Ajk kotisivu TwinBook o MainMenu

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1871 (project Gutenberg)
Aleksis Kivi: I sette fratelli

Luku 01 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
01001
Top
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.--Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. La fattoria di Jukola, nel sud della provincia di Häme, sorge sul versante settentrionale di una collina, vicino al villaggio di Toukola. È cinta da serre sassose, ma più in basso cominciano i campi, in cui, prima che la fattoria fosse andata in malora, ondeggiava il grano ricco di spighe. Sotto i campi c’è una prateria di trifoglio solcata da un torrente sinuoso che dava fieno abbondante prima che si riducesse a servire al bestiame del villaggio. La fattoria ha inoltre vasti boschi, paludi e deserti che erano toccati al primo padrone di questa proprietà per il modo eccellente col quale li teneva, già ai tempi della grande spartizione delle terre. Il padrone di Jukola, preoccupato più del benessere dei suoi discendenti che del proprio, prese per parte sua un bosco bruciato e ottenne, con tale espediente, sette volte più dei suoi vicini. Ma tutte le tracce dell’incendio scomparvero presto dal suo territorio e un folto bosco crebbe in sua vece. Tale è la dimora di questi sette fratelli, le cui peripezie qui ora mi accingo a narrarvi. 01001
Bottom
01002
Top
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. I nomi dei fratelli, dal maggiore al minore, sono Gianni, Maso, Abramo, Simeone, Timoteo, Renzo e Rico. Di essi, Maso e Abramo gemelli e così Timoteo e Renzo. L’età di Gianni, il primo dei fratelli, è di ventìcinque anni, ma Rico, il minore, ha appena visto diciotto primavere. Hanno corporatura robusta, spalle quadrate, altezza mediocre, eccetto Rico che è ancora assai piccolo. Abramo è il più alto di tutti ma non è il più robusto, chè tale prerogativa e tale onore spettano a Maso, a buon diritto celebre per la larghezza delle spalle. Una caratteristica comune che li contraddistingue tutti è la pelle scura e la capigliatura ispida e stopposa, la cui durezza dà nell’occhio soprattutto in Gianni. 01002
Bottom
01003
Top
Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli äkeän karhun kanssa. Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua.--Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsä-otusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille. Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa. Il loro padre, che era un forte ed entusiasta cacciatore, incontrò improvvisamente la morte nel fior degli anni, lottando con un orso furioso. Furono trovati entrambi, orso e uomo, morti, l’uno a fianco dell’altro, su una radura insanguinata. L’uomo era malconcio dalle ferite, ma anche il collo e il fianco della belva erano squarciati dal pugnale e il petto trapassato da una micidiale palla di fucile. Così finì i suoi giorni quell’uomo robusto che aveva abbattuto più di cinquanta orsi. Ma per queste partite di caccia egli trascurava i lavori e le mansioni della fattoria che, a poco a poco, senza la direzione del capo, andò in malora. E i suoi figli erano inesperti dell’aratro e della semina, avendo ereditato dal padre la stessa prepotente passione per la caccia. Fabbricavano tagliole, trappole, lacci e recinti per la morte di uccelli e di lepri. 01003
Bottom
01004
Top
Äiti kyllä koetti sekä nuhteilla että kurilla saattaa heitä työhön ja ahkeruuteen, mutta heidän uppiniskaisuutensa oli jäykkä vastus kaikille hänen yrityksillensä. Oli hän muutoin kelpo vaimo; tunnettu oli hänen suora ja vilpitön, ehkä hieman jyrkkä mielensä. Kelpo mies oli myös hänen veljensä, poikien oiva eno, joka nuoruudessaan oli uljaana merimiehenä purjehtinut kaukaiset meret, nähnyt monta kansaa ja kaupunkia; mutta näkönsäpä kadotti hän viimein, käyden umpisokeaksi, ja vietti ikänsä pimeät päivät Jukolan talossa. Hän silloin usein, veistellen tunteensa viittauksen mukaan kauhoja, lusikoita, kirvesvarsia, kurikkoja ja muita huoneessa tarpeellisia kaluja, kertoili sisarensa pojille tarinoita ja merkillisiä asioita sekä omasta maasta että vieraista valtakunnista, kertoili myös ihmeitä ja tapauksia raamatusta. Näitä hänen jutelmiansa kuultelivat pojat kaikella hartaudella ja painoivat lujasti muistoonsa. Mutta yhtä mieluisasti eivät he kuullelleetkaan äitinsä käskyjä ja nuhteita, vaan olivatpa kovakorvaisia vallan, huolimatta monestakaan pieksiäis-löylystä. Useinpa kyllä, huomatessaan selkäsaunan lähestyvän, vilkasi veliparvi karkutielle, saattaen tämän kautta sekä äitillensä että muille murhetta ja kiusaa, ja sillä omaa asiaansa pahentaen. Passarono così gli anni della loro adolescenza, finché cominciarono a maneggiare le armi da fuoco e si cimentarono ad avvicinarsi all’orso nel bosco. La madre cercò, con rimproveri e correzioni, di stimolarli al lavoro e alla diligenza, ma la loro ostinazione fu inflessibile contro tutti i suoi tentativi. Essa era altrimenti una brava donna conosciuta per la sua dirittura e lealtà, ma un po’ rude. Un buon uomo era anche suo fratello, il bravo zio dei ragazzi, che da giovane — forte marinaio — aveva navigato su lontani mari e veduto molti popoli e sua dirittura e lealtà, ma un po’ rude. Un buon uomo era anche suo fratello, il bravo zio dei ragazzi, che da giovane — forte marinaio — aveva navigato su lontani mari e veduto molti popoli e città; ma alla fine gli si indebolì la vista, divenne completamente cieco e passò i bui giorni della sua vita nella fattoria di Jukola. Spesso, mentre intagliava, guidato dal tatto, mestoli, cucchiai, manichi di asce, palette ed altri oggetti utili alla casa, veniva raccontando storie ai figli di sua sorella e cose mirabili del proprio paese e di regni stranieri, e narrava pure miracoli e avvenimenti della Bibbia. I ragazzi ascoltavano questi suoi racconti con grande raccoglimento e li incidevano profondamente nella memoria. Ma non così volentieri essi ascoltavano gli ordini e i rimbrotti della loro madre, anzi facevano i sordi e si mostravano indifferenti alle molte botte. Spesso, fiutando l’avvicinarsi delle bastonate, la banda dei fratelli se la dava a gambe, causando alla madre e agli altri dolore e dispetto e peggiorando la propria situazione. 01004
Bottom
01005
Top
Tässä olkoon kerrottu eräs tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesivät kototalonsa riihen alla kananpesän, jonka omistaja oli eräs eukko, kutsuttu »Männistön muoriksi»; sillä hänen pieni mökkinsä seisoi männistössä lähellä Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut munat, ja päättivät he lopulta riistää pesän ja lähteä metsään nauttimaan saaliistansa. He täyttivät myös päätöksensä, tyhjensivät pesän ja läksivät yksimielisesti metsään, kuusi veljestä; Eero pyöri silloin vielä äitinsä jalkain juurella. Mutta koska he ehtivät eräälle solisevalle ojalle pimeässä kuusistossa, rakensivat he valkean äyräälle, käärivät munat ryysyihin, kastoivat ne veteen ja panivat paistumaan kihisevään tuhkaan. Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, söivät he maittavan atrian ja astelivat siitä tyytyväisinä kotiansa taas. Mutta kotomäelle ehdittyä, kohtasi heitä hirmumyrsky; sillä olipa jo heidän tekonsa tullut ilmi. Männistön muori ärhenteli ja riehui, ja kiivaalla katsannolla kiirehti veljeksiä vastaan heidän äitinsä, kädessä vinkuva ruoska. Mutta eivätpä mielineetkään pojat käydä kohden tuota vihuria, vaan kääntyivät takaisin ja pakenivat jälleen metsien turvaan, huolimatta äitinsä huudoista. Racconterò ora un avvenimento della loro fanciullezza. Essi sapevano che, sotto il granaio della loro fattoria, c’era un nido di galline appartenente a una vecchia detta « la vecchia del pineto » perchè la sua capannuccia sorgeva nel pineto presso Jukola. Un giorno i fratelli ebbero voglia di uova fritte e alla fine risolsero di svaligiare il nido e andare nel bosco a godersi il bottino. Misero il loro progetto in esecuzione, vuotarono il nido e andarono d’amore e d’accordo nel bosco in sei, chè Rico stava ancora attaccato alle sottane della mamma. Arrivati a un mormorante ruscello, nel folto degli abeti, accesero un fuoco sulla riva, avvolsero le uova in cenci, le tuffarono nell’acqua e le misero a friggere nella cenere ardente. Quando finalmente quelle leccornie furono pronte, gustarono il piatto saporito e ritornarono contenti a casa. Ma, appena arrivati sulla collina della fattoria, li colse una terribile tempesta, chè la loro impresa era stata scoperta. La vecchia del pineto gridava e si agitava, e la loro madre si affrettava loro incontro furibonda col sibilante frustino. Ma i ragazzi, non avendo voglia di affrontare tale raffica, tornarono indietro, riparando nei boschi, incuranti delle grida materne. 01005
Bottom
01006
Top
Meni nyt päivä, meni vielä toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja tämä heidän viipymisensä saattoi äitin lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa muuttui pian murheeksi ja säälin kyyneleiksi. Hän läksi heitä etsimään, etsi metsät ristiin rastiin, mutta löytämättä lapsiansa. Saipa asia yhä kamalamman muodon ja vaati viimein kruununmiehiä käymään asiaan käsiksi. Sana saatettiin jahtivoudille, joka viipymättä kokoonkutsui koko Toukolan kylän ja sen ympäristön. Ja nyt läksi joukko sekä nuoria että vanhoja, naisia niinkuin miehiäkin, jahtivoudin johtamana, pitkänä rivinä urkkimaan ympäri metsää. Ensimmäisenä päivänä etsivät he läheisimmillä tienoilla, mutta ilman toivottua seurausta; toisena päivänä siirtyivät he kauemmas, ja koska astuivat korkealle mäelle, näkivät he etäältä erään suon partaalta sinisen savupatsaan kiertoilevan ylös ilmaan. Tarkasti merkitsivät he suunnan, josta savu suitsusi, ja sitä kohden jatkoivat he retkensä taas. Viimein likemmin jouduttuansa kuulivat he äänen, joka lauloi seuraavalla tavalla: Passa un giorno, ne passa un altro, dei fuggiaschi non si sa niente; e questo loro ritardo alla fine cambiò la collera della madre in inquietudine e l’ira si mutò presto in dolore e in lacrime di compassione. Si mise a cercarli, li cercò per i boschi in lungo e in largo, ma senza trovare i suoi ragazzi. Il fatto diveniva veramente tragico e fu necessario alla fine l’intervento della forza pubblica. Fu avvertito del fatto il guardacaccia, che — senza indugio — chiamò a raccolta tutto il villaggio di Toukola e i dintorni. E allora una moltitudine di giovani e di vecchi, di donne e di uomini, guidata dal guardacaccia, in lunga fila si mosse alla ricerca nel bosco. Il primo giorno cercarono nei dintorni, ma senza il risultato che speravano; il secondo giorno si portarono più lontano e, quando furono su un’alta collina, videro di lontano, sul limitare di una palude, un’azzurra colonna di fumo che si snodava nell’aria. Si notarono la direzione esatta da cui si inalzava il fumo e verso quel punto si diressero. Finalmente, avvicinatisi, udirono una voce che così cantava : 01006
Bottom
01007
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
Qui una bella vita facciamo,
Per il fuoco la legna tagliamo,
Dal ruscello la birra beviamo;
Chi può vita migliore goder [Vecchio canto popolare (Kanteletar3, I, 14)].
01007
Bottom
01013
Top
Silloinpa Jukolan emäntä, kuultuansa laulun, ilahtui suuresti; sillä hän tunsi sen poikansa Juhanin ääneksi. Ja kumahteli usein metsä tulinuijan paukkeesta; josta kaikesta etsijät nyt varmaan havaitsivat lähestyvänsä karkulaisten leiriä. Siitä antoi jahtivouti käskyn piirittämään pojat ja sitten heitä lähenemään hiljaisuudessa, mutta pysäymään kuitenkin matkan päähän heidän majapaikastansa. Allora la padrona di Jukola, udendo quel canto, fu tutta contenta e, poiché spesso il bosco echeggiava per le detonazioni, da tutto ciò i cercatori capirono che il campo dei fuggiaschi era vicino. Il guardacaccia dette ordine di circondare i ragazzi e di avvicinarglisi in silenzio ma di fermarsi un po’ distanti dalla loro capanna. 01013
Bottom
01014
Top
Tapahtui niinkuin hän käski. Ja koska joukko, piirittäin veljekset kaikin puolin, oli heitä likeynyt noin viisikymmentä askelta, seisahtui se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava näky: Rakettu oli kiven juurelle havuista pieni koiju, jonka ovella makasi Juhani sammaleisella sijalla, katsellen ylös pilviin ja lauleskellen. Kaksi, kolme syltää koijusta loimotti iloinen valkea, ja sen hiilistössä korventeli Simeoni ansalla pyyttyä teereä päivälliseksi. Aapo ja Timo no'etuilla kasvoilla--sillä olivatpa he äskettäin olleet tonttusilla--paistelivat nauriita kuumassa tuhassa. Pienen saviropakon partaalla istui äänetönnä Lauri, tehden savikukkoja, härkiä ja uljaita varsoja; ja oli hänellä heitä jo aika rivi kuivamassa sammaleisen hirren kyljellä. Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan. Così si fece. Quando la moltitudine, circondati i ragazzi da tutte le parti, si fu avvicinata sino a circa una cinquantina di passi e si fu fermata, le si offrì alla vista il quadro seguente : una capannuccia contesta di rami ai piedi d’una roccia, davanti alla cui porta Gianni riposava su un giaciglio di muschio sogguardando le nuvole e canticchiando. A due o tre braccia dalla capanna brillava allegramente il fuoco, sulle cui braci Simeone arrostiva per desinare un gallo di montagna preso al laccio. Abramo e Timoteo, il viso sporco di fuliggine — chè avevano poco fa giocato ai fantasmi — arrostivano rape sulla cenere bollente. Renzo, silenzioso, sedeva su un mucchio di argilla, modellando galli, bovi e vigorosi puledri di creta; ne aveva già una fila a seccare su un tronco muscoso. Ma quegli che faceva gli scoppi era Maso; lanciava uno sputo schiumoso su una pietra, vi poneva sopra dei carboni ardenti, e vi scagliava poi, con tutte le sue forze, un’altra pietra : il fracasso, spesso violento come lo scoppio di un fucile, risonava all’intorno, e un fumo fuligginoso s’inalzava a spire di fra le pietre. 01014
Bottom
01015
Top
JUHANI:
Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin...
Mutta peijakas meidän kuitenkin viimein täällä perii. Se on niinkuin kädessä, te mullisaukon pojat.
Gianni.
Qui una bella vita facciamo,
Per il fuoco la legna tagliamo.
Ma il diavolo finirà per scovarci; state pur certi, torelli miei.
01015
Bottom
01021
Top
AAPO: Senhän minä kohta sanoin käydessämme jäniksen passiin. Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmi-taivaan alla. Abramo. L’ho detto subito appena ce la siamo svignata. Che sciocchi! Sono solo gli zingari e i briganti che se la passano così a cielo scoperto. 01021
Bottom
01022
Top
TIMO: Jumalan taivas kuitenkin. Timoteo. Ma è anche il cielo di Dio. 01022
Bottom
01023
Top
AAPO: Asua täällä susien ja karhujen kanssa. Abramo. Vivere qui coi lupi e gli orsi. 01023
Bottom
01024
Top
TUOMAS: Ja Jumalan kanssa. Maso. E con Dio. 01024
Bottom
01025
Top
JUHANI: Oikein, Tuomas! Jumalan ja hänen enkeleinsä kanssa. Ah! jos nyt taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silmällä, niin selvästipä näkisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeliä on meidän piirittänyt ja kuinka itse Jumala harmaana äijänä istuu vallan keskellämme tässä kuin armahin isä. Gianni. Giusto, Maso, con Dio e i suoi angeli. Ah! se ora potessimo guardare con gli occhi dell’anima immortale e del corpo, vedremmo chiaramente come tutta una schiera di angeli custodi ci circondi e come lo stesso Dio, in aspetto di vecchio grigio, sieda qui fra noi come un tenero padre. 01025
Bottom
01026
Top
SIMEONI: Mutta mitä aattelee nyt äitiparka? Simeone. Ma che penserà ora la povera mamma? 01026
Bottom
01027
Top
TUOMAS: Hän mielisi peitota meitä paistikkaiksi, koska vaan kynsiinsä joutuisimme. Maso. Ci spiaccicherà come patate quando le capiteremo tra le grinfie. 01027
Bottom
01028
Top
JUHANI: Ai poika, saisimmepa saunan! Gianni. Ohè, ragazzi, prenderemo una bella lavata di capo! 01028
Bottom
01029
Top
TUOMAS: Saunan, saunan! Maso. Una bella lavata di capo, una bella lavata di capo! 01029
Bottom
01030
Top
JUHANI: Kipinöitsevän saunan! Niin, kylläs sen tiedät. Gianni. Proprio coi fiocchi! Lo sai, eh? 01030
Bottom
01031
Top
AAPO: Se viimeinkin on saatavamme. Abramo. L’avremo una volta o l’altra. 01031
Bottom
01032
Top
SIMEONI: Hyvin tietysti. Sentähden on parasta mennä ottamaan se sauna ja päästä kerran näistä härkäpäivistä. Simeone. Certamente. Perciò è meglio andarsela a buscare e finirla una buona volta con questa vita da bestie. 01032
Bottom
01033
Top
JUHANI: Härkä ei juuri käyskelekkään vapaa-ehtoisesti teuraspenkkiin, veikkoseni. Gianni. Il bove non va al macello di sua spontanea volontà, fratello mio. 01033
Bottom
01034
Top
AAPO: Mitä jaarittelet, poika? Talvi lähestyy ja meille ei annettukaan syntyissämme turkkia niskaan. Abramo. Cosa cianci, ragazzo? L’inverno s’avvicina e noi non siamo nati con una pelliccia sul groppone. 01034
Bottom
01035
Top
SIMEONI: Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla löylytetyksi ja syystä kyllä, syystä kyllä. Simeone. Allora marche!, verso casa. E si vada verso il castigo con ragione di certo, con ragione. 01035
Bottom
01036
Top
JUHANI: Säästyköön, veljet, säästyköön selkämme vielä kuitenkin muutamat vuorokaudet. Emmehän tiedä mitä pelastus-keinoa Jumala meille keksii vielä mennessä parin kolmen päivän. Niin, täällä, täällä pyllyilkäämme vielä: tuossa päivämme, tuon kantosen valkean ympärillä, ja yömme havuisessa koijussa, röhötellen rinnakkain rivissä kuin emän naskit pahnoilla.--Mutta mitä sanot sinä, Lauri pokko, siellä savilaukussa? Mitä? Käymmekö koreasti pieksiäis-löylyyn? Gianni. Risparmiamo, fratelli, risparmiamo i nostri gropponi ancora alcuni giorni. Non si può sapere che scappatoia Dio ci possa suggerire fra due o tre giorni. Così, qui qui godiamocela ancora un po’; di giorno intorno al fuoco del ceppo, e di notte al riparo dei rami, belli stesi l’uno accanto all’altro in fila, come porcellini sulla paglia. Ma che dici tu, signor Renzo, là nel pantano di creta? Che si deve andare bel bello a buscarne? 01036
Bottom
01037
Top
LAURI: Ollaanhan täällä vielä. Renzo. Restiamo ancora qui. 01037
Bottom
01038
Top
JUHANI: Senhän minäkin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!--Mutta onpa sinulla siellä karjaa oikein aika lailla. Gianni. Anch’io penso che sia meglio. Proprio così. Hai ancora del bestiame in quantità. 01038
Bottom
01039
Top
TUOMAS: On sekä karjaa että siipi-eläimiä sillä pojalla. Maso. Al compare non mancano nè bestiame, nè volatili. 01039
Bottom
01040
Top
JUHANI: Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari. Gianni. Un magnifico gregge. Diverrai davvero un fabbricante di galli. 01040
Bottom
01041
Top
TUOMAS: Oikein fläätälä. Maso. Proprio un modellatore. 01041
Bottom
01042
Top
JUHANI: Oivallinen fläätälä.--Mikä ryssänkukla sieltä nyt taasen heltii kynsistäsi? Gianni. Un eccellente modellatore. Che è mai quel fantoccio russo che ti sorte dalle grinfie? 01042
Bottom
01043
Top
LAURI: Tämä on vaan tuommoinen pikkuinen poika. Renzo. È soltanto un bimbo piccolino. 01043
Bottom
01044
Top
JUHANI: Kas tuota nallikkaa! Gianni. Guarda quel ragazzino! 01044
Bottom
01045
Top
TUOMAS: Tekee poikia kuin mies. Maso. Fa i bambini come un uomo. 01045
Bottom
01046
Top
JUHANI: Poikia kuin tervaskannon päitä; ja ruokkii kuin mies sekä pojat että karjat.--Mutta veljet, veljet, jouduttakaa jo päivällinen pöytään; sillä mahani rupee motkottamaan. Pane mujua, pane kiehuvaa mujua tuon nauriin paistavalle kyljelle tuossa.--Kenenpä on vuoro lähteä nauriita varkaisin? Gianni. Dei ragazzi come pezzi di legno; e li nutre come un uomo. Tanto i ragazzi che le bestie. Ma fratelli, fratelli, portate in tavola il pranzo, chè la mia pancia comincia a brontolare. Metti della cenere calda su quella rapa che cuoce coperta. A chi tocca grattare le rape? 01046
Bottom
01047
Top
SIMEONI: Minunpa on taasen käyminen synnin työhön. Simeone. Devo di nuovo commettere io questo peccato. 01047
Bottom
01048
Top
JUHANI: Henkemme piteiksi täytyy meidän hieman nypistellä toisen omasta. Jos tämä on syntiä, niin on se niitä pienimpiä kuin tehdään tässä matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkkiä kirjassani, niin eihän tuo pieni variksenjalka minua juuri estäisi pääsemästä vähän parempaan elämään. Siitä oikeasta hääsalista minua piankin nääsättäisi ulos, sen mä kyllä luulen, mutta ainahan annettaisi pojalle siellä jokin ovenvartijan virka, ja sekin olisi hirmuisesti lystiä.--Niin, uskokaamme niin, ja ottakaamme suruttomasti mitä kerralla kupuumme mahtuu. Gianni. Dobbiamo ben grattare qualcosa al nostro prossimo, se vogliamo vivere. Se questo è un peccato, è certo fra i più piccoli che si facciano su questa terra bacata. Se muoio senz’altre note di peccato nel mio libro, non sarà questo piccolo scarabocchio che mi impedirà di passare a una vita un po’ migliore. Mi cacceranno fuori dalla sala delle nozze; questo lo credo, ma mi daranno sempre un posto di portiere, e ciò sarà terribilmente spassoso [Salmi, 84, 10.]. Così vogliamo credere e prendere senza pensieri quel che cape nella nostra pancia. 01048
Bottom
01049
Top
AAPO: Mutta katsonpa jo parhaaksi että heitämme Kuokkalan naurismaan ja etsimme itsellemme toisen. Vähentyminen päivä päivältä saattaa pian omistajan vartioimaan maatansa yöt ja päivät. Abramo. Ma mi par meglio lasciare il campo di rape di Kuokkala, e cercarne un altro. Scemando di giorno in giorno, al padrone verrà in mente di guardarlo giorno e notte. 01049
Bottom
01050
Top
JAHTIVOUTI. Ei yhtään surua siitä juonesta enää, poikaset, ei yhtään. No no, miksi hätäilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeliä on teidän piirittänyt aivan sukkelasti. Il Guardacaccia. Non vi tormentate più per questo, ragazzi, non vi tormentate più. Perchè vi angustiate? Guardate; una folta schiera di angeli custodi vi ha circondati presto presto. 01050
Bottom
01051
Top
Niin haasteli vouti veljeksille, jotka pahoin peljästyneinä rynkäsivät ylös ja kaapasivat juoksemaan mikä minnekkin, mutta huomasivat pian kauhistuen tiensä teljetyksi kaikkialta. Silloin lausui taasen vouti: »apajassahan olette, luikkarit, koreasti apajassa, josta ette pääse ennenkuin on teitä hieman suomustettu muistoksi, pieneksi muistoksi teille, mitkä jalkajuonet olette meille saattaneet, luikkarit. Tänne, muori, koivun-oksallanne, ja antakaat heille oikein lämpöisestä kourasta. Jos niin, että kohtaisitte vastakynttä, niin onpa tässä teille apumuijia». Seurasi nyt kuritus äitin kädestä, käyden miehestä mieheen yli koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa rähinä. Kiivaasti kyllä käyttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heidän kuitenkin saaneen liian liepeän saunan. Così parlò il guardacaccia ai fratelli che, spaventati, balzarono in piedi e fecero per svignarsela in tutti i sensi, ma si accorsero ben presto con terrore che la via era chiusa da tutte le parti. Allora parlò di nuovo il guardacaccia : « Siete nella rete, farabutti, proprio nella rete dalla quale non sortirete prima di essere stati un po’ strigliati come ricordo, come ricordino delle corse che ci avete fatto fare, bricconi. Qui, mamma, coi vostri rami di betulla e dategliele sode. Se si ribellano, avete delle comari che vi possono aiutare». Seguì allora il castigo per mano della madre passando dall’uno all’altro su tutta la banda dei ragazzi; e forte fu il clamore negli orecchi di Kuokkala. La madre maneggiava con forza il suo frustino, ma il guardacaccia protestava che il castigo era troppo leggero. 01051
Bottom
01052
Top
Mutta koska tämä viimeinen toimi oli tehty, läksivät he kukin kotiansa, niin myös äiti poikinensa. Kaiken tien hän pauhasi ja toreli karkulaisia; eikä vielä heidän kotia tultuansakaan lakannut myrsky. Vieläpä rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metelöitsi eukko, uhaten heitä uudella pieksiäis-saunalla. Mutta nähtyään, millä nälän ahneudella he iskivät hampain leipään ja silakkaan, käänsi hän kasvonsa heistä, pyhkäisten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa. Quando questa funzione fu terminata, tutti tornarono a casa, anche la madre coi figli. Per tutta la strada essa si lamentò e rimproverò i fuggiaschi; e nemmeno al loro arrivo a casa cessò la tempesta. Mentre preparava ai suoi ragazzi il cibo sulle panche la vecchia gridava e ribolliva minacciandoli di un’altra lavata di capo. Ma, veduto con che vivacità azzannavano il pane e le acciughe, torse il capo da loro, asciugandosi furtivamente una lacrima sulla guancia abbronzata e ruvida. 01052
Bottom
01053
Top
Niin päättyi poikien karkuretki. Ja tämä oli tapaus heidän lapsuutensa ajasta, johon kertomuksestani poikkesin. Così finì la scappata dei ragazzi. E questa era l’avventura della loro infanzia che io ho inserito nel mio racconto. 01053
Bottom
01054
Top
Veljesten parhaita huvituksia oli myös kiekonlyöminen, jota leikkiä he vielä miehuutensakin iässä rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden määrättyä esinettä. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heidän kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maantiellä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa. Uno dei passatempi preferiti dai fratelli era anche il giuoco del disco coi bastoni, cui amavano esercitarsi anche nell’età matura. Divisi in due squadre, lottavano cercando entrambi di arrivare a un punto determinato; alto era allora il clamore, il correre e il lottare e il sudore irrorava loro il viso. Brontolando correva il disco lungo la strada e spesso sotto i colpi del bastone contro il viso dei giocatori, cosi che quando tornavano dal giuoco, uno o l’altro aveva la fronte con un corno o una guancia gonfia. Cosi passarono i giorni della loro giovinezza : d’estate, nei boschi o sulla strada a giocare al disco, d’inverno accanto alla stufa della loro casa, madidi di sudore. 01054
Bottom
01055
Top
Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita, jotka saattoivat heitä enemmän kuin ennen muistelemaan huomis-päivää ja siirtymään vähän entisistä menoistansa.--Heidän äitinsä oli kuollut, ja tuli nyt yhden heistä astua isännyyteen, hillitsemään taloa pääsemästä perin kumoukseen ja huolta pitämään kruununveron maksosta, joka Jukolan avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta puuhaa ja tekemistä on ainakin hävinneessä talossa. Tuli vielä harjaksi kaikelle tälle, että pitäjän uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli hän armoton, käytellen heitä kohtaan kaikkia keinoja, myös jalkapuun rangaistusta. Niinpä oli hän Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silmänsä. Oikeinpa lautamiehen kautta oli hän antanut heille kiivaan käskyn, että he tavallista vikkelämmin saattaisivat itsensä lukkarin luoksi oppiaksensa lukemaan.--Muistellen näitä seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa eräänä iltana syksykesällä, haastelivat veljekset keskenänsä seuraavalla tavalla: Ma anche i fratelli si accorsero che i tempi cambiavano. Successero latti che li costrinsero a pensare aH’indomani più di prima e a cambiare un poco la loro vita avvenire. La loro madre era morta e uno di loro dovette far da padrone per preservare il podere dal disordine c provvedere al pagamento delle tasse, che erano relativamente basse, data l’estensione delle terre e dei boschi di Jukola. Ma c’è sempre da correre e da fare in un podere trasandato. Si aggiunga a tutto ciò che il nuovo curato della parrocchia era un uomo terribilmente rigido nell’esercizio di tutte le sue funzioni. Inesorabile coi fannulloni che non volevano imparare a leggere, usava contro di loro tutti i mezzi di punizione, persino i ceppi [Grosso pezzo di legno con buchi entro i quali si ponevano i piedi dei colpevoli; posto davanti alla chiesa come una specie di gogna. Castigo ecclesiastico temuto; fu soppresso nel 1860.]. Aveva puntato gli occhi severamente sui ragazzi di Jukola e, per mezzo dell’assessore, aveva loro ordinato in modo perentorio di recarsi senza indugi dal sacrestano per imparare a leggere. Perciò una delle ultime sere d’estate seduti in una stanza spaziosa della loro casa, i fratelli parlavano fra loro come segue: 01055
Bottom
01056
Top
AAPO: Sanonpa: tämä hurja elämä ei käy päisin, vaan on sen loppu viimein hävitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa. Abramo. Dico, questa vita scapata non può durare; altrimenti va a finire in rovina e dolore. Fratelli : altri usi e costumi, se desideriamo felicità e pace. 01056
Bottom
01057
Top
JUHANI: Haasteletpa oikein, sitä ei taida kieltää. Gianni. Ben detto; non si può negare. 01057
Bottom
01058
Top
SIMEONI: Jumala paratkoon! hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti. Simeone. Che Dio ci aiuti! La nostra vita è stata sempre sfrenata e selvaggia fino a oggi. 01058
Bottom
01059
Top
TIMO: Onpa tässä elämässä elämää ja maailmassa maailmaa. Kyllä kelpaa, jos käskeekin. Ohhoo! Timoteo. Ma è una vita e un mondo come un altro. E buona, anche se c’è qualcosa in contrario. Oh! 01059
Bottom
01060
Top
JUHANI: Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme eläneet, sitä ei taida kieltää. Muistakaamme toki: »nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus». Gianni. Abbiamo vissuto troppo sregolatamente e, ben detto, troppo inconsciamente, non si può negare. Ma ricordiamoci : « Con follìa giovinezza, con vecchiaia la saggezza ». 01060
Bottom
01061
Top
AAPO: Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se, joka tuo hyötyä, vaan ei sitä joka makeammalle maistuu. Nyt viipymättä rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas! Abramo. Ma è già tempo di rinsavire, è tempo di mettere tutti i desideri e le passioni sotto il giogo della ragione e fare prima ciò che è utile, non ciò che ci piace. Ora, senza indugio, rimettiamo in buono stato la nostra fattoria. 01061
Bottom
01062
Top
JUHANI: Oikein haasteltu! Ensiksi käykäämme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi myös; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain. Gianni. Ben detto! In primo luogo gettiamoci su questo mucchio di letame come scarabei e facciamo rumoreggiare le asce in ogni angolo di Jukola da mattina a sera; il bestiame, il vigoroso bestiame, aumenterà il concime da parte sua e, nel nostro recinto, se ne alzeranno mucchi alti come i muri dorati del palazzo del re. Facciamolo sempre. Lunedì venturo possiamo cominciare dalle basi. 01062
Bottom
01063
Top
AAPO: Miksi ei jo huomenna? Abramo. Perchè non già domani? 01063
Bottom
01064
Top
JUHANI: Vasta ensi maanantaina. Eihän ole vahinko harkita asiaa vielä kypsemmäksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina. Gianni. No, solo lunedì venturo. Non è male esaminare la faccenda ancora più a fondo. Allora, è detto: lunedì venturo. 01064
Bottom
01065
Top
AAPO: Mutta yksi pykälä on meillä kohta suoritettavana. Tämä on laita: Jos talonpitoomme toivomme järjestystä ja pysyväisyyttä, niin yksi olkoon esimies ja isäntä. Me tiedämme, että tämä oikeus ja velvollisuus on Juhanin sekä hänen esikoisuutensa että äitimme määräyksen kautta. Abramo. Ma un punto dobbiamo sistemarlo subito; cioè, se vogliamo agire con ordine e perseveranza nel nostro podere, uno deve essere il capoccia e il padrone. Sappiamo che tale diritto e tale prerogativa spettano a Gianni, perchè il primogenito e nostra madre l’ha fissato. 01065
Bottom
01066
Top
JUHANI: Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! Gianni. Sì, questo diritto, questo potere e questa aul appartengono. 01066
Bottom
01067
Top
AAPO: Mutta katso, että sitä sopuisasti käyttelet ja yhteiseksi hyödyksi. Abramo. Ma guarda di usarli in maniera conciliante e pc comune. 01067
Bottom
01068
Top
JUHANI: Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa. Gianni. Farò del mio meglio, ma purché mi obbedii castighi e senza frusta! Farò del mio meglio. 01068
Bottom
01069
Top
AAPO: Ruoskaa? Abramo. Frusta? 01069
Bottom
01070
Top
JUHANI: Jos niin tarvitaan, näetkös. Gianni. Se sarà necessario, beninteso. 01070
Bottom
01071
Top
TUOMAS: Puhu koirillesi ruoskasta. Maso. Parla di frusta ai tuoi cani. 01071
Bottom
01072
Top
TIMO: Et pehmitä kruununmaatani sinä, et koskaan; sen tehköön lain ja oikeuden hulja, jos selkäni syystä syhyy. Timoteo. Non mi strigherai mai il deretano; lo potrà far< la sferza della legge, se la schiena mi pruderà. 01072
Bottom
01073
Top
JUHANI: Miksi iskette kiinni löysään sanaan? Onhan meillä tässä onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrjään. Gianni. Perchè vi attaccate a parole vane? Staremo bei regnerà l’armonia e abbasseremo le corna. 01073
Bottom
01074
Top
EERO: Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme. Rico. Fissiamo dunque bene i nostri rapporti. 01074
Bottom
01075
Top
AAPO: Ja kuulkaamme jokaisen mieli. Àbramo. E ascoltiamo il parere di ognuno. 01075
Bottom
01076
Top
JUHANI: Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina? Gianni. Che dici, Renzo, tu che sei sempre di poche pai 01076
Bottom
01077
Top
LAURI: Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. Renzo. Vorrei dire questo: andiamo a stare nel bosco e al diavolo il tumulto del mondo. 01077
Bottom
01078
Top
JUHANI: Häh? Gianni. Eh? 01078
Bottom
01079
Top
AAPO: Mies hourii taas. Aiiuamo. Delira di nuovo. 01079
Bottom
01080
Top
JUHANI: Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia! Gianni. Andiamo a stare nel bosco? Che pazzie! 01080
Bottom
01081
Top
AAPO: Ole huolimatta.--Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot. Adramo. Non t’inquietare. Ora, ecco, ho pensato. Tu, puoi fare da padrone, se vuoi. 01081
Bottom
01082
Top
JUHANI: Minä kun tahdon. Gianni. Lo voglio. 01082
Bottom
01083
Top
AAPO: Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja olemme naimattomia miehiä, teemme talon työtä, syömme talon ruokaa ja saamme talosta vaatteet. Kuun ensimmäinen maanantai, paitsi kylvö- ja leikkuu-aikana, olkoon aina oma päivämme, mutta tulkoon meille silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylvöön, ja vuosittain olkoon meillä valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on vähintäkin kolmen tynnyrin ala. Näin ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta minä tiedän, ettei yksikään meistä kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen vaiheilta pois, ja eihän pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa väljyyttä seitsemälle veljelle näillä mantereilla. Mutta hän, joka aikaa voittain tuntisi halun perustamaan itsellensä oman asunnon ja perheen eikä kuitenkaan mieli tässä lain voimalla ja maamittarikustannuksilla käydä pirstoilemaan taloa, eikö taitaisi hän tyytyä seuraavaan etuun? Periköön hän talosta kappaleen maata, johon hän rakentaa huoneensa ja pellot sen ympärille. Saakoon hän myös osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon hänellä valta raivata itsellensä metsästä heinämaata lisäksi, niin että voi elättää pari hevosta ja neljä, viisi nautaa. Ja ilman yhtään veroa ja ulostekoa viljelköön tilaansa ja nauttikoon sen tuotteita niin hän kuin hänen lapsensa, eleskellen rauhassa omalla pohjallansa.--Niin olen minä asiaa aprikoinut. Mitä sanotte. Abramo. Quanto a noi, finché vivremo nei cari angol nostra e resteremo celibi faremo i lavori del podere, man£ cibo del podere e prenderemo da vestirci dal podere, lunedì del mese, salvo nel tempo della semina e del raccolte sempre liberi, ma dal podere ci verrà lo stesso cibo. Ogni anno il podere ci darà mezzo staio di avena da seme e ogni anno potremo prepararci un terreno da seminare la cui dimensione sarà almeno tale da produrre tre staia. Questi sono i miei progetti per casa nostra e per la nostra vita di scapoli. So che non uno solo di noi se n’andrà volentieri dalle care terre di Jukola, nè vi siamo costretti dalla mancanza di posto, chè vi è spazio per noi sette fratelli su questa terra. Ma colui che, col tempo, sentisse desiderio di formarsi una casa e una famiglia per conto suo, e non volesse con ciò smembrare il podere ricorrendo alla forza della legge e pagando degli agrimensori, non potrebbe forse contentarsi del piano seguente? Diventerà padrone di un pezzo di terra del podere nel quale costruirà una casa cinta di campi. Riceverà anche la sua parte dalla prateria comune, con la facoltà di dissodare per sè, nel bosco, prati bastanti a nutrire un paio di cavalli e quattro o cinque vacche. Così, esente da imposte e contributi, coltiverà il suo podere e beneficerà dei suoi prodotti lui e i suoi bambini, vivendo in pace nella sua proprietà. In questo modo io avrei disposto la cosa. Che ne dite? 01083
Bottom
01084
Top
JUHANI: Jotenkin järkevästi aprikoittu. Ottakaamme punnittaviksi ne pykälät. Gianni. Disposta con molto senno. Esaminiamone i paragrafi. 01084
Bottom
01085
Top
LAURI: Mutta toisin tehty vielä järkevämmin tehty. Muuttakaamme metsien kohtuun ja myykäämme viheliäinen Jukola, tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille. Hän on meille ilmoittanut halunsa siihen kauppaan; mutta vähintäkin kymmeneksi vuodeksi tahtoo hän haltuunsa talon. Tehkäämme niinkuin sanon ja muuttakaamme hevosinemme, koirinemme ja pyssyinemme juurelle jyrkän Impivaaran vuoren. Sinne rakentakaamme itsellemme iloinen pirtti iloiselle päivänkaltevalle aholle, ja siellä, pyydellen salojen otuksia, elämme rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisistä.--Näinpä olen itsekseni tuumiskellut yöt ja päivät vuosien kuluessa. Renzo. Ma c’è qualcosa da fare ancora più assennata. Andiamo a stare nei boschi e vendiamo questa povera Jukola o diamola in affitto al conciatore di Rajaportti che ci ha manifestato il desiderio di concludere quest’affare; vuole però che gli si affidi il podere almeno per dieci anni. Facciamo come dico io e sgomberiamo col nostro cavallo, coi nostri cani e i nostri fucili ai piedi dei ripidi monti di Impivaara. Là costruiamoci una ridente capanna sui ridenti e soleggiati pendii e là, cacciando la selvaggina dei boschi, vivremo in pace lontano dal fluire del mondo e dalla collera degli uomini. Così io ho pensato dentro di me giorno e notte, per anni. 01085
Bottom
01086
Top
JUHANI: Onko peeveli riivannut sun aivos, poika? Gianni. Che il diavolo t’ha fatto dar di volta al cervello, ragazzo? 01086
Bottom
01087
Top
EERO: Ellei peeveli, niin metsäneito. Rico. Se non è stato il diavolo è stata la maga dei boschi. 01087
Bottom
01088
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Renzo. Così ho pensato e una volta o l’altra lo farò. Là potremo vivere da signori, cacciando uccelli, scoiattoli, lepri, volpi, lupi, tassi e orsi dal pelo arruffato. 01088
Bottom
01089
Top
JUHANI: No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti. C ìIanni. Diavolo! Snocciola tutta l’arca di Noè dal topo al cervo. 01089
Bottom
01090
Top
EERO: Siinä vasta neuvo: sanoa jäähyväiset suolalle ja leivälle ja imeä verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat. Ja söisimmekö vielä kettua ja suttakin Impivaaran komeroissa kuin karvaiset vuoripeikot? Rico. È una trovata: dire addio al sale e al pane e succhiare il sangue c mangiare la carne come le zanzare e gli stregoni lapponi. K dovremmo anche mangiare volpi e lupi nelle grotte di Impivaara come gli orchi pelosi dei monti. 01090
Bottom
01091
Top
LAURI: Ketuista ja susista saamme nahkoja, nahoista rahaa, rahalla suolaa ja leipää. Kknzo. Dalle volpi e dai lupi prenderemo le pelli, dalle pelli denaro, col denaro sale e pane. 01091
Bottom
01092
Top
EERO: Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, höyryävä liha olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leipää eivät tarvitse apinat ja papiaanit metsässä. Rico. Dalle pelli ricaveremo vestiti, ma la carne, la carne sanguinolenta e fumante sarebbe il nostro solo cibo; le scimmie e i babbi imi non hanno bisogno di sale e di pane nel bosco. 01092
Bottom
01093
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. Renzo. Così ho pensato e una volta o l’altra lo farò. 01093
Bottom
01094
Top
TIMO: Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme taitaisi pureskella metsässäkin suolaa ja leipää? Miks' emme? Mutta Eero on irvihammas, aina tiellämme, aina pitkänä kantona kaskessamme. Ken voi kieltää metsän asukasta tuolloin tällöin lähestymästä kylienkin nurkkia, tuolloin tällöin, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketkö minua silloin puulla päähän, Eero? Timoteo. Esaminiamo la cosa a fondo. Perchè non potremmo, .un he nei boschi, masticare sale e pane? Perchè no? Rico è un canzo-II.noie che ci mette sempre i bastoni fra le ruote. Chi può impedire agli abitanti dei boschi di avvicinarsi di quando in quando ai villaggi, di quando in quando, sempre quando ne hanno bisogno? O mi darai delle bastonate in capo, tu, Rico? 01094
Bottom
01095
Top
EERO: En, veljeni, vaan vieläpä »suolojakin saat jos marjoja tuot».--Muuttakaa, pojat, muuttakaa, minä en kiellä, vaan tulenpa teitä vielä kyytiinkin, vien teitä tästä oikein suden travia. Rico. No, fratello mio, anzi « avrai sale, se porterai bacche ». Sgomberate, ragazzi, sgomberate, io non mi oppongo, anzi vi porterò anche in carrozza e di buon trotto. 01095
Bottom
01096
Top
JUHANI: Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. Gianni. Ma ben presto gli spiriti del bosco vi ricondurranno indietro, ve l’assicuro. 01096
Bottom
01097
Top
LAURI: »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin.--Vappuna muutan. Renzo. « Per chi torna a casa la soglia è alta » ; io lo so questo, ma non credere che io bussi più alla tua porta quando una volta si è partiti. Il primo di maggio parto. 01097
Bottom
01098
Top
TIMO: Kukatiesi tulen minä kanssas. Timoteo. Forse vengo con te. 01098
Bottom
01099
Top
LAURI: Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.--Minä muutan tulevana Vappuna Impivaaran aholle. Ensiksihän siellä, kunnes pieni, lämmin pirttini on valmis, asun isoisämme turpeentuneessa sysikoijussa. No, silloinpa, tehtyäni oman päivätyöni, lepään vasta rauhan majassa, kuullellen kuinka kontio korvessa viheltää ja teeri puhaltelee Sompiossa. Renzo. Io non ti dico nè sì nè no; fa come il cuore ti dice. Io sgombero il prossimo primo maggio per le terre di Impivaara. Là da principio, finché la mia calda capannuccia sarà pronta, starò nella capanna muscosa del carbone, fatta da nostro nonno. Allora, compiuto il mio lavoro quotidiano, riposerò nella mia tranquilla capanna e sentirò l’orso fischiare nei boschi e il richiamo del gallo cedrone nella palude di Sompio. 01099
Bottom
01100
Top
TIMO: Minä tulen, Lauri; olkoon sanottu, Lauri. Timoteo. Io vengo, Renzo; è deciso, Renzo. 01100
Bottom
01101
Top
TUOMAS: Elleivät parane tässä ajat, niin seuraan teitä minäkin. Maso. Se i tempi qui non migliorano, vi seguo anch’io. 01101
Bottom
01102
Top
JUHANI: Tuomaskin! Sinäkö muuttaisit myös? Gianni. Anche Maso! Anche tu sgombreresti? 01102
Bottom
01103
Top
TUOMAS: Elleivät ajat parane. Maso. Se i tempi non migliorano. 01103
Bottom
01104
Top
LAURI: Minä muutan Vappuna vaikka lähestyisi Jukolan taloa makean leivän päivät. Renzo. Io sgombero il primo di maggio, anche se tornassero a Jukola giorni di festa [Propriamente, «di pane azzimo»; cfr. Marco, 14, 1.]. 01104
Bottom
01105
Top
TIMO: Sinä ja minä, me kaksi, me muutamme tästä Sompion suolle kuin keväiset kurjet; ja ilma ja tuulet soi! Timoteo. Te e io, noi due sgombreremo per la palude di Sompio come le gru di primavera, quando l’aria e i venti soffiano! 01105
Bottom
01106
Top
JUHANI: Haidjai! Mutta kas jos totuuden tunnustan, niin Laurin aikeessa on salaista vetoa. Metsä houkuttelee. Voi peeveli! tuntuupa kuin näkisin sen metsän takana ilman ihanan lakeuden. Gianni. Diavolo! A dir la verità, nel progetto di Renzo c’è una attrattiva segreta. Il bosco attira. Diavolo! Mi par come se vedessi, dietro quel bosco, la bella spianata del cielo. 01106
Bottom
01107
Top
AAPO: Te hullut, mitä aattelette?--Muuttaa metsään! Miksi? Onhan meillä talo ja huoneet; katto kultainen päämme päällä! Abramo. Pazzi, che pensate? Sgombrare per il bosco! Perchè? Abbiamo una casa e un podere e un tetto amato sulla testa! 01107
Bottom
01108
Top
JUHANI: Tosi, meillä on talo, jossa riipumme kynsin ja hampain, niin kauan kuin se vähänkin suurukselle hajahtaa. Mutta katsos, jos nyt kova onni kiertäisi tässä kaikki nurin niskoin, vastoin miehen parhaita tuumia, niin olkoon metsä takataloni, jonne piankin tästä vilkaisen, koska viimeiset tuutissa kolisee.--Niin, talonpidon toimeen ja raatamiseen nyt iskemme peloittavalla vauhdilla; ja käykäämme taasen pykälään, joka tässä oikeammiten olikin kysymyksenä.--Minun tyhmän pääkalloni mukaan on Aapo ylimalkaan harkinnut asiat jotenkin järkevästi; ja kaikki käy hyvin, jos vaan itse kukin kohdastamme harrastelemme yksimielisyyttä ja sovintoa. Mutta kas jos riitaa etsimme, niin kylläpä löydämme aina syitä niskaharjastemme kohotteiksi. Gianni. Certo, abbiamo un podere cui siamo attaccati ton le unghie e coi denti, finché ci si sentirà un po’ di odore di cibo. Ma se l’avversa fortuna mandasse tutto qui a gambe all’aria, malgrado le nostre migliori intenzioni, allora la foresta sarebbe il mio rifugio, verso il quale me la darei a gambe appena l’ultimo grano facesse rumore nella madia. Ma ora mettiamoci a sgobbare per la casa e per il podere con tremenda rapidità e ritorniamo al punto di cui propriamente si trattava. Secondo la mia zucca dura, Abramo ha considerato le cose in generale abbastanza con buon senso; e tutto procederà bene purché ciascuno dalla sua parte tenda alla concordia e all’intesa comune. Ma, se cercheremo motivi per leticare, troveremo sempre di certo da prenderci per i capelli. 01108
Bottom
01109
Top
SIMEONI: Missä emme löydä sitä niinkauan kuin tuo vanha Aatami kutittelee ja kutkuttaa meissä täällä luun ja nahan välissä? Simeone. Dove non ne troveremo finché il vecchio Adamo ci farà il pizzicorino fra le ossa e la pelle? 01109
Bottom
01110
Top
TIMO: Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mustassa pitkätakissa, polvihousuissa ja punaisissa liiveissä, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa. Sellaisena ukkona astelee hän aatoksissaan ja ajelee härkäparia. Timoteo. Mi sono sempre figurato il vecchio Adamo come un padre vecchio e grave con un cappello di feltro, le falde nere, i pantaloni e il panciotto rosso che gli scende sempre sotto l’ombellico. Così il vecchio se la passeggia sprofondato nei suoi pensieri e guida un paio di bovi. 01110
Bottom
01111
Top
SIMEONI: Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisyntiä. Simeone. Per vecchio Adamo si intende la radice del peccato, il peccato originale. 01111
Bottom
01112
Top
TIMO: Minä tiedän, että hän on perisynnin tunnusmerkki ja esikuva, se sarvipää saatana helvetistä, mutta sellaisena pokkona, kuin sanoin, hän astelee edessäni, ajellen härkäparia. Sitä en voi auttaa. Timoteo. Lo so che egli ò il simbolo e il prototipo del peccato orginale, il Satana cornuto dell’inferno, ma io quel signore, come ho dello, me lo liiMiio cosi vestilo, che guida un paio di bovi. È così, e così é per me. 01112
Bottom
01113
Top
JUHANI: Tämä uskon-pykälä jääköön, ja pysykäämme asiassa.--Aapo, mitä tuumiskelemme noista kahdesta meidän torpistamme: Vuohenkalmasta ja Kekkurista? Gianni. Lasciamo questo paragrafo di fede e ritorniamo a bomba. Ahi .imo, che dei idiamo delle nostre due fattorie di Vuohenkalma e Kekkuri, date in mezzadria? 01113
Bottom
01114
Top
AAPO: Muistettava on, että niiden molempain hallitsijat möyrivät kerran maansa raa'asta, kolkosta korvesta, ja heitä ei siis karkoiteta turpeiltansa pois--joka oliskin väärin--niinkauan kuin on heillä mahtia pitää sarkojansa ruokossa, ja sittenkin määrää laki heille tilasta jonkun vanhuuden turvan. Niin on laita siinä kohdassa.--Mutta katsellaanpas erästä toista seikkaa, joka luullakseni on jotenkin napakassa. Sillä se on täällä meidän tärkein askelemme, se joko saattaa pään harmaaksi ennen aikoja tai tuo meille elämän poudan ja päättää viimein päivämme illan kultaruskoon. Ja sinuunpa, Juhani, se ensiksi nyt koskee. Huomaa siis mitä sanon: Emännätön isännyys on puoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää... Amiamo. Bisogna rammentare che i tenutari di entrambe, ne hanno dissodato una volta a fatica le terre su un suolo selvaggio e inospitale e non si possono cacciare dal loro possesso — il che sarebbe anche ingiusto — finche possono tenere i loro campi in buono stato, e poi la legge stabilisce che gli si dia di che provvedere alla vecchiaia. Così sta la faccenda; ma pensiamo anche a un’altra cosa che, secondo me, é molto complicata. È il nostro passo più importante qui, quello che ci può far diventar grigi prima del tempo o portarci il sole della vita e farci terminare i nostri giorni in un tramonto rosso dorato. E la cosa interessa innanzi tutti te, Gianni. Senti quel che dico : una casa senza padrona è incompleta e zoppicante; una fattoria in cui la padrona non vada per il sentiero che conduce al granaio... 01114
Bottom
01115
Top
TIMO: On niinkuin suden pesä ilman naarassutta, tai niinkuin saapas ilman toista saapasta; totisesti ontuupa se, niinkuin Aapo sanoi. Timoteo. È come il covo del lupo senza femmina o come uno stivale senza l’altro stivale; è proprio così come ha detto Abramo. 01115
Bottom
01116
Top
AAPO: Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.--Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.--Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.--Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa.--Tämä, veljet, on oivallinen emäntä. Abramo. Una fattoria in cui la padrona non vada per il sentiero del granaio è come un giorno nuvoloso, e sul suo desco familiare siede la noia come una languida sera autunnale. Ma una buona padrona è come il sole luminoso della fattoria che dà luce e calore. Guardate un po’: ella si alza per prima la mattina, impasta, prepara la colazione per suo marito, lo approvvigiona per andare nel bosco, indi si affretta col bugliolo in mano verso il chiuso a mungere le sue mucche pezzate. Poi fa il pane, e sfaccenda; ora è vicina alla tavola, corre con un pane in mano a portarlo sulla panca infìssa al muro, ora va come un turbine ad attizzare il fuoco nel forno, che lancia dalla gola lucente fiamme e fumo. Poi, mentre l’impastò lievita, coi bambini in collo fa un po’ di colazione in fretta, mangia un pezzo di pane, acciughe fritte e ci beve su, da un boccale di legno, del latte accagliato. E non dimentica il can barbone, il fedele guardiano della casa, sulla scala, nè il gatto che, mezzo addormentato, sogguarda con gli occhi un po’ inebetiti in cima al forno. E di nuovo sfaccenda, gira e volta, fa un nuovo impasto che lievita nella madia, ne trae dei pani e li mette in forno e il sudore le scorre a rivi dalla fronte. Ecco, al calar del giorno, deve mettere le ciambelle di pane infilate in pertiche di legno, sotto il soffitto, e da esse scende un odore sano. Quando gli uomini tornano dal bosco, li aspetta la cena fumante sulla tavola ben lavata. Ma dove è la padrona ? Là nel cortile di nuovo, munge le mucche dalle corna ricurve : ondeggia la superficie schiumosa del fresco latte che si agita nel bugliolo. Di nuovo ella sfaccenda, gira e volta, e solo quando tutti gli altri sono immersi nel sonno più profondo, si corica pregando. Ma il suo lavoro e le sue occupazioni non sono ancora finite. Pazientemente, nel corso della notte, ella si leva dal letto, a qualunque momento, a qualunque ora, si leva per calmare il suo piccolino che frigna nella culla. Questa, fratelli, è un’eccellente massaia. 01116
Bottom
01117
Top
JUHANI: Hyvin puhuttu, Aapo, ja käsitänpä puheesi tarkoituksen. Se, nimittäin, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, minä ymmärrän. Vaimo, sanoit sinä, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi! Mutta äläppäs huoli. Toivos, luullakseni, täyttyy piankin. No noh; niin! Tunnustanpa, että mieleni täyttä päätä on jo iskenyt tyttöön, josta toivon saavani avion ja hyvän, elleivät petä minua vanhat merkit.--Niin, veljet, toiset päivät ja toiset konstit meitä lähestyy, ja päälleni otettava isännyys minua ankarasti huolettaa. Isännän, isännän hartioita painaa täällä hirmuinen taakka, ja suuri on kerran tilinsä tuomiolla. Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. Gianni. Ben detto, Abramo. Capisco lo scopo del tuo discorso che tende, cioè, a persuadermi di prender moglie. Capisco. Una donna, dici tu, è una cosa indispensabile in una casa. Certo! Ma non ci pensare. Spero che il tuo desiderio si realizzerà presto. Beh, beh! Confesso che il mio cuore è già seriamente preso di una ragazza di cui spero farmi una moglie, e buona, se i vecchi segni non mi ingannano. Orsù, fratelli, giorni diversi e arti diverse ci aspettano e la mia prossima qualità di padrone di casa mi dà seriamente da pensare. Un tremendo peso grava sulle spalle del padron di casa, del padron di casa, e grande è il conto che dovrò rendere un giorno al giudizio finale; dovrò pensare io a difendervi tutti, ricordatevelo. 01117
Bottom
01118
Top
TUOMAS: Sinun? Mitä vasten? Maso. Tu? Perchè? 01118
Bottom
01119
Top
JUHANI: Minä olen isäntänne; minunpa kämmenpäistäni imetään kerran vereni teidän tähtenne. Gianni. Io sono il vostro padrone e per voi un giorno mi si succhierà il sangue dalle dita. 01119
Bottom
01120
Top
TUOMAS: Itse vastaan minä sekä ruumiini että sieluni edestä. Maso. Io rispondo di me e del mio corpo e dell’anima mia. 01120
Bottom
01121
Top
TIMO: Itse minäkin vastaan; heh! Timoteo. E anch’io, ohi! 01121
Bottom
01122
Top
AAPO: Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta. Abramo. Fratello Gianni, bada che discorsi simili fan cattivo sangue. 01122
Bottom
01123
Top
JUHANI: En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kesänä takerrutte vimmatusti turhaan, merkittömään sanaan, vaikka tunnette sydämmeni perin pohjin. Minä närkästyn! Gianni. Io non ho pensato nè a cattivo sangue nè a cattiva carne; come il catrame e la bardana nel calore dell’estate, voi vi attaccate furibondi a una parola vana, insignificante, benché conosciate il mio tuore fino in fondo! Ciò mi sdegna! 01123
Bottom
01124
Top
AAPO: Tämä jääköön, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tyttö, joka sydämmesi on puoleensa vetänyt. Abramo. Lascia andare e dicci ora, se vuoi, chi è la ragazza che ri ha rubato il cuore. 01124
Bottom
01125
Top
JUHANI: Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti rakastan, on »Männistön muorin» Venla. Gianni. Lo dirò senza tante storie. La ragazza che amo appassionatamente è Venia, la figlia della vecchia del pineto. 01125
Bottom
01126
Top
AAPO: Hm. Abramo. Ehm! 01126
Bottom
01127
Top
JUHANI: Mitä sanot? Gianni. Che dici? 01127
Bottom
01128
Top
AAPO: Hm, minä vaan sanon. Abramo. Ehm! Non dico altro. 01128
Bottom
01129
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia. Maso. Un affare in bilico. 01129
Bottom
01130
Top
SIMEONI: Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan isän huomassa. Simeone. Venia. Guarda, guarda! 01130
Bottom
01131
Top
AAPO: Hm, vai Venla. Abramo. Ehm! Venia. 01131
Bottom
01132
Top
JUHANI: Mitä te mörisette? Mutta ah! minä aavistan jotakin; ja varjelkoon meitä Herran poika! Mitä? Puhukaa suunne puhtaaksi! Gianni. Che avete da brontolare? Ma ah, ho un sospetto; Dio ci guardi! Che? Parlate chiaro! 01132
Bottom
01133
Top
AAPO: Kuule: jo vuosia on aatokseni tytössä hartaasti askaroinut. Abramo. Senti, sono già anni che io penso con desiderio a questa ragazza. 01133
Bottom
01134
Top
SIMEONI: Jos hänen on Luoja minulle suonut, niin miksi murehtisin? Simeone. Se Dio desidera che sia mia, perchè me ne angustierei? 01134
Bottom
01135
Top
EERO: Älä yhtään. Hän on sinulle suotu ja minä otan hänen. Rico. Macche. Egli la desidera per te e io me la prendo. 01135
Bottom
01136
Top
JUHANI: Mitä sanoo Tuomas? Gianni. Che dice Maso? 01136
Bottom
01137
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia; tyttö miellyttää minua kovin, sen tunnustan. Maso. È un affare in bilico, la ragazza mi piace molto, lo confesso. 01137
Bottom
01138
Top
JUHANI: Vai niin, vai niin. Hyvä! Entäs Timo? Gianni. Ah così, così! Bene! E Timoteo? 01138
Bottom
01139
Top
TIMO: Minä teen saman tunnustuksen. Timoteo. Io debbo confessare la stessa cosa! 01139
Bottom
01140
Top
JUHANI: »Herran poika ja Kaitarannan Kusta!» Mutta Eero? Gianni. Accidenti. E Rico? 01140
Bottom
01141
Top
EERO: Teen saman vilpittömän tunnustuksen, saman vilpittömän tunnustuksen. Rico. Faccio la stessa confessione sinceramente, la stessa. 01141
Bottom
01142
Top
JUHANI: Hyvä, hyvin hyvä! Hahaa!--Ja Timokin, Timokin! Gianni. Bene, benissimo. Ah, ah! Anche Timoteo, anche Timoteo? 01142
Bottom
01143
Top
TIMO: Tyttö on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi hän minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitistä silloin oikein vahvasti ja muistanpa sen löylytyksen; no noh! Timoteo. La ragazza mi è molto cara, lo confesso. Veramente una volta mi ha picchiato sodo, mi ha dato botte da orbo, quando ero ancora un moccioso e mi ricordo ancora di quella risciacquata. 01143
Bottom
01144
Top
JUHANI: Vaiti, vaiti! sillä nyt on kysymys tokko häntä rakastat. Gianni. Silenzio, silenzio! Ora si tratta di sapere se l’ami. 01144
Bottom
01145
Top
TIMO: Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimittäin hän rakastaa minua takaisin. Timoteo. Ah, ah, sì, e molto; resta a sapersi se lei mi ama. 01145
Bottom
01146
Top
JUHANI: Niin, niin! Astut siis tielleni myös? Gianni. Bene, bene! Mi tagli la strada, dunque? 01146
Bottom
01147
Top
TIMO: En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mieltäs hillitä, mieltäs ja kieltäs. Kuitenkin pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni. Timoteo. No, no, se non sai frenare il tuo cuore e la tua lingua. Tuttavia ci tengo molto e cercherò di far del mio meglio per prenderla in moglie. 01147
Bottom
01148
Top
JUHANI: Hyvä, hyvä! Mutta mitä sanoo Lauri? Gianni. Bene, bene! Ma che dice Renzo? 01148
Bottom
01149
Top
LAURI: Mitä on minun tytön kanssa tekemistä? Renzo. Cosa c’entro io con questa ragazza? 01149
Bottom
01150
Top
JUHANI: Kenen puolta pidät? Gianni. Per chi tieni? 01150
Bottom
01151
Top
LAURI: En takerru asiaan, en tuolta enkä täältä. Renzo. Non m’impiccio della faccenda, nè per l’uno nè per l’altro. 01151
Bottom
01152
Top
JUHANI: Tuleepa tästä kuitenkin soppa. Gianni. Ne verrà fuori una bella zuppa. 01152
Bottom
01153
Top
LAURI: Siihen en pistä lusikkaani minä. Renzo. Io non ci vorrei mettere il mio cucchiaio. 01153
Bottom
01154
Top
JUHANI: Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isketään, ja maa ja taivas täräjää! Nyt, kultaiset veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yhtä vastaan kuin seitsemän sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni; tuohon visapäiseen tartun minä, ja syyttäköön hän itseänsä, jonka pääkuori saa siitä päreen.--Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin, jos on teissä miehen vastusta. Gianni. Tutti, dunque, eccetto Renzo. Ragazzi, ragazzi, fratelli di Jukola, mia grande famiglia. Ora ci si batterà e la terra e il cielo tremeranno! Ora, cari fratelli, coltello, ascia o bastone, e uno contro tutti e tutti contro uno, come sette tori. Via! Un bastone sarà la mia arma, prenderò questo pezzo di legno nodoso, e peggio per chi ne avrà una legnata sul cranio. Prendete i vostri bastoni, ragazzi, e venite avanti, se avete coraggio. 01154
Bottom
01155
Top
EERO: Tässä seison aseissa, vaikka vähän matalampi muita. Rico. Eccomi armato, anche se sono un po’ più piccolo degli altri. 01155
Bottom
01156
Top
JUHANI: Sinä, kavun napu! Mutta kas kun huomaan taas tuon pilkallisen, tuon salaisen, tuon förpiiskatun irvistyksen naamassasi, ja näkyypä kuin tekisit vaan leikkiä koko asiasta. Mutta kyllä sinun opetan. Gianni. Tu, soldo di cacio. Ecco, vedo di nuovo sul tuo viso quella smorfia ironica, subdola e maledetta, come se tutto per te non fosse altro che un gioco. Ma t’insegnerò io. 01156
Bottom
01157
Top
EERO: Mitä huolit siitä, kun vaan halkoni tekee totta? Rico. Che t’importa, purché il mio bastone faccia per davvero! 01157
Bottom
01158
Top
JUHANI: Kyllä sinun opetan kohta. Ottakaa halkonne, ottakaa halkonne, pojat! Gianni. T’insegnerò io subito: prendete i vostri bastoni, ragazzi! 01158
Bottom
01159
Top
TIMO: Tässä olen minä ja minun halkoni, jos niin tarvitaan. Minä en tahdokkaan vihaa ja riitaa, mutta jos niin tarvitaan. Timoteo. Eccomi ed ecco il mio bastone, se ce n’è bisogno. Io non voglio nè rancore nè questioni, ma se ce n’è bisogno. 01159
Bottom
01160
Top
JUHANI: Halkos', Tuomas! Gianni. Il tuo bastone, Maso! 01160
Bottom
01161
Top
TUOMAS: Mene hiiteen halkoinesi, pöllö! Maso. Va’ al diavolo col tuo bastone, barbagianni. 01161
Bottom
01162
Top
JUHANI: Istu ja pala! Gianni. Accidenti! 01162
Bottom
01163
Top
SIMEONI: Hirveä, pakanallinen ja turkkilainen on tämä meteli; mutta leikistä luovun minä ja heitän naima-asiani Herran huomaan. Simeone. Questo frastuono è orribile, pagano, turco; io rinuncio ;i c|iiesto gioco e metto questo matrimonio nelle mani di Dio. 01163
Bottom
01164
Top
LAURI: Pois luovun minä. Renzo. Ci rinunzio anch’io. 01164
Bottom
01165
Top
JUHANI: Sentähden siirtykää te sivulle, siirtykää sivulle jaloista pois!--Käy halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan seinät pääkallojen haljetessa. Tulta ja sarvipäitä! Gianni. Allora, via, via dai piedi! Prendi il bastone, Abramo, e risuonino le pareti di Jukola quando ci spaccheremo il cranio. Per tutti i diavoli dell’inferno! 01165
Bottom
01166
Top
AAPO: Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi nyt, nähdessäni, kuinka silmäs pyörähtelee ja tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä. Abramo. Il figlio dell’uomo è miserabile. Inorridisco, Gianni, nel vedere il tuo viso, e come ti ruotano gli occhi nelle orbite e ti si rizzano i capelli, quasi fossero erba sconvolta dal vento. 01166
Bottom
01167
Top
JUHANI: Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka. Gianni. Lascia, lascia. Questi sono proprio i capelli che stanno bene a Giannino. 01167
Bottom
01168
Top
EERO: Mielinpä sitä pöllyttää hieman. Rico. Vorrei spazzolarli un po’. 01168
Bottom
01169
Top
JUHANI: Sinä peukalo! Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. Gianni. Tu, soldo di cacio! È meglio resti in un canto. Via! Mi fai compassione. 01169
Bottom
01170
Top
EERO: Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. Rico. Leva di mezzo, finché sei in tempo, questo orribile ceffo. Mi fa compassione; trema e balbetta già come un mendico. 01170
Bottom
01171
Top
JUHANI: Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. Gianni. Guarda, guarda come trema questo bastone. 01171
Bottom
01172
Top
AAPO: Juhani! Abramo. Gianni! 01172
Bottom
01173
Top
EERO: Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! Rico. Bastona : credo che pioverà anche su di te ; pioveranno gocce grosse come bastonate. Bastona pure! 01173
Bottom
01174
Top
JUHANI: Kyllä. Gianni. Certo. 01174
Bottom
01175
Top
AAPO: Et lyö, Juhani! Abramo. Non bastonare, Gianni! 01175
Bottom
01176
Top
JUHANI: Mene tunkiolle sinä, tai ota halkos ja puolusta itseäs, pehmitänpä muutoin pääsi. Ota halkos! Gianni. Va’ sul mucchio di letame, prendi il bastone e sta’ in guardia, altrimenti ti rammollisco la testa. Prendi il bastone! 01176
Bottom
01177
Top
AAPO: Missä on järkes? Abramo. Dove hai messo il giudizio? 01177
Bottom
01178
Top
JUHANI: Tässä visapäisessä halossa; katsos, nytpä se hiiskuu sanasen. Gianni. In questo bastone; guarda, ora dirà anche lui una parolina. 01178
Bottom
01179
Top
AAPO: Varro, veli, varro, kunnes minäkin tempaisen kouraani aseen.--Kas niin; tässä nyt seison makkarahalko kädessä. Mutta ensin pari sanaa, sinä Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei ihminen; hän on umpisokea näkemään, mikä on oikeus ja kohtuus; ja kaikkein vähimmin voi hän vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita. Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme järjen kannalta katsella tätä seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, että laita on näin. Tyttö ei taida meitä kaikkia rakastaa, yhtä ainoata vaan, jos hän kehenkään meistä suostuu, jonka seurassa käsi kädessä hän mielisi vaeltaa yli elon ohdakkeisen mäen. Näenpä siis parhaaksi, että käymme kaikki miehissä ja yht'aikaa hänen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielellä ja kielellä, taitaisko hän kellenkään meistä sydämmensä lahjoittaa. Jos nyt tyttö on myöntyvä, niin se meistä, jolle lankesi toivottu arpa, kiittäköön onnensa päivää, mutta toiset tyytykööt napisematta kohtaloonsa. Hän, joka jäi osattomaksi, nielköön kiusansa, toivoen, että hänkin vielä kohtaa määrätyn siippansa täällä. Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiiltävän pilven, katselevat alas päällemme, huutain meille korkealla äänellä: »Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!» Abramo. Aspetta, fratello, aspetta finché anch’io impugni un’arma. Ecco, ora prendo in mano una salsiccia di legno. Ma prima due parole, schiera dei fratelli cristiani di Jukola, e poi battiamoci come lupi rabbiosi. Badate; l’uomo, nel furore dell’ira, è come una belva assetata di sangue, non più un essere umano; è cieco e non vede ciò che è giusto e ragionevole; e, meno che mai può, in potere dell’ira com’è, sbrogliare le faccende d’amore. Ma se noi provassimo a esaminare, dal punto di vista della ragione, quest’incidente che spinge dei fratelli ad armarsi di bastoni, credo che la cosa sia così : la ragazza non può voler bene a tutti noi, ma solo a uno, se gli piace, col quale salire, la mano nella mano, il colle spinoso della vita. Mi par dunque meglio che andiamo tutti insieme e presto da lei a esporle seriamente la cosa chiedendole, con l’ardore dell’anima e della parola, se voglia dare il suo cuore a uno di noi. E se la ragazza acconsente, allora colui cui toccherà questa tanto sperata fortuna, ringrazi la sorte e gli altri si rassegnino a tornare a casa senza brontolare. Chi resterà a mani vuote, ingoi il suo disappunto sperando che anche a lui sia destinata poi, quaggiù, una fanciulla. Se facciamo così, facciamo da uomini e da veri fratelli. Allora le radiose ombre di nostro padre e di nostra madre usciranno dalle luminose porte del cielo e, stando sul bordo di una nuvola splendente, guarderanno giù verso di noi, gridandoci ad alta voce : « Bene, Gianni, bene Maso e Abramo, bene Simeone, Timoteo e Renzo, così, così, mio piccolo Rico! Siete proprio i ragazzi che ci piacciono! ». 01179
Bottom
01180
Top
JUHANI: Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eikä paljon puutu, ettet saata minua itkemään. Gianni. Diavolo, caro mio, tu parli proprio come un angelo del cielo; nè ci corre molto ch’io mi metta a piangere. 01180
Bottom
01181
Top
SIMEONI: Me kiitämme sinua, Aapo. Simeone. Ti ringraziamo, Abramo. 01181
Bottom
01182
Top
JUHANI: Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni. Gianni. Grazie. Io getto via il mio bastone. 01182
Bottom
01183
Top
TIMO: Sinne minäkin. Ja tämä riita loppui niin kuin jo alusta tahdoinkin. Timoteo. Anch’io. Questa lite è finita come speravo già fin da principio. 01183
Bottom
01184
Top
SIMEONI: Aapo pitää peilin edessämme, ja siitä häntä kiittäkäämme. Simeone. Abramo ha messo uno specchio davanti a noi e noi lo ringraziamo per questo. 01184
Bottom
01185
Top
EERO: Häntä kiittäkäämme, veisatkaamme oikein »Simeonin kiitosvirsi». Rico. Ringraziamolo e cantiamo il versetto in ringraziamento di Simeone. 01185
Bottom
01186
Top
SIMEONI: Pilkkaa, pilkkaa ja virnistystä taas! Simeone. Canzona, canzona, e prendi in giro di nuovo! 01186
Bottom
01187
Top
TIMO: Ole tekemättä pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrestä. Timoteo. Non canzonare, Rico, la parola di Dio col tirare in ballo il versetto in ringraziamento di Simeone. 01187
Bottom
01188
Top
AAPO: Ah, niin nuori ja niin paatunut! Abramo. Ah, così giovane e così incallito. 01188
Bottom
01189
Top
SIMEONI: Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun tähtes. Simeone. Così giovane e così incallito! Rico, Rico! Non dico altro, ma sospiro per te. 01189
Bottom
01190
Top
JUHANI: Ennustanpa, Eero, meidän kerran tai kaksi täytyvämme antaa sinulle oikein isän kädestä. Sillä äiti kasvatti sinua liian hempeästi. Gianni. Ho il presentimento, Rico, che dovremo una volta o due punirti con mano veramente paterna. Poiché la mamma ti ha allevato troppo teneramente. 01190
Bottom
01191
Top
SIMEONI: Meidän tulee häntä kurittaa, niin kauan kuin sydämensä vielä on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehkäämme se rakkaalla kädellä eikä vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos. Simeone. Dobbiamo castigarlo finché il suo cuore è ancora docile e pieghevole perchè è giovane; ma lo faremo con mano amorevole, non trasportati dalla collera. Una correzione irosa manda il diavolo dentro, non fuori. 01191
Bottom
01192
Top
EERO: Kas tuossa, ja oikein rakkaasta kädestä. Rico. Piglia su e, proprio, con mano amorevole. 01192
Bottom
01193
Top
SIMEONI: No tuota jumalatonta, kun nyt löi minua! Simeone. Guarda questo empio, ora mi ha battuto. 01193
Bottom
01194
Top
EERO: Ja vasten kuonoa. Vähemmästäkin on sappi haljennut. Rico. E sul ceffo. La bile scoppia anche per meno di questo. 01194
Bottom
01195
Top
JUHANI: Tuleppas tänne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta. Gianni. Vieni qui, ragazzo mio. Timoteo, prendi quel bastone da quell’angolo. 01195
Bottom
01196
Top
SIMEONI: Kas niin, Juhani, pidä häntä koreasti polvillasi, minä lasken housunsa alas. Simeone. Ecco, Gianni, tienlo bene sulle ginocchia, io gli calo le brache. 01196
Bottom
01197
Top
EERO: Älkää helvetissä! Rico. No, all’inferno! 01197
Bottom
01198
Top
JUHANI: Turhaan pyristät, knääkkä. Gianni. È inutile che ti dibatta, scemo. 01198
Bottom
01199
Top
SIMEONI: Äläppäs häntä hellitä. Simeone. Non lo lasciare. 01199
Bottom
01200
Top
JUHANI: Kas tuota kiiskiä. Mutta ethän pääse, et. Gianni. Sembra un pesce; ma non scapperà, no. 01200
Bottom
01201
Top
EERO: Lyökääs, te sen vietävät, niin tulen pistän nurkan alle. Teenpä totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen! Rico. Se mi battete, maledetti, dò fuoco alla casa. Lo faccio davvero, fuoco e fumo, fuoco e fumo faccio! 01201
Bottom
01202
Top
JUHANI: Sitä sappea! Vai pistät tulen nurkan alle? Ah sitä sappea! Gianni. Ah! Brutto bilioso, dài fuoco alla casa? Brutto bilioso! 01202
Bottom
01203
Top
SIMEONI: Herra varjele sitä sappea! Simeone. Dio guardi questo bilioso. 01203
Bottom
01204
Top
JUHANI: Keppi tänne, Timo! Gianni. Qua il bastone, Timoteo! 01204
Bottom
01205
Top
TIMO: Enhän sitä löydä. Timoteo. Non lo trovo. 01205
Bottom
01206
Top
JUHANI: Sinä sokko, etkö näe sitä nurkassa tuolla? Gianni. Che, sei cieco? Non lo vedi in quel canto? 01206
Bottom
01207
Top
TIMO: Ja tämäkö? koivuinen? Timoteo. Questo? di betulla? 01207
Bottom
01208
Top
JUHANI: Sama juuri; saatappas se tänne. Gianni. Proprio quello; dammelo qui. 01208
Bottom
01209
Top
SIMEONI: Lyö, mutta järkevästi eikä vallan voimia mukaan. Simeone. Battilo, ma con raziocinio, non con tutte le tue forze. 01209
Bottom
01210
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. Gianni. Ma lo so. 01210
Bottom
01211
Top
LAURI: Ei yhtään iskua, sanon minä! Renzo. Non dategli nemmeno una bastonata, ve lo dico io! 01211
Bottom
01212
Top
TUOMAS: Antakaa pojan olla! Maso. Lasciatelo stare! 01212
Bottom
01213
Top
JUHANI: Hän tarvitsee vähän saparollensa. Gianni. Ha bisogno di buscarne qualcuna. 01213
Bottom
01214
Top
LAURI: Et nyt koske häneen sormellaskaan. Renzo. Non lo toccherai nemmeno con un dito. 01214
Bottom
01215
Top
TUOMAS: Laske poika irti! Paikalla! Maso. Lascialo andare subito. 01215
Bottom
01216
Top
TIMO: Saakoon hän anteeksi, se Eero-poika, tämän kerran kumminkin vielä. Timoteo. Perdoniamogli a questo bambinone di Rico, almeno ancora per questa volta. 01216
Bottom
01217
Top
SIMEONI: Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun. Simeone. Perdonare, perdonare, finché il loglio e l’erbaccia vincano il grano. 01217
Bottom
01218
Top
LAURI: Älä koske häneen. Renzo. Non lo toccare. 01218
Bottom
01219
Top
AAPO: Antakaamme hänelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Abramo. Noi perdoniamo e così cerchiamo di ammucchiare sulla sua testa carboni ardenti. 01219
Bottom
01220
Top
JUHANI: Mene nyt ja kiitä onneas. Gianni. Va’ e ringrazia la tua sorte. 01220
Bottom
01221
Top
SIMEONI: Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden sydämmen, mielen ja kielen. Simeone. E prega Dio di darti un nuovo cuore, una nuova anima e una nuova lingua. 01221
Bottom
01222
Top
TIMO: Mutta minä menen ma'ata. Timoteo. Io vado a letto. 01222
Bottom
01223
Top
AAPO: Katselkaamme vielä yhtä pykälää. Abramo. Esaminiamo ancora un punto. 01223
Bottom
01224
Top
TIMO: Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; mennään ma'ata ja unohdetaan tämä maailman viholaispesä, se kurja kekonen, joka sateessa höyryy ja ryöhää. Tule, Eero! Timoteo. A letto vado. Vieni con me, Rico; andiamo a letto, dimentichiamo questo formicaio di mondo, questo miserabile ammasso che, sotto la pioggia, manda vapore e fumo. Vieni, Rico! 01224
Bottom
01225
Top
JUHANI: Mutta mikä on pykälä, jonka suoritusta tahdot? Gianni. Ma qual è il punto che vuoi sistemare? 01225
Bottom
01226
Top
AAPO: Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen ensimmäistä kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen kansalaisen välttämätön velvollisuus. Mutta siihen voidaan meitä pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo ja meitä mielii temmaista hampaisinsa, ellemme itsiämme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meitä vartoo, veljet, musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynkästi ympyriäisillä lävillänsä, maata röhöttää tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri tällä helvetin pihdillä on meitä rovastimme uhannut, ja saattaapa hän uhkauksensa toteen, ellei hän näe meiltä jokapäiväistä ahkeruutta ja harjoitusta, se on varma asia. Abramo. Dio ci guardi! È il fatto che non conosciamo ancora la prima lettera dell’alfabeto, e il saper leggere è tuttavia un dovere imprescindibile di ogni cittadino cristiano. Ci possono costringere a ciò col potere della legge, della legge ecclesiastica. E voi sapete che la macchina dello Stato ci attende e ci vuol afferrare coi suoi denti se non impariamo saggiamente a leggere. I ceppi ci aspettano, fratelli, i neri ceppi, che coi loro rotondi buchi paurosamente aperti, sono sdraiati là nel vestibolo della chiesa come un nero cinghiale. Il nostro pastore ci ha già minacciato con questa macchina infernale ed effettuerà la sua minaccia se non vedrà ogni giorno la nostra diligenza e il nostro studio; è cosa certa. 01226
Bottom
01227
Top
JUHANI: Mahdotonta oppia lukemaan. Gianni. È impossibile imparare a leggere. 01227
Bottom
01228
Top
AAPO: Ihmisten tekemänä on tämä konsti ollut ennenkin. Abramo. Gli uomini hanno ben imparato quest’arte prima d’ora. 01228
Bottom
01229
Top
TUOMAS: Saispa siinä hikoilla mies. Maso. Sudando. 01229
Bottom
01230
Top
JUHANI: Ja puhkailla. Minulla on niin kova pää! Gianni. E soffiando. Io ho una testa così dura. 01230
Bottom
01231
Top
AAPO: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky. Se tehkäämme, ennen kuin viedään meitä kruunun vauhdilla. Abramo. Una volontà forte porta l’uomo anche attraverso la pietra grigia [Come: « La fede fa passare le montagne ».]. Incominciamo, facciamo venire degli abecedari da Hämeenlinna e andiamo a scuola dal sacrestano, come ha ordinato il nostro pastore. Facciamo ciò prima che ci trascini la giustizia. 01231
Bottom
01232
Top
JUHANI: Minä pelkään, että niin on tässä tehtävä, minä pelkään. Jumala armahtakoon meitä! Mutta olkoon jo huomiseksi tämä tuuma ja menkäämme levolle. Gianni. Ho paura che non sia cosa da farsi, ho paura. Dio abbia pietà di noi! Ma lasciamo questo progetto a domani e andiamo a letto. 01232
Bottom

Luku 02 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
02001
Top
On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen. Tänä aamuna ovat veljet nousneet ylös kovin äkeinä ja äänettöminä, pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet pyhävaatteisinsa. Sillä tänäpänä olivat he päättäneet lähteä lukkarin luoksi kouluun. È una tranquilla mattina di settembre. La rugiada brilla sui campi, la nebbia vaga in cima al fogliame ingiallito e svanisce infine nrllr alture. Questa mattina i fratelli si sono levati di cattivo umore i m silenzio si sono lavati, pettinati e vestiti da festa; poiché hanno deciso di andare oggi a scuola dal sacrestano. 02001
Bottom
02002
Top
Syövät he nyt aamuistansa Jukolan pitkän, honkaisen pöydän ääressä, ja näkyy heille maittavan ruskeat herneet, ehkei ollut heidän muotonsa iloinen, vaan kiusan karmeus väikkyi heidän kulmakarvoillansa; aatos kouluretkestä, johon heidän kohta tulee lähteä, on matkaan-saattanut tämän. Mutta atrioittuansa, eivät he kuitenkaan rientäneet heti matkaan, vaan istuivat vielä hetkeksi levähtämään. Vaiti he istuivat, ja mikä heistä alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mikä taasen katseli punakansista aapiskirjaansa, käännellen sen tukevia lehtiä. Pirtin eteläisen akkunan ääressä istuu Juhani, katsahdellen ylös kiviseen mäkeen ja tuuheaan männistöön, josta haamoitti muorin tönö punapielisellä ovellansa. Fanno ora colazione alla lunga tavola di pino di Jukola e sembra jMr.ltno i gialli piselli, benché il loro aspetto non sia allegro, chè anzi un'aria di acida contrarietà erra sulle loro sopracciglia all’idea che In < sio devono incamminarsi verso la scuola. Quando hanno fatto mia/,ione, non si affrettano in cammino, ma stanno ancora un poco i liposarsi. Siedono in silenzio; uno fissa triste il pavimento, un altro sogguarda l’abecedario coperto in rosso, e ne sfoglia le pagine n|n'Nsr. (iianni siede alla finestra della casa, rivolta a mezzogiorno, guardando la collina petrosa e la folta pineta da cui appare la i apanna della vecchia con la porta dagli stipiti rossi. 02002
Bottom
02003
Top
JUHANI: Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa hänen käymisensä nopsa. Gianni. Venia laggiù va svelta lungo il sentiero. 02003
Bottom
02004
Top
AAPO: Ja eilen piti niin äitin kuin tyttärenkin lähtemän sukulaistensa luoksi Tikkalaan nauriita liistimään ja puolaimia poimiskelemaan, viipyäkseen siellä aina myöhään syksyyn. Abramo. Ieri dovevano andare, madre e figlia, dai loro parenti a Tikkala per sfogliare le rape e cogliere i lamponi e trattenersi là fino al tardo autunno. 02004
Bottom
02005
Top
JUHANI: Aina myöhään syksyyn? Minä tulen kovin levottomaksi. Kaiketi lähtevät he; mutta Tikkalassa on tänä vuonna renki, joka on pulski poika ja suuri vekkuli, ja sinne menisi pian meidän kaikkein toivo. Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehdä kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Mennään siis likalta kysymään, tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä. Gianni. Fino al tardo autunno? Questo mi turba molto. Esse senza dubbio partiranno; ma a Tikkala, quest’anno, c’è per servo un bel ragazzo furbo di tre cotte; così svanirà tutto quello che si sperava noi. Sarà meglio quindi fare subito questa mossa importante e avanzare la nostra richiesta, la richiesta di tutte le richieste. Si vada dunque a chiedere alla ragazza se voglia lasciarsi persuadere a prender fuoco. 02005
Bottom
02006
Top
TUOMAS: Sen katson parhaaksi minäkin. Maso. Par meglio anche a me, questo. 02006
Bottom
02007
Top
TIMO: Niin minäkin. Timoteo. Anche a me. 02007
Bottom
02008
Top
JUHANI: Niin, niin! ei nyt muuta tällä erällä kuin naimaan kaikki ja yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meitä! Mutta ei auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyinä ja harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja niinkuin uudesta syntynyt.--Minä tulen kovin levottomaksi.--Mutta Venlan luoksi! Nyt on otollinen aika. Gianni. Bene, bene! Non ci resta altro che andare subito, come dei bravi ragazzi, a chiederla in isposa. Via, via! Dio ci protegga! Non c’è altro da fare che sposarci, sposarci! Ora abbiamo gli abiti migliori, siamo lavati e pettinati; tutto il nostro aspetto esteriore è come quello di un buon cristiano. Siamo puri come dei neonati. Io mi sento molto turbato, ma andiamo da Venia; ora è il momento favorevole. 02008
Bottom
02009
Top
EERO: Ja olkoon se myös autuuden päivä. Rico. Possa essere anche giorno di beatitudine. 02009
Bottom
02010
Top
JUHANI: Kenen autuuden päivä, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika? Gianni. Giorno di beatitudine per chi, per chi? Ah, ah! Che vuoi dire, ragazzo? 02010
Bottom
02011
Top
EERO: Vaikka meidän kaikkein. Rico. Ma per tutti. 02011
Bottom
02012
Top
JUHANI: Toisin sanottu, että hän tulis meidän kaikkein vaimoksi. Gianni. In altre parole ella ci sposerà tutti. 02012
Bottom
02013
Top
EERO: Olkoon menneeksi. Rico. Può darsi. 02013
Bottom
02014
Top
JUHANI: Äläst. Gianni. Basta! 02014
Bottom
02015
Top
SIMEONI: Kuinka Jumalan nimessä se olisi mahdollista? Simeone. Come potrebbe essere possibile, in nome di Dio? 02015
Bottom
02016
Top
EERO: Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta. Uskotaan, toivotaan ja rakastetaan kaikki yksimielisesti. Rico. A Dio niente è impossibile. Abbiamo fede, speriamo e amiamo tutti unanimi. 02016
Bottom
02017
Top
JUHANI: Vaiti, Eero! sillä nyt mennään naimaan ja samaa tietä kouluun, haarapussit olalla. Gianni. Taci, Rico! Ora andiamo a chiedere la ragazza e, per la stessa via, a scuola, col sacco in ispalla. 02017
Bottom
02018
Top
AAPO: Mutta käyttääksemme tointa kunnollisesti, olkoon meistä yksi niinkuin puheen-kannattaja tuolla mökissä. Abramo. Ma perchè la cosa riesca bene, uno di noi deve fare da portavoce là nella capanna. 02018
Bottom
02019
Top
JUHANI: Tärkeä pykälä. Mutta sinäpä juuri oletkin tähän toimeen niinkuin valettu. Sinulla on hyvät lahjat: puhees on aina herättävä tulta ja leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi. Gianni. È un punto importante, ma sei proprio tu adatto a questo passo. Tu hai delle buone doti; le tue parole accendono sempre fuoco c lampi in seno agli uomini. Certo tu eri nato per farti prete. 02019
Bottom
02020
Top
AAPO: Mitä tiedän minä? ja miksi haastelemme lahjoista? Täällä metsissä ne katoovat tietämättömyyden sumuun, haihtuvat pois kuin lirisevä puronen santaan. Abramo. Che ne so io? E perchè parlare di doti? Qui nei boschi esse si perdono nella nebbia dell’ignoranza, spariscono come un ruscello mormorante nella sabbia. 02020
Bottom
02021
Top
JUHANI: Kova onni ei päästänyt sinua kouluun. Gianni. Peccato tu non sia potuto andare a scuola. 02021
Bottom
02022
Top
AAPO: Mistä olis tullut varat meidän talollemme minua kouluttaa? Muistakaa: keikkuupa siinä yksikin pussi kodon ja koulun välillä, ennenkuin saadaan poika puusäkkiin.--Mutta asiaan taasen, naima-asiaan. Olkoon niinkuin tahdotte. Minä astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi ja koen haastella kuin viisas mies. Abramo. Di dove sarebbero sortiti i mezzi, in casa nostra, per mandarmi a scuola? Pensa un po’: bisogna che più di una volta il sacco ballonzoli fra casa e scuola prima che un ragazzo monti in cattedra. Ma torniamo alla nostra faccenda, quella del matrimonio. Sia come volete, mi farò avanti come vostro portavoce, e cercherò di parlare come un uomo saggio. 02022
Bottom
02023
Top
JUHANI: Käykäämme juoneen.--Herrajesta! Mutta eihän auta, vaan käykäämme juoneen täyttä päätä. Pussimme jätämme ulkopuolelle muorin mökkiä, ja Lauri, jolla ei ole tässä lähteessä yhtään nautaa, vartioitkoon niitä sioilta. Mennään nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille vähän niinkuin juhlallisuutta. Gianni. Via, dunque. Coraggio! Non ci resta che metterci all’opera seriamente. Lasceremo i nostri sacchi fuori della capanna della vecchia e Renzo, che non ha alcuna posta in gioco, li guarderà dai porci. Andiamocene! E entriamo in casa della sposa con l’abecedario in mano; questo ci darà un’aria solenne. 02023
Bottom
02024
Top
EERO: Liioinkin jos kukkolehden näkyviin käännämme. Rico. Specie se lasciamo vedere la pagina del gallo (Nell’ultima pagina dell’abecedario era raffigurato un gallo; ai bambini, per farli studiare, si diceva che il gallo, alla fine del libro, avrebbe fatto delle uova.). 02024
Bottom
02025
Top
JUHANI: Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneenä yönä. Gianni. Di nuovo te? Ma, a proposito del gallo, mi rammento di un sogno spaventoso che mi ha tormentato la notte passata. 02025
Bottom
02026
Top
SIMEONI: Kerro se; ehkä on se meille terveellinen varoitus. Simeone. Raccontalo; forse è un insegnamento utile per noi. 02026
Bottom
02027
Top
JUHANI: Uneksuinpa, että oli tuolla uunin päällä kananpesä ja siinä seitsemän munaa. Gianni. Ho sognato che là, sul forno, c’era un nido di gallina con sette uova. 02027
Bottom
02028
Top
SIMEONI: Jukolan seitsemän poikaa! Simeone. I sette ragazzi di Jukola! 02028
Bottom
02029
Top
JUHANI: Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen. Gianni. Ma una delle uova era piccola piccola. 02029
Bottom
02030
Top
SIMEONI: Eero! Simeone. Rico! 02030
Bottom
02031
Top
JUHANI: Kukko kuoli! Gianni. Il gallo moriva. 02031
Bottom
02032
Top
SIMEONI: Isämme! Simeone. Nostro padre! 02032
Bottom
02033
Top
JUHANI: Kana kuoli! Gianni. La gallina moriva. 02033
Bottom
02034
Top
SIMEONI: Äitimme! Simeone. Nostra madre! 02034
Bottom
02035
Top
JUHANI: Sittenpä kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja kärpät pesän kimppuun.--Mitäpä nämät elävät tarkoittaa? Gianni. Allora subito i topi, i ratti e le donnole di tutto il mondo si gettavano sul nido. Cosa voglion dire queste bestie? 02035
Bottom
02036
Top
SIMEONI: Syntisiä himojamme ja maailman hekumaa. Simeone. Le nostre colpevoli passioni e la concupiscenza del mondo. 02036
Bottom
02037
Top
JUHANI: Kaiketi niin.--Tulivat kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät ja vierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu. Gianni. Probabilmente. Venivano donnole, ratti e topi e giravano senza posa e ruzzolavano, facendo fracasso e battendo insieme le uova che presto si ruppero e allora dall’uovo piccolino sortì un acre fetore. 02037
Bottom
02038
Top
SIMEONI: Huomaa tämä, Eero. Simeone. Attento, Rico. 02038
Bottom
02039
Top
JUHANI: Munat rikottiin ja hirmuinen ääni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin päältä: »kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!» Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelemään tuota seka-melskaa, ja saimme siitä lopulta sitä niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me söimme sitä vallan mieluisasti ja annoimme myöskin naapureillemme. Gianni. Le uova erano rotte e una voce spaventevole, simile al fracasso di molte cascate (Apocalisse, 14, 2.), mi gridava nelle orecchie dalla cima del forno: «Tutto è rotto e il delitto è grande!... » (Matteo, 7, 27.). Così gridò. Ma infine si cominciava a raccogliere e a cuocere tutto quel pasticcio e se ne faceva finalmente una specie di così detta frittata o uova strapazzate, e ne mangiavamo volentieri, dandone anche ai nostri vicini. 02039
Bottom
02040
Top
EERO: Hyvää unta. Rico. Bel sogno. 02040
Bottom
02041
Top
JUHANI: Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika. Gianni. Amaro, amaro; tu puzzavi come l’inferno. Ho fatto un sogno amaro di te, ragazzo. 02041
Bottom
02042
Top
EERO: Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin. Rico. Io invece ho fatto un sogno dolce di te; ho sognato che il gallo del tuo abecedario, per compensarti della tua diligenza e saggezza, faceva un mucchio di caramelle e di zolle di zucchero. Tutto contento tu sgranocchiavi quei dolciumi, e ne davi anche a me. 02042
Bottom
02043
Top
JUHANI: Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty. Gianni. Anche a te? Ben fatto. 02043
Bottom
02044
Top
EERO: »Koskas anti pahaa tekee?» Rico. « Quando un regalo può far del male? ». 02044
Bottom
02045
Top
JUHANI: Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle vähän kepistä. Gianni. Mai; tanto più se ti facessi assaggiare un po’ di bastone. 02045
Bottom
02046
Top
EERO: Miksi vaan vähän? Rico. Perchè solo un po’? 02046
Bottom
02047
Top
JUHANI: Kitas kiinni, mullikka! Gianni. Becco chiuso, torello. 02047
Bottom
02048
Top
TUOMAS: Tehkäät se molemmat ja lähtekäämme matkaan. Maso. Chetatevi tutti e due e mettiamoci in cammino. 02048
Bottom
02049
Top
AAPO: Ottakoon kukin pussinsa ja aapisensa. Abramo. Prendete il sacco e l’abecedario. 02049
Bottom
02050
Top
Niin läksivät he kosimaan naapurin tytärtä. Perätysten, äänettöminä he astelivat yli perunakuoppatöyrään, astelivat kivistä mäkeä ylös ja seisoivat lopulta ulkopuolella Männistön muorin mökkiä. Così essi andarono a chiedere in moglie la figlia della vicina. Passarono silenziosi in fila indiana sul pendìo del fosso seminato a patate, passarono sulla collina rocciosa e si fermarono infine fuori di Ila capanna della vecchia del pineto. 02050
Bottom
02051
Top
JUHANI: Tässä ollaan, tähän jätämme pussit; ja sinä, Lauri, istu uskollisena vartijana, kunnes palaamme morsiushuoneesta takaisin. Gianni. Eccoci: deponiamo i sacchi e tu, Renzo, fai la guardia ledei mente finché torniamo dalla casa della sposa. 02051
Bottom
02052
Top
LAURI: Viivyttekö siellä kauankin? Renzo. Che ci resterete di molto? 02052
Bottom
02053
Top
JUHANI: Aina kuinka asiamme luonnistuminen vaatii.--Onko kellään sormusta? Gianni. Sempre quanto lo reclamerà la buona riuscita della nostra faccenda. Qualcuno ha un anello? 02053
Bottom
02054
Top
EERO: Sitä et tarvitse. Rico. Non importa. 02054
Bottom
02055
Top
JUHANI: Onko kellään sormusta taskussa? Gianni. Ha qualcuno un anello in tasca? 02055
Bottom
02056
Top
TIMO: Ei minulla eikä, tietääkseni, muillakaan. Siinäpä se on: nuorenmiehen pitäisi aina käydä kiiltävä sormus plakkarissa. Timoteo. Io no, nè alcun altro ch’io mi sappia. Però un giovane dovrebbe sempre avere un anello lucente nel taschino. 02056
Bottom
02057
Top
JUHANI: No peijakas! Tässäpä seistään nyt. Ja eilen oli meillä reppuryssä Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sekä sormuksen että kaulaliinan, mutta minä sika en tuota hoksannut. Gianni. Diavolo! Eccoci arenati. Ieri c’era da noi Isacco, il mere iaio russo, dal quale si poteva comprare un anello o una sciarpa da eolio, ma io, stupido, non vi ho pensato. 02057
Bottom
02058
Top
AAPO: Ne välikappaleet taidamme ostaa itsellemme jälestäpäin. Ja parasta onkin saadaksemme ensin varma tieto, tuleeko meistä kenkään ja ken meistä tulee tekemään tämän iloisen ostoksen. Abramo. Ma, fratelli, possiamo comprare ciò più tardi. È meglio si sappia prima con sicurezza se toccherà a uno di noi, e a chi, di fare questo piacevole acquisto. 02058
Bottom
02059
Top
JUHANI: Ken aukaisi ovea? Venlako? Gianni. Chi apre la porta? Che, è Venia? 02059
Bottom
02060
Top
TIMO: Ämmähän se oli, se kämä-leuka. Timoteo. La vecchia è, dalla bazza a becco. 02060
Bottom
02061
Top
JUHANI: Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesä-iltana, ennustaen poutaa. Mennään nyt! Missä on aapiseni? Gianni. L’arcolaio di Venia ronza come un allegro scarabeo in una sera estiva, quando predice tempo bello. Andiamo ora! Dove è il mio abecedario? 02061
Bottom
02062
Top
AAPO: Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin vähän pyörässä päästäs. Abramo. L’hai in mano, fratello mio. Che ti gira la testa, creatura di Dio? 02062
Bottom
02063
Top
JUHANI: Ei juuri hätää, veljeni. Mutta enhän ole vaan no'essa kasvoiltani? Gianni. Niente, niente, fratello mio. C’è qualcosa che non va nel mio aspetto? 02063
Bottom
02064
Top
EERO: Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja lämmin kuin vasta munittu muna. EERO: Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja lämmin kuin vasta munittu muna. 02064
Bottom
02065
Top
JUHANI: Mennään nyt! JUHANI: Mennään nyt! 02065
Bottom
02066
Top
EERO: Vartokaa! Minä olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla itse viimeisenä. Astukaa sisään. Rico. Aspetta! Io sono il più giovane e devo aprirvi la porta e entrare per ultimo. Entrate. 02066
Bottom
02067
Top
Astuivat he muorin matalaan mökkiin, Juhani edellä, silmät pöllöllään ja tukka pystyssä kuin piikkisian harjakset, ja toiset seurasivat häntä uskollisesti, vakaasti kantapäissä. Niin astuivat he sisään, ja Eero kimmautti oven heidän jälkeensä kiinni, mutta itse jäi hän ulkopuolelle, istui alas kedolle, huulilla sukkela myhäilys. Entrarono nella bassa capanna della vecchia, Gianni in testa, con gli occhi spalancati e i capelli ritti come le setole del porcospino; e gli altri gli stettero alle calcagna gravi e solenni. Entrarono e Rico chiuse con fracasso la porta dietro di loro, ma egli rimase fuori e si sedette nel campo con un sorriso furbo sulle labbra. 02067
Bottom
02068
Top
Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljestä nyt seisoo kosiomiehinä, on riepas ja vireä eukko; hän käyttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu hän ahkerasti kantoisilla ahoilla, mansikka- ja puolain-töyräillä, keikkuu ja hikoilee tyttärensä Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa oli hän lyhyt, mutta harteva ja palleroinen, ja vahvaksi sanottiin häntä myös. Tämän kaltainen oli veljesten lempilintu männistön suojassa. La vecchia, nella cui casa i cinque fratelli ora stavano in qualità di pretendenti, è una donna forte e svelta, che si industria a vivere allevando galline e cogliendo bacche. In estate e in autunno trotterella senza posa per i campi fra i ceppi degli alberi tagliati e nei pendii per fragole e mirtilli, trotterella tutta in sudore insieme a sua figlia Venia. La ragazza è ritenuta bella; ha i capelli ruggine, lo sguardo furbo e penetrante, la bocca graziosa benché un po’ larga. È piccola, ma quadrata di spalle e rotondetta e la dicono robusta. Così è la bella dei fratelli, che vive nel pineto. 02068
Bottom
02069
Top
Mutta mökin ovi kirahti, ja Juhani astui kiivaudella ulos, vihaisesti lausuen toisille, jotka vielä viipyivät sisällä: »tulkaa pois, pojat!» Ulos kävivät he viimein kaikki närkästyksen muodolla ja läksivät käyskelemään kohden kirkonkylää. Mutta koska he olivat ehtineet huoneesta noin viisikymmentä askelta, noukkasi Juhani maasta nyrkin-kokoisen kiven ja, puhisten vihasta, nakkasi hän sen vasten huoneen ovea; jyskähti mökki ja kiljahti mökissä muija, avasi oven, kiroili ja ärhenteli, heristellen nyrkkiänsä pakeneville veljille. Aapiskirja kourassa ja haarapussi olalla veljet astelivat perätysten pitkin kirkkotietä, sanaakaan vaihettamatta keskenänsä. Vihan vinhalla vauhdilla he vaelsivat: santa kihisi ja pussit keikkui; eivätkä he huomanneet, kuinka joutui tie. Äänettöminä kulkivat he kauan, kunnes Eero viimein avasi suunsa ja lausui: La porta della capanna si aprì stridendo e Gianni uscì arrabbiato, gridando furioso a quelli che erano ancor dentro: «Venite fuori, ragazzi». Uscirono essi finalmente tutti indignati e si avviarono al villaggio. Ma, quando furono distanti dalla casa circa cinquanta passi, Gianni raccattò di terra una pietra grossa come un pugno, e, sbuffando d’ira, la lanciò contro la porta della capanna i hr rimbombò; la vecchia urlò nella capanna, aprì la porta, imprecò e gridò furiosa minacciando col pugno i fratelli che fuggivano. Abece-d.iiio in mano e sacco in ispalla, andavano i fratelli in fila indiana viisu la chiesa senza scambiare una parola. Camminavano in preda a un’ira violenta; la sabbia si alzava sotto i loro piedi e i sacchi dondolavano; andavano senza saper dove. Avanzarono in silenzio finché Rico, da ultimo, aprì la bocca e disse: 02069
Bottom
02070
Top
EERO: Kuinka luonnistui asia? Rico. Com’è andata la faccenda? 02070
Bottom
02071
Top
JUHANI: Jaa-ah! kuinkahan tuo luonnistui? Tulitkos sisään kanssamme, sinä harakka, sinä variksen poikanen? Mutta etpä uskaltanut, et totisesti uskaltanutkaan. Mitä tuommoisesta variksen poikasesta? Hänen peittäisi Venla huppuun. Mutta kas, kas, kuinka paljon olenkin sinusta uneksinut. Näinhän, niinkuin nyt muistan, menneenä yönä sinusta vielä toisenkin unen. Merkillistä! Tuollahan istuit männistössä Venlan vieressä rakkaassa kiemailuksessa, koska minä teitä lähenin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mitäspä teki silloin Venla? Kätki peijakas sinun hameensa liepeisin. »Mitä olet hameeses käärinyt», kysyin minä. »Ainoastaan pienen variksen poikasen», vastasi tyttö heilakka. Hi, hi, hi! Ja eipä ollutkaan tämä unta, ei koira vieköön ollutkaan! vaan itsestänsä, omasta päästänsä tämän sepitti Juhani poika. Jaa-ah! hän ei ole juuri niin tyhmä kuin luullaan. Gianni. Ah, ah, com’è andata? Sei entrato con noi, tu corvo, figlio di una cornacchia? Non hai avuto coraggio, davvero non hai avuto coraggio. Brutto figlio di lina cornacchia. Venia lo potrebbe nascondere sotto la gonna. Ma senti, senti, tutto quel che ho sognato di te. Ho fatto, ora che me ne ricordo, anche un altro sogno di te, la notte scorsa. Straordinario! Tu eri seduto là nel pineto accanto a Venla e vi abbracciavate voluttuosamente, quando mi sono accostato a voi furtivo e senza far rumore. Quando mi avete scorto, che ha fatto allora Venia? Diavolo! Ti ha nascosto nelle pieghe del suo vestito. « Cos’hai avvolto nel tuo vestito ?» — ho domandato io. — « Solo un piccolo corvo », rispose la furbona. Ih, ih, ih, ma questo non è un sogno, che il diavolo mi porti via! Da sè, nella sua propria zucca questo l’ha inventato Giannino! Ah! ah! non è poi così scemo come si crede. 02071
Bottom
02072
Top
EERO: Merkillistä kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme. Minä taasen tällä lailla sinusta: Tuolla männistössä ikään seisoitte sinä ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina ylös pilviin. Sieltähän, taivaan korkeudesta, anoitte jotakin merkkiä, niinkuin rakkautenne otollisuuden osoitteeksi. Taivas kuulteli, kuultelivat metsä, maa ja pienet lintusetkin, ja te itse syvimmässä äänettömyydessä varroitte, mitä tuosta piti tuleman. Tulipas myös lopulta eräs vanha varis, lentää kahnustaen halki tyynen ilman, ja ehdittyänsä ihan kohdallenne katsoa mulautti hän kerran alas teidän päällenne, mutta käänsi taasen pian silmänsä toisialle, levitti koipensa ja laski jotakin valkoista, joka putosi alas ja ruiskahti poikaa ja tyttöä vasten otsaa, pläiskähti vasten pläsiä vallan.--Tämä älköön suinkaan pahentako mieltäs; sillä uneksinpa niin, enkä mitään ole sepittänyt omasta päästäni. Rico. Strano come abbiamo sognato l’uno dell’altro. Anch’io ho fatto un altro sogno di te : là nello stesso pineto stavate tu e Venia, in tenero abbraccio, guardando seri le nuvole. Di là, dall’alto del cielo, imploravate qualche segno, come una testimonianza circa la opportunità del vostro amore. Il cielo ascoltava, ascoltavano il bosco, la terra e anche gli uccellini e voi, in profondo silenzio, aspettavate che cosa accadrebbe. Venne finalmente una vecchia cornacchia, volò, roteando per l’aria tranquilla e, arrivata vicino a voi, vi sbirciò, ma poi voltò gli occhi da un’altra parte, stese le zampe e lasciò cadere qualcosa di bianco che venne giù e schizzò sulla fronte del giovane e della ragazza e si spiaccicò sul loro viso. Non t’arrabbiare per questo, poiché l’ho sognato, non l’ho inventato nella mia zucca. 02072
Bottom
02073
Top
JUHANI: Minä sinun riivatun... Gianni. Brutto malandrino, io ti... 02073
Bottom
02074
Top
Silloin karkasi hän julmistuneena kohden Eeroa, joka nopeasti pakeni vihaisen veljensä edestä. Loiskaten poikkesi hän tieltä, vilkaisi jäniksenä pitkin ahoa, mutta Juhani pötki villittynä karhuna hänen jälessänsä. Keikahtelivat pussit, tömisi heidän allansa kuiva tanner; ja kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehiä malttiin ja sopuun. Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensivät toiset häntä pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsistä, joka juoksi jo nuorimman veljensä kantapäissä. Allora corse corrucciato su Rico che, svelto, fuggì all’ira del fratello ; con un salto si levò di mezzo, e se la dette a gambe come una lepre per il campo, ma Gianni lo inseguì come un orso incollerito. I sacchi saltellavano sulle loro spalle, il terreno duro risonava loro sotto i piedi e si sentivano le grida degli altri fratelli che esortavano i litiganti alla moderazione e alla concordia. Ma Rico si affrettò a tornare sui suoi passi, e gli altri corsero a salvarlo dalle grinfie del terribile Gianni, che correva già alle calcagna del fratello. 02074
Bottom
02075
Top
TUOMAS: Seisahdappas koreasti, Juhani. Maso. Via, fermati, Gianni. 02075
Bottom
02076
Top
JUHANI: Minä hänen nykistän! Gianni. Lo voglio strigliare. 02076
Bottom
02077
Top
TUOMAS: Koreasti, poikaseni. Maso. Piano, ragazzo mio. 02077
Bottom
02078
Top
JUHANI: Istu ja pala! Gianni. All’inferno! 02078
Bottom
02079
Top
AAPO: Hän palkitsi vaan kunnian kunnialla. Abramo. T’ha reso pan per focaccia. 02079
Bottom
02080
Top
JUHANI: Kirottu olkoon hänen kielensä, kirottu olkoon tämä päivä! Saimmehan, Jumalan nimessä! rukkaset Venlalta. Vankosarviset kyöpelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eihän näe nyt silmäni syltääkään eteensä, niin on musta maa ja taivas, musta sydämmeni tähden. Istu ja pala! Gianni. Maledetta la sua lingua, maledetto questo giorno! In nome di Dio, licenziati da Venia. Per tutti i cornuti dell’inferno! Non ci vedo a un palmo di distanza, neri sono la terra e il cielo, neri a causa del mio cuore. All’inferno! 02080
Bottom
02081
Top
SIMEONI: Älä kiroo, mies. Simeone. Te, smetti di bestemmiare. 02081
Bottom
02082
Top
JUHANI: Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle! Gianni. Bestemmio perchè la terra giri, si disgreghi come una vecchia slitta sotto un carico di tronchi! 02082
Bottom
02083
Top
SIMEONI: Mitäs tahdomme tehdä? Simeone. Cosa possiamo farci? 02083
Bottom
02084
Top
JUHANI: Tehdä? Ellei tämä aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma kirja, niin säpäleiksi, säpäleiksi paikalla tämä kirja! Mutta kas tässä: ruokapussini mätkin mäskiksi mäkeen! Tahdotteko nähdä? Gianni. Farci? Se questo abecedario non fosse la parola di Dio, il libro di Dio, in pezzi, in pezzi lo farei questo libro! Ma ecco qui; questo sacco di vivande lo voglio spappolare! Volete vedere? 02084
Bottom
02085
Top
SIMEONI: Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas »Paimion piikaa». Simeone. Per l’amor di Dio, non sciupare i doni del Signore. Ricordati della « serva di Paimo » (In un vecchio racconto si dice che questa serva, nelPattraversare una pnliide, per non bagnarsi i piedi, li mettesse su di un pane che aveva gettato nel fango, ma ci restò infissa per sempre.). 02085
Bottom
02086
Top
JUHANI: Sydämmeni vaivassa! Gianni. Il mio cuore è colmo di dolore! 02086
Bottom
02087
Top
SIMEONI: »Kärsimys vaivass', manna taivaass'». Simeone. « Pazienza nel dolore, nel cielo avrai splendore ». 02087
Bottom
02088
Top
JUHANI: Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen. Gianni. Me ne infischio dello splendore celeste dacché non ho avuto Venia della vecchia del pineto. Oh! fratelli miei, mia grande famiglia. Se sapeste che il mio pensiero quasi da dieci anni ha folleggiato intorno a questa fanciulla, comprendereste! Ma ora la mia speranza se n’è andata, se n’è andata come cenere al vento. 02088
Bottom
02089
Top
TIMO: Rukkaset saimme aamuhetkenä. Timoteo. Siamo stati licenziati già di mattina. 02089
Bottom
02090
Top
JUHANI: Joka mies! Gianni. Tutti! 02090
Bottom
02091
Top
TIMO: Ei armahdettu ketäkään, ei pienintäkään meistä. Kaikki saimme vaan. Timoteo. Nessuno è stato risparmiato, nemmeno il più piccolo di noi. 02091
Bottom
02092
Top
JUHANI: Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin että joku teistä toisista olis saanut hänen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie! nyt selkään poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen minä tekisin. Gianni. Tutti, tutti; ma è meglio così che se uno di noi avesse ottenuto la ragazza. Diavolo! L’avrei bastonato quello a cui questa faccenda fosse andata bene, l’avrei... 02092
Bottom
02093
Top
TUOMAS: Me olimme kovin mahdottomia. Sen näytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme. Maso. Siamo stati impassibili. Si è vista l’aria canzonatoria di Venia quando Abramo ha esposto il nostro comune progetto. 02093
Bottom
02094
Top
JUHANI: Selkään hän tarvitsis, koko lunttu. Tehdä pilkkaa meistä! Varro, naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sitä ei taida kieltää, mutta eihän olisi tässä auttanut itse keruupin kieli. Gianni. Bisognerebbe picchiarla quella sfacciata. Prendersi gioco di noi! Aspetta, birbona! Abramo ha fatto del suo meglio, questo non si può negare, ma non ci avrebbe giovato nemmeno la parola di un cherubino. 02094
Bottom
02095
Top
TIMO: Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain vielä kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ryöhännyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sekä munia että poikasia. Timoteo. Ma se ci fossimo presentati a lei in falde nere e l’orologio ci avesse gonfiato la tasca del panciotto, come una superba rapa, e una chiave ci avesse tintinnato alla catena, e una pipa bordata d’argento ci avesse mandato fumo fra i denti, allora, mondo cane, sarebbe andata bene la faccenda. 02095
Bottom
02096
Top
JUHANI: Naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin jäätynyt järvi. Gianni. La ragazza e la cornacchia hanno entrambe una gran passione per tutto quello che brilla. Ma Abramo sta muto come un lago gelato. 02096
Bottom
02097
Top
AAPO: Äänellämme ei ole kaikua myrskyssä. Tai rupesko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi? Abramo. La nostra voce non ha eco nella tempesta. O i turbini dell’anima tua comincerebbero già a calmartisi in seno? 02097
Bottom
02098
Top
JUHANI: Sydämmeni hurmeinen lammikko lainehtii vielä, lainehtii kauan. Mutta sano kuitenkin sana. Gianni. Lo stagno sanguinante del mio cuore ribolle ancora, ribollerà a lungo. Ma di’ un parola lo stesso. 02098
Bottom
02099
Top
AAPO: Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö; sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä kusta hän tulee. Abramo. Anche due. Senti, allora. Prenditi il cuore in mano e sussurragli all’orecchio con la voce della ragione: « Venia non si cura di te, perchè non ti ama, e se essa fa così non t’indignare poiché la fiamma dell’amore l’accende il cielo, non il volere dell’uomo. La mendicante ama il re, e la principessa ama alla frenesia lo spazzacamino ». Così il soffio dell’amore svolazza di qua e di là e tu non sai donde venga. 02099
Bottom
02100
Top
TIMO: Rakkaus puhaltaa mistä hän tahtoo, sinä kuulet hänen humunsa, mutta etpä tiedä kusta hän tulee ja kuhunka hän menee. Niin kuulin usein entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa hän silloin tarkoittikin, luulen minä. Timoteo. « L’amore soffia donde vuole. Tu lo senti mormorare ma non sai donde venga e donde vada » (Giovanni, 3, 8.). Ho sentito spesso dire così dalla vecchia dell’assistenza pubblica (Donna facente parte della pubblica assistenza, in campagna.). Ma allora essa pensava all’amore divino, credo io. 02100
Bottom
02101
Top
AAPO: Sano vielä, Juhani, sydämellesi näin: ole potkittelematta! Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sillä avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo käydä päisin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan töitä, niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on hänelle määrätty, me teemme samoin. Abramo. Di’ anche così, Gianni, al tuo cuore. Sta tranquillo: Venia ha fatto bene a rifiutarti, poiché il matrimonio, senza la spinta dell’amore, non può andar bene, anzi prende delle brutte pieghe e sovente cagiona dolori eterni, come, purtroppo, vediamo e sentiamo spesso. Così, fratelli, Venia prenda colui che le è destinato, e noi facciamo lo stesso. 02101
Bottom
02102
Top
TIMO: Sen tytön, joka on tehty minun kylkiluustani, saan minä viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tiedänpä vielä yhden asian: miehen sydän istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa. Timoteo. Scoverò finalmente la donna che è stata fatta dalla mia costola, anche se il diavolo ci mette le corna. E so ancora una cosa: il cuore dell’uomo sta a sinistra, ma quello della donna dalla parte destra del petto. 02102
Bottom
02103
Top
JUHANI: Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sinä hälläkkä, sinä mustalaislunttu! miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan? Gianni. Il mio cuore non sta fermo, ma balza e si agita come un pagano. O birbona d’una zingara! Perchè hai respinto me, contadino, giovane, di una fattoria fertile e figlio maggiore? 02103
Bottom
02104
Top
AAPO: Siinä ei mitään ihmeteltävää. Talomme on huutavassa hukassa, ja tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, pääsevänsä emännäksi paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, että hyväilee häntä tuo hyväkäs Sorvarin Juhani. Abramo. Non c’è da meravigliarsi. La nostra fattoria è in uno stato di rovina pietoso e quella ragazza spera, benché invano, secondo me, di divenir padrona di una fattoria molto migliore. Ho sentito dire che le sta dietro quel bravo Gianni di Sorvari. 02104
Bottom
02105
Top
JUHANI: Sinä piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinpä sinua vähän. Narrata likkaa ikuiseen häpeään! Gianni. Quel Giannino dal mento a becco! Se fossi ora fra le mie grinfie, ti concerei io un pochino. Sedurre una ragazza per condannarla a una vergogna eterna! 02105
Bottom
02106
Top
AAPO: Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eikä Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, tämä vaivaisten pesä, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsemän perillistä, vieläkin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edessä. Ihmiset, muistellen nuoruutemme laiskaa ja usein hurjapäistäkin elämäämme, eivät taida meistä vartoa enää juuri mitään kunnollista. Ja tiedänpä, että tuskin kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen käytös voisi saattaa meitä kansalaistemme silmissä täyteen ihmisarvoon taas. Niin tukala on pääseminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua viheliäisyytemme ropakkoon. Sentähden, parannusta, parannusta harrastelkaamme kaikin voimin! Abramo. Sì, sì, il mondo è insieme pazzo e impostore. A Venia non manca la bellezza nè a Giannino la furberia. Sorvari è una Ilittoria magnifica, che attira; invece Jukola, questo nido di miseria, è in uno stato estremamente pietoso, e noi stessi, i sette eredi della I.moria in uno stato ancor più pietoso, almeno davanti al mondo. La gente, ricordandosi della nostra giovinezza infingarda e della nostra vita spesso temeraria, non si può aspettare più niente di buono da noi. E so che appena appena una condotta buona e onesta sotto tutti gli aspetti ci potrebbe ridare prestigio agli occhi dei nostri compaesani, tanto è difficile liberarsi dal fango di un cattivo nome, quando una volta s’è impadronito di uno. Ma è meglio, finalmente, risollevarci che sprofondarci per l’eternità nel pantano della nostra miseria. Perciò sforziamoci in tutti i modi di migliorarci, di migliorarci! 02106
Bottom
02107
Top
JUHANI: Parannuksen tiellähän nyt ollaan. Mut tämä onneton naimaretki antoi sydämelleni iskun, josta se potee hirveästi päiviä ja viikkoja; antoi haavan. Gianni. Siamo già sulla via di migliorarci. Ma questo disgraziato viaggio per chiedere la mano della sposa, ha dato al mio cuore un colpo che mi farà soffrire profondamente giorni e settimane, mi ha inferto una ferita. 02107
Bottom
02108
Top
AAPO: Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tiedän minä, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mikä meno tuolla tiellä. Abramo. Una ferita, una ferita, veramente; ma il tempo, lo so, cicatrizzerà questa ferita con la pelle dell’oblio. Ma cos’è quell’andirivieni là sulla strada? 02108
Bottom
02109
Top
TIMO: Toukolan poikia iloinen joukko. Timoteo. L’allegra brigata dei giovani di Toukola. 02109
Bottom
02110
Top
AAPO: Viettävätpä joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit. Abramo. Festeggiano la domenica di lunedì con una licenziosa ribotta, questi buoni a nulla. 02110
Bottom
02111
Top
TIMO: Ja tahtovat vahvasti meitäkin seuraansa. Timoteo. E vorranno certo averci con loro. 02111
Bottom
02112
Top
JUHANI: Kiusaus lähestyy. Gianni. La tentazione s’avvicina. 02112
Bottom
02113
Top
TIMO: Heidän on niin lysti. Timoteo. Se la godono ben bene. 02113
Bottom
02114
Top
JUHANI: Mutta meidän? Mikä seisoo edessä meillä? Tuhannen sarvipäätä! vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla. Gianni. E noi? Cosa ci sta davanti? Per mille diavoli! Ci aspetta,-infelici, una bastonata coi fiocchi. 02114
Bottom
02115
Top
EERO: Mikä eroitus: jänkkäillä aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viettää iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa. Rico. Che differenza : scervellarci sull’abecedario, in un cantuccio presso la porta del sacrestano, o far festa di lunedì con allegri compagni, vociando e cantando. 02115
Bottom
02116
Top
JUHANI: Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan välillä. Veljet, mihin astumme? Gianni. La differenza è straordinariamente grande, grande come fra il pozzo dell’abisso e il cielo. Fratelli, dove andremo? 02116
Bottom
02117
Top
EERO: Astukaamme taivaasen vaan. Rico. Partiamo per il cielo. 02117
Bottom
02118
Top
AAPO: Kaivoon, kaivoon! yltäkyllin horimaan elämän vettä. Opin, taidon ja viisauden aarnioihin tahdomme syventyä. Abramo. Per il pozzo, per il pozzo. Tracanniamo a profusione l’acqua della vita. Dobbiamo sprofondarci nei tesori nascosti della istruzione, del sapere e della saggezza. 02118
Bottom
02119
Top
TUOMAS: Lukkarille, lukkarille! Maso. Dal sacrestano, dal sacrestano! 02119
Bottom
02120
Top
JUHANI: No tallustellaan! Gianni. Via, via!... 02120
Bottom
02121
Top
EERO: Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia. Rico. Udite il clarino di Abele di Rissala. 02121
Bottom
02122
Top
JUHANI: Ihanata! Gianni. Magnifico! 02122
Bottom
02123
Top
TIMO: Soi kuin pää-enkelin pasuuna. Timoteo. Suona come la tromba dell’arcangelo. 02123
Bottom
02124
Top
JUHANI: Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii että poro priiskuu. Ihanata! Gianni. Quando i soldati del cielo celeste si esercitano e marciano sollevando la polvere. Magnifico! 02124
Bottom
02125
Top
TIMO: He tahtovat meitä vahvasti kanssansa. Timoteo. Ci vorranno assolutamente con loro. Certo, certo, la tentazione si avvicina a noi, si avvicina senza dubbio. 02125
Bottom
02126
Top
JUHANI: Hyvin tietty. Kiusaus lähestyy meitä, lähestyy totisesti. JUHANI: Hyvin tietty. Kiusaus lähestyy meitä, lähestyy totisesti. 02126
Bottom
02127
Top
Veljesten näin haastellessa, läheni heitä joukko Toukolan poikia, mutta eipä juuri niin kohteliaasti ja hyväntahtoisesti kuin Jukolaiset vartoivat. Olivatpa jotenkin päissään, ja miellytti heitä nyt hieman ilvehtiä veljesten kanssa ja lauloivat heidän edessään nykyään sepitetyn laulun, jonka olivat nimittäneet: »Seitsemän miehen voima». Niinpä he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likenivät koulumiehiä, laulain seuraavalla tavalla: Mentre i fratelli parlavano, la brigata dei giovani di Toukola si avvicinava, ma non proprio con le intenzioni gentili e benevole che si aspettavano quelli di Jukola. Erano alquanto brilli e avevano voglia di canzonare un po’ i fratelli; così cantarono davanti a loro nna canzone inventata da poco, dal titolo: «La forza dei sette fratelli»; mentre Abele di Rissala sonava, abbordarono gli scolari cantando quel che segue: 02127
Bottom
02128
Top
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen.

Tähtiä kuin otavassa,
Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, pirtti roikkaa;
Hän on talon aika poika,
Ankara »Poika-Jussi».

Tuomas seisoo niinkuin tammi,
Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.

Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se »ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja».

Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
Patahan kuohuvaan sylkee.

Lauri-poika metsäss' häärii,
Katselevi puita väärii,
Mäyränä nummia tonkii.

Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.

Siinä onpi velisarja,
Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsemän miehen.
Or gridate a squarciagola!
La canzone intorno vola
Dei sette forti fratelli.

Sette ad Jukola garzoni
Ci son, veri fannulloni:
Quante le stelle dell’Orsa.

Gianni strepita, rovina
Al fragore la casina:
È il miglior di tutti quanti.

Sta Tommaso come quercia,
Mentre Abramo, pio, gli sbercia
Un sermon da Salomone.

Simeone, barbarada,
Piange che l’uom sempre cada
Preda misera di Satana.

Mette in pentola i piselli;
Timo aggiunge bei lardelli
E talor ci sputa dentro.

E Lorenzo boscaiolo
Guarda gli alberi e nel suolo
Scava e fruga come un tasso.

Vien per ultimo il codino,
Enrichetto sbarazzino,
Bracco d’Jukola, mordace.

Dei fratelli ecco la schiera,
Come sette tori in fiera;
Ecco i sette forti prodi!
02128
Bottom
02165
Top
Äänettöminä, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet tätä laulua. Mutta kun kiusaajien pilkka ei päättynyt vielä siihen, vaan sateli ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin rupesi veljesten sappi paisumaan ja heidän silmänsä kävivät teräviksi, supistuivat pieniksi kuin tihkurin silmät, koska hän kannon alta mustassa korvessa katsahtaa ulos päivän valkeuteen. Mutta nyt tapahtui että Toukolaisista eräs luikkari, mennessään Juhanin ohitse, tempasi äkisti aapiskirjan hänen kädestänsä ja läksi juoksemaan kaikin voimin, mutta julmistuneena kaappasi Juhani hänen perässään. Silloin karkasivat myös toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa päälle, ja tappelu oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat kahdenpuolen, mutta siitä iskivät he toinen toisensa kurkkuihin ja rupesivat--sokeasti, äheltäen--repimään, riistomaan ja huhtoen käyttelemään nyrkkiänsä. Tuimasti iskivät vastaan Toukolaiset, mutta tuimemmin vielä läimäyttelivät Jukolan miehet; ja raskaasti kuin rautanuijat putosivat veljesten rusikat heidän vihamiestensä päitä vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja pölyssä, joka kuivalta tieltä nousi palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heidän ympärillänsä lehdistössä. Näin kesti hetken rähisevä ottelu, ja veljet, melkein jo voittajina, huusivat korkealla äänellä: »rukoiletteko, sen vietävät, armoa?»; ja kaiku pilvistä vastasi: »armoa!» Mutta kauan pinnistelivät Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan. Siinä he makasivat revityillä takinliepeillä ja turpuneilla kasvoilla, niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton miehinä seisoivat veljet, mutta näytti heidän muotonsakin että oli heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken levähdys. Varsinkin oli Eeron kanssa melskeessä pahoin menetelty; sillä vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa hän tappeluksen kestäessä pyöriskeli pienenä mäyräkoirana toisten urosten jaloissa, ja ainoastaan kerkeä apu toisilta veljiltänsä esti hänen perin runtoutumasta. Pöyrytetyllä tukalla istui hän nyt ojan äyräällä ja kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin. In silenzio, benché a denti stretti, ascoltarono i fratelli questo canto. Ma poiché la beffa dei loro persecutori non si fermò qui, anzi le canzonature piovvero senza tregua, specialmente sul gallo dell’abecedario e il suo deporre le uova, ai fratelli cominciò a ribollire il sangue, i loro occhi divennero taglienti e piccoli come quelli di una puzzola, quando, di nascosto, sotto un ceppo, nella boscaglia, guarda la luce del sole. Ma accadde che uno più furbo di quelli di Toukola, passando accosto a Gianni, gli strappò l’abecedario di mano e se la dette a gambe a tutta forza; ma Gianni, furioso, gli si mise alle calcagna. Allora anche gli altri fratelli corsero, con la rapidità del vento, sui loro canzonatori e la rissa divenne generale. Dapprima volarono degli schiaffi, da una parte e dall’altra, poi si presero l’un l’altro per la gola e cominciarono ciecamente e affannosamente a far tutto a pezzi e, lavorando di braccia, a menar pugni. Quelli di Toukola rispondevano sodo, ma gli uomini di Jukola picchiavano ancor più sodo e i loro pugni cadevano sul corpo dei nemici, pesanti come clave di ferro. Si rotolavano nella polvere che si alzava a nuvole dalla strada asciutta e la sabbia e la ghiaia crepitavano sul fogliame circostante. Così la gazzarra durò per un po’ e i fratelli, quasi già vincitori, gridavano a gran voce: «Indemoniati, chiedete grazia? ». K l’eco rispondeva dalle nuvole « grazia ». Ma quelli di Toukola resistettero ancora finché, stremati di forze, si gettarono a terra. Slavano là con gli abiti strappati, il viso gonfio, aspirando avidamente l'aria fresca nel petto riscaldato e anelante. I fratelli vittoriosi stavano ritti, ma il loro aspetto mostrava che nr avevano abbastanza della lotta e che ora amavano riposare un poco. La peggio nella zuffa era toccata a Rico, perchè la sua statura piccola aveva dato un grande vantaggio alPavversario. Spesso, durante l i lotta, ruzzolava come un bassotto, fra le gambe dei litiganti, e Millanto il pronto intervento degli altri fratelli, aveva impedito che lusso del tutto calpestato. Coi capelli arruffati sedeva ora sul bordo del fossato e raccoglieva nuove forze, respirando a pieni polmoni. 02165
Bottom
02166
Top
Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, lähestyi Juhani miehensä kanssa, kiskoen häntä kauluksesta ja välimmiten kiristäen häntä kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen. Viha tuiskahteli tulena hänen ainakin jotenkin pienistä silmistänsä, jotka, nyt kiukusta veripunaisina, pyörähtelivät vimmatusti hänen päässänsä; karvas hiki virtasi alas hänen poskiltansa, ja niinkuin sotaorhi hän puhalteli ja huohotteli. Ma mentre gli altri avevano proprio smesso di lottare, si avvicinò ( ìianni con un prigioniero, trascinandolo per il colletto e, qualche volta, serrandolo alla gola. Tremendo e mostruoso era ora l’aspetto di Gianni, il maggiore dei fratelli. L’ira balenava come fuoco nei mihì occhi piccolini che, iniettati di sangue, roteavano furibondi ed es.npcrati; un sudore acre gli scorreva sulle guance e, come un umilio da battaglia, soffiava e ansava. 02166
Bottom
02167
Top
JUHANI: Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likistänpä sinut muutoin niin että rapas lentää. Ha'e Herran tähden se punakansinen aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin! Gianni. Va’ a cercare il mio sillabario, va’ a cercare il mio abece-dario, subito! Altrimenti, guarda, ti stringo sino a che il midollo ti esce fuori. Va’ a cercare, per Dio, il mio sillabario rosso, scellerato. Bada, te le dò, bada! 02167
Bottom
02168
Top
TOUKOLAINEN. Älä lyö! Il giovane di Toukola. Non mi battere. 02168
Bottom
02169
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! Gianni. L’abecedario! 02169
Bottom
02170
Top
TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen. Il giovane di Toukola. L’ho gettato là nel cespuglio. 02170
Bottom
02171
Top
JUHANI: Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakansista aapelusta kouraani? Gianni. Dammelo con la manina per benino, con la zampina, scellerato: credi di spassartela qui, scellerato? Che mi dai codesto sillabario rosso, indemoniato? 02171
Bottom
02172
Top
TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni! Il giovane di Toukola. Mi strozzi, mi strozzi! 02172
Bottom
02173
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja! Gianni. L’abecedario! Dio ci protegga! L’abecedario! 02173
Bottom
02174
Top
TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies. Il giovane di Toukola. Eccolo, uomo terribile. 02174
Bottom
02175
Top
JUHANI: Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti. Gianni. Dagli un bacino, bacialo per benino. 02175
Bottom
02176
Top
TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella? Il giovane di Toukola. Che? Lo devo baciare? 02176
Bottom
02177
Top
JUHANI: Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen sinua meidän molempain puolesta!--Kas niin. Gianni. Sì, gentilmente. Fallo per amor di Dio, fratello mio, se non ti prude la schiena e ti è cara la vita. Falio, fallo, altrimenti, in questo momento il tuo sangue chiederà vendetta sul mio capo come una volta quello del pio Abele. Vedi che il mio viso è nero di rabbia come lo gnomo della sauna (Stanza sempre separata dall’abitazione, dove, su lastroni arroventati con fuoco di legna, si versa acqua; nel vapore che se ne sprigiona, i contadini, stesi su apposite tavole, prendono il bagno, frustandosi poi con fascetti di rami di betulla. Quando sono bene impregnati di vapore e di fumo, escono all’aperto e talvolta si rotolano nella neve.). Quindi bacia il mio sillabario. Te ne prego per il bene di entrambi! Bene. 02177
Bottom
02178
Top
TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen? Il giovane di Toukola. Sei contento, ora? 02178
Bottom
02179
Top
JUHANI: Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit tällä. Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä? Gianni. Contentissimo. Va’, e ringrazia il tuo Dio di essertela sbirbata. Se ti scopri qualche segno fra le spalle e la chiorba come quello dei denti di una morsa, e specialmente se domani ti senti là anche una rigidità come dopo gli orecchioni, non te ne meravigliare. Ora vattene. Ma ancora una parola, una parola, fratello mio. Chi ha fatto quel canto che poco fa, quando l’abbiamo sentito, ci ha fatto rizzare gli orecchi? 02179
Bottom
02180
Top
TOUKOLAINEN. Sitä en tiedä. Il giovane di Toukola. Non lo so. 02180
Bottom
02181
Top
JUHANI: Sano kidastasi! Gianni. Sputalo! 02181
Bottom
02182
Top
TOUKOLAINEN. Minä en tiedä. Il giovane di Toukola. Non lo so. 02182
Bottom
02183
Top
JUHANI: No, no, kyllähän siitä aina tiedon saan. Mutta vie minulta terveisiä Kissalan Aapelille ja sano hänelle, että koska hänen kohtaan, niin soipa hänen kurkkunsa vielä kileämmin kuin äsken hänen klaneettinsa. Mene nyt; sillä minun läsnäoloni ei ole sinulle juuri terveellistä.--Ole mököttelemättä kostosta. Varo etten saa sitä pistosta päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle. Gianni. Beh, beh, finirò col saperlo. Ma porta i miei saluti ad Abele di Kissala, e digli che, quando lo incontrerò, la sua gola manderá suoni ancora più acuti del suo clarino focoso. Vai ora, che la mia vicinanza non ti è tanto salutare. Cosa stai brontolando? Vuoi vendicarti? Bada che non mi salti in mente di acchiapparti per dartene qualcuna sopra mercato. 02183
Bottom
02184
Top
TUOMAS: Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies. Maso. Lascialo in pace, miserabile. 02184
Bottom
02185
Top
JUHANI: Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen.--Mutta jättäkäämme tämä hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. Tässä ei ole nyt hyvä viipyä: sillä tappelu maantiellä on, lain kannalta katsoen, kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehensä koviin kiipaleisin. Gianni. Ha avuto quel che si merita, ve l’assicuro. Ma lasciamo questo posto orribilmente calpestato e sconvolto in tutti i sensi. Non è bene restare qui ora; poiché una rissa sulla strada maestra, è, dal punto di vista della legge, una cosa molto grave e può dare a uno dei guai seri. 02185
Bottom
02186
Top
AAPO: Rientäkäämme!--Mutta sepä vasta leivotus; ja olisinpa tullut siinä höyhennetyksi ilman Simeonia; hän levitti vähän kasaa päältäni. Abramo. Spicciamoci! Che risciacquata. E mi avrebbero spennato senza Simeone che ha allontanato il groviglio dal mio capo. 02186
Bottom
02187
Top
SIMEONI: Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eikä voi hillitä vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan nyrkki kumoili miehiä, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana. Simeone. Perchè li abbiamo picchiati? L’uomo è debole e non può contenere la sua ira e la violenza del peccato. Ah, quando ho visto come il pugno di Maso ha atterrato quegli uomini, ho pensato : ora non è lontano un omicidio! 02187
Bottom
02188
Top
TUOMAS: Löinpä kenties liian varomatta, mutta onhan jo vähemmästäkin lyöty.--Astukaamme huikeammin; päivä joutuu. Maso. Ho picchiato forse troppo imprudentemente, ma ci si è già bastonati anche per molto meno. Camminiamo più in fretta, il giorno se ne va. 02188
Bottom
02189
Top
Kiivaasti he astelivat, mutta närkästys ja harmi ei tahtonut haihtua heidän kasvoiltansa, vaan kipeästi pisteli heidän sydäntänsä, koska he muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. Äänetönnä asteli Juhani edellä, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja välimmiten ravistaen päätänsä. Viimein kuitenkin, kääntyen toisten puoleen, avasi hän suunsa. Procedettero rapidamente; l’indignazione e il dispetto non erano scomparsi dai loro volti, anzi pungevano dolorosamente il loro cuore al ricordo del canto ingiurioso dei giovani di Toukola. Gianni camminava davanti silenzioso, camminava in preda all’ira, sputando e scuotendo di quando in quando la testa; finalmente, volgendosi agli altri, aprì la bocca. 02189
Bottom
02190
Top
JUHANI: Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu? Gianni. Di chi diavolo è questa canzone? 02190
Bottom
02191
Top
EERO: Kissalan Aapelin. Rico. Di Abele di Rissala. 02191
Bottom
02192
Top
AAPO: Sitä kohden uumoon minäkin; sillä hän on kiukkuinen pilkkakirves. Tekipä hän kylläkin häijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme, joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nenänsä lukukinkerillä. Abramo. Ho un’idea anch’io, poiché egli è un canzonatore rabbioso. Fece certo lui pure quella esecrabile poesia satirica sul nostro vecchio pastore che — Dio lo guardi! — si era scarabocchiato il naso durante un esame ai parrocchiani. 02192
Bottom
02193
Top
TIMO: Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies. Timoteo. Se avessi un quarto d’acquavite e sussurrassi due parole all’orecchio di Anania di Nikula, sentiremmo presto una canzone lunga una tesa che ci mostrerebbe che razza di uomo è questo Abele: un fannullone e una canaglia, lui che va di villaggio in villaggio col clarino in mano, a far fare dei figli alle ragazze e vive alle spalle di sua madre. Un briccone. 02193
Bottom
02194
Top
JUHANI: Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsemän miehen voimaksi, kotoisin hänen pääkallostansa, niin katso, koska ensiksi hänen kohtaan, vaikka kirkon-mäellä, niin pää-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina silmäkarvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmekö taitaisi iskeä mieheen lain voimalla. Gianni. Se la canzone che essi chiamano « La forza dei sette fratelli » venisse davvero dalla sua zucca, allora, quando lo incontrassi la prima volta, fosse anche sulla collina della chiesa, gli scorticherei la pelle della testa dalla nuca alle sopraccigia; deciso. Ma perchè non lo mettiamo nelle mani della giustizia? 02194
Bottom
02195
Top
AAPO: Laki ei tuomitse ketään ilman ankaria todistusmiehiä. AAPO: Laki ei tuomitse ketään ilman ankaria todistusmiehiä. 02195
Bottom
02196
Top
JUHANI: Astukoon hän sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa hänen ensin vähän arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos hän sen surkean tempun tekis, niin--hyvää yötä sitten, naapurini, makaa rauhassa minun puolestani. JUHANI: Astukoon hän sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa hänen ensin vähän arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos hän sen surkean tempun tekis, niin--hyvää yötä sitten, naapurini, makaa rauhassa minun puolestani. 02196
Bottom
02197
Top
AAPO: Mutta luulenpa, ettei laki tämänkaltaisessa seikassa päästäkkään valantekoon kannustettua miestä. Abramo. Ma credo che la legge, in simili circostanze, non ammette al giuramento l’accusato. 02197
Bottom
02198
Top
JUHANI: Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä, luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. Gianni. L’avrà dai miei pugni, e credo proverà la stessa salutare amarezza che se avesse assaggiato il sale della giustizia. 02198
Bottom
02199
Top
SIMEONI: Mutta heittäkäämme jo tällä erällä sikseen sekä laulu että tuo pedollinen tuiskaus tiellä.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella kerran karjassa käydessäni nukuin ihmeelliseen unennäköön, vaikka naukuilikin vatsassani nälkä. Olinhan olevanani taivaassa, istuin pehmeällä, helluvalla sohvallani ja edessäni höyrysi harjallinen ruokapöytä. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin rasvaisia. Minä söin ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja juhlallista: siinä lähellä, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori, ja minä kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja silloinpa sain tämän kipinän rintaani, joka älköön siitä enää koskaan sammuko! Simeone. Cessiamo una buona volta di occuparci di quella canzone e di quella bestiale gazzarra sulla strada. Ecco qui quel ceppo ai cui piedi una volta, addormentatomi guardando il gregge, ebbi un sogno meraviglioso, benché mi brontolasse la fame in corpo. Mi sembrava di essere in cielo, seduto su un soffice divano che mi cullava e davanti a me fumava una ricca mensa, e le vivande erano così saporite e così grasse. Io mangiavo e bevevo e dei cherubini mi servivano come un gran personaggio. Tutto era incomparabilmente bello e solenne; lì vicino, in una sala dorata, risonava il coro degli angeli e io li sentivo cantare un canto nuovo ed eccelso. Così ho sognato e da allora si è accesa in me una favilla che non si spegnerà più. 02199
Bottom
02200
Top
JUHANI: Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä. Gianni. È stato quel gran lettore di Maso di Tervakoski dagli occhi rossi, dalla barba di becco, che pascolava allora il gregge con te che ti ha messo quelle stramberie in testa: ecco la scintilla. 02200
Bottom
02201
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään! Simeone. Sì, sì, si vedrà al giorno del giudizio finale. 02201
Bottom
02202
Top
TUOMAS: Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä. Maso. Là è l’abete sotto il quale, una volta, nostro padre abbattè una lince, e fu la sua ultima lince. 02202
Bottom
02203
Top
TIMO: Niinpä, sen kerran perästä ei hän enää taaputtanut kotiansa takaisin, vaan kylmänä kiskottiin metsästä. Timoteo. Sì, la volta seguente non ritornò più a casa vivo, lo riportarono freddo. 02203
Bottom
02204
Top
JUHANI: Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinteä kuin kallio poikiansa kohtaan. Harvoinpa hän kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan metsissä hän asui, ja kotona oli hiirillä elämä. Gianni. Coraggioso e gagliardo era, ma duro e fermo come una pietra verso i figli. Raramente lo vedevi nei cortili di Jukola, che stava sempre nei boschi, mentre a casa i topi ballavano. 02204
Bottom
02205
Top
AAPO: Tosin unohti hän paljon kotonsa tuon ehkä noidutun pyyntihimonsa tähden, mutta olipa hän kuitenkin kelpo isä, ja kunnian miehenä hän kuoli. Levätköön hän rauhassa! Abramo. Davvero, dimenticava molto casa sua : era come stregato dalla passione della caccia; ma era propriamente un buon padre e morì da uomo onorato. Riposi in pace! 02205
Bottom
02206
Top
TIMO: Ja kaksinkerroin äitimme. Timoteo. E due volte in pace nostra madre. 02206
Bottom
02207
Top
JUHANI: Siinä oli kunnon emäntä ja hurskas ihminen, vaikka ei hän lukeakkaan osannut. Gianni. Era una padrona di casa capace, e una donna devota, benché non sapesse leggere. 02207
Bottom
02208
Top
SIMEONI: Kuitenkin rukoili hän polvillansa illoin ja aamuin. Simeone. Tuttavia pregava in ginocchio sera e mattina. 02208
Bottom
02209
Top
JUHANI: Sen hän teki. Verraton äiti ja emäntä! Muistelenpa aina, koska asteli hän sahrojen sarvissa, jykevänä kuin jättiläis-eukko. Gianni. Sì, era una madre e una padrona di casa esemplare! Ricordo sempre come camminava fra le corna dell’aratro, salda come un gigante. 02209
Bottom
02210
Top
EERO: Oli hän oiva äiti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me, miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsemän karhua? Olisipa Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mitä ymmärsin minä silloin, pieni paita-ressu? Rico. Era una madre eccellente, ma perchè non siamo stati ragazzi ubbidienti, perchè non abbiamo faticato nei campi come sette orsi? Jukola ora sarebbe tutt’altra cosa. Ma che capivo io allora, povera carnicina sdrucita? 02210
Bottom
02211
Top
JUHANI: Kitas kiinni siinä! Muistanpa vielä tuon häijyn ja tiuskean käytöksesi äiti parkaa kohtaan. Mutta ainapa hän sinua armahteli, niinkuin tavallisesti sekä isä että äiti nuorimpaa lastansa; mutta kas vanhimman turkki on lakkaamatta pöllytyksessä, niinkuin tuon itsestäni parhain tiedän. Onhan, peevelissä, minua aikanani peitottu kuin hallia vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla. Gianni. Chiudi il becco! Ricordo ancora come era cattiva e insolente la tua condotta verso la povera mamma, ma lei ti compativa sempre come fanno tutti i babbi e le mamme col figlio più piccolo, mentre la pelliccia del maggiore è sempre conciata per le feste; lo so io per esperienza. Diavolo, mi hanno sempre bastonato come un cane, ma spero che tutto sia stato per il meglio, con l’aiuto di Dio. 02211
Bottom
02212
Top
SIMEONI: Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä. Simeone. Veramente i castighi fanno bene, specie se benedici il frustino e castighi in nome di Dio. 02212
Bottom
02213
Top
EERO: Varsinkin jos vielä lämmität ruoskan. Rico. Specialmente poi se riscaldi prima il frustino. 02213
Bottom
02214
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinun viheliäisiä kompasanojas, sinä umpisokea, sinä hempeästi kuritettu lapsi. Simeone. Io non voglio sentire i tuoi cattivi frizzi, ragazzo cieco e troppo teneramente castigato. 02214
Bottom
02215
Top
TIMO: »Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä», mutta tämän tempun tahtoisin nähdä. Timoteo. « Un buon ragazzo si corregge da sé », ma vorrei un po’ vederlo questo miracolo. 02215
Bottom
02216
Top
SIMEONI: Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä. Simeone. Eccoci al crocevia di Sonnimäki; un fantasma inseguì, dal recinto della chiesa fin qui, quello sboccato del vetraio di Kiikala, che, passando di notte davanti alla chiesa, s’era lasciato sfuggire di bocca, empio, una grossa bestemmia. Ciò vi serva ad evitare il peccato della bestemmia. 02216
Bottom
02217
Top
JUHANI: Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä teen, minä teidän kurja vanhin veljenne? Gianni. Siamo in cima a Sonnimäki; si vede la chiesa e laggiù brilla la casa rossa del sacrestano come il nido fiammeggiante del diavolo! Brr!... Laggiù c’è il dominio di tutto l’inferno, laggiù c’è la saggezza spaventosa, il terribile onore. Ora tutte le membra mi si intorpidiscono e i piedi si rifiutano senza pietà di andare avanti. Ah! che faccio in questo momento di tortura, che faccio io, vostro povero fratello maggiore? 02217
Bottom
02218
Top
EERO: Koska olet vanhin veljemme, astele edellämme hyvillä esimerkeillä ja käänny takaisin helvetin tieltä. Minä olen valmis käymään seuraasi. Rico. Poiché sei il nostro fratello maggiore, va’ innanzi, dandoci il buon esempio, e volta le spalle alla via dell’inferno. Io sono pronto a seguirti. 02218
Bottom
02219
Top
TUOMAS: Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin. Maso. Zitto, Rico! Ora non si torna indietro. 02219
Bottom
02220
Top
JUHANI: Oi sarvipäät! Lukkarin ovi on mielestäni surman kita. Gianni. Diavolo, la porta del sacrestano mi sembra la gola della morte. 02220
Bottom
02221
Top
AAPO: Juuri siinä on ihmis-arvomme ja kunniamme alku. Abramo. Ma proprio di là comincerà la nostra stima e il nostro onore nel mondo. 02221
Bottom
02222
Top
JUHANI: Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meitä! Tuollahan näen koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan--Jumala auta meitä!--iskee vastaan. Mitä sanot, Timo? Gianni. Un caldo onore, un caldo onore! Poveri noi! Già vedo tutto lo splendore del sacrestano, il terribile fasto della parrocchia e la mia natura è ricalcitrante. Dio ci aiuti! è ricalcitrante. Che dici, Timoteo? 02222
Bottom
02223
Top
TIMO: Vahvastihan se iskee. Timoteo. È molto ricalcitrante. 02223
Bottom
02224
Top
AAPO: Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. Abramo. Lo credo, ma qui non si balla sempre su rose e fiori. 02224
Bottom
02225
Top
JUHANI: Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? Gianni. Su rose e fiori? Abbiamo mai ballato su rose e fiori, noi? 02225
Bottom
02226
Top
AAPO: Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni. Abramo. Ingoieremo molte pillole amare, fratello mio. 02226
Bottom
02227
Top
JUHANI: Karvasta marjaa? Emmekö jo tarpeiksi ole nielleet karvaita marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemessä olemme jo keitetyt, monessa tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja minkätähden? Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman kiusanhenkiä kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enkä myöskään »huutavan ääntä korvessa»--se hirvittävä kirja--niitä en juuri nyt tarkoittanut. Mutta miksi synnyin tänne? Gianni. Pillole amare? Non ne abbiamo già ingoiate a sufficienza, pillole amare? Ah, povero Abramo! Siamo già stati cotti in molte zuppe e i nostri capelli sono stati già agitati da molti venti. Cosa ci abbiamo guadagnato? Il mondo è un gran mucchio di rottami, nient’altro. Al diavolo i sacrestani e i pastori, gli esami alla parrocchia e i libri e i commissari di polizia con le loro 'scartoffie. Tutti spiriti del malanno! Ho nominato i libri, ma non ho inteso parlare della Bibbia, nè del Salterio, nè del Catechismo, nè dell’Abecedario e nemmeno de « La voce che grida nel deserto » — quel libro terribile — di questi certo io non ho inteso di parlare. Ma perchè sono nato? 02227
Bottom
02228
Top
SIMEONI: Älä sadattele päiviäsi, armon-aikasi päiviä. Simeone. Non imprecare al giorno della tua nascita, ai giorni della tua grazia. 02228
Bottom
02229
Top
JUHANI: Miksi synnyin tänne, miksi synnyin? Gianni. Perchè son nato, perchè son nato? 02229
Bottom
02230
Top
TIMO: Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa? Timoteo. Sono nato come un povero viaggiatore. Perchè non ho aperto gli occhi come un leprotto labbro-fesso qui sotto questo abete ? 02230
Bottom
02231
Top
JUHANI: Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa. Gianni. E io come quello scoiattolo coda-ritta che grida là sui rami di quel pino? Le pine sono il suo pane senza pensieri, e la barba dell’abete la coperta della sua casetta muscosa. 02231
Bottom
02232
Top
TIMO: Eikä tarvitse hänen lukea. Timoteo. E non ha bisogno d’imparare a leggere. 02232
Bottom
02233
Top
JUHANI: Ei tarvitse hänen lukea! Gianni. E non ha bisogno di imparare a leggere! 02233
Bottom
02234
Top
AAPO: Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan, mun veljeni! Abramo. A ciascuno è assegnata la sua parte e sempre « la spada è a seconda dell’uomo». E non serve frignare e lamentarsi; bisogna lavorare e muoversi. Avanti, dunque, fratelli miei! 02234
Bottom
02235
Top
TUOMAS: Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun! Maso. Avanti, dal sacrestano, anche attraverso i gorghi agitati del mare! 02235
Bottom
02236
Top
JUHANI: Mitä mietit, Eero-poika? Gianni. Che pensi, Richetto? 02236
Bottom
02237
Top
EERO: Mietin mennä lukkarille kouluun. Rico. Penso che si va a scuola dal sacrestano. 02237
Bottom
02238
Top
JUHANI: Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula! Gianni. Ehm! Andiamo dunque, camminiamo. Ah, Gesù! Canta, Timoteo, canta, fratello! 02238
Bottom
02239
Top
TIMO: Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan. Timoteo. Canterò dello scoiattolo nella sua cella di muschio. 02239
Bottom
02240
Top
JUHANI: Niin, niin! Gianni. Sì, sì. 02240
Bottom
02241
Top
TIMO: Timoteo. 02241
Bottom
02242
Top
Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.
Dolce lo scoiattolino
Dorme in sua muscosa stanza.
Non la zanna del mastino
Lo raggiunge mai lassù,

Nè il fucil del cacciatore.
Dall’altezza del suo nido
Guarda il giro della terra;
Sotto a sè c’è pace e guerra;
E dell’uomo il pianto e il riso;
Della coda fa bandiera.

Il suo viver così è bello
Nel suo mobile castello;
Nella placida altalena
Mentre canta la serena
Degli uccelli canzoncina.

S’addormenta al dondolìo;
E attraverso al finestrino,
Calan dolci sogni d’oro,
Da un paese di magìa :
Bella vita gli dà Iddio.
02242
Bottom

Luku 03 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
03001
Top
Kaksi päivää on mennyt. Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat veljet, jämäten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin hänen pieni kahdeksan-vuotias tyttärensä. Niin he, aapiskirjat avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla. Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä. Due giorni sono passati. I fratelli, seduti intorno alla tavola nella camera dei domestici del sacrestano, compitano l’alfabeto, come dice loro a volte lo stesso sacrestano e a volte la sua figliolina di otto anni. Così, il libro aperto in mano, si esercitano a leggere con zelo e la fronte in sudore. Ma puoi vedere solo cinque dei ragazzi di Jukola seduti sulla panca dietro la tavola. Dove sono Gianni e Timoteo? Stanno ritti là nel « cantuccio dell’asino », vicino alla porta e coi capelli, in cui dianzi la mano energica del sacrestano ha messo lo scompiglio, ancora ritti e arruffati. 03001
Bottom
03002
Top
Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enemmin heidän haluansa ja mieltänsä. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero, joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkelästi. Molto lentamente progrediva l’insegnamento dei fratelli, non incoraggiato dalla paurosa severità del loro maestro che, al contrario, intorpidiva sempre più la loro buona volontà e il loro comprendonio. Gianni e Timoteo sapevano appena poco più dell’a; gli altri erano arrivati a imparare qualche lettera di più. Ma fra loro tutti faceva eccezione il fratello Rico che aveva già finito l’alfabeto e si esercitava a compitare con molta prontezza. 03002
Bottom
03003
Top
Ilta läheni, mutta tämän päivän kuluessa eivät olleet veljet vielä maistaneet ruuan einettä. Sillä lukkari, joka oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa lukuun. Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset, möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa. Mutta muistakaa, tämän atrian perästä ei pidä tuleman huulillenne yhtään suuruksen murenata ennen kuin aapisto on päässänne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette käy vielä askeltakaan ulos. Katsonpa terveelliseksi pidentää arestianne aina iltaan asti, hyvin terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sillä paikalla saatte eväs-laukkunne kynsiinne.» Niin hän haasteli, poistui ja lähetti piian kautta veljeksille heidän eväänsä, mutta ovi teljettiin tuikeasti. La sera si avvicinava e durante il giorno, i fratelli non avevano ancora assaggiato un bocconcino di cibo; poiché il sacrestano, che aveva sequestrato le loro provvigioni, cercava di stimolare la loro voglia di studiare coi patimenti della fame. Così, tormentato dalla rabbia della fame, Gianni sedeva nel suo cantuccio, scuotendo la testa arruffata, sputacchiando e guardando male il maestro coi roteanti occhi bovini. Al suo fianco dormicchiava Timoteo, incurante delle cose del mondo. Finalmente il sacrestano interruppe la lettura e disse : « Smettete ora e mangiate, teste dure, e masticate come ruminano i montoni nel chiuso. Ma ricordatevi che, dopo il pasto, non vi entrerà nelle labbra nemmeno una briciola di cibo prima che vi entri in zucca l’alfabeto, tori dal cranio duro. Vi dò un’ora di tempo per mangiare, ma non fate ancora un passo fuori della porta. Penso che sia bene per voi di tenervi agli arresti fino a stasera, molto bene. Ora spalancate la gola, perchè avrete nelle grinfie le vostre bisacce con le provviste ». Avendo parlato così, si allontanò e mandò ai fratelli per la domestica le loro provviste, ma la porta fu chiusa bene a chiavistello. 03003
Bottom
03004
Top
TIMO: Missä on pussini? Timoteo. Dov’è il mio sacco? 03004
Bottom
03005
Top
LAURI: Tuossa sinun, tässä minun. Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt. Renzo. Là è il tuo, qui il mio. Mangerei anche dei sassolini ora. 03005
Bottom
03006
Top
JUHANI: Nyt ei syödä yhtään ainoata einettä! Gianni. Invece non si mangerà nemmeno una briciola. 03006
Bottom
03007
Top
LAURI: Mitä? Eikö syötäisi nyt? Renzo. Che? Non si mangia? 03007
Bottom
03008
Top
JUHANI: Ei einettäkään! Gianni. Nemmeno una briciola! 03008
Bottom
03009
Top
LAURI: Sulje ennen kämmenelläsi meren kurkku. Renzo. Chiuderesti più facilmente la gola del mare col palmo della mano. 03009
Bottom
03010
Top
JUHANI: Olkoot pussit koreasti rauhassa. Gianni. Lasciamo stare i sacchi. 03010
Bottom
03011
Top
AAPO: Mikä on tarkoitukses? Abramo. Che pensi di fare? 03011
Bottom
03012
Top
JUHANI: Tehdä lukkarille kiusaa. Ei nyt syödä ennen kuin on nousnut huomispäivä. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllynä pyörii pääni. Mutta kiusa vasten kiusaa! Gianni. Di far dispetto al sacrestano. Non mangiare fino a domattina. In sangue mi ribolle, ragazzi, e la testa mi gira come il mulino a vento di Keitula. Ma dispetto contro dispetto! 03012
Bottom
03013
Top
AAPO: Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti. Abramo. Il vecchio riderà di cuore del tuo dispetto. 03013
Bottom
03014
Top
JUHANI: Anna hänen nauraa! Minä en syö.--Eero tavailee jo, kas, kas.--Minä en syö. Gianni. Lascialo ridere. Io non mangio. Rico sillaba già, guarda, guarda. Io non mangio. 03014
Bottom
03015
Top
TUOMAS: En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla. Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. Maso. Io nemmeno qui, ma là sulla landa di Sonnimäki. Mi ci siederò fra poco su una materassa d’erica. 03015
Bottom
03016
Top
JUHANI: Oikein! Siellä, siellä kohta pyllyilemme. Gianni. Certo, là, là faremo presto delle capriole. 03016
Bottom
03017
Top
EERO: Minä suostun tuumaan, pojat. Rico. Io ci sto, ragazzi. 03017
Bottom
03018
Top
AAPO: Mitä hulluuksia taas? Abramo. Che pazzie, di nuovo? 03018
Bottom
03019
Top
JUHANI: Vankeudesta pois! Gianni. Fuori dalla prigione! 03019
Bottom
03020
Top
AAPO: Ymmärrys hoi! Abramo. Giudizio, ohi! 03020
Bottom
03021
Top
JUHANI: Sonnimäen hongisto hoi! Gianni. La pineta di Sonnimäki, ohi! 03021
Bottom
03022
Top
EERO: Niin juuri! Ja ymmärrys vastasi: hoi. Rico. Così. E il giudizio risponde: ohi! 03022
Bottom
03023
Top
JUHANI: Vastasi kuin poika. Gianni. Risponde come un ragazzo. 03023
Bottom
03024
Top
AAPO: Simeoni, koeta parastas. Abramo. Simeone, fa’ del tuo meglio. 03024
Bottom
03025
Top
SIMEONI: Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi, ja sentähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat. Olkoon toki elämämme nuhteeton ja siivo; sillä me taidamme elää kristittyinä ihmisinä ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme. Simeone. Calma, fratelli : dico che non siamo tagliati per divenire uomini di studio, e perciò possiamo ben lasciare tutti gli sforzi a questo riguardo. Ma sia la nostra vita irreprensibile e onesta, poiché possiamo vivere da uomini anche senza saper leggere, finché abbiamo la fede. 03025
Bottom
03026
Top
AAPO: Kaadathan sinä riivattu, vaan et nosta. Abramo. Maledetto, tu ci butti giù invece di sollevarci. 03026
Bottom
03027
Top
JUHANI: Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kieltä. Pois tästä, pojat; luontoni ei kestä kauemmin. Gianni. Simeone parla il linguaggio della giustizia e della moderazione. Via di qui, ragazzi. Non ci reggo più. 03027
Bottom
03028
Top
TUOMAS: Sydäntäni niristelee nähdessäni kuinka Juhania jauhetaan. Pois, pojat! Maso. Mi si stringe il cuore a veder come vien conciato Gianni. Via, ragazzi! 03028
Bottom
03029
Top
JUHANI: Päätetty asia. Mutta älä surkuttele minua, Tuomas; sillä kosto on kädessäni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsyöttiä, totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin tapahtuu se siitä syystä, että teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, hänellä on kaula; mutta enpä hiiskahdakkaan enemmin nyt. Gianni. È deciso. Ma non mi compiangere, Maso; tengo in mano la vendetta. Sono stato tritato e spezzettato come l’esca dei gamberi, in verità, e ho in tasca una manciata, una manciata di stoppa, strappatami dal capo dal maestro. Ma se con questo stoppaccio non tappo una volta o l’altra la gola del sacrestano, sarà perchè ne ho fatto un altro ordigno. Il sacrestano ha un collo, ha un collo; ma ora non dico più nulla. 03029
Bottom
03030
Top
EERO: Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyvän opetuksen edestä. Mutta miksi yllytän syntiin, koska tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä. Rico. Io ho un’altra idea migliore. Coi ricci che serbi in tasca intrecceremo un’eccellente cordicella per la lenza da regalare al sacrestano per il suo buon insegnamento. Ma perchè indurvi al peccato, quando io so e tutti siamo d’accordo nel convenire che il castigo fa un bene indicibile, come abbiamo detto qui da buoni fratelli? 03030
Bottom
03031
Top
JUHANI: Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan. Gianni. Rico sillaba già. Che ragazzo saggio. 03031
Bottom
03032
Top
EERO: Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella. Rico. È una vergogna che alla mia età mi eserciti a sillabare. 03032
Bottom
03033
Top
JUHANI: Vanhan? Entäs meidän toisten ikä? Gianni. Alla tua età? E noi allora? 03033
Bottom
03034
Top
SIMEONI: Hän pistelee. Simeone. Ci prende in giro. 03034
Bottom
03035
Top
JUHANI: Niin, pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa, sinä piikki-sika, piikki-porsas, sinä sammakko! Gianni. Prendici pure in giro di nuovo, loglio del nostro campo di grano, amarezza e acidità dell’impasto cristiano dei fratelli di Jukola, porcospino, porcellino, ranocchio! 03035
Bottom
03036
Top
SIMEONI: Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa! Simeone. Silenzio, silenzio per via del sacrestano! 03036
Bottom
03037
Top
JUHANI: Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnistää, köniinsä saa. Gianni. Fuori tutti d’accordo da questa prigione! E se qualcuno si oppone avrà la sua. 03037
Bottom
03038
Top
TUOMAS: Kaikki liriin, kaikki! Maso. Tutti fuori, tutti! 03038
Bottom
03039
Top
AAPO: Timo, lujamielinen veljeni, mitä sanot? Abramo. Timoteo, fratello mio, tu che sei sempre serio, che dici? 03039
Bottom
03040
Top
TIMO: »Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia», sentähden »pillit pussiin ja pois» ja kaikki yhdestä päästä. Taidanpa kiinnittää asiani vielä yhdellä sanalla: »kahden puolen kirves hiotaan». Timoteo. Non si fa un vestito dalla scorza, nè da un vecchio, un prete, perciò facciamo fagotto e via tutti dal primo all’ultimo. Posso appoggiare la nostra risoluzione con un altro proverbio : « L’ascia si affila dalle due parti ». 03040
Bottom
03041
Top
AAPO: Lauri, kuinka teet? Abramo. Renzo, che fai? 03041
Bottom
03042
Top
LAURI: Käyn tästä Sonnimäelle. Renzo. Vado di qui a Sonnimäki. 03042
Bottom
03043
Top
AAPO: Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te hullut miehet! Abramo. Ah, anche se i morti vi gridassero dai loro sepolcri : ostinati, pazzi! (Fatti degli Apostoli, 7, 51.). 03043
Bottom
03044
Top
JUHANI: Ei auttais sittenkään, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra Kiesus!--tästä leimahtaa ja läimähtää. Tuletko? Gianni. Non servirebbe a nulla. Marche! ragazzo. Che vieni? Altrimenti, Signore Gesù, fulmini e saette. Che vieni? 03044
Bottom
03045
Top
AAPO: Minä tulen. Mutta vielä yksi sana. Abramo. Vengo, ma ancora una parola. 03045
Bottom
03046
Top
TUOMAS: Ei auttaisi nyt tässä tuhannenkaan sanaa. Maso. Ora non servirebbero neppure mille parole. 03046
Bottom
03047
Top
JUHANI: Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa. Gianni. Nemmeno se ogni parola avesse mille spade. 03047
Bottom
03048
Top
EERO: Ja jokaisella miekalla tuhannen terää. Rico. E ogni spada mille lame. 03048
Bottom
03049
Top
JUHANI: Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään. Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin seitsemän luotia kanuunan kidasta! Tässäpä on sekä luoti että kanuuna, ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen, ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm! Gianni. Mille lame infocate. Proprio così; non servirebbero a niente. Via dalla prigione, via dalla Siberia, via da questa orribile buca, via, come sette palle dalla gola del cannone! Ecco qui la palla, ed ecco qui il cannone, un cannone carico, che si riscalda e si riscalda e ora è rovente e fra poco esplode. O cari fratelli e d’una famiglia e nati da una stessa madre! Voi avete visto com’egli si è arrotolato questa ciocca della mia fronte intorno all’indice e l’ha afferrata con tutta la forza della mano, sì, così, guarda, e poi mi ha scosso tanto che i denti mi scricchiolavano. Ehm! 03049
Bottom
03050
Top
TUOMAS: Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta. Maso. Io ho visto e le guance mi si son gonfiate di rabbia. 03050
Bottom
03051
Top
EERO: Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee. Rico. Io ho sentito i denti di Gianni scricchiolare e le gote di Maso gonfiarsi; e ho inorridito, ma ne ho ringraziato Dio da parte vostra, ricordandomi come le punizioni faccian bene. 03051
Bottom
03052
Top
JUHANI: Älä, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan vänkypannuihin, nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee. Gianni. Caro fratello, non accostare la miccia alla carica del cannone, non lo fare. 03052
Bottom
03053
Top
TUOMAS: Miksi häntä äköittelet, Eero? Maso. Perchè lo fai arrabbiare, Rico? 03053
Bottom
03054
Top
JUHANI: Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyvähän sekin, vallan hyvä. Mutta mitä pahaa olen minä tehnyt, että lukkari minua näin rääkkää? Onko se rikos, että on minulla niin kova pää? Eihän paljon puutu etten itke. Gianni. Rico è il cocco del sacrestano. Bene, benissimo. Ma che ho fatto di male, io, perchè il sacrestano mi maltratti così? È un delitto se ho una zucca così dura? Ci manca poco che mi venga da piangere. 03054
Bottom
03055
Top
TIMO: Mitä olen minä tehnyt, koska näin riivatusti tukkaani vanutetaan? Siitäkö syystä, että on minulla se järki, jonka Jumala minulle kerran viisaudessansa antoi? Timoteo. E che cosa ho fatto io, perchè mi si scarruffino sì maledettamente i capelli? Forse perchè possiedo quel giudizio che Iddio mi ha dato una volta nella sua saggezza? 03055
Bottom
03056
Top
LAURI: Kolme tukkapöllyä olen minä saanut. Renzo. Tre scarruffate mi son preso. 03056
Bottom
03057
Top
JUHANI: Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja.--Ovi auki! Gianni. Tutti noi abbiamo di questi dolci ricordi. Apri la porta! 03057
Bottom
03058
Top
AAPO: Huomaa, että olemme telkien takana. Abramo. Bada, che siamo sotto chiave. 03058
Bottom
03059
Top
TIMO: Puskuri on päällä, vahva puskuri. Timoteo. È messo il paletto, un paletto robusto. 03059
Bottom
03060
Top
JUHANI: Katkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helinä ja kilinä. Gianni. Si romperà come un festuca. Ma un’altra cosa; laggiù c’è la finestra. Un colpo col mio sacco e si sentirà un fracasso e un tintinnio. 03060
Bottom
03061
Top
AAPO: Onhan pääsi jo perin pyörässä. Abramo. Che ti ha dato di volta il cervello? 03061
Bottom
03062
Top
JUHANI: Kahden päivän pyörittämisestä, kahden päivän pyörittämisestä, veikkoni! Gianni. Due giornate di giramento, due giornate di giramento, ragazzo mio! 03062
Bottom
03063
Top
SIMEONI: Ei akkunaa sentähden särjetä, vaan keskustelkaamme koreasti lukkarin kanssa. Simeone. Perciò non rompiamo la finestra, ma parliamo gentilmente al sacrestano. 03063
Bottom
03064
Top
JUHANI: Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! »Ulos koko pataljoona!» huusi kapteeni vihoissansa. Gianni. Va’ all’inferno a conversare col demonio! La finestra in pezzi e via dalla prigione! « Fuori tutto il battaglione », gridò arrabbiato il capitano. 03064
Bottom
03065
Top
TUOMAS: Ovi hakaan, Eero! Maso. Metti la spranga alla porta, Rico. 03065
Bottom
03066
Top
EERO: Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa västingin takaportista ulos.--Ha'assa on ovi. Rico. Appunto, bisogna chiudere il portone del castello quando il battaglione esce dalla porta di dietro della fortezza. La porta è sprangata. 03066
Bottom
03067
Top
AAPO: Minä varoitan teitä! Abramo. State in guardia. 03067
Bottom
03068
Top
JUHANI: Tehty on tehty. Katsos tuossa! Gianni. Il dado è tratto. 03068
Bottom
03069
Top
AAPO: Sinä hirmuinen, julkijumalaton! Abramo. O pazzo furioso! Empio. 03069
Bottom
03070
Top
SIMEONI: Kas niin! Se on tehty! Siinähän akkuna sälähti! Simeone. Ecco, è fatto, la finestra si è spaccata. 03070
Bottom
03071
Top
JUHANI: Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon mälli. Gianni. La finestra si è spaccata e il cielo ha scintillato quando il sacco di Giannino ha ruzzolato! Che baccano! 03071
Bottom
03072
Top
SIMEONI: Meitä poloisia! Simeone. Poveri noi! 03072
Bottom
03073
Top
JUHANI: Tie on auki, lähdetkö liikkeille? Gianni. La via è aperta, ti muovi? 03073
Bottom
03074
Top
SIMEONI: Minä seuraan teitä, velikulta! Simeone. Io ti seguo, caro fratello! 03074
Bottom
03075
Top
JUHANI: Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille? Gianni. Abramo, la via è aperta, ti muovi? 03075
Bottom
03076
Top
AAPO: Miksi nyrkki pystyssä, sinä hullu? Minä seuraan, seuraan! Mitähän tässä enää muuta, koska kerran on palanen kelkassamme. Abramo. Perchè alzi le mani, pazzo? Ti seguo, ti seguo! Non c’è altro da fare qui, da che il dado è tratto. 03076
Bottom
03077
Top
JUHANI: Istu ja pala! Gianni. Maledizione. 03077
Bottom
03078
Top
TUOMAS: Kaikki pussit selkään ja akkunasta ulos! Porstua tömisee. Maso. Tutti i sacchi in ispalla e fuori dalla finestra! Si sentono dei passi nel vestibolo. 03078
Bottom
03079
Top
JUHANI: Onko se lukkari? Minä sivuun häntä. Gianni. Che sia il sacrestano? Lo vorrei accarezzare. 03079
Bottom
03080
Top
TUOMAS: Tule! Maso. Vieni! 03080
Bottom
03081
Top
JUHANI: Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman. Gianni. È il sacrestano. Lo vorrei accarezzare un po’. 03081
Bottom
03082
Top
TUOMAS: Pois! sanon minä. Maso. Via, dico. 03082
Bottom
03083
Top
JUHANI: Älä astu tielleni nyt. Minä rakastan sinua, Tuomas veljeni. Gianni. Non mi ti mettere fra i piedi ora. Io ti voglio bene, Maso, fratello mio. 03083
Bottom
03084
Top
TUOMAS: En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Riennä nyt vaan kanssani akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule! Maso. Non ti lascerò commettere crudeltà. Spicciati ora soltanto a uscir fuori della finestra con me; gli altri corrono già là sul campo. Vieni! 03084
Bottom
03085
Top
JUHANI: Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy. Gianni. Lasciami! Che paura hai delle mie crudeltà? Lo prendo per benino sulle ginocchia, gli alzo le lunghe falde dell’abito, e lo sculaccio col palmo della mano nudo che certo saprà fare il suo dovere. Lasciami, mio caro fratello, altrimenti il cuore mi si spezza come la cornamusa di Korkki. Lasciami! Vedi come mi fuma la testa. 03085
Bottom
03086
Top
TUOMAS: Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin. Maso. Saremo sempre nemici, se ora non mi ubbidisci. Bada a quel che dico. 03086
Bottom
03087
Top
JUHANI: Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi. Gianni. Andiamo allora. Non avrei mai ceduto se non ti volessi un bene dell’anima. 03087
Bottom
03088
Top
He vaikenivat, viskasivat itsensä akkunasta mäelle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet, multa-kokkareet lentelivät korkealle ilmaan, ja pian he katosivat tiheään lepistöön toisten jäljessä. Silloin lukkari vihan hirmuisella muodolla rynkäs sisään, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykevätä sauvaa. Korkealla, kiljuvalla äänellä huuteli hän karkureita, mutta turhaan. Ulos lepistöstä kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen, kallionkieluisen tienoon, siitä halki ahtaan katajiston, siitä yli pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiellä, Sonnimäen kaltevan nummen alla. Ylös pitkin mukulakivistä rinnettä he astuivat ja ehdittyänsä nummen harjulle, päättivät he rakentaa itsellensä leiriä honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heidän tuleltansa savu ylös puitten latvoille. Essi tacquero e si gettarono dalla finestra sulla collina e corsero a gambe levate attraverso il campo di patate del sacrestano. I sassolini del campo mulinavano sotto i loro passi, le zolle volavano alte nell’aria e ben presto sparirono nel folto degli ontani, dietro agli altri. Allora il sacrestano furibondo si precipitò dentro brandendo il suo grosso bastone di canna d’india e a voce tonante chiamò i fuggiaschi, ma invano. I fratelli se la svignarono fuori del bosco di ontani, corsero sul terreno petroso e roccioso, poi, attraverso uno stretto ginepreto, sulla spaziosa prateria di Neulaniemi, di proprietà della parrocchia, circondata da giunchi; finalmente, attraverso un campo vasto e che risuonava cupo sotto i loro piedi, e si fermarono sulla strada sabbiosa, nella landa inclinata di Sonnimäki. Lungo il pendio sassoso raggiunsero la cresta della collina e decisero di accamparsi sotto i pini, nella brughiera, e ben presto, dalle cime degli alberi, si levò il fumo del loro fuoco. 03088
Bottom
03089
Top
Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. Näkyi sinne mäen takaa pappilan murros-katto, mutta mäen huipulla lukkarin punainen talo, suuri kirkonkylä, ja tuolla kuusien helmassa pitäjän kivi-kirkko, juhlallinen, komea. Näkyi vielä moniluotoinen järvi, jota viivaili itäpohjoinen, vaisusti ja liepeästi liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli järven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnimäen hongiston, jonka juurilla veljekset nyt lepäsivät ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla. Alta era la contrada dove i fratelli si erano accampati. Si vedeva, dietro la collina, il tetto ad angolo tronco della parrocchia, la casa rossa del sacrestano in cima alla collina, il grosso villaggio e, laggiù in seno agli abeti, la magnifica e imponente chiesa parrocchiale di pietra. Si vedeva anche un lago dai molti isolotti, increspato da un vento di nord-est che, spirando dolce e lieve nel cielo sereno, aliava sul lago, sui prati e sui boschi e sul pineto di Sonnimäki, su cui i fratelli ora si riposavano e cuocevano rape su braci ardenti. 03089
Bottom
03090
Top
JUHANI: Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian. Gianni. Ora mangiamo un cibo da re. 03090
Bottom
03091
Top
TIMO: Oikein herran-päiväisen. Timoteo. Un banchetto da festa. 03091
Bottom
03092
Top
JUHANI: Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat kypsiä tuossa paikassa. Gianni. Carne di bove presa dai sacchi e rape dalla cenere calda. Saranno cotte fra poco. 03092
Bottom
03093
Top
Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu...
S’agita il vento ed il fogliame piega Sento la voce sua lungi una lega (Canto popolare.). 03093
Bottom
03096
Top
Mikä härkäpäinen tyhmyys meiltä, istua lukkarin penkillä aapinen kourassa, istua kaksi peevelillistä päivää. Siamo stad stupidi come bovi a sedere sulla panca del sacrestano col sillabario in mano, a sedere due giorni d’inferno. 03094
Bottom
03097
Top
EERO: Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, sehän vasta toista. Rico. Ma stare in piedi nel cantuccio, questo è un altro affare. 03095
Bottom
03098
Top
JUHANI: Hyvä, Eeroseni, sinä viisas Eeroseni, sinä kuus-tuumainen Eeroseni, sinä napa-taatta.--Lukkarin ovi-nurkassa! Minä sinun saakelin opetan. Gianni. Bene, mio Richetto, mio saggio Richetto, soldo di cacio mingherlino burattino: nel cantuccio del sacrestano. T’insegnerò io, diavolo. 03096
Bottom
03099
Top
AAPO: Hiljaa, hiljaa, te pakanat! Abramo. Calma, calma, pagani. 03097
Bottom
03100
Top
TUOMAS: Istu rauhassa, Juhani, ja ole huolimatta hänen puheistansa. Maso. Non t’arrabbiare, Gianni, e non dar retta alle sue chiacchiere. 03098
Bottom
03101
Top
JUHANI: Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare. Gianni. Togliti il berretto, quando mangi, pezzo di mota. 03099
Bottom
03102
Top
TUOMAS: Lakki päästäs, sanon minäkin. Maso. Togliti il berretto, te lo dico anch’io. 03100
Bottom
03103
Top
JUHANI: Kas niin. Totella täytyy sinun; ei auta. Gianni. Beh! bisogna darti retta, non c’è altro da fare. 03101
Bottom
03104
Top
SIMEONI: Aina vaan nalkutusta, paljasta nalkutusta. Jumala teidän sielunne ja mielenne kerran valaiskoon! Simeone. Sempre litigi, stupidi litigi. Se Dio una buona volta vi illuminasse l’anima e il cuore! 03102
Bottom
03105
Top
JUHANI: Ainapa hän on kiusan kapula. Gianni. Lui è sempre un mettimale. 03103
Bottom
03106
Top
EERO: Ainapa olen kirotuissa hampaissanne »se turvikko ja peukalo, se pikkunappula Eero». Mutta senpä tähden olen sitkeä. Rico. E voi mi avete sempre sulla vostra maledetta bocca « cenerentola e pollicino, e quel tappetto di Rico ». Perciò son diventato coriaceo. 03104
Bottom
03107
Top
JUHANI: Sinä olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului veisussa »seitsemän miehen voima». Gianni. Tu sei un maledetto bracco, come ti han chiamato nella canzone « La forza dei sette fratelli ». 03105
Bottom
03108
Top
EERO: Purenpa takaisin ja terävästi. Rico. Rispondo anch’io a morsi e sodo. 03106
Bottom
03109
Top
JUHANI: Sinä olet karvautta täys. Gianni. Tu sei pieno di amarezza. 03107
Bottom
03110
Top
AAPO: Sallipas minullekin sananen. Eero lausui jotakin, jossa luullakseni löytyi hieman totuutta. Katso: sitä karvautta, jota hän välimmiten jakelee ympärillensä, olemme kenties itse paljon keitelleet. Muistakaamme toki: kaikki olemme saman Luojan luontokappaleita. Abramo. Lascia dire una parolina anche a me. Rico ha detto qualcosa in cui, secondo me, c’è un po’ di vero: quell’amarezza che lui qualche volta sparge intorno a sè gliel’abbiamo ammannita noi stessi in massima parte. Ricordiamoci che siamo tutte creature dello stesso Creatore. 03108
Bottom
03111
Top
TIMO: Vallan niin. Jos minulla on kaksi »nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas», niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan. Mutta heittäkäämme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset tuperin tuhkaan. Kas täältä, Juhani, saat nauriin, pehmeän kuin tuhkulaisen. Iskeppäs sen niskaan ja älä ole milläskään tuon joutavan puheista. Hän on nuori ja ymmärtämätön.--Syö, veljeni. Timoteo. Giustissimo. Se io ho due nasi, uno come una forma da scarpe e uno come una mezza pagnotta, cosa c’entrano gli altri? Io li porto lo stesso. Ma al diavolo nasi e natte, creatori e creature. Guarda qui, Gianni, prendi una rapa tenera come il burro. Rompile il tollo e non ti occupare più delle chiacchiere di questo sfaccendato. È giovane e senza giudizio. Mangia, fratello mio. 03109
Bottom
03112
Top
JUHANI: Syön kyllä. Gianni. Mangerò certamente. 03110
Bottom
03113
Top
TIMO: Nyt elämme kuin häissä vaan täällä korkealla, kaikuvalla mäellä. Timoteo. Ora stiamo come a nozze in questa alta collina sonora. 03111
Bottom
03114
Top
JUHANI: Kuin taivaan häissä. Mutta rääkättiinpä meitä äsken vielä oikein surkeasti helvetissä tuolla alhaalla. Gianni. Come a nozze in cielo. Ma siamo stati maltrattati ben bene laggiù in quell’inferno. 03112
Bottom
03115
Top
TIMO: »Toisinaan alaslasketaan, toisinaan ylösnostetaan» tässä maailmassa. Timoteo. « Il mondo è fatto a scale : chi le scende e chi le sale ». 03113
Bottom
03116
Top
JUHANI: Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo? Gianni. Davvero. Che dici, fratello Àbramo? 03114
Bottom
03117
Top
AAPO: Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan. Tässä istun. Abramo. Ho cercato di fare del mio meglio, ma invano. Ora ne lm abbastanza e lascio il timone della barca della nostra vita nelle in.ini del destino. Io mi siedo qui. 03115
Bottom
03118
Top
JUHANI: Tässä istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni. Gianni. Eccoci seduti qui e tutto il mondo giace ai nostri piedi. I iiggiù la casa del sacrestano rosseggia come la cresta di un gallo e si alza il campanile del tempio del Signore. 03116
Bottom
03119
Top
AAPO: Senpä temppelin juurella kerran istumme häpeän mustassa puussa, istumme niskat kyyryssä, kuin seitsemän variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Aiikamo. Ai piedi di quel tempio siederemo un giorno nei neri icppi infamanti, siederemo rannicchiati come sette piccoli corvi su una siepe, c si sentirà la gente dire, mostrandoci a dito: « Qui siedono i sette pigroni ili Jukola ». 03117
Bottom
03120
Top
JUHANI: Ei koita se päivä, jona Jukolan pojat, niskat kyyryssä kuin variksen-poikaset istuvat häpeän mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Tämä päivä ei koita, ennen menen hirteen, tai marssin aina maailman-loppuun, Heinolan pataljoonaan kivääriä keikuttelemaan. »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Nyt, veljet, koska olemme syöneet, niin laulamme, heläytämme että nummi tärisee. Gianni. Non nascerà mai il giorno in cui i ragazzi di Jukola, r.umil i Inali ionie giovani corvi, siederanno nei neri ceppi infa-III.mti, iitN si udirà l.i gente dire, mostrandoci a dito: «Qui siedono i stile poltroni di Jukola». Questo giorno non spunterà mai; andrò piuttosto a impiccarmi o alla fine del mondo, a maneggiare il fucile nel battaglione di Heinola. « Tristi pensier non turbino la fronte ». ( )i a, fratelli, quando si è mangiato, cantiamo, cantiamo giocondamente così che la landa ne tremi. 03118
Bottom
03121
Top
SIMEONI: Siunataan itsemme ja nukutaan. Simeone. Preghiamo e dormiamo. 03119
Bottom
03122
Top
JUHANI: Ensin lauletaan: »Mitä minä huolin». Karastappas kurkkuas, Timo. Gianni. Prima si canti: «Tristi pensieri non turbino la fronte». Si hiarisciti la voce, Timoteo. 03120
Bottom
03123
Top
TIMO: Minä olen valmis. Timoteo. Io sono pronto. 03121
Bottom
03124
Top
JUHANI: Entäs Eero-poika? Olemmehan ystävät taas? Gianni. E il piccolo Rico? Siamo di nuovo amici? 03122
Bottom
03125
Top
EERO: Ystävät ja veljekset. Rico. Amici e fratelli. 03123
Bottom
03126
Top
JUHANI: Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas. Gianni. Tutto bene. Ma schiarisciti la voce. 03124
Bottom
03127
Top
EERO: Se on jo täydessä tämmingissä. Rico. È già in ordine. 03125
Bottom
03128
Top
JUHANI: Hyvä! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt pojat! Gianni. Bene! Ascoltate ora voialtri come ne risuona la pineta. Via, ragazzi! 03126
Bottom
03129
Top
Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon
Pois minä lähden, tyttöjen houkko;
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Eipä mua peljätä piispa, ei pappi;
Kohta on ylläni sankarin takki.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Juokseppas, Rusko, ja pyöritä pyörää;
Keisarin knalleja karsitaan syömään.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturin vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!
Tristi pensieri non turbino la fronte.
È il mio petto robusto come un monte.
Traila, ralla, ralla, ralla, ralla, rallalà.

Ai valorosi giovani di Heinòla
Ogni bella ragazza se ne vola.
Traila, ralla, ralla, ralla, ralla, rallalà.

Non paura mi fa vescovo o prete,
Come un eroe vestito mi vedrete.
Traila, ralla, ralla, ralla, ralla, rallalà.

Galoppa, baio, dove si scodella
Per i lieti soldati la gamella.
Traila, ralla, ralla, ralla, ralla, rallalà.

Tristi pensieri non turbino la fronte.
È il mio petto robusto come un monte.
Traila, ralla, ralla, ralla, ralla, rallalà.
03127
Bottom
03150
Top
JUHANI: Juuri niin! Kas tässähän on meidän hyvä olla. Gianni. Così qui si sta bene. 03148
Bottom
03151
Top
SIMEONI: Vähemmin ääntä, vähemmin ääntä! Niinhän mekastatte kuin lekionat peikkoja.--Mutta hiljaa, hiljaa! täällä tulee ihmisiä. Simeone. Più piano, più piano! Fate rumore come una legione di orchi. Zitti zitti, viene gente. 03149
Bottom
03152
Top
JUHANI: Ihmisiä? Katso tarkemmin, niin näet suljun Mustalaisia, näet »Rajamäen rykmentin». Gianni. Gente? Guarda meglio, vedrai una banda di zingari, « il Reggimento di Rajamäki ». 03150
Bottom
03153
Top
Matkue, joka lähestyi, oli eräs ympärikulkeva perhe, kotoisin pienestä mökistä Rajamäen ahoilla, josta syystä maailma kutsui sitä Rajamäen rykmentiksi. Sen esimies ja isäntä on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt, mutta käpeä mies, musta vilttihattu päässä. Hän kauppailee retkillänsä pikiä ja vilkuttelee vikkelästi kuoharin terävää veistä. Harjoittelee hän myös viuluniekan virkaa, vinguttelee useinkin tuota mustan-punaista ilokonettansa tanssiloissa ja talkoo-iltojen iloissa, kastellen kaulaansa aina tarjomusta mukaan.--Mutta kiltti kuppari on hänen akkansa, Kaisa, nuuskanaamainen, tuikea eukko. Harvapa on sauna, jota hän ohi-kulkeissansa ei saattaisi savuamaan kuppasaunaksi sen paikkakunnan eukoille. Silloin hyppii Kaisan kirves, suunsa massahtelee ja nuuskainen naamansa hikoilee hirveästi, mutta paisuu myöskin tuliaispussi.--On heillä joukko lapsiakin, joka seuraa heitä heidän matkoillansa kylästä kylään, talosta taloon. Kaksi niistä käyvät jo retkensä itse, hyppelevät iloisina vanhempainsa vaiheilla pitkin tietä, milloin edellä, milloin jäljessä, mutta niitä kolmea nuorempata kuljetetaan isän ja äitin kuormana vankkureissa; ja Kaisa aina aisoissa vetää, Mikko lykkää sauvallansa perään. Kova on siinä meteli, missä Rajamäen matkue on vaeltamassa; ja olipa eräs koiran-hammas sepittänyt tästä perheestä pitkän ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimellä. Tämä oli räyhäävä joukko, joka nyt matkusti pitkin tietä Sonnimäen nummen alta kohden kirkonkylää, koska veljekset, iloisena kuin oinaat, viettivät vapauden hetkeä nummen korkealla harjulla. La carovana che si avvicinava era una famiglia di vagabondi, originaria di una capanna nella foresta di Rajamäki, perciò la gente la chiamava « il Reggimento di Rajamäki ». Michele, il padrone, è conosciuto da tutti; piccolo ma agile, con un felt in testa. Nelle sue corse vende pece e fa brillare con abilità il t coltello del castratore. Fa anche il suonatore di violino e spesso il suo allegro strumento rosso-scuro, nei balli e nelle fes operai (Operai che lavorano volontariamente senz’altro salario che i pa divertimento nella serata.), annaffiandosi la gola con tutto quel che gli offrono per mettere le ventose è sua moglie, Caterina, vecchia acida sudicio di tabacco. Rara è la sauna che essa, passando, non riscaldi per a le ventose alle donne del comune. Allora l’accetta di Caterina la bocca le scoppietta e il volto sudicio di tabacco le suda orribi ma anche la sua bisaccia si gonfia. Hanno una torma di bambini, che li seguono nei loro vi villaggio in villaggio e di fattoria in fattoria. Due di essi ca: già da soli, saltellano felici, vicino ai genitori lungo la strada, davanti, un po’ di dietro, ma i tre più piccoli sono porta bagagli nel carretto del padre e della madre ; e Caterina tira le mentre Michele spinge di dietro col suo bastone. Grande è il rumore dove passa la banda di Rajamäki e u spirito una volta aveva composto su questa famiglia una lun zone buffonesca chiamandola col nome di reggimento. Tale 1 chiassosa che ora viaggiava lungo la strada sotto la landa di mäki verso il villaggio, mentre i fratelli, allegri come pesci, vano il momento della loro liberazione sull’alta vetta della brughiera. 03151
Bottom
03154
Top
JUHANI: Heisaa! terve, sinä ennenmainittu rykmentti, terve! Gianni. Ohè! salve a voi, così detto reggimento, salve! 03152
Bottom
03155
Top
TIMO: »Hustote tili?» sanoi Ruotsalainen. Timoteo. « Hustote till » (Corruzioni dello svedese « hur star det till?» e del russo «Kak pozivajeä? » che significano « come va? »), dice lo svedese. 03153
Bottom
03156
Top
EERO: »Kappusivai!» sanoi Ryssä. Rico. « Kappusivai! », dice il russo. 03154
Bottom
03157
Top
KAISA. Mitä tahdotte, te siellä ylhäällä? Caterina. Cosa volete, voi lassù? 03155
Bottom
03158
Top
EERO: Että muori tulee ja imee oikein tuikean sarven tämän veli Juhanin ruskeaan reisi-pakaraan. Rico. Che la nonna venga a succhiare il sangue con una ventosa dalla natica bruna di mio fratello Gianni. 03156
Bottom
03159
Top
JUHANI: Muori imee ja napsuttelee, koska faari pelaa, sehän vasta yhteen-mallaa. Gianni. La nonna succhia e scoppietta, e il nonno suona, questo va benissimo insieme. 03157
Bottom
03160
Top
MIKKO. Minä annan teille peevelin, te Jukolan sissit! Michele. Andate al diavolo, furfanti di Jukola! 03158
Bottom
03161
Top
EERO: Ukko ei tahdo pelata. No laulakaamme sitten me, ja oikein huikea marssi. Rico. Il vecchio non vuol suonare. Allora canteremo noi una bella marcia. 03159
Bottom
03162
Top
JUHANI: Huikea marssi, kun astelee ohitsemme Rajamäen rykmentti. No, pojat Timo ja Eero! Gianni. Una bella marcia mentre sfila davanti a noi il « Reggimento di Rajamäki»; via, ragazzi, Timoteo e Rico! 03160
Bottom
03163
Top
Karsitaan nyt kulkemahan
Ylös, alas mäkii,
Kuohintahan, kuppaamahan,
Kauppoilemaan pikii.

Aisoiss' Kaisa nuuska-naama
Itse olla tykkää,
Mikko, purren mälliänsä,
sauvall perään lykkää.
Su e giù bisogna girare,
Col coltello c’è da castrare,
Vender pece alle ragazze
Che cinguettan come gazze.

Kaisa (Kaisa = Caterina.) vecchia tabaccosa
Sulle stanghe sta pensosa;
Mangia cicche Michelino
Dietro spinge il carrettino.
03161
Bottom
03174
Top
JUHANI: Juuri niin! Onpa tämä vähän lystillinen laulu-remputus. Gianni. Così, così! Una canzonetta un po’ buffa. 03172
Bottom
03175
Top
KAISA. Tietäkää, te sen vietävät siellä, että me kuljemme aina kunnialla, mutta te, te kiertelette ympäri ihmisten metsiä kuin ryövärit ja raatelevat pedot. Minä kuppaan, minä, ja teen terveyttä; Mikko kuohii, hän, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita härkiä ja komeoita ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tietäkäät, te perkeleet. Caterina. Sappiate, voi, indemoniati, che noi andiamo avanti con onore, invece voi gironzolate nei boschi della gente come briganti e come belve. Io metto le ventose, io, e ridò la salute, Michele castra, lui, e così fa ingrassare i porci, dà vigoria ai bovi e abbelli mu quali cavalcano i re dei re: sappiatelo, diavoli. 03173
Bottom
03176
Top
JUHANI: Pari värssyä sen saarnan päälle, pojat! Timo ja Eero, reippaat pojat! Yht'aikaa! Gianni. Ancora un paio di versi su quella predica, r molco c Rico, bravi ragazzi. Insieme! 03174
Bottom
03177
Top
Kaisan huulet massahtelee,
Napsuttelee kirves;
Kreeta-muori Kaisan kynsiss'
Juttuu hampaat irviss'.

Mutta tuolla tarhan puoless'
Mikä pauhu? Heisaa!
Kyltät, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kyltät hälisevät?
Miksi naskit kirkuu?
Katsos: läätin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.
Kaisa gonfia-gote taglia
Con l’accetta la ramaglia:
Una donna ch’ella struscia
Dalle mani non le sguscia.

Ma laggiù cantan con gioia,
Fan sentire coi grugniti,
I porcelli tutti uniti,
La canzon di mamma troia.

Il grugnito che vuol dire?
Cos’è tutto quel guaire?
Ecco piange quel porcello:
Vede Mikko (Mikko = Michele.) col coltello.
03175
Bottom
03193
Top
JUHANI: Totisesti lystillinen laulu-remputus; sitä ei taida kieltää, Mikko? JUHANI: Totisesti lystillinen laulu-remputus; sitä ei taida kieltää, Mikko? 03191
Bottom
03194
Top
MIKKO. Pidä juuri kohta leipä-laukkus kiinni ja tiedä, että tässä on itse Mestari-Mikko, joka nypisti maaherran orhin puhtaan lakanan päällä, vuodattamatta yhtään ainoata veren tippaa. Ja siitäpä tempusta sai hän valtuus-kirjan, jota ei itse Rooman keisarikaan ole mies rikkomaan. Sellainen Mikko minä olen. Michele. Chiudi subito quella tua gola e sappi che c Mil heir ni persona i he ha pizzicato nn cavallo del govern. i opei la bianca sen/,a versare nemmeno una goccia di sai tale bravura ha ottenuto una procura che nemmeno l’in Koma potrebbe violare, lùco che Michele sono io. 03192
Bottom
03195
Top
EERO: Oh sinä kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa! Rico. Oh tu doppio Michele castratore, con la tua vecchia strega. 03193
Bottom
03196
Top
KAISA. Katso etten noidu teitä susi-laumaksi kuin äijä ennen ylpeän hääjoukon. Caterina. Guardate che non vi cambi in un armento di lupi come fece un giorno un vecchio zingaro con uno sfaciato di nozze. 03194
Bottom
03197
Top
JUHANI: Tässäpä seison vielä vanhana Jukolan-Jussina omissa housuissani, ja niinpä toivon Jumalan avulla seisovani myöskin tästälähin. Eihän siitä noita-konstistasi, muija-parka, tule enemmän kuin koska toisvuonna ennustit meille maailman loppua ja saatoit monen akan pyytämään turhaan anteeksi entistä häijyyttänsä ukoltaan. Gianni. Per il momento sono ancora il vecchio Giannino di Jukola nei miei pantaloni e così spero, con l’aiuto di Dio di restare per lungo tempo. Quanto alle tue stregonerie, povera vecchia, non ne verrà fuori niente più di quando l’anno passato ci predicesti la fine del mondo, e inducesti così molte donne a chiedere inutilmente perdono delle loro cattiverie ai mariti. 03195
Bottom
03198
Top
KAISA. Kuule mitä nyt ennustan. Caterina. Senti cosa ti predico ora. 03196
Bottom
03199
Top
EERO: Ennustatpa ja toivot meille lämpöisen saunan ja sinun itsesi meitä kuppailemaan niskaan. Rico. Predici e sarebbe bene ci predicessi e ci augurassi una sauna calda e tu ci applicassi le ventose sul collo. 03197
Bottom
03200
Top
JUHANI: Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia tullessani lämmittää saunan ja kylpeä oikein herttaisesti, mutta Aatamin-frakkia niskassani en ensinkään mieli rikkoa. Gianni. Queste sono profezie e auguri stolti. Certo, quando tornerò a casa, farò scaldare la sauna e farò un magnifico bagno, ma non ho voglia di farmi sgraffiare nel jrac\ di Adamo. 03198
Bottom
03201
Top
KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös, ja surkeassa tilassa lähdet sinä itse samoomaan metsiä, rämeitä ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti täytyy sinun vielä taistella sekä ihmisten että metsän petojen kanssa ja siitä, puuskuttaen kuin kuoleva jänis, kallistaa pensaasen tuo kirottu pääsi. Tämä kuulkaa ja muistakaa. Caterina. Senti, senti! In fiamme andrà la tua sauna e in fiamme anche la tua casa, e tu stesso, male in arnese, andrai correndo pei boschi e le paludi, cercando un ricovero alle tue membra gelate. Ah! dovrai sostenere lotte sanguinose e con gli uomini e con le belve del bosco, e allora, ansimando come una lepre morente, nasconderai la testa negli arbusti. Ascoltami e ricordatene. 03199
Bottom
03202
Top
JUHANI: Mene helvettiin... Gianni. Va’ all’inferno... 03200
Bottom
03203
Top
TUOMAS: Vaikene jo, vaikene! Maso. Zitto, zitto! 03201
Bottom
03204
Top
SIMEONI: Sinä jumalaton, villitty! Simeone. Empio, selvaggio! 03202
Bottom
03205
Top
JUHANI: Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti. Gianni. Va’ nelle pianure dell’inferno! Va’ dal sacrestano e stregagli la gola così che gli vengano degli orecchioni eterni. 03203
Bottom
03206
Top
EERO: Että hän laulaa kuin Mikon kynsissä vanha torahampainen karju. Rico. Perchè canti nelle grinfie di Michele, come un vecchio porco zannuto. 03204
Bottom
03207
Top
JUHANI: Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyhälle, ja rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille... Mitä määräisimme hänelle? Sanoppas, Eero. Gianni. Sì! E al prevosto, a quell’ipocrita, a quel falso, a quel riccone pieno di grasso e di salsicce... Che cosa gli auguriamo a lui? Di’ un po’, Rico. 03205
Bottom
03208
Top
EERO: Tapahtukoon hänelle paisti-kinkerillä niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon hänen säkkiinsä aika kissapiirakka. Rico. Che gli succeda, quando è all’arrosto, durante gli esami parrocchiali, come accadde una volta al pubblicano alle porte di Oulu : che vada nel suo sacco un pasticcio farcito di gatto. 03206
Bottom
03209
Top
JUHANI: Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä. Gianni. Bene! Un pasticcio di pesce di Poltamo, vedi, in cui sia messo, come ripieno, un gatto, un gatto col pelo e tutto (Allude a uno scherzo fatto a un doganiere col regalargli un pasticcio ili pesce ripieno di carne di gatto col pelo.). 03207
Bottom
03210
Top
EERO: Ja siitä tehköön hän seuraavana sunnuntaina rangaistus-saarnan niin vimmatun ja pohtavan että repee tuo rasvainen mahansa, repee kerran remahtaen vaan. Rico. E che faccia, la domenica seguente, una predica sulla punizione così fanatica e velenosa da lacerare il suo grasso stomaco, 03208
Bottom
03211
Top
JUHANI: Niin! ja sitten peijakas hänen periköön, ottakoon hänen niskaansa ja lennättäköön häntä niinkuin pirun on tapana pappia lennättää. Gianni. Sì, sì! e poi che il diavolo se lo porti, lo prenda per la iiik.i c lo faccia volare, come è costume del diavolo di far volare i pastori. 03209
Bottom
03212
Top
EERO: Vieköön rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin. Rico. Che se lo porti via col ricco, quel pastore ricco e potente (Luca, 16.). 03210
Bottom
03213
Top
JUHANI: Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinun saattamaan koreasti esiin sekä lukkarille että rovastille. Ja jos kaiken tämän teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit. Gianni. Questi sono i saluti che ti preghiamo di trasmettere al s.it restano e al prevosto. E se farai tutto ciò, puoi venire a cambiare .uh he me in lupo, come mi hai minacciato. 03211
Bottom
03214
Top
EERO: Sudeksi niin ahneeksi, että hän kerralla nielee kitaansa koko Rajamäen rykmentin. Rico. In un lupo così avido che possa mangiare in un boccone lutto il « Reggimento di Rajamäki ». 03212
Bottom
03215
Top
JUHANI: Niin! ja vielä sarvi-säkin kaupan päälle. Gianni. Bene! E per di più il sacco delle ventose. 03213
Bottom
03216
Top
EERO: Vielä pikipussinkin paakelssina. Rico. E anche il sacchetto della pece come dolce. 03214
Bottom
03217
Top
JUHANI: Niin juuri, sinä vasaran-poika! Gianni. Proprio così, canzonatore! 03215
Bottom
03218
Top
KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pitää saaman teiltä terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran vielä, te kirotut! Anna heille kivestä läksiäisiksi, Mikko, anna että pääkuori aukenee. Caterina. Tutto bene! Il prevosto e il sacrestano riceveranno i saluti da parte vostra e questa minestra l’avrete ben un giorno nella vostra scodella, maledetti! Butta loro in dono una pietra, Michele, che gli spacchi il cranio. 03216
Bottom
03219
Top
MIKKO. Tässäpä on mukava harakan-kivi, juuri kuin käsketty.--Tuossa, te Pelttarin pukit!--Mars, Kaisa! Nyt mennään. Michele. Qui c’è una pietra che va proprio bene, come se l’avessi ordinata apposta. Ecco, becchi del demonio. Marche! Caterina, Ora sì, ora. 03217
Bottom
03220
Top
JUHANI: Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt minua otsikkoon. Gianni. Maledetto! Ha gettato una pietra e c’è mancato poco che mi colpisse in fronte. 03218
Bottom
03221
Top
EERO: Lähetetään polla takaisin. Rico. Gettiamogli indietro la palla. 03219
Bottom
03222
Top
JUHANI: Sinkauta se ukolle takaisin, että hattu kömähtää. Gianni. Centra il vecchio che gli ruzzoli il cappello. 03220
Bottom
03223
Top
TUOMAS: Oleppas heittämättä, poika, jos tahdot säästää saivaristoas. Maso. Non gettarla, ragazzo, se vuoi risparmiare la chiorba. 03221
Bottom
03224
Top
AAPO: Näethän, sinä konna, että siellä on lapsia. Abramo. Non vedi, furbo, che ci sono dei bambini? 03222
Bottom
03225
Top
JUHANI: Pidätä kives; he jo mennä kaapaisevat että nummi jymisee. Gianni. Lascia la pietra, loro hanno già preso il largo così in fretta che la landa ne rimbomba. 03223
Bottom
03226
Top
SIMEONI: Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset! Eihän enää rauhallinen matkamieskään pääse kunniallisesti ohitsemme tiellä. Voi te rosvot! Simeone. Guai a voi, maligni, calmucchi, ceffi di cane. Nemmeno un pacifico viandante può passare tranquillamente per la strada davanti a noi, briganti ! 03224
Bottom
03227
Top
JUHANI: Minäkö, joka en vääristäisi heiltä hiuskarvaakaan? Mutta katsos koska mies on oikein uhossa ja huikeat puuskaukset toukaa läpi hänen potran ruumiinsa, niin--kylläs sen tiedät. Kaksi yötä ja päivää on poika istunut tornissa. Mutta lähetinpä lukkarille vallan uhkeita terveisiä sappeni lievitteeksi. Gianni. Io che non gli torcerei nemmeno un capello? Ma, sai, quando uno è eccitato e fiotti violenti gli attraversano il corpo gagliardo, allora, sai bene... Due giorni e due notti siamo stati seduti in prigione. Ma ho mandato al sacrestano dei magnifici saluti per calmare la mia bile. 03225
Bottom
03228
Top
AAPO: Ja vielä hullumpia rovastille. Niitä terveisiä taidamme vielä katkerasti katua. Abramo. E dei saluti ancora più folli al prevosto. Di questi saluti ce ne pentiremo un giorno amaramente. 03226
Bottom
03229
Top
JUHANI: »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin tämä kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa longoittaa Impivaaran töykeä vuori ja tuolla taasen luoteisessa läikkyy kirkon-kylän järvi ja vieläpä haamoittaa tuolla muitakin järviä, tuolla ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme järveä siellä silmäni näkee. Gianni. « Tristi pensieri non turbino la fronte ». La vita, la vita dei giovani è proprio come questa landa sonora e mormorante. E là a nord-est si ergono i monti scoscesi di Impivaara e là ancora a nord-ovest ondeggia il lago del villaggio e s’intravvedono anche altri laghi all’orizzonte come in una lontananza sconfinata. Il mio occhio scorge i tre laghi di Kolistin. 03227
Bottom
03230
Top
»Ei mun auta, ei mun auta,
Täytyy mennä järveen;
Kultani on niin vihainen
Ja puhisee kuin kärme».
Altro da fare, altro da fare;
Al lago, al lago bisogna andare,
In gran furore monta la cara,
Soffia qual serpe la bocca amara.
03228
Bottom
03236
Top
Tuon järven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! könöttäisi hän siellä nyt ja minä olisin tuima tuulenpuuska, äkeä hirmu-myrsky kaakosta, niin tietäisinpä mitä kohden rynkäisin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi. E là sulla superficie di quel lago sta spesso il nostro pastore con la lenza in mano. Ah, se stesse curvo là ora e io .fossi una violenta raffica, una spaventosa tempesta di sud-est, saprei dove abbattermi mu I racasso e ben presto si rovescerebbe la barchetta del sacrestano. 03234
Bottom
03237
Top
SIMEONI: Mikä synnillinen toivotus! Simeone. Che augurio peccaminoso! 03235
Bottom
03238
Top
JUHANI: Sen minä tekisin, ruuhen minä kumoisin että kiehuisi vellinä järven vesi. Gianni. Io lo farei. Rovescerei la barca e l’acqua del lago bollile! »lit: come una pappa. 03236
Bottom
03239
Top
TIMO: Suden paistiksi koko mies. Timoteo. Sarebbe un buon arrosto per i lupi. 03237
Bottom
03240
Top
JUHANI: Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. Gianni. Lo getterei nella fossa da lupi e ballerei di gioia sulla sponda. 03238
Bottom
03241
Top
AAPO: Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan. Kovin hän silloin nauroi ja käyskeli siinä ylhäällä ympäri ammottavan kuopan, haastellen pilkallisesti. Siitä astui hän ilveksen selkään, ilves vei hänen ylös korkeaan kuuseen, joka seisoi siinä lähellä. Rupesi laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta neljästä ilmasta; käski heitä soittamaan kuusen kanteletta hänen laulunsa mukaan. Tulivat pian itä, läntinen ja etelä, ja ankarasti kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli myös voimallinen pohja, rynkäsi halki partaisen, pimeän korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi, vapisi ja kumartui syvään, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa, viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syvässä kuopassa. Abramo. Una volta la volpe, mal disposta verso l’orso, lo trasse con inganno in una fossa. Si mise allora a sghignazzare e andava su e giù intorno alla fossa aperta, prendendolo in giro. Poi sedette sul dorso di una lince, la lince la portò su un alto abete che si ergeva nelle vicinanze. Cominciò a cantare la volpe nella sua gioia e a chiamare tutti i venti dei quattro canti del cielo e comandò loro di suonare la Kantele (La Kantele è lo strumento nazionale finnico, specie di mandola, la cui origine è cantata in un celebre runo del Kalevala.) di abete per accompagnare il suo canto. Venne ben presto il vento d’oriente, d’occidente e di mezzogiorno e l’abete urlò e fremette con violenza... Venne anche il vigoroso vento di tramontana die squassò la barbuta e scura foresta, fremendo e scricchiolando. Allora l’abete muggì, tremò, si curvò profondamente e infine si ruppe e cadde sulla fossa, lanciando giù, nel cadere, dalla sua cima, la volpe nelle zampe dell’orso, dentro la fossa profonda. 03239
Bottom
03242
Top
TIMO: No peijakas! Mutta nyt? Timoteo. Diavolo! E allora? 03240
Bottom
03243
Top
JUHANI: Kylläs tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti että hampaat helähti, niinkuin teki hyvä lukkari minulle.--Mutta ymmärränpä Aapon tarkoituksen. Hän tahtoi minua muistuttaa, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan. Gianni. Puoi ben immaginare cosa accadde allora. L’orso, Maria Vergine!, afferrò vigorosamente la volpe per la cotenna e la scosse tanto che i denti le scricchiolarono, come fece il buon sacrestano con me. Ma io capisco quel che Abramo vuol dire. Egli mi vuol ricordare che chi scava una fossa a un altro, ci cade dentro lui stesso. Sia pure così, ma non mi spiacerebbe che il sacrestano cadesse preda di una fossa da lupi. 03241
Bottom
03244
Top
TIMO: Nähdä lukkarin kuoppaan lötkähtävän, sitähän ei juuri minunkaan sydämeni vastaanlöis. Mutta en tuota ukko-rässyä sentähden kauankaan piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja jääköön tämä tähän. Eläköön lukkari rauhassa, putoomatta edes närkästyneen sydämenikään kuoppaan. Mutta yhtä ihmettelen. Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin tämä ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eihän taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sitä vähemmin kutsua vielä tykönsä maailman tuulia. Te uskotte tämän, mutta minä päätän asian puhtaaksi valheeksi. Timoteo. Vedere il sacrestano capitombolare in una fossa, non ci ho niente in contrario. Ma non tormenterei a lungo questo vecchio furfante nella fossa puzzolente. Due ore, due ore soltanto. E basta. Viva pure in pace, il sacrestano, senza cadere nella fossa del mio cuore indignato. Ma una cosa mi stupisce. Come potete credere a simili pappolate, come quella della volpe e dell’orso? O fratellini! La volpe non può dire nemmeno una parolina e tanto meno chiamare a sè i venti del cielo. Voi credete a ciò, ma io considero la cosa pura menzogna. 03242
Bottom
03245
Top
JUHANI: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa. Gianni. Si sa che la testa di Timoteo non è la più penetrante del mondo. 03243
Bottom
03246
Top
TIMO: Vaikk'ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo. Timoteo. Va bene. Ma con questa testa vado attraverso il mondo con onore come te o qualunque altro, uomo o donna. 03244
Bottom
03247
Top
AAPO: Timo ei käsitä kuvausta. Abramo. Timoteo non afferra le allusioni. 03245
Bottom
03248
Top
JUHANI: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme. Gianni. Questo povero ragazzo non afferra niente del tutto. Ma guarda che ti spiego la cosa. La storia della volpe e dell’orso è probabilmente di quei tempi in cui tutte le creature, e persino gli alberi, sapevano parlare, come si narra nel Vecchio Testamento; l’ho sentito dire da nostro zio cieco, buonanima. 03246
Bottom
03249
Top
AAPO: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta. Abramo. Ma nemmeno tu hai capito questa favola e il suo scopo. 03247
Bottom
03250
Top
TIMO: Mutta kuitenkin »pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla». Timoteo. «La marmitta canzona il paiolo, ma hanno entrambi il fianco nero ». 03248
Bottom
03251
Top
JUHANI: Mielitkö viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiitänpä Jumalaa siitä, etten ole niin tyhmä kuin sinä, Timo-poloinen. Gianni. Vuoi forse sofisticare, caro mio? Ma credi a me, ringrazio Dio di non essere scemo come te, povero Timoteo. 03249
Bottom
03252
Top
TIMO: Vaikka et ole; enpä siinä mitään vaaraa näekkään. Timoteo. Va bene; non ci vedo alcun pericolo. 03250
Bottom
03253
Top
EERO: Tee sinä, Timo, niinkuin puplikaani ennen: lyö ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa nähdä, kumpi teistä tästä parempana miehenä kotia marssii. Rico. Timoteo, su, fa’ come una volta il pubblicano (Allusione al racconto del pubblicano e del fariseo (Luca, 18, 13).), battiti solo il petto e si vedrà chi sia il migliore di noi due. 03251
Bottom
03254
Top
JUHANI: Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sinä puplikaani itse? Gianni. Ah, ah! Ti sei sentito ferito anche tu Richetto, tu che sei pure un pubblicano? 03252
Bottom
03255
Top
EERO: Sattui oikein makeasti itse puplikaanien päämieheen, tuohon pikku-Zakeukseen. Rico. Si è sentito ferito dolcemente lo stesso capo dei pubblicani, il piccolo Zaccheo (Allude al vangelo di Luca, 19, 2.). 03253
Bottom
03256
Top
JUHANI: Minä en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin kääntyä ja maata kuin viholais-pesä kinoksen alla.--Mutta Jumala auta meitä! olemmehan asettuneet kamalaan paikkaan. Gianni. Io non mi occupo nè del tuo Zaccheo nè della tua dolcezza; ma vado dolcemente a dormire. Vi voglio voltare la schiena e dormire come un formicaio sotto un monticello di neve. Ma Dio ci aiuti, ci siamo fermati in un luogo sinistro. 03254
Bottom
03257
Top
AAPO: Miksi niin? Abramo. Perchè? 03255
Bottom
03258
Top
JUHANI: Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita silmiä sitten, jotka tuijottelevat tuolta päällemme lakkaamatta. Minä kauhistun. Mennään tästä Herran nimeen! Gianni. Ecco quella roccia singolare e spaventosa che dà sempre una triste risposta al suono delle campane della chiesa. E guarda quegli occhi che ci mirano fissi di là incessantemente. Io ho paura. Andiamocene di qui, in nome di Dio. 03256
Bottom
03259
Top
TUOMAS: Istukaamme rauhassa. Maso. Stiamo tranquilli. 03257
Bottom
03260
Top
JUHANI: Mutta metsänhaltija on tässä kova ja kiukkuinen. Gianni. Ma lo spirito del bosco qui è aspro e collerico. 03258
Bottom
03261
Top
AAPO: Ainoastaan heitä kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta jumalattomuutta. Sentähden kavahda itses siitä. Mutta tarina noista kuvista tuolla kiven kyljessä on tapaus kaukaisista ajoista. Abramo. Soltanto verso coloro che bestemmiano o profferiscono altre empietà. Perciò stai attento. La storia delle figure là nel fianco della pietra rammenta un fatto occorso in tempi lontani. 03259
Bottom
03262
Top
LAURI: Tahdotko sen kertoa meille? Renzo. Ce la vuoi contare? 03260
Bottom
03263
Top
AAPO: Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kiveä. Siellä nä'ette niinkuin neljä kultaista, säteilevää pistettä. Ne ovat kahden rakastajan sulavat silmät, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heidän kuvansa nä'ette myös piirrettyinä kiveen. Katselkaa heitä, silmät vähän rakosilla. Siinä he istuvat yhdistettyinä hellimpään syleilykseen. Mutta alempana, nuorten jalkain juuressa makaa kymeröissään ja miekalla lävistettynä eräs vanha uros. Abramo. Ma guarda prima attentamente la roccia. Vedrai come quattro punti dorati e raggianti. Sono i dolci occhi di due innamorati, una graziosa fanciulla e un giovane vigoroso; vedete pure le loro immagini scolpite sulla pietra. Guardatele a occhi socchiusi. Sono strette in un tenero abbraccio. Ma sotto, ai piedi dei giovani giace un vecchio eroe rannicchiato e trafitto da una spada. 03261
Bottom
03264
Top
TIMO: Juuri niinkuin sanot. Timoteo. Proprio come dici. 03262
Bottom
03265
Top
LAURI: Jotakin sellaista luulen minäkin siellä näkeväni. Mutta kerro asia. Renzo. Anche a me par di vedere qualcosa di simile. Ma racconta il fatto. 03263
Bottom
03266
Top
Seuraavan tarinan kertoi heille Aapo. E Abramo narrò loro la seguente storia: 03264
Bottom
03267
Top
Seisoi ennen tässä lähellä eräs komea linna, ja tämän linnan herra oli rikas ja mahtava mies. Hänellä oli tytärpuoli, äititön, mutta suloinen ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti eräs nuorukainen, mutta sekä nuorukaista että neitoa vihasi linnan hirmuinen isäntä, jonka sydämessä ei koskaan löytynyt lemmen sijaa. Mutta tytär rakasti myös ylevätä nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein tällä kaikuvalla nummella, ja juuri tämän kiven juurella olikin heidän yhtymyspaikkansa. Mutta saipa isä tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. »Tyttäreni», sanoi hän, »katso etten saavuta teitä syleilyksessä metsien yössä. Tiedä, että miekkani teidät kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyhästi vannon». Niin hän lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei hän kuitenkaan unohtanut sydämensä ystävää, vaan kiivaammaksi yhä kiihtyi hänen lempensä. « C’era una volta qui vicino un magnifico castello e il padrone di tale castello era un uomo ricco e potente. Egli aveva una figliastra orfana di madre, graziosa e bella come un mattino. Un giovane l’amava, ma il terribile padrone del castello, nel cui cuore l’amore aveva mai albergato, odiava e il giovane e la donzella. « Ma la ragazza amava anch’essa il nobile giovane ed essi si incontravano spesso qui sulla landa sonora, e proprio ai piedi di questa roccia era il luogo dei loro convegni. Ma il padre venne a sapere il segreto legame dei giovani ed una volta profferì all’orecchio della donzella un giuramento terribile. “ Figlia mia — disse egli — bada che non vi colga abbracciati di notte nei boschi; sappi che la mia spada vi unirebbe in una morte cruenta. Lo prometto e lo giuro sacrosantamente ”. Così egli disse e la ragazza fu presa da terrore, nell’udire tale giuramento. Ma non potè dimenticare l’amico del suo cuore, anzi più vivo divenne il suo amore. 03265
Bottom
03268
Top
Oli tyyni kesä-yö; tuli aavistus immen poveen, että nuorukainen käyskeli nummella, vartoen kultastansa. Viimein, koska hän arveli kaikkein jo linnassa lepäävän syvimmässä unessa, läksi hän, käärittynä avaraan, hienoiseen huiviinsa, lemmenretkellensä, hiipi varjona ulos, katosi pian metsän kohtuun, ja liehahti kerran kasteisessa viidassa sininen liina. Mutta kaikki eivät linnassa maanneetkaan, vaan seisoipa akkunan ääressä itse linnan herra, tähtäillen neitoa, joka öisenä haamuna siirtyi pois. Silloin vyötti hän miekkansa miehustalle, tempasi käteensä keihään ja kiirehti ulos, katosi metsään neitosen jäljestä. Verta-janoova peto silloin vainosi lempeä-silmäistä karitsaa. « Era una calma notte d’estate e nel seno della donzella sorse il presentimento che il giovane vagasse sulla landa, aspettando il suo amore. Finalmente, quando pensò che tutti già nel castello fossero immersi in un profondo sonno, si avviò al convegno d’amore, avvolta nel suo velo ampio e fine. Strisciò fuori come un’ombra, scomparve ben presto in seno al bosco, e il suo velo azzurro si agitò una volta tra gli alberi rugiadosi. « Ma non tutti nel castello riposavano, il padrone in persona sedeva sul bordo della finestra, guardando la ragazza che se n’andava come un fantasma notturno. Allora egli cinse la spada, afferrò lo spiedo e corse fuori inoltrandosi nel bosco dietro la ragazza. Una belva assetata di sangue inseguì allora un agnello dai dolci occhi. 03266
Bottom
03269
Top
Mutta ylös nummelle kiirehti huohottava tyttö ja kohtasi ystävänsä siellä, harmaan kiven juurella. Siinä he seisoivat, syleillen armaasti toinen toistaan, kuiskaillen rakkauden kieltä autuaana hetkenä. Eivätpä seisoneet he enää maan pinnalla täällä, vaan heidän sielunsa käyskelivät taivaan kukkas-niituilla.--Meni niin muutama silmän-rävähdys ja rynkäsi äkisti esiin linnan hirmuinen herra, syöksi terävän keihäänsä neidon vasempaan kylkeen, että sen kärki nuorukaisen oikeasta kyljestä tunkeusi ulos, ja niin hän yhdisti heidät kuolemassa. He kallistuivat vasten kiveä, ja yhtenä virtana juoksi heidän verensä nummella, punaten kanervakukkasten posket. Siinä, teräksisen siteen yhdistäminä, he istuivat kivisellä istuimella, äänettöminä, mutta aina armaasti syleillen toinen toistaan. Ja ihanasti kuin neljä kultaista tähteä säteilivät heidän silmänsä kohden linnan valtiasta isäntää, joka kummastuen katseli ihmeellistä, tyyntä kuvausta kuoleman kidassa. Syntyi äkisti ukkosen ilma, välähteli ja jyrisi taivas, mutta väläysten sinertävässä loimossa nuorten silmät säteilivät onnen-autuaasti, kuin neljä kynttilää taivaan salissa, pyhässä ilmassa loistaa. Tätä katseli murhamies, kun korkeuden viha riehui hänen päällänsä ja ympärillään. Voimallisesti puhui hänen sielullensa nuorten ihanasti riutuvat silmät, heidän koskena juokseva verensä, puhui jyrisevä taivas. Hänen mielensä liikkui, liikkui ensimmäisen kerran, koska hän, sydämessä katumus kylmä ja musta, katseli kuolevien ihmeellisiä silmiä, jotka aina lakkaamatta paistoivat hymyten häntä vastaan. Hänen sydämensä kammostui ja vapisi, kun salamat leimahtelivat ja avaruus pauhasi, ja kaikkialta karkasivat hänen päällensä kauhistuksen henget. Ääretön vimma saavutti hänen sielunsa. « Saliva intanto frettolosa e anelante la giovane e s’incontrò col suo amico, qui ai piedi della roccia grigia. Qui essi stettero teneramente abbracciati mormorandosi parole d’amore. « In quel momento di beatitudine non erano più sulla superficie di questa terra, ma le loro anime vagavano nei prati fioriti del cielo. Passarono alcuni istanti e improvvisamente apparve il tremendo signore del castello; trafisse il fianco sinistro della fanciulla con la sua lancia tagliente, così che la punta di questa uscì fuori dal fianco destro del giovane e in tal modo li unì nella morte. Essi si abbatterono contro la roccia e il loro sangue scorse e confluì in un solo rivo sulla landa, arrossando le corolle dei fiori. Là, uniti dal vincolo di acciaio, giacquero su un seggio di pietra, muti ma stretti in un tenero amplesso. E i loro occhi, magnifici, raggianti come quattro stelle d’oro riguardavano il potente signore del castello che, stupito, mirava quella scena meravigliosa e tranquilla in braccio alla morte. Sorse improvvisamente un uragano, il cielo si rischiarò e muggì, ma, nella fiamma bluastra del baleno, gli occhi dei giovani raggiavano di beatitudine come quattro fiaccole durante una festa nelle sale del cielo. Mentre l’assassino guardava questo spettacolo, la collera celeste si scatenò su di lui e d’intorno a lui. Possenti parlarono alla sua anima i begli occhi languidi dei giovani, il loro sangue che fluiva come una cascata, e parlava il cielo imbronciato. Si sentì commuovere, si sentì commuovere per la prima volta, quando, col pentimento freddo e nero in cuore, vide i begli occhi dei morenti che brillavano sempre, senza posa, sorridendo; inorridì e tremò quando i fulmini fiammeggiarono e lo spazio rimbombò e da tutte le parti galopparono su di lui gli spiriti del terrore. Un’angoscia infinita s’impadronì dell’anima sua. 03267
Bottom
03270
Top
Katsoi hän vielä kerran nuoria kohden: mutta sieltäpä aina samat hohtavat silmät, vaikka jo sammuvina, katselivat hymyten häntä vastaan. Silloin löi hän käsivartensa ristiin ja rupesi, kuin jäätyneellä katseella, tuijottamaan itään päin, ja niin hän seisoi kauan mykkänä synkeässä yössä. Mutta viimein ja äkisti kohoitti hän povensa korkealle ja huusi pitkän huudon, pitkän ja peloittavan kovan, joka jylisten kiiriskeli ympäri tienoota. Seisoi hän taasen äänetönnä hetken, jona hän kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku hänen huudostansa oli vaiennut etäisimmän kunnaan povehen. Ja koska tämä oli tapahtunut silloin hän taasen, yhä tuijoittaen kohden itää, huusi hirmuisesti, ja kauan seuduissa kiiriskeli kaiku, jonka juoksua vuoresta vuoreen hän kuulteli tarkasti. Mutta viimein kuoli kaukainen, vapiseva ääni, leimaus lepäsi ja sammuneet olivat nuorten säteilevät silmät; ainoastaan raskas sade huokaili metsässä. Silloin, äkisti kuin unesta heräten, tempasi linnan herra miekkansa huotrasta, lävisti rintansa ja kaatui nuorten jalkain juureen. Ja leimahti taivas kerran vielä, leimahti ja jyrisi; mutta pian vallitsi taasen kaikkialla hiljaisuus. « Riguardò ancora una volta i giovani, i cui occhi splendevano sempre benché già vicini a spegnersi, e lo guardavano sorridendo. Allora incrociò le braccia e fisso verso oriente, con lo sguardo impietrito stette a lungo muto nella notte tenebrosa. Ma finalmente, all’improvviso, sollevò il petto e gettò un lungo grido, lungo e pauroso, che si diffuse come un muggito nella contrada. Poi stette ancora un momento in silenzio, ascoltando attentamente, finché l’ultima eco del suo grido non svanì in lontananza. Allora, rivolto di nuovo verso oriente, gridò spaventosamente e l’eco si diffuse lontano nella contrada e lo udì distintamente propagarsi di monte in monte. Ma infine la voce lontana e tremante morì, il fulmine si placò e gli occhi raggianti dei giovani si spensero; solo una pioggia pesante gemeva nel bosco. Allora d’un subito, come desto da un sogno, il signore del castello trasse la spada dal fodero, si trafisse il petto e cadde ai piedi dei giovani. « Il cielo scintillò ancora una volta, scintillò e tuonò, ma ben presto il silenzio dominò di nuovo ovunque. 03268
Bottom
03271
Top
Aamu tuli, ja nummella löydettiin kuolleet harmaan kiven juurelta; pois he kannettiin ja sija heille rinnakkain rakettiin hautaan. Mutta kivessä nähtiin sen jälkeen heidän kuvansa; ja näkyi siinä kaksi nuorta, syleillen toinen toistaan, ja heidän allansa polvillaan eräs ankara, partainen uros. Ja neljä ihmeellistä nastaa, kuin neljä kultaista tähteä, kiven kyljessä säteilee sekä yöllä että päivällä, muistuttaen rakastavain ihanasti raukenevia silmiä. Ja pitkäsen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen nämät kuvat. Ja niinkuin tässä kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella. Ja koska soivat tornin kellot, teroittaa hän aina tarkasti korvansa, kuullellen kaikua kivestä; mutta yhä murheellinen on helinä. Kerran toki on kivestä kuuluva ihmeellisen lempeä ja iloinen ääni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta lähellä on myös kaiken maailman hetki. Ja sentähden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivessä, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon päivän valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetkeä. « Venne il mattino e sulla landa furono trovati i morti ai piedi della roccia grigia; li portarono via e costruirono loro una tomba perchè stessero l’uno vicino all’altro. Ma, da quel giorno, si vide sulla roccia la loro immagine; si scorgono i due giovani abbracciati e, sotto di loro, un vecchio severo e barbuto, in ginocchio. E quattro punti meravigliosi, come quattro stelle d’oro, brillano sul fianco della roccia, notte e giorno, in ricordo dei begli occhi languenti degli amanti. Un colpo di fulmine, narra la storia, scolpì, sfolgorando, queste immagini sulla roccia. E, come in questa immagine, così siedono felici il giovane e la donzella nei seggi celesti e come giace <]tii il vecchio così l’antico signore del castello sta sul suo giaciglio del castigo, nell’aria infuocata. E quando suonano le campane della torre tende sempre attento le orecchie per udire l’eco che rimanda la pietra, ma il suono è sempre triste. Una volta certamente si udrà venire dalla pietra una voce meravigliosamente dolce e gaia e allora sarà giunto il momento della riconciliazione, della liberazione del colpevole. E però il popolo ascolta sempre con grandissima inquietudine l’eco della pietra, quando le campane suonano. Vedrebbero volentieri sorgere il giorno della riconciliazione del colpevole ma pensano con terrore al momento del giudizio finale ». 03269
Bottom
03272
Top
Tämä oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillensä Sonnimäen nummella. Questa fu la storia che Abramo narrò ai suoi fratelli sulla landa di Sonnimäki. 03270
Bottom
03273
Top
TIMO: Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiopäivään asti! Ohhoo! Timoteo. Deve sudare il vecchio sino al giudizio finale! Oh, oh! 03271
Bottom
03274
Top
SIMEONI: Sinä tomppeli, katso ettei juuri tällä hetkellä möräise tuomion torvi. Simeone. Insensato! Guarda che proprio in questo momento non suoni la tromba del giudizio. 03272
Bottom
03275
Top
EERO: Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy. No Jumala paratkoon! tässähän on seitsemän villittyä pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eihän niin pahaa, ettei siinä aina jotakuta hyvääkin. Olemmehan maailman pylväitä me. Rico. Non c’è da temere la fine del mondo, finché ci saranno pagani sulla faccia della terra (Matteo, 24, 14.). E, grazie a Dio, qui ci sono sette pagani selvaggi in grembo alla comunità cristiana. Ma niente è così cattivo che non ci si trovi anche qualcosa di buono. Siamo le colonne del mondo, noi. 03273
Bottom
03276
Top
JUHANI: Sinäkö maailman pylväs? Kuustuumainen. Gianni. Tu, una colonna del mondo, pollicino? 03274
Bottom
03277
Top
SIMEONI: Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun lähestyy päivä, jota pilkkaat nyt. Simeone. Tremerai, Rico, tremerai come il diavolo, quando si avvicinerà il giorno di cui tu ora ti fai beffa. 03275
Bottom
03278
Top
TIMO: Sitä ei hän tee, sen takaan minä. Ohhoo! silloinpa on meteliä ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menevä tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla mörää ja siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimittäin tämä tuho on tapahtuva kesäiseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin ometassa teiskaa ja mörää ja läätin pahnoissa sika-parat vinkuu. Silloinpa on melskettä, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi. Timoteo. Non riderà allora, ve lo dico io. Oh! Allora ci sarà strepito e trambusto. Due scompigli ci sono già stati e il terzo ha ancora da venire. Allora si farà palese il gran segnale della salute eterna; allora il mondo andrà in cenere e in polvere come una pantofola di betulla disseccata. Allora il bestiame muggirà nei campi e i porci spaventati si lamenteranno nel chiuso, sempre che tale rovina avvenga d’estate, ma se accadesse d’inverno, allora il bestiame sbraiterà e muggirà nelle stalle, e i porcellini gemeranno nel porcile. Allora ci sarà del tumulto, ragazzi. Oh! Due scompigli sono già venuti, il terzo ha ancora da venire, come diceva nostro zio cieco. 03276
Bottom
03279
Top
SIMEONI: Niin, niin, muistelkaamme tätä päivää. Simeone. Sì, sì, ricordiamoci di quel giorno. 03277
Bottom
03280
Top
JUHANI: Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! käännättehän perin nurinniskoin tässä miehen sydämmen. Nukkukaamme, nukkukaamme! Gianni. Zitti, ora, fratelli, Dio ci guardi! C’è da sentirsi rimescolare tutto. Dormiamo, dormiamo. 03278
Bottom
03281
Top
Niin he haastelivat, mutta kanssapuheensa vaikeni viimein ja uni kallisti heidät alas toisen toisensa perästä. Heistä viimeisenä istui valveillansa Simeoni, nojaten itseänsä vasten hongan pulloista juurta. Hän istui ja mietiskeli hartaasti näitä maailman viimeisiä aikoja ja tuomion suurta päivää. Ja punaisina, kosteina, liepeinä paloivat hänen silmänsä, mutta ruskea punerrus hänen karheista poskistansa paistoi kauas. Lopulta nukkui myöskin hän; ja niin he kaikki makeasti uneksuivat nuotion ääressä, joka loimotti vielä hetken, mutta vähitellen raukeni ja sammui. Così parlavano, ma la conversazione finalmente cessò e il sonno li colse uno vicino all’altro. L’ultimo ad addormentarsi fu Simeone; appoggiato alla radice sporgente di un pino, meditava profondamente sulla fine del mondo e il gran giorno del giudizio. I suoi occhi arrossati e umidi splendevano e le guance gli ardevano di un rossobruno. Infine dormì anche lui, e così tutti riposavano dolcemente intorno a un braciere che a poco a poco languì e si spense. 03279
Bottom
03282
Top
Päivä hämärtyi ja hämärä sakeni yöksi; ilma oli lenseä ja paahteinen; välähteli tuolloin tällöin koillisessa taivaan alla, koska ylös kohosi tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla läheni se kirkonkylää, viskeli kohdustansa tulta ja sytytti äkisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea täynnä, leimahti pian valtaiseen tuleen. Rupesivat kellot pauhaamaan ja tuli liikettä kylään, kaikkialta kiirehti väkeä hurjalle tulelle, virtasi miestä ja naista, mutta turhaan. Peloittavasti loimotti riihi, ja veripunaiseksi muuttui taivaan kansi. Mutta ilma nyt rynkäsi kohden Sonnimäkeä, jossa veljekset makasivat sikeässä unessa; ja heidän kuorsauksistaan remahteli nummi. Nytpä hirmuinen jyräys on heidät herättävä ja silloin he säikähtävät pahemmin kuin koskaan eläissänsä. Heidän unihouriva mielensä kauhistuu, koska viipymättä pujahtaa muistoonsa synkeä tarina, kuvailukset maailman lopusta, luonnon riehuessa heidän ympärillään kolkossa yössä. Ja mikä on valoa tässä yössä, on ukkospilven salamista ja kamala haame aaltoilevasta palosta kylässä.--Nyt välähti ja vilauksessa seurasi verraton jyräys, joka paikalla herätti veljekset. Huutaen kovasti ja kirkuvalla äänellä, loiskasivat he yhtaikaa ylös maasta, ja hiukset narreillaan pystyssä kuin kahiseva kahila, ja silmät renkaina päässä, tuijottelivat he kohden toinen toistansa muutaman silmänräpäyksen. Cominciò a farsi buio e il buio si fece sempre più fitto finché cadde la notte: l’aria era calda e pesante; in cielo lampeggiava qua e là a nord-est, chè si preparava un violento temporale. Con la rapidità dell’aquila si avvicinò al villaggio, lanciò fuoco all’intorno e lo appiccò improvvisamente al granaio della parrocchia, che, pieno di paglia secca, fiammeggiò ben presto in un colossale incendio. Le campane cominciarono a suonare, dando l’allarme al villaggio; da ogni parte la gente si affrettò verso il furioso incendio, corsero uomini, donne, ma invano. Il granaio bruciava paurosamente, e la volta del cielo divenne rossa come il sangue. Poi l’uragano si volse verso Sonnimäki, dove i fratelli riposavano di un sonno profondo; e la landa risuonava del loro russare. Allora un tuono terribile li svegliò ed essi si spaventarono come mai in vita loro. Il loro spirito assopito fu colto da terrore quando d’improvviso la storia tenebrosa si insinuò nella loro memoria, con le sue evocazioni della fine del mondo, mentre la natura infuriava intorno a loro nella notte tenebrosa. E l’unica luce, in quella notte, era data dai fulmini tra le nuvole e paurosi contorni indistinti scaturivano dall’incendio che ondeggiava sul villaggio. Venne un fulmine seguito immediatamente da un tuono inaudito che svegliò i fratelli. Gridando a più non posso, essi balzarono di terra come un sol uomo; i capelli ritti come giunchi rumoreggianti, gli occhi selvaggi, si guardarono l’un l’altro alcuni istanti. 03280
Bottom
03283
Top
SIMEONI: Tuomiopäivä! Simeone. Il giorno del giudizio. 03281
Bottom
03284
Top
JUHANI: Missä ollaan, missä ollaan? Gianni. Dove siamo? Dove siamo? 03282
Bottom
03285
Top
SIMEONI: Jokos mennään? Simeone. Dobbiamo già andarcene? 03283
Bottom
03286
Top
JUHANI: Auta meitä, armo! Gianni. Aiutaci, misericordia! 03284
Bottom
03287
Top
AAPO: Hirveätä, hirveätä! Abramo. Terribile, terribile! 03285
Bottom
03288
Top
TUOMAS: Hirveätä kyllä. Maso. Terribile davvero. 03286
Bottom
03289
Top
TIMO: Herra varjele meitä poika parkoja! Timoteo. Il Signore ci guardi, noi poveri ragazzi! 03287
Bottom
03290
Top
SIMEONI: Jopa kellot soivat! Simeone. Suonano le campane! 03288
Bottom
03291
Top
JUHANI: Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! Gianni. E la roccia risuona e balla. Ohi, ohi ! 03289
Bottom
03292
Top
SIMEONI: »Taivaan kellot soivat!» Simeone. Suonano le campane del cielo! 03290
Bottom
03293
Top
JUHANI: »Ja vaipuvat mun voiman'!» Gianni. E le forze mi abbandonano! 03291
Bottom
03294
Top
SIMEONI: Ja näinkös nyt vaan mennään? Simeone. E così dobbiamo andarcene? 03292
Bottom
03295
Top
JUHANI: Auta meitä, laupeus ja armo! Gianni. Aiutaci, Dio di misericordia e di grazia. 03293
Bottom
03296
Top
AAPO: Voi kauheutta! Abramo. Che orrore! 03294
Bottom
03297
Top
JUHANI: Tuomas, Tuomas, tempaise tuosta takinhännästäni kiinni! Hii, haa! Gianni. Maso, Maso, tienmi stretto per il lembo del vestito! Ohi, ohi! 03295
Bottom
03298
Top
SIMEONI: Hii, haa! nyt mennään, mennään! Simeone. Ohi, ohi! si va, si va! 03296
Bottom
03299
Top
JUHANI: Tuomas, minun veljeni Kristuksessa! Gianni. Maso, fratello mio in Cristo! 03297
Bottom
03300
Top
TUOMAS: Tässä olen; mitä tahdot? Maso. Sono qui, che vuoi? 03298
Bottom
03301
Top
JUHANI: Rukoile! Gianni. Prega! 03299
Bottom
03302
Top
TUOMAS: Niin, rukoile tässä. Maso. Prega tu lì. 03300
Bottom
03303
Top
JUHANI: Rukoile, Timo, jos taidat! Gianni. Prega, Timoteo, se puoi! 03301
Bottom
03304
Top
TIMO: Tahdon koettaa. Timoteo. Mi ci provo. 03302
Bottom
03305
Top
JUHANI: Tee se pian! Gianni. Fallo subito! 03303
Bottom
03306
Top
TIMO: O Herra, suru suuri, o Bethlehemin armoistuin! Timoteo. Oh, Signore, grande, grande, o trono di grazia di Betlemme! 03304
Bottom
03307
Top
JUHANI: Mitä sanoo Lauri? Gianni. Che dice Renzo? 03305
Bottom
03308
Top
LAURI: Enhän tiedä mitä sanon tässä kurjuudessa. Renzo. Non so che dire in questa miseria. 03306
Bottom
03309
Top
JUHANI: Kurjuus, ääretön kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri vielä. Gianni. Miseria, infinita miseria! Ma credo tuttavia che non siamo proprio ancora alla fine. 03307
Bottom
03310
Top
SIMEONI: Oi jos annettaisiin meille armonaikaa vielä yksi päiväkin! Simeone. Oh, se ci dessero ancora un giorno di respiro! 03308
Bottom
03311
Top
JUHANI: Tai yksi viikko, kallis viikko!--Mutta mitä aattelemme tästä kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? Gianni. Oh una settimana, una preziosa settimana! Ma che pensare di quella luce spaventosa e di quel suono confuso di campane ? 03309
Bottom
03312
Top
AAPO: Onhan tulipalo kylässä, hyvät ihmiset. Abramo. C’è un incendio nel villaggio, amici miei. 03310
Bottom
03313
Top
JUHANI: Niin, Aapo, ja hätäkello moikaa. Gianni. Già, Abramo, E suona la campana a martello. 03311
Bottom
03314
Top
EERO: Tulessa on pappilan riihi. Rico. Brucia il granaio della parrocchia. 03312
Bottom
03315
Top
JUHANI: Menköön tuhannen riihtä kun vaan seisoo tämä matoinen maailma ja me sen seitsemän syntistä lasta. Herra auta! Uihan koko ruumiini kylmän hien virrassa. Gianni. Brucino pure mille granai purché duri questa terra verminosa e noi suoi sette figli peccatori. Signore, aiuto! Sono in un bagno di sudore freddo. 03313
Bottom
03316
Top
TIMO: Eipä ilman ettei minunkin housuni vapise. Timoteo. Anche a me tremano i pantaloni. 03314
Bottom
03317
Top
JUHANI: Verraton hetki! Gianni. Momento unico al mondo! 03315
Bottom
03318
Top
SIMEONI: Näin meitä Jumala rankaisee syntiemme tähden. Simeone. Così Dio ci punisce dei nostri peccati. 03316
Bottom
03319
Top
JUHANI: Totta! Miksipä lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajamäen rykmentistä? Gianni. Davvero! Perchè cantare quella maligna canzone sul « Reggimento di Rajamäki » ? 03317
Bottom
03320
Top
SIMEONI: Te pilkkasitte hävyttömästi Mikkoa ja Kaisaa! Simeone. Avete canzonato impudentemente Michele e Caterina! 03318
Bottom
03321
Top
JUHANI: Ettäs sanot! Mutta Jumala siunatkoon heitä! Hän siunatkoon meitä kaikkia, kaikkia, lukkariakin! Gianni. Che dici! Ma che Dio li benedica. Ci benedica tutti, anche il sacrestano! 03319
Bottom
03322
Top
SIMEONI: Se rukous on taivaalle otollinen. Simeone. Questa preghiera sarà gradita al cielo. 03320
Bottom
03323
Top
JUHANI: Lähtekäämme tästä hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa tänne palo kuin kadotuksen pätsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljestä nuo silmätkin niin surkeasti päällemme. Tietäkää, että juuri Aapon kertomus niistä kissan-silmistä saattoi matkaan tämän ravistuksen selkäluissamme. Mutta lähtekäämme liesuun, ja älköön kukaan meistä unohtako pussiansa ja aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Kyöstin luokse, Kyöstin luokse Herran avulla, ja siitä huomenna kotia, jos eletään. Mennään nyt! Gianni. Andiamocene da questo luogo spaventoso. Laggiù divampa l’incendio come il forno della perdizione, e qui dal fianco della roccia, questi occhi mandano raggi sinistri verso di noi. Sapete, proprio quella storia di Abramo su questi occhi di gatto ci ha fatto correre i brividi per la schiena. Ma prendiamo l’àmbulo e che nessuno si dimentichi del suo sacco e del sillabario. Via, fratelli. Andiamo a Tammisto, da Gustavo, con l’aiuto di Dio, e domani a casa, se siamo sempre vivi. Andiamocene! 03321
Bottom
03324
Top
LAURI: Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat. Renzo. Ma presto ci verrà sul groppone un rovescio e ci inzupperemo come topi. 03322
Bottom
03325
Top
JUHANI: Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan vielä armo. Mennään nyt! Gianni. Bagniamoci, bagniamoci pure! Ancora grazie. Andiamo ora! 03323
Bottom
03326
Top
He riensivät pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa jäljestä, joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden Tammiston taloa. Tulen iskussa ja jyrinässä, joka monialle kiiriskeli taivaan alla, he käyskelivät hetken, kunnes rupesi heitä valelemaan rankka sade. Silloin tuimensivat he käymisensä juoksuksi ja lähenivät »Kulomäen kuusta», joka, korkeutensa ja tuuheutensa tähden kuuluisa, seisoi juuri maantien varrella suojana monelle sateessa kulkevalle. Tämän juurelle veljekset istuivat kuuron kestäessä ja pauhatessa valtaisen kuusen; mutta koska ilma yleni, jatkoivat he kulkunsa taas. Asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelmeänä kohosi kuu metsän latvoisa ylös. Ilman kiirettä ja huolta astelivat jo veljeksetkin läiskyvällä tiellä. Partirono in fretta, camminando rapidi uno dietro l’altro e raggiunsero la strada sabbiosa e si diressero verso la fattoria di Tammisto. Sotto i colpi dei fulmini e il brontolare dei tuoni che rotolavano da ogni parte per il cielo, avanzarono un po’, finché un acquazzone si mise ad annaffiarli. Allora se la dettero a gambe e si accostarono all’abete di Kulomäki, che, noto per la sua altezza e il suo spesso fogliame, si ergeva proprio di fianco alla strada maestra e serviva di riparo a molti passanti sorpresi dalla pioggia. I fratelli si misero ai suoi piedi; mentre il rovescio continuava crepitando sul maestoso abete ; ma quando il tempo si schiarì si rimisero in cammino. La natura si placò, il vento cessò, le nubi si dissiparono e una luna scialba sortì dalle cime del bosco. Senza fretta e senza pensieri i fratelli avanzarono sulla via fangosa. 03324
Bottom
03327
Top
TUOMAS: Olenpa usein aatellut mistä ja mitä on ukkonen, tuo leimaus ja jyrinä. Maso. Ho spesso pensato donde venga e che cosa sia l’uragano coi suoi fulmini e i suoi tuoni. 03325
Bottom
03328
Top
AAPO: Siitähän sanoi sokea-eno syntyvän taivaalle tämän kapinan, koska pilvilohkareitten väliin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten nostamana ylös ilmaan. Abramo. Nostro zio cieco diceva che in cielo nasce questo fracasso quando fra nuvola e nuvola va a posarsi della sabbia asciutta sollevata in aria da turbini di vento. 03326
Bottom
03329
Top
TUOMAS: Kuinkahan ollee. Maso. Può essere. 03327
Bottom
03330
Top
JUHANI: Mutta lapsenpa mieli yhtäkin kuvailee. Kuinkaspa ennen tuonpäiväisenä paitaressuna aattelin ukkosesta minä? Jumalahan, näetkös, silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja tulta iski kivinen tie ja pyörän rautainen kenkä. Hähhäh! Lapsella on lapsen mieli. Gianni. Anche la fantasia d’un bambino ha le sue immagini. Quante volte non ho pensato io all’uragano quando avevo ancora le sottanine? Pensavo fosse Dio che andava in carrozza per le vie del cielo e che sprizzasse fuoco dalle pietre della via e uscissero ghiere dalle ruote di ferro. I bambini hanno un cervello da bambini. 03328
Bottom
03331
Top
TIMO: Entäs minä? Samaan suuntaanhan tuumiskelin minäkin, koska mokomana pienenä peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyessä, tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku päällä. Jumala jyrää peltoansa, aattelin minä, jyrää ja livauttelee oikein makeita iskuja sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt säkenöitsee pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta näemme kipinöitä heltivän, koska sitä pyhkeilemme. Niin, olivatpa nämät mietteitä. Timoteo. E io? la pensavo quasi lo stesso anch’io, quando, piccolo come il pollice del diavolo, trotterellavo per la strada sotto l’imperversare dell’uragano, con un pezzetto di camicia addosso. Dio ara i suoi campi, pensavo io, ara e assesta dei bei colpi di frustino sulla groppa del suo bel cavallo che sprizza scindile dalla grassa coscia, come le vediamo uscire dai fianchi di un pulledro, quando lo si stropiccia. Così la pensavo io. 03329
Bottom
03332
Top
SIMEONI: Aattelinpa lapsena ja aattelen vielä: taivaan leimaus ja jyrinä on ilmoittava Jumalan vihaa syntisiä kohtaan maan päällä; sillä ihmisten synnit ovat suuret, lukemattomat kuin santa meressä. Simeone. Io credevo, da bambino, e credo ancora, che il fulmine e il tuono manifestino l’ira di Dio contro i peccatori della terra; poiché i peccati degli uomini sono grandi e innumerevoli come i granelli di sabbia in mare. 03330
Bottom
03333
Top
JUHANI: Tosin tehdään täällä syntiä, sitä ei taida kieltää, mutta kylläpä täällä syntistäkin oikein suolassa ja pippurissa keitetään. Poikani, muisteleppas kouluretkeämme ja mitä sen kestäessä koimme. Lukkarihan meitä kynsi ja pöllytti kuin haukka; sen tunnen vielä ja puren hammasta, mun poikaseni. Gianni. Davvero si fanno dei peccati quaggiù, non si può negare, ma il peccatore vien già cotto col sale e col pepe in questo mondo. Ragazzo mio, ricordati della nostra gita a scuola e di quello che abbiamo dovuto sopportare. Il sacrestano ci ha graffiati e bastonati come un falco; lo sento ancora e stringo i denti, ragazzo mio. 03331
Bottom
03334
Top
Mutta kului öinen tie ja läheni Tammiston talo, johon veljekset astuivat vakaasti sisään, ja Kyösti rakensi heille oivalliset sijat. Tämä Kyösti, mies jykevä kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan astua isännyytensä valtaan, vaan tahtoipa hän aina oleskella oloillansa, itseksensä. Oli hän myös kerran käyskellyt kuin riiviössä pitkin kyliä, saarnaten ja huutain; ja tähän tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi hänen tuumaukset uskon asioissa. Ja koska hän viimein tuosta selkeni, oli hän taasen muutoin sama kuin ennenkin, mutta ei nauranut hän milloinkaan enään. Ja se kummallinen kohta myös tapahtui, että hän piti tästälähin parhaina ystävinänsä Jukolan veljeksiä, joita hän tuskin oli tuntenutkaan ennen. Tämänpä miehen luoksi nyt astuivat veljekset ottamaan kortteeriansa yöksi. Ma il loro viaggio notturno volgeva al termine ed era vicina la fattoria di Tammisto dove i fratelli entrarono seri, e Gustavo preparò loro dei buonissimi letti. Questo Gustavo, un tipo massiccio come un tronco, era il solo uomo della fattoria, ma non gli importava di fare da capoccia, preferendo vivere sempre isolato e per sè. Una volta aveva corso i villaggi come un forsennato, predicando e gridando, e si era ridotto in tale stato, si racconta, per le sue meditazioni sulle cose della fede. Quando finalmente ritornò in sè, era in tutto come prima, se non che non rise mai più. E avvenne allora questo fatto bizzarro, che egli, da quel momento, scelse, come suoi migliori amici, i fratelli di Jukola che prima aveva appena conosciuto. Da quest’uomo andarono ora i fratelli in cerca di alloggio per la notte. 03332
Bottom

Luku 04 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
04001
Top
Seuraavana päivänä lähenivät Jukolaiset kotoansa taas, astellen toinen toisensa jäljestä. Mutta viheliäinen oli heidän muotonsa: vaatteensa pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Juhanilta, joka vaelsi edellä, oli vasen silmä isketty melkein umpeen, kovin olivat turpuneet Aapon huulet, Timon otsasta oli puhjennut ulos ankara sarvi, ja ontuen käyskeli Simeoni toisten perässä. Pää heiltä kaikilta oli pahoin pehmitetty; ja mikä oli käärinyt sen ympäri tyhjennetyn eväspussinsa, mikä temmaisnut mekostansa ryysyjä haavoillensa. Tällaisessa tilassa palasivat kouluretkeltänsä; ja riensivät heitä vastaan koiransa Killi ja Kiiski, iloisesti liehakoiten. Mutta veljekset eivät juuri jaksaneet osoitella hyväilystä takaisin uskollisia vartijoitansa kohtaan. Il giorno seguente i giovani di Jukola si avvicinarono di nuovo a casa in fila indiana. Avevano un aspetto miserabile: i vestiti tutti strappati, i visi segnati da ecchimosi e ferite. Gianni, che camminava in testa, aveva l’occhio sinistro quasi chiuso, Abramo le labbra gonfie, a Timoteo era sortito dalla fronte un duro bernoccolo e Simeone cammini va zoppicando dietro agli altri. Avevano tutti la testa malconcia e chi ci si era avviluppato intorno una bisaccia vuota, chi si era strappato dei brandelli della blusa per le ferite. In tale stato ritornavano dalla spedizione a Scuola. I cani Killi e Kiiski corsero loro incontro contenti e facendo le feste. Ma i fratelli non avevano la forza di rendere le carezze ai loro fidi guardiani. 04001
Bottom
04002
Top
Mutta ken oli heidän kanssaan näin pahoin menetellyt? Ken oli voinut näin masentaa Jukolan vahvat veljekset? Olihan tämä Toukolaisten kostotyö. He, saatuansa tiedon Jukolaisten viipyvän Tammistossa, yhtyivät liittoon kahdenkymmenen miehen voimalla ja kätkivät itsensä tien varrelle pensastoon vartomaan vihamiehiänsä. Siinä he kauan torkkuivat ja vartoivat, kourissa jykevät aseet. Mutta viimein, koulumiesten lähetessä, karkasivat liittolaiset heidän päällensä tulisella vauhdilla, tien molemmilta puolilta he rynkäsivät päin, ja nousi hirveä seiväsleikki, jossa veljekset piestiin pahoin. Mutta ilmaiseksi eivät Toukolaisetkaan taistelosta seljinneet, vaan tunsipa monikin huimauksella veljesten nyrkkien vaikutuksen. Kaksi heistä kannettiin pyörtyneinä kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin pääkallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt tämän töykeän raivaustyön. Chi li aveva malmenati in tal modo? Chi aveva potuto così abbattere i forti fratelli di Jukola? Erano i giovani di Toukola che si erano vendicati. Essi, avendo saputo che quelli di Jukola erano a Tammisto, avevano fatto una congiura di diciotto uomini valenti e si erano nascosti in un cespuglio sul ciglio della strada a far la posta ai loro nemici. Stettero a lungo ad attenderli, mezzo assopiti, con solide armi in mano. Finalmente, quando gli allievi si avvicinarono, i congiurati balzarono loro addosso con la rapidità del vento, si slanciarono dalle due parti della strada e sorse un’orribile mischia in cui i fratelli le buscarono sode. Ma nemmeno quelli di Toukola se la cavarono incolumi dalla lotta; a più d’uno girò il capo sotto i colpi solidi dei pugni dei fratelli. Due di loro furono portati a casa svenuti: Enoc di Kuninkala e Abele di Rissala, il cui cranio era lucido dalla nuca alla fronte, lucido come il fondo di un bricco di stagno; era stato il pugno di Gianni a compiere quest’opera ripugnante di dissodamento. 04002
Bottom
04003
Top
Mutta viimeinpä toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, väsyneinä kovin. Finalmente i fratelli sedevano nell’ampia camera di casa loro, Manchi morti. 04003
Bottom
04004
Top
JUHANI: Kenen vuoro on lämmittää sauna? Gianni. A chi tocca di scaldare la sauna? 04004
Bottom
04005
Top
TIMO: Onhan se minun. Timoteo. A me. 04005
Bottom
04006
Top
JUHANI: Lämmitä se sitten että kiukaat rymisee. Gianni. Scaldala da far scoppiettare la stufa. 04006
Bottom
04007
Top
TIMO: Parastani tahdon koettaa. Timoteo. Cercherò di fare del mio meglio. 04007
Bottom
04008
Top
JUHANI: Tee se aika-mekosta, sillä haavamme tarvitsevat löylyä; totisesti! Mutta sinä, Eero, käyppäs Routiosta tuoppi viinaa, jonka hinnaksi määrään korvestamme parhaan hirren. Tuoppi viinaa! Gianni. Fai bene, perchè le nostre ferite hanno bisogno di vapore caldo; davvero! Ma su, Rico, va’ a prendere un litro di acquavite da Routio. Glielo pagheremo col miglior tronco del nostro bosco. Un litro di acquavite! 04008
Bottom
04009
Top
SIMEONI: Siinähän ehkä liiaksikin. Simeone. Sarà forse un po’ troppa. 04009
Bottom
04010
Top
JUHANI: Se tuskin riittää rasvoiksi seitsemälle miehelle. Onhan tässä, Herran tieten, haavoja kuin tähtiä taivaalla; ja kovin kivistää ja potkii tämä silmä, mutta kovemmin vielä sappi ja sydän täällä sisussa. Mutta kaikki hyvin, kaikki hyvin! Jukolan Jussi ei ole kuollut vielä. Gianni. Basterà appena per frizionare sette uomini. Abbiamo, il Signore lo sa, tante ferite quante sono le stelle in cielo. Questo occhio mi duole e mi brucia, ma mi fa ancor più male qui dentro, nella bile e nel cuore. Ma bene, bene! Giannino di Jukola non è uncor morto. 04010
Bottom
04011
Top
Ilta tuli, alakuloinen syyskuun ilta, Eero toi Routiosta viinan ja Timo saattoi sanoman, että sauna oli valmis; ja muuttui hieman leppeämmäksi veljesten äkeä mieli. Läksivät he kylpemään ja löylyä heitti Timo, paukahtelivat kiukaan mustettuneet kivet ja pilvenä kiiriskeli kuuma höyry ympäri saunaa. Kaikin voimin käytteli nyt kukin mäihäpehmeätä, ihanata lehtivihkoansa, he kylpivät ja hautelivat haavojaan, ja kauas kuului saunasta vihtain vinha mätkinä. Venne la sera, una triste sera di settembre; Rico prese l’acquavite da Routio e Timoteo venne a dire che la sauna era pronta, notizia che addolcì un po’ la collera dei fratelli. Andarono a fare il bagno; Timoteo fece sprigionare il vapore, gettando l’acqua sulle pietre nere e roventi della stufa, che scricchiolarono, e il vapore bollente si diffuse all’intorno come una nuvola. Ciascuno maneggiò allora con tutta la forza il suo bel fascetto di tenera betulla e fecero il bagno, si medicarono le ferite col vapore e di lontano si udivano dalla sauna i colpi rapidi dei fascetti di betulla. 04011
Bottom
04012
Top
JUHANI: Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä. Mutta kirveleepä silmä kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sitä tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? Gianni. Le nostre ferite hanno ora un bagno turco. Un bagno di vapore; non c’è rimedio migliore, sia per il corpo malato che per l’anima. Mi brucia un occhio come il diavolo. Brucia quanto vuoi, ti darò ancor più calore sul collo. Come va il ceffo, Abramo? 04012
Bottom
04013
Top
AAPO: Sulaapa tuo vähitellen. Abramo. Si sgonfia a poco a poco. 04013
Bottom
04014
Top
JUHANI: Hutkiele ja nuiji sitä kuin Ryssä koniansa, niin kyllähän pehmiää. Mutta uutta löylyä, Timo, koska on virkas tänä iltana meitä palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siellä kuumaa, onpas siellä kuumaa! Sillä lailla, sinä vekama-veljeni! Gianni. Battilo e picchialo come fa il Russo con la sua rozza, allora di certo ti diventerà morbido. Ma ancora del vapore, Timoteo, poiché questa sera tocca a te di servirci. Così, fratellino mio! lascialo venire bene il caldo, bene il caldo. Così, fratellino caro! 04014
Bottom
04015
Top
LAURI: Ottaa kynsiin. Renzo. Vi bruciate le unghie. 04015
Bottom
04016
Top
JUHANI: Saakootpa kynnet kyytinsä myös. Gianni. Anche le unghie devono avere la loro parte. 04016
Bottom
04017
Top
AAPO: Herkene jo heittämästä, poika; onpa muutoin tiemme täältä ulos joka miehen. Abramo. Oh ragazzo, smetti di gettare acqua, altrimenti dovremo svignarcela. 04017
Bottom
04018
Top
EERO: Kiittäkäämme häntä vähän vielä, ja olemmepa kartena pian. Rico. Ringraziamolo ancora un po’ e presto saremo carbonizzati. 04018
Bottom
04019
Top
JUHANI: Olkoon jo kylliksi, Timo. Äläppäs heitä enään. Älä helvetissä heitä enään!--Lähdetkö alas, Simeoni? Gianni. Basta, Timoteo; non buttar più acqua. All’inferno non ne buttar più! Scendi di già, Simeone? 04019
Bottom
04020
Top
SIMEONI: Lähdenpä minä poloinen poika. Ja ah, jos tietäisitte miksi! Simeone. Scendo, povero me, ah, se sapeste perchè? 04020
Bottom
04021
Top
JUHANI: Sanoppas. Gianni. Dillo. 04021
Bottom
04022
Top
SIMEONI: Muistele, ihminen, kadotuksen pätsiä ja rukoile yöt ja päivät. Simeone. Ricordati, uomo, della fornace della perdizione e prega notte e giorno. 04022
Bottom
04023
Top
JUHANI: Mitä hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sillä jota kuumempi löyly, sitä parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kylläs sen tiedät. Gianni. Sciocchezze! Fai prendere al corpo ciò che vuole; più il vapore è caldo e migliore è la sua efficacia e la sua forza nel guarire. Lo sai bene. 04023
Bottom
04024
Top
SIMEONI: Kenen tämä lämmin vesi tässä ämpärissä kiukaan juurella? Simeone. Di chi è quell’acqua calda in quel vaso davanti alla stufa ? 04024
Bottom
04025
Top
JUHANI: Se on minun, sanoi seppä tupaansa. Älä koske siihen. Gianni. « È mia », disse il fabbro della sua casa. Non la toccare. 04025
Bottom
04026
Top
SIMEONI: Otanpa siitä pienen lirauksen. Simeone. Ne prendo solo un goccino. 04026
Bottom
04027
Top
JUHANI: Älä, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et lämmittänyt itsellesi? Gianni. No, caro mio, altrimenti son dolori. Perchè non te ne sei scaldata un po’ anche per te? 04027
Bottom
04028
Top
TUOMAS: Mitä tuossa turhia ärhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni. Maso. Cosa cianci? Prendine dal mio secchio, Simeone. 04028
Bottom
04029
Top
TIMO: Taikka minun, tuossa parven rappusen alla. Timoteo. O dal mio, là sotto la scaletta del banco. 04029
Bottom
04030
Top
JUHANI: Ota sitten vaikka minunkin ämpäristäni, mutta jätäppäs ainakin puolet jäljelle. Gianni. Prendine anche dal mio secchio, ma lasciamene almeno la metà. 04030
Bottom
04031
Top
LAURI: Eero! Sinä riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas. Renzo. Rico, maledetto, bada che ti butto già dal banco. 04031
Bottom
04032
Top
AAPO: Mitä konsteja ja koukkuja on teillä siellä nurkassa, te kaksi? Abramo. Oh, voi due, cosa intrigate, cosa pasticciate là in quell’angolo? 04032
Bottom
04033
Top
JUHANI: Mitä närinää siellä? Häh? Gianni. Cosa ringhiate là? Eh? 04033
Bottom
04034
Top
LAURI: Toista selkään puhaltelee. Renzo. Mi soffia nella schiena. 04034
Bottom
04035
Top
AAPO: Siivosti vaan, Eero! Abramo. Stai buono, Rico! 04035
Bottom
04036
Top
JUHANI: Heh, vihakiiski. Gianni. Ehi, robaccia! 04036
Bottom
04037
Top
SIMEONI: Eero, Eero, eikö löylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! Simeone. Rico, Rico, nemmeno il calore soffocante del vapore ti fa pensare al fuoco dell’inferno? Ricordati di Juho di Hemmola, ricordati di Juho di Hemmola. 04037
Bottom
04038
Top
JUHANI: Hänpä tautivuoteellansa näki sen tulisen järven, josta hän kerran vielä pelastettiin, ja siitä syystä, niinkuin hänelle sanottiin, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä.--Mutta päivänkö valo tuolta kiiltää läpi nurkan? Gianni. Nel suo letto di dolore vide il lago infuocato, da cui ancora una volta fu salvato, per il motivo che, come gli fu detto, egli sempre, sul banco della sauna, si era ricordato dell’inferno. Ma è la luce del giorno che splende, entrando da quest’angolo? 04038
Bottom
04039
Top
LAURI: Kirkkaan päivän. Renzo. Un bellissimo giorno. 04039
Bottom
04040
Top
JUHANI: O peto! sauna veisaa viimeistä värssyänsä. Sentähden olkoon isännyyteni ensimmäinen pyrkimys uusi sauna. Gianni. Diavolo! la sauna canta la sua ultima canzone. Perciò il primo compito di quando amministrerò la casa, sarà di costruire una nuova sauna. 04040
Bottom
04041
Top
AAPO: Uusihan tässä kyllä tarvitaan. Abramo. Ce n’è proprio bisogno di una nuova. 04041
Bottom
04042
Top
JUHANI: Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei käy laatuun sekä kylpemisen että emännän ja muonamiesten muijien lasten-saamisen tähden. Niin, ryöhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän oivan talon tunnusmerkkejä ovat. Niin, onpa sillä tekemistä ja puuhaa, joka meidän talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen löylyä, Timo. Gianni. Nuova, nuova, senza discussione. Una fattoria senza sauna non è ammissibile : occorre, e per fare il bagno e per i parti della moglie del padrone e di quelle degli operai. Una sauna che fuma, un cane che abbaia, un gallo che canta e un gatto che miagola; tali sono i segni di una fattoria in buono stato. Sì, avrà il suo da fare chi si occupa della fattoria. Ci vorrebbe ancora un po’ di vapore, Timoteo. 04042
Bottom
04043
Top
TIMO: Saaman pitää. Timoteo. L’avrete. 04043
Bottom
04044
Top
SIMEONI: Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta. Simeone. Ma ricordiamoci che è sabato sera. 04044
Bottom
04045
Top
JUHANI: Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus! Gianni. Stiamo attenti che la nostra pelle non resti penzoloni da una pertica come una volta quella di una domestica. Che fatto terribile. 04045
Bottom
04046
Top
SIMEONI: Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä. Simeone. Quella ragazza non andava mai nella sauna con gli altri, ma ci si traccheggiava quando gli altri dormivano. Un sabato sera ci si fermò più a lungo, come al solito. Andarono a cercarla, ma cosa trovarono? Solo la sua pelle a una pertica. Era stata scorticata proprio con mano maestra : c’erano ancora i capelli, gli occhi, le orecchie, la bocca e anche le unghie. 04046
Bottom
04047
Top
JUHANI: Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. Gianni. Che non ci succeda anche a noi... Guarda, guarda, come prende presto il vapore la mia schiena! Come se non avesse gustato il fascetto di betulle da capo d’anno. 04047
Bottom
04048
Top
LAURI: Mutta kuka oli hänen nylkenyt? Renzo. Ma chi l’aveva scorticata? 04048
Bottom
04049
Top
TIMO: Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... Timoteo. Chi? E lo domandi? Chi, se non... 04049
Bottom
04050
Top
JUHANI: Pää-ukko. Gianni. Il vecchione. 04050
Bottom
04051
Top
TIMO: Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus! Timoteo. Già, lui che va in giro come un leone ruggente. Che atto orribile! 04051
Bottom
04052
Top
JUHANI: Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani. Gianni. Timoteo, passami la mia camicia là dalla pertica. 04052
Bottom
04053
Top
TIMO: Ja tämäkö? Timoteo. Questa? 04053
Bottom
04054
Top
JUHANI: Noh! Eeron tilkkusta hän tarjoo tässä miehelle. Voi sinua!--Tuo keskimmäinen tuossa. Gianni. Macché! Offrire a un uomo quel pezzetto di stoffa di Rico, Ma, te! Quella là, nel mezzo. 04054
Bottom
04055
Top
TIMO: Ja tämäkö? Timoteo. Questa? 04055
Bottom
04056
Top
JUHANI: Siinähän aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon minäkin, mentyäni vielä äskeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi, että »aatosta juhla korkein».--Nyt peskäämme itsemme puhtaiksi kuin olisimme lähteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silmä-kulta kuultelee hieman. Gianni. Questa è una camicia da uomo. Grazie. Un fatto orribile, dico, per tornare a bomba. Ma dobbiamo ricordarci che « la vigilia della festa è la festa maggiore ». Ora puliamoci bene come se uscissimo dalla mano abile della levatrice; poi torniamo in camera con la camicia sotto il braccio, perchè il nostro corpo infiammato si prenda bene l’aria fresca. Mi pare che il mio caro occhio vada già meglio. 04056
Bottom
04057
Top
SIMEONI: Mutta eipä kuultele tuo jalkani, vaan särkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, minä kurja? Simeone. Ma non il mio piede, mi brucia e mi duole come se l’avessi nella cenere bollente. Che ne faccio, povero me? 04057
Bottom
04058
Top
EERO: Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta, ja sitten kiitä Luojaas, joka sinun tänäpänä varjeli »ettet ole jalkaas kivehen loukannut», niinkuin luemme ehtoorukouksessa. Rico. Mettilo a letto per benino quando andiamo in casa e domanda un unguento per il piede (Apocalisse, 3, 18.) e poi ringrazia il Creatore che oggi ha impedito « che il tuo piede urtasse in una pietra » come leggiamo nella preghiera della sera (Frase del Vangelo di Luca, 4, 11.). 04058
Bottom
04059
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinua, minä en kuule. Simeone. Non ti sento, non ti sento. 04059
Bottom
04060
Top
EERO: Rukoile sitten korvarasvaa myös. Mutta astuppas jo liikkeille, jäätpä muutoin tänne peijakkaan saaliiksi. Rico. Domanda anche un unguento per le orecchie. Ma muoviti, altrimenti diverrai preda del diavolo qui. 04060
Bottom
04061
Top
SIMEONI: Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisellä tavalla. Ymmärrä, ihminen! Simeone. Le mie orecchie sono sorde alle tue parole, sorde in senso spirituale. Capisci, uomo! 04061
Bottom
04062
Top
EERO: Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein ruumiillisella tavalla. Rico. Vieni, ora, altrimenti la tua pelle penderà dalla pertica e questa in senso corporale. 04062
Bottom
04063
Top
Alastomina ja varikuumina he astuivat saunasta tupaan; ja ruumiinsa ruskoittivat kuin päivän polttama koivun-kuori. Tultuaan sisään, istuivat he levähtämään hetkeksi, hellittäen hikeä runsaasti; ja siitä pueskelivat he vähitellen päällensä. Mutta Juhani rupesi nyt keittämään rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. Hän asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti hän kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran. Ja koska tämä oli kiehunut noin tunnin, nosti hän keitoksen jähtymään, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis. Haavojansa, varsinkin niitä, jotka löytyi heidän päissään, voitelivat he tällä voiteella ja pyhkäisivät uutta, keltaruskeata tervaa päälle. Ja silloinpa kovin likistyivät heidän hampaansa yhteen ja kasvonsa mustenivat hirveästi; niin karvasteli haavoissa ankara lääke. Mutta Simeoni rakensi ehtoollisen, kantoi pöytään seitsemän reikäleipää, kuivan naudan-kontan ja harjallisen pöytyrin naurishautaa. Mutta ruoka tänä iltana ei kovin heille maistanut, vaan pianpa siirtyivät he pöydästä, riisuivat päältänsä ja painuivat alas vuoteillensa. Nudi e riscaldati, andarono dalla sauna in casa e i loro corpi erano abbronzati come la scorza della betulla bruciata dal sole. Entrati, si fermarono un momento per riposarsi, chè sudavano abbondantemente, poi si vestirono adagio, adagio. Allora Gianni si mise a preparare un balsamo per le ferite di tutti i fratelli. Mise sul fuoco una vecchia padella di metallo, smanicata, ci versò un litro di acquavite e vi mescolò due quarti di polverina, un quarto di farina di zolfo e altrettanto sale. Quando questa mistura ebbe bollito per circa un’ora, la levò dal fuoco perchè freddasse e il balsamo, nero come la pece e pastoso, era pronto. Unsero le loro ferite, specie quelle del capo, con l’unguento e vi spalmarono sopra del catrame fresco e giallo-scuro. Strinsero forte i denti e si oscurarono orribilmente in volto; tanto bruciava nelle ferite quella energica medicina. Simeone preparò la cena, mise in tavola sette pani a ciambella, un coscio di bove seccato e una zuppiera colma di navoni. Ma quella sera non gustarono molto il cibo; si alzarono presto da tavola, si spogliarono e andarono a letto. 04063
Bottom
04064
Top
Yö oli pimeä ja kaikkialla vallitsi äänettömyys ja hiljaisuus. Mutta äkisti valkeni avaruus Jukolan ympärillä; sen sauna oli syttynyt tuleen. Sillä kuumaksi oli Timo lämmittänyt harmaakivisen uunin, josta seinä rupesi kytemään ja lomahti viimein liekkiin. Ja niinpä ihanassa rauhassa paloi rakennus tuhaksi, yhdenkään silmän näkemättä. Ja koska aamu koitti, löytyi Jukolan saunasta jäljellä ainoastaan muutama kytevä kekäle ja uunin hohtava raunio. Viimein, puolipäivän aikana heräsivät myös veljekset, nousivat jotenkin raittiimpina kuin menneenä iltana, pukivat päällensä ja rupesivat murkinalle, joka nyt tuntui heille makuisaksi. Kauan he atrioitsivat sanaakaan lausumatta, mutta lopulta nousi juttu tuosta jyrkeästä tapauksesta tiellä Tammiston ja Toukolan välillä. La notte era scura e dovunque regnava il silenzio e la pace. Ma d’improvviso lo spazio intorno a Jukola s’illuminò; la sauna aveva preso fuoco! Timoteo aveva talmente scaldato il forno di pietra grigia (Non si sa quale sia il corrispondente esatto, in italiano, di questa pietra grigia.) che il fuoco, nella parete, prima cominciò a covare poi divampò. Così in tutta pace l’edifìcio s’incenerì senza che nessuno se ne avvedesse. Quando spuntò il mattino, della sauna di Jukola restavano solo alcuni tizzoni ardenti e un mucchio di pietre del forno ancora calde. Finalmente a mezzogiorno si svegliarono anche i fratelli e si levarono più freschi della sera prima; si vestirono e si misero a far colazione di gusto. Mangiarono a lungo senza dire una parola, ma alla fine si rimisero a discorrere del brutto incontro sulla strada fra Tammisto e Toukola. 04064
Bottom
04065
Top
JUHANI: Aika saunan saimme totisesti; mutta ryöväreinä he karkasivat päällemme seipäillä ja karangoilla. Mutta ah! olisi meillä myös ollut aseet kourissa ja vaara silmissämme varoilla, niin sahattaisiinpa tänäpänä Toukolan kylässä arkunlautoja, ja haudankaivajalla olis työtä. Kissalan Aapelille annoin kuitenkin osansa. Gianni. Ne abbiamo buscate davvero; ma ci sono corsi addosso come briganti con bastoni e con pertiche. Se avessimo avuto delle armi in mano e avessimo preveduto il pericolo, oggi si preparerebbero delle bare nel villaggio di Toukola e il becchino avrebbe il suo lavoro. Però ad Abele di Rissala gli ho dato la sua parte. 04065
Bottom
04066
Top
TUOMAS: Valkea, hiukseton linja juoksi hänen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. Maso. Una riga bianca e senza capelli gli correva dalla fronte al collo come la via lattea nel cielo autunnale. 04066
Bottom
04067
Top
JUHANI: Sinä näit sen? Gianni. L’hai vista tu? 04067
Bottom
04068
Top
TUOMAS: Minä näin sen. Maso. L’ho vista io. 04068
Bottom
04069
Top
JUHANI: Hän on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! Gianni. Lui ha avuto il fatto suo, ma gli altri, gli altri, diavolo! 04069
Bottom
04070
Top
EERO: Heitä kostamme aina ytimiin asti. Rico. Ci vendicheremo fino al midollo. 04070
Bottom
04071
Top
JUHANI: Lyökäämme kaikki yksimielisesti päämme yhteen ja nouskoon siitä tuuma verrattomaan kostoon. Gianni. Scervelliamoci tutti insieme e prepariamo un piano di vendetta senza precedenti. 04071
Bottom
04072
Top
AAPO: Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot? Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön. Abramo. Perchè provocare malanni eterni? Basiamoci sulla legge e sulla giustizia e non sull’opera delle nostre mani. 04072
Bottom
04073
Top
JUHANI: Ensimmäisen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, syön kitaani elävältä nahkoineen ja karvoineen; siinä on laki ja oikeus. Gianni. Il primo uomo di Toukola che mi capita fra le mani io ingoio vivo con la pelle e i peli e tutto; questa è la legge e la giustizia. 04073
Bottom
04074
Top
SIMEONI: Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? Simeone. Povero fratello mio! Non ci pensi mai di unirti agli eredi al cielo? 04074
Bottom
04075
Top
JUHANI: Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! Gianni. Cosa m’importa del cielo, se non posso veder scorrere il sangue e le budella di Matteo di Toukola! 04075
Bottom
04076
Top
SIMEONI: Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä. Simeone. Ah, orribile, orribile! C’è da piangere. 04076
Bottom
04077
Top
JUHANI: Itke sinä kissan kuolemasta, vaan älä minun tähteni. Hmmh! Minäpä teen makkaroita. Gianni. Piangi sulla morte del gatto ma non per me. Ehm! Io ne farò salsicce. 04077
Bottom
04078
Top
TUOMAS: Tämän raatelemisen kostan minä kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miestä näin menettää. Maso. Una volta mi vendicherò di questa scorticatura, lo prometto e lo giuro. Sono i lupi che trattano così la gente. 04078
Bottom
04079
Top
JUHANI: Villisusi. Minä vannon saman valan. Gianni. I lupi furiosi. Io faccio lo stesso giuramento. 04079
Bottom
04080
Top
AAPO: Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heidät ja palkitsee meidät. Abramo. Questa vendetta ci ripiomberà sul capo; invece una sentenza legale punirà loro e compenserà noi. 04080
Bottom
04081
Top
JUHANI: Mutta lain kautta ei tule kärsimään heidän selkänsä näistä haavoista, joita kannamme. Gianni. Ma per mezzo della legge la loro schiena non sconterà il fio delle ferite che portiamo. 04081
Bottom
04082
Top
AAPO: Sitä hullummin heidän kukkaronsa ja kunniansa. Abramo. Ma lo sconterà tanto più la loro borsa e il loro onore. 04082
Bottom
04083
Top
SIMEONI: Pois mielestämme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin keräjätalon menoa ja hälinää. Simeone. Via dalla nostra anima una vendetta sanguinosa e mettiamoci al riparo della legge, benché abbia un sacro terrore dei maneggi e del chiasso del tribunale. 04083
Bottom
04084
Top
JUHANI: Jos siihen tulee, niin eipä juuri kömmähdy tämä poika siinäkään paikassa. Tosin pamppailee sydän hieman, koska ensi kerran seisomme korkean-oikeuden pöydän edessä, mutta pianpa itsensä röyhistää aika-mies. Muistanpa vielä, oltuani vierasmiehenä Koivulan Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus huusi: »Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kylästä!» Gianni. Se la cosa andrà fin là, non sarò uomo da farmi mettere in mezzo. Certo il cuore batte un po’ quando ti siedi per la prima volta davanti al tavolo dell’alta giustizia, ma, se si è uomini, si fa presto a tirarsi su. Mi ricordo ancora quando mi hanno citato come testimonio per quella povera Caterina di Koivula che chiedeva gli alimenti per suo figlio; mi rammento quando il commissario gridò: « Giovanni, figlio di Giovanni di Jukola, del villaggio di Toukola! ». 04084
Bottom
04085
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Minähän olin siellä myös; ja saipa Kaisa lapsellensa isän että paukahti. Minähän olin vierasmiehenä myös, Juhani. Timoteo. « E il suo fratello minore Timoteo! ». Perchè c’ero anch’io; e Caterina trovò d’un colpo un padre per il suo figlio. Ero anch’io testimonio, Gianni. 04085
Bottom
04086
Top
JUHANI: Olit, olit. Mutta sielläpä vasta väkeä porstua, porras ja piha täys. Porstuassapa istuin minä ja juttelin Tammiston Kyöstin kanssa, mitä ja kuinka pojan piti la'in edessä lausuman. Hartaasti juuri haastelinkin hänelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla, koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla äänellä, että kyllä monen silmät ja korvat pöllähtivät pystyyn: »Juhani Juhanin poika Jukola, Toukolan kylästä!» Gianni. Già, già. E l’atrio, la scala e il cortile formicolavano di gente. Ero seduto nel vestibolo e chiacchieravo con Gustavo di Tammisto, del come si doveva parlare davanti alla giustizia. Discorrevo con lui, proprio di gusto, tirandogli i bottoni dell’abito, così, quando il commissario o il guardacaccia gridò a voce così alta che tutti spalancarono gli occhi e drizzarono le orecchie : « Giovanni, figlio di Giovanni di Jukola, del villaggio di Toukola! ». 04086
Bottom
04087
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Ja saipa, koira vieköön! Kaisa lapsellensa isän. Timoteo. « E il fratello Timoteo! ». E Caterina ebbe, mondo cane, un padre per il suo bambino. 04087
Bottom
04088
Top
JUHANI: Sai kyllä. Gianni. Certo. 04088
Bottom
04089
Top
TIMO: Vaikka ei meitä valallekaan laskettu. Timoteo. Benché non ci facessero giurare. 04089
Bottom
04090
Top
JUHANI: Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. Gianni. Non si giurò, è vero; ma la nostra deposizione ferma e sincera ebbe un grande effetto. 04090
Bottom
04091
Top
TIMO: Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! Timoteo. E i nostri nomi nei protocolli e nelle suppliche sono arrivati fino all’imperatore, eh! 04091
Bottom
04092
Top
JUHANI: Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa vähän hetkautti pojan sydänketoissa, mutta pianpa hän perehtyi ja lasketteli suustansa totuuden järkähtämätöntä kieltä kuin apostoli itse, huolimatta koko keräjäkunnan naurusta ja tirskunnasta. Gianni. Certo. Il commissario dunque gridò e allora mi si agitò qualcosa in fondo al cuore, ma si prese presto confidenza e si fece fluire dalla bocca la voce incrollabile della verità, come un apostolo in persona, senza curarsi delle risa e dei bisbigli di tutto il tribunale. 04092
Bottom
04093
Top
TIMO: Niinhän keräjissä leivotetaan; ja kaikki käy hyvin. Mutta vedetäänpä siellä kuitenkin yhtäkin vetonuoraa ja yksikin vikkelä kampurajalka heitetään. Timoteo. Così ci si deve presentare in tribunale e tutto procede bene. Ma ti tirano anche in molti tranelli e ti fanno lo sgambetto. 04093
Bottom
04094
Top
JUHANI: Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä. Gianni. Certo; ma la giustizia e la verità finiscono per forza col vincere, dopo molti trucchi. 04094
Bottom
04095
Top
TIMO: Monen konstin ja koukun päästä; niin kyllä, ellei itse ilminen peijakas ole asiamiehenä, joka tekee yön päiväksi ja päivän yöksi ja piimäksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yhtä hyvä kuin kaksikin. Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin pohjin lujalle perustalle täällä? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot ja lainoppineitten koukut? Tämähän mielestäni olis suorin tie oikeuteen ja totuuteen, koska asia näkyy hämäräksi, eikä saata sitä pohtia. Koko keräjäkunta, ja itse tuomari etunenässä, astuu ulos pihalle, jossa komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota kutsuttaisiin keräjätorveksi; sitä hän soittaisi toitottaen muutaman kerran ja pitäen sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla. Niinpä, luulen minä, kävisi hyvin kuntoon kaikki. Timoteo. Dopo molti trucchi e maneggi: certo, purché il diavolo in persona non faccia da avvocato e cambi la notte nel giorno e il giorno nella notte e il latte accagliato in nero catrame. Ma una cosa vale l’altra. Perchè Dio non ha posto le decisioni della giustizia su basi più solide, estremamente solide? Perchè i testimoni, gl’interrogatori difficili e i maneggi dei legulei? Secondo me, ci sarebbe una via che porta più direttamente alla giustizia e alla verità: quando un affare sembra scuro e non si può sbrogliare. Tutto il tribunale, col giudice in persona in testa, esce fuori nel cortile, dove il commissario o il guardiacaccia suona una gigantesca tromba di betulla che si chiamerebbe la tromba del tribunale; la suonerebbe più d’una volta, rivolgendo la bocca dello strumento verso l’alta sede del Signore. Allora il cielo si aprirebbe e l’angelo della giustizia si mostrerebbe a tutto il popolo domandando ad alta voce : « Che vuole il commissario? » e a lui chiederebbe di rimando il commissario con voce tonante: «L’imputato è innocente o colpevole?». Allora l’angelo illuminato darebbe un responso la cui giustizia nessuno potrebbe mettere in dubbio e, secondo il quale, l’imputato andrebbe sotto la protezione del Signore o sarebbe strigliato a dovere. Così, credo, tutto andrebbe bene. 04095
Bottom
04096
Top
JUHANI: Miksi niinkään paljon komentoa ja hunööriä? Katsokaapas kuinka minä olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut näin: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyhällä valalla, ja jos hän oikein vannoo, niin lähteköön vapaana miehenä marssimaan kotiansa taas, mutta jos häntä miellyttäisi pistää suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielköön hänen helvettiin alas. Siinähän totuuden suorin tie. Gianni. Ma perchè tanti comandi e tanti onori? Guarda un po’ come ho pensato io la faccenda. Se fossi il Creatore, farei così : l’accusato conferma la sua parola col giuramento, un giuramento sacro; se giura il vero, sarà libero di marciare di nuovo a casa sua; ma se gli piacesse di mentire, la terra si aprirà sotto di lui e l’inghiottirà nell’inferno. Questa sarebbe la via più diretta alla verità. 04096
Bottom
04097
Top
AAPO: Se keino voisi käydä päisin, mutta ehkäpä kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Isä. Abramo. Si potrebbe usare anche questo mezzo, ma forse meglio di tutto è come ha disposto una volta il Padre stesso della saggezza. 04097
Bottom
04098
Top
JUHANI: Parhain. Tässä istumme revittyinä, rupisina, silmäpuolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko tämä herttaista? Peeveli! tämä maailma on suurin hulluus mikä löytyy auringon alla. Gianni. Meglio? Siamo qui lacerati, piagati, monocoli come i gatti di marzo. È bello questo? Diavolo! Questo mondo è la cosa più sciocca che si trovi sotto il sole. 04098
Bottom
04099
Top
SIMEONI: Niin on hän asettanut, Herra, sillä hän tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa. Simeone. Il Signore ha disposto così per provare la forza dell’uomo nella fede. 04099
Bottom
04100
Top
JUHANI: Voimaa uskossa. Hän koettelee ja kokee, mutta hänen koetustensa kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin sääksiä vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan minä, vaikka syntinen ihminen. Gianni. La forza nella fede. Lui prova, esamina, ma, con tutti i suoi esami, le anime vanno come zanzare nella tormenta eterna, dove non manderei nemmeno un serpente, benché io non sia altro che un povero peccatore. 04100
Bottom
04101
Top
TUOMAS: Kova leikki on tämä elämä ja maailma. Vähänpä on kunkin toivoa niin pienestä osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen seassa. Maso. Questa vita e questo mondo sono un brutto giuoco. Poca è la speranza di ognuno di essere salvato, se la parte degli eletti è così piccola, come accadde un tempo di Giosuè e Caleb fra centomila uomini ( Num., 26, 25.). 04101
Bottom
04102
Top
JUHANI: Oikein! Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. Gianni. Vero. Cos’è questa vita? L’atrio dell’inferno. 04102
Bottom
04103
Top
SIMEONI: Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! Simeone. Gianni, Gianni, bada alla tua anima e alla tua lingua! 04103
Bottom
04104
Top
JUHANI: Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. Gianni. Un vero inferno, dico. E se devo tirar fuori quel che mi ribolle dentro, io qui sono un’anima in pena e i giovani di Toukola dei demoni con le forche in mj no. Gli uomini sono degli spiriti maligni contro di noi. 04104
Bottom
04105
Top
AAPO: Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties suureksi osaksi itse virittäneet ja voimassa pitäneet. Muistakaamme kuinka olemme heidän naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet, sotkeneet onkiretkillämme heidän jokirantojensa heinän, ampuneet usein heidän piirittämänsä karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet, huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon äänestä. Abramo. Guardiamoci un po’ in seno. Siamo stati forse noi stessi, in gran parte, che abbiamo acceso e mantenuto l’odio degli uomini. Ricordiamoci come abbiamo rovinato i loro campi di rape e le loro piantagioni di piselli, calpestato il loro fieno ai margini dei fiumi nelle nostre partite di pesca, ucciso spesso gli orsi già da loro accerchiati, e fatti molti altri tiri del genere, senza occuparci delle minacce della legge e della voce della nostra coscienza. 04105
Bottom
04106
Top
SIMEONI: Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia töitä, pistelee aivan kipeästi kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen, huokailevan sateen, ja kuin synkeä ääni vielä kuiskaisi minua korvaan: »Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsemän pojan tähden». Tuho uhkaa meitä, veljet, eikä kiillä meille onnen tähti ennen kuin on meidän ja ihmisten väli paremmalla kannalla. Miksi emme siis kävisi pyytämään anteeksi, luvaten tästälähin toisin eleskellä? Simeone. Abbiamo irritato il cielo e la terra. Spesso, quando vado a letto e mi rammento delle azioni licenziose e maligne della nostra gioventù, la spada infuocata della coscienza punge dolorosamente il mio povero petto e mi par di udire uno strano rumore, come il gemito di una pioggia lontana, come se una voce tenebrosa mi bisbigliasse all’orecchio : « È il sospiro di Dio e degli uomini sui sette fratelli di Jukola ». La perdizione ci minaccia, fratelli, e la stella della felicità non brillerà per noi prima che i nostri rapporti con la gente siano migliori. Perchè non andremmo a chiedere perdono, promettendo di vivere altrimenti, d’ora in poi ? 04106
Bottom
04107
Top
EERO: Minä itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! »ei paljon puutu ettet» ... jaa, ei paljon puutu. »Mutta mene tällä haavalla matkaas». Rico. Io piangerei se potessi. Simeone, Simeone! « Ci manca poco che non... » ci manca poco... « Ma va anche questa volta » (Fatti degli Apostoli, 26, 28.). 04107
Bottom
04108
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään. Simeone. Già, già, si vedrà l’ultimo giorno. 04108
Bottom
04109
Top
TIMO: Kääntyisikö minun pääni anteekspyyntöön? En usko sitä. Timoteo. Piegar la testa per chieder perdono? Non mi ci vedo. 04109
Bottom
04110
Top
TUOMAS: Ei niinkauan kuin korppi on musta. Maso. Giammai, finché il corvo sarà nero. 04110
Bottom
04111
Top
EERO: »Tuomiolle tullessamme» siis tapahtuu se toimi. Silloinhan on korppi valkea kuin lumi, niinkuin lauletaan iloisen pojan ja kultamuorin veisussa. Kernaasti minun puolestani olkoot viimeiset tuutissa, ennen kuin tässä rukoukseen rupeemme. Rico. « Arriveremo al giudizio finale », allora accadrà anche questo. Allora il corvo sarà bianco come la neve, come si canta nella canzone dell’allegro ragazzo e della sua cara mammina (Vedi la prefazione alla Kanteletar, 4.). Da parte mia, preferisco esser ridotto agli estremi, prima di supplicare quaggiù. 04111
Bottom
04112
Top
JUHANI: Usko minua, Simeoni, täällä ei käy kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelettä ja pieniä perkeleitä. Sellaiset aatokset joko myllertävät sekaisin miehen pään tai kietovat nuoran hänen kaulaansa.--Noita entisiä hurjapäisyyksiämme on enemmin pidettävä nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen uskoon ja vakuutukseen, että täytyy täällä välimmiten ummistaa silmänsä, eikä olla näkevänänsä mitä näkee ja tietävänänsä mitä tietää. Niinpä täytyy täällä miehen, jos hän tahtoo päästä eheällä turkilla elämän huhmaresta ulos.--Olkaa pöllistelemättä; tässä ei tarvita yhtään pöllistystä.--Tarkoitanpa noita pienempiä syntejä Jumalaa kohtaan, vaan ei naapuriani. Naapuri ja lähimmäinen on keikkanokka, näpäkärsä ja tarvitsee oman parhaansa yhtä hyvin kuin minäkin; mutta Jumala on pitkämielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos vilpittömästä sydämmestä rukoilemme. Jaa, jaa, minä tarkoitan: ei käy kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia töitämme ja pieniä tuommoisia kanaljavikkelyyksiämme Jumalan sanan ja käskyjen rinnalla, vaan parasta pysyä siinä keskivälissä. Törkeitä syntejä tulee meidän karttaa, kaikella muotoa, sanon minä, ja rukoilla silmäin voidetta, mutta niitä pienempiä, nimittäin pienempiä Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seistä siinä keskivälissä, keskivälissä. Gianni. Credi a me, Simeone, non mette conto di esaminare senza posa lo stato dell’anima nostra, di ricordarsi sempre della caverna infuocata, del diavolo e dei diavoletti. Pensieri del genere ti fanno girare il capo o ti mettono la corda al collo. Le nostre antiche gesta temerarie sono da considerarsi piuttosto come follie che peccati nel più stretto senso della parola. In secondo luogo, sono arrivato alla ferma convinzione che qui bisogna qualche volta chiudere gli occhi e fingere di non vedere ciò che si vede e di non sapere ciò che si sa. Così si deve fare qui se si vuole uscire con la pelle intatta dal tagliere della vita. Non importa spalancare tanto gli occhi e la bocca. Penso ai peccatuzzi contro Dio, non contro i vicini. I vicini e il prossimo hanno il naso corto e all’insù e hanno bisogno dei loro beni come me, ma Dio è un essere longanime e misericordioso (Num., 14, 18.) e finisce sempre col perdonare se lo preghiamo con cuore leale. Sì, sì, io penso che non mette conto di paragonare sempre e ovunque minuziosamente le proprie azioni e le nostre piccole canagliate con la parola e i comandamenti di Dio, ma restare nel giusto mezzo. Dobbiamo evitare i peccati capitali, in ogni caso, dico, e domandare un unguento per gli occhi; ma i piccoli peccati, vale a dire i piccoli peccati contro Dio, non bisogna sempre fissarli all’amo della coscienza, ma restare nel giusto mezzo, nel giusto mezzo. 04112
Bottom
04113
Top
SIMEONI: Suuri Jumala! noinhan saatana ihmistä korvaan kuiskuttelee. Simeone. Gran Dio! Così Satana bisbiglia all’orecchio dell’uomo. 04113
Bottom
04114
Top
TIMO: Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pistää tuiskujuttuja Mäkelän emännälle. Timoteo. Proprio come le chiacchiere che la vecchia di Olii fa alla massaia di Mäkälä per farsi dare un po’ d’acquavite di cui è ghiotta (Allude a un canto popolare.). 04114
Bottom
04115
Top
AAPO: Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeellä ja närkästyksellä kuultelin. Veli, niinkö opettaa meitä Jumalan käskyt? Niinkö opetti meitä äitimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edessä tuhantena ja tuhannen yhtenä. Mitä siis leksottelet pienemmistä synneistä, mitä keskivälistä, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani: mikä on synti? Abramo. Gianni ha detto parole che ho ascoltato con meraviglia e indignazione. Fratello, così ci insegnano i comandamenti di Dio? Così ci ha insegnato nostra madre? Giammai. Davanti a Dio una cosa vale come mille e mille come una (Seconda epistola di Pietkö, 3, 8.). Cosa cianci di piccoli peccati, e del giusto mezzo, pretendendo così di servire a due padroni ? Di’, Gianni: che cos’è il peccato? 04115
Bottom
04116
Top
JUHANI: Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? »Mikä on synti?» Aih! »Mikä on synti?» Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. »Onpas siinä päätä, siinä meidän pojassa», onpa tottakin. Niin, kuka enää puhuukaan? »Mikä on synti?» Ahhah! Mikä on totuus? kysyn minä. Gianni. Cos’è la verità? Salomone di Jukola. Signor Maestro, Paolo svedese! (Paolo svedese (1777-1852), pietista assai noto e fervente.). Cos’è il peccato? Ah, cos’è il peccato? che domanda saggia, singolarmente saggia. Ha della testa questo ragazzo, della testa davvero, che dire di più? Cos’è il peccato? Ah, ah! Cos’è la verità? domando io. 04116
Bottom
04117
Top
TUOMAS: Mitä venailet ja koukistelet, poika? Tiedä että oppi, jonka ilmoitit, on pahanhengen oppia. Maso. Perchè divaghi e giri la domanda, ragazzo? Sappi che la dottrina che ci hai ammannita è l’insegnamento dello spirito del male. 04117
Bottom
04118
Top
JUHANI: Tahdonpa teille kertoa elävän esimerkin, joka puolustaa uskoani lujasti. Muistelkaapas entistä Kirkon-kylän nahkuria. Mies tuli kummiin aatoksiin sielustansa, synnistä ja maailman mammonasta ja rupesi paljon muuttelemaan entistä elämäänsä. Niinpä lakkasi hän äkisti ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-päivinä, huolimatta siitä kuinka tärkeäksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa. Turhaanpa varoittelivat häntä ystävänsä, koska huomasivat työn häneltä vähenevän päivä päivältä, mutta hänen virkaveljellensä naapuritalossa ehtimiseen enenevän. Ainapa vaan vastasi hullu mies: »minun kätteni työn Jumala kylläkin siunaa, vaikka oliskin sitä vähemmin, mutta hänen, joka luulee nyt tempaavansa leivänpalan suustani, hänen pitää viimein niittämän kirousta otsansa hiestä, koska ei hän Herran sapattia kunnioita». Niin hän lausuili, kävellen töllötellen pyhäpäivinä virsikirja kourassa, silmät ympyrjäisinä päässä ja tukka pystyssä kuin Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenkäs tuossa kävi miehen lopulta? Sen tiedämme. Tulipas piankin hänen käteensä raskain puu, kerjuusauva tuli hänen käteensä, ja hänen tieksensä kruunun pitkä sarka. Nytpä hän käyskelee kylästä kylään, kallistellen lasia, koska vaan taitaa. Kerranpa kohtasin hänen tuolla Kanamäen harjulla tien vieressä; siinä hän istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli päissään kurja mies. Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin minä; »on niinkuin on», vastasi hän, kerran katsoa mulauttaen kankeasti päälleni. Mutta kysyinpä häneltä vielä: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--»Jaksan niinkuin jaksan», lausui hän taasen ja läksi tiehensä, lykäten kelkkaa edellään ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siinä oli hänen loppunsa. Mutta toinen karvari? Hänpä oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehenä kuolikin. Gianni. Voglio raccontarvi un esempio di vita vissuta che sostiene validamente le mie idee. Vi ricordate dell’antico conciapelli del villaggio? Costui era arrivato a idee straordinarie sull’anima, sul peccato, sul Mammone di questo mondo e cambiò moltissimo il suo tenore di vita. Così smise subito di ricevere e di vendere pelli la domenica e i giorni festivi, senza curarsi del fatto che, per un contadino, è molto importante prender due piccioni a una fava (Andare in chiesa e fare i propri affari.). Invano lo avvertirono i suoi amici, quando si accorsero che il lavoro gli scemava di giorno in giorno, mentre invece il suo collega della fattoria vicina ne aveva sempre di più. Quello sciocco rispondeva sempre: «Dio benedirà il lavoro delle mie mani, anche se diminuisce, ma costui che crede ora di strapparmi un pezzo di pane dalla bocca, dovrà mietere maledizione per il sudore della sua fronte, perchè non onora il sabato del Signore ». Così andava dicendo, e si gingillava, la domenica, col salterio in mano, gli occhi tondi e i capelli ritti come la chioma di Pietro di Pommi (Non si sa a chi voglia alludere l’Autore.). Ma che gli accadde alla fine? Lo sappiamo. Dovette ben presto prendere il bastone più pesante che ci sia, il bastone del mendicante, e la sua casa fu la strada maestra. E ora va di villaggio in villaggio, alzando il gomito, quando può. Una volta l’ho incontrato a Kanamäki, sul ciglio della strada; sedeva su un regolo della slitta e, poveretto, era ubriaco fradicio: «Come vanno gli affari, conciapelli? », gli domandai io. «Vanno come vanno », rispose lui, fissandomi con uno sguardo da ebete. E gli chiesi ancora: «Come state, maestro? ». «Sto come sto», rispose lui, e riprese a camminare spingendo la slitta avanti a sè e canticchiando una stupida canzone. Questa è stata la sua fine. E l’altro conciapelli invece si è arricchito presto ed è morto ricco e felice. 04118
Bottom
04119
Top
AAPO: Ahdaspäinen usko ja hengellinen ylpeys hävitti nahkurin, ja niinpä käy kaikille hänen kaimoillensa. Kuinka hyväänsä, mutta sun oppis on väärää oppia ja uskoa. Abramo. La sua fede ristretta e il suo orgoglio spirituale hanno rovinato il conciapelli e così accadra a tutti i suoi simili. Sia come si vuole, ma la sua dottrina è una dottrina e una fede falsa. 04119
Bottom
04120
Top
SIMEONI: Väärät profeetat ja viimeiset maailman ajat. Simeone. I falsi profeti e gli ultimi tempi del mondo (Matteo, 24, 11). 04120
Bottom
04121
Top
TIMO: Hän tahtoisi kiusata meitä Turkkilaisten uskoon. Mutta etpä järkähdytä minua; sillä minä olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silmä. Timoteo. Lui vorrebbe indurci nella fede dei Turchi. Ma tu non mi scuoterai, perchè sono solido e fermo, solido e fermo come l’occhio dell’ascia (Modo di dire popolare.). 04121
Bottom
04122
Top
JUHANI: Annappas, Tuomas, tuo leivänpuolikas tuolta pöydän päästä.--»Väärät profeetat». En kiusaa ketään syntiin ja vääryyteen, ja itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enkä neulan silmää kraatalilta. Mutta sydämeni kipenöitsee, koska tarkoitukseni aina kierretään pahimmaksi, tehdään pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. Gianni. Dammi, Maso, quel mezzo pane là dal fondo della tavola. « I falsi profeti ». Non inducono nessuno al peccato, all’ingiustizia, e io stesso non ruberei nè una lesina a un calzolaio nè la cruna di un ago a un sarto. Ma il cuore mi cuoce quando vedo le mie intenzioni sempre volte al peggio, fatte nere come la pece, mentre il marrone basterebbe. 04122
Bottom
04123
Top
AAPO: Haastelitpa niin selvästi, harkitsit asian niin pykälästä pykälään ja haarasta haaraan, ettei tainnut sitä väärin ymmärtää. Abramo. Hai parlato così chiaro, hai così approfondito, la cosa, paragrafo per paragrafo, punto per punto, che non ti si poteva fraintendere. 04123
Bottom
04124
Top
TIMO: Pääni panen pantiksi, että hän tahtoi saattaa meitä Turkkilaisten uskoon. Timoteo. Ci scommetto la testa che ci voleva convertire alla fede dei Turchi. 04124
Bottom
04125
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon häntä! Simeone. Dio abbia pietà di lui! 04125
Bottom
04126
Top
JUHANI: Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun tähteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilmäinen pappi, se ei käy kuntoon. Sillä minulla on juuri tarpeeksi järkeä, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meidän Aapomme. Gianni. Chetatevi subito! Pregare Dio per me, ammonirmi come un prete dagli occhi tristi non mette conto. Ho abbastanza buon senso, benché non sia la saggezza in persona come, per esempio, il nostro Abramo. 04126
Bottom
04127
Top
AAPO: Jumala paratkoon! enhän ole tarpeeksikaan viisas. Abramo. Dio mi guardi! non sono abbastanza saggio io. 04127
Bottom
04128
Top
JUHANI: Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pidä leipäläpes kiinni, saatpa muutoin tästä konttaluusta vasten kuonoas ja vähän paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon syömästä, koska säkkini on täys. Gianni. La saggezza in persona, la saggezza in persona! E chiudi la bocca, altrimenti ti buschi un pugno sul ceffo e anche un po’ meglio di ieri. Te lo dico e smetto di mangiare, perchè il mio sacco è pieno. 04128
Bottom
04129
Top
TIMO: Takaanpa, että olemme jo kuin kiiliäinen joka mies. Timoteo. Scommetto che siamo tutti pieni come tafani. 04129
Bottom
04130
Top
EERO: Mutta miksi en näe saunaa? Rico. Ma perchè non vedo più la sauna? 04130
Bottom
04131
Top
JUHANI: Mitä tuommoinen lyhyt aidantakuinen?--Mutta--onhan sauna mennyt helvettiin! Gianni. Che può vedere quel soldo di cacio? Ma la sauna è andata al diavolo. 04131
Bottom
04132
Top
EERO: Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa. Rico. No, in cielo su un carro di fuoco (Il Libro dei Re, 2, 11.). 04132
Bottom
04133
Top
JUHANI: Olisiko se palanut? Gianni. Sarebbe bruciata? 04133
Bottom
04134
Top
EERO: Mistä minä tiedän, ja mitä on minun sen kanssa tekemistä? Se on Jukolan isännän sauna, vaan ei minun. Rico. Che ne so io? E che ci ho a che fare? È la sauna del capoccia di Jukola, non la mia. 04134
Bottom
04135
Top
JUHANI: Ottipa Eeronkin ruumis löylyä eilen illalla, ellen väärin muista. Niin, niin, kaikki aina vaan isännän hartioille, sen mä luulen. Mutta käykäämme katsomaan. Missä on lakkini? Käykäämme katsomaan, veljet. Minä tiedän että saunamme on tuhkana. Gianni. Ma ci ha preso un buon bagno ieri sera anche il corpo di Rico, se ben ricordo. Già, già, tutto sempre sulle spalle del capoccia, credo bene. Ma andiamo a vedere. Dov’è il mio berretto? So che la nostra sauna è in cenere. 04135
Bottom
04136
Top
Läksivät katsomaan kuinka oli saunan laita. Siitä näkyi enään jäljellä ainoastaan musta kiuvas ja savuava aherrus. Ja hävityksen kuvausta katselivat veljekset hetken kiusallisella mielellä, ja palasivat viimein pirttiinsä takaisin. Viimeisenä asteli Juhani, kourassa kaksi rauta-sarantoa, jotka hän vihaisesti viskasi pöydälle. Andarono a vedere in che stato era la sauna. Non restavano più altro che la stufa annerita e detriti fumanti. I fratelli guardarono un momento quel quadro desolante con l’animo triste e finalmente se ne tornarono a casa. Gianni entrò per ultimo, tenendo in mano due cardini di ferro che gettò rabbiosamente sulla tavola. 04136
Bottom
04137
Top
JUHANI: Niin, Jukolan talo on nyt saunaton. Gianni. Così la fattoria di Jukola è senza sauna. 04137
Bottom
04138
Top
EERO: »Ja saunaton talo ei käy laatuun», sanoi Juhani. Rico. « E una fattoria senza sauna non può stare » ha detto Gianni. 04138
Bottom
04139
Top
JUHANI: Kuumaksi lämmitti Timo sen rakkaan uunin ja tuhaksi meni armaat, nokiset orret ja seinät, joiden suojassa kaikki olimme astuneet maailman valkeuteen. Timo kuumensi uunin ankarasti, sanon minä. Gianni. Timoteo ha scaldato troppo la cara stufa e in cenere sono andate le care pertiche fuligginose e le pareti al cui riparo tutti abbiamo visto la luce. Timoteo ha scaldato troppo forte la stufa, lo dico io. 04139
Bottom
04140
Top
TIMO: Käskysi mukaan, käskysi mukaan; kyllä sen tiedät. Timoteo. Per ordine tuo, per ordine tuo, lo sai. 04140
Bottom
04141
Top
JUHANI: Minä annan peeveliä käskyillesi, vaan että olemme saunattomia miehiä, ja tämä on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lisää leipää. Gianni. Va’ al diavolo col tuo ordine; ora siamo senza sauna e questa è una cosa angosciosa; la costruzione di una casa non ingrassa. 04141
Bottom
04142
Top
AAPO: Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reikiä täynnä; ja itsehän päätit eilen piankin rakentaa uuden. Abramo. Una cosa angosciosa; però la sauna era vecchia, gli angoli pieni di buchi; e tu stesso ieri avevi deciso di costruirne presto una nuova. 04142
Bottom
04143
Top
JUHANI: Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo vielä ritkunut tuossa vuoden tai kaksi. Talolla ei ole vielä voimia menettää saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat tässä ensiksi kynsiin otettavat. Gianni. Certo era vecchia e le travi marcie fino al midollo, ma avrebbero durato ancora un anno o due. La fattoria non ha mezzi ancora per darsi alla costruzione di saune; dai campi, dai campi bisogna cominciare. 04143
Bottom
04144
Top
TUOMAS: Jääpä sinulta pellot niinkuin mennä kesänä huikea Aroniittu, jonka muhkean heinän annoimme lakastua ilman yhtään ainoata viikatteen sivallusta. Mutta oma tahtos. Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». Maso. Coi campi ti succederà come l’estate passata alla bella prateria di Aro, il cui magnifico fieno abbiamo lasciato sciupare senza nemmeno un colpo di falce; fu la tua volontà. Spesso, quando ti rammentavo quella falciatura, mi rispondevi : « C’è ancora tempo, il fieno cresce ancora, si sente spuntare». 04144
Bottom
04145
Top
JUHANI: Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä.--Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? Gianni. È una cosa passata e non migliorerà con le tue ciance. La prateria di Aro crescerà più abbondante l’estate ventura. Ma chi è quell’uomo che viene verso di noi per i campi? 04145
Bottom
04146
Top
TUOMAS: Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? Maso. È l’assessore Mäkelä, cosa vorrà? 04146
Bottom
04147
Top
JUHANI: Nyt peijakas on irti. Kruunun nimessä hän tulee, ja tuon kirotun tappeluksen tähden Toukolaisten kanssa. Gianni. Ora il diavolo è scatenato. Lui viene in nome della legge per quella maledetta lotta con la gente di Toukola. 04147
Bottom
04148
Top
AAPO: Jälkimmäisessä ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisessä katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehdä hänelle asiasta selko. Abramo. Per l’ultima lotta la legge è dalla nostra parte, ma per quella anteriore resta a vedersi. Permettetemi di spiegargli la cosa. 04148
Bottom
04149
Top
JUHANI: Mutta minä, veljeksistä vanhin, tahdon myöskin sanavaltaa, koska yhteinen etu on puheena. Gianni. Ma io, che sono il maggiore, voglio anch’io parlare, poiché è in questione un affare di interesse comune. 04149
Bottom
04150
Top
AAPO: Mutta katso, ettet haastele itsiämme säkkiin, jos täytyisi meidän niinkuin vähän mutkistella. Abramo. Ma bada di non farci mettere nel sacco, se ci sarà bisogno di giocar un po’ d’astuzia. 04150
Bottom
04151
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. Gianni. Sì, lo so bene. 04151
Bottom
04152
Top
Sisään astui Mäkelä, oiva ja suopeamielinen lautamies. Kuitenkin tuli hän ajaen toista asiaa, kuin sitä, jota veljekset arvelivat. Entrò Mäkelä, l’assessore eccellente e benigno. Veniva egli per tutt’altra faccenda di quella che credevano i fratelli. 04152
Bottom
04153
Top
MÄKELÄ. Päivää! Mäkelä. ’Ngiorno! 04153
Bottom
04154
Top
VELJEKSET. Päivää! I Fratelli. ’Ngiorno! 04154
Bottom
04155
Top
MÄKELÄ. Mitä hirveyksiä näen minä? Pojat, kuinka on laitanne? Revittyinä, sinimarjoissa, ruvessa ja ryysyt päässä! Voi teitä viheliäisiä! Mäkelä. Che orrori vedo? Ragazzi, cos’avete fatto! Lacerati, contusi, pieni di croste e di cenci in capo! Poveri voi! 04155
Bottom
04156
Top
JUHANI: »Kyllä koira haavansa nuolee», mutta katsokoot sudet itsensä. Tästäkö syystä seisotte huoneessamme nyt? Gianni. « Il cane lecca le sue ferite », ma i lupi stiano in guardia. Siete venuto da noi per questo motivo? 04156
Bottom
04157
Top
MÄKELÄ. Mitäpä tiesin minä tästä? Mutta veljeksetkö raatelevat toinen toistansa tällä tavalla! Hävetkäät! Mäkelä. Che ne so io di questo? Ma è possibile che dei fratelli si graffino in questo modo? Svergognati! 04157
Bottom
04158
Top
JUHANI: Te erehdytte, Mäkelä. Veljekset ovat kohdelleet toinen toistansa kuin enkelit; tämä on naapurien työ. Gianni. Vi sbagliate, Mäkelä. I fratelli si sono trattati fra loro come angeli; questa è opera dei vicini. 04158
Bottom
04159
Top
MÄKELÄ. Kuka on sitten tämän tehnyt? Mäkelä. Chi ha fatto ciò? 04159
Bottom
04160
Top
JUHANI: Hyvät naapurit. Mutta saanko kysyä mistä syystä olette käynyt meitä tervehtimään? Gianni. I buoni vicini. Ma posso chiedervi per quale ragione siete venuto a farci visita? 04160
Bottom
04161
Top
MÄKELÄ. Tuikeasta syystä. Pojat, pojat! onpa nyt edessänne tuhon päivä. Mäkelä. Per una brutta ragione. Ragazzi, ragazzi! È venuto il giorno della disgrazia per voi. 04161
Bottom
04162
Top
JUHANI: Millinen on tämä päivä? Gianni. Che giorno sarebbe? 04162
Bottom
04163
Top
MÄKELÄ. Häpeän päivä. Mäkelä. Il giorno della vergogna. 04163
Bottom
04164
Top
JUHANI: Koska se nousee? Gianni. Quando spunterà? 04164
Bottom
04165
Top
MÄKELÄ. Provastilta olen saanut tuiman käskyn, saattaakseni teitä tulevana sunnuntaina kirkolle. Mäkelä. Ho avuto dal prevosto l’ordine formale di portarvi in chiesa la domenica ventura. 04165
Bottom
04166
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän meistä kirkolla? Gianni. Cosa vuole da noi in chiesa? 04166
Bottom
04167
Top
MÄKELÄ. Istuttaa teitä jalkapuuhun; suoraan sanottu. Mäkelä. Mettervi nei ceppi, a parlar chiaro. 04167
Bottom
04168
Top
JUHANI: Mistä syystä? Gianni. Per qual motivo? 04168
Bottom
04169
Top
MÄKELÄ. Hänellä on monta syytä.--Te hurjat ja hullut! särjitte lukkarin akkunan ja karkasitte häneltä kuin sudet! Mäkelä. Ha molte ragioni. Poveri sciocchi! Avete fracassata la finestra del sacrestano e siete fuggiti da lui come lupi! 04169
Bottom
04170
Top
JUHANI: Meitä lukkari raateli kuin villisusi. Gianni. Il sacrestano ci lacerava come un lupo famelico. 04170
Bottom
04171
Top
MÄKELÄ. Mutta mitä on provasti teille tehnyt? Mäkelä. Ma che cosa vi ha fatto il prevosto? 04171
Bottom
04172
Top
JUHANI: Ei kirpun kipeätä. Gianni. Nemmeno una puntura di pulce. 04172
Bottom
04173
Top
MÄKELÄ. Ja kuitenkin olette häntä pilkanneet ja häväisneet tuon avosuisen, hävyttömän Kuppa-Kaisan kautta. Lähetitte Rajamäen kauheata rykmenttiä myöten sikamaisimpia, oikein konnan lauseita terveisinä ylhäiselle miehelle ja seurakuntamme paimenelle, sepä verrattoman julkea rohkeus! Mäkelä. E nondimeno lo avete canzonato e oltraggiato per mezzo di quella boccalona sfacciata di Caterina, la donna delle ventose. Avete mandato a dire da quell’orribile « Reggimento di Rajamäki » delle porcherie e delle oscenità come saluti a un uomo di grado elevato, al pastore della nostra parrocchia, con un coraggio sfrontato, e unico al mondo! 04173
Bottom
04174
Top
JUHANI: »Kyllä se on totta, mutta se todistettakoon», sanoi Kakkisten Jaakko, mutta niin en sano minä. Gianni. « Certo è vero, ma bisogna provarlo », disse Giacomo Kakkinen, ma io non lo dico. 04174
Bottom
04175
Top
MÄKELÄ. Mutta nyt, tietäkäät, että teitä provastimme ankarin kosto kohtaa. Nyt on hän teille armoton mies. Mäkelä. Ora sappiate che il prevosto si vendicherà su voi molto aspramente e senza pietà. 04175
Bottom
04176
Top
AAPO: Istukaat, Mäkelä, niin keskustelemme asiaa vähän laveammalta ja syvemmältä.--Katsokaapas tätä paikkaa: taitaisko provasti kruuvata meitä jalkapuuhun Rajamäen Kaisan valheista? Ei suinkaan! Näytettäköön asia laillisesti toteen mitä olemme lausuneet ja millä tavalla hänen kunniaansa leikanneet. Abramo. Sedetevi, Mäkelä; trattiamo la cosa un po’ più particolarmente e profondamente. Esaminate questo punto: potrebbe il prevosto gettarci nei ceppi per le bugie di Caterina di Rajamäki? Mai al mondo! Bisognerebbe che egli assodasse legalmente che cosa abbiamo detto e in che modo abbiamo intaccato il suo onore. 04176
Bottom
04177
Top
JUHANI: »Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miestä hutkitaan», se on tietty se. Gianni. «Bisogna esaminare prima di fustigare»; è cosa nota. 04177
Bottom
04178
Top
MÄKELÄ. Mutta toinen kysymys, tuo lukemisen seikka, sepä kuitenkin antaa hänelle joltisen vallan kirkkolain kautta, jota hän nyt varmaan on vihoissansa käyttävä teitä kohtaan. Mäkelä. C’è un’altra questione: la storia della lezione di lettura; questa gli dà, secondo il diritto ecclesiastico, un potere considerevole che ora egli certamente userà contro di voi, nella sua ira. 04178
Bottom
04179
Top
JUHANI: Lukupuuhassa on puolellamme Jumalan asetus ja laki, joka lyö sitä yritystä vastaan. Katsokaas, hän on jo äitimme kohdussa antanut meille niin kovat päät, että lukemaan oppiminen on meiltä mahdoton asia. Mitäs tehdään, Mäkelä? Kovin epätasaisesti lankeevat täällä hengenlahjat päämme päälle. Gianni. Per quel che riguarda la lettura, abbiamo dalla nostra parte l’ordine e la legge di Dio che si oppongono ai nostri sforzi. Vedete, egli ci ha dato, già nel seno di nostra madre, delle teste così dure che ci è impossibile di imparare a leggere. Che fare, Mäkelä? I doni dello spirito sono distribuiti molto inegualmente quaggiù. 04179
Bottom
04180
Top
MÄKELÄ. Päänne kovuus on teiltä tyhjä luuloitus. Ahkeruus ja jokapäiväinen harjoitus voittaa viimein kaikki.--Isänne oli parhaita lukijoita. Mäkelä. V’immaginate a torto che la vostra testa sia dura. La diligenza e l’esercizio quotidiano finiscono per vincere tutto. Vostro padre era uno dei migliori lettori. 04180
Bottom
04181
Top
AAPO: Mutta äitimme ei tuntenut yhtään ainoata kirjaintakaan, ja kuitenkin oli hän totinen kristitty. Abramo. Ma nostra madre non conosceva nemmeno una lettera dell’alfabeto, e tuttavia era una buona cristiana. 04181
Bottom
04182
Top
JUHANI: Ja kasvatti ja kuritti poikiansa Jumalan pelossa. Jumala siunatkoon muijaa! Gianni. E ha allevato e corretto i suoi figli nel timore di Dio. Dio la benedica! 04182
Bottom
04183
Top
MÄKELÄ. Eikö koettanut hän teitä kohtaan apua muiden taidosta. Mäkelä. Non ha provato però a farvi istruire con l’aiuto di altri. 04183
Bottom
04184
Top
JUHANI: Koetti kyllä parastansa; hän koettikin Männistön-muorin kautta. Mutta äkeä ämmä rupesi kohta löylyttelemään selkäämme, ja tupansa muuttui silmissämme hirveämmäksi peikkoin luolaa; emmekä lopulta astuneetkaan mökkiin sisään, vaikka he meitä pieksivät kuin tulta pohtaen. Gianni. Ha fatto del suo meglio; ha provato con la vecchia del pineto, ma quella nonna biliosa ha cominciato a bastonarci sul groppone, e la sua capanna divenne ai nostri occhi un qualcosa di più spaventoso dell’antro di un orco; alla fine non ci siamo più andati, benché ci abbiano battuti senza tante cerimonie. 04184
Bottom
04185
Top
MÄKELÄ. Olittepa silloin ymmärtämättöminä, mutta nyt seisotte miehinä kannallanne; ja järkevä, terve mies voi mitä hän tahtoo; sentähden osoittakaat sekä provastille että koko maailmalle mitä miehuus voi.--Sinua, Aapo, jolla on niin järkevä mieli ja jolta ei puutu yhtä ja toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto säilyttää kaiken nähdyn ja kuullun, sinua minun täytyy ihmetellä ettet jo ole tehnyt toisin. Mäkelä. Eravate allora senza comprendonio, ma adesso siete uomini fatti, e un uomo ragionevole e sano può ciò che vuole; perciò mostrate al prevosto e a tutto il mondo ciò di cui è capace la virilità. Tu, Abramo, che sei così giudizioso e a cui non manca questa e quella nozione, che hai una memoria così fedele e tenace di tutto quanto vedi e odi, mi meraviglio che tu non abbia già agito diversamente. 04185
Bottom
04186
Top
AAPO: Vähänpä tiedän minä; noh tiedän toki yhtä ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina häntä kuultelimme hartaalla mielellä. Abramo. So poco io; sì, so questo e quello. Nostro zio cieco buonanima ci raccontava molte cose, della Bibbia e dei suoi viaggi in mare e della struttura dell’universo e lo ascoltavamo sempre con avidità. 04186
Bottom
04187
Top
JUHANI: Kuultelimme korvat pystyssä kuin jänikset, koska ukko meille jutteli Mooseksesta, Israelin lapsista, tapauksista kuningasten kirjassa ja ilmestysraamatun ihmeistä. »Ja heidän siipeinsä havina oli kuin ratasten kituna, koska he sotaan juoksevat». Herrajesta! me tunnemme paljon ihmeitä ja asioita, emmekä olekkaan juuri niin villittyjä pakanoita kuin luullaan. Gianni. L’ascoltavamo con le orecchie ritte come lepri, quando il vecchio ci raccontava di Mosè, dei figli d’Israele, degli avvenimenti del Libro dei Re e dei miracoli dell’Apocalisse. E il fremito delle loro ali era come il gemito delle ruote quando corrono alla guerra (Apocalisse, 9, 9.). Signore! Noi conosciamo molti miracoli e molte cose, non siamo dei pagani così selvaggi come si crede. 04187
Bottom
04188
Top
MÄKELÄ. Mutta aapiskirjasta täytyy teidän alkaa, päästäksenne kristillisen seurakunnan oikeiksi jäseniksi. Mäkelä. Ma dovete cominciare col sillabario, per divenire dei veri membri della comunità cristiana. 04188
Bottom
04189
Top
AAPO: Mäkelä, tuolla laudalla näette seitsemän aapiaista, jotka ovat ostetut Linnasta, ja tämä ilmestys todistakoon meidän pyrkivän oppia kohden. Provastimme osoittakoon meitä kohtaan hieman vielä kärsimystä, ja minä luulen, että asiastamme sikiää, syntyy ja kasvaa jotain. Abramo. Mäkelä, su questo tavolato vedete sette sillabari comprati a Hämeenlinna, e questo prova che noi ci sforziamo d’imparare. Se il prevosto avrà con noi ancora un po’ di pazienza, credo che ne potrà germinare, nascere e crescere qualcosa. 04189
Bottom
04190
Top
JUHANI: Hän osoittakoon kärsimystä, ja tahdonpa maksaa hänelle kymmenykset kahdenkertaisesta ja nuoren linnun lihaa ei pidä hänen kupistansa puuttuman lailliseen aikaan. Gianni. Abbia un po’ di pazienza, e gli voglio pagare le decime doppie; e, a tempo debito, non gli mancherà mai nel piatto la carne di un uccellino. 04190
Bottom
04191
Top
MÄKELÄ. Eipä auta tässä, luulen minä, rukoukset ja koreat lupaukset, koska muistelen hänen kiivasta ja oikeata vihaansa teitä kohtaan. Mäkelä. Credo che non serviranno a niente le preghiere e le belle promesse, se mi ricordo della sua violenta e giusta collera contro di voi. 04191
Bottom
04192
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän sitten meistä ja mitä tahdotte te? Hyvä! Tulkaapas seitsemänkymmenen miehen kanssa, ja verta pitää sittenkin ruiskuaman. Gianni. Ma che vuole lui allora da noi e che volete voi? Beh, venite con settanta uomini e il sangue zampillerà. 04192
Bottom
04193
Top
MÄKELÄ. Mutta sanokaat kuinka aiotte käydä käsiin, oppiaksenne aapiaista ja vähääkatkismusta, joka on provastimme tärkein määräys. Mäkelä. Ma ditemi come pensate di poter imparare il sillabario e il piccolo catechismo, che è l’ordine principale del nostro prevosto. 04193
Bottom
04194
Top
JUHANI: Kokea tässä kotona Männistönmuorin tai hänen tyttärensä Venlan opetusta. Hyvälukijoita naisia molemmat. Gianni. Tenteremo qui a casa con l’insegnamento della vecchia del pineto, di sua figlia Venia. Sanno leggere bene entrambe. 04194
Bottom
04195
Top
MÄKELÄ. Tahdonpa ilmoittaa aikeenne provastille. Mutta oman rauhanne tähden käykäät pyytämään häneltä anteeksi hävytöntä elkeänne. Mäkelä. Riferisco le vostre idee al prevosto. Ma, per vostra tranquillità, andate a chiedergli scusa per quel capriccio sfacciato. 04195
Bottom
04196
Top
JUHANI: Sitä pykälää tahdomme harkita. Gianni. Ci penseremo. 04196
Bottom
04197
Top
MÄKELÄ. Tehkäät niinkuin sanon; ja tietäkäät, ellei hän teissä huomaa vilpitöntä, ahkerata harrastusta, niin jalkapuussa, jalkapuussa istutte koreasti joku sunnuntaipäivä kirkon kivijalan juurella. Sen sanon; ja jääkäät hyvästi! Mäkelä. Fate come vi dico io, e sappiate che, se non riscontra in voi uno zelante e sincero interessamento una bella domenica starete nei ceppi, nei ceppi davanti allo zoccolo della chiesa. Io ve l’ho detto; state bene. 04197
Bottom
04198
Top
JUHANI: Hyvästi, hyvästi! Gianni. Arrivederci, arrivederci! 04198
Bottom
04199
Top
TUOMAS: Täyttä päätäkö sinä haastelit hänelle Männistön-muorista ja hänen tyttärestään? Täyttä päätäkö sinä puoleksi melkein lupasit käydä konttimaan provastin edessä? Maso. Dicevi sul serio quando parlavi della vecchia del pineto e di sua figlia? Dicevi sul serio quando gli hai quasi promesso di andare a prosternarti davanti al prevosto? 04199
Bottom
04200
Top
JUHANI: Ei ollut siinä merkiksikään täyttä päätä, ja todentekoa ei merkiksikään. Ajan voittamisen tähden poika lörpötteli näin. Männistönmuori tai Venla johdattamaan tässä kirja-tikkuamme! Sitähän jo naurelisivat kaikki Toukolan siatkin. Te kuulitte, meitä uhattiin varmaan jalkapuulla, häpeän hirsipuulla. Tuhannen tulimmaista! eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta? Kuka voi sen kieltää? Mutta sanonpa kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten häijyt henget.--Oh sinä musta sika! Voi päivää kirottua täällä! Niinpä nyt ylisniskoin meitä kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, että olen valmis juoksemaan pääni seinään. Oh sinä musta sonni! Venla meille antoi rukkaset; tehneet ovat he meistä myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meitä rääkkäsi kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meitä hakkasivat kuin nummea vaan, selkäämme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan joulupukkeina käyskelemme tässä ykssilmäisinä tonttuina, ryysyt päässä. Mitä vielä? Onhan kotomme nyt ilman köyhän ainoata kestiä, ilman kiukaan kohisevaa löylyä. Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme aherrus. Ja sittenhän on jäljellä vielä perkeleistä pahin. Hmh! Kymmenellä lävellä irvistelee meitä vastaan kirkonporstuasta jalkatukki. Kirkas tuli! Ellei tämänkaltainen kiusantemppujen rykelmä vie partaveistä miehen kurkkuun, mikä sitten? Oh sinä sarvipää sonni! Gianni. Non c’era ombra di serietà, nè di verità. Ho cianciato così per guadagnar tempo. La vecchia del pineto o Venia guidarci a leggere l’alfabeto coi legnetti! (Per insegnare ai bambini a leggere si mostravano pezzetti di legno, raffiguranti le lettere dell’alfabeto.). Ne riderebbero anche i polli di Toukola. Avete sentito, ci minacciano seriamente i ceppi e la gogna. Per mille tuoni! Non può dunque un uomo vivere in pace e come vuole, quando non si mette sulla via di nessuno e non lede il diritto di anima viva? Chi può impedirlo? Ma lo dico ancora una volta: i preti e i funzionari, coi loro libri e i loro protocolli, sono gli spiriti maligni degli uomini. Porco cane! Giorno maledetto! Ora si rovesciano su di noi i colpi della cattiva fortuna e le malignità degli uomini; sarei pronto a rompermi la testa nel muro. Diavolo nero! Venla ci ha ripudiati, hanno fatto su di noi una canzone velenosa, il sacrestano ci ha torturato come il maligno in persona; quelli di Toukola ci hanno battuto come un terreno da dissodare, ci hanno lardellato il groppone come ai porcellini di Natale e andiamo in giro come i becchi di Natale, quasi fantasmi monocoli con cenci in capo. Che ancora? La nostra casa adesso è senza l’unica gioia del povero, senza il mormorante vapore del bagno. Là, sotto la cenere, bruciano e fumano i rottami della nostra cara sauna. E ci mancava ancora la peggiore diavoleria. Ehm! Dall’atrio della chiesa ci fanno le boccaccie, coi loro dieci buchi, i ceppi. Fulmini e tuoni! Se un tale cumulo di disgrazie non porta un uomo a tagliarsi la gola con un rasoio, cosa ci vuole allora? Per le corna del diavolo! 04200
Bottom
04201
Top
EERO: Nyt muistat hieman väärin; jalkapuussa ei olekkaan kymmentä läpeä. Rico. Non rammenti con esattezza : i ceppi non hanno dieci buchi. 04201
Bottom
04202
Top
JUHANI: Kuinka monta sitten? Gianni. E quanti allora? 04202
Bottom
04203
Top
EERO: Kuinka monta tähteä otavassa, kuinka monta poikaa Jukolassa? Rico. Quante stelle ha l’Orsa, quanti giovani ha Jukola? 04203
Bottom
04204
Top
JUHANI: Seitsemän poikaa meitä on. Siis seitsemän läpeä ja seitsemän poikaa. No sitä hullumpi. Seitsemän läpeä! Aina sitä hullumpi vaan. Kas kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdessä juonessa meitä vastaan. Seitsemän läpeä kuin myllynkiven silmää! Mikä pilkka kovalta onnelta! Mutta ampukoot he päällemme kaikki kiukkunsa nuolet, mehän puremme läpikiusatut sydämemme kovaksi kuin kipenöitsevä teräs. Puhaltakoot meitä kohtaan joka haaralta myrkkyä kuin kärmeet, ja taivas satakoon päällemme paljasta sappea, me kuitenkin, silmät ummessa, kiristäen hammasta ja myristen kuin villit härjät, rynkäämme päisin. Ja jos viimein kiskottaisiin meitä jalka-pihtiin kruunun voimalla, niin ihanalla ilollapa istuisin kontti-puussa minä. Gianni. Noi siamo sette. Così sette buchi e sette giovani. Ancora più pazzesco. Sette buchi! sempre più pazzesco. Guarda come gli uomini e la dura sorte si accaniscono tutti in fila contro di noi. Sette buchi grossi come l’occhio della macina del mulino! Anche la beffa oltre la cattiva fortuna! Ma ci lancino pure tutte le freccie della loro rabbia, noi induriremo i nostri cuori lacerati come l’acciaio scintillante, soffino pure contro di noi da tutte le parti il veleno come serpenti, e il cielo faccia piovere su di noi bile schietta, noi allora, a occhi chiusi, a denti stretti e muggendo come bovi impazziti, li affronteremo. E anche se, alla fine, ci torturassero nei ceppi col potere della legge, ci resterei con gran gioia! 04204
Bottom
04205
Top
AAPO: Miksi ilolla? Abramo. Perchè con gioia? 04205
Bottom
04206
Top
JUHANI: Ethän sinä käsitä, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma saattaisi pojan unohtamaan kaiken häpeän; ja häpeähän on heidän tarkoituksensa. Aatos, veristää tuota herra provastiamme, sehän maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enkä tuossa veistä, en pyssyä käyttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsillä ja hampailla iskisin hänen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi, tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinpä saisin oikein maiskutella kostoni herkkua. Tekisinpä niin, vaikka olisin kymmenen hengen omistaja ja jokaista henkeä kymmenen vuotta rääkättäisiin piikki-tynnörissä. Eihän tuo mitään olis koston hekuman suhteen. Gianni. Tu non comprendi, fratello mio, il potere dell’odio. L’idea della vendetta mi farà dimenticare tutta la vergogna, e il loro scopo è di svergognarci. Il pensiero di cavar sangue al signor prevosto, avrebbe per il mio animo invelenito il sapore di una rugiada di miele. E non impiegherei nemmeno un coltello o un fucile come già quel Careliano; no, ma con le unghie e 'coi denti lo colpirei alla gola come un lupo cerviero. Lo farei in pezzi, in mille pezzi, e allora potrei veramente gustare le leccornie della vendetta. Farei certo così anche se avessi dieci vite e se ogni vita fosse tormentata per dieci anni in un barile irto di punte. Non sarebbe niente in confronto alla voluttà della vendetta. 04206
Bottom
04207
Top
AAPO: Sinä myllerrät ylös kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenpäin, koukistellen hiljaa. Abramo. Tu ti sconvolgi l’esistenza da cima a fondo. Annaffia, povero fratello, la caldaia bollente del tuo cuore con l’acqua fresca della pazienza, attinta dal ruscello mormorante che scorre flessuoso e lento attraverso il prato. 04207
Bottom
04208
Top
SIMEONI: Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pistävinä pyörähtelee silmäs. Armahda itseäs. Simeone. Hai il viso nero come la pece, e gli occhi iniettati di sangue che roteano e ti schizzano dal capo. Abbi pietà di te stesso. 04208
Bottom
04209
Top
TUOMAS: Tosin kostaisimme, jos pantaisiin meidät istumaan häpeän istuimelle, mutta olkoon sydämemme rauhassa kunnes tämä on tapahtuva. Eihän ole vielä kaikki toivo mennyt. Maso. Certo ci vendicheremmo se ci imprigionassero sul seggio dell’onta, ma viviamo in pace finché ciò avverrà. Ancora tutte le speranze non sono perdute! 04209
Bottom
04210
Top
JUHANI: Yhdestä maailman kulmasta kuumoittaa meille vieläkin rauhan päivä. Ilvesjärvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne purjehdimme myrskyistä pois. Nyt olen päättänyt. Gianni. Un solo angolo della terra, il sole della pace illumina ancora per noi : Ilvesjärvi; là ai piedi di Impivaara, c’è un porto dove navigheremo fuori della tempesta. Ora sono risoluto. 04210
Bottom
04211
Top
LAURI: Sen tein minä jo menneenä vuonna. Renzo. Io lo ero già l’anno passato. 04211
Bottom
04212
Top
EERO: Minä seuraan teitä vaikka Impivaaran syvimpään luolaan, jossa, niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee pikiä, päässä kypärä sadasta lammasnahasta. Rico. Io vi seguirò anche nella più profonda grotta d’Impivaara, dove, come si dice, il vecchio della montagna cuoce la pece con un casco in capo fatto di cento pelli d’agnello. 04212
Bottom
04213
Top
TUOMAS: Sinne tästä siirrymme kaikki. Maso. Ci andremo tutti. 04213
Bottom
04214
Top
JUHANI: Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman. Gianni. Ci andremo e costruiremo un nuovo mondo. 04214
Bottom
04215
Top
AAPO: Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura? Àbramo. La mano dei governatori non ci potrebbe afferrare anche là? 04215
Bottom
04216
Top
JUHANI: Metsä penikoitansa suojelee. Siellä vasta kannallamme seistään; syvälle kuin tirisilmäiset myyrät siellä itsemme kaivamme aina maan ytimeen asti. Ja miellyttäiskö heitä sielläkin ahdistella poikia, niin pitää heidän havaitseman miltä tuntuu häiritä seitsemää karhua konnossansa.--Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan. Kymmeneksi vuodeksi menköön talomme toisen kouriin. Gianni. La foresta protegge le sue bestie. Là staremo come vorremo; ci sprofonderemo là fino al midollo della terra, come talpe dagli occhi sbircianti. E se piacesse loro di darci la caccia anche là, si accorgerebbero cosa si prova a disturbare sette orsi nel loro covo. E ora dal conciapelli a redigere per iscritto il contratto. Per dieci anni la nostra fattoria passerà in altre mani. 04216
Bottom
04217
Top
SIMEONI: Halaanpa minäkin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi sydän luokaamme itsellemme metsien kohdussa. Simeone. Sospiro anch’io un asilo di pace. Fratelli, creiamoci una nuova casa e un nuovo cuore in seno alla foresta. 04217
Bottom
04218
Top
JUHANI: Kaikki yksimielisesti! Gianni. Tutti d’accordo! 04218
Bottom
04219
Top
AAPO: Kuinka päätät, Timo? Abramo. Cosa decidi tu, Timoteo? 04219
Bottom
04220
Top
TIMO: »Siinä minä, missä muutkin», sanoo sananlasku. Timoteo. « Dove vanno gli altri vado anch’io », dice il proverbio. 04220
Bottom
04221
Top
AAPO: Te muutatte, ja minäkö jäisin tähän yksinäiseksi hongaksi Jukolan pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet teidän piiriinne. Olkoon menneeksi, ja toivokaamme parasta tästä retkestämme. Minä seuraan. Abramo. Voi sloggiate, e io resterei qui, come un pino solitario, nel cortile di Jukola. Ah! troppo fortemente le radici e i rami della mia esistenza sono intrecciati ai vostri. Sia così e speriamo il meglio da questo viaggio. Io vi seguo. 04221
Bottom
04222
Top
JUHANI: Oivallista! Nyt nahkapeitturille joka mies, laillista välikirjaa tekemään. Kaikki yksimielisesti! Gianni. Benissimo! Ora tutti dal conciapelli a fare un contratto come si deve. Tutti d’accordo! 04222
Bottom
04223
Top
Läksivät he miehissä välikirjan tekoon, vourasivat talonsa nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi; ja kirjallisesti määrättiin seuraavat pykälät. Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen vuotta, kolme ensimmäistä vuotta ilman yhtään vouraa, mutta siitälähin maksakoon hän veljeksille seitsemän tynnöriä rukiita vuodelta ja rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka paikassa Jukolan metsissä pyydystelkööt veljekset, ja mitä otuksia hyväänsä, joihin vaan on laillinen lupa. Talon piirin pohjoisessa osassa, Impivaaran seudussa, olkoon heillä valta tehdä ja elää tahtonsa mukaan sekä maalla että metsissä. Pyhäinmiesten päivänä ottaa nahkapeitturi haltuunsa talon, mutta veljeksillä, jos heitä niin miellyttää, olkoon syntymäkodossaan vielä tulevan talven suoja. Nämät olivat pää-ehdot välikirjassa. Andarono insieme a fare il contratto, affittarono la loro fattoria al conciapelli per dieci anni e fissarono per iscritto i seguenti paragrafi. Il conciapelli amministrerà e coltiverà la fattoria per dieci anni, i primi tre senza pagare alcun fitto, ma in seguità pagherà ai fratelli sette staia di segale all’anno e costruirà una nuova sauna prima della fine dell’affittanza. I fratelli potranno cacciare liberamente e in ogni luogo nei boschi di Jukola tutta la cacciagione consentita dalla legge. Nella parte settentrionale della circoscrizione della fattoria, nella regione di Impivaara, potranno agire e vivere a loro gradimento, tanto nei campi che nei boschi. Nel giorno di Ognissanti il concia-pelli prenderà possesso della fattoria, ma i fratelli, se loro piacerà più, staranno ancora l’inverno seguente nella casa nativa. Queste furono le clausole principali del contratto. 04223
Bottom
04224
Top
Tuli Marraskuu, ja nahkapeitturi oli kuorminensa Jukolan pihalla ja vastaan-otti talon hallituksen määrätyksi ajaksi. Mutta veljekset, karttaaksensa provastia ja hänen käskyläisiänsä, elelivät tämän talven enimmin metsissä, hiihdellen ympäri ja pyydystellen; ja majailivat sysikoijussa Impivaaran aholla. Muutto ei kuitenkaan ollut vielä oikeammiten tehty hevosella ja muilla välttämättömillä kappaleilla. Tämä oli määrätty tapahtumaan koska suvi oli tullut. Kuitenkin pitivät he jo tulevasta pirtistänsä huolta: hakkasivat hirret kevääksi kuivamaan ja vierittelivät perustuskiviä kantoiselle aholle, jyrkän vuoren alle. Venne il primo novembre e il conciapelli era col suo carico nel cortile di Jukola, e prendeva la direzione della fattoria per il tempo stabilito. I fratelli, per evitare il prevosto e i suoi messaggeri, vissero quell’inverno, principalmente nei boschi, sciando e cacciando nei dintorni e alloggiarono nella capanna del carbonaio, nei pascoli di Impivaara. Un vero e proprio sgombero col cavallo e gli altri utensili indispensabili non era però ancora stato fatto. Avevano deciso che avesse luogo dopo il disgelo. Si prendevano già cura però della loro futura dimora : abbattevano tronchi perchè fino a primavera si stagionassero e rotolavano pietre per le fondamenta sulla prateria piena di ceppi di alberi abbattuti, sotto il monte scosceso. 04224
Bottom
04225
Top
Niin meni talvi, ja sen kuluessa ei joutunut veljeksille provastilta minkäänlaista käskyä, ei muistutusta. Odottiko hän, vai oliko hän heittänyt heidät kohtalon huomaan? Così passò l’inverno, e, finché durò, i fratelli non ricevettero nessun ordine e nessun avviso dal prevosto. Aspettava egli o li aveva abbandonati al loro destino? 04225
Bottom

Luku 05 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
05001
Top
Kevät oli tullut, kinokset olivat sulaneet, suojasti puhalteli tuuli, maa rupesi viheriöitsemään ja koivisto kävi lehteen. La primavera era venuta, i monticelli di neve si erano sciolti, il vento soffiava dolcemente, la terra cominciava a verdeggiare e la betulla metteva le foglie. 05001
Bottom
05002
Top
Veljekset nyt retkeilevät muuttomatkallansa Jukolan ja Impivaaran välillä. Kulkevat pitkin kivistä, polvellista metsätietä, pyssyt olalla ja tuohikontit seljässä, joissa on heidän ampuma-varansa. Edellä astuu Juhani ja hänen rinnallansa Jukolan suuret, äkeät koirat, Killi ja Kiiski. Heidän jäljessään, vetäen reteliä, kulkee, Timon ajamana, veljesten silmäpuoli hevonen, vanha Valko. Mutta kuormaa seuraavat muut veljekset, pyssyt olalla ja kontit seljässä, autellen Valkoa tien pahimmissa paikoissa. Viimeisenä käyskelee Eero, kantaen sylissään Jukolan uljasta kukkoa, josta eivät veljekset mielineet erota, vaan ottivat sen myötänsä päiväntiedon antajaksi Impivaaran erämaassa. Rattailla näit arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi tammipöytyriä, kauhan, seitsemän lusikkaa ja muita keittokonstiin kuuluvia kappaleita. Padalle peitteeksi oli pantu karkea, herneillä täytetty säkki; ja ylimmäisenä tämän päällä putkisteli ja naukui pienessä pussissa Jukolan vanha kissa.--Niin läksivät veljekset entisestä kodostansa, vaelsivat alakuloisina, äänettöminä pitkin vaikeata, kivistä metsätietä. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasmäkeä länteen juoksi jo auringon pyörä. I fratelli sono in procinto di sgomberare da Jukola a Impivaara. Avanzano per un sentiero del bosco petroso e serpeggiante, il fucile a tracolla e sul dorso la cesta di scorza di betulla con le munizioni. Davanti va Gianni e al suo fianco i grandi cani ringhiosi Killi e Kiiski. Dietro a loro avanza, tirando il carretto, Valko, il vecchio cavallo guercio dei fratelli di Jukola, guidato da Timoteo. Gli altri fratelli seguono il carico, fucile a tracolla e i sacchi sul dorso, pronti ad aiutare Valko, nei passi più difficili della strada. Ultimo viene Rico, tenendo in braccio il superbo gallo di Jukola, dal quale i fratelli non avevano avuto cuore di separarsi, e che avevano preso perchè desse loro la sveglia nelle solitudini di Impivaara. Sul carro si vedevano una cassa, trappole da lupi e da volpi, una pentola e, in questa, due zuppiere di quercia, un cucchiaione, sette cucciai e altri utensili dell’arte culinaria. La pentola aveva per coperchio un ruvido sacco, pieno di piselli, e in cima a questo, in alto, si dibatteva e miagolava, in un sacchetto, il vecchio gatto di Jukola. Così lasciavano i fratelli la loro antica casa, se n’andavano tristi e silenziosi lungo il diffìcile sentiero petroso. Il cielo era limpido, l’aria calma e il disco del sole scendeva già verso occidente. 05002
Bottom
05003
Top
JUHANI: Ihminen on merenkulkija elämän myrskyisellä merellä. Niinhän mekin nyt purjehdimme armaista syntymänurkistamme pois, purjehdimme vankkurilaivallamme eksyttävien metsien halki Impivaaran jyrkkää saarta kohden. Ah! Gianni. L’uomo è un navigatore nel mare burrascoso della vita. Così anche noi ora navighiamo lontano dal nostro cantuccio natio, navighiamo sulla nostra nave a ruote, attraverso i boschi dai sentieri tortuosi, verso l’isola scoscesa di Impivaara. Ah! 05003
Bottom
05004
Top
TIMO: Eihän paljon puutu, etten tuhri kyyneleitä poskiltani, minä sammakko kanssa. Timoteo. Non ci manca molto che io m’imbratti di lacrime le guance, povero ranocchio che non sono altro. 05004
Bottom
05005
Top
JUHANI: Sitä en ihmettele, katsottuani omaan poveeni tällä murheen hetkellä. Mutta ei auta tässä maailmassa, vaan olkoon miehen sydän aina kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne, täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa. Gianni. Non mi meraviglio, guardando nel mio cuore in questo momento doloroso. Ma che giova? In questo mondo il cuore dell’uomo deve essere duro come un sasso. Il figlio dell’uomo è nato viaggiatore quaggiù e non vi permane eternamente. 05005
Bottom
05006
Top
TIMO: Täällä käyskelee hän vähän ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes hän vihdoin kännistyy ja nääntyy kuin rotta seinän-juureen. Timoteo. Qui egli erra per un po’ di tempo, si dondola e ciondola, finché da ultimo s’intorpidisce e crepa come un ratto ai piedi di un muro. 05006
Bottom
05007
Top
JUHANI: Oikein sanottu, viisaasti juteltu! Gianni. Ben detto, saggiamente parlato. 05007
Bottom
05008
Top
SIMEONI: Ja jos olis siinä sitten kaikki; mutta silloinpa vasta. Simeone. E se tutto stesse qui, ma dopo? 05008
Bottom
05009
Top
JUHANI: Tulee leivisköistämme kysymys, tahdoit sinä sanoa. Totta! Gianni. Dopo, vuoi dire che viene la domanda sui nostri talenti, vero ? 05009
Bottom
05010
Top
TIMO: Silloin tulee sanottavaksi ilman yhtään vilppiä ja viekastusta: tässä olen minä ja tässä on, Herra, leiviskäs. Timoteo. Allora sarà venuto il momento di dire senza frode e senza falsità : eccomi, Signore, ed ecco il tuo talento. 05010
Bottom
05011
Top
SIMEONI: Aina pitäisi ihmisen muisteleman loppuansa; mutta hän on paatunut. Simeone. L’uomo dovrebbe sempre ricordarsi della sua fine, ma si è indurito. 05011
Bottom
05012
Top
JUHANI: Paatunut, paatunut, sitä ei taida kieltää. Mutta sellaisiahan, Jumala nähköön, olemme kaikki tämän taivaan alla. Kuitenkin koetamme täyttä päätä elää tästälähin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun kerran olemme tänne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme lämpöisen rauhanmajan. Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys. Gianni. Indurito, indurito, non si può negare; ma, Dio mio, siamo tutti così sotto il cielo. Sforziamoci pertanto di vivere in avvenire come si conviene a uomini pii, quando una volta saremo riusciti a installarci nella nostra pacifica e tepida dimora. Fratelli, facciamo un serio patto di cacciare via tutti i capricci colpevoli, tutta l’ira, le liti e l’odio dal nostro nido. Via l’ira, l’odio e l’orgoglio. 05012
Bottom
05013
Top
EERO: Ja prameus. Rico. E il fasto! 05013
Bottom
05014
Top
JUHANI: Niin! Gianni. Già! 05014
Bottom
05015
Top
EERO: Ja koreat, synnilliset vaatteet. Rico. E l’eleganza peccaminosa. 05015
Bottom
05016
Top
JUHANI: Niin! Gianni. Già! 05016
Bottom
05017
Top
EERO: Letkuvat kirkkokäässyt ja kaikki koreat kirkon kemputtimet. Rico. E i calessi a molla e tutti i bei ninnoli domenicali. 05017
Bottom
05018
Top
JUHANI: Mitä? Mitä sinä puhut? Gianni. Che? che dici? 05018
Bottom
05019
Top
SIMEONI: Hän veistelee taas. Simeone. Canzona di nuovo. 05019
Bottom
05020
Top
JUHANI: Minä huomaan sen. Katso etten tempaa niskastasi kiinni, jos nimittäin huolisin houkon puheista, mutta enhän sitten oliskaan mies, en totisesti oliskaan.--Kuinka pitelet, sinä peevelin kirottu nallikka, sitä kukkoa? Miksi porahtelee elikkoparka? Gianni. Me n’accorgo. Guarda che non ti prenda per la collottola; cioè, se badassi alle ciance di un babbeo, ma allora non sarei un uomo, non lo sarei davvero. Come tieni, maledetto orsachiotto del diavolo, codesto gallo? Perchè grida codesta povera bestia? 05020
Bottom
05021
Top
EERO: Korjasin vaan sen siipeä, joka riippui. Rico. Gli ho soltanto aggiustata un’ala che pendeva. 05021
Bottom
05022
Top
JUHANI: Kyllä minä sinun korjaan kohta. Katso etten ota niskastas. Tietäkäät, että on siinä paras kukko koko kihlakunnassamme virkansa toimessa; aina tarkka ja luotettava. Ensi kerran kiekuu hän kello kahdelta, toisen kerran neljältä, joka on paras nousun aika. Siitä kukosta on meille paljon hausketta täällä sydänmaassa.--Ja kissa sitten tuolla kuorman harjalla! Voi sinua Matti-poikaa! Siellähän keikut ja heilut ja katselet pussin lävestä ulos, naukuen aivan surkeasti. »Voi äijä-rukka, vanha sukka!» eihän ole sinulla enää juuri monta päivää täällä tassuteltavana. Silmäs käyvät jo kovin tummiksi ja karhealta kuuluu naukumises. Mutta ehkäpä kuitenkin kostut vielä, päästyäsi lihavien metsähiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teitä, Killi ja Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina veljinämme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi, niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette häntäänne noin iloisesti! No ettehän tiedä, että nyt jätämme ihanaisen kotomme. Voi teitä kurjia! Minun täytyy itkeä, täytyy. Gianni. T’aggiusto io subito. Guarda che non ti prenda per la collottola. Sappiate che questo è il miglior gallo di tutta la nostra circoscrizione nell’esercizio delle sue funzioni; sempre esatto e degno di fede. La prima volta canta alle due, la seconda alle quattro, che è l’ora migliore per alzarsi. Questo gallo ci svagherà molto nella solitudine. E il gatto là in cima al carico. Povero Matteo! Ti dondoli e ciondoli e sbirci dal buco del sacco, miagolando lamentosamente... «Oh mio povero micino, sei ridotto a lumicino!...». Non hai più molti giorni da campare su questa terra. La vista ti si è già indebolita e il tuo miagolio è rauco. Ma forse ti rimetterai ancora, quando potrai afferrare i grossi topi di bosco per la nuca. Lo spero. E voi, Killi e Kiiski, mi fate più pena di tutti. Come noi, siete nati, cresciuti e vissuti a Jukola, cresciuti come nostri fratelli. Ah! come mi guardate con ardore! Sì, Killi, sì, Kiiski caro, sì! Dimenate la coda con tanta gioia. E non sapete che noi ora lasciamo la nostra bella casa! Poverini! Mi vien da piangere, mi viene. 05022
Bottom
05023
Top
TIMO: Katsos kuinka neuvoit äsken itse. Pidä sydämesi jykevänä, sydämesi jykevänä. Timoteo. Pensa a quel che mi hai consigliato dianzi. Bisogna che tu t’indurisca il cuore, t’indurisca il cuore. 05023
Bottom
05024
Top
JUHANI: En voi, en voi, heittäissäni kultaisen kodon. Gianni. Non posso, non posso nel lasciare la mia casa adorata. 05024
Bottom
05025
Top
TUOMAS: Painaahan tämä päivä miehen mieltä; mutta Impivaarassa on meillä pian toinen koto ja kohta ehkä yhtä rakas. Maso. Sì, questo giorno è terribile, ma, presto, a Impivaara avremo un’altra casa che forse ci diventerà altrettanto cara. 05025
Bottom
05026
Top
JUHANI: Mitä sanoit, veljeni? Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme. Gianni. Che dici, fratello mio? Nè in terra nè in cielo c’è un luogo caro come quello dove siamo nati e cresciuti e sul cui suolo ci siamo ruzzolati piccoli quando avevamo i baffi di latte. 05026
Bottom
05027
Top
AAPO: Tosin musertaa sydäntämme jäähyväishetki; sillä kotopensas on jänöllekin rakas. Abramo. Certo il momento del distacco ci spezza il cuore; poiché anche alla lepre è caro l’arbusto dove è nata. 05027
Bottom
05028
Top
JUHANI: Kuinka sanoi emojänis ennen, koska hän, huomaten itsensä uudestaan tiineeksi, käski pienen poikansa luotansa pois, pois tulevien tieltä? Gianni. Come diceva già la lepre madre quando, accorgendosi di essere di nuovo pregna, ordinò al suo piccolo di andarsene, di andarsene per cedere il posto ai fratellini venturi? 05028
Bottom
05029
Top
TIMO: »Lähdeppäs jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina mitä sanon: missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku». Timoteo. « Mettiti in viaggio, figliolino mio, piccolino mio, e ricordati sempre quello che ti dico: dov’è ramo, là tagliola; dove buco, trappola». 05029
Bottom
05030
Top
JUHANI: Niin hän sanoi pojallensa, ja läksi poika taaputtamaan pois; hän taaputteli, töllitteli pitkin ahoa ja nummen syrjää, töllötteli, halkinen huuli vilpittömässä irvissä. Niin asteli hän kodostansa, ja murheellisesti paistoi ilta. Gianni. Così diceva al suo piccolo, e il leprotto se n’andò saltellando; saltellò e sgambettò lungo i pascoli e i bordi della landa, sgambettò labbro-fesso con una smorfia innocente. Così se n’andò dalla sua casa e triste era la luce della sera. 05030
Bottom
05031
Top
EERO: Se oli Jänis-Jussi. Rico. Era Giannino-lepre. 05031
Bottom
05032
Top
JUHANI: Anna olla vaan.--Niin hän läksi kodostansa ja niinpä lähdemme myöskin me. Jää hyvästi, koto! Porrastasi, tunkiotasi tahtoisin suudella nyt. Gianni. Sia quel che si vuole. Se n’andò da casa come ce ne andiamo anche noi. Stai bene, casa! Vorrei baciare la tua soglia, il tuo mucchio di letame. 05032
Bottom
05033
Top
AAPO: Niin, veljeni. Mutta koettakaamme karkoittaa tämä mielen synkeys pois. Kohta on meillä tekeillä tuima toimi ja työ, kohta jumisevat hirret, kirveet paukkuu, ja ylös kohden taivasta kohoopi huikea pirtti Impivaaran aholla, keskellä jylhiä metsiä. Katsokaat: johan ankarassa korvessa, kuusien kohinassa retkeilemme. Abramo. Sì, fratelli. Ma cerchiamo di cacciar via questo buio dall’anima. Presto avremo un lavoro e un compito arduo, presto i tronchi scricchioleranno, le scuri faranno risuonare i loro colpi, e verso il cielo si alzerà una solida casa sui pascoli di Impivaara, fra i boschi selvaggi. Guardate! Entriamo già nei boschi maestosi tra il fremito degli abeti. 05033
Bottom
05034
Top
Niin he haastelivat keskenänsä, matkustaen halki synkeän salon. Mutta vähitellen yleni seutu ja heidän tiensä luikerteli ylös korkealle metsäiselle maalle, joka Teerimäeksi kutsuttiin. Tuolla ja täällä näkyi sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan jättiläisten hautakumpujen näköisiä, joiden ympärillä matalat, juurevat männyt humisivat. Kovin ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silmä paikoin tuskin taisi eroittaa entistä raition rataa. Yli mäen kulki tie; sillä pohjattomia rämeitä levisi sen molemmilla puolilla. Mutta veljekset itse tekivät myös parastansa, keventääkseen vanhan ykssilmäisen vetäjän kuormaa. Viimein ehtivät he mäen harjulle, sallivat Valkon siinä hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas. Heidän silmänsä näki kaukaisia kyliä, niittuja, peltoja, sinertäviä järviä ja lännen metsien reunalla kirkon korkean tornin. Mutta etelässä erään kunnaan rinteellä kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa; ja riutuvat aatokset täyttivät taas veljesten rinnat. Mutta he käänsivät siitä vihdoin silmänsä Pohjaan päin, ja siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä. Mutta vuoren alustalla näkivät he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsiä huoneitten rakentamiseen. Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas. Così parlavano fra loro, nel viaggio attraverso la cupa foresta. Poi, a poco a poco, il terreno si elevò e la via s’inerpicò serpeggiando verso un altipiano boschivo chiamato Teerimäki. Qua e là si scorgevano le punte salienti delle rocce coperte di muschio, simili nella forma, a lastre sepolcrali di giganti, intorno a cui fremevano bassi e tozzi pini. Il carro e le spalle del vecchio Valko sobbalzavano fortemente per la via petrosa dove l’occhio, in certi punti, poteva appena distinguere gli antichi solchi delle ruote. La via saliva sulla collina perchè sui due fianchi si stendevano paludi senza fondo. I fratelli facevano del loro meglio per alleggerire il peso del vecchio cavallo guercio. Finalmente pervennero in cima alla collina, fecero riprendere fiato un momento a Valko e guardarono le pianure del mondo al di sotto di loro. Il loro occhio scorse i villaggi lontani, i prati, i campi, i laghi bluastri e l’alto campanile della chiesa al confine occidentale del bosco. A sud, sul pendio di un’altura, s’intravvedeva la fattoria di Jukola come la terra della felicità perduta; e pensieri tristi colmarono di nuovo il petto dei fratelli. Ma essi volsero infine gli occhi verso nord-ovest dove si scorgeva l’alto Impivaara, il suo brusco pendio, le cupe grotte e i pini barbuti, lacerati dalle tempeste, che si ergevano sui fianchi del monte, alle cui radici videro una bella prateria sparsa di pedali, loro futura dimora, e, al di sotto, una foresta che avrebbe dato loro tronchi robusti per costruire la casa. Videro tutto questo, videro fra i pini il chiaro lago di Ilvesjärvi e il sole splendente che illuminava, nel tramonto, il pendio nord-ovest del monte e un giulivo raggio di speranza sfolgorò nei loro occhi e risollevò i loro petti. 05034
Bottom
05035
Top
Siitä läksivät he taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtimään kohden uutta kotoansa. Mäki aleni, ja he tulivat nummelle honkien pylvästöön, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittivät kumisevan maan. Tuli hietainen, rakettu tie, joka johdatti Viertolan kartanosta kirkkoon; he astuivat sen poikki, pitäen omaa metsätietänsä, joka kulki pitkin nummen selkää. Si misero di nuovo in cammino e, con sempre maggior lena, si affrettarono verso la nuova casa. La collina si abbassava ed essi andavano verso la landa sotto il colonnato dei pini, dove la brughiera, l’edera e i fili d’erba secca a poco a poco nascondevano la terra risonante. Seguì poi una via sabbiosa e ben costruita dalla mano dell’uomo che portava dalla fattoria di Viertola alla chiesa; l’attraversarono, tenendo la propria strada fra i boschi, la quale seguiva il fianco della collina. 05035
Bottom
05036
Top
AAPO: Tässä on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen muinoin oli kärmeitten keräjäsali. Tuomarina siinä istui heidän kuninkaansa, tuo ankaran harvoin näkyvä valkea kärme, päässä verrattoman kallis kruunu. Mutta ryöväsipä tämän kruunun heiltä eräs rohkea ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee. Abramo. Questa è la landa in cui, come raccontano i vecchi, c’era una volta la sala del tribunale dei serpenti. Giudice era il loro re, un serpente bianco, che si vedeva ben raramente, e che aveva in capo una corona preziosa e incomparabile. Ma un coraggioso cavaliere una volta gliela rapì, come racconta una storia. 05036
Bottom
05037
Top
Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heidän kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli eräs ratsastaja ja näki nummella kärmeitten kuninkaan, jolla oli kimmeltävä kruunu päässä. Hän ratsasti häntä kohden, noukkasi miekkansa kärjellä kruunun kuninkaan päästä, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilvissä. Mutta eivät olleet kärmeetkään myöhäisiä, vaan läksivät kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ryöväriä. He kiitivät suhinalla päin, kierrettyinä rengoiksi, ja tuhannen kurraa pyöri silloin ratsastajan jäljissä kuin kiekko maantiellä poikien heittämänä pyörii. Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen jaloissa, loiskeilivat sen lautasille ylös, ja suuri oli miehen vaara. Ja hädissään viskasi hän heille hattunsakin syötiksi alas, jonka he paikalla repivät kappaleiksi ja söivät vihansa vimmassa. Mutta miestä ei auttanut kauan tämä keino, pianpa kärmeet kiiriskelee hänen jäljissänsä taas ja santa kiertoilee korkealle tieltä. Ja yhä kiivaammin kannusti uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin rikkiviilletyistä kyljistä, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto. Ratsastaja pakeni metsään, mutta metsä ei estänyt hänen vihollistensa juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti hän sen kierroksiin ja veipä orhi hänen nopeasti sen ylitse. Tuli virta kärmeillekin vastaan, ja monen kosken pauhinalla he syöksivät itsensä lainetten kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea kuohu. Mies ratsasti yhä eteenpäin, ja yhä vainosi häntä kärmetten villitty joukko. Näki hän matkan päässä hurjasti palavan kasken, ja kohden tulta hän nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsensä virran kylvyssä läpikastettuun kauhtanaansa, rynkäsi hän liekkien helmaan, vaan kärmeet eivät vilaustakaan viipyneet häntä seuraamasta. Niinpä taivaan ratsastava sankari kultapilvien halki kiitää. Kerran vielä iski hän kannukset orhinsa kupeisin ja kerran vielä hän kirmasi eteenpäin, sitten kaatui pyrskivä orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista vihamiehistänsä; tulihan oli polttanut kärmeitten lukemattoman lauman. Siinä sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, kädessä ihmeellinen kalleus. E Abramo narrò loro la storia seguente, mentre essi scendevano dalla sommità della collina verso la deserta palude di Sompio. « Venne una volta un cavaliere e vide sulla landa il re dei serpenti che aveva in capo una corona raggiante. Egli spinse il cavallo contro di lui, tolse con la punta della spada la corona di testa al re, spronò il cavallo come il vento e corse via col suo tesoro. Ma non furono tardi nemmeno i serpenti; si dettero subito furiosi ad inseguire lo sfrontato brigante. Corsero sibilando, acciambellati, e mille cerchi rotolarono così dietro il cavaliere come un disco gettato dai ragazzi rotola sulla strada maestra. Ben presto raggiunsero il cavaliere, si ammassarono tutti ai piedi del cavallo, gli saltarono in groppa e grande era il pericolo del cavaliere. Disperato, buttò loro come esca il suo cappello, che essi subito fecero a pezzi e mangiarono rabbiosamente. Ma tale espediente non giovò a lungo al cavaliere, chè ben presto i serpenti si rotolarono di nuovo dietro a lui e la sabbia turbinava alta sulla via. Con sempre maggiore foga spingeva l’eroe il suo ansante cavallo; a fiotti scorreva il sangue dai fianchi lacerati del superbo stallone e dalla bocca gli sgorgava una schiuma fremente. Il cavaliere fuggì nella foresta, ma la foresta non ostacolò la corsa dei suoi nemici. Incontrò un torrente; si gettò con fragore nel vortice e ben presto il cavallo lo portò all’altra riva. Anche i serpenti incontrarono il torrente e, col fragore di molte cascate, si tuffarono in seno alle onde e, nuotando con la rapidità della tempesta, lo attraversarono. Il cavaliere avanzava sempre più, ma la selvaggia banda dei serpenti lo inseguiva tuttavia. Vide egli allora in lontananza un terreno dissodato che bruciava furiosamente; contro il fuoco spinse il suo cavallo e, avviluppatosi nel mantello inzuppato con l’acqua del torrente, si gittò in seno alle fiamme; ma i serpenti non cessarono nemmeno un istante il loro inseguimento. Così l’eroico cavaliere del cielo fende le nubi dorate. Ancora una volta egli spinse gli speroni nei fianchi del cavallo e ancora una volta si slanciò avanti; ma allora cadde il cavallo anelante, dimentico per sempre del giuoco ardente della vita. Il cavaliere era libero, si era salvato dal fuoco e dai suoi terribili nemici; il fuoco infatti aveva arsa la folla innumerevole dei serpenti. E l’eroe, con lo sguardo raggiante, teneva in mano il prezioso tesoro ». 05037
Bottom
05038
Top
AAPO: Se oli tarina valkean kärmeen kruunusta Teerimäen nummella tässä. Abramo. Ecco la storia della corona del serpente bianco qui sulla collina di Teerimäki. 05038
Bottom
05039
Top
JUHANI: Uhkea tarina ja vielä uhkeampi mies, joka tempasi kruunun kärmeen päästä ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! Gianni. Un’azione superba e un uomo ancora più superbo, che strappò la corona dal capo del serpente e finì per conquistarla. Che uomo coraggioso! 05039
Bottom
05040
Top
TIMO: Harvapas mies täällä näkee tämän kärmeen, mutta se, joka hänen näkee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. Timoteo. Sono rari quelli che hanno visto questo serpente, ma chi lo vede diventa incomparabilmente saggio, come dicono i vecchi. 05040
Bottom
05041
Top
JUHANI: Sanotaanpa myöskin: joka keväällä ennen käen kukkumista tämän tuomarikärmeen käsittää, sen keittää ja syö, hän ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle siitälähin on tapahtuva. Gianni. Si dice anche che chi riesce a prendere questo giudice dei serpenti, in primavera avanti il primo canto del cuculo, lo cuoce e lo mangia, comprende il linguaggio del corvo, e sa ciò che gli accadrà nel futuro. 05041
Bottom
05042
Top
EERO: Sanotaanpa vielä niinkin: joka keväällä jälkeen käen kukkumisen tekee kaiken tämän, se mies ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut. Rico. Si dice ancora: chi fa tutto questo di primavera, dopo il primo canto del cuculo, intende il linguaggio del corvo e sa tutto ciò che gli è accaduto in passato. 05042
Bottom
05043
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa! Gianni. Oh, fratello, che sciocchezze dici! Non lo conosce forse ognuno il passato, senza aver mangiato nemmeno un briciolo di carne di serpente? Guardate, ora Rico ci ha mostrato esattamente quel che vale in fatto di logica; una stupida pecora sa quel che gli è accaduto in passato. È possibile un’idea del genere nel cervello di un uomo? Oh povero ragazzo! 05043
Bottom
05044
Top
AAPO: Äläs mitään, Juho. Hän joko haasteli tyhmyydestä tai konstaili ja koukisteli hän taas; kuinka hyväänsä, mutta kummassakin kohdassa viskasi hän eteemme merkittävän aatoksen. Koettakaamme tarkastella hänen lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siitä jotakin viisautta. Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meidänkin silmämme ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme näin nyt kahnusteliskaan siirtolaisina tässä. Abramo. Lascia andare, Gianni : ha detto una bestialità o ha voluto di nuovo fare lo spiritoso; fa lo stesso, ma in ogni caso ha espresso un’idea curiosa. Proviamo a esaminare la sua parola e credo che ci si possa pescare qualcosa di saggio. Conoscere quel che è accaduto è, da un certo punto di vista, una gran saggezza. Se tu distingui con esattezza quale seme abbia prodotto frutti utili e quale dannosi, nei giorni passati, e regoli la tua vita, il tuo lavoro e la tua condotta in conformità di ciò, sarai un uomo saggio. Se i nostri occhi si fossero aperti più presto, credo che ora noi non andremmo in giro come degli emigranti. 05044
Bottom
05045
Top
JUHANI: Tässä kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on tehty. Gianni. Come dei lupatti senza tetto. 05045
Bottom
05046
Top
TUOMAS: Mitä Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran aholla.--Tänne koko velisarja, ja iskeköön kyntensä kuormaan joka mies, auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kestää. Tänne kaikki! Vaipuuhan vankkurien pyörä vaaksan syvältä mutaiseen maahan. Maso. Ciò che abbiamo perduto a Jukola, lo riprenderemo sui pascoli di Impivaara. Qui tutti, ognuno spinga il carico per aiutare il nostro Valko finché dura la palude. Qua tutti! Le ruote del carro s’affondano di un palmo nel terreno limaccioso. 05046
Bottom
05047
Top
Näin haastellen keskenään olivat he vaeltaneet nummelta alas, kulkeneet poikki Seunalan Matin lakean ahon, siitä halki tiuhan näreistön, ja seisoivat nyt Sompiosuon partaalla. Synkeäksi näytti tämä suo, jonka pinnalla vaihetteli mutaisia, rämeisiä aukkoja, sammaleisia mättäitä, karpalon kotoja, ja siellä ja täällä seisoi matala, kuihtuva koivu, alakuloisesti nyökytellen päätänsä iltatuulessa. Mutta keskeltä oli suo kaitaisin ja siinä maa myös naveampi ja kiinteämpi. Seisoi siinä lyhykäisiä mäntyjä sammaleisessa puvussa ja mättäillä tummanviheriäisiä, väkevästi hajahtavia juovuke-pensaita. Ja yli tämän taipaleen juoksi vaivaloinen tie suon toiselle rannalle, jossa taasen alkoi pimeä korpi. Pitkin tätä tietä retkeilivät nyt veljekset yli suon. Mikä heistä veti aisoista Valkon rinnalla, mikä taasen lykkäsi vankkureita. Vihdoin, vaikka työläästi, ehtivät he suon ranteesen ja matkustivat taasen kuivalla maalla korven monijuurista tietä, jota kesti noin viisi sataa askelta. Mutta viimein välkähti heidän eteensä kantoisen ahon lakeus, ja seisoivat he määrätyssä paikassa, komeroisen vuoren alla. Così parlando fra loro, erano scesi dalla collina, avevano attraversata la vasta prateria di Matteo di Seunala, poi, per un’ampia abetina, erano arrivati al bordo della palude di Sompio. Questa palude aveva un aspetto triste; sulla sua superfìcie si avvicendavano stagni fangosi, isolotti muscosi, coperti di mortella di palude e qua e là una betulla bassa e languente piegava triste il capo sotto il vento della sera. Nel centro la palude era più stretta e anche la terra più dura e più compatta. Ivi crescevano pini nani, rivestiti di muschio e, sugli isolotti, arbusti di rosmarino di un verde scuro e fortemente odoranti. E su questa striscia di terra, una strada difficile portava all’altra riva della palude dove ricominciava il bosco cupo. Lungo questa via andavano ora i fratelli attraverso la palude. Gli uni tiravano le stanghe ai lati di Valko, gli altri spingevano il carro. Finalmente, a stento, raggiunsero il bordo della palude e andarono di nuovo sulla terra asciutta per una via del bosco ingombra di radici che durò circa cinquecento passi. Finalmente splendè dinanzi a loro la vasta prateria, pianeggiante, coperta di ceppi; erano giunti nel luogo prefìsso, sotto il monte cavernoso. 05047
Bottom
05048
Top
Tässäpä muinoin veljesten iso-isä, mainio raataja, oli viljellyt huhtia ja suitsutellut ankaria sysihautoja. Monta kaskea oli hän tämän vuoren ympärillä kaatanut ja polttanut, risu-äkeellänsä karhinut monen mustan, kylvetyn maan, ja viimein korjannut riiheensä satoisat oljet. Aherrus ahon syrjässä tuolla osoitti vielä paikan, missä oli hänen metsäriihensä seisonut, josta hän kohta kotiansa saattoi valmiin viljan, heittäen talvikeliksi oljet ja pahnat. Mutta riihen aherruksesta kappale matkaa, tuolla ahon ja metsän rajalla näkyi musta sysihaudan pohja, valtaisen suuri, jossa hän oli poltellut kiliseviä sysiä huhtamaan teloista. Niin oli tässä entinen Jukolan uhkea isäntä hyörinyt ja puuhaillut monen polttavan auringon alla, pyhkien otsaltansa monen helmeilevän hien. Mutta yönsä lepäsi hän turvekattoisessa koijussa miilunsa vartijana: ja saman koijun olivat nyt veljekset määränneet itsellensä väliaikaiseksi asuntomajaksi. Là anticamente il loro nonno, celebre dissodatore, aveva coltivato terreni e affumicato grosse carbonaie. Intorno a questo monte aveva diboscato e dissodato molti terreni, erpicato col suo erpice di rami secchi molta nera terra seminata e finalmente riposto nel suo granaio il raccolto abbondante. Un monte di detriti, al limite della prateria, mostrava ancora il posto del suo granaio boschivo, donde portava a casa il grano bell’e pronto, lasciando la paglia e la pula da mettere nelle slitte invernali; a un tratto di strada dai detriti del granaio, al confine fra la prateria e il bosco, si vedeva il fondo nero di una grossa carbonaia dove egli aveva ridotto in carboni crepitanti i tronchi del dissodamento. Qui l’antico e vigoroso padrone di Jukola aveva lavorato e corso sotto l’ardore di molto sole e si era asciugato molte perle di sudore sulla fronte. Di notte riposava in una capanna dal tetto d’erba, di guardia alla sua carbonaia; e questa stessa capanna ora i fratelli avevano scelto per abitazione provvisòria. 05048
Bottom
05049
Top
Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan näe sun silmäs; sillä idässä, etelässä, lännessä sulkevat metsät sun silmäsi alan ja pohjoisessa korkea vuori. Mutta jos astut tämän vuoren harvoilla kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silmäsi etäälle kohden kaikkia ilmoja. Sen eteläisellä puolella näet ensiksi ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synkeän korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo ylös vaisusti sinertävä Teerimäki. Pohjaa kohden alenee vähitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen myös oli huhtina käytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelevät ja pyyt alakuloisesti viheltelee. Idässä näkyy tasainen nummi hongistonensa, lännessä ryhmyinen, sammalkallioinen maa, tuolla ja täällä, sammaleisella harjulla matala, mutta ko'okas ja tuuhea mänty. Mäntyjen takana kiiltää tuolla kirkkaana ja kalaisena Ilvesjärvi, noin tuhannen askelta ahosta pois. Mutta näetpä tuskin muuta, vaikka kauaskin katsot. Saloin tumma meri haamoittaa sun ympärilläs kaikkialla. Näet toki himmeän siinnon Viertolan kartanosta koillisessa ja kaukana tuolla luoteisen ilman rannalla kirkon harmaan tornin. Tämänkaltainen oli seutu ja sen ympäristö, jonka Jukolaiset olivat määränneet asumapaikaksensa. La prateria cosparsa di ceppi, è ampia, ma, oltre i suoi bordi l’occhio non può spaziare, poiché a levante, a mezzogiorno e a ponente i boschi sbarrano la vista e a nord un alto monte. Ma se stai sulla cima di questo monte, incoronato di rari pini, il tuo occhio può spaziare in lontananza in tutte le direzioni. A mezzogiorno vedi prima, ai tuoi piedi, il dolce pendio della prateria di cui abbiamo parlato; più lontano la cupa boscaglia e, dietro a questa, la palude di Sompio e laggiù all’orizzonte, si alza la collina bluastra di Teerimäki; a nord, la montagna s’abbassa a poco a poco e sul suo dolce declivio, che un tempo era anch’esso dissodato e coltivato, cresce un giovane e folto bosco di betulle, sui cui glabri sentieri i galli di montagna saltellano e le gallinelle fischiano in tono melanconico. A oriente si vede una piatta landa col suo pineto e a occidente un terreno aspro e coperto di rocce muscose, e qua e là, su un’elevazione rivestita di muschio, un pino basso ma robusto e folto. Dietro ai pini brilla il lago di Ilvesjärvi, lucente e ricco di pesci, a circa mille passi dalla prateria. E non scorgi quasi altro, per quanto tu guardi lontano, che il mare cupo dei boschi che ti circonda da tutte le parti. Puoi vedere veramente il cupo profilo della prateria di Viertola a nord-est e in lontananza, a nord-ovest, al confine del cielo, la torre grigia della chiesa. Tale era la regione e i dintorni scelti dai giovani di Jukola per loro dimora. 05049
Bottom
05050
Top
Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset tänä iltana asettuneet alas, laskeneet aisoista väsyneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle. Siinä paistoi Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja muut hyöriskelivät vankkurien ympärillä, purkaen kuormaa ja kantain kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska tämä oli tehty ja ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja aurinko oli vaipunut vuoren taakse. I fratelli, quella sera, si erano fermati presso la capanna del carbonaio, avevano staccato lo stanco Valko e lo avevano lasciato andare al pascolo con un campano al collo e avevano fatto un allegro fuoco sulla prateria con ceppi e rami secchi. Simeone cucinò delle aringhe, delle rape e della carne di bove per la cena comune e gli altri si affaccendarono intorno al carro scaricando e portando ogni oggetto e ogni utensile a suo posto. Fatto ciò, quando il cibo fu pronto, essi si sedettero sulla prateria per cenare, e il sole era calato dietro i monti. 05050
Bottom
05051
Top
SIMEONI: Tämä on siis ensimmäinen atriamme tässä uudessa kodossa; ja tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme täällä. Simeone. Ecco il nostro primo pasto nella nuova casa; ci possa portare la felicità e la pace di Dio per tutti gli altri che faremo qui. 05051
Bottom
05052
Top
JUHANI: Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy. Gianni. Che la felicità, una superba felicità ci accompagni sempre qui, in tutti i lavori e le faccende che le nostre mani eseguiranno. 05052
Bottom
05053
Top
AAPO: Tahtoisinpa lausua tärkeän aatoksen. Abramo. Vorrei dire una cosa importante. 05053
Bottom
05054
Top
JUHANI: No puhkaise se sydänkarsinastas ulos. Gianni. Schiudile i penetrali del tuo cuore. 05054
Bottom
05055
Top
AAPO: Päätön ruumis ei käy päisin, sanon minä. Abramo. Un corpo senza testa non vai niente, dico io. 05055
Bottom
05056
Top
JUHANI: Vaan nuijailee seiniä kuin päätön kana. Gianni. Dà solo dei picchi contro le pareti come una gallina senza testa. 05056
Bottom
05057
Top
TIMO: Vaikkei päätönkään, kun se vaan tulee riiviöön, niin pöllähtelee se noin, noin, sinne ja tänne, sinne ja tänne. Niinhän tekevät usein Männistön-muorin kanat, ja silloin sanoo muija noidan-nuolten lentelevän ilmassa. Timoteo. Anche con la testa, se è invasata dal demonio, salta così, così, di qua e di là, di qua e di là. Lo facevano spesso le galline della vecchia del pineto, e allora lei diceva che delle frecce magiche volavano nell’aria. 05057
Bottom
05058
Top
JUHANI: Mutta puhdistappas suus, veli Aapo. Gianni. Ma parla chiaro, Abramo. 05058
Bottom
05059
Top
AAPO: Tämä on tuuma aivossani: Jos tahdomme täällä jotain ja kunnokkaasti matkaansaattaa, niin yksi meistä olkoon aina ensimmäisenä miehenä, keskustelemisten johtajana, ratkaisijana riitaisissa asioissa. Sanalla sanoen, yksi olkoon, jonka ääni käy etunenässä järjestyksen tähden. Abramo. Ecco il progetto che ho nel cervello : se vogliamo fare qui qualcosa di degno, uno di noi deve sempre essere il capo, colui che dirige le nostre deliberazioni, l’arbitro delle nostre controversie. Per farla breve, ci deve essere uno solo la cui voce domini per mantenere l’ordine. 05059
Bottom
05060
Top
JUHANI: Minä olen tässä vanhin. Gianni. Io qui sono il più vecchio. 05060
Bottom
05061
Top
AAPO: Sinä olet Jukolan sarjan esikoinen, ja olkoon sinulla sen oikeus myös. Abramo. Tu sei il primogenito della schiera di Jukola e quindi ne hai anche il diritto. 05061
Bottom
05062
Top
JUHANI: Olenpa rivin ensimmäinen mies, ja tiedän myös vaatia teiltä kuuliaisuutta. Mutta kun vaan tottelisitte. Gianni. Io sono il primo della fila, e saprò anche esigere da voi l’obbedienza. Purché soltanto obbediate. 05062
Bottom
05063
Top
AAPO: Se on oikeus ja kohtuus. Mutta jokaisen sana ottakaamme kuitenkin aina kuullaksemme yhteisissä kysymyksissä. Abramo. È giusto e conveniente. Ma negli affari comuni, dovremo sentire sempre la parola di ognuno. 05063
Bottom
05064
Top
JUHANI: Sinun neuvoillesi varsinkin tahdon aina ja kernaasti korvani kallistaa. Mutta minä olen ensimmäinen. Gianni. Ascolterò sempre e volentieri specialmente il tuo consiglio. Ma io sarò il primo. 05064
Bottom
05065
Top
AAPO: Tosi! Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? Abramo. Certo! Ma che castigo infliggere a colui che si mostrerà recalcitrante e irrimediabilmente ostinato? 05065
Bottom
05066
Top
JUHANI: Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu. Gianni. Lo ficcherò in una caverna del monte e porterò un cumulo di pietre di circa un quintale per chiudere la bocca della porta. Lui starà là un giorno o due, a seconda che lo esigeranno i fatti e le circostanze. Sì, si succerà le unghie; pensando a ciò che possa giovare alla sua pace (Luca, 19, 42.). 05066
Bottom
05067
Top
LAURI: En suostu päätökseen minä. Renzo. Io non sono favorevole a questo sistema. 05067
Bottom
05068
Top
TUOMAS: Enkä minä. Maso. Nemmeno io. 05068
Bottom
05069
Top
TIMO: Olenko minä piirtoposkinen metsäsika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. Timoteo. Sono forse un tasso dalle gote striate, la cui dimora è una grotta che sa di tanfo? Macche. 05069
Bottom
05070
Top
JUHANI: Te rupeette kapinoitsemaan. Gianni. Cominciate a ribellarvi. 05070
Bottom
05071
Top
TUOMAS: Se rangaistuksen pykälä ei käy päisin, ei käy. Maso. Questo sistema di punizione non può andare, non può. 05071
Bottom
05072
Top
TIMO: »Ei käy kontoon», sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä. Timoteo. « Non può andare », dice il proverbio. Io non sono un tasso. 05072
Bottom
05073
Top
JUHANI: Sentähden käytä itses aina kiltisti ja siivosti, välttääksesi vihani rankaisevaa kauhistusta. Gianni. Però comportati sempre da uomo saggio e retto per evitare lo spaventoso castigo della mia collera. 05073
Bottom
05074
Top
TIMO: Mutta minä en ole mäyrä, enkä susi. Hei, hei! En ole karhukaan enkä mikään rotta! Tiedä huutia vähän. »Tiedä huutia, sanoi Jaakkolan Juuti»; Hehheh! Timoteo. Ma io non sono nè un tasso nè un lupo. Nemmeno un orso o un ratto! Dovresti vergognarti. « Vergognati, briccone, disse Lapo a Jacopone! ». Eh, eh! 05074
Bottom
05075
Top
AAPO: Sallitaanko minulle sananvuoro? Abramo. Posso parlare anch’io? 05075
Bottom
05076
Top
JUHANI: Kernaasti. Mitä mielit sanoa? Gianni. Volentieri, che vuoi dire? 05076
Bottom
05077
Top
AAPO: Etten kiltaa minäkään tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit käytettäväksi välillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten keskenä liian törkeäksi, pedolliseksi. Abramo. Che non approvo questo sistema di castigo che tu vorresti istituire fra noi, lo trovo troppo rozzo e troppo bestiale tra fratelli. 05077
Bottom
05078
Top
JUHANI: Vai et kiltaa? Etkö kiltaa? Etkö totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein, mikä väärin. Gianni. Non l’approvi? Non l’approvi? Non l’approvi proprio? Dimmi allora un sistema più saggio, poiché io non so mai afferrare quel che è giusto e quel che non lo è. 05078
Bottom
05079
Top
AAPO: Sitä en sano. Abramo. Non lo dico. 05079
Bottom
05080
Top
JUHANI: Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä. Gianni. Esponi tu un sistema nuovo e accettabile, tu che sei il sapiente di Jukola. 05080
Bottom
05081
Top
AAPO: Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä... Abramo. Sono ben lontano dal meritare tale epiteto. Ma questo... 05081
Bottom
05082
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Gianni. Il sistema, il sistema! 05082
Bottom
05083
Top
AAPO: Tämähän on... Abramo. Questo è... 05083
Bottom
05084
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! Gianni. Il sistema, il sistema. Esponi questo saggio sistema! 05084
Bottom
05085
Top
AAPO: Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö? Abramo. Sei pazzo? Gridi come se avessi il fuoco nei pantaloni. Perchè sbraiti e dimeni la testa come un gufo? 05085
Bottom
05086
Top
JUHANI: Parakraaffi! huudan minä huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja minä kuultelen äänetönnä kuin särki sammakon motkotusta. Gianni. Il sistema! Grido forte, questo sistema nuovo di zecca e vecchio e saggio! Dillo e io ascolterò in silenzio come una carpa il gracidare della rana. 05086
Bottom
05087
Top
AAPO: Tämä on tuumani asiasta: Hän, joka ylen katsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen välillemme eripuraisuuden siementä, hän siirrettäköön liitostamme, karkoitettakoon kauas pois. Abramo. Ecco il nuovo progetto: colui che disprezzerà i consigli e i rimproveri, mostrandosi sempre maligno e seminando fra noi il germe della discordia, sarà escluso dalla nostra alleanza e cacciato via. 05087
Bottom
05088
Top
TUOMAS: Tämä olkoon asetus. Maso. Sia questa la regola. 05088
Bottom
05089
Top
LAURI: Siihen suostun. Renzo. L’approvo. 05089
Bottom
05090
Top
TIMO: Niin minäkin. Timoteo. Anch’io. 05090
Bottom
05091
Top
SIMEONI: Siihen suostumme kaikki yhteisesti. Simeone. L’approviamo tutti all’unanimità. 05091
Bottom
05092
Top
JUHANI: Hm! Olkoon päätetty. Ja muistakaat: joka tästälähin mielii vikuroita, hänellä on jäniksen passi kourassa, potkua pyllyssä ja käpälämäki edessä.--Mihin työhön iskemme huomenna kiinni, te murjaanit? Kyllä minä teidät opetan. Gianni. Ehm! È deciso. E ricordatevi: chi, d’ora innanzi, sarà restio, gli daremo in mano il passaporto della lepre, un calcio nel sedere e marche! A che lavoro mettiam mano domani, o negri ? Certo io vi insegnerò. 05092
Bottom
05093
Top
AAPO: Hieman harmin vallassa; mutta eihän tuo nyt samenna meidän tyynettä ja kirkasta mieltämme tänä iltahetkenä. Abramo. Sei un po’ arrabbiato; ma questo non turberà la nostra calma e serena gioia di stasera. 05093
Bottom
05094
Top
JUHANI: Mihin raatamiseen rupeemme koska päivä koittaa? Gianni. Cosa cominceremo a fare quando il giorno si leverà? 05094
Bottom
05095
Top
AAPO: Tietysti on tässä pirttimme rakennus ensimmäinen. Abramo. Naturalmente la prima cosa è di costruirci una casa. 05095
Bottom
05096
Top
JUHANI: Niin onkin. Huomenna varhain käyköön neljä miestä, jokainen kirveskynä kourassa, nurkallensa, ja olkoot nämät neljä miestä: minä itse, Tuomas, Simeoni ja Aapo. Muut palhikoot ja kiiritelkööt meille hirsiä ylös. Ja koska pirtti ja pieni aitta-koppa ovat valmiit, niin kohta pojat kaasinsa haalimiseen, metsästys- ja kalastus-retkille. Se muistakaat! Gianni. Certo. Domani, di buon’ora, quattro uomini, con l’ascia in mano, andranno ognuno da un angolo della costruzione e questi quattro saranno: io, Maso, Simeone e Abramo. Gli altri ci sbozzeranno e ci faranno rotolare qui i tronchi. E quando la casa e una piccola dispensa saranno pronte, ragazzi, si va a cacciare e a pescare per mettere insieme provviste. Ricordatevelo! 05096
Bottom
05097
Top
Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan. Tuli yö, pilvinen, mutta tyyni toukokuun yö. Korvessa huuteli huhkain käheällä äänellänsä, Ilvesjärvellä narisivat sorsat, ja tuolloin, tällöin kuului kaukaa kontion terävä vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syvä hiljaisuus. Mutta veljeksiä turvemajassa ei mielinyt käydä tervehtimään hienosiipinen Unonen. Äänettöminä, mutta kierrellen itsiänsä kyljeltä kyljelle, mietiskelivät he tämän maailman menoa ja elämämme muuttuvaisuutta. Allora essi finirono il loro cibo e andarono a dormire nella capanna del carbonaio. Venne la notte, una notte di -maggio nuvolosa ma calma. Nel bosco una civetta gridava con la sua voce rauca; nel lago di Ilvesjärvi le anitre schiamazzavano e di quando in quando si udiva di lontano il fischio stridulo dell’orso. Ma il sonno dalle ali leggiere non andava a visitare i fratelli nella capanna. 7In silenzio, ma, girandosi ora su un fianco ora sull’altro, meditavano sul corso del mondo e le vicissitudini della vita. 05097
Bottom
05098
Top
AAPO: Eihän ole luullakseni vielä ummistunut yhdenkään silmä. Abramo. Credo che nessuno abbia ancora chiuso occhio. 05098
Bottom
05099
Top
JUHANI: Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsiämme tässä vääntelemme ja kääntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme näin virkkuja? Gianni. Timoteo dorme già placidamente, ma noialtri ci rivoltiamo e ci dimeniamo qui come salsicce in una pentola che bolla. Come mai siamo così svegli? 05099
Bottom
05100
Top
AAPO: Elomme tie on tänäpänä tehnyt töykeän käännöksen. Abramo. Il cammino della nostra vita ha fatto una svolta brusca oggi- 05100
Bottom
05101
Top
JUHANI: Siitäpä mieleni levoton, kovin levoton. Gianni. Perciò sono inquieto, molto inquieto. 05101
Bottom
05102
Top
SIMEONI: Synkeä on sydämeni tila. Mikä olen minä? Tuhlaajapoika. Simeone. Il mio cuore è triste. Chi sono io? Un fìgliol prodigo. 05102
Bottom
05103
Top
JUHANI: Hm! Korpeen kadonnut lammas. Gianni. Ehm! Un agnello smarrito nel deserto. 05103
Bottom
05104
Top
SIMEONI: Niin heitimme naapurit ja kristilliset lähimmäiset. Simeone. Abbiamo lasciato i nostri vicini e il nostro prossimo cristiano. 05104
Bottom
05105
Top
TUOMAS: Tässä ollaan ja täällä pysytään niin kauan kuin metsässä tuoretta lihaa löytyy. Maso. Si è qui e ci si starà finche si troverà carne fresca nel bosco. 05105
Bottom
05106
Top
AAPO: Kaikki onnistuu hyvin, jos käymme aina käsiin järkevällä mielellä. Abramo. Tutto riuscirà bene se agiremo sempre con buon senso. 05106
Bottom
05107
Top
SIMEONI: Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja hänen huutonsa ei ennusta koskaan hyvää. Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin vanhat ihmiset sanoo. Simeone. Una civetta urla là nel deserto e il suo grido non presagisce nulla di buono. Preannunzia incendio, lotte sanguinose e delitti, come dicono i vecchi. 05107
Bottom
05108
Top
TUOMAS: Metsässä on huutaminen sillä virkana ja ilman mitään merkitystä. Maso. Gridare nel bosco è il suo mestiere e non significa nulla. 05108
Bottom
05109
Top
EERO: Tässä on kylä, Impivaaran turvekattoinen talo. Rico. Ma qui c’è un casale, la fattoria dal tetto d’erba di Impivaara. 05109
Bottom
05110
Top
SIMEONI: Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren harjulla. Siellä ennen, niinkuin tarina kertoilee, rukoili »Kalvea impi» syntejänsä anteeksi, rukoili kaikki yöt niin talvella kuin kesällä. Simeone. Ora l’annunziatrice ha cambiato sede, grida là in cima al monte. Là, un tempo, come racconta una leggenda, la « vergine pallida » implorava il perdono dei suoi peccati, pregava tutte le notti d’inverno e d’estate. 05110
Bottom
05111
Top
JUHANI: Hänestäpä on tämä vuori saanut nimensä Impivaara. Kuulin kerran lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimmäksi haihtunut mielestäni. Veli Aapo, sinä juttele se meille tässä ikävän yömme vietteeksi. Gianni. Da lei questo monte ha preso il suo nome di Impivaara (Impivaara = monte della vergine.). Ho sentito una volta, quand’ero bambino, questa storia, ma mi è sparita quasi tutta dalla memoria. Caro Abramo, raccontacela tu per far passare questa notte triste. 05111
Bottom
05112
Top
AAPO: Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon hän rauhassa; minä mielin teille kertoa tarinan. Abramo. Timoteo russa come un vecchio; lasciamolo in pace; la racconterò per voi. 05112
Bottom
05113
Top
Seuraavan tarinan kalveasta immestä kertoi nyt Aapo veljillensä: Allora Abramo raccontò ai suoi fratelli la storia della « vergine pallida ». 05113
Bottom
05114
Top
Asui muinoin tämän vuoren luolissa eräs hirmuinen peikko, ihmisten kauhistus ja surma. Kaksi oli hänellä elämän himoa ja hekumaa: katsella ja pidellä aarteitansa luolien syvissä kätköissä ja juoda ihmisen-verta, jota hän ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeksän askelta vuoresta oli hänellä voima väkivaltaiseen käytökseen, ja sentähden täytyi hänen harjoitella kavaluutta retkillänsä. Hän taisi muuttaa haamunsa miksi tahtoi; ja ympäri tienoita nähtiin hänen kuljeksivan milloin kauniina nuorukaisena, milloin ihanaisena impenä, aina sitä myöten kuin hän miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti hänen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkensä heittää peikon kamoittavissa luolissa. Niin tämä hirviö vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. « Abitava una volta, nelle grotte di questo monte, un terribile orco, terrore e morte degli uomini: aveva due passioni nella vita: contemplare e maneggiare i suoi tesori nei profondi nascondigli delle grotte e bere il sangue umano di cui aveva una sete inestinguibile. Ma egli aveva il potere di commettere le sue violenze solo a nove passi dal monte; e perciò, nelle sue scorribande, doveva ricorrere all’inganno. Poteva cambiare il suo aspetto come voleva; e lo si vedeva andare intorno, ora sotto le spoglie di un bel giovane, ora sotto quelle di una graziosa ragazza, sempre a seconda che era avido del sangue di un uomo o di una donna. La bellezza infernale del suo sguardo soggiogava molti; molti persero la vita nelle orrende grotte dell’orco; così questo mostro allettava le sue vittime infelici. 05114
Bottom
05115
Top
Oli lempeä kesä-yö. Viherjällä nurmella istui eräs nuorukainen, syleillen lemmittyänsä, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lepäsi hänen rinnoillansa. Tämä oli heidän jäähyväis-syleilyksensä; sillä pois tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi sydämensä ystävästä.--»Impeni», niin haasteli nuorukainen, »nyt lähden sinulta pois, mutta tuskin ehtii sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas».--Lausui neito: »eikä aurinko läskeissänsä heitä niin armasta jäähyväis-silmäystä maailmallensa, kuin minä mun kultaselleni koska hän poistuu, eikä noustessansa säteile niin ihanasti taivaan loimo, kuin säteilee mun silmäni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mitä kirkkaan päivän pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himmeässä maailmassa käyskelen sun kanssas».--Niinpä neito; mutta taasen nuorukainen lausui: »Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ijäinen uskollisuus tässä taivaan kasvoin alla». Ja he vannoivat pyhän valan, vannoivat Jumalan ja taivaan edessä, ja hengähtämättä kuultelivat heidän sanojansa metsät ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleilivät he viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen, mutta kauan käyskeli neito yksin metsän hämärässä, muistellen kaunista kultastansa. « Era una tiepida notte d’estate : sulla verde landa sedeva un giovane abbracciando la sua diletta che gli posava sul petto come una splendida rosa. Era il loro abbraccio d’addio; poiché egli doveva partire e separarsi per un po’ di tempo dall’amica del cuore. “ Mia cara — diceva il giovane — ora vado via da te, ma il sole arriverà appena a levarsi e a calare cento volte prima che io torni Diceva la ragazza : “ Il sole al tramonto non getta un così tenero sguardo d’addio alla terra come lo getterò io al mio caro quando se ne andrà, nè illuminerà così splendidamente il cielo, nel levarsi, come il suo occhio quando mi affretterò incontro a te. Ciò che riempirà il mio animo nei lunghi giorni splendenti sarà il pensiero di te, e nel mondo nebuloso dei miei sogni io passeggerò con te ”. Così la fanciulla; e di nuovo diceva il giovane: “Come parli bene; ma come mai ho un cattivo presagio? Mia cara, giuriamoci fedeltà eterna al cospetto del cielo ”.Ed essi giurarono un giuramento sacro, giurarono al cospetto di Dio e del cielo, e i boschi e i monti ascoltarono senza parlare le loro parole. Finalmente, allo spuntar dell’alba, si abbracciarono un’ultima volta, e si separarono. « Il giovane se n’andò, ma la fanciulla vagò a lungo sola nel bosco cupo, ricordando il suo diletto. 05115
Bottom
05116
Top
Koska näin hän käyskelee tuuhean männistön kohdussa, mikä ihmeellinen haamu käy häntä vastaan? Hän näkee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin tämä kultainen aamu. Kuin tulen liekki väikkyy ja kimmeltää hänen hattunsa höyhen-töyhtö. Hänen hartioillansa riippuu kauhtana, sinertävä kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiiltävistä tähdistä. Hänen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on hänellä purppuranpunainen vyö. Impeen hän katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtivä rakkaus, ja autuaasti kaikuu hänen äänensä, koska hän neidolle haastelee: »Älä mua pelkää, suloinen impi, olenpa sun ystäväs ja saatan sulle äärettömän onnen, jos vaan kerran saan sinua syleillä. Minä olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kiviä ilman lukua ja määrää, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken tämän maailman. Tule mun kullakseni, minä tahdon viedä sun komeaan linnaan ja asettaa sinun viereeni loistavalle istuimelle». Niin hän haasteli viehättävällä äänellä ja hämmästyneenä seisoi neito. Hän muisteli äsken vannottua valaansa, ja poispäin hän kallistui, mutta kallistui taasen mieheen päin ja eriskummallinen häiriö käsitti hänen mielensä. Miestä kohden hän kääntyi, peittäen kädellään kasvonsa kuin paistavan auringon edessä; pois hän taasen kääntyi, mutta katsahti kerran vielä ihmeelliseen haamuun. Voimallinen ihastus säteili sieltä häntä vastaan, ja äkisti vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas saaliinensa, joka niinkuin houreessa lepäsi hänen käsivarsillansa. Yli jyrkkien mäkien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yhä pimeämmäksi muuttui metsä heidän ympärillään. Levottomasti tytkyi immen sydän ja tuskan hiki juoksi hänen otsaltansa alas; sillä viimein hän huomasi niinkuin jotain pedollista, hirveätä haamun silmien lumoovassa liekissä. Hän katsahteli ympärillensä, ja nopeasti sinkoilivat ohitse synkeät kuuset, hänen kantajansa vinhasti juostessa; hän katsahteli nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat väristykset karsivat hänen ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin hänen sydämessään. Mentre andava attraverso un folto pineto, che essere meraviglioso le si fa incontro? Vede un giovane nobile come un principe e bello come quella mattina dorata. Il pennacchio del suo cappello ondeggia e guizza come una lingua di fuoco. Dalle spalle gli scende un mantello azzurro come il cielo e come il cielo sparso di stelle scintillanti. Il suo giustacuore è bianco come la neve e alla vita ha una cintura porporina. Contempla egli la fanciulla e nel suo sguardo si diffonde un amore radioso e la sua voce risuona di gioia quando le parla : “ Non aver paura di me, soave fanciulla! Io ti sono amico e ti darò una felicità sconfinata se ti potrò abbracciare solo una volta. Sono un uomo potente, ho tesori e pietre preziose innumerevoli e potrei comprare anche tutto il mondo. Diventa la mia cara; io ti voglio portare in un bel castello e porti accanto a me su un trono splendente ”. Così egli parlava con voce incantatrice e la fanciulla fu presa da stupore. Ricordò il giuramento prestato poco prima, e si allontanò, ma poi gli si avvicinò di nuovo e uno strano turbamento le afferrò l’anima. Si volse verso di lui, coprendosi il viso con le mani, come davanti allo splendore del sole poi si voltò di nuovo indietro, e finalmente contemplò ancora una volta quell’essere meraviglioso. Un’estasi possente si irraggiava verso di lei e all’improvviso la fanciulla cadde fra le braccia del bel principe. Allora egli corse via con la sua preda che, come in delirio, gli riposava fra le braccia. Andavano incessantemente su ripide colline, attraverso valli profonde e il bosco intorno a loro si faceva sempre più cupo. Il cuore della fanciulla batteva inquieto e il sudore dell’angoscia le scorreva dalla fronte, che finalmente aveva scorto come qualcosa di bestiale e di orribile nella fiamma fascinatrice di quegli occhi. Si guardò intorno e veloci passavano i cupi abeti nella corsa veloce del suo rapitore; guardò l’aspetto del giovane e brividi di spavento le corsero per il corpo, ma uno strano rapimento le teneva tuttavia il cuore. 05116
Bottom
05117
Top
Kulkivat he alati eteenpäin halki metsien, ja näkyi viimein korkea vuori ja sen pimeät luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirveätä. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilkeällä kiljunalla raahasi hänen peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei lähtenytkään neitosen jäsenistä, vaan hän jäi elämään verettömänä, lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen huomasi tämän peikko, käytti uhriansa kohtaan kynsiään ja hampaitansa kaikin voimin, mutta eipä voinutkaan häntä kuolettaa. Viimein päätti hän pitää häntä ainiaan luonansa uumentojen yössä. Mutta mitä palvelusta taisi hän tehdä, mitä hyötyä matkaansaattaa peikolle? Tämä määräsi immen puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kiviänsä, niitä hänen eteensä lakkaamatta pinoilemaan, sillä eipä hän väsynyt niitä ihaellen katselemasta. « Avanzarono essi attraverso i boschi e finalmente videro l’alto monte e le sue cupe grotte. E allora, quando furono soltanto a pochi passi dal monte, accadde una cosa orribile. L’uomo dalla veste regale, si mutò improvvisamente in un orribile orco: gli sortirono le corna dal capo, sul collo gli si rizzarono peli duri e la povera fanciulla sentì nel suo seno il dolore delle aguzze unghie di lui. Allora l’infelice urlò, si dibattè e lottò nell’angoscia, ma invano. Gridando malignamente l’orco la trasse nella sua grotta più fonda e le succhiò fino all’ultima goccia il sangue. Ma allora accadde un miracolo : la vita non si dipartì dalle membra della giovane; essa continuò a vivere esangue, bianca come la neve, come uno spettro malinconico della terra dei morti. L’orco vide ciò con stupore, si slanciò contro la sua vittima con le unghie e coi denti e con tutte le sue forze, ma non la potè uccidere. Alla fine decise di tenerla sempre con sè nella notte delle sue caverne. « Ma che servizio poteva ella fare, che profitto poteva trarne l’orco? Le prescrisse di pulire i suoi tesori e le sue pietre preziose e di accumularle davanti a lui continuamente; chè egli non si stancava mai di guardarle con ammirazione. 05117
Bottom
05118
Top
Näin vuosia elelee kelmeä, veretön impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta yöllä toki nähdään hänen seisovan äänettömänä rukoilijana vuoren harjulla. Ken antoi hänelle tämän vapauden? Taivaanko voima?--Mutta yöt kaikki, myrskyssä, sateessa ja kireässä pakkasessa hän seisoo vuoren kiireellä, rukoillen syntejänsä anteeksi. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo, kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa kohden taivasta yhtään ainoata kertaa, vaan päin kirkon torniin, metsien etäiselle reunalle on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Sillä ainapa toki salainen ääni hänen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka kaukaisena kipenänä, kuin tuhansien peninkulmien päästä, pilkoittaa hänelle tämä toivo. Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. « Così visse per anni la fanciulla pallida, esangue, prigioniera in seno alle montagne. E, la notte, la si poteva vedere pregare in silenzio in cima al monte. Chi le dava quella libertà? La forza del cielo? Tutte le notti nella tempesta, sotto la pioggia, e al freddo pungente, stava in cima al monte invocando perdono per i suoi peccati. Esangue, bianca come la neve, simile a un’immagine, tanto era immobile e silenziosa, stava ella, le mani sul petto e il capo inclinato sul seno. La poveretta non osa levare la fronte verso il cielo nemmeno una volta, ma il suo occhio è incessantemente diretto verso il campanile della chiesa, e il lontano limite dei boschi; poiché una voce segreta le sussurrava sempre all’orecchio parole di speranza; benché questa speranza le balenasse come una scintilla lontana mille leghe. Così essa passa la sua notte sul monte e non si ode mai un lamento dalle sue labbra; e mai un sospiro solleva e abbassa il seno della supplice. Così la notte scura passa; ma, allo spuntar del giorno, l’orco spietato la trae di nuovo nelle sue caverne. 05118
Bottom
05119
Top
Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta ihana impensä ei rientänytkään häntä vastaan tervetuloa toivottamaan. Hän kyseli missä kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa keltään. Kaikkialta hän etsiskeli häntä yöt ja päivät, väsymättä, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman jälkeä kuin aamun kaste. Viimein heitti hän kaiken toivon, unohti kaiken elämän ilon ja käyskeli täällä vielä ajan mykkänä varjona. Kerran viimein, koska hohtava päivä oli nousnut, pimitti kuoleman yö hänen silmänsä valon. Cento soli avevano appena finito di illuminare la terra, che il giovane, il diletto della fanciulla, tornò a casa, felice del suo viaggio, ma la sua bella non gli si affrettò incontro a dargli il benvenuto. Domandò dove si trovasse, ma nessuno lo sapeva. Dovunque la cercò, notte e giorno, instancabilmente, ma sempre invano. La fanciulla era sparita senza lasciar traccia, come la rugiada del mattino. Finalmente perse tutta la speranza, e, dimentico della gioia di vivere, vagò ancora qualche tempo quaggiù come un’ombra muta. Una volta finalmente, mentre il sole radioso si alzava, la notte della morte gli oscurò la luce degli occhi. 05119
Bottom
05120
Top
Mutta vuosia hirmuisen pitkiä viettää kalvea impi: päivät peikon luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa silmäin alla; mutta yöt hän vuoren harjanteella kuluttaa. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene hän nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan päin kirkon tornia, metsien etäiselle reunalle, on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Ei hän valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Ma la fanciulla pallida trascorse anni terribilmente lunghi: di giorno, negli antri dell’orco, forbendo e ammucchiando senza posa i tesori sotto gli occhi del suo crudele aguzzino; mentre le notti le passava in cima al monte. Esangue, bianca come la neve e simile a una immagine tanto è immobile e dolente, essa posa le mani sul petto e reclina la testa sul seno. Non osa levare la fronte al cielo, ma il suo sguardo è sempre diretto al campanile della chiesa e al confine lontano dei boschi. Non si lamenta ; nè alcun sospiro solleva o abbassa il seno della supplice (Qui l’A. ha ripetuto le parole di dianzi, forse per dare maggior risalto alla monotona vita della fanciulla.). 05120
Bottom
05121
Top
On vaalea kesä-yö. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka hän on viettänyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siitä päivästä, jona hän erosi sydämensä ystävästä. Hän kauhistuu, aatoksensa pyörtyy ja kylmiä hikihelmiä kiirahtelee hänen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska hän kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä. Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa? Tässä on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla teräkselläs tänne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo kauan, kauan olen ikävöinnyt». Niin haasteli hän vuorella, mutta eipä tuonut hänelle nuorukainen kuolemaa, vaan elämän suloisen liehauksen, joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ympäri kalvean immen. Lemmekkäästi katsahtava nuori mies otti hänen syliinsä, suuteli häntä, ja kohta tunsi veretön impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, hänen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta läikkyi heleä otsa. Ja hän heitti kiharaisen päänsä yli ylkänsä käsivarren, katsahti ylös kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat hänen kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu. Oli tämä aamu sen aamun kaltainen koska ystävykset kerran viherjällä nurmella erosivat pitkäksi ajaksi. « È una pallida notte d’estate. Sul monte sta di nuovo la fanciulla, ricorda il tempo che ha trascorso nella sua dolorosa prigionia e cento anni sono passati dal giorno in cui si è separata dall’amico del suo cuore. Si spaventa, le gira il capo e fredde perle di sudore le scendono dalla fronte sul terreno muschioso; quando si rammenta la lunghezza delle decadi passate, allora osa per la prima volta di guardare in alto e subito scorge una luce meravigliosa che, simile a una stella cadente, le si avvicina dalla lontananza dello spazio. Ma quanto più questa luce le si avvicina, tanto più cambia aspetto. Non è più una stella cadente, ma un giovane trasfigurato, con una spada sfolgorante in mano. S’irradia da quel volto una dolcezza nota; il cuore della fanciulla comincia a battere forte, ora che ha ravvisato il suo antico diletto. Ma perchè si avvicinava con la spada in mano ? La fanciulla si turbò e disse con flebile voce : “ Codesta spada metterà fine, una buona volta, al mio soffrire? Ecco il mio seno, giovane eroe, colpisci qui col tuo acciaio corrusco, e, se puoi, dammi la morte che io ho lungamente, lungamente sospirato ”. Così parlò essa dal monte, ma il giovane non le portava la morte, bensì il dolce sorriso della vita, che, mormorando come il vento odoroso del mattino, cinse la fanciulla. Guardandola teneramente, il giovane la prese fra le braccia, la baciò e subito la fanciulla esangue sentì un sottile fiotto di sangue correrle come un dolce ruscello per le vene, le guance le brillarono quale nube arrossata dall’aurora e la fronte le s’irradiò di gioia. « Allora appoggiò la testa ricciuta sul braccio del fidanzato, guardò verso il cielo splendente concedendo una tregua al suo seno dopo un dolore di diecine d’anni, e le dita del giovane errarono fra i suoi riccioli dolcemente agitati da una brezza leggera. Bello era il momento della redenzione e il mattino della liberazione. Gli uccelli cinguettavano fra gli abeti, sui margini del monte selvaggio, e a nord-est si levò il disco lucente del sole. Questo mattino era simile a quello in cui, una volta, gli amanti, sulla collina verdeggiante, si erano separati per lungo tempo. 05121
Bottom
05122
Top
Mutta nytpä äkeä peikko, vihan pyrstöt pystyssä, kiipesi vuorelle ylös, temmataksensa impeä komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli hän kuroittanut kyntensä neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama, hänen rintansa lävisti; ja vuorelle roiskahti musta verensä. Pois käänsi impi kasvonsa tästä nä'ystä, painaen otsansa vasten ystävänsä povea, koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkensä ja putosi vuoren rinteeltä alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirviöstä. Mutta hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa väikkyivät nuorukainen ja impi ylös korkeuden tienoihin. Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun. « Allora l’orco rabbioso, coi peli ritti per la collera, salì sul monte per riportare la fanciulla nei suoi antri, ma aveva appena allungato le grinfie verso di lei, che la spada del giovane, rapida come il fulmine, gli trapassò il fianco e il sangue nero zampillò sul monte. La fanciulla torse il capo, premendo la fronte contro il petto dell’a-mato, quando l’orco, orribilmente gridando, rese l’anima e cadde giù dal pendio del monte. Così la terra fu liberata da quell’orribile mostro. Il giovane e la fanciulla furono portati in seno a una nube argentea nelle regioni eteree. La fidanzata riposava fra le braccia dell’amato, premendo la fronte sul suo petto, e sorrideva felice. Andavano per lo spazio e giù, nella lontananza profonda, restavano i boschi, i monti e le sinuose ramificazioni delle vallate. E tutto alla fine scomparve ai loro occhi come un fumo azzurrino ». 05122
Bottom
05123
Top
Tämä oli tarina kalveasta immestä, jonka Aapo kertoi veljillensä turpeisessa koijussa sinä unettomana yönä Impivaaran aholla. Questa fu la storia della « vergine pallida » che Abramo narrò ai suoi fratelli nella capanna di fogliame in quella notte insonne nella prateria di Impivaara. 05123
Bottom
05124
Top
JUHANI: Mutta heräyypä Timo juuri tarinamme päättyessä. Gianni. Timoteo si sveglia proprio quando la storia è finita. 05124
Bottom
05125
Top
TIMO: Miksi ette makaa rauhassa, pojat? Timoteo. Perchè non dormite in pace, ragazzi? 05125
Bottom
05126
Top
JUHANI: Tässä tarinoitaan vahvasti.--Niin, siinähän oli tarina entisestä tytöstä ja peikosta. Gianni. Qui si raccontano storie a tutt’andare. Sì, era la storia della fanciulla e dell’orco. 05126
Bottom
05127
Top
SIMEONI: Mutta sanotaanpa tuon hirveän peikon eleskelevän vieläkin. Metsämiehet ovat hänen nähneet; ja hänellä onkin vaan yksi silmä, joka yön pimeydessä loistaa kuin hehkuva hiili. Simeone. Ma si dice che questo orribile orco sia ancora in vita. Dei cacciatori l’hanno visto; aveva un occhio solo che, nell’oscurità della notte, brilla come un carbone ardente. 05127
Bottom
05128
Top
JUHANI: Mitästäpä tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lepää. Yhtenä keväänä, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puolyönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: »nakkaanko ma, nakkaanko ma?» Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: »nakkaa, sen tulla ja viedä!» Gianni. Che successe diversi anni fa, al vecchio di Kuokkala che ora riposa in Dio? Una volta, di primavera, mentre era a caccia del gallo cedrone, e aspettava la mezzanotte, vicino a un braciere qui sul prato, vide là, alle radici del monte, la stessa luce brillare e udì una voce che chiedeva senza posa: «Lo getto, lo getto?». Ripetè questa domanda mille volte, tanto che il vecchio, che era di stampo antico e il cui cuore non batteva per niente, alla fine si arrabbiò e rispose con voce stizzosa : « Getta e lasciami in pace ». 05128
Bottom
05129
Top
TIMO: Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut. Timoteo. Sì, ma non ebbe bisogno di dir altro. 05129
Bottom
05130
Top
JUHANI: Niin, jutteleppas Timo, kuinka kävi. Gianni. Racconta, Timoteo, come andò. 05130
Bottom
05131
Top
TIMO: Kas kun tuli hetken päästä irvistävä luuranko ukon nuotiolle, että ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipenään asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. Timoteo. Dopo un momento venne uno scheletro, che faceva le boccacce, nel braciere del vecchio con un enorme fracasso, venne come lanciato da dieci mani d’uomini e spense il fuoco fino all'ultima scintilla. Allora il vecchio afferrò il suo fucile e se la svignò in fretta e furia dalla vista del monte, benché, come ha detto Gianni, fosse di antico stampo e non gli battesse il cuore per nulla. 05131
Bottom
05132
Top
SIMEONI: Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. Simeone. Siamo tornati di casa in questa dimora di orchi e di diavoli? 05132
Bottom
05133
Top
AAPO: Tänne muutimme ja täällä asumme ilman pelkoa. Peikko, jos hän oliskin hengissä vielä, on jo perin voimaton; senpä juuri osoitti hänen käytöksensä Kuokkalan ukkoa kohtaan. Vihoissaan taisi hän ainoastaan sammuttaa tulen, senkin vasta miehen omalla luvalla. Hänen mahtinsa masensi ainiaaksi pyhän nuorukaisen miekka. Abramo. Siamo tornati qui e qui abiteremo senza paura. L’orco, se è ancor vivo, è ormai impotente; l’ha dimostrato col suo modo di comportarsi col vecchio di Kuokkala. Tutto quanto ha potuto fare, nella sua rabbia, è stato di spegnere il fuoco, e anche questo col permesso dell’uomo. La sua potenza è stata spezzata per sempre dalla spada del santo giovane. 05133
Bottom
05134
Top
JUHANI: Mutta tyttöä uumentojen pimeydessä täytyy minun armoitella, tyttöä tuon riivatun harjasniskan kanssa. Gianni. Ma come mi fa compassione la fanciulla nelle tenebre delle caverne, la fanciulla con quel maledetto orco setoloso. 05134
Bottom
05135
Top
SIMEONI: Miksi ei hän seisnut kiusausta vastaan. Simeone. Perchè non ha resistito alla tentazione? 05135
Bottom
05136
Top
JUHANI: Ai, poika, älä sano niin! Kuinkahan kävis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantytär, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkissä, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepenessä kuin riikinkukko, ja tällainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan sydämes kävisi? Minä kysyn, Simeoni. Gianni. Ah, ragazzo, non dir così! che faresti tu, per esempio, se ti venisse incontro la figlia di un re in una valle fiorita e tranquilla, bella come una rosa in fiore, ti sgambettasse incontro, vestita di seta, con uno scialle, impomatata, profumata e coperta di lustrini d’oro scintillanti come un pavone; se una pupattola del genere ti venisse incontro e volesse abbracciarti e baciarti, cosa farebbe il tuo misero cuore, ti domando io, Simeone? 05136
Bottom
05137
Top
SIMEONI: Minä rukoilisin voimaa uskossa. Simeone. Io cercherei forza nella fede. 05137
Bottom
05138
Top
JUHANI: Hm. Gianni. Ehm! 05138
Bottom
05139
Top
TIMO: Minä en päästäisi häntä halailemaan itseäni ja vielä vähemmin suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin minä, pysy peijooni, matkan päässä, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen että selkäsi huomenna loistaa kirjavammalta leppätertun siipiä. Niin minä tekisin ilman yhtään armoa. Kyllähän sitten kelpais. Timoteo. Io non le permetterei di abbracciarmi e ancor meno di baciarmi la bocca. « Allontanati, direi, levati dai piedi, diavoletto, altrimento prendo un ramo da un arbusto e ti batto tanto che domani avrai la schiena più lustra e variopinta dell’ala di una coccinella ». Io farei così senza alcuna pietà. Certo questo gioverebbe. 05139
Bottom
05140
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist...--no vie sinun pirkele itseäskin!--tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt...--no sinun seitsemän seppää!--nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä. Gianni. Poverino! Credo che ragioneresti diversamente se ti fossi guardato in giro un po’ di più in questo mondo, se specialmente fossi stato a Turku. Io ci sono stato una volta, quando ci portai i bovi dalla fattoria di Viertola. Ne ho visto là di meraviglie, e come il fasto e il lusso possono far girare il capo all’uomo. Ohi, ohi, che villaggio rumoroso, che vita spensierata. Qui corrono vetture, là corrono vetture e sulle vetture siedono dei pazzi indiavolati con tanto di baffi; siedono delle ragazze come bambole di porcellana che diffondono intorno un forte profumo di olì e pomate costose. E guarda qui! Gesù, proteggici! Ecco che salta fuori una graziosa donzella, o signorina che sia, con piume d’oro. Che collo! Bianco come il latte fresco, e le guance rosse e gli occhi le brillano come due bracieri in pieno giorno, quando le viene incontro un tronfio fannullone col cappello e le falde di un nero lucente che le fa l’occhialetto. Bah! Che il diavolo ti porti! che le fa l’occhietto attraverso un vetrino quadrato che brilla all’occhio sinistro di quel bighellone. Ma guarda ora, per mille diavoli! ora si fanno degli inchini da tutte e due le parti e la puttanella stringe la bocca a cui di gallina e cinguetta come una rondine su un tetto soleggiato, e il moscardino davanti a lei agita la mano e le falde, dondola il cappello e gratta tanto col piede il selciato da farne sprizzar scintille. Ah che divertimento! Ah cari i miei civettoni, pi usavo allora io, povero ragazzo, stando sull’angolo della strada, col mio pacco di pelli fresche di bove sulle spalle, e guardavo ridachiando quei due piccioni che tubavano. 05140
Bottom
05141
Top
TUOMAS: Herrat ovat narreja. Maso. I signori sono pazzi. 05141
Bottom
05142
Top
TIMO: Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat. Niinpä syövätkin, ryysyt rinnoilla, ja eivätpä--koira vieköön!--osaa lusikkaansakaan nuolla, koska pöydästä nousevat; sen olen nähnyt omilla silmilläni suureksi ihmeekseni. Timoteo. E puerili come ragazzi dal viso imbrattato di latte. È, quando lo mangiano, si mettono dei cenci nel petto e, mondo cane!, non sanno nemmeno leccare il cucchiaio quando si alzano da tavola; l'ho visto io con questi occhi e con mia gran meraviglia. 05142
Bottom
05143
Top
SIMEONI: Mutta peijata ja nylkeä talonpoikaa, siihen kyllä ovat miehiä. Simeone. Ma per truffare e scorticare i contadini, allora sì che sono uomini! 05143
Bottom
05144
Top
JUHANI: Tosi, että löytyy herrasmaailmassa paljon ämmällistä ja naurettavaa, sen huomasin Turku-retkelläni. Mutta kas kun meitä lähenee oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen liehakoitseva lunttu, niin eipä ilman ettei hemmahtele ihmislapsen sydän. Jaa, jaa, pojat! maailman hekuma houkuttelee vahvasti; sen huomasin Turku-retkelläni. Ja sanonpa kerran vielä, että sydämeni surkuttelee tyttöä tuolla vuorella. Ja oli hänellä jo aika pelastua helvetistä ja seilata ystävänsä kanssa rauhan satamaan, jonne Jumala meitäkin viimein auttakoon. Siinä toivossa koetamme nukkua nyt. Tosin on tästä vuoresta vielä yksi merkillinen tarina, mutta jääköön se toistaiseksi, ja koettakaamme nukkua nyt.--Meneppäs kuitenkin, Simeoni, peittämään hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla karkkua kilkuttaa ja heinävihkoa heilutella, vaan pääsen kohta nakuttelemaan hirren päätä kuin punaharjainen tikka. Meneppäs. Gianni. Certo, nel mondo dei signori si trovano molte cose effeminate e ridicole; l’ho osservato nel mio viaggio a Turku. Ma, quando ti si avvicina una donnetta del genere tutta moine, profumata di pomate e il colletto svolazzante non si può far a meno di sentirsi qualcosa muovere in cuore. Sì, sì, ragazzi, le vanità del mondo attirano potentemente; me ne sono avvisto nel mio viaggio a Turku. E dico ancora una volta : compiango di cuore la fanciulla del monte. È già passato del tempo da quando è stata salvata da quell’inferno e naviga col suo amico verso quel porto di pace dove un giorno Dio condurrà anche noi. Con questa speranza cerchiamo di dormire ora. Veramente su questo monte c’è un’altra storia singolare, ma lasciamola per un’altra volta e cerchiamo di dormire, ora. Simeone, va’ a coprire le braci con la cenere che io non abbia bisogno domattina di fregare l’acciarino e dar fuoco a una manciata di fieno, ma possa subito battere i tronchi come un picchio dal ciuffo rosso. Va’, per piacere. 05144
Bottom
05145
Top
Lähti Simeoni tekemään Juhanin käskyä, mutta astui pian takaisin, tukka pystyssä ja silmät selällään päässä. Mököttäen haasteli hän jotain eräästä kummallisesta, palavasta silmästä siellä ulkona vankkurien ääressä. Tästäpä muutkin pöllähtivät, siunasivat sieluansa ja ruumistansa, ja astuivat miehissä ulos koijustansa; ja muistutti heidän tukkansa tuulenpesää koivussa. Liikkumattomina, mykkinä patsaina he seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti. He katsoivat rävähtämättä ja näkivätkin varmaan ratasten takana kummallisen kiillon, joka välimmiten katosi, mutta pian taas näytti hohtavan valonsa. Tämän olisivat he kenties pitäneet hevosensa Valkon ainoana silmänä, mutta eihän sieltä haamoittanut mitään valkeata, vaan päin vastoin jotakin mustaa, eikä kuulunut kellon kilausta. Näin arvellen seisoivat veljekset järkähtämättä; mutta viimein toki lausui Tuomas jotenkin tuikealla äänellä: Simeone andò a eseguire l’ordine di Gianni, ma ritornò ben presto coi capelli ritti e gli occhi smarriti. Balbettando, egli raccontò qualcosa di uno strano occhio che brillava fuori, vicino al carro. Gli altri si alzarono di scatto, benedissero le loro anime e i loro corpi e uscirono fuori tutti insieme dalla capanna, e i loro capelli somigliavano a un groviglio di ramoscelli secchi di betulla. Immobili, muti come statue fissando nella direzione indicata da Simeone, guardarono senza battere gli occhi e videro anch’essi veramente, dietro il carro, una bagliore strano che di quando in quando spariva, ma per riapparire ben presto. Avrebbero potuto prenderlo per l’unico occhio di Valko, ma non distinguevano niente di bianco; al contrario qualcosa di nero, e non si udiva il suono del suo campano. In questi pensieri i fratelli stavano fermi; ma finalmente Maso disse con voce aspra: 05145
Bottom
05146
Top
TUOMAS: Mitä puuttuu? Maso. Che c’è là? 05146
Bottom
05147
Top
JUHANI: Älä Herran tähden rupea praakailemaan hänen kanssansa niin turskisti.--Se on hän! Mitäs nyt teemme, veljet? Se on hän! Mitä sanoisimme hänelle? Gianni. Per l’amor di Dio, non cominciare a parlargli così aspramente! È lui! Che facciamo ora, fratelli? È lui. Che dirgli? 05147
Bottom
05148
Top
AAPO: Enhän totisesti tiedä. Abramo. Io non lo so davvero. 05148
Bottom
05149
Top
TIMO: Nytpä virrenvärssy hyvää tekis. Timoteo. Ora farebbe bene un versetto. 05149
Bottom
05150
Top
JUHANI: Eikö kenkään meistä osaa ulkoa yhtään ainoata rukousta. Lukekaat, armaat veljet, hellittäkäät Herran nimessä mitä vaan muistatte, mitä vaan päähän pistää, ilman yhtään sovittelemista raamatunkappaletta ainetta myöten. Lukekaat vaikka hätäkasteesta, veljet armaat. Gianni. Nessuno di noi sa a memoria un sola preghiera? Recitate, cari fratelli, tirate fuori in nome di Dio, quel che ricordate, quel che vi passa per il capo, un passo della Bibbia, anche se non è proprio adatto alle circostanze. Recitate sia pure la parola di un battesimo d’urgenza, cari fratelli. 05150
Bottom
05151
Top
TIMO: Olenpa tainnut yhden ja toisen jakson virsikirjasta, mutta nyt on niinkuin hirveä puskuri pääni ovella. Timoteo. Io sapevo uno o due versetti del salterio, ma ora è come se avessi un trave orribile davanti al cervello. 05151
Bottom
05152
Top
SIMEONI: Henki ei salli sinun puhua enemmin kuin minunkaan. Simeone. È lo spirito che non ti permette di parlare, come a me. 05152
Bottom
05153
Top
TIMO: Eipä hän salli. Timoteo. Non me lo permette. 05153
Bottom
05154
Top
JUHANI: Tämä on hirmuista! Gianni. È terribile! 05154
Bottom
05155
Top
AAPO: Hirmuista! Abramo. Terribile! 05155
Bottom
05156
Top
TIMO: Totisesti hirmuista. Timoteo. Veramente terribile. 05156
Bottom
05157
Top
JUHANI: Mitä tehdä? Gianni. Che fare? 05157
Bottom
05158
Top
TUOMAS: Luja käytös häntä kohtaan on luullakseni paras. Kysykäämme kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Maso. Per me, il meglio è di mostrarsi risoluti. Domandiamogli i lii è e che vuole? 05158
Bottom
05159
Top
JUHANI: Annas kun minä kysyn. Kukas olet? Kukas olet? Kukas olet ja mitä tahdot meistä?--Ei sanaakaan vastimeksi. Gianni. Lascia che glielo chieda io. «Chi sei? chi sei? chi sei r i he vuoi da noi? ». Non risponde una parola. 05159
Bottom
05160
Top
LAURI: Otamme tuliskekäleet. Renzo. Prendiamo dei tizzoni. 05160
Bottom
05161
Top
JUHANI: Otamme tuliskekäleet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nimeäs, sukuas ja asiaas. Gianni. «Prenderemo dei tizzoni e ti conceremo per le feste se non i i dici il tuo nome, la tua famiglia e i tuoi affari ». 05161
Bottom
05162
Top
LAURI: Ei, mutta tarkoitinpa iskeä kekäleisin kohta. Renzo. No, pensavo di colpirlo subito coi tizzoni. 05162
Bottom
05163
Top
JUHANI: Kun uskaltais. Gianni. Se si osasse. 05163
Bottom
05164
Top
TUOMAS: Yksi kuolema Herralle velkaa. Maso. Si deve morire una volta sola. 05164
Bottom
05165
Top
JUHANI: Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kekäleet kouraamme, pojat! Gianni. Già, si deve morire una volta sola. Tizzoni in pugno, ragazzi! 05165
Bottom
05166
Top
Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä. Etunenässä seisoi Juhani, silmät ympyrjäisinä kuin huhkaimen, ja katsellen silmää vankkurien takana, joka erinomaisella hohteella katseli häntä vastaan. Niin seisoivat veljekset säkenöitsevissä aseissa öisellä aholla; ja hyypiö huuteli vuoren kuusilta, kolkko korpi heidän allansa hohisi raskaasti, ja pimeät pilvet peittivät taivaan kannen. Si misero presto in fila, coi tizzoni ardenti in mano a guisa di armi. Davanti stava Gianni, con gli occhi tondi come una civetta, guardando l’occhio dietro il carro che lo fissava con una luce misteriosa. I fratelli stavano così nella prateria deserta con le loro armi scintillanti e la civetta cantava sugli abeti del monte; dalla desolata palude si levavano lugubri rumori e le nubi scure coprivano la volta del ciclo. 05166
Bottom
05167
Top
JUHANI: Kun minä sanon: nyt, pojat! niin silloin lentäkööt kekäleet kouristamme perkeleen niskaan. Gianni. Quando dirò: su, ragazzi, allora volino i tizzoni dalle vostre mani sul groppone del diavolo. 05167
Bottom
05168
Top
SIMEONI: Mutta koettakaamme vielä vähän manausta. Simeone. Ma proviamo ancora un po’ con gli esorcismi. 05168
Bottom
05169
Top
JUHANI: Oikein harkittu! Vähän manausta ensin. Mutta mitä sanoisin hänelle? Kuiskaa minulle, Simeoni; sillä itse olen tällä hetkellä merkillisen typerä. Mutta kuiskaa sinä minulle sanat, ja heitänpä ne hänelle vasten naamaa että korpi kaikuu. Gianni. Ben pensato. Prima un po’ di esorcismi. Ma cosa dovrei dirgli? Dimmelo piano in un orecchio; perchè in questo momento mi sento straordinariamente stupido. Suggeriscimi la parola e io gliela getterò così forte in faccia che il bosco ne risuonerà. 05169
Bottom
05170
Top
SIMEONI: Huomaa sitten kuinka sanelen.--Tässä seisomme. Simeone. Bada allora a quel che ti dico: siamo qui... 05170
Bottom
05171
Top
JUHANI: Tässä seisomme! Gianni. Siamo qui! 05171
Bottom
05172
Top
SIMEONI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. Simeone. Come eroi della fede, con spade infuocate in pugno... 05172
Bottom
05173
Top
JUHANI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! Gianni. Come eroi della fede, con spade infuocate in pugno. 05173
Bottom
05174
Top
SIMEONI: Mene tiehes. Simeone. Va’ per la tua strada... 05174
Bottom
05175
Top
JUHANI: Mene helvettiis! Gianni. Va’ al diavolo! 05175
Bottom
05176
Top
SIMEONI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. Simeone. Noi siamo cristiani battezzati, guerrieri di Dio... 05176
Bottom
05177
Top
JUHANI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja. Gianni. Noi siamo cristiani battezzati, guerrieri di Dio. 05177
Bottom
05178
Top
SIMEONI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. Simeone. Benché non si sappia leggere... 05178
Bottom
05179
Top
JUHANI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. Gianni. Benché non si sappia leggere. 05179
Bottom
05180
Top
SIMEONI: Mutta uskomme kuitenkin. Simeone. Ma abbiamo la fede lo stesso... 05180
Bottom
05181
Top
JUHANI: Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. Gianni. Ma abbiamo la fede lo stesso e crediamo fermamente. 05181
Bottom
05182
Top
SIMEONI: Mene nyt. Simeone. Ora vattene!... 05182
Bottom
05183
Top
JUHANI: Mene nyt! Gianni. Ora vattene. 05183
Bottom
05184
Top
SIMEONI: Kohta kukko kiekuu. Simeone. Presto il gallo canterà... 05184
Bottom
05185
Top
JUHANI: Kohta kukko kiekuu! Gianni. Presto il gallo canterà. 05185
Bottom
05186
Top
SIMEONI: Ja Herran valkeutta huutaa. Simeone. E annunzierà la luce del Signore... 05186
Bottom
05187
Top
JUHANI: Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! Gianni. E annunzierà la luce del Dio degli eserciti! 05187
Bottom
05188
Top
SIMEONI: Mutta hän ei ole huomaavinansa. Simeone. Mi pare che non se ne dia per inteso. 05188
Bottom
05189
Top
JUHANI: Mutta hän ei huom... Niin, hän ei huoli vaikka kirkkuisin hänelle enkelin kielellä. Herra siunatkoon meitä, veljet! sillä ei nyt muuta tällä erällä kuin--nyt pojat! Gianni. Mi pare che non se ne dia per int... Già, non se ne dà per inteso, benché io sbraiti come un angelo. Il Signore ci benedica, fratelli! Non resta altro che... Via, ragazzi! 05189
Bottom
05190
Top
Silloin he kaikki viskasivat kekäleensä kohden kummitusta, joka vasaman vauhdilla läksi juoksemaan pois neljän jalan jytinällä, ja kauan vilahtivat hohtavat hiilet hänen seljässänsä halki öisen pimeyden. Niin hän pakeni tulisesta kahakasta, ja ehdittyään ahon reunalle alas, rohkeni hän lopulta seisahtua, puhaltaen kerran, kaksi kaikuvasti. Ja veljesten aave, kamoittava körri oli kuitenkin heidän ykssilmäinen hevosensa, joka hetkeksi oli kadottanut valkean värinsä suon mustissa mutarapakoissa, joihin kaiketi oli vaipunut ja kauan niissä kiiriskellyt ennenkuin pääsi kuivalle jälleen. Siinäpä piehtaroimisessa oli hän myös temmaisnut kellon kaulastaan, joka seikka tällä hetkellä paljon saattoi veljesten luulon harhateille. Tämä oli silmä, joka vankkurien takaa yön hämärässä loisti, niinkuin monen elikon silmä loistaa pimeydessä.--Mutta vasta hetken mentyä, ja silloinkin varoten, rohkenivat veljekset lähestyä Valkoansa, ja huomasivat erhetyksen vihdoin. Tästä he äkeillä kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lepäsivät he jokainen sikeässä unessa. Allora tutti gettarono il loro tizzone contro il fantasma che scappò via come una freccia scalpitando sui quattro zoccoli e i carboni ardenti s’intravvidero a lungo sul suo groppone, attraverso le tenebre della notte. Così esso fuggì da quella pioggia infuocata e, raggiunto il limite della prateria, osò finalmente fermarsi soffiando forte una volta o due, perchè il fantasma dei fratelli, il mostro spaventevole era il loro cavallo monocolo che aveva, per un momento, perduto il suo colore bianco nel fango nero della palude dove si era sprofondato e si era a lungo rotolato prima di poter rimettere gli zoccoli all’asciutto. Nel rivoltarsi si era anche strappato il campano dal collo, circostanza che aveva tratto i fratelli in errore. Questo era l’occhio che brillava dietro il carro, nelle tenebre notturne, come brilla l’occhio di molti animali nell’oscurità. Ma solo dopo un po’, e anche con prudenza, i fratelli osarono avvicinarsi a Valko e finalmente si accorsero del loro errore. Contrariati, tornarono alla capanna e finalmente, allo spuntar del giorno, s’immersero in un sonno profondo. 05190
Bottom

Luku 06 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
06001
Top
Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi syltää oli sen pituus ja kolme sen leveys; itään päin antoi sen toinen, länteen toinen pää. Tultuas sisään ovesta, joka oli huoneen itäisessä päässä, seisoi oikealla suuri kiuvas-uuni, vasemmalla hinkalo, rakettu Valkoa varten talveksi. Kynnyksestä eteenpäin, lähes keskelle huonetta, oli allasi havutettu maa, mutta peripuolella oli uhkea permanto leveistä palkeista rakettu ja ylös tämän kohdalle väljä parvi. Sillä sekä asuintupana että saunana käyttelivät veljekset uutta pirttiänsä. Asuntohuoneesta noin kaksikymmentä askelta seisoi heidän aittansa, liitetty yhteen pienistä, ympyrjäisistä kuusista. La casa dei fratelli era finalmente pronta. Era alta circa cinque tese e larga tre, con una facciata a oriente e l’altra a ponente. Entrando dalla porta che si trovava dal lato est della casa, sorgeva a destra un gran focolare e a sinistra una stalla costruita perchè Valko ci svernasse. Dalla soglia fino a circa metà della camera il terreno era coperto di rami d’abete, ma in fondo c’era un magnifico impiantito fatto di larghe tavole e, al disopra di questo, un ampio soppalco, chè i fratelli usavano la loro nuova casa come abitazione e come sauna. A circa venti passi dalla casa sorgeva il granaio, formato da piccoli tronchi rotondi di abete. 06001
Bottom
06002
Top
Oli siis veljeksillä oivallinen suoja sadetta, myrskyä ja talvipakkasta vastaan, oli myös varahuone heidän ruoka-aineitansa varten. Ja nytpä taisivat he täyttä tointa käydä käsin metsästämiseen ja kaikellaiseen pyydystykseen. Ja lähestyi silloin surma metsoille, teereille ja pyille, jäniksille, oraville ja jynkkämielisille mäyrille, niinmyös Ilvesjärven sorsille ja kaloille. Silloin kiivaan Killin ja Kiiskin haukkinasta ja pyssyjen jyskeestä kajahtelivat mäet ja äärettömät kuusiset salot. Kaatoi myös veljesten luoti tuolloin, tällöin pyöreäkarvaisen kontion; mutta ei kuitenkaan ollut vielä mesikämmenen pyyntiin oikea aika. I fratelli avevano così un eccellente riparo contro la pioggia, il temporale e il freddo invernale, e avevano anche una dispensa per le provviste. Ed ora potevano darsi con lena alla caccia e tender lacci per prendere selvaggina e reti per pesci di ogni genere. E la morte incombè allora sui galli cedroni e sui tetras, sulle gallinelle e sulle lepri, sugli scoiattoli e i tetri tassi, e così pure sulle anitre e sui pesci del lago di Ilvesjärvi. I colli e le sconfinate abetine risuonarono pei rumorosi latrati di Killi e Kiiski e per le detonazioni. Qualche volta, sotto il piombo dei fratelli, cadeva anche un orso arruffato, ma non ria ancora il tempo propizio per la caccia del mellivoro. 06002
Bottom
06003
Top
Tuli halla-öinen syksy, ja kuolivat tai pakenivat syviin kätköihinsä heinäsirkat, sisiliskot ja sammakot, ja olipa aika pyydystellä kettuja kiiltävillä sangoilla; tämän konstin olivat veljekset oppineet isältänsä. Saipa nyt moni vikkeläjalkainen Mikko maksaa hienolla nahallansa muutaman makean palan.--Jänisten tiedetään metsässä polkeilevan teitä pehmeään lumeen, ja näillepä teille virittelivät veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi. Vielä olivat he rakentaneet itsellensä oivallisen, kalteva-aitaisen sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon itäiselle reunalle. Ja paitsi tätä olivat he, suden pyyntiä varten myös, kaivaneet kuopan, valtaisen syvän, kappaleen pirtistä kuivaan santaiseen tantereesen päin. Paisti vietteli jykevään aitaukseen monen nälkäisen suden; ja silloin, koska veljekset huomasivat saaliinsa ahdingossa, nousi tarhassa pauhua ja ryskettä pimeänä syksy-yönä. Silloin yksi veljeksistä seisoi aidan nojalla, pyssy kädessä, kiehtoen luodilla kaataaksensa karheakarvaista petoa; toinen hänen rinnallansa, pitäen tulta, tervaskalikallista, loimottavaa soittoa. Mikä taasen heistä autteli Killiä ja Kiiskiä ajelemaan pensastosta ulos synkeänaamaisia, irvisteleviä petoja, väikkyen tervasloimoinensa tuonne, tänne. Kova oli meteli miesten huudoista, koirien reuhusta ja pyssyjen paukkinasta ja väsymättä remahteli korpi ja Impivaaran komeroinen seinä. Niin temmellettiin, lumi tahraantui, punertui yhä enemmin ja enemmin, sotkettiin tuhanteen suuntaan, kunnes viimein kaikki häntyrit makasivat veressänsä. Ja siitä saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille työtä ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin tämä toimi vallan hauskaa.--Myös kuoppaan, ahon läntisellä partaalla, kiiruhti yksi ja toinen metsän viistosilmä. Venne l’autunno con le sue notti gelate e le cavallette, le lucertole r le rane morirono o si rimpiattarono nei loro profondi nascondigli; era tempo dunque di cacciare le volpi con le trappole lucenti, arte che i fratelli avevano imparata dal loro padre. Allora molte agili volpi dovettero fornire ai fratelli un boccone succolento con la loro fine pelliccia. Si riconosceva nel bosco la via battuta dalle lepri sulla neve molle e su quella i fratelli tesero a centinaia i lacci di ottone per far morire molte lepri dal bianco mantello. Si erano anche fabbricati un acconcio recinto dalle pareti inclinate per catturare i lupi in una depressione cespugliosa, al confine orientale della prateria. E, oltre a ciò, sempre per cacciare i lupi, avevano scavato una fossa grande e profonda a poca distanza dalla casa, nel terreno secco e sabbioso. Un pezzo di carne allettava molti lupi affamati nel robusto recinto e allora, quando i fratelli scorgevano la preda nell’imbarazzo, dalla fossa si alzava un baccano indiavolato nella cupa notte autunnale. Uno dei fratelli stava appoggiato alla palizzata col fucile in mano cercando di abbattere col piombo la belva dai peli rudi; un altro si teneva accanto una fiaccola fiammante composta di legnetti incatramati; un terzo aiutava Killi e Kiiski a cacciare fuori dai cespugli le belve inferocite e digrignanti andando qua e là con un tizzone incatramato. Grande era il tumulto per le grida dei cacciatori, i latrati dei cani e gli scoppi dei fucili, e la foresta e le pareti Cavernose d’Impivaara rimbombavano senza posa. Ci si agitava, la neve si insudiciava e si arrossava via via sempre più, era calpestata in mille direzioni, finché tutte le belve dalla grossa coda, riposavano nel loro sangue. Allora i fratelli avevano di nuovo da faticare a scuoiare la loro preda, ma questo lavoro era di loro gradimento: uno o due lupi dagli occhi obliqui caddero così nella fossa al confine occidentale della prateria. 06003
Bottom
06005
Top
Tapahtui kerran, että varhain eräänä aamuna, muiden vielä maatessa, Timo läksi katsomaan viritettyä kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo matkan päästä antoi miehelle hyvän toivon. Ja ehdittyänsä kuopan reunalle, näkikin hänen iloinen silmänsä syvyydessä hallavan esineen, näki aika suden, joka, kuono painettuna vasten maata, makasi liikkumatta, kyräten silmillään ylös kohden miestä.--Mitä päätti nyt Timo? Yksin nykistää sudelta hengen ja muiden suureksi huviksi astua pirttiin, karvainen taakka olalla. Kävi hän juoneen, kantoi esiin tikapuut pirtin seinykseltä, asetti ne varoten kuoppaan, ja itse, raskas halkonuija kädessä, astui hän alas pitkin pykäliä, aikoen rouhaista myrskäksi pedon pään. Kauan huhtoili hän nuijallansa, hampaat irvissä, mutta ainapa vaan tyhjää ilmaa. Suden pää pujahteli aivan vikkelästi, pujahteli oikealle, vasemmalle, koska mies läimäytteli hankalalla aseellansa. Viimein pudotti hän nuijansa sudelle, eikä keksinyt silloin muuta neuvoa kuin astua ylös ja rientää pirttiin ilmoittamaan mitä oli tapahtunut. Accadde una volta che Timoteo, mentre gli altri dormivano ancora, uscì di buon mattino per vedere la trappola il cui coperchio mezzo abbassato faceva sperar bene già da lontano. Arrivato sull’orlo della fossa, vide con gioia nel fondo un che di grigiastro, scorse un lupo robusto che col muso a terra, giaceva immobile e lo fissava. Cosa fece allora Timoteo? Pensò di togliere da solo la vita al lupo e poi entrare in casa, con gran gioia degli altri, col suo fardello peloso in ispalla. Si mise all’opera, portò fuori una scala che era appoggiata alla parete della casa, la mise prudentemente nella fossa, e con una pesante mazza in mano, scese i gradini con l’intenzione di fracassare la testa della belva. Si affaticò a lungo con la mazza, a denti stretti, ma sempre nel vuoto. La testa del lupo sgusciava agilmente, sgusciava a destra, sgusciava a sinistra, quando l’uomo picchiava con la sua incomoda arma. Finalmente lasciò cadere la mazza giù dal lupo e non trovò niente di meglio che tornare su e affrettarsi a casa per annunziare quel che era accaduto. 06005
Bottom
06006
Top
Siitä, hetken päästä läksivät veljekset, varustettuna seipäillä, köysillä ja kuristimilla, saavuttamaan saalistansa. Mutta tyhjä oli kuoppa heidän ehdittyänsä esiin. Pitkin tikapuita, jotka Timo oli jättänyt jälkeensä kuoppaan, oli heidän sutensa koreasti astunut ylös ja vilkaisnut tiehensä, kiittäen onneansa. Sen huomasivat veljekset paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heidän julmistunut silmänsä Timoa; mutta hän ei ollutkaan enään saapuvilla. Hän juoksi jo paeten tuolla metsän reunalla, jossa pian peittyi männistön suojaan. Hän ymmärsi, ettei ollut hyvä jäädä asiasta enemmän keskustelemaan. Mutta muut kiljuivat hänen peräänsä, nyrkit pystyssä, luvaten peitota hänen hillukaksi aina päästä kantapäihin asti, jos hän vielä uskaltaisi pirtin ovea raoittaa. Niin he uhkailivat, jättivät kuopan äkeinä ja vihaisina, ja astuivat pirttiinsä takaisin. Mutta pakolaisena käyskeli metsässä Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan käytöstänsä häntä kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen hänen ymmärtämättömyytensä kautta, vaan ei häijystä koiranjuonesta. Sentähden astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle ylös, huuteli sieltä vahvalla äänellänsä kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain ja vannoin hänen ei tarvitsevan pelätä palatakseen paikalla takaisin. Niin hän huuteli, ja hetken mentyä palasi Timo, kyräten pahasti ja mulkoillen silmiänsä. Lausumatta sanaakaan riisui hän päältänsä, kallistui vuoteellensa alas, ja pian kuorsasi hän syvässä unessa. In un momento i fratelli corsero muniti di pertiche, di funi e di corde per catturare la preda. Ma, quando giunsero, la trappola era vuota. Il lupo era venuto su bel bello per la scala, che Timoteo aveva lasciato nella fossa, e se l’era svignata, ringraziando la sua fortuna. I fratelli capirono subito ciò e, bestemmiando e stringendo i denti, cercarono Timoteo con gli occhi corrucciati; ma egli era già fuori di tiro. Stava fuggendo verso il limite del bosco dove si rifugiò al riparo degli abeti. Aveva capito infatti che non sarebbe stato bene rimanere oltre e discutere la Cosa. Gli altri gli gridarono dietro coi pugni tesi, minacciandogli di ridurlo in poltiglia dalla testa ai piedi, se si fosse arrischiato di socchiudere la porta della casa. Avendo proferito queste minaccie, lasciarono la fossa arrabbiati e furiosi e tornarono di nuovo a casa. Timoteo vagò nel bosco come un fuggiasco e i fratelli ben presto cominciarono a pentirsi della loro condotta verso di lui, pensando che il malanno era accaduto per inavvertenza non per cattiveria. Perciò Gianni, già prima di sera, andò sulla cima di Impivaara e di là gridò a gran voce in tutte le direzioni chiamando Timoteo, assicurandogli e giurandogli che poteva tornare subito senza timore. Così egli gridò e, dopo un momento, tornò Timoteo imbronciato e roteando gli occhi. Senza parlare, si svestì, si gettò sul giaciglio e ben presto cadde in un sonno profondo e si mise a russare. 06006
Bottom
06007
Top
Tullut oli myös karhunpyynnin otollisin aika. Silloin ottivat veljekset keihäänsä, painoivat kivääreihinsä tuikeat luodit ja läksivät herättämään salon ruhtinasta, joka jo pimeässä konnossaan uneksui syvällä lumisten kuusien alla. Ja kaatoi heidän luikkunsa monen turpaisen kontion, koska hän vihaisena rynkäsi rauhankammiostaan ulos. Silloin nousi usein tuima taistelo, lumi suoksahteli kauas ympärille ja punertui vuotavasta verestä, kun haavoja annettiin kahden-puolen. Niinpä taisteltiin kunnes viimein karheanaamainen otso makasi rauhallisna. Mutta veljekset, ehdittyään iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa lääkkeellä, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sillä he voitelivat haavojansa ja pyhkäisivät keltaruskeata tervaa päälle. Era arrivato anche il tempo più favorevole per la caccia all’orso. Allora i fratelli presero gli spiedi, caricarono i fucili con palle esplosive e partirono per svegliare il principe del bosco che dormiva già nel suo covo tenebroso e profondo sotto gli abeti coperti di neve. E molti orsi dal muso schiacciato caddero sotto la canna del loro fucile, mentre si slanciavano furiosi fuori dalla loro pacifica grotta! Spesso si impegnava una lotta violenta, la neve turbinava all’intorno, schizzando lontano e si arrossava per il sangue colante dalle ferite inferte da ambo le parti. Si combatteva finché la fiera dal muso arruffato giaceva in pace. I fratelli, rientrati in casa felici, ungevano le loro ferite con un medicamento fatto di acquavite, sale, polvere e farina di zolfo. Ungevano le loro ferite e vi stendevano sopra catrame giallo scuro. 06007
Bottom
06008
Top
Niin haalivat he elantoansa korvesta ja mäkien viidoista, täyttäin varahuoneensa monellaisella otuksella: linnuilla, jäniksillä, mäyrillä ja karhun-lihalla. Olivat he myös pitäneet huolta vanhan uskollisen Valkonsa talvisesta muonasta. Nähtiin suon rannalla tuolla valtainen, sirpillä niitetty ja sileäksi harjattu heinäsuova, kylliksi riittävä talven kestäessä. Ei ollut myös unohdettu heidän pirttinsä talvilämpymän varoja. Seisoi huikea halkopino lähellä aittaa ja vielä tervaskantoja korkea kasa, kuin aika röykkiö Hiiden hirven sarvia, pirtin seinyksellä, ulettuen maasta ylös katon räystääsen asti.--Niin varustettuna taisivat he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteistä partaa. Così essi traevano i loro alimenti dal bosco e dai cespugli delle colline, riempiendo la loro dispensa di selvaggina di ogni genere : carne di uccelli, di lepre, di tasso e d’orso. Avevano anche pensato a raccogliere il foraggio invernale per il vecchio fedele Valko. Al confine della palude si vedeva un grosso mucchio di fieno falciato e compresso, sufficiente per la durata dell’inverno: e non avevano nemmeno dimenticato il combustibile per riscaldare la loro casa. Sorgeva vicino al granaio una grossa catasta di legna e ancora un alto mucchio di ceppi appoggiato alla parete della casa, simile a un grande ammasso di corna di cervo, e che andava dal terreno fino alla grondaia. Con simili provviste essi potevano guardare tranquillamente all’inverno dalla barba grigia. 06008
Bottom
06009
Top
On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja vasta tullut lumi peittää vuoret ja laaksot. Kuuluu metsästä hiljainen kohina, teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa, ja harakka, männistön kärkäs neito, kantelee varpuja vastaisen pesänsä perusteeksi. Niin mökissä kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa, niinmyös veljesten pirtissä Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea näet olkikuorman, jonka Valko on vetänyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset täälläkään unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista. È la vigilia di Natale: l’aria è dolce, nuvole grigie nascondono il cielo e la neve fresca copre le montagne e le valli. Si ode nel bosco un flebile rumore, il gallo cedrone cena nell’abete carico di gattucci, uno stormo di ghiandaie nel sorbo rossiccio e la pica, questa avida figlia del bosco, portano ramoscelli secchi per fabbricare il loro futuro nido. Tanto nella capanna come nella ricca fattoria è gioia e pace e così pure nella casa dei fratelli, sulla prateria di Impivaara. Fuori della porta si vede un carico di paglia che Valko ha portato dalla fattoria di Viertola per coprire l’impiantito della casa in onore di Natale. Nemmeno qui i fratelli hanno potuto dimenticare il rumore della paglia secca che era il più bel ricordo dei tempi della fanciullezza. 06009
Bottom
06010
Top
Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen löylytys oli päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa. Dalla casa si ode il sibilo del vapore che si sprigiona dalle pietre riscaldate del camino e il battere dei flessibili fascetti di betulla. I fratelli fanno un bel bagno di Natale. E quando finalmente il bagno bollente fu finito, essi scesero giù dal soppalco, si vestirono e riposarono sulle assi disposte lungo le pareti in luogo di panche e vi si sedettero soffiando e sudando. Un pezzo di legno acceso rischiarava la camera; Valko nella sua stalla, maciullava l’avena, chè si erano ricordati anche del suo Natale; il gallo stava sulla sua pertica sonnacchioso e sbadigliante, Killi e Kiiski, il muso fra le zampe, riposavano vicino al focolare e il vecchio gatto grigio di Jukola faceva le fusa sulle ginocchia di Gianni. 06010
Bottom
06011
Top
Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut nostelivat lyhteitä sisään. Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä.--Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.--Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta. Finalmente Timoteo e Simeone cominciarono a preparare la cena, mentre gli altri mettevano dentro le balle di paglia. Sciolsero i legami, stesero la paglia sul pavimento, alta un palmo, ma un po’ più alta nel soppalco dove abitualmente passavano le sere e le notti. Finalmente la cena fu pronta; sette pani a ciambella, due ciotole di quercia piene di carne d’orso fumante e un bugliolo colmo di birra stavano sulla tavola. Avevano fatta la birra da sè, ricordandosi fedelmente della ricetta della madre. Ma l’avevano fatta più forte della birra comune dei contadini. D’un rosso scuro, spumava nel bugliolo; e, se uno ne avesse trangugiato un gotto, avrebbe avuto un po’ di capogiro. Tutti sono già seduti a tavola a godersi la carne, il pane e la birra spumante nel bugliolo. 06011
Bottom
06012
Top
AAPO: Onpa tässä runsaastikin pinottu etehemme einettä. Abramo. Che abbondanza di cibi ci sta davanti. 06012
Bottom
06013
Top
JUHANI: Syödään ja juodaan, pojat, sillä nyt on meillä joulu, joulu kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisilläkin. Valeleppas, Timo-veikkoseni, oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa.--Kas niin! olkoon menneeksi tuoppi kumminkin. Tänä iltana ei yhtään kitsautta, vaan kaikki saakoot, niin hepo, koira ja kissa kuin Jukolan iloiset veljekset. Kukko maatkoon rauhassa ja periköön osansa huomenna. Tuossa teille, Killi ja Kiiski, huikea kimpale karhun koivesta, ja tuossa sinulle, kissa-rukka. Mutta ensin kättä, sinä killisilmä!--Kas niin! Ja sitten molemmilla käsillä! Katselkaapas kissamme konsteja ja sanokaat, että minäkin olen hieman opetusmestaria. Kättä paiskelee hän jo molemmilla kääpillä yht'aikaa, ja silloinpa hän asettaa itsensä istumaan kuin vakava ukko ja pistää, veitikka, kumpaisetkin etu-tallukkansa kouraani. Noin! Gianni. Mangiamo e beviamo, ragazzi, perchè è Natale per noi, Natale per tutti, per le bestie e per gli uomini. Versa, Timoteo, fratellino, la birra sull’avena di Valko, nella sua stalla. Sì, anche un bicchiere. Stasera, niente avarizia, tutti abbiano la loro parte, il cavallo, il cane, il gatto, e i felici fratelli di Jukola. Il gallo dorma in pace, avrà la sua parte domani. Qua a voi, Killi e Kiiski, questo grosso cosciotto d’orso e qua a te, povero micio. Ma, avanti, dà la zampina, occhi imbambolati! Così. E poi tutte e due le zampine. Guardate le bravure del nostro gatto e dite se non sono un bravo maestro. Dà la mano con le due zampine insieme : si siede come un vecchio grave e mi mette le due zampe anteriori nella mano, il birbante. Ecco. 06013
Bottom
06014
Top
AAPO: Voi tuota pilaa! Abramo. Che giochetto! 06014
Bottom
06015
Top
TUOMAS: Mitä miehen vielä vanhoilla päivillänsäkin pitää oppiman. Maso. C’è da imparare anche da vecchi. 06015
Bottom
06016
Top
JUHANI: On mar' se oppi vetänyt aikaakin. Mutta enpä hellittänyt poikaa ennen kuin hän molemmilla käpälillä kiitti opettajaansa. Nyt hän sen tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu.--Sepä vasta kissa! Kas tuossa! pistäppäs poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin! »Visko miestä, mutta älä hänen koiraansa». Oikein! Mutta tähän tahdon lisätä: visko Jukolan Jussia, mutta älä hänen kissaansa. Gianni. Maria Santa, c’è voluto anche del tempo a istruirlo. Ma non l’ho lasciato finché non ha saputo ringraziare il suo maestro con le due zampine. Ora lo fa come un uomo e il maestro è pagato della sua fatica. Che gatto! Ecco, càcciati sotto i denti questo pezzo d’orso. Killi e Kiiski qua. Così, così. « Tocca l’uomo, ma non il suo cane ». Bene! Ma voglio aggiungere anche questo: «Tocca Giannino di Jukola, ma non i suoi cani ». 06016
Bottom
06017
Top
EERO: Noudatappas tänne sitä olut-kiulua, Juhani. Rico. Passami il bugliolo della birra, Gianni. 06017
Bottom
06018
Top
JUHANI: Saaman pitää. Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sillä nyt on joulu, ja varoja ei puutu aitasta. Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä huolisimme vaikka pöllähtäisi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko tämä maailma paitsi Impivaara ja sen ympäristö. Täällä elämme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisistä. Täällä on meidän hyvä olla. Metsä on niittumme, peltomme, myllymme ja pesämme ijankaikkinen. Gianni. Prendi, bevi, fratellino, creatura di Dio, bevi, chè ora è Natale e le provviste non mancano nel granaio. Che cosa ci manca qui? Che cosa ci farebbe se tutto il mondo, eccetto Impivaara e i suoi dintorni, andassero in cenere e in polvere? Viviamo qui da signori a modo nostro, senza curarci dei cattivi. Qui stiamo bene (Luca, 9, 33.). Il bosco ci serve da prato, da campo, da mulino e da nido eternamente. 06018
Bottom
06019
Top
TIMO: Ja liha-aittamme. Timoteo. E da dispensa. 06019
Bottom
06020
Top
JUHANI: Juuri niin! Täällä on hyvä olla! Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksit, päästäksemme maailman markkinoilta. Täällä on vapaus ja rauha. Kysynpä vielä: mitä huolisimme, vaikka polttaisi kultainen tuli tämän maailman kaiken, kun vaan säästyy pohjapuoli Jukolan talosta ja sen seitsemän poikaa? Gianni. Proprio così. Qui, si sta bene! Grazie, Renzo, dell’espediente che hai trovato per farci fuggire il mercato del mondo. Qui c’è libertà e pace. E chiedo ancora: che ci farebbe se il fuoco dorato bruciasse tutto questo mondo, purché risparmiasse la metà settentrionale della fattoria di Jukola e i suoi sette ragazzi? 06020
Bottom
06021
Top
TIMO: Lähtis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menis myös Jukolan pohjapuoli ja vielä sen seitsemän poikaakin kaupan päälle. Timoteo. Se una volta l’incendio si stendesse su tutto il mondo, anche la metà settentrionale della fattoria di Jukola andrebbe in cenere e anche i suoi sette ragazzi sopra mercato. 06021
Bottom
06022
Top
JUHANI: Sen hyvin tiedän. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meressä ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sinä ilmoisna ikänä ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee täällä miehen aatos: ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille? Gianni. Lo so bene. Ma l’uomo può immaginarsi tutto quel che vuole, può figurarsi di essere il signore di tutto il mondo, o uno stercorario. Può immaginare che tutto sia morto, Dio, i diavoli, gli angeli e tutti gli uomini e le bestie della terra, del mare e del cielo, figurarsi che la terra, l’inferno e il cielo periscano tutti nel fuoco come un batuffolo di stoffa, e prendano il loro posto le tenebre in cui il gallo dal collo graziosamente ricurvo non annunzierà mai più la luce del Signore. Così vola il pensiero dell’uomo quaggiù e chi potrebbe tendere reti sul suo cammino? 06022
Bottom
06023
Top
TIMO: Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan. Timoteo. Chi può concepire la costruzione di questo mondo? Non certo il figlio dell’uomo che è stupido e vuoto come un montone belante. Ma la miglior cosa è di prendere il giorno come viene, lasciarlo andare, come vuole andare! Qui o là. Noi siamo qui e basta. 06023
Bottom
06024
Top
JUHANI: Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä puuttuu? Gianni. Di che cosa abbiamo bisogno? Che ci manca qui? 06024
Bottom
06025
Top
TIMO: »Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää». Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin. Täälläkin kiiriskelemme oljilla. Timoteo. Nè la grazia di Dio nè il latte di gallina! la dispensa è piena di cibo e la nostra casa calda: ci rotoliamo nella paglia. 06025
Bottom
06026
Top
JUHANI: Täällä kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpeä taidamme koska miellyttää, koska vaan päähämme pistää, ja syödä koska maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin siunaamme säkkiämme ja korjaamme pöydän. Gianni. Ci rotoliamo come giovenchi nella paglia secca. Possiamo lare il bagno quando ci piace, e ci frulla per il capo e mangiare quando ci gusta. Ma ora siamo sazi. Non ci resta che benedire i nostri ventri e sgombrare la tavola. 06026
Bottom
06027
Top
SIMEONI: Odottakaas siks kun olen lukenut lyhykäisen ruokaluvun ja laulanut värssyn päälle. Simeone. Aspettate che abbia recitato una preghiera di fine tavola e cantato un versetto. 06027
Bottom
06028
Top
JUHANI: Se jääköön tällä kerralla. Miksi et tehnyt sitä ennen atriaa?--Käyppäs, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynnöristä olutta. Gianni. Lascia stare, per questa volta. Perchè non l’hai fatto prima del pasto? Rico, tu che sei il più giovane, va a spillare della birra dal barile. 06028
Bottom
06029
Top
SIMEONI: Et salli siis laulettavan virrenvärssyä joulu-illan kunnioiksi? Simeone. Non mi permetti dunque di cantare una strofa per la veglia di Natale? 06029
Bottom
06030
Top
JUHANI: Eihän meistä laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan sydämmissämme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski. Tattis, poika, vaan! Saadaanpas tästä! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. Gianni. Ma nessuno di noi è un cantore, caro fratello. Si canta e si prega nel nostro cuore, il che è l’offerta più gradita a Dio. Ma ecco qua il bugliolo di birra, spumante e mussante come la cascata di Kyrö. Grazie, ragazzo! Beviamo! Alla tua salute, Maso, e tracanna un bel bicchier on e! 06030
Bottom
06031
Top
TUOMAS: Enhän tuossa kauankaan huikaile. Maso. Non faccio complimenti. 06031
Bottom
06032
Top
JUHANI: Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. Gianni. Così si tracanna. Con tali sorsate le nostre gole diventeranno delle vere gole da cantori : 06032
Bottom
06033
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
Qui una bella vita facciamo,
Per il fuoco la legna tagliamo,
Dal ruscello la birra beviamo.
Chi può vita migliore goder!
06033
Bottom
06039
Top
Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehmeä, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun väkes ja voimas käyvän jo huikeasti yli Juhon, mutta sitä en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa pyörähtelisimme? Koetetaan! Bene. Ma per bevanda abbiamo il succo bruno dell’orzo, per combustibile ciocchi e ceppi ; e sotto abbiamo una soffice materassa di paglia, e un bel campo di lotta, che potrebbe servire a re e a principi. Una parola, Maso. Abramo ha assicurato una volta che tu sei più forte e più robusto di Gianni, ma non lo posso credere del tutto. Se facessimo un po’ di lotta? Si prova! 06039
Bottom
06040
Top
SIMEONI: Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. Simeone. Seduti! E risparmiate fino a domani questa paglia lucida. 06040
Bottom
06041
Top
JUHANI: Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä.--Miellyttääkö Tuomasta? Gianni. Ora la gioia è al colmo, la vigilia è più festa della festa. E la paglia sarà pesticciata adesso come strame. Ti andrebbe, Maso? 06041
Bottom
06042
Top
TUOMAS: Käyhän tuota koettaa. Maso. Si può provare. 06042
Bottom
06043
Top
JUHANI: Ristipainia! Gianni. Una lotta incrociata (Specie di lotta in uso nella campagna finlandese, in cui i due avversari, tenendosi l’un l’altro per i fianchi, cercano di sopraffarsi.). 06043
Bottom
06044
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi! Maso. Va bene! 06044
Bottom
06045
Top
JUHANI: Isketäänpäs, isketäänpäs! Gianni. Dài, dài! 06045
Bottom
06046
Top
AAPO: Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista. Abramo. Aspetta, ragazzo. Anche Maso deve tenerti stretto per la cintura dei pantaloni. 06046
Bottom
06047
Top
JUHANI: Hän saakoon, hän saakoon! Gianni. Tenga, tenga! 06047
Bottom
06048
Top
EERO: Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä? Voi veljeäni! Mutta katso, ettet itseäsi häväise nyt. Rico. Gianni, perchè fai le boccacce e torci gli occhi come un bove e il macello? Fratello mio, guarda di non coprirti di vergogna ora. 06048
Bottom
06049
Top
AAPO: Kaikki hyvin. Kenen on ensimmäinen heitto? Amiamo. Benissimo. A chi tocca il primo colpo? 06049
Bottom
06050
Top
JUHANI: Olkoon se Tuomaan. Gianni. A Maso. 06050
Bottom
06051
Top
TUOMAS: Olkoon se vanhimman veljen. Maso. Al fratello maggiore. 06051
Bottom
06052
Top
JUHANI: Seiso sitten kannallas. Gianni. Tieni bene allora. 06052
Bottom
06053
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Maso. Provo. 06053
Bottom
06054
Top
JUHANI: Seisotko, seisotko? Gianni. Ti tieni, ti tieni? 06054
Bottom
06055
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Maso. Provo. 06055
Bottom
06056
Top
AAPO: Heleijaa, pojat! Sillä lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin uskon sankarit. Juho kimpustaa ja vääntää kuin Israeli itse ja »Tuomas seisoo niinkuin tammi». Abramo. Bravi, ragazzi! Così, così! Lottate come eroi della fede, Gianni si torce e si dimena come Israele (Genesi, 24-29.) in persona e Maso sta fermo come una quercia. 06056
Bottom
06057
Top
EERO: »Koska saarnaa Aaprahammi». Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu. Ah! pistäisin nyt vaikka teräspuikon hänen hampaittensa väliin--roiskis! ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa! Rico. « E Abramo predica sempre ». Ma guarda la bocca di Gianni: mette paura. Se gli mettessi una sbarra di ferro fra i denti, crac! la farebbe subito in due pezzi. Ho paura, ho paura! 06057
Bottom
06058
Top
AAPO: Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit. Abramo. Una lotta d’uomini soltanto! Le tavole si alzano e si abbassano sotto di noi. 06058
Bottom
06059
Top
EERO: Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan töppöset kyntää laattiata kuin järeät metsä-sahrat. Rico., Come i pedali dell’organo, e le scarpe di Maso scavano il pavimento come un grosso aratro. 06059
Bottom
06060
Top
AAPO: Ei siinä juuri sivelläkkään maitosormilla. Peijakas! olis tämä pinnistys tuolla vuorella, niin iskisivätpä korkkoraudat säkeniä kalliosta. Abramo. Non si accarezzano davvero con ditini da lattante. Diavolo! Se lottassero così sul monte, i loro tacchi ferrati farebbero sprizzare scintille dalla roccia. 06060
Bottom
06061
Top
EERO: Oikein kultaisia tähtiä lentelis metsään, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas. Rico. Delle vere stelle d’oro volerebbero nel bosco, e alimenterebbero un gaio incendio. Ma Maso tien sempre duro. 06061
Bottom
06062
Top
TUOMAS: Oletko jo nytkinyt tarpeekses? Maso. Mi hai già tirato abbastanza? 06062
Bottom
06063
Top
JUHANI: Heitäs sinä. Gianni. A te. 06063
Bottom
06064
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia pyörii. Abramo. Mi provo. Ma guarda come gira il pavimento ora. 06064
Bottom
06065
Top
EERO: Muista, muista, Juho!-- Rico. Attento, attento, Gianni! 06065
Bottom
06066
Top
AAPO: Se oli heitto. Abramo. Questo era un colpo. 06066
Bottom
06067
Top
EERO: Se oli jumaus kuin »Haamaan halkonuijasta» kuin isku »taivaan tulivasarasta». Rico. È stato un tiro come « un colpo di maglio », come uno scoppio del « martello infuocato del cielo ». 06067
Bottom
06068
Top
TIMO: Ja tuossa makaa Juhani kuin mallassäkki. Timoteo. E Gianni è steso là come un sacco di malto. 06068
Bottom
06069
Top
EERO: Voi »Poika-Jussia»! Rico. O Giannino! 06069
Bottom
06070
Top
TIMO: Niin kutsui hän itseänsä pikku-poikana. Timoteo. Si è sempre chiamato bambino da sè. 06070
Bottom
06071
Top
AAPO: Pitää kuitenkin tietämän kuinka miestä heittää. Muista, Tuomas: eihän ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. Abramo. Bisogna però sapere come si abbatte uno. Maso, ricordati ; il corpo dell’uomo non è di ferro, ma di carne e d’ossa. 06071
Bottom
06072
Top
TIMO: Niin, vaikka hän housujakin kantaa. Timoteo. Sì, anche se porta i pantaloni. 06072
Bottom
06073
Top
TUOMAS: Turmelinko sinua? Maso. Ti ho fatto male? 06073
Bottom
06074
Top
JUHANI: Katso itses. Gianni. Bada per te. 06074
Bottom
06075
Top
TUOMAS: Nouse ylös. Maso. Lèvati. 06075
Bottom
06076
Top
JUHANI: Nousen kyllä ja näytän sinulle miesvoiman käsikapulassa. Siinä leikissä voimat punnitaan. Gianni. Mi levo e ti mostrerò la mia forza alla lotta col bastone, che è in quella che si misurano le proprie forze. 06076
Bottom
06077
Top
TUOMAS: Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas tässä, Juhani. Maso. Rico, porta il randello da quell’angolo. Ecco, Gianni. 06077
Bottom
06078
Top
JUHANI: Tässä olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ympäri haarua kynnet! Gianni. Eccomi. E ora piede contro piede e le unghie intorno al randello. 06078
Bottom
06079
Top
AAPO: Ja koska luihkaan, silloin vetäkäät, mutta ilman yhtään tempausta. Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat! Abramo. Quando grido, tirate, ma senza scosse, il randello sopra le dita dei piedi, proprio sopra le dita, ma non un pollice più in là o più in qua. Via, ragazzi! 06079
Bottom
06080
Top
TIMO: Juho nousee ylös että kääkähtää vaan. Timoteo. Gianni si leva come una piuma. 06080
Bottom
06081
Top
AAPO: Eihän siinä armotkaan auta. Abramo. Non c’è da aver compassione. 06081
Bottom
06082
Top
JUHANI: Mene laskemaan olutta, Timo. Gianni. Va’ a prendere della birra, Timoteo. 06082
Bottom
06083
Top
TIMO: Onnuthan, veli. Timoteo. Zoppichi, fratello. 06083
Bottom
06084
Top
JUHANI: Olutta laskemaan, sinä riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko korvilles? Gianni. Va’ a prendere la birra, maledetto orsacchiotto! Mi senti? o vuoi un ceffone? 06084
Bottom
06085
Top
TUOMAS: Vioitinko jalkas? Maso. Ti ho fatto male al piede? 06085
Bottom
06086
Top
JUHANI: Mitä huolit siitä? Katso oma käpäläs. Mitä koskee se minuun, jos korkkoni heltikin saappaastani? Heltihän se painissa kuin nauriin liuska. Mutta katso itses, sinä. Näkyy, että voitat minun painissa ja käsikapulassa; mutta tules tappelemaan. Gianni. Di che cosa t’immischi? Occupati delle tue zampe. È colpa mia se mi è andato via il tacco della scarpa? Se n’è andato nella lotta come un pezzo di rapa. Ma bada per te. Sembra che tu mi abbia vinto alla lotta e al bastone, ma vieni a batterti. 06086
Bottom
06087
Top
AAPO: Tappelus ei kuulu asiaan nyt. Abramo. Ma che battersi ora. 06087
Bottom
06088
Top
JUHANI: Kyllä, jos vaan tahdomme. Gianni. Certo, se vogliamo noi. 06088
Bottom
06089
Top
TUOMAS: Minä en tahdo. Maso. Io non voglio. 06089
Bottom
06090
Top
JUHANI: Et uskalla. Gianni. Non hai coraggio. 06090
Bottom
06091
Top
AAPO: Tiedä paini leikiksi. Abramo. Si lotta solo per gioco. 06091
Bottom
06092
Top
SIMEONI: Minä tiedän sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha. Simeone. Conosco questo gioco da cui nasce spesso la rissa e l’assassinio. 06092
Bottom
06093
Top
JUHANI: Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania tässä kukaan muu. Sen vannon ja näytän miehestä mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi nappaus, Aapo! Pitääkös kaulukses? Pitääkös? Gianni. Maso mi ha vinto, ma nessun altro qui può piegare Gianni. Lo giuro e lo proverò a tutta la compagnia, uomo per uomo. Un colpettino, Abramo! Regge la tua cintura? Regge? 06093
Bottom
06094
Top
AAPO: Hurjapää ilman pienintäkään syytä! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. Abramo. Ecco che ti arrabbi senza il menomo motivo. Pazienza, pazienza, e lottiamo da gente come si deve. 06094
Bottom
06095
Top
JUHANI: Kirkas leimaus! Gianni. Fulmini e tuoni! 06095
Bottom
06096
Top
AAPO: Malta, sanon minä.--Kas niin, nyt heitä. Abramo. Pazienza, dico io. Ecco, ora dài. 06096
Bottom
06097
Top
EERO: Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. Rico. Gianni, balla la polka come un ragazzo, benché zoppichi. 06097
Bottom
06098
Top
JUHANI: Mitä lausut nyt, veli Aapo? Gianni. Che dici ora, fratello Abramo? 06098
Bottom
06099
Top
AAPO: Että makaan sun allas. Abramo. Che ti sto sotto. 06099
Bottom
06100
Top
JUHANI: Astuppas numeroon, Simeoni. Gianni. Ora tocca a te, Simeone. 06100
Bottom
06101
Top
SIMEONI: En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa. Simeone. Nemmeno per cento ristalleri, sciuperei la bella festa. 06101
Bottom
06102
Top
JUHANI: Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eihän sitä viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja sydämemme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! Gianni. Si faccia onore alla festa di Natale! Non c’è alcun delitto in questa lotta innocente in cui il nostro spirito è contento e il nostro cuore puro. Una sola prova, Simeone! 06102
Bottom
06103
Top
SIMEONI: Miksi kiusaat minua? Simeone. Perchè mi tenti? 06103
Bottom
06104
Top
JUHANI: Yksi rynnistys! Gianni. Un solo assalto! 06104
Bottom
06105
Top
SIMEONI: Sinä saatana! Simeone. Satana! 06105
Bottom
06106
Top
AAPO: Rauhaa hänelle, Juhani, rauhaa! Abramo. Lascialo in pace, Gianni, lascialo in pace! 06106
Bottom
06107
Top
JUHANI: Sopiihan meidän koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! Gianni. Possiamo provare, guarda, un solo assalto. 06107
Bottom
06108
Top
SIMEONI: Mene helvettiin, häijy henki! Minä myönnän, että voitat. Simeone. Va’ aH’inferno, spirito maligno! Confesso che hai vinto. 06108
Bottom
06109
Top
TUOMAS: Sen uskon vasta koska näen. En luule Simeoninkaan jänteitä juuri vasikanlihaksi. Maso. Lo crederò solo quando lo vedrò. Non credo che i muscoli di Simeone siano di carne di vitella. 06109
Bottom
06110
Top
JUHANI: Sentähden tulkoon hän koettamaan. Siinähän nähdään, ovatko vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua. Gianni. Però venga a provare. Allora si vedrà se sono di vitella o di carne d’orso nera e coriacea. 06110
Bottom
06111
Top
AAPO: Olkoon hän oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies! Abramo. Lascialo stare e venga fuori un altro campione più volonteroso di lottare. Timoteo, tu che sei sempre stato forte! 06111
Bottom
06112
Top
JUHANI: Haluttaisko? Gianni. Che ne dici? 06112
Bottom
06113
Top
AAPO: Päin tuuleen, Timo! Ethän ole koskaan nurru-poika. Abramo. Avanti, Timoteo! Tu non ti sei mai perduto d’animo. 06113
Bottom
06114
Top
TUOMAS: Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enhän unohda tempausta, jonka hän teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa. Saipa hän ensin huomaamatta nupillensa aika nassauksen, mutta, siitä suuriakaan huolimatta, kääntyi hän vakaasti ympäri, sieppasi seipään miehensä kourasta ja nytpä iski hän takaisin vasten pääkuorta--ja seiväs poikki. Seiväs poikki että sälähti, ja alas maahan lotkahti mies kuin tyhjä säkki. Niin teki Jukolan Timo. Ja minä tiedän, että löytyy hänessä miehen-vastusta vieläkin. Maso. Mai, anzi sempre vigoroso e come a casa sua. Non ho mai dimenticato le botte che menò nella rumorosa rissa con quelli di Toukola. Incassò da principio un colpo sulla chiorba perchè non ci badava; ma, senza dargli troppa importanza, si girò, strappò il bastone dal pugno dell’avversario e lo colpì di rimando sul cranio e il bastone si ruppe; si ruppe con fracasso e l’uomo si afflosciò in terra come un sacco vuoto. Così fece Timoteo di Jukola. E io so che è ancora capace di tener testa all’avversario. 06114
Bottom
06115
Top
TIMO: Tuleppas, poika. Timoteo. Vieni, ragazzo. 06115
Bottom
06116
Top
JUHANI: Sitähän juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielistäsi kiinni minä myös. Nyt olen valmis. Gianni. È proprio quel che cerco. Ma lascia che anch’io ti tenga sodo. Ora son pronto. 06116
Bottom
06117
Top
AAPO: Ensimmäinen olkoon Timon. Abramo. Il primo sia Timoteo. 06117
Bottom
06118
Top
JUHANI: Olkoon niin. Ehdinpä vähän puuskuttamaan. Gianni. Va bene. Potrò respirare un poco. 06118
Bottom
06119
Top
TIMO: Kas tuossa! Timoteo. Qua. 06119
Bottom
06120
Top
JUHANI: Ei, poikaseni! Gianni. Ehi, ragazzino! 06120
Bottom
06121
Top
TUOMAS: Jotenkin tuima tempaus, Timo, sinä urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? Maso. Questo è un bel colpo, Timoteo, bravo Timoteo! Ma puoi fare anche di meglio? 06121
Bottom
06122
Top
JUHANI: Ei tästä näin vaan mennä. Gianni. Non mi si spaccia con questo (Detto di chi si vanta. Frase in uso nel paese dell’Autore.). 06122
Bottom
06123
Top
TUOMAS: Timo, onkos varaa parantaa? Maso. Timoteo, puoi fare di meglio? 06123
Bottom
06124
Top
TIMO: Pitäis olla.--Mitä tämä sanoo? Timoteo. Può essere. Chi è che dice questo? 06124
Bottom
06125
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» Gianni. « Non mi si spaccia con questo », disse il mendicante di I Iyvänmäki. 06125
Bottom
06126
Top
AAPO: Kerran vielä, Timo. Abramo. Ancora una volta, Timoteo. 06126
Bottom
06127
Top
TUOMAS: Onkos varaa parantaa? Maso. Puoi fare anche di meglio? 06127
Bottom
06128
Top
TIMO: Pitäis olla.--Entäs tämä? Timoteo. Può essere. E questo? 06128
Bottom
06129
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» Gianni. « Non mi si spaccia con questo », disse il mendicante di Hyvänmäki. 06129
Bottom
06130
Top
TUOMAS: Mutta se oli nykäys, joka tuntui. Maso. Ma è stato uno strattone quello che si è sentito. 06130
Bottom
06131
Top
EERO: Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. Rico. Niente di pericoloso, soltanto la voce di Gianni ha un po’ tremato e proprio innocentemente. 06131
Bottom
06132
Top
JUHANI: Pystyssä seison. Gianni. Sono ancora ben solido. 06132
Bottom
06133
Top
TUOMAS: Kerran vielä, Timo. Maso. Ancora una volta, Timoteo. 06133
Bottom
06134
Top
TIMO: Koetetaan, koetetaan. Timoteo. Proviamo, proviamo. 06134
Bottom
06135
Top
JUHANI: »Ventta-holl!» Housuni putoo! Gianni. Alt! Mi cadono le brache! 06135
Bottom
06136
Top
TIMO: »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». Timoteo. « E ora, disse Kaitaranta ». 06136
Bottom
06137
Top
JUHANI: Housuni putoo! Kuuletko sinä? Gianni. Mi cadono le brache, intendi ? 06137
Bottom
06138
Top
TIMO: Kas noin, veljeni! Timoteo. Ecco, fratello mio. 06138
Bottom
06139
Top
AAPO: Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? Abramo. Gianni è di nuovo steso là a baciare il pavimento? 06139
Bottom
06140
Top
EERO: Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä. Mutta hyvä että »ehtii hän vähän puuskuttamaan». Rico. E sbuffa come un torello. Ma meno male « che ha il tempo di respirare un po’ ». 06140
Bottom
06141
Top
TIMO: Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan. Timoteo. Sta sotto di me come una pantofola bagnata. 06141
Bottom
06142
Top
TUOMAS: Mutta housunsa tekivät hänelle teposet. Maso. I pantaloni gli hanno fatto un brutto tiro. 06142
Bottom
06143
Top
AAPO: Olkoon se sanottu totuuden nimessä. Juhanin omat housut olivat tässä herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. Abramo. Sia detto in nome della verità. I pantaloni di Gianni si sono rivoltati al loro padrone e hanno fatto alleanza con Timoteo. 06143
Bottom
06144
Top
EERO: Niin on asia. Sentähden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. Rico. Sì, la cosa sta così. Però via i pantaloni e ricominciate il gioco. 06144
Bottom
06145
Top
SIMEONI: Pidä nyt kitas, sinä rääkkä! Annanpa muutoin vasten nokkaas. Eikö ole sinulle jo kylliksi tätä helvetin leikkiä? Simeone. Chiudi il becco, francolino! Altrimenti ti dò un nocchino. Non ne hai ancora abbastanza di questo gioco infernale? 06145
Bottom
06146
Top
EERO: No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja painikaat kuin kaksi enkeliä Paratiisin pelloilla. Rico. Allora trasformiamolo in gioco celeste. Via le brache e le camicie, e lottate come due angeli sui prati del paradiso. 06146
Bottom
06147
Top
TUOMAS: Miksi istut hänen niskoillansa, Timo? Maso. Perchè gli siedi sul collo, Timoteo? 06147
Bottom
06148
Top
TIMO: Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja että pläikkyis. Timoteo. Se avessi un bastone glielo darei sulle chiappe da fargliele rimbombare. 06148
Bottom
06149
Top
AAPO: Miksi niin? Tämä on painia, vaan ei tappelusta. Abramo. Perchè? Questa è una lotta, non una zuffa. 06149
Bottom
06150
Top
EERO: Onko Timo suutuksissaan? Rico. Che è in collera Timoteo? 06150
Bottom
06151
Top
TIMO: Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyriäinen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, että pläikkyis. Timoteo. Affatto, affatto, ma, dico, se avessi un bastone o un randello, glielo darei sulle chiappe da fargliele rimbombare. 06151
Bottom
06152
Top
TUOMAS: Laske hän ylös. Maso. Lascia che si rialzi. 06152
Bottom
06153
Top
TIMO: Nouse, Jumalan luoma. Timoteo. Alzati, creatura di Dio. 06153
Bottom
06154
Top
JUHANI: Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä. Minähän, poloinen poika, kämärryin alles onnettomuuden kautta, jonka sinä niin vikkelästi käytit hyödyksesi, hunsvotti, saapasvedin! Gianni. Mi alzo, ma sappi che, quando mi sarò stretto i pantaloni, toccherà a te di nuovo di stare disteso e un po’ diversamente di poco fa. Io, povero ragazzo, sono stato vinto per una disgrazia di cui tu hai tratto profitto così prontamente, brutto svergognato di un lustrascarpe! 06154
Bottom
06155
Top
AAPO: Vihastuminen kauas! Minä tiedän että hän tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki hän tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. Abramo. Non t’arrabbiare! Io so che lui si è appena accorto dell’incidente dei tuoi pantaloni prima di fare il suo colpo. L’ha fatto nel calore della lotta, povero ragazzo. 06155
Bottom
06156
Top
JUHANI: Sen hän kyllä tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei hän tiennyt. Enkö huutanut kuin rajamies huikealla äänellä: ventta-holl, housut putoo? Mutta hän ei siitä huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja, kyllä sinun opetan. Gianni. Lo sapeva benissimo questo. Ma siete tutti come corvi contro di me. Non lo sapeva! Non ho forse urlato come un ossesso con tutta la mia voce: «alt, mi cadono i pantaloni»? Ma lui non se n’è dato per inteso, ha lottato con le unghie e coi denti come un gatto. Per mille diavoli! Ti voglio insegnare io, d’ora innanzi, ad approfittarti dei miei pantaloni a organetto, ti voglio insegnare. 06156
Bottom
06157
Top
TIMO: Sen tein minä tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. Abramo. L’ha fatto nel calore della lotta, povero ragazzo. 06157
Bottom
06158
Top
JUHANI: Minä sinun opetan, saatuani housut ylös ja nälkävyön kiinni kuin nalkitun vanteen. Gianni. Ti voglio insegnare io, quando mi sarò tirato su i pantaloni e stretto la cintura come un cerchio di botte. 06158
Bottom
06159
Top
TIMO: Minä annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu housut tänne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat. Timoteo. Io me ne infischio della lotta; quando ho vinto una volta, ho vinto, e non c’è nè da dirci nè da ripeterci. Che c’entrano qui i pantaloni? Nella lotta è l’uomo che combatte, non i pantaloni, le ghette o le uose per la neve. 06159
Bottom
06160
Top
JUHANI: Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala! Gianni. Le mani alla cintura di nuovo e petto contro petto! Per mille diavoli! 06160
Bottom
06161
Top
TIMO: Menenkö ma hänen kanssansa tuohon lapsekkaasen työhön? Timoteo. Devo ricominciare ancora una volta questo gioco puerile con lui? 06161
Bottom
06162
Top
EERO: Mitä hän kysyy vielä. Mene, Jumalan luoma, mene koska pääset. Rico. Che domanda? Vacci, creatura di Dio, vacci, se puoi. 06162
Bottom
06163
Top
SIMEONI: Älä mene, sanon minä. Simeone. Non andare, dico io. 06163
Bottom
06164
Top
EERO: Älä mene, jos pelkäät ja vapiset. Rico. Non andare, se hai paura e tremi. 06164
Bottom
06165
Top
JUHANI: Nyt ei auta pelko eikä vapistus, vaan täytyy hänen käydä uuteen kilvoitukseen ja juuri tällä Jumalan hetkellä. Gianni. Non c’è paura o tremito che tenga; deve fare una nuova lotta, e proprio in questo sacrosanto momento. 06165
Bottom
06166
Top
EERO: Armahda häntä, Juhani, armahda! Rico. Abbi pietà di lui, Gianni, abbi pietà! 06166
Bottom
06167
Top
TIMO: Minkätähden? Eero, minkätähden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys vielä, yksi tai kaksi. Tersii vaan! Timoteo. Perchè? Rico, perchè? Un assalto ancora o due, via! 06167
Bottom
06168
Top
JUHANI: Tässä, poika! Gianni. Qui, ragazzo. 06168
Bottom
06169
Top
TUOMAS: Koreasti, Juho! Maso. Per benino, Gianni! 06169
Bottom
06170
Top
AAPO: Koreasti! Noinhan tappelee kaksi nälkäistä haukkaa. Abramo. Per benino! Lottano come due falchi affamati. 06170
Bottom
06171
Top
SIMEONI: Tappelua, sulaa tappelua! Simeone. È una zuffa, una zuffa e nient’altro. 06171
Bottom
06172
Top
AAPO: Järkevästi, Juhani! Abramo. Giudizio, Gianni! 06172
Bottom
06173
Top
SIMEONI: Voi teitä hirmuja, voi teitä hirmuja! Simeone. Mostri, mostri che siete. 06173
Bottom
06174
Top
EERO: Älähän veljeäsi runno! Rico. Non tritare tuo fratello! 06174
Bottom
06175
Top
SIMEONI: Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siinä ovat kalas, joita onkeilit. Simeone. Ah, ah! impallidisce già anche Rico. Ecco i pesci che hai pescato. 06175
Bottom
06176
Top
TUOMAS: Juhani! Maso. Gianni. 06176
Bottom
06177
Top
SIMEONI: Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! Simeone. La casa crolla già, belve indiavolate! 06177
Bottom
06178
Top
JUHANI: »Votti, poika, sanoi Ryssä!» No miksi makaat siinä, ja killistelet ylös kattoon? Gianni. « Vott (Vott = « Guarda », in russo.), ragazzo », dice il Russo! ora perchè sei steso là e sbirci il soffitto? 06178
Bottom
06179
Top
TIMO: Sinä voitat minun nyt, mutta annappas ajan vähän muokata vielä: sinä vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta minä vartun ja voimistun. Timoteo. Ora mi hai vinto, ma dà tempo al tempo, tu invecchi e diventi più piccolo, io invece cresco e mi rinforzo. 06179
Bottom
06180
Top
JUHANI: Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meitä kaikkia, veljeni. Mutta nouse ylös ja kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta että on sinussa pari luotia vähemmin voimaa kuin minussa. Gianni. Anche il mondo un giorno finirà per disgregarsi, e tanto più un povero peccatore. Il tempo eguaglia tutti noi, fratellino. Ma alzati e tracanna nella strozza un bicchierone di birra e riconosci che hai un paio di oncie di forze meno di me. 06180
Bottom
06181
Top
TIMO: Se nähtiin. Tuossahan makasin rähmäkkäänä allas ja sinä päälläni kuin röyheä karhu. Timoteo. S’è visto. Ero steso a pancia all’insù sotto di te e tu sopra come un orso ben pasciuto. 06181
Bottom
06182
Top
JUHANI: »Saappas tästä, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!»--Olen siis Jukolan laumassa toinen mies mitä voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat tosin koettamatta vielä, mutta he tietäkööt että mesiäisiä he kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsensä tunnustanut heikommaksi minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksistä yksikään, sen takaan minä. Tulkoon tänne vaikka viisikymmentä Toukolaista, nyrkki vasten nyrkkiä. Viisi tynnöriähän minä niskallani kannan, ja Tuomas vähän enemmin; viisi tynnyriä, kun toinen vaan painon selkääni pinoo. Gianni. Bevi, alla salute! Sono dunque il secondo del gregge di Jukola, quanto a forza. Renzo e Rico non hanno ancora provato ma sanno che gli verrebbero le vertigini se provassero, e Simeone ha riconosciuto da sè di essere più debole di me. Ma nessuno dei fratelli di Jukola è un minuzzolo, lo garantisco io. Vengano anche cinquanta di quelli di Toukola pugno contro pugno. Io posso portare cinquanta barili sulla schiena e Maso anche un po’ più. Cinquanta barili, se qualcuno soltanto me li mette sulla schiena. 06182
Bottom
06183
Top
TUOMAS: Mutta mielisinpä nähdä Laurin ja Eeron lyövän painia oikein tiukasti. Maso. Ma vorrei vedere Renzo e Rico lottare con tutte le loro forze. 06183
Bottom
06184
Top
AAPO: Totisesti jotain nähtävää. Toinen vakava ja tyyni kuin talven suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja terävä. Päin tuuleen, ja siinäpä ottelevat kärppä ja koiras-jänis. En vertaa sinua jänikseen arkuudesta, siihen ei ole syytä, en liikuntoskaan tähden, sillä Lauri astelee kuin seppä Könnin kuokkamies,--jonka jalkoja ja kuokkaa käytteli sukkela kellovärkki mahassa--mutta näyttäispä mielestäni ottelo kuin kärpän ja uhkean koiras-jäniksen paini. Abramo. Certo sarebbe qualcosa degno di essere veduto. Uno grave e calmo come il disgelo in inverno, l’altro piccolo come un pigmeo, ma vivace e pronto come il lampo. Via, e combatteranno l’ermellino e la lepre. Non ti paragono alla lepre per la timidezza, non ne ho motivo, nè per la rapidità, che Renzo cammina come l’erpicatore meccanico dell’orologiaio Könni, le cui gambe e il cui erpice si muovevano per mezzo di un ingegnoso movimento d’orologeria nascosto nel ventre; ma questa lotta mi farebbe l’effetto di un combattimento fra un ermellino e un superbo coniglio. 06184
Bottom
06185
Top
JUHANI: Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini! Gianni. Un assalto, ragazzi, un assalto o una lotta incrociata! 06185
Bottom
06186
Top
LAURI: Mitä tiimellyksestä Eeron kanssa? Hänestä et saa kunnon nappausta koskaan, vaan tuolla hän teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, että tuskin voit vetää hengen pihausta rintaas. Niinpä hän teki koska menneenä syksynä painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siinä voitti, kuka alle meni, sitä »ei ymmärtänyt Iivarikaan». Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? Renzo. Come, lottare con Rico? Non è capace di fare un assalto a modo: sgattaiola fra le gambe, ti graffia, ti preme i fianchi come un ossesso, che appena puoi tirare il fiato. Così ha fatto quando l’autunno passato, abbiamo lottato sui prati di Aro. E chi abbia vinto, chi sia rimasto di sotto nessuno potrebbe saperlo. Cosa dovrei fare dunque io con questo merlo? 06186
Bottom
06187
Top
EERO: En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. Rico. Non ero più forte di te di un capello. Credilo, se lo vuoi credere. 06187
Bottom
06188
Top
LAURI: Sen uskon, koska tiedän sinun heikommaksi. Renzo. Lo credo, perchè so che sei più debole di me. 06188
Bottom
06189
Top
JUHANI: Sen näyttäköön rehellinen paini. Gianni. Lo proverà una lotta leale. 06189
Bottom
06190
Top
LAURI: Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? Renzo. Cosa dovrei fare io con questo merlo? 06190
Bottom
06191
Top
SIMEONI: Pankaamme jo ma'ata, te villityt. Simeone. Andiamo a letto, piuttosto, pazzi! 06191
Bottom
06192
Top
JUHANI: Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt. Iloitse, sinä jouluhuone, iloitse koko Israelin maa! Tänä yönä, tällä hetkellä on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa. Iloitkaamme!--Mitä leikkiä löisimme? Syömmekö joulupaistia? pistämmekö sikaa, vai sohimmeko suutaria? Gianni. Le notti sono molte, ma il Natale c’è una volta sola all’anno e perciò ora divertiamoci. Rallègrati, casa di Natale, rallè-grati, terra d’Israele! Stanotte, in questo momento, è accaduto un gran miracolo nella città di Babilonia, Rallegriamoci! A che gioco vogliamo giocare? A «mosca cieca» o a «colpire il maiale» o a « battere il calzolaio » ? 06192
Bottom
06193
Top
SIMEONI: Kas niin! Tässäkö vielä uisakoittelisimme kuin vallattomat kakarat? Mene pois! Simeone. Macché, ancora queste scemenze, come dei ragazzi sfrenati? Via! 06193
Bottom
06194
Top
JUHANI: Nuoren miehen naimattoman elämä on tanssia. Eikös niin, Timo? Gianni. La vita di un giovane celibe è un ballo. Vero, Timoteo? 06194
Bottom
06195
Top
TIMO: Hi, hi, hi! Timoteo. Ih, ih, ih! 06195
Bottom
06196
Top
JUHANI: Eikös niin? Gianni. Vero? 06196
Bottom
06197
Top
TIMO: Kyllähän se semmoista on. Timoteo. Certo è così. 06197
Bottom
06198
Top
EERO: Juuri niin, »Jussi-kulta». Rico. Proprio, così, « Caro Gianni ». 06198
Bottom
06199
Top
JUHANI: Sanoi kettu jänikselle. Oikein! Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.--Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari. Katsokaas! Gianni. Disse la volpe alla lepre. Bene! La vita insomma è passibile e di quando in quando è anche divertente e fa alzare un po’ i talloni. Balliamo alla russa; io son maestro in questo. Guardate! 06199
Bottom
06200
Top
AAPO: Antaisko oluemme huimausta? Abramo. Che la birra gli sia andata alla testa? 06200
Bottom
06201
Top
JUHANI: Kumauta naamaas kannua kolme, niin etköhän huomaa pientä leiskausta tuolla yli-kerrassa?--Mutta laula, Eero, koska Poika-Jussi tanssii. Hellitäppäs! Gianni. Versatene nella strozza tre gotti e sentirai un po’ di confusione nella chiorba. Ma canta, Rico, mentre Giannino balla. Intona qualcosa! 06201
Bottom
06202
Top
EERO: Mitä sorttia tahdotaan? Rico. Di che genere lo volete? 06202
Bottom
06203
Top
JUHANI: Mitä hyväänsä, kun se vaan raikkuu ja remuu. Hellitä, poika, kirkaise että multahirret nousee! Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! Gianni. È lo stesso, purché faccia chiasso. Intona, ragazzo, grida da far alzare le tavole dell’impiantito. Canta, torello, canta mentre io ballo, salto come un montone, salto fino al soffitto. Canta! 06203
Bottom
06204
Top
EERO:Tahdonpa koettaa: Rico. Proverò. 06204
Bottom
06205
Top
»Iloitkaat ja riemuitkaat,
Nyt on meillä joulu;
Nyt on oltta ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut;
Ammeet täynnä, ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut!»

»Anjanpellon markkinoilla
Oltta, viinaa juotiin,
Mustan härjän hinnalla,
Nuot kihlakalut tuotiin,
Tuotiin, tuotiin;
Mustan härjän hinnalla
Nuot kihlakalut tuotiin».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Rallegratevi e gioite
Or Natale è sopraggiunto :
Bacinelle sono empite,
Un boccale vi si è aggiunto
Pien di birra spumeggiante,
Dalla botte giù calante.

Birra, birra ed acquavite.
La si compra sul mercato;
Vale quanto un bove nero,
Vale quanto un bue screziato,
Se qualcuno è fidanzato,
Un regalo ci ha comprato
Un regalo per la sposa,
E sul tavolo si posa.

Giovannino, sacchettino! Gianni di Jukola!
06205
Bottom
06223
Top
AAPO: Vaiti, Eero, ja äläppäs suututa häntä. Abramo. Silenzio, Rico, non lo far arrabbiare. 06224
Bottom
06224
Top
JUHANI: Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. Gianni. Continua a cantare; non mi arrabbierò, continua a cantare, altrimenti dovrò ballare senza musica. 06225
Bottom
06225
Top
EERO: Rico. 06226
Bottom
06226
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
»Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä...»
Giannino, sacchettino, Giannino di Jukola!
Giannino... muso di farina
Spazzatore del porcile.
06227
Bottom
06231
Top
TIMO: Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. Timoteo. Ih, ih, ih! Che sciocchezze canti. 06232
Bottom
06232
Top
JUHANI: Laula päälle vaan, laula päälle. En minä suutu. Gianni. Continua a cantare, continua. Non mi arrabbierò. 06233
Bottom
06233
Top
EERO: Rico. 06234
Bottom
06234
Top
»Jussi, Jassi, jauhokuono»,
Spolvera nel porcile, riscalda il trogolo
06235
Bottom
06237
Top
Minä laulan ja napsaan vielä sormianikin. Io canterò e farò schioccare insieme le dita. 06238
Bottom
06238
Top
»Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!»
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Iita meni rantaan,
Kirjoitteli santaan
Nimen kultansa,
Nimen kultansa».

»Kun mä kultani äänen kuulin,
Ensi kerran nähdessäin,
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa;
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Muistatkos, Maija,
Kun mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin».
Fralla ralla laa!

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Älä, sinä Aato-parka
Jussia soimaa;
Sen sinä tiedät että
Jussill' on voimaa
Jussi istuu linnass',
Pukin lapa rinnass';
Kaikki me olemme
Yhdessä hinnass'».
Fralla ralla laa!

»Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!
Ralla ralla laa!
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!»
Ralla ralla laa!

»Voi minua, hurjaa poikaa,
Miks mä itsein laitoin!
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi».
Giannino, sacchettino,
Giannino di Jukola.

Ida andò sopra la sponda,
Scrisse sulla sabbia fonda,
Scrisse il nome del suo caro,
Che nel mondo non ha paro.

Quando la sua voce ho udito
E la vidi il primo giorno,
Mi pareva il paradiso
E di aver gli angeli intorno,
Quando la sua voce ho udito.
Giannino, sacchettino, Giannino di Jukola.

Ci ripensi tu, Maria,
Quando fragole mangiammo
E felici ci abbracciammo.
Ci ripensi tu, Maria?
Traila ralla laa!
Quando fragole mangiammo
E felici ci abbracciammo.
E felici ci abbracciammo.
Traila ralla laa!

Adolfino poveraccio,
Non sgridare a Giovannino:
Tanta forza è nel suo braccio
È in prigione poverino
Mangia spalle di montone
Tutti quanti quaggiù siamo
Tutti dello stesso prezzo.
Traila ralla laa!

Freddoloso, che va lento
Ed il vescovo Viuvala
Toro del fosso profondo
Ed Jalli di Sylvinä.
Tralla ralla laa!
Toro del fosso profondo
Ed Jalli di Sylvinä.
Tralla ralla laa!

Poveretto, disgraziato,
Cosa sono diventato!
C’è una casa tutta mia
Ed io son tra le catene :
Son padron di fattoria
E qui vivo tra le pene
Una casa ho fabbricato
E qui vivo incatenato.
06239
Bottom
06293
Top
JUHANI: Noin vaan! Noin! Eihän tässä raudat paina. Laula päälle! Gianni. Così, così! Qui almeno i ferri non pesano. Continua a cantare. 06292
Bottom
06294
Top
EERO: Rico. 06293
Bottom
06295
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Giannino, sacchettino! Gianni di Jukola
Giannino!... bocca di farina
Spazzatore del porcile,
Riscalda trogolo!
Giannino! sacchettino! Gianni di Jukola.
06294
Bottom
06302
Top
Eikö ole jo tarpeeksi? Non ti basta ancora? 06301
Bottom
06303
Top
JUHANI: Enemmin! Karja-Matin häitä tanssitaan. Enemmin! Enemmin!--Karja-Matin häitä! Gianni. Ancora. Si balla come alle nozze di Matteo del bestiame! Ancora! Le nozze di Matteo del bestiame! 06302
Bottom
06304
Top
SIMEONI: Kukkokin jo hirmustuen kirkaisee tälle jumalattomalle menolle ja jyskinälle. Simeone. Anche il gallo spaventato strepita contro questo empio chiasso. 06303
Bottom
06305
Top
JUHANI: Kitas kiinni, kukko, ja älä siinä kotkottele! Gianni. Chiudi il becco, gallo, e smettila coi tuoi cò, cò, cò. 06304
Bottom
06306
Top
TUOMAS: Onhan tuota jo tuossa, Juhani. Maso. Basta, Gianni. 06305
Bottom
06307
Top
AAPO: Viehän sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. Abramo. Questa danza turca ti leva il fiato. 06306
Bottom
06308
Top
JUHANI: Tämä on ryssää. Eikös niin, Eero? Gianni. Questa è russa, non è così, Rico? 06307
Bottom
06309
Top
EERO: Tämä on jussia. Rico. È gianninesca. 06308
Bottom
06310
Top
JUHANI: Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. Gianni. Sia pure, ma facciamo ancora quattro salti di danza gianninesca. 06309
Bottom
06311
Top
SIMEONI: Sinä hurja mies! Simeone. Pazzo! 06310
Bottom
06312
Top
TIMO: Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! Timoteo. Guarda guarda, ih, ih, ih! che ossesso! 06311
Bottom
06313
Top
JUHANI: Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon. Hih! Gianni. Via di qui, altrimenti ti spappolo come fece il cavallo del cosacco col girovago ubriaco. Ih! 06312
Bottom
06314
Top
AAPO: Onpa nahkahihnansa löylyssä tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee ylös, pompahtelee alas, piesten vuoroon hänen selkäänsä ja pakaroitansa. O sinä! Abramo. La correggia gli balla dietro come invasata. Salta su, salta giù, gli batte ora la schiena ora le natiche. Oh, te! 06313
Bottom
06315
Top
JUHANI: Laila, laa, laa! Sepä vasta pöllytystä oli. Hehheh!--Toisen kerran ijässäni tanssahtelin. Ensimmäinen tapahtui Karja-Matin häissä, joissa ei löytynyt naisen-puolta kuin kolme vanhaa ämmää, mutta miehiä aika liuta. Mutta kas kun Matti prykäsi meille pari kupillista muikeaa kahvipunssia, niin ei sitten yhtäkään muuta kuin löylyttämään permantopalkkia, me ukot keskenämme; ja huokailipa allamme syntinen maa. Ämmä-rukat kiittivät päästyänsä koko leivotuksesta; mehän olisimme tanssittaneet heitä ryysyiksi. Voi sinun peijakas kumminkin!--Mutta nyt päältämme vaatteet aina paitaan asti, ja ylös parvelle. Emmehän kuitenkaan ummista silmiämme juuri vielä, vaan kuohuvan olutkiulun ääressä ja tervaisen päreen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven lämpymässä. Gianni. Traila, laa, laa! Che pazzia! Eh, eh! Per la seconda volta ho ballato a sazietà. La prima accadde alle nozze di Matteo del bestiame alle quali di donne c’erano solo tre vecchie, e un branco di uomini. Ecco che quando Matteo ci ebbe preparato due tazze di ardente ponce al caffè non ci restò altro che metterci a pestare le tavole dell’impiantito, fra uomini, e la terra peccaminosa gemeva sotto di noi. Le povere vecchie ringraziarono il loro Dio di poter scappare da tutto quel pasticcio, chè noi, ballando, le avremmo fatte a brandelli. Diavolo! Ma ora spogliamoci fino alla camicia e saliamo nel soppalco. Non chiudiamo ancora gli occhi, ma, accanto al bugliolo della birra schiumante e alla luce della torcia incatramata, raccontiamo allegre leggende e storie, nel caldo soppalco. 06314
Bottom
06316
Top
Riisuivat he päältänsä, täyttivät kiulun oluella kerran vielä ja astuivat miehissä parvelle. Siellä he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ympäri miehestä mieheen vaahtoova kiulu ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki. Mutta läimähti Juhanin päähän aate ja valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni. Si spogliarono, riempirono il bugliolo di birra un’altra volta e salirono insieme sul soppalco. Là tutti con la loro camicia corta, sedevano sul giaciglio di paglia fra il caldo vapore. Il bugliolo schiumante passava continuamente dall’uno all’altro e la fiamma dorata della torcia di pino, fissata in una fessura della parete, spandeva la sua luce. Ma nella testa di Gianni sorse un’idea e dalla sua bocca uscirono parole che cagionarono poi una tremenda disgrazia. 06315
Bottom
06317
Top
JUHANI: Täällähän itsiämme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat pätsin oljilla, ja lämmintä antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tiedämmehän mille maistuu ohranesteen löyly. Gianni. Qui ci arrostiamo come salsiccioni sulla paglia della stufa, e le pietre bollenti del camino ci riscaldano. Rico, versa un gotto di birra sulla stufa che sentiamo il gusto del vapore dell’orzo. 06316
Bottom
06318
Top
TUOMAS: Mikä hullu juoni olis tämä? Maso. Che idea pazza sarebbe questa? 06317
Bottom
06319
Top
JUHANI: Uljas juoni. Valeleppas. Gianni. Un’idea magnifica. Versa. 06318
Bottom
06320
Top
EERO: Minä tahdon totella esimiestäni. Rico. Io ubbidisco al mio capo. 06319
Bottom
06321
Top
JUHANI: Pari kannullista olutta kiukaalle! Gianni. Un paio di gotti di birra sul fornello. 06320
Bottom
06322
Top
TUOMAS: Ei pisaraakaan! Jos kuulen sieltä pienenkin pihauksen, niin onneton hän, joka saattoi sen matkaan. Maso. Nemmeno una goccia! Se sento il minimo sibilo, guai a chi l’avrà causato. 06321
Bottom
06323
Top
AAPO: Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. Abramo. Non dissipiamo questa eccellente bevanda. 06322
Bottom
06324
Top
TIMO: Eihän ole meillä varoja olutlöylyssä elää, ei suinkaan, ei suinkaan. Timoteo. Non abbiamo i mezzi di fare il bagno con vapori di birra : per niente, per niente. 06323
Bottom
06325
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa. Gianni. Sarebbe però bello provare. 06324
Bottom
06326
Top
TUOMAS: Minä kiellän sen lujasti. Maso. Lo proibisco assolutamente. 06325
Bottom
06327
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa.--Voitto äsköisessä painissa on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrstöjä, ja luuleepa hän nyt hallitsevansa tässä huoneessa mielensä mukaan. Muistappas kuitenkin, että karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa tappeluksessa seitsemän miehen voiman. Kuinka hyväänsä, mutta minun silmäni eivät vielä suinkaan mieli vartioita sinua. Gianni. Sarebbe però bello provare. La vittoria nella lotta di dianzi ha fatto alzar la cresta a Maso e ora lui crede di comandare in questa casa a modo suo. Ricordati però che l’amara bile, se si gonfia, dà all’individuo la forza di sette uomini, nella lotta. Comunque i miei occhi non hanno ancora voglia di farti la guardia. 06326
Bottom
06328
Top
SIMEONI: Painin hedelmiä, painin hedelmiä kaikki! Simeone. Frutti della lotta, tutti frutti della lotta! 06327
Bottom
06329
Top
JUHANI: Annappas molskahtaa, Eero. Minä vastaan asian ja puolustan miestä. Gianni. Falla scoppiettare, Rico. Ne rispondo io e ti difenderò. 06328
Bottom
06330
Top
EERO: Se on esimiehen käsky, ja minun täytyy totella; muutoin on jäniksen-passi kourassani vallan joulu-yönä. Rico. Ordine del capo e io devo ubbidire, altrimenti mi buscherò il passaporto della lepre, proprio la notte di Natale. 06329
Bottom
06331
Top
Silloin Eero, purren hammasta ja mytistäen huulensa vikkelään myhäilykseen, täytti kerkeästi Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta pläiskäys ja kohta sen jälkeen tuima kohaus. Rynkäisi nyt Tuomas julmistuen ylös ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin kiirehti puolustamaan nuorinta veljeänsä. Siitäpä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. Siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkaan tulen. Niinkuin rinki veden pinnalla leviää tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmyös tulen kirkas pyörö yhä suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yhä ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet äkkäsivät allansa vaaran. Mutta myöhään sen äkkäsivät, ehtiäksensä pelastamaan muuta kuin omat henkensä ja elikkojen, jotka löytyivät pirtissä. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli hätä ja temmellys. Kaikki riensivät he kohden ovea, jonka auetessa miehet, koirat, kissa ja kukko hirveällä rähinällä karkasivat ulos melkein yht'aikaa. Näkyi niinkuin pirtti olis heidät oksentanut savuneen kidastansa ulos lumiselle maalle, jossa he nyt seisoivat, yskien kilpaa. Mutta viimeisenä astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa, joka muutoin kaiketi olisi jäänyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo väkivaltainen tuli akkunojen pienistä aukoista ja viimein sekä ovesta että katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykevä pirtti. Mutta lumisella tanterella seisoi pirtin miehistö suojatonna; olihan jo sysikoijukin, heidän ensimmäinen turvansa täällä, heiltä hajotettu aina maahan asti, ja varahuone tuossa seisoi rakettuna harvaksi kuin harakanpesä. Siinä oljentelivat veljekset, ja heidän ainoa verhonsa tuulia ja pakkasta vastaan oli rohtiminen, lyhykäinen paita. Ei edes lakkeja päittensä peitteeksi eikä virsuja jalkoihinsa he ehtineet pelastamaan valkean vallasta. Jäljellä huoneen entisistä kapineista löytyi ainoastaan pyssyt ja tuohikontit, jotka olivat ennen kylpemistä saatetut aittaan.--Mutta lumessa seisoivat veljekset, kaikki selin vasten humisevaa paloa, nostellen ja lämmitellen milloin oikeata, milloin vasempaa jalkaansa; ja punersivatpa ne jalat, lumen ja tulen haudottuna, punersivat kuin hanhien räpylät. Allora Rico, stringendo i denti e facendo il muso con un sorriso furbo, eseguì prontamente la volontà di Gianni e ben presto si udì nella stufa uno sfrigolio e subito dopo un rumore sordo. Allora Maso si alzò furioso e si slanciò su Rico, ma anche Gianni corse a difendere il fratello minore. Si scatenò una rissa generale e, nel trambusto, la torcia ardente fu gettata dal soppalco sul pavimento; ben presto, a insaputa dei fratelli, dette fuoco alla paglia. Come un cerchio, sulla superficie dell’acqua, si propaga eguale e rapido da tutte le parti, così l’ardente cerchio di fuoco si allargò sul pavimento. La fiamma salì sempre più in alto e lambiva già il pavimento del soppalco prima che gli inquilini della casa si accorgessero del pericolo che correvano. Ma se n’accorsero troppo tardi, per poter salvare qualcos’altro all’infuori della propria vita e di quella delle bestie che si trovavano nella casa. Le fiamme ondeggiavano in tutte le direzioni e l’angoscia e la confusione erano enormi. Tutti corsero verso la porta e, apertala, si slanciarono fuori, quasi a un tempo e con un baccano indiavolato, uomini, cani, gatto e gallo. Pareva come se la casa li avesse vomitati dalla sua gola col fumo, sulla terra nevosa dove essi ora stavano tossendo a gara. Ultimo uscì Renzo, conducendo per le briglie Valko che altrimenti sarebbe rimasto senza dubbio vittima dell’incendio. Il fuoco usciva già con violenza dalle piccole aperture delle finestre e finalmente anche dalla porta e dal tetto. La massiccia casa di Impivaara ondeggiava già in seno alle fiamme e nel suolo nevoso stavano indifesi i suoi abitanti. Anche la capanna del carbonaio, loro prima dimora di quella contrada, era già rasa al suolo e la dispensa era stata costruita con la consistenza di un nido di gazze. I fratelli si trascinavano sulla neve e il loro solo riparo contro il vento e il gelo era una corta camicia di ghinea. Non avevano potuto salvare dalla furia dell’incendio nè i berretti per coprirsi il capo nè le babbucce di betulla per i piedi. Dei primitivi oggetti della casa restavano solo i fucili e le bisacce, che avevano messi nel granaio prima di fare il bagno. Stavano essi sulla neve, il dorso rivolto all’ardore dell’incendio, alzando e riscaldando ora il piede destro ora il sinistro e i loro piedi, esposti alla neve e al fuoco, rosseggiavano come le zampe palmate delle oche. 06330
Bottom
06332
Top
He nauttivat viimeistä hyvää, jota heidän pirttinsä heille antoi vielä, nauttivat nuotion lämmintä; ja ankara oli heidän valkeansa. Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti väikkyvä valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyilivät suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelmästä savu, sakea ja pikimusta, ylös pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla. Mutta aholla ja sen ympäristössä oli valkeus, vallitsi punertava päivä talviyön sydämmessä, ja oudostaen kummallista haametta, katselivat linnut tuijotellen puitten lumisilta oksilta alas, koska Impivaaran vahvasti rakettu pirtti kävi hiiliksi ja tuhaksi. Mutta kyhnien tukkaansa vihoissaan ja murheissaan seisoivat veljekset siinä ympärillä, seisoivat kaikki selin vasten tulta ja nostelivat vuoroon jalkainsa anturoita kohden lämmittävää tulta. Kuitenkin masentui vähitellen heidän ristikkovalkeansa, kukistui lopulta kekäleinä alas, ja tuhansista, räiskyvistä säkenistä täyttyi öinen ilma. Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, että taivas alkoi kirkastua ja tuuli kääntyä etelästä pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta pakkaseksi. Essi si godevano l’ultimo benefìcio che ancora dava loro la casa, si godevano il calore del braciere e violento era il loro fuoco. Le fiamme si levavano possenti nell’aria, la luce ondeggiante splendeva in tutte le direzioni e gli abeti barbuti, sulla vetta dei monti, sorridevano dolcemente come al sopraggiungere della rosea aurora. Dal cumulo di ceppi incatramati, si alzava sino alle nuvole un fumo spesso e nero come la pece e roteava turbinando sotto la volta del cielo. Sulla prateria e i suoi dintorni dominava la luce di un giorno rosseggiante nel cuore della notte invernale e gli uccelli, impauriti dallo strano spettacolo, guardavano fissamente giù dai rami nevosi, mentre la solida casa di Impivaara si carbonizzava e s’inceneriva. I fratelli, tentennando la testa dalla rabbia e dalla disperazione, stavano tutti intorno seduti con la schiena rivolta al fuoco e alzavano a turno le piante dei piedi verso il calore. A poco a poco però la loro catasta ardente si attenuò, crollò in tizzoni e l’aria della notte si riempì di migliaia di scintille crepitanti. I fratelli notarono allora con terrore che il cielo cominciava a schiarirsi e il vento girava da sud a nord; dal disgelo si passava al freddo. 06331
Bottom
06333
Top
AAPO: Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selkiää ja kylmästi jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvittävä. Abramo. Ci siamo salvati dal fuoco per esser vittime del gelo. Guardate. Il cielo si schiarisce e viene il freddo dal nord. Fratelli, siamo in un pericolo tremendo. 06332
Bottom
06334
Top
JUHANI: Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan? Gianni. Maledizione e morte! Chi è il responsabile di tutto questo ? 06333
Bottom
06335
Top
TUOMAS: Kuka! Sinä tulen ruoka, vieläkös kysyt? Jos nyt oikein tekisin, niin tuonne sun syöksisin paistumaan tuliseen mujuun. Maso. Chip Hai la faccia tosta ancora di chiederlo? Per far bene, dovrei gettarti ad arrostire nella cenere bollente. 06334
Bottom
06336
Top
JUHANI: Ei koskaan tee sitä yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu olkoon se mies, joka saattoi matkaan tämän helvetin yön! Gianni. Giammai potrà far ciò un solo Maso, giammai. Ma, maledetto sia colui, che ci ha dato questa notte d’inferno! 06335
Bottom
06337
Top
TUOMAS: Hän itseänsä kiroo. Maso. Maledice se stesso. 06336
Bottom
06338
Top
JUHANI: Kirottu olkoon se mies, nimittäin Tuomas Jukola. Gianni. Maledetto sia colui, cioè Maso di Jukola. 06337
Bottom
06339
Top
TUOMAS: Sanos se toinen kerta. Maso. Dillo un’altra volta. 06338
Bottom
06340
Top
JUHANI: Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken tämän syy. Gianni. Maso di Jukola, figlio di Giovanni, è la causa di tutto ciò. 06339
Bottom
06341
Top
AAPO: Tuomas! Abramo. Maso! 06340
Bottom
06342
Top
SIMEONI: Juhani! Simeone. Gianni! 06341
Bottom
06343
Top
LAURI: Hiljaa! Renzo. Silenzio! 06342
Bottom
06344
Top
TIMO: Nyt ette pääse iskemään yhteen, ettehän pääse, te junkkarit. Niin, niin, ollaan siivosti vaan ja lämmitellään itsiämme veljellisesti. Timoteo. Ora non vi batterete, scellerati! Ora bisogna essere saggi e scaldarsi fraternamente. 06343
Bottom
06345
Top
SIMEONI: Te jumalattomat! Simeone. Empi! 06344
Bottom
06346
Top
AAPO: Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema. Abramo. Ira e questioni via, ora che ci minaccia lugubre la morte. 06345
Bottom
06347
Top
TUOMAS: Kuka on syypää, kuka on syypää? Maso. Chi è il colpevole, chi è il colpevole? 06346
Bottom
06348
Top
JUHANI: Viaton olen minä. Gianni. Io sono innocente. 06347
Bottom
06349
Top
TUOMAS: Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä! Maso. Innocente! Tuoni e fulmini! Ti mangerei vivo! 06348
Bottom
06350
Top
AAPO: Siivosti, siivosti! Abramo. Calma, calma! 06349
Bottom
06351
Top
SIMEONI: Jumalan tähden siivosti! Simeone. In nome di Dio, calma! 06350
Bottom
06352
Top
AAPO: Syytön tai syypää, se jääköön ratkaisematta nyt, koska riento on ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme hangella. Miksi luen tämän rohtimisen paita-riekaleen? Hyvä kuitenkin, että jäi meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sillä aseita tarvitsemme nyt. Teerimäeltä kaikuu susien ulvova ääni. Abramo. Innocente o colpevole, lasciamo andare ora, chè la fretta è la nostra sola salvezza. La nostra casa è in cenere e noi siamo quasi nudi sulla neve gelata. Cosa mi fa questo pezzo di camicia di ghinea? Bene comunque che là, nel granaio, ci siano restati i fucili e le munizioni; ora avremo gran bisogno di armi. La voce urlante dei lupi risuona da Teerimäki. 06351
Bottom
06353
Top
TUOMAS: Mitä teemme siis? Maso. Che facciamo dunque? 06352
Bottom
06354
Top
AAPO: En tiedä muuta keinoa kuin kiirehtiä kohden Jukolaa, kiirehtiä kalvean kuoleman tähden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heitä juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen ratsastaen. Hevosemme kautta pääsemme siis sotkemasta hankea kaiken tien, ja Jumalan avulla ehkä pelastumme vielä. Abramo. Non vedo altro mezzo che affrettarci verso Jukola, affrettarci per sfuggire alla pallida morte. Due soltanto possono cavalcare Valko e gli altri seguiranno correndo. Facciamo così; si corre a turno e a turno si va a cavallo. Grazie al nostro cavallo, facciamo a meno di pestare la neve gelata per tutta la strada e, con l’aiuto di Dio, forse ci salveremo ancora. ' „ 06353
Bottom
06355
Top
JUHANI: Mutta onpa siinä tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa, halkoisen pystyvalkean hauteessa. Gianni. Ma i nostri piedi saranno come rape arrostite prima di stare nella stanza di Jukola davanti a un bel fuoco di ceppi. 06354
Bottom
06356
Top
SIMEONI: Siinä kuitenkin ainoa toivomme. Ja sentähden rientäkäämme. Tuuli tuimenee jo ja taivaan kansi paljastuu! Rientäkäämme! Simeone. È la nostra sola speranza. Però spicciamoci. Il vento cresce già e la volta del cielo si scopre! Spicciamoci! 06355
Bottom
06357
Top
EERO: Surmamme on tullut! Rico. È venuta la nostra ora! 06356
Bottom
06358
Top
JUHANI: Siinä on Jukolan seitsemän poikaa! Gianni. Ecco i sette ragazzi di Jukola. 06357
Bottom
06359
Top
SIMEONI: Hätämme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra. Rientäkäämme! Simeone. La nostra condizione è terribile, Ma il Signore del cielo è potente. Spicciamoci! 06358
Bottom
06360
Top
TUOMAS: Ulos aitasta pyssyt ja kontit! Maso. Fuori dal granaio i fucili e le bisacce! 06359
Bottom
06361
Top
JUHANI: Kauhistava yö! Täältä uhkaa meitä paukkuva pakkanen, tuolta nälkäiset, ulvovat sudet. Gianni. Notte spaventosa! Da una parte ci minaccia il freddo sferzante, dall’altra i lupi famelici e urlanti. 06360
Bottom
06362
Top
TIMO: Vaarassa olemme sekä Valko että me itse. Timoteo. Siamo in pericolo Valko e noi. 06361
Bottom
06363
Top
JUHANI: Me itse vielä suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti. Gianni. Ma noi ancora di più. Un uomo nudo, ho sentito dire, è un arrostino delizioso per il lupo, d’inverno. 06362
Bottom
06364
Top
TIMO: Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yhtä, ja se tiedetään, että sika on talvella Häntä-Heikin haluruoka. Tuima on edessämme pykälä ja puntti; sitä ei taida kieltää. Timoteo. L’uomo e il porco, dicono, hanno lo stesso gusto, e si sa che il porco, d’inverno, è il cibo preferito per il lupo. Siamo in cattive acque, non si può negare. 06363
Bottom
06365
Top
JUHANI: Mitä teemme? Gianni. Che facciamo? 06364
Bottom
06366
Top
AAPO: Jukolaan kuin noidannuolet halki yön, ennen kuin pakkanen tulistuu ja löylyttää veremme jäätymään polttavalla kylmyydellä. Päin Jukolaan yli kiljuvan Teerimäen! Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. Abramo. Corriamo a Jukola, come le frecce magiche attraverso la notte, prima che il freddo infierisca e ci sferzi il sangue da farcelo congelare. Via, verso Jukola attraverso i boschi scricchiolanti di Teerimäki. Contro i lupi abbiamo armi, ma non contro Re Bar-bagelata. 06365
Bottom
06367
Top
TUOMAS: Tässä pyssyt ja kontit. Nyt kivääri olkaan ja kontti selkään joka mies, ja kaksi käyköön ratsastamaan, me muut potkimme jäljestä mitä voimme. Mutta rientäkäämme, rientäkäämme kuolemattomien sielujemme tähden! Maso. Ecco i fucili e le bisacce. Ognuno metta il fucile a tracolla e il sacco in ispalla; e due vadano a cavallo, noialtri sgambettiamo dietro come possiamo. Ma spicciamoci, spicciamoci, per le nostre anime immortali! 06366
Bottom
06368
Top
JUHANI: Pohja kirkastuu ja tähdet kiiltää! Hii, haa! Mutta rientäkäämme! Gianni. Il nord si schiarisce e le stelle brillano. Ih, ah! Ma spicciamoci! 06367
Bottom
06369
Top
AAPO: Huomenna saatamme täältä tavarat ja kalut, jotka meille valkea jätti; huomenna tulemme ja korjaamme myös kissan ja kukon. Tämän yön he kyllä tarkenevat tässä tulisen aherruksen vaiheilla. Mutta Killi ja Kiiski käykööt kanssamme retkelle kuin uskolliset kumppanit.--Missä he ovat? Abramo. Domani prenderemo di qui le provviste e gli oggetti che ci ha lasciato l’incendio; domani verremo a salvare anche il gatto e il gallo. Questa notte la passeranno qui vicino ai detriti caldi. Ma Killi e Kiiski ci accompagneranno nel viaggio come fedeli compagni. Dove sono? 06368
Bottom
06370
Top
TUOMAS: Heitä ei näy.-- Vaiti! kuullelkaamme. Maso. Non li vedo. Silenzio! Stiamo a sentire. 06369
Bottom
06371
Top
EERO: Kaukana tästä he jo vilkaisevat. Tuoltahan kuuluu haukuntansa vuoren takaa. Rico. Sono già andati lontano di qui, si sentono i loro latrati dietro i monti. 06370
Bottom
06372
Top
TUOMAS: Ilvestä he ajavat, ja kaiketi oli tämä ilves kulkenut läheltä ohi pirttimme, saattaen jälkensä koirille. Mutta ajakoot he mielensä mukaan; nyt meidän täytyy ne unohtaa ja kiirehtiä tuikeaan matkaan. Maso. Cacciano una lince che forse è passata vicina alla nostra casa, lasciando loro le sue tracce. Ma caccino quanto vogliono; ora dobbiamo dimenticarci di loro e affrettarci al nostro viaggio diffìcile. 06371
Bottom
06373
Top
JUHANI: Olkoon menneeksi! Sillä elämä ja kuolema ovat iskeneet toinen toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua. Gianni. Andiamo! Qui la vita e la morte si sono prese l’un l’altra per la cotenna come due orsi. 06372
Bottom
06374
Top
AAPO: Nyt liikkeille kaikki voimat! Abramo. Ora, via, con tutte le forze! 06373
Bottom
06375
Top
JUHANI: Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! Gianni. Con tutte le forze delle nostre anime e dei nostri corpi, fino al midollo! 06374
Bottom
06376
Top
TUOMAS: Muistain että uhkaa meitä surkein kuolema. Maso. Pensando che una morte dolorosa ci minaccia. 06375
Bottom
06377
Top
JUHANI: Kahtialta uhkaa meitä musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka jäässä taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken päästä liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi näistä kolmesta on tapahtuva tunnin päästä. Mutta eihän auta huikailemaan tässä, ei ensinkään, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka jäävuoret, peninkulmien paksut. Gianni. Da ogni parte ci minaccia la nera morte. Ih, ah! ora avrò il naso gelato e le budella in terra se non sto presto davanti al fuoco sulla paglia lucente. Una di queste tre cose succederà in un’ora. Ma non serve a niente di prendersela qui; stringo i denti da fendere una montagna di ghiaccio dello spessore di una lega. 06376
Bottom
06378
Top
SIMEONI: Koettakaamme Herran nimessä ja avulla. Simeone. Proviamo nel nome e nell’aiuto di Dio. 06377
Bottom
06379
Top
JUHANI: Hänen avullansa. Mitähän voi täällä omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyvässä turvassa. Gianni. Col suo aiuto. Perchè cosa vale qui un uomo nato di donna (Giobbe, 14, 1.) con le sue proprie forze? Ma siamo in buone mani (Giovanni, 16, 33.). 06378
Bottom
06380
Top
EERO: Lähtekäämme ilman yhtään siekailusta enään! Rico. Partiamo senza indugio. 06379
Bottom
06381
Top
JUHANI: Ja ilman yhtään pelkoa! Mennään nyt! Gianni. E senza paura! Andiamo! 06380
Bottom
06382
Top
TUOMAS: Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selkään, Eero ja Simeoni, ja lähtekäät ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, että pysymme aina lähellä konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin jäljessänne lumessa. Maso. Tutti pronti. Montate a cavallo, Rico e Simeone, e trottate verso Jukola, ma in modo che restiamo sempre vicino agli zoccoli della nostra rozza noi che vi correremo dietro nella neve. 06381
Bottom
06383
Top
Niin läksivät he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa selässä ja pyssyänsä olalla tai kädessä. Niin he läksivät talviselle, öiselle tielle, paeten pakkasta, joka karkasi heidän päällensä Pohjolan rämeiltä. Mutta ei tullut hän kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eihän käynyt tuo ilma tällä erällä ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui välimmiten taivaan otsa, mutta purjehtivat pilvet peittivät sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi pohjonen. Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitkät. Mutta kamala, hirvittävän kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenpäin, sydämmissä kauhistus. Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen. Così si misero in cammino: nudi, vestiti solo di una camicia di ghinea e ciascuno col suo sacco sul dorso e il fucile a tracolla o in mano. Così correvano nella notte e in pieno inverno, fuggendo il freddo che li sferzava dalle paludi del nord. Ma il freddo non era ancora venuto nel suo aspetto più terribile, e la temperatura non era delle più rigide, in questo momento. Veramente la fronte del cielo talvolta si scopriva, ma nubi veleggianti la coprivano di nuovo e la bora soffiava moderatamente. I fratelli erano abituati al freddo: la loro pelle si era indurita molte volte al gelo scricchiolante, e spesso quand’erano ragazzi sbarazzini, avevano pesticciato per lunghe ore, a piedi nudi, i monticelli di neve. Ma spaventosa, terribilmente spaventosa era ora, per loro, questa corsa da Impivaara a Jukola. Avanzavano in fretta, il terrore nel cuore. Davanti, sul dorso di Valko, cavalcavano Rico e Simeone, e gli altri stavano loro alle calcagna, pestando la neve della foresta che nella loro corsa si sollevava all’intorno. E sul prato di Impivaara intanto il gatto e il gallo stavano vicino al focolare ardente, guardando tristi il fuoco che si carbonizzava. 06382
Bottom
06384
Top
Kohden kylää riensivät veljekset, heittivät jo Sompiosuon selkänsä taakse ja lähenivät Teerimäkeä, josta yhä kuului susien kamoittava ulvominen. Mutta näreistössä, suon ja Seunalan Jaakon ahon välillä tapahtui ratsastajain muutos: alas astuivat Eero ja Simeoni ja kaksi veljeksistä taas riensi heidän sijaansa. Viipymättä jatkoivat he retkeänsä, jälleen, kirmasivat pitkin nummen selkää, poikki Viertolan tien ja siitä halki avaran, humisevan hongiston. Mutta viimein läheni kallioinen Teerimäki, ja äkisti vaikeni susien monimelskainen ääni. Pian seisoivat he vuoren harjanteella ja antoivat hevosensa hengähtää; ratsastajat taasen astuivat seljästä alas ja kohta toista kaksi heidän sijaansa ylös. Vielä he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'yön menneeksi. I fratelli si affrettavano verso il villaggio, lasciandosi alle spalle la palude di Som pio, avvicinandosi a Teerimäki da cui si udiva l’urlo spaventoso dei lupi. Nella giovane abetina, fra la palude e la prateria di Giacobbe di Seunala, avvenne il cambio dei cavalieri. Rico e Simeone scesero e due altri fratelli presero il loro posto. Proseguirono senza fermarsi, corsero lungo il dorso della collina, tagliarono la via di Viertola e di là attraversarono un vasto pineto mormorante. Finalmente la collina rocciosa di Teerimäki era vicina e all’improvviso la voce tumultuosa dei lupi si tacque. Ben presto essi furono sulla cresta del monte e lasciarono prender fiato al cavallo; di nuovo i cavalieri scesero e subito altri due presero il loro posto. Stavano sulla roccia nevosa, la bora soffiava, la volta del cielo si schiarì di nuovo per un momento e il timone dell’orsa maggiore diceva che la mezzanotte era già passata. 06383
Bottom
06385
Top
Mutta levättyänsä, riensivät he taasen alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä. Kelmeänä katseli kuu alas, hyypiöt huutelivat ja tuolla ja täällä korven kohdussa seisoi eriskummallinen haamu, näyttäen metsän kontiolle, hirveän suurelle: kaatuneitten kuusten korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin jäätyneet aaveet tuijottelivat nämät karhunkuvat kohden kummallista matkuetta, joka vinhasti juoksi heidän ohitsensa. Niin he katselivat järkähtämättä, mutta heidän välillensä, ympärillensä ilmestyi pian peloittavaa liikettä jylhään kuusistoon. Silloin nälkäiset sudet kaartelivat veljesten vaiheilla, likenivät heitä yhä enemmin ja enemmin. Milloin edellä tai jäljessä, heilahtaen poikki tien, milloin tien kummallakin puolella kuusien välistä näkyi heidän vilkaiseva juoksunsa. Kiukkuisina, verta-janoovina he seurasivat öillisiä pakolaisia Impivaarasta; ja räiskyivät ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat. Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti etummaisena, taisi tuskin hillitä häntä kiitämästä. Mutta aina nenäkkäämmäksi kiihtyi petoin rohkeus. Huohottaen verijanoisina liehahtelivat he usein läheltä miesten ohitse; ja peloitteeksi paukahteli tuolloin, tällöin veljesten pyssyt, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Tästäpä eivät he kuitenkaan karkoittuneet kauas. Riposatisi un poco, si rimisero in marcia lungo la liscia via del monte e, quando questa fu finita, si trovarono in una buia abetina e la natura intorno a loro aveva un aspetto sepolcrale. La terra livida li guardava, le civette urlavano e qua e là, in fondo al bosco, sorgeva uno strano fantasma simile a un orso colossale : erano radici muschiose di abeti abbattuti sollevate in alto. Immobili come spettri gelati, queste imagini di orsi sbirciavano la bizzarra carovana che correva rapida davanti a loro. Essi guardavano immobili, ma fra di loro e intorno a loro, ben presto si manifestò un andirivieni spaventoso nella selvaggia abetina. I lupi famelici attorniavano i fratelli e si avvicinavano sempre più. Si vedevano correre selvaggiamente ora davanti, ora di dietro, saltando attraverso la strada, ora dai due lati della via, fra gli abeti. Irosi e sitibondi di sangue, seguivano i notturni fuggiaschi d’Impi-vaara; e i rami secchi delle radici degli abeti crepitavano e scoppiettavano nel rompersi. Il timido Valko correva tremando e sbuffando; così che l’uomo che cavalcava davanti poteva appena reggerlo nella sua corsa sfrenata. Ma l’audacia delle belve diveniva sempre più sfrontata; ansanti, assetate di sangue, volteggiavano spesso vicino agli uomini e allora i fratelli dj quando in quando scaricavano i loro fucili ora a destra e ora a sinistra. Ma le belve non si allontanavano. 06384
Bottom
06386
Top
Tuli vastaan Kiljavan lakea, kulovalkian polttama nummi jossa siellä ja täällä seisoi kuivettunut männynrunko, haukan ja huhkaimen istuimena. Tässä kävi jo peloittavaksi susien kiukku, ja suuri oli miesten vaara. Ratsastivat silloin Tuomas ja Timo, mutta muut, jotka juoksivat jalkasin jäljessä, seisahtuivat äkisti ja laukaisivat melkein yht'aikaa ankaran ammunnan vainoojiansa kohden, jotka, säikähtyen tästä, nyt siirtyivät heistä matkan. Läksivät taasen miehet kirmaisemaan eteenpäin; mutta kauan ei viipynyt, ennen kuin jälleen kahisi heidän vaiheillansa susien väijyvä lauma, ja vaara oli suurempi kuin koskaan ennen. Silloin pysäytti Tuomas hevosen ja lausui kovalla äänellä: »mies, jonka pyssy on tyhjä, ladatkoon sen paikalla! Hän rientäköön tulena ja tuiskuna!» Niin hän huusi, astui alas, käskien Timoa lujasti hallitsemaan Valkoa. Seisoivat nyt veljekset ja latasivat, eikä tunteneet he kylmää, ei jaloissaan, ei missään ruumiinsa jäsenissä. Seisoivat myös pedot viisikymmentä askelta miehistä, heihin lakkaamatta iskien ahneet silmänsä, viskellen häntiänsä kiihoissaan.--Ja paljastettuna pilvistä haamoitti taivaan kumo, josta kirkas kuu nyt katseli nummelle alas. Raggiunsero la landa aperta di Kiljava, già devastata da un incendio, dove qua e là si ergeva un tronco di pino dissecato, sede di falchi e di gufi. Qui l’esasperazione dei lupi divenne anche più terribile e grande era il pericolo degli uomini. Cavalcavano allora Maso e Timoteo, e gli altri, che correvano loro dietro, si fermarono d’improvviso e quasi tutti insieme spararono a salve contro i loro persecutori che, spaventati, si tolsero dalla loro strada. Gli uomini corsero avanti ma non passò molto che il branco di lupi in agguato fece ressa di nuovo vicino a loro e il pericolo era grande come non mai. Allora Maso trattenne il cavallo e gridò a gran voce: «Chi ha il fucile scarico, lo ricarichi subito! E lo faccia in un lampo! ». Così gridando scese a terra, ordinando a Timoteo di tener Valko solidamente. I fratelli ristettero e caricarono i fucili, non sentendo il freddo nè ai piedi, nè alle membra. Si fermarono anche le belve a una cinquantina di passi dagli uomini, guardandoli avidamente e senza posa e agitando furiosi la coda. La volta del cielo, già sgombra di nubi, appariva e la chiara luna guardava in giù verso la landa. 06385
Bottom
06387
Top
TUOMAS: Ovatko pyssymme ladatut? Maso. Avete caricato i fucili? 06386
Bottom
06388
Top
AAPO: Se on tehty. Mikä on tarkoitukses? Abramo. Fatto. Cosa pensi? 06387
Bottom
06389
Top
JUHANI: Kaikki yht'aikaa taas! Gianni. Si spara di nuovo tutti insieme! 06388
Bottom
06390
Top
TUOMAS: Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin käsi ja tarkin silmä, astuppas rinnalleni tähän. Maso. No, se avete cara la vita. Ci sia sempre il fucile di qual-< uno carico, ricordatevelo. Renzo, tu che hai la mano sicura e l’occhio più acuto, vieni accanto a me. 06389
Bottom
06391
Top
LAURI: Tässä seison. Mitä tahdot? Renzo. Ci sono. Che vuoi? 06390
Bottom
06392
Top
TUOMAS: Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme.--Koetetaan. Lauri, tuota ensimmäistä vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme yht'aikaa, mutta säästäkäät tultanne, te muut. Lauri, tähtääppäs nyt tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska minä sanon: nyt. Maso. Un lupo affamato mangia anche un suo fratello sanguinolento; se potessimo ora usare quest’espediente, saremmo salvi. Proviamo. Renzo, prendiamo di mira il primo a sinistra e spariamo insieme, voialtri risparmiate il fuoco. Renzo, mira con precisione come un’aquila e spara quando dirò: Via! 06391
Bottom
06393
Top
LAURI: Minä olen valmis. Renzo. Sono pronto. 06392
Bottom
06394
Top
TUOMAS: Nyt. Maso. Via! 06393
Bottom
06395
Top
Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessä, ja kaapaisten pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tanterella heistä yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiensä. Eteenpäin taas kaikin voimin riensivät miehet: juoksi jalkasin kuusi veljestä, Timo vaan yksin ratsastaen edellä. Ja menipä niin hetki aikaa. Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti kohden öistä matkuetta jälleen. Kohisi ympärituoksuava lumi ja tömisi Kiljavan lakea nummi, koska he joukossa kirmasivat päin. Tulisella vauhdilla he ehtivät tuon veressään matelevan kumppaninsa luoksi, syöksähtivät hänen ohitsensa, mutta kääntyivät pian ympäri, koska veren viehättävä haju heidän sieraimiinsa lemahti. Ympäri he kiekkaisivat: hännät heilahti, lumi tuiskahti ja tulta iski yössä himon ja kimman silmä. Silloin hirveästi irvistäen karkasivat he joukossa haavoitetun veljensä päälle; ja nousi nummelle meteli ja ähellys hirmuinen, olisipa luullut korkeuden pielien kukistuvan. Tanner tärisi ja lumi muuttui hirmuiseksi pöpöräksi, koska entiset ystävät tempoelivat kappaleiksi korven poikaa, jonka veren Tuomaan ja Laurin tarkat luodit olivat iskeneet juoksemaan. Mutta äänettömyys vallitsi taasen öisellä nummella. Kuului ainoastaan hiljaista äyhkinää, ja paukahtelivat luut, koska pedot, naamat veressä ja välähtelevillä silmillä, riuhtoen atrioitsivat uhriansa. Spararono entrambi nel medesimo batter d’occhio e i lupi fuggirono spaventati. Rimase però sul terreno uno di loro, sforzandosi di trascinarsi dietro agli altri, ma non potè andare avanti. Gli uomini correvano con tutte le loro forze; dietro i sei fratelli a piedi e davanti Timoteo solo a cavallo. Passò un momento e ben presto la fuga dei lupi si arrestò; tornarono sui loro passi correndo infuriati dietro la carovana notturna. La neve si sollevava turbinando all’intorno mentre essi si slanciavano in avanti correndo. Con rapidità fulminea raggiunsero il loro compagno che strisciava nel sangue, lo oltrepassarono, ma tornarono presto verso di lui, che l’odore allettante del sangue accarezzava loro le narici. Fecero un giro su se stessi, le code oscillarono, la neve si sollevò, i loro occhi sprizzavano fuoco nella notte per la selvaggia bramosia. Con orribili smorfie si slanciarono sul loro compagno ferito e sulla landa si levarono un fracasso e una confusione tremenda; si sarebbe creduto che le colonne del cielo crollassero. Il suolo tremò e la neve si cambiò in un guazzabuglio orribile, mentre gli antichi amici sbranavano il figlio della foresta, il cui sangue, le palle precise di Maso e Renzo, avevano fatto scorrere. Poi il silenzio regnò di nuovo sulla landa notturna. Si udivano soltanto dei gemiti flebili e uno scricchiolare d’ossa mentre le belve, coi musi insanguinati e gli occhi scintillanti, dibattendosi, divoravano la loro preda. 06394
Bottom
06396
Top
Mutta kauhistavista vihamiehistänsä kaukana jo retkeilivät veljekset; ja ihanalle oli heidän korvissaan kaikunut susien murharähinä Kiljavalla, se oli heille pelastuksen suloinen ja hyvä sanoma. Läheni heitä Kuttilan avara niittu, jonka ympäri kaartaen heidän tiensä kulki ahteisen tienoon yli. Mutta ajan voittamisen tähden päättivät he nyt oikaista tämän niitun halki. Rynkäsivät he miehissä vasten aitaa, se murtui alas, ja Valko kantain kahta veljeksistä taas, astui yli kaadetun aidan ja läksi miesten huljan sukimana juoksemaan pitkin niitun sileätä pintaa. Mutta viipymättä riensivät perässä ne veljeksistä, joiden vuoro oli taasen tallata lunta. Poikki niitun kulki talvitie kirkonkylään, ja matkustavia, kolmella hevosella ja kolmella reellä, retkeili par'aikaa tällä tiellä. Mutta pahoin pelästyivät niin hevoset kuin miehet, koska näkivät veljesten lähestyvän heitä pohjosesta. Näkivät he kuunvalossa seitsemän miestä paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtivän esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista karkaavan heidän päällensä. Kova oli niitulla liike ja meno. Virna-päisinä kiitivät matkustavien hevoset, kiitivät sinne, kiitivät tänne, ja miehistä mikä huusi, mikä siunaili, mikä kirosi ja lausui kaikuvalla äänellä. Mutta veljekset loivat tuskin silmänsä kohden tätä kiihkellystä, he vaan juoksivat vimmatusti Jukolaan päin yli Kuttilan niitun, ja savuna halkesi lumi heidän edellänsä. Tuli vastaan niitun toinen aita, he rynkäsivät miehissä päin, se murtui alas räiskähtäin, ja pian he retkeilivät mäkisellä tiellä taas. I fratelli correvano già lontano dai loro tremendi nemici; il tumulto micidiale dei lupi a Kiljava aveva risuonato deliziosamente ai loro orecchi : era la soave e buona notizia della loro salvezza. Si avvicinavano all’ampia prateria di Kuttila intorno alla quale descrissero un arco per attraversare poi una contrada collinosa. Per guadagnar tempo, decisero di tagliare attraverso i prati e si slanciarono tutti insieme contro la siepe che cadde giù e Valko, con in groppa di nuovo due dei fratelli, passò la cinta abbattuta e galoppò, tocco dal frustino, lungo la superficie unita del prato. I fratelli, che dovevano di nuovo pestare la neve, correvano senza posa dietro di lui. Attraverso la prateria correva la via usata nell’inverno per andare al villaggio e dei viaggiatori con tre cavalli e tre slitte, che ci passavano in quel momento, si spaventarono terribilmente, tanto gli uomini che i cavalli, quando videro avvicinarsi i fratelli provenienti dal nord. Al chiaro di luna scorsero sette uomini in camicia, fucili a tracolla, che correvano in avanti ccn un cavallo. Credettero che una banda di orchi incolleriti corresse dalle grotte di Impivaara su di loro. Vi fu allora sul prato una confusione e un trambusto enormi. I cavalli dei viaggiatori impazziti corsero di qua e di là e, degli uomini, chi gridava, chi pregava, chi bestemmiava e urlava a perdifiato. Ma i fratelli, gettando appena uno sguardo su quella confusione, correvano all’impazzata verso Jukola, attraverso il prato di Kuttila, e la neve si fendeva davanti a loro come fumo. Arrivarono all’altra siepe della prateria, la gettarono giù; quella si abbattè con fracasso, e ben presto essi ripresero ad andare per la via della collina. 06395
Bottom
06397
Top
Mutta olipa tämä yö heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti, juoksivat vilkaisten ja huohoittain, ja epäilys tuijotteli ulos heidän seiväskankeista katseistansa, jotka he lakkaamatta teroittivat kohden entistä Jukolan kotoa. Niin he sanaakaan lausumatta kirmasivat yhä eteenpäin, ja nopeasti pakeni heidän altansa luminen maa. Mutta viimein, ehdittyään Pohjanpellon töyrylle, näkivät he kalveassa kuutamossa, mäen rinteellä Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heidän suistansa: »Jukola, Jukola!» Siitä juoksivat he mäkeä alas, harppasivat Ojaniitun poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen mäkeä ylös, ja seisoivat talon teljetyn oven kynnyksellä. Aikaa ei ollut heillä kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sisään, vaan rynkäsivät he kaikin voimin päin ja ryskyen ja kolisten lennähti porstuvan jykevä ovi auki. Pauhulla ja töminällä riensivät he porstuvasta tupaan ja siitä tuulenpuuskana tulisijan hiilistöön, josta heitä vastaan hengitti kallis lämmin. Mutta kovin säikähtyi nahkapeitturin unihoureinen perhe, luullen ryövärien karkaavan heidän päällensä. Quella notte fu per loro sinistra e spaventosa. Correvano follemente, correvano ansanti e la disperazione errava nei loro occhi impietriti, che essi aguzzavano senza posa verso l’antica dimora di Jukola. Così avanzavano senza parlare e la terra nevosa fuggiva rapida sotto di loro; finalmente raggiunta la cresta di Pohjanpello, scorsero, alla pallida luce lunare, sul fianco di una collina, la fattoria di Jukola e quasi ad una voce si udì dalle loro bocche : « Jukola, Jukola! ». Scesero dalla collina, galopparono attraverso la prateria di Oja-niittu, come orchi alati, passarono di nuovo la collina e si trovarono sulla soglia della porta inchiavardata della fattoria. Non avevano tempo di bussare e di aspettare che li facessero entrare; ma vi si spinsero con tutte le loro forze e la porta massiccia dell’atrio, scricchiolando e crepitando, si spalancò. Battendo i piedi e facendo fracasso, si precipitarono dall’atrio nella camera, e, in un lampo, al focolare acceso, da cui si alzava un prezioso calore verso di loro. Ma la famiglia del conciapelli assopita si spaventò terribilmente, credendo di essere assalita da briganti. 06396
Bottom
06398
Top
NAHKAPEITTURI. Kuka hirviö näin astuu kunniallisen miehen huoneesen juuri joulu-yönä? Sano; pyssyni on ojennettu! Il conciapelli. Che mostro entra così nella casa di un uomo onorato, proprio nella notte di Natale? Di’, il mio fucile è puntato verso di voi! 06397
Bottom
06399
Top
TUOMAS: Olkoon pyssy rauhassa, mies. Maso. Lascia stare il fucile, compare. 06398
Bottom
06400
Top
AAPO: Älä ammu oman talon väkeä. Abramo. Non sparare sulla gente della fattoria. 06399
Bottom
06401
Top
JUHANI: Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta. Gianni. Veniamo — che Dio ci protegga — da Impivaara. 06400
Bottom
06402
Top
TIMO: Entisen Jukolan seitsemän poikaa! Timoteo. I sette ragazzi della vecchia Jukola! 06401
Bottom
06403
Top
SIMEONI: Herra armahtakoon meitä! Seitsemän sielua on menossa ijankaikkisuuteen juuri tällä hirmuisella hetkellä. Herra armahtakoon meitä! Simeone. Il Signore abbia compassione di noi! Sette anime sono in cammino verso l’eternità proprio in questo terribile momento. Il Signore abbia compassione di noi! 06402
Bottom
06404
Top
JUHANI: Tuli poltti tuon oivallisen pirttimme metsässä ja kaiken tavaramme myös. Tännehän nyt vilkaisimme kuin jänikset ilman yhtäkään muuta ruumis-pahan verhoa kuin paitariepu, lyhyt miehen paitariepu. Ja se oli kova leikki. Gianni. Il fuoco ha bruciato la nostra bella casa nel bosco e anche tutti i nostri beni. Siamo così qui come lepri senz’altra veste sul nostro povero corpo che uno straccio di camicia, uno straccetto di camicia. È stato un gioco orribile. 06403
Bottom
06405
Top
NAHKAPEITTURIN EMÄNTÄ. Herresta varjele! La moglie del conciapelli. Dio ci guardi! 06404
Bottom
06406
Top
NAHKAPEITTURI. Voi teitä kurjia! Il conciapelli. Poveri voi! 06405
Bottom
06407
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa! Tässähän nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun täytyy itkeä. Gianni. Già, non è incredibile? Ora noi siamo qui come gazze, a implorare la grazia del Signore. Ah! c’è da piangere. 06406
Bottom
06408
Top
EMÄNTÄ. Kurjat lapsukaiset! Riennä, ukko, virittämään valkeata. La moglie del conciapelli. Poveri ragazzi! Spicciati, vecchio, ad attizzare il fuoco. 06407
Bottom
06409
Top
EERO: Voi onneton yö, voi onnettomia meitä! Rico. Notte sfortunata e sfortunati noi! 06408
Bottom
06410
Top
AAPO: Voi kauhistuksen yötä, voi! Abramo. Notte di spavento, ahimè! 06409
Bottom
06411
Top
SIMEONI: Ah voi! Simeone. Ahimè! 06410
Bottom
06412
Top
JUHANI: Älä itke, Eero, älä itke, Simeoni, älä yhtään ruikuta, Aapo! Älä itke, älä itke, Eero-veljeni; sillä nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia. Gianni. Non piangere, Rico, non piangere, Simeone, non piagnucolare, Abramo! Non piangere, non piangere, Rico, fratello mio, ora siamo al riparo. Ma è stata una marcia da Turchi! 06411
Bottom
06413
Top
EMÄNTÄ. Voi ihmislasta täällä, voi! La moglie del conciapelli. Oh, ragazzi, oh! 06412
Bottom
06414
Top
JUHANI: Kultainen emäntä, teidän itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta älkäät itkekö, muori, älkäät itkekö! Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. Gianni. Buona padrona, le lacrime e la vostra compassione mi fanno piangere di nuovo. Ah, non piangete, buona donna, non piangete! Siamo scampati dalla grinfie delle belve e del freddo e siamo qui a scaldarci dai nostri vicini cristiani, grazie a Dio. 06413
Bottom
06415
Top
TUOMAS: Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen. Maso. La nostra condizione è triste, molto triste. Fateci una bella fiammata e portateci due fastelli di paglia per farci un giaciglio sul pavimento e menate Valko nella stalla con un po’ di fieno davanti. 06414
Bottom
06416
Top
AAPO: Suokaat anteeksi, että lain nimessä ja henkemme tähden näin lujasti anomme teiltä apua ja holhomista. Henkemme tähden, henkemme tähden! Abramo. Scusateci se vi chiediamo aiuto e protezione così energicamente in nome della legge e per la nostra vita! Per la nostra vita, per la nostra vita! 06415
Bottom
06417
Top
JUHANI: Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani kärjessä vallan lähtemäisillänsä, lähtemäisillänsä.--Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, löylytys, jota muistamme.--Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden. Gianni. O angelo di misericordia! La vita mi sta proprio sulla punta del naso come se stesse per andarsene, per andarsene. Se avete in casa carne e birra, portatecela. È stato un brutto gioco, una batosta di cui ci ricorderemo. Portateci della carne e della birra calda, per amore delle nostre vite e della nostra anima. 06416
Bottom
06418
Top
NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyvät ystävät, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.--Teitä onnettomia! paitasillaan juuri. Il conciapelli. Faremo tutto ciò che possiamo, appena avremo fatto un po’ di luce in casa. Voi infelici, solo con la camicia. 06417
Bottom
06419
Top
JUHANI: Ei ryysyä päässä eikä kenkärajaa töppösissä. Katsokaas noita Sipillan-jalkoja, katsokaas. Gianni. Nemmeno un cencio in capo, nè una ciabatta alle piote. Guardate questi piedi di sibilla, guardate! (Allusione a un passo del libro delle profezie della Sibilla.). 06418
Bottom
06420
Top
NAHKAPEITTURI. Karvojahan tämä pöyhistää. Tules katsomaan, muija. Il conciapelli. Mi vien la pelle d’oca. Vieni a vedere, vecchia! 06419
Bottom
06421
Top
TIMO: Katsokaas minunkin sääriäni. Timoteo. E guardatemi le gambe. 06420
Bottom
06422
Top
JUHANI: Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. Gianni. Cosa sono in confronto alle mie? Qui, guarda, ragazzo, rape arrostite. 06421
Bottom
06423
Top
TIMO: Entä tuossa! Timoteo. E queste! 06422
Bottom
06424
Top
JUHANI: Mitä sinun koipes tässä ovat? Gianni. Cosa sono le tue coscie in confronto alle mie? 06423
Bottom
06425
Top
TIMO: Ja minunko? Äläs mitään. Nähkääs nyt. Onkos tämä ihmisen-lihaa? Timoteo. E le mie? Uguali, guarda. Sembra carne d’uomo? 06424
Bottom
06426
Top
NAHKAPEITTURI. Riennä, muija, katsomaan. Il conciapelli. Spicciati, vecchia, a vedere. 06425
Bottom
06427
Top
EMÄNTÄ. No hyvät ihmiset ja taivaan voimat! La moglie del conciapelli. Oh, buona gente e potenza del cielo! 06426
Bottom
06428
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa?--Tuomaankin silmät ovat kosteat. Älä itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos tämä laitaa? Gianni. È verosimile? Anche gli occhi di Maso sono umidi. Non piangere, Maso. Quando lo dico io: è verosimile? 06427
Bottom
06429
Top
TIMO: Näinhän täällä ihmisen vasikkaa lennätetään. Timoteo. Così deve volare quaggiù il povero vitello umano (Allusione a « Libro di giuochi » dei bambini.). 06428
Bottom
06430
Top
EMÄNTÄ. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyvät ihmiset! La moglie del conciapelli. Come sono rossi e lustri, rossi e lustri. Buona gente. 06429
Bottom
06431
Top
TIMO: Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi! Timoteo. Come il ferro nella fucina, o meglio il ferro da lavorare nella fucina. Ih, ih! (Apocalisse, i, 15 e 2, 18.). 06430
Bottom
06432
Top
EMÄNTÄ. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele! La moglie del conciapelli. Così rossi! così rossi! Il Signore ci guardi ! 06431
Bottom
06433
Top
JUHANI: Ovatpa ne juuri »valanto-vasken kaltaiset», niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meitä vaivaisia! Gianni. Sono proprio simili a rame fuso — come dice la Bibbia. — Il Signore aiuti noi poveretti! 06432
Bottom
06434
Top
EMÄNTÄ. Voi teitä lapsukaisia! La moglie del conciapelli. Poveri ragazzi! 06433
Bottom
06435
Top
LAURI: Tehkäät mitä pyysimme ja lupasitte. Renzo. Fate ciò che abbiamo chiesto e voi avete promesso. 06434
Bottom
06436
Top
AAPO: Me rukoilemme: rientäkäät! Itse kyllä laitamme pystyvalkian, koska täällä nurkassa löytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja. Abramo. Vi preghiamo, fate presto! Sistemeremo noi stessi il fuoco poiché qui nell’angolo ci sono delle legna di betulla. 06435
Bottom
06437
Top
JUHANI: Niinpä vanhassa Jukolassa, noiden tuttavien, nokisten ortten alla istumme taas, ja tässä viivymme aina Vappuun asti. Entinen tupa olkoon vielä tämän talven kortteerinamme. Gianni. Siamo di nuovo nella vecchia Jukola, sotto queste note travi fuligginose, e qui resteremo fino al primo di maggio. L’antica nostra stanza sarà ancora il nostro quartiere di questo inverno. 06436
Bottom
06438
Top
TUOMAS: Mutta annappas kesän tulla. Maso. Lascia venire l’estate. 06437
Bottom
06439
Top
JUHANI: Annappas kesän tulla, ja pirtti, ensimmäistä uhkeampi, seisoo Impivaaran aholla taas. Gianni. Lascia venire l’estate e una casa, più bella della prima, sorgerà di nuovo sulla prateria di Impivaara. 06438
Bottom
06440
Top
TUOMAS: Koska vaan lumi on mennyt, kaikuupa vieläkin kirvesten iskuista korvet ja vuoret ja Jukolan veljesten ei tarvitse enään kerjätä tuulenturvaa muilta. Maso. Quando la neve se ne sarà andata, i boschi e i monti risuoneranno ancora di colpi e i fratelli di Jukola non avranno più bisogno di mendicare dagli altri un riparo dal vento. 06439
Bottom
06441
Top
JUHANI: Potrasti sanottu. Tuomas, unohtakaamme se kirottu temppu, joka saattoi pirttimme tuleen, ja kuvailkaamme mielessämme uutta pirttiä, jonka kohotamme pystyyn taas. Gianni. Ben detto! Maso, dimentichiamo questa maledetta avventura che ha fatto prender fuoco alla nostra casa e figuriamoci nella mente la nuova casa che faremo sorgere un’altra volta. 06440
Bottom
06442
Top
TUOMAS: Tiedä, että jo lähteissämme peloittavalle retkelle povestani kaikki närä hälveni; ja tiedä, koska tiellä, juostessas mun jäljessäni, sinä puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa tämä sydäntäni. Maso. Sappi che, già partendo per questo tremendo viaggio, dal mio petto tutto il rancore si era dissipato, e sappi che quando, correndomi dietro, ansavi sul mio collo come uno stallone a nuoto, mi si spezzava il cuore! 06441
Bottom
06443
Top
JUHANI: Sentähden riemuitkaamme, että se retki on päätetty ja että seisomme lämpöisessä pirtissä taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdettä kiiltäviä olkia. Kiittäkäämme Jumalaa, armaat veljet! Gianni. Perciò rallegriamoci che questo viaggio sia finito e che stiamo di nuovo in una casa riscaldata. Ecco che ci portano da mangiare e da bere ed ecco due bei fastelli di paglia lucente. Ringraziamo Iddio, cari fratelli! 06442
Bottom
06444
Top
Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa hauteessa veljekset itsiänsä mieluisasti lämmittelivät. Siinä hetken seistyänsä, seitsemän miehen rivissä, siirtyivät he pöytään, nauttimaan lihaa, leipää, makkaroita ja lämmitettyä olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin emäntä, armoitteleva vaimo rakensi. Isäntä itse otti huolen Valkosta, talutti hänen talliin ja täytti soimen heinillä hänen eteensä. Viimein, seuraten miesten jälkiä, tulivat myös koirat synkeältä retkeltänsä, tulivat huohoittaen, liehakoiden, ja ilosta leimusivat heidän silmänsä. Suurella ilolla ottivat veljekset heitä vastaan: armoittelivat heitä, ravitsivat heitä ja hyväilivät heitä kaikin tavoin. Il fuoco di betulla fiammeggiava allegramente e i fratelli si scaldavano contenti al suo calore. Dopo essere rimasti ritti un momento, tutti sette in fila, andarono a tavola, a godersi la carne, il pane, le salsicce e la birra calda, cose tutte che la misericordiosa padrona di casa il ve va loro preparato. Il padrone stesso prese cura di Valko, lo condusse nella stalla e gli riempì la greppia di fieno. Finalmente, seguendo le traccie dei padroni, vennero anche i cani dalla loro corsa notturna, vennero ansanti, dimenandosi e i loro occhi scintillavano di gioia. I fratelli li accolsero felici, li accarezzarono, li nutrirono e li festeggiarono in tutti i modi. 06443
Bottom
06445
Top
Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille vuoteillensa, ja pian, käärittyinä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin emäntä pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana lämmin; siitä kallistui vaimo itsekkin vuoteellensa taas, ja oli jälleen huoneessa yleinen hiljaisuus. Mutta ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjoinen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas. Quando i fratelli ebbero mangiato, si gettarono sul loro giaciglio di paglia e ben presto, avvolti dal tenue velo del sonno, dimentica-rono la lotta della vita. Riposavano dolcemente; la fiamma lucente li riscaldò ancora a lungo, finché languì e si carbonizzò. Allora la padrona chiuse lo sportellino della stufa e da questa si irradiò nella stanza un buon calore; poi essa tornò a letto e un silenzio generale regnò di nuovo nella casa. Ma al di fuori il freddo saltava crepitando lungo le siepi, la bora soffiava violenta sotto il cielo stellato, da cui la livida luna guardava sorridendo alla terra. 06444
Bottom

Luku 07 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
07001
Top
Keväällä varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittivät veljekset Jukolan, pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin rakentamaan itsellensä uutta pirttiä. Pian lepäsi nurkkakivillä jykeviä hirsiä ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena päivänä aamun koitteesta aina iltahämärään paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas nuija. Siinä Juhani, Aapo, Tuomas ja Simeoni istuivat kukin nurkallansa, mutta muut palhoilivat ja kiirittelivät lonnoja myöden hirsiä ylös rakennolle. Hiki-päin, mutta hauskalla mielellä aina he puuhailivat, ja vakaasti kohosi huone ja ympäri tuoksusi pihkan raikas haju. Mutta menipä taasen päiviä, joina veljekset ei liikuttaneetkaan kirveitänsä, vaan, kuorsaten sikeässä unessa, viettivät vuorokautensa illasta iltaan ja vielä kolmanteenkin aamuun. Al principio della primavera, già prima della venuta delle gru, i fratelli lasciarono Jukola, si trasferirono nella prateria di Impivaara e si misero con tutte le forze a fabbricare una nuova casa. Presto sulle pietre d’angolo posarono le travi massicce e un piano si alzò sull’altro. Allora per parecchi giorni dal primo mattino fino al crepuscolo risuonavano le scuri e picchiavano i martelli. Gianni, Abramo, Maso e Simeone stavano ciascuno nel proprio angolo, mentre gli altri riquadravano i tronchi e li ruzzolavano sulle travi trasversali per la costruzione. Col capo sudato, ma di lieto umore, si affaccendavano senza posa e la casa si ergeva e diffondeva intorno un fresco odore di resina. Ma passavano anche dei giorni durante i quali i fratelli non toccavano affatto le scuri, ma russavano immersi nel sonno da una sera all’altra e persino fino al mattino seguente. 07001
Bottom
07002
Top
Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kylässä, seisoi pirtti valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja tilassa kuin ensimmäinen; uhkeampana vielä se seisoi. Ja nytpä veljekset, koska luja pirttinsä oli valmis, taisivat päätyä täysin voimin pyyntöretkillensä taas. Sekä metsästykseen että kalastukseen Ilvesjärvelle varustelivat he itseänsä, läksivät aseinensa, pyydyksinensä matkaan, ja koiratkin seurasivat heitä tultaläikkyvillä silmillä. Väsymättä samoilivat he metsäisiä vuoria, soita ja maita ja viiltelivät kaikkialle järven heleää pintaa, kiehtoen itsellensä elaketta sekä hetkeksi että tulevaksi tuikeaksi talveksi. Ja silloin Ahtolan ja Tapion asujamista moni henkensä heitti. Eppure, prima che i campi di grano si fossero indorati intorno al villaggio, la casa si era alzata nella prateria di Impivaara: sorgeva nello stesso posto, nello stesso modo e costruzione come la prima, ancora più imponente. Ed i fratelli, ora che la solida casa era compiuta, potevano dedicarsi con tutte le loro forze alle spedizioni di caccia. Si equipaggiarono tanto per la caccia quanto per la pesca sul lago di Ilvesjärvi, si misero in moto con le loro armi, con i loro arnesi, e i cani li seguivano con gli occhi scintil-lanti. Instancabili correvano per i monti boscosi, per paludi e terreni, dappertutto sulla limpida superficie del lago, mettendo da parte delle provviste tanto per il momento quanto per il grave inverno futuro. Ed allora più d’un suddito di Ahtola e di Tapiola (Ahtola e Tapiola, luoghi citati nel Kalevala come sinonimi di laghi e di boschi.) vi perdè la vita. 07002
Bottom
07003
Top
Mutta mielinpä nyt kertoa vanhasta Taula-Matista, veljesten ainoasta ystävästä täällä metsissä.--Oli ukko, nimeltä Taula-Matti; asui tuuhealla, visaisella mäellä, yksin hän asui pienessä majassansa muutama tuhannen askelia Impivaaran vuoresta. Taulaa teki hän pehmeintä Hämeessä ja vallan vahvoja tuohikenkiä, ja tämä virkansa toi hänelle puuttumatta jokapäiväisen leipänsä. Nuorempana oli hän matkustanut Pohjanmaalla, jonne jalona kyytimiehenä seurasi entistä pitäjän provastia, joka oli muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siellä oli Taula-Matti viipynyt seuraavan kesän, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan äärettömillä rämeillä. Näiltä retkiltä oli hänellä kertomista paljon; ja muisto oli hänellä verrattoman tarkka; eipä hän unohtanut mitä hän kerran näki tai kuuli. Tarkka oli myös hänen havaintonsa ja silmänsä; pyörryttävien salojen halki hän vaelteli milloinkaan eksymättä. Ei löytynytkään paikkaa niin kaukaista, missä hän vaan kerran oli käynyt, jonka suuntaa ei hän luullut tietävänsä, erehtymättä hiuskarvan vertaa. Hän osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan väittelivät vastaan, niin järkähtämättömänä piti hän tietoansa. Jos esimerkiksi häneltä kysyit: »missä on Vuokatti», vastasi hän kohta, puskien peukalollansa kohden taivaan reunaa: »tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka ampuisit. Kuusamon kirkko on tuon pienen kuveron kohdalla, mutta siitä pieni kukon harppaus oikealle kulkee linja Vuokattiin». Samoin, jos kysyit häneltä: »missä on Porrassalmen tappeluskenttä», vastasi hän taasen viipymättä ja puskien peukalollaan kohden taivaan reunaa: »tuolla; katsos pitkin peukaloani; tuolla, vaikkas ampuisit». Niin oli ukko tarkka, ja tarkoin tunsi hän myös metsät monien peninkulmien avaralta majansa ympärillä. Moneen ristiin oli hän ne astellut, etsien milloin kääpiä, milloin kenkätuohia ja milloin käyskellen pauloillansa. Tapahtui myös joskus, että hän, näin ympäri kuljeksien, poikkesi Impivaaran pirttiin tervehtimään veljeksiä. Ja silloin oli veljeksillä hauska hetki: suut selällään he kuultelivat ukon kertomuksia, suut selällään ja korvat pystyssä kuin nahkasiiven korvat.--Kerranpa taasen eräänä elokuun iltana istuu hän veljesten luona, haastellen metsäretkistänsä pohjoisilla mailla. Ora io vorrei narrare del vecchio Matteo dell’Esca, l’unico amico dei fratelli in quel bosco. C’era una volta un vecchio, di nome Matteo dell’Esca; abitava sopra una collina fitta di betulle, viveva solo in una capanna un mille passi lontano dal monte di Impivaara. Faceva l’esca più tenera di tutto il Häme, e le scarpe più robuste di scorza di betulla e questo mestiere non gli faceva mai mancare il suo pane quotidiano. Da giovane aveva viaggiato nel nord, dove, da bravo postiglione, aveva accompagnato l’ex prevosto della parrocchia, che era stato traslocato ai confini della Lapponia. Laggiù Matteo dell’Esca si era trattenuto l’estate successiva a caccia degli orsi, dei ghiottoni e delle gru negli sconfinati pantani di Tapiola. Di questi viaggi egli aveva molto da raccontare: la sua memoria era incomparabilmente tenace, egli non scordava nulla di quanto una volta aveva veduto o udito. Acuto era pure nell’osservare e nel guardare; attraverso i laberinti delle foreste egli passeggiava senza mai smarrirsi. Non si trovava luogo tanto lontano dove egli non fosse stato una volta, la cui ubicazione egli non pensasse di conoscere, non sbagliandosi di un capello. Egli la indicava col pollice; e vana riusciva ogni contestazione, tanto incrollabili egli riteneva le sue cognizioni. Se, per esempio, tu gli domandavi: « Dov’è Vuokatti? », rispondeva subito, tendendo il dito verso l’orizzonte : « Laggiù, guarda lungo il mio pollice, laggiù, come se tu prendessi la mira. La chiesa di Kuusamo è verso quella piccola sgraffiatura, ma, a un salto di gallo a destra, passa la linea di Vuokatti ». Nello stesso modo, se tu gli domandassi: «Dov’è il campo di battaglia di Porrassalmi », egli di nuovo ti risponderebbe senza indugio e puntando il pollice verso l’orizzonte : « Laggiù, guarda lungo il mio pollice, laggiù, come se tu prendessi la mira ». Così era preciso il vecchio, e conosceva esattamente tutti i boschi varie leghe all’intorno della sua capanna. Li aveva attraversati parecchie volte, ora in cerca di esca, ora di scorza per le scarpe, e ora delle sue trappole. Talvolta gli avveniva anche che, nel girellare, capitasse alla casa di Impivaara per salutare i fratelli; ed era quello per loro un momento gradito: a bocca aperta e con le orecchie ritte come quelle dei pipistrelli ascoltavano i racconti del vecchio. Una volta ancora, una sera d’agosto, si trovava in visita dai fratelli, chiacchierando delle sue caccie nelle terre del nord. 07003
Bottom
07004
Top
JUHANI: Vai niin. Mutta kuinkas sitten? Gianni. Bene! E poi? che avvenne? 07004
Bottom
07005
Top
TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksilla sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan. Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin.--Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen; ja usein oli uros menemäisillänsä kuun kullan päiviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira. Mutta tultiinpas kuitenkin mäikyvälle mäelle taas, navealle taipalelle, vaikka märkinä kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin yöleiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin päältä lotisevat nutut. Eikä siinä muuta kuin tempasit tuppeen vaan sekä housut että paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. Höyrysivät pian vaatteet oksilla, kihisivät kurjen-munat mujussa ja me itse nyt kääntelimme ja vääntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin öiset kyöpelit. Ja sitten me ryypättiin.--Mutta mitenkäspä luonnistui aika? kuinkaspa kului meiltä toukoyö? Ainahan tuossa koirat kiertelivät noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat ylös puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelemään ylöspäin, ja mitäpäs näimme siellä? Matteo dell’Esca. Già. E poi che avvenne? Poi si arrivò ad una enorme frana, a un pantano mobile e si scivolò sugli sci attraverso quella fossa gorgogliante. Vi trovammo parecchi nidi di gru ancora caldi, si ammazzarono parecchie gru stridule, si riempirono i nostri sacchi d’uova e di piume e un uomo si gettava le gru sulle spalle a grossi pacchi. E poi facemmo una bevuta. Quindi disor-meggiammo, con i cani e con le gru sulle spalle, attraverso il pantano mobile, nella palude sonora e gocciolante; e spesso si correva rischio di sprofondare per sempre nell’abisso, col cane che guaiva sul dorso. Ma in qualche modo si arrivò sopra un colle risonante, sopra un terreno solido, sebbene fradici mezzi, come topi a nuoto da un guado. Ci rizzammo un bivacco per la notte, ci accendemmo un fuoco tremolante e ci spogliammo delle vesti gocciolanti. Non c’era altro da fare che strapparsi da dosso le brache e la camicia, sfilarseli come una pelle d’anguilla. Presto le vesti fumarono sui rami, le uova di gru sfrigolarono nella cenere, e noi stessi ci rivoltolavamo a quel gradevole fochetto tutti nudi come fantasmi notturni. E poi facemmo una bevuta. Ma come trascorse il tempo? Come ci passò la notte primaverile? I cani non cessavano di gironzolare con i musi umidi e sbirciavano fra il fogliame degli alberi. Alla fine anche noi cominciammo a adocchiare le cime degli alberi, e che cosa vedemmo lassù ? 07005
Bottom
07006
Top
JUHANI: Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen. Gianni. Diccelo, forse un orsacchiotto lappolante? 07006
Bottom
07007
Top
TIMO: Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä. Timoteo. O Körri e Kyöpeli (Körri e Kyöpeli = nomi di demoni.) in persona, io credo. 07007
Bottom
07008
Top
TAULA-MATTI. Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan, partaisen männyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan; Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Heiskanen: »noidanjuonia, noidanjuonia!» otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti. Matteo dell’Esca. Nè l’uno nè l’altro: se ne stava lassù un ghiottone bruno scuro, sulla forca di un pino secco e barbuto. Heiskanen tirò, ma fece padella. Giannino tirò, ma anche lui lo mancò, finalmente anch’io tirai, ma quasi con lo stesso risultato; il ghiottone si dondolò e grugnì rabbiosamente, ma rimase seduto sul suo ramo. Allora Heiskanen (Alcuni nomi propri di persona non sono stati tradotti, mancando il i orrispondente italiano, mentre quelli geografici sono stati lasciati nella forma originale.) gridò: «Stregonerie, stregonerie!», si levò di tasca un dente di morto, lo morse diverse volte e sputò sopra una palla, che rinfilò nel fucile. Poi agitò un momento la mano in aria, e facendo gli occhiacci esclamò : « Figlio del diavolo », due o tre parole strane e terribili, sparò e il ghiottone ruzzolò giù dal pino. Ma quel furfante era ancora lontano dalla morte; il giuoco dovè ricominciare. Anche noi, nudi come Dio ci aveva fatto, non osavamo accostarci a quella canaglia e nemmeno i cani avevano voglia di avvi-cinarglisi, ma saltavano e annusavano a una tesa di distanza, mentre il ghiottone sputava loro contro e grugniva in un cespuglio. Si vedeva che le potenze magiche agivano ancora. Ma Heiskanen riprese a sfilare dalla bocca orribili parole agitando le mani e stralunando gli occhi. E quando un cane si slanciò su quel gola-di-fuoco, come un razzo sfavillante, allora sì che si scatenò un buggerio. Dio santo! quando il cane si attaccò al ghiottone, piglia, piglia! che botte, che picchi, mai se ne son visti dei simili. Davvero! Porco demonio! 07008
Bottom
07009
Top
JUHANI: Tulimmaista tuhannen! Gianni. Corpo di mille bombe! 07009
Bottom
07010
Top
TIMO: Siinä olis ollut lysti! Timoteo. Che bel vedere davvero! 07010
Bottom
07011
Top
TAULA-MATTI. Olipa se hauskaa ja lystillistä leikkiä, oli mar'! Matteo dell'Esca. Era un giuoco numero uno, era! Maria santa! 07011
Bottom
07012
Top
TIMO: Ja sitten pistitte ahman pussiinne? Timoteo. E allora avete ficcato il ghiottone nel vostro sacco. 07012
Bottom
07013
Top
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin.--Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen. Matteo dell'Esca. Era proprio un cosone grande e grosso da ficcarsi nel sacco, un bel ciccione. Bene! e poi facemmo una bevuta. E poi ci rinfilammo i vestiti secchi come la polvere e ci mettemmo bellamente a dormire al calduccio di quel fuoco vacillante. Ma dormimmo solo un pochettino, perchè dei dardi magici, simili a frecce infuocate, volavano su e giù per l’aria, senza posa, dandoci il capogiro. Spesso Heiskanen saltava su, gridando ad alta voce : « Spengiti, dardo magico, spengiti, dardo magico! », e qualcuno ne piombava giù dentro il bosco, o nello stagno grigio, ma parecchi ancora continuavano a scivolare, senza badare alle sue grida. Un’altra volta risuonò, da nord verso sud, un maledetto soffio cui tenne dietro un fischio lungo: « Chi è mai questo messere? », chiesi io a Heiskanen, che dopo un momento mi rispose brontolando : « È il diavolo in persona che è passato di qui ». Passò un’ora, ne passarono due e gettava fuoco l’aria umida e nebbiosa. Ma da oriente, dall’orlo della palude si udì ad un tratto una voce come il sussurro di abeti muscosi e dall’orlo d’occidente rispose tosto un’altra voce, ma sottile come il mormorio di un piccolo betulleto. « Che cos’è quel sussurro laggiù e che cos’è questo mormorio quaggiù? », io domandai di nuovo ed Heiskanen finalmente rispose brontolando : « È il babbo del pineto che chiacchiera con la sua figliola ». Ma finalmente passò la notte e spuntò il giorno, e ci rimettemmo in cammino. Quand’ecco, proprio all’orlo del bosco, vedemmo un diabolico lupo grigio, ma scappò come un graticcio da seccare i piselli portato via da un vortice di vento. Alla fine non si vide più che la zampa posteriore di sinistra : io la presi di mira, e la trapassai, come fosse cartilagine, eppure si salvò la pelle lo stesso. Gli avevo colpito la zampa a quel povero diavolo. 07013
Bottom
07014
Top
TIMO: Voi peijakas! Kääppä poikki kuin jääpuikko, ja makasi edessänne maassa kuin pöydällä laskiais-sorkka? Timoteo. Corpo del demonio! una zampa spezzata come un ghiacciolo e giaceva a terra dinnanzi a voi come una zampa di porco sulla tavola del martedì grasso. 07014
Bottom
07015
Top
TAULA-MATTI. Ei sentähden juuri niin. Matteo dell’Esca. Non proprio così! 07015
Bottom
07016
Top
TUOMAS: Mutta mistä huomasitte käpälän katkenneeksi? Maso. Ma come vi siete accorti di avergli spezzato la zampa ? 07016
Bottom
07017
Top
TAULA-MATTI. Juoksimmehan hänen jäljessään huikean matkan ja näimme usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan. Matteo dell'Esca. Gli abbiamo corso dietro per un buon pezzo di strada e abbiamo visto come spesso il lupatto con la sua zampa vacillante e strisciante lasciava impressi nella sabbia dei segni come dei dieci. 07017
Bottom
07018
Top
TIMO: No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi! Timoteo. Che il diavolo vi porti! Dei dieci sulla sabbia? Ih, ih, ih! 07018
Bottom
07019
Top
TAULA-MATTI. Selviä kymmenen-numeroja. Matteo dell'Esca. Dei chiari dieci. 07019
Bottom
07020
Top
JUHANI: Susi oli päivissä. Gianni. Il lupo era stregato. 07020
Bottom
07021
Top
TAULA-MATTI. Susi oli päivissä, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat eivät siirtyneet syltääkään kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, hännät lyyhyssä, ne ennen aina urheat koirat. Matteo dell’Esca. Il lupo era stregato e gli uomini anche. E quei diavoli di cani non si scostavano un pollice dai nostri calcagni, ma andavano innanzi malinconici, con la coda penzoloni, i cani prima tanto arditi. 07021
Bottom
07022
Top
AAPO: Mikä oli masentanut heidän intonsa? Abramo. Che cosa aveva fiaccato il loro zelo? 07022
Bottom
07023
Top
TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli täys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen kättänsä, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi veitikka, hän juosta tapsutteli kuin keri, tömitellen maata, hikoen kovin. Sillä eihän ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa hänellä oikein saukon selkä, pitkä ja sitkeä. Sitkeä oli koko mieskin, riivatun sitkeä ja kiinteä kuin saukko itse. Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme. Niin asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja höyhenet ja yhtä ja toista pienempää metsäviljaa; sukset ja kurjet selässä, pyssyt kourassa; ja vuoroitellen lönkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin kuljettiin. Mutta lentelipä pilvien rajalla pieni, mököttelevä taivaanvuohi; minä ammuin sen ja pistin pussiini. Siitä käytyämme hetken, näinpä männyn latvassa siipioravan, litteän ja suurisilmäisen, minä ammuin sen ja pistin pussiini. Matteo dell'Esca. Le stregonerie, quei vapori magici di cui l’aria era piena come dopo la battaglia l’aria è piena di polvere. Veramente Heiskanen faceva del suo meglio, scongiurando e maledicendo, gridando e gesticolando, ma tutto invano. E Giannino lo sbarazzino, saltellava come un nano, scalpitava tutto sudato; perchè le gambe di quel ragazzo non erano più di tre pollici, ma aveva una vera schiena di lontra, lunga e coriacea. Tutto coriaceo era costui, maledettamente coriaceo e resistente come una lontra. A lungo trotterellò dietro il lupo che scappava zoppicando; ma in conclusione non gli giovò, chè dovè lasciarlo alla protezione dei boschi. Bene, e allora facemmo una bevuta. E quando questa fu finita, riprendemmo il cammino verso casa, portando la nostra pingue preda. Si marciava coi sacchi sotto il braccio, nei sacchi le uova e le piume e qualche selvaggina più piccola; con gli sci e le gru sulle spalle, i fucili in pugno e ciascuno di noi portava a turno, in bilancia sulle spalle, il velloso ghiottone. Così andavamo innanzi, quando una beccaccina pigolante svolazzò sull’orlo delle nuvole; io la colpii e la misi nel mio sacco. Andammo avanti un altro po’ ed io vidi nel fogliame di un pino uno scoiattolo volante piatto e dai grandi occhi, gli tirai e lo misi nel mio sacco. 07023
Bottom
07024
Top
Tultiin lopulta väljille, korkeille ahoille ja näkyi kerran vielä tuolla etelässä Turkkilan talo, josta oli lähdetty tuimalle retkelle. Tultiin veriseen paikkaan, jonka Turkkilan isäntä jo pyyntiin mennessämme oli osoittanut meille ja jossa karhu kaksi päivää sitten oli tappanut uhkean orhin. Siinä katseltiin hetki kontion tahrattua pöytää, ja huomasinpa kohta, että hän nykyään, kaiketi menneenä iltana, oli auringon laskiessa käynyt nauttimassa tähteitä paististansa. Arvelinpa nyt hänen palaavan samaan paikkaan taasen tämänkin päivän sammuessa, ja sentähden päätin jäädä häntä vartomaan; mutta edelle, Turkkilaan läksivät muut iloista ehtoollista rakentamaan. Siinäpä seisoin nyt ja tuumiskelin, tuumiskelin ja pitelin päätäni kuinka tuota vierastani vuottaisin lakealla aholla, jossa, kiivetäkses ylös, ei seisnyt yhtään ainoata puuta. Mutta »sukkela vikkelän voittaa», keksinpä keinon viimein, oivallisen oikein moisen koneen. Näinpä siinä lähellä tervaskannon, mustan ja julman suuren, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös, ainakin kyynärän korkealle. Siitähän naputin kirveelläni poikki sen keskimmäisen juuren, joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa vielä hieman. Sinne nyt matelin sisään, pistin kiväärini kidan ulos verikenttää kohden ja rupesin koreassa suojassa odottamaan ohtopoikaa, päälläni ankara linna. Hän tuli, läheni kontien arolta, iski hampaansa orhin revittyyn lapaan, ja päätinpä nyt varoten antaa hänelle lyijyä otsaan. Mutta peeveli kuitenkin! kilkahtipa silloin perin pikkuruisen tuo messinkiviilu pyssyni perässä vasten takkini tinanappia, ja kilahduksen kuuli paikalla kontion tarkka korva. Villittynä karkasi hän kohden, mutta paukahtipa häntä vastaan. Siitä kuitenkaan huolimatta, juoksi hän vaan päin, kirkuen peloittavalla äänellä. Kuuluipa nyt jytinätä pääni päällä: juuret ryskysi ja maa remahteli, koska monisarvinen kanto nostettiin päältäni pois. Ja minä poika-parka ajattelin jo tulleeksi tuhoni päivän ja varroinpa vaan, pyssy kourassa, koska tuikahtaisi esiin hirmun avattu kita. Mutta äkkiinpä nyt lakkasi telme, ja kaikki oli hiljaa, äänettä kuin haudassa, ja eipä, niinkuin odotin, tullutkaan tuosta iskettäväksi yhteen. Varroinpas hetken vielä, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyssä töröittävien juurien välistä toiselle puolelle, ja siellähän makasi ihan hengettömänä karhu, kaadettu kanto sylissä, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin minä, seistessäni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt päältäni pois. Alla fine si arrivò a lande alte e vaste e apparve ancora a sud la fattoria di Turkkila dalla quale si era partiti per questa difficile gita. Si giunse a un luogo insanguinato, che il padrone di Turkkila ci aveva mostrato già quando eravamo partiti per la caccia, e dove due giorni innanzi un orso aveva sbranato un superbo stallone. Colà sostammo a guardare la tavola lordata dall’orso ed io osservai subito che egli, forse la sera prima, era ritornato, al tramonto del sole, a godere gli avanzi del suo banchetto. Pensai che sarebbe tornato sul posto al tramonto anche di quel giorno e decisi quindi di rimanere ad aspettarlo; ma gli altri si avviarono a Turkkila per preparare una lieta cena. Colà allora mi fermai e stavo continuamente pensando e mi scervellavo come avrei potuto spiare il mio ospite in quella landa aperta, dove non cresceva nemmeno un albero per arrampicarvisi. Ma « il furbo vince lo svelto » ; trovai alla fine un ripiego, un tiro proprio geniale; scorsi là vicino un ceppo da catrame, nero e grossissimo, le cui radici i geli della decorsa primavera avevano spinte in su, almeno per l’altezza di un cubito. Di questo ceppo io scalzai con la mia ascia la radice centrale, quella che si affonda dritta in terra, la trassi fuori e allargai il buco ancora un pochino. Allora vi strisciai dentro, misi la canna del fucile verso il posto insanguinato e in quel grazioso rifugio cominciai ad aspettare l’orsacchiotto, con una solida fortezza sulla testa. L’orso venne, sbucò dai cespugli, ficcò le zanne nella spalla lacera dello stallone e allora io decisi prudentemente di mandargli del piombo nella fronte. Ma che diavolo! la placca di latta del calcio urtò dolcemente contro un bottone di stagno della mia giacca e il fine orecchio dell’orso percepì subito quel tintinnio. Come forsennato si scagliò contro di me, ma io gli sparai contro. Senza badarci, continuò a correre, urlando spaventosamente. Allora si udì un fracasso sulla mia testa; le radici scricchiolarono e la terra tremò, quando il ceppo ramificato mi fu strappato di sopra alla testa. Ed io, disgraziato, pensai che fosse già venuto il giorno nefasto e attesi, col fucile in pugno, che mi si spalancasse contro la gola del mostro. Ma ad un tratto il fracasso cessò e tutto fu quieto, muto come una tomba e non mi venne, come mi aspettavo, ad una picchiata. Aspettai ancora un momento e finalmente detti un’occhiata dall’altra parte delle radici sollevate: laggiù giaceva senza vita l’orso, stringendo fra le zampe un tronco, irrorando di sangue la terra dal suo petto poderoso. Ma bravo! pensai, ritrovandomi libero, sotto il libero ciel. Il ceppo da catrame era stato spostato via dalla mia testa proprio a tempo debito. 07024
Bottom
07025
Top
JUHANI: »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» Gianni. All’inferno! diceva Giacomo di Heskuu (Allude al detto di un mendicante, noto nel paese di Kivi.). 07025
Bottom
07026
Top
TIMO: Vie sinun seitsemän seppää! Timoteo. Per sette fabbri! 07026
Bottom
07027
Top
JUHANI: Sukkelin tempaus maan piirin päällä! Gianni. Il tiro più svelto che si sia visto sul globo terrestre! 07027
Bottom
07028
Top
TUOMAS: Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! Maso. Un bel tiro, un tiro coraggioso, tanto da parte dell’orso quanto da parte vostra! 07028
Bottom
07029
Top
JUHANI: Oi sinä musta sonni! Gianni. Per le corna del diavolo! 07029
Bottom
07030
Top
TIMO: Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten? Timoteo. Diavolo! altro non so dire! Ma e poi? 07030
Bottom
07031
Top
TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten kävi, arvaathan että paukaus kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miestä niinkuin sääkseä aholle. Ja nousi nyt remua ja meteliä, koska taipuvassa, keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siinä aika taatto: riippuen kiikissä, pimitti hän koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea ukkospilvi.--Siinä oli sen päivän puuhat, sen päivän ja retken. Ja sitten me ryypättiin. Matteo dell'Esca. Sì, tu indovini che cosa avvenne poi, che il fracasso si udì fino a Turkkila come dal fondo di una caldaia e radunò la gente come zanzare in un campo. E si levò un fracasso e uno scompiglio, quando sopra una pertica piegante ed oscillante si portò l’orso alla fattoria. Ed era proprio un bel compare : dondolando da un gancio al soffitto, oscurava tutta la sala di Turkkila, come in cielo una nuvola temporalesca. Queste furono le pene di quel giorno, di quella giornata e di quella caccia. E poi facemmo una bevuta. 07031
Bottom
07032
Top
JUHANI: Ja vietitte iloisia peijaisia. Gianni. E avete celebrato dei lieti banchetti funebri dell’orso. 07032
Bottom
07033
Top
TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa päätettiin, päätettiin liemisillä naamoilla ja laimeilla silmillä. Niin oli, ja ne päivät ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retkiä miehuutensa parhaista päivistä ja mieluisasti niitä kertoilee. Matteo dell’Esca. Li abbiamo cominciati a Turkkila e finiti alla parrocchia. Li abbiamo finiti con visi ben pasciuti e con occhi imbambolati così, e quei giorni se ne sono andati per sempre. Ma volentieri ci si ricorda, da vecchi, delle avventure degli anni virili e volentieri si raccontano. 07033
Bottom
07034
Top
AAPO: Ja mieluisasti kuultelemme me. Abramo. E volentieri noi le stiamo a sentire. 07034
Bottom
07035
Top
JUHANI: Kertokaat niin aina aamuun asti, ja me emme muistakkaan että unta on maailmassa. Gianni. Continuate a raccontare fino a giorno fatto, noi non ci ricorderemo che c’è il sonno nel mondo. 07035
Bottom
07036
Top
TAULA-MATTI. Onpa jo aika lähteä kömppeilemään kölsäänsä taas; on aika, on. Jumalan haltuun, veljet! Matteo dell'Esca. Ma ormai è tempo di arrampicarci nella nostra bicocca: sì, è tempo: fratello diletto! 07036
Bottom
07037
Top
JUHANI: Herran huomaan, kunnioitettava Matti. Gianni. Il Signore vi guardi, bravo Matteo. 07037
Bottom
07038
Top
AAPO: Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina! Abramo. State bene e siate sempre il benvenuto in casa nostra. 07038
Bottom
07039
Top
Läksi Matti, kirves olalla, käymään kohden pientä mökkiänsä visaisella, tuuhealla mäellä, kaukana kylästä. Mutta yön lepoon läksivät veljekset, sillä johan pimeys voitti, ja illan himmenevä valo kajasti vaisusti heidän pirttinsä ahtaista akkuna-reijistä. Mutta kauanpa aatokset parveilivat tulisina heidän aivoissansa, poistaen virvoittavan unen. He muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan erämaista, lumotusta ilmasta siellä ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin halki tumman yön. Niinkuin siellä nuolet säkenöitsivät ja pyssyt leimahteli, niin leimahteli heidän povensa kummallisesta halusta ja innosta. Enimminkin kaikista kannatti heidän kimmaansa kurki, tuo viisaasti, närkisti katseleva lintu, jonka jylhä kirkkuna kajahtelee ympäri Pohjan rämeitä; ja heidän aatostansa vastaan hohti höyhenellisten pesien herttainen lämmin, hohti kiiltävin munineen juovuke-pensasten helmoista. Siellä pitkäkaulaisia pyytää ja heidän pesiänsä riistellä, se nyt oli veljesten himona. Voimallisesti heidän mieltänsä viehätti Pohjolan soitten juhlallinen synkeys. E Matteo si avviò, con l’ascia sulla spalla, verso la capanna, nel fitto delle betulle, lontano dal villaggio. I fratelli se ne andarono al riposo notturno perchè già vinceva la tenebra e la pallida luce della sera passava debolmente per i finestrini della loro casetta. Ma per un pezzo ancora i pensieri si affollavano nel loro cervello, cacciandone il sonno refrigerante. Ricordavano quel che Matteo dell’Esca aveva raccontato dei deserti del nord, di quell’aria stregata e delle frecce magiche che attraversavano sibilando la cupa notte. Come lassù brillavano le frecce e lampeggiavano gli schioppi, così il loro petto era inondato da una strana passione, soprattutto nutrita dalla gru, da quell’uccello dall’aria savia e permalosa, che schiamazza nei pantani del nord, e, nel loro pensiero, brillava il cordiale calore dei piumati nidi e, dal grembo dei cespugli di rosmarino, il chiarore delle uova lucenti. Di acchiappare lassù quei colli lunghi e di derubarne i nidi, questa era allora la smania dei fratelli. Potentemente li attirava la solenne mestizia del nord. 07039
Bottom
07040
Top
Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. Hän tuumiskeli millä keinolla näillä kotopitäjän mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vetäisi vertaa tuolle äsken kerrotulle Pimentolan soilla. Hän muisteli Kourusuota, jossa tosin ei löytynyt kurkia, mutta laikkokylkisiä sorsia viljavalta. Ja koska Pohjan-miesten välimaiset ryyppäykset kiemailivat hänen mieltänsä kummallisella voimalla, niin muisteli hän löytyvän viinaa Viertolan kartanossa. Ja niinpä sai hän aatoksissaan kokoon jonkunmoisen kopian Pohjolan jalosta pyynnistä, ja, päätettyään panna sen huomenna toimeen, nukkui hän lopulta; mutta unissaan peuhaili hän kauan Taula-Matin mahtavilla retkillä. Kerranpa loiskasi hän uneksuen vuoteeltansa ylös, huutain hirmuisella äänellä: »Ahman-poika, ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!» Tälle huudolle muut, puoleksi heräten, ärähtivät äkeästi loukoistansa; vaipuivat kuitenkin pian uneensa taas. Mutta kauan tuijoitteli ympärillensä Juhani, ennen kuin huomasi ettei hän seisnutkaan Lapin summilla mailla, soitten välissä, harmaalla taipaleella, vaan kotopirtin rauhallisella parvella. Vähitellen selkeni mielensä, vuoteellensa kallistui hän jälleen ja nukkui sikeästi.--Mutta aamulla, noustuaan ylös, muisteli hän öillistä päätöstään ja rupesi kohta sitä muille esittelemään. Ma più a lungo di tutti vegliava Giovanni nel suo letto. Egli andava imaginando come avrebbe potuto organizzare, nella loro parrocchia natale, una partita di caccia da mettere a paro con quella ora appunto raccontata dei pantani di Pimentola : si ricordava della palude di Kouru, dove di gru non c’era l’ombra, ma si trovavano invece branchi di anitre dai fianchi cangianti. E quando le lunghe trincate degli uomini del nord lusingarono l’animo suo con strana forza, gli venne in mente che avrebbe trovato dell’acquavite nella fattoria di Viertola. E così egli compose nella sua fantasia una specie di imagine delle cacce nordiche, e, avendo deciso di metterla in esecuzione il mattino seguente, finì per addormentarsi: ma nel sonno durò per un pezzo a fantasticare di Matteo dell’Esca e delle sue cacce. Una volta saltò su dal letto gridando con voce terribile: «Un ghiottone! un ghiottone! prendetelo per il collo, quel brigante » e mezzo risvegliati da quell’urlo, gli altri gli si rivoltarono contro dai loro cantucci, ma presto ripresero sonno. Gianni però rimase a lungo ad occhi spalancati guardandosi attorno prima di avvedersi che non si trovava nelle terre sabbiose di Lapponia, fra i pantani ed i grigi promontori, ma sul pacifico soppalco di casa sua. Poco a poco la mente gli si schiarì, si risdraiò sul letto e si addormentò sodo. Ma, al mattino, alzatosi, si ricordò della decisione presa nella notte e cominciò subito a darne conto agli altri. 07040
Bottom
07041
Top
JUHANI: Veljet, kuulkaat mitä sanon ja mihin tahdon nyt teroittaa teidän mielenne. Muistelenpa saaliikasta seutua, ihmettelen kovin että aina tähän päivään asti olemme unohtaneet Kourusuon, jonka ruohistoissa ja kirkkaissa lammikoissa parveilee vesilintua ilman lukua ja määrää. Sinnepä nyt lähtekäämme pyyntiin ja tuommepa sieltä säkittäin sorsia kuin purasnuijia. Gianni. Fratelli, sentite che cosa dico e dove voglio rivolgere la vostra mente. Mi ricordo di una contrada ricca di caccia, e mi sorprende che sino ad oggi ci siamo dimenticati della palude di Kouru, nei cui prati e limpidi laghetti si addensano uccelli acquatici senza numero e misura. Ora andiamo a caccia laggiù, e portiamone anatre a sacchi come mazzuoli. 07041
Bottom
07042
Top
TUOMAS: Minä taivun tuumaas. Maso. Son d’accordo. 07042
Bottom
07043
Top
TIMO: Ja kernaasti minä. Timoteo. Anch’io volentieri. 07043
Bottom
07044
Top
EERO: Minä myös; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pidän itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! Rico. Anch’io. E quando me ne andrò in giro per la palude di Kouru, mi sembrerà di essere Giannino nei pantani di Lapponia. Andiamo! 07044
Bottom
07045
Top
AAPO: En iske minäkään vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen päivän muonan. Abramo. Nemmeno io sono contrario al progetto, che ci procurerà molti giorni di provviste. 07045
Bottom
07046
Top
JUHANI: Päätämme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika suden virsta, ja viivymmepä siellä ainakin yhden yön. Sentähden ei tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla. Gianni. Dunque il viaggio è deciso. Ma di qui alla palude di Kouru c’è un tragitto lunghissimo, enorme, e laggiù ci dovremmo passare almeno una notte. Perciò io penso che un sorso di acquavite non guasterebbe per un campeggio all’aperto. 07046
Bottom
07047
Top
TUOMAS: Viertolassa on viinaa. Maso. A Viertola c’è dell’acquavite. 07047
Bottom
07048
Top
JUHANI: Viinaa ja hyvää. Gianni. E di quella buona. 07048
Bottom
07049
Top
TUOMAS: Seitsemän korttelia, pojat! Maso. Sette quartucci, ragazzo! 07049
Bottom
07050
Top
JUHANI: Oikein! Kortteli miestä kohden. Gianni. Giusto! uno per ciascuno. 07050
Bottom
07051
Top
AAPO: Ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä. Abramo. Ma forse sarebbe bene lasciare da parte l’acquavite, alla quale, grazie a Dio, non siamo ancora abituati. 07051
Bottom
07052
Top
JUHANI: Oletpa tuolloin, tällöin ottanut naukin niin sinä kuin minäkin. Gianni. Ma tu ti ci sei messo di tanto in tanto al pari di me. 07052
Bottom
07053
Top
EERO: Ymmärrä, Aapo, miehen lapsekas yskä. Suo, että kerran mekin taidamme sanoa: »ja sitten me ryypättiin», koska harmaapäisinä ukkoina kertoilemme entisiä sankartöitämme nuorisolle. Suo, että oikein elävältä luulemme kuranssaavamme ahmanpoikia Pohjolassa. Rico. Devi capire, Abramo, la nostra idea puerile; cioè che noi pure possiamo dire una volta : « E facemmo una bevuta », quando, coi capelli grigi, racconteremo le nostre gesta alla gioventù. Lascia che anche noi, da desti, ci imaginiamo trasportati alla caccia dei ghiottoni del nord. 07053
Bottom
07054
Top
JUHANI: Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa. Tällä retkellä tulemme kylläkin tallustamaan rämeitä ja heiluvia hetteitä, ja loskomärkinä viettämään yömme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus taskumatista hyvääkin, luulen minä.--Katsomme siis parhaaksi että matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppyä kontissa. Ja lähteköön nyt Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pitää heltimän. Gianni. Ancora delle sciocchezze? Eppure l’uomo ha il diritto e il dovere di aver cura del proprio corpo. Durante questo viaggio avremo un bel po’ da trampoleggiare per pantani e terreni mobili e passare le notti infangati e inzuppati in un letto di muschio. Allora una sorsatina di quella tale bottiglietta farà del bene, io credo. Il meglio sarà dunque di non mettersi in viaggio senza quella certa medicina nel sacco. Ed ora Renzo se ne vada a Viertola, con la miglior pelle di volpe sotto il braccio, in cambio della quale prenderà dell ’acquavite. ^ 07054
Bottom
07055
Top
Läksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi sorsanpyynnissä Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta, Viertolan maalla, on tämä suo, avara, ympäröitty synkeillä metsillä. Sen pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja, korkeita ruohistoja ja mättäällisiä saarentoja kuihtuvin mäntyineen. Tänne oli veljekset päättäneet lähteä ajelemaan narisevia sorsia, toivoin yltäkylläistä saalista. Renzo si avviò a Viertola per prendere dell’acquavite che doveva mettere in forza i cacciatori di anitre a Kouru. Un cinquecento passi da Impivaara, nel distretto di Viertola, si stende quell’ampia palude, circondata da fìtti boschi. Sulla sua superficie, dimora cara alle anatre, si alternano limpidi laghetti, alti prati erbosi, lingue di terra e monticelli coperti di pini per metà disseccati. Laggiù avevano deciso i fratelli di recarsi a cacciare le anatre schiamazzanti, con la speranza di farne buona preda. 07055
Bottom
07056
Top
Tuli Lauri Viertolasta, tuoden helmeilevää viinaa, laskettuna tinaiseen pulloon, heidän isänsä entiseen metsäpulloon. Mutta paitsi viinaa, toi hän myös Metsolasta tärkeän uutisen, joka kiihoitti veljesten mielen vielä tuimempaan intoon. Kertoi hän karhun kaataneen yhden parhaista Viertolan härjistä ja tiesi myös murhapaikan, joka oli Impivaarasta Pohjaan päin Viertolan maalla, mutta lähellä Jukolan metsärajaa. Ohi tämän paikan päättivät nyt veljekset kulkea Kourusuolle ja lähteä kotoansa vasta kun päivä kallistuis iltaan. Ehkä olivat kohtaavat kontion, jolla on tapana auringon laskiessa käydä nauttimassa jätteitä kaadetusta saaliistansa. Niin he toivoivat. Ja koska voimakas puolinen oli syöty ja iltapäivä aleni, läksivät he retkellensä varustettuna lujasti: tuohikontit seljassa ja tuikeat latingit pyssyissä. Viimeisenä asteli Lauri, taluttaen nuorasta koiria ja kantain kontissansa seitsemän korttelia viinaa. Oli hän määrätty jäämään koirineen noin kolme sataa askelta teurastustanterelta pois, ja hänen piti päästää Killi ja Kiiski, kuultuansa huutoa tai pyssyn pauketta. Niin teki hän myös; seisahtui ajoissa erään kuusen juurelle odottamaan mitä tapahtuisi. Muut astelivat likemmäs paikkaa, jossa härkä oli raadeltu, ja löysivät puoleksi syödyn elikon ruumiin verisellä maalla kolkossa kuusistossa. Kätkivät he nyt itsensä kohtuullisen ampumamatkan päähän erään matalan, mutta tiuhan näreistön suojaan, päättäen vartoa. Tornò Renzo da Viertola, portando la periata acquavite, messa nella boraccia di zinco, che il babbo era solito di adoperare a caccia. Ma, oltre all’acquavite, egli aveva portato da Metsola una notizia importante, che punse ancor più al vivo la smania dei fratelli. Raccontò che un orso aveva ucciso uno dei migliori buoi di Viertola e sapeva anche dove la strage era avvenuta, nel terreno di Viertola a nord di Impivaara, ma vicino al confine del bosco di Jukola. Per questo posto decisero i fratelli di partire, per la palude di Kouru, e di tornare a casa solo verso il far della sera. Forse avrebbero incontrato l’orso, che è solito di tornare al tramonto del sole per terminare il pasto con gli avanzi della sua preda. Così speravano essi. E quando il loro pranzo sostanzioso fu consumato, e calava la sera, si misero in cammino, bene equipaggiati, col sacco di scorza di betulla sulle spalle e le cariche a palla negli schioppi. Per ultimo veniva Renzo, tenendo i cani al guinzaglio e portando nel sacco i sette quartucci di acquavite. Era fissato che sarebbe rimasto coi cani un trecento passi dal luogo del massacro e che avrebbe lasciati liberi Killi e Kiiski appena udito gridare e sparare. E così fece: si fermò a tempo sotto una quercia per aspettare che cosa sarebbe successo. Gli altri si avvicinarono al luogo dove il bue era stato scannato e trovarono sul terreno insanguinato il corpo della bestia per metà divorato, in una cupa abetina. Si nascosero a una distanza giusta per il tiro, in una bassa ma fitta pineta e attesero. 07056
Bottom
07057
Top
Kului hetki joltisen pitkä. Mutta viimein kuului arolta hiljaista tassailemista ja varpuin ratinaa, ja nytpä arvattiin ruokavieraan lähestyvän atrialle. Niinpä tapahtuikin. Puitten välistä lähestyi varoen ja hiljaa tavattoman suuri karhu. Mutta näkyi hän saaneen vaarasta aistin; sillä äyhkeillen ja käännellen kuonoansa seisahtui hän jo kauas uhristaan. Kauan hän juonitteli, ja tuntui lopulta kuin olisi hän mielinyt siirtyä takaisin, lähestymättä miehiä pyssynkantamalle. Syvimmässä äänettömyydessä vartoivat veljekset näreistössä, kunnes viimein Timo, huolimatta muiden kieltävistä viittauksista, läksi kaartaen ja hiiviskellen käymään kohden äkeätä vihollista. Ja nyt, koska hän luuli jo olevansa kontiota kylliksi lähellä, laukaisi hän; mutta ainoastaan kruuti sankista lemahti ylös ilmaan eikä sytyttänyt latinkia putkessa. Vihaisena karkasi nyt kontio kuin suuri, sammaleinen kiirivä kivi kohden miestä, joka viipymättä paiskasi itsensä alas kasvoillensa maahan, ja siinä makasi hän liikkumatta. Peto häntä haisteli, kyhneili ja tukisteli, maristen ja äyhkien pahoin. Kaiketi olis Timon surma nyt tullut, ellei Juhani olis rientänyt häntä apuun, ampuen kohden karhun selkärankaa. Ei uskaltanut hän tähdätä alemmas, muistellen veljeänsä, joka makasi hirviön alla. Mutta luoti ei sattunut, ei kumminkaan kosevalla tavalla, sillä rynkäsipä kuusiston ruhtinas kohden Juhania hurjempana vielä, jättäen Timon maata tonkeilemaan. Silloin Juhani, puolustaen henkeänsä, käänsi pyssynsä perän vasten elikon avattua kitaa, ja peloittava taistelo oli tulossa. Mutta ampui nyt Tuomas, lähettäen kontion koipeen tulisen luodin. Kartellen hänkin veljeänsä, ei tainnut hän tähdätä päähän tai rintaan, joiden haavoittaminen varmemmin tuottaa kuoleman. Toki tunsi nyt karhu ruumiissaan lyijyä, ja alas virtasi veri pitkin hänen lihavaa, pöyreätä konttaansa. Julmistuneena, hirmuisella kiljunalla kirmusi hän päin Tuomasta nyt, mutta sai niin ankaran iskun miehen pyssystä otsaansa, että hän, ravistaen päätään, seisahtui äkisti juoksussaan. Ja tässä nyt seisoivat vihamiehet vilauksen aikaa, uhalla katsellen toinentoistaan. Passò un bel po’ di tempo. Finalmente dei passi leggeri e uno scricchiolìo di rami fecero capire che il convitato si avvicinava al pranzo. E difatti, di mezzo agli alberi, si accostava guardingo e in silenzio un orso di grossezza non comune. Ma pareva che fiutasse il pericolo; perchè, già a distanza dalla sua vittima, si fermò d’un tratto, sbuffando e torcendo il muso. Per un pezzo rimase in dubbio e parve finalmente preferisse tornare indietro, restando fuori di tiro. Zitti zitti i fratelli aspettavano nel pineto finché da ultimo Timoteo, senza badare ai cenni degli altri che cercavano di impedirglielo, per una via traversa si avvicinò al rabbioso nemico. E allora, appena egli credè di essere abbastanza vicino all’orso, fece fuoco. Ma soltanto la polvere nello scodellino prese fuoco, senza accendere la carica. Furibondo si avventò l’orso, come un grosso masso muscoso rotolante, sull’uomo, che senza indugio si buttò con la faccia a terra e vi rimase immobile. La belva lo annusò, lo grattò e lo spinse, mentre ruggiva e soffiava incollerita. Per Timoteo stava per suonare l’ultima ora, se Gianni non fosse accorso in suo aiuto, sparando all’orso nella schiena. Non si arrischiò a mirare più in basso, ricordandosi che il fratello stava sdraiato sotto la belva. Ma la palla non colpì nel segno, almeno non quanto doveva, chè il re delle selve si slanciò ancor più furente contro Gianni, lasciando Timoteo a giacere per terra. Allora Gianni, per salvare la pelle, voltò la canna dello schioppo contro la gola spalancata dell’orso e la lotta si fece terribile. Ma ora Maso sparò mandando una palla infuocata nel ginocchio dell’orso. Anche lui, per scansare il fratello, non osò mirare alla testa o al petto, le ferite più sicure per portare la morte. Ora davvero l’orso si sentì il piombo nel corpo e il sangue gli scorreva lungo la zampa grossa e rotonda. Furibondo, con un pauroso ruggito, si slanciò allora contro Maso, ma lo schioppo di lui lo colpì così forte nella fronte, che egli, scuotendo il capo, interruppe ad un tratto la corsa. Ed ecco che i nemici ristettero per un momento guardandosi l’un l’altro minacciosamente. 07057
Bottom
07058
Top
Silloinpa riensivät esiin koirat, lähenivät vinhasti ja äänettöminä kuin kaksi leimausta, mutta, heidän ehdittyänsä röyheän kontion luoksi, nousi kiukkuinen melakka. Killi ärhenteli karhua vasten partaa, toki seisten hänestä aina jonkun askeleen syrjempänä. Mutta hänen takanansa teuhasi Kiiski, rohkenipa tuolloin, tällöin temmata pienen nappauksenkin hänen reisivilloistansa. Kuitenkin keikahti hän vikkelästi syrjään aina, koska metsän mesikämmen kuin mustanhallava, valtainen ruko käänteli itseänsä heidän keskellään. Viimeinpä, tehtyänsä muutaman onnistumattoman hyökkäyksen kiusaajoitansa kohden, pakeni otso, reuhuvat koirat jäljessään. Allora corsero innanzi i cani, si fecero dappresso rapidi e muti come due lampi, finché, giunti presso l’orso arrogante, si levò una mischia rabbiosa. Killi gli abbaiava alla barba, tenendosi però qualche passo in disparte. Dietro a lui strepitava Kiiski, e di tanto in tanto si azzardava a strappargli qualche fiocco di pelo dalle coscie, ma però era sempre pronto a fare un balzo in disparte, ogni qualvolta zampadimiele si rivoltava verso di lui come un grosso mucchio nerogrigiastro di fieno. Finalmente, dopo aver tentato qualche altro mal riuscito attacco contro i suoi persecutori, l’orso prese la fuga, coi cani alle calcagna. 07058
Bottom
07059
Top
Kaikki tämä tapahtui kovin joutuisasti ja ennen muiden veljesten ehtimistä taistelopaikalle. Mutta Juhani ja Tuomas latasivat kohta uudestaan, toivoen saavuttavansa kontion kerran vielä. Nousi myös Timo tuosta vähitellen pystyyn ja tuijotteli ympärillensä hetken, niinkuin ei olis hän juuri käsittänyt, missä oli Pohja, mistä ilmasta tuuli puhalteli. Kiivaasti nyt nuhtelivat häntä muut hänen tyhmästä rohkeudestaan, joka olis tainnut hukuttaa tässä miesten henkiä, ja kenties oli auttamattomaksi pilannut pyynnin. Sanaakaan lausumatta istui Timo mättäällä, pistellen auki sankin läpeä ja veitsen hamaralla nakutellen piitä terävämmäksi. Ja pian seisoivat he kaikki valmiina taasen jatkamaan pyyntiänsä. Tutto ciò avvenne presto presto e prima che gli altri fratelli giungessero sul campo di battaglia. Ma Gianni e Maso ricaricarono i fucili nella speranza di colpire un’altra volta l’orso. Anche Timoteo si rialzò piano piano e si guardò d’intorno per un po’, come se non si fosse ancora ben accertato dove fosse la tramontana e da che parte soffiasse il vento. Gli altri gli fecero aspri rimproveri per la sua sciocca audacia che avrebbe potuto costar loro la vita e che aveva irrimediabilmente rovinato la caccia. Senza aprir bocca, Timoteo, se ne stava sul prato a sbrattare il buco dello scodellino e ad affilare colla costola del coltello la pietra focaia. E di lì a poco tutti erano pronti a riprendere la caccia. 07059
Bottom
07060
Top
Yhä kauemmaspa siirtyi koirien haukunta, heikkeni melkein kuulumattomaksi, ja veljekset rupesivat jo arvelemaan tokko kohtaisivatkaan enää saalistansa. Mutta hetken mentyä kaikkuivat taasen selvemmin Kiliin ja Kiiskin äänet, lähestyen yhä likemmäksi, ja näkyi että karhu nyt teki tavallisen kierroksensa ja oli palaamassa samalle paikalle, josta oli lähtenyt. Asettivatpa veljekset itsensä mukaviin paikkoihin pyssyt kourissa, likenevää ajoa vartomaan. Pienellä, ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja hänestä jonkun matkan päässä Lauri, molemmat liikkumatta, äänetönnä kuin patsaat. Täyttä juoksua, niin että maa tömisi, läheni karhu näyttäin avatun, mustanpunaisen kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso. Ampui mies, ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin, mutta nousi jälleen ylös, karaten kohden ampujata. Mutta leimahti silloin Laurin pyssy, tuima paukaus kajahti ympäri, ja äänetönnä lepäsi kontio Simeonin jalkain juurella. Siinä hän lepäsi, jäsentäkään liikuttamatta, ja veri virtasi päästä ja rinnasta. Sempre più lontano si spostava l’abbaiare dei cani, quasi non si udiva più, e già i fratelli pensavano che non avrebbero più incontrato la loro preda. Ma, passato un momentino, si risentì chiaro l’urlo di Killi e di Kiiski, che si avvicinava sempre più e si vide che l’orso faceva la sua solita svoltata e stava per ritornare nello stesso punto da dove si era mosso. Ecco che i fratelli si misero ai punti adatti, coi fucili in pugno, pronti a riprendere la caccia. Sopra una piccola radura erbosa stava Simeone e, a pochi passi da lui, Renzo, ambedue immobili, muti come statue. Di piena corsa, che ne tremava la terra, l’orso s’avvicinò, mostrando la gola rosso-scura spalancata e si slanciò ansimando contro Simeone; quegli sparò e zampadimiele piombò a terra, ma si rialzò e fuggì verso il tiratore. Ecco che lampeggiò lo schioppo di Renzo, un colpo violento echeggiò e muta giacque la belva ai piedi di Simeone. Quivi giacque senza muovere membro e il sangue gli sgorgava dal capo e dal petto. 07060
Bottom
07061
Top
Mutta veljekset kokoontuivat pian kaatuneen karhun ympärille, ja oli se vanha ja suuri koiraskarhu. Nähtiin nyt, että hänen päänsä ihan korvan juurelta oli lävistetty, ja lävistetty oli myös kylki. Ensin mainitun haavan, sen tiesivät kaikki, oli saattanut Laurin luoti; sillä elikko, jonka aivo on puhkaistu, kaatuu vilauksessa, eikä koskaan enää nouse. Mutta tyytyväisinä istuivat ampujat metsän pöyreäturkkisen sankarin ympärillä, hankkiutuen kumauttelemaan murharyyppyä. Tyytyväisinä myös ja jalosti katsellen istuivat koirat kaatuneen vihamiehensä vieressä.--Ilta oli kaunis, tuuli oli vaijennut ja aurinko aleni pimeän korven helmaan. Hauska oli tuossa veljesten levähtää näin hertaisena iltahetkenä, kun oli päätetty leikki metelöitsevä ja kuuma. Ma tosto i fratelli si raccolsero dintorno al caduto che era un vecchio e grosso maschio. Si vide ora che il capo gli era stato trapassato sotto all’orecchio e trafitto era pure il fianco. La prima ferita, come sapevano tutti, era della palla di Renzo; perchè l’animale colpito al cervello, cade di peso e non si rialza più. Soddisfatti, sedevano i cacciatori intorno all’irsuta pelliccia, e si preparavano a celebrare la bevuta della morte; con sguardi di soddisfazione sedevano alteri i cani accanto al loro nemico abbattuto. Bella era la sera, il vento si era placato e il sole discendeva in grembo alla oscura foresta. Piacevole era per i fratelli di riposarsi colà, in quel gradito momento della sera, ora che la lotta animata e rumorosa era finita. 07061
Bottom
07062
Top
JUHANI: Ensimmäinen ryyppy olkoon Laurin. Hän ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja kämmenillensä valahti kontio alas kuin viikatteen edestä heinä. Aika naukki, poikaseni! Gianni. Il primo sorso tocca a Renzo. Egli ha sparato da uomo, ha colpito il birbante proprio nel punto debole, e l’orso è ruzzolato sugli unghioni, come il fieno sotto la falce. Una bella sorsata, figliolo! 07062
Bottom
07063
Top
LAURI: Jospahan minäkin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. Renzo. Se toccasse anche a me di trangugiare una bella sorsata! 07063
Bottom
07064
Top
JUHANI: Sinä »härkämies» viinatiellä, ilman yhtään makua vielä, viaton kuin lammas. Gianni. O novellino nell’arte del bicchierino! Non ne conosce ancora il gusto, è innocente come un agnello! 07064
Bottom
07065
Top
LAURI: Ma'un tiedän, tiedän ettei lintu juuri likaisi miestä, mutta millenkä maailma tuntuu koska iloinen poika humalassa keikahtelee, siitä en totisesti tiedä. Renzo. Il gusto lo conosco tanto da non farmi mangiar la pappa in capo, ma come sembri il mondo a un ragazzo allegro che si pavoneggi per la birra bevuta, questo davvero non lo so!... 07065
Bottom
07066
Top
AAPO: Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kieltää kuin käskeä. Abramo. Pensa un po’, Renzo : io vorrei piuttosto proibirtelo, che consigliartelo. 07066
Bottom
07067
Top
LAURI: Saakaamme tästä! Renzo. Beviamo! 07067
Bottom
07068
Top
AAPO: Ja toivokaamme, ettei ole tämä turmelevan tavan alkeiksi. Abramo. E speriamo che questo non sia il principio di un rovinoso vizio. 07068
Bottom
07069
Top
LAURI: Mitä jaarittelet? Otappas tuosta, koska on meillä syytä olla hieman noin niinkuin lystillisinä. Renzo. Che vai cianciando? Prendine, perchè abbiamo ragione di fare un po’ di bisboccia. 07069
Bottom
07070
Top
JUHANI: Tuossahan makaa pokkomme kuin aika heinäriippi, ja säästetty on nyt monen naudan ja hevosen henki. Gianni. Qui giace il padrone, simile a un vero mucchio di fieno e così sarà risparmiata la vita di molte vacche e di molti cavalli. 07070
Bottom
07071
Top
TIMO: Tiedänpä, että tulevalla kertaa Viertolan herra työntäisee viinapullon ilmaiseksi poveemme, tuopin tai kaksi. Timoteo. So bene che la prossima volta il padrone di Viertola ci farà scivolare gratis sotto la giacca una bottiglia di acquavite, un litro o due. 07071
Bottom
07072
Top
JUHANI: Sitä en lukisikaan liiaksi, koska pelastimme hänen härkäliutansa tuolta hirviöltä tuossa. Gianni. Non mi parrebbe troppo, dacché abbiamo liberato il suo armento da questo incontro. 07072
Bottom
07073
Top
AAPO: Mutta onpa siinä härkäliutaa; neljäkymmentä keihäspäätä. Kesän kaiken elustelevat he metsissä niin yöt kuin päivät, mutta talven kuluessa vetävät he ulos pelloille kaiken kartanon lannan. Mutta tuo heidän vapaa kesäinen elämänsä metsissä heidät melkein villiksi saattaa. Abramo. E che razza d’armento! quaranta capi di bestiame: tutta l’estate stanno, giorno e notte, nei boschi; ma, nell’inverno, portano nei campi il letame di tutta la fattoria. Ma la loro vita estiva in libertà nei boschi li fa quasi inselvatichire. 07073
Bottom
07074
Top
JUHANI: Varjelkoon Jumala joutumasta heidän joukkoonsa koirien kanssa; tekevätpä pian murennusta sekä miehestä että hänen koiristaan. Muistakaamme Nikkilän hätää Honkamäen härkien parissa; suuri oli miehen hätä vaikkei juhtien paljous ollutkaan niin hirveä kuin tämä Viertolan mulkoileva lauma. Koiriensa tähden, jotka tuollaisessa kilakassa aina turvauvat isäntänsä luoksi, olis hänen surma lopultakin saavuttanut, jos ei olis sattunut vastaan vahva niitun-aita, joka suojelevana linnan-muurina viimein seisautti härkien rynnäkkö-juoksun. Gianni. Dio ci salvi dall’incontrarli coi nostri cani; ci ridurrebbero in pappa tanto noi che i nostri cani. Ricordiamoci del pericolo corso da Nikkilä coi bovi di Honkamäki : il rischio fu grande, sebbene il numero dei cornuti non fosse terribile come quello di questo armento dai grandi occhi di Viertola. Poiché i cani, in tale rischio, si rifugiavano sempre dal padrone, egli avrebbe finito per soccombere, se non avesse trovato un solido appoggio in una palizzata che, come la muraglia di una fortezza, finì per proteggerlo dall’assalto dei buoi. 07074
Bottom
07075
Top
AAPO: Olkaamme varoilla. Kuulinpa äsken niinkuin käheän kiljauksen tuolta mäeltä. He eivät olekkaan, luullakseni, meistä kaukana.--Mutta mitä askartelee Eero tuon kiven juurella? Abramo. Stiamo in guardia. Ho udito poco fa come un fioco muggito da quella collina. Non sono, io penso, lontani da noi. Ma che cosa va raspando Rico sotto quella pietra? 07075
Bottom
07076
Top
EERO: Saukkohan täällä on, täällä ontelossa kiven alla. Rico. Qui c’è una lontra, in un cavo sotto la pietra. 07076
Bottom
07077
Top
JUHANI: Olisko tuo mahdollista? Gianni. Possibile? 07077
Bottom
07078
Top
EERO: Varmaan. Sisään menee lävestä jäljet, mutta ulos ei yhtään, niinkuin näen tuossa sannassa. Rico. Di certo. Si vedono delle orme che vanno dentro, ma nessuna che esce fuori, come vedo nella sabbia. 07078
Bottom
07079
Top
AAPO: Näytäppäs ne jäljet koirille, niin kylläpä osoittaa heidän häntänsä keikunta onko siellä kortteeriväkeä. Abramo. Mostrale ai cani : se muoveranno la coda, vorrà dire che ci sono degli ospiti. 07079
Bottom
07080
Top
JUHANI: Tänne, Killi ja Kiiski! Gianni. Qui Killi e Kiiski! 07080
Bottom
07081
Top
TUOMAS: Tiellään ovat he taas ja, luullakseni, jäniksen jäljillä. Maso. Eccoli di nuovo in cammino, certo sulle tracce di una lepre. 07081
Bottom
07082
Top
EERO: Yhteisillä voimilla kyllä vipuamme ylös tämän kiven. Rico. Unendo le nostre forze, arriveremo a sollevare questa pietra. 07082
Bottom
07083
Top
TUOMAS: Onhan turhempaakin koetettu. Tänne kirvees, Juhani, ja tuosta lyön meille kullenkin jykevät kanget, joilla miehissä kohotamme kiven, koska koiramme ovat tulleet. Maso. Abbiamo tentato per cose anche di minor conto. Qua l’ascia, Gianni, e ve ne tagliere» delle robuste leve, con cui tutti insieme alzeremo la pietra, quando i cani saranno venuti. 07083
Bottom
07084
Top
Niin he haastelivat; ja löi Tuomas Juhanin terävällä kirveellä kullenkin miehelle tuikean kangen, neljä koivuista ja kolme pihlajaista.--Mutta äkisti he kuulivat metsästä kovan jyskeen ja pauhun, joka tuntui heitä lähestyvän peloittavalla vauhdilla. Tuota oudostellen kuultelivat veljekset, kanget kourissa, kuultelivat ja vartosivat mitä viimein metsästä ilmaantuisi. Kuului sieltä ilkeää, sekavata möryä; välimmiten vingahtelivat koirat kovin kipeästi; ja pian ilmestyi sieltä kauhistava näky. Kiilien tuli heitä kohden kymmenen kiukkuista härkää, kaahaten edellään koiria, jotka pakenivat henkensä tähden, kiirehtien miesten luoksi. Mutta tämä saattoi pöyhistymään miesten karvat, ja kylmät väristykset karsivat heidän ruumistansa. Ja ilman yhtään pidätystä karkasivat härjät päin, möräten huumaavasti; voimakkaasti iskettiin heitä vastaan, ja alkoi kamoittava taistelo. Vahvoilla kangillansa läimäyttelivät veljekset, halkasivat sarvitettuja päitä, ja kaksi jo härjistä makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Mutta uhkasi veljeksiäkin surman kuolema. Kaatui Timo, ja kumartui jo härkä lävistääkseen allansa makaavan miehen rintaa; mutta silloinpa lankesi raskaasti alas Tuomaan pihlajainen kanki, lankesi, katkaisten juhdalta selkärangan. Möyhkäten vaipui elikko hengettömänä maahan, ja Timo oli pelastettu. Myös Aapoa uhkasi samankaltainen tuho, mutta hänenpä taasen pelastivat Juhani ja Eero. Voimallisesti nuijaili Juhani kangellansa härkää sarvien väliin, Eero häntä rytkäytteli hännästä, sillä keinolla siirtäen hirviön aseman, joka myöskin pian makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Koivuisen kankensa kadotti taistelon vilinässä Timo, mutta huomasi pian Juhanin kirveen kedolla; sen tempasi hän kouraansa ja rupesi huhmailemaan ympärillensä tulisella tuimuudella. Hän iski oikealle, iski vasemmalle: hirveästi aukenivat härkien mahat ja kohisten vuosi alas kentälle verta, vettä ja rapaa. Niin taistelivat miehet kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekivät myös koirat, käytellen hampaitansa kuin rautahohtimia härkien kurkkuihin. Kova oli sekamelskassa meno ja meteli, ylös ja alas keikahtelivat kanget, korkealla ilmassa sinkoilivat härkien heltiyneet sarvet, ja veljesten huuto, koirien ähellys ja elukkain möly suli yhteen kauhistavaksi ääneksi. Così dicevano, e Maso preparò con l’ascia tagliente di Gianni sette leve resistenti, una per ciascuno, quattro di betulla e tre di sorbo. Ma ad un tratto sentirono dal bosco uno strepito e un fracasso, che sembrava avvicinarsi con paurosa velocità. Stupefatti attendevano i fratelli con le leve in mano, aspettando che cosa apparirebbe finalmente dal bosco. Si sentì un brutto rumore confuso, rotto dal pauroso guaire dei cani; e tosto apparve un quadro terrificante. Contro di essi si slanciarono di corso dieci bovi infuriati cacciandosi innanzi i cani che fuggivano la morte affrettandosi verso i loro padroni; ai fratelli si rizzarono i capelli e un tremito gelava loro le membra. Senza fermarsi un istante i bovi avanzavano, ruggendo paurosamente; nell’urto potente la lotta fu terribile. Con le robuste leve rompevano i fratelli i capi dei cornuti e già due bovi giacevano al suolo, percuotendo l’aria con gli zoccoli. Ma anche sui fratelli sovrastava la morte. Cadde Timoteo e già un bove stava per trafiggergli il petto, quando subito si abbassò la grande leva di sorbo di Maso e gli spezzò la schiena. Muggendo piombò a terra la bestia spirando e Timoteo fu salvo. Di una stessa funesta sorte era minacciato Abramo, ma lo salvarono Gianni e Rico. Con la sua leva potente Gianni colpì il bove tra le corna, Rico lo fece voltare attaccan-doglisi alla coda, sì che di lì a poco, giacque a terra, agitando gli zoccoli nell’aria. Timoteo, nello scompiglio della lotta, perse la sua leva di betulla, ma si accorse dell’ascia di Gianni rimasta nella radura, se ne impadronì e cominciò a vibrarne dei colpi in aria come in vortici di fuoco. Picchiava a destra, picchiava a sinistra; ferite terribili si aprivano nel ventre dei buoi e ne colava gorgogliando il sangue commisto ad acqua ed escrementi. Lividi, così lottavano gli uomini in preda alla morte; e del loro meglio facevano anche i cani, ficcando le zanne, simili a tenaglie di ferro, nella gola dei buoi. Aspra era la mischia e lo strepito: si sollevavano e ripiombavano giù le leve, su nell’aria turbinavano le corna strappate dei buoi, e le grida dei fratelli, l’abbaiare dei cani e il muggito delle bestie si fondevano in uno strepito spaventoso. 07084
Bottom
07085
Top
Mutta viimein ottelu herkesi. Seitsemän härkää makasi hengettömänä maassa, kolme heistä pakeni, mikä yksisarvisena, mikä perin nuijapäisenä ja mikä muutoin hakattuna pahoin. Mutta kalveina, silmät pystyssä, seisoivat veljekset hurmeisella maalla. Punoittaen seisoi Timo, kourassa verinen, rapainen kirves, seisoi kuin kaskea hakkaava mies. He taisivat tuskin käsittää mitä oli tapahtunut. Kaikki tuntui heistä kamalaksi uneksi, kun he muistelivat kärhämätä, joka tuimana tuulispäänä lähestyi heitä, riehui vilauksen aikaa heidän keskellänsä ja raukeni äkisti jälleen. Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heidän edessään verisellä kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsemän lihavata härkää. Kovia työnnähdyksiä olivat he itsekin leikissä kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyssä vielä. Siinä he seisoivat, kanget käsissä, huohoittaen, hikoillen ja äänettöminä tuijotellen toinen toistansa kohden. Ma finalmente la lotta cessò; sette bovi giacevano morti a terra, tre erano fuggiti, uno dei quali con un solo corno, uno con la testa rotta, e il terzo pure malconcio. Ma lividi, con occhi truci, stavano i fratelli sul suolo insanguinato. Rosso in viso, con l’ascia in pugno macchiata di sangue e di fango, stava Timoteo, come un uomo intento a dissodare un campo. A stento poterono rendersi conto di ciò che era avvenuto. Tutto sembrava loro come un orribile sogno nel ricordare la mischia, che, come un turbine improvviso, era piombato su di loro, aveva infuriato per brevi istanti e si era d’improvviso calmato. Rabbrividendo guardavano alla quantità di bestiame che ora giaceva loro davanti sul campo insanguinato : l’orso, nell’abetina, grossissimo e i sette pingui bovi. Duri colpi avevano essi stessi ricevuto, specialmente Abramo, Gianni e Timoteo, ma pure erano ancora in piedi; con le leve in mano, affannati, sudati, tossendo e guardandosi l’un l’altro fissi e senza parlare. 07085
Bottom
07086
Top
Mutta hengähtää ehtivät he tuskin, ennen kuin läheni uusi vaara, monin kerroin suurempana ensimmäistä. Tuulispäätä seurasi hirmumyrsky. Tuntuipa kuin olisi nyt lähestynyt maailman viimeinen hetki. Tanner jyrisi kuin maanjäristyksestä, metsä ryskyi ja hirmuinen möry täytti illan tyynen ilman, koska juosten läheni kolmekymmentä ja kolme hurjapäistä härkää. Melskettä kuultelivat veljekset, silmät ympyrjäisinä päissä, kuultelivat hetken ihan liikkumatta, mykkinä kuin kauan kaahattu sikolauma pensastossa pellon-aidan kulmalla, korvat lotkassa kuultelee, lähestyisikö vainoojansa vielä. Niin veljeksetkin, kunnes härkäjoukko rynkäsi korvesta ulos. Silloin viskasivat he kankensa, ottivat pyssynsä ja pakenivat koirinensa kaikin voimin, ja möräten karkasivat härjät heidän jäljissään. Raja-aitaan päin, Viertolan ja Jukolan metsien välillä, kiirehtivät veljekset. Tuli heitä vastaan matala vesilampi, päältäpäin ruohoisella kamaralla katettu; mutta kaartelemiseen ei ollut heillä aikaa, vaan ilman arvelematta juoksivat he lammin poikki. Kuului kohaus, koska he vesituiskuun ja sumuun peittyivät, mutta ilmestyivätpä he samana hetkenä selvään ilmaan taas. Muistuttipa heidän juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei väisty hän syrjään hattaran edestä, joka tahtoo sulkea hänen tiensä, vaan huoletonna hän retkeilee sen läpitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu hän jälleen sen kautta ulos. Ja vakaasti, juhlallisesti hän vaeltaa. Mutta Jukolan pojat juoksivat kuin jänikset ja villit oinaat; sillä hätä kirmasi heidän kantapäissään. Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lennähtivät veljekset sen yli, mutta pari kymmentä askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he lakealle aholle, katselemaan voisiko tämä aita heitä pelastaa. Lähestyi sitä raivokas, elämöitsevä härkäliuta, kuului kova räiskäys ja nurin murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt härjät veljeksiä likempänä kuin ennen. Siitä kirmaistiin yli kumisevan ahon: miehet ja koirat edellä, juhdat heidän jäljessään, möräten, ja potkien ilmaan turpeita ja pöllyävää hietaa, niinkuin talven myrsky savuna kiertää lunta korkealle ylös. Vimman vauhdilla juoksivat veljekset, sydämmissään kuoleman kauhistus, sillä he luulivat jo polkevansa viimeistä tynkkää elämänsä tiestä. Ma avevano appena ripreso fiato, che un nuovo pericolo fu loro presso, molto più grave del primo. Alla raffica seguì l’uragano. Pareva che fosse prossima la fine del mondo. La terra rumoreggiava come un terremoto, la foresta muggiva e un fracasso spaventoso riempiva l’aria tranquilla della sera quando trentatrè bovi infuriati vennero di corsa. Udirono i fratelli lo strepito, con gli occhi spalancati, ascoltarono per un momento immobili, muti come un gregge di porci lungamente inseguito, che in un cespuglio, al termine di una siepe, con le orecchie penzoloni sta ad ascoltare se si fanno vicini i cacciatori. Così i fratelli, finche le mandre dei bovi sbucarono fuori del bosco. Allora buttarono via le leve, afferrarono gli schioppi e fuggirono a tutta forza coi cani, mentre i bovi si precipitavano muggendo sulle loro tracce. Al termine della siepe, fra i campi di Viertola e di Jukola si affrettavano i fratelli. Sbarrava loro la via uno stagno dall’acqua bassa, coperto di erba; per girarvi attorno non avevano tempo; senza pensarci, vi si gettarono per attraversarlo. Si sentì un risciacquio, mentre essi sparivano in una nube d’acqua e di nebbia, ma nello stesso momento riapparvero nell’aria chiara. La loro corsa ricordava la luna nei prati azzurri del cielo. Non fugge dinanzi alla nube che vuole sbarrarle la via, ma, senza darsene pensiero, le passa attraverso e, più limpida di prima, ne riesce fuori, e procede sicura c solenne. Ma i ragazzi di Jukola correvano come lupi e montoni selvatici, perchè avevano il pericolo alle costole. Ed ecco un’altra robusta siepe e come una fiamma la sorvolarono; ma una ventina di passi più oltre ristettero su di un’ampia radura per vedere se quella siepe avrebbe potuto salvarli. Si appressava l’armento infuriato, con cupo fracasso crollò la siepe di abeti ed ora i bovi erano più vicini ai fratelli. Ed ecco che piombarono sulla sonante radura: gli uomini e i cani dinanzi, gli animali alle loro calcagna, ruggendo, scaraventando in aria zolle e sabbia, come una tempesta invernale che solleva in alto, come fumo, turbini di neve. Con velocità pazza correvano i fratelli, con l’orrore della morte in cuore, perchè pensavano giunto l’ultimo tratto del cammino della loro vita. 07086
Bottom
07087
Top
Kuului silloin huuto Aapon suusta: »kontit seljästämme, mutta pitäkäämme pyssyt!» Niin hän lausui, ja kuusi tuohikonttia kellahti paikalla alas maahan; seitsemäs keikkui vielä Laurin seljässä; hän ei mielinyt sitä hellittää vielä. Vähänpä kuitenkin auttoi tämä keino; sillä yhä likemmäs läheni heitä hirveä töminä ja möry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta surkeasti kiljuva huuto: »Hiidenkivelle, Hiidenkivelle!» Ja tarkoitti hän erästä kiveä, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sitä kohden kiirehtivät nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle ylös. Kauas tuoksahtivat sammaleet, koska heidän kouransa kaappasivat kiven kulmista kiinni; heidän kyntensä iskivät lujemmin, tarkemmin ja terävämmin kuin koskaan ilveksen väärät kynnet. Niin he pelastuivat hirvittävästä kuolemasta, mutta olivatpa olleet lähellä surman nielua. Tuskin olivat he ehtineet kivelle, niin jo temmelsi heidän ympärillään juhtalauma, myristen ja kuopien maata. Ja tämä kivi, miesten turvapaikka, oli melkein neliskulmainen, syllän korkea kallionkappale, ja seisoi korvessa noin kolme sataa askelta ahon reunalta. Siinä nyt istuivat veljekset, hikoen ja puhaltaen peloittavasti, juostuansa kiukkuisen kuoleman edestä. Äänettöminä, sanaakaan lausumatta, istuivat he kauan. Mutta viimein avasi Juhani suunsa. Allora si sentì un urlo dalla bocca di Abramo : « Via i sacchi dalle spalle, ma teniamo i fucili ». Così egli gridò e sei sacchi di scorza di betulla piombarono subito a terra, il settimo tremava ancora sulle spalle di Renzo che non voleva liberarsene. Ma a poco servì questo ripiego, perchè sempre più da presso li incalzava il tremendo fracasso, ed ecco che dalle labbra di Abramo risuonò di nuovo il disperato grido: «Sulla Rupe del Demonio, sulla Rupe del Demonio!». E accennava a un certo masso, grossissimo, che si ergeva nella radura del bosco. Verso quel masso si affrettarono i fratelli, ne giunsero presto ai piedi, e, con la velocità del fulmine, uomini e cani vi si arrampicarono. Il muschio se ne distaccò, quando i loro pugni si aggrapparono ai bordi della rupe; le loro unghie vi si stringevano più forti, più salde e acute che i ricurvi artigli della lince. In tal modo si salvarono essi da una morte tremenda, ma erano stati nel punto di esserne inghiottiti. Appena avevano raggiunto il masso, che già li circondava muggendo l’orda delle bestie, che batteva il terreno con gli zoccoli, e questo masso, il loro rifugio, era una rupe quasi quadrata, alta una tesa e si ergeva nel bosco, un trecento passi dal margine della radura. Colà stavano i fratelli, tutti sudati e affannati per la fuga dalla triste morte. Rimasero a lungo senza aprir bocca; finalmente Gianni prese a parlare. 07087
Bottom
07088
Top
JUHANI: Tässä ollaan, veljet, ja kiittäkäämme onneamme siitä. Sillä se oli marssi, jota muistamme niin kauan kuin härkiä maailmassa löytyy. Gianni. Eccoci qua, fratelli, e ringraziamone la nostra buona sorte, è stata una marcia che ricorderemo finché ci sarà un bove a questo mondo. 07088
Bottom
07089
Top
AAPO: Tässä ollaan, mutta kuinkahan tästä tullaan? Itsepintainen on härkä, ja nämät tässä ovat vihan vimmoissaan kumppaniensa surman tähden, jota nyt mielisivät koirillemme monenkertaisesti kostaa. Abramo. Sì, ci siamo; ma come faremo a venirne via? Il bove è caparbio, e questi qui sono furibondi per la strage dei loro compagni che vorrebbero vendicare a cento doppi sui nostri cani. 07089
Bottom
07090
Top
JUHANI: Ja me saisimme samasta kauhasta. Gianni. E riceveremo anche noi una simile zuppa. 07090
Bottom
07091
Top
AAPO: Ilman tämän kiven kultaista korkeutta. Abramo. Se non ci fosse stata la benedetta altezza di questa rupe! 07091
Bottom
07092
Top
JUHANI: Olipa se meille tervetuloa. Totisesti! Kuin oravat, niinpä kiipesimme nopeasti ylös. Gianni. Ci è stata davvero provvidenziale. Realmente ci siamo arrampicati su svelti come scoiattoli. 07092
Bottom
07093
Top
EERO: »Ja sitten me ryypättiin». Rico. E poi « facemmo una bevuta ». 07093
Bottom
07094
Top
JUHANI: Juuri niin! Kiitos Herran, että on meillä kumminkin viinaa, jos niin, että opetettaisiin poikia paastoomaan tässä. Gianni. Per l’appunto — grazie al Signore — che un po’ di acquavite non ci manca, per il caso che qui si dovesse digiunare. 07094
Bottom
07095
Top
LAURI: En hellittänyt konttiani minä. Renzo. Io non ho lasciato andare il mio sacco. 07095
Bottom
07096
Top
JUHANI: »Sulle kiitos» myös, mun veljeni. Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siitä aika naukki ja sitten pane se vierimään ympäri. Nyt tarvitsee sydän vähän vahvistusta. Gianni. Sii lodato, pure, fratello mio. Tira fuori la borraccia di stagno, dacci una bella sorsata e poi falla girare. Ora c’è bisogno di un po’ di cura ricostituente! 07096
Bottom
07097
Top
AAPO: Mutta sitä tavaraa tulee meidän nauttia varoten näin vaarallisessa asemassa kuin tämä. Abramo. Ma questa merce bisogna ce la godiamo con prudenza in così pericolosa situazione. 07097
Bottom
07098
Top
JUHANI: Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. Gianni. Un’avvertenza salutare. Prendine dunque una sorsata modesta. 07098
Bottom
07099
Top
AAPO: Kohtuus on aina paras. Muistakaamme: tässä on myös vuoteemme ja ehkä enemmin kuin yhdeksi yöksi. Abramo. La moderazione è sempre il meglio. Ricordiamoci che questo è anche il nostro letto e forse per più di una notte. 07099
Bottom
07100
Top
JUHANI: Auttakoon meitä Jumala siitä! Minä toivon, että nälkä piankin poistaa tuon sarvimetsän ympäriltämme.--Niin, tässä istumme kuin seitsemän ukulia korvessa, tässä sammaleisella Hiidenkivellä. Mutta mistähän on syntyisin tämä nimi? Gianni. Che Dio ci aiuti! Io spero che la fame levi ben presto di torno quest’orda di corna. Davvero, eccoci qui come i sette barbagianni nel bosco, su questa muscosa Rupe del Demonio. Ma da dove è nato questo nome? 07100
Bottom
07101
Top
AAPO: Eräästä kummallisesta tarinasta. Abramo. Da una strana novella. 07101
Bottom
07102
Top
JUHANI: Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sillä tässähän tarinat juuri omaansa, tarinat ja historjat. Gianni. Raccontacela per passare il tempo. Perchè questo è proprio il momento di raccontare storie e novelle. 07102
Bottom
07103
Top
Ja seuraavan tarinan tästä kivestä kertoi heille Aapo. Ed Abramo raccontò loro la novella seguente intorno a quella rupe : 07103
Bottom
07104
Top
Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla eräs voimallinen Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli hänellä peura jalo ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. Läksi tuo sorea eläin kerran kevättalvisena päivänä karkelemaan hankikantehelle ja päätyi samoomaan ympäri Suomen-nientä. Silloin moni joutsimies, nähtyänsä kultakarvaisen ja heleäsilmäisen peuran, riensi häntä vainoomaan karkaistulla nuolellansa. Mutta kenkään ei voinut häntä seurata, vaan pian jätti hän kauas jälkeensä hiihtävän miehen.--Joutui hän viimein Hämeen-maalle, jossa löytyi eräs mainio hiihtäjä ja tarkka joutsimies. Tämä nyt sai vainun Hiiden komeasta peurasta, läksi kerkeästi häntä kiehtomaan, liukuen sileillä suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla vielä vinhemmällä joutsimies hänen jäljessään. Niin juoksivat he kauan sekä aukeat lakeudet että jyrkät mäet ylös, alas. Mutta rupesipa viimein väsymys saavuttamaan peuraa; hän jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni ja yhä likemmäksi läheni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on ennenkin nähty pidättävän monen ampuniekan nuolen. Äkisti kääntyi peura ympäri, lähestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen hereitä kyyneleitä. Mutta ensinkään arvelematta lähetti vasamansa armoton mies, lävisti ihanan eläimen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura, punaten verellänsä valkean lumen. « Nel suo castello, sui monti della Lapponia, abitava una volta un principe dei demoni, il più potente stregone del nord. Aveva egli una renna nobile e bella, incomparabilmente veloce alla corsa. Un giorno di primavera correva questo svelto animale sulla neve gelata lungo tutta la Finlandia. Allora più d’un arciere, vista la renna dal pelame d’oro e dai limpidi occhi, la inseguì per colpirla con il dardo acuminato. Ma nessuno riuscì a tenerle dietro, chè essa lasciava a grande distanza chi la inseguiva sugli sci. Capitò finalmente a Häme, dove viveva un celebre sciatore ed arciere valente. Costui aveva fiutato la bellissima renna del demone; la inseguì velocemente rincorrendola sui levigati sci, col forte arco sulle spalle. Con folle rapidità la renna volava sulla pianura gelata, ma con rapidità anche maggiore l’arciere ne seguiva le tracce. Così corsero per lunghi tratti superando gli aperti piani e sprofondandosi giù dalle ripide colline. Ma finalmente la stanchezza prese la renna e già essa ansimava fuggendo, la corsa s’infiacchiva e sempre più vicino le si appressava l’uomo. Avvenne allora un miracolo, che già altre volte aveva raffrenato il dardo di molti cacciatori. D’un tratto la renna si volse, si accostò al suo persecutore con un supplice gesto e versando lacrime copiose. Ma senza punto badarle, scagliò l’uomo spietato l’arma, trafiggendo la fronte del bell’animale; e così cadde la renna del demone, tingendo del suo sangue la bianca neve. 07104
Bottom
07105
Top
Silloin Hiisi, käyskellen Pohjan-perän kolkoissa laaksoissa, tunsi äkisti sydämensä kiertyvän ja tiesi kohta, että kultainen varsansa vaelteli vaarassa. Hän kiirehti ylös tunturille, jossa linnansa seisoi, ja rupesi noitakurkistimellansa tähtäilemään etelään päin. Ja näki hän kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veressään uiskellen, kierteli itseänsä kuoleman tuskissa; ja näki hän murhamiehen seisovan uhrinsa vieressä riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui hän hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen kivimöhkäleen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lentämään kohden joutsimiestä Hämeen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui päivään päin, ja juuri ampuniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. « Allora il demone, errando nelle cupe vallate dell’estremo nord, sentì ad un tratto mancargli il cuore, e tosto comprese che l’animale suo diletto si trovava in pericolo. Egli si affrettò sopra il monte dove si ergeva il suo castello, e incominciò a cercare col suo magico cannocchiale verso il mezzogiorno. E scorse da lontano, in una scura abetina, la sua renna mentre si torceva negli spasimi della morte accanto al suo assassino, che la guardava con occhi esultanti. Un tremendo furore prese lo stregone, staccò dai muri del castello un grosso masso quadrato, lo scagliò alto nell’aria perchè volasse contro l’arciere nei boschi di Häme. Con grande strepito la pesante pietra sibilò e, descrivendo un arco, fendè il mondo delle nubi e dei venti. S’innalzò quel masso al cielo con fracasso, ripiombò a terra e l’immenso macigno cadde sul cranio del cacciatore, scavandogli per sempre una tomba sotto di sè ». 07105
Bottom
07106
Top
JUHANI: Ja miehen surma oli meidän onneksemme. Missä olisimme nyt me ilman tätä kiveä? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. Gianni. E la morte di quell’uomo è stata la nostra salvezza. Dove saremmo ora noi senza questa rupe ? In quel bosco giaceremmo schiacciati, povere carogne! 07106
Bottom
07107
Top
TUOMAS: Mutta kyllä vielä tässäkin tarpeeksemme saamme. Minä takaan sen. Maso. Ma anche di star qui finiremo con averne piene le tasche. Ve lo garantisco. 07107
Bottom
07108
Top
JUHANI: Jumala auttakoon meitä ajoissa! Gianni. Dio ci aiuti a tempo debito! 07108
Bottom
07109
Top
TIMO: Täytyyhän tässä poikien untakin jyritellä päälliskyttäisin toinentoisensa niskoilla kuin pääskysen-poikaset pesässänsä. Timoteo. Se dobbiamo far qui un pisolino, bisognerà sdraiarci gli uni sugli altri come le rondinelle nel loro nido. 07109
Bottom
07110
Top
AAPO: Se ei käy päisin. Pianhan kellahtaisi unipöllöinen mies alas härkien saaliiksi. Sentähden kaksi meistä aina, yksi kummallakin vierellä, vartioitkoon uneksuvaa veljeänsä. Abramo. No, questo non va! Qualcuno di noi, stupidito dal sonno, finirebbe per cadere preda dei bovi. Perciò due di noi, uno per lato, conviene che faccia la guardia ai fratelli addormentati. 07110
Bottom
07111
Top
JUHANI: Järkevä neuvo; ja käyttäkäämme sitä tarkasti; tässä on kortteerimme ainakin tämä yö. Sen näemme jo kaikki härkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveliä makaa röhöttää kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja märehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; minä ja Aapo tahdomme teitä vahdata tuonne likimaihin puoleen yöhön. Pankaat ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meitä! Gianni. Consiglio giudizioso: e teniamone attento conto. Qui è il nostro quartiere per stanotte. Già lo vediamo tutti dalla disposizione dei bovi. Laggiù tre di quei diavoli si sono sdraiati e ruttano, distesi sulle loro pance maledette, soffiano e ruminano, diavolacci! Ma mettetevi a dormire, figliuoli; io e Abramo veglieremo su di voi, fin verso mezzanotte. A dormire, a dormire! Che il Signore ci benedica! 07111
Bottom
07112
Top
AAPO: Voi meitä poloisia kumminkin! Abramo. Peveretti noi! 07112
Bottom
07113
Top
SIMEONI: Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. Simeone. Dove siamo capitati, disgraziati noi! 07113
Bottom
07114
Top
JUHANI: Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen. Gianni. Che miseria, che grande miseria! Ma mettetevi a dormire! Benedite le anime e i corpi vostri, e dormite nel nome del Signore. 07114
Bottom
07115
Top
Niin viettivät he yönsä: valvoi aina kaksi, muiden ma'atessa sammaleisella kivellä; ja pitkä oli yö. Koitti viimein toki aamu, aurinko nousi ja kohosi ylös taivaalle, mutta sama oli heidän kohtalonsa vielä; ainapa sarvet, heitä piirittäen, keikkuivat Hiidenkiven ympärillä, ja kovin jo heitä likisteli nälkä. Kuitenkin toivoivat he saman armottoman vieraan tekevän tehtävänsä härkienkin mahoissa ja lopulta pakoittavan heidät siirtymään laitumille. Niin he toivoivat, odottaen vihamiestensä poistumista. Mutta kauhistuksella huomasivat he pian, että eläimen ruokaa löytyi kyllin tuossa korven kosteassa sararuohossa Hiidenkiven vaiheilla. Sitähän rupesivat nyt härjät vakaasti näykkeilemään, siirtymättä kauemmas kuin että sammaleinen kivi heillä lakkaamatta oli näkyvissä. Così passarono la notte. Due di essi vegliavano, gli altri dormivano sul masso muscoso e lunga era la notte. Finalmente spuntò l’alba. Il sole si levò e si alzò in cielo ma la loro sorte rimase la stessa; sempre quelle corna, cingendoli d’assedio, saltavano intorno alla Rupe del Demone e forte li stringeva la fame. Nondimeno speravano che lo stesso ospite spietato si facesse sentire nel ventre dei bovi e alla fine li obbligasse ad andare in cerca dei pascoli. Così speravano in attesa che i nemici se ne andassero. Ma con spavento si avvidero di lì a poco che gli animali trovavano cibo a sufficienza nei carici che crescevano fra l’erba umida dintorno alla rupe. E ora i bovi cominciarono a brucare tranquillamente, allontanandosi quel tanto che li lasciasse sempre in vista del masso muscoso. 07115
Bottom
07116
Top
JUHANI: Eihän ole heillä aijettakaan korjata luitansa. Ottavatpa, peeveli vie, tähän asuntonsa ja rakentonsa aina talveen asti. Gianni. Non pensano nemmeno per idea a sgombrare: che il diavolo se li porti, hanno preso domicilio qui fino all’inverno. 07116
Bottom
07117
Top
EERO: Heillä on riivattu nahassa. Rico. Hanno il diavolo in corpo. 07117
Bottom
07118
Top
TIMO: Mikä on heidän tässä ollessa? Korpi antaa heille sekä ruo'an että juoman; mutta kuiva sammale on meillä tässä leipänä ja särpimenä. Timoteo. Che cosa li trattiene qui? Il bosco gli dà da mangiare e da bere; ma, per noi, il musco secco ci deve fare da pane e da companatico. 07118
Bottom
07119
Top
SIMEONI: Mutta asian laita on tämä, että me istumme tässä koiriemme tähden. Minä pelkään, että pelastuksemme ainoa tie on viskata Killi ja Kiiski uhriksi vihaisille härjille. Simeone. Il fatto è che noi stiamo qui fermi, per causa dei nostri cani. Io ho paura che l’unica via di scampo per noi è di gettare Killi e Kiiski come vittime ai tori infuriati. 07119
Bottom
07120
Top
JUHANI: Julma neuvo. Gianni. Un consiglio atroce. 07120
Bottom
07121
Top
AAPO: Jota emme leikin seuraa. Abramo. Che non ci garberà di seguire. 07121
Bottom
07122
Top
JUHANI: Ei niinkauan kuin seisoo pystyssä Jukolan Juho. Gianni. No, davvero, finche Gianni di Jukola sarà vivo. 07122
Bottom
07123
Top
TUOMAS: Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heitä, jotka niin monet kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsistä? Ja oliskohan tuosta hyötyä meille? Minä epäilen. Maso. Per salvare la nostra pelle dovremmo sacrificare questi che tante volte ci hanno liberato dagli artigli micidiali delle belve? E ci sarebbe utile? Ne dubito. 07123
Bottom
07124
Top
JUHANI: Samoin minä. Härjät tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi, rupeaisivat vallan koreasti vartomaan täällä aina vaan enemmin sarvillensa seivästettävää. Varma asia. Gianni. Anch’io. Cotesti bovi, una volta che abbiano fatto a pezzi i nostri cani, si metteranno bel bello ad aspettare di poterci infilare sulle corna. Non c’è dubbio. 07124
Bottom
07125
Top
SIMEONI: Niin, niin, mutta mihin keinoon käymme, koska nälkä oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? Simeone. Sì, sì, ma a qual mezzo ricorreremo, quando la fame comincerà a brontolarci nel ventre? 07125
Bottom
07126
Top
JUHANI: Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen päivä. Mihin keinoon käymme? kysyn minäkin. Gianni. Prima ci brontolerà nella pancia, poi, di là, farà un salto sul cuore palpitante, salterà come una gatta sulla nuca di un sorcio grosso, e allora anche un bel pezzo d’uomo è spacciato. Dura, ben dura è la nostra vita; che scampo troveremo? io mi domando. 07126
Bottom
07127
Top
AAPO: Huutakaamme huikeasti kaikki yhdestä suusta; äänen ehkä kuulee jokin metsässä käyskelevä, tai ehtii se aina Viertolaan ja saattaa ihmiset jotain arvelemaan. Abramo. Gridiamo tutti quanti forte, ad una voce; forse qualcuno udrà questo grido nel bosco o la voce arriverà fino a Viertola e spingerà qualcuno a pensarci su. 07127
Bottom
07128
Top
JUHANI: Sitä keinoa käy koettaa. Gianni. Si potrebbe provare. 07128
Bottom
07129
Top
TIMO: Huutakaamme vahvasti. Timoteo. Gridiamo forte. 07129
Bottom
07130
Top
JUHANI: Oikein riivatusti. Paukahtakaamme kaikki yht'aikaa tähän maan-ihmeelliseen huutoon. Kaikki yht'aikaa, niin on sen vaikutus enemmin potraa. Kas niin, nouskaamme pystyyn ja olkaamme valmiit. Kun kolmannen kerran kämmenelläni läikytän, kirkaisemme, ja kirkaisemme kuin seitsemän miestä.--Yks, kaks, kolme! Gianni. Proprio come pazzi. Urliamo tutti insieme in una volta, un urlo miracoloso... Tutti in una volta, così l’effetto sarà potente. Su, via! tutti in piedi e pronti! La terza volta che batterò le mani mettiamoci a urlare e urliamo come sette uomini. Uno, due, tre! 07130
Bottom
07131
Top
Huusivat he miehissä kaikin voimin ja yht'aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois. Peloittavalle myös kuului seitsemän miehen äkkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon vielä sekaantui koirien surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitkää huutoa, ja metsä pauhasi ja kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto, istuivat he taasen hengähtämään hetkeksi. Siinä levättyänsä, uudistivat he saman toimen, huutaen seitsemän kertaa, ja rupesivat sitten odottamaan mitä tämä keino vaikuttaisi. Mustuneilla kasvoilla, veripunertavilla silmillä he istuivat sammaleiselle kivelle, ja kovin liehtoivat heidän rintansa palkeet. Urlarono quegli uomini con tutte le forze e tutti insieme, sì che la rupe e la terra sottostante e all’intorno ne tremarono e i bovi stessi trasalirono e si scostarono qualche passo dalla rupe. Paurosamente echeggiò il subito grido dei sette uomini a cui si mischiò il lugubre urlìo dei cani. Per cinque volte si ripetè il grido e il bosco ne rintronò e lungi se ne diffuse l’eco. Ma quando il quinto e più acuto grido risuonò, si fermarono un momento per riprendere fiato. Dopo la pausa ripresero a gridare sette volte, in attesa dell’effetto che ne sarebbe venuto. Coi volti congestionati, e gli occhi arrossati di sangue, sedevano sulla rupe muscosa e forte soffiavano i mantici dei loro petti. 07131
Bottom
07132
Top
JUHANI: Varrotaanpas mitä tämä tekee, varrotaanpas. Ovathan ihmiset hulluja, elleivät ymmärrä, ettei miesjoukko ilman suurinta hätää paru näin. Varrotaanpas. Gianni. Aspettiamo che cosa accadrà, aspettiamo. Bisognerebbe che la gente fosse impazzita per non capire che un gruppo di uomini non urlerebbe così senza una gravissima necessità. Aspettiamo! 07132
Bottom
07133
Top
EERO: Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. Länteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy nälkä. Rico. Ma, se dopo questo strepito non si vede aiuto di sorta, allora noi siamo davvero preda della morte. Già tramonta il sole all’occidente per la seconda volta e la fame si fa più rabbiosa. 07133
Bottom
07134
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon! yksi yö ja puolitoista päivää on mennyt siitä kun viimeiseksi söimme. Simeone. Dio abbia pietà di noi. Una notte e la metà di un giorno sono passati dall’ultima volta che abbiamo mangiato. 07134
Bottom
07135
Top
TIMO: Niin onkin. Kuulkaas kurinaa tuolla vatsassani, kurinaa ja murinaa ja pientä piiputustakin. Tämä on kovaa. Timoteo. Così è. Sentite il brontolio della mia pancia, il brontolio, il ribollimento ed il fischio. Questa è una cosa dura! 07135
Bottom
07136
Top
JUHANI: Kovaa, kovaa; me tiedämme ja uskomme sen, mentyämme omaan vatsaamme. Gianni. Dura, dura! lo sappiamo e lo crediamo, basta badare alle nostre pance. 07136
Bottom
07137
Top
SIMEONI: Pitkä on nälkäisen päivä! Simeone. Lungo è il giorno a chi ha fame! 07137
Bottom
07138
Top
TIMO: Pitkähän se on. Timoteo. Lungo davvero! 07138
Bottom
07139
Top
JUHANI: Pitkä ja synkeä! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etkö muista enään variksenkaan vaakutusta, tarhapöllönkään pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa. Gianni. Lungo e triste! È già vuoto il cervello di Abramo? Non ti ricordi più di qualche storiella di cornacchia o qualche raccontino di barbagianni, che tu ci voglia narrare mentre noi ce ne stiamo su questa tremenda isola della fame? 07139
Bottom
07140
Top
AAPO: Muistanpa tarinan, jonka juuri nälkä nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meitä unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sekä ruokaa että juomaa. Abramo. Mi ricordo di una novella, che ora appunto la fame mi fa venire in mente; questa però non ci farà dimenticare il cibo del nostro corpo, ma piuttosto ci ricorderà vivamente tanto il mangiare che il bere. 07140
Bottom
07141
Top
JUHANI: Sinä meinaat miestä vuoressa. Minä olen kuullut sen. Gianni. Tu vuoi dire « L’uomo del monte ». Io l’ho sentita. 07141
Bottom
07142
Top
TIMO: Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. Timoteo. Ma per me è nuova. Raccontala, fratello Abramo. 07142
Bottom
07143
Top
SIMEONI: Kerro se, kerro se! Simeone. Raccontala, raccontala! 07143
Bottom
07144
Top
AAPO: Onhan se tarina miehestä, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syystä. Abramo. È la novella di quel valoroso eroe della fede che rimase per qualche anno prigioniero nelle grotte di Impivaara, come una volta la « vergine pallida », ma per un motivo diverso. 07144
Bottom
07145
Top
Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo: E Abramo raccontò loro la leggenda seguente: 07145
Bottom
07146
Top
Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus vielä taistelivat keskenänsä Hämeenmaassa, oli käännettyjen joukossa eräs mainio mies, hurskas ja harras uutta uskoa levittämään, jota hän myös kiivaasti harjoitteli Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa täytyi haarniskoittuin sankarten äkisti siirtyä täältä, ja kristityt Hämäläiset joutuivat pakanallisten veljeinsä hirmuisimman vainon alle. Mikä heistä surmattiin kauhistavalla tavalla, mikä etsi pelastustansa, paeten salojen eksyttävään kohtuun, mikä vuorten luoliin ja mikä minnekkin. Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta hänen vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat hänen jälkiään, huomasivat pian mihin hän oli itsensä kätkenyt. »Susi teljettäköön omaan luolaansa!» huusivat he ilkeästi riemuiten, muurasivat luolan aukion lujasti kiinni ja heittivät miehen nääntymään nälkään ja pimeyteen. « Una volta, quando la fede cristiana ed il paganesimo, lottavano ancora l’uno contro l’altro nel paese di Häme, nel gruppo dei convertiti c’era un eccellente uomo, pio e zelante nel diffondere la nuova fede, che ardentemente difendeva sotto la protezione delle armi dello Stato svedese. Ma i guerrieri corazzati dovettero ad un tratto ritornare nella loro patria e quelli di Häme cristianizzati si trovarono esposti alle più terribili persecuzioni dei loro fratelli pagani. Alcuni di essi furono messi a morte in maniera orribile, altri cercarono salvezza fuggendo nei labirinti dei boschi, altri nelle grotte della montagna, ed altri, altrove. Il già ricordato uomo pio si rifugiò nelle caverne di Impivaara; ma i suoi persecutori, che anelanti alla vendetta seguivano le sue tracce, ben presto ne scoprirono il nascondiglio. “Rinchiudiamo il lupo nella sua tana”, gridarono essi con gioia maligna; murarono saldamente la bocca della caverna e abbandonarono l’uomo a languire per fame nelle tenebre. 07146
Bottom
07147
Top
Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut päivän-valon viimeinen siinto, niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta; ja niin oli miehellä kylmän kallion sydämessä liepeä, taivaallinen päivä. Ja tapahtuipa ihmeitä vielä enemmin. Katso, kuvertui äkisti luolan permantoon heleä lähde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan vähentynyt; ja oli siis miehellä kivikammiossaan alati raikasta juomaa. Mutta vieläpä lähteen reunalta kohosi ylös kaunis, viherjöitsevä puu, kantain herttaisimpia hedelmiä, jotka eivät ottaen loppuneet; ja siitä sai mies suloisen ravintonsa. Tässä vietti hän päivänsä, ylistäen Herraa, tässä hän vietti yönsä, uneksuen autuitten maasta. Ja hänen päivänsä oli kuin kesän päivä, lämmin ja kirkas, ja hänen yönsä herttaista hämärän aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi Hämeessä kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin vasarain ja rautakankein jytinä luolan kiinnimuuratulta suulta. Läpi tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan päivä, ja vilauksessa katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmyös lähde ja lähteen reunalta hedelmällinen puu. Una triste fine sarebbe toccata a quell’uomo, ma un altro miracolo fece il cielo. Non appena dalla bocca della caverna era scomparso l’ultimo bagliore del giorno, ecco nell’ampia grotta brillò una luce argentea e nel cuore della fredda rupe un dolce bagliore di cielo. E si produssero ancora altri portenti. Ecco che si aprì nel pavimento una limpida sorgente, la cui acqua non si esauriva mai e quell’uomo ebbe così nella sua cella di sasso una sempre fresca bevanda. Ed inoltre dall’orlo della fonte si alzò un bell’albero verdeggiante carico di squisite frutta, inesauribili e così toccò all’uomo un cibo eccellente. Colà trascorreva egli i suoi giorni, celebrando il Signore; colà passava le notti, sognando il regno dei beati; e i suoi giorni erano come un giorno d’estate, caldo e limpido, e le sue notti come un soave crepuscolo. Così passò un anno e a fiotti scorreva il sangue dei cristiani di Häme. Ma quando l’anno tremendo della persecuzione volgeva al fine e di fuori splendeva una. bella mattina di settembre, arrivò agli orecchi dell’eroe, dalla bocca murata della caverna, uno strepito di martelli e di sbarre di ferro. Attraverso le macerie ricominciò finalmente a spuntare il giorno e, in un momento, scomparve il miracoloso chiarore nella caverna e parimenti la sorgente e l’albero fruttifero dal margine della sorgente stessa. 07147
Bottom
07148
Top
Mutta mikä saattoi matkaan tämän pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siellä pakanoita suuri joukko ja heidän keskellänsä muutamia kristittyjä sidottuina nuoriin ja tuomittuina nälkään kuolemaan vuoren pimeässä uumennossa. Eivätkä arvelleet he muuta kuin että sama surma oli kohdannut miestä, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa sankari astui ulos kirkastetulla, säteilevällä otsalla. Ja ääni, jonka pyhä heläys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui hänen suustansa: »terve, ystävät ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat metsät, terve!» Silloin lankesi joukko hänen eteensä polvilleen, ylistäen sitä Jumalaa, johon hän uskoi ja joka oli hänen pelastanut hirveästä kuolemasta. Mutta korkealla äänellä kertoi heille mies ne ihanat ihmetyöt, joita hän vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdestä suusta huusi hänelle kansa: »kasta meitäkin, kasta meitäkin uskoon saman Jumalan päälle!» Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja päästivät viipymättä nuorista kuolemaan tuomitut vangit. Siitä astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi häntä joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsensä kastaa Kristuksen uskoon. Mutta ylhäällä äyräällä, seisoivat äsken vielä uhreiksi määrätyt miehet, veisaten kiitosvirttä Hänelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sekä heidät itse että heidän vanhurskaan isänsä ja johdattanut pimeydestä valkeuteen pakanain lapset. Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen ylös. « Ma donde veniva lo strepito e il fracasso all’apertura della caverna? Stava colà un numeroso gruppo di pagani e in mezzo a loro alcuni cristiani legati con corde e condannati a morire di fame nelle viscere oscure del monte. Nè potevano essi immaginare che un’eguale morte non fosse toccata all’uomo che un anno prima era stato rinchiuso in quella stessa caverna. Però grandemente stupiti furono essi quando, all’aprirsi della grotta, ne uscì quell’eroe dal volto raggiante. E una voce, la cui dolcezza li penetrò fin nelle ossa, risuonò dalla sua bocca : “ Salve, amici e fratelli, salve, aureo sole e selva sonante, salve! ”. La folla cadde in ginocchio dinanzi a lui, celebrando Iddio nel quale credeva e che lo aveva salvato da una morte orribile. Ma ad alta voce raccontò loro quell’uomo i miracoli che gli erano avvenuti nel seno della montagna; e ad una voce il popolo gli gridò: “ Battezzaci, battezzaci, nella fede dello stesso Dio! Così gridavano con grande gioia di quell’uomo, e senza indugio sciolsero dai ceppi quei condannati a morte. Poi si avanzò il pio eroe sulla riva del ruscello, e lo seguiva la folla, che abiurava il paganesimo, si faceva battezzare nella fede di Cristo. Ma sulla sponda più alta stavano ancora gli uomini votati al sacrificio, cantando inni di grazia a colui che aveva salvati da una morte crudele tanto essi stessi quanto il loro padre spirituale e guidati i figli dei pagani dalla tenebra alla luce. Ed essi inneggiavano, con gli sguardi alla sublimità del cielo ». 07148
Bottom
07149
Top
AAPO: Tämä on tarina hurskaasta miehestä. Abramo. Questa è la leggenda dell’uomo pio. 07149
Bottom
07150
Top
JUHANI: Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa, jossa nyt on meidän sudentarhamme. Gianni. E il battesimo dei pagani avvenne proprio nello stesso punto del ruscello, dove ora si trova la nostra fossa da lupi. 07150
Bottom
07151
Top
SIMEONI: Usko ihmeitä tekee. Olenpa varma siitä, ettei miehellä luolassa ollut yhtään lähdettä eikä hedelmällistä puuta ja ettei mikään maalliselle silmälle paistava valo valaisnutkaan hänen kammiotansa, vaan että luja ja järkähtämätön usko tyydytti kaiken hänen ruumiillisen tarpeensa. Hänen henkensä voima oli hänelle raikkaana lähteenä, maistavana hedelmänä ja säteilevänä valkeutena. Mitä sanoi entinen karjatoverini, Tervakosken Tuomas? »Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan». Niin lausui hurskas ukko. Simeone. La fede fa miracoli. Io sono sicuro che nella caverna non c’era nè una sorgente nè un albero fruttifero e che nessuna luce visibile ad occhi terrestri risplendeva nella sua cella, ma che una robusta e incrollabile fede soddisfaceva tutti i suoi bisogni corporei. La forza del suo spirito gli era fresca fonte, frutti nutrienti e raggiante chiarore. Che cosa diceva il mio antico compagno di pascoli, Maso di Tervakoski? « Se tu hai lo scudo della fede e la spada dello spirito, puoi andare a ballare la polka coi diavoli ». Così diceva il pio vecchio. 07151
Bottom
07152
Top
JUHANI: Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla uskolla ja tyhjällä ilmalla, ei vaikka mätänis. Ja minä vannon, että hän pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmiä ja vettä. Sitä vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut täällä lihan ja ruisleivän nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa vielä toisellakin lailla. Kerrotaan, että viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi äkisti miehelle luolan seinään. Koska hän nyt aukaisi ensimmäisen sarven, niin roiskahtipa siitä suhisten ulos parasta, heleätä vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kylläkin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi hän kyynärittäin ulos monipoimullista, rasvaista ja lämmintä sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena ulos parasta uutispuuroa, ja neljännestä piimää puuronkastiksi, piimää sakeata kuin terva. Ja koska hän nyt oli täyttänyt maarunsa kuin puutiainen, niin aukaisi hän vallan vikkelästi viidennen sarven ja siitä lappasi hän ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui pojan poskessa kuin imevä iilimato. Tarvitsiko enään parempaa trahtamenttia joutilas mies? Gianni. Ma il ventre di un adulto non si contenta a lungo della nuda fede e dell’aria vuota, ci scommetterei la testa. Ed io ci giurerei che lui si è rimpinzato con un cibo più succulento delle frutta e dell’acqua. Di questo ha bisogno il corpo umano, quando è cresciuto ed ha prosperato in virtù della carne e del pane di segale. Già, già, si racconta la leggenda anche in un’altra maniera. Si racconta che cinque corna di tori nere gli apparvero d’un tratto sulla parete di quella caverna. Quando egli aprì il primo corno, ne scaturì gorgogliando una eccellente e limpida acquavite di fabbrica, come aperitivo, che gli ha fatto stringere le labbra nella sorsata. Dal secondo corno svolse a tese delle salsicce di carne di porco, grasse, calde e grinzose. Dal terzo poi una eccellente farinata densa e finalmente dal quarto latte accagliato, spesso come il catrame. E, quando si fu riempito la pancia come una cimice, aprì svelto il quinto corno e ne tirò fuori delle cicche del miglior tabacco danese a rotolo, da masticare, che gli gonfiò nella gota come una sanguisuga che succhia. Che un fannullone avrebbe bisogno di essere trattato meglio di così? 07152
Bottom
07153
Top
TIMO: Hän oli taivaassa, hän. Mutta me? Timoteo. Lui era nel settimo cielo, lui! ma noi? 07153
Bottom
07154
Top
TUOMAS: Tämä polttaa miehen mieltä. Maso. Questo fa male al cuore. 07154
Bottom
07155
Top
TIMO: Ja pyörryttää pojan päätä. Timoteo. E fa girare la testa! 07155
Bottom
07156
Top
JUHANI: Tuhannen riksiä senkaltaisen atrian edestä nyt! Tuhannen tuhatta riksiä! Gianni. Mille scudi per un pranzo siffatto! Mille volte mille scudi! 07156
Bottom
07157
Top
SIMEONI: »Poimullista, rasvaista, lämmintä sianmakkaraa»! Niin, me istumme keskellä helvettiä ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja syödään. Ah! Mitä on meidän tekeminen, veljet, mitä on meidän tekeminen? Simeone. Salsicce di carne di porco, grinzose, grasse, calde. Sì, noi stiamo in mezzo all’inferno, e sentiamo raccontare come in cielo se la godono e mangiano. Ma che dobbiamo fare, fratello? che dobbiamo fare ? 07157
Bottom
07158
Top
EERO: Uskokaamme, uskokaamme! Rico. Aver fede, aver fede! 07158
Bottom
07159
Top
SIMEONI: Haasteletko vielä pilkan kieltä, sinä hirmu! Simeone. E puoi ancora scherzare, mostro che sei? 07159
Bottom
07160
Top
EERO: Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah olis tässä yksi lämpimäisleipä ja voita sen päällä! Rico. L’ultimo fischio, fratello mio, l’ultimo fischio; credimi. Presto cascherò giù sospirando come una vescica vuotata, come una vescica di bove. Ah! se ci fosse qui un panino caldo, e spalmato di burro! 07160
Bottom
07161
Top
TIMO: Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara. Timoteo. E sopra il burro anche un’enorme salsiccia... 07161
Bottom
07162
Top
JUHANI: Olis tässä seitsemän lämpymäisleipää, seitsemän naulaa voita ja seitsemän pystyvalkean ääressä haudottua makkaraa; kas siitä nousis kesti. Gianni. Ci fossero qui sette panini caldi, sette libbre di burro e sette salsicce arrostite su un braciere. Che pappata sarebbe! 07162
Bottom
07163
Top
EERO: Kirkas tuli ja leimaus! Rico. Porco demonio. 07163
Bottom
07164
Top
TIMO: Ihmisen pitäisi aina oleman viisas ja kantaman ehtimiseen suoloja taskussansa tupossa. Suola sitoo sisun ja vie henkemme viikkokausia edes ilman suuruksen hyttystäkään suolen-päässä. Timoteo. L’uomo dovrebbe essere sempre saggio e portare in tasca un sacchettino di sale. Il sale lega le budella e conserva la vita per settimane, anche senza nemmeno una briciola in pancia. 07164
Bottom
07165
Top
JUHANI: Ai poika! ei suolallakaan juuri pitkälle potkita. Gianni. Ih, figliuolo, nemmeno col sale si va avanti a lungo. 07165
Bottom
07166
Top
TIMO: Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata röhöittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan päivää yhteen jaksoon, nauttimatta einettäkään suurusta. Ja millä keinolla pihisee henki-parka miehessä? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara äitinsä nisänappia. Timoteo. Ma Isacco di Koivisto, quell’uomo incomparabilmente pigro, se ne sta sdraiato sul soppalco della sauna di Karkkula, lasciando passare giorni che Dio manda senza gustare un briciolo di colazione. E come va che respira ancora? Il birbante succhia il sacchetti no del sale, come un marmocchio i capezzoli della mamma. 07166
Bottom
07167
Top
JUHANI: Istuupa hän myös usein kuin rääkkä kylän ruispelloissa, hieroskellen tähkäpäistä jyviä naamaansa.--Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi. Iskekäät yhteen, iskekäät yhteen ja touhaiskaat läpitse toinen toisenne otsat, touhaiskaat että aivot päästänne roiskahtaa tanterelle, niin on meillä kaksi kiusankappaletta vähemmin. Kas noin, kas noin! Onhan meillä tässä hieman huviakin ajan vietteeksi.--Niin juuri! ja kestäköön tämä leikki kauan ja kyntäköön maata kahdeksan luista auraa. Gianni. Spesso se ne sta come una quaglia nelle risaie del villaggio, schiacciando le spighe per riempirsene la bocca. Ecco, è già sera avanzata, ma nessun aiuto ci viene dal mondo degli uomini e qui ci continuano a passeggiare intorno trentatrè diavoli sbuffanti. Ma guarda quei due demoni che si assaltano a cornate. Fate alle cornate, alle cornate, e spaccatevi le teste l’un l’altro e che le cervella vi schizzino dal cranio in terra! e così noi avremo due tormentatori di meno. Ecco, ecco, bene! un po’ di svago per ammazzare il tempo. Proprio così! E che questo giuoco duri un bel pezzo, e che la terra sia arata da otto aratri di ossa. 07167
Bottom
07168
Top
TUOMAS: Jykevästi siinä ottelevat kyyttöselkä ja koivipää. Maso. Ora si picchiano per bene il Gobbo e il Canuto. 07168
Bottom
07169
Top
JUHANI: Mutta Koivi voittaa. Gianni. Ma il Canuto vince. 07169
Bottom
07170
Top
TUOMAS: Kyyttö voittaa. Maso. Il Gobbo vince. 07170
Bottom
07171
Top
JUHANI: Tässä käpäläni, lyöppäs vetoa. Gianni. Ecco la mia zampa, scommettiamo. 07171
Bottom
07172
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi. Timo, eroita. Maso. Va bene. Timoteo fa da arbitro. 07172
Bottom
07173
Top
JUHANI: Kas niin! Gianni. E sia. 07173
Bottom
07174
Top
TUOMAS: Kortteli viinaa! Maso. Un quarto d’acquavite! 07174
Bottom
07175
Top
JUHANI: Sanottu.--Katsellaanpas, katsellaanpas kahden pojan otteloa. Mutta nyt he hieman niinkuin levähtävät otsa vasten otsaa. Gianni. Accettato. Guardiamo dunque, guardiamo la lotta dei due campioni. Ora eccoli che riprendono fiato, testa contro testa. 07175
Bottom
07176
Top
TIMO: Ja nytkeilevät noin vaan hiljakseen. Timoteo. Ora si pigiano piano piano. 07176
Bottom
07177
Top
JUHANI: Mutta nyt! Nyt parannetaan täyttä päätä. No Koivi, minun Koivini, iske sorkkas lujasti maahan! Gianni. Ma ora, ricominciano di buzzo buono. Su Canuto, Canuto mio, ficca forte in terra il tuo zoccolo! 07177
Bottom
07178
Top
TUOMAS: Iske lujemmin vielä sinä, minun urhea Kyyttöni. Sillä lailla! Maso. Ficca il tuo ancora più forte, bravo il mio Gobbo, così! 07178
Bottom
07179
Top
JUHANI: Koivi. Koivi! Gianni. Canuto, Canuto! 07179
Bottom
07180
Top
TUOMAS: Minun roteva Kyyttöni terästetyllä otsalla! No niin! Mutta heitä jo tuo vakava junnaus ja työnnäise miehes helkkariin. Maso. Gobbo mio robusto, dalla fronte d’acciaio, lascia andare questo noioso tentennare e manda quel merlo al diavolo. 07180
Bottom
07181
Top
JUHANI: Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu? Gianni. Canuto, che il diavolo ti strappi le corna. Scappi, maledetto? 07181
Bottom
07182
Top
TUOMAS: Käpälämäki kelpaa hänelle. Maso. Se la dà a gambe. 07182
Bottom
07183
Top
TIMO: Ja toinen tuhnii vielä perään kuin peijakas. Hi, hi, hi! Timoteo. E l’altro gli corre dietro come un pazzo. Ih, ih, ih! 07183
Bottom
07184
Top
TUOMAS: Niin, Juhani. Maso. Beh, Gianni. 07184
Bottom
07185
Top
JUHANI: Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun pääsemme pinteestä. Mutta koskahan se päivä koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien päästä, että jahtivoutimme komennon alla kiskotaan täältä aika telakuorma kylään ja kylästä kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsemästä miehestä. Gianni. Ho perduto un quarto d’acquavite e la pago quando siamo fuori dell’impiccio. Ma quando spunterà quel giorno? Ah! di qui a qualche anno, sotto la guida del nostro guardacaccia, si trasporterà al villaggio e dal villaggio al cimitero un carico d’ossa tintinnanti: i resti scricchiolanti di sette uomini. 07185
Bottom
07186
Top
SIMEONI: Ja niin päättyi syntinen elämämme. Simeone. E così sarà finita la nostra vita di peccatori. 07186
Bottom
07187
Top
JUHANI: Niin päättyi elämämme. JUHANI: Niin päättyi elämämme. 07187
Bottom
07188
Top
TIMO: Niinhän se päättyi. TIMO: Niinhän se päättyi. 07188
Bottom
07189
Top
JUHANI: Päättyi surkealla tavalla. Mutta aukaiseppas konttisi, Lauri, ja käyköön ympäri yksi kumaus. Gianni. Sarà finita in un triste modo. Ma apri il tuo sacco, Renzo, e fa girare la borraccia. 07189
Bottom
07190
Top
AAPO: Olkoon tämä kerta, mutta loppu viinastamme säästyköön suurimpaan hätään. Abramo. Vada per questa volta. Ma il resto della nostra acquavite va risparmiato per le necessità estreme. 07190
Bottom
07191
Top
JUHANI: Niinkuin sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten huudamme kuin pämpästä. Gianni. Come tu dici. Ma ora prendiamo una sorsata che conti e poi urliamo come un corno... 07191
Bottom
07192
Top
Koska he olivat ryypänneet, korottivat he äänensä taas, huutaen kaikki yht'aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska hän käyskeli riihimäellä, mutta hän ei käsittänyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksensä: »rajahaltija siellä huutaa». Mutta veljekset, jännittäen leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut seljällään, kuin traakit tai kuin pesässänsä linnunpoikaset koska kuulevat lähestyvän emänsä siipien havinan, huusivat aina vielä huikeasti, huusivat kymmenen kertaa. Ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo. Quando ebbero trincato, alzarono di nuovo la voce, gridando tutti insieme. Il grido giunse all’orecchio del guardiano di Viertola mentre egli passava sulla collina del granaio, ma non ne afferrò il significato e disse impaurito : « È il gnomo del confine che grida laggiù ». E i fratelli, alzando il mento verso il cielo e a bocca spalancata come draghi o come uccellini nel nido quando sentono avvicinarsi il battito dell’ala materna, chiamarono forte ancora una volta, urlarono dieci volte. E poi sedettero di nuovo sul loro masso muscoso, mentre la speranza languiva nei loro cuori. 07192
Bottom

Luku 08 Capitolo

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita|-fra|-epo| (fi-it) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Capitolo
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o I sette fratelli télécharger
08001
Top
Tullut on jo neljäs päivä, veljesten ollessa kivellä, mutta alati vielä härkien piirittäminä he istuivat. Tuolloin, tällöin siirtyivät elikot kauemmaskin, mutta ainapa käyskeli näkyvissä yksi ja toinen, antain myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittivät pyrkimään pois vankeudestansa. Siinä ympärillä mikä heistä nyt tempoilee naamaansa korven ruohoa, koukistellen kieltänsä, mikä märehtien ja raskaasti puhkaten lepää tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja totuuden välissä kisailee, ja ympäri kaikuu heidän sarviensa läikkynä. Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heistä vihaisesti kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja möräten ilkeästi. Niin he siinä aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sillä kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat.--Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki hän samoin kerran vielä, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat häntä kiinteästi nuhtelemaan. È già cominciato il quarto giorno da che i fratelli sono sulla rupe e sempre assediati dai bovi. Di quando in quando gli animali se ne scostano un pochino, ma sempre o l’uno o l’altro passeggia restando in vista, e con un muggito dànno avviso ai loro compagni se i fratelli tentano di scappare dalla loro prigionia. Là tutto intorno alcuni brucano, torcendo la lingua, l’erba del bosco, altri si riposano distesi sui loro ventri gonfi, ruminando e soffiando; più in là due altri, un po’ scherzando un po’ sul serio, lottano e tutto intorno risuona il ticchettio delle loro corna. Ma uno di essi, proprio ai piedi della rupe scalciava irosamente gettando in aria fango e rami secchi e muggendo malignamente. Così si traccheggiavano aumentando il tormento e il furore impotente dei fratelli; perchè già in attesa della morte stavano i bravi ragazzi di Jukola. Un momento prima Renzo aveva trangugiato una bella sorsata di acquavite; ed ora aveva fatto lo stesso, sì che gli altri molto se ne stupivano e cominciavano a rimproverarlo aspramente. 08001
Bottom
08002
Top
JUHANI: Peijakasko sinua riivaa? Gianni. Che ti prende il demonio? 08002
Bottom
08003
Top
AAPO: Mitä aatteletkin? Muista että ollaan samassa puristimessa kaikki. Abramo. Che cosa rimugini ? Ricordati che tutti quanti ci troviamo nelle peste. 08003
Bottom
08004
Top
TUOMAS: Muista asuntomme kämmenen leveäksi sijaksi, jossa meidän tulee varoten liikkua. Maso. Ricordati che la nostra dimora non è più larga di un palmo, nella quale dobbiamo stare attenti per non muoverci. 08004
Bottom
08005
Top
LAURI: Vimman villitty mies! Renzo. Son pazzo furioso! 08005
Bottom
08006
Top
AAPO: Mutta se ei käy kuntoon. Abramo. Ma non facciamo sciocchezze! 08006
Bottom
08007
Top
LAURI: Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa! Renzo. E allora andate all’inferno! Giri la nostra fortezza come le ruote di un mulino e butti in preda alle bestie i sette disgraziati ragazzi; gira, rupe, da oriente ad occidente, e tu, bosco, d’intorno, gira, da occidente a oriente! Evviva! 08007
Bottom
08008
Top
JUHANI: Olethan jo humalassa, poika? Gianni. Sei già brillo, ragazzo! 08008
Bottom
08009
Top
LAURI: Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet. Renzo. Che c’è bisogno di domandarlo? Che cosa conta la vita e il mondo? Nemmeno un quattrino! Perciò ogni cosa se ne vada, come polvere e cenere, per le vie del vento! Bah! Prosit! fratelli cari. 08009
Bottom
08010
Top
AAPO: Hän on päissään. Kannu häneltä pois! Abramo. È brillo, levategli la borraccia. 08010
Bottom
08011
Top
LAURI: Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. Renzo. Nemmeno per scherzo! la borraccia è mia. Io non l’ho buttata perchè i bovi la calpestassero nel campo. Ma voialtri? Ah! voi avete buttato bellamente i vostri sacchi a terra, come miseri zingari allo scoppio del fucile del commissario. 08011
Bottom
08012
Top
JUHANI: Kannu tänne! Gianni. Qua la borraccia! 08012
Bottom
08013
Top
LAURI: Kannu on minun. Renzo. La borraccia è mia! 08013
Bottom
08014
Top
JUHANI: Mutta minä tahdon sen haltuuni. Gianni. Ma io voglio tenermela. 08014
Bottom
08015
Top
LAURI: Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. Renzo. La vuoi? Se la vuoi, prendila sulla zucca. 08015
Bottom
08016
Top
JUHANI: Rupeaisitko tappelemaan? Gianni. Vuoi venire alle mani? 08016
Bottom
08017
Top
LAURI: Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele. Sentähden saakaamme tästä. Renzo. Se vuoi, verremo anche a questo. Ma dei fratelli che si vogliono bene non se le dànno. Alla salute! 08017
Bottom
08018
Top
TIMO: Älä ryyppää, Lauri. Timoteo. Non trincare, Renzo! 08018
Bottom
08019
Top
JUHANI: Kannu tänne kohta! Gianni. La borraccia qui subito! 08019
Bottom
08020
Top
LAURI: Selkään minä sinulle annan. Mitähän sinä luulet olevas? Renzo. Sulla schiena te la dò. Che cosa credi di essere? 08020
Bottom
08021
Top
JUHANI: Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes. Gianni. Un povero peccatore in verità, ma io sono ad ogni modo il tuo fratello maggiore. 08021
Bottom
08022
Top
LAURI: Vanhin? No sitä enemminhän olet ehtinyt syntiä tekemään ja sitä enemmin tarvitset selkääs. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen. Renzo. Il maggiore? Beh! allora tanto più hai avuto tempo di far peccati e tanto più meriti le busse! Però skål (« Skål », parola di augurio che si rivolge brindando.) dice lo svedese. 08022
Bottom
08023
Top
TUOMAS: Et maista pisaraakaan. Maso. Nemmeno un gocciolo. 08023
Bottom
08024
Top
LAURI: Tuomaasta pidän minä paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta nuo muut tuossa? Mitä sanon heistä? Renzo. A Maso io voglio bene. A Maso e a Richetto, ma di questi altri qui che dire? 08024
Bottom
08025
Top
TUOMAS: Kitas kiinni ja kannu tänne! Tuossa, Juhani, ota kontti selkääs ja viina haltuus. Maso. Chiudi la bocca e dà qui la borraccia. Qui, Gianni, prendi il sacco sulle spalle e custodisci l’acquavite. 08025
Bottom
08026
Top
LAURI: Ainoastaan sinä taidat kääntää Laurin pään. Pidänpä sinusta, sinusta ja pikku-Eerosta. Renzo. Soltanto tu puoi prendere il posto di Renzo. A te, io voglio bene, a te e a Richetto. 08026
Bottom
08027
Top
TUOMAS: Vaiti! Maso. Silenzio! 08027
Bottom
08028
Top
LAURI: Tuommoisia miehiä! Mitä on Jukolan Jussi? Häyrypää kukko; nuijapää sonni. Renzo. Che razza di gente! Chi è Giannino di Jukola? Un gallo screstato, un toro scornato. 08028
Bottom
08029
Top
JUHANI: Pidä suus kiinni kohta, ettei korvani kuule jotakin sellaista toista kertaa. Gianni. Chiudi subito il becco, chè i miei orecchi non sentano un’altra volta qualche cosa di simile. 08029
Bottom
08030
Top
LAURI: »Jolla on korva, hän kuulkoon», saarnaa Aapo, se Jukolan pyhä Paavali. Renzo. « Chi ha orecchi ascolti » (Apoc., 2: 2, 11, 17; 3: 6, 13, 22.), predica Abramo, il San Paolo di Jukola. 08030
Bottom
08031
Top
SIMEONI: Ah sinua! Oletko sinä se entinen vakaa, totinen ja harvasanainen poika? Oletko sinä Lauri? Tuommoinen avosuinen riivattu? Simeone. Ah! sei tu? Sei tu che prima eri un ragazzo serio, verace e di poche parole? Sei tu, Renzo? un tale chiacchierone maledetto? 08031
Bottom
08032
Top
LAURI: Olethan sinäkin Simeoni, se imeläsuinen »terve-rabbi». Renzo. E tu sei Simeone la bocca di miele del « salute Rabbi » (Matteo, 26, 49.). 08032
Bottom
08033
Top
SIMEONI: Sen annan sinulle anteeksi, aina ko'oten, aina ko'oten tulisia hiiliä pääsi päälle. Simeone. Questo ti perdono, e sempre accumulo carboni ardenti (Ep. Rom., 12, 20.) sul tuo capo. 08033
Bottom
08034
Top
LAURI: Mene helvettiin, siellä on hiiliä! Renzo. Va’ aH’inferno! colà c’è carbone! 08034
Bottom
08035
Top
SIMEONI: Jumalaton! Simeone. Ateo! 08035
Bottom
08036
Top
TIMO: Kun oikein karvat seljässäni pöyhistyy. Timoteo. Mi si rizzano i peli sulla schiena. 08036
Bottom
08037
Top
LAURI: Mitä mököttelee Timo, se Jukolan hallavasilmäinen vuohipukki? Renzo. Che borbotta Timoteo, il capriolo occhi-grigi di Jukola? 08037
Bottom
08038
Top
TIMO: Anna olla vaan. Vuohen-maito on hyvääkin. Timoteo. Lascia andare! Anche il latte di capra è buono. 08038
Bottom
08039
Top
LAURI: Häh? Renzo. Eh! 08039
Bottom
08040
Top
TIMO: Vuohen-maito on hyvääkin. Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. Timoteo. Anche il latte di capra è buono e io ti ringrazio per questa cortesia. Grazie tanto! Ecco, ora ognuno ha avuto la sua. Grazie tanto! grazie tanto! Ma ora passiamo ad un altro affare. Guarda là i tuoi compari, Maso e Rico, laggiù. 08040
Bottom
08041
Top
LAURI: Häh? Renzo. Eh! 08041
Bottom
08042
Top
TIMO: Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. Timoteo. Il prete legge gli annunzi tre volte, ma vien pagato. 08042
Bottom
08043
Top
LAURI: Häh? LAURI: Häh? 08043
Bottom
08044
Top
TIMO: Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson. TIMO: Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson. 08044
Bottom
08045
Top
LAURI: »Toista sorttia kalua», mökötit sinä. Mutta kylläpä tiedän mihin sorttiin kaluun heidät vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa, miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, terävä ja naseva veistinkirves. Niin, hän »veistelee», veistelee oikein vikkelästi, viskelee ympärillensä pieniä koukkusanoja, se junkkari. Renzo. « Ad un altro affare », tu hai brontolato. Ma io so bene a che cosa li paragono. Maso è una valida ascia, solida, virile e potente; ma il piccolo Rico puccettino è una piccola ascia da intaglio, acuta e mordente. Già, egli «intaglia»; intaglia alla svelta, fa scheggiare intorno a sè delle paroline che arrivano, il birbantello. 08045
Bottom
08046
Top
JUHANI: Hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi. Gianni. Bene! ma tu mi hai chiamato gallo screstato. 08046
Bottom
08047
Top
TIMO: Sanoipa hän minunkin vuohipukiksi. Suur'kiitos! Timoteo. Ed egli mi ha detto capriolo. Tante grazie! 08047
Bottom
08048
Top
LAURI: Eero veistelee, mutta hänellä on miehen sydän. Renzo. Rico intaglia, ma ha un cuore d’uomo. 08048
Bottom
08049
Top
JUHANI: Hyvä, hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi? Gianni. Bene, bene! ma tu non mi hai detto gallo screstato? 08049
Bottom
08050
Top
LAURI: Sanoin sinun vielä nuijapääksi sonniksikin. Renzo. Ti ho detto anche toro scornato! 08050
Bottom
08051
Top
JUHANI: Praa, veli, praa! Gianni. Bene, fratello, bene. 08051
Bottom
08052
Top
TIMO: Ole rauhassa, Juho. Hän sanoi minunkin vuohipukiksi ja minä kiitän häntä siitä arvonimestä; sillä vuohi ei olekkaan mikään hyljätty eläin. Viertolan punaposkinen röökinä, se Lyytia-röökinä, juo paljasta valkoisen vuohen maitoa, ei yhtään muuta. Kas siinä. Timoteo. Sta’ tranquillo, Gianni! Egli mi ha chiamato capriolo ed io lo ringrazio per questo dtolo; perchè la capra non è un animale spregevole; la signorina dalle guance rosee di Viertola, la Lidia, beve soltanto latte di capra bianca e nient’altro. Dunque vedi. 08052
Bottom
08053
Top
SIMEONI: Olisimmeko miehiä jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja? Simeone. Saremmo uomini se prendessimo sul serio le parole di un ubriaco? 08053
Bottom
08054
Top
LAURI: Sinäkö mies? Sinä? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemään jos näkisit jotain, jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä. Renzo. Un uomo tu? Ah! fratellino mio! ti metteresti a piangere amaramente se tu vedessi qualcosa che le ragazze non fanno vedere a degli stupidoni come te. 08054
Bottom
08055
Top
JUHANI: Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tällaisia pistoksia. Gianni. Simeone, Simeone, prenderei più volentieri una coltellata che punzecchiature come questa. 08055
Bottom
08056
Top
SIMEONI: No, no, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään ketä he pistäneet ovat. Simeone. Beh, beh! nel giorno del giudizio si vedrà chi è stato punzecchiato (Giovanni, 19, 37.). 08056
Bottom
08057
Top
TIMO: Meitä olet sinä yhdeksikin maalannut aina kukosta kirveskynään asti; mutta mikähän olet sinä itse, jos kysyn sangen kiinteästi ja otan päälleni oikein kieron pään. Timoteo. Tu ci hai paragonato a tante cose, cominciando dal gallo fino al manico dell’ascia; ma che cosa sei tu stesso, se mi è permesso di chiedertelo, scommettendoci la testa. 08057
Bottom
08058
Top
LAURI: Minä olen Lauri. Renzo. Io sono Renzo. 08058
Bottom
08059
Top
TIMO: Kas, kas! Paljas kiltti Lauri vaan? Timoteo. Guarda, guarda! il gentile Renzo e basta? 08059
Bottom
08060
Top
LAURI: Oiva Lauri, en yhtään muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mäyräksi, Könnin kuokkamieheksi, kärnäveikoksi ja sen tuhanneksi täällä. Hm! Olenpa teidän jokaisen huulilta kuullut yhtä ja toista tämänmoista. Mutta syvimmässä äänettömyydessä olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpä mielisin hieman lievitellä tätä yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusäkki härkien saaliiksi! Renzo. Il bravo Renzo, niente di più, quantunque in molti modi raffigurato e chiamato; il ghiottone, l’erpicatore meccanico di Könni, il brontolone, e mille altri. Ehm! Tali epiteti e altri simili li ho sentiti dalle labbra di ciascuno di voi. Ma li ho inghiottiti tutti in questo dente bacato, senza fiatare. Ed ora mi piacerebbe di spicciolarne un pochino di questo tesoro, mi piacerebbe, che il diavolo vi porti, di scaraventarvi proprio questi monetoni sulla fronte, e buttare giù ciascuno di voi come sacchi di paglia in preda ai bovi. 08060
Bottom
08061
Top
AAPO: Onko tämä totisesti Lauri, se siivo, äänetön Lauri? Kuka uskoisi? Abramo. È costui proprio Renzo, il modesto, taciturno Renzo? Chi lo crederebbe? 08061
Bottom
08062
Top
JUHANI: Aih! veli Aapo, aih! siellä nisukullassa löytyy paljon koiruohoa. Sitä olen uumoillut jo kauan, mutta nytpä tunnen miehen sydämen. Gianni. Ahimè, fratello Abramo: ahimè! nel buon frumento si trova molto loglio. Già da un pezzo l’avevo dubitato, ma ora capisco il cuore di quest’uomo. 08062
Bottom
08063
Top
LAURI: Turpas kiinni, sinä Jukolan sonni. Renzo. Chiudi quel muso, toro di Jukola. 08063
Bottom
08064
Top
JUHANI: Älä Herran tähden äköittele minua kauemmin, sillä vereni kuumenee, kuumenee! Sinä kirottu nallikka, tuonne viskaan sinun härkien huhmareen, ja tulkoon hävityksen kauhistus, tulkoon almanakan viimeinen päivä! Gianni. Non mi irritare, per l’amor di Dio, perchè il sangue mi bolle, mi bolle! Maledetto orsacchiotto, io ti scaravento laggiù nel mortaio dei bovi e venga l’abbominazione della desolazione (Matteo, 24, 15.), venga l’ultimo giorno del calendario! 08064
Bottom
08065
Top
SIMEONI: Surkeutta, surkeutta! Simeone. Miseria, miseria! 08065
Bottom
08066
Top
AAPO: Hiljaa, hiljaa! Tappelus kauas tästä. Abramo. Zitti, zitti! smettiamo di leticare. 08066
Bottom
08067
Top
TUOMAS: Ole järkevä, sinä. Maso. Abbi giudizio, tu! 08067
Bottom
08068
Top
JUHANI: Hän on minua hävyttömästi haukkunut. Kukko häyrypää! Gianni. Mi ha svergognato. Mi ha detto gallo screstato. 08068
Bottom
08069
Top
AAPO: Entäs pyhä Paavali. Ole rauhassa. Abramo. E San Paolo dunque? sta’ tranquillo! 08069
Bottom
08070
Top
TIMO: Entäs vuohipukki. Mitäs siitä sanot? Monet tuhannet kiitokset, mun kaksoisveljeni! Timoteo. Il capriolo? Che ne dici? Grazie tante, gemello mio! 08070
Bottom
08071
Top
AAPO: Muistakaamme kuinka lähellä olemme kuoleman kitaa. Veljet, minulla on aatos aivoissani, kielenpäässäni pieni keino, jonka luulen tässä juuri tärkeäksi. Huomatkaat: tämä kivi on laiva myrskyssä ja myrskynä on tuo möräilevä, vihainen härkäliuta kivemme ympärillä. Vai valitsenko toisen kuvan? Niin, olkoon siis tämä kivemme linnana, jota vihollinen, julmasti keihäillä varustettu vihollinen piirittää. Mutta jos nyt linnalla, joka piiritetty on, ei ole päämiestä, järjestyksen ja puolustuksen johtajata, niin vallattomuus ja häiriö anastaa miehistön ja pian on hukassa sekä linna että linnan väki. Samoin käy myös meille, ellemme toisin tässä aseta ja rakenna, ellemme saata välillemme laillista järjestystä. Siis olkoon yksi, jonka järkevätä sanaa jokainen kuulkoon ja sitämyöten itseänsä käyttäköön. Juhani, hillitse nyt itses ja koko velisarja. Tiedä että useammat meistä astuvat sun puolelles, esimiehyyttäsi tueten tässä piiritetyssä linnassa. Abramo. Ricordiamoci quanto siamo vicini alla gola della morte. Fratelli, ho un’idea nel cervello; sulla punta della lingua un piccolo ripiego, che mi sembra importante proprio in questo momento. Pensate un po’. Questa rupe è una nave nella tempesta, e la tempesta è questa mandra di buoi mugghiante e furiosa intorno alla nostra rupe. O devo scegliere un’altra imagine? Sì, questa nostra rupe sia un castello, assediato da un nemico ferocemente armato di lance. Ma se in questo castello, assediato, non c’è un capitano, un duce dell’ordine e della difesa, allora l’indisciplina e la confusione s’impadroniscono della guarnigione e presto così il castello come la truppa sono perduti. Nello stesso modo accadrà anche a noi, se non metteremo ordine e disposizioni, se non stabiliremo fra noi un ordinamento legale. Ci sia adunque uno, la cui savia parola ciascuno ascolti e agisca in conformità. Gianni, domina te stesso e tutta la schiera dei fratelli. Sappi che i più di noi stanno dalla tua parte e che sosterranno la tua autorità in questo castello assediato. 08071
Bottom
08072
Top
JUHANI: Mikä rangaistus määrätään hänelle, joka ei tottele sanaani, vaan häijyn sisunsa kautta matkaansaattaa yleisen sekamelskan ja vaaran? Gianni. Qual punizione sarà stabilita per chi non ubbidisce alla mia parola, ma con malvagia disposizione cagiona un disordine ed un pericolo generale? 08072
Bottom
08073
Top
TUOMAS: Hän viskattakoon alas härkien eteen. Maso. Sia gettato giù ai bovi. 08073
Bottom
08074
Top
JUHANI: Oikein, Tuomas. Gianni. Bene, Maso. 08074
Bottom
08075
Top
AAPO: Jyrkkä rangaistus, mutta senhän tilamme vaatii. Minä suostun määräykseen. Abramo. Punizione crudele, ma la nostra situazione la esige. Io approvo la misura. 08075
Bottom
08076
Top
SIMEONI: »Härkien eteen», niinkuin marttyyria ennen, mutta tässä ei auta hempeys. Simeone. « Ai bovi », come una volta i martiri. Ma ora non serve la mitezza. 08076
Bottom
08077
Top
TIMO: Hän viskattakoon härkien eteen, se olkoon laki ja asetus. Timoteo. Egli sia gettato ai bovi. Questa sia la legge e l’ordinamento. 08077
Bottom
08078
Top
JUHANI: Se olkoon laki ja asetus. Painakaat sydämeenne tämä hirmuinen parakraaffi ja eläkäät sen mukaan. Nyt on ensimmäinen käskyni, että Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi käsken minä, että sydämemme lohdutukseksi jokainen meistä, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan tästä. Gianni. Questa sia la legge e l’ordinamento. Imprimetevi nel cuore questo spaventoso paragrafo e vivete in conformità di esso. Il mio primo ordine è che Renzo si metta bellamente a dormire. In secondo luogo io ordino che, per sollievo del nostro spirito, ciascuno di noi, eccetto Renzo, prenda una sorsata dalla borraccia. Sì, alla nostra salute. 08078
Bottom
08079
Top
LAURI: Mutta minäkö en saisi, minäkö? Renzo. Ed io non la prenderò, anch’io? 08079
Bottom
08080
Top
JUHANI: Sinä panet ma'ata. Gianni. Tu ti metti a dormire. 08080
Bottom
080