myös sanansa hänen keisarilliselle korkeudelleen "hänen keisarillisen korkeutensa oikeauskoisen hallitsijan ja suuriruhtinaan Aleksanteri Pavlovitshin syntymän johdosta, teidän korkean keisarillisen, kaikille venäläisille mieluisan ja kallisarvoisen perheenne lisäyksestä." 05070012

    12. Paikaksi alkeiskoululle Pjotr Danilovitsh valitsi sen, jonka kohtalo oli valinnut hänelle itselleen syntymäpaiksi, eli nimenomaan Ljubutshin hovikylän, joka sijaitsi Jaroslavlin alueella jokien Tsny ja Oka yhtymäkohdassa. 05070013

    13. Viesti keisarinnalle päättyi sanoihin: 05070014

    14. "Suvaitkaa, loistavin hallitsijatar, armollisesti ottaa vastaan tämä orjanne yritys, ja jos se saavuttaa teidän korkea-arvoisen majesteettinne hyväksymisen, niin se tuottaa mitä suurimman onnen ja armon Teidän keisarillisen korkeutenne kaikkein alamaisimmalle orjallenne moskovalaiselle kauppias Pjotr Larinille. 05070015

    15. Pyyntöön oli liitetty Ljubutshin koulun ja pankin suunnitelmat. 05070016

    16. Tässä pitää mainita, että "Läänin perustamisasiakirjassa" 1775 Katariina II määräsi käskyllä pyrittäväksi yhteiskunnan toimesta perustamaan kansakouluja kaikkiin kaupunkeihin, ja sitten myös maalaiskyliin, kaikille niille, jotka vapaaehtoisesti haluavat niissä opiskella, jotta vähävaraiset voisivat opiskella maksutta, ja varakkaat kohtuulisella maksulla. 05070017

    17. Mutta kaikki tämä oli vain paperilla. Kaikki ne jotka olivat korkeammissa asemissa omilla varoillaan huolehtivat siitä, että antavat lapsilleen välähdyksen ranskalaista sivistystä, vaikka edes ulkoisesti. 05070018

    18. Ja kas, kaksi vuotta lakiehdotuksen julkaisemisen jälkeen ilmestyy joku kauppias, talonpoikien joukosta peräisin, puolet elämästään kapakoiden palveluksessa viettänyt, ja osoittautuu ensimmäiseksi kaikista Venäjän eurooppalaisittain ajattelevista, laatien ja antaen keisarinnalle kaikin osin valmiin ja yksityiskohtia myöten viimeistellyn suunnitelman, jonka avulla toivoo välittömästi erääseen Venäjän kolkkaan voivansa sijoittaa koko isänmaan kattavan kansakoulujen verkoston alun. 05070019

    19. Laajan Venäjän keisarikunnan kansakoulujen ohjelmaan Larin sisällytti Venäjän kaupan eri haarojen tuntemuksen ja sieltä mistä, minne ja miten sitä parhaiten harjoitetaan, mutta myös, miten pidetään kaupan kirjanpitoa ja laskutusta, ja sen lisäksi halukkaille ranskan ja saksan kielet. 05070020

    20. Katariina II antoi välittömästi suostumuksensa kaikkiin Larinin pyyntöihin. Nimenomaisessa käskykirjeessä 17780312 ylihovimestari P.P. Jelagin (1725- 1794) sanoo: "Kiitosta ansaitsevat moskovalaisen kauppias Pjotr Pavlovitsh Larinin suunnitelmat perustaa koulu Pereslavl-Rjazanin Ljubutshin hovikylään, hänen syntymäpaikkakunnaalleen, jonka asukas hän on, yleiseen hyväksikäyttöön". Keisarinna, hyväksyen tämän koulun ei vain salli sen aloittaa toimintansa vaan on määrännyt: "Maalle, jota on pyydetty, antaa koulun rakentamista varten toimia siten että hänen pyyntönsä sisältö kokonaisuudessaan toimeenpannaan ja ilman tarpeellisten etujen menetyksiä toimitetaan." [79; 416]. 05070021

    21. Vuoden 1778 huhtikuussa hovin pääkanslia luovutti Larinille Ljubitshin kylään pyytämän koulun paikan, kaikkiaan yli 80 sazhenin päässä Tsny joesta ja 400 sazhenin päässä pellosta. 05070022

    22. Pjotr Danilovitsh ei ennättänyt muuttaa takaisin Ljubutshiin: hän menehtyi äkisti elokuussa 1778 onnistumatta tekemään edes testamenttia. Hänet on haudattu Ljubutshin hänelle rakennettuun kirkkoon ja hautamuistomerkissä on teksti: "Tämän temppelin rakentajalle, Larinin oppilaitoksen ja pankin perustajalle, orpojen ja vähäosaisten hyväntekijälle, ihmiskunnan ystävälle muistomerkin pystyttivät hänen innokkaat ihailijansa. Kiitolliselle ja uskolliselle orjalle iloa Herran huomassa." 05070023

    23. Mutta 1. killan kauppias P.D. Larininin suunnitteleman koulun rakentaminen toteutettiin erilaisten yhteensattumien takia vasta 40 vuotta hänen kuolemansa jälkeen. 05070024

    24. Mitä olivat nämä yhtensattumat? - Venäjälle luonteenomaisia. Tärkein oli itse koululle määrättyjen rahojen menetys, 50000 ruplaa seteleinä, jotka annettiin Larinille moskovalaisen säästökassan toimesta. Pitkään aikaan tätä varkautta ei jäljitetty, kunnes asiaan tarttui Larinin vävy kolleegioasessori Tsigorov. Neljännesvuosisadan kuluttua vuonna 1803 syylliset luovutettiin tuomioistuimelle, ja korkeimmlla käskyllä määrättiin varastetut rahat korkoineen otettavaksi elossa olevilta syyllisiltä. Vasta 1817 vahvistettiin korkeimmalla tasolla Ljubutshin koulun ja pankin perustaminen ja maksaminen Larinin rahoista, jotka siihen mennessä (40 vuodessa) olivat kasvaneet, niin että olivat nyt 700000 ruplaa. Talo maksoi 45793 ruplaa. Suuresti kasvanut Larinin aikainen summa palveli useita kansanvalistuksen tarkoituksia Venäjälllä. Näillä varoilla rakennettiin vuosina 1828-1835 keisarillisen kirjaston salit, jotka sijaitsevat Nevskij prospektin kulmalla Katariina II muistomerkin lähellä, eräs näistä saleista määrättiin Nikolai I toimesta 1835 nimitettäväksi Larinin saliksi. Pian pääkaupungissa sijaitsevan kansanvalistusosaston hallussa olevista Larininin varoista määrättiin 800 000 ruplaa ensimmäisen Vasilin saarella sijaitsevan keskiluokkaan kuuluvalle väestölle tarkoitetun lukion perustamiseen. Pietarin ja Viipurin puoleisen, sittemmin niillä rakennettin Richelieun lyseo ja kimnaasi Odessassa. 05070025

    25. Venäjän Kansalliskirjaston muotokuvassa, jonka Pjotr Larinovitshin lapsenlapsi on lahjoittanut, Larin on esitetty puuteroidussa peruukissa, vadelmanpunainen samettiviitta harteillaan ja silkkisukat jalassa; kädessä hänellä on paperi, johon on painettu kirjoitusta. Hän istuu parvekkeella talossa, joka oli tarkoitettu hänelle pysyväksi asunnokseen Ljubutshissa. Yrittäjän kasvot ilmaisevat viisautta, hyvyyttä, määrätioetosuutta ja surua. 05070026


    FileTop o FileBottom

    Eräitä Katariinan uudistusten vaikutuksia

    04 Prev chapter
    06 Next chapter

    1. On yleisesti tunnustettua, että 1500-luku kului Espanjan ja Portugalin lipun alla, 1600-luvulla ilmestyivät ja merta kyntivät Hollannin ja Ranskan purjeet, mutta 1700-luvusta tuli Britannian ja Venäjän vuosisata. Vapaan kilpailun merkeissä 1700-luvulla puhkesi kamppailu talouselämän uudelleenorganisoinnista alkaneen teollisen vallankumouksen olosuhteissa. 05080001

    2. Tässä muutamia erimerkkejä
    1729 alkoi toimia Kolyvano-Voskresenskijn kuparisulattamo Altailla. Yrittäjä Nikifor Kleopin varusti täällä kuparinsulatusuunit ja vesipadon tehtaan mekanismeja pyörittävää vesivoimalaa varten.
    1733 J. Kay keksii ilmasukkulan.
    1754 J Wilkinson, uudenlainen yrittäjä, rakentaa ensimmäisen koksiuunin teollisuustarkoituksiin.
    1760 Venäläinen yrittäjä Rodion Glinkov keksi vesikäyttöisen karstaus ja kehruukoneen, joka viisinkertaisti tuottavuuden.
    1763 julkaistiin ensimmäinen kaivosteollisuuden oppikirja, M.V. Lomonosovin klassinen teos "Metallurgian eli malmituotteiden ensialkeet".
    1763 Pariisin rauhaan päättyy Seitsenvuotinen sota (1756-1763) Itävallan, Ranskan, Venäjän, Espanjan,Saksin, Ruotsin muodostaman liiton ja Preussin, Iso-Britanian, Portugalin välillä sotanäyttämön ollessa Euroopassa, Pohjois-Amerikassa, Länsi-Intiassa, Itä-Intiassa, Kaakkois-Aasiassa ja Afrikassa. Englannille kuuluu koko Amerikka Meksikosta pohjoiseen.
    1763 venäläinen lämpöteknikko I.I. Polzunov (1728-1766) 20 vuotta ennen Wattia kehittää suunnitelman yleiseksi höyrykoneeksi.
    1765 I.I. Polzunov rakentaa Venäjän ensimmäisen höyryvoimalla käyvän laitoksen tehdaskäyttöön työskenneltyään 43 päivää; viikko sen valmistumisen jäkeen Polzunov kuolee.
    1767 Avataan laivaväyläksi kanava Manchesterista Liverpooliin.
    1769 J. Wedgewood, englantilaisen taidekeramiikan perustaja, kemisti, muotoilija, yhteiskunnalllinen vaikuttaja, jonka mallikuvina toimivat enimmäkseen antiikin taideteokset (Goethe englantilaisten taideasiantuntijoiden mukaan teki saksalaiselle kirjallisuudelle sen mitä Wedgewood englantilaiselle taiteelle), avaa ensimmäisen keramiikkatehtaansa.
    1770 avattiin ensimmäinen keramiikkatehdas Borovitshassa seurauksena tulilaitteiden kombinaatin syntymisestä.
    1771 Englannissa syntyi yrittäjä R. Arkraitin (1732-1792) ensimmäinen kehruutehdas, joka käytti englantilaisen mekaanikon T. Hayesin keksimää vesikonetta (kehruukonetta jota vesivoima pyöritti).
    1775 James Watt saa ensimmäisen teollisuudessa käytetyn höyrykoneen tilauksen. 05080002

    3. Max Weber "Taloudenpidon historia" teoksessaan pohti yleisen energialähteen mahdollisuutta (jolla olisi rajaton voima, riippumatta luonnonolosuhteista) eräänä momenttina teollisen vallankumouksen alussa se olisi hiili (riippumatta polttopuusta) ja teräs (riippumatta luonnon materiaaleista). Yrittäjien ponnistusten tuloksena syntyi höyrykonekäyttöinen kehruukone ja suurtehokutomakone, jotka välittömästi vaikuttivat teollisuustuotannon tuloksiin. 05080015

    4. 1700-luvulla valuraudan tuotanto Venäjällä kasvoi 66-kertaiseksi 150 tuhannesta puudasta vuonna 1700 9,971 miljoonaan puutaan vuonna 1800. 1800-luvun alkuun mennessä Venäjä nousi valuraudan tuotannossa ensimmäiselle sijalle maailmassa. Korkea laatu ja venäläisen metallin 149 tehtaassa tuotetun edullisuus mahdollistivat sen suuren kysynnän muissa maissa. 05080016

    5. 1740 luvulla Uralilla, Altailla, Pommerissa läydettiin kultaa, ja pian sen tuotanto muodostui omaksi tuotannonalaksi. 1700-luvun jälkimmäisen puolen pelkästään Berezovskin tuotantoalueella Uralilla jalostettiin yli 25 milj. puutaa malmia ja saatiin 360 puutaa kultaa. Altain löydöksillä ja Nertshinskin tehtailla meni satoja puutia kultaan littyvää hopeata. 05080017

    6. 1700-luvulla syntyi Venäjän ensimmäinen korkekoulutasoinen kaivosteollisuuteen erikoistunut oppilaitos, Kaivosteollisuuden kadettikunta Pietarissa, se avattiin 17740628. 05080018

    7. 1700-luvun viimeisellä neljänneksellä uralilaiset Goroblagodatskin tehtaiden yrittäjät alkoivat sulattaa rautaa hiilivoimalla. Englannissa ja Venäjällä syntyneitä konepajakeskuksia yhdistettiin meren rantaan kanavien avulla. 05080019

    8. Venäjällä, kuten myös muissa teollisesti kehittyneissä maissa, vaikuttivat markkinavoimien lait. Kun 1797 Paavali I (1754-1801) määräsi kaikille tekstiilivalmistajille, että niiden tuli toimittaa valtiolle tuotteita tiettyyn kiinteään hintaan, valtio alkoi kokea armeijan tarvitseman univormukankaan puutetta. Vain sen jälkeen kun hänen poikansa Aleksanteri I salli 1816 tuottajille kankaan vapaan käytön tuotannossaan, sen tuotanto välittömästi lisääntyi [65; 32]. 05080020

    9. Sen että Katariinan 34 hallitusvuoden aikana yritysten lukumäärä Venäjällä kasvoi enemmän kuin kolminkertaiseksi, todistavat kaikki määrälliset yritystoiminnan osoittimet, riippumatta kaupallisen toiminnan alasta ja Venäjän kauppiaskunnan jatkuva muutos kokonaisuutena 1700-luvulla. Venäjän kauppiaskunnan kehitykselle 1700-luvulla on luonteenomaista pyrkimys sijoittaa kaupasta syntyvää pääomaa teollisuuteen. 05080021

    10. Erityisen aktiivista oli yrittäjyyden kehitys Uralilla. 1700-luvun lopun 176 tehtaasta vain 32 rahoitettiin valtion toimesta 1700-luvun lopussa [65; 29], muut yli 80% olivat yksityisjohtoisia, perustuen palkkatyöhön ja olivat orientoituneet maailmanmarkkinoille. 05080022

    11. 1760-luvulta lähtien pääasialliset muutokset hallituksen politiikassa johtivat rajoitusten poistamiseen kaupunkien ja maaseudun pientuotannossa, kaupallisen pääoman kasvuun, teollisuuden suuntautumiseen palkkatyövoiman käyttöön, houkuttelivat esiin sosiaalis-taloudellisian liikeitä maaorjaseuduilla. 17970405 manifestilla Paavali I rajoitti tilanomistajien hyväksi tehdyn työn kolmeen päivään viikossa, valmistaakseen kansakuntaa pienempään orjatyöosuuteen. 05080023

    12. Kauippiassääty sai mahdollisuuden valita edustajansa korkeisiin valtion virkoihin. Vanhamallisten sallittiin Paavalin aikana omistaa omat kirkkonsa ja pitää pappinsa. Huolimatta ankarasta kilpailusta kauppiaskunnan korkeimmat kerrokset muodostivat 1700-luvun lopussa pääasiassa erilaisia arvoja edustavat talonpojat, jotka olivat ominaisuuksiensa ansiosta henkilöitä, joilla oli itseluottamusta ja aktiivista yritteliäisyyttä, tyytymättömyyttä jo saavutettuun. Kaikki tämä vakavalla tavalla vaikutti porvarillisten yhteiskuntasuhteiden kehitykseen Venäjällä ja täysin kapitalistisen yrittäjätyypin vakiintumiseen Venäjällä. Tätä vahvisti ortodoksisen kirkon henkissiveellinen perusta yhteiskunnallista loistoa Isänmaan hyväksi vaativan materiaalisen yläpuolella. A.N. Radishtshevin mielestä vilpitön ihminen ja Isänmaan poika on yksi ja sama. Ehdottomasti tuomittua oli rikastuminen yleisiä siveellisiä periaatteita ihmistenvälisessä kanssakäymisessä rikkomalla. 05080024


    Luku 6.
    Yrittäjätoiminta 1800-luvulla


    FileTop o FileBottom

    Venäjän talouden yleispiirteet

    05 Prev chapter
    0602 Robert Owen - utopisti ja yrittäjä
    0603 "Ilman rahaa ei ole vapauttakaan"
    0604 Talonpoikaissäädyn reformi 1861
    0605 Venäjän teollisuuden kehitys maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen
    0606 Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    FileTop o FileBottom

    Konerakennustoiminta

    1. Edellytykset teollisen vallankumouksen Venäjällä ovat kehittyneet hieman myöhemmin kuin Englannissa. 06010101

    2. Mutta maamme konepajateollisuuden tuotanto ei ollut jälkeenjäänyttä teollisen vallankumouksen alkaessa Lännessä. Ensimmäiset höyrykoneet P.P. Polzunovin höyryvoima-aseman (1765) kehitystyöstä johtuen rakennettiin Pietariin (1790) ja Uralille (1799). Uralin tehtaiden koneistamisen uudistamiseen ohjattiin vuosittain 50-200 tuhatta ruplaa, varsinkin kun puuvillakehruukoneiden vienti Englannista oli kuolemanrangaistuksen uhalla kielletty vielä 1786 ja välitön takavarikointi seurasi kiellon kumoamiseen saakkka vuonna 1842. Koneiden ostamisen asemesta oli kutsuttava maahan mestareita, jotka olivat kaikkea muuta kuin parhaita. 06010102

    3. Joukko mestareita, etunenässä maineikas insinööri Ch. Gascoingne, saapui Pietariin, heidän joukossaan myös mekaanikko Charles Byrd (1766-1843), joka oli rakentanut 1792 höyrykoneen. Heistä tuli työpajojen ja valimoiden perustajia Pietarissa ja ensimmäisen Nevallla liikennöivän höyrylaivan (1815) rakentajia. Ch. Byrdin tehtailla rakennettiin noin 200 höyrykonetta 1800-luvun 30 ensimmäisen vuoden aikana, joukossa 11 höyrylaivan höyrykonetta. Pietarilaisten keskuudessa eli kokonaisen vuosisadan yleisesti luonnehdinta tarkkuudesta ja korkeasta laadusta sanoilla: kuten Byrdin tehtaalla. Byrd opetti oppilaat rakentamaan höyrykoneita, koneenkäyttäjiä, sorvaajia, seppiä, kirjoittamaan oppimastaan. Paitsi valtion myöntämää ruokarahaa Venäjän yrittäjädynastian kantaisä maksoi oppilaille 5-15 ruplan avustuksen kuukaudessa omista varoistaan viisivuotisen oppijakson ajan. Yrittäjä ylennettiin aatelisarvoon vuonna 1811. Byrdin tehtaasta tuli yksi suurimmista Venäjällä, jo 1824 siellä työskenteli melkein tuhat henkilöä. Hänen poikansa Francis Byrd jatkoi isänsä työtä ja vuonna 1853 vapautti orjatalonpoikansa. 06010103

    4. Mutta höyrykoneita ei rakennettu Venäjällä vain Byrdin tehtaissa. Niitä koottiin Petrozavodskissa valtion Aleksandrovskin talo- ja tykkitehtaassa, ja kahdessa valtion tehtaassa Pietarissa malmijalostamossa ja Aleksandrovskin tehtaassa. Rakennettiin höyrykattiloita ja koneita laitteistoa ynnä muun rinnalla Kolpinskin, Igoskin tehtailla Merivoimien alaisena. Niitä valmisti Kaivosteollisuuden ministeriön malmijalostamo vuonna 1844 Nikolajevskin Mekaaninen päätehdas ja samanaikaisesti vuosittain satapäin suuria vetureita [81; 435]. 06010104

    5. Myös Kaivosministeriön yksittäiset tehtaat tuottivat höyrykoneita. 06010105

    6. E.A. Tsherepanov (1774-1842), Demidovien orjatyövoimaa käyttävien laitosten johtaja käytyään Ruotsissa ja Englannissa rakensi vuonna 1820-luvulla kuparimalminkäsittelylaitoksessa Nizhnyi Tagilassa kaksi höyrykonetta vuosina 1820 30 ja 40 hv, ja niiden jälkeen vielä yhden Rastoguevin tehtaalla. Vuosina 1833-34 yhdessä poikansa Mironin kanssa E.A. Tsherepanov rakensi ensimmäisen veturin ja tehtaalle ensimmäisen tehdasrautatien. 06010106

    7. Kaikkiaan vuonna 1860 Venäjällä laskettiin olevan 100 konerakennusyritystä, joissa konetuotanto 1850-luvulla kasvoi 16-kertaiseksi [97; 158]. 06010107


    FileTop o FileBottom

    Rahoitus

    1. 1800-luvun alussa huomattiin että pitkä talvi, eräiden alueiden hedelmättömyys, viljelyalan heikko tuotto Venäjällä synnyttävät köyhyyttä, joutilaisuutta, ikävystyneisyyttä, ja suuri työmäärä antaa pienen voiton. A. N. Radishtshev, palattuaan karkoituksesta Siperiaan, päättää ryhtyä rationalisoimaan väestön talvitoimintaa: "Antakaa hänelle työtä, työn mukana myös palkkaa! Silloin hänellä tulee olemaan syötävää, silloin hänen kotinsa pysyy lämpimänä, silloin hänen väkensä eivät kuole nälkään, palellu kylmään" [59; 154]. 06010201

    2. Pikku hiljaa sana levisi yhä useampiin kyliin ja teollisiin asutuskeskuksiin. Venäjällä kaupunkien väestö, erityisesti 1800-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana kasvoi hitaasti. Kun 1794 kaupunkiväestön suhde Venäjän koko väestöön oli 1:17, niin tämä suhde vuonna 1840 lähestyi lukua 1:11, samaan aikaan kun se Ranskassa oli 1:4,8 ja Englannissa 1:2. 06010202

    3. Huolehtien Venäjän ulkoisen arvonannon ylläpitämisestä ja sen alueen laajentumisesta, Aleksanteri I:n hallinto kiinnitti vähemmän huomiota hajanaiseen valtakunnan finanssipolitiikkaan ja väestön taloudelliseen tilanteeseen. Rahataloudelliset ongelmat olivat sen sijaan erityisen huolenpidon kohteena Euroopan maissa. Niinpä teollisesti kehittyneessä Englannissa yhdistettiin finanssiministerin virka pääministerin velvollisuuksiin. 06010203

    4. Osan budjettia perustavaa laatua olevina tulolähteinä olivat välittömät ja välilliset verot. Venäjällä pääasiallisia veronmaksajia olivat tilanomistajat ja valtion talonpojat: edelliset maksoivat veroa pääluvun mukaan, jälkimmäiset maa-alueen koon mukaan. 1700-luvun lopulla pääluvun mukainen vero oli 1 rupla ja maa-alueen 3 ruplaa. 06010204

    5. Seuraavaksi tärkein oli juomavero, eli alkoholin myynnistä saatava vero. 06010205

    6. Riippumatta valtion kassan saamista suurista välittömistä ja välillisistä veroista koko Romanovien dynastian valtakauden aikana valtiolla oli ankara varainpuute, pääasiassa sodankäyntiä varten. Kuitenkaan Katariina II hallituskauteen mennessä valtiolla ei ollut velkaa, ei sisäistä eikä ulkomaista. Poikkeuksen muodosti Aleksei Mihailovitshin kuparirahakausi, jolloin valtiovarainministeriö oli velkaa kansalaisille ja maksoi varsin omaperäisesti velan pois, ja Pietarin aikana helposti hopearahassa. Mutta Pietari I maksoi velkansa kansalaisilleen, jättäen perintönä tuotantolaitoksia eri toimialoilla ja aktiivisen kauppataseen. 06010206

    7. Monarkiavallan siirtyessä Paavali I:lle aloitettiin yritykset Katariina II aikana kertyneen ulkoisen ja sisäisen velan maksamiseksi ja seurasi uuden rahan liikkeelle laskeminen; uusi rupla vastasi arvoltaan Länsi-Euroopan rahayksiköiden tapaan täyttä arvoaan. Tsaarin muotokuvan asemesta uuden ruplan rahan vaakunapuolella oli kuvattu kotka, ja muotokuvapuolelle oli muutettu teksti: "Ei meille, ei meille, Sinun nimellesi". 06010208

    8. Muiden ministeriöiden muodostamisen jälkeen Valtiovarain ministeriössä alettiin laatia vuosittain budjetti (luettelo tuloista ja menoista). Heti kävi ilmi merkittävä budjettivaje, jonka syynä oli ennen kaikkea valtion velka, joka nousi Katariina II hallituskauden loppuun mennessä 215 milj ruplaan, joka synnytti inflatorisen kehityksen ja pakotti hallituksen turvautumaan ulkomaiseen lainanottoon. Vuonna 1809 menot olivat kaksinkertaiset tuloihin verrattuna [97; 211]. 06010209

    9. Ensimmäinen vajaukseton finanssisuunnitelma eli valtion budjetti oli 1810. Sen oli laatinut M.M. Speranskij apunaan professorit Balugjanskij ja Jakob, ja se tarkastettiin pienessä piirissä, johon Speranskij luotti (Kotshubei, Mordvinov, valtiovarainministeri Gurjev). Budjetin alijäämä oli 65 milj ruplaa ja se katettiin suurta armeijaa ylläpitäen, uusilla veroilla ja vanhojen korotuksilla. Vuonna 1810 korotettiin kaupan pääomasta kerättyä maksuprosenttia, otettiin käyttöön kauppaa käyvien talonpoikien ja ulkomaisten käsityöläisten verotus; henkilöveroa laajennettiin käsittämään myös tsherkessit ja juutalaisasutuksen; otettiin käyttöön puolen prosentin maksu kaupunkitaloista, korotettiin suolan hintaa, mutta myös maksuja: leimasta, vekselistä, velkakirjoista, passista, juomista. 06010210

    10. Vuoden 1812 isänmaallinen sota vielä lisää heikensi keisarikunnan rahatilannetta. Teollisuuden tukeminen toteutettiin korottamalla tullitariffia. Vuonna 1823 kreivi D.A. Gurjev (1751-1825) jätti finanssiministerin tehtävät. 06010211


    FileTop o FileBottom

    Tehdasyritykset

    1. Huolimatta monista negatiivisista tekijöistä Venäjän elämässä 1700-luvun ja 1800-luvun vaihteessa, välittömästi ja välillisesti liittyen maaorjuuden säilymiseen (1792, 200 vuotta Godunovin julistuksen jälkeen, Katariina II luovutti maaorjatalonpojille tilanomistajien kiinteän omaisuuden), tänä aikana tapahtuu edelleen työnjaon syvenemistä tuotannonalojen ja alueiden kesken, tiettyä alueellista erikoistumista, niiden välinen kauppa kasvaa, tiedotusvälineet kehittyvät. 06010301

    2. 1800-luvun alkuun mennessä Venäjällä lasketaan olevan 2423 tehdasta ja työpajaa, joissa työskenteli noin miljoona ihmistä. Alueellisilla yrityksillä oli palveluksessaan 210568 henkilöä, heistä tilakohtaisia orjia 66725. Yksityisessä omistuksessa olevat konepajat, tekstiili- ja kangaskutomot käyttivät maata ja niillä asuvaa työvoimaa ehdollisen oikeuden turvin. Jos 1804 palkkatyö käsitti vähemmän kuin 48 %, niin 1825 palkkatyö käsitti jo enemmän kuin puolet (54%). 06010302

    3. Syntyneet yritykset tarvitsivat lainsäädännössä oman statuksensa, joka heijastui vuosien 1805 ja 1807 lainsäädäntötoimissa, jotka säätelivät omaisusoikeuksien rekisteröintiä, omistajien oikeuksia ja velvollisuuksia. 06010303

    4. 1900-luvun alussa määriteltiin myös yritysten organisaatio-oikeudet seuraavasti:
    yhden henkilön yritys (usein yksittäinen yritys);
    kauppahuone (täysi yhtiö ja kommandiittiyhtiö)
    osakeyhtiö 06010304

    5. Aleksanteri I (1777-1825) hallituskauden alussa 1801 perustettiin ja tuettiin tunnettujen yrittäjien aikakausilehtiä hallituksen määräyksillä ja tiedonannoilla teollisuuden ja kaupan tilasta Venäjällä ja ulkomailla. («Журнал Мануфактур и торговли», «Горный журнал»). 06010308

    6. 1809 lopussa Pietarissa perustetaan insinööritaidon instituutti, jossa koulutetaan asiantuntijoita teiden, siltojen, keinotekoisten vesikulkureittien, satamien, rautateiden ja muuhun rakentamiseen ja käyttöön. 06010309

    7. 1817 Venäjä aloitti maanteiden rakentamisen. Kautena 1836-1855 ryhdyttiin rakentamaan lähes 600 virstan pituista yhdystietä Moskova-Varsova, Kiovan tietä, Podolsk-Harkova, Pietari-Moskova, Kiova-Brest, Väinä, Moskova-Nizhnij Novgorod, Jaroslavl ym, sekä suurta joukkoa vesireittejä niin että tuli käytännöllinen mahdollisuus järjestää ideaalinen senaikuinen postiliikenne. 06010310

    8. 1825 perustetussa Teknologisessa instituutissa, joka oli tarkoitettu tehdasteollisuuden tarpeisiin, opetettiin kauppatiedettä, tuotantoteknologiaa yleisesti tiettyjen alojen tehtaita varten [65; 43]. 06010311

    9. Yritystoiminnan rohkaisemiseksi valtioon varoilla muodostettiin 1802 ns konepajatuotannon pääomavaranto, josta annettiin edullisia lainoja tehdasteollisuudelle. Alhaisilla koroilla valtiovalta tuki kaivosteollisuuden yrittäjiä (1806), edullisilla avustuksilla, tekstiilitehtaita (alkaen 1809), ja vuodesta (1810) valtiovarainministeriö säätää yksinoikeuden maassa käytettävälle paperille ja sineteille. 06010312

    10. Aleksanteri I ajan loppuun mennessä yritysten lukumäärä oli 5261 ja niiden tuotannon volyymi 46,5 miljoonaa ruplaa (verrattuna 25 milj ruplaa neljännesvuosisata aikaisemmin). Monet teollisuusyritykset (nahkateollisuus, sorvaamot, peltiastianvalmistajat, monet muut kasvoivat vähäisistä käsityöyrityksistä ja lähes kokonaan siirtyivät palkkatyövoiman käyttöön. 06010313


    FileTop o FileBottom

    Yrittäjiä maaorjista

    1. Työpanoksen yhteiskunnallinen jakautuminen, teollisuuden ja kaupan kehitys johtivat kaupunkiväestön määrälliseen kasvuun, sen pääammatiksi tuli kaupallisteollinen toiminta. Tämän väestön määrä kasvoi 425,7 tuhannesta vuonna 1792 1,2 miljoonaan vuonna 1825. Työväestön kokonaismäärä lisääntyi neljännesvuosisadassa 1,5 kertaiseksi ja vapautettujen 2-kertaiseksi. Teollisuushaarojen joukossa (esim puuvillateollisuudessa) valtasi alaa kapitalistinen tuotannon organisointitapa jo kauan ennen talonpoikien vapauttamista. Vuonna 1814 talonpoikaisyrittäjille oli määrätty oikeus ottaa vastaan vekseleitä omissa ninmissään, mutta ilman oikeutta kirjoittaa niitä omissa nimissään. Kauppapääoman määrä, pääasiassa talonpojilla kasvoi vuoteen 1825 mennessä 60%. Joukon tekstiilitehtaita perustaja ja omistaja S.V. Morozov (1770-1862), oli lähtöisin maaorjatalonpojista, osti itsensä poikineen vapaaksi 1820. Kuitenkin kaikissa Venäjän kaupungeissa vuonna 1823 laskettiin noin 10 tuhatta kauppiasta, joiden lukumärä kasvoi vuoteen 1850 mennessä 5-kertaiseksi, vaikka heidän yhteinen lukumäääränrä (180 tuhatta) oli puolitoista kertaa pienempi kuin hengelliseen säätyynj kuuluvien [65; 44]. 06010401

    2. Venäjän talouden teollinen kehitys asetti sen valtiollisille toimijoille tehtäväksi taloudellisen toiminnan vapauttamisen, jota ilman maan tuotannollisten voimien jatkuva eteneminen ja kehitys ei ollut mahdollista, eikä talonpoikaiston kehitys ja vahvistuminen tilanomistajien omistaessa maat. "Itse luonnon järjestyksen mukaan mkikään kauppa, mikään käsityö tai taide ei voi kukoistaa ilman omaa toimintavapautta." vahvisti venäläinen taloustieteilijä kreivi N.S. Mordvinov (1754-1845). Hänen mielestään liike-elämän kehittymiselle Venäjällä oli ehdoton edellytys rahatalouden tervehtyminen, ennen kaikkea että pankkeihin kertyy maassa vapaasti liikkuvaa pääomaa, ja jatkuvaa taloudellista nousua ei ole mahdollista ajatella vapaata yritystoimintaa kaikissa säädyissä, mukaan lukien talonpojat. 06010402

    42. N.S. Mordvinov

    3. Mutta yksityinen etu edellyttää, että on olemassa lujat lait, jotka määräävät yksityisestä omaisuudesta, sen vapaudesta, väärinkäytöstä, ja sitä koskevasta oikeudenkäytöstä. Yli puolet orjatalonpojista työskenteli maaorjina. Maanomistajan ja valtion heihin kohdistama veronkanto johti väistämättä heidän lukumääränsä vähenemiseen ja syntyvyyden alenemiseen ja kuolleisuuden kasvuun. Verojen ja maksujen yhteissumma oli 39 milj ruplaa vuonna 1800, kasvoi vuoteen 1826 120 milj ruplaan. Kasvettuaan 3-4 kertaiseksi vaati verovelvollisilta talonpojilta valtavia ponnistuksia. "Neekeriorjuus - oli rikos, sanoi Hyväntekeväisyysjärjestön perustaja N.I. Turgenjev (1789-1871). Venäjän talonpoikien maaorjuus oli enemmän kuin rikos: se oli synti" [60; 157]. Talonpoikaisto (suurin osa kansaa) pysyi aina välinpitämättömänä tsaarien väkivaltaiselle vaihtumiselle, sillä johtamisen ja komentamisen tapa pysyi muuttumattomana: aina piti vaieten alistua mielivallalle. N.I. Turgenjev keksi kovan aforismin: Venäjä on absoluuttinen monarkia, kohtuullisesti kuoliaaksi kuristettu. Orjuuden alla olevan maan arvo Venäjällä määräytyi orjien määrän mukaan (siitä juoni, joka oli Gogolin "Kuolleiden sielujen" aiheena). Siihen aikaan laki märitteli sielun hinnaksi 400 ruplaa; veronkanto-oikeus oli 4 ruplaa sielulta. 06010404

    43. A.T. Boltov

    4. Maaorjatyövoima esti teknisten uudistusten laajaa leviämistä, joka jo ulkomailla oli tapahtunut, vaikka kaikkia Länsi-Euroopassa käytössä olevia maatalouden teknisiä saavutuksia kokeiltiin Venäjällä. Pidettiin maatalousnäyttelyitä, eräät tilanomistajat harrastivat tieteellistä vuoroviljelyä, kasvattivat puhdasrotuista karjaa, rakensivat tiloillaan työpajoja koneiden valmistamista varten. Mainitsen tässä A.T. Bolotovin (1738-1833), aikakausilehtien «Сельский житель» ja «Экономический магазин» julkaisijan, Vapaan talouden yhdistyksen aktiivijäsenen, erään maamme agronomiatieteen perustajan, joka oli jättänyt vuoroviljelytoiminnan johtamisen, hedelmäviljelyn lajikkeiden monipuolistamisen, metsänjalostamisen ja käytön. Maatalouden kaupallistaminen 1800-luvun ensimmäisen neljänneksen aikana ei ylittänyt 15%. Lisätty talonpoikien hyväksikäyttö ei tuottanut tilanomistajille tarvittavaa vaikutusta. Sen aikaisten tilastonpitäjien laskelmien mukaan palkkatyö maataloudessa oli kuusi kertaa tuottavampaa kuin maaorjatyö. 06010406

    5. Maaorjatyö jarrutti konetekniikan käyttöönottoa ja teollista tuotantoa. Jos 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla Venäjä oli maailmassa ensimmäisellä sijalla raudan tuotannossa, niin 1800-luvun vaihteessa se saavutti Englannin, ja 60-luvun alkuun mennessä Venäjä tuotti rautaa 10 kertaa vähemmän kuin Englanti. 06010407

    6. Kotimaankaupan kehitystä jarruttivat liikenneolot, joiden perusmuotoina olivat jokiliikenne ja kärryliikenne. Hitaan liikenteen vallitessa oli hidasta myös pääoman kierto, tavarakuljetukset tulivat kalliiksi tieliikenteessä. 06010408

    7. Talonpoikien vapaan liikkumisen puute jarrutti kaupunkiväestön kasvua. Talonpoikaisto ei voinut vähillä ansiotuloillaan vaikuttaa markkinaolosuhteiden muodostumisprosessiin. 06010409

    8. Aivan hallituskautensa alussa vuonna 1801 Aleksanteri I salli vapaan maaomaisuuden kaupan ilman orjatyövoimaa, minkä seurauksena maa pysyi kaupan kohteena, tilansa menettäneet talonpojat alkoivat ostella vaurastuneita valtion talonpoikia ja kauppiaita. Mitä oli myynnissä: 420 milj desjatiinasta maata Venäjän Euroopan puoleisessa osassa ei enempää kuin 63 milj desjatiinaa, seitsemäsosa. 06010410

    9. Toinen askel oli vuonna 1803 kreivi S.P. Rumjantsevin (1755-1838) toimesta annettu Käskykirje vapaista viljanviljelijöistä, jonka mukaan tilanomistajien tuli sallia talonpoikien vapaa maanosto. Kirjailija, mesenaatti, liberaali, läntisen kulttuurin kanssa tuttavuutta tehnyt kreivi Rumjantsev pyysi korkeimmalta vallalta lupaa päästää talonpoikansa vapaiksi erityisehdoilla, joille hän ehdotti annettavaksi yleisen lainsäädännön muodon. Kirjeessään nuorelle keisarille Rumjantsev korosti: "Sen jälkeen kun Pietari Suuri syrjäytti voimalla tietämättömyyden, tunteilematta ja vaaratta voidaan aloittaa asteettainen koko orjuuden lopettaminen, joka ei ole mitään muuta kuin täyttä kauheaa kurjuutta. Hänen ehdotustensa ydin oli seuraava: "vaikeuksien ratkaisu perustuu vapaaehtoiseen suostumukseen ja molemmin puolin tasavertaisiin etuihin sekä aatelistolle että talonpojille." Rumjantsev ehdotti muodostettavaksi vapautetuista talonpojista erityisen säädyn, jolle annetaan maanomistusoikeus oikeus hyödyntää 18011212 käskykirjeellä myönnettyä vapautta hankkia haltuunsa viljelemätöntä maata. Ja vaikka tämä oikeus oli toteutettu rajoitetussa tilanomistajien piirissä, laki muodosti ennakkotapauksen, mursi aukon monopolistiseen maaorjuuteen. 06010411


    FileTop o FileBottom

    Pjotr Jelisejev

    1. Nimenomaan johtuen monien talonpoikaisten yrittäjien maaorjariippuvuudesta esivanhempiin oli vaikea nousta esiin, olosuhteet kaukaisessa menneisyydessä voivat joissakin tapauksissa perustua vain säilyneisiin legendoihin. Tyydyn yhteen. Kreivi Shtsheremetjevillä oli puutarhuri Pjotr Jelisejev. Talvella 1812 tilalle saapui useita nimekkäitä vieraita. Juhlien jälkiruokana tarjottiin tuoreita mansikoita, mikä sanoinkuvaamattomasti ihmetytti kaikkia ja herätti suunnatonta ihastusta. Kreivi kutsui puutarhurinsa paikalle ja kysyi hänen suurinta toivettaan. Jo vuoden ajan oli Pietarissa ilmennyt vaatimatonta viinikauppaa ja siirtomaatavarakauppaa Pjotr Jelisejevin toimesta, ja vuonna 1821 energinen isäntä vuokrasi Pietarin tullikamarilla paikan ulkomaisia viinejä varten [73; 234]. Näin syntyi yritys "Veljekset Jelisejev", joilla oli ulkomaisten viinien kauppoja ja venäläisten ja ulkomaisten viinien viinikellareita, merentakaisten hedelmien vuoria, kotimaista kinkkua, makkaroita, paistia, herkkuja, ennennäkemättömiä Euroopassa. Paitsi kauppoja Jelisejeveillä oli hallussaan asuintaloja, viininviljelyksiä, konditorioita, hevossiittoloita Jekaterinoslavskin läänissä, he kasvattivat koko etelässä tunnettua "Jelisejevin" ruista. Ja jokainen kaupallinen yritys edustaa laajaa luovaa toimintaa ja täysin heijastaa sen luoneen henkilön yksilöllisyyttä ja luonnetta. 06010501


    FileTop o FileBottom

    Robert Owen - utopisti ja yrittäjä

    05 Prev chapter
    0603 "Ilman rahaa ei ole vapauttakaan"
    0604 Talonpoikaissäädyn reformi 1861
    0605 Venäjän teollisuuden kehitys maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen
    0606 Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    1. Ei ole vaikeata piirtää tyypillisen eurooppalaisten yrittäjien elämänkertoja, mutta minusta on tärkeätä valaista uuden Mooseksen elämää, joka vuosisatojen vaihteessa johdatti kansansa pois kapitalistisesta vankeudesta. Sellainen oli Robert Owen (1771-1858), vuoden 1818 Tehdaslain alkuunpanija, kymmentuntisen työpäivän aloittaja (1847). Owen, köyhässä perheessä syntynyt, omistautui varhaisimmasta iästään lähtien puhtaasti käytännölliselle toiminnalle. Yhdeksänvuotiaana hän jo oli myyjänä eräällä kauppiaalla ja osoitti huomattavaa käytännöllistä teräväpäisyyttä. Tekstiilikaupan kirjurina ja prokuraattorina R. Owen matkusteli kaupungeissa ja Englannin maaseudulla, hankki arvokasta kokemusta ja jonkin verran varallisuutta. 18-vuotiaana Owen kumppaneineen organisoi konepajan puuvillankehruukoneiden valmistamiseen, sitten avaa pienen yrityksen Manchesteriin. Kesällä 1799 hän tutustuu Daleen, joka omisti puuvillankehräämön Uudessa Lenarkissa Skotlannissa, sitten nai erään tehtailijan tyttären, joka luovuttaa rempallaan olevan yrityksen vävylleen. 06020001

    2. Tultuaan tämän kaksi tuhatta työntekijää työllistävän tuotantolaitoksen toimitusjohtajaksi R. Owen nopeasti havaitsee sen vähäisen tuoton, tuotteiden alhaisen laadun, huolimattomuuden, välinpitämättömyyden, juopottelun ja työntekijöiden apatian, molemminpuolisen luottamuksen puutteen ja vihamielisyyden työntekijöiden ja johdon välillä. Nuori johtaja on vakuuttunut, ettei ihminen luonnostaan ole paha eikä hyvä, vaan tulee jommaksi kummaksi olosuhteiden vaikutuksesta. Tästä vakuuttuneena Owen soveltaa lyhyempää työpäivää, korottaa palkkoja, vähentää lapsityövoiman osuutta (lapset seisoivat koneiden ääressä aamu kuudesta iltaseitsemään), muodostaa kokonaisen verkoston koulutuslaitoksia (yhteiskeittiöitä, ruokaloita ja asuntoloita, kauppoja, joista työntekijät saivat parempilaatuisia elintarvikkeita edullisemmin, eläkkeitä ikääntyneille, keskinäisiä avustuskassoja, sairaille lääkinnällistä apua, apua sairaille). 06020002

    3. Toimien työläisten hyväksi hän ei voinut vahingoittaa yhtiötovereidensa etua, jotka pian luovuttivat hänelle täydet toimintavaltuudet. Hänen ideansa ja toimenpiteensä Owen opetti muutamille apulaisille, jotka hän valitsi rehellisten ja järkevien työntekijöiden joukosta. Toimitusjohtaja ei saanut kopeekkaakaan voittoa kaikin mukavuuksin varustettujen asuntojen vuokraamisesta rakennuksissa jotka oli rakennettu tehtaan tuotteiden myynnistä saaduilla voittorahoilla. 06020003

    4. "Teidän ahkeruudestanne ja työnne laadusta, vakuutti Owen työntekijöilleen, riippuu myytäväksi valmistamiemme tuotteiden laatu ja määrä. Mitä enemmän tuotantoa ja mitä korkeampi sen laatu, sitä enemmän tuloa saa tehdas. Tulojen lisääntyminen antaa minulle mahdollisuuden tehdä enemmän hyväksenne - korottaa palkkaosuuttanne, lyhentää työtuntien määrää, lisätä asuntojenne mukavuutta jne. Näette siis, että jos teette työnne hyvin, ette vain minulle tulevaan voittoon uhraa työpanostanne, vaan se merkitsee suoraa etua myös teille." [19, т. IV; 16]. 06020004

    5. Aikalaiset huomaavat täydellisen muutoksen skottilaisen pikkukaupungin työväestössä, joka työskentelee englantilaisen Owenin tuotantolaitoksessa. Alun perin epäluulo ja epäluottamus ja vihamielisyys on kuin taikaiskusta pois pyyhkäisty ja heidän kovat asenteensa häviävät ja tapahtuu moraalinen uudistuminen. Oikeudenmukaisuus ja kohtuullisuus yhdistyneinä epätavalliseen rehellisyyteen ja ritarilliseen suoruuteen kaikissa kaupallisissa toimissa. Itse Owen neljän vuoden kuluttua, kun New Lenarkista ei mitään tiedetty, pani toimeen käytännössä molemminpuoliset palvelukset: 06020005

    6. "Molemmat osapuolet kokivat mittaamatonta etua käyttöön otetusta järjestelmästä. Tehdastyöntekijät muuttuivat työteliäiksi, pidättyväisiksi, terveiksi, kunnostautuivat paneutumisessa työhön isäntiensä hyväksi ja elivät sovussa keskenään. Samalla myös isännät hyötyivät heidän paneutuneisuudestaan, juuri mitään valvontaa ei tarvittu, paljon enemmän etuisuuksia, kuin olisi voitu saavuttaa muilla menetelmillä, jotka eivät perustuneet molemminpuoliseen luottanmukseen ja yhteenkuuluvaisuuden tunteeseen." 06020006

    7. Vuosittain tuhannet uteliaat kaikkialta Euroopasta kävivät tutustumassa Owenin paratiisilliseen idylliin. Vuonna 1811 New Lenarkissa kävi Aleksanteri I. Ylistäen mainitteli englantilaisen yrittäjän menestystä kreivi Metternich (1773-1859), Itävallan hallituksen pää. Perussin kuningas lähetti Owenille kultamitalin. 06020007

    8. On säilynyt todisteet siitä että Nikolai I (1796-1855), ollessaan vielä suuriruhtinas tutustui lasten seimeen, työntekijöiden työpajoihin ja asuntoihin, keskusteli pitkään yrittäjän kanssa ja lopuksi ehdotti: "teidän maanne on ylikansoitettu; siirtykää Venäjälle miljoonine kansalaisinenne ja organisoikaa heidät yhteisöihin juuri kuten täällä; otan heidät mielelläni vastaan" [19, т. IV; 8]. 06020008

    9. Vaikutelmistaan tapaamisesta Nikolai I kanssa Owen jo vanhana miehenä ja todella suurena ajattelijana kertoi 1852 näin A.I. Hertsenille (1812-1870): 06020009

    10. "- Odotan suuria isänmaaltanne, sanoi Owen minulle, teidän peltonne on puhtaampi, teidän pappinne eivät ole yhtä vahvoja, ennakkoluulot eivät yhtä luutuneita... se on vahvuus, se on vahvuus. Jospa keisari haluaisi ymmärtää syntymässä olevan harmoonisen maailman vaatimuksia, kuinka helppoa hänelle olisikaan olla yksi sen suurimmista ihmisistä. 06020010

    11. Hymyillen pyysin saattajaani sanomaan Owenille, että minulla on vain vähän toivoa siitä, että Nikolaista olisi hänen seuraajakseen.

    • Hänhän oli kanssani Lenarkissa.
    • ja luulenpa, ettei mitään ymmärtänyt.
    • Hän oli silloin nuori, Owen naurahti, ja hyvin pahoillaan, että vanhempi poikani oli niin suurikasvuinen eikä mennyt sotapalvelukseen. Mutta muuten hän kutsui minut Venäjälle.
    • Nyt hän on vanha, mutta sittenkään ei ymmärrä mitään ja toden totta vielä enemmän valittaa etteivät kaikki suurikokoiset mene sotapalvelukseen" [19, т. IV; 431].
    06020011

    12. R. Owenin puuvillakehräämö toimi tehokkaasti; 1798 60 tuhannesta punnasta vuonna sen tuotannon arvioitiin 1812 kasvaneen 200 tuhanteen puntaan, ja tuoton olleen 12% jälkimmäisestä summasta [59; 146]. 06020012

    13. R. Owenin kirjallinen perusteos oli "Uusi näkemys yhteiskunnasta eli kokemuksia periaatteista ihmisluonteen kouluttamisesta" (1813-1816). Ensimmäinen essee alkaa numeroista: joukko ihmisiä, jotka kuuluivat Iso-Britannian ja Irlannin työväestöön ja köyhälistöön, käsitti yli 12 miljoonaa henkilöä, eli melkein kolme neljäsosaa Brittiensaarten koko väestöstä. Ihmisluonteen Owen mainitsee köyhäksi, pahansuovaksi ja alhaiseksi. Tienä köyhyyden tuhoamiseksi tekijä piti ihmisen moraalista uudelleenkasvatusta; Hänen mielestään ihminen ei itse rakenna eikä voi itse rakentaa luonnettaan. Vastuu kunnollisuudesta ja puutteet kokonaisuudessaan lankeavat yhteiskunnan kannettaviksi. Tekijä selitti: 06020013

    14. "Ihminen kaikessa toiminnassaan riippuu ympäristönsä olosuhteista. Täyttä, ehdotonta vapautta ei ole olemassa eikä koskaan ole ollut olemassa. Tämän takia ihminen ei voi kantaa vastuuta siitä että hänellä on kova luonne tai valheellisia vakaumuksia. Samalla tavoin myös kaikki käytännölliset mielen tai tahdon kovaluontoisen kehityksen seurauksien ei pidä jäädä suoranaisesti yksittäisen ihmisen syyllisyytenä, vaan ne pitää laskea johtuviksi kaikista näistä olosuhteista. Ihmisluonteen muutos on mahdollista vain siinä elinympäristössä, jossa ihminen elää. Tämän ympäristön muuttaminen parantaminen täytyy tapahtua parantamalla massojen jokapäiväistä elämää ja kouluttaen uusia sukupolvia aivan uusista lähtökohdista käsin." [] 9, га. IV; 20]. 06020014

    15. Owen muotoili myös yleiset periaatteet, joita on sovellettava hänen sanojensa mukaan kaikkiin ihmisiin ja olosuhteisiin:

    1. On ryhdyttävä järkeviin toimenpiteisiin kaikkien rikollisuuteen johtavien houkutusten poistamiseksi
    2. On annettava suunta yksilön toiminnalle ja annettava hänelle aikaa harmittomiin harrastuksiin ja lepoon;
    3. poistettava syyt, jotka aiheuttavat kateutta, pyrkyryyttä ja ärtymystä;
    4. kehitettävä tunnetta, joka mahdollistaa yksimielisyyden ja luottamuksen kaikkien yhteiskunnan jäsenten kesken.
    5. Ihmisiä on johdettava vakavan ystävällisesti jotta he huomaisivat vilpittömän pyrkimyksen avartaa eikä kutistaa heidän onnensa määrää.
    06020015

    16. Aristokraateille ja valtion virkamiehille teollisesti kehittyneessä Iso-Britanniassa Owen näyttäytyi viisaana vanhuksena, hyväntekijänä ja kantaisänä, alhaisten anarkististen virtausten tyynnyttelijänä, puoliksi pormestarina, puoliksi opettajana.. Kentin herttua, kuninkaan veli, oli muutaman kerran läsnä kokouksissa. joita Owenin kannattajat pitivät ja suositteli ideoita koko englantilaiselle aristokratialle. Mutta hyväntekijä ja sosialisti ei nauttinut eurooppalaisten vallanpitäjien yleistä innostusta heidän omaksi edukseen: on tunnettua että filantrooppinen pohdiskelu harvoin on menestyksellistä jopa kaikkein hyväntahtoisimmissa ja ihmisystävällisissa porvarillisissa piireissä mutta inhimillinen petos voi saavuttaa miljoonien suosion. 06020021

    17. Päinvastoin, vuodesta 1818 Owen aloittaa ideoidensa puolesta taistelun parlamentissa, avaten vastustajiensa silmien eteen yksinkertaisia totuuksia: laiskureilla ja roistoilla ei saa olla mahdollisuutta rikastua toisten työllä, eikä arvokkailla tyhmyreillä mahdollisuutta leimata rikollisiksi ihmisiä jotka eivät ole samaa mieltä heidän kanssaan. Ensimmäinen tappio vie Owenin ajamaan läpi lakia työläislasten kasvatuksesta ja opetuksesta ja koulujen puuttumisesta uskonnolliseen opetukseen. Kirkolliset piirit ilmoittivat tieteellisen kasvatusasiantuntijan mielipiteen ihmisluonteen opettamisesta kerettiläisten ja siveettömien toimesta. Owen syyllisti suoraan kirkollisen suuntauksen voimattomuudesta ja tyhjyydestä sen suhteen, että he, tulkiten siveellisyyttä ja hyvää osoittautuivat maailman vahvojen palvelijoiksi eivätkä välittäneet heidän vainoojiensa ikeen alla kamppailevien miljoonien ihmisten hyvinvoinnista. 06020022

    18. Tulos: pelastuminen rajoituksilta ja virallisilta esteiltä vie Owenhin Amerikan Yhdysvaltoihin, missä hän 1824 Indianan osavaltiossa saa kylän ja 30000 eekkeriä maata. Hän tapasi Yhdysvaltojen presidentin myös kahdesti ja aloitti suunnitelmansa toteuttamisen. Uudeksi Harmoniaksi nimitetty siirtokunta täyttyy erilaisten kansojen, uskontojen, luonteiden ja ominaisuuksien edustajista. Yhdistäen luokseen tulevia vain köyhyydessä ja toivossa päästä maate vailla huolta elämän välttämättömistä tarpeista. Owenin usko siihen, että ihminen on hyvä ja hänen elämänsä välttämättömimmät tarpeet eivät ole sivuseikka, eikä pikkuasia riipu toisten työpanoksesta, että työnteko itsessään sisältää paljon miellyttäviä puolia ja että elämä toisten lukuun on raskasta ja vastenmielistä kaikille ihmisille, osoittautui lapselliseksi virheeksi. 06020023

    19. Mutta järkevän järjestelmän ja yritysten vieminen virheelliseen siirtolaan Uusi harmonia ei tapahtunut huomaamatta. Louis Ribo, eräs Owenin vastustajista, pitäen hänen ideoitaan ei vain hämäräperäisinä, vaan suorastaan haitallisina, ei voinut olla tunnustamatta: 06020024

    20. "Hänellä oli kehitettynä kaikki kasvatusmenetelmät, ja hän osasi nuorukaisista saada ystävällisiä ja yritteliäitä maataloustyöntekijöitä. Asutuksen pääkeskukseen oli perustettu seura, jossa harrastettiin maataloutta ja mekaanisia taitoja, ja kourallinen kunnon ihmisiä, jotka olivat seuranneet Owenin esimerkkiä, otti asiakseen hänen ohjeidensa mukaan opastaa ja pehmentää karkeutta melkein villissä väestössä. Täällä pidettiin tanssiaisia, konsertteja, iltamia; alimman tason työntekijät kävivät käsiksi hienovaraisimpiin tehtäviin... Oli mietitty erityinen asu; naisille hieman antiikin mallin mukainen, miehille kreikkalainen tunika ja leveälahkeiset housut. Sikäli kuin mahdollista Owen pyrki vieroittamaan yhteisönsä jäsenet tuhansista lisähienouksista, joita pikkutarkkoja sellaisia harrastavat ottivat käyttöön yhteiskunnallisessa elämässä ja joiden ydin on osittain julkisen elämän ja osaksi harvojen teennäisissä tavoissa [19, т. IV; 30]. 06020025

    21. Vuonna 1829 Robert Owen, aiheutettuaan niin paljon epäsopua ja vastustusta Uuden ja Vanhan maailman välillä, palasi Englantiin. Rauhantekijän luottamukselliset kirjeet ja sanomat tuottivat tuloksia: asia eteni hyvin ja saatiin päätökseen molemminpuolisen sovun vallitessa Englannin ja Yhdysvaltojen välillä. Hänen vanhimmasta pojastaan tuli Yhdysvaltojen lähettiläs Napoliin. 06020026

    22. R. Owen matkustelee väsymättömästi kaupungista toiseen selittäen järkevän yhteiskunnan ja uskonnon manifestiaan, pysähtyen etupäässä teollisuuskeskuksissa: Manchesterissa, Liverpoolissa, Birminghamissa, ym. Osallistuminen työväen osuustoimintaan ja ajatustensa teoreettinen perustelu, aikakausilehtien poleemisten lehtisten julkaiseminen, rohkeus ja avarakatseisuus, myötämielisesti, rauhallisesti ja yksinkertaisesti esitettynä mahdollistivat sen, että vuonna 1840 kuningatar Viktoria toivoi saavansa kuulla Owenia ja saada tietoa hänen järjestelmästään. 06020027

    23. Tässä vain muutamia kohtia Robert Owenin, järkevän yhteiskunnan ja uskonnon järjestelmän perustajan "Manifestista": 06020028

    24. "Ihmiskunnan historia väistämättä osoittaa ihmisjärjen kehittymättömyyden, ja jokainen sen lehti vahvistaa yksityiskohtaisesti, kuinka järjettömiä ja käsittämättömiä sen pyrkimykset ovat olleet. 06020029

    25. Historia on tähän saakka ollut pelkästään rivi sotia, murhia, ryöstöjä, loputtomia jakoja, erilaisten osapuolten keskinäisiä vastatoimiarauhan ja onnen saavuttamiseksi; historiassa on ollut tähän saakka aikakausi jolloin kaikki ovat vihoissa kaikkia vastaan periaate, hämmästyttävästi omiaan tuottamaan mahdollisimman paljon pahaa ja mahdollisimman vähän onnellisuutta" [19, т. IV; 38]. 06020030

    26. Syvän tietämättömyyden järjestelmän sijaan Owen ehdotti ihmiskunnalle järjestelmää, jossa turvataan osallistuminen kaikkeen ja kaikille. - jokaisen osallistuminen, suuntautuneena ihmisluonnon tarpeiden ja mahdollisuuksien mukaan. Hän toivoi, että hänen järjestelmänsä pysäyttää köyhyyden kehityksen, tuhoaa kaiken taikauskon, joka maailmaa hallitsee, ja poistaa kaikki syyt ihmisten jakamiseen, tekee työnteosta tuottavaa, kevyempää ja miellyttävämpää. Owen kannatti yhteiskunnallista radikalismia ja julisti "Manifestissa": 06020031

    27. "Säästyen edeltävän yhteiskuntajärjestyksen virheiltä eikä haluten katkeroittaa kenenkään omaatuntoa, uusi järjestelmä rakentaa asiat niin, että kaikkien kansojen vanhat taikauskot kuolevat luonnollisen kuolemansa, mahdollisimman vähin haittavaikutuksiaan ihmisiin, jotka niihin olivat olleet sidoksissa, ja tarjoaa mahdollisimman paljon inhimillistä anteeksiantoa inhimillisille heikkouksille" [19, т. IV; 39]. 06020032

    28. Viitaten puolivuosisataiseen kokemukseensa "Manifestin" tekijä levitti neljässä ihmiselämän asiassa hänen mielestään tähän asti ennenkuulumattomia suunnitelmiaan: 1) tuotannossa, 2) vaurauden käytössä, 3)ihmisluonteen kasvatuksessa lapsuudesta saakka, 4) paikallisen ja yleisen hallinnon järjestämisessä. 06020033

    29. Johdatuksessa järjestelmäänsä ("Minä yksin olen siihen syyllinen") Owen ei pelännyt ilmoittaa: 06020034

    30. "Urani alusta alkaen, kun minulla ei ollut mitään tukea, en pelännyt pelkästään totuudessa pysyen, juurtuneimpiakaan aikaisempien vuosisatojen ennakkoluuloja. Jo niistä ajoista alkaen valmistauduin myös rahallisiin rangaistuksiin, ja vankilatuomioihin, ja itse kuolemaan jopa mestauslavalla. Ja mitä merkitseekään kaikki sellainen epämukavuus ihmiselle, joka on kokonaan yhden ajatuksen läpitunkema: olla hyödyksi ihmiskunnalle?... Minä elin omaani rauhassa ja ilman melua, onnellisena omineni ja perheineni. Owenin perhe niin New Lenarkissa Skotlannissa kuin New Harmonyssa Amerikassa, oli eräs onnellisimmista sekä tällä että tuolla puolen Atlannin valtamerta. Tosin koko liikenevän omaisuuteni viimeiseen shillinkiin saakka omistin suuren ja erinomaisen asiani hyväksi, vaikkakin rahat olivat turhia menestykseni kannalta... Minä olin onnellinen elämässäni; tulen myös olemaan onnellinen kuollessani ja vielä enemmän: riippumatta tästä maailmasta, viheliäisestä, siveettömästä, järjettömästä" [19,тЛУ; 45-46]. 06020035

    31. Sankarimme kuoli Newtonissa, syntymäpaikassaan, kuoli rauhallisesti, tuskitta, melkein kivutta. Puoli tuntia ennen kuolemaansa sanoi tuntevansa olonsa hyväksi ja miellyttäväksi. Hänen viimeiset sanansa olivat: "Ero tuli". 06020036

    32. Lukija sanoo: otitte kantaa utopistiyrittäjän, uneksijan, romantikon, käytännölle vieraan, jopa harkintakyvyttömän tapaukseen; hän voi rikastuttaa filantropiaa - ja menetti omaisuutensa mitään omistamattomille; pystyi hankkiutumaan vallassaolijoiden ja puolueiden suosikiksi - ja muutti heidät koviksi itseään kohtaan. 06020037

    33. Mutta aikeissaan muuttaa meidän syntinen maailmamme aatteidensa ja piirustustensa mukaan, jotka hän esitti Kirjassa uuden moraalin maailmasta" ja todisti tuhansien onnellisiksi tekemiensä ihmisten elämässä, pystyi elämään vain tästä maailmasta riippumattomana ihmisenä, ja todellisena YRITTÄJÄNÄ. 06020038


    FileTop o FileBottom

    "Ilman rahaa ei ole vapauttakaan"

    05 Prev chapter
    0604 Talonpoikaissäädyn reformi 1861
    0605 Venäjän teollisuuden kehitys maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen
    0606 Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    1. Vapauden ja rahan suhdetta A.S. Pushkin arvostelee kuuluisassa "Kirjakauppiaan ja runoilijan keskustelussa", joka ilmestyi alun perin johdantona "Evgenij Onegin" romaanin ensimmäiseen lukuun 1825 helmikuussa. Bespetshnij, toiveissaan rikas runoilija, kirjoitettuaan inspiraation vallassa; ei rahan vuoksi; valittuaan poleemiseen tarkasteluun kirjakauppiaan kanssa vapauden meluisan ja kovaäänisen maailman asemesta, musiikin ja tuulisen muodin, antaa kirjakauppiaan sanoa hyödyllisen totuuden:
    "Meidän vuosisatamme on kaupan vuosisata;
    tämä vuosisata on rautaa
    ilman rahaa ei ole vapauttakaan."
    Ollen yhtä mieltä tämän neuvon kanssa Venäjän ensimmäinen ammattimainen runoilija vastaa pätevästi, aforistisesti, niin että se pätee ikuisesti: Innoitus ei ole myynnissä,
    Mutta käsikirjoitus voidaan myydä." Henkilökohtainen vapaus ("valtaa varten, kaluunoita varten
    Älä venytä omaatuntoa, älä ajatuksia, älä vyötä") Pushkin arvosti kaikkein eniten vapaan maailman jokapäiväisiä huolia. Sen sijaan englantilaisen kysymykseen "Mitä on vapaus?" "Matkusta Moskovasta Pietariin" (1834) kirjailija vastaa: "Vapaus on mahdollisuus kaatua tahtonsa mukaan." 06030001

    2. "Kirjakauppiaan keskustelu runoilijan kanssa" teoksen sankari tahtonsa mukaan ajattelee, ehdottaa sovittelevasti: "Tässä käsikirjoitukseni, tehdään sopimus". Jälkimmäisessä verbissä on juuri markkinoiden toiminnan lopputulos tavaravaihdossa. Pushkin tunsi tämän asian, ei vain seurauksena epätavallisesta nerokkuutensa monipuolisuuden ansiosta, vaan täysin omaa aikaansa vastaavana asiana. Häntä kiinnostivat kaikki mainiot pikku asiat, joista hienovaraisesti Lontoo käy kauppaa


      ja Itämeren aalloilla
      tuo metsistä ja saloilta meille"
      Evgenij Onegin,
      samannimisen romaanin sankari,
      "luki Adam Smithiä
      ja oli syvällinen talousmies.
      Se on: osasi arvioida
      Miten valtio menestyy
      Kuinka valtio rikastuu
      Ja kuinka elää, ja miksi
      Hän ei kultaa tarvinut
      kun hänellä oli yksinkertaisia tuotteita
      Isä ei häntä ymmärtänyt
      ja maat vuokrasi pois
    . 06030002

    44. Wolfin ja Berangerin vaatetustehtaat. Pietari.

    3. Adam Smithin tutkimus "Kansojen varallisuuden syistä ja luonteesta" käännettiin venäjäksi valtion kustannuksella, ja nuori Pushkin opiskeli tätä teosta lyseossa. Talousteoriaa ja luonnonoikeutta opetti lyseolaisille professori A.P. Kunitsyn (1783-1840), ansaiten nuorelta Pushkinilta kiitoksen säkeet:


      Kunitsynille on annettu sydän ja viiniä!
      ja hän teki meidät,
      hän kasvatti meissä liekin,
      ja hänellä oli hallussaan kulmakivi,
      ja hänelle on lukulamppu sytytetty".
    06030004

    4. "Kansa oli ennen hallitusta" - tällaisen teesin jätti jälkeensä oikeusoppinut Kunitsyn. "Maaorjuudessa elävällä ihmisellä ei ole mitään omaisuutta, sillä hän ei kuulu itselleen" - tätä mieltä oli taloustieteilijä Kunitsyn. Vuonna 1821 hänet syrjäytettiin professorin tehtävistä. Kirjassa "Pugatshevskin kapinan historia" jäi pushkinilainen alaotsikkko "Aleksanteri Petrovitsh Kunitsynille tekijältä osoituksena syvästä kunnioituksesta ja kiitollisuudesta 18359111". Pushkin aina innostui Kunitsynin oppitunneista ja P.A. Pletnevin mukaan "säilytti järkähtämättömän kunnioituksensa häntä kohtaan aina kuolemaansa saakkka". 06030005

    5. Työ tehtiin aina ja kaikkialla vapaasti ja vapaaehtoista kapitalistisperäistä järjestystä noudattaen - tätä mieltä oli toinen Pushkinin aikalainen, eräs hännen poliittisista opettajistaan ja aikansa oppineimmista taloustieteilijöistä, Moskovan ja Göttingenin yliopistojen kasvatti, N.I. Turgenjev, jonka kuten Pushkinin piru salli syntyä Venäjällä sieluineen ja kykyineen. Mutta Venäjällä tiedettiin: missä synnyit, siellä myös oppisi sait. Nimenomaan vanhemman ystävänsä huoneessa Pushkin kirjoitti oodin "Vapaus" (1817), manaten:


      "Maailman tyrannit! Vaviskaa!
      Ja te miehistykää ja ottakaa vaarin,
      "Nouskaa kapinaan langenneet orjat!"
    06030006

    6. N.I. Turgenjev työsti muutamia versioita talonpoikien vapauttamiseksi maaorjuudesta. Perusehto maatalouden kehittämiseksi oli hänen johtopäätöstensä mukaan maaorjuuden kumoaminen ja maatilatalouden muuttaminen kapitalistiseksi. Johtoajatukseksi Hyvinvoinnin liitolle ja Pohjoisen liiton näkyvälle jäsenelle Pushkin omisti ylevät säkeet:


      Nähden yhden Venäjän maailmassa
      Sen ihanteita noudattaen
      Ramman Turgenjevin siinä näki Keskusvalta
      vihaten orjuuden ruoskia
      Näki tässä aatelisten joukossa
      Talonpoikien vapauttajat.
    06030007

    7. Teoksessaan "Veroteorioiden kokemuksia" (1818), eräässä ensimmäisistä taloustieteellisistä teoksista, joita Venäjällä on kirjoitettu, Turgenjev esiintyi ylimpien säätyjen etuoikeuksia vastaan, erityisesti, ja määritteli, että valtiolla piti olla pääsy yhtä hyvin mahdollinen kuin vähäisempää taakkaa kantaville yhteiskuntakerrostumille." - tämä oli muotoilu tekijältä, joka kirjansa myynnistä saamansa varat antoi veronmaksukykynsä puutteen takia vankeudessa viruvien talonpoikien hyväksi. Verot lisääntyivät sotien jälkeen (lyhyelle Pushkinin ajalle, muuten, sattui viisitoista sotavuotta Napolenonin, Venäjän ja Persian ja Venäjän ja Turkin väliset sodat, Kaukaasian valloitus, Puolan kansannousu), kasvoi myös varattomien lukumäärä. 06030008

    8. Ja vaikka Pushkinin itsensä mukaan, jumalat häneltä kielsivät, "makean osan riidellä veroista", mitä hän totuuden nimessä, ei valittanut, runoilija ei jäänyt osattomaksi sosiaalis-taloudelliset kiistat loppua vaille olevassa "Gorjuhinon kylän tapauksessa" (1830); tällainen oli esimerkiksi viimeisen käskyläisen ohjenuora: "Mitä rikkaampi talonpoika, sitä turmeltuneempi, mitä köyhempi, sitä levollisempi", minkä johdosta "Kolmessa vuodessa Gorjuhino täysin köyhtyi... ja temppelijuhlan aikaan ei koettu, ei iloa ei riemua, vaan murheen vuosijuhla surun muistelu". Murheen satiiri heijastui täydessä mitassa M.E. Saltykov-Shtshedrinin tuotannossa (1826-1889). 06030009

    9. Aleksanteri I hallituskaudella (1801-1825), erityisesti voiton Napoleonista jälkeen, Venäjällä leviää kiinnostus kaupankäyntiin, julkaistaan N.S. Mordvinovin teoksia, ihaillaan, korkeasti kunnioitettua venäläistä taloustieteilijää, joka oli suosittu dekabristien piirissä, maan rahatalousjärjestelmän uudistaja ("Olethan valveilla tsaarin varoista"), Vapaan talousseuran esimiestä vuosina 1823-1840, Pushkin kirjeessään Vjazemskijlle (1824) huomautti, että Mordvinov "pitää sisällään koko Venäjän opposition". 06030010

    10. N.S. Mordvinovin mielestä yksityinen etu edellyttää vahvojen yksityisomistusta suojaavien lakien olemassaoloa, sen vapautta väärinkäytöksiltä ja mielivallalta. Yksityinen etua ei saavuteta: ilman työvoiman ja henkilökohtaista vapautta, ilman vapautta taloudelliseen toimintaan. Se ilmeni selvästi: itse luonnonjärjestyksessä: Ei mikään kauppa, ei mikään käsityö, ei taiteellinen tuotanto voi kukoistaa ilman oikeutta vapaaseen toimintaan. 06030011

    11. Aleksanteri I hallitus alkaa pyrkiä maaorjuuden poistamiseen, jonka kannattamattomuuden ajatus osoittautui suosituksi ja merkittäväksi Venäjällä, Adam Smithin teosten suosion myötä. Varoen loukkaamasta tilanomistajien etuja, yhteiskunnassa syntyi uusi aate, jonka mukaan maaorjuus ei ollut raskas vain orjuutetuille talonpojille vaan epäedullinen myös tilanomistajille. Vapaan talouden seura julisti kilpailun kahdesta aiheesta: 06030012

    12. "Mikä onkaan edullisempaa isännälle: muokata maata yksityisten ihmisten avulla vai omien talonpoikien avulla?" 06030013

    13. "Miten erottaa tiloilla talonpojat tehdastyöläisistä?" 06030014

    14. Senaikuisen muodin mukaisessa huomautuksessa "Oikeuksien julistamisprojekti" N.S. Mordvinov, ruhtinas V.P. Kotsubeille (eräälle keisarin lähimmistä ystävistä) ja kreivi N.N. Novosiltseville (Venäjän ministeriöiden perustajalle) ehdottivat Aleksanteri I:lle: 06030015

    15. "Eikö voitaisi antaa valtion samoin kuin tilallisten talonpojille oikeus ostaa maata, jolla ei ole asutusta, sellaista jota nimitetään autiomaaksi, sallia hänen saada sen omistuksesta juriidinen dokumentti turvautumatta olemassa olemattomiin henkilöihin (kuolleet sielut - AJK) kuten nykyään tehdään, ja lopuksi taata hänelle tämä omistusoikeus, joka tulee kuulumaan hänelle siinä määrin, missä muilla yhteiskunnan jäsenillä on oikeus hyödyntää omaisuuttaan. Tämä toimenpide, joka ei ole toteuttamiskelvoton, olisi meidän maassamme loputtoman hyödyllinen seurauksiltaan: se herättäisi talonpojat muokkaamaan suuria alueita heille kuuluvaa maata ja pyrkimään saamaan näistä maista mahdollisimman paljon hyötyä, kun ne ovat heidän yksityistä omaisuuttaan; sen lisäksi sellainen toimenpide väkevästi lisäisi vuosituotantoamme ja sallisi tehdä itsellemme tiliä selvemmin kuin mikään käsky tai laki, olemassa olevasta omaisuudesta, eli jostakin sellaisesta, mistä suurin osa talonpoikia ei tee itselleen ollenkaan tiliä. Helppo ymmärtää, kuinka välttämätöntä, että he osasivat erottaa omistajan roolin vuokratalonpojan roolista ja että he alkoivat kokeilla omaisuuden kunnioittamisen tarpeellisuutta. Sillä nimenomaan tämän seikan ymmärryksen puute muodostaa vaaran, joka liittyy heidän vapauttamiseensa tai suunnattomiin ponnistuksiin heidän hyväkseen" [60; 160-161]. 06030016

    16. Mielenkiintoista, että tämä julistus hänen majesteetilleen julkaistiin aikakausilehdessä «Русский архив» (Venäjän arkisto) P.A. Stolypinin nimellä, joka yritti istuttaa venäläiseen talonpoikaan omistamisen todellista olemusta. 06030017

    17. Aleksanteri I ensimmäisinä vallassaolovuosina käytiin vakavia keskusteluita Venäjän edelleen kehittämisen tavoista. A.K. Storch (1766- 1835), ekonomisti, A. Smithin seuraaja, suuriruhtinaiden Konstantin ja Nikolai Pavlovitshien opettaja, suoraan ilmoitti kansantaloustieteen kurssissaan (julkaistu ranskaksi 1815), että "jos kaikesta teollisuuden rohkaisusta huolimatta puolentoista vuosisadan kuluessa, se tähän mennessä on niin vähän tuottanut etua, niin syy on orjuuden... Teollisuudessa vapaan työvoiman etuasema orjuuteen verrattuna on vieläkin ilmeisempi, kuin maataloudessa". 06030018

    18. Virallinen «Санкт-Петербургский журнал», (Pietarin lehti) julistaen A. Smithin oppeja, kirjoitti, että "hallituksen sitoutuminen on helppo asia: sen ei tarvitse toimia, sen tarvitsee vain olla vaikeuttamatta, sen tarvitsee vain suojella teollisuuden luonnollista vapautta." Protektionistiset vastustajat tunnustaen tehtaiden välttämättömyyden Venäjällä, väittivät päin vastaista: Venäjä on maatalousmaa eikä se tarvitse tehtaita. 06030019

    19. Julkaisuista «Дух журналов» (Aikakausilehtien henki): 06030020

    20. Maamies on kätkenyt maahan siemenen, mutta sen itämistä ja kypsymistä on odotettava. Maatalousväestö on kaikkein jumalallisinta, ja samoin myös rauhaa rakastavinta, vahvavoimaisinta ja hyväkäytöksisintä. Se yhdessä on myös uskollisinta tsaaria kohtaan. Se on kiitollista isänmaalle, joka on sen kasvattanut. Verstaassa työskentelevä ei odota Jumalalta mitään, vaan kaiken koneilta; ja ellei Herra häntä koettelisi sairauksilla, hän ei ehkä koskaan muistaisi Jumalaa olevan. Muutamien satojen tai tuhansien työpajayhteisö, joka aina elää yhdessä ja työskentelee yhdessä, ei omista mitään, ravitsee sieluaan kapinan ja hävityksen hengellä. Usein toistuvat kahakat Englannin teollisuuskaupungeissa toimivat siitä todisteina"[59; 156]. 06030021

    21. Mainittu A.K.Storch, Tiedeakatemian varapresidentti, ehdottaen sopua Venäjän kansan väistämättömään orjuuttamiseen opetti Venäjän valtaistuimen perijöille: "Venäjän etu vaatii käsityön ja kaupan oikeuksien myöntämistä sen rikkaimmassa valtakunnassa; Venäöjä sen nykyisessä tilassa ei voi irroittautua riippuvuudesta muihin maihin". 06030022

    45. Näkymä kaapelitehtaalle Pietarissa Petrovskin saarella (1800-luvulla)

    22. Oli olemassa myös vastakkainen katsantokanta: kansa joka elää yksinkertaisessa maataloudessa, on aina köyhä. Storchin päävastustaja kreivi N.S. Mordvinov osoitti, että Venäjällä on kaikki edellytykset ja olosuhteet sitä varten että siitä tulee teollisuusmaa ja se löytää oikean suhteen teollisuuden, maatalouden ja kaupan kesken. "Olettaa, että kaikki ranskalaisten. saksalaisten, englantilaisten tekemä aina tulee olemaan parempaa kuin venäläisten tekemä, ja että venäläiset eivät tässä suhteessa koskaan voi saavuttaa muiden maiden tasoa, olisi äärimmäisen loukkaavaa ja epäoikeudenmukaista, kirjoitti Mordvinov nuorelle tsaarille. Miten tämä suurisieluinen, työteliäs ja kaiken ymmärtävä kansa ansaitsisi tuollaisen loukkaavan mielipiteen? Kenelle ei ole tuttua, että menestykset kaikilla valistuksen osa-alueilla olivat nopeita Venäjällä, ellei ystäville missä hyvänsä maassa? Kuka voi kieltää sen, että venäläinen talonpoika ei olisi oppivaisempi kuin ranskalainen, saksalainen, englantilainen?" [59; 157]. 06030024

    23. Ei ollut sattuma, että Mordvinov oli suosittu dekabristien piirissä. Hän oli ainoa Valtioneuvostossa joka kannatti 1824 Turgenjevin tekemää aloitetta "kepin ja porkkanan" poistamista rangaistusmuotona. Tällaisen rangaistusmuodon puolustajat Pushkin leimasi epigrammilla "Kepin ja porkkanan puolustajat". Joulukuussa 1825 Mordvinov esitti Nikolai I:lle mielipiteensä kuolemanrangaistuksen mielettömyydestä, mutta oikeuden istunnon aikana oli dekabristeista ainoa komission jäsen, joka esitti mielipiteensä kuolemantuomiota vastaan. Santarmien johtaja Benkendorf luonnehti Mordvinovia Venäjän patrioottien tukipylvääksi ja piti hänen kannattamiaan sosiaalisia ja taloudellisia ajatuksia vaarallisina niille, joiden tunnussana on Venäjän pelastaminen". 06030025

    24. Samanlaisen vaarantamisen (tosin Nikolai I:n nimissä) Benkendorf ilmaisee Pushkinille runoilijan muistiosta "Kansan kasvatuksesta" (182612): "Teidän hyväksymänne sääntö, olkoonkin valistava ja nerokas, palvelee ainoastaan perustana kehittämiselle, se on vaarallinen sääntö yleisen rauhallisen elämän kannalta, ja saattaa Teidät kuilun partaalle nuorison joukkoon." 06030026

    25. Pushkin, odottamatta vapaamielisempiä aikoja, yrittäen vastata kysymykseen: "Minne meidän pitäisi mennä?", säästäen lukijaa, ei julistanut eikä agitoinut. Hänen ainoaksi aseekseen jäi sana: "Verbi polttaa ihmisten sydämet". Kun Pushkin kuoli, keisari määräsi runoilijan velat maksettaviksi - 120000 ruplaa, siihen aikaan valtava summa: täysipainoinen elävä maaorjasielu tuona rautaisena aikana maksoi sata ruplaa. 06030027


    FileTop o FileBottom

    Talonpoikaissäädyn reformi 1861

    05 Prev chapter
    0605 Venäjän teollisuuden kehitys maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen
    0606 Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    1. Maaorjuuden vahvistamista on erästä Boris Godunovin (n 1552-1605) käskykirjeistä historioitsijat selittävät eri tavoin: 1. Jotkut vedoten suojavuosiin ja Iivana Julman kirjoihin; toiset syyttävät olosuhteita, konkretisoimatta niitä; kolmannet mainitsevat syynä talonpoikien velkaantumisen. 06040001


    FileTop o FileBottom

    Sietämättömiä taakkoja

    1. Jälkimmäinen syy on ilmeinen. Kun maatilalle asetuttiin talonpoika vuokralaisena solmi maanomistajan kanssa sopimuksen, aluksi suullisen, sittemmin kirjallisen asiakirjan tai merkinnän kirjaan. Varhaisin säilynyt kirjaan merkitty tieto on vuodelta 1544. Asukkaat, vuokralaiset sitoutuivat maksamaan maksua maanomistajalle erilaisilla maataloustuotteilla (ruis, ohra, vehnä, vihannekset jne). Maksun suuruus määräytyi pinta-alan suuruuden mukaan tai osuutena sadosta puidun viljan lyhteinä (puolesta kuudenteen osaan). Sen lisäksi maanomistaja sai pientä tuloa kanoina, munina, voina, lihana, kalana, marjoina, sieninä ym. 1500-luvun puolivälistä lähtien maksu luontaistuotteina ja pientuotteina yhä useammin korvataan rahamaksuina, mutta lopullisesti ei luontaistuotteista luovuttu [22; 316, 318]. 06040101

    2. Talonpoika vuokralaiset täyttivät lisäksi velvoituksensa erilaisten valtion maksujen ja palveluiden osalta. Oikeusapua tai etuisuuksia vuokratilalle saatiin korollisista lainoista. Tavanomainen prosenttitaksa määräytyi 1500-luvulta lähtien kaavamaisesti: viittä kuutta henkilöä kohti eli 20 %. Viiden vuoden kuluttua lainapääoma kaksinkertaistettiin. 06040102

    3. Maaorjuus, määräten talonpoikaissäädyn kohtalon, jakoi talonpojat kuin karjan heidän asumansa maapalstan mukaan hovitalonpoikiin, valtion talonpoikiin, luostaritalonpoikiin, vuokratilatalonpoikiin, kaivostyötä tekeviin, tehdastyötä tekeviin jne. Tarvittiin veronmaksajia ja pyrittiin panemaan voimaan henkilövero kaikille, Pietarin käskykirjeellä 1772 kaikki kiertävät pakotettiin kirjoittautumaan sotaväkeen, ja kaikki epäkelvot etsimään itselleen sellaisia, jotka kirjoittaisivat heidät itselleen palkollisiksi, ja jos ei kukaan ottanut, heidät kirjoitettiin karkoitettaviksi Siperiaan, missä joutilaina ja työtä tekemättöminä ja rahattomina ei ketään ollut" [13; 243]. 06040103

    4. Vapaaehtoisia tai puolivapaita talonpoikia laki ei tuntenut. Sen lisäksi talonpojilta oli riistetty oikeus tehdä sopimuksia (paitsi lainoista ylläpitotarkoituksiin) ja itsensä vapaaksi ostamiseen, heiltä oli kielletty vekselien ja muiden velka-asiakirjojen käyttö, ja ennen muuta omaisuuden hankkiminen, jopa asumattoman. Käskykirjeessä vuodelta 1730 Pietarin lapsenlapsi Anna ei vain vahvistanut 1649 vuoden Lakikirjan kieltoa, jonka mukaan 'pajareille ja luostarien palvelijoille yhteisö ei ostamaan eikä varastoon hankkiman ollut velvollinen", mutta myös määräsi, että pajaariväki ja luostarinpalvelijat, olivat velvolliset myymään talonpojille kiinteän omaisuuden puolen vuoden kuluessa ilmoituksesta, mutta elleivät puolessa vuodessa myy niin sen jälkeen näiden omaisuuksien tuotto lankeaa Meille", se on Hänen Keisarilliselle Korkeudelleen [13; 244]. Mezhevin ohje vuodelta 1754 kielsi maan hallinnan myös tavallisilta kansalaisilta. 06040104

    5. Väärinkäytöksiä ja varkauksia luonnonvastaista ihmistä vastaan, kuten orjuuden kyseessä ollessa, ihmisarvon vähättelyn ja henkilökohtaisen vähättelyn tapauksessa ei voinut olla normina alistaa ihmisen järki ja omatunto. Tästä todistavat julkisesti uhrautuvat Pietarin aikalaisen rivit, jotka on kirjoittanut talonpoikaissäädystä noussut yrittäjä Ivan Pososhkov, keisarille osoitetussa kirjoituksessaan "Kirjoja ikävystyneisyydestä ja rikkaudesta". 06040105

    6. Despotismi ja orjuus, ihmisluonnon vastaisina, maaorjuuden mukaisina, ja siitä seuraava alistaminen henkilöllisyyden pakottaminen, eivät voineet olla normina, valloittaa ihmisen järkeä ja omaatuntoa. Tästä todistavat julkisesti Pietarille omistetut talonpoika Iivana Pososhkovin rivit. 06040106

    7. "Maanomistajat asettavat talonpojilleen kuormia, jotka ovat heille liian raskaita kannettaviksi; sillä on sellaisia epäinhimillisiä aatelisia, jotka eivät anna talonpojilleen päivääkään työaikaa omalla tontillaan. Vaan koko kyntö- ja heinäntekoajan ovat heidän töissään. Näin talonpoika menettää mahdollisuutensa maksaa maksunsa ja täydentää omia varastojaan, ja vielä heiltä vaaditaan lisämaksuja, ja lisäksi hänet pakotetaan tuhoon ja tehdään hänet veronmaksumaksukyvyttömäksi. Ja tällaisella järjestyksellä talonpoika ei milloinkaan voi vaurastua, ja monet aateliset sanovat: talonpoika ei tee töitä, vaan hänen keritsimensä ovat kuin lampaan kaulalla ja sillä menolla tuhoavat keisarikunnan, siten toimivat, ettei nahkaakaan jää jäljelle. Perheen tarpeiden takia talonsa jättävät ja karkaavat toisille paikkakunnille, Ukrainaan, ulkomaille; siten muita maita asuttavat ja oman maansa tyhjäksi jättävät [62; 247]. 06040107

    8. Ensimmäiset kymmenvuotiskaudet Pietari I kuoltua tilanomistajilla oli lupa myydä talonpoikia asepalvelukseen, eli saatu oikeus myydä ihmisiä pois, sitten lähettää heidät asuttamaan Siperiaa, antaa maaorjia pakkotyöhön ja lopuksi 1767 oikeus antaa ruoskarangaistuja tilanomistajille ("ruoskarangaistut, kuten näiden kanssa liittoutuneita rangaistaan ruoskalla ja lähetetään suoraan elinkautiseen pakkotyöhön Nertshinskiin, vähennettynä heidän isäntiensä puolesta sotapalvelukseen käytetty aika). 06040108

    9. "Toivoen voitavan antaa uutta kannustusta maanviljelykseen ja pienteolliseen tuotantoon keinoilla, joihin Venäjällä on laajuutensa ja sijaintinsa puolesta mahdollisuus". Aleksanteri I eräässä ensimmäisistä käskykirjeistään 1801 tunnusti tarpeelliseksi kaiken erilaisilla nimikkeillä kulkevan maaomaisuuden, jossa ei ollut talonpoikia ja kaiken sen haltuunottamisen, joka on heidän alueellaan, ulottuen kaikkialle Venäjälle paitsi niihin, jotka luetaan tilanomistajien hallintaan. Toisin sanoen, jättäen taas ulkopuolelle maaorjatalonpojat. 06040109

    10. P.Ja. Tshaadajevin (1794-1856) kysymys: mitä tehdään maalle, jossa eräänä kauniina päivänä yksi osa kansasta päätyy toisen orjiksi? jäi vastaamatta. 06040110

    11. Katariina II:n nuorempi lapsenlapsi Nikolai Pavlovitsh, vuoden 1826 manifestissa juhlallisesti julisti, että "kaikki vapautetut valtion orjat ovat vapaat verojen maksamisesta ja tiloilla toimivat talonpojat ja hovitalonpojat isäntiensä syyllistämisestä, ja esimiestensä valheellisista lausunnoista, olkoot sitten valheellisia juoruja, keksittyjä ja paha-aikeisia juonia, siten että näiden juorujen avulla rikastuvat talonpoikien kustannuksella, heidän yksinkertaisuutensa takia. [19, т. II; 256]. Julistusta luettiin puolen vuoden ajan kirkoissa, toreilla ja markkinoilla. 06040111

    12. 1830-luvulla annetaan joukko lakeja, jotka on omistettu yrittäjäkunnalle (vekselisäännöt, säännöt koskien seteleitä, pörssiä, osakeyhtiöitä jne. ja joiden tarkoituksena on antaa sitova yleiskuva ja mahdollisuus puuttua tähän toimintaan hallintoelinten toimesta pääkaupungissa ja muilla paikkakunnilla. Nikolai I:n määräykset ja lait (eivät ole meitä varten kirjoitettu) yritystoimintaa valvovat virastot, ostajat, hovia lähellä olevat pankkiirit, sopimusten tekijät ja pieni etuoikeutettujen yrittäjien piiri, jolla on yhteys valtiontalouden hoitoon ja hallintopiireihin. 06040112


    FileTop o FileBottom

    Venäjän rahatalouden konkurssi

    1. Krimin sota (1853-1856) oli imperialistisen Euroopan sota Venäjää vastaan. Yleisnationalistinen sotilaallisen tappion draama heijastui ennen muuta sen yleisenä taloudenpidon tehottomuutena, joka ilmeni valtavana alijäämänä, joka sotavuosina nousi 52 miljoonasta ruplasta 307 miljoonaan hopearuplaan ja saattoi maan konkurssin partaalle [34; 44]. Rahaliikenne Venäjällä koki selvästi inflatorisen kauden: setelistö oli melkein 1 mrd ruplaa, summa joka oli muutamia kertoja valtion budjettitulojen suuruinen. 06040201

    2. Venäjän osuus maailmantalouden tavaravaihdossa ei puoleen vuosisataan muuttunut: vuonna 1800 se oli 3,7% ja 1850 vastaavasti 3,6%. Suurimpien maataloustuotteiden viejien joukkoon tänä aikana tulevat USA, myöhemmin Australia ja Kanada. 06040202

    3. Kävi selväksi tarve vapauttaa maa maaorjuuden patriarkaalisesta käytännöstä. 06040203

    4. Maaorjuuden purkaminen tapahtui talouselämän kaikilla sektoreilla, mukaan lukien myös rahatalous. Kaksi kolmannesta omistustiloista käsittäen 7 miljoonaa talonpoikaa oli kiinnitetty pankeissa.; kiinnitettyjen tilojen velat olivat yli 450 milj ruplaa. eri keinoista budjettialijäämän kattamiseksi kärsi ennen muuta talonpoikaisväestö, jota jatkuvasti orjuuttivat vapautusostot. N.P. Ogarev (1813-1877) kirjoitti 1856: 06040204

    5. "Maamies tuottaa viljaa ja myy nelikon ruista kahdella hopearuplalla. Tästä nelikosta saadaan seitsemän ämpärillistä viinaa ja se myydään maamiehelle vähittäiskaupalla seitsemällä hopearuplalla ämpäriltä, siis nelikko ruista viinaksi muutettuna muuttuu 49 ruplaksi. Vero on uskomaton![59; 167]. 06040205

    6. Yhteiskunnallisen ja taloudellisen ajatuksen virrassa 1800-luvun ensimmäisellä puoliskolla levisi mielipide, jonka mukaan maaorjuudesta vapautuminen johtaa Venäjän taloudellisen, sotilaallisen Länteen verrattuna jälkeenjääneisyyden päättymiseen ja itsevaltiuteen perustuvan monarkian vaihtumiseen perustuslailliseen valtiomuotoon, eli porvarilliseen oikeusvaltiomuotoon. Valtiollisen järjestyksen säilyminen oli haaste hallituspiireille ja yleiselle valveutuneisuudelle ja koetteli talonpoikaisväestöä monien Krimin sodan mellakoiden välittömänä jatkona. 06040206


    FileTop o FileBottom

    Uudistajan kaukonäköisyys

    1. Aleksanteri II (1818-1881), keisari vuodesta 1855, 1856 maaliskuusta lähtien Pariisin rauhan solmimisen jälkeen osoitti Moskovassa aateliston johtohenkilöille sovittelevat sanansa: "Olemassa oleva sielujen hallintajärjestelmä ei voi välttyä muutoksilta. Parempi poistaa maaorjuus ylhäältä käsin kuin odottaa aikaa, jolloin se itse alkaa muuttua alhaalta käsin." [19, т. II; 262]. N.A. Dobroljubovin muistopatsaaseen hakattiin senaikuinen maaliskuun iskulause jolla pietarilaiset kerralla tunkeutuivat senaatin kirjakauppaan, kun levisi huhu että on ilmestynyt ja saatavissa käskykirje talonpoikien vapauttamisesta. 06040301

    2. Tällaista poliittista kaukonäköisyyttä osoittaen toimi keisari uusissa taloudellisissa olosuhteissa. Venäjä Krimin sodan jälkeen vanhoine tiedotuskanavineen ei voinut näytellä eturivin osaa eurooppalaisessa konsertissa. Täysin ilmeiseksi kävi että syntymässä oleva rautatieverkostoa ei voinut ruokkia vain maatalous, vaan ennen kaikkea teollisuuden ja kaupan pääoma valtiollisten tarpeiden tyydyttämiseksi. Edessä oleva 20 miljoonan maaorjatalonpojan vapauttaminen, jotka voisivat muodostaa palkkatyöläisten luokan, ja siitä voi tulla tärkeä tekijä kotimaisen ja ulkomaisen pääoman valjastamisessa teollisuuden palvelukseen. Maaorjatalonpojat muodostivat maan väestöstä 34 % (vuoden 1859 tietojen mukaan). Venäjän eurooppalaisessa osassa talonpoikien osuus oli 30-70 % väestöstä. Uralin takana lukumäärä oli minimaalinen. 06040302

    3. 1861 maaliskuun 5 julkaistiin julistus: Maaorjuus aatelisten ja tilanomistajien tiloilla lopetetaan ikuisiksi ajoiksi". 06040303

    4. Vuonna 1862 juhlittiin 1000-vuotista Venäjää; nimenomaan siksi päiväksi satutettiin myös maaorjuuden lopettaminen. Uudistus, kuten myös Pietari I:n aikana tapahtui ylhäältä alas, eikä alhaalta ylös; kaikkein syvimpiin kerroksiin ei päästy. Maan omistajana pysyi valtio. Talonpojat, vanhastaan olemassa olleen ideologian mukaan, pilaantumattomat, puhtaat ihmiset, erityisten moraaliarvojen kantajat; heidät vaadittiin suojeltaviksi moraalittomuudelta. Venäjän maanviljelijätalonpojan kansalaisoikeus muodostui perhe- ja yhteisöjärjestyksen pohjalta, yksilöllisyyden, itsenäisen päätöksenteon, henkilökohtaisen vastuun, yritteliäisyyden kustannuksella. Talonpojat tiedostivat, että ortodoksinen hallitsija, heidän historiallinen luottomiehensä, heikkojen, kärsivien, puutteessa elävien puolustaja pysyy korkeimpana maanpäällisenä hallitsijana, vapautettuaan heidät, lopulta työvelvollisuuksista ja maksuista. Vapautuksen yhteydessä maata ei luovutettu yksittäisille talonpojille, vaan heidän yhteisoilleen: teknisesti tämä suuresti yksinkertaisti itse palstojen antamisen prosessia. Yhteisön lisäksi säilyi hovitilojen maanomistus. Kaikessa tässä kävi ilmi syvälliset syyt talonpoikien maiden yksityiseen omistukseen luovuttamisen vastaisuus. P.N. Miljukov asetti vastakkain yksityisen omistuksen, joka on heikosti kehittynyt Venäjällä ja maan kansallistamisen periaatteen (siinä mielessä että valtio on lopulta korkein omistaja). Tätä periaatetta historioitsija nimitti vanhamoskovalaiseksi. Yhteisöoikeudellisella pohjalla oli maanomistuksesta 81% talonpojille kuuluvasta maaomaisuudesta. Kansan tiedostusta, joka on vuosisataisen kehityksen tulosta, on psykologisesti hyvin vaikea muuttaa. 06040304


    FileTop o FileBottom

    Maanomistusuudistuksen vaiheet ja tulokset

    1. Talonpoikien vapauttamisprosessi "Helmikuun 19 päivän järjestelyjen" mukaan käsitti kaksi etappia. Ensimmäisessä talonpojat julistettiin henkilökohtaisesti vapaiksi, mutta maa jäi tilanomistajien hallintaan. Jokaiselle aateliselle jäi keskimäärin lähes 1000 desjatiinaa, talonpojalle 3,6 desjatiinaa henkeä kohti (1 desjatiina = 1.093 ha). 06040401

    2. Maidensa käytöstä talonpojan tuli maksaa entiseen tapaan läänitysmaksua, lähtökohtana 6% pääoma-arvosta vuodessa. Tästä valtio antoi tilanomistajalle kolme neljännestä rahana tai korkoa tuottavina arvopapereina. 06040402

    3. Maan ostoehtojen tultua määritellyiksi alkoi vapauttamisen toinen etappi: talonpojat voivat ostaa maaosuutensa tilanomistajilta 49 vuoden kuluessa, maksaen valtiolle olemassa olevaa vapaaksiostomaksua eli rahakorvausta. Tällöin monessa tapauksessa tilanomistajat erottivat osan talonpojan maasta omaan käyttöönsä. Kaikkiaan tilanomistajille jäi noin kolmannes palstojen kokonaispinta-alasta. Ostoarvo, jonka hallitus määräsi, osoittautui maan hintaa korkeammaksi: jos maaosuuksien myyntihinta muualla kuin mustanmullan ja läntisillä alueilla ei ollut yli 544 milj. ruplaa, niin niiden ilmoitettu arvo oli 867 milj ruplaa. Tässä suhteessa noteerattiin vuokra-ala , mutta ei intensiiviseen taloudenpitoon, vaan alkeelliseen rehuntuotantoon. Eurooppalaisen Venäjän 27 läänissä keskimääräinen vuokra-alan maksu oli 1800-luvun lopussa 34% kokonaisarvosta ja 81% nettokansantulosta. 06040403

    4. Vuoden 1861 uudistus houkutteli esiin maatalousasutukseen siirtymistä, aiheutti maataloustuotannon ja teollisuustuotannon pienenemistä työvoiman liikehdinnän takia. Uudistus ei vain vapauttanut vaan osaksi myös jätti talonpoikia ilman maata. Ottaen talonpojalta osan hänen tarvitsemaansa maata pois tilanomistajat saivat käyttöönsä lahjaksi maksullista työvoimaa. Ei ollut sattuma, että vuoden 1861 jälkeen rautamalmin sulatus väheni yhdestä neljään tuhatta puutaan vuodessa. Ostettu määrä ylitti paljon maan markkina-arvon ja usein kohotti talonpojan talouden tuloja, mikä johti kahteen tärkeään seuraukseen:

    • saadakseen tarvitsemansa rahat talonpojan oli etsittävä sivuansioita.
    • lunastusmaksut tyhjensivät talonpojan rahavarat.
    06040404

    5. Jo 70-luvulla Venäjästä tuli maa, jonka talous täytti markkinatalouden tunnusmerkit, jonka vastakohtana olivat vielä säilyneet kukoistavat luonnonolosuhteet. Merkittävä osa aatelistoa, eduista huolimatta ei pystynyt rakentamaan talouttaan kapitalististen periaatteiden mukaan. 1900-luvun alkuun mennessä yli 1/3 heille ennen uudistusta kuuluneesta maasta tilanomistajat myivät pois [65; 50-51]. 06040405

    6. Mutta maata ei annettu erillisille henkilöille, vaan kokonaiselle yhteisölle. Itse asiassa järkeiltiin, että sen yksityinen perintöön perustuva hallinta ei ole mahdollista, vaan vain elinikäinen käyttö olisi mahdollista. 06040406


    FileTop o FileBottom

    Venäjän teollisuuden kehitys maaorjuuden lakkauttamisen jälkeen

    05 Prev chapter
    0606 Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    1. Venäjän muuttuminen maatalousyhteiskunnasta käsityöläis- ja teollisuusyhteiskunnaksi (Englannissa sama tilanne, vain kolmannes väestöstä työskenteli maataloudessa.), kaupunkien kansoittaminen ja heille kukoistavan toimeentulon tarjoaminen oli alkanut ja oli merkillepantavaa. Syntyi suhteellisen vapaalla kehityksellä välivaihe, jossa kansantalous kehittyi vapaasti markkinatalouden pohjalta. Jo uudistuksen aattona syntyi yrittäjäkunta rautateiden rakentamiseen liittyen. Venäläiset liikemiehet yhä aktiivisemmin käyttävät hyväkseen ajankohtaisia yrittäjyyden muotoja ja välineitä (osakkeita, vekseleitä, obligaatioita), heidän mielenkiintonsa pörssitoimintaa kohtaan ja tietoisuus osakeyhtiöistä kasvaa. 06050001


    FileTop o FileBottom

    Venäläinen tehdas

    1. Alkaen vuodesta1863 kaupalliseen toimintaan, mukaan lukien teollisuus, sallittiin kenen hyvänsä henkilön osallistua, molempien sukupuolten, venäläisten ja ulkomaalaisten. Poikkeuksen muodostivat papit, kirkon palvelijat, protestanttiset saarnaajat, jotka olivat tehtävissä, ja alimpiin sotilastehtäviin kuuluvat todellisessa palveluksessa toimiessaan. 06050101

    2. Preussilainen ekonomisti ja tutkimusmatkailija A. Haxthausen (1792-1866), jonka töillä oli vaikutusta Venäjän yhteiskunnalliseen ajatteluun, on huomauttanut, että "Moskovasta on tullut tehdastoiminnan keskus ja aateliskaupunki muuttunut tehdaskaupungiksi; merkittävä osa aatelistosta on muuttunut tehdasteollisuuden yrittäjiksi... Jos nyt kysytte, kenelle tämä linna kuuluu, saatte vastauksen: tehtailija sille ja sille tai kauppias tuolle ja tuolle, mutta aikaisemmin ruhtinas A:lle tai B:lle." [59; 162]. 06050102

    3. Hieman myöhemmin kreivi E.F. Kankrin (1774-1845), Venäjän valtiovarainministeri, «Экономия человеческих обществ» (Ihmisyteiskuntien talous) (ranskan kielinen) on kirjoittanut: 06050103

    4. "Meidän talonpojiltamme puuttuu vain jonkinlainen pidättyväisyys kuumista juomista, ankara moraali perhesuhteissa, selvä ymmärrys omista veloistaan ja taitesta; muuten hän olisi Kroisos ulkomaisten maanviljelijöiden edessä ja loistava luomus maatalouden maailmassa" [59; 163]. 06050104

    5. Haxthausenin teräväkielisen ilmaisun mukaan teollisuuden ja laajalle levinneen vaihtojärjestelmän kehityksen ansiosta maaorjuus Venäjällä muuttui tuntomerkeiltään SaintSimonismiksi: simonismi vaati, että jokainen saa kykyjensä mukaan ja maaorjien omistaja näiltä omien kykyjensä mukaan. 06050105

    6. Venäläisen talonpojan erityisistä taipumuksista teolliseen toimintaan todistaa myös toinen saksalainen taloustieteilijä Friese (pellavan kehräys ja kankaan valmistus, monikuvioiset tuotteet, jotka liittyvät puun jalostukseen ja puutuotteet: kudonta matot, näytöt, seulat, kengät, pyöräkotelot, kelkka, puu-reki, puinen astiat, hartsit ja tervat. Turkis, nahka, raakanahka tuotanto oli laajaa talonpoikaisilla toimialoilla. Työtä Nizhnij Novgorodin ja muiden lähialueiden maakunnissa antoi raudan valmistus. Kylissä oli kehitetty myös käsittelyä ja lyömistä jalometalleista. Kaikki alukset, jotka liikkuivat Volgalla, Kamalla, Okalla ja muilla purjehduskelpoisilla Venäjän joilla, olivat talonpoikien rakentamia. 06050106

    7. Viljelijät kutoivat itselleen karkeata kangasta, usein myyntitarkoituksiin; Jotkut kylät olivat mukana yksinomaan hattujen valmistuksessa, toiset saappaiden, ja kolmannet huonekalujen, neljännessä kukoisti saappaiden tai kenkien tuotanto, viidennessä (esimerkiksi Gzhel) kaikki asukkaat olivat mukana valmistamassa keramiikka ja posliiniastioita. 06050107

    8. Sitä mukaa kun hallituksen vapautuvaa työvoimaa käyttävät työpajat ja tehtaat levisivät, yhä useammat työntekijät tutustuivat kehittyneisiin tuotantotekniikoihin. Palattuaan kotiin, ne levittivät koko maaseudun syrjäkylille (M.I. Tugan-Baranovskin ilmaus) uusia teknisiä taitoja ja tekniikoita: tehtaasta tuli käsityöläisen tekninen koulu. 06050108

    9. Mutta teollisen kapitalismin kausi alkoi Venäjällä ennen uudistusten aikaa. 06050109

    10. Tyypillisiä tässä suhteessa ovat Venäjän koneiden ja laitteiden tuontia koskevat tiedot puolen vuosisadan ajalta ennen maaorjuusuudistusta (1811-1860) jolloin se oli 83974 tuhatta hopearuplaa [59; 168], minkä seurauksena oli rautateiden pituuden kaksinkertaistuminen ensimmäisten 20 vuoden aikana uudistuksen jälkeen, ja se oli vuoden 1880 alussa yli 221 tuhatta km. 06050110

    11. Tällaista teollisuuden kasvua havaitaan tämän kauden aikana myös muissa tuontiluvuissa, ennen kaikkea teollisuuden raaka-aineissa. Niinpä puuvillan tuonti vuonna 1801-1810 oli 16 tuhatta puutaa, mutta 1851-1860 se oli 2143,5 tuhatta puutaa: kasvu 134 kertainen. Langan tuonti 59 tuhannesta puudasta vuosina 1801-1810 kasvoi melkein kolminkertaiseksi ja saavutti 164 tuhatta puutaa vuosiin 1851 -1860 mennessä. Yli kaksinkertaiseksi kasvoi myös hampun vienti. 06050111

    12. Satakertaiseksi kasvoi myös kotimainen kullankaivuun tulos - 16 puudasta vuonna 1814 1569,65 puutaan vuosina 1851-1860. 06050112

    13. 1800-luvun jälkipuoliskon aikana perustettiin monipuolinen konditoriateollisuus, kasvisöljytuotanto, makaroonituotanto, säilyketuotanto, margariinin tuotanto. Vuosisadan loppuun mennessä Venäjällä laskettiin olevan yli 1000 olutpanimoa. 06050113

    14. Huomio kiintyy myös demografiseen nousuun: keisarikunnan väestö vuosina 1860-1897 kasvoi 74 miljoonasta 126 miljoonaan [65; 48]. 06050114


    FileTop o FileBottom

    Aasialaisuus

    1. Venäjän teollisuuden myrskyisä nousu vuoden 1861 uudistuksen jälkeen suunnattomassa määrässä tapahtui valtion investointien lukuun - suunnattomien rahasummien käytöstä, joita tsaarin hallitus lainasi ulkomailta. Itsevaltiuden aikainen hallinto antoi Venäjän kapitalisteille sellaiset raaka-aineiden ja tuotteiden markkinat, joita mikään porvarillinen hallinto ei olisi heille voinut antaa. 06050201

    2. Kapitalistisen teollisuuden menestystä Venäjällä ei pitänyt minään ihmeenä siihen aikaan kuuluisa ekonomisti M.I. Tugan-Baranovskij (1865-1919), joka päätteli että Venäjä monessa suhteessa oli äärimmäisen suotuisa sijaintipaikka pitkälle kehittyneelle teollisuudelle. Hän kirjoitti: "Suunnattomat ja kaukana siitä että loppuun käytetyt mineraalivarat, joiden käyttö Venäjän etelä-osassa on aloitettu silmiemme edessä; valtava maa-ala, vähän asutettu, tarjoten riittävästi tilaa sisäiselle muuttoliikkeelle, suuri väestön määrä, joka on nopeasti luontoistaloudesta rahatalouteen siirtymässä ja suljettu tullijärjestelmä itseriittoisine markkinoineen, joille muiden maiden kapitalistisella teollisuudella on vaikea pääsy, kaikki tämä muodostaa niin suotuisat edellytykset Venäjän kapitalistiselle teollisuudelle, ettei sellaisia millään Länsi-Euroopan kapitalistisella maalla ole. 06050202

    3. Kuitenkin, kulutuksen henkeä kohti lasketut indikaattorit, esimerkiksi rauta, jäivät Venäjällä jälkeen Iso-Britanniasta melkein 14-kertaisesti (138 ja 10 naulaa henkeä kohti); sama suuruusluokka henkeä kohti oli höyrykoneissa (Englannissa 2400 hv, Venäjälllä 200 hv). 06050203

    4. Vastauksen kysymykseen: miksi Venäjä on jäljessä Euroopan johtavista teollisuusmaista M.P. Tugan-Baranovskij muotoili kahdella sanalla: venäläinen kulttuurittomuus. Kapitalismi tuo tullessaan taloudellisen kurlttuurin, mutta se sitä myös edellyttää. Tätä mieltä oli tutkimuksen «Русская фабрика» (Venäjän tehdas) tekijä. Ei vain hänelle pistänyt silmään työn alhainen tuottavuus Venäjällä (Englannissa 1000 värttinää käytti 3 työntekijää, Venäjällä 16,6). Huolimatta siitä että Venäjällä työntekijä sai paljon alempaa palkkaa kuin Länsi-Euroopassa, työ Venäjällä tuli melkein kalliimmaksi kuin Lännessä. 06050204

    5. Venäjän teollisuuden teknisen jälkeenjääneisyyden tärkeimmät syyt olivat ilmeiset: alhainen palkka, pitkä työpäivä, työntekijän valistumattomuus, johtuen paljolti hänen tietämättömyydestään ja lukutaidon puutteestaan. Mutta ei vähemmän tärkeä oli ero venäläisen ja länsieurooppalaisen kapitalistin välillä suhteessa yrittäjyyteen, tieto asioista ja valmius päästä rutiinien yläpuolelle: ulkomaiset kapitalistit kauhistelivat monia sisäisiä venäläisiä tapoja, erityisesti hallinnollista sääntelyä ja pikkutarkkoja paikallisia rajoituksia. N.G. Tshernishevskij, yhteiskunnallinen vaikuttaja, kirjailija ja taloustieteilijä, määritteli nämä yhteiskunnallisen elämän olosuhteet yhdellä sanalla: азиатство (aasialaisuus). 06050205

    6. Kannattaen tätä vallankumouksellisen demokraatin määritelmää legaalinen marksisti Tugan-Baranovskij asetti toivonsa tulevaisuuteen: 06050206

    7. "Vaikka aasialaisuutta on vielä hyvin paljon venäläisessä elämässä, olemme kuitenkin eurooppalaisia, ja tulevaisuus ei kuulu aasialaisuudelle. Meidän kulttuurillinen jälkeenjääneisyytemme vähenee sen saman kapitalismin kehityksen avulla. Mitkään Kiinan muurit eivät voi pidätellä myöskään länsieurooppalaisen kulttuurin läpäisemistä meillä, yhdessä länsieuroopalaisten tuotantomuotojen kanssa. Ja tämän takia meidän ennusteemme on seuraava: Venäjän kapitalistisen teollisuuden menestys viime aikoina on vain heikko alku siinä mahtavassa venäläisen kapitalismin kehityksessä, joka on edessämme tulevaisuudessa" [59; 168-170]. 06050207

    8. M.I. Tugan-Baranovskij siteerasi Karl Marxia: Me emme kärsi vain kapitalistisen tuotannon kehityksestä vaan myös sellaisen kehityksen puutteellisuudesta; ainoa pelastuksemme kaikesta kapitalismin pahasta on siirtymäkauden aikana sen edelleen kehittämisessä." 06050208

    9. Tehtailijoiden, työpajan omistajien ja maamme teollisuudesta kiinnostuneiden henkilöiden ensimmäinen yleisvenäläinen tapaaminen (1870) sai aikaan joukon tärkeitä päätöksiä:

    1. kaikki teollisuuden sääntely on haitallista yleensä, mitä vähemmän sitä on, sen parempi asialle
    2. ensimmäinen ja tärkein ehto kaiken teollisuuden kehitykselle on vapaus
    3. Venäjän kansa ei ole niin kehittymätöntä, ja hyvällä tahdolla voidaan saavuttaa varsin merkittäviä tuloksia.
    06050209

    10. Keskustelut kokouksessa johtivat siihen, että hyväksyttiin päätöslauselma kuluttajien seuran, yhteiskunnallisten säästökassojen, keskinäisen luottolaitoksen, teollisuustuotteiden tuottajien seuran, raaka-aineiden tukkuostojen osuuskunnan perustamisesta tarkoituksena niiden valmistus ja valmiiden tavaroiden kauppa. 06050213


    FileTop o FileBottom

    Slavofiilien ja länsimielisten vaikutus talouteen

    05 Prev chapter
    0607 Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä
    07 Next chapter

    1. Vielä 1830-luvulla Venäjän aateliset liberaalit rajoittuivfat länsimielisiin ja slavofiileihin (uudisasukkaat ja manchesterilaiset, taloudellisen liberalismin kannattajat); heidän peruseronsa oli suhtautumisessa länsieurooppalaiseen kokemukseen taloudellisessa kehityksessä. 06060001


    FileTop o FileBottom

    Ensimmäiset slavofiilit

    1. Slavofiilit A.S. Homakovin (1804-1860) johdolla julkaisivat ennen uudistusta talouteen suuntautuneita aikakauslehtiä «Русская беседа» (Venäläinen keskustelu) ja «Сельское благоустройство» (Maaseudun hyvinvointi), joissa ponnisteltiin kansalaisvapauksiin siirtymisen puolesta. Slavofiilit eivät olleet kapitalismin vastustajia, vaan etsivät omaa kehityksen tietä (suojele Jumala meidät proletariaatilta) ennen muuta toteuttaen erilaisia yksityisomistuksen (sen tuli toimia keinona tuotannon kehittämisessä) ja yhteisöllisen omistuksen keinona sosiaalisten sopimusten ja konfliktien, jotka liittyivät kapitalismin kehitykseen Lännessä, kasvun ehkäisemiseksi) piirteitä. Slavofiilit hylkäsivät ylellisyyden ja voiton vaurauden tavoittelun välineinä; heidän taloudellisen kulttuurinsa tason määritteli I.V. Kirejevskijn (1806-1856), kaava, joka johti siihen, että vaurauden pääsyy on luotto, ja luoton pääponnin on moraalisuus, ja kaiken lähde on työ. Talonpoikien vapauttamisen slavofiilit liittivät vain maan myymiseen, jolla saavutetaan tilallisten kannalta maksimihyöty. 06060101


    FileTop o FileBottom

    Länsimieliset

    1. Länsimaalaisuus Venäjällä oli laajemmalle levinnyt virtaus kuin slavofiliys: siihen kuului edustajia aatelistosta ja porvarillisesta liberalismista, jotka pitivät myönteisenä Lännen taloudellisia ja teollisteknologisia kokemuksia ja olivat sitä mieltä että keisarikunnan suunnattomat alueet olivat vakava este sosiaalisille vastakohtaisuuksille. Lännenystävät puolustivat kehityksen evolutionääristä suuntausta; heidän tärkein painettu julkaisunsa oli aikakausilehti «Экономический указатель» (Talousindikaattori), jonka julkaisija ja toimittaja oli Kiovan ja Moskovan yliopistojen professori I.V. Vernadskij (1821—1884), tulevan kuuluisan noosferin tutkijan V.I. Vernadskijn isä; I.V. Vernadskijn piti tärkeänä luonnollisten tuotannon lainalaisuuksien avaamista siten että ne vastaavat ihmisluontoa. Ollen suurtuotannon ja suurpääoman puolustaja ja kannattaja tämä tiedemies samalla kielsi tilanomistajien suuromistuksen. Työn I.V. Vernadskij mainitsi pää- ja ainoana vaurauden lähteenä ja perustana ei vain ihmisen suhteelle luontoon, vaan ihmisen suhteelle toiseen ihmiseen. 06060201

    2. Lahjakkaisiin porvarillisen liberalismin edustajiin uudistusta edeltäneellä Venäjällä kuului myös Kazanin ja Moskovan yliopistojen professori I.K. Babst (1824-1881). Hän esitti jyrkkää arvostelua aatelissäädystä, jota hän nimitti rumaksi, omahyväiseksi ja tyhmäksi ja lisäksi roistomaiseksi ja samoin Nikolai I: kaiken vanhan tukijaksi ja turvaksi, despotismin ja pimeyden turvapaikaksi. 06060202

    46. Kaupallinen pörssi. Pietari

    3. Kazanin puheessaan "Eräistä kansallisen pääoman kasvua auttavista ehdoista" (1856) Babst määritteli Venäjän taloudellisen tilanteen ennen uudistusta sairaalloiseksi, työn ja pääoman vastakohtaisuuksia ilmentäväksi. Pääoma itsessään ilman materian ja luonnon myötävaikutusta, ei todellisuudessa voi tehdä mitään, sanoi tämä tiedemies, ellei jokainen pääoman jyvänen tule kyllästetyksi työtä tekevän säädyn hiellä. 06060204

    4. Toisessa, jo Moskovassa pidetyssä puheessa "Ajatuksia kansantaloutemme tarpeista" (1860) luetellaan muutamia ajatuksia K. Marxin teoksesta "Poliittisen taloustieteen kritiikkiä", mutta pääasia siinä oli Babsin ehdotus ohjelmaksi Venäjän taloudellisen elämän laajoiksi porvarillisiksi muutoksiksi. Niihin sisältyi:

    1. työn ja omaisuuden täysi turva
    2. täysi mahdollisuus pääoman rajoittamattomaan kerryttämiseen;
    3. pääoman tuotannollinen käyttö
    4. vastaava suhde tuottavan ja tuottamattoman väestön kesken;
    5. täysi kaupan ja teollisuuden kehittämisvapaus, kaikkien läänitysrajoitusten poistaminen, jotka häiritsevät niiden kehittämistä;
    6. laajan kaupan ja teollisuuden kehitystä auttavan luottolaitosten verkoston luominen
    7. rautateiden rakentaminen
    8. valtion teollisuuslaitosten siirtäminen yksityiseen omistukseen;
    9. laajan valistustoiminnan ja koulutuksen levittäminen kansan keskuuteen.
    06060205


    FileTop o FileBottom

    Talonpoikaissosialismi

    1. Taloudellisen ajattelun kehityksessä auttoi populismi. Tämän vallankumouksellisen suuntauksen kirkkaimmat edustajat (P.L. Lavrov, M.A. Bakunin, P.N. Tkatshev) eivät käsitelleet taloustieteen erikoiskysymyksiä, he kritisoivat kapitalismia kokonaisuutena yhteiskunnallis-taloudellisena muotona, joka ei vastannut ihmisen tarpeita. He kiinnittivät huomiota Venäjän kehityksen historialliseen ainutlaatuisuuteen ja alkuperäisyyteen, jotka sallivat sen siirtyä sosialismiin, kapitalismin ohittaen, talonpoikaisyhteisön kautta. Venäjän talonpoikaissosialismin teoriaa kehittivät ja tukivat ensimmäiset venäläiset poliittiset emigrantit A.I. Herzen ja N.P. Ogarev. Artikkelissa "Venäjän saksalaiset ja saksalaiset venäläiset" Herzen muotoili luonteenomaisia, hänen mielestään, sosialistisia perusteita talonpoikaisyhteisöille: jokaisella oikeus maahan; yhteisöllinen maan hallinta; kunnallinen johtaminen. Herzenille, jolta senaatti oli riistänyt kaiken omistusoikeuden, kuuluu työn tekoa koskeva siivekäs lause: "Meillä ei ole rukousta, meillä on työ; työ on meidän rukouksemme". 06060301

    2. On olemassa epäilyksetön intressi tähän sanaan, liberaalinen popularisti, publisisti ja sosiologi, N.K. Mihailovskij, jonka liberaalit ja marxistit, slavofiilit ja länsimieliset ilmoittivat maan taloudellisen edistyksen vastustajaksi. Lahjakas polemisti Mihailovskij myönsi, että luotto, teollisuus, maan luonnonvarojen käyttö - kaikki nämä asiat ovat itsessään erinomaisia asioita; mutta ne tuottavat katkeria tuloksia, jos niitä ei suunnata välittömästi työtä tekevien luokkien hyväksi, pyramiidina olevan kokonaisuuden hyväksi; luotto, jos se ei tule nimenomaisesti suunnatuksi kansan hyväksi, antaa vain välineen riisua kansa, jolla ei ole käsissään tuotannon välineitä. Talonpoikien rahoilla autetaan ketä hyvänsä, mutta ei talonpoikia. 06060302

    3. Toimittamiensa porvarillis-liberaaliseen uudistukseen viittaavien aikakausilehtien "Isänmaallisia huomioita" ja "Venäjän vauraus" sivuilla Mihailovskij ilmaisi vieläkin terävämmin: meidän porvaristollamme ei milloinkaan ole ollut perustetta olla liberaalinen siitä yksinkertaisesta syystä, että myös orjuuden vallitessa (lue: vapauden puuttuessa) se eli mainiosti. Vilpitön vapaus, merkityksensä mukaan, ei ole koulukunnan mukaista rahaomaisuutta, vaan kunnollisesti organisoitua hyödyllistä teollisuutta, tarpeellista rautatietä, vilpitöntä itseohjausta, laillista maalaisyhteisön vahvistamista. 06060303

    4. Yhteisöelämän silmämääräksi narodnikit asettivat kyläyhteisössä elävän "harmoonisen ihmisen" (kirjailija G.I. Uspenskijn ilmaisu), jota satoja vuosia kasvatti maataloustyön kautta luonnonolosuhteiden valta: maan, kansan, tuulen, sateen, sadon, kadon valta; tämä työ keskeytyksetön ja loputon tuhosi ihmisestä (niin näki asian G. Uspenskij) pienimmänkin mahdollisuuden omaan vallankäyttöön. 06060304


    FileTop o FileBottom

    N.G. Tshernyshevskin talousideat

    1. Venäjän ja maailman taloudellisen kulttuurin korkein saavutus 1800-luvun puolivälissä on omistettu N.G. Tshernyshevskijlle, ainoalle alkuperäiselle ajattelijalle monien yksinkertaisten kyhääjien joukossa. Työtä tekevien talousteorian tehtäväksi ja välineeksi Tshernyshevskij esitti muotoilemansa rikkauden määritelmän (erotukseksi A. Smithistä ja G.S. Millistä), jonka ydin johti ihmisen mitattavissa olevien konkreettisten tarpeiden olemassaoloon, eikä hänen olemiseensa omaisuutena muiden alapuolella. Tämä määritelmä käy yksiin hyvinvoinnin käsitteen kanssa, jonka mittapuuksi tarjoutuu ihmisluonne. Tshernyshevskij osoitti, että rikkauden porvarillinen käsite omistamisen epätasa-arvona on ristiriidassa järjen kanssa ja alistettu muille kuin järjen vaatimuksia vastaaville suhteille. Kapitalismin lait eivät ole ikuisia, vauriot tässä rakennelmassa ovat väistämättömiä, ja koska Tshernyshevsky antoi taloustieteelle tehtävän olla lääkkeenä talousprosessissa. Talousprosessin elementit ohjautuvat itse ihmisen toimesta ja ovat täysin historiallisten olosuhteiden vallan alla. Tuotannon menestyksen työläisille kuuluvan omaisuuden ehdoilla maan ja muiden tuotannontekijöiden suhteen Tshernyshevskij johti kahden tuotannontekijän suorituksesta: tuotanto-operaatioiden kehitysasteesta ja työn laadusta (tai näitä operaatioita suorittavan työntekijän laadusta). 06060401

    2. Tshernyshevskijlle kuuluvat aforismit, jotka liittyvät orjatyön toteuttamiseen teollisuudessa; "Kone ei siedä vierellään tottelemattomuutta; se ei siedä huolimattomuuden raskaita käsiä; se tarvitsee vapaan ihmisen." Tätä ajattelijaa kiinnostivat uudet työn kiihokkeet: Motivaatio omantunnontarkkaan työhön, ei ulkopulisessa tarkkailussa, joka ei edes voi seurata häntä, vaan omaan harkintaan." Syytä historialliseen prosessiin Tshernyshevskij etsi siitä, että ihmisissä on synnynnäinen taipumus ja halu tehdä työtä; tämän ominaisuuden ansiosta ihmisluonteet vähitellen muodostavat parhaan yhteisöllisen järjestyksen ja hyvinvoinnin. Ei-kapitalistisen evoluution tien tutkija näki itsenäisen pienen talonpoikaistalouden kehityksen muodossa, vaati kahden sektorin toteuttamista: yhteisöllisen kollektiivin ja yksityisen kapitalistisen; tunnusti, että Venäjä kulkee Lännen tietä (pian ehkä mekin joudumme kilpailun lain täydellisen vallan alle), ei kopioiden sokeasti länsieurooppalaista kehitystä, vaan pyrkien kiertämään kapitalismin terävät ristiriidat. 06060402

    3. Luettelen N.G. Tshernyshevskijn perustavaa laatua olevia taloustieteellisiä teoksia: "Maasta rikkauden alkulähteenä" (1854); "Maasta peräisin olevasta omaisuudesta" (1857); Slavofiilit ja yhteisökysymys" (1857); Näköaloja Poliittiseen taloustieteeseen J.S. Millin mukaan" (1860-1861) ja monia muita. 06060403

    4. Ensimmäinen venäjänkielinen käännös J.S. Millin Englannissa julkaistusta teoksesta ilmestyi liitteenä massoille Venäjällä tarkoitetussa aikakausilehdessä «Современник» (Aikalainen), jota todellisuudessa toimitti Tshernyshevskij. Käännöstään taloustutkija täydensi lisäyksillä ja huomautuksilla, jotka olivat yhtäpitäviä J.S. Millsin teoksen kanssa (kaikkiaan 100 painoarkkia). Tshernyshevskijn asiaa hoitavat santarmit hänen pidättämisestään 1862 lähtien sanoivat mielipiteenään tästä teoksesta: 06060404

    5. Englantilaisen tiedemiehen J.S. Millsin poliittisen taloustieteen käännös sisältää kokonaisen taloudellisten näkökohtien oppijärjestelmän, jota Tshernyshevskij julistaa erityiseen taisteluun omaisuudesta... - Johtopäätöstä Tshernyshevskijn taloudellisten kirjoitusten rikollisesta luonteesta seurasi lause: "Kirjoitusten tekijä on pääasiassa taloudellis-sosialistisisilla kirjoituksillaan selvästi osoittanut, että hän on ryhtynyt toimiin Venäjällä toimivan hallintojärjestelmän kumoamiseksi". 06060405


    FileTop o FileBottom

    A. Smithin vastustajat

    1. "Aikalaisessa" painoi omia taloustieteellisiä kirjoituksiaan nuori lehtimies V.A. Miljutin (1826-1855). Niissä tekijä tunnustaen A. Smithin historialliset ansiot, kuitenkin tuli johtopäätökseen, että vapaan kehityksen olosuhteissa toimiva teollisuus ylittää väestön voimavarat, eli maksukykyisen kysynnän, syntyy markkinoiden, pankkiliikkkeiden tukkeutuma, työläisille puute ja köyhyys. V.A. Miljutin vastusti suhtautumista työvoimaan pelkkänä tavarana, ylläpiti kiinteätä yhteyttä (suunnittelua) kansallisen teollisuuden kaikkien haarojen kanssa, suunnitteli niiden tasapainoa ja keskinäistä solidaarisuutta. Maatilojen suuromistuksen Miljutin ymmärsi hyvin tärkeäksi esteeksi Venäjän tuotantovoimien tulevalle käytölle, minkä takia tunnetut Gretsh ja Bulharin nimittivät hänen kirjoituksiaan epäjohdonmukaisiksi ja fantastisiksi sosialismin ehdotuksiksi. 06060501

    2. Eräs eurooppalainen tiedemies, joka vaikutti myös venäläiseen kansalaismielipiteeseen 1860-luvulla, oli J. Ch. Sismondi (1773-1842), A. Smithin vastustaja, jonka kriittinen näkemys taloustieteestä johti krematistiikkaan, keinoihin rikastumisen menetelmistä, jotka eivät riittävästi kiinnittäneet huomiota siihen, miten tulee hyödyntää yleistä hyvinvointia ja onnea. Ortodoksisen koulun opeista kumpuava käytännön järjestelmä ei pyrkinyt vain siihen, että rikkaista tehtäisiin vielä rikkaampia, vaan myös siihen, että köyhistä tehtiin vieläkin riippuvaisempia ja köyhempiä. Sismondi halusi suunnata yleistä huomiota kysymykseen kansallisvarallisuuden jakamisesta, kysymykseen, joka 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla ei vain Venäjällä, vaan myös muualla muuttui yhä kiistellymmäksi. Sismondi ei suositellut mitään sosialistista järjestelyä, vaan tiedosti, että sellaista lääkettä jota voitaisiin oikeudenmukaisesti soveltaa käytäntöön. Sen sijaan Tshernyshevskij ja joukko muita ekonomisteja Venäjällä liittyen Sismondin näkemykseen valtiosta voimana jonka tulee huoloehtia ei vain järjestyksen ja rauhan ylläpitämisestä, vaan myös hyvinvoinnin yhteisen jakamisesta mahdollisuuksien mukaan kaikille yhteiskuntaluokille. 06060502

    3. Toinen A. Smithin systeemin vastustajista oli saksalainen ekonomisti F. List (198-1846). Hänen pääteoksensa nimeltään "Näkemyksiä poliittisesta taloustieteestä" julkaistiin "Maatalouden aikakausilehdessä" (№10, 1856). Protestoiden uusinta poliittisen taloustieteen kosmopoliittisuutta vastaan F. List nosti etualalle kansantalouden periaatteet ja esitti idean, että jokaisella kansakunnalla on omat keinonsa saavuttaa omat tavoitteensa ja nämä keinot ovat sopusoinnussa ympäristöolosuhteiden kanssa ja vastaavat elinympäristön olosuhteita ja kansakunnan taloudellisen kulttuurin tasoa. Yksinkertainen yksityisten intressien taistelu ei koskaan rakenna hyvin organisoitua työympäristöä: Freiheit ist keine Losung (Pelkkä vapaus ei ole ratkaisu). Syntyi uusi aksioma: yhteiskunnan taloudelliselle uudelleenorganisoinnille on välttämätöntä universaalinen, ei vain materiaalinen, vaan myös hengellinen, siveellinen uudistus. Teollinen käänne, joka oli tapahtumassa Euroopassa ja Venäjällä ei ollut erillinen tosiasia, se muodosti osan siitä erityisestä elämäntaidosta, se muodosti osan siitä mikä oli muuttamassa elinympäristöä, ihmisen käyttäytymisetä ja taloudellista kulttuuria, jonka keinoksi tästä lähin suositellaan suuntautumista yhden ja suuren tavoitteen saavuttamiseen - ihmiskunnan kehityksen turvaamiseen. 06060503

    4. Tätä tavoitetta kannattamaan erityisellä kiivaudella nousi N.G. Tshernyshevskij: 06060504

    5. "Kuinka hyvänsä suurella painolla, jota sota pienentää vähentäen kansakunnan materiaalista pääomaa, mutta niitä menetyksiä, jotka koituvat moraaliselle pääomalle on pidettävä vieläkin suurempina. Kaiken hyvinvoinnin välttämätön ehto on rakkaus työn tekemiseen ja tottumus säästeliäisyyteen. Niitä ovat luottamus laillisuuteen, lain voimaan pelkän voimankäytön asemesta. Sota on tämän järjestyksen tuhoaika, se tappaa rakkauden työn tekemiseen, ottaa pois oikeuden käyttää hyväksi työn ja taloudenpidon hedelmiä.[59; 175]. 06060505

    6. Tshernyshevskij erotti aineellisesta pääomasta, joka oli olemassa rakennuksina, koneina, luottoasiakirjoina ja rahana, moraalisen (henkisen) pääoman, joka sisältyy työntekijän olemukseen; tämä tärkeä kansallinen pääoma on moraalisten voimien varasto ja henkinen kehitysaste kansassa. Ollen maan yhteisöllisen käytön kannattaja Venäjällä, Tshernyshevskij synnytti lehdistössä vastarintaa, joka oli vakuuttunut että maaseudun asukas joka oli tottunut tottelemaan asioissaan yhteisöä, kadottaa itsenäisyytensä, menettää yksilöllisyytensä, persoonallisuutensa, aloitteellisuutensa, yritteliäisyytensä. Päinvastoin, nimenomaan yhteisyys vahvistaa heidän moraalista ja henkistä voimaansa, rohkaisee heidän tahtoaan. Tällaiset ovat historian ja yhteiskuntatieteiden johtopäätökset. Venäjän kansa, alleviivasi Tshernyshevskij, tunsi nämä perustotuudet jokapäiväisen kokemuksensa kautta ja ilmaisi niitä sananparsissaan: yksi sotilas ei tee armeijaa; yksi järki on hyvä, mutta kaksi vielä parempi; ihmisessä on kuolemakin kaunis. 06060506

    7. Puolustaen yhteisöllistä maanomistusta Tshernyshevskij asetti sen valtion turvaamaksi ja suojelukseen, valtion toimittaessa pääpontimen tehtävää kaikissa uudistusprojekteissa. Käsitystä valtiosta yhteiskunnallisen kehityksen tekijänä Tshernyshevskij ei tietenkään yhdistänyt itsevaltiaaseen valtion byrokratiaan. Valtion epäonnistumiset vuoden 1861 uudistuksessa Tshernyshevskij näki ennen muuta siinä, että niihin ryhdyttiin ilman yhteiskunnan ja kansan aktiivista osallistumista. Valtio otti hallintaansa postin, lennättimen, liikenteen, puolustusteollisuuden, mutta myös metalliteollisuuden, kaivosteollisuuden, öljyteollisuuden ja jopa maataloustuotannon, josta 40% tuotantopinta-alasta kuului valtiolle, ja eräissä maakunnissa tämä osuus oli jopa 80-99%. 06060507

    8. Kansan historian Tshernyshevskij esitti ei niinkään taisteluna abstrakteja federalismia ja keskusjotoisuutta vastaan kuin välttämättömyytenä Venäjän kallisarvoisen valtiokoneiston säilyttämiseksi, jota vain tulee muuttaa ja käyttää uusien tavoitteiden saavuttamiseksi. 06060508

    9. Varsinaisesti kapitalistinen tehdastyyppi jatkoi kehittymistään valtion vahvasti tukemana. Tehtaiden lukumäärä vuodesta 1850 vuoteen 1887 kaksinkertaistui ja oli silloin 21098, ja niiden vuosituotannon määrä kasvoi 6-kertaiseksi ja sen arvo oli 990 milj ruplaa [60; 183]. 06060509

    10. P.N. Miljukovin mukaan vaihdantatalous voi talonpoikasireformin jälkeen juhlia lopullista voittoa luontaistaloudesta. Joka vuosi Venäjä enemmän ja enemmän voimistui uudella talouselämän tasolla, jolla teollistumien oli väistämätön sisäisen kehityksen tulos. 06060510


    FileTop o FileBottom

    Työväenluokan elinolosuhteet

    1. Sisäisen kehityksen prosessi on heijastunut Venäjän taloudellisen ajattelun historiassa. Ensimmäinen reformin jälkeinen sellainen tapahtuma on ollut N Flerodskijn teos (В.В. Берви- 1829-1918) «Положение рабочего класса в России» (Työväenluokan asema Venäjällä; 1869). Tekijä huomautti siinä rohkeasti: 06060601

    2. "Meidän vanhat verenimijämme eivät olleet tyhmiä, he ottivat itselleen Venäjän parhaita osia: kuvernementeista, yhä tunnetummista teollisuutensa ja maaperänsä viljavuuden ansiosta, Vladimirov, Moskova, Nizhnij Novgorod, Jaroslavl, Orlov, Rjazan, Saratov, Simbir kuuluvat niihin, joissa on yhä enemmän kartanomuotoista maatilanomistusta; kaikissa niissä yli puolet väestöstä elää yksityisellä maalla, Simbirin kuvernementissa jopa 82%. Karuilla pohjoisilla uralintakaisilla alueilla Arkangelissa, Vologdassa, Aunuksessa, ja Permissä hiekkaisilla littoraaliaroilla ei ole juuri ollenkaan yksityisiä maaomaisuuksia, ja juuri nämä alueet on annettu onnettoman venäläisen maanviljelijän kiistattomaan hallintaan; mutta sielläkään häntä ei jätetty rauhaan vuokramaksuilta. 06060602

    3. K. Marks suuresti arvosti tätä teosta, tutustui siihen käsikirjoituksena ja opiskeli siitä venäjän kieltä: "Tämä on ensimmäinen teos, jossa kerrotaan totuus Venäjän taloudellisesta tilanteesta, kirjoitti Marx. - Tämä ihminen on päättäväinen niin sanotun venäläisen optimismin vihollinen. Minulla ei koskaan ole ollut sateenkaarenvärisiä edustajia tässä kommunistisessa Eldoradossa, mutta Flerovskij ylittää kaikki odotukset. Todella ihmeellistä ja joka suhteessa osoituksena jostakin aukosta on se että tällainen teos on voitu julkaista Pietarissa" [59; 178]. 06060603

    4. Marxin huomautus kommunistisesta Eldoradosta tarkoitti ennen muuta N.K. Mihailovskia, joka Marsin mielestä valmistautui muuttamaan hänen 'Pääomansa' katsaukseksi kapitalismin alkuperästä Länsi-Euroopassa, historiallis-filosofisen teorian maailman yleisestä kehityksestä, teorian, joka kohtalokkaasti koski kaikkia kansoja, riippumatta historiallisista olosuhteista, joissa ne olivat... Sellaisen käsityksen toiminnastaan Marx katsoi kunniattomaksi itseään kohtaan. 06060604

    5. Työväenluokalla Flerovskij tarkoitti työläisiä ja talonpoikia, artisaaneja ja käsityöläisiä, sanalla sanoen kaikkia fyysisen työn tekijöitä sen ajan Venäjällä. Ollen työntekijöiden ja vuokranantajien välisten yhdistysten muodostamisen kannattaja, Flerovskij kääntyy kirjassaan länsimaisen lukijan puoleen: 06060605

    6. "On ihme, että Länsi-Euroopan sosialistit pärskivät kuin kalat jäällä työväenluokan kysymyksessä, eivät ole ymmärtäneet, että on korkeimman asteen epäoikeudenmukaisuus, että ne jotka ovat saaneet aikaan työn ja pääoman, ovat olleet pääoman omaisuutta. He ovat yrittäneet ja yrittävät saavuttaa tavoitteensa lakkoilun kautta, aiheuttavat tällä työläisille lukemattomia kärsimyksiä ja vahinkoa, pitävät joskus kokonaista valtakuntaa tarpeettomassa vellonnassa. Eikö olisi parempi, että toimittaisiin puhtaasti? Työläisillä on asioiden kulkuun yhtäläinen vaikutus kuin kapitalisteillakin... Tulot, tehtaat, pääoma, on sen aikaansaamaa, yhtä tuttua heille kuin toisille. He saavat korkoa palkkioksi riskistä, työläiset saavat mitä jää jäljelle". 06060606

    7. Tällaista kansankapitalismia ehdotti Flerovskij tärisyttävällä näkemyksensä kirkkaudella: 06060607

    8. "Jos puhutaan sopimuksista työläisten ja kapitalistien välillä, jotka ovat syntyneet vapaaehtoisesti yhteisymmärryksessä, niin tämä ei ole muuta kuin ilmaisukeino. Työläiset suostuvat kapitalistien ehtoihin yhtä vapaaehtoisesti kuin Venetsia ja Lombardia, kun ne vapaaehtoisesti sopivat liittymisestä Itävallan keisarikuntaan. Työläisen alistuminen kapitalistin ehtoihin on samanlainen luonnonilmiö kuin valloitetun maan alistuminen valloittajan ehtoihin". Flerovskij oletti, että työläisten ja kapitalistien suhteet syntyivät vihamielisyydestä vapain perustein vain silloin kun kapitalistit tyytyvät siihen mitä heille kuuluu. 06060608

    9. Syntyneenä kaikkein synkimpään aikaan Nikolain hallituskaudella Flerovskij oli sitä mieltä, että hallituksen politiikka muutti koko Venäjän kansaa, alkaen jalosukuisista ja päättyen paimeniin, roistoista ja varkaista, kaikkien yhteiskuntaluokkien kesken vallankäyttö synnytti keskinäistä vihaa ja keskinäistä halveksuntaa. Viroissa olevat ja rikkaat varkaat vihasivat älykkäitä ihmisiä siksi että he pyrkivät olemaan kunniallisia; he eivät voineet ymmärtää, että älykäs ja rehellinen ihminen pakostakin halveksi heitä heidän likaisten käsiensä tähden, ja se loukkasi heidän ylpeyttään. Olla tekemisissä heidän kanssaan, oli kirjailijan mielestä erittäin epämiellyttävää, he yrittivät väistämättä tehdä itseään ympäröivistä samanlaisia kuin he olivat itse. 06060609

    10. 1868 Moskovassa perustettiin venäläisten kapitalistien yhdistys, joka ilmaisi toiveensa saada ostaa valtiolta Nikolajevin rautatien. Eräs yrittäjä, A.I. Koshelev, valtuuskunnan jäsen, luonnehti tapoja, jotka vallitsivat siihen aikaan Pietarin virastoissa: 06060610

    11. Lahjonta, henkilökohtaiset rahastukset, laillisten keinojen sivuuttaminen ja muu meni Pietarissa äärimmäisyyksiin. Kaikki oli mahdollista saavuttaa, ja samalla laillisen ja oikeudenmukaisen asemesta laillisesti kieltäytyä. Korkeimman hallinnon moraalittomuus, tunnottomuus ja järjettömyys olivat iskostuneet syvälle väestöön ja kuvernementtihallinnon virkamiesten mieliin. [65; 169-170]. 06060611

    12. Korkeimman hallinnon korruptio ja lahjonta muodostivat reforminjälkeisen kauden neuvottelijoiden psykologian ja moraalin. I.A. Vyshnegradskij (1831-1895) on sanonut aseista riisuvalla tavalla: Valtio on sitä varten olemassa, että se varastaa heiltä. Kuka nyt ei varastaisi? [65; 171]. Aikansa instrumentteja (petos, lahjonta, lahjusten vastaanotto) oli tarpeen käyttää parhaidenkin yritysten Venäjällä. 06060612

    13. Aleksanteri II Flerovskij piti vapauttajana joka otti talonpojilta paljon enemmän kuin antoi aatelisille: Tsaari talonpoikien vapauttaja ja talonpoikien ryöstäjä - kas siinä hänen nimensä. 06060613


    FileTop o FileBottom

    Zemstvon kohtalo Venäjällä

    1. Flerovskij oli yhtä mieltä myös sen määritelmän kanssa joka määritteli maaseutuyhteisön, zemstvon laitokseksi joka paransi sairaaloiden varustusta, jonka M.E. Saltykov-Shtshedrin esitti eräässä satiireistaan. Vaikka nimenomaan zemstvon hallintoelimissä, jotka luotiin 1864, kantoi hedelmää Venäjän yhteiskunnallisten voimien pyrkimys itsenäisyyteen. Zemstvo virastot syntyivät vapaiden vaalien perusteella kolmen valitsijaryhmän toimesta. Zemstvon elimet nauttivat merkittävää riippumattomuutta valtion suhteen. Vain kuvernööri voi antaa veto äänen Zemstvon kokouksessa, Senaatti päätti. 06060701

    2. Istuntojen julkisuus, zemstvon kokousten sananvapaus antoi odottaa, että Venäjällä alkaa perustuslaillinen elämä itsehallinnon pohjalta. Ja vaikka zemstvon tehtävä oli huolehtia vain taloudellisista kysymyksistä ja päättää paikallisista sosiaalisen hyvinvoinnin ongelmista, jo 1865 Pietarin kuvernementin zemstvon kokous määräsi yksimielisesti että hallituksen puoleen käännyttiin zemstvon keskushallinnon eli Duuman nimissä. 06060702

    3. 1881 maaliskuun 11 Aleksanteri II hyväksyi projektin, jonka oli valmistellut niiden ehdotuksesta, jotka valmistelivat 1861 helmikuun 19 päivän vapautuslakeja. Kaksi tuntia myöhemmin hän joutui terrorismin uhriksi. 06060703

    4. Mutta viikon kuluttua uusi keisari Aleksanteri III (1845-1894) K.P. Pobonostsevin aloitteesta ottaa esille uudelleen ja olennaisilta osin toteuttaa koko isänsä määräämän vapaamielisen yksinvaltiuden järjestelmän: zemstvo, kaupunkien duumat, uuden lakikokoelman ja lehdistön vapauden. 06060704

    5. Mitä tulee talouteen, niin 1891 Aleksanteri III Venäjä aloittaa Suuren Siperian tien rakentamisen, samoin silloin hyväksyttiin protektionistinen ja suojeleva tullitariffi, sitten - Tullilaki. Sakoista kurin ylläpitämiseksi muodostettiin erillinen rahasto ja siitä suoritettiin maksuja vain työntekijöiden tarpeisiin. Työntekijää rangaistiin rötöksistä mutta myös johtaja voi langeta hairahdukseen viivästämällä palkanmaksua. Aleksanteri III rajoitti erityislailla työpäivän pituutta. Vuonna 1908 työpäivää pidennettiin uudelleen samalla kun hintoja alennettiin 15 %. 06060705


    FileTop o FileBottom

    Uusimpia kansallisen tason yrittäjiä

    05 Prev chapter
    07 Next chapter

    1. Eräiden tulosten perusteella voimme todeta, että huolimatta sodista ja kriiseistä, teollisuuden kehitysvauhti Venäjällä oli hämmästyttävä 1800-luulla. Tehtaisen määrä (lukuun ottamatta pientä ja vähittäistuotantoa) kasvoi: oli 2423 vuonna 1801, ja 31173 vuonna 1881 (13 kertaiseksi), työntekijöiden määrä 95 tuhannesta 771 tuhanteen (8 kertaiseksi). Nopeasti ja kaikkialla eteni mekanisatio. Kun 1860 mekaanisen laitteiston arvo oli 100 milj ruplaa, niin kymmenen vuoden kuluttua se oli jo 350 milj ruplaa. 06070001


    FileTop o FileBottom

    Veljesvihan liittoja

    1. Teollisuuden käänne maaorjuuden lopettamisen jälkeen alkoi saada kapitalistisia muotoja. 1800-luvun loppuun mennessä absoluuttisen volyymin mukaan oli Venäjän teollisuustuotanto viidennellä sijalla maailman johtavien teollisuusmaiden joukossa [65; 53]. Pääosaa näytteli tekstiiliteollisuus, jonka osuus oli puolet teollisuustuotannon arvosta. Sen jälkeen seurasi elintarviketuotanto (myllyteollisuus, sokeriteollisuus, meijeriteollisuus, viinankeitto, ja tupakkateollisuus), sitten kaivannaisteollisuus ja metalliteollisuus rautatiekiskojen ja kuljetusvälineiden tuotanto. 06070101

    2. Jopa pienteollisuus siirtyi yksinkertaisesta tavaratuotannosta osuustoimintaan ja tuottajien kesken syntyi työnjakoa, syntyi tehdastyyppistä tuotantoa. Kehittynyttä teollista kapitalismia edusti osakeyhtiömuotoinen yrittäjyys, yhteisyritykset, joiden syntymisen (kuten myös arttelimuotoisten työyhteisöjen, korporaatioiden) eräs F.M. Dostojevskijn arvostelija katsoi veljesvihan liitoksi, joka ei perustunut vapauteen vaan pelkoon olemassaolon puolesta, voiton, edun, hyödyn tavoitteluun vaikka läheisen kustannuksella. 06070102

    3. Uusia vapaan yrittäjyyden muotoja otettiin vastaan epäluuloisesti 06070103

    4. "Mitä ovat sellaiset 'libertit'? - kysyi F.M. Dostojevskij (1821-1881) Pariisin ja Lontoon matkansa jälkeen ja vastasi: Vapautta. Mikä vapaus? Ainutlaatuinen vapaus kaikkien tehdä mitä haluavat lakien puitteissa. Milloin voidaan tehdä mitä hyvänsä? Kun sinulla on miljoona. Annetaanko jokaiselle vapaus miljoonalla? Mikä on ihminen ilman miljoonaa? Ihminen ilman miljoonaa ei ole se, joka tekee mitä hyvänsä, vaan se jolle tehdään mitä hyvänsä". Kirjailija järkeili vahvasti, että "rahalla ei kaikkea saa ostetuksi... Ihmiset ovat jopa kalliimpia kuin raha. Ihmisiä et millään markkinoilla osta etkä millään rahalla, koska eivät ole myytävinä eivätkä ostettavissa, vaan syntyvät vain vuosisatojen kuluessa." 06070104

    5. Kuitenkin 1870-luvun puolivälissä Dostojevskij huomauttaa "Kirjailijan päiväkirjassaan": 06070105

    6. Kansan keskuudessa alkoi jokin ennenkuulumaton ideoiden taistelu ja materiaalin kaikkinainen palvonta". Materialismiksi venäläinen klassikko nimitti kansan taipumusta rahan perään, kultaisen pussin hallinnan allle. "Tätä vastenmielisempi ei mikään ajatus voi olla, sanoi kirjailija. Ja se tunkeutuu vähitellen kaikkialle. Kansaa ei mikään voi suojella sellaisilta ajatuksilta, ei mikään valistus, ei vähäisinkään vastakkaisten ajatusten saarnaaminen" [59; 187]. 06070106

    7. Veljeyden tiloista taloudellisen hyödyn kannalta yhtä kirjailijan ehdotuksista ei toteutettu: petrashevskien piiri joutui vankilaan ja tuotiin torille säkki päässä, toisin sanoen hirtettiin. 06070107


    FileTop o FileBottom

    Prohorovin kolmiyhteinen katkeruus

    1. Suunnilleen noihin aikoihin havaittiin myös aivan muunlaisia asioita. 06070201

    2. "Minä jatkuvasti toivoin pyrkimystä isänmaan parhaaksi joka suhteessa". - lausuu Timofei Prohorov pojalleen (?-1852). erään Venäjän suurimmista teollisuuslaitoksista omistajan seuraaja, isänmaan ystävä perustaessaan Treh gorahissa tehtaalleen Venäjän ensimmäisen teknisen koulun, mutta myös Venäjän ensimmäisen kansanteatterin. "Pitäähän kauppiaiden lapsille opettaa jatkuvaa työntekoa, säästeliäisyyttä, jota elämässä tarvitaan, mielenrikkautta, mutta ilman vähintäkään kerskailua ja kateutta, tyyneyttä tappion hetkellä, mutta ei välinpitämättömyyttä tappiosta, omastatunnosta ja nimen kunniasta, huolehdimme tapakulttuurista ja asiallisuudesta, pitkäjänteisyydestä kutsumuksessa. Ilman opintoja meidän venäläisten ei ole menemistä kilpailuun ulkomaisten kauppiaiden kanssa" - hän kirjoitti Hampurista veljilleen. T.V. Prohorovin veljet avasivat ensimmäisinä Moskovassa tehtaallaan sairastuvan työntekijöilleen ja turvakodin eläkeläisilleen. Todellisuudessa koko tuotantoa johtava J.V. Prohorov oli vakuuttunut: "Nyt meidän venäläisten täytyy kaikin voimin pyrkiä valistukseen ja tieteeseen, ei niitä kaihtaa. Muuten lokaan vaivumme. Venäläinen viisaus ei missään häviä ulkomaiselle, sitä täytyy vain kouluttaa." Jakovin Kuznetskin sillan juuressa Moskovassa avaama vähittäiskauppa "Venäjän tuotteita" käytti mainoslausetta: "Valmista hyvin, myy halvemmalla, nopeammin rikastut". Seuraajansa Jakov Vasiljevitsh halusi nähdä "perusisäntinä, joilla on hyvät ja laajat tiedot" [73; 84-86]. 06070202


    FileTop o FileBottom

    Rautatiekuninkaat

    1. Miljoonat Venäjän kansalaiset olivat löytöretkikuumeen vallassa 1860- ja 1870-luvuilla. Sen aiheutti nopea rautatieyhtiöiden perustaminen ja rautateiden rakentaminen, missä ulkomainen pääoma oli käytössä ym. Maan yksityisrautatien historia johtaa alkunsa Tsarskoe selo linjan avaamiseen (1837), Varsovan-Wienin (1838) ja Nikolajevskin rautatiehen (1842), jotka rakennettiin yksityisyrittäjyyden pohjalta. 06070201

    2. Vain vuosina 1861-1873 perustettiin yli viisikymmentä rautatieyhtiötä, joiden pääoma oli lähes 700 milj. ruplaa, plus 15 höyrylaivayhtiötä. Luottojärjestelmä, luottoja ja etuuksia, jotka liittyivät näiden yhtiöiden toimintaan, täydensi se että yrittäjille annettiin melkein täysi vapaus rakentamiensa linjojen varustamisessa ja hyväksikäytössä. 06070202

    3. Rautatierakentamisen nopea tempo näytteli tärkeätä osaa yhtenäisten kotimaanmarkkinoiden kehityksessä. Kun 1861 Venäjällä oli 1500 km rautateitä, niin 1871 rautateiden yhteispituus oli 10000 km, seuraavan kymmenvuotiskauden aikana niitä rakennettiin 12000 km. Vuodessa rakennettiin 1200-3000 km rautatietä; Vuoteen 1901 mennessä Venäjän rautatieverkko ylitti 56 tuhatta virstaa (tähän aikaan mennessä, muistutan, valtio oli jo rakentanut suuren osan Siperian halki kulkevasta linjasta, Permin-Kotlarin linjasta, tiestä Keski-Aasiassa ja Transkaukaasiassa). Siperian valtaväylän varustamisella oli valtaisa vaikutus kansainväliseen yhteisöön; tätä tapahtumaa voidaan verrata Amerikan löytymiseen ja Suezin kanavan rakentamiseen. Vuoden 1869 kaikilla valtion tilauksilla oli mitä suurin merkitys sillä, että kaikki rautateiden tilaukset vaikeuksista huolimatta toteutettiin kotimaassa. Jo Siperian radan rakennusvaiheessa Valtiovarainministeriö antoi vuodessa 2000 lisenssiä mineraalivarojen esiin kaivamiseksi. 06070203

    4. Mutta Venäjän mittakaava ei ollut yhteismitallinen Venäjän rautatieverkon nopean kehityksen kanssa: tuhatta neliökilometriä maata kohti meillä oli 10 km rautatietä, Yhdysvalloissa 37 km, Ranskassa 87 km, Englannissa 117 km, Belgiassa 245 km. 06070204

    5. Rautateiden rakentaminen virkisti siihen liittyvien tuotannonalojen kehitystä, sillä oli kerrannaisvaikutuksia, levittäen uusia taloudellisia suhteita valtakunnan alueella. Rautatiet lisäsivät väestön liikkuvuutta, kaupunkien ja kaupunkiväestön kasvua, mahdollistivat merkittävän sisämarkkinoiden kasvun. Huolimatta merkittävistä rakennuskustannuksista, ne tuottivat voittoa. Virstan puhdas tuotto oli Venäjän rautatieverkossa esim vuonna 1896 4,6 % kaikista pääomansijoituksista, Saksassa 6%, Englannissa 3,9%, Yhdysvalloissa 3,5%. 06070205

    47. Mitali, joka lyötiin Tsarskoe selon rautatien rakentamisen kunniaksi (1837).

    6. Myrskyisä rautatierakentaminen 1860- ja 1870-luvuilla vaati nopeata kiskojen tuotannon lisäämistä. Britannian alamainen John Huge (1814-1889) sai hallitukselta toimiluvan joka mahdollisti kiskotuotannossa käytettävän raudan tuotantolaitoksen Donbassissa, jossa 1869 metallitehtaan rinnalla tuotettiin 1,5 milj puutaa kiskoja vuodessa, syntyi Juzovkin kaupunki, nykyinen Donetsk. Vuoteen 1900 Venäjän eteläosassa toimi 25 yritystä mustan metallin tuotannossa, ne tuottivat raakarautaa, terästä ja rautaa kaksi kertaa enemmän kuin Ural [65; 66]. 06070207

    7. Sen jälkeen kun hallitus oli kieltänyt veturien ostamisen ulkomailta, alettiin rohkaista yksityisiä ihmisiä, jotka tuottivat kotimaisia vetureita. Ensimmäisten vapaaehtoisten yrittäjien joukossa oli Sergei Ivanovitsh Maltsev (1801-1893), lasi- ja kristalliteollisuuden perustajan, Maltsevin imperiumin perustajan V.V. Maltsevin, Pietari I ajan V.V. Maltsevin pojanpoika, jolla oli kolmen kuvernementin, Kalugin, Brjanskin ja Orlovskin yhtymäkohdassa 2000 neliövirstaa käsittävä tuotantolaitos, jonka tuotannossa työskenteli yli 100000 henkilöä. S.I. Maltsev, johtaen perustamaansa talousaluetta viidenkymmenen vuoden ajan, jo maaorjuuden aikana sovelsi kahdeksantuntista työpäivää raskaissa töissä, rakensi työläisille 3-4 huoneen taloja puutarhapalstoineen, joita myytiin vähittäismaksulla, antoi metsän maksutta käyttöön. Maltsevin teollisuusalueella toimi 22 tehdasta, joista yksi alkoi tuottaa maatalouskoneita. 06070208

    8. Puheessaan uuden tehtaan osakkeenomistajille, S.I. Maltsev tunnusti: "Maatalouskoneiden tuotanto kohtaa vaarallisia kilpailijoita ulkomaisten joukossa, joilla on Venäjällä runsaat varastot ilman tullimaksuja tuotuja erinomaisia koneita. Meidän tehtävämme uusina alalla vaatii työtä ja uhrauksia, mutta olen vakuuttunut, että venäläiset koneet palvelevat venäläisen maatalouden kehitystä. Maltsevin tehtaille ei ole enää uutta tehdä uhrauksia sen hyväksi, että maallemme saadaan uutta tuotanto ja kehitystä". S.I. Maltsev oli isänmaallisesti asennoitunut, kuten myös ihmiset jotka häntä ympäröivät, eivät vain taskujansa ajatelleet. Osakkeenomistajille oli villiä, että uudet ihmiset johtivat ja isännöivät venäläisessä teollisuudessa"[73; 128-129]. 06070209

    9. Venäläinen tiedemies P.P. Melnikov (1804-1880), joka osallistui Pietari-Moskova rautatien suunnitteluun ja rakentamiseen, kirjoitti yrittäjä S.I. Maltsevista: "Melkein kaiken tuotannon historia Venäjällä liittyy Sergej Ivanovitsh Maltsevin nimeen... Vaikka Pariisiin voitaisiin hänelle muistomerkki tulevia sukupolvia varten pystyttää." 06070210

    10. Rautatievaunut 1870-luvun alusta lähtien tuottaa Sormovskin tehdas, perustettu 1849. Tänä kautena syntyy Osakeyhtiö joka tuottaa Brjanskin kiskorautaa, raakarautaa ja mekaniikkaa (yhtiömiehet P.I. Gubonin ja V.I. Golubev). 06070211

    11. Veturi ja vaunutuotannon nousun myötä saavat vauhtia myös 1801 Putilovskijn tehdas Pietarissa, joka melkein kokonaan tuhoutui vuoden 1824 tulvassa, ja hallittuaan olemassaolonsa vararikon partaalla. Saatuaan vuoden 1868 alussa tilauksen valtiolta, 2800000 puutaa kiskoja, hinta 1 rupla 80 kopeekkaa puuta., tehdas kahdeksantoista päivän kuluttua alkaa tuottaa kiskoja. Vuonna 1870 teollisuuden ensimmäisessä yleisvenäläisessä kokouksessa Putilovin paviljonki pani esille tuotantoaan ja sitä pidettiin yhtenä näyttelyn parhaista, joka kuvasi Venäjän vapautumista ulkomaisesta riippuvuudesta. Sen aikainen tehtaan isäntä N.I. Putilov kaikille yllätykseksi omisti puheensa venäjän työläiselle, muistuttaen, kuinka Turkin sodan aikana tehdas järjesti tykkien höyrykäyttöiset veneet ja korvetit. "Kolmessa kuukaudessa nämä eiliset työttömät kehrääjät rakensivat kolmisenkymmentä höyryalusta ja kehrääjinä toimivat niiden koneenkäyttäjinä. Eikö tämä tosiasia osoita Venäjän kansan kykyä tehdastuotantoon ja eikö kannata viedä sitä Venäjän teollisuustuotannon historian lehdille?" Isäntä muistutti myös kiskorautatehtaan tuotannosta: "Kuvernementista kuului huuto - vapaaseen matkustamiseen rautateillä ja postin mukana. Muutaman päivän kuluttua tuli puolitoistatuhatta henkeä. Tehtiin luettelo: kuka ryhtyi valssaajaksi, kuka vasaramieheksi, kuka prässääjäksi kuka mihinkin tehtävään. Kahdeksantoista päivän kuluttua alkoi kiskojen tuotanto viisituhatta puutaa vuorokaudessa. Olkaa hyvät! Eikö tämä osoita Venäjän kansan kykyä tehdastyöhön?..." Ja hän nosti maljan "venäläisen ihmisen terveydeksi ja erityisesti nuorille savun tuhrimille tämän tehtaan työntekijöille" [73; 144-146]. 06070212

    12. Vuodesta 1863 on toiminut Kolomnan tehdas (omistajat veljekset A.E. ja G.E. Strube ja moskovalainen kauppias A.I. Lessing), josta on tullut suurin veturien tuottaja Venäjän rautateille. 1800-luvun loppuun mennessä ne olivat veturien tuotannossa 8., vaunujen 13. sijalla tuottaen 45% koko Venäjän koneteollisuuden tuotannosta [65; 70]. Pystyttivät myös veturitehtaita. Vuoteen 1869 mennessä Venäjällä oli tuotettu 217 veturia, ja ulkomailta tilattu yli tuhat, 40 vuotta myöhemmin Kolomnaan, Ljudinoveen, Pietariin ja muualle perustettujen yksityisten tehtaiden ollessa toiminnassa vuonna 1908 venäläisissä tehtaissa oli tuotettu 565 veturia. Tämä oli kotimaisten veturitehtaiden vuosituotannon määrä. Kotimaiset veturit ja vaunutuotanto tyydyttivät yli 3/4 rautateiden liikkuvan kaluston tarpeista. 06070213


    FileTop o FileBottom

    Maantiet ja vesitiet

    1. Myös maanteiden surkea tilanne korjautui: Vuonna 1904 niiden yhteispituus oli 16,5 tuhatta virstaa; tämä oli kolmannes saarivaltakunta Englannin valtateiden pituudesta ja 1/20 Ranskan maanteiden pituudesta. 06070301

    2. Mitä tulee jokien höyrylaivaliikenteeseen, sen perustamisesta Venäjälle huolehti pietarilainen tehtailija Charles Byrd, joka 1815 asennettuaan Wattin koneen yksinkertaiseen Tihvinkaan, muutamien kokeilujen jälkeen aloitti höyrylaivaliikenteen Neva-joella. Vuonna 1847 kaikilla Volgan altaan joilla ui 12 höyrylaivaa, ja vuodesta 1860 alkaen niitä oli 2099, mukaan lukien noin kymmenen kaksikerroksista, niin sanotun amerikkalaisen järjestelmän mukaista matkustajalaivaa. Mutta lähes 9000 jokialusta Venäjän joilla 1900-luvun alkuun mennessä kulki ilman purjeita: proomuja, veneitä, Berliini-tyyppisiä husaaneja, beljaneja ym. 1900-luvun alku merkitsi Volgalla höyrylaivojen ilmestymistä kuvaan, laivojen, jotka kulkivat sisäpolttoon perustuvilla moottoreilla (Nobelin veljesten tunnetun yrityksen toimesta). Samanlainen tilanne oli Nevan, Pohjois-Väinän, Dneprin, Obin, Amurin altaissa ja keisarikunnan monilla joilla Petshorasta ja Mezenistä Amu-Darjaan ja Kuryyn saakka. 06070302


    FileTop o FileBottom

    Kevytteollisuus ja elintarviketeollisuus

    1. Teollisuuden vallankumous maaorjuuden poistamisen jälkeen tarttui moniin talouden alueisiin, jotka eivät liittyneet rautateiden rakentamiseen - tekstiiliteollisuutta, sokeriteollisuutta, paperiteollisuutta, lasiteollisuutta, keramiikkateollisuutta. Maailmanlaajuista tunnustusta saa venäläinen Kuznetsovin porsliini, ranskalaista alkuperää olevan moskovalaisen Henri Brokarin hajuvesituotanto, I.V. Gusevin tupakkatehdas, I.E. Lipskoin olutpanimo, pietarilainen P.I. Ratnerin sähkötarvikeyhtiö. Kaikkialla maailmassa tunnetuksi tulevat Euroopan suurin (karman Rossii - Venäjän tasku) markkinatapahtuma Nizhny Novgorodissa, jonka johdossa on S.T. Morozovin (1862-1905) markkinakomitea, "Peter Arsentjevitsh Smirnovin Yhtiö" ja sen tuotanto: votka jonka pullossa on etiketti "Smirnovka". Eurooppaan ilmestyy krimiläisen viinitehtaan L.S. Golitsynin tuotanto Uudessa Maailmassa. Eurooppalaisissa näyttelyissä korkeita palkintosijoja ja mitaleita saavuttavat P.I. Haritonenkon sokerituotteet, Ja.I. Kelberin automaattisen myllyn tuotteet, venäläinen A.I. Nissenin silkki, G.G. Adelhanovin viitat ja huput, pietarilaisen kauppias F.F. Subbotinin kemialliset puhdistusaineet, kaikkia mainitsematta. 06070401

    48. I.D. Sytin

    FileTop o FileBottom

    Sytinin kirja

    1. Lähes kolmekymmentä mitalia ja diplomia sisälsi venäläisen kirjankustantajan ja valistajan Ivan Dmitrievitsh Sytinin (1851-1934) palkintoluettelo. Hän oli lähtöisin talonpoika Gnezdikovin kylästä Soligalitsheskin alueelta. Tiensä tuleva yrittäjä aloitti kaksitoistavuotiaana kärsivällisenä ja ahkerana kauppias Sharapovan kirjakaupassa Iljinskin porteilla Moskovassa. Täällä nuorelle kauppiaalle syntyi ajatus perustaa kulkukauppiaiden ("laukkuryssien") myyntiyritys. Myyjillä oli tarjolla kauniita pikku esineitä ja puupiirroksia. Venäjän ja Turkin 1877 sodan muistopäivänä juoksin Kuznetskin sillalle, kirjoitti I.D. Sytin, ostin sieltä Bessarabian ja Romanian kartan ja käskin mestarin kopioida yön aikana sen osan kartasta, missä meidän joukkomme ylittivät Prut-joen. Aamulla kello viisi kartta oli valmis ja laitettu koneeeseen varustettuna kirjoituksella "Lehden lukijoille. Liite". Kauppa kävi kuin kuumille kiville. Kauppiaat eivät myyneet hinnalla vaan laadulla. Tavaraa ei riittänyt kaikille" [73; 282]. 06070501

    2. I.D. Sytinin nimeen yhdistettiin tunnettujen venäläisten taiteilijoiden laadukkaiden taulukopioiden, venäläisten kirjailijoiden parhaiden teosten ja kirjasarjojen, yleisesti saatavien kalentereiden, aikakausilehden «Вокруг света» (maailman ympäri), «Русское слово» (Venäjän sana), suositun sotatietosanakirjan tuotanto kansan tarpeisiin. Vielä vuonna 1914 Sytinin kustantamo julkaisi yli neljänneksen kaikesta Venäjän kirjatuotannosta. Yhtiön kauppavaihto saavutti 12 miljoonaa ruplaa. 06070502


    FileTop o FileBottom

    D.I. Mendelejevin yritysprojektit

    1. Reforminjälkeisen Venäjän teollisuudessa ensimmäisillä sijoilla oli öljynjalostusteollisuus. Ensiksi öljyä alettiin Venäjällä tuottaa 1700-luvun puolivälissä pohjoisessa, sitten pienen tauon jälkeen vuodesta 1823 lähtien raakaöljyn tuotantoa ja sen jalostusta alettiin harjoittaa Pohjois-Kaukasuksella, Mozdoksin arolla, yksityisomistuksen pohjalta. Tällaisen omistuksen oli saanut haltuunsa Nobelin perhe: tuottaa ja jalostaa raakaöljystä kerosiinia ja raskaita voiteluöljyjä, mutta myös pitää kaupan kaikkia öljyteollisuustuotteita. Nobelin monopoli salli pitää voimassa korkeita hintoja ja tuotti valtavia voittoja. 06070601

    2. Tällaista monopolia vastaan esiintyi D.I. Mendelejev (1834-1907), taloudellisissa neuvotteluissa, joita edellytti venäläinen talouskulttuuri erikseen pidettäväksi, kun öljyntuotannosta neuvoteltiin. 06070602

    3. "Miksi en pysynyt vain tiede-elämässä" ihmetteli D.I. Mendelejev 1900-luvun kynnyksellä, kun hänestä tuli mittojen ja painojen viraston organisaattori ja ensimmäinen johtaja. Sitä ennen neljännesvuosisadan tämä tiedemies piti kemian luentoja Pietarin yliopistossa, viiden minuutin kävelymatkan päässä yliopiston asuntolasta. Hänet äänestettiin vapautettavaksi tehtävistään 1890 marraskuussa ylioppilaiden valituksen johdosta ministeri Deljanovin toimesta samalla kun vaadittiin muun muassa silloisen yliopistonrehtorin eroamista. 06070603

    4. Alkuaineiden periodisen järjestelmän keksijä oli kaikkialla maailmassa tunnustettu tiedemies: johtavien eurooppalaisten yliopistojen kunniatohtori ja monien maailman tieteellisten laitosten kunniajäsen. Paitsi Venäjän tiedeakatemian kotikaupungissaan Pietarissa, viiden minuutin kävelymatkan päässä Dmitrij Ivanovitshille kuuluvasta yliopiston asunnosta. Hänet äänestettiin 1880 marraskuussa erotetuksi ja sen jälkeen hän ei tässä Venäjän korkeimmassa tieteellisessä laitoksessa näyttäytynyt. 06070604

    5. Silloin ennen äänestystä Mendelejev saneli pikakirjoittajalle puheensa, jonka otsikko oli "Millaista Akatemiaa tarvitsemme?", jossa hän suoraan sanoi, että Venäjän korkeimmalla tieteelliselllä foorumilla on liian monta ulkomaalaista, Venäjälle vierasta, tai venäläistä, jotka eivät tunne Isänmaataan eivätkä välitä sen kohtalosta ja kansasta. Pian pietarilainen «Молва» (juoru), jota 1830-luvulla toimitti V.G. Belinskij, syytti "rakkaita erilaisia shmidtien, shmantien, shulzien ja millereiden perheitä", jotka olivat suuren kemistin tuomareita. 06070605

    6. D.I. Mendelejevin eläessä ei julkaistu hänen koottuja teoksiaan. Hänen kootut 24-osaiset teoksensa ilmestyivät pitkän ajan kuluessa vuodesta 1934 vuoteen 1954; jokainen osa 3000 kappaleen painoksena. Nämä teokset on kirjoitettu profeetallisella kynällä ja ovat yhä bibliografinen harvinaisuus. Noin puolet Mendelejevin teoksista koskee tietoja Venäjästä, alkaen ensimmäisestä kirjoituksesta joka koskee "eräiden kemiallisten tuotteiden käytön kehityksestä Venäjällä ja liittyen Pariisin maailmannäyttelyyn 1867", jonka hän aloitti Pariisissa, viimeiseen kirjaan nimeltä «Заветные мысли» (testamenttimietteitä), joka on suunnattu intomieliselle nuorisolle ja sisältää lukuja kansanvalistuksesta, Venäjän väestön kansoista, ulkomaankaupasta, tehtaista ja työpajoista, teollisuudesta ja tietenkin Venäjän ja Japanin sodan syistä ja seurauksista. Päättäen tämän kirjan julkaisemattomalla huomautuksella "Maailmankatsomus", jossa tiedemies, toimittuaan tieteen parissa yli puoli vuosisataa, yritti muistuttaa siitä, että ihmiset vapautta etsien, usein toimivat sitä vastaan, hän neuvoi olemaan uskomatta tieteen viimeiseen sanaan, eikä avaamaan suutaan jokaisesta ristiriitaisesta tuomiosta. 06070606

    7. Puolessa sadassa vuodessa Mendelejev kirjoitti lähes 200 painoarkkia tekstiä, jonka sisältö oli taloudellista, hänet mainitaan taloustieteen professori I.I. Jankulovin rinnalla luetuimpiin tämän alan kirjoittajiin. Mendelejevin tutkimukset (luettelen vain tärkeimpiä: «Толковый тариф» (Tullitariffi?), «Учение о промышленности» (tutkimus teollisuudesta), «К познанию России» (Venäjän tuntemukseen), «Письма о заводах» (Kirjeitä tehtaista), «Заветные мысли» (Neuvoajatuksia)) edustavat merkittävää kiinnostusta niin Venäjän talouskulttuuriin kuin myös aloitteentekijänä harkitsevaiseen Venäjän ja maailmantalouden johtavien valtioiden kansantalouden historian tutkimukseen 1800-luvun lopulla ja 1900-luvuvun alussa. 06070607

    49. D.I. Mendeleev kemian laboratoriossa

    8. Mendelejev oman tunnustuksensa mukaan näytteli osoittavan sormen osaa Venäjän öljyteollisuuden perustamisessa. Eräänä raakaöljyteollisuuden pioneereista Kaukasuksella, järjestettyään ensimmäiset tuotannot vuokramailla jo 1859 ja rakennettuaan kerosiinitehtaan Bakuun jo 1859, oli tunnettu, isänmaallisesti ajatteleva yrittäjä V.A. Kokorev (1817-1889). Pyrkien kohottamaan tehdastoiminnan kannattavuutta, Kokorev, joka tutkittuaan tuotantokustannuksia, kutsui Aperoniin 1863 Mendelejevin, joka tutkittuaan tuotantoa, esitti joukon suosituksia ja ehdotuksia: 06070609

    9. "1) Rakentaa öljylähteistä tehtaalle ja tehtaalta merelle 30 virstan etäisyydelle, erityiset putket raakaöljyn johtamiseksi yhtä hyvin tehtaille kuin merialuksille, joissa kerosiini ja raakaöljy piti kuljetettaman kellumaan eli laivojen erityisiin varastoihin; 2) järjestää siirto Kaspian meren kautta Volgan uomaan kuunareilla, joissa on erityistankit, ja Volgalta Nizhniin proomuissa, joissa raakaöljy piti laittaa kellumaan ja 3) rakentaa lähelle Nizhnia suuri tehdas, jossa raakaöljy jalostettiin eri tuotteiksi" [65; 169]. 06070610

    10. Ehdotettuaan putkien avulla tapahtuvaa siirtoa, proomut sen sijaan että kuljettaisivat raakaöljyä ja siitä saatuja valmisteita nahkaleileissä tiedemies popularisoi Bakinin tehtaita, houkutteli paikalle pääomaa, valittamatta tulemista kosketuksiin niiden kanssa. D.I. Mendelejev väistämättä paikaltaan hylkäsi ehdotukset, joiden mukaan öljyteollisuuden piti ryhtyä yritystoimintaan, peläten, että osallistuminen voitontavoitteluun voi herättää vain epäröintiä sen tarkoitusperistä ja samalla häiritä puhtaita isänmaallisia pyrkimyksiä vaikuttaa maan teollisuustuotannon kehitykseen. 06070611

    11. Kolmessa vuosikymmenessä, vuodesta 1873 vuoteen 1902, Bakinin öljytuotanto kasvoi 160-kertaiseksi, ja Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa vain 70-kertaiseksi. Venäläinen kerosiini alkoi ilmaantua Volgalle yhä suurempina määrinä, vähitellen syrjäyttäen sisämarkkinoilta amerikkalaisen kerosiinin, joka sitten syrjäytettiin myös Euroopan markkinoilta. 06070612

    12. Diesel-moottorin keksimisen jälkeen kerosiinia ei käytetty vain valaistukseen. Höyrylaivaliikenteen kehittyessä öljyn kysyntä kasvoi, niin että kilpailu kiristyi öljylähteistä ja öljyteollisuustuotteiden markkinoista. Venäjällä ennen vallankumousta kärkisijat öljytuotteiden kaupassa kuuluivat Nobelin ja Rotschildin kartelleille. 06070613

    13. D.I. Mendelejevin itsenäisyys salli hänen operoida suoraan Uralin jälkeenjääneisyyden syiden kanssa. Uralin teollisuus oli joutunut muutamien harvojen jo vanhojen toimijoiden käsiin, jotka nauttivat hallituksen erityistä huomiota. Mendelejev ehdotti että Katariinan ajoilta peräisin oleva omistusoikeuksiin perustuva hallinta lopetettaisiin Uralilla. Kysymys ei ole Uralin energiaresurssien ehtymisestä vaan olemassa olevista omistussuhteista, osoitti Mendelejev vakuuttavasti, sillä teollisuus on ennen kaikkea seurausta omistusoikeuksien täydellisestä selkeydestä. Hän osallistui myös hiilituotannon kehittämiseen Donbassissa. 06070614

    14. D.I. Mendeleljevin taloustieteellisissä teoksissa selitettiin Venäjän tuotantovoimien kaikinpuolisen kehityksen rakennejärjestelmää, sen tavoitteen ollessa nimenomaan valta-asema, taloudellisesti ja poliittisesti itsenäisessä mahtavassa valtakunnassa, jonka teollisuus on eturintaman teollisuus ja kehittynyt maatalous. 06070615

    15. Teollisuuden nousu 1800-luvun lopulla oli ainutlaatuinen ilmiö reforminjälkeisen Venäjän taloushistoriassa. 14464 teollisuusyrityksestä, jotka Venäjällä olivat vuonna 1890, 40 % oli myös olemassa 1890-luvulla. Niiden teollisuustuotanto kasvoi kaksinkertaiseksi, kasvunopeuden ohittaessa kasvunopeuden kaikissa länsimaissa paitsi Amerikassa. 06070616


    FileTop o FileBottom

    S.Y. Witte

    1. Valitettavasti Venäjä ohitti Euroopan myös sellaisen indikaattorin osalta kuin on väestön kuolleisuus, 25 promillea Euroopassa, mutta 35 promillea Venäjällä. Sama peruspääoman arvossa henkeä kohti vuonna 1900: Iso-Britanniassa 300 ruplaa, Saksassa 90 ruplaa, Venäjällä 8 ruplaa. 06070701

    2. Nämä luvut esitti S.Ju. Witte (1849-1915), tuleva finanssiministeri "Yhteenvedossa Kansan- ja Valtiontaloudesta, pitämässään luennossa hänen keisarilliselle korkeudelleen Suuriruhtinas Mihail Aleksandrovitshille 1900-1902" ja selitti alhaista elintasoa sillä, että Venäjä länsieurooppalaisten maiden jälkeen vasta oli astumassa tuotantoresurssiensa kehityksen tielle, ja siksi sen yhteiskuntaluokkien kulutuksen taso, erityisesti tavallisen kansan, on verrattomasti alhaisempi kuin Lännen sivilisaation maissa. 06070702

    3. Kulutus Venäjän talonpoikaistaloudessa, hän opetti nuoremmalle veljelleen Nikolai II:lle- herättää huomiota vähäisillä mittasuhteillaan. Tilastolliset tutkimukset Voronezhkissa 67 ruplaa keskimääräistä taloutta kohti tuotti johtopäätöksen, että 8-henkisessä perheessä, jossa on 2 täysipäiväistä työntekijää, kulut jokaista läsnä olevaa henkeä kohti nousevat 53 ruplaan ja 05 kopeekkaan vuodessa. Tästä summasta 26 ruplaa 78 kopeekkaa (50,5%) vaativat esineet, joita kotitalous itse valmistaa, ja 26 ruplaa 27 kopeekkaa (49,5%) ovat rahan käyttöä. Jälkimmäisestä summasta yli 14 ruplaa meni kotitalouden tarpeisiin (maanvuokra, karjalle ostettu rehu) ja vain 12 ruplaa käytettiin henkilökohtaisiin tarpeisiin. 06070703

    4. Näistä 12 ruplasta

    1. 2 ruplaa 21 kopeekkaa käytettiin vaatetukseen,
    2. 1 rupla 65 kopeekkaa votkaan,
    3. 49 kopeekkaa teehen ja sokeriin,
    4. 45 kopeekkaa kalaan,
    5. 40 kopeekkaa karjataloustuotteisiin,
    6. 9 kopeekkaa saippuaan.
    06070704

    5. Näinä mikroskooppisina annoksina ilmaistiin myös erinäiset muut menot, joihin liittyen S.Ju. Witte ilmoitti: kansamme kulutuksen vähäinen kehitys selittyy sillä että se vasta äskettäin on vapautunut maaorjuuden tilasta. 06070705

    6. Ollen Venäjän valtiovarain ministeriön johtaja vuonna 1892 S.Ju. Witte myönsi: 06070706

    7. "Vähän tunsin Venäjän ydintä, erityisesti talonpoikaisväestöä. Olin syntynyt Kaukasuksella ja työskennellyt etelässä ja lännessä. Mutta jouduttuani monimutkaisen koneiston mekaanikoksi, nimeltään Venäjän Keisarikunnan raha-asiat, olisi pitänyt olla tyhmä, ellei olisi ymmärtänyt, että koneisto ilman polttoainetta ei käy". Tämä polttoaine, Venäjän kansantalouden tila, ja sen pääosa on talonpoikaisväestö, se piti liittää mukaan". 06070707

    8. Valtiovarainministerinä Witte vahvisti suojelupolitiikkaa kotimaisten yritysten hyväksi, otti käyttöön kultavaluutan, korotti välillisiä veroja, kasvatti ulkomaista velkaa 1,5 milj ruplaa. Kaikki tämä on totta, kuten myös se että juoksevien menojen osuus väestöltä valtiolle saavutti välillisiä verotuloja vuonna 1892 80%. Ministerineuvoston puheenjohtajan ajatuksenjuoksu oli seuraava: "Sen mukaan kuinka yhteiskunta vaurastuu, tottuu itsenäisyyteen, sen syyllisyydentunne häviää. Se alkaa ei vain haluta valtaa, ja hankki myös kyvyn sen käyttämiseen; perustuslaki vaatii silloin koko koneistolta tottumusta vapauteen ja kansan yhteiskunnalliseen kurinalaisuuteen" [60; 191-192].. 06070708

    9. S.Ju. Witte pyrki hahmottelemaan muutamia toimenpiteitä, joilla myötäiltiin taloudellista yritteliäisyyttä ja itsenäistä omatoimisuutta, jota esiintyi kansan keskuudessa. Nämä toimenpiteet tähtäsivät:

    1. valistukseen talonpoikaisväestön keskuudessa,
    2. erityisen talonpoikia koskevan rangaistusjärjestelmän kumoamista,
    3. talonpoikaisväestön yksityisoikeudellisten suhteiden alistamista yleisiin yksityisoikeudellisiin lakeihin
    4. talonpoikien oikeutta poistua yhteisöstä säilyttäen henkilökohtaisen omaisuutensa siltä osin maaomaisuutta joka kuuluu hänelle yhteisössä,
    5. maanomistajan maaomaisuuden muuntamista sen haltijan yksityiseksi maanomistukseksi
    06070709

    10. S.Ju. Witte oli tutkinut saksalaisen ekonomistin F. Listin teoksia ja piti itseään hänen ajatustensa seuraajana. Kirjassaan "Kansallinen talous ja Friedrich List" (1889) Witte väitti, että Venäjän valistuneiden voimien tuli toimia vahvan kansallisen talouden pohjalta, jonka perustana on kehittynyt kotimainen teollisuus, intensiivinen maatalous ja laaja niin kotimainen kuin ulkomainen kaupankäynti. Valtiovarainministerinä vuodesta 1892 lähtien Witte suuntautuu vahvaan kansalliseen porvaristoon, kaikin tavoin pyrki vahvistamaan sen toimintaa käyttäen suojelevia valtiollisia toimenpiteitä, rajoituksia, erityisesti valtion hallintaa teollisuudessa ja kehittäen yksityisomistuksellisia yrityksiä. Kymmenen vuoden toimikautensa aikana Witten menetelmillä kaksinkertaistettiin rautateiden pituus, uudistettiin ja organisoitiin verotus, perustettiin tullilaitos, uudelleenorganisoitiin Talonpoikien pankki, tuhottiin keskinäinen omistusjärjestelmä maaseudulla, vähennettiin talonpoikien korvausmaksuja. 06070710

    50. S.Ju. Witte

    11. Maan rahajärjestelmän kannalta ulkomaankaupan suhdanteet aiheuttivat tuntuvan vaikutuksen, joka muodostui erityisen haitalliseksi Venäjälle 1880-luvulla, kun USA syrjäytti Englannin markkinoilla Venäjän viljan. Euroopan markkinoille tuotiin halpaa amerikkalaista viljaa rautateiden rakentamisen ja meriliikenteen kehittymisen ansiosta. Viljan maailmanmarkkinahinnat putosivat ja nousivat jälleen vasta vuosisadan lopussa. Kiinnostavaa on että neuvokkaimpien ajatusten joukkoon 1903 D.I. Mendelejev liitti ajatuksen, että Venäjän viemä vilja vähentää eikä lisää "kansallista hyvinvointia". Asukasta kohti kulutettiin Venäjällä noin 20 puutaa vuodessa, vähemmän kuin keskikulutus oli Länsi-Euroopassa, eli 26-27 puutaa asukasta kohti. Koska kaikkien viljojen vienti oli noin 3 puutaa asukasta kohti, niin "jos kaikki Venäjältä viety vilja olisikin jäänyt viemättä, ja jäänyt käytettäväksi maan sisällä, silloin - laski Mendelejev - silloinkaan meidän elintarvikenormimme ei olisi tullut täysin nykyajan vaatimusten mukaisesti täytetyksi." 06070712

    12. Kaikkiaan 1880-1890-lukujen ajalla Venäjän rautatietoiminnassa on kriisin piirteitä. Perustamisten ja vapaan kilpailun ajanjakso muuttui rautatiekuljetuksissa valtion monopoliksi ja ilmeni tariffien säännöstelynä, pääosan yksityisistä teistä lunastamisena valtiolle valtion toimesta tapahtuvana uusien rautateiden rakentamisena [34; 169]. 06070713


    FileTop o FileBottom

    Venäjän investointikulttuuri

    1. 1800-luvun viimeisen neljänneksen luonteenomainen piirre oli siirtyminen vapaan kilpailun kapitalismista pankkiasioiden monopoloisointiiin, raha ja teollisuusryhmittymien muodostuminen, niiden kansainvälinen luonne, länsieurooppalaisen kaltainen korkeamman yrittäjäkerrostuman, niin sanotun finanssioligarkian muodostuminen. Saksan kanssa käydyn tullisodan seurauksena 1880-luvulla Venäjän finanssipääoma suuntautui yhteyteen Ranskan kanssa. 06070801

    2. Rahauudistuksen toteuttaminen S.Ju. Witten toimesta edelsi kultavarannon kasvattaminen N.H. Bungen, I.A. Vyshnegradskin toimesta, jotka muodostivat Aleksanteri III aikana tarvittavan varannon kultakantaan siirtymistä varten, ja myös sijoittivat venäläisiä luottoja ulkomaille, niiden siirtäminen Saksasta Ranskaan ja aktiivisen kauppataseen aikaansaaminen. Kaikki vuosien 1895-1897 rahauudistuksen toimenpiteet teki yksinomaan valtio S.Ju Witten johdolla. Niiden arviointi ei ollut yksiselitteistä: ahtaan kansallisesta näkökulmasta Tugan-Baranovskijn vieraspositio edellytti, että Witten reformi suoritetaan ulkomaisen pääoman etujen mukaisesti, pikemminkin kuin kotimaisen. 06070802

    3. Venäjä vuonna 1907 monien sotien ja ponnisteluiden jälkeen saavutti rajoillaan, paitsi lännessä, valtiollisessa mielessä luonnolliset rajat, eli jokensa Baltiassa, Mustalla merellä, Kaspian merellä, mutta myöhemmin myös suojelluissa Araratin laaksoissa, Hinukushissa, Altailla. Vain Venäjän länsiosissa ei silloin saavutettu Karpaattien laaksoa, joka silloin näytti keisarikunnan kannalta luonnolliselta rajalta. Mutta sen saavuttaminen olisi ollut mahdollista vain sotavoimalla. 06070803

    4. Ensimmäisen maailmansodan alkuun mennessä (1914 puolivälissä) ulkomainen pääoma vallitsi melkein 90% platinan tuotannosta, lähes 80% mustien metallien tuotannosta, raakaöljystä, hiilestä, 70% raakaraudan tuotannosta. 1900-luvun alkuun mennessä Venäjä, kuten Yhdysvallat, oli maailman suurimpien velallisten joukossa. Investoitujen ulkomaisten pääomien yhteisarvo oli Yhdysvalloissa 1914 melkein kaksinkertainen verrattuna Venäjän ulkomaisiin investointeihin [65; 103-104]. Mutta vielä ensimmäisen maailmansodan vuosina USA, pääomaa tuoden, oli sen suurin viejä, muuttuen velallismaasta velkojamaaksi. Yhdysvaltojen yhteiskunnallisesti demokraattinen luonne erotukseksi itsevaltaisbyrokraattisesta Venäjästä teki mahdolliseksi säilyttää dynaamisesti kehittyvän talouden ja laajalti toteutuneen tehokkaan yksityisen yrittäjyyden. 06070804

    5. Tärkeä tekijä taloudellisessa kasvussa ja markkinasuhteissa Venäjällä 1800-luvun jälkipuoliskolla ja 1900-luvun alussa oli luottojärjestelmä. Vuonna 1860 perustettiin valtionpankki, joka sai oikeuden myöntää lainoja teollisen ja kaupallisen toiminnan vilkastuttamiseksi. Vuonna 1863 näihin tarkoituksiin hallitus salli perustaa yksityisiä pankkeja. Vuonna 1874 toimi jo 31 osakepankkia, 180 kaupunkipankkia ja joukko osuuspankkeja. Sen lisäksi 1870-luvulla ilmestyi pieniä luottolaitoksia, niin sanottuja luotonsäästämisyhdistyksiä, joiden lukumäärä jo 1874 oli yli seitsemänsataa. 06070805

    6. Pankkioperaatiot jaettiin, käyttöön otetun italialaisen kirjanpidon mukaan passiivoihin (varojen vastaanotto, joista pankki maksoi korkoa) ja aktiivoihin (resurssien lainaaminen asiakkaille, kaupan ja teollisuuden toiminnan rahoittaminen). Ero aktiivasta ja passiivasta saatujen ja maksettujen korkojen välillä edustaa kuten tunnettua, pankkien voittoa. 06070806

    7. Kotimaankaupan tavaranvaihto kasvoi viisivuotiskausittain kolmanneksella ja vuonna 1900 se oli 11-12 mrd ruplaa. Kauppaa kävi vuosisadan vaihteessa noin 1,6 milj Venäjän asukasta. Jokaista kaupan palveluksessa olevaa toimihenkilöä kohti oli asiakkaita keskimäärin 78, hieman enemmän kuin Saksassa. 06070807

    8. Ryhmä suurporvareita 1900-luvun alussa oli vuosisadan vaihteessa vähälukuinen, mutta edusti korkeata ammattitaitoa ja heillä oli eurooppalainen koulutus. Heihin oli liikesuhteessa 4,5-5 tuhatta johtajaa, jotka edustivat 1500 osakeyhtiötä ja yksityisomisteista suuryritystä, jotka toimivat eri toimialoilla kansantaloudessa. [65; 116] Venäjällä laskettiin olevan 150 yritysten yhteenliittymää: puoliksi valtion omistamia (15), kauppiasneuvostoja (3), pörssikomiteoita (85), 27 teollisuusyrittäjien ja kauppiaiden yhteisöä. Venäläiset uuden sukupolven yrittäjät (A.I. Gutshkov, A.I, Konovalov, S.T. Morozov, P.P. Rjabushinskij ym) pitivät kiinni valtiomuodon reformista perustuslaillisuuden lähtökohdista katsoen, vaativat lakiasäätävän parlamentin koolle kutsumista, tarjoten monarkille veto-oikeutta, joka oli tavanomaista sen muodon mukaisissa länsimaissa, hallinto- ja virastomenettelyn kumoamista. 06070808

    9. Tulenarkana elementtinä yhteiskunnallisessa tilanteessa vuosisadan vaihteessa oli porvariston ja proletariaatin polarisaatio. Hallitus piti johdonmukaisesti kiinni sakkojärjestelmästä ja 10-12 tuntisesta työpäivästä, viitaten esimerkiksi runsaisiin juhlapäiviin Venäjällä (98 päivää vuodessa 267 työpäivää kohti), osoittaen epäsuotuisaa vaikutusta kansakunnan talouselämään, vähentäen sen saamaa palkkatuloa ja totuttaen ihmiset laiskotteluun ja juopotteluun. Vertailun vuoksi esitettiin juhlapäivien lukumäärä Unkarissa (53 ja 312), Hollannissa (57 ja 308), Saksassa (60 ja 305), Ranskassa (63 ja 302) jne. 06070809

    10. Hallitus ei tässä huomannut sitä ilmeistä tosiasiaa, että ulkomaiset luotot muunnettuina Venäjän ulkomaankaupaksi muuttuivat rahamarkkinainstrumentiksi, jonka avulla kansantalouden sisällä syntyneet säästöt tihkuivat ulkomaille. Maksujen yhteissumma, ulkomaisille omistajille, oli Venäjän julkisissa varoissa 1881-1913 yli 5 mrd ruplaa, että se enemmän kuin puolitoista kertaisesti ylitti Venäjän ulkomaisen velan kasvun samana aikana [65; 102]. 06070810

    11. Ministeri S.Ju Witten siirryttyä eläkkeelle valtiovarainministeriksi tuli V.N. Kokovtsov (1853-1949), jonka aikana Venäjän kultavaranto kasvoi 1909-1914 melkein kaksinkertaiseksi, yli 2 mrd ruplaan. Valtio-omisteinen tuotantoa, erotukseksi kaikkein laajimmasta yksityisestä toiminnasta koko teollisuudesta, Kokovtsov piti tuhoisana, koska "ei ollut ainoatakaan valtionyritystä, joka eläisi veronmaksajien kustannuksella" [73; 27]. 06070811


    FileTop o FileBottom

    Stolypinin uudistus

    1. Venäjällä ei edelleenkään ollut lakia maan yksityisomistuksesta. Uusi (vuodesta 1906) ministerineuvoston puheenjohtaja P.A. Stolypin (1862-1911) talonpoikaiskysymyksen ratkaisu, joka vapautti tämän säädyn ja teki siitä voimakkaan, otti tehtäväkseen ei vain sosiaaliseksi tai hallinnolliseksi, kuin kansalliseksi. Stolypin, kiihkeä talonpojan työn vapauden, maaomaisuuden vapauden puolustaja, oli sitä mieltä, että: 06070901

    2. "Koska maahan ei kohdistettu kaikkein korkeimman laatuluokan työpanosta, eli vapaata työpanosta, maamme ei kykene kilpailemaan naapurimaiden kanssa". Ja edelleen: "Koska talonpoika on köyhä, koska hän ei henkilökohtaisesti omista maaomaisuuttaan ja on yhteisön pihdeissä, hän pysyy orjana, eikä mikään kirjoitettu laki anna hänelle kansalaisvapauden etua. 06070902

    3. 19060909 Valtion duuman hyväksymä laki salli talonpojille siirtyä pois yhteisön alueelta perheineen, parantaakseen maatalouden kehitystä porvarillisella, farmarityyppisellä perustalla. Erotettuja maapalstoja alettiin nimittää nimellä otruba, ja jos muutti palstalle kokonaan, siitä käytettiin nimitystä - Hutor. 06070903

    4. 3. Valtion duuman istunnossa 1907 marraskuussa P.A. Stolypin selvitti kantansa maatalouden elvyttämiseen: 06070904

    5. "On välttämätöntä antaa mahdollisuus kykenevälle ja työteliäälle maamiehelle, siis Venäjän maan suolalle, vapautua pihdeistä, joissa hän tällä hetkellä on. Hänelle täytyy antaa mahdollisuus vahvistaa itselleen oman työnsä hedelmät ja luovuttaa ne yleiseen omistukseen. Olkoon tämä omaisuus yhteistä siellä missä yhteisö ei vielä olen eriytynyt, olkoon se perinnöllistä. Tälle hallitukselle on tarpeen tehdä tili vähän maata omistavan talonpojan kanssa ja antaa hänelle edullisin ehdoin maavarannosta tarpeellinen määrä maata. Siihen nähden että talonpoikaisto on pahasti köyhtynyt, valtion ottakoon korkoeron kannettavakseen, joka maksetaan julkaistun luettelon mukaan, ja sellaisella korolla joka on talonpojan voimien mukainen." [73; 29]. 06070905

    51. P.A. Stolypin

    6. Keisarikunnan Ministerineuvoston puheenjohtajan ehdottama tie mainitsi vaatimattomaksi, mutta todelliseksi, erotukseksi radikalismin tiestä, vapauttamisen menneen Venäjän historiasta, kansallisesta kulttuuriperinteestä. Kapitalistiseen maaseudun rakenteeseen Stolypin edellytti menevän 50 vuotta. Itsellään reformaattorilla ei ollut aikaa edes kymmenesosaa tästä: hänet murhattiin 1911 syyskuun 1 päivänä. Mutta hänen kuolemansa jälkeen, ensimmäisen maailmansodan aattona, maaseudun talous tuotti maataloustuoteiden markkinoille 80% kaupallisesta viljasta.; kolme neljännestä viljasta toimittivat kulakkien ja tilanomistajien taloudet, eli kapitalistiset, farmari-tyyppiset tilat. Monimiljoonainen yhteisöllinen talonpoikaisto toi Venäjän laariin vain neljänneksen sen viljavarannosta. 06070907

    7. Venäjä vei siihen aikaan ulkomaille vain 6-8% tuotannostaan. Sen sijaan pellavan vienti oli vuonna 1913 54%, voin vienti 76% näiden tuotannosta. Vehnän, rukiin, kauran, ohran, munien vientiosuudet vaihtelivat 3-17% välillä. 06070908

    8. P.A. Stolypinin uudistusten sosiaallista tavoitetta ei saavutettu. Vuoteen 1916 mennessä yhteisomistuksesta oli erotettu kaikkiaan noin neljännes kotitalouksista (2,5 milj), tilojen pinta-ala reformin vuosina oli 11% jaettujen tilojen pinta-alasta [65;51]. Ylivoimainen enemmistö väestöstä jäi asumaan kollektivismin perinteen mukaisesti ja yhteisöllinen psykologia, joka sai voimansa avun systemaattisesta käytännön toteuttamisesta ja prikaatimuotoisesta yhteisten töiden suorittamisesta maanomistajaisäntien pelloilla. Tällöin kenellä hyvänsä talonpojalla ei koskaan ollut mitään luonnollista sidettä henkilökohtaiseen, yksityiseen taloudenpidon tapaan. Talonpoikaisomistajien yhteiskuntaluokka osoittautui liian heikoksi. Venäjän talonpoikaiston yhteisölliset perinteet tekivät siitä vastaanottavaisemman sosialistisille aatteille verrattuna Lännen maanviljelijöihin. 06070909


    FileTop o FileBottom

    Venäläisen liikemiehen moraalikoodi

    1. Kuitenkin Venäjän yrittäjät istunnossaan 1912 laativat seitsemän periaatetta asioiden hoitamiseksi Venäjällä:

    1. Kunnioita valtaa. Valta on välttämätön ehto asioiden tehokkaan hoitamisen kannalta. Tässä yhteydessä kunnioita järjestyksen valvojia vallan lainmukaisissa yhteyksissä.
    2. Ole rehellinen ja oikeudenmukainen. Rehellisyys ja oikeudenmukaisuus ovat yrittäjäkunnan perusta, edellytys terveen voiton tavoittelussa ja sopusointuisissa asioiden hoidossa. Venäläisen yrittäjän on oltava toimissaan moitteettomien hyveiden kannalla.
    3. Kunnioita yksityistä omistusoikeutta. Vapaa yrittäjäkunta on valtion perusta - perusta valtakunnan hyvinvoinnille. Venäläinen yrittäjä on sidottu kasvojensa hiellä työskentelemään Isänmaansa hyvinvoinnin hyväksi. Tällainen innostus voi esiintyä vain yksityisomistuksen vallitessa.
    4. Rakasta ja kunnioita ihmistä. Yrittäjän rakkaus ja kunnioitus työtä tekevää ihmistä kohtaan synnyttää vastarakkautta ja kunnioitusta. Sellaisissa olosuhteissa syntyy intressien harmonia, joka muodostaa ilmapiirin kehitykselle ja erilaisten kykyjen kehittämiselle herättää ne näyttäytymään täydessä loistossaan.
    5. Ole sanojesi takana. Liikemiehen täytyy olla sanojensa takana. Liikemiehen täytyy seistä sanojensa takana. Kuka uskoo kerrankin valehdelleeseen? Menestys liiketoimissa riippuu monessa tapauksessa siitä, missä määrin ympäristö luottaa sinuun.
    6. Elä varojesi mukaan. Älä hamstraa. Valitse toimet kykyjesi mukaan. Arvioi mahdollisuutesi
    7. Ole määrätietoinen. Pidä selvä tavoite aina edessäsi. Yrittäjä tarvitsee sellaisen tavoitteen kuin ilmaa. Älä vilkuile muita tavoitteita. Kahden herran palveleminen, Jumalan ja Mammonan, on luonnonvastaista. Pyrkimyksessä saavuttaa asetettu tavoite älä ylitä luvallisia rajoja. Mikään syy ei saa varjostaa moraalisia arvoja.
    06071001

    2. Nämä ehdot eivät ole mitään muuta kuin järjestökulttuurin perusta minkä hyvänsä yrityksen toiminnalle. 06071009


    Luku 7.
    Yritystoiminnan olemus tänään


    FileTop o FileBottom

    Periaatteita

    1. Nykyaikaisen yritystoiminnan ydin ilmaistaan sen periaatteissa:

    1. suuntautuminen ihmiseen yrityksen ja yhteiskunnan tärkeimpänä arvona;
    2. epäitsekäs uhrautuvaisuus, uhrautuva kuluttajan (ostajan, lukijan, matkailijan, kuuntelijan, katsojan) palvelu;
    3. yritysten kulttuuriympäristön luominen ja ylläpitäminen, käyttäytymisen eettisten normien noudattaminen, toverillisuuden henki , molemminpuolinen , demokraattisten perinteiden, ammatillisen kasvun kunnioitus, luovien saavutusten palkitseminen;
    4. kaikkien voiton saavuttamiseen osallistuvien työntekijöiden keskinäinen yhteistoiminta, yritystoiminnan yhteisten, reaalisten ja kaikkien ymmärtämien tavoitteiden heijastuminen yrityksen perusluonteeseen;
    5. kilpailuympäristön maksimaalinen käyttö, työn tuloksen laadun vaatiminen.
    07000101

    2. Yrityksen kulttuuri ilmenee käsityksessä arvoista, joista johdetaan normit ja säännöt käyttäytymiselle, muodostuu luovien voimien suhde, josta konkreettinen käyttäytyminen ilmenee. Yrittäjyyden kulttuuria voidaan vertauskuvallisesti rinnastaa joen pohjavirran juoksuun: riippumatta siitä, onko pinnalla aaltoja, myrskyääkö vai onko tyven, pohjavirta ei sen mukaan muutu [73; 35]. 07000102

    3. Yrittäjyyden kulttuurin monimuotoisuuden ehto on tuotannon haarojen ja inhimillisen toiminnan piirien monipuolisuus. Mutta kaiken ihmisen tekemän työn tulee täyttää neljä ehtoa:

    1. sen täytyy vastata ihmisen olemassaolon perimmäistä tarkoitusta, täytyy tuottaa tyydytystä, olla pysyvä elämän koulu, ei rangaistus vaan leikki;
    2. kaikella työllä tulee olla määrätty lopputulema, tulos, määräaika eikä se saa näyttää epämääräiseltä, loputtomalta piinalta;
    3. työn täytyy vastata taitoa, tekijän tasoa, minimiponnistuksia ja lahjakkuutta;
    4. työn täytyy noudattaa sovittua aikataulua oikeudenmukaisin työstä suoritettavin korvauksin, sen laadusta ja tuottavuudesta, tai tekijän osallistumisesta voitonjakoon.
    07000103


    FileTop o FileBottom

    Venäläisten motiivit

    1. Vastoin laajalle levinnyttä käsitystä kansalaistemme mieltymyksistä viime vuosina puhtaasti merkantilistisiin arvoihin, aikakausilehti Readers' Digestin suorittaman kyselyn (199810, s 25-32) tulokset todistavat siitä, että venäläisille on tärkeätä muukin kuin raha. Tärkeinä pidetään myös kontakteja (45%) ja pyrkimystä toimintaan , joka on hyödyllistä yhteiskunnalle (39%). 07000201

    2. Työnteon motiivien hierarkia miehillä ei käytännöllisesti katsoen eroa lainkaan naisten motiiveista, naisilla on vain hieman korkeampi arvostus joustavan työajan suhteen ja työpaikan läheisyydelle kodista. Mutta vastaajille, joilla oli korkeampi koulutus ammatillinen kasvu oli melkein yhtä tärkeätä kuin tulot (vastaavasti 62% ja 66%), ja mahdollisuus itsensä toteuttamiseen yhtä merkittävä kuin kontaktit ihmisten kanssa. Työhön liittyvien arvojen arvostus oli Readers' Digestin mukaan seuraava:

    1. tulot, (72%)
    2. kontaktit ihmisten kanssa, (45%)
    3. yhteiskunnallinen hyödyllisyys, (39%)
    4. mahdollisuus itsensä toteuttamiseen (26%)
    5. sosiaaliturva (23%)
    6. ammatillinen kasvu (19%)
    7. työpaikan ja kodin läheisyys (18%),
    8. joustavat työajat (10%),
    9. mahdollisuus tehdä päätöksiä (7%).
    07000202

    3. Venäläistä ihmistä on vanhastaan moitittu yritteliäisyyden puutteesta, verrattuna erityisesti anglosakseihin. Tähän liittyen kyselyn tulos oli yllätys, ilmeni, että 13% amerikkalaisen aikakauslehden kyselyyn vastanneista venäläisistä valitsi vaihtoehdon itsenäinen työ, eli pitivät parempana tehdä sitä mitä itse pitivät tarpeellisena, tarvitsematta raportoida johdolle, ja saada rahaa työsuorituksen mukaan normittoman päivätyön mukaan. USAssa itsessään, missä vallitsee yrittäjyyden ilmapiiri, itsenäisesti toimivat muodostavat 8,6% koko työvoimasta 07000203

    4. Kysymykseen mitkä tekijät ovat tärkeimpiä menestyksellisen työuran kannalta, Readers' Digestin sosiologit saivat tällaisia vastauksia :

    1. yritteliäisyys, aloitteellisuus - 51%
    2. koulutus - 45%.
    07000204

    5. Maanmiehemme (kyselyyn osallistui 3312 aikakausilehden lukijaa, jotka asuivat suurissa (38%), keskikokoisissa (33%) kaupungeissa ja maaseudulla (29%), sijoittuneina alueille, jotka käsittivät 11 (Venäjän) aikavyöhykettä), että on välttämätöntä, ei vain hallita tietoja ja ammatillista kokemusta, vaan piti osata myös myydä sitä. 07000205

    6. Järjestelyjä, joissa työskennellään tuttavuuden perusteella oli 31 %, ja kaksi kolmannesta vastaajista oli vakuuttunut, että sopeutuminen työehtojen muutoksiin suuresti edistää ammattitaitoa. 07000206

    7. Saadut vastaukset rikkoivat kaikki vielä olemassa olevat stereotyypit, sen että maanmiehemme pakoilevat vastuuta työssä, eivät ole kiinnostuneita työnsä tuloksista ja turvautuvat etupäässä ulkopuoliseen apuun. Suurin osa osallistuneista oli "Readers' Digestin" mukaan kykeneviä sopeutumaan vapaiden markkinoiden olosuhteisiin työn ja työuran suhteen, vakuuttuneita voimistaan, yritteliäitä ja ottamaan vastuun hyvinvoinnistaan. 07000207

    8. Kehittymässä olevalle yrittäjistölle ovat maassamme tärkeitä tekijöitä:

    1. suotuisan yritysympäristön luominen markkinoiden muodostuessa
    2. poliittinen stabiliteetti,
    3. vähävaraisten ja heikoimpien kansankerrosten sosiaalinen turvallisuus (tuloero ylimmän 10% - varakkaimpien, ja alimman 10% - köyhimpien välillä on eri lähteiden mukaan 26-39-kertainen),
    4. esteen luominen virkakoneiston korruptiolle, josta on tullut yrittäjätoiminnan rasite,
    5. kaikkien markkinatalouden aspektien lainsäädännöllinen tulkinta, mukaan lukien lakinormit, jotka sääntelevät maan käyttöön liittyviä suhteita,
    6. korkeakulttuurinen sosiaalinen ympäristö, jossa syntyvät tarpeet ja yrittäjäkunta saavat osakseen suuren huomion.
    07000208


    FileTop o FileBottom

    Yrityskulttuurin kokemukset maailmalla

    1. Kuvaten maailman johtavien maiden yrittäjätoimintaa nykytaloudessa, havaitsemme, että amerikkalaisessa yhteiskunnassa pidetään arvossa asioiden hoitamista traditionaalisella tavalla, vaikka 30% uusista yrityksistä lopettaa ensimmäisen vuoden aikana, 50% kahden ensimmäisen ja 60% viiden ensimmäisen vuoden aikana. 07000301

    2. Saksan talouden avainalat ovat yksityisen liike-elämän hoidossa; Saksassa vuodesta 1860 lähtien on toiminut yrittäjäyhdistys nimeltä "Yleissaksalainen Teollisuusliitto". Merkittävän ja kasvavan joukon yrittäjiä muodostavat vapaiden ammattien edustajat (arkkitehdit, opettajat, muusikot , lääkärit, juristit, talous- ja finanssikonsultit jne). 07000302

    3. Italian yksityiseen tai perheomistukseen ja johtamiseen perustuva teollisuus muodostaa 85% kaikesta. Niiden toiminnalle on ominaista saatujen voittojen reinvestointien korkea aste, alhaiset pääomakustannukset palkattua työntekijää ja valmistunutta tuoteyksikköä kohti, samoin merkityksetön ulkoinen velkaantuminen, mikä edullisesti erottaa pienyritykset suuryrityksistä. 07000303

    4. Ranskan pienyrittäjistö huolehtii puolesta maan viennistä. Valtio kaikilla tasoilla, kansallisella, alueellisella ja paikallisella, auttaa uusien yritysten perustamisessa. 07000304

    5. Skandinavian maiden taloudellisesa rakenteessa ovat etusijalla moninaiset, yleensä pienikokoiset tuotannolliset yritysyksiköt, joka ovat suuntautuneet massatuotantoon omille markkinoilleen, vaikka näissä maissa suuntautuminen ulkoisille, eikä kansallisille markkinoille, on vahva taloudellisen integraation muoto. Kaikissa konkreettisissa tapauksissa yritysmuoto määräytyy sen mukaan, mitkä yritystoiminnan ja omistuksen muodot parhaiten palvelevat väestön hyvinvoinnin tarpeita. 07000305

    6. Japanin yritystoiminnan sektorissa pienten ja keskisuurten 3-300 henkilön yritysten tasolla toimii 80% työntekijöistä, ja lähes neljännes työkykyisestä väestöstä muodostuu itsenäisistä yrittäjistä ja heidän perheenjäsenistään. Laajalti sovelletaan työn organisoinnissa ryhmätoimintaa. Japanin teollisuustuotannolle on tunnusomaista ryhmäyrittäjä, jona toimii koko kollektiivi. 07000306

    7. Kuten näemme, suurimmassa osassa kulttuureja on omat mekanisminsa yritystoiminnan motivoimiselle ja luovan tyyppiselle organisoinnille. Euroopassa vallitsevassa taloudellisessa kulttuurissa suorituskyvyn laadun mitta on tulojen enemmyys kustannuksiin verrattuna, kaupallinen menestys, jolle alistetaan kaikki muu. Mutta merkantilistinen suuntaus löytyy myös Japanissa ja USAssa, Turkissa ja Taiwanilla, Malesiassa ja Kolumbiassa. 07000307

    8. Mitä tulee venäläisiin yrittäjiin, niin heidän nykytoimintansa käytäntö on tuottanut muutamia moitteettomia neuvoja:

    1. jotta tietäisi mitä ihmiset tarvitsevat tarvitaan aikaa ja rahaa, jotka maksavat itsensä takaisin satakertaisina tulevaisuudessa,
    2. tärkeätä on tehdä itselle selväksi, mitä tietää ja mitä on tarkoitus tietää, mukaan lukien tiedot maailmanmarkkinoista,
    3. näytä mitä voit myydä; älä ryhdy tuottamaan, ellet ole vakuuttunut, että voit myydä tuotantosi,
    4. määrittele yrityksesi sijainti, luo yritykselle tyyli käyttäen sitä kirjelomakkeilla, kuorilla, käyntikorteilla jne,
    5. jos et pysty kommunikoimaan liikekumppanisi kielellä, jätä vienti ja tuontioperaatiot sellaiselle, joka osaa neuvotella ja hallitsee kielen.
    07000308

    9. Mitä tulee kulumassa olevan 20. vuosisadan kalenteriin, niin yritysten tunnustamat hyödyllisimmät keksinnöt ovat:

    1. kotia varten: pölynimuri (1907), jääkaappi (1918), ilmastointilaite kotikäyttöön (1928), kotiteippi (1942 ), mikrouuni (1967),
    2. työympäristöön: paperiliitin (1900), Xerox kopiointikone (1959) faksi (1966), mikroprosessori "Intel" (1971 ), tarraliput "Post-it" (1980),"Apple Mackintosh" (1984),
    3. ajanvietteeseen: rakennuspalikka "Lego" (1958), valokuvauskone "Kodak" (1900), "Polaroid" (1948), videomagnetofoni IVC (1976), Minidisk (Philips/ Sony (1982),
    4. terveydenhoitoon: turvapartaterä "Gilette" (1903), tarrateippi (1921), penisilliini (1928), "Tampax" (1931), rauhoittava lääke, "Prozac" (1988).
    07000309

    10. Ja, valitettavasti tässä kaikki. 07000310


    Luku 8.
    Venäläinen idea sivilisaation kehityksessä


    FileTop o FileBottom

    Lyhyitä yhteenvetoja

    1. Venäläisten ajatusten kohtalo, ilman epäilyä, heijastelee kohtaloa ja kotitalouksien yritteliäisyyttä. 08000101

    2. Individualismi tekee mahdolliseksi irroittautua pysähtyneisyydestä, se ei ole kulttuurin korkein hedelmä. Autonominen, itsenäinen toiminta ja yksilöllisyuyden monimuotoisuus ovat välttämättömiä sivilisaation kehitykselle. Kollegiaalisuus, orgaaninen ykseys yleisessä ja ainoassa tai elämänmukainen yhtyminen totuuteen (S.N. Bulgakov). Uskonnollinen totuus yksilöllisesti ja yhteiseasti, ja katolinen ajattelija Romano Guardi eivät ennusta lähitulevaisuudessa individualismin ylivaltaa eikä täyden solidaarisuuden ylivaltaa itse asiassa ja naapureiden kesken työssä. Yksilön toiminnan sisältö saa latauksensa ja henkisen voimansa yhteisöllisyydestä muiden yksilöiden kanssa yritystoimintaan perustuvassa työssä, jota monessa suhteessa määrittelee ja josta riippuu kansan temperamentti. 08000102

    3. Venäläinen nykykirjailija T. Zulfikarov väittää, että Venäjällä tarvitaan toinen ristiretki, sillä maailma on tulossa uuspakanalliseksi rahan kumartajaksi, intohimon, mukavuuden, massakulttuurin juhlan, helvetin musiikin palvojaksi. 08000103

    4. Tämä huoli ei ole perusteetonta ja sen olemassaolosta todistaa vielä eräs kansallinen erikoisuus: Kaupallisille eduille tai itsekeskeisyydelle ei voida perustaa maailmaa. Maailman reaalinen perusta (erotukseksi Kantin unelmista) venäläinen filosofi N.F. Feodorov (1824-1903) ehdotti kaikkien kuolleiden ylösnousemusta. Tämä olisi myötätunnon eikä taistelun sivilisaatio. Vielä enemmän, jos tunnustettaisiin, P.A. Iljinin (1882-1954) tapaan, että venäläinen kulttuuri on historiallisen katastrofin lapsi, mutta venäläinen ajatus on ennakkoaavistus yleisestä kurjuudesta ja ajatus yleisestä pelastuksesta. 08000104

    5. Mitä kysymyksiä käsittelivät venäläisten ideoiden ajattelijat? Onko Venäjä kansojen perhe vai kansojen vankila? Eurooppa vai Aasia? Xerxen itä vai Kristuksen? Länsi, onko se länsi vai Helvetin esikartano? Kuka on oikeassa: slavofiilit, jotka rakastavat Venäjää äitinä, vai länsimieliset, jotka rakastavat sitä kuin lasta? S.P. Shevyrev (1806-1864) tuli siihen johtopäätökseen että Vanhan Venäjän totuus on ikuinen, ja ikuiselle totuudelle ei ole eroa 1800-luvulla ja 1400-luvulla; sen ilmaisun muodot muuttuvat, totuushan on sama. Tämä ei aikalaisia ihmetyttänyt. He tiesivät Shevyrevin ennustuksen, että Hegelin filosofia lainasi Vladimir Monomahin "Opetuksia". 08000105

    6. Jääkö venäläinen ajatus aikamme kulttuurin todellisuudeksi? Ajatus suuresta Venäjästä ikään kuin leijuu ilmassa. Nimenomaan Suuri Venäjä, eikä pieni, yksieettinen Venäjä, meidän on määrä luoda, sitä mieltä ovat tänään isänmaan ystävät kutsuessaan tänään yhtymään toisiinsa ennen kaikkea ortodoksiset slaavit, ja sitten ne muslimit ja buddhalaiset, jotka eivät ajattele olemassa oloaan Venäjän ulkopuolella ja joille Suuren Venäjän iskulause ja jopa Pyhän Venäjän iskulause on riittävän läheinen ja merkityksellinen. Vaikka ei vielä ole ilmestynyt Sergej Radonezhskij eikä vielä ole sanottu tunnussanaa. 08000106

    7. Kaikkein objektiivisimman arvion kansastaan on lausunut G. Gorbovskij runossaan:

    Krapulasta surulliset silmät.
    Puheessa väärinkäyttöä, mielettömyyttä.
    Pahat ihmiset hillittömyyttä,
    Mutta nahjus - tämä on meidän.
    Sielussa on ikitaigaa,
    Veressä petomainen huuto.
    Sairasta väkeä, ruokkoamatonta, parta ajamaton...
    Mutta katso, se on hän.
    Eurooppaa vai Aasiaa?
    Yhtäkaikki, sitä on kansa!
    Ei kumpaakaan siivottomuuteen saakka.
    Vaan sydämenasiakseen ottaen.
    08000107

    8. Ottaen sydämelleen termin "venäläinen ajatus" syntyi F.M. Dostojevskijn kynällä vuoden 1861 alussa ilmoituksella allekirjoituksesta aikakausilehdessä "Время" (Aika): Me tiedämme, että aita ei ole ihmiskunnan pystyttämä Kiinan muuri. Me arvaamme ennalta, että meidän tulevan toimintamme luonne täytyy olla yleisinhimillisen korkea, että venäläinen ajatus ehkä tulee olemaan synteesi kaikista niistä ideoista, joita sillä sinnikkyydellä, sillä urheudella kehittää Eurooppa joidenkin erillisten kansojensa keskuudessa.". Yleismaailmallinen haasteellisuus on Venäjän kansan hengellisessä kuvassa. 08000108

    9. Venäläinen filosofi ja runoilija V.S. Solovjev (1853-1900) pariisilaisessa salongissa alleviivasi kaiken ainutlaatuisuuden ja erikoislaatuisen puuttumista venäläisestä ajatuksesta (lat. particularis - yksilöllinen, yksityinen); se ilmentää itsessään vain saman kristillisen ajatuksen uutta aspektia: ei toimi muita kansoja vastaan, vaan niiden kanssa niitä varten. Tällaiseen näkemykseen oikeutti Venäjän talouden kilpailukyvyttömyys (eurooppalaisittain) suurine kustannuksineen, joita aiheutti rakentaminen, resurssien muokkaaminen, energiatalous, liikenne, ja työpalkka. 08000109

    10. Kansojen veljeydessä, yleisen pelastuksen etsimisessä näki venäläisen ajatuksen kristillisen aspektin myös N.A. Berdjajev (1874-1948), hautakiveen sopivan lauseen isä: kaikki ovat vastuussa kaikista. 08000110

    11. Toinen tärkeä näkökohta maamme yrittäjäkunnan historiassa on demokraattisten uudistusten kohtalo, vaikkakin, arvovaltaisten henkilöiden arvioiden mukaan ihmiset eivät ole vailla huumorintajua, demokratia on ikiajoista ollut epäilyksenalaista. Viittaan M.M. Zoshtshenkoon (1895-1958): "Viisisataa ateenalaista kauppiasta ja matruusia tuomitsi Sokrateen kuolemaan virheellisten filosofisten näkemysten takia." 08000111

    12. P.A. Florenskij (1882-1937): "Massojen poliittinen vapaus valtioissa, joissa on edustuksellinen johto, on petosta ja massojen itsepetosta, ja itsepetos on vaarallista kun se johtaa pois hyödyllisestä toiminnasta ja houkuttelee politikointiin. Täytyy sanoa painokkaasti, että politiikka on erikoisala, joka ei ole avoin massoille sen enempää kuin lääketiede tai matematiikka, ja sen takia myös yhtä vaarallista hullujen käsissä kuin myrkky tai räjähdysaine. Tästä seuraa vastaava johtopäätös, joka koskee edustuksellisuutta: kuten demokraattinen periaate se on haitallista eikä anna tyydytystä kenellekään sen sijan heikentää kokonaisuutta. Ei ainoakaan hallitus, jos se ei halua vararikkoa, todellisuudessa toimi enemmistön päätöksen mukaan tärkeimmissä asioissa vaan johtaa korjaustoimenpiteisiin; ja tämä merkitsee, että olemukseltaan se ei tunnusta edustuksellisuutta, vaan käyttää sitä keinona omien toimiensa piilottamiseen!" [«Лит. Учеба», М.: 1991, № 3, с. 97]. 08000112

    13. Tutkimuksessaan "Odotettavissa oleva tulevaisuuden valtiomuoto" Florenskij kirjoitti Ljubljankassa tuomiota odottaessaan. Venäjän tulevaisuuden (Unioni) P.A. Florenskij näki yhtenäisenä keskitettynä valtiona, jonka johdossa on henkilö, jolla on profeetallisia taipumuksia ja korkea kulttuurillinen intuitio. 08000113

    14. I.A. Iljin piti merkittävänä seikkana, että demokratiaan siirtymistä nousevalla Venäjällä kannattavat, ensiksi tietämättömät ja epäluotettavat ulkomaalaiset, toiseksi entiset Venäjän kansalaiset, jotka nyt hakevat laajennusta ja Venäjän lankeamista. Päin vastoin, se on hyvin vaikeata. Itse asiassa demokratiaa ei ole helppoa ottaa käyttöön eikä se ole helposti toteutettava hallitusmuoto. Päin vastoin, se on vaikea. Demokratia edellyttää historiallista perspektiiviä, kansan hyväksymänä pitkän kokemuksen ja taistelun tuloksena se edellyttää kansalta kulttuuria, laillisuuden noudattamista, vapautta ja oikeudentajua; se vaatii ihmiseltä poliittista voimaa ja elävää vastuuntuntoa. Muussa tapauksessa se on turmioksi, varoitti I.A. Iljin, kaikki päättyy korruptioon, sekasortoiseen valtion rumaan myllerrykseen ja valtion hajoamiseen. Nimellisesti mitä valistunein oppi. 08000114

    15. Venäläisten ortodoksifilosofien keskuudessa ei ollut harvinainen käsitys, että yhteiskunta voi pysyä demokraattisena myös autoritäärisen hallinnon alla siinä tapauksessa, että yhteiskuntasopimukset menettävät merkitystään tai erilaisten ryhmien ja yhteiskuntaluokkien väliset yhteisöt lakkaavat olemasta olemassa. 08000115

    16. Lähtien ylläesitetystä Venäjän kansan tietoisuuden ristiriitaisuudesta, voidaan kuvitella, että maamme yrittäjäkunnalla on vielä edessään täysiarvoinen ja sosiaalisesti vastuullinen kuvio. Kuten huomautti eräs unkarilainen politologi, Sosialismia huonompi voi olla vain järjestelmä, joka tulee sen tilalle [64; 181]. 08000116

    17. Katsokaamme viimeaikaisia kokemuksia. 08000117

    18. Brezhnevin aikana (1964-1982) sitä mukaa kuin hallinto rappeutui alkoi ilmestyä ja syventyä taloudellisia ja juridisia taskuja vaihtoehtoiselle taloudelliselle toiminnalle valtion taloudellisen suunnittelun ulkopuolella. Perustavaa laatua olevaa protoyritysvirtauksia ilmestyi yksityisten henkilöiden toimesta palvelutoimintaan sisä- ja ulkopuolella valtiollisen tarjonnan, suurimittaisena varjotoimintana, kausiluonteisten rakennusprikaatien, shabashnikkien ja arttelien, nuorison komsomolikeskusten luovaan toimintaan, joka nopeasti oli muuttunut välitystoimintaa harjoittavaksi kaupalliseksi rakenteeksi. 08000118

    19. Ei ollut sattuma, että yritystoiminnan ensimmäisinä aloitteellisina omistajina Venäjän Federaatiossa merkittävimpinä mainittiin:

    1. Petokset joita tehtiin laskemalla liikkeelle vouchereita eli todistuksia, jotka oikeuttivat eräiden valtion omistamien seikkojen haltuun saamiseen.
    2. Spekulaatiota vajeella, ostoa ja myyntiä valtion omistamilla resursseilla.
    3. Maanalaisesta bisneksestä saatujen tulojen legalisointia ja "pesua".
    4. Tulojen hankkimista tilinpidon ohi, ml jättämistä verot maksamatta.
    08000119

    20. Luotettavat tiedot tilinpidon ulkopuolisten lähteiden käytöstä, yritysrakenteiden organisoinnista puuttuvat, mutta asiantuntevat arviot valtion viime vuosien menetyksistä määrittelevät näiden menetysten ollen 15-20% luokkaa kansantulosta[64; 57]. 08000120

    21. Venäjän kansassa, onneksi, ihmisen kutsumus ja kohtalo maailmassa, käsitys yksilön koskemattomuudesta väistämättömästi seuraavat käsitystä velvollisuudesta ja työnteon oikeudesta, huolenpidosta elämän tarpeista. Eläen omalla työllään ihminen ei ota keneltäkään mitään pois mutta luovuttaa varoja, jotka turvaavat hänen oman moraalisen ja materiaalisen riippumattomuutensa vieraasta mielivallasta. 08000121

    22. Nykyinen maanviljelijä Tsheljabinskin alueen Miassin kaupungissa Ivan Germanovitsh Artemjev (hänellä on vaimoineen viisi omaa lasta ja seitsemän ottolasta, molemmat vanhauskoisia, ja tämä merkitsee, että ovat oikeita ortodoksisia ihmisiä, lujia, kärsivällisiä, mieleltään anteliaita) tunnustavat seuraavan periaatteen: oikea venäläinen mies on sitoutunut hankkimaan elatuksen maasta itselleen ja niille, jotka hänestä riippuvat. Ja puolustamaan heitä vaaran tullen. Tämä merkitsee, että venäläinen ihminen on ensisijaisesti soturi ja viljanviljelijä. Soturi ja toveri, sanat samaa juurta kuten muinaisuudessa. 08000122

    23. A.P. Tshehov (1860-1904) tunnusti, että hän uskoo yksittäiseen ihmiseen ja näkee pelastuksen yksittäisissä ihmisisissä: "He näyttelevät huomaamatonta osaa yhteiskunnassa, he eivät dominoi, mutta heidän työnsä näkyy. Tapahtukoon mitä hyvänsä, tiede menee eteenpäin. Yhteiskunnallinen valveutuneisuus kasvaa, moraaliset kysymykset alkavat saada huolta pitävän luonteen, insinöörit ja älymystö kokonaisuutena ja kaikesta huolimatta"[31; 396]. 08000123

    24. Kysymys on ihmisestä. Hän ei ole lamppu tuulessa. 08000124

    25. Kulttuuri ei edellytä vain ammattimaisuutta työssä, vaan myös rakkautta työntekoon. Ihminen tiedostaa itsensä persoonallisuudeksi työssä ja kulttuurissa. 08000125

    26. Pääongelmana pysyy taloudellinen kulttuuri, ennen muuta työn kulttuuri. 08000126

    27. N.V. Gogol erässä kuolevan rukouksessaan muistutti: 08000127

    28. "Työ on pyhä asia. Kun teet työtä, sano itsellesi: "Herra auta!" ja joka kerran sano: "Herra, armahda!" Kuokalla pöyhäistessäsi tai kirveellä lyödessäsi, sano: Herra, tee minut kelvolliseksi olemaan paratiisissa oikeamielisten kanssa". Kun teet työtä, pyri olemaan niin oikeamielinen ajatuksissasi, kuin olisit kirkossa, jotta sinusta ei kukaan kuulisi pahaa sanaa, että keskinäinen rakkaus kaiken toiminnan täydellistäisi: silloin työ on pyhä asia. Silloin tällainen työ pelastaa sielusi. Sellaisella työllä täällä ansaitset itsellesi Taivaan Vakltakunnan siellä". 08000128

    29. "Ei turhan koko maailma pidä meitä, venäläisiä, vielä nuorena kansana, tuoreena. Toisen venäläisen neron, D.I. Mendelejevin mielipide: Me olemme nuoria ja vielä tuoreita - nimenomaan teollisessa mielessä. Venäjän tiedot sen luonnonolosuhteista ja Venäjän kansan tiedot kyvyistään kaikkiin inhimillisen toiminnan lajeihin eivät vakuuta minua kuin siinä, että Venäjän edessä olevat teolliset valloitukset muodostavat ennennäkemättömän todistuksen venäläisten voimien kukoistuksesta."[60; 194]. 08000129

    30. Se, tämä ennennäkemätön kukoistus on vielä edessä päin. 08000130

    31. Niin kauan kuin yrittäjien sukukunta ei kuihdu pois.

    1997-2001 Pietari 08000131


    LIITTEET Список литературы

    FileTop o FileBottom

    Kronologinen taulukko


    500-luku. Ensimmäiset Itä-Slaavien poliittiset yhteenliittymät
    862 Aikakirjojen kertomus Itä-Slaavien valtioista
    882 Pääkaupungin siirtyminen Kiovaan
    907 Olegin ja kreikkalaisten välinen sopimus
    911 Toinen sopimus Olegin ja kreikkalaisten välillä
    941 Igorin sotaretki Konstantinopoliin
    944 Igorin sopimus kreikkalaisten kanssa
    957 Prinsessa Olgan kauppasopimus
    971 Svjatoslavin sopimus kereikkalaisten kanssa
    988 Ortodoksisuuden hyväksyminen Rusin valtion uskonnoksi
    1024 Historiallinen maininta Suzdal
    1025 Legenda Jaroslavlin perustamisesta
    1034 Kiovan piiritys ja petshengien tuho Jaroslavin toimesta
    1054 Feodaalisen hajaannuksen alku Kiovan Venäjällä
    1068 Polovetsien invaasio Kiovan Venäjälle
    1108 Annalistinen legenda Vladimirin piirikunnan perustamisesta
    1113 Vladimir Monomakh statuutit: ostaminen ja kupariraha
    1147 Ensimmäinen maininta Moskova
    1169 Kiovan valloitus A. Bogoljubskin johdolla ja pääkaupungin siirto Suzdaliin
    1204 Konstantinopolin ryöstäminen 1209 ensimmäinen maininta Tver
    1221 Nizhnyj Noivgorodin perustaminen
    1236-1243 Batu hyökkäys Venäjälle
    1242 Taistelu jäällä
    1252 Moskova - riippumaton feodaalisen ruhtinaskunta
    1265 Sarain hiippakunnan perustaminen Kultaisen Ordan pääkaupunkiin
    1302 Perejaslavlin liittäminen Moskovaan
    1380 Kulikovon taistelu
    1382 Kaani Tokhtamysh valloittaa Moskovan
    1406-1408 Moskovan ruhtinaskunnan Liettuan sota
    1453 Konstantinopolin valloitus turkkilaisten toimesta, Bysantin keisarikunnan tuho
    1463 Jaroslavlin ruhtinaskunnan liittäminen Moskovaan
    1472 Permin maan liittäminen Moskovaan
    1478 Novgorodin ja Novgorodin maiden liittämiseen Moskovaan
    1479 Moskovassa rakennettu valimo Cannon Yard
    1480 rakennettu valimo Cannon Yard Moskovassa
    1485 Tverin liittäminen Moskovaan
    1497 Iivana III laki
    1510 Pihkovan liittyminen Moskovaan
    1514 Moskovan sotavoimat valloittavat Smolenskin
    1520 Rjazanin liittyminen Moskovaan
    1523 Severskyn ruhtinaskunnan liittäminen Moskovan
    1550 Ivan IV laki
    1552 Iivana IV valloitti Kazanin
    1553 Kirjapainotoiminnan alku Venäjällä
    1555 Venäjän kauppayhtiö: perustaminen Englannissa ja etuoikeus käydä kauppaa Venäjän valtion kanssa
    1555 Maatiloilla suoritettavia palveluita koskeva laki
    1556 Astrakhanin valloitus
    1558-1583 Liivinmaan sota, Iivana IV
    1565 oprichninan käyttöönotto
    1570 Ivan IV Novgorodin sotaretki
    1570-1574 Yritystoiminnan alku Venäjän Länsi-Siperiassa
    1577 Hollannin-Venäjän kaupan alku Vienanmeren kautta
    1580 Asetus katedraali kirkko luostarin maanomistuksen rajoittamisesta
    1581 Ensimmäinen tunnettu vuosi varauksesta
    1582 Ermakin Siperian valtakunnan Kuchumin valloitus
    1584 Arkangelin perustaminen
    1586 Perustaminen Ufa, Samara, Tjumen, Voronezh
    1587 Tobolskin perustaminen
    1593 perustettu Belgorod, Oskol, Berezov
    1596 perustettu Narym
    1597 Asetukset palveluksessa olevista orjista, orjuuteen itsensä myyneistä, karanneista talonpojista
    1598 Rurikin dynastian päättyminen
    1601 Turinskin perustaminen
    1601-1603 Nälänhädän aika, vallassa Boris Godunov
    1604 Tomskin perustaminen
    1604 Ensimmäisen kaupallisen aluksen saapuminen Hampurista Arkangeliin
    1605-1609 Asetukset Siperian asuttamisesta maanviljelyyn ja metsästykseen
    1606 Tuomio pajarien sidoksesta vasalleihinsa
    1606-1607 Talonpoikien kapina johtajana Bolotnikov
    1607 Asetus 15 vuoden määräajasta karanneiden talonpoikien ja vapaaehtoisten orjien asiassa
    1608 Ensimmäiset uutiset metalliteollisuuden kylästä Pavlovsk
    1619 Perustettu Enisejskij
    1621 Kutsuttu ulkomailta mestareita - "prospectors"
    1628 Perustettu Krasnojarsk
    1630 Perustettu Uralin taakse (lähelle Irbitiä) ensimmäinen rautatehdas
    1632 Perustettu Jakutsk
    1632 Perustettu Vinius Tula ruukki
    1633 Ensimmäisen sulaton rakentaminen Kaman yläjuoksulle
    1634 Lupakirja ulkomaiselle yrittäjälle Koetu lasitehtaan rakentamiseen
    1637 Ensimmäinen Moskovan suurlähetystö Kiinaan
    1643-1646 V.D. Pojarkovin tutkimusmatka Aldan ja Amur
    1646 Suolavero
    1648 Suolakapina Moskovassa
    1648 S.I. Dezhnev ja F. Alekseev tutkimusmatka Anadyr ja Okhotan meri
    1649-1652 Tutkimusmatka EP Khabarova Amur
    1649 Englantilaisten vapaakauppaa koskevien etuoikeuksien peruutus Venäjällä
    1649 Tsaari Aleksei Mihailovitshin kirkkolaki
    1649 Talonpoikien kiinnityksen määräajan poistaminen
    1651 B.I. Morozovin ruukki Istra joella lähellä Moskovaa
    1652 Ulkomaisten mestareiden asumalähiö Moskovassa
    1653 Tshitin perustaminen
    1653 Statuutin hyväksyminen pienten verojen tilalle yhtenäisvero
    1654 Moskovan rahapajan perustaminen
    1654 Lyödään kuparirahaa (4 miljoonaa ruplaa)
    1654 Ukraina liitetään Venäjään
    1660-1667 Kuparirahakriisi ja "Kuparikapina" (16620725)
    1661 Perustettu Irkutsk
    1667 Perustettu Armenian kauppayhtiö
    1667 Kauppasopimus Persian kanssa
    1667 Andrusovon rauha Puolan kanssa
    1667 D. Tumashevin ruukki Neiva joella.
    1670-1671 Talonpoikasota Stepan Razinin johdolla
    1678-1679 Ruukin rakentaminen Onegan takse (Butenanta Marselius ja poika)
    1680 Ensimmäinen Venäjän valtion talousarvio
    1681 Sametti- ja silkkitehdas Moskovassa (Master Paulson)
    1686 Armeijan alku Venäjällä
    1689 Sopimus Nerchinsk Kiinan kanssa
    1695 Laivaston alku Venäjällä
    1696 Azovan valloitus
    1697 Kamtshatkan liittäminen ja Ylä-Kamtshatkan perustaminen
    1697-1698 Pietari I ensimmäinen ulkomaanmatka
    1698 Pietarin uudistusten alku
    1698 Ulkomaisten mestareiden kutsuminen metallurgisiin laitoksiin
    1699 Zemsky majojen perustaminen kaupungeissa johtotehtäviin, koskien väestöä kaupan ja teollisuuden palveluksessa
    1699 Leimaveron käyttöönotto
    1699 Kielto viljelijöiden harjoittaa kauppaa ja teollisuutta lähiöissä ilman asuinpaikkavahvistusta
    1699 Vinius perusti Uralin ensimmäinen rautamasuuni tehtaan Neiva joelle
    1700 Toinen tehdas Uralille: Kamensky
    1700-1721 Pohjan sota Ruotsin ja Venäjän välillä
    1700 Nerchinskin hopea-lyijy kaivosten alku
    1702-1704 Uktus ruukin perustaminen Uralin kolmantena
    1702 Asetus ulkomaisten mestareiden vapauttamisesta
    1703 Asetus, jolla kielletään metsähakkuut jokien varsilla
    1703 asetus Uralin Alapayevskijn ruukin perustamisesta
    1703 Pietarin perustaminen
    1703 Vyshnevolotsk kanavan rakentamisen aloittaminen (avattu vuonna 1709)
    1703 Venäjän ensimmäinen pörssi Pietarissa
    1703 Ensimmäinen kansallinen sanomalehti ("sotilaalliset ja muut tietämisen ja muistamisen arvoiset asiat)
    1705 Valtion monopoli suolan ja tupakan myyntiin
    1707-1708 Bulavin kapina
    1708 Perustettiin maakunnat Moskova, Pietari, Kiova, Smolensk, Arkhangel, Kazan, Azov ja Siperia
    1709 Pultavan taistelu
    1710 Väestönlaskenta kotipaikan mukaan verotusta varten
    1710 Viron liittäminen Venäjän keisarikuntaan
    1711 Valuutta uudistus Pietari I (kulta, hopea ja kupari kolikot)
    1711 Asetus valtion Moskovassa omistamien kangastehtaiden siirrosta yksityisomistukseen
    1712 Asetus kaupallisten ja teollisten yritysten organisoinnista
    1712 Moskovan Kauppakolleegion perustaminen
    1712 Asetus vodkan myynnistä
    1712 Asetus Tulan sotatuomioistuimen perustamisesta
    1712 Liteinij dvor (Liettuan kauppakartano), Pietari
    1713 Pääkaupungin siirto Moskovasta Pietariin
    1714 Sestroretskin (Siestarjoen) asetehtaan perustaminen
    1715-1717 Retkikunta Keski-Aasiaan
    1716 Omskin perustaminen
    1716 Demidovin ruukki Tagil joella
    1717 Pysyvien ja tilapäisten maksujen korvaaminen henkilöverolla
    1717 Menshikovin tupakkatehdas Ukrainassa
    1717 Tutkimusmatka Khivaan
    1718 Semipalatinskin perustaminen
    1718 Kauppias P. Vestovskij perustaa erioikeudella sokeritehtaan Moskovaan
    1718 Määräys ensimmäisen tilintarkastuksen järjestämisestä Venäjällä (1719-1722)
    1718 Laatokan kanavan rakentamisen aloitus (valmistui 1731)
    1719 Pienteollisuuskolleegion perustaminen. Vuorikolleegio ja sen säännöt
    1720 Asetus ulkomaisten ja venäläisten yrittäjien yhtäläisistä oikeuksista kaivosteollisuudessa
    1721 Asetus jonka mukan kauppiaat saivat ostaa aatelisten kanssa talonpoikia yritykseensä
    1721 Valtion postilaitoksen organisointi
    1722 Killtojen ja työpajojen perustaminen
    1723 Perustetaan ruokosokeritehdas Moskovaan
    1723 Säännöt metsien suojeluun ja metsitykseen Venäjällä
    1723-1725 Rakennetaan valtionyhtiöiden kuparisulattamoja Uralilla
    1724 Kunnallisveron käyttöönotto
    1724 Otetaan käyttöön obrok vero valtion talonpojille
    1724 Tullitariffiin korotus suojelutarkoituksessa
    1724 Espanjan kanssa kauppaa käyvän yrityksen perustaminen
    1725 Demidov ruukki Nizhny Tagilissa Uralilla, ensimmäinen Altai Kolyvansky-Voskresenky kuparitehdas
    1725 Tiedeakatemian perustaminen
    1725-1729 Beringin Arktinen retkikunta (toinen 1732-1743)
    1726 Peruutetaan maaorjien oikeus vapaasti lähteä käsityöläisten palvelukseen
    1729 Velkakirja asetus
    1730-1736 Raudan ja kuparin työstäminen aloitetaan Jeniseillä
    1731 Peruutetaan maaorjatalonpoikien oikeus ostaa itsenä vapaaksi ja tehdä takaisinostosopimuksia
    1731 Uusi (edullinen) tullitariffi
    1734 "Ystävyys- ja kauppasopimus" Venäjän ja Iso-Britannian välillä (uudistettu vuonna 1766)
    1734 Talonpoikien kielto perustaa kangastehdas
    1735-1738 Perustettu ruukki Armovuorille
    1735 Pähkinälinnan perustaminen
    1736 Asetus työntekijöiden turvaamisesta työpajoissa
    1736 Asetus kerjäläisten, irtolaisten ym. työskentelystä yrityksissä
    1736 Asetus Kielto valmistajien hankkia kyliä maa-alueinen
    1738 Ensimmäisen maatalouden harjoittamista koskeva ohjeisto Venäjällä
    1739 Barnaulin perustaminen
    1739 Asetus valtion kaivostoiminnan siirrosta yksityisomistukseen
    1740 Perustaminen Petropavlovsk-Kamchatsky
    1741 Lainsäädännön ohjeet työnohjatyöskentelyyn (työsäännöt)
    1742 Asetus toisesta revsiosta (toteutetaan 1744-1747)
    1742 Asetus tehtaissa palkollisina toimivien viljelijöiden verottamisesta
    1744-1750 Ruukin ja kuparitehtaiden perustaminen:Altai, Etelä Ural ja Bashkiria
    1746 Kielto ei-aatelisten ostaa maaorjia
    1747 Tehtailijoille lupa ostaa kyliä tehtaiden omistukseen
    1750-1754 Kullankaivuun aloittaminen Jekaterinburgin alueella
    1752 Vahvistetaan säännöt talonpoikien ja työntekijöiden rekisteröintiin tehtaissa ja työpajoissa
    1753 Asetus sisäisten tullien lakkauttamisesta (alkaen 01 huhtikuu 1754)
    1754 Asetus ensimmäisen kaupallisen (Merchant) pankin perustamisesta Venäjällä
    1754 Valtion aatelistolle tarkoitetun pankin perustamisesta
    1754 Asetus tehtailijoille laittoman tuotannon kieltämisestä
    1755 Uusi tullilaki
    1755 Ensimmäinen tekstiilitehdas Venäjällä, brittiläiset yrittäjät Cozens ja Chamberlain (etuoikeus)
    1755 Organisoitu yritys Persian kanssa käytävää kauppaa varten
    1755 Etuoikeuksien myöntäminen ulkomaalainen Botlerille kenkien valmistamiseen
    1755 Moskovan yliopiston perustaminen
    1757 Uuden tullitariffi käyttöön ottaminen
    1757 Venäjän ensimmäinen osakeyhtiö "Venäjän Konstantinopolin kauppayhtiö"
    1757 Perustetaan Venäjän kaupungeissa pankkikonttoreita vekseleiden lunastamista varten
    1758 Venäjän ensimmäisen kuparirahaa käyttävän pankin perustaminen
    1758 Tislausmonopolin perustaminen aateliston ja tilanomistajien tarpeisiin
    1760 Asetus maanomistajien oikeudesta lähettää maaorjia Siperiaan
    1761 Asetus maaorjien oikeudesta asettaa vekseli
    1762 Pietari III manifesti aateliston vapaudesta Venäjällä
    1762 Asetus kirkon kartanoiden sekularisoinnista
    1762 Kielto muiden kuin aatelisten oikeudesta ostaa maaorjia tehtaille
    1762 Ensimmäinen asetukset vapaakaupasta kaikille
    1762 Ensimmäinen luonnos valtion tuloarvioksi
    1762 Määräys kolmannesta revisiosta (1763-1765)
    1762 Tehtailijopiden etuoikeuksien peruuttaminen
    1763 Lupa ulkomaalaisille ostaa maaorjia tehtaille
    1763 Manifesti ulkomaalaisten esteellisyydestä ostaa maata maatalouteen
    1763 I.I. Polzunovin ampumislaite
    1764 Suolaveron korotus kattamaan budjetin alijäämä
    1764 Kirkon kuolinpesien sekularisointi ja kirkon maaorjien takavarikointi(taloudelliset) viljelijät
    1765 Vapaan talouden yhdistyksen perustaminen Venäjälle
    1765 Manifesti tuotannon yleisestä seurannasta
    1765 Asetus maanomistajien oikeudesta lähettää maaorjia pakkotyöhön
    1766 Aleuttien liittymissopimus
    1766 Uusi tullitariffi
    1767 Katariinan komissio laatimaan uusi lakikokoelma
    1767 Ensimmäiset senaatin asetukset luvasta aloittaa kankaiden kudontatehtaita ja aloittaa tuotanto
    1767 Kielto talonpoikien oikeudesta tehdä valituksia maanomistajille
    1767 Otetaan käyttöön vodkanmyyntijärjestelmä (paitsi Siperia)
    1768-1774 Venäjän-Turkin sota
    1769 Perustetaan kaksi swap pankkia
    1769 Käynnistetään setelistö Venäjällä
    1769 Ensimmäinen ulkomainen valtion laina Amsterdamissa
    1770 Toinen ulkomainen valtion laina Genovassa
    1771 Kielletään myymästä maaorjia julkisella huutokaupalla vuokranantajan veloista
    1772 Lyhytaikaisiin lainoihin ja luottoihin erikoistuneiden säästäkassojen perustaminen
    1773-1775 Talonpoikasota Pugachevin johdolla
    1774 Perustettu Aleksanterin tykkitehdas Petroskoissa
    1774 Ensimmäisen Vuoriteollisuuskorkeakoulun avaaminen Pietarissa
    1775 Organisoidaan maakuntien instituutioiden hallita
    1775 Yleisen kauppiaiden kiltamaksun käyttöönotto
    1775 Maakuntakaupunkien julkisten hyväntekeväisyyslaitosten avaaminen
    1775 Tullietuuskiintiöt Mustanmeren satamissa
    1775 Manifesti vapaasta teollisuusyritysten perustamisesta
    1775 Teollisuuden ja kaupan monopolien peruutus
    1775 Miassin kuparisulaton rakentaminen
    1777 Ekaterinodarin perustaminen
    1779 Manufaktuurikolleegion lopettaminen
    1781 Postilaitoksen perustaminen ja yhdenmukaiset postimaksut
    1781 Manifesti neljännestä revisiosta (1781-1783)
    1782 Vuonna 1754 perustetun Commercial Bankin lopettaminen
    1782 Manifesti arvomerkkeihin ja tunnustuksiin perustuvien omistusoikeuksien peruuttamisesta
    1782 Uusi tullitariffi ja eräiden tuotteiden tuonnin kieltäminen
    1783 Krimin liittäminen Venäjään
    1784 Venäjän siirtokuntien perustaminen Alaskaan
    1785 Palkkausta koskeva asiakirja aatelistolle ja kaupungeille
    1797 Manifesti Paavali I kolmipäiväisestä barshtshina-työvelvollisuudesta
    1803 Asetus vapaista viljelyalueista
    1802-1811 Aleksanteri I hallituksen uudistukset
    1809 Pietarin rautatieinstituutin perustaminen
    1810 1. tammikuuta Valtioneuvoston perustaminen
    1810 Asetus kaupankäynnistä vuonna 1811
    1812 Napoleonin invaasio
    1815 Ensimmäinen höyrylaivayhtiö Venäjällä (Neva)
    1816-1817 Sotilaallisten siirtokuntien perustaminen
    1817-1864 Kaukasuksen sota
    1817 Privilegio Ch. Byrdille höyrylaivojen rakentamista varten
    1817 Paluu valtion viinamonopolijärjestelmään
    1818 N.I. Turgenjevin kirjan "Kokemus verotuksen teoriasta" julkistaminen
    1819 Maaorjuuden poistaminen Kuurinmaan maakunnassa
    1819 Uusi (vapaakauppahenkinen) tullitariffi
    1820 Ensimmäinen Poltoratskin maatalouskonetehdas
    1820 Valtion ulkomainen laina Englannista ja Hollannista, 40 miljoonaa ruplaa.
    1821 Vuokrasopimukset valtion omistamilla öljykentillä
    1822 Ulkomaisen puuvillantuonnin vapauttaminen tullimaksuista
    1822 Valtion ulkomainen laina (Rothschild) 43 miljoonaa ruplaa.
    1823 Maailman ensimmäinen kerosiinitehdas Mozdokisa
    1824 Tehtaiden omistajille myönnetty oikeus vapauttaa maaorjia
    1824 Sementin keksiminen, Venäjällä (E. Cheliev) ja Englannissa (J. Espdin)
    1825 Dekabristikapina Pietarissa (joulukuu 14)
    1825 Kabardan ja Balkarian liittäminen
    1826 Valuraudan valmistukseen erikoistuneiden tehtaiden syntyminen (Alexander Factory)
    1826-1828 Venäjän ja Persian sota
    1827 Venäjän ensimmäinen palovakuutusosakeyhtiö
    1827 Paluu kotipolttoviinan verotusjärjestelmään
    1828 Karatshain liittyminen
    1828 Erevanin ja Nakhchivanin kaanikunnan liittyminen Venäjään
    1828 Pietarin Teknillisen korkeakoulun perustaminen
    1828-1829 Venäjän ja Turkin sota
    1829 Adrianopolin rauha ja Ahaltsyhan ja Ahalkalykan liittyminen
    1829 Ensimmäinen yleisvenäläinen teollisuusnäyttely
    1830 Maatalousyhtiön perustaminen Etelä-Venäjälle
    1831 Etelä-Kaukasian tullitariffin etuuskohteluun peruuttaminen
    1832 Insinöörikoulun perustaminen Pietariin
    1832 Kauppasopimus Yhdysvaltojen kanssa
    1833 Manifesti kahdeksannen revision suorittamisesta (1833-1834)
    1833 Kielletään myymästä maaorjia julkisessa huutokaupassa
    1833 Venäjän ensimmäisen Tsherepanov veturin rakentaminen
    1835 Asetus yhtenäisestä painojen ja mittojen järjestelmästä
    1835 Ensimmäinen lennätin linja Schilling Pietarissa
    1835 Venäläisen pääoma ja tulot vakuutusyhtiön perustaminen
    1835 Maaorjuus "tilanne työnantajien ja työntekijöiden väliset suhteet"
    1836-1838 Yksityisen Tsarskoje Selo rautatien rakentaminen
    1839 Manifestin hopeavaluuttakannan palauttamisesta
    1839 Ensimmäinen itsetallentava sähkötysjärjestelmä B.S. Jacobi
    1840 Säännöt omistettujen työntekijöiden ja tehdastyöläisten kohteluun
    1841 Luottokorttien myöntäminen
    1841 Kielletään maaorjien vähittäismyynti
    1842 Peruutetaan Englannin puuvillan kehruukoneiden vientikielto
    1843 Seteleiden tuhoaminen ja Setelipankin sulkeminen
    1843 Päätöslauselma vapaasta laivaliikenteestä kaikilla Venäjän joilla
    1843 Kielto: maattomat aateliset eivät saa ostaa maaorjia
    1843-1848 Varsovan ja Wienin rautatien rakentaminen
    1844 Osakeyhtiön Venäjän meri-, joki-, maa- ja kuljetus vakuutukset (matkatavarat ja varastot) perustaminen
    1845 Revolverisorvin keksiminen
    1845 Kivihiiliesiintymän avaaminen Tkibulissa
    1846 Mekaaninen puuvillakangastehdas Shuessa
    1846 Kumotaan Corn Laws Englannissa ja Venäjän viljan viennin kasvu
    1846 Kaupan ja merenkulun yleissopimus Itävalta-Unkarin kanssa
    1846 Rotaatiopainokone
    1847 Viljelijöille oikeus ostaa itsensä vapaaksi käyttäen maaomaisuutta maksuna vuokranantajalle
    1847-1851 Rakennetaan rautatie Moskova - Pietari
    1848 Viljelöille oikeus hankkia kiinteää omaisuutta
    1851-1858 Rautatie Pietari - Varsova
    1853 Venäjän ensimmäinen vedenalainen lennätinkaapeli (Pietari - Kronstadt)
    1853-1856 Krimin sota
    1854 Hissin keksiminen
    1855 Kaasupolttimen keksiminen
    1856 Pariisin rauha (Venäjä menetti oikeuden pitää laivastoa Mustallamerellä)
    1857 3. tammikuuta erityiskomitean ensimmäinen kokous: kiireellinen salainen suunnitelma maaorjien asteittaisesta vapautumisesta
    1857 Lopetetaan setelien metallirahaksi vaihtaminen
    1857 Toimilupa osakeyhtiölle "Main Company of Russian Railways"
    1857 Maltillisen liberaali tullitariffi
    1857 Kauppasopimus Ranskan kanssa
    1858 Lennätinkaapeli pitkin Atlantin pohjaa valtameren yli
    1858-1859 Kymmenes revisio
    1858 Talonpoika-asioiden Pääkomitean asettaminen
    1858 Habarovskin perustaminen Amur joen varrelle
    1858 Aigunin sopimus
    1858 Kaupasopimukset Britannian ja Belgian kanssa
    1858 Yhdenmukaisen postitariffin asettaminen
    1858 Tšetšenian liittäminen
    1858-1859 Talonpoikaislevottomuuksia kymmenkunnassa maakunnassa
    1859 Perustetaan komissio tarkistamaan vero- ja maksujärjestelmää
    1860 Pekingin sopimus ja Ussuri alueen liittäminen Venäjään
    1860 Venäjän keskuspankin perustaminen
    1860 Vladivostokin perustaminen
    1860 Ensimmäiset meijeriosuuskunnat Tverin ja Jaroslavlin maakunnissa
    1861 Helmikuun 19 Aleksanteri II "Talonpoikien tilanne" allekirjoittaminen
    1861 Maaliskuun 5 julkaistaan talonpoikaisuudistuksen manifesti
    1864 Hyväksytään ensimmäisen yksityisen liikepankkiosakeyhtiön peruskirja (Pietari)
    1864 Tammikuun 1 asetus zemstvo laitoksesta
    1864 Toukokuun 14 koulutusuudistus aloitetaan
    1864 Marraskuun 20 oikeuslaitoksen uudistamisen alku
    1867 Venäjä myy Yhdysvalloille omistuksensa Amerikassa hintaan 7200000 USD.
    1867 Kirjoituskoneen ja dynamiitin keksiminen
    1868-1872 Liikenteen vallankumous Venäjällä
    1875 Sopimus yhtenäistariffista (ensimmäinen vakuutus monopoli)
    1876 Puhelimen ilmestyminen
    1877 Polttomoottorin keksiminen
    1878 Hehkulampun keksiminen
    1882 Rautatiekiskotehtaiden liitto (ensimmäinen teollisuusliittomonopoli)
    1884 Ensimmäinen raitiovaunu
    1885 Ensimmäinen auto, ensimmäinen Linotype
    1888 Keksitään daguerreotype filmi
    1891 Ensimmäinen panssaroitu levy
    1892 Diesel moottori
    1893 Velj. Lumieren kinematografi
    1893 Rakennettiin ensimmäinen koksiuuni
    1895-1897 Witten rahauudistus
    1890-luku Toinen rautateiden rakentamisen nousukausi
    1897 Kansallinen väestölaskenta
    1898 Elinkeinoveron käyttöönotto, vaikutus valtion ja yksityisyrittäjyyden suhteisiin
    1899 Langattoman lennätintekniikan keksiminen
    1901 Veturitehtaiden kartelli
    1902 "Erityinen kokous maatalouden tarpeiden määrittelemiseksi"
    1902 Yhtymien "Prodamet", "Truboprodazha" perustaminen
    1903 Lentokoneen keksiminen
    1904 Syndikaattien "Produgol", "Prodvagon", "Naula" ym. perustaminen
    1904-1905 Venäjän-Japanin sota
    1905 Lokakuun 17 manifesti "Valtiovallan kehittämisestä"
    1906 I duuman vuonna 1906 9. marraskuuta asetus talonpoikien vapaasta poistumisesta yhteistöstä
    1907 II Duuma
    1907-1914 III Duuma
    1907-1913 Ensimmäiset tehtaat, jotka käyttivät kudontaan ja kehräämiseen mekaanisia höyrykoneita
    1911 Asetus maaomaisuuden hallinnasta
    1912-1917 IV Duuma
    1914 Elokuun 1 ensimmäisen maailmansodan alkaminen
    1915 "Erityiskokous puolustuksen järjestämisestä"
    1916 Ylijäämän esittely
    1917 Helmikuun 27 tsaarin itsevaltiuden kukistuminen Venäjällä
    1917 Maaliskuu viljamonopoli
    1917 Maaliskuun 2 Nikolai II luopui valtaistuimesta. Väliaikainen hallitus muodostetaan
    1917 Lokakuun II neuvostojen kongressi. Kansan komissaarien Neuvoston muodostaminen (SNK)
    1917 Joulukuu pankkijärjestelmän kansallistaminen

    Список литературы

    FileTop o FileBottom
    1. Агеев А.И. Предпринимательство: проблемы собственности и культуры. - М.: Наука, 1991.-238 с.
    2. Аксенов А.И. Генеалогия московского купечества XVIII в. Из истории формирования русской буржуазии. - М.: Наука, 1988. - 187 с.
    3. Английские путешественники в Московском государстве в XVI веке. Пер. с англ.-Л.: 1937.-306 с.
    4. Алексеев А.И. «Колумб Росский». Вопросы истории, 1973. № 1, с.210-213.
    5. Барышников М.Н История делового мира России. -М.: 1994. - 360 с.
    6. Безгодов А.В. Очерки социологии предпринимательства. - СПб.: 1999. - 224 с.
    7. Бондарев Г.А. Ожидающая культура. - М.: «ЭКСМО», 1996. - 528 с.
    8. Боханов Л.П. Коллекционеры и меценаты в России. - М.: Наука, 1989. - 220 с.
    9. Вебер М. Избранные произведения. - М.: 1990. - 560 с.
    10. Вебер М. Избранное. Образ общества. - М.: «Юрист», 1994. - 702 с.
    11. Гинс Г.К. Предприниматель. М.: Посев, 1992. - 156 с.
    12. Глущенко Е.В., Капцов А.И., Тихонравов Ю.В. Основы предпринимательства. Учебное пособие. - М.: «Вестник», 1996. - 411 с.
    13. Градовский А.Д. Начала русского государственного права. - СПб.: 1875. - 436 с.
    14. Гражданский кодекс Российской Федерации. Часть первая. Часть вторая. - М. - СПб.: 2000. - 448 с.
    15. Гэлбрейт Дж. К. Экономические теории и цели общества. - М.: Прогресс, 1979.-406 с.
    16. Дайджест экономической теории. - М.: «Аналитика-Пресс», 1998. - 195 с.
    17. Данилевский В.В. Русская техника. - Л.: Газетно-журнальное и книжное издательство, 1947. - 483 с.
    18. Дитятин И.И. Устройство и управление городов России. - СПб.: 1875. - 507 с.
    19. Добролюбов Н.А. Собрание сочинений в пяти томах. - М.-Л.: ГИХЛ, 1962.
    20. Древнерусское градостроительство Х-ХУ веков. - М.: Стройиздат, 1993. - 392 с.
    21. Дынкин А.А., Стерлин А.Р., Тулин И.В. и др. Предпринимательство в конце XX века. - М.: «Наука», 1992. - 242 с.
    22. Дьяконов М.А. Очерки общественного и государственного строя Древней Руси. - СПб.: «Право», 1912. - 505 с.
    23. Егоров В.Е. Экономика общественного сектора России. - М.: ТЕИС, 1998. - 193 с.
    24. Ерасов Б.С. Социальная культурология. - М.: «Аспект Пресс», 1998. - 591с.
    25. Законодательство в сфере культуры. Сборник документов. Сост. М.В.Сеславинский. - СПб.: «Культ-информ-пресс», 1993,- 182 с.
    26. Замалеев А.Ф. Лепты. Исследования по русской философии. - СПб.: изд-во СПбГУ, 1996,- 320 с.
    27. Зарубина Н.Н. Социально-культурные основы хозяйства и предпринимательства. - М.: «Магистр», 1998. - 359 с.
    28. Зомбарт В. Буржуа. Этюды по истории духовного развития современного экономического человека. - М.: Наука, 1994. - 389 с.
    29. Иванов Ю.И., Русиков Ф.М. Рынок, предпринимательство, кадры. Учебное пособие. - М.: РАУ, 1992. - 305 с.
    30. Избранные произведения русских мыслителей второй половины XVIII века. Том I. - М.: Госполитиздат, 1952. - 711 с. Том II. - М.: Госполитиздат, 1952. - 606 с.
    31. Ильин В.В., Панарин А.С., Ахиезер А.С. Реформы и контрреформы в России. Циклы модернизационного процесса. -М.: изд-во МГУ, 1996. - 399 с.
    32. Исаксен А., Гамильтон К., Гулфасон Т. Введение в экономику рынка. - СПб.: «Судостроение», 1994. - 229 с.
    33. История предпринимательства в России. Книга первая. От средневековья до середины XIX века. - М.: «Российская политическая энциклопедия» (РОССПЭН), 2000. - 480 е., илл.
    34. История предпринимательства в России. Книга вторая. Вторая половина XIX - начало XX века. - М.: «Российская политическая энциклопедия» (РОССПЭН), 1999. - 575 е., илл.
    35. История экономической мысли в России. Под ред. проф. Марковой А.Н. - М.: «ЮНИТИ», 1996,- 136 с.
    36. Кабанов С.А., Кулевский Л.К. Во благо России. - СПб.: 1997. - 203 с.
    37. Казаков А.П., Минаева Н.В. Экономика. Учебный курс по основам экономической теории. - М., 1999. -320 с.
    38. Кашанина Т.В. Предпринимательство: правовые основы. - М.: 1994. - 108 с.
    39. Книга хожений. Записки русских путешественников ХЬОСУ вв. - М.: 1984. - 448 с.
    40. Кодекс законов о труде Российской Федерации. -М.-СПб.: 1999. - 126 с.
    41. Конституция Российской Федерации. - СПб., 1999. - 47 с.
    42. Крутик А.Б., Пименова А.Л. Введение в предпринимательство. - СПб.: «Политехника», 1995. - 583 с.
    43. Крысин А.В. Безопасность предпринимательской деятельности. - М.: Финансы и статистика, 1996. - 380 с.
    44. Кузьмичев А.Д., Шапкин И.Н. Отечественное предпринимательство. Очерки истории. - М.: Прогресс-Академия, 1995. - 183 с.
    45. Кулагин М.И. Предпринимательство и право: опыт Запада. - М.: Дело, 1992. - 176 с.
    46. Кулаков В.В. Организационно-правовые основы предпринимательской деятельности в РФ. - М.: 1994. - 108 с.
    47. Культурология. XX век. Словарь. Главный редактор А.Я. Левит. - СПб.: «Университетская книга», 1997. - 630 с.
    48. Леонтович В.В. История либерализма в России. 1762 - 1914. - М.: Русский путь, 1995. - 542 с.
    49. Мартынов Л. Н. Черты сходства. - М.: «Современник», 1982. - 224 с.
    50. Менеджмент и культура. Сборник научных трудов под редакцией И.М.Болотникова и Г.Л. Тульчинского. - СПб.: СПб ГАК, 1998. - 186 с.
    51. Мессенгиссер М. Экономическая сущность предпринимательства. - М.: «Наука», 1998.-230 с. *Ш. ид
    52. Милов Л.В. Великорусский пахарь и особенности российского исторического процесса. - М.: РОССПЭН, 1998. - 573 с.
    53. Морфология культуры. Структура и динамика. Учебное пособие. - М.: Наука, 1994.-415 с.
    54. Основы предпринимательства. Экономика и организация рыночного хозяйства. Учебное пособие (под ред. Б.К. Злобина). - М.: Луч, 1993. - 238 с.
    55. Очерки русской культуры ХШ-ХУ веков. Часть 1. Материальная культура. М.: изд-во МГУ, 1969. - 478 с. Часть 2. Духовная культура. М.: изд-во МГУ, 1969. - 434 с.
    56. Очерки экономической антропологии (отв. ред. Гаджиев А.Г.). - М.: «Наука», 1999. - 126 с. 57. Паршев А.П. Почему Россия не Америка. -М.: Крымский мост, 2000. - 411 с.
    58. Печчеи А. Человеческие качества. - М.: «Прогресс», 1980. - 302 с.
    59. Помпеев Ю.А. История экономической культуры. Учебное пособие. - СПб.: СПб ГАК, 1998,- 192 с.
    60. Помпеев Ю.А. Основы экономической культуры. - СПб.: СПб ГУК, 1999. - 208 с.
    61. Помпеев Ю.А. Экономика культуры. - СПб.: КультИнформПресс, 1999. - 80 с.
    62. Посошков И.Т. Книга о скудости и богатстве. Серия: История русской экономической мысли. - М.: Соцэкгиз, 1937. - 280 с.
    63. Потапов А.П. Очерки по истории алтайцев. - М.-Л.: издательство АН СССР, 1953.-444 с.
    64. Правдин Д.И. и др. Рыночное предпринимательство: теоретические основы и практика регулирования. Учебное пособие ИМПиЭ. - М.: 1994, - 349 с.
    65. Предпринимательство и предприниматели России от истоков до начала XX века. - М.: РОССПЭН, 1997. - 344 с.
    66. Пропп В.Я. Русский героический эпос. - М.: «Лабиринт», 1999. - 636 с.
    67. Прыжов И.Г. Очерки, статьи, письма. - М.-Л.: Асас1егта, 1934. - 486 с.
    68. Рзянин М.И. Русская архитектура. - М.: изд-во Академии архитектуры СССР, 1947,- 130 с.
    69. Роджерс Т. История труда и заработной платы в Англии с XIII по XIX век. - СПб.: «Издатель», 1899. - 476 с.
    70. Россия ХУ-ХУН вв. глазами иностранцев. - Л.: Лениздат, 1986. - 543 с.
    71. Россия XVIII в. глазами иностранцев. - Л.: Лениздат, 1989. - 544 с.
    72. Русская философия собственности ХУШ-ХХ вв. Авторы-составители К. Исупов, И. Савкин. - СПб.: СП «Ганза», 1993. - 466 с.
    73. Русский торгово-промышленный мир. - М.: Планета, 1993. - 333 с.
    74. Рустам - Заде З.П. Жизнь и творчество М.М. Щербатова. - СПб.: «Лейла», 2000. - 92 с.
    75. Рюттингер Р. Культура предпринимательства. М.: ЭКОМ, 1992. - 240 с. 76. Рябков В.Г.
    76. Российское предпринимательство: социально-философский аспект. - М.: 1994. - 302 с.
    77. Рязанов В.Т. Экономическое развитие России. Реформы и российское хозяйство в Х1Х-ХХ вв. - СПб.: Наука, 1998. - 783 с.
    78. Соколинский В.М. Психологические основы экономики. - М.: ЮНИТИ, 1999,- 215 с.
    79. Стасов В. Петр Данилович Ларин. Древняя и новая Россия. Т.1. - СПб.: 1876, с.244-261.
    80. Столпер К., Хопкинс К. Успешный фандрейзинг культуры. (Как просить деньги на культуру). - СПб.: «Нотабене», 1995. - 96 с.
    81. Струмшшн С.Г. Очерки экономической истории России. - М.: изд-во АН СССР, 1964.-548 с.
    82. Татарский Е.Л. Теория и практика предпринимательства: теоретический курс авторизованного изложения. - М.: изд-во МЭГУ, 1993. - 196 с.
    83. Тимошина Т.М. Экономическая история России. - М.: 1999. - 427 с.
    84. Тихомиров Ю.В. История предпринимательства в России. - СПб.: «Икар», 1999,- 56 с.
    85. Тульчинский Г.Л. Привлечение и аккумулирование финансовых средств. - СПб., 1998,- 98 с.
    86. 1000 лет русского предпринимательства. Из истории купеческих родов. - М.: Современник, 1995. - 434 с.
    87. Флекснер К. Просвещенное общество. Экономика с человеческим лицом. - М., 1994.-486 с.
    88. Хайлбронер Р., Тароу Л. Экономика для всех. - Лондон, 1991. - 336 с.
    89. Хлебников Н.И. Исследования и характеристики. - Киев, 1879. - 323 с.
    90. Хлебников Н.И. Общество и государство в домонгольский период русской истории. - СПб.: 1871. - 407 с.
    91. Хоскинг А. Курс предпринимательства. Практическое пособие. - М.: Международные отношения, 1993. - 108 с.
    92. Шишкин А.Ф. Человеческая природа и нравственность. Историкокритический очерк. - М.: Мысль, 1979. - 267 с.
    93. Штаден Г. О Москве Ивана Грозного. Записки немца опричника. - М.: 1925. - 182 с.
    94. Шумпетер И. Теория экономического развития. Исследования предпринимательской прибыли, капитала, кредита, процента и цикла конъюнктуры. - М.: Прогресс, 1982. - 537 с.
    95. Экономика предпринимательства. Курс лекций. - М.: «ВЛАДОС», 1999. - 240 с.
    96. Энциклопедический словарь по культурологии (под ред. А.А. Радушна). - М.: «Центр», 1997. - 478 с.
    97. Никитина С.К. История российского предпринимательства. - М.: ЗАО «Издательство «Экономика», 2001,- 303 с.
    98. Солженицын А.И. Двести лет вместе. - М.: Русский путь, 2001. - 512 с.
    99. Мартынов С.Д. Серия «Деловая Россия: история в лицах». - СПб.: «Пирс», 1993. - Кн. 1. редприниматели, благотворители, меценаты: Строгановы, Алексеевы, Третьяковы, Гучковы, Морозовы. - 88 с. Кн. 2. Финансы и банкирский промысел: Штиглиц, Гинцбурги, Поляковы, Рябушинские. - 88 с. Кн. 3. Мануфактура и фабриканты: Прохоровы, Гарднер, Крестовниковы, Брокар, Кноп. - 86 с. #271
    Основные книжные публикации Ю.А. Помпеева:
    Добровольцы шестьдесят третьего: Записки комсомольского секретаря. — Мурманск, 1963. – 96 с.
    Останется имя. Повести и рассказы. — Мурманск, 1974. – 158 с.
    Движение. Документальная повесть. — М., Политиздат, 1980. – 224 с.
    Имя подлинное – рабочий. Очерки. – Л.: Сов. писатель, 1981. – 222 с.
    Этой силы частица. Публицистика. – Л.: Лениздат, 1984. – 382 с.
    Февральский вихрь. Эти великие полгода. – Дилогия о революционных событиях 1917 года. – Л.: Советский писатель, 1987. – 688 с.
    Хочется жить и жить. Документальная повесть о С.М. Кирове. – М.: Политиздат, 1987. – 238 с.
    Октябрь семнадцатого. Роман-хроника. – Л.: Сов. писатель, 1988. – 384 с.
    Кровавый омут Карабаха. Публицистика. – СПб.: 1992. – 168 с.
    Единоборство. Хроника оппозиции 1920-30-х гг. – СПб.: 1993. – 174 с.
    Юдольные дни. Публицистика. – СПб.: 1993. – 158 с.
    Экономика культуры. Учебное пособие. – СПб.: КультИнформПресс. – 80 с.
    История экономической культуры. Учебное пособие. – СПб.: 1998. – 192 с.
    Основы экономической культуры. Монография. – СПб.: 1999. – 208 с.
    Экономическая культура в истории цивилизационного развития России: Автореф. дис. … доктора культурологии / C. –Петер. Гос. Ун-т. – СПб.: 1999. – 46 с.
    Экономика социально-культурной сферы. Учебное пособие. – СПб.: 2000. – 96 с.
    История и философия отечественного предпринимательства. Учебное пособие. – СПб.: Абрис, 2002. – 272 с., ил.
    Очерки по истории европейской научной мысли. – СПб.: Абрис, 2003. – 256 с., ил.
    Петергоф. История создания музея.- СПб.: Абрис, 2005. – 160 с., ил.
    Карабахский дневник. Публицистика. – М.: Канон+, 2010. – 416 с.
    Санкт-Петербург и пригороды. Искусство и история. – СПб.: ТК «АКМ», 2011.- 160 с., ил.
    Хроника объявленного убийства. Уроки Ходжалы. Публицистика – СПб.: 2012. – 16 с.
    FileTop