Ajk kotisivu TwinBook o MainMenu

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1871 (project Gutenberg)
Aleksis Kivi: Les sept frères

Luku 01 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
01001
Top
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.--Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. La ferme de Jukola est située sur le versant septentrional d’une colline, près du -village de Toukola, dans le sud de la province de Haime [Le Haime (Tavastland) est une des provinces de la Finlande ; il est habité par une des grandes tribus finnoises.]. Elle est entourée de terrains rocailleux, mais en contre-bas s’étendent des champs sur lesquels, avant que la propriété fût tombée en décadence, ondulaient de lourdes moissons ; au delà des champs commence une prairie de trèfle, coupée par une rigole sinueuse ; autrefois, elle produisait du foin en abondance ; maintenant, elle n’est plus qu’un pâturage pour les troupeaux du village. Le domaine possède en outre de vastes forêts, des marécages et des essarts que le premier maître de la ferme sut se faire attribuer jadis, lors du grand partage des terres, grâce à son intelligente conduite. Plus préoccupé de l’intérêt de ses descendants que de son propre avantage, il se contenta pour sa part d’un énorme arsin et reçut de cette façon sept fois plus de terres que ses voisins. Les traces de l’incendie disparurent bientôt et des bois touffus poussèrent à leur place. — Tel est le domaine des sept frères dont je vais à présent raconter les tribulations. 01001
Bottom
01002
Top
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. Les noms des frères, de l’aîné au cadet, sont : Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri et Eero [Jean, Thomas, Abraham, Siméon, Timothée, Laurent et Eric.] ; Tuomas et Aapo sont jumeaux, ainsi que Timo et Lauri. Juhani, l'aîné, a vingt-cinq ans ; Eero, le cadet, n’a guère vu que dix-huit printemps. Ce sont de solides lurons, carrés d’épaules, de taille moyenne, sauf Eero qui est encore très fluet. Aapo est le plus grand, mais il n'est pas le plus robuste : cet avantage et cet honneur appartiennent à Tuomas, réputé pour la largeur de ses épaules. Un trait qui leur est commun à tous est leur teint foncé et leurs cheveux raides, laineux comme le chanvre, et dont la rudesse est surtout apparente chez Juhani. 01002
Bottom
01003
Top
Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli äkeän karhun kanssa. Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua.--Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsä-otusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille. Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa. Leur père, qui était grand chasseur, trouva la mort dans la force de l’âge, en luttant avec un ours furieux ; on les découvrit tous deux, l’homme et le seigneur des bois, étendus morts côte à côte sur le sol éclaboussé de sang : le chasseur fort mal arrangé, le fauve avec le cou et les flancs lacérés à coups de poignard et la poitrine percée par une balle précise. Ainsi périt ce vigoureux paysan qui avait abattu plus de cinquante ours. Mais ses parties de chasse lui avaient fait négliger son travail et son activité dans la ferme qui, privée de sa direction, se délabra peu à peu. Ses fils, qui avaient hérité de sa passion violente pour la poursuite du gibier, ne s’intéressaient pas davantage aux labours et aux semailles. Ils fabriquaient des pièges, des trappes, des pipeaux et des collets pour le plus grand dam des oiseaux et des lièvres. Ils passèrent ainsi le temps de leur enfance, jusqu’au jour où ils commencèrent à manier des armes à feu et se risquèrent à attaquer l’ours dans la forêt. 01003
Bottom
01004
Top
Äiti kyllä koetti sekä nuhteilla että kurilla saattaa heitä työhön ja ahkeruuteen, mutta heidän uppiniskaisuutensa oli jäykkä vastus kaikille hänen yrityksillensä. Oli hän muutoin kelpo vaimo; tunnettu oli hänen suora ja vilpitön, ehkä hieman jyrkkä mielensä. Kelpo mies oli myös hänen veljensä, poikien oiva eno, joka nuoruudessaan oli uljaana merimiehenä purjehtinut kaukaiset meret, nähnyt monta kansaa ja kaupunkia; mutta näkönsäpä kadotti hän viimein, käyden umpisokeaksi, ja vietti ikänsä pimeät päivät Jukolan talossa. Hän silloin usein, veistellen tunteensa viittauksen mukaan kauhoja, lusikoita, kirvesvarsia, kurikkoja ja muita huoneessa tarpeellisia kaluja, kertoili sisarensa pojille tarinoita ja merkillisiä asioita sekä omasta maasta että vieraista valtakunnista, kertoili myös ihmeitä ja tapauksia raamatusta. Näitä hänen jutelmiansa kuultelivat pojat kaikella hartaudella ja painoivat lujasti muistoonsa. Mutta yhtä mieluisasti eivät he kuullelleetkaan äitinsä käskyjä ja nuhteita, vaan olivatpa kovakorvaisia vallan, huolimatta monestakaan pieksiäis-löylystä. Useinpa kyllä, huomatessaan selkäsaunan lähestyvän, vilkasi veliparvi karkutielle, saattaen tämän kautta sekä äitillensä että muille murhetta ja kiusaa, ja sillä omaa asiaansa pahentaen. Leur mère essaya bien, par des remontrances et des corrections, de stimuler leur zèle au travail, mais leur entêtement dressait un obstacle insurmontable devant tous ses efforts. Elle était du reste une ménagère excellente, connue pour son honnêteté et sa droiture, mais un brin revêche. Son frère était également un brave homme que les enfants adoraient ; dans sa jeunesse, hardi marin, il avait joyeusement navigué sur les mers lointaines et vu bien des peuples et des villes. Mais sa vue baissa, il finit par devenir complètement aveugle et passa les jours obscurs de sa vieillesse à Jukola. Et souvent, tandis qu’il taillait, guidé par le toucher, des louches, des cuillères, des manches de hache, des battoirs et d'autres ustentiles de ménage, il racontait aux enfants de sa sœur des contes et des histoires merveilleuses sur leur propre pays et sur les terres lointaines, il leur racontait aussi les miracles et les événements dont parle la Bible. Ses neveux écoutaient ces récits bouche bée et les gravaient profondément dans leur mémoire. Us ne prêtaient certes pas une attention aussi soutenue aux ordres et aux réprimandes de leur mère ; au contraire, ils se montraient singulièrement durs d’oreille et ne redoutaient nullement les fessées. Souvent même, quand ils sentaient qu’un orage menaçait, toute la bande prenait la poudre d’escampette, au désespoir et à la colère de leur mère et des voisins, et ils ne faisaient ainsi que gâter encore plus leur affaire. 01004
Bottom
01005
Top
Tässä olkoon kerrottu eräs tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesivät kototalonsa riihen alla kananpesän, jonka omistaja oli eräs eukko, kutsuttu »Männistön muoriksi»; sillä hänen pieni mökkinsä seisoi männistössä lähellä Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut munat, ja päättivät he lopulta riistää pesän ja lähteä metsään nauttimaan saaliistansa. He täyttivät myös päätöksensä, tyhjensivät pesän ja läksivät yksimielisesti metsään, kuusi veljestä; Eero pyöri silloin vielä äitinsä jalkain juurella. Mutta koska he ehtivät eräälle solisevalle ojalle pimeässä kuusistossa, rakensivat he valkean äyräälle, käärivät munat ryysyihin, kastoivat ne veteen ja panivat paistumaan kihisevään tuhkaan. Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, söivät he maittavan atrian ja astelivat siitä tyytyväisinä kotiansa taas. Mutta kotomäelle ehdittyä, kohtasi heitä hirmumyrsky; sillä olipa jo heidän tekonsa tullut ilmi. Männistön muori ärhenteli ja riehui, ja kiivaalla katsannolla kiirehti veljeksiä vastaan heidän äitinsä, kädessä vinkuva ruoska. Mutta eivätpä mielineetkään pojat käydä kohden tuota vihuria, vaan kääntyivät takaisin ja pakenivat jälleen metsien turvaan, huolimatta äitinsä huudoista. Voici un épisode de leur enfance. Ils connaissaient sous le plancher de la grange de la ferme un nid de poules qui appartenait à une voisine, appelée la Vieille de Männistö, parce que sa masure se trouvait dans un bosquet de pins près de la ferme. Un beau jour, les frères eurent une envie folle d’œufs rôtis et décidèrent finalement de dévaliser le nid et de filer dans la forêt pour y déguster leur butin. Ils mirent leur projet à exécution, vidèrent le nid, et les six garnements — Eero se traînait encore aux pieds de sa maman — détalèrent d’un commun accord dans les bois. Parvenus au bord d’un ruisseau qui murmurait entre les sombres sapins, ils allumèrent un feu sur la rive, et, après avoir enveloppé les œufs dans des chiffons, ils les plongèrent dans l’eau, puis les enfouirent dans des cendres crépitantes. Et quand leur régal fut cuit à point, ils le savourèrent avec un bel appétit et reprirent satisfaits le chemin de la maison. Mais, à leur arrivée sur la colline, une tempête terrible se préparait : leur larcin avait été découvert, la Vieille s’emportait en plaintes véhémentes, et leur mère, un fouet sifflant à la main, s’avançait à leur rencontre d’un air courroucé. N’ayant aucun désir d’affronter cette bourrasque, les enfants battirent prudemment en retraite et gagnèrent les bois protecteurs, sans se soucier des cris de leur mère. 01005
Bottom
01006
Top
Meni nyt päivä, meni vielä toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja tämä heidän viipymisensä saattoi äitin lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa muuttui pian murheeksi ja säälin kyyneleiksi. Hän läksi heitä etsimään, etsi metsät ristiin rastiin, mutta löytämättä lapsiansa. Saipa asia yhä kamalamman muodon ja vaati viimein kruununmiehiä käymään asiaan käsiksi. Sana saatettiin jahtivoudille, joka viipymättä kokoonkutsui koko Toukolan kylän ja sen ympäristön. Ja nyt läksi joukko sekä nuoria että vanhoja, naisia niinkuin miehiäkin, jahtivoudin johtamana, pitkänä rivinä urkkimaan ympäri metsää. Ensimmäisenä päivänä etsivät he läheisimmillä tienoilla, mutta ilman toivottua seurausta; toisena päivänä siirtyivät he kauemmas, ja koska astuivat korkealle mäelle, näkivät he etäältä erään suon partaalta sinisen savupatsaan kiertoilevan ylös ilmaan. Tarkasti merkitsivät he suunnan, josta savu suitsusi, ja sitä kohden jatkoivat he retkensä taas. Viimein likemmin jouduttuansa kuulivat he äänen, joka lauloi seuraavalla tavalla: Un jour se passa, puis un second ; on était toujours sans nouvelles des déserteurs ; leur absence prolongée finit par inquiéter fortement leur mère, dont la colère se changea bientôt en chagrin et en larmes de pitié. Elle sc mit à leur recherche, parcourut les forêts en tous sens, mais sans trouver ses enfants. L’aventure devenait vraiment tragique, et il lui fallut enfin s’adresser aux autorités. On avisa le traqueur [Fonctionnaire rural chargé entre autres d’organiser des battues.] qui convoqua sans délai tous les habitants de Toukola et des environs ; sous sa conduite, jeunes et vieux, hommes et femmes, ayant formé une longue ligne, se mirent à battre les bois. Le premier jour, ils fouillèrent les alentours de la ferme, mais sans aboutir au résultat espéré ; le second jour, ils pénétrèrent plus avant dans la forêt, et, lorsqu’ils furent arrivés sur une haute colline, ils aperçurent au loin, sur le bord d’un marais, une colonne de fumée bleue qui montait dans l’air. Ils repérèrent exactement le point d’où elle sortait et poursuivirent leur marche dans celte direction. Enfin, parvenus tout près, ils entendirent une voix qui chantait : 01006
Bottom
01007
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
On vit une bien belle vie
Dans le marais, près du ruisseau,
Brûle du bois à son envie,
Au lieu de bière on boit de l’eau.
01007
Bottom
01013
Top
Silloinpa Jukolan emäntä, kuultuansa laulun, ilahtui suuresti; sillä hän tunsi sen poikansa Juhanin ääneksi. Ja kumahteli usein metsä tulinuijan paukkeesta; josta kaikesta etsijät nyt varmaan havaitsivat lähestyvänsä karkulaisten leiriä. Siitä antoi jahtivouti käskyn piirittämään pojat ja sitten heitä lähenemään hiljaisuudessa, mutta pysäymään kuitenkin matkan päähän heidän majapaikastansa. Alors, en entendant ce chant, la fermière de Jukola éprouva une grande joie, car elle avait reconnu la voix de son Juhani. Et comme, en outre, des détonations fréquentes retentissaient dans le bois, les chercheurs en conclurent avec certitude qu’ils étaient tout proches du campement des fugitifs. Le traqueur ordonna do cerner les enfants et de se rapprocher d’eux en silence, mais de faire halte à quelque distance de leur bivouac. 01013
Bottom
01014
Top
Tapahtui niinkuin hän käski. Ja koska joukko, piirittäin veljekset kaikin puolin, oli heitä likeynyt noin viisikymmentä askelta, seisahtui se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava näky: Rakettu oli kiven juurelle havuista pieni koiju, jonka ovella makasi Juhani sammaleisella sijalla, katsellen ylös pilviin ja lauleskellen. Kaksi, kolme syltää koijusta loimotti iloinen valkea, ja sen hiilistössä korventeli Simeoni ansalla pyyttyä teereä päivälliseksi. Aapo ja Timo no'etuilla kasvoilla--sillä olivatpa he äskettäin olleet tonttusilla--paistelivat nauriita kuumassa tuhassa. Pienen saviropakon partaalla istui äänetönnä Lauri, tehden savikukkoja, härkiä ja uljaita varsoja; ja oli hänellä heitä jo aika rivi kuivamassa sammaleisen hirren kyljellä. Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan. On fit ce qu’il avait ordonné. Et quand la chaîne, entourant les frères, ne fut plus qu’à une cinquantaine de pas, on s'arrêta, et l’on vit alors le tableau suivant : au pied d’un rocher se dressait une petite hutte en branches de sapin, et Juhani, vautré sur un lit de mousse devant la porte, contemplait les nuages en chantonnant. A quelques toises de la cabane, pétillait un feu joyeux sur les braises duquel Simeoni rôtissait pour le dîner un tétras pris au collet. Aapo et Timo, le visage barbouillé de suie, — ils venaient de jouer aux fantômes, — surveillaient la cuisson des navets dans la cendre brûlante. Lauri, silencieux, était assis près d’un petit tas de glaise et modelait des coqs, des bœufs et de fiers poulains ; il en avait déjà toute une rangée qui séchaient sur un tronc moussu. C’était Tuomas qui provoquait les détonations : il lançait un crachat écumant sur le roc, y posait une braise enflammée et l’écrasait de toutes ses forces avec une pierre ; le bruit, souvent aussi violent qu’un coup de fusil, se répercutait au loin, tandis qu’une fumée noirâtre s’échappait en tournoyant d’entre les pierres. 01014
Bottom
01015
Top
JUHANI:
Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin...
Mutta peijakas meidän kuitenkin viimein täällä perii. Se on niinkuin kädessä, te mullisaukon pojat.
JUHANI:
On vit une bien belle vie
Dans le marais près du ruisseau...
Mais le diable finira bien par nous dénicher ici. Ça, c’est fatal, mes petits taurillons.
01015
Bottom
01021
Top
AAPO: Senhän minä kohta sanoin käydessämme jäniksen passiin. Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmi-taivaan alla. AAPO: Je l’ai dit tout de suite quand on a décampé. Imbéciles que nous sommes ! C’est bon pour des tsiganes et des voleurs de fainéanter ainsi sous la voûte du ciel. 01021
Bottom
01022
Top
TIMO: Jumalan taivas kuitenkin. TIMO: C’est pourtant le ciel du Bon Dieu. 01022
Bottom
01023
Top
AAPO: Asua täällä susien ja karhujen kanssa. AAPO: Vivre ici avec les loups et les ours. 01023
Bottom
01024
Top
TUOMAS: Ja Jumalan kanssa. TUOMAS: Et avec le Bon Dieu. 01024
Bottom
01025
Top
JUHANI: Oikein, Tuomas! Jumalan ja hänen enkeleinsä kanssa. Ah! jos nyt taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silmällä, niin selvästipä näkisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeliä on meidän piirittänyt ja kuinka itse Jumala harmaana äijänä istuu vallan keskellämme tässä kuin armahin isä. JUHANI: C’est vrai, Tuomas, avec le Bon Dieu et ses anges. Ah ! si on pouvait regarder avec les yeux de l’âme et du corps bienheureux, on verrait qu’une troupe d’anges gardiens nous entoure et que Dieu lui-même, sous l’aspect d’un vieillard grisonnant, est assis parmi nous comme un père bien-aimé. 01025
Bottom
01026
Top
SIMEONI: Mutta mitä aattelee nyt äitiparka? SIMEONI: Mais que doit penser notre pauvre maman ? 01026
Bottom
01027
Top
TUOMAS: Hän mielisi peitota meitä paistikkaiksi, koska vaan kynsiinsä joutuisimme. TUOMAS: Elle va nous écrabouiller comme de la purée de pommes de terre, dès que nous lui tomberons entre les pattes. 01027
Bottom
01028
Top
JUHANI: Ai poika, saisimmepa saunan! JUHANI: Ah ! mes amis ! on va recevoir une belle tripotée ! 01028
Bottom
01029
Top
TUOMAS: Saunan, saunan! TUOMAS: Ça, c’est sûr ! 01029
Bottom
01030
Top
JUHANI: Kipinöitsevän saunan! Niin, kylläs sen tiedät. JUHANI: Une magistrale fessée ! Tu sais ce que c’est. 01030
Bottom
01031
Top
AAPO: Se viimeinkin on saatavamme. AAPO: On finira bien par la recevoir. 01031
Bottom
01032
Top
SIMEONI: Hyvin tietysti. Sentähden on parasta mennä ottamaan se sauna ja päästä kerran näistä härkäpäivistä. SIMEONI: Naturellement. C’est pourquoi il vaudrait mieux aller l’encaisser tout de suite et mettre fin une bonne fois à cette vie de chien. 01032
Bottom
01033
Top
JUHANI: Härkä ei juuri käyskelekkään vapaa-ehtoisesti teuraspenkkiin, veikkoseni. JUHANI: Le bœuf ne se rend pas de son plein gré à l’abattoir, mon cher frère. 01033
Bottom
01034
Top
AAPO: Mitä jaarittelet, poika? Talvi lähestyy ja meille ei annettukaan syntyissämme turkkia niskaan. AAPO: Qu’est-ce que tu radoles-là ? L’hiver approche, et nous ne sommes pas nés avec une fourrure sur l’échine. 01034
Bottom
01035
Top
SIMEONI: Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla löylytetyksi ja syystä kyllä, syystä kyllä. SIMEONI: Eh bien, en roule pour la maison, et vers la punition méritée, bien méritée, ma foi ! 01035
Bottom
01036
Top
JUHANI: Säästyköön, veljet, säästyköön selkämme vielä kuitenkin muutamat vuorokaudet. Emmehän tiedä mitä pelastus-keinoa Jumala meille keksii vielä mennessä parin kolmen päivän. Niin, täällä, täällä pyllyilkäämme vielä: tuossa päivämme, tuon kantosen valkean ympärillä, ja yömme havuisessa koijussa, röhötellen rinnakkain rivissä kuin emän naskit pahnoilla.--Mutta mitä sanot sinä, Lauri pokko, siellä savilaukussa? Mitä? Käymmekö koreasti pieksiäis-löylyyn? JUHANI: Frères, épargnons nos dos pendant quelque temps encore. On ne sait pas quel moyen de salut Dieu pourra nous suggérer d’ici deux ou trois jours. Oui, rigolons encore un peu par ici, le jour autour du feu allumé dans la souche, et la nuit sous l’abri de branches do sapin, vautrés côte à côte sur une ligne comme des gorets sur la paille. -— Mais que racontes-tu, seigneur Lauri ? Hein ? Allons-nous gentiment nous faire étriller ? 01036
Bottom
01037
Top
LAURI: Ollaanhan täällä vielä. LAURI: Restons encore ici. 01037
Bottom
01038
Top
JUHANI: Senhän minäkin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!--Mutta onpa sinulla siellä karjaa oikein aika lailla. JUHANI: Moi, je trouve aussi que c’est mieux. -- Mutta onpa sinulla siellä karjaa oikein aika lailla. 01038
Bottom
01039
Top
TUOMAS: On sekä karjaa että siipi-eläimiä sillä pojalla. TUOMAS: On sekä karjaa että siipi-eläimiä sillä pojalla. 01039
Bottom
01040
Top
JUHANI: Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari. JUHANI: Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari. 01040
Bottom
01041
Top
TUOMAS: Oikein fläätälä. TUOMAS: Oikein fläätälä. 01041
Bottom
01042
Top
JUHANI: Oivallinen fläätälä.--Mikä ryssänkukla sieltä nyt taasen heltii kynsistäsi? JUHANI: Oivallinen fläätälä.--Mikä ryssänkukla sieltä nyt taasen heltii kynsistäsi? 01042
Bottom
01043
Top
LAURI: Tämä on vaan tuommoinen pikkuinen poika. LAURI: Tämä on vaan tuommoinen pikkuinen poika. 01043
Bottom
01044
Top
JUHANI: Kas tuota nallikkaa! JUHANI: Kas tuota nallikkaa! 01044
Bottom
01045
Top
TUOMAS: Tekee poikia kuin mies. TUOMAS: Tekee poikia kuin mies. 01045
Bottom
01046
Top
JUHANI: Poikia kuin tervaskannon päitä; ja ruokkii kuin mies sekä pojat että karjat.--Mutta veljet, veljet, jouduttakaa jo päivällinen pöytään; sillä mahani rupee motkottamaan. Pane mujua, pane kiehuvaa mujua tuon nauriin paistavalle kyljelle tuossa.--Kenenpä on vuoro lähteä nauriita varkaisin? JUHANI: Poikia kuin tervaskannon päitä; ja ruokkii kuin mies sekä pojat että karjat.--Très bien ! Holà ! frères, frères ! apportez vite la rnangeaille sur la table, car mon ventre commence déjà à grogner. Mets des cendres, des cendres brûlantes sur ce navet qui brille là, découvert. — A qui est-ce le tour de chaparder dos raves ? 01046
Bottom
01047
Top
SIMEONI: Minunpa on taasen käyminen synnin työhön. SIMEONI: C’est de nouveau moi qui dois commettre ce péché. 01047
Bottom
01048
Top
JUHANI: Henkemme piteiksi täytyy meidän hieman nypistellä toisen omasta. Jos tämä on syntiä, niin on se niitä pienimpiä kuin tehdään tässä matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkkiä kirjassani, niin eihän tuo pieni variksenjalka minua juuri estäisi pääsemästä vähän parempaan elämään. Siitä oikeasta hääsalista minua piankin nääsättäisi ulos, sen mä kyllä luulen, mutta ainahan annettaisi pojalle siellä jokin ovenvartijan virka, ja sekin olisi hirmuisesti lystiä.--Niin, uskokaamme niin, ja ottakaamme suruttomasti mitä kerralla kupuumme mahtuu. JUHANI: Ma foi, il nous faut bien chiper un peu des biens de notre prochain pour vivre. Si c’est un péché, c’est certainement un des plus petits qu’on puisse commettre sur celte misérable terre. Et si je meurs sans avoir d’autres méfaits inscrits dans mes papiers, ce n’est pas ce petit gribouillage qui m’empêchera d’arriver à une vie un peu meilleure. On me flanquerait tout de suite hors de la salle des fêtes, je le pense bien, mais on me donnerait toujours une place de portier, et ce serait terriblement amusant aussi. Oui, espérons-le, et avalons sans souci ce que noire gosier laisse passer. 01048
Bottom
01049
Top
AAPO: Mutta katsonpa jo parhaaksi että heitämme Kuokkalan naurismaan ja etsimme itsellemme toisen. Vähentyminen päivä päivältä saattaa pian omistajan vartioimaan maatansa yöt ja päivät. AAPO: Il me semble qu’on ferait bien d'abandonner le champ de raves de Kuokkala et d’en chercher un autre. Car le propriétaire remarquera bientôt ces disparitions quotidiennes et surveillera son champ jour et nuit. 01049
Bottom
01050
Top
JAHTIVOUTI. Ei yhtään surua siitä juonesta enää, poikaset, ei yhtään. No no, miksi hätäilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeliä on teidän piirittänyt aivan sukkelasti. LE TRAQUEUR: Ne vous faites plus de bile pour ça, mes enfants, plus du tout. Bon, bon, pourquoi vous effrayez-vous ? Voyez, une troupe d’anges gardiens vous a fort prestement entourés. 01050
Bottom
01051
Top
Niin haasteli vouti veljeksille, jotka pahoin peljästyneinä rynkäsivät ylös ja kaapasivat juoksemaan mikä minnekkin, mutta huomasivat pian kauhistuen tiensä teljetyksi kaikkialta. Silloin lausui taasen vouti: »apajassahan olette, luikkarit, koreasti apajassa, josta ette pääse ennenkuin on teitä hieman suomustettu muistoksi, pieneksi muistoksi teille, mitkä jalkajuonet olette meille saattaneet, luikkarit. Tänne, muori, koivun-oksallanne, ja antakaat heille oikein lämpöisestä kourasta. Jos niin, että kohtaisitte vastakynttä, niin onpa tässä teille apumuijia». Seurasi nyt kuritus äitin kädestä, käyden miehestä mieheen yli koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa rähinä. Kiivaasti kyllä käyttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heidän kuitenkin saaneen liian liepeän saunan. C’est en ces termes que le traqueur s’adressa aux frères qui, fort effrayés, se levèrent d’un bond et déguerpirent en tous sens ; mais ils constatèrent bientôt avec terreur que la voie leur était coupée de toutes parts. Et le traqueur parla de nouveau : « Ha ! Ha ! vous êtes dans le filet, polissons, et vous n’en sortirez pas avant d’avoir été quelque peu étrillés ; ce sera pour vous un souvenir, un tout petit souvenir des randonnées que nous avons dû faire à cause de vous, chenapans. Venez ici, maman, avec votre branche de bouleau et administrez-leur une bonne raclée. S’ils regimbent, il y a là des commères prêtes à vous aider. » — Alors le châtiment tomba des mains maternelles sur toute la bande, passant de l’un à l’autre, et des clameurs violentes retentirent dans les bois de Kuokkala. La mère maniait ses verges avec une belle vigueur, mais le traqueur affirmait pourtant que la sauce était encore trop douce. 01051
Bottom
01052
Top
Mutta koska tämä viimeinen toimi oli tehty, läksivät he kukin kotiansa, niin myös äiti poikinensa. Kaiken tien hän pauhasi ja toreli karkulaisia; eikä vielä heidän kotia tultuansakaan lakannut myrsky. Vieläpä rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metelöitsi eukko, uhaten heitä uudella pieksiäis-saunalla. Mutta nähtyään, millä nälän ahneudella he iskivät hampain leipään ja silakkaan, käänsi hän kasvonsa heistä, pyhkäisten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa. Quand cette cérémonie fut terminée, chacun rentra chez soi, et la maman emmena ses fils. Pendant tout le trajet, elle gronda et morigéna les évadés, et la tempête ne se calma même pas à leur arrivée dans la ferme. Tout en préparant sur le banc le repas des enfants, la vieille grommelait encore et les menaçait d’une nouvelle distribution. Mais quand elle vit avec quelle faim vorace ils enfonçaient leurs mâchoires dans le pain et le poisson salé, elle détourna son visage pour essuyer furtivement une larme sur sa rude joue bronzée. 01052
Bottom
01053
Top
Niin päättyi poikien karkuretki. Ja tämä oli tapaus heidän lapsuutensa ajasta, johon kertomuksestani poikkesin. Ainsi se termina cette escapade des frères. Tel est l’épisode de leur enfance que j’ai voulu insérer dans mon histoire. 01053
Bottom
01054
Top
Veljesten parhaita huvituksia oli myös kiekonlyöminen, jota leikkiä he vielä miehuutensakin iässä rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden määrättyä esinettä. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heidän kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maantiellä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa. Un des passe-temps favoris des frères était le jeu du palet, auquel ils se livrèrent encore volontiers dans la force de leur âge. Divisés en deux camps, ils luttaient avec ardeur, cherchant à acculer leurs adversaires à un point fixé. On les entendait alors crier, courir et se disputer bruyamment, et la sueur coulait à Ilots sur leurs visages. Le disque volait en ronflant le long du chemin et rebondissait parfois du bâton contre la tête d’un des joueurs, si bien que, quand ils rentraient, l’un avait le front orné d’une bosse respectable, un autre avait la joue fâcheusement tuméfiée. — C’est ainsi que s’écoulèrent les jours de leur jeunesse : l’été dans les bois ou sur la route à jouer au palet, l’hiver sur le poêle de la maison paternelle, dans la chaleur moite. 01054
Bottom
01055
Top
Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita, jotka saattoivat heitä enemmän kuin ennen muistelemaan huomis-päivää ja siirtymään vähän entisistä menoistansa.--Heidän äitinsä oli kuollut, ja tuli nyt yhden heistä astua isännyyteen, hillitsemään taloa pääsemästä perin kumoukseen ja huolta pitämään kruununveron maksosta, joka Jukolan avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta puuhaa ja tekemistä on ainakin hävinneessä talossa. Tuli vielä harjaksi kaikelle tälle, että pitäjän uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli hän armoton, käytellen heitä kohtaan kaikkia keinoja, myös jalkapuun rangaistusta. Niinpä oli hän Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silmänsä. Oikeinpa lautamiehen kautta oli hän antanut heille kiivaan käskyn, että he tavallista vikkelämmin saattaisivat itsensä lukkarin luoksi oppiaksensa lukemaan.--Muistellen näitä seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa eräänä iltana syksykesällä, haastelivat veljekset keskenänsä seuraavalla tavalla: Mais les frères sentirent que les temps changeaient. Des événements survinrent qui les forcèrent à se préoccuper davantage du lendemain et à taodifier un peu leur existence précédente. Leur mère mourut, et l’un d’eux devait la remplacer à la tête de la ferme, préserver le domaine d’une ruine complète et songer au paiement des impôts qui n’étaient d’ailleurs guère élevés en proportion de l'étendue des champs et des forêts de Jukola. Mais il y a toujours beaucoup à faire et à peiner dans une ferme délabrée. Et pour comble de malchance, il se trouvait que le nouveau pasteur de la paroisse était un homme terriblement rigide dans tout l’exercice de ses fonctions. Il était particulièrement impitoyable envers les paresseux qui ne voulaient pas apprendre à lire, employant contre eux tous les moyens, même l’exposition dans les ceps [Grosse pièce de bois percée de trous; on y exposait les coupables à l’entrée de l’église. Ce châtiment ecclésiastique fut supprimé vers 1860.] Il avait fixé un œil sévère sur les garçons de Jukola et venait de leur transmettre par l’assesseur l’ordre péremptoire de se rendre sans lambiner chez le chantre aux leçons de lecture. — C’est pourquoi, un des derniers soirs de l’été, assis dans la chambre spacieuse de leur demeure, les frères, songeant à ces choses, se mirent à discuter. 01055
Bottom
01056
Top
AAPO: Sanonpa: tämä hurja elämä ei käy päisin, vaan on sen loppu viimein hävitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa. AAPO: Je vous le dis, cette vie dévergondée ne peut continuer, ça finira par des pleurs et des grincements de dents. Frères, il s’agit de changer nos habitudes et nos mœurs, si nous désirons avoir la paix et le bonheur. 01056
Bottom
01057
Top
JUHANI: Haasteletpa oikein, sitä ei taida kieltää. JUHANI: Bien parlé, Aapo ; on ne peut le nier. 01057
Bottom
01058
Top
SIMEONI: Jumala paratkoon! hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti. SIMEONI: Que Dieu nous aide ! notre vie a été désordonnée, sauvage, jusqu’au jour d’aujourd’hui. 01058
Bottom
01059
Top
TIMO: Onpa tässä elämässä elämää ja maailmassa maailmaa. Kyllä kelpaa, jos käskeekin. Ohhoo! TIMO: 'C’est pourtant une existence comme une autre. Toute médaille a son revers. Diable ! 01059
Bottom
01060
Top
JUHANI: Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme eläneet, sitä ei taida kieltää. Muistakaamme toki: »nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus». JUHANI: Oui, on a vécu comme des dévergondés ou plutôt comme des insouciants ; on ne peut le nier. Mais rappelons-nous ce dicton : « Folie est compagne de jeunesse, sagesse est ornement de vieillesse ». 01060
Bottom
01061
Top
AAPO: Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se, joka tuo hyötyä, vaan ei sitä joka makeammalle maistuu. Nyt viipymättä rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas! AAPO: Mais il est grand temps de s’assagir, grand temps de soumettre tous nos désirs et passions au joug de la raison et de faire d’abord les choses qui nous vaudront du profit, et non pas seulement celles qui nous chantent. Maintenant, il s’agit de se mettre sans tarder à réparer convenablement notre ferme. 01061
Bottom
01062
Top
JUHANI: Oikein haasteltu! Ensiksi käykäämme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi myös; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain. JUHANI: Bien dit ! En premier lieu, nous allons nous précipiter sur ce fumier comme des bousiers, et puis le billot retentira du matin au soir dans tous les recoins de Jukola ! Le bétail, du beau bétail, augmentera de son côté' notre tas d’engrais qui dressera dans l’enclos ses hautes parois comme les murs dorés d’un palais de roi. C’est décidé, et lundi prochain on commencera par le commencement. 01062
Bottom
01063
Top
AAPO: Miksi ei jo huomenna? AAPO: Et pourquoi pas dès demain ? 01063
Bottom
01064
Top
JUHANI: Vasta ensi maanantaina. Eihän ole vahinko harkita asiaa vielä kypsemmäksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina. JUHANI: Lundi, et pas avant. Ça ne peut pas faire de mal d’examiner cette affaire encore plus à fond. Oui, c’est dit : lundi prochain ! 01064
Bottom
01065
Top
AAPO: Mutta yksi pykälä on meillä kohta suoritettavana. Tämä on laita: Jos talonpitoomme toivomme järjestystä ja pysyväisyyttä, niin yksi olkoon esimies ja isäntä. Me tiedämme, että tämä oikeus ja velvollisuus on Juhanin sekä hänen esikoisuutensa että äitimme määräyksen kautta. AAPO: Mais il nous faut régler tout de suite un point. Voici l’affaire : si nous désirons agir avec ordre et conséquence dans notre domaine, il faut qu’un de nous soit le chef et le maître de la maison. Nous savons que ce droit et ce devoir appartiennent à Juhani, parce qu’il est l’aîné et que notre mère l’a décidé ainsi. 01065
Bottom
01066
Top
JUHANI: Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! JUHANI: Oui, ce droit, ce pouvoir et cette autorité me reviennent à moi. 01066
Bottom
01067
Top
AAPO: Mutta katso, että sitä sopuisasti käyttelet ja yhteiseksi hyödyksi. AAPO: Mais tâche de les employer avec modération et dans l’intérêt général. 01067
Bottom
01068
Top
JUHANI: Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa. JUHANI: Je ferai de mon mieux. Ah ! si seulement vous vouliez m’obéir sans que j’aie à recourir aux châtiments et à la cravache ! Mais je ferai de mon mieux. 01068
Bottom
01069
Top
AAPO: Ruoskaa? AAPO: La cravache ? 01069
Bottom
01070
Top
JUHANI: Jos niin tarvitaan, näetkös. JUHANI: Si c’est nécessaire, bien entendu. 01070
Bottom
01071
Top
TUOMAS: Puhu koirillesi ruoskasta. TUOMAS: Parle de cravache à tes chiens ! 01071
Bottom
01072
Top
TIMO: Et pehmitä kruununmaatani sinä, et koskaan; sen tehköön lain ja oikeuden hulja, jos selkäni syystä syhyy. TIMO: Ce n’est pas toi qui me travailleras les côtes, jamais de la vie. Seule la verge de la loi et du droit pourrait le faire, si le dos me démangeait sérieusement. 01072
Bottom
01073
Top
JUHANI: Miksi iskette kiinni löysään sanaan? Onhan meillä tässä onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrjään. JUHANI: Pourquoi vous accrocher à des paroles en l’air ? Nous trouverons le bonheur ici, pourvu que la concorde règne parmi nous et qu’on supprime nos cornes. 01073
Bottom
01074
Top
EERO: Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme. EERO: Fixons pourtant exactement nos rapports mutuels. 01074
Bottom
01075
Top
AAPO: Ja kuulkaamme jokaisen mieli. AAPO: Et prenons l’avis de chacun. 01075
Bottom
01076
Top
JUHANI: Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina? JUHANI: Que dis-tu, Lauri, avare de tes paroles ? 01076
Bottom
01077
Top
LAURI: Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. LAURI: Je dirai bien quelque chose : déménageons dans les bois et envoyons au diable le tintouin de ce monde. 01077
Bottom
01078
Top
JUHANI: Häh? JUHANI: Hein ? 01078
Bottom
01079
Top
AAPO: Mies hourii taas. AAPO: Il a de nouveau le délire. 01079
Bottom
01080
Top
JUHANI: Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia! JUHANI: Déménager dans les bois ? Tu es fou ! 01080
Bottom
01081
Top
AAPO: Ole huolimatta.--Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot. AAPO: Ne t’en inquiète pas. — Voici ce que j’ai pensé : c’est toi, Juhani, qui as tout d’abord le droit de prendre la direction de la ferme, si tu le veux. 01081
Bottom
01082
Top
JUHANI: Minä kun tahdon. JUHANI: Je le veux. 01082
Bottom
01083
Top
AAPO: Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja olemme naimattomia miehiä, teemme talon työtä, syömme talon ruokaa ja saamme talosta vaatteet. Kuun ensimmäinen maanantai, paitsi kylvö- ja leikkuu-aikana, olkoon aina oma päivämme, mutta tulkoon meille silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylvöön, ja vuosittain olkoon meillä valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on vähintäkin kolmen tynnyrin ala. Näin ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta minä tiedän, ettei yksikään meistä kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen vaiheilta pois, ja eihän pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa väljyyttä seitsemälle veljelle näillä mantereilla. Mutta hän, joka aikaa voittain tuntisi halun perustamaan itsellensä oman asunnon ja perheen eikä kuitenkaan mieli tässä lain voimalla ja maamittarikustannuksilla käydä pirstoilemaan taloa, eikö taitaisi hän tyytyä seuraavaan etuun? Periköön hän talosta kappaleen maata, johon hän rakentaa huoneensa ja pellot sen ympärille. Saakoon hän myös osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon hänellä valta raivata itsellensä metsästä heinämaata lisäksi, niin että voi elättää pari hevosta ja neljä, viisi nautaa. Ja ilman yhtään veroa ja ulostekoa viljelköön tilaansa ja nauttikoon sen tuotteita niin hän kuin hänen lapsensa, eleskellen rauhassa omalla pohjallansa.--Niin olen minä asiaa aprikoinut. Mitä sanotte. AAPO: Quant à nous autres, aussi longtemps que nous habiterons les coins familiers de notre maison natale et resterons célibataires, nous ferons les travaux de la ferme, nous mangerons la nourriture de la ferme et nous recevrons les habits de la ferme. Le premier lundi du mois, sauf au temps des labours et des récoltes, nous serons entièrement libres, mais la ferme nous nourrira quand même. Chaque année, nous recevrons chacun un demi-boisseau d’avoine pour les semailles, et chaque année nous aurons le droit d’essarter un terrain commun dont la surface sera de trois arpents au moins. Voilà mon plan pour la ferme et pour notre vie de garçons. Je sais que pas un seul d’entre nous ne quitterait volontiers les champs chéris de Jukola ; nous n’y sommes du reste pas forcés par l’étroitesse de notre domaine, puisqu’il y a amplement place sur nos terres pour sept frères. Mais celui qui, avec le temps, éprouverait l’envie de fonder un foyer et une famille, sans vouloir pour cela démembrer le domaine en recourant à la loi et en payant des arpenteurs, est-ce qu’il ne pourrait pas se contenter de l’arrangement suivant? La ferme lui cédera un lopin de terre, où il pourra se construire un logis et s’aménager des champs aux alentours. Il recevra aussi en toute propriété un morceau de la prairie commune, et il aura le droit de défricher, dans les forêts, des prairies suffisantes pour nourrir une paire de chevaux et quatre ou cinq vaches. Et ainsi, libéré d’intérêts et de dépenses, il cultivera son domaine et jouira de ses revenus, lui et ses enfants, tout en vivant en paix sur sa propriété. Voilà ce que j’ai combiné. Qu’en dites-vous ? 01083
Bottom
01084
Top
JUHANI: Jotenkin järkevästi aprikoittu. Ottakaamme punnittaviksi ne pykälät. JUHANI: C’est assez raisonnablement combiné. Il nous faut examiner ces paragraphes. 01084
Bottom
01085
Top
LAURI: Mutta toisin tehty vielä järkevämmin tehty. Muuttakaamme metsien kohtuun ja myykäämme viheliäinen Jukola, tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille. Hän on meille ilmoittanut halunsa siihen kauppaan; mutta vähintäkin kymmeneksi vuodeksi tahtoo hän haltuunsa talon. Tehkäämme niinkuin sanon ja muuttakaamme hevosinemme, koirinemme ja pyssyinemme juurelle jyrkän Impivaaran vuoren. Sinne rakentakaamme itsellemme iloinen pirtti iloiselle päivänkaltevalle aholle, ja siellä, pyydellen salojen otuksia, elämme rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisistä.--Näinpä olen itsekseni tuumiskellut yöt ja päivät vuosien kuluessa. LAURI: Mais il y a une chose qui est encore plus raisonnable : déménageons dans les bois, vendons notre lamentable Jukola ou donnons-le à bail au tanneur de Raja-portti, qui nous a fait savoir qu’il est disposé à conclure cette affaire si on lui confie la ferme pour dix ans au moins. Faisons comme je dis, et déménageons avec notre cheval, nos chiens .et nos fusils au pied de la montagne escarpée d’Impivaara. On s’y construira une riante cabane sur la riante prairie ensoleillée, et là, chassant le gibier des vastes solitudes, nous vivrons en paix loin du monde bruyant et des hommes méchants. C’est ce projet que j’ai ruminé jour et nuit pendant des années. 01085
Bottom
01086
Top
JUHANI: Onko peeveli riivannut sun aivos, poika? JUHANI: Est-ce que le diable t’a brouillé l’entendement, mon garçon ? 01086
Bottom
01087
Top
EERO: Ellei peeveli, niin metsäneito. EERO: Si ce n’est le diable, C’est la fée des bois. 01087
Bottom
01088
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. LAURI: J’ai ruminé ce projet, et je le réaliserai bien une fois. Là-bas seulement on vivra comme des seigneurs, faisant la chasse aux oiseaux, aux écureuils, aux lièvres, aux renards, aux blaireaux et aux ours hirsutes. 01088
Bottom
01089
Top
JUHANI: No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti. JUHANI: Pendant que tu y es, énumère toute l’arche de Noé, de la souris à l’élan ! 01089
Bottom
01090
Top
EERO: Siinä vasta neuvo: sanoa jäähyväiset suolalle ja leivälle ja imeä verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat. Ja söisimmekö vielä kettua ja suttakin Impivaaran komeroissa kuin karvaiset vuoripeikot? EERO: En voilà une idée ! Dire adieu au sel et au pain, sucer du sang et manger de la viande comme des moustiques ou des sorciers lapons ! Devrons-nous aussi dévorer du renard et du loup dans les grottes d’Impivaara comme des ogres velus ? 01090
Bottom
01091
Top
LAURI: Ketuista ja susista saamme nahkoja, nahoista rahaa, rahalla suolaa ja leipää. LAURI: Les renards et les loups nous donneront leurs peaux ; avec les peaux on aura de l’argent et avec l’argent, du pain et du sel. 01091
Bottom
01092
Top
EERO: Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, höyryävä liha olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leipää eivät tarvitse apinat ja papiaanit metsässä. EERO: Les peaux nous donneront des vêtements ; mais la viande, la viande saignante et fumante sera notre seule nourriture. Les singes et les babouins n’ont pas besoin de sel et de pain dans les forêts. 01092
Bottom
01093
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. LAURI: J’ai ruminé ce projet et je le réaliserai bien une fois. 01093
Bottom
01094
Top
TIMO: Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme taitaisi pureskella metsässäkin suolaa ja leipää? Miks' emme? Mutta Eero on irvihammas, aina tiellämme, aina pitkänä kantona kaskessamme. Ken voi kieltää metsän asukasta tuolloin tällöin lähestymästä kylienkin nurkkia, tuolloin tällöin, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketkö minua silloin puulla päähän, Eero? TIMO: Examinons cette affaire depuis le commencement. Pourquoi ne pourrait-on pas se mettre sous la dent du pain et du sel même dans les bois ? Pourquoi pas ? Eero n’est qu’un persifleur qui met toujours des bâtons dans les roues. Qui peut défendre aux habitants des bois d’aller de temps en temps près des villages, de temps en temps, chaque fois que c’est nécessaire ? Ou bien m’accueillerais-tu à coups de trique sur la tête, Eero ? 01094
Bottom
01095
Top
EERO: En, veljeni, vaan vieläpä »suolojakin saat jos marjoja tuot».--Muuttakaa, pojat, muuttakaa, minä en kiellä, vaan tulenpa teitä vielä kyytiinkin, vien teitä tästä oikein suden travia. EERO: Non, mon frère, et tu recevras même du sel si tu apportes des fruits. Déménagez, mes enfants, déménagez en paix : je ne m’y oppose pas, je vous 'mènerai même en voiture, et à un joli trot. 01095
Bottom
01096
Top
JUHANI: Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. JUHANI: Et bientôt les esprits des bois vous reconduiront ici, je vous le garantis. 01096
Bottom
01097
Top
LAURI: »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin.--Vappuna muutan. LAURI: « Le seuil est haut pour qui revient à la maison », je le sais bien ; mais ne crois pas qu’on frappera à ta porte une fois qu’on sera parti. A la Fête du Printemps, je déménage. 01097
Bottom
01098
Top
TIMO: Kukatiesi tulen minä kanssas. TIMO: Peut-être que je t’accompagnerai. 01098
Bottom
01099
Top
LAURI: Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.--Minä muutan tulevana Vappuna Impivaaran aholle. Ensiksihän siellä, kunnes pieni, lämmin pirttini on valmis, asun isoisämme turpeentuneessa sysikoijussa. No, silloinpa, tehtyäni oman päivätyöni, lepään vasta rauhan majassa, kuullellen kuinka kontio korvessa viheltää ja teeri puhaltelee Sompiossa. LAURI: Je ne t’invite pas, je ne te repousse pas. Fais ce que ton coeur te conseille. A la prochaine Fête du Printemps, je m’installe à Impivaara. Au début, en attendant que ma petite et chaude cabane soit prête, je logerai dans la cahute de charbonnier moussue construite par notre grand-père. Et alors, après les travaux de la journée, je me reposerai dans ma hutte paisible et entendrai l’ours siffler dans les bois et le coq de bruyère appeler dans le marais de Sompio. 01099
Bottom
01100
Top
TIMO: Minä tulen, Lauri; olkoon sanottu, Lauri. TIMO: Je t’accompagne, Lauri, c’est décidé. 01100
Bottom
01101
Top
TUOMAS: Elleivät parane tässä ajat, niin seuraan teitä minäkin. TUOMAS: Si les temps ne s’améliorent pas ici, je vous suivrai, moi aussi. 01101
Bottom
01102
Top
JUHANI: Tuomaskin! Sinäkö muuttaisit myös? JUHANI: Comment, Tuomas ? tu veux aussi déménager ? 01102
Bottom
01103
Top
TUOMAS: Elleivät ajat parane. TUOMAS: Si les temps ne s’améliorent pas. 01103
Bottom
01104
Top
LAURI: Minä muutan Vappuna vaikka lähestyisi Jukolan taloa makean leivän päivät. LAURI: Je déménagerai à la Fête du Printemps, même si des jours de pain blanc revenaient à Jukola. 01104
Bottom
01105
Top
TIMO: Sinä ja minä, me kaksi, me muutamme tästä Sompion suolle kuin keväiset kurjet; ja ilma ja tuulet soi! TIMO: Toi et moi, nous deux, nous émigrerons vers le marais de Sompio, comme les grues en été, quand bruissent l’air et les vents. 01105
Bottom
01106
Top
JUHANI: Haidjai! Mutta kas jos totuuden tunnustan, niin Laurin aikeessa on salaista vetoa. Metsä houkuttelee. Voi peeveli! tuntuupa kuin näkisin sen metsän takana ilman ihanan lakeuden. JUHANI: Tonnerre ! Il n’y a pas à dire, si je vois juste, le projet de Lauri possède un charme secret. La forêt attire. Bon sang ! Il me semble voir les délicieuses plaines du ciel s’ouvrir derrière la forêt ! 01106
Bottom
01107
Top
AAPO: Te hullut, mitä aattelette?--Muuttaa metsään! Miksi? Onhan meillä talo ja huoneet; katto kultainen päämme päällä! AAPO: Insensés ! A quoi pensez-vous? Déménager dans les bois ? Pourquoi ? Nous avons ici un domaine et une ferme, un toit aimé sur nos têtes. 01107
Bottom
01108
Top
JUHANI: Tosi, meillä on talo, jossa riipumme kynsin ja hampain, niin kauan kuin se vähänkin suurukselle hajahtaa. Mutta katsos, jos nyt kova onni kiertäisi tässä kaikki nurin niskoin, vastoin miehen parhaita tuumia, niin olkoon metsä takataloni, jonne piankin tästä vilkaisen, koska viimeiset tuutissa kolisee.--Niin, talonpidon toimeen ja raatamiseen nyt iskemme peloittavalla vauhdilla; ja käykäämme taasen pykälään, joka tässä oikeammiten olikin kysymyksenä.--Minun tyhmän pääkalloni mukaan on Aapo ylimalkaan harkinnut asiat jotenkin järkevästi; ja kaikki käy hyvin, jos vaan itse kukin kohdastamme harrastelemme yksimielisyyttä ja sovintoa. Mutta kas jos riitaa etsimme, niin kylläpä löydämme aina syitä niskaharjastemme kohotteiksi. JUHANI: C’est vrai, nous avons un domaine auquel nous tenons bougrement, aussi longtemps qu’on y sentira un peu l’odeur de la nourriture. Mais, tu sais, si le malheur, déjouant nos plus sages résolutions, bouleversait tout ici de fond en comble, la forêt serait alors mon refuge, j’y filerais sans retard dès qu’il n’y aurait plus un grain dans la huche. — Oui, mais à présent, mettons-nous à bûcher dans la ferme et aux champs avec une rapidité foudroyante. Et revenons-en au point dont il était plus particulièrement question en ce moment. Selon ma dure caboche, Aapo a examiné le gros de l’affaire avec passablement de bon sens et tout marchera bien, si seulement chacun s’efforce de son côté vers la concorde et la bonne entente. Mais si nous voulons nous disputer, vous savez, nous trouverons toujours des occasions de hérisser nos poils. 01108
Bottom
01109
Top
SIMEONI: Missä emme löydä sitä niinkauan kuin tuo vanha Aatami kutittelee ja kutkuttaa meissä täällä luun ja nahan välissä? SIMEONI: Où n’en trouverons-nous pas, aussi longtemps que le vieil Adam nous chatouillera et nous gratouillera entre les os et la peau ? 01109
Bottom
01110
Top
TIMO: Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mustassa pitkätakissa, polvihousuissa ja punaisissa liiveissä, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa. Sellaisena ukkona astelee hän aatoksissaan ja ajelee härkäparia. TIMO: Je me suis toujours représenté le vieil Adam comme un brave et grave bonhomme avec un chapeau de feutre, une redingote noire, des culottes et un gilet rouge qui lui descend plus bas que le nombril. Et ce bon type-là se promène plongé dans ses pensées et chasse devant lui une paire de bœufs. 01110
Bottom
01111
Top
SIMEONI: Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisyntiä. SIMEONI: Le vieil Adam, ça veut dire la racine du péché, le péché originel. 01111
Bottom
01112
Top
TIMO: Minä tiedän, että hän on perisynnin tunnusmerkki ja esikuva, se sarvipää saatana helvetistä, mutta sellaisena pokkona, kuin sanoin, hän astelee edessäni, ajellen härkäparia. Sitä en voi auttaa. TIMO: Je sais bien qu’il est le signe et l’image du péché originel, le Satan cornu de l’enfer. Mais je ne peux m’empêcher de le voir se ballader devant moi, habillé comme je l’ai dit, tel un bon vieux qui chasse ses bœufs. 01112
Bottom
01113
Top
JUHANI: Tämä uskon-pykälä jääköön, ja pysykäämme asiassa.--Aapo, mitä tuumiskelemme noista kahdesta meidän torpistamme: Vuohenkalmasta ja Kekkurista? JUHANI: Laissons cette déclaration de foi et revenons à nos moutons. Aapo, qu’avons-nous décidé au sujet de nos deux métairies de Vuohenkalma et de Keldiuri ? 01113
Bottom
01114
Top
AAPO: Muistettava on, että niiden molempain hallitsijat möyrivät kerran maansa raa'asta, kolkosta korvesta, ja heitä ei siis karkoiteta turpeiltansa pois--joka oliskin väärin--niinkauan kuin on heillä mahtia pitää sarkojansa ruokossa, ja sittenkin määrää laki heille tilasta jonkun vanhuuden turvan. Niin on laita siinä kohdassa.--Mutta katsellaanpas erästä toista seikkaa, joka luullakseni on jotenkin napakassa. Sillä se on täällä meidän tärkein askelemme, se joko saattaa pään harmaaksi ennen aikoja tai tuo meille elämän poudan ja päättää viimein päivämme illan kultaruskoon. Ja sinuunpa, Juhani, se ensiksi nyt koskee. Huomaa siis mitä sanon: Emännätön isännyys on puoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää... AAPO: Il ne faut pas oublier que leurs tenanciers ont défriché à grand’peine leurs terres sur un sol désolé et qu’on ne peut les chasser de leur bien, — ça serait injuste, — tant qu’ils réussissent à maintenir leurs terrains en bon état ; et en outre la loi prévoit qu’on devrait leur donner de quoi assurer leur vieillesse. — Voilà l’affaire. Mais il reste à examiner encore une autre question qui, à mon avis, est fort compliquée ; il s’agit d’une démarche très importante pour nous ici-bas, qui peut nous rendre la tête grise avant l’âge ou au contraire nous apporter le soleil du bonheur et baigner le soir de nos jours dans la rougeur dorée du crépuscule. Et c’est toi, Juhani, qui es le principal intéressé. Écoute bien ce que je te dis : un ménage sans ménagère est quelque chose d’incomplet et de boiteux ; une ferme où aucune maîtresse de maison ne foule le sentier du grenier... 01114
Bottom
01115
Top
TIMO: On niinkuin suden pesä ilman naarassutta, tai niinkuin saapas ilman toista saapasta; totisesti ontuupa se, niinkuin Aapo sanoi. TIMO: ...est comme une tanière de loup sans louve ou comme une botte dépareillée. Ça boite vraiment, comme dit Aapo. 01115
Bottom
01116
Top
AAPO: Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.--Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.--Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.--Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa.--Tämä, veljet, on oivallinen emäntä. AAPO: Une ferme où aucune ménagère ne foule le sentier du grenier est comme un jour nuageux, et l'ennui s’assied au bout de la longue table de famille comme un soir d’automne languissant. Mais une bonne paysanne est le soleil radieux de la ferme, qui illumine et réchauffe. Voyez : elle est levée la première le matin, elle pétrit la pâte, dresse la table pour son mari, prépare les provisions qu’il emportera dans les bois et se rend dans l’enclos, un seau à la main, pour traire son troupeau tacheté. Puis elle fait le pain, elle va et vient ; la voici près de la table, puis elle court porter un pain sur le banc, puis, comme un tourbillon, elle tisonne le feu dans le four qui crache par sa gueule luisante des flammes et de la fumée. Et alors, pendant que la pâte lève, elle déjeune enfin à la hâte, son enfant sur les bras, elle mange un quignon de pain et un hareng frit et boit par-dessus du lait caillé dans un pot à deux anses. Elle n’oublie pas non plus le roquet, fidèle gardien de la maison, sur l’escalier, ni le chat qui, les yeux mi-clos, somnole sur le fourneau. Elle va et vient, active et affairée, prépare une autre pâte qui monte dans le pétrin, la forme et l’enfourne, et la sueur ruisselle sur son front. Et voyez : quand le jour décline, les pains odorants sont placés sous le toit, enfilés à de longues perches et répandent un arôme frais et vivifiant. Et alors, quand les hommes rentrent de la forêt, le souper fumant les attend sur la table bien lavée. Mais où est la ménagère ? Là-bas, dans la cour, elle trait les vaches aux cornes courbées, et la surface écu-mante du lait ondule en bruissant dans le seau. Puis elle va et vient, active et affairée, et c’est seulement lorsque tout le monde est déjà plongé dans le sommeil le plus profond qu’elle peut s’étendre sur son lit en murmurant une prière. Mais elle n’est pas encore au bout de ses travaux et de ses soucis. A chaque instant, à chaque heure de la nuit, elle se lève sans jamais s’impatienter, elle se lève pour calmer le bébé qui pleurniche dans son berceau. Voilà, frères, ça c’est une bonne ménagère ! 01116
Bottom
01117
Top
JUHANI: Hyvin puhuttu, Aapo, ja käsitänpä puheesi tarkoituksen. Se, nimittäin, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, minä ymmärrän. Vaimo, sanoit sinä, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi! Mutta äläppäs huoli. Toivos, luullakseni, täyttyy piankin. No noh; niin! Tunnustanpa, että mieleni täyttä päätä on jo iskenyt tyttöön, josta toivon saavani avion ja hyvän, elleivät petä minua vanhat merkit.--Niin, veljet, toiset päivät ja toiset konstit meitä lähestyy, ja päälleni otettava isännyys minua ankarasti huolettaa. Isännän, isännän hartioita painaa täällä hirmuinen taakka, ja suuri on kerran tilinsä tuomiolla. Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. JUHANI: Bravo, Aapo ! — J’ai bien compris tes intentions. Ton discours, à ce que je crois, veut m’engager à prendre femme. Oui, j’ai saisi. Une femme, comme tu l’as dit, est une chose indispensable à la tête d’un ménage, c’est sûr. Mais ne te fais pas de soucis ; je pense que ton espoir se réalisera bientôt. Mais oui, parfaitement ! J’avoue que mon cœur s’est déjà sérieusement attaché à une jeune fille dont je souhaite faire mon épouse, et une fameuse, si les signes traditionnels ne me trompent pas. Eh oui, mes frères, d’autres jours et d’autres tours s’approchent, et la tâche que je vais assumer me cause déjà passablement de tracas. Un fardeau redoutable repose ici-bas sur les épaules du maître, et il a de grands comptes à rendre lors du jugement dernier. Je devrai répondre de vous tous sur toute la ligne, ne l’oubliez pas. 01117
Bottom
01118
Top
TUOMAS: Sinun? Mitä vasten? TUOMAS: Toi ? et pourquoi donc ? 01118
Bottom
01119
Top
JUHANI: Minä olen isäntänne; minunpa kämmenpäistäni imetään kerran vereni teidän tähtenne. JUHANI: Je suis votre maître, et c’est de moi qu’on exigera un jour votre sang. 01119
Bottom
01120
Top
TUOMAS: Itse vastaan minä sekä ruumiini että sieluni edestä. TUOMAS: Je répondrai moi-même de mon corps et de mon âme. 01120
Bottom
01121
Top
TIMO: Itse minäkin vastaan; heh! TIMO: Et moi aussi, hé ! 01121
Bottom
01122
Top
AAPO: Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta. AAPO: Prends garde, Juhani : de tels propos font du mauvais sang. 01122
Bottom
01123
Top
JUHANI: En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kesänä takerrutte vimmatusti turhaan, merkittömään sanaan, vaikka tunnette sydämmeni perin pohjin. Minä närkästyn! JUHANI: Je n’ai pensé ni à du mauvais sang ni à de la mauvaise chair ; mais, comme du goudron ou de la bar-dane dans la chaleur de l’été, vous vous cramponnez furieusement à des mots vides, insignifiants, quoique vous connaissiez mon coeur dans tous ses replis. Ça me fâche à la fin ! 01123
Bottom
01124
Top
AAPO: Tämä jääköön, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tyttö, joka sydämmesi on puoleensa vetänyt. AAPO: Laisse donc, et dis-nous maintenant quelle est la jeune fille qui a conquis ton coeur. 01124
Bottom
01125
Top
JUHANI: Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti rakastan, on »Männistön muorin» Venla. JUHANI: Je veux le dire sans détours. Celle que j’aime à la folie est Venla, la fille de la Vieille de Männistö. 01125
Bottom
01126
Top
AAPO: Hm. AAPO: Hum 1 01126
Bottom
01127
Top
JUHANI: Mitä sanot? JUHANI: Quoi ? 01127
Bottom
01128
Top
AAPO: Hm, minä vaan sanon. AAPO: Hum ! rien d’autre. 01128
Bottom
01129
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia. TUOMAS: Vilaine affaire ! 01129
Bottom
01130
Top
SIMEONI: Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan isän huomassa. SIMEONI: Venla ? Tiens, tiens ! mais remettons-nous-en au Dieu du ciel. 01130
Bottom
01131
Top
AAPO: Hm, vai Venla. AAPO: Hum ! C’est donc Venla. 01131
Bottom
01132
Top
JUHANI: Mitä te mörisette? Mutta ah! minä aavistan jotakin; ja varjelkoon meitä Herran poika! Mitä? Puhukaa suunne puhtaaksi! JUHANI: Qu’avez-vous à grommeler ? Ha ! Ila ! Je commence à comprendre ! Que le Fils de Dieu r.ous protège ! Quoi ? Expliquez-vous clairement. 01132
Bottom
01133
Top
AAPO: Kuule: jo vuosia on aatokseni tytössä hartaasti askaroinut. AAPO: Écoute, il y a des années déjà que je songe ardemment à cette jeune fille. 01133
Bottom
01134
Top
SIMEONI: Jos hänen on Luoja minulle suonut, niin miksi murehtisin? SIMEONI: Pourquoi m’inquiéter, si le Créateur me la destine ? 01134
Bottom
01135
Top
EERO: Älä yhtään. Hän on sinulle suotu ja minä otan hänen. EERO: N’y compte pas ! Elle t’est destinée, mais c’est moi qui te la soufflerai. 01135
Bottom
01136
Top
JUHANI: Mitä sanoo Tuomas? JUHANI: Que dit Tuomas ? 01136
Bottom
01137
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia; tyttö miellyttää minua kovin, sen tunnustan. TUOMAS: Vilaine affaire ! Venla me plaît beaucoup, je l’avoue. 01137
Bottom
01138
Top
JUHANI: Vai niin, vai niin. Hyvä! Entäs Timo? JUHANI: C’est ça, c’est ça. Bien ! Et Timo ? 01138
Bottom
01139
Top
TIMO: Minä teen saman tunnustuksen. TIMO: Je fais le même aveu. 01139
Bottom
01140
Top
JUHANI: »Herran poika ja Kaitarannan Kusta!» Mutta Eero? JUHANI: Cré nom d’un chien ! mais Eero ? 01140
Bottom
01141
Top
EERO: Teen saman vilpittömän tunnustuksen, saman vilpittömän tunnustuksen. EERO: Je fais le même aveu sincère, le même sincère aveu. 01141
Bottom
01142
Top
JUHANI: Hyvä, hyvin hyvä! Hahaa!--Ja Timokin, Timokin! JUHANI: Bien, très bien ! Ha ! Ila ! Et Timo, Timo aussi ! 01142
Bottom
01143
Top
TIMO: Tyttö on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi hän minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitistä silloin oikein vahvasti ja muistanpa sen löylytyksen; no noh! TIMO: J’aime énormément Venla, je l’avoue. Il est vrai qu’elle m'a flanqué jadis une rossée qui comptait, qu’elle m’a solidement étrillé quand j’étais encore un petit morveux, et je n’ai certes pas encore oublié cette raclée. Ah non I 01143
Bottom
01144
Top
JUHANI: Vaiti, vaiti! sillä nyt on kysymys tokko häntä rakastat. JUHANI: Suffit, suffit ! II s’agit de savoir si tu l’aimes. 01144
Bottom
01145
Top
TIMO: Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimittäin hän rakastaa minua takaisin. TIMO: Mais oui, certainement, et même beaucoup, c’est-à-dire si elle m’aime en retour. 01145
Bottom
01146
Top
JUHANI: Niin, niin! Astut siis tielleni myös? JUHANI: Bien, bien, tu es donc sur mon chemin, toi aussi ? 01146
Bottom
01147
Top
TIMO: En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mieltäs hillitä, mieltäs ja kieltäs. Kuitenkin pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni. TIMO: Pas du tout, pas du tout, si vraiment lu ne peux pas maîtriser ton cceur et ta langue. Pourtant, je tiens beaucoup à cette donzelle, et je veux aussi faire de mon mieux pour l’obtenir en mariage. 01147
Bottom
01148
Top
JUHANI: Hyvä, hyvä! Mutta mitä sanoo Lauri? JUHANI: Bien, bien ! Que dit Lauri ? 01148
Bottom
01149
Top
LAURI: Mitä on minun tytön kanssa tekemistä? LAURI: Qu’ai-je à faire avec cette gamine ? 01149
Bottom
01150
Top
JUHANI: Kenen puolta pidät? JUHANI: Lequel de nous vas-tu soutenir ? 01150
Bottom
01151
Top
LAURI: En takerru asiaan, en tuolta enkä täältä. LAURI: Je me fiche des uns et des autres. 01151
Bottom
01152
Top
JUHANI: Tuleepa tästä kuitenkin soppa. JUHANI: Ça va faire une belle salade 1 01152
Bottom
01153
Top
LAURI: Siihen en pistä lusikkaani minä. LAURI: Je n’y plongerai pas ma fourchette. 01153
Bottom
01154
Top
JUHANI: Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isketään, ja maa ja taivas täräjää! Nyt, kultaiset veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yhtä vastaan kuin seitsemän sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni; tuohon visapäiseen tartun minä, ja syyttäköön hän itseänsä, jonka pääkuori saa siitä päreen.--Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin, jos on teissä miehen vastusta. JUHANI: Tous, sauf Lauri ! Enfants, enfants, frères de Jukola, ma grande famille ! Il faut se battre à présent, et la terre et le ciel vont trembler. Hardi ! chers frères ; prenez couteau, hache ou bûche ! Un contre tous et tous contre un, comme sept taureaux furieux. Allons-y ! Je veux une bûche pour arme, je prendrai ce tronc de madré, là, et gare à celui qui en recevra un éclat sur le crâne ! Prenez vos bûches, mes enfants, et avancez si vous êtes hommes à vous défendre ! 01154
Bottom
01155
Top
EERO: Tässä seison aseissa, vaikka vähän matalampi muita. EERO: Me voici armé, même si je suis un peu plus petit que les autres. 01155
Bottom
01156
Top
JUHANI: Sinä, kavun napu! Mutta kas kun huomaan taas tuon pilkallisen, tuon salaisen, tuon förpiiskatun irvistyksen naamassasi, ja näkyypä kuin tekisit vaan leikkiä koko asiasta. Mutta kyllä sinun opetan. JUHANI: Sacré Poucet ! Je vois de nouveau sur ta gueule cette malicieuse, celte railleuse, cette maudite grimace, comme si tout cela n’était pour toi qu’un jeu. Attends un peu, je vais t’apprendre ! 01156
Bottom
01157
Top
EERO: Mitä huolit siitä, kun vaan halkoni tekee totta? EERO: Qu’est-ce que ça peut bien te faire, pourvu que mon gourdin travaille avec sérieux ! 01157
Bottom
01158
Top
JUHANI: Kyllä sinun opetan kohta. Ottakaa halkonne, ottakaa halkonne, pojat! JUHANI: Je vais bien t’apprendre, tout de suite. — Allons, vos bûches, prenez vos bûches, vous autres I 01158
Bottom
01159
Top
TIMO: Tässä olen minä ja minun halkoni, jos niin tarvitaan. Minä en tahdokkaan vihaa ja riitaa, mutta jos niin tarvitaan. TIMO: Voici moi et mon bâton, si c’est nécessaire. Je ne veux ni rixe ni querelle, mais si c’est nécessaire... 01159
Bottom
01160
Top
JUHANI: Halkos', Tuomas! JUHANI: Ta bûche, Tuomas ! 01160
Bottom
01161
Top
TUOMAS: Mene hiiteen halkoinesi, pöllö! TUOMAS: Va au diable avec tes bûches, vieux hibou 1 01161
Bottom
01162
Top
JUHANI: Istu ja pala! JUHANI: Sacré nom de tonnerre ! 01162
Bottom
01163
Top
SIMEONI: Hirveä, pakanallinen ja turkkilainen on tämä meteli; mutta leikistä luovun minä ja heitän naima-asiani Herran huomaan. SIMEONI: Tout ce tapage est hideux, païen, turc ; je renonce à ce jeu et remets mon mariage entre les mains de Dieu. 01163
Bottom
01164
Top
LAURI: Pois luovun minä. LAURI: Je me retire aussi. 01164
Bottom
01165
Top
JUHANI: Sentähden siirtykää te sivulle, siirtykää sivulle jaloista pois!--Käy halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan seinät pääkallojen haljetessa. Tulta ja sarvipäitä! JUHANI: Au large, filez d’ici ! — Prends ta bûche, Aapo, et que les murs de Jukola retentissent quand éclateront les crânes. — Enfer et damnation ! 01165
Bottom
01166
Top
AAPO: Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi nyt, nähdessäni, kuinka silmäs pyörähtelee ja tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä. AAPO: L’enfant de l’homme est un être misérable ! Je suis saisi d’horreur, Juhani, en regardant ton visage, en le voyant rouler les yeux et hérisser tes crins. 01166
Bottom
01167
Top
JUHANI: Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka. JUHANI: Laisse-les se hérisser, c’est justement la vraie, l’ordinaire tignasse de Juhani. 01167
Bottom
01168
Top
EERO: Mielinpä sitä pöllyttää hieman. EERO: J’ai une terrible envie d’étriller un peu cette tignasse. 01168
Bottom
01169
Top
JUHANI: Sinä peukalo! Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. JUHANI: Bout d’homme! reste sagement dans ton coin, ça vaudra mieux ; va-t’en, tu me fais pitié. 01169
Bottom
01170
Top
EERO: Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. EERO: Retire à temps ton vilain museau dans ce coin ; il me fait pitié, il tremble et bouge déjà comme le menton d’un mendiant. 01170
Bottom
01171
Top
JUHANI: Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. JUHANI: Regarde comme bouge mon gourdin ! Regarde ! 01171
Bottom
01172
Top
AAPO: Juhani! AAPO: Juhani ! 01172
Bottom
01173
Top
EERO: Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! EERO: Frappe, si lu veux, je crois que l’averse rebondira sur toi, et peut-être comme uue grêle de coups de bâton. Frappe donc ! 01173
Bottom
01174
Top
JUHANI: Kyllä. JUHANI: Bien ! 01174
Bottom
01175
Top
AAPO: Et lyö, Juhani! AAPO: Ne frappe pas, Juhani ! 01175
Bottom
01176
Top
JUHANI: Mene tunkiolle sinä, tai ota halkos ja puolusta itseäs, pehmitänpä muutoin pääsi. Ota halkos! JUHANI: Sauve-toi sur le tas de fumier, ou prends un bâton et défends-toi, sinon je te ramollis le crâne. Prends la bûche ! r 01176
Bottom
01177
Top
AAPO: Missä on järkes? AAPO: Qu’as-tu fait de ta raison ? 01177
Bottom
01178
Top
JUHANI: Tässä visapäisessä halossa; katsos, nytpä se hiiskuu sanasen. JUHANI: Elle est dans ce gourdin ; écoute ! elle va parler ? 01178
Bottom
01179
Top
AAPO: Varro, veli, varro, kunnes minäkin tempaisen kouraani aseen.--Kas niin; tässä nyt seison makkarahalko kädessä. Mutta ensin pari sanaa, sinä Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei ihminen; hän on umpisokea näkemään, mikä on oikeus ja kohtuus; ja kaikkein vähimmin voi hän vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita. Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme järjen kannalta katsella tätä seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, että laita on näin. Tyttö ei taida meitä kaikkia rakastaa, yhtä ainoata vaan, jos hän kehenkään meistä suostuu, jonka seurassa käsi kädessä hän mielisi vaeltaa yli elon ohdakkeisen mäen. Näenpä siis parhaaksi, että käymme kaikki miehissä ja yht'aikaa hänen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielellä ja kielellä, taitaisko hän kellenkään meistä sydämmensä lahjoittaa. Jos nyt tyttö on myöntyvä, niin se meistä, jolle lankesi toivottu arpa, kiittäköön onnensa päivää, mutta toiset tyytykööt napisematta kohtaloonsa. Hän, joka jäi osattomaksi, nielköön kiusansa, toivoen, että hänkin vielä kohtaa määrätyn siippansa täällä. Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiiltävän pilven, katselevat alas päällemme, huutain meille korkealla äänellä: »Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!» AAPO: Attends, frère, attends que j’aie aussi pris une arme. Voilà ! j’ai aussi ma saucisse de bois à la main. Mais d’abord quelques mots, troupe chrétienne des enfants de Jukola, et ensuite on se battra comme des loups enragés. Écoutez : l’homme emporté par la fureur est un fauve assoiffé de sang ; il n’est plus un être humain, il est aveugle et ne peut discerner ce qui est juste et raisonnable ; et il est encore moins capable, sous l’empire de la colère, d’arranger des affaires d’amour. Mais si nous essayons pourtant d’examiner du point de vue de la raison cet incident qui pousse des frères à s’armer de bûches les uns contre les autres, je crois que la situation nous apparaîtra ainsi : Venla ne peut pas nous aimer tous, mais un seulement, et encore si elle veut accepter un de nous et si elle désire gravir avec lui, la main dans la main, la colline épineuse de la vie. J’estime donc que nous agirions sagement en allant tous ensemble lui exposer honnêtement notre cas et lui demander, d’une âme et d’une langue ferventes, si elle veut donner son cœur à l’un de nous. Si elle consent, eh bien ! celui qui aura obtenu ce lot tant convoité pourra remercier sa chance, et les autres se résigneront à leur sort sans murmurer. Celui qui n’aura rien reçu avalera son dépit en espérant que lui aussi trouvera plus tard la femme que le destin lui a réservée ici-bas. Si nous faisons ainsi, nous agirons en hommes et en véritables frères. Et alors les fantômes radieux de notre père et de notre mère s’avanceront hors des portes éclatantes du ciel et, debout au bord d’un nuage brillant, ils abaisseront leurs regards sur nous et crieront d’une voix puissante : « Très bien, Juhani, très bien, Tuomas et Aapo, très bien, Simeoni, Timo et Lauri, bien agi, mon petit Eero. Vous êtes vraiment des enfants en qui nous avons placé toute notre affection ». 01179
Bottom
01180
Top
JUHANI: Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eikä paljon puutu, ettet saata minua itkemään. JUHANI: Parbleu, Aapo, tu parles comme un ange du ciel, et je ne suis pas loin de pleurer. 01180
Bottom
01181
Top
SIMEONI: Me kiitämme sinua, Aapo. SIMEONI: Nous te remercions, Aapo. 01181
Bottom
01182
Top
JUHANI: Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni. JUHANI: Oui, merci, Aapo. Je jette mon bâton. 01182
Bottom
01183
Top
TIMO: Sinne minäkin. Ja tämä riita loppui niin kuin jo alusta tahdoinkin. TIMO: Et moi aussi. La querelle s’est terminé» comme je le souhaitais dès le début. 01183
Bottom
01184
Top
SIMEONI: Aapo pitää peilin edessämme, ja siitä häntä kiittäkäämme. SIMEONI: Aapo a mis un miroir devant nous, et nous l'en remercions. 01184
Bottom
01185
Top
EERO: Häntä kiittäkäämme, veisatkaamme oikein »Simeonin kiitosvirsi». EERO: Oui, remercions-le et chantons en chœur « le cantique d’actions de grâce de Siméon ». 01185
Bottom
01186
Top
SIMEONI: Pilkkaa, pilkkaa ja virnistystä taas! SIMEONI: De nouveau des moqueries, des moqueries et des railleries. 01186
Bottom
01187
Top
TIMO: Ole tekemättä pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrestä. TIMO: Eero, lu ne dois pas te moquer de la parole de Dieu, du cantique de Siméon. 01187
Bottom
01188
Top
AAPO: Ah, niin nuori ja niin paatunut! AAPO: Hélas ! si jeune et déjà si endurci 1 01188
Bottom
01189
Top
SIMEONI: Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun tähtes. SIMEONI: Si jeune et déjà si endurci ! Eero, Eero, je ne dis plus rien, mais je soupire sur toi. 01189
Bottom
01190
Top
JUHANI: Ennustanpa, Eero, meidän kerran tai kaksi täytyvämme antaa sinulle oikein isän kädestä. Sillä äiti kasvatti sinua liian hempeästi. JUHANI: Je présage, Éero, que nous devrons une fois ou deux encore te châ'ier d’une main vraiment paternelle. Car notre mère t’a élevé trop tendrement. 01190
Bottom
01191
Top
SIMEONI: Meidän tulee häntä kurittaa, niin kauan kuin sydämensä vielä on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehkäämme se rakkaalla kädellä eikä vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos. SIMEONI: Il nous faut le corriger pendant que son cœur a encore la souplesse et la flexibilité de la jeunesse ; mais nous le ferons d’une main aimante, et jamais avec la violence de la colère. Une correction administrée avec colère ne chasse pas les diables dehors, mais dedans. 01191
Bottom
01192
Top
EERO: Kas tuossa, ja oikein rakkaasta kädestä. EERO: Attrape ! Tu vois, c’est donné d’une main aimante 1 01192
Bottom
01193
Top
SIMEONI: No tuota jumalatonta, kun nyt löi minua! SIMEONI: Voyez cet impie qui me gifle ! 01193
Bottom
01194
Top
EERO: Ja vasten kuonoa. Vähemmästäkin on sappi haljennut. EERO: Et en plein museau. La bile s’échauffe pour moins que ça. 01194
Bottom
01195
Top
JUHANI: Tuleppas tänne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta. JUHANI: Viens par ici, mon garçon. Timo, donne-moi la canne qui est dans ce coin. 01195
Bottom
01196
Top
SIMEONI: Kas niin, Juhani, pidä häntä koreasti polvillasi, minä lasken housunsa alas. SIMEONI: C’est ça, Juhani ! Étends-le gentiment sur tes genoux, je vais lui baisser les culottes. 01196
Bottom
01197
Top
EERO: Älkää helvetissä! EERO:- Non ! Par l’enfer 1 01197
Bottom
01198
Top
JUHANI: Turhaan pyristät, knääkkä. JUHANI: Inutile de te débattre, vaurien I 01198
Bottom
01199
Top
SIMEONI: Äläppäs häntä hellitä. S ! M EO N ! . — Ne le lâche pas ! 01199
Bottom
01200
Top
JUHANI: Kas tuota kiiskiä. Mutta ethän pääse, et. JUHANI: Tu glisses comme un poisson, mais tu ne m’échapperas pas, non ! 01200
Bottom
01201
Top
EERO: Lyökääs, te sen vietävät, niin tulen pistän nurkan alle. Teenpä totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen! EERO: Si vous me battez, infâmes brutes, je mets le feu à la maison ! Sans blague, je le ferai, il y aura du feu et de la fumée, je vous le garantis ! 01201
Bottom
01202
Top
JUHANI: Sitä sappea! Vai pistät tulen nurkan alle? Ah sitä sappea! JUHANI: Petite peste ! Ainsi tu mettrais le feu à la maison ? Petite peste ! 01202
Bottom
01203
Top
SIMEONI: Herra varjele sitä sappea! SIMEONI: Que Dieu nous préserve de cette peste I 01203
Bottom
01204
Top
JUHANI: Keppi tänne, Timo! JUHANI: La canne, Timo. 01204
Bottom
01205
Top
TIMO: Enhän sitä löydä. TIMO: Je ne la trouve pas. 01205
Bottom
01206
Top
JUHANI: Sinä sokko, etkö näe sitä nurkassa tuolla? JUHANI: Es-tu aveugle? Là, dans ce coin. 01206
Bottom
01207
Top
TIMO: Ja tämäkö? koivuinen? TIMO: Celle-ci ? En bouleau ? 01207
Bottom
01208
Top
JUHANI: Sama juuri; saatappas se tänne. JUHANI: Oui, passe-la moi. 01208
Bottom
01209
Top
SIMEONI: Lyö, mutta järkevästi eikä vallan voimia mukaan. SIMEONI: Frappe avec modération, et pas de toutes tes forces. 01209
Bottom
01210
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. JUHANI: Je sais. 01210
Bottom
01211
Top
LAURI: Ei yhtään iskua, sanon minä! LAURI: Pas un coup, je vous le dis. 01211
Bottom
01212
Top
TUOMAS: Antakaa pojan olla! TUOMAS: Laisse ce gosse en paix. 01212
Bottom
01213
Top
JUHANI: Hän tarvitsee vähän saparollensa. JUHANI: Il aurait pourtant grand besoin d’une petite fessée. 01213
Bottom
01214
Top
LAURI: Et nyt koske häneen sormellaskaan. LAURI: Tu ne le toucheras pas, même avec ton petit doigt. 01214
Bottom
01215
Top
TUOMAS: Laske poika irti! Paikalla! TUOMAS: Lâche-le ! Tout de suite ! 01215
Bottom
01216
Top
TIMO: Saakoon hän anteeksi, se Eero-poika, tämän kerran kumminkin vielä. TIMO: Pardonnons-lui, à ce petit Eero, au moins pour cette fois encore. 01216
Bottom
01217
Top
SIMEONI: Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun. SIMEONI: Pardonner, pardonner, jusqu’à ce que les ronces et l’ivraie aient étouffé le bon grain. 01217
Bottom
01218
Top
LAURI: Älä koske häneen. LAURI: Ne le touche pas ! 01218
Bottom
01219
Top
AAPO: Antakaamme hänelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. AAPO: Nous lui pardonnons et essayons ainsi d’amasser des charbons ardents sur sa tête. 01219
Bottom
01220
Top
JUHANI: Mene nyt ja kiitä onneas. JUHANI: Va, et remercie ta chance. 01220
Bottom
01221
Top
SIMEONI: Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden sydämmen, mielen ja kielen. SIMEONI: Et prie Dieu de te donner un nouveau oœur, une nouvelle âme et une nouvelle langue. 01221
Bottom
01222
Top
TIMO: Mutta minä menen ma'ata. TIMO: Moi, je vais me coucher. 01222
Bottom
01223
Top
AAPO: Katselkaamme vielä yhtä pykälää. AAPO: Nous devrions encore examiner un point. 01223
Bottom
01224
Top
TIMO: Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; mennään ma'ata ja unohdetaan tämä maailman viholaispesä, se kurja kekonen, joka sateessa höyryy ja ryöhää. Tule, Eero! TIMO: Je vais me coucher. Viens, Eero, allons au lit et oublions la fourmilière de ce monde, ce misérable tas qui exhale de la fumée et de la vapeur sous la pluie. Viens, Eero. 01224
Bottom
01225
Top
JUHANI: Mutta mikä on pykälä, jonka suoritusta tahdot? JUHANI: Mais quel point veux-tu encore régler ? 01225
Bottom
01226
Top
AAPO: Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen ensimmäistä kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen kansalaisen välttämätön velvollisuus. Mutta siihen voidaan meitä pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo ja meitä mielii temmaista hampaisinsa, ellemme itsiämme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meitä vartoo, veljet, musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynkästi ympyriäisillä lävillänsä, maata röhöttää tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri tällä helvetin pihdillä on meitä rovastimme uhannut, ja saattaapa hän uhkauksensa toteen, ellei hän näe meiltä jokapäiväistä ahkeruutta ja harjoitusta, se on varma asia. AAPO: C’est que — Dieu nous pardonne ! — nous ne connaissons pas même A, la première lettre de l’alphabet, et pourtant c’est le devoir inévitable de tout citoyen chrétien d’apprendre à lire. On peut nous y contraindre par la force de la loi, la loi de l’Église [Les autorités ecclésiastiques, qui tiennent encore les registres de l’état civil, étaient jadis chargées de veiller à ce que chacun sût lire. Les illettrés ne pouvaient se marier ; la loi ecclésiastique prévoyait des châtiments (exposition) pour les mauvaises têtes. L’enseignement était donné par les chantres et contrôlé par les pasteurs.]. Et vous savez quel instrument officiel nous attend et voudrait nous attirer entre ses dents, si nous n’apprenons pas sagement à lire : ce sont les ceps qui nous guettent, frères, les noirs ceps qui, avec leurs sombres trous béants et circulaires, sont tapis dans le vestibule de l’église, comme un noir verrat ; notre pasteur nous a déjà menacés de cette infernale machine, et il est homme à exécuter ses menaces, s’il ne nous voit pas travailler chaque jour avec application : c’est sûr et certain. 01226
Bottom
01227
Top
JUHANI: Mahdotonta oppia lukemaan. JUHANI: Apprendre à lire ? Impossible ! 01227
Bottom
01228
Top
AAPO: Ihmisten tekemänä on tämä konsti ollut ennenkin. AAPO: Bien des gens ont pourtant réussi ce tour, jusqu’à présent. 01228
Bottom
01229
Top
TUOMAS: Saispa siinä hikoilla mies. TUOMAS: Ils ont dû bigrement suer. 01229
Bottom
01230
Top
JUHANI: Ja puhkailla. Minulla on niin kova pää! JUHANI: Et geindre. J’ai la tête si dure. 01230
Bottom
01231
Top
AAPO: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky. Se tehkäämme, ennen kuin viedään meitä kruunun vauhdilla. AAPO: Mais avec une volonté forte, on peut même passer à travers la pierre grise. Mettons-nous à l’œuvre, faisons-nous venir de la ville des abécédaires et allons à l’école chez le chantre comme l’a ordonné le pasteur. Et faisons-le avant qu’on mette la loi à nos trousses. 01231
Bottom
01232
Top
JUHANI: Minä pelkään, että niin on tässä tehtävä, minä pelkään. Jumala armahtakoon meitä! Mutta olkoon jo huomiseksi tämä tuuma ja menkäämme levolle. JUHANI: Je crains qu’on ne doive le faire, je le crains fort. Que Dieu ait pitié de nous ! Mais laissons ce projet pour demain et allons nous reposer. 01232
Bottom

Luku 02 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
02001
Top
On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen. Tänä aamuna ovat veljet nousneet ylös kovin äkeinä ja äänettöminä, pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet pyhävaatteisinsa. Sillä tänäpänä olivat he päättäneet lähteä lukkarin luoksi kouluun. C’est un calme matin de septembre. La rosée étincelle sur les champs, la brume roule sur la cime des feuillages jaunissants et se dissipe enfin dans les hauteurs. Ce jour-15, les frères se sont levés sans échanger un mot et de fort méchante humeur ; ils se sont débarbouillés, ont brossé leurs tignasses et oi}t passé leurs habits du dimanche : car ils ont décidé de se rendre aujourd’hui à l’école chez le chantre. 02001
Bottom
02002
Top
Syövät he nyt aamuistansa Jukolan pitkän, honkaisen pöydän ääressä, ja näkyy heille maittavan ruskeat herneet, ehkei ollut heidän muotonsa iloinen, vaan kiusan karmeus väikkyi heidän kulmakarvoillansa; aatos kouluretkestä, johon heidän kohta tulee lähteä, on matkaan-saattanut tämän. Mutta atrioittuansa, eivät he kuitenkaan rientäneet heti matkaan, vaan istuivat vielä hetkeksi levähtämään. Vaiti he istuivat, ja mikä heistä alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mikä taasen katseli punakansista aapiskirjaansa, käännellen sen tukevia lehtiä. Pirtin eteläisen akkunan ääressä istuu Juhani, katsahdellen ylös kiviseen mäkeen ja tuuheaan männistöön, josta haamoitti muorin tönö punapielisellä ovellansa. Assis à la longue table de sapin de Jukola, ils prennent leur déjeuner et semblent apprécier les pois jaunes, bien que leurs expressions ne soient pas précisément joyeuses et qu’au contraire une ombre d’âpre dépit contracte leurs sourcils, à la pensée qu'ils devront bientôt prendre le chemin de l’école. Quand ils ont mangé, ils ne se hâtent point de partir, mais restent encore un moment à se reposer. Ils sont assis en silence, l’un fixant un regard mélancolique sur le plancher, un autre examinant son abécédaire à couverture rouge, dont il feuillette les solides pages. Juhani, installé près de la fenêtre, contemple la colline rocailleuse et la sapinière touffue, où l’on aperçoit la cabane de la mère de Venla, avec sa porte aux montants rouges. 02002
Bottom
02003
Top
JUHANI: Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa hänen käymisensä nopsa. JUHANI: Voici Venla qui se promène sur le sentier, et sa démarche est vive. 02003
Bottom
02004
Top
AAPO: Ja eilen piti niin äitin kuin tyttärenkin lähtemän sukulaistensa luoksi Tikkalaan nauriita liistimään ja puolaimia poimiskelemaan, viipyäkseen siellä aina myöhään syksyyn. AAPO: La mère et la fille devaient pourtant s’en aller hier chez leurs parents à Tikkala pour effeuiller les raves et cueillir les airelles ; elles voulaient y rester jusque tard dans l’automne. 02004
Bottom
02005
Top
JUHANI: Aina myöhään syksyyn? Minä tulen kovin levottomaksi. Kaiketi lähtevät he; mutta Tikkalassa on tänä vuonna renki, joka on pulski poika ja suuri vekkuli, ja sinne menisi pian meidän kaikkein toivo. Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehdä kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Mennään siis likalta kysymään, tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä. JUHANI: Jusque tard dans l’automne ? Ça m’inquiète beaucoup. Elles partiront sans doute ; mais il y a cette année à Tikkala un domestique qui est un mirliilore et un fieffé coquin, et notre espoir à tous risque fort de s’envoler en fumée. Il serait prudent de faire tout de suite ce pas important, de poser la grande question. Allons donc demander à notre gamine si son esprit veut fléchir et son oœur s’enflammer. 02005
Bottom
02006
Top
TUOMAS: Sen katson parhaaksi minäkin. TUOMAS: Je crois que c’est ce qu’il y a de mieux à faire. 02006
Bottom
02007
Top
TIMO: Niin minäkin. TIMO: Moi aussi. 02007
Bottom
02008
Top
JUHANI: Niin, niin! ei nyt muuta tällä erällä kuin naimaan kaikki ja yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meitä! Mutta ei auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyinä ja harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja niinkuin uudesta syntynyt.--Minä tulen kovin levottomaksi.--Mutta Venlan luoksi! Nyt on otollinen aika. JUHANI: Bien, bien ! Il ne nous reste plus qu’à aller tous ensemble, comme des hommes, lui demander sa main. Oui, oui, que Dieu nous favorise ! II n’y a pas à tortiller, il faut aller faire notre cour. Nous avons nos meilleurs habits, nous sommes soigneusement lavés et peignés, et tout notre aspect extérieur est celui de bons chrétiens : on est propres comme des nouveau-nés. Je me sens très inquiet. Courons chez Venla, le moment est favorable. 02008
Bottom
02009
Top
EERO: Ja olkoon se myös autuuden päivä. EERO: Puisse ce jour être aussi un jour de félicité 1 02009
Bottom
02010
Top
JUHANI: Kenen autuuden päivä, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika? JUHANI: Un jour de félicité ? Pour qui ? Hé ! Hé ! mon petit, que veux-tu dire ? 02010
Bottom
02011
Top
EERO: Vaikka meidän kaikkein. EERO: Mais pour nous tous. 02011
Bottom
02012
Top
JUHANI: Toisin sanottu, että hän tulis meidän kaikkein vaimoksi. JUHANI: Autrement dit, Venla deviendra notre femme à tous ? 02012
Bottom
02013
Top
EERO: Olkoon menneeksi. EERO: D’accord ! 02013
Bottom
02014
Top
JUHANI: Äläst. JUHANI: Suffit ! 02014
Bottom
02015
Top
SIMEONI: Kuinka Jumalan nimessä se olisi mahdollista? SIMEONI: Au nom de Dieu, comment serait-ce possible ? 02015
Bottom
02016
Top
EERO: Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta. Uskotaan, toivotaan ja rakastetaan kaikki yksimielisesti. EERO: Rien n’est impossible à Dieu. Croyons, espérons et aimons d’un seul oœur et d’une seule âme. 02016
Bottom
02017
Top
JUHANI: Vaiti, Eero! sillä nyt mennään naimaan ja samaa tietä kouluun, haarapussit olalla. JUHANI: Tais-toi, Eero. Filons maintenant faire notre demande, et puis poursuivons notre chemin vers l’école, sac au dos. 02017
Bottom
02018
Top
AAPO: Mutta käyttääksemme tointa kunnollisesti, olkoon meistä yksi niinkuin puheen-kannattaja tuolla mökissä. AAPO: Mais pour accomplir dignement notre démarche, il faudrait qu’un de nous soit pour ainsi dire notre porte-parole dans la maisonnette. 02018
Bottom
02019
Top
JUHANI: Tärkeä pykälä. Mutta sinäpä juuri oletkin tähän toimeen niinkuin valettu. Sinulla on hyvät lahjat: puhees on aina herättävä tulta ja leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi. JUHANI: C’est un point important. Mais tu es toi-même tout désigné pour cette fonction. Tu as des dons remarquables : tes paroles savent toujours allumer une flamme et faire jaillir des étincelles au cceur des gens. Vraiment, tu es né pour devenir pasteur. 02019
Bottom
02020
Top
AAPO: Mitä tiedän minä? ja miksi haastelemme lahjoista? Täällä metsissä ne katoovat tietämättömyyden sumuun, haihtuvat pois kuin lirisevä puronen santaan. AAPO: Qu’est-ce que je sais? et pourquoi parler de mes dons ? Ici, au sein des forêts, ils dépérissent dans les brumes de l’ignorance et se perdent comme un ruisseau gazouillant.dans le sable. 02020
Bottom
02021
Top
JUHANI: Kova onni ei päästänyt sinua kouluun. JUHANI: C’est dommage que tu n’aies pas pu aller à l’école. 02021
Bottom
02022
Top
AAPO: Mistä olis tullut varat meidän talollemme minua kouluttaa? Muistakaa: keikkuupa siinä yksikin pussi kodon ja koulun välillä, ennenkuin saadaan poika puusäkkiin.--Mutta asiaan taasen, naima-asiaan. Olkoon niinkuin tahdotte. Minä astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi ja koen haastella kuin viisas mies. AAPO: Où aurait-on pris l’argent chez nous pour m’y envoyer ? Car, tu sais, il faut que plus d’un sac se balade de la maison à l’école avant qu’on puisse monter en chaire. — Mais revenons à notre affaire, à la demande en mariage. Je ferai comme vous voulez ; je m’avancerai au nom de tous et essayerai de parler comme un sage. 02022
Bottom
02023
Top
JUHANI: Käykäämme juoneen.--Herrajesta! Mutta eihän auta, vaan käykäämme juoneen täyttä päätä. Pussimme jätämme ulkopuolelle muorin mökkiä, ja Lauri, jolla ei ole tässä lähteessä yhtään nautaa, vartioitkoon niitä sioilta. Mennään nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille vähän niinkuin juhlallisuutta. JUHANI: Eh bien ! à l’œuvre ! Bon sang ! Il n’y a pas à tortiller, il laut se mettre à l’œuvre avec courage. Nous laisserons nos sacs devant la maison, et Lauri, qui n’a pas d’épingle dans le jeu, les gardera contre les porcs. En route maintenant, et entrons dans la maison nuptiale avec nos livres à la main, ça nous donnera un air un peu plus solennel. 02023
Bottom
02024
Top
EERO: Liioinkin jos kukkolehden näkyviin käännämme. EERO: Surtout si on montre la page où on voit le coq [La dernière page. On disait aux enfants, pour les stimuler, que ce coq leur pondrait des œufs quand ils seraient parvenus à la fin du livre,]. 02024
Bottom
02025
Top
JUHANI: Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneenä yönä. JUHANI: Toi de nouveau ? Mais, à propos de coq, je me souviens d’un rêve affreux qui m’a bouleversé la nuit passée. 02025
Bottom
02026
Top
SIMEONI: Kerro se; ehkä on se meille terveellinen varoitus. SIMEONI: Raconte-le, c’est peut-être un avertissement salutaire pour nous. 02026
Bottom
02027
Top
JUHANI: Uneksuinpa, että oli tuolla uunin päällä kananpesä ja siinä seitsemän munaa. JUHANI: J’ai rêvé qu’il y avait un nid de poule, là, sur le fourneau, et sept œufs dans ce nid. 02027
Bottom
02028
Top
SIMEONI: Jukolan seitsemän poikaa! SIMEONI: Les sept garçons de Jukola I 02028
Bottom
02029
Top
JUHANI: Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen. JUHANI: Un de ces œufs était ridiculement petit. 02029
Bottom
02030
Top
SIMEONI: Eero! SIMEONI: Eero ! 02030
Bottom
02031
Top
JUHANI: Kukko kuoli! JUHANI: Le coq mourut. 02031
Bottom
02032
Top
SIMEONI: Isämme! SIMEONI: Notre père I 02032
Bottom
02033
Top
JUHANI: Kana kuoli! JUHANI: La poule mourut. 02033
Bottom
02034
Top
SIMEONI: Äitimme! SIMEONI: Notre mère ! 02034
Bottom
02035
Top
JUHANI: Sittenpä kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja kärpät pesän kimppuun.--Mitäpä nämät elävät tarkoittaa? JUHANI: Et alors les souris, les rats et les belettes de toute la terre se ruèrent aussitôt sur le nid. Que signifient ces bêtes ? 02035
Bottom
02036
Top
SIMEONI: Syntisiä himojamme ja maailman hekumaa. SIMEONI: Nos passions coupables et la débauche universelle. 02036
Bottom
02037
Top
JUHANI: Kaiketi niin.--Tulivat kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät ja vierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu. JUHANI: C’est probable. Les belettes, les souris et les rats vinrent avec des cabrioles et des culbutes, ils brisèrent et broyèrent les œufs, et alors le plus petit exhala une puanteur très aigre. 02037
Bottom
02038
Top
SIMEONI: Huomaa tämä, Eero. SIMEONI: Prends garde, Eero ! 02038
Bottom
02039
Top
JUHANI: Munat rikottiin ja hirmuinen ääni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin päältä: »kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!» Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelemään tuota seka-melskaa, ja saimme siitä lopulta sitä niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me söimme sitä vallan mieluisasti ja annoimme myöskin naapureillemme. JUHANI: Les œul's étaient cassés ; alors, du haut du fourneau, une voix effrayante comme le fracas de plusieurs cascades me hurla dans les oreilles : « Tout est cassé, et la casse est vaste ». — C’est ainsi qu’elle cria ; mais enfin on se mit à recueillir les débris, on fit cuire cette marmelade et on eut une omelette superbe ; on en mangea avec grand plaisir et on en donna aussi à nos voisins. 02039
Bottom
02040
Top
EERO: Hyvää unta. EERO: Un joli rêve 1 02040
Bottom
02041
Top
JUHANI: Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika. JUHANI: Amer, amer; tu puais comme l’enfer. J’ai vraiment eu un songe bien amer sur toi, pauvre petit. 02041
Bottom
02042
Top
EERO: Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin. EERO: Mais moi, j’ai fait un rêve très doux sur toi ; j’ai vu que le coq de ton abécédaire, pour te récompenser de ton application et de ta sagesse, pondait un énorme tas de caramels et de morceaux de sucre. Au comble de la joie, tu te bourrais de ces douceurs et tu m’en donnais même un peu. 02042
Bottom
02043
Top
JUHANI: Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty. JUHANI: Je t’en ai donné ? C’était une bonne action. 02043
Bottom
02044
Top
EERO: »Koskas anti pahaa tekee?» EERO: Est-ce qu’un cadeau peut jamais faire du mal ? 02044
Bottom
02045
Top
JUHANI: Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle vähän kepistä. JUHANI: Jamais. Et surtout pas si j ’y ajoute un peu de bâton. 02045
Bottom
02046
Top
EERO: Miksi vaan vähän? EERO: Pourquoi un peu seulement ? 02046
Bottom
02047
Top
JUHANI: Kitas kiinni, mullikka! JUHANI: Ferme ton bec, vilain moineau ! 02047
Bottom
02048
Top
TUOMAS: Tehkäät se molemmat ja lähtekäämme matkaan. TUOMAS: Fermez-le tous les deux, et mettons-nous en route. 02048
Bottom
02049
Top
AAPO: Ottakoon kukin pussinsa ja aapisensa. AAPO: N’oubliez pas vos sacs et vos livres. 02049
Bottom
02050
Top
Niin läksivät he kosimaan naapurin tytärtä. Perätysten, äänettöminä he astelivat yli perunakuoppatöyrään, astelivat kivistä mäkeä ylös ja seisoivat lopulta ulkopuolella Männistön muorin mökkiä. Ils allèrent alors demander en mariage la fille de leur voisine. A la queue leu leu, sans parler, ils franchirent le talus de la fosse à pommes de terre, gravirent la colline rocailleuse et s’arrêtèrent enfin devant la maisonnette de la Vieille de Männislö. 02050
Bottom
02051
Top
JUHANI: Tässä ollaan, tähän jätämme pussit; ja sinä, Lauri, istu uskollisena vartijana, kunnes palaamme morsiushuoneesta takaisin. JUHANI: Nous y voici. Déposons nos sacs, et toi, Lauri, sois un gardien vigilant jusqu’à notre retour de chez la fiancée. 02051
Bottom
02052
Top
LAURI: Viivyttekö siellä kauankin? LAURI: Y resterez-vous longtemps ? 02052
Bottom
02053
Top
JUHANI: Aina kuinka asiamme luonnistuminen vaatii.--Onko kellään sormusta? JUHANI: Le temps qu’il faudra pour notre affaire. — Qui a une bague ? 02053
Bottom
02054
Top
EERO: Sitä et tarvitse. EERO: Tun’en auras pas besoin. 02054
Bottom
02055
Top
JUHANI: Onko kellään sormusta taskussa? JUHANI: Qui a une bague dans sa poche ? 02055
Bottom
02056
Top
TIMO: Ei minulla eikä, tietääkseni, muillakaan. Siinäpä se on: nuorenmiehen pitäisi aina käydä kiiltävä sormus plakkarissa. TIMO: Pas moi, et aucun autre que je sache. Voilà ce que c’est. Un jeune homme devrait toujours avoir une bague luisante dans son gousset. 02056
Bottom
02057
Top
JUHANI: No peijakas! Tässäpä seistään nyt. Ja eilen oli meillä reppuryssä Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sekä sormuksen että kaulaliinan, mutta minä sika en tuota hoksannut. JUHANI: Diable ! Nous voici dans le pétrin ! Et hier pourtant le colporteur Iisakki était chez nous, on aurait pu lui acheter une bague et un fichu ; mais moi, vieil imbécile, je n’y ai pas songé. 02057
Bottom
02058
Top
AAPO: Ne välikappaleet taidamme ostaa itsellemme jälestäpäin. Ja parasta onkin saadaksemme ensin varma tieto, tuleeko meistä kenkään ja ken meistä tulee tekemään tämän iloisen ostoksen. AAPO: Bah ! nous pourrons acheter ces choses plus tard. Il vaut mieux qu’on sache d’abord de façon sûre si un de nous, et lequel, aura à faire ces agréables achats. 02058
Bottom
02059
Top
JUHANI: Ken aukaisi ovea? Venlako? JUHANI: Qui ouvre la porte ? Est-ce Venla ? 02059
Bottom
02060
Top
TIMO: Ämmähän se oli, se kämä-leuka. TIMO: C’est la vieille au menton crochu. 02060
Bottom
02061
Top
JUHANI: Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesä-iltana, ennustaen poutaa. Mennään nyt! Missä on aapiseni? JUHANI: Le rouet de Venla bourdonne comme un gai scarabée, un soir d’été, quand il prédit le beau temps. Allons maintenant ! Où est mon livre ? 02061
Bottom
02062
Top
AAPO: Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin vähän pyörässä päästäs. AAPO: Dans ta main, mon frère. Est-ce que la tête te tournerait, créature de Dieu ? 02062
Bottom
02063
Top
JUHANI: Ei juuri hätää, veljeni. Mutta enhän ole vaan no'essa kasvoiltani? JUHANI: Pas de danger, frère. Ma figure est-elle bien propre ? 02063
Bottom
02064
Top
EERO: Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja lämmin kuin vasta munittu muna. EERO: Tout à fait ; tu es propre et chaud comme un œuf fraîchement pondu. 02064
Bottom
02065
Top
JUHANI: Mennään nyt! JUHANI: Eh bien, en a\ant ! 02065
Bottom
02066
Top
EERO: Vartokaa! Minä olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla itse viimeisenä. Astukaa sisään. EERO: Attendez ! Je suis le plus jeune, je dois vous ouvrir la porte et entrer le dernier. Passez, s'il vous plaît ! 02066
Bottom
02067
Top
Astuivat he muorin matalaan mökkiin, Juhani edellä, silmät pöllöllään ja tukka pystyssä kuin piikkisian harjakset, ja toiset seurasivat häntä uskollisesti, vakaasti kantapäissä. Niin astuivat he sisään, ja Eero kimmautti oven heidän jälkeensä kiinni, mutta itse jäi hän ulkopuolelle, istui alas kedolle, huulilla sukkela myhäilys. Ils pénétrèrent dans la cabane au plafond bas, Juhani en tête, les yeux arrondis et les cheveux dressés comme des piquants de porc-épic ; les autres le suivaient fidèlement, gravement, en procession. Ils entrèrent ainsi, et Eero referma brusquement la porte sur eux, mais resta lui-même dehors et s’assit sur le gazon, un sourire rusé sur les lèvres. 02067
Bottom
02068
Top
Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljestä nyt seisoo kosiomiehinä, on riepas ja vireä eukko; hän käyttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu hän ahkerasti kantoisilla ahoilla, mansikka- ja puolain-töyräillä, keikkuu ja hikoilee tyttärensä Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa oli hän lyhyt, mutta harteva ja palleroinen, ja vahvaksi sanottiin häntä myös. Tämän kaltainen oli veljesten lempilintu männistön suojassa. La Vieille de Männislö, dans la maisonnette de laquelle les cinq frères se trouvaient en prétendants, est une femme vigoureuse et agile ; elle gagne sa vie en élevant des poules et en ramassant des baies. En été et en automne, elle trottine assidûment dans les essarts et sur les pentes, entre les souches, cueillant fraises et myrtilles, elle trottine tout en sueur, suivie de sa fille Venla. Celle-ci passe pour une beauté ; ses cheveux sont couleur de rouille, son regard est espiègle et pénétrant ; sa bouche aussi est gracieuse, quoiqu’un tanlinet trop grande. Elle est petite, mais trapue et rondelette, et on dit qu’elle est très robuste. Tel est l’oisillon d’amour des frères, à l’abri de la sapinière. 02068
Bottom
02069
Top
Mutta mökin ovi kirahti, ja Juhani astui kiivaudella ulos, vihaisesti lausuen toisille, jotka vielä viipyivät sisällä: »tulkaa pois, pojat!» Ulos kävivät he viimein kaikki närkästyksen muodolla ja läksivät käyskelemään kohden kirkonkylää. Mutta koska he olivat ehtineet huoneesta noin viisikymmentä askelta, noukkasi Juhani maasta nyrkin-kokoisen kiven ja, puhisten vihasta, nakkasi hän sen vasten huoneen ovea; jyskähti mökki ja kiljahti mökissä muija, avasi oven, kiroili ja ärhenteli, heristellen nyrkkiänsä pakeneville veljille. Aapiskirja kourassa ja haarapussi olalla veljet astelivat perätysten pitkin kirkkotietä, sanaakaan vaihettamatta keskenänsä. Vihan vinhalla vauhdilla he vaelsivat: santa kihisi ja pussit keikkui; eivätkä he huomanneet, kuinka joutui tie. Äänettöminä kulkivat he kauan, kunnes Eero viimein avasi suunsa ja lausui: Tout à coup, la porte de la cabane grince, Juhani se rue dehors, criant d’un ton irrité à ses frères restés à l’intérieur : « Sortez, vous autres ! » Ils s’avancèrent enfin tous, d’un air indigné, et prirent le chemin du village. Mais quand ils se furent éloignés d’une cinquantaine de pas, Juhani ramassa une pierre grosse comme le poing et, haletant de colère, il la lança contre la porte ; la cabane retentit, la vieille poussa un cri à l’intérieur, ouvrit la porte, jura et pesta, menaçant du poing les frères qui s’enfuyaient. Le livre à la main et le bissac sur l’épaule, ils marchaient vers l’église à la file indienne, sans échanger un mot. Une irritation violente les entraînait, le sable volait sous leurs pieds, les sacs bondissaient et ils avançaient sans notion du temps et des lieux. Ils allèrent longtemps en silence, mais Eero ouvrit enfin la bouche. 02069
Bottom
02070
Top
EERO: Kuinka luonnistui asia? EERO: Alors ? Ça a bien réussi ? 02070
Bottom
02071
Top
JUHANI: Jaa-ah! kuinkahan tuo luonnistui? Tulitkos sisään kanssamme, sinä harakka, sinä variksen poikanen? Mutta etpä uskaltanut, et totisesti uskaltanutkaan. Mitä tuommoisesta variksen poikasesta? Hänen peittäisi Venla huppuun. Mutta kas, kas, kuinka paljon olenkin sinusta uneksinut. Näinhän, niinkuin nyt muistan, menneenä yönä sinusta vielä toisenkin unen. Merkillistä! Tuollahan istuit männistössä Venlan vieressä rakkaassa kiemailuksessa, koska minä teitä lähenin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mitäspä teki silloin Venla? Kätki peijakas sinun hameensa liepeisin. »Mitä olet hameeses käärinyt», kysyin minä. »Ainoastaan pienen variksen poikasen», vastasi tyttö heilakka. Hi, hi, hi! Ja eipä ollutkaan tämä unta, ei koira vieköön ollutkaan! vaan itsestänsä, omasta päästänsä tämän sepitti Juhani poika. Jaa-ah! hän ei ole juuri niin tyhmä kuin luullaan. JUHANI: Si ça a bien réussi? Es-tu entré avec nous, sale corbeau, fils de corneille ? Tu n’as pas osé, tu as eu la frousse ! Espèce de capon ! Venla pourrait le cacher sous sa cotte. Mais écoute un peu tout ce que j’ai rêvé de toi ; car je viens de me rappeler un autre songe de la nuit passée. Étonnant ! Tu étais assis à côté de Venla, dans la forêt, et vous vous embrassiez tendrement, quand je m’approchai de vous sans bruit, furtivement. Mais soudain vous m’apercevez et alors que fait Venla ? Nom d’une pipe, elle te fourre dans un pli de sa robe. « Qu’as-tu caché sous ton cotillon ? » lui demandé-je. — « Seulement un tout petit corbeau », répond la drôlesse. Hi ! hi ! hi ! Mais ce n’est pas un rêve, pas du tout ! Que le diable m’emporte ! C’est ce sacré Juhani qui a forgé cette histoire dans sa propre tête. Eh oui ! il n’est pas si bête qu’on pense. 02071
Bottom
02072
Top
EERO: Merkillistä kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme. Minä taasen tällä lailla sinusta: Tuolla männistössä ikään seisoitte sinä ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina ylös pilviin. Sieltähän, taivaan korkeudesta, anoitte jotakin merkkiä, niinkuin rakkautenne otollisuuden osoitteeksi. Taivas kuulteli, kuultelivat metsä, maa ja pienet lintusetkin, ja te itse syvimmässä äänettömyydessä varroitte, mitä tuosta piti tuleman. Tulipas myös lopulta eräs vanha varis, lentää kahnustaen halki tyynen ilman, ja ehdittyänsä ihan kohdallenne katsoa mulautti hän kerran alas teidän päällenne, mutta käänsi taasen pian silmänsä toisialle, levitti koipensa ja laski jotakin valkoista, joka putosi alas ja ruiskahti poikaa ja tyttöä vasten otsaa, pläiskähti vasten pläsiä vallan.--Tämä älköön suinkaan pahentako mieltäs; sillä uneksinpa niin, enkä mitään ole sepittänyt omasta päästäni. EERO: C’est curieux comme nous avons rêvé l’un de l’autre ! Voici mon second songe sur toi. Dans cette même forêt, Venla et toi vous vous teniez gracieusement enlacés, en contemplant gravement les nuages. Vous imploriez du ciel quelque signe, un témoignage sur l'opportunité de vos amours. Le ciel écoutait, la forêt, la terre et les petits oiseaux écoutaient aussi, et vous, plongés dans un silence profond, vous attendiez ce qui allait arriver. Alors vint une vieille corneille, elle plana et tournoya dans l’air calme, puis, parvenue à l’endroit où vous étiez, elle vous reluqua, mais détournant bientôt les yeux, elle étendit les pattes et laissa tomber quelque chose de blanc qui s’écrasa sur le front des deux amoureux, s’aplatit en plein sur leur frimousse. Il ne faut pourtant pas te fâcher pour ça, car je l’ai vraiment rêvé, je ne l’ai pas forgé dans ma propre tête. 02072
Bottom
02073
Top
JUHANI: Minä sinun riivatun... JUHANI: Maudit gamin ! Je vais te... 02073
Bottom
02074
Top
Silloin karkasi hän julmistuneena kohden Eeroa, joka nopeasti pakeni vihaisen veljensä edestä. Loiskaten poikkesi hän tieltä, vilkaisi jäniksenä pitkin ahoa, mutta Juhani pötki villittynä karhuna hänen jälessänsä. Keikahtelivat pussit, tömisi heidän allansa kuiva tanner; ja kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehiä malttiin ja sopuun. Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensivät toiset häntä pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsistä, joka juoksi jo nuorimman veljensä kantapäissä. Et il s’élança courroucé contre Eero qui détala à toute vitesse devant son frère furieux, franchit le chemin d’un bond et fila comme une lièvre à travers la lande ; Juhani, tel un ours enragé, le poursuivait. Les sacs sautaient sur leurs dos, le sol dur sonnait sous leurs pieds, et les autres frères criaient, exhortant les batailleurs au calme et à la concorde. Mais Eero se hâta de regagner le chemin, et ses frères se portèrent à sa rencontre pour le sauver des pattes du terrible Juhani qui courait déjà sur les talons de son cadet. 02074
Bottom
02075
Top
TUOMAS: Seisahdappas koreasti, Juhani. TUOMAS: Halte-là, Juhani! 02075
Bottom
02076
Top
JUHANI: Minä hänen nykistän! JUHANI: Je veux lui rompre les côtes ! 02076
Bottom
02077
Top
TUOMAS: Koreasti, poikaseni. TUOMAS: Tout doux, mon petit. 02077
Bottom
02078
Top
JUHANI: Istu ja pala! JUHANI: Enfer et damnation ! 02078
Bottom
02079
Top
AAPO: Hän palkitsi vaan kunnian kunnialla. AAPO: Il t’a rendu la monnaie de ta pièce. 02079
Bottom
02080
Top
JUHANI: Kirottu olkoon hänen kielensä, kirottu olkoon tämä päivä! Saimmehan, Jumalan nimessä! rukkaset Venlalta. Vankosarviset kyöpelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eihän näe nyt silmäni syltääkään eteensä, niin on musta maa ja taivas, musta sydämmeni tähden. Istu ja pala! JUHANI: Maudite soit sa langue ! Maudite soit cette journée ! Venla nous a remballés ! Par les cornes du diable ! Mes yeux ne voient pas à une toise, la terre et le ciel sont noirs, noirs à cause de mon oœur. Enfer et damnation ! 02080
Bottom
02081
Top
SIMEONI: Älä kiroo, mies. SIMEONI: Ne jure pas, frère I 02081
Bottom
02082
Top
JUHANI: Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle! JUHANI: Je jure pour que la terre tournoie et qu’elle s’écrase comme un vieux traîneau surchargé de billons ! 02082
Bottom
02083
Top
SIMEONI: Mitäs tahdomme tehdä? SIMEONI: Qu’y pouvons-nous faire ? 02083
Bottom
02084
Top
JUHANI: Tehdä? Ellei tämä aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma kirja, niin säpäleiksi, säpäleiksi paikalla tämä kirja! Mutta kas tässä: ruokapussini mätkin mäskiksi mäkeen! Tahdotteko nähdä? JUHANI: Qu’y faire ? Si cet abécédaire n’était pas la parole de Dieu, le propre livre de Dieu, je le déchirerais sur-le-champ en mille morceaux, en mille morceaux ! Ah ! mais regardez ! mon sac à provisions ! je vais le réduire en bouillie. Voulez-vous voir ? 02084
Bottom
02085
Top
SIMEONI: Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas »Paimion piikaa». SIMEONI: Pour l’amour de Dieu ! Non ! ne galvaude pas les dons de Dieu ! 02085
Bottom
02086
Top
JUHANI: Sydämmeni vaivassa! JUHANI: C’est pour apaiser la douleur de mon cœur. 02086
Bottom
02087
Top
SIMEONI: »Kärsimys vaivass', manna taivaass'». SIMEONI: « Ici-bas douleur funeste, mais là-haut manné céleste ! » 02087
Bottom
02088
Top
JUHANI: Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen. JUHANI: Je me fiche de ta manne céleste, parce que je n’ai pas obtenu la main de Venla. Ah ! mes frères, ma grande famille ! Vous comprendriez, si vous saviez que depuis dix ans bientôt mes pensées ont follement voltigé autour de cette colombe ; mais mon espoir s’est dissipé à présent, dissipé comme la cendre dans le vent. 02088
Bottom
02089
Top
TIMO: Rukkaset saimme aamuhetkenä. TIMO: De bon malin, on a remporté une veste. 02089
Bottom
02090
Top
JUHANI: Joka mies! JUHANI: Oui, toute la bande ! 02090
Bottom
02091
Top
TIMO: Ei armahdettu ketäkään, ei pienintäkään meistä. Kaikki saimme vaan. TIMO: Aucun ne fut épargné, pas même le plus petit, on y a tous passé. 02091
Bottom
02092
Top
JUHANI: Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin että joku teistä toisista olis saanut hänen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie! nyt selkään poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen minä tekisin. JUHANI: Tous, tous ! Mais pourtant c’est mieux que si un de vous l’avait obtenue. Sacrebleu ! celui qui aurait eu cette chance, je lui aurais cassé les reins ! Et je l’aurais fait ! 02092
Bottom
02093
Top
TUOMAS: Me olimme kovin mahdottomia. Sen näytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme. TUOMAS: On a été tout à fait ridicules. On l’a bien vu à la mine railleuse de Venla après qu’Aapo eut exposé notre affaire commune. 02093
Bottom
02094
Top
JUHANI: Selkään hän tarvitsis, koko lunttu. Tehdä pilkkaa meistä! Varro, naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sitä ei taida kieltää, mutta eihän olisi tässä auttanut itse keruupin kieli. JUHANI: Elle mériterait une bonne fessée, cette mijaurée ! Se moquer de nous ! Attends un peu, gamine ! Aapo a l'ait de son mieux, on ne peut le nier. Mais même les paroles d’un chérubin n’auraient pas eu plus de succès. 02094
Bottom
02095
Top
TIMO: Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain vielä kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ryöhännyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sekä munia että poikasia. TIMO: Si on s’était présenté devant elle en redingotes noires, et qu’une montre grosse comme un navet eût gonflé notre gousset, si en outre une clef avait tinté contre la chaîne, et qu’une pipe à garniture d’argent eût fumé entre nos dents, alors, nom d’un chien ! on aurait tiré de notre affaire des œufs et des poulets. 02095
Bottom
02096
Top
JUHANI: Naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin jäätynyt järvi. JUHANI: La femme et la pie ont toutes deux une vive passion pour tout ce qui brille. — Mais Aapo reste silencieux comme un lac gelé. 02096
Bottom
02097
Top
AAPO: Äänellämme ei ole kaikua myrskyssä. Tai rupesko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi? AAPO: Notre voix n’a pas d’écho dans la tempête. Ou bien les tourbillons de la colère commencent-ils déjà à s’apaiser dans ton sein ? 02097
Bottom
02098
Top
JUHANI: Sydämmeni hurmeinen lammikko lainehtii vielä, lainehtii kauan. Mutta sano kuitenkin sana. JUHANI: La mare sanglante de mon cœur bouillonne encore, bouillonnera longtemps. Mais dis quand même un mot. 02098
Bottom
02099
Top
AAPO: Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö; sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä kusta hän tulee. AAPO: Deux même. Écoute donc. Prends ton cœur dans ta main et parle-lui ainsi à l’oreille, avec la voix de la raison : Venla ne se soucie pas de toi parce qu’elle ne t’aime pas ; si elle agit ainsi, ne t’en irrite pas ; car c’est le ciel qui allume la flamme de l’amour, et non pas le désir de l’homme. La mendiante s’éprend du roi, et la princesse tombe follement amoureuse du charbonnier. L’amour voltige ainsi à son gré de-ci de-là, et nul ne sait d’où il vient. 02099
Bottom
02100
Top
TIMO: Rakkaus puhaltaa mistä hän tahtoo, sinä kuulet hänen humunsa, mutta etpä tiedä kusta hän tulee ja kuhunka hän menee. Niin kuulin usein entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa hän silloin tarkoittikin, luulen minä. TIMO: L’amour souffle d’où il veut ; tu l’entends murmurer mais tu ne sais d’où il vient ni où il va. Je l’ai souvent entendu dire par la vieille de l’assistance publique. Mais je crois qu’elle pensait alors à l’amour divin. 02100
Bottom
02101
Top
AAPO: Sano vielä, Juhani, sydämellesi näin: ole potkittelematta! Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sillä avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo käydä päisin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan töitä, niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on hänelle määrätty, me teemme samoin. AAPO: Dis encore à ton cœur, Juhani : Cesse de t’agiter. Venla a bien fait de te refuser ; car un mariage sans amour, ça ne va pas, ça tourne mal et cause des tourments éternels, comme malheureusement on le voit et l’entend souvent de nos jours. Hé oui ! mes frères. Que Venla prenne celui qui lui est destiné, et nous ferons de même. 02101
Bottom
02102
Top
TIMO: Sen tytön, joka on tehty minun kylkiluustani, saan minä viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tiedänpä vielä yhden asian: miehen sydän istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa. TIMO: Je finirai bien par dénicher la femme qui a été fabriquée avec ma côte, même si le diable s’en mêle. Et je sais encore une chose : chez l’homme, le cœur bat à gauche dans la poitrine, chez la femme à droite. 02102
Bottom
02103
Top
JUHANI: Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sinä hälläkkä, sinä mustalaislunttu! miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan? JUHANI: Mon cœur ne bat pas, il bondit et rue comme un païen. Oh ! gredine, bohémienne, pourquoi m’as-tu repoussé, moi, le paysan, l’enfant de la plantureuse ferme, le fils aîné ? 02103
Bottom
02104
Top
AAPO: Siinä ei mitään ihmeteltävää. Talomme on huutavassa hukassa, ja tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, pääsevänsä emännäksi paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, että hyväilee häntä tuo hyväkäs Sorvarin Juhani. AAPO: Il n’y a rien là d’étonnant. Notre domaine est dans un délabrement criant, et cette demoiselle espère, bien qu’en vain à mon avis, devenir la maîtresse d’une ferme bien meilleure. On dit que cet excellent Juhani de Sorvari la courtise assidûment. 02104
Bottom
02105
Top
JUHANI: Sinä piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinpä sinua vähän. Narrata likkaa ikuiseen häpeään! JUHANI: Ce Jussi au menton pointu ? Si tu étais entre mes pattes, tu passerais un fichu quart d’heure ! Séduire une fille pour la plonger dans la honte éternelle ! 02105
Bottom
02106
Top
AAPO: Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eikä Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, tämä vaivaisten pesä, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsemän perillistä, vieläkin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edessä. Ihmiset, muistellen nuoruutemme laiskaa ja usein hurjapäistäkin elämäämme, eivät taida meistä vartoa enää juuri mitään kunnollista. Ja tiedänpä, että tuskin kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen käytös voisi saattaa meitä kansalaistemme silmissä täyteen ihmisarvoon taas. Niin tukala on pääseminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua viheliäisyytemme ropakkoon. Sentähden, parannusta, parannusta harrastelkaamme kaikin voimin! AAPO: Hé oui ! Le monde est à la fois toqué et perfide. Venla ne manque pas de beauté, ni Jussi d'astuce. Sorvari est une ferme imposante, qui fascine, tandis que Jukola, ce nid de misères, est dans un piteux état et que nous-mêmes, les sept héritiers du domaine, nous sommes, aux yeux du monde tout au moins, dans un état encore plus piteux. Les gens, qui se souviennent de notre jeunesse paresseuse et souvent folle, n’attendent plus rien de bon de nous. Et je sais que même si nous nous conduisions de façon exemplaire et honorable pendant dix ans, nous pourrions à peine reconquérir la considération et l’estime de nos concitoyens, tellement il est difficile d’effacer la souillure d’une mauvaise réputation, une fois qu’elle s’est attachée à quelqu’un. Mais il vaut mieux essayer de se relever que sombrer à jamais dans le bourbier de notre avilissement. C’est pourquoi, appliquons-nous de toutes nos forces à nous améliorer. 02106
Bottom
02107
Top
JUHANI: Parannuksen tiellähän nyt ollaan. Mut tämä onneton naimaretki antoi sydämelleni iskun, josta se potee hirveästi päiviä ja viikkoja; antoi haavan. JUHANI: On est déjà sur la bonne voie. Mais le triste refus de Venla a donné à mon cœur un coup dont il souffrira terriblement pendant des jours et des semaines, il m’a causé une blessure. 02107
Bottom
02108
Top
AAPO: Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tiedän minä, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mikä meno tuolla tiellä. AAPO: Une blessure, en vérité, une blessure ; crois-moi, le temps la cicatrisera et la recouvrira de la peau de l’oubli. — Mais quel est ce vacarme là-bas sur la roule ? 02108
Bottom
02109
Top
TIMO: Toukolan poikia iloinen joukko. TIMO: C’est la joyeuse bande des garçons de Tou-kola. 02109
Bottom
02110
Top
AAPO: Viettävätpä joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit. AAPO: Ils fêtent la Saint-Lundi par une bombe effrénée, ces vauriens. 02110
Bottom
02111
Top
TIMO: Ja tahtovat vahvasti meitäkin seuraansa. TIMO: Et ils voudront absolument nous avoir avec eux. 02111
Bottom
02112
Top
JUHANI: Kiusaus lähestyy. JUHANI: La tentation approche. 02112
Bottom
02113
Top
TIMO: Heidän on niin lysti. TIMO: Ils ont l’air de bien rigoler. 02113
Bottom
02114
Top
JUHANI: Mutta meidän? Mikä seisoo edessä meillä? Tuhannen sarvipäätä! vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla. JUHANI: Mais nous ? Qu’est-ce qui nous attend ? Tonnerre ! une cuisante raclée, mes pauvres frères ! 02114
Bottom
02115
Top
EERO: Mikä eroitus: jänkkäillä aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viettää iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa. EERO: Quel contraste ! suer sur l’alphabet dans un coin chez le chantre, ou célébrer par des cris et des chants une joyeuse Saint-Lundi en joyeuse compagnie ! 02115
Bottom
02116
Top
JUHANI: Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan välillä. Veljet, mihin astumme? JUHANI: La différence est énorme, aussi grande qu’entre le puits de l’abîme et les hauteurs du ciel. Frères, où aller ? 02116
Bottom
02117
Top
EERO: Astukaamme taivaasen vaan. EERO: Départ pour le ciel ! 02117
Bottom
02118
Top
AAPO: Kaivoon, kaivoon! yltäkyllin horimaan elämän vettä. Opin, taidon ja viisauden aarnioihin tahdomme syventyä. AAPO: Pour le puits, pour le puits ; allons nous abreuver à l’eau de la vie. Nous devons nous plonger dans les trésors de l’instruction, du savoir et de la sagesse. 02118
Bottom
02119
Top
TUOMAS: Lukkarille, lukkarille! TUOMAS: Chez le chantre, chez le chantre ! 02119
Bottom
02120
Top
JUHANI: No tallustellaan! JUHANI: En avant ! 02120
Bottom
02121
Top
EERO: Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia. EERO: Entendez-vous la clarinette d’Aapeli de Kissala ? 02121
Bottom
02122
Top
JUHANI: Ihanata! JUHANI: Superbe ! 02122
Bottom
02123
Top
TIMO: Soi kuin pää-enkelin pasuuna. TIMO: Elle retentit comme la trompette de l’archange. 02123
Bottom
02124
Top
JUHANI: Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii että poro priiskuu. Ihanata! JUHANI: Quand l’armée céleste marche et s’exerce en faisant tourbillonner la poussière. Superbe ! 02124
Bottom
02125
Top
TIMO: He tahtovat meitä vahvasti kanssansa. TIMO: Ils voudront absolument nous entraîner avec eux. 02125
Bottom
02126
Top
JUHANI: Hyvin tietty. Kiusaus lähestyy meitä, lähestyy totisesti. JUHANI: C’est sûr. La tentation s’approche de nous, elle approche vraiment. 02126
Bottom
02127
Top
Veljesten näin haastellessa, läheni heitä joukko Toukolan poikia, mutta eipä juuri niin kohteliaasti ja hyväntahtoisesti kuin Jukolaiset vartoivat. Olivatpa jotenkin päissään, ja miellytti heitä nyt hieman ilvehtiä veljesten kanssa ja lauloivat heidän edessään nykyään sepitetyn laulun, jonka olivat nimittäneet: »Seitsemän miehen voima». Niinpä he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likenivät koulumiehiä, laulain seuraavalla tavalla: Entre temps, la bande des jeunes gens de Toukola était arrivée près des frères, mais pas précisément avec les intentions bienveillantes et cordiales que ceux-ci supposaient. Ils étaient passablement ivres et d’humeur à brocarder un peu les frères ; aussi entonnèrent-ils sous leurs nez une chanson récente appelée : La force de sept hommes. Et, accompagnés par la clarinette d’Aapeli, ils abordèrent les écoliers en braillant : 02127
Bottom
02128
Top
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen.

Tähtiä kuin otavassa,
Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, pirtti roikkaa;
Hän on talon aika poika,
Ankara »Poika-Jussi».

Tuomas seisoo niinkuin tammi,
Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.

Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se »ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja».

Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
Patahan kuohuvaan sylkee.

Lauri-poika metsäss' häärii,
Katselevi puita väärii,
Mäyränä nummia tonkii.

Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.

Siinä onpi velisarja,
Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsemän miehen.
Ensemble chantons à tue-tête
Notre nouveau refrain de fête,
Hurlons la force de sept hommes !

La Grande Ourse a ses sept étoiles,
Jukola, de sa maigre moelle,
Nourrit sept paresseux bonshommes.

Juho gueule, crie et tapage
El dans la maison tout saccage,
Juho, Jeannot, ce gros bêta.

Tuomas est fort comme un chêne,
Et Aapo prêche à perdre haleine,
Le Salomon de Jukola.

Simeoni bouillit des pois,
Gémit sur la création,
Satan, le mal et le pécheur.

Simeoni bouillit des pois,
Et Timo crache dans les plats
Pour leur donner de la saveur.

Lauri rôde dans les forêts,
Cherchant des arbres contrefaits,
Fouille le sol comme un blaireau.

Enfin vient Eero, rusé nain ;
C’est un méchant et fin coquin,
Un roquet au vilain museau.

Telle est la troupe respectable,
Comme des taureaux à l'étable,
Avec la force de sept hommes 1
02128
Bottom
02165
Top
Äänettöminä, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet tätä laulua. Mutta kun kiusaajien pilkka ei päättynyt vielä siihen, vaan sateli ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin rupesi veljesten sappi paisumaan ja heidän silmänsä kävivät teräviksi, supistuivat pieniksi kuin tihkurin silmät, koska hän kannon alta mustassa korvessa katsahtaa ulos päivän valkeuteen. Mutta nyt tapahtui että Toukolaisista eräs luikkari, mennessään Juhanin ohitse, tempasi äkisti aapiskirjan hänen kädestänsä ja läksi juoksemaan kaikin voimin, mutta julmistuneena kaappasi Juhani hänen perässään. Silloin karkasivat myös toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa päälle, ja tappelu oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat kahdenpuolen, mutta siitä iskivät he toinen toisensa kurkkuihin ja rupesivat--sokeasti, äheltäen--repimään, riistomaan ja huhtoen käyttelemään nyrkkiänsä. Tuimasti iskivät vastaan Toukolaiset, mutta tuimemmin vielä läimäyttelivät Jukolan miehet; ja raskaasti kuin rautanuijat putosivat veljesten rusikat heidän vihamiestensä päitä vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja pölyssä, joka kuivalta tieltä nousi palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heidän ympärillänsä lehdistössä. Näin kesti hetken rähisevä ottelu, ja veljet, melkein jo voittajina, huusivat korkealla äänellä: »rukoiletteko, sen vietävät, armoa?»; ja kaiku pilvistä vastasi: »armoa!» Mutta kauan pinnistelivät Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan. Siinä he makasivat revityillä takinliepeillä ja turpuneilla kasvoilla, niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton miehinä seisoivat veljet, mutta näytti heidän muotonsakin että oli heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken levähdys. Varsinkin oli Eeron kanssa melskeessä pahoin menetelty; sillä vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa hän tappeluksen kestäessä pyöriskeli pienenä mäyräkoirana toisten urosten jaloissa, ja ainoastaan kerkeä apu toisilta veljiltänsä esti hänen perin runtoutumasta. Pöyrytetyllä tukalla istui hän nyt ojan äyräällä ja kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin. En silence, les dents serrées, les frères écoutèrent celte chanson. Comme les taquineries de leurs persécuteurs n’en restaient pas là, mais que les railleries continuaient à pleuvoir sans trêve, spécialement à propos du coq de l’abécédaire et de sa ponte, les frères sentirent la moutarde leur monter au nez ; leurs yeux devinrent menaçants, se rapetissèrent comme ceux d’un putois qui, caché sous une souche au fond des bois obscurs, regarde l’éclat du jour. Il arriva alors qu’un des jeunes gens, plus hardi que les autres, arracha soudain en passant le livre que portait Juhani et se sauva à toutes jambes ; Juhani, hors de lui, bondit à sa poursuite. Ses frères tombèrent alors à bras raccourcis sur leurs tourmenteurs, et la rixe devint générale. On commença par échanger des gifles retentissantes, puis on se saisit à la gorge et on se mit à cogner aveuglément, en ahanant, à griffer et à déchirer tout ce qui tombait sous la main. Les garçons de Toukola rendaient furieusement coup pour coup, mais ceux de Jukola frappaient plus furieusement encore, et leurs poings s’abattaient lourdement comme des marteaux sur les crânes de leurs adversaires. On se roulait dans la poussière qui montait en nuages de la route sèche, et le sable et le gravier crépitaient sur les buissons voisins. La bruyante bagarre dura quelques instants, puis les frères, déjà presque vainqueurs, crièrent : Canailles ! Demandez-vous grâce ? — et l'écho répondit dans les nues : Grâce ! Mais les gars de Toukola résistèrent quand même longtemps encore, jusqu’à ce qu’enfin, à bout de forces, ils se laissèrent choir par terre ; ils gisaient avec leurs habits lacérés et leurs visages tuméfiés, aspirant avidement l’air frais dans leurs poitrines échauffées, haletantes. Les frères, debout, étaient victorieux ; mais leur aspect montrait clairement qu’ils avaient passablement écopé dans la bataille et n’étaient pas fâchés de pouvoir se reposer un moment. C’était Eero qui avait encaissé les plus rudes horions, car sa petitesse donnait un avantage sérieux à l’adversaire. Au cours des rixes il lui arrivait souvent de rouler comme un basset dans les jambes des combattants, et seul un prompt secours de ses frères l’empêchait alors d’être complètement foulé aux pieds ; les cheveux ébouriffés, il était assis au bord du fossé et rassemblait de nouvelles forces en respirant à longs traits. 02165
Bottom
02166
Top
Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, lähestyi Juhani miehensä kanssa, kiskoen häntä kauluksesta ja välimmiten kiristäen häntä kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen. Viha tuiskahteli tulena hänen ainakin jotenkin pienistä silmistänsä, jotka, nyt kiukusta veripunaisina, pyörähtelivät vimmatusti hänen päässänsä; karvas hiki virtasi alas hänen poskiltansa, ja niinkuin sotaorhi hän puhalteli ja huohotteli. Au moment où les autres cessaient les hostilités, Juhani arriva avec son prisonnier qu’il traînait par le collet et serrait parfois à la gorge. Le visage de l’aîné de Jukola était effrayant, terrible à voir. La colère étincelait comme du feu dans ses petits yeux injectés de sang qui roulaient rageusement ; la sueur ruisselait sur ses joues, et il soufflait et haletait comme un étalon. 02166
Bottom
02167
Top
JUHANI: Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likistänpä sinut muutoin niin että rapas lentää. Ha'e Herran tähden se punakansinen aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin! JUHANI: Ramasse mon livre, ramasse mon abécédaire, tout de suite ! Sinon je te fais sortir tout le jus du corps. Au nom de Dieu, ramasse mon livre à couverture rouge, crapule ! Attention ! je vais cogner. Attrape ! 02167
Bottom
02168
Top
TOUKOLAINEN. Älä lyö! LE GARÇON: Ne frappe pas ! 02168
Bottom
02169
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! JUHANI: Mon livre I 02169
Bottom
02170
Top
TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen. LE GARÇON: Là, je l’ai lancé dans ce buisson. 02170
Bottom
02171
Top
JUHANI: Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakansista aapelusta kouraani? JUHANI: Mets-le dans ma main, poliment, aimablement, canaille ! Est-ce que tu t’imagines être à une fête, vaurien ? Vas-tu enfin me donner mon livre, fripouille ? 02171
Bottom
02172
Top
TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni! LE GARÇON: Tu me broies le cou ! Oh mon cou I 02172
Bottom
02173
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja! JUHANI: Mon livre ! Que Dieu nous protège ! Mon livre I 02173
Bottom
02174
Top
TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies. LE GARÇON: Le voici, homme redoutable. 02174
Bottom
02175
Top
JUHANI: Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti. JUHANI: Donne-lui un petit baiser; oui, oui, embrasse-le gentiment. 02175
Bottom
02176
Top
TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella? LE GARÇON: Quoi ? L’embrasser ? 02176
Bottom
02177
Top
JUHANI: Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen sinua meidän molempain puolesta!--Kas niin. JUHANI: Mais oui, et tendrement ! Fais-le, pour l’amour de Dieu, mon cher ami, si le cuir te démange et si la vie t’est chère. Dépêche-toi, sinon, en cet instant, ton sang criera vengeance sur ma tête, comme jadis celui du pieux Abel. Tu vois que mon visage est noir de rage comme celui d’un lutin de cheminée. Embrasse vite mon livre, je t’en prie pour notre bonheur à tous les deux. — Voilà, c’est bien ! 02177
Bottom
02178
Top
TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen? TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen? 02178
Bottom
02179
Top
JUHANI: Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit tällä. Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä? JUHANI: Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit tällä. Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä? 02179
Bottom
02180
Top
TOUKOLAINEN. Sitä en tiedä. TOUKOLAINEN. Sitä en tiedä. 02180
Bottom
02181
Top
JUHANI: Sano kidastasi! JUHANI: Sano kidastasi! 02181
Bottom
02182
Top
TOUKOLAINEN. Minä en tiedä. TOUKOLAINEN. Minä en tiedä. 02182
Bottom
02183
Top
JUHANI: No, no, kyllähän siitä aina tiedon saan. Mutta vie minulta terveisiä Kissalan Aapelille ja sano hänelle, että koska hänen kohtaan, niin soipa hänen kurkkunsa vielä kileämmin kuin äsken hänen klaneettinsa. Mene nyt; sillä minun läsnäoloni ei ole sinulle juuri terveellistä.--Ole mököttelemättä kostosta. Varo etten saa sitä pistosta päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle. JUHANI: No, no, kyllähän siitä aina tiedon saan. Mutta vie minulta terveisiä Kissalan Aapelille ja sano hänelle, että koska hänen kohtaan, niin soipa hänen kurkkunsa vielä kileämmin kuin äsken hänen klaneettinsa. Mene nyt; sillä minun läsnäoloni ei ole sinulle juuri terveellistä.--Ole mököttelemättä kostosta. Varo etten saa sitä pistosta päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle. 02183
Bottom
02184
Top
TUOMAS: Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies. TUOMAS: Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies. 02184
Bottom
02185
Top
JUHANI: Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen.--Mutta jättäkäämme tämä hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. Tässä ei ole nyt hyvä viipyä: sillä tappelu maantiellä on, lain kannalta katsoen, kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehensä koviin kiipaleisin. JUHANI: Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen.--Mutta jättäkäämme tämä hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. Tässä ei ole nyt hyvä viipyä: sillä tappelu maantiellä on, lain kannalta katsoen, kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehensä koviin kiipaleisin. 02185
Bottom
02186
Top
AAPO: Rientäkäämme!--Mutta sepä vasta leivotus; ja olisinpa tullut siinä höyhennetyksi ilman Simeonia; hän levitti vähän kasaa päältäni. AAPO: Partons! Quelle belle dégelée! J’y aurais laissé davantage de plumes, sans Simeoni qui a un peu éparpillé l’essaim qui s’acharnait sur moi. 02186
Bottom
02187
Top
SIMEONI: Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eikä voi hillitä vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan nyrkki kumoili miehiä, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana. SIMEONI: Pourquoi les avons-nous attaqués ? L’homme est faible et ne peut réprimer sa colère et la force du péché. Ah ! quand j’ai vu le poing dé Tuomas terrasser nos ennemis, j’ai bien cru qu’un meurtre allait être commis. 02187
Bottom
02188
Top
TUOMAS: Löinpä kenties liian varomatta, mutta onhan jo vähemmästäkin lyöty.--Astukaamme huikeammin; päivä joutuu. TUOMAS: Löinpä kenties liian varomatta, mutta onhan jo vähemmästäkin lyöty.--Astukaamme huikeammin; päivä joutuu. 02188
Bottom
02189
Top
Kiivaasti he astelivat, mutta närkästys ja harmi ei tahtonut haihtua heidän kasvoiltansa, vaan kipeästi pisteli heidän sydäntänsä, koska he muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. Äänetönnä asteli Juhani edellä, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja välimmiten ravistaen päätänsä. Viimein kuitenkin, kääntyen toisten puoleen, avasi hän suunsa. Ils avancèrent rapidement ; la fureur et l'indignation crispaient encore leurs visages et leur rongeaient furieusement le cœur, quand ils songeaient aux couplets railleurs. Juhani marchait devant, silencieux, sous l’empire de la colère, secouant la tête et crachant parfois. Enfin, il se retourna vers les autres et ouvrit la bouche. 02189
Bottom
02190
Top
JUHANI: Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu? JUHANI: Quelle est la sacrée fripouille qui a bien pu composer cette idiote de chanson ? 02190
Bottom
02191
Top
EERO: Kissalan Aapelin. EERO: Aapeli de Kissala. 02191
Bottom
02192
Top
AAPO: Sitä kohden uumoon minäkin; sillä hän on kiukkuinen pilkkakirves. Tekipä hän kylläkin häijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme, joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nenänsä lukukinkerillä. AAPO: Je le crois aussi, car c’est un satané moqueur. C’est lui qui a fait jadis cette dégoûtante chanson sur notre vieux pasteur qui — Dieu le protège ! — s’était légèrement piqué le nez lors d’un examen de lecture. 02192
Bottom
02193
Top
TIMO: Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies. TIMO: Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies. 02193
Bottom
02194
Top
JUHANI: Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsemän miehen voimaksi, kotoisin hänen pääkallostansa, niin katso, koska ensiksi hänen kohtaan, vaikka kirkon-mäellä, niin pää-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina silmäkarvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmekö taitaisi iskeä mieheen lain voimalla. JUHANI: Si cette crétinerie qu’ils appellent « La force de sept hommes » est vraiment sortie de sa caboche, alors, dès que je le rencontrerai, même sur la colline de l’église, je lui retrousserai la peau du crâne de la nuque aux sourcils ; c’est dit. — Mais ne pourrait-on pas le faire punir par la justice ? 02194
Bottom
02195
Top
AAPO: Laki ei tuomitse ketään ilman ankaria todistusmiehiä. AAPO: La loi ne condamne personne sans témoins sérieux. 02195
Bottom
02196
Top
JUHANI: Astukoon hän sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa hänen ensin vähän arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos hän sen surkean tempun tekis, niin--hyvää yötä sitten, naapurini, makaa rauhassa minun puolestani. JUHANI: Eh bien, je le châtierai de mes propres mains, et tu peux être sûr qu’il éprouvera la même amertume salutaire que s'il avait été assaisonné avec le sel de la loi et de la justice. 02196
Bottom
02197
Top
AAPO: Mutta luulenpa, ettei laki tämänkaltaisessa seikassa päästäkkään valantekoon kannustettua miestä. AAPO: Mutta luulenpa, ettei laki tämänkaltaisessa seikassa päästäkkään valan-tekoon kannustettua miestä. 02197
Bottom
02198
Top
JUHANI: Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä, luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. JUHANI: Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä, luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. 02198
Bottom
02199
Top
SIMEONI: Mutta heittäkäämme jo tällä erällä sikseen sekä laulu että tuo pedollinen tuiskaus tiellä.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella kerran karjassa käydessäni nukuin ihmeelliseen unennäköön, vaikka naukuilikin vatsassani nälkä. Olinhan olevanani taivaassa, istuin pehmeällä, helluvalla sohvallani ja edessäni höyrysi harjallinen ruokapöytä. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin rasvaisia. Minä söin ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja juhlallista: siinä lähellä, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori, ja minä kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja silloinpa sain tämän kipinän rintaani, joka älköön siitä enää koskaan sammuko! SIMEONI: Cessons donc une bonne fois de penser à ces couplets et à cette sauvage bagarre. — Voici le vieux tronc au pied duquel j’ai eu une merveilleuse vision, un jour que je m’étais endormi en gardant les troupeaux, malgré la faim qui grondait dans mon ventre. Il me semblait être dans le ciel, assis sur un tendre canapé qui se balançait doucement, et devant moi fumait une table chargée de victuailles. Et les mets étaient si gras et si savoureux ! Je mangeais et je buvais, et de petits chérubins me servaient comme un puissant personnage. Tout était incomparablement beau et solennel ; à côté, dans une salle dorée, retentissait le chœur des anges, et je les entendais chanter un nouveau cantique sublime. Voilà ce que j’ai rêvé, et c’est ce jour que s’est allumée en moi une étincelle qui ne s’éteindra jamais. 02199
Bottom
02200
Top
JUHANI: Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä. JUHANI: C’est le vieux Tuomas de Tervakoski, ce grand liseur à la barbiche de bouc et aux yeux roux, ton compagnon berger d’alors, qui t’a détraqué l’entendement ; c’est ça que lu appelles ton étincelle. 02200
Bottom
02201
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään! SIMEONI: Bon, bon! On verra bien au dernier jour. 02201
Bottom
02202
Top
TUOMAS: Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä. TUOMAS: Tenez, sur ce sapin-là, notre père a abattu un jour un gros lynx ; et ce fut son dernier. 02202
Bottom
02203
Top
TIMO: Niinpä, sen kerran perästä ei hän enää taaputtanut kotiansa takaisin, vaan kylmänä kiskottiin metsästä. TIMO: Oui, la fois suivante, il ne revint pas à la maison sur ses pieds, mais on le rapporta roide et froid de la forêt. 02203
Bottom
02204
Top
JUHANI: Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinteä kuin kallio poikiansa kohtaan. Harvoinpa hän kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan metsissä hän asui, ja kotona oli hiirillä elämä. JUHANI: C’était un brave et robuste gaillard, mais sévère et dur comme le roc envers ses enfants. On le trouvait rarement dans la cour de Jukola, car il habitait dans les bois, et à la maison les souris avaient du bon temps. 02204
Bottom
02205
Top
AAPO: Tosin unohti hän paljon kotonsa tuon ehkä noidutun pyyntihimonsa tähden, mutta olipa hän kuitenkin kelpo isä, ja kunnian miehenä hän kuoli. Levätköön hän rauhassa! AAPO: C’est vrai, il a joliment négligé sa ferme à cause de sa passion pour la chasse ; on dirait qu’on lui avait jeté un sort. Mais il fut quand même un bon père et mourut honoré et respecté. Qu’il repose en paix ! 02205
Bottom
02206
Top
TIMO: Ja kaksinkerroin äitimme. TIMO: Et notre mère ! 02206
Bottom
02207
Top
JUHANI: Siinä oli kunnon emäntä ja hurskas ihminen, vaikka ei hän lukeakkaan osannut. JUHANI: Elle fut une ménagère active et une femme pieuse, bien qu’elle ne sût pas lire. 02207
Bottom
02208
Top
SIMEONI: Kuitenkin rukoili hän polvillansa illoin ja aamuin. SIMEONI: Elle récitait quand même ses prières à genoux soir et malin. 02208
Bottom
02209
Top
JUHANI: Sen hän teki. Verraton äiti ja emäntä! Muistelenpa aina, koska asteli hän sahrojen sarvissa, jykevänä kuin jättiläis-eukko. JUHANI: Oui, elle fut une mère et une fermière incomparable. Je me rappellerai toujours comme elle marchait entre les cornes de la charrue, forte comme une géante. 02209
Bottom
02210
Top
EERO: Oli hän oiva äiti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me, miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsemän karhua? Olisipa Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mitä ymmärsin minä silloin, pieni paita-ressu? EERO: En vérité, elle fut une mère excellente ; mais pourquoi n’avons-nous pas été des enfants obéissants, nous, pourquoi n’avons-nous pas turbiné aux champs comme sept ours ? Jukola aurait maintenant un tout autre aspect. 02210
Bottom
02211
Top
JUHANI: Kitas kiinni siinä! Muistanpa vielä tuon häijyn ja tiuskean käytöksesi äiti parkaa kohtaan. Mutta ainapa hän sinua armahteli, niinkuin tavallisesti sekä isä että äiti nuorimpaa lastansa; mutta kas vanhimman turkki on lakkaamatta pöllytyksessä, niinkuin tuon itsestäni parhain tiedän. Onhan, peevelissä, minua aikanani peitottu kuin hallia vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla. JUHANI: Kitas kiinni siinä! Muistanpa vielä tuon häijyn ja tiuskean käytöksesi äiti parkaa kohtaan. Mutta ainapa hän sinua armahteli, niinkuin tavallisesti sekä isä että äiti nuorimpaa lastansa; mutta kas vanhimman turkki on lakkaamatta pöllytyksessä, niinkuin tuon itsestäni parhain tiedän. Onhan, peevelissä, minua aikanani peitottu kuin hallia vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla. 02211
Bottom
02212
Top
SIMEONI: Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä. SIMEONI: Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä. 02212
Bottom
02213
Top
EERO: Varsinkin jos vielä lämmität ruoskan. EERO: Varsinkin jos vielä lämmität ruoskan. 02213
Bottom
02214
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinun viheliäisiä kompasanojas, sinä umpisokea, sinä hempeästi kuritettu lapsi. SIMEONI: Minä en kuule sinun viheliäisiä kompasanojas, sinä umpisokea, sinä hempeästi kuritettu lapsi. 02214
Bottom
02215
Top
TIMO: »Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä», mutta tämän tempun tahtoisin nähdä. TIMO: »Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä», mutta tämän tempun tahtoisin nähdä. 02215
Bottom
02216
Top
SIMEONI: Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä. SIMEONI: Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä. 02216
Bottom
02217
Top
JUHANI: Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä teen, minä teidän kurja vanhin veljenne? JUHANI: Nous voici sur la crête de Sonnimäki, et on voit l’église ; là-bas, la maisonnette rouge du chantre brille comme la tanière flamboyante du diable. Brr ! Là-bas, c’est la magnificence de l’enfer, sa sagesse terrifiante et son honneur épouvantable. Tous mes membres s'engourdissent à présent et mes pieds refusent impitoyablement d’avancer. Hélas ! que vais-je faire en ce moment de torture, que faire, moi, votre misérable aîné ? 02217
Bottom
02218
Top
EERO: Koska olet vanhin veljemme, astele edellämme hyvillä esimerkeillä ja käänny takaisin helvetin tieltä. Minä olen valmis käymään seuraasi. EERO: Puisque tu es notre aîné, montre-nous la voie et donne-nous le bon exemple en tournant le dos au chemin de l’enfer. Je suis prêt à te suivre. 02218
Bottom
02219
Top
TUOMAS: Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin. TUOMAS: Tais-toi, Eero ; pas de reculade à présent. 02219
Bottom
02220
Top
JUHANI: Oi sarvipäät! Lukkarin ovi on mielestäni surman kita. JUHANI: Par les cornes du diable ! La porte du chantre me semble la gueule de la mort. 02220
Bottom
02221
Top
AAPO: Juuri siinä on ihmis-arvomme ja kunniamme alku. AAPO: Mais c’est par elle que vont nous revenir la réputation et l’honneur. 02221
Bottom
02222
Top
JUHANI: Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meitä! Tuollahan näen koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan--Jumala auta meitä!--iskee vastaan. Mitä sanot, Timo? JUHANI: Un honneur luisant, un honneur cuisant, hélas pour nous ! Je vois déjà la splendeur du chantre, la pompe redoutable de la cure, et ma nature regimbe, par Dieu ! — elle regimbe ! — Que dis-tu, Timo ? 02222
Bottom
02223
Top
TIMO: Vahvastihan se iskee. TIMO: Ça regimbe bigrement. 02223
Bottom
02224
Top
AAPO: Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. AAPO: Je le crois volontiers, mais ici-bas, on ne peut pas toujours danser sur des roses et des fleurs. 02224
Bottom
02225
Top
JUHANI: Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? JUHANI: Des roses et des fleurs ! Quand avons-nous dansé sur des roses et des fleurs ? 02225
Bottom
02226
Top
AAPO: Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni. AAPO: Il nous faudra avaler bien des pilules amères, mon cher ami. 02226
Bottom
02227
Top
JUHANI: Karvasta marjaa? Emmekö jo tarpeiksi ole nielleet karvaita marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemessä olemme jo keitetyt, monessa tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja minkätähden? Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman kiusanhenkiä kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enkä myöskään »huutavan ääntä korvessa»--se hirvittävä kirja--niitä en juuri nyt tarkoittanut. Mutta miksi synnyin tänne? JUHANI: Des pilules amères ! N’en a-t-on pas déjà suffisamment avalé ? Hélas, pauvre Aapo, on a été cuits à bien des sauces, et nos cheveux ont flotté dans bien des venls. Et pourquoi ? Qu’y avons-nous gagné ? Le monde n’est qu’un énorme tas d’ordures, rien de plus. Au diable les chantres et les pasteurs, les examens de lecture et les livres et les commissaires de police avec leurs paquets de paperasses ! Ils ne sont là que pour tourmenter les gens. Quand j’ai nommé les livres, je n’ai pas pensé à la Bible, au psautier, au catéchisme et à l’abécédaire, ni à « La voix qui crie dans le désert », ce livre terrible ; non, je ne pense pas à ces livres-là. Ah ! pourquoi suis-je né ? 02227
Bottom
02228
Top
SIMEONI: Älä sadattele päiviäsi, armon-aikasi päiviä. SIMEONI: Ne maudis pas les jours de ta vie, les jours de la grâce. 02228
Bottom
02229
Top
JUHANI: Miksi synnyin tänne, miksi synnyin? JUHANI: Pourquoi suis-je né ? Pourquoi ? 02229
Bottom
02230
Top
TIMO: Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa? TIMO: Je suis né misérable voyageur. Pourquoi n’ai-je pas ouvert les yeux comme une petit levraut aux lèvres fendues, ici, sous ce sapin ? 02230
Bottom
02231
Top
JUHANI: Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa. JUHANI: Et moi comme cet écureuil qui crie dans les branches de ce pin, la queue en panache ? Sans soucis, il se nourrit de cônes, et la barbe du sapin lui est une chaude couverture dans sa maison de mousse. 02231
Bottom
02232
Top
TIMO: Eikä tarvitse hänen lukea. TIMO: Et il n’a pas besoin d’apprendre à lire. 02232
Bottom
02233
Top
JUHANI: Ei tarvitse hänen lukea! JUHANI: Ei tarvitse hänen lukea! 02233
Bottom
02234
Top
AAPO: Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan, mun veljeni! AAPO: A chacun son lot. « A vaillant homme, courte épée ». Ça ne sert à rien de geindre et de gémir, il faut travailler et turbiner. Allons, mes frères ! En avant 1 02234
Bottom
02235
Top
TUOMAS: Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun! TUOMAS: En avant, chez le chantre ! même s’il faut traverser le gouffre bouillonnant de la mer ! 02235
Bottom
02236
Top
JUHANI: Mitä mietit, Eero-poika? JUHANI: A quoi songes-tu, mon petit Eero? 02236
Bottom
02237
Top
EERO: Mietin mennä lukkarille kouluun. EERO: Je songe qu’on va chez le chantre apprendre à lire. 02237
Bottom
02238
Top
JUHANI: Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula! JUHANI: Hum ! Allons-y donc ! marchons ! Ah, doux Jésus ! Mais chante-nous quelque chose, Timo, chante 1 02238
Bottom
02239
Top
TIMO: Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan. TIMO: La chanson de l’écureuil dans son nid de mousse ? 02239
Bottom
02240
Top
JUHANI: Niin, niin! JUHANI: Oui, oui ! 02240
Bottom
02241
Top
TIMO: TIMO: 02241
Bottom
02242
Top
Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.
L’écureuil dort profondément
Dans la mousse du nid solide ;
Des chiens il ne craint pas la dent
Ni des chasseurs les lacs perfides,
Ni les atteintes des méchants.

De son logis tranquille et chaud,
Il perçoit la terre bruyante,
Les batailles et les travaux ;
Au-dessus de lui tourne et chante
La girouette des rameaux.

Il coule des jours de bonheur
Dans son château qui se balance.
Bercé dans le sein protecteur
Du sapin maternel et dense,
Il entend les oiseaux chanteurs.

Il goûte un repos sans pareil ;
A la fenêtre, sa queue penche,
A l’horizon fuit le soleil,
Les oiseaux sifflent sur les branches,
Il fait des rêves d’or vermeil.
02242
Bottom

Luku 03 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
03001
Top
Kaksi päivää on mennyt. Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat veljet, jämäten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin hänen pieni kahdeksan-vuotias tyttärensä. Niin he, aapiskirjat avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla. Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä. Deux jouis ont passé. Les frères sont installés cliez le chantre autour de la table, dans la chambre des domestiques, et ânonnent l’alphabet selon les indications de leur maître ou celles de sa fillette âgée de huit ans. Leurs livres ouverts à la main, ils étudient avec ardeur, à la sueur de leurs fronts. Mais on ne voit que cinq frères sur le banc derrière la table. Où sont Juhani et Timo ? Ils sont debout là-bas, près de la porte, dans le coin infamant, et leur chevelure, où la poigne énergique du chantre vient de fourrager, est encore hérissée en hautes touffes. 03001
Bottom
03002
Top
Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enemmin heidän haluansa ja mieltänsä. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero, joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkelästi. Les frères progressaient fort lentement en savoir, car la redoutable sévérité de leur maître, loin de les stimuler, ne faisait qu’engourdir leur zèle et leur entendement. Juhani et Timo connaissaient à peine autre chose que A ; les autres étaient pourtant parvenus à savoir quelques lettres de plus, tandis qu’Eero faisait une brillante exception : il avait terminé l’alphabet et réussissait déjà à épeler fort couramment. 03002
Bottom
03003
Top
Ilta läheni, mutta tämän päivän kuluessa eivät olleet veljet vielä maistaneet ruuan einettä. Sillä lukkari, joka oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa lukuun. Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset, möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa. Mutta muistakaa, tämän atrian perästä ei pidä tuleman huulillenne yhtään suuruksen murenata ennen kuin aapisto on päässänne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette käy vielä askeltakaan ulos. Katsonpa terveelliseksi pidentää arestianne aina iltaan asti, hyvin terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sillä paikalla saatte eväs-laukkunne kynsiinne.» Niin hän haasteli, poistui ja lähetti piian kautta veljeksille heidän eväänsä, mutta ovi teljettiin tuikeasti. Le soir tombait, mais les frères n’avaient pas touché à une miette de nourriture au cours de la journée. Le chantre, qui avait confisqué leurs provisions, essayait si les tourments de la faim pourraient exciter leur entrain à l’étude. Juhani, torturé par la fringale, secouait dans son coin sa tignasse ébouriffée, crachait et, comme un bœuf, jetait dans la direction de son maître des regards obliques. Quant à Timo, il somnolait à côté de lui sans se préoccuper des choses de ce monde. Le chantre interrompit enfin la leçon et dit : « Ça suffit pour le moment, allez manger, têtes de bois, et faites manœuvrer vos mâchoires comme des boucs qui ruminent dans un enclos. Mais rappelez-vous qu’après ce repas aucune bouchée de nourriture ne pénétrera dans vos gosiers avant que vous ne sachiez par cœur l’alphabet, taureaux au crâne épais. Je vous donne une heure pour manger, mais je vous défends de sortir de la chambre ; j’estime très salutaire de prolonger vos arrêts jusqu’au soir. Et maintenant, avalez votre boustifaille, on va vous apporter vos havresacs à vivres ». Il parla ainsi et s’étant éloigné, il envoya la domestique porter aux frères leurs provisions, puis la porte fut solidement verrouillée. 03003
Bottom
03004
Top
TIMO: Missä on pussini? TIMO: Où est mon sac ? 03004
Bottom
03005
Top
LAURI: Tuossa sinun, tässä minun. Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt. LAURI: Le voilà, et voici le mien. Je serais capable de bouffer des petits cailloux. 03005
Bottom
03006
Top
JUHANI: Nyt ei syödä yhtään ainoata einettä! JUHANI: On ne mangera pas une miette à présent. 03006
Bottom
03007
Top
LAURI: Mitä? Eikö syötäisi nyt? LAURI: Hein ? Rien manger ? 03007
Bottom
03008
Top
JUHANI: Ei einettäkään! JUHANI: Pas une miette ! 03008
Bottom
03009
Top
LAURI: Sulje ennen kämmenelläsi meren kurkku. LAURI: Tu arrêterais plutôt les flots de la mer avec la paume de tes mains ! 03009
Bottom
03010
Top
JUHANI: Olkoot pussit koreasti rauhassa. JUHANI: On va laisser nos sacs tranquilles. 03010
Bottom
03011
Top
AAPO: Mikä on tarkoitukses? AAPO: Dans quel but ? 03011
Bottom
03012
Top
JUHANI: Tehdä lukkarille kiusaa. Ei nyt syödä ennen kuin on nousnut huomispäivä. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllynä pyörii pääni. Mutta kiusa vasten kiusaa! JUHANI: Pour faire enrager le chantre. Il ne faut rien manger avant demain matin. Mon sang bouillonne, frères, et ma tête tourne comme un moulin à vent. Mais dépit contre dépit. 03012
Bottom
03013
Top
AAPO: Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti. AAPO: Le vieux ne fera que rire de bon cœur de ton dépit. 03013
Bottom
03014
Top
JUHANI: Anna hänen nauraa! Minä en syö.--Eero tavailee jo, kas, kas.--Minä en syö. JUHANI: Laisse-le rire. Je ne mangerai rien. Eero sait déjà épeler, vous voyez. — Je ne mangerai rien. 03014
Bottom
03015
Top
TUOMAS: En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla. Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. TUOMAS: Moi non plus. Je ne veux rien manger ici, mais là haut sur la lande de Sonnimiiki ; j’y serai bientôt étendu sur un tapis de mousse. 03015
Bottom
03016
Top
JUHANI: Oikein! Siellä, siellä kohta pyllyilemme. JUHANI: Parfait ! On s’y vautrera bientôî ! 03016
Bottom
03017
Top
EERO: Minä suostun tuumaan, pojat. EERO: Frères, ce projet me plaît. 03017
Bottom
03018
Top
AAPO: Mitä hulluuksia taas? AAPO: De nouvelles folies ? 03018
Bottom
03019
Top
JUHANI: Vankeudesta pois! JUHANI: Hors de cette prison I 03019
Bottom
03020
Top
AAPO: Ymmärrys hoi! AAPO: Holà ! de la raison ! 03020
Bottom
03021
Top
JUHANI: Sonnimäen hongisto hoi! JUHANI: Holà ! les pins de Sonnimäki ! 03021
Bottom
03022
Top
EERO: Niin juuri! Ja ymmärrys vastasi: hoi. EERO: Niin juuri! Ja ymmärrys vastasi: hoi. 03022
Bottom
03023
Top
JUHANI: Vastasi kuin poika. JUHANI: Vastasi kuin poika. 03023
Bottom
03024
Top
AAPO: Simeoni, koeta parastas. AAPO: Simeoni, fais ton possible pour les retenir. 03024
Bottom
03025
Top
SIMEONI: Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi, ja sentähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat. Olkoon toki elämämme nuhteeton ja siivo; sillä me taidamme elää kristittyinä ihmisinä ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme. SIMEONI: Du calme, mes frères ! Je vous dis aussi qu’on ne deviendra jamais des savants ; c’est pourquoi, renonçons à tout effort pour atteindre ce but. Notre vie peut quand même être irréprochable et honnête ; car on peut vivre comme des chrétiens sans savoir lire, pourvu qu’on ait la foi. 03025
Bottom
03026
Top
AAPO: Kaadathan sinä riivattu, vaan et nosta. AAPO: Vieux fou, tu démolis au lieu de consolider ! 03026
Bottom
03027
Top
JUHANI: Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kieltä. Pois tästä, pojat; luontoni ei kestä kauemmin. JUHANI: Simeoni parle le langage du droit et de la justice. Hors d’ici, mes enfants ! Je n’y tiens plus. 03027
Bottom
03028
Top
TUOMAS: Sydäntäni niristelee nähdessäni kuinka Juhania jauhetaan. Pois, pojat! TUOMAS: Mon cœur se serre quand je vois comme on maltraite Juhani. Filons ! 03028
Bottom
03029
Top
JUHANI: Päätetty asia. Mutta älä surkuttele minua, Tuomas; sillä kosto on kädessäni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsyöttiä, totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin tapahtuu se siitä syystä, että teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, hänellä on kaula; mutta enpä hiiskahdakkaan enemmin nyt. JUHANI: C’est décidé. Mais ne t’apitoie pas sur moi, Tuomas, car je tiens ma vengeance. J’ai été trituré et broyé comme de l’appât pour les écrevisses, en vérité. Et j’ai dans ma poche une grosse poignée de poils que le maître a peignés sur ma tête comme du chanvre. Si cette touffe ne lui bouche pas le gosier un jour, c’est que j’en aurai fait un autre emploi. Le chantre a un cou, oui, il a un cou ; mais je n’en veux pas dire davantage pour le moment. 03029
Bottom
03030
Top
EERO: Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyvän opetuksen edestä. Mutta miksi yllytän syntiin, koska tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä. EERO: Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyvän opetuksen edestä. Mutta miksi yllytän syntiin, koska tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä. 03030
Bottom
03031
Top
JUHANI: Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan. JUHANI: Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan. 03031
Bottom
03032
Top
EERO: Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella. EERO: Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella. 03032
Bottom
03033
Top
JUHANI: Vanhan? Entäs meidän toisten ikä? JUHANI: Vanhan? Entäs meidän toisten ikä? 03033
Bottom
03034
Top
SIMEONI: Hän pistelee. SIMEONI: Hän pistelee. 03034
Bottom
03035
Top
JUHANI: Niin, pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa, sinä piikki-sika, piikki-porsas, sinä sammakko! JUHANI: Niin, pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa, sinä piikki-sika, piikki-porsas, sinä sammakko! 03035
Bottom
03036
Top
SIMEONI: Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa! SIMEONI: Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa! 03036
Bottom
03037
Top
JUHANI: Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnistää, köniinsä saa. JUHANI: Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnistää, köniinsä saa. 03037
Bottom
03038
Top
TUOMAS: Kaikki liriin, kaikki! TUOMAS: Dehors, tous, tous ! 03038
Bottom
03039
Top
AAPO: Timo, lujamielinen veljeni, mitä sanot? AAPO: Timo, toi qui es toujours sûr et solide, que dis-tu ? 03039
Bottom
03040
Top
TIMO: »Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia», sentähden »pillit pussiin ja pois» ja kaikki yhdestä päästä. Taidanpa kiinnittää asiani vielä yhdellä sanalla: »kahden puolen kirves hiotaan». TIMO: « Avec de l’écorce on ne fait pas des chemises, ni un pasteur avec un vieux à barbe grise » ; c’est pourquoi, prenons nos cliques et nos claques et filons, tous tant que nous sommes. Et je peux encore vous citer un proverbe qui s’applique à notre cas : On aiguise la hache des deux côtés. 03040
Bottom
03041
Top
AAPO: Lauri, kuinka teet? AAPO: Lauri, que vas-tu faire ? 03041
Bottom
03042
Top
LAURI: Käyn tästä Sonnimäelle. LAURI: Partir d’ici pour Sonnimäki. 03042
Bottom
03043
Top
AAPO: Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te hullut miehet! AAPO: Ah ! même si les morts vous criaient de leurs tombes : Hommes au col roide ! Insensés que vous êtes ! 03043
Bottom
03044
Top
JUHANI: Ei auttais sittenkään, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra Kiesus!--tästä leimahtaa ja läimähtää. Tuletko? JUHANI: Ça ne servirait à rien. En avant, marche ! mon petit. Viens-tu ? sinon — doux Jésus ! — gare aux coups et aux claques ! Viens-tu ? 03044
Bottom
03045
Top
AAPO: Minä tulen. Mutta vielä yksi sana. AAPO: Je viens. Mais un mot encore. 03045
Bottom
03046
Top
TUOMAS: Ei auttaisi nyt tässä tuhannenkaan sanaa. TUOMAS: Pas un. Des milliers n’auraient du reste aucun effet, maintenant. 03046
Bottom
03047
Top
JUHANI: Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa. JUHANI: Pas même si chacun avait mille épées. 03047
Bottom
03048
Top
EERO: Ja jokaisella miekalla tuhannen terää. EERO: Et chaque épée mille lames. 03048
Bottom
03049
Top
JUHANI: Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään. Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin seitsemän luotia kanuunan kidasta! Tässäpä on sekä luoti että kanuuna, ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen, ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm! JUHANI: Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään. Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin seitsemän luotia kanuunan kidasta! Tässäpä on sekä luoti että kanuuna, ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen, ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm! 03049
Bottom
03050
Top
TUOMAS: Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta. TUOMAS: Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta. 03050
Bottom
03051
Top
EERO: Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee. EERO: Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee. 03051
Bottom
03052
Top
JUHANI: Älä, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan vänkypannuihin, nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee. JUHANI: Älä, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan vänkypannuihin, nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee. 03052
Bottom
03053
Top
TUOMAS: Miksi häntä äköittelet, Eero? TUOMAS: Miksi häntä äköittelet, Eero? 03053
Bottom
03054
Top
JUHANI: Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyvähän sekin, vallan hyvä. Mutta mitä pahaa olen minä tehnyt, että lukkari minua näin rääkkää? Onko se rikos, että on minulla niin kova pää? Eihän paljon puutu etten itke. JUHANI: Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyvähän sekin, vallan hyvä. Mutta mitä pahaa olen minä tehnyt, että lukkari minua näin rääkkää? Onko se rikos, että on minulla niin kova pää? Eihän paljon puutu etten itke. 03054
Bottom
03055
Top
TIMO: Mitä olen minä tehnyt, koska näin riivatusti tukkaani vanutetaan? Siitäkö syystä, että on minulla se järki, jonka Jumala minulle kerran viisaudessansa antoi? TIMO: Mitä olen minä tehnyt, koska näin riivatusti tukkaani vanutetaan? Siitäkö syystä, että on minulla se järki, jonka Jumala minulle kerran viisaudessansa antoi? 03055
Bottom
03056
Top
LAURI: Kolme tukkapöllyä olen minä saanut. LAURI: Kolme tukkapöllyä olen minä saanut. 03056
Bottom
03057
Top
JUHANI: Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja.--Ovi auki! JUHANI: Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja.-- Ouvre la porte ! 03057
Bottom
03058
Top
AAPO: Huomaa, että olemme telkien takana. AAPO: Oublies-tu qu’on est sous clé ? 03058
Bottom
03059
Top
TIMO: Puskuri on päällä, vahva puskuri. TIMO: On a mis le verrou, un solide verrou. 03059
Bottom
03060
Top
JUHANI: Katkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helinä ja kilinä. JUHANI: Il se cassera comme un fétu. Mais d’ailleurs, il y a la fenêtre. Un coup de mon sac, et on entendra un joli tintement et cliquetis. 03060
Bottom
03061
Top
AAPO: Onhan pääsi jo perin pyörässä. AAPO: Tu es devenu complètement toqué. 03061
Bottom
03062
Top
JUHANI: Kahden päivän pyörittämisestä, kahden päivän pyörittämisestä, veikkoni! JUHANI: Naturellement, après ces deux journées de tournoiement ! Ce qu’on m’a fait pirouetter ! 03062
Bottom
03063
Top
SIMEONI: Ei akkunaa sentähden särjetä, vaan keskustelkaamme koreasti lukkarin kanssa. SIMEONI: Ne cassons pas la fenêtre, mais parlons tranquillement avec le chantre. 03063
Bottom
03064
Top
JUHANI: Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! »Ulos koko pataljoona!» huusi kapteeni vihoissansa. JUHANI: Va dans l’enfer discuter avec le diable ! I,a fenêtre en morceaux, et hors de cette prison ! « Tout le bataillon dehors ! » cria le capitaine en colère. 03064
Bottom
03065
Top
TUOMAS: Ovi hakaan, Eero! TUOMAS: Tire la targette, Eero. 03065
Bottom
03066
Top
EERO: Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa västingin takaportista ulos.--Ha'assa on ovi. EERO: C’est juste, il faut fermer la porte principale du château pendant que le bataillon se défile par la sortie de derrière. La targette est mise. 03066
Bottom
03067
Top
AAPO: Minä varoitan teitä! AAPO: Prenez garde ! 03067
Bottom
03068
Top
JUHANI: Tehty on tehty. Katsos tuossa! JUHANI: Ce qui est fait est fait. Regarde ! 03068
Bottom
03069
Top
AAPO: Sinä hirmuinen, julkijumalaton! AAPO: Fou furieux, impie I 03069
Bottom
03070
Top
SIMEONI: Kas niin! Se on tehty! Siinähän akkuna sälähti! SIMEONI: Voilà ! Ça y est ! la fenêtre a éclaté. 03070
Bottom
03071
Top
JUHANI: Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon mälli. JUHANI: La fenêtre a éclaté et le ciel a tressauté quand mon bissac a volé. Quel beau bruit ! 03071
Bottom
03072
Top
SIMEONI: Meitä poloisia! SIMEONI: Malheureux que nous sommes ! 03072
Bottom
03073
Top
JUHANI: Tie on auki, lähdetkö liikkeille? JUHANI: La voie est ouverte : veux-tu sortir ? 03073
Bottom
03074
Top
SIMEONI: Minä seuraan teitä, velikulta! SIMEONI: Je te suis, mon cher frère. 03074
Bottom
03075
Top
JUHANI: Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille? JUHANI: Aapo, la voie est ouverte : veux-tu sortir ? 03075
Bottom
03076
Top
AAPO: Miksi nyrkki pystyssä, sinä hullu? Minä seuraan, seuraan! Mitähän tässä enää muuta, koska kerran on palanen kelkassamme. AAPO: Pourquoi brandir le poing ? Vieux fou ! Je te suis, je te suis, qu’y a-t-il d’autre à faire ici, maintenant que les provisions sont sur le traîneau ? [Dicton correspondant à notre : « Le vin ed tiré, il faut le boire ».] 03076
Bottom
03077
Top
JUHANI: Istu ja pala! JUHANI: Enfer et damnation ! 03077
Bottom
03078
Top
TUOMAS: Kaikki pussit selkään ja akkunasta ulos! Porstua tömisee. TUOMAS: Sac au dos, et sautons par la fenêtre. On entend des pas dans le vestibule. 03078
Bottom
03079
Top
JUHANI: Onko se lukkari? Minä sivuun häntä. JUHANI: Onko se lukkari? Minä sivuun häntä. 03079
Bottom
03080
Top
TUOMAS: Tule! TUOMAS: Tule! 03080
Bottom
03081
Top
JUHANI: Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman. JUHANI: Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman. 03081
Bottom
03082
Top
TUOMAS: Pois! sanon minä. TUOMAS: Pois! sanon minä. 03082
Bottom
03083
Top
JUHANI: Älä astu tielleni nyt. Minä rakastan sinua, Tuomas veljeni. JUHANI: Älä astu tielleni nyt. Minä rakastan sinua, Tuomas veljeni. 03083
Bottom
03084
Top
TUOMAS: En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Riennä nyt vaan kanssani akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule! TUOMAS: En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Riennä nyt vaan kanssani akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule! 03084
Bottom
03085
Top
JUHANI: Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy. JUHANI: Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy. 03085
Bottom
03086
Top
TUOMAS: Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin. TUOMAS: Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin. 03086
Bottom
03087
Top
JUHANI: Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi. JUHANI: Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi. 03087
Bottom
03088
Top
He vaikenivat, viskasivat itsensä akkunasta mäelle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet, multa-kokkareet lentelivät korkealle ilmaan, ja pian he katosivat tiheään lepistöön toisten jäljessä. Silloin lukkari vihan hirmuisella muodolla rynkäs sisään, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykevätä sauvaa. Korkealla, kiljuvalla äänellä huuteli hän karkureita, mutta turhaan. Ulos lepistöstä kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen, kallionkieluisen tienoon, siitä halki ahtaan katajiston, siitä yli pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiellä, Sonnimäen kaltevan nummen alla. Ylös pitkin mukulakivistä rinnettä he astuivat ja ehdittyänsä nummen harjulle, päättivät he rakentaa itsellensä leiriä honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heidän tuleltansa savu ylös puitten latvoille. Cessant de parler, ils s’élancèrent par la fenêtre et coururent à toutes jambes à travers le champ de pommes de terre du chantre. Les cailloux volaient sous leurs pas, les mottes de terre étaient projetées en l’air, et bientôt ils disparurent entre les aulnes touffus. Furibond, le chantre se précipita dans la chambre, brandissant sa lourde canne de rotin. D’une voix forte, violente, i! appela les déserteurs, mais en vain. Les frères se faufilèrent hors du taillis d’aulnes, détalèrent sur un terrain pierreux, parsemé de rochers, puis traversèrent un étroit bosquet de genévriers, débouchèrent sur la vaste prairie de la cure, bordée de roseaux, franchirent un pré qui sonnait creux sous leurs pieds et s’arrêtèrent enfin sur le chemin sablonneux qui longe la lande inclinée de Sonnimäki. Ils gravirent les éboulis et atteignirent la crête de la colline ; et là, ils décidèrent de camper sous les grands pins, parmi les bruyères. Bientôt, la fumée de leur feu tournoyait au-dessus de la cime des arbres. 03088
Bottom
03089
Top
Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. Näkyi sinne mäen takaa pappilan murros-katto, mutta mäen huipulla lukkarin punainen talo, suuri kirkonkylä, ja tuolla kuusien helmassa pitäjän kivi-kirkko, juhlallinen, komea. Näkyi vielä moniluotoinen järvi, jota viivaili itäpohjoinen, vaisusti ja liepeästi liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli järven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnimäen hongiston, jonka juurilla veljekset nyt lepäsivät ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla. L’endroit où les frères s’étaient installés dominait les environs. Derrière la colline, on voyait le toit à pan coupé de la cure, la maisonnette rouge du chantre sur une éminence, et le grand village, et là-bas, au milieu des sapins, l’église de pierre, magnifique, imposante. Plus loin, on apercevait aussi un lac aux îles innombrables, ridé par une brise légère qui soufflait doucement et paisiblement dans l’air serein et caressait le lac, les prairies et les forêts, les pins de Sonnimäki où les frères se reposaient et rôtissaient des raves sur un brasier flamboyant. 03089
Bottom
03090
Top
JUHANI: Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian. JUHANI: On va faire un vrai festin de roi. 03090
Bottom
03091
Top
TIMO: Oikein herran-päiväisen. TIMO: Un vrai banquet de messieurs. 03091
Bottom
03092
Top
JUHANI: Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat kypsiä tuossa paikassa. JUHANI: Nous avons de la viande dans nos sacs et des raves sous la cendre ; elles seront cuites à point dans un instant. 03092
Bottom
03093
Top
Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu...
Le vent soufflait et courbait la cime des bois,
De ma bien-aimêe au loin, j'entendis la voix.
03093
Bottom
03096
Top
Mikä härkäpäinen tyhmyys meiltä, istua lukkarin penkillä aapinen kourassa, istua kaksi peevelillistä päivää. On a été stupides comme des bœufs de rester assis sur un banc chez le chantre, le livre en mains, pendant deux mortelles journées. 03096
Bottom
03097
Top
EERO: Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, sehän vasta toista. EERO: Oui, mais c’était une autre affaire de rester debout dans le coin ! 03097
Bottom
03098
Top
JUHANI: Hyvä, Eeroseni, sinä viisas Eeroseni, sinä kuus-tuumainen Eeroseni, sinä napa-taatta.--Lukkarin ovi-nurkassa! Minä sinun saakelin opetan. JUHANI: Très bien, mon petit Eero, mon sape Eero, mon Eero de six pouces, espèce de gringalet. Dans le coin ! Sacré bougre, ;je vais t’apprendre ! 03098
Bottom
03099
Top
AAPO: Hiljaa, hiljaa, te pakanat! AAPO: Doucement, doucement, païens que vous Aies. 03099
Bottom
03100
Top
TUOMAS: Istu rauhassa, Juhani, ja ole huolimatta hänen puheistansa. TUOMAS: Ne t’irrite pas, Juhani, et fiche-toi de hős bavardages. 03100
Bottom
03101
Top
JUHANI: Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare. JUHANI: Enlève ta casquette quand tu manges, malotru. 03101
Bottom
03102
Top
TUOMAS: Lakki päästäs, sanon minäkin. TUOMAS: Ote ta casquette, je te le dis aussi. 03102
Bottom
03103
Top
JUHANI: Kas niin. Totella täytyy sinun; ei auta. JUHANI: C’est bien ; il te faut obéir, il n’y a pas A tortiller. 03103
Bottom
03104
Top
SIMEONI: Aina vaan nalkutusta, paljasta nalkutusta. Jumala teidän sielunne ja mielenne kerran valaiskoon! SIMEONI: Toujours des querelles, de stupides querelles ! Si seulement Dieu pouvait une bonne fois illuminer vos cœurs et vos âmes ! 03104
Bottom
03105
Top
JUHANI: Ainapa hän on kiusan kapula. JUHANI: Il nous cherche toujours noise. 03105
Bottom
03106
Top
EERO: Ainapa olen kirotuissa hampaissanne »se turvikko ja peukalo, se pikkunappula Eero». Mutta senpä tähden olen sitkeä. EERO: Et vous, vous avez toujours vos maudites bouches pleines de : ce bout d’homme, ce Petit Poucet, ce nabot d’Eero. C’est pour ça que je suis devenu coriace. 03106
Bottom
03107
Top
JUHANI: Sinä olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului veisussa »seitsemän miehen voima». JUHANI: Tu n’es qu’un méchant roquet, comme on t’appelait dans la chanson sur « La force des sept frères ». 03107
Bottom
03108
Top
EERO: Purenpa takaisin ja terävästi. EERO: Je rends les morsures, et à belles dents. 03108
Bottom
03109
Top
JUHANI: Sinä olet karvautta täys. JUHANI: Tu es rempli de fiel. 03109
Bottom
03110
Top
AAPO: Sallipas minullekin sananen. Eero lausui jotakin, jossa luullakseni löytyi hieman totuutta. Katso: sitä karvautta, jota hän välimmiten jakelee ympärillensä, olemme kenties itse paljon keitelleet. Muistakaamme toki: kaikki olemme saman Luojan luontokappaleita. AAPO: Laisse-moi parler aussi. A mon avis, il y a une parcelle de vérité dans ce que dit Eero. En effet, ce fiel qu’il déverse parfois autour de lui, c’est peut-être nous surtout qui l’avons préparé. Rappelez-vous aussi que nous sommes tous les créatures d’un même créateur. 03110
Bottom
03111
Top
TIMO: Vallan niin. Jos minulla on kaksi »nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas», niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan. Mutta heittäkäämme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset tuperin tuhkaan. Kas täältä, Juhani, saat nauriin, pehmeän kuin tuhkulaisen. Iskeppäs sen niskaan ja älä ole milläskään tuon joutavan puheista. Hän on nuori ja ymmärtämätön.--Syö, veljeni. TIMO: Très juste. Si j’ai deux nez, l’un comme un sabot et l’autre comme une demi-miche de pain, est-ce que ça regarde les gens ? Je les porte moi-même. Mais fichons-nous des nez et des pieds, des créateurs et des créatures. Tiens, Juhani, prends cette rave tendre comme dii beurre et casse-lui les reins sans te soucier des stupidités débitées par Eero. Il est jeune et déraisonnable. Mange, frère. 03111
Bottom
03112
Top
JUHANI: Syön kyllä. JUHANI: Syön kyllä. 03112
Bottom
03113
Top
TIMO: Nyt elämme kuin häissä vaan täällä korkealla, kaikuvalla mäellä. TIMO: Nyt elämme kuin häissä vaan täällä korkealla, kaikuvalla mäellä. 03113
Bottom
03114
Top
JUHANI: Kuin taivaan häissä. Mutta rääkättiinpä meitä äsken vielä oikein surkeasti helvetissä tuolla alhaalla. JUHANI: Kuin taivaan häissä. Mutta rääkättiinpä meitä äsken vielä oikein surkeasti helvetissä tuolla alhaalla. 03114
Bottom
03115
Top
TIMO: »Toisinaan alaslasketaan, toisinaan ylösnostetaan» tässä maailmassa. TIMO: »Toisinaan alaslasketaan, toisinaan ylösnostetaan» tässä maailmassa. 03115
Bottom
03116
Top
JUHANI: Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo? JUHANI: Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo? 03116
Bottom
03117
Top
AAPO: Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan. Tässä istun. AAPO: Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan. Tässä istun. 03117
Bottom
03118
Top
JUHANI: Tässä istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni. JUHANI: Tässä istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni. 03118
Bottom
03119
Top
AAPO: Senpä temppelin juurella kerran istumme häpeän mustassa puussa, istumme niskat kyyryssä, kuin seitsemän variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. AAPO: Senpä temppelin juurella kerran istumme häpeän mustassa puussa, istumme niskat kyyryssä, kuin seitsemän variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. 03119
Bottom
03120
Top
JUHANI: Ei koita se päivä, jona Jukolan pojat, niskat kyyryssä kuin variksen-poikaset istuvat häpeän mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Tämä päivä ei koita, ennen menen hirteen, tai marssin aina maailman-loppuun, Heinolan pataljoonaan kivääriä keikuttelemaan. »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Nyt, veljet, koska olemme syöneet, niin laulamme, heläytämme että nummi tärisee. JUHANI: Il ne poindra jamais le jour où les enfants de Jukola seront assis dans les noirs ceps d’infamie, le dos arrondi comme des jeunes corbeaux et entendront les gens dire en les montrant du doigt : Voilà les sept paresseux de Jukola. Ce jour ne poindra jamais, j’irais plutôt me pendre ou filerais au bout du monde, manier le fusil dans le bataillon de Heinola. 03120
Bottom
03121
Top
SIMEONI: Siunataan itsemme ja nukutaan. SIMEONI: Siunataan itsemme ja nukutaan. 03121
Bottom
03122
Top
JUHANI: Ensin lauletaan: »Mitä minä huolin». Karastappas kurkkuas, Timo. JUHANI: Ensin lauletaan: »Mitä minä huolin». Karastappas kurkkuas, Timo. 03122
Bottom
03123
Top
TIMO: Minä olen valmis. TIMO: Minä olen valmis. 03123
Bottom
03124
Top
JUHANI: Entäs Eero-poika? Olemmehan ystävät taas? JUHANI: Entäs Eero-poika? Olemmehan ystävät taas? 03124
Bottom
03125
Top
EERO: Ystävät ja veljekset. EERO: Ystävät ja veljekset. 03125
Bottom
03126
Top
JUHANI: Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas. JUHANI: Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas. 03126
Bottom
03127
Top
EERO: Se on jo täydessä tämmingissä. EERO: Se on jo täydessä tämmingissä. 03127
Bottom
03128
Top
JUHANI: Hyvä! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt pojat! JUHANI: Hyvä! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt pojat! 03128
Bottom
03129
Top
Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon
Pois minä lähden, tyttöjen houkko;
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Eipä mua peljätä piispa, ei pappi;
Kohta on ylläni sankarin takki.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Juokseppas, Rusko, ja pyöritä pyörää;
Keisarin knalleja karsitaan syömään.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturin vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!
Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon
Pois minä lähden, tyttöjen houkko;
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Eipä mua peljätä piispa, ei pappi;
Kohta on ylläni sankarin takki.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Juokseppas, Rusko, ja pyöritä pyörää;
Keisarin knalleja karsitaan syömään.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturin vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!
03129
Bottom
03150
Top
JUHANI: Juuri niin! Kas tässähän on meidän hyvä olla. JUHANI: Juuri niin! Kas tässähän on meidän hyvä olla. 03150
Bottom
03151
Top
SIMEONI: Vähemmin ääntä, vähemmin ääntä! Niinhän mekastatte kuin lekionat peikkoja.--Mutta hiljaa, hiljaa! täällä tulee ihmisiä. SIMEONI: Vous faites autant de vacarme qu’une légion de diables. Silence, silence, voici des gens ! 03151
Bottom
03152
Top
JUHANI: Ihmisiä? Katso tarkemmin, niin näet suljun Mustalaisia, näet »Rajamäen rykmentin». JUHANI: Des gens ? Regarde mieux, tu reconnaîtras une bande de tsiganes, le Régiment de Rajamäki. 03152
Bottom
03153
Top
Matkue, joka lähestyi, oli eräs ympärikulkeva perhe, kotoisin pienestä mökistä Rajamäen ahoilla, josta syystä maailma kutsui sitä Rajamäen rykmentiksi. Sen esimies ja isäntä on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt, mutta käpeä mies, musta vilttihattu päässä. Hän kauppailee retkillänsä pikiä ja vilkuttelee vikkelästi kuoharin terävää veistä. Harjoittelee hän myös viuluniekan virkaa, vinguttelee useinkin tuota mustan-punaista ilokonettansa tanssiloissa ja talkoo-iltojen iloissa, kastellen kaulaansa aina tarjomusta mukaan.--Mutta kiltti kuppari on hänen akkansa, Kaisa, nuuskanaamainen, tuikea eukko. Harvapa on sauna, jota hän ohi-kulkeissansa ei saattaisi savuamaan kuppasaunaksi sen paikkakunnan eukoille. Silloin hyppii Kaisan kirves, suunsa massahtelee ja nuuskainen naamansa hikoilee hirveästi, mutta paisuu myöskin tuliaispussi.--On heillä joukko lapsiakin, joka seuraa heitä heidän matkoillansa kylästä kylään, talosta taloon. Kaksi niistä käyvät jo retkensä itse, hyppelevät iloisina vanhempainsa vaiheilla pitkin tietä, milloin edellä, milloin jäljessä, mutta niitä kolmea nuorempata kuljetetaan isän ja äitin kuormana vankkureissa; ja Kaisa aina aisoissa vetää, Mikko lykkää sauvallansa perään. Kova on siinä meteli, missä Rajamäen matkue on vaeltamassa; ja olipa eräs koiran-hammas sepittänyt tästä perheestä pitkän ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimellä. Tämä oli räyhäävä joukko, joka nyt matkusti pitkin tietä Sonnimäen nummen alta kohden kirkonkylää, koska veljekset, iloisena kuin oinaat, viettivät vapauden hetkeä nummen korkealla harjulla. La troupe qui s’approchait était une famille vagabonde, originaire d’une petite cabane plantée sur la colline de Rajamäki ; c’est pourquoi tout le monde l’appelait le Régiment de Rajamäki. Mikko [Michel], son chef et maître, est connu partout à la ronde ; il est petit, mais agile, toujours coiffé d’un feutre noir. Au cours de ses expéditions, il vend de la poix, fait le magnin et manie habilement le couteau tranchant du châtreur. Il exerce aussi les fonctions de musicien et racle souvent son violon rouge foncé dans les bals ou les fêtes de récoltes, arrosant son gosier avec tout ce qu’on veut bien lui offrir. Sa femme Kaisa [Catherin], vieille acariâtre au museau noirci par le tabac, est une ventouseuse réputée. Rares sont les étuves qu’elle ne chauffe pas en passant pour y ventouser les femmes de la contrée. Alors sa hachette danse, sa bouche suce et claque et son visage souillé de tabac sue terriblement ; mais son bissac se gonfle de cadeaux. Ils ont une ribambelle d’enfants qui les accompagnent dans leurs courses de village en village, de ferme en ferme. Deux d’entre eux peuvent déjà marcher et gambadent joyeusement autour de leurs parents le long du chemin, tantôt devant, tantôt derrière ; les trois cadets sont transportés comme des bagages sur la charrette de leurs père et mère, et Kaisa tire entre les brancards, tandis que Mikko pousse par derrière avec son bâton. Il y a toujours du vacarme par où passe la troupe de Rajamäki, et un farceur avait composé sur ce régiment une longue chanson satirique. — Telle est la bande bruyante qui longe à présent le chemin au pied de la colline de Sonnimäki, dans la direction du village, pendant que les frères, gais comme des pinsons, célèbrent leur libération au sommet de la colline. 03153
Bottom
03154
Top
JUHANI: Heisaa! terve, sinä ennenmainittu rykmentti, terve! JUHANI: Holié ! Salut, illustre régiment, salut 1 03154
Bottom
03155
Top
TIMO: »Hustote tili?» sanoi Ruotsalainen. TIMO: »Hustote till?» sanoi Ruotsalainen. 03155
Bottom
03156
Top
EERO: »Kappusivai!» sanoi Ryssä. EERO: »Kappusivai!» sanoi Ryssä. 03156
Bottom
03157
Top
KAISA. Mitä tahdotte, te siellä ylhäällä? KAISA: Que voulez-vous, là-haut ? 03157
Bottom
03158
Top
EERO: Että muori tulee ja imee oikein tuikean sarven tämän veli Juhanin ruskeaan reisi-pakaraan. EERO: Que maman vienne sucer une bonne corne de sang sur la fesse brune de frère Juhani. 03158
Bottom
03159
Top
JUHANI: Muori imee ja napsuttelee, koska faari pelaa, sehän vasta yhteen-mallaa. JUHANI: Maman sucera et tapotera pendant que papa jouera, ça fera très bien ensemble. 03159
Bottom
03160
Top
MIKKO. Minä annan teille peevelin, te Jukolan sissit! MIKKO: Allez au diable, chenapans de Jukola ! 03160
Bottom
03161
Top
EERO: Ukko ei tahdo pelata. No laulakaamme sitten me, ja oikein huikea marssi. EERO: Le vieux ne veut pas jouer. Eh bien, on va chanter, nous, et une marche superbe. 03161
Bottom
03162
Top
JUHANI: Huikea marssi, kun astelee ohitsemme Rajamäen rykmentti. No, pojat Timo ja Eero! JUHANI: Une marche superbe, pendant que le régiment de Rajamäki défilera devant nous. En avant la musique, Timo et Eero ! 03162
Bottom
03163
Top
Karsitaan nyt kulkemahan
Ylös, alas mäkii,
Kuohintahan, kuppaamahan,
Kauppoilemaan pikii.

Aisoiss' Kaisa nuuska-naama
Itse olla tykkää,
Mikko, purren mälliänsä,
sauvall perään lykkää.
Faut se mettre à rôder
Chez les villageois,
Pour châtrer, ventouser
Et vendre la poix.

Kaisa dans les brancards
Marche ventre à terre,
Mikko, le vieux soCilard,
Pousse par derrière.
03163
Bottom
03174
Top
JUHANI: Juuri niin! Onpa tämä vähän lystillinen laulu-remputus. JUHANI: Juuri niin! Onpa tämä vähän lystillinen laulu-remputus. 03174
Bottom
03175
Top
KAISA. Tietäkää, te sen vietävät siellä, että me kuljemme aina kunnialla, mutta te, te kiertelette ympäri ihmisten metsiä kuin ryövärit ja raatelevat pedot. Minä kuppaan, minä, ja teen terveyttä; Mikko kuohii, hän, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita härkiä ja komeoita ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tietäkäät, te perkeleet. KAISA. Tietäkää, te sen vietävät siellä, että me kuljemme aina kunnialla, mutta te, te kiertelette ympäri ihmisten metsiä kuin ryövärit ja raatelevat pedot. Minä kuppaan, minä, ja teen terveyttä; Mikko kuohii, hän, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita härkiä ja komeoita ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tietäkäät, te perkeleet. 03175
Bottom
03176
Top
JUHANI: Pari värssyä sen saarnan päälle, pojat! Timo ja Eero, reippaat pojat! Yht'aikaa! JUHANI: Pari värssyä sen saarnan päälle, pojat! Timo ja Eero, reippaat pojat! Yht'aikaa! 03176
Bottom
03177
Top
Kaisan huulet massahtelee,
Napsuttelee kirves;
Kreeta-muori Kaisan kynsiss'
Juttuu hampaat irviss'.

Mutta tuolla tarhan puoless'
Mikä pauhu? Heisaa!
Kyltät, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kyltät hälisevät?
Miksi naskit kirkuu?
Katsos: läätin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.
Kaisa ventouse et crie,
Plante sa lancette ;
Mais sa patiente prie,
Supplie et tempête.

Mais quel est ce pétard
Dans la porcherie ?
Les gorets sans retard
Fuient vers leur truie.

Pourquoi donc ont-ils peur ?
Ils ont vu Mikko
Accourir avec ardeur,
Brandir son couteau.
03177
Bottom
03193
Top
JUHANI: Totisesti lystillinen laulu-remputus; sitä ei taida kieltää, Mikko? JUHANI: C’est vraiment un chant tout à fait amusant, n'est-ce pas, Mikko ? 03193
Bottom
03194
Top
MIKKO. Pidä juuri kohta leipä-laukkus kiinni ja tiedä, että tässä on itse Mestari-Mikko, joka nypisti maaherran orhin puhtaan lakanan päällä, vuodattamatta yhtään ainoata veren tippaa. Ja siitäpä tempusta sai hän valtuus-kirjan, jota ei itse Rooman keisarikaan ole mies rikkomaan. Sellainen Mikko minä olen. MIKKO: Ferme ta boite à mangeaille et apprends que tu as devant toi le célèbre Maître Mikko qui a pincé l’étalon du gouverneur sur un beau drap blanc sans répandre une seule goutte de sang ; et ce tour d’adresse lui a valu une procuration que l’empereur de Rome lui-même ne serait pas homme à violer. Voilà quel Mikko je suis. 03194
Bottom
03195
Top
EERO: Oh sinä kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa! EERO: Hé ! ce brave Mikko avec sa vieille sorcière ! 03195
Bottom
03196
Top
KAISA. Katso etten noidu teitä susi-laumaksi kuin äijä ennen ylpeän hääjoukon. KAISA: Faites attention que je ne vous change pas en une horde de loups comme le vieux tsigane qui a enchanté jadis une noce impudente. 03196
Bottom
03197
Top
JUHANI: Tässäpä seison vielä vanhana Jukolan-Jussina omissa housuissani, ja niinpä toivon Jumalan avulla seisovani myöskin tästälähin. Eihän siitä noita-konstistasi, muija-parka, tule enemmän kuin koska toisvuonna ennustit meille maailman loppua ja saatoit monen akan pyytämään turhaan anteeksi entistä häijyyttänsä ukoltaan. JUHANI: Pour le moment je suis encore Jussi de .Tukola dans mon pantalon à moi, et j’espère, avec l’aide de Dieu, le rester longtemps. Quant à ta sorcellerie, ma pauvre vieille, il n’en sortira rien de plus que l’année dernière quand tu nous as prédit la fin du monde, ce qui a poussé bien des femmes à demander inutilement pardon à leurs maris pour toutes leurs méchancetés passées. 03197
Bottom
03198
Top
KAISA. Kuule mitä nyt ennustan. KAISA: Écoute donc ce que je te prédis maintenant. 03198
Bottom
03199
Top
EERO: Ennustatpa ja toivot meille lämpöisen saunan ja sinun itsesi meitä kuppailemaan niskaan. EERO: Ennustatpa ja toivot meille lämpöisen saunan ja sinun itsesi meitä kuppailemaan niskaan. 03199
Bottom
03200
Top
JUHANI: Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia tullessani lämmittää saunan ja kylpeä oikein herttaisesti, mutta Aatamin-frakkia niskassani en ensinkään mieli rikkoa. JUHANI: Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia tullessani lämmittää saunan ja kylpeä oikein herttaisesti, mutta Aatamin-frakkia niskassani en ensinkään mieli rikkoa. 03200
Bottom
03201
Top
KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös, ja surkeassa tilassa lähdet sinä itse samoomaan metsiä, rämeitä ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti täytyy sinun vielä taistella sekä ihmisten että metsän petojen kanssa ja siitä, puuskuttaen kuin kuoleva jänis, kallistaa pensaasen tuo kirottu pääsi. Tämä kuulkaa ja muistakaa. KAISA: Écoute, écoute ! Ton étuve périra par le feu, et par le feu aussi ta cabane, et toi-même, dans un état lamentable, tu parcourras les bois et les marais à la recherche d’un abri pour tes membres gelés. Ha ! Tu auras à livrer de sanglants combats aux hommes et aux fauves des forêts, et alors, essoufflé comme lin lièvre mourant, tu cacheras ta tête maudite sous les buissons. Écoute, et souviens-toi ! 03201
Bottom
03202
Top
JUHANI: Mene helvettiin... JUHANI: Mene helvettiin... 03202
Bottom
03203
Top
TUOMAS: Vaikene jo, vaikene! TUOMAS: Vaikene jo, vaikene! 03203
Bottom
03204
Top
SIMEONI: Sinä jumalaton, villitty! SIMEONI: Sinä jumalaton, villitty! 03204
Bottom
03205
Top
JUHANI: Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti. JUHANI: Va dans les flammes rouges de l’enfer ! Va chez le chantre et donne-lui avec tes sortilèges des oreillons éternels dans la gorge ! 03205
Bottom
03206
Top
EERO: Että hän laulaa kuin Mikon kynsissä vanha torahampainen karju. EERO: Oui, pour qu’il chante comme un vieux verrat dentu entre les pattes de Mikko. 03206
Bottom
03207
Top
JUHANI: Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyhälle, ja rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille... Mitä määräisimme hänelle? Sanoppas, Eero. JUHANI: C’est ça ! Et chez le pasteur, cet hypocrite, ce cafard, cet arrogant pasteur gras à lard... qu’est-ce qu’on va lui souhaiter, dis, Eero ? 03207
Bottom
03208
Top
EERO: Tapahtukoon hänelle paisti-kinkerillä niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon hänen säkkiinsä aika kissapiirakka. EERO: Tapahtukoon hänelle paisti-kinkerillä niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon hänen säkkiinsä aika kissapiirakka. 03208
Bottom
03209
Top
JUHANI: Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä. JUHANI: Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä. 03209
Bottom
03210
Top
EERO: Ja siitä tehköön hän seuraavana sunnuntaina rangaistus-saarnan niin vimmatun ja pohtavan että repee tuo rasvainen mahansa, repee kerran remahtaen vaan. EERO: Qu’il fasse un sermon si furibond et si endiablé, que sa grasse bedaine éclate, crève avec un bruit formidable. 03210
Bottom
03211
Top
JUHANI: Niin! ja sitten peijakas hänen periköön, ottakoon hänen niskaansa ja lennättäköön häntä niinkuin pirun on tapana pappia lennättää. JUHANI: Oui, et puis que le diable l’accueille, l’attrape par la peau du cou et le fasse voler, comme il fait habituellement pirouetter les pasteurs. 03211
Bottom
03212
Top
EERO: Vieköön rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin. EERO: Et qu'il le fourre en compagnie de l’homme riche, ce pasteur riche et puissant ! 03212
Bottom
03213
Top
JUHANI: Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinun saattamaan koreasti esiin sekä lukkarille että rovastille. Ja jos kaiken tämän teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit. JUHANI: Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinun saattamaan koreasti esiin sekä lukkarille että rovastille. Ja jos kaiken tämän teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit. 03213
Bottom
03214
Top
EERO: Sudeksi niin ahneeksi, että hän kerralla nielee kitaansa koko Rajamäen rykmentin. EERO: Sudeksi niin ahneeksi, että hän kerralla nielee kitaansa koko Rajamäen rykmentin. 03214
Bottom
03215
Top
JUHANI: Niin! ja vielä sarvi-säkin kaupan päälle. JUHANI: Niin! ja vielä sarvi-säkin kaupan päälle. 03215
Bottom
03216
Top
EERO: Vielä pikipussinkin paakelssina. EERO: Vielä pikipussinkin paakelssina. 03216
Bottom
03217
Top
JUHANI: Niin juuri, sinä vasaran-poika! JUHANI: Niin juuri, sinä vasaran-poika! 03217
Bottom
03218
Top
KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pitää saaman teiltä terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran vielä, te kirotut! Anna heille kivestä läksiäisiksi, Mikko, anna että pääkuori aukenee. KAISA: Très bien ! Le pasteur et le chantre recevront bientôt vos salutations, et cette soupe, vous l’avalerez bien un jour, crapules que vous êtes ! Lance-leur une pierre comme adieu, Mikko, et tâche de leur fendre le crâne. 03218
Bottom
03219
Top
MIKKO. Tässäpä on mukava harakan-kivi, juuri kuin käsketty.--Tuossa, te Pelttarin pukit!--Mars, Kaisa! Nyt mennään. MIKKO: Voici un bon caillou comme fait sur commande. — Attrapez, boucs puants ! En avant, Kaisa, filons à présent. 03219
Bottom
03220
Top
JUHANI: Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt minua otsikkoon. JUHANI: Ce possédé ! Il lance des pierres, et il H’on est fallu de peu qu’elle ne m’arrive en plein front. 03220
Bottom
03221
Top
EERO: Lähetetään polla takaisin. EERO: Renvoyons-lui la balle. 03221
Bottom
03222
Top
JUHANI: Sinkauta se ukolle takaisin, että hattu kömähtää. JUHANI: Vise le vieux, que son chapeau dégringole. 03222
Bottom
03223
Top
TUOMAS: Oleppas heittämättä, poika, jos tahdot säästää saivaristoas. TUOMAS: Ne jette rien, garnement, si tu veux épargner ton toupet. 03223
Bottom
03224
Top
AAPO: Näethän, sinä konna, että siellä on lapsia. AAPO: Gredin, ne vois-tu pas qu’il y a des enfants ? 03224
Bottom
03225
Top
JUHANI: Pidätä kives; he jo mennä kaapaisevat että nummi jymisee. JUHANI: Laisse ta pierre, ils détalent déjà si vile «pie la colline en tremble. 03225
Bottom
03226
Top
SIMEONI: Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset! Eihän enää rauhallinen matkamieskään pääse kunniallisesti ohitsemme tiellä. Voi te rosvot! SIMEONI: Malheur à vous, méchants, kalmouks, babouins ! De paisibles voyageurs ne peuvent pas même passer tranquillement devant nous sur le chemin. Brigands ! 03226
Bottom
03227
Top
JUHANI: Minäkö, joka en vääristäisi heiltä hiuskarvaakaan? Mutta katsos koska mies on oikein uhossa ja huikeat puuskaukset toukaa läpi hänen potran ruumiinsa, niin--kylläs sen tiedät. Kaksi yötä ja päivää on poika istunut tornissa. Mutta lähetinpä lukkarille vallan uhkeita terveisiä sappeni lievitteeksi. JUHANI: Moi qui ne loucherais pas un seul de leurs cheveux ? Mais, tu sais, quand un homme est bien excité et que des flots impétueux parcourent son corps vigoureux, alors, tu sais ce que ça veut dire. On est resté deux jours et deux nuits dans la prison. - Mutta lähetinpä lukkarille vallan uhkeita terveisiä sappeni lievitteeksi. 03227
Bottom
03228
Top
AAPO: Ja vielä hullumpia rovastille. Niitä terveisiä taidamme vielä katkerasti katua. AAPO: Ja vielä hullumpia rovastille. Niitä terveisiä taidamme vielä katkerasti katua. 03228
Bottom
03229
Top
JUHANI: »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin tämä kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa longoittaa Impivaaran töykeä vuori ja tuolla taasen luoteisessa läikkyy kirkon-kylän järvi ja vieläpä haamoittaa tuolla muitakin järviä, tuolla ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme järveä siellä silmäni näkee. JUHANI: »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin tämä kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa longoittaa Impivaaran töykeä vuori ja tuolla taasen luoteisessa läikkyy kirkon-kylän järvi ja vieläpä haamoittaa tuolla muitakin järviä, tuolla ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme järveä siellä silmäni näkee. 03229
Bottom
03230
Top
»Ei mun auta, ei mun auta,
Täytyy mennä järveen;
Kultani on niin vihainen
Ja puhisee kuin kärme».
»Ei mun auta, ei mun auta,
Täytyy mennä järveen;
Kultani on niin vihainen
Ja puhisee kuin kärme».
03230
Bottom
03236
Top
Tuon järven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! könöttäisi hän siellä nyt ja minä olisin tuima tuulenpuuska, äkeä hirmu-myrsky kaakosta, niin tietäisinpä mitä kohden rynkäisin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi. Tuon järven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! könöttäisi hän siellä nyt ja minä olisin tuima tuulenpuuska, äkeä hirmu-myrsky kaakosta, niin tietäisinpä mitä kohden rynkäisin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi. 03236
Bottom
03237
Top
SIMEONI: Mikä synnillinen toivotus! SIMEONI: Mikä synnillinen toivotus! 03237
Bottom
03238
Top
JUHANI: Sen minä tekisin, ruuhen minä kumoisin että kiehuisi vellinä järven vesi. JUHANI: Sen minä tekisin, ruuhen minä kumoisin että kiehuisi vellinä järven vesi. 03238
Bottom
03239
Top
TIMO: Suden paistiksi koko mies. TIMO: Suden paistiksi koko mies. 03239
Bottom
03240
Top
JUHANI: Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. JUHANI: Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. 03240
Bottom
03241
Top
AAPO: Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan. Kovin hän silloin nauroi ja käyskeli siinä ylhäällä ympäri ammottavan kuopan, haastellen pilkallisesti. Siitä astui hän ilveksen selkään, ilves vei hänen ylös korkeaan kuuseen, joka seisoi siinä lähellä. Rupesi laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta neljästä ilmasta; käski heitä soittamaan kuusen kanteletta hänen laulunsa mukaan. Tulivat pian itä, läntinen ja etelä, ja ankarasti kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli myös voimallinen pohja, rynkäsi halki partaisen, pimeän korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi, vapisi ja kumartui syvään, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa, viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syvässä kuopassa. AAPO: Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan. Kovin hän silloin nauroi ja käyskeli siinä ylhäällä ympäri ammottavan kuopan, haastellen pilkallisesti. Siitä astui hän ilveksen selkään, ilves vei hänen ylös korkeaan kuuseen, joka seisoi siinä lähellä. Rupesi laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta neljästä ilmasta; käski heitä soittamaan kuusen kanteletta hänen laulunsa mukaan. Tulivat pian itä, läntinen ja etelä, ja ankarasti kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli myös voimallinen pohja, rynkäsi halki partaisen, pimeän korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi, vapisi ja kumartui syvään, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa, viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syvässä kuopassa. 03241
Bottom
03242
Top
TIMO: No peijakas! Mutta nyt? TIMO: No peijakas! Mutta nyt? 03242
Bottom
03243
Top
JUHANI: Kylläs tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti että hampaat helähti, niinkuin teki hyvä lukkari minulle.--Mutta ymmärränpä Aapon tarkoituksen. Hän tahtoi minua muistuttaa, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan. JUHANI: Kylläs tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti että hampaat helähti, niinkuin teki hyvä lukkari minulle.--Mutta ymmärränpä Aapon tarkoituksen. Hän tahtoi minua muistuttaa, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan. 03243
Bottom
03244
Top
TIMO: Nähdä lukkarin kuoppaan lötkähtävän, sitähän ei juuri minunkaan sydämeni vastaanlöis. Mutta en tuota ukko-rässyä sentähden kauankaan piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja jääköön tämä tähän. Eläköön lukkari rauhassa, putoomatta edes närkästyneen sydämenikään kuoppaan. Mutta yhtä ihmettelen. Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin tämä ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eihän taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sitä vähemmin kutsua vielä tykönsä maailman tuulia. Te uskotte tämän, mutta minä päätän asian puhtaaksi valheeksi. TIMO: Nähdä lukkarin kuoppaan lötkähtävän, sitähän ei juuri minunkaan sydämeni vastaanlöis. Mutta en tuota ukko-rässyä sentähden kauankaan piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja jääköön tämä tähän. Eläköön lukkari rauhassa, putoomatta edes närkästyneen sydämenikään kuoppaan. Mutta yhtä ihmettelen. Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin tämä ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eihän taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sitä vähemmin kutsua vielä tykönsä maailman tuulia. Te uskotte tämän, mutta minä päätän asian puhtaaksi valheeksi. 03244
Bottom
03245
Top
JUHANI: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa. JUHANI: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa. 03245
Bottom
03246
Top
TIMO: Vaikk'ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo. TIMO: Vaikk'ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo. 03246
Bottom
03247
Top
AAPO: Timo ei käsitä kuvausta. AAPO: Timo ei käsitä kuvausta. 03247
Bottom
03248
Top
JUHANI: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme. JUHANI: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme. 03248
Bottom
03249
Top
AAPO: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta. AAPO: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta. 03249
Bottom
03250
Top
TIMO: Mutta kuitenkin »pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla». TIMO: Mutta kuitenkin »pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla». 03250
Bottom
03251
Top
JUHANI: Mielitkö viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiitänpä Jumalaa siitä, etten ole niin tyhmä kuin sinä, Timo-poloinen. JUHANI: Mielitkö viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiitänpä Jumalaa siitä, etten ole niin tyhmä kuin sinä, Timo-poloinen. 03251
Bottom
03252
Top
TIMO: Vaikka et ole; enpä siinä mitään vaaraa näekkään. TIMO: Vaikka et ole; enpä siinä mitään vaaraa näekkään. 03252
Bottom
03253
Top
EERO: Tee sinä, Timo, niinkuin puplikaani ennen: lyö ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa nähdä, kumpi teistä tästä parempana miehenä kotia marssii. EERO: Tee sinä, Timo, niinkuin puplikaani ennen: lyö ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa nähdä, kumpi teistä tästä parempana miehenä kotia marssii. 03253
Bottom
03254
Top
JUHANI: Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sinä puplikaani itse? JUHANI: Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sinä puplikaani itse? 03254
Bottom
03255
Top
EERO: Sattui oikein makeasti itse puplikaanien päämieheen, tuohon pikku-Zakeukseen. EERO: Sattui oikein makeasti itse puplikaanien päämieheen, tuohon pikku-Zakeukseen. 03255
Bottom
03256
Top
JUHANI: Minä en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin kääntyä ja maata kuin viholais-pesä kinoksen alla.--Mutta Jumala auta meitä! olemmehan asettuneet kamalaan paikkaan. JUHANI: Minä en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin kääntyä ja maata kuin viholais-pesä kinoksen alla.— Maintenant je vous tourne le dos et me mets à roupiller comme une fourmilière sous la neige. Que Dieu nous aide ! nous nous sommes installés dans un endroit funeste. 03256
Bottom
03257
Top
AAPO: Miksi niin? AAPO: Pourquoi ? 03257
Bottom
03258
Top
JUHANI: Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita silmiä sitten, jotka tuijottelevat tuolta päällemme lakkaamatta. Minä kauhistun. Mennään tästä Herran nimeen! JUHANI: Voilà ce rocher extraordinaire et effrayant qui renvoie toujours un écho si triste quand sonnent les cloches de l’église. Regardez ces yeux qui sont sans cesse fixés sur nous. Je commence à avoir peur. Filons, au nom do Dieu. 03258
Bottom
03259
Top
TUOMAS: Istukaamme rauhassa. TUOMAS: Restons tranquilles. 03259
Bottom
03260
Top
JUHANI: Mutta metsänhaltija on tässä kova ja kiukkuinen. JUHANI: Mais il y a ici un homme des bois cruel et colérique. 03260
Bottom
03261
Top
AAPO: Ainoastaan heitä kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta jumalattomuutta. Sentähden kavahda itses siitä. Mutta tarina noista kuvista tuolla kiven kyljessä on tapaus kaukaisista ajoista. AAPO: Seulement envers ceux qui blasphèment ou profèrent des impiétés. Tu ferais donc bien de prendre garde. Il y a sur les images imprimées dans cette pierre un conte qui date de temps très éloignés. 03261
Bottom
03262
Top
LAURI: Tahdotko sen kertoa meille? LAURI: Veux-tu nous le raconter? 03262
Bottom
03263
Top
AAPO: Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kiveä. Siellä nä'ette niinkuin neljä kultaista, säteilevää pistettä. Ne ovat kahden rakastajan sulavat silmät, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heidän kuvansa nä'ette myös piirrettyinä kiveen. Katselkaa heitä, silmät vähän rakosilla. Siinä he istuvat yhdistettyinä hellimpään syleilykseen. Mutta alempana, nuorten jalkain juuressa makaa kymeröissään ja miekalla lävistettynä eräs vanha uros. AAPO: Regardez d’abord attentivement le rocher. Voyez-vous là ces quatre points dorés, brillants ? Ce sont les yeux charmants de deux amoureux, une délicate jeune fille et un fier garçon ; vous discernez aussi leurs images dessinées sur la pierre. Examinez-les en fermant à demi les yeux ; on les voit enlacés dans un tendre embrassement. Mais plus bas, sous les pieds des jeunes amants, gît un vieux guerrier, accroupi et transpercé par une épée. 03263
Bottom
03264
Top
TIMO: Juuri niinkuin sanot. TIMO: C’est bien comme tu dis. 03264
Bottom
03265
Top
LAURI: Jotakin sellaista luulen minäkin siellä näkeväni. Mutta kerro asia. LAURI: Il me semble aussi voir quelque chose de semblable. Mais raconte ton histoire. 03265
Bottom
03266
Top
Seuraavan tarinan kertoi heille Aapo. Aapo leur fit alors le récit suivant : 03266
Bottom
03267
Top
Seisoi ennen tässä lähellä eräs komea linna, ja tämän linnan herra oli rikas ja mahtava mies. Hänellä oli tytärpuoli, äititön, mutta suloinen ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti eräs nuorukainen, mutta sekä nuorukaista että neitoa vihasi linnan hirmuinen isäntä, jonka sydämessä ei koskaan löytynyt lemmen sijaa. Mutta tytär rakasti myös ylevätä nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein tällä kaikuvalla nummella, ja juuri tämän kiven juurella olikin heidän yhtymyspaikkansa. Mutta saipa isä tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. »Tyttäreni», sanoi hän, »katso etten saavuta teitä syleilyksessä metsien yössä. Tiedä, että miekkani teidät kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyhästi vannon». Niin hän lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei hän kuitenkaan unohtanut sydämensä ystävää, vaan kiivaammaksi yhä kiihtyi hänen lempensä. Il y avait une fois près d’ici un château superbe, dont le maître était un seigneur riche et puissant. Il avait pour belle-fille une orpheline suave et gracieuse comme l’aurore. Un jeune homme l’aimait, mais le redoutable seigneur, dans le oœur duquel l’amour n’avait jamais trouvé place, les haïssait tous deux. La vierge aimait aussi son noble soupirant, et ils se îencontraient souvent ici, sur la colline sonore, où ils se donnaient rendez-vous au pied même de ce rocher. Mais le beau-père, qui avait fini par découvrir le commerce clandestin des deux amoureux, prononça dans l’oreille de la jeune fille un serment terrible : « Ma fille, dit-il, prends garde que je ne vous surprenne pendant que vous vous embrassez dans la nuit des bois. Sache que mon épée vous unirait alors sur-le-champ dans une mort sanglante. J’en fais le serment solennel. » Il parla ainsi, et elle frémit d’horreur en entendant ce serment. Mais elle ne put pourtant oublier l’ami de son cœur ; au contraire, son amour pour lui devint toujours plus ardent. 03267
Bottom
03268
Top
Oli tyyni kesä-yö; tuli aavistus immen poveen, että nuorukainen käyskeli nummella, vartoen kultastansa. Viimein, koska hän arveli kaikkein jo linnassa lepäävän syvimmässä unessa, läksi hän, käärittynä avaraan, hienoiseen huiviinsa, lemmenretkellensä, hiipi varjona ulos, katosi pian metsän kohtuun, ja liehahti kerran kasteisessa viidassa sininen liina. Mutta kaikki eivät linnassa maanneetkaan, vaan seisoipa akkunan ääressä itse linnan herra, tähtäillen neitoa, joka öisenä haamuna siirtyi pois. Silloin vyötti hän miekkansa miehustalle, tempasi käteensä keihään ja kiirehti ulos, katosi metsään neitosen jäljestä. Verta-janoova peto silloin vainosi lempeä-silmäistä karitsaa. C’était une calme nuit d’été ; la jeune fille eut le prèssentiment que son amoureux se promenait sur la colline, attendant son adorée. Dès qu’elle supposa que tous les habitants du château étaient enfin plongés dans le plus profond sommeil, elle partit pour son rendez-vous d’amour, enveloppée dans un châle ample et léger. Elle sortit furtivement comme une ombre, disparut bientôt à l’orée du bois, où son voile bleu voltigea un instant entre les arbres couverts de rosée. Mais tous ne dormaient pas dans le château ; le seigneur était assis sur le bord de la fenêtre, épiant la jeune fille qu’il vit s’éloigner comme un fantôme nocturne. Après avoir ceint son épée et saisi son épieu, il se précipita dehors et s’enfonça dans la forêt sur les traces de la vierge. Un fauve assoiffé de sang poursuivait l’agneau aux doux yeux. 03268
Bottom
03269
Top
Mutta ylös nummelle kiirehti huohottava tyttö ja kohtasi ystävänsä siellä, harmaan kiven juurella. Siinä he seisoivat, syleillen armaasti toinen toistaan, kuiskaillen rakkauden kieltä autuaana hetkenä. Eivätpä seisoneet he enää maan pinnalla täällä, vaan heidän sielunsa käyskelivät taivaan kukkas-niituilla.--Meni niin muutama silmän-rävähdys ja rynkäsi äkisti esiin linnan hirmuinen herra, syöksi terävän keihäänsä neidon vasempaan kylkeen, että sen kärki nuorukaisen oikeasta kyljestä tunkeusi ulos, ja niin hän yhdisti heidät kuolemassa. He kallistuivat vasten kiveä, ja yhtenä virtana juoksi heidän verensä nummella, punaten kanervakukkasten posket. Siinä, teräksisen siteen yhdistäminä, he istuivat kivisellä istuimella, äänettöminä, mutta aina armaasti syleillen toinen toistaan. Ja ihanasti kuin neljä kultaista tähteä säteilivät heidän silmänsä kohden linnan valtiasta isäntää, joka kummastuen katseli ihmeellistä, tyyntä kuvausta kuoleman kidassa. Syntyi äkisti ukkosen ilma, välähteli ja jyrisi taivas, mutta väläysten sinertävässä loimossa nuorten silmät säteilivät onnen-autuaasti, kuin neljä kynttilää taivaan salissa, pyhässä ilmassa loistaa. Tätä katseli murhamies, kun korkeuden viha riehui hänen päällänsä ja ympärillään. Voimallisesti puhui hänen sielullensa nuorten ihanasti riutuvat silmät, heidän koskena juokseva verensä, puhui jyrisevä taivas. Hänen mielensä liikkui, liikkui ensimmäisen kerran, koska hän, sydämessä katumus kylmä ja musta, katseli kuolevien ihmeellisiä silmiä, jotka aina lakkaamatta paistoivat hymyten häntä vastaan. Hänen sydämensä kammostui ja vapisi, kun salamat leimahtelivat ja avaruus pauhasi, ja kaikkialta karkasivat hänen päällensä kauhistuksen henget. Ääretön vimma saavutti hänen sielunsa. Haletante, l’amoureuse gravit la colline et rejoignit son nmi, ici, au pied du rocher gris. Ils s’enlacèrent tendrement, murmurant le suave langage de l’amour, en cet instant béni. Ils n’étaient plus sur cette terre, leurs âmes volaient vers les plaines du ciel émaillées de fleurs. Un court moment s’écoula, et soudain le maître du château surgit ; il transperça le corps de la jeune fille avec son épieu acéré, dont la point ressortit par le flanc du jeune homme ; c’est ainsi qu’il les réunit dans la mort. Leurs corps se renversèrent contre le rocher et leur sang se répandit en un seul ruisseau sur la colline, rougissant les corolles de la bruyère. Unis par le lien d’acier, ils reposaient sur un siège de pierre, muets, mais se tenant toujours tendrement embrassés. Superbes comme quatre étoiles d’or, leurs yeux étincelants regardaient le puissant seigneur qui, saisi d’étonnement, contemplait celte scène merveilleuse et sereine, à l’heure de la mort. Soudain éclata un orage, le ciel s’embrasa et retentit, et dans la lueur bleuâtre, les yeux des amoureux rayonnaient d’un bonheur indicible, comme quatre flambeaux au paradis, tandis que la colère céleste s’acharnait sur le meurtrier et autour de lui. Les beaux regards languissants des jeunes gens, leur sang qui coulait à flots, les grondements de l’orage, tout parlait puissamment à son âme. Il fut ému, ému pour la première fois, quand, le repentir dans son oœur sombre et froid, il vit les yeux radieux de ses victimes fixer sans cesse sur lui le sourire de leur regard. Il fut saisi d’horreur et trembla, lorsque les éclairs flamboyèrent et que l’espace résonna, et de toutes parts les démons de l’épouvante galopèrent vers lui. Une angoisse infinie s’empara de son esprit. 03269
Bottom
03270
Top
Katsoi hän vielä kerran nuoria kohden: mutta sieltäpä aina samat hohtavat silmät, vaikka jo sammuvina, katselivat hymyten häntä vastaan. Silloin löi hän käsivartensa ristiin ja rupesi, kuin jäätyneellä katseella, tuijottamaan itään päin, ja niin hän seisoi kauan mykkänä synkeässä yössä. Mutta viimein ja äkisti kohoitti hän povensa korkealle ja huusi pitkän huudon, pitkän ja peloittavan kovan, joka jylisten kiiriskeli ympäri tienoota. Seisoi hän taasen äänetönnä hetken, jona hän kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku hänen huudostansa oli vaiennut etäisimmän kunnaan povehen. Ja koska tämä oli tapahtunut silloin hän taasen, yhä tuijoittaen kohden itää, huusi hirmuisesti, ja kauan seuduissa kiiriskeli kaiku, jonka juoksua vuoresta vuoreen hän kuulteli tarkasti. Mutta viimein kuoli kaukainen, vapiseva ääni, leimaus lepäsi ja sammuneet olivat nuorten säteilevät silmät; ainoastaan raskas sade huokaili metsässä. Silloin, äkisti kuin unesta heräten, tempasi linnan herra miekkansa huotrasta, lävisti rintansa ja kaatui nuorten jalkain juureen. Ja leimahti taivas kerran vielä, leimahti ja jyrisi; mutta pian vallitsi taasen kaikkialla hiljaisuus. Il regarda une fois encore les yeux des amoureux qui, avec un éclat faiblissant, lui souriaient toujours. Alors, tourné vers l’Orient, il croisa les bras et demeura longtemps ainsi, silencieux dans la nuit sinistre. Enfin, tout d’un coup, sa poitrine se souleva, et il poussa un long cri qui se répercuta au loin comme un mugissement. Puis il resta de nouveau silencieux, l’oreille tendue, attendant que le dernier écho de sa voix s’assoupisse dans le lointain. Et alors, le regard toujours dirigé vers l’Orient, il lança encore un cri terrible qui vibra longtemps dans l’air et qu’il écouta rebondir de colline en colline. Mais enfin le son tremblant mourut au loin, l’orage s’apaisa et les yeux rayonnants des amoureux s’éteignirent ; seule une lourde pluie faisait soupirer la forêt. Comme soudain tiré d’un songe, le seigneur dégaina son épée, s’en perça la poitrine et s'écroula aux pieds de ses victimes. Le ciel s’éclaira une fois encore et fit entendre un grondement, mais bientôt le silence s’appesantit partout. 03270
Bottom
03271
Top
Aamu tuli, ja nummella löydettiin kuolleet harmaan kiven juurelta; pois he kannettiin ja sija heille rinnakkain rakettiin hautaan. Mutta kivessä nähtiin sen jälkeen heidän kuvansa; ja näkyi siinä kaksi nuorta, syleillen toinen toistaan, ja heidän allansa polvillaan eräs ankara, partainen uros. Ja neljä ihmeellistä nastaa, kuin neljä kultaista tähteä, kiven kyljessä säteilee sekä yöllä että päivällä, muistuttaen rakastavain ihanasti raukenevia silmiä. Ja pitkäsen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen nämät kuvat. Ja niinkuin tässä kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella. Ja koska soivat tornin kellot, teroittaa hän aina tarkasti korvansa, kuullellen kaikua kivestä; mutta yhä murheellinen on helinä. Kerran toki on kivestä kuuluva ihmeellisen lempeä ja iloinen ääni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta lähellä on myös kaiken maailman hetki. Ja sentähden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivessä, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon päivän valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetkeä. A l’aurore, on trouva les cadavres au pied de la pierre grise ; on les emporta pour les déposer côte à côte dans la tombe. Mais dès ce jour, leiirs images sont gravées sur le rocher. On y voit les deux amoureux enlacés et, au-dessous d’eux, un vieillard sombre et barbu, à genoux. Et quatre taches merveilleuses brillent comme des étoiles d’or à la surface de la pierre, en souvenir des tendres yeux des amants. Un trait de feu, ainsi dit l’histoire, a creusé ces figures dans le rocher pendant cet orage. Comme dans cette image, le jeune homme et sa bien-aimée sont assis heureux dans les hauteurs du ciel ; et de même qu’il gît sur le sol, l’ancien seigneur est étendu sur un lit de tourments dans l’air embrasé. Chaque fois que sonnent les cloches de l’église, il dresse l’oreille et écoute attentivement l’écho que renvoie la pierre ; mais le son est toujours plaintif. Une fois pourtant, le rocher répondra d’une voix merveilleusement douce et gaie, et l’heure de la rédemption et du salut sonnera pour le meurtrier. Mais la fin du monde sera proche aussi. C’est pourquoi les gens écoutent toujours avec une extrême inquiétude l’écho que rend la pierre, quand sonnent les cloches. Ils verraient volontiers poindre le jour de la délivrance du meurtrier, mais ils songent avec terreur à l’heure du jugement dernier. 03271
Bottom
03272
Top
Tämä oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillensä Sonnimäen nummella. Telle est la légende qu’Aapo raconta à ses frères sur la colline de Sonnimäki. 03272
Bottom
03273
Top
TIMO: Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiopäivään asti! Ohhoo! TIMO: Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiopäivään asti! Ohhoo! 03273
Bottom
03274
Top
SIMEONI: Sinä tomppeli, katso ettei juuri tällä hetkellä möräise tuomion torvi. SIMEONI: Sinä tomppeli, katso ettei juuri tällä hetkellä möräise tuomion torvi. 03274
Bottom
03275
Top
EERO: Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy. No Jumala paratkoon! tässähän on seitsemän villittyä pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eihän niin pahaa, ettei siinä aina jotakuta hyvääkin. Olemmehan maailman pylväitä me. EERO: Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy. No Jumala paratkoon! tässähän on seitsemän villittyä pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eihän niin pahaa, ettei siinä aina jotakuta hyvääkin. Olemmehan maailman pylväitä me. 03275
Bottom
03276
Top
JUHANI: Sinäkö maailman pylväs? Kuustuumainen. JUHANI: Sinäkö maailman pylväs? Kuustuumainen. 03276
Bottom
03277
Top
SIMEONI: Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun lähestyy päivä, jota pilkkaat nyt. SIMEONI: Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun lähestyy päivä, jota pilkkaat nyt. 03277
Bottom
03278
Top
TIMO: Sitä ei hän tee, sen takaan minä. Ohhoo! silloinpa on meteliä ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menevä tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla mörää ja siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimittäin tämä tuho on tapahtuva kesäiseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin ometassa teiskaa ja mörää ja läätin pahnoissa sika-parat vinkuu. Silloinpa on melskettä, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi. TIMO: Sitä ei hän tee, sen takaan minä. Ohhoo! silloinpa on meteliä ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menevä tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla mörää ja siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimittäin tämä tuho on tapahtuva kesäiseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin ometassa teiskaa ja mörää ja läätin pahnoissa sika-parat vinkuu. Silloinpa on melskettä, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi. 03278
Bottom
03279
Top
SIMEONI: Niin, niin, muistelkaamme tätä päivää. SIMEONI: Niin, niin, muistelkaamme tätä päivää. 03279
Bottom
03280
Top
JUHANI: Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! käännättehän perin nurinniskoin tässä miehen sydämmen. Nukkukaamme, nukkukaamme! JUHANI: Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! käännättehän perin nurinniskoin tässä miehen sydämmen. Nukkukaamme, nukkukaamme! 03280
Bottom
03281
Top
Niin he haastelivat, mutta kanssapuheensa vaikeni viimein ja uni kallisti heidät alas toisen toisensa perästä. Heistä viimeisenä istui valveillansa Simeoni, nojaten itseänsä vasten hongan pulloista juurta. Hän istui ja mietiskeli hartaasti näitä maailman viimeisiä aikoja ja tuomion suurta päivää. Ja punaisina, kosteina, liepeinä paloivat hänen silmänsä, mutta ruskea punerrus hänen karheista poskistansa paistoi kauas. Lopulta nukkui myöskin hän; ja niin he kaikki makeasti uneksuivat nuotion ääressä, joka loimotti vielä hetken, mutta vähitellen raukeni ja sammui. Bientôt le sommeil les terrassa l’un après l’autre. Le dernier à s’endormir fut Simeoni ; appuyé contre la racine Baillante d’un pin, il méditait profondément sur la fin du monde et sur le grand jour du jugement. Ses yeux bordés de rouge luisaient d’un éclat humide, et une sombre ardeur animait ses joues rudes. Finalement il s’assoupit lui aussi. Tous reposaient calmement autour du brasier qui jeta des flammes un instant encore, puis languit peu à peu et s'éteignit. 03281
Bottom
03282
Top
Päivä hämärtyi ja hämärä sakeni yöksi; ilma oli lenseä ja paahteinen; välähteli tuolloin tällöin koillisessa taivaan alla, koska ylös kohosi tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla läheni se kirkonkylää, viskeli kohdustansa tulta ja sytytti äkisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea täynnä, leimahti pian valtaiseen tuleen. Rupesivat kellot pauhaamaan ja tuli liikettä kylään, kaikkialta kiirehti väkeä hurjalle tulelle, virtasi miestä ja naista, mutta turhaan. Peloittavasti loimotti riihi, ja veripunaiseksi muuttui taivaan kansi. Mutta ilma nyt rynkäsi kohden Sonnimäkeä, jossa veljekset makasivat sikeässä unessa; ja heidän kuorsauksistaan remahteli nummi. Nytpä hirmuinen jyräys on heidät herättävä ja silloin he säikähtävät pahemmin kuin koskaan eläissänsä. Heidän unihouriva mielensä kauhistuu, koska viipymättä pujahtaa muistoonsa synkeä tarina, kuvailukset maailman lopusta, luonnon riehuessa heidän ympärillään kolkossa yössä. Ja mikä on valoa tässä yössä, on ukkospilven salamista ja kamala haame aaltoilevasta palosta kylässä.--Nyt välähti ja vilauksessa seurasi verraton jyräys, joka paikalla herätti veljekset. Huutaen kovasti ja kirkuvalla äänellä, loiskasivat he yhtaikaa ylös maasta, ja hiukset narreillaan pystyssä kuin kahiseva kahila, ja silmät renkaina päässä, tuijottelivat he kohden toinen toistansa muutaman silmänräpäyksen. Le jour s'obscurcit, le crépuscule devint plus épais et la nuit tomba ; l’air était tiède et étouffant ; le ciel s’embrasait parfois au nord-est où s’amassait un violent orage. Avec la rapidité de l’aigle, il s’approcha du village, lança des flammes et mit le feu à la grange de la cure qui, remplie de paille sèche, flamba bientôt dans une lueur intense. Les cloches commencèrent à sonner, semant l’alarme dans le village ; de tous côtés, les gens se hâtèrent vers l’incendie furieux, hommes et femmes affluèrent, mais en vain. La grange brûlait de manière effrayante, et la voûte du ciel se teignait en rouge sang. L’orage se jeta sur la colline où les frères, plongés dans un profond sommeil, ronflaient à poings fermés. Or, un terrible coup de tonnerre les arracha à leurs rêves, et jamais de leur vie ils ne furent si effrayés. Leurs esprits engourdis furent saisis d’horreur quand la tragique légende, les évocations de la fin du monde assiégèrent leur mémoire au moment où la nature se déchaînait autour d’eux dans la nuit sinistre. La seule lumière dans cette obscurité était celle des éclairs dans les nues et la lueur affreuse de l’incendie qui planait sur le village. Un éclair suivi d’un coup de tonnerre d'une violence inouïe les avait tirés de leur sommeil. Criant et gémissant, ils se levèrent tous d’un seul bond ; les cheveux hérissés comme des roseaux bruissants, les yeux hagards, ils se regardèrent un instant. 03282
Bottom
03283
Top
SIMEONI: Tuomiopäivä! SIMEONI: Le jour du jugement ! 03283
Bottom
03284
Top
JUHANI: Missä ollaan, missä ollaan? JUHANI: Où sommes-nous ? Où sommes-nous ? 03284
Bottom
03285
Top
SIMEONI: Jokos mennään? SIMEONI: Faut-il déjà partir ? 03285
Bottom
03286
Top
JUHANI: Auta meitä, armo! JUHANI: Aide-nous ! Grâce 1 03286
Bottom
03287
Top
AAPO: Hirveätä, hirveätä! AAPO: C’est atroce, atroce ! 03287
Bottom
03288
Top
TUOMAS: Hirveätä kyllä. TUOMAS: Hirveätä kyllä. 03288
Bottom
03289
Top
TIMO: Herra varjele meitä poika parkoja! TIMO: Que Dieu nous protège, pauvres enfants que nous sommes ! 03289
Bottom
03290
Top
SIMEONI: Jopa kellot soivat! SIMEONI: Voilà les cloches qui sonnent. 03290
Bottom
03291
Top
JUHANI: Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! JUHANI: Et le rocher résonne et tremble. Brr ! Ha ! 03291
Bottom
03292
Top
SIMEONI: »Taivaan kellot soivat!» SIMEONI: « Les cloches du ciel sonnent ». 03292
Bottom
03293
Top
JUHANI: »Ja vaipuvat mun voiman'!» JUHANI: « Mes forces m’abandonnent ». 03293
Bottom
03294
Top
SIMEONI: Ja näinkös nyt vaan mennään? SIMEONI: Est-ce ainsi qu’on doit partir ? 03294
Bottom
03295
Top
JUHANI: Auta meitä, laupeus ja armo! JUHANI: Aide-nous, miséricorde et grâce I 03295
Bottom
03296
Top
AAPO: Voi kauheutta! AAPO: Oh ! quelle horreur ! 03296
Bottom
03297
Top
JUHANI: Tuomas, Tuomas, tempaise tuosta takinhännästäni kiinni! Hii, haa! JUHANI: Tuomas, tiens-moi ferme par les pans de ma veste. Brrr ! 03297
Bottom
03298
Top
SIMEONI: Hii, haa! nyt mennään, mennään! SIMEONI: Brrr ! On part à présent, on part ! 03298
Bottom
03299
Top
JUHANI: Tuomas, minun veljeni Kristuksessa! JUHANI: Tuomas, mon frère en Christ ! 03299
Bottom
03300
Top
TUOMAS: Tässä olen; mitä tahdot? TUOMAS: Je suis ici, que veux-tu ? 03300
Bottom
03301
Top
JUHANI: Rukoile! JUHANI: Prie ! 03301
Bottom
03302
Top
TUOMAS: Niin, rukoile tässä. TUOMAS: Oui, prie toi-même. 03302
Bottom
03303
Top
JUHANI: Rukoile, Timo, jos taidat! JUHANI: Prie, Timo, si tu peux. 03303
Bottom
03304
Top
TIMO: Tahdon koettaa. TIMO: Je vais essayer. 03304
Bottom
03305
Top
JUHANI: Tee se pian! JUHANI: Vite. 03305
Bottom
03306
Top
TIMO: O Herra, suru suuri, o Bethlehemin armoistuin! TIMO: O Dieu, ô grande affliction, ô trône de grâce de Bethléem I 03306
Bottom
03307
Top
JUHANI: Mitä sanoo Lauri? JUHANI: Que dis-tu, Lauri ? 03307
Bottom
03308
Top
LAURI: Enhän tiedä mitä sanon tässä kurjuudessa. LAURI: Je ne sais trop que dire dans cette détresse. 03308
Bottom
03309
Top
JUHANI: Kurjuus, ääretön kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri vielä. JUHANI: Kurjuus, ääretön kurjuus! Mais je crois pourtant que la fin n’est pas encore tout à fait là. 03309
Bottom
03310
Top
SIMEONI: Oi jos annettaisiin meille armonaikaa vielä yksi päiväkin! SIMEONI: Oh ! si on nous donnait encore un seul jour de répit ! 03310
Bottom
03311
Top
JUHANI: Tai yksi viikko, kallis viikko!--Mutta mitä aattelemme tästä kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? JUHANI: Ou une semaine, une précieuse semaine. Mais que penser de ces lueurs terribles et de ces confuses sonneries de cloches ? 03311
Bottom
03312
Top
AAPO: Onhan tulipalo kylässä, hyvät ihmiset. AAPO: Il y a un incendie dans le village, chers amis. 03312
Bottom
03313
Top
JUHANI: Niin, Aapo, ja hätäkello moikaa. JUHANI: Tu as raison, Aapo, et on sonne le tocsin. 03313
Bottom
03314
Top
EERO: Tulessa on pappilan riihi. EERO: C’est la grange de la cure qui flambe. 03314
Bottom
03315
Top
JUHANI: Menköön tuhannen riihtä kun vaan seisoo tämä matoinen maailma ja me sen seitsemän syntistä lasta. Herra auta! Uihan koko ruumiini kylmän hien virrassa. JUHANI: Qu’il en brûle un millier, pourvu que celle misérable terre subsiste, avec nous, ses sept coupables enfants. Que Dieu nous aide ! Mon corps baigne dans des flots de sueur froide. 03315
Bottom
03316
Top
TIMO: Eipä ilman ettei minunkin housuni vapise. TIMO: Ma foi, ça ne s’est pas passé sans que j’aie tremblé dans mon pantalon. 03316
Bottom
03317
Top
JUHANI: Verraton hetki! JUHANI: Voilà un moment comme on n’en a pas encore vu. 03317
Bottom
03318
Top
SIMEONI: Näin meitä Jumala rankaisee syntiemme tähden. SIMEONI: C’est ainsi que Dieu nous punit de nos péchés. 03318
Bottom
03319
Top
JUHANI: Totta! Miksipä lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajamäen rykmentistä? JUHANI: C’est vrai. Pourquoi avons-nous entonné cette sale chanson sur le Régiment ? 03319
Bottom
03320
Top
SIMEONI: Te pilkkasitte hävyttömästi Mikkoa ja Kaisaa! SIMEONI: Vous avez impudemment injurié Mikko et Kaisa. 03320
Bottom
03321
Top
JUHANI: Ettäs sanot! Mutta Jumala siunatkoon heitä! Hän siunatkoon meitä kaikkia, kaikkia, lukkariakin! JUHANI: Et comment ! Mais que Dieu les bénisse, qu’il nous bénisse tous, même le chantre. 03321
Bottom
03322
Top
SIMEONI: Se rukous on taivaalle otollinen. SIMEONI: Cette prière sera agréable au Ciel. 03322
Bottom
03323
Top
JUHANI: Lähtekäämme tästä hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa tänne palo kuin kadotuksen pätsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljestä nuo silmätkin niin surkeasti päällemme. Tietäkää, että juuri Aapon kertomus niistä kissan-silmistä saattoi matkaan tämän ravistuksen selkäluissamme. Mutta lähtekäämme liesuun, ja älköön kukaan meistä unohtako pussiansa ja aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Kyöstin luokse, Kyöstin luokse Herran avulla, ja siitä huomenna kotia, jos eletään. Mennään nyt! JUHANI: Déguerpissons de cette place maudite. Là-bas, l’incendie luit comme le four de la perdition, et ici, sur le flanc du rocher, les yeux nous jettent des regards navrés. Vous savez, c’est le récit d’Aapo sur ces yeux de chat qui nous a fait courir des frissons dans l’échine. Démarrons à présent, et que personne n’oublie son sac et son abécédaire. Filons, frères, allons à Tammisto chez Kyösti, avec l’aide de Dieu, et demain on rentrera à la maison, si on est en vie. Partons ! 03323
Bottom
03324
Top
LAURI: Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat. LAURI: Mais on va recevoir une formidable averse sur le dos, et on sera trempés comme des rats. 03324
Bottom
03325
Top
JUHANI: Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan vielä armo. Mennään nyt! JUHANI: Laisse pleuvoir, laisse pleuvoir. On a encore trouvé grâce. En route ! 03325
Bottom
03326
Top
He riensivät pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa jäljestä, joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden Tammiston taloa. Tulen iskussa ja jyrinässä, joka monialle kiiriskeli taivaan alla, he käyskelivät hetken, kunnes rupesi heitä valelemaan rankka sade. Silloin tuimensivat he käymisensä juoksuksi ja lähenivät »Kulomäen kuusta», joka, korkeutensa ja tuuheutensa tähden kuuluisa, seisoi juuri maantien varrella suojana monelle sateessa kulkevalle. Tämän juurelle veljekset istuivat kuuron kestäessä ja pauhatessa valtaisen kuusen; mutta koska ilma yleni, jatkoivat he kulkunsa taas. Asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelmeänä kohosi kuu metsän latvoisa ylös. Ilman kiirettä ja huolta astelivat jo veljeksetkin läiskyvällä tiellä. Ils partirent, marchant rapidement l’un derrière l’autre, atteignirent bientôt le chemin sablonneux et dirigèrent leur course vers la ferme de Tammisto. A la lueur des éclairs et sous les grondements du tonnerre qui roulaient en tous sens dans le ciel, ils avancèrent un moment, jusqu’à ce qu'une pluie battante commençât de les arroser. Ils prirent alors leurs jambes à leur cou et gagnèrent le sapin de Kulomäki, célèbre pour sa taille et sa frondaison, qui se dressait au bord de la route et offrait un abri aux passants surpris par la pluie. Ils s’installèrent autour du tronc, pendant que l'averse crépitait sur l’arbre imposant ; mais quand le ciel s’éclaircit, ils se remirent en route. Les éléments se calmèrent, le vent tomba, les nuages se dissipèrent et la lune blafarde se leva derrière l’écran de la forêt. Sans hâte ni souci, les frères avançaient sur la route détrempée. 03326
Bottom
03327
Top
TUOMAS: Olenpa usein aatellut mistä ja mitä on ukkonen, tuo leimaus ja jyrinä. TUOMAS: Je me suis souvent demandé d’où peut bien venir l’orage et ce qu’il est, avec ses éclairs et ses roulements. 03327
Bottom
03328
Top
AAPO: Siitähän sanoi sokea-eno syntyvän taivaalle tämän kapinan, koska pilvilohkareitten väliin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten nostamana ylös ilmaan. AAPO: Notre oncle disait que tout ce vacarme se produit dans le ciel lorsque du sable sec est emporté dans l’air par les tourbillons du vent et se glisse entre les paquets de nuages. 03328
Bottom
03329
Top
TUOMAS: Kuinkahan ollee. TUOMAS: Qui peut le savoir ? 03329
Bottom
03330
Top
JUHANI: Mutta lapsenpa mieli yhtäkin kuvailee. Kuinkaspa ennen tuonpäiväisenä paitaressuna aattelin ukkosesta minä? Jumalahan, näetkös, silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja tulta iski kivinen tie ja pyörän rautainen kenkä. Hähhäh! Lapsella on lapsen mieli. JUHANI: Une tête d’enfant a ses idées. Combien de fois n’ai-je pas songé à l’orage, moi, quand je portais encore des robes. C’est Dieu, disais-je, qui se promène en voiture sur les routes du ciel, à grand bruit, et des étincelles jaillissent des pierres du chemin et des jantes en fer des roues de son char. Hi, hi ! un enfant a un esprit d’enfant. 03330
Bottom
03331
Top
TIMO: Entäs minä? Samaan suuntaanhan tuumiskelin minäkin, koska mokomana pienenä peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyessä, tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku päällä. Jumala jyrää peltoansa, aattelin minä, jyrää ja livauttelee oikein makeita iskuja sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt säkenöitsee pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta näemme kipinöitä heltivän, koska sitä pyhkeilemme. Niin, olivatpa nämät mietteitä. TIMO: Et moi, j’avais aussi à peu près les mêmes idées quand j’étais un petit morveux gros comme le pouce du diable et que, couvert d’un bout de chemise, je trottinais par les chemins pendant qu’un orage grondait. C’est Dieu qui laboure ses champs, que je me disais, il laboure en allongeant de bonnes claques avec son fouet sur la croupe de son beau cheval qui jette des éclairs sous les coups, comme on voit'des étincelles sortir des flancs d’un bidet lorsqu’on le frotte. En voilà une idée ! 03331
Bottom
03332
Top
SIMEONI: Aattelinpa lapsena ja aattelen vielä: taivaan leimaus ja jyrinä on ilmoittava Jumalan vihaa syntisiä kohtaan maan päällä; sillä ihmisten synnit ovat suuret, lukemattomat kuin santa meressä. SIMEONI: Moi, je pensais quand j’étais petit et je pense encore que l’éclair et le tonnerre du ciel nous annoncent que Dieu est fâché contre les pécheurs sur la terre ; car les péchés des hommes sont grands, innombrables comme les grains de sable dans la mer. 03332
Bottom
03333
Top
JUHANI: Tosin tehdään täällä syntiä, sitä ei taida kieltää, mutta kylläpä täällä syntistäkin oikein suolassa ja pippurissa keitetään. Poikani, muisteleppas kouluretkeämme ja mitä sen kestäessä koimme. Lukkarihan meitä kynsi ja pöllytti kuin haukka; sen tunnen vielä ja puren hammasta, mun poikaseni. JUHANI: C’est vrai qu’on commet des tas de péchés ici-bas, on ne peut le nier ; mais le pécheur rôtit déjà sur le gril dans ce bas monde. Souviens-toi de notre voyage à l’école, mon garçon, et de tout ce qu’on nous a fait subir. Le chantre nous a tiraillés et griffés comme un faucon ; je le sens encore et grince des dents. 03333
Bottom
03334
Top
Mutta kului öinen tie ja läheni Tammiston talo, johon veljekset astuivat vakaasti sisään, ja Kyösti rakensi heille oivalliset sijat. Tämä Kyösti, mies jykevä kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan astua isännyytensä valtaan, vaan tahtoipa hän aina oleskella oloillansa, itseksensä. Oli hän myös kerran käyskellyt kuin riiviössä pitkin kyliä, saarnaten ja huutain; ja tähän tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi hänen tuumaukset uskon asioissa. Ja koska hän viimein tuosta selkeni, oli hän taasen muutoin sama kuin ennenkin, mutta ei nauranut hän milloinkaan enään. Ja se kummallinen kohta myös tapahtui, että hän piti tästälähin parhaina ystävinänsä Jukolan veljeksiä, joita hän tuskin oli tuntenutkaan ennen. Tämänpä miehen luoksi nyt astuivat veljekset ottamaan kortteeriansa yöksi. Mais leur course nocturne touchait à sa fin, ils arrivaient h la ferme de Tammisto où ils pénétrèrent gravement. Kyüsti leur prépara d’excellents lits. Ce Kyösti, un gaillard solide comme un chêne, était le seul enfant de la ferme, mais il ne se souciait nullement de revêtir la dignité de patron, préférant vivre isolé et pour lui-même. Un temps, il avait parcouru les villages comme un possédé, prêchant cl. criant ; c’était, disait-on, ses méditations sur les choses de la foi qui l’avaient mis dans cet état. Lorsque sa raison «'éclaircit enfin, il redevint ce qu’il était auparavant, mais Il ne rit plus jamais. Et il se passa alors ceci d’extraordinaire qu’il choisit dès ce moment comme ses meilleurs muis les frères de Jukola qu’il avait à peine connus jadis. C’est chez cet homme que les frères entraient maintenant, cil quête d’un gîte pour la nuit. 03334
Bottom

Luku 04 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
04001
Top
Seuraavana päivänä lähenivät Jukolaiset kotoansa taas, astellen toinen toisensa jäljestä. Mutta viheliäinen oli heidän muotonsa: vaatteensa pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Juhanilta, joka vaelsi edellä, oli vasen silmä isketty melkein umpeen, kovin olivat turpuneet Aapon huulet, Timon otsasta oli puhjennut ulos ankara sarvi, ja ontuen käyskeli Simeoni toisten perässä. Pää heiltä kaikilta oli pahoin pehmitetty; ja mikä oli käärinyt sen ympäri tyhjennetyn eväspussinsa, mikä temmaisnut mekostansa ryysyjä haavoillensa. Tällaisessa tilassa palasivat kouluretkeltänsä; ja riensivät heitä vastaan koiransa Killi ja Kiiski, iloisesti liehakoiten. Mutta veljekset eivät juuri jaksaneet osoitella hyväilystä takaisin uskollisia vartijoitansa kohtaan. Le lendemain, les frères regagnèrent leur bercail à la queue leu leu. Mais leur aspect était lamentable ; leurs habits étaient déchirés de façon affreuse, leurs visages marbrés de bleus et de plaies. Juhani, qui s’avançait en tête, avait l’oeil gauche presque fermé, les lèvres d’Aapo étaient toutes gonflées, une grosse bosse ornait le front de Timo, et Simeoni trottait en clopinant derrière les autres. Leurs têtes avaient été vilainement étrillées, et l’un d’eux avait enroulé autour de son front un bissac vide, un autre avait pansé ses blessures avec des bandes déchirées de sa blouse. C’est dans cet état qu’ils revenaient de leur expédition à l’école. Leurs chiens bondirent à leur rencontre, en agitant joyeusement la queue. Mais les frères n’avaient guère la force de rendre ces caresses à leurs fidèles gardiens. 04001
Bottom
04002
Top
Mutta ken oli heidän kanssaan näin pahoin menetellyt? Ken oli voinut näin masentaa Jukolan vahvat veljekset? Olihan tämä Toukolaisten kostotyö. He, saatuansa tiedon Jukolaisten viipyvän Tammistossa, yhtyivät liittoon kahdenkymmenen miehen voimalla ja kätkivät itsensä tien varrelle pensastoon vartomaan vihamiehiänsä. Siinä he kauan torkkuivat ja vartoivat, kourissa jykevät aseet. Mutta viimein, koulumiesten lähetessä, karkasivat liittolaiset heidän päällensä tulisella vauhdilla, tien molemmilta puolilta he rynkäsivät päin, ja nousi hirveä seiväsleikki, jossa veljekset piestiin pahoin. Mutta ilmaiseksi eivät Toukolaisetkaan taistelosta seljinneet, vaan tunsipa monikin huimauksella veljesten nyrkkien vaikutuksen. Kaksi heistä kannettiin pyörtyneinä kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin pääkallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt tämän töykeän raivaustyön. Qui donc les avait si mal arrangés ? Qui avait pu accabler ainsi les robustes frères de Jukola ? C’était la vengeance des garçons de Toukola. Ayant appris que leurs ennemis séjournaient à Tammisto, ils formèrent une bande forte de vingt hommes et se postèrent aux aguets dans les buissons qui bordaient la route. Ils y attendirent longtemps en sommeillant, munis de bâtons solides. Et quand les écoliers s’approchèrent, les conjurés se ruèrent sur eux avec impétuosité, s’élancèrent des deux côtés du chemin, et une terrible bagarre s’engagea, dans laquelle les frères écopèrent force horions. Mais les jeunes gens de Toukola ne se retirèrent pas non plus indemnes de la lutte, plus d’un éprouva du vertige sous les lourds coups de poings des frères. Deux furent rapportés évanouis chez eux : Eenokki de Kuninkala et Aapeli de Kissala. Le crâne de ce dernier luisait de la nuque au front comme le fond d’un plat en étain : la main de Juhani avait exécuté ce brutal défrichement. 04002
Bottom
04003
Top
Mutta viimeinpä toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, väsyneinä kovin. Terriblement fatigués, les frères sont assis dans la chambre spacieuse de leur ferme. 04003
Bottom
04004
Top
JUHANI: Kenen vuoro on lämmittää sauna? JUHANI: A qui est-ce le tour de chauffer l’étuve [Maisonnette pour les bains rie vapeur. Après avoir chauffé un fourneau chargé de pierres, les baigneurs s'installent sur une estrade et jettent de l'eau sur le fourneau ; il s’en dégage une vapeur tres chaude. Pour activer la transpiration, ils se frappent avec dos faisceaux de branches de bouleau. Les Finnois vont encore souvent à l’étuve, au moins une fois par semaine, dans les campagnes surtout.] 04004
Bottom
04005
Top
TIMO: Onhan se minun. TIMO: A moi. 04005
Bottom
04006
Top
JUHANI: Lämmitä se sitten että kiukaat rymisee. JUHANI: Chauffe-la à faire craquer le fourneau. 04006
Bottom
04007
Top
TIMO: Parastani tahdon koettaa. TIMO: On fera son possible. 04007
Bottom
04008
Top
JUHANI: Tee se aika-mekosta, sillä haavamme tarvitsevat löylyä; totisesti! Mutta sinä, Eero, käyppäs Routiosta tuoppi viinaa, jonka hinnaksi määrään korvestamme parhaan hirren. Tuoppi viinaa! JUHANI: Fais-le comme il faut, car nos blessures ont besoin de vapeur, en vérité. Et toi, Eero, va chez Routio chercher un pot d’eau-de-vie, 011 lui donnera en paiement le plus beau tronc de nos forêts. Un pot d'eau-de-vie ! 04008
Bottom
04009
Top
SIMEONI: Siinähän ehkä liiaksikin. SIMEONI: C’est peut-être trop ? 04009
Bottom
04010
Top
JUHANI: Se tuskin riittää rasvoiksi seitsemälle miehelle. Onhan tässä, Herran tieten, haavoja kuin tähtiä taivaalla; ja kovin kivistää ja potkii tämä silmä, mutta kovemmin vielä sappi ja sydän täällä sisussa. Mutta kaikki hyvin, kaikki hyvin! Jukolan Jussi ei ole kuollut vielä. JUHANI: Ça suffira à peine pour frictionner sept hommes. On a — Dieu le sait ! — autant de blessures qu’il y a d’étoiles au ciel. Ça me brûle et me démange terriblement dans l’œil, mais plus terriblement encore dans ma rate et dans ma poitrine. Mais tout de même, Jussi de Jukola n’est pas encore mort! 04010
Bottom
04011
Top
Ilta tuli, alakuloinen syyskuun ilta, Eero toi Routiosta viinan ja Timo saattoi sanoman, että sauna oli valmis; ja muuttui hieman leppeämmäksi veljesten äkeä mieli. Läksivät he kylpemään ja löylyä heitti Timo, paukahtelivat kiukaan mustettuneet kivet ja pilvenä kiiriskeli kuuma höyry ympäri saunaa. Kaikin voimin käytteli nyt kukin mäihäpehmeätä, ihanata lehtivihkoansa, he kylpivät ja hautelivat haavojaan, ja kauas kuului saunasta vihtain vinha mätkinä. Le soir vint, un triste soir de septembre ; Eero rentra de chez Routio avec l’eau-de-vie et Timo annonça que le bain était prêt. Cette nouvelle adoucit un peu l'irritation des frères. Ils allèrent se baigner ; Timo jeta l’eau sur les pierres noircies du fourneau qui craquèrent violemment, et la vapeur brûlante se répandit comme un nuage dans l’éluve. Chacun mania de toutes ses forces son paquet de rameaux feuillus et tendres ; ils se lavèrent et pansèrent leurs blessures, et l’on entendait de loin le battement rapide des faisceaux dans la maisonnette. 04011
Bottom
04012
Top
JUHANI: Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä. Mutta kirveleepä silmä kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sitä tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? JUHANI: Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä. Mutta kirveleepä silmä kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sitä tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? 04012
Bottom
04013
Top
AAPO: Sulaapa tuo vähitellen. AAPO: Sulaapa tuo vähitellen. 04013
Bottom
04014
Top
JUHANI: Hutkiele ja nuiji sitä kuin Ryssä koniansa, niin kyllähän pehmiää. Mutta uutta löylyä, Timo, koska on virkas tänä iltana meitä palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siellä kuumaa, onpas siellä kuumaa! Sillä lailla, sinä vekama-veljeni! JUHANI: Hutkiele ja nuiji sitä kuin Ryssä koniansa, niin kyllähän pehmiää. Mutta uutta löylyä, Timo, koska on virkas tänä iltana meitä palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siellä kuumaa, onpas siellä kuumaa! Sillä lailla, sinä vekama-veljeni! 04014
Bottom
04015
Top
LAURI: Ottaa kynsiin. LAURI: Ottaa kynsiin. 04015
Bottom
04016
Top
JUHANI: Saakootpa kynnet kyytinsä myös. JUHANI: Saakootpa kynnet kyytinsä myös. 04016
Bottom
04017
Top
AAPO: Herkene jo heittämästä, poika; onpa muutoin tiemme täältä ulos joka miehen. AAPO: Herkene jo heittämästä, poika; onpa muutoin tiemme täältä ulos joka miehen. 04017
Bottom
04018
Top
EERO: Kiittäkäämme häntä vähän vielä, ja olemmepa kartena pian. EERO: Kiittäkäämme häntä vähän vielä, ja olemmepa kartena pian. 04018
Bottom
04019
Top
JUHANI: Olkoon jo kylliksi, Timo. Äläppäs heitä enään. Älä helvetissä heitä enään!--Lähdetkö alas, Simeoni? JUHANI: Olkoon jo kylliksi, Timo. Äläppäs heitä enään. Älä helvetissä heitä enään!--Lähdetkö alas, Simeoni? 04019
Bottom
04020
Top
SIMEONI: Lähdenpä minä poloinen poika. Ja ah, jos tietäisitte miksi! SIMEONI: Lähdenpä minä poloinen poika. Ja ah, jos tietäisitte miksi! 04020
Bottom
04021
Top
JUHANI: Sanoppas. JUHANI: Sanoppas. 04021
Bottom
04022
Top
SIMEONI: Muistele, ihminen, kadotuksen pätsiä ja rukoile yöt ja päivät. SIMEONI: Muistele, ihminen, kadotuksen pätsiä ja rukoile yöt ja päivät. 04022
Bottom
04023
Top
JUHANI: Mitä hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sillä jota kuumempi löyly, sitä parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kylläs sen tiedät. JUHANI: Mitä hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sillä jota kuumempi löyly, sitä parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kylläs sen tiedät. 04023
Bottom
04024
Top
SIMEONI: Kenen tämä lämmin vesi tässä ämpärissä kiukaan juurella? SIMEONI: Kenen tämä lämmin vesi tässä ämpärissä kiukaan juurella? 04024
Bottom
04025
Top
JUHANI: Se on minun, sanoi seppä tupaansa. Älä koske siihen. JUHANI: Se on minun, sanoi seppä tupaansa. Älä koske siihen. 04025
Bottom
04026
Top
SIMEONI: Otanpa siitä pienen lirauksen. SIMEONI: Otanpa siitä pienen lirauksen. 04026
Bottom
04027
Top
JUHANI: Älä, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et lämmittänyt itsellesi? JUHANI: Älä, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et lämmittänyt itsellesi? 04027
Bottom
04028
Top
TUOMAS: Mitä tuossa turhia ärhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni. TUOMAS: Mitä tuossa turhia ärhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni. 04028
Bottom
04029
Top
TIMO: Taikka minun, tuossa parven rappusen alla. TIMO: Taikka minun, tuossa parven rappusen alla. 04029
Bottom
04030
Top
JUHANI: Ota sitten vaikka minunkin ämpäristäni, mutta jätäppäs ainakin puolet jäljelle. JUHANI: Ota sitten vaikka minunkin ämpäristäni, mutta jätäppäs ainakin puolet jäljelle. 04030
Bottom
04031
Top
LAURI: Eero! Sinä riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas. LAURI: Eero! Sinä riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas. 04031
Bottom
04032
Top
AAPO: Mitä konsteja ja koukkuja on teillä siellä nurkassa, te kaksi? AAPO: Mitä konsteja ja koukkuja on teillä siellä nurkassa, te kaksi? 04032
Bottom
04033
Top
JUHANI: Mitä närinää siellä? Häh? JUHANI: Mitä närinää siellä? Häh? 04033
Bottom
04034
Top
LAURI: Toista selkään puhaltelee. LAURI: Toista selkään puhaltelee. 04034
Bottom
04035
Top
AAPO: Siivosti vaan, Eero! AAPO: Siivosti vaan, Eero! 04035
Bottom
04036
Top
JUHANI: Heh, vihakiiski. JUHANI: Heh, vihakiiski. 04036
Bottom
04037
Top
SIMEONI: Eero, Eero, eikö löylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! SIMEONI: Eero, Eero, eikö löylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! 04037
Bottom
04038
Top
JUHANI: Hänpä tautivuoteellansa näki sen tulisen järven, josta hän kerran vielä pelastettiin, ja siitä syystä, niinkuin hänelle sanottiin, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä.--Mutta päivänkö valo tuolta kiiltää läpi nurkan? JUHANI: Hänpä tautivuoteellansa näki sen tulisen järven, josta hän kerran vielä pelastettiin, ja siitä syystä, niinkuin hänelle sanottiin, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä.--Mutta päivänkö valo tuolta kiiltää läpi nurkan? 04038
Bottom
04039
Top
LAURI: Kirkkaan päivän. LAURI: Kirkkaan päivän. 04039
Bottom
04040
Top
JUHANI: O peto! sauna veisaa viimeistä värssyänsä. Sentähden olkoon isännyyteni ensimmäinen pyrkimys uusi sauna. JUHANI: O peto! sauna veisaa viimeistä värssyänsä. Sentähden olkoon isännyyteni ensimmäinen pyrkimys uusi sauna. 04040
Bottom
04041
Top
AAPO: Uusihan tässä kyllä tarvitaan. AAPO: Uusihan tässä kyllä tarvitaan. 04041
Bottom
04042
Top
JUHANI: Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei käy laatuun sekä kylpemisen että emännän ja muonamiesten muijien lasten-saamisen tähden. Niin, ryöhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän oivan talon tunnusmerkkejä ovat. Niin, onpa sillä tekemistä ja puuhaa, joka meidän talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen löylyä, Timo. JUHANI: Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei käy laatuun sekä kylpemisen että emännän ja muonamiesten muijien lasten-saamisen tähden. Niin, ryöhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän oivan talon tunnusmerkkejä ovat. Niin, onpa sillä tekemistä ja puuhaa, joka meidän talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen löylyä, Timo. 04042
Bottom
04043
Top
TIMO: Saaman pitää. TIMO: Saaman pitää. 04043
Bottom
04044
Top
SIMEONI: Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta. SIMEONI: Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta. 04044
Bottom
04045
Top
JUHANI: Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus! JUHANI: Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus! 04045
Bottom
04046
Top
SIMEONI: Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä. SIMEONI: Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä. 04046
Bottom
04047
Top
JUHANI: Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. JUHANI: Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. 04047
Bottom
04048
Top
LAURI: Mutta kuka oli hänen nylkenyt? LAURI: Mutta kuka oli hänen nylkenyt? 04048
Bottom
04049
Top
TIMO: Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... TIMO: Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... 04049
Bottom
04050
Top
JUHANI: Pää-ukko. JUHANI: Pää-ukko. 04050
Bottom
04051
Top
TIMO: Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus! TIMO: Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus! 04051
Bottom
04052
Top
JUHANI: Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani. JUHANI: Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani. 04052
Bottom
04053
Top
TIMO: Ja tämäkö? TIMO: Ja tämäkö? 04053
Bottom
04054
Top
JUHANI: Noh! Eeron tilkkusta hän tarjoo tässä miehelle. Voi sinua!--Tuo keskimmäinen tuossa. JUHANI: Noh! Eeron tilkkusta hän tarjoo tässä miehelle. Voi sinua!--Tuo keskimmäinen tuossa. 04054
Bottom
04055
Top
TIMO: Ja tämäkö? TIMO: Ja tämäkö? 04055
Bottom
04056
Top
JUHANI: Siinähän aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon minäkin, mentyäni vielä äskeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi, että »aatosta juhla korkein».--Nyt peskäämme itsemme puhtaiksi kuin olisimme lähteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silmä-kulta kuultelee hieman. JUHANI: Siinähän aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon minäkin, mentyäni vielä äskeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi, että »aatosta juhla korkein».--Nyt peskäämme itsemme puhtaiksi kuin olisimme lähteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silmä-kulta kuultelee hieman. 04056
Bottom
04057
Top
SIMEONI: Mutta eipä kuultele tuo jalkani, vaan särkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, minä kurja? SIMEONI: Mutta eipä kuultele tuo jalkani, vaan särkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, minä kurja? 04057
Bottom
04058
Top
EERO: Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta, ja sitten kiitä Luojaas, joka sinun tänäpänä varjeli »ettet ole jalkaas kivehen loukannut», niinkuin luemme ehtoorukouksessa. EERO: Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta, ja sitten kiitä Luojaas, joka sinun tänäpänä varjeli »ettet ole jalkaas kivehen loukannut», niinkuin luemme ehtoorukouksessa. 04058
Bottom
04059
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinua, minä en kuule. SIMEONI: Minä en kuule sinua, minä en kuule. 04059
Bottom
04060
Top
EERO: Rukoile sitten korvarasvaa myös. Mutta astuppas jo liikkeille, jäätpä muutoin tänne peijakkaan saaliiksi. EERO: Rukoile sitten korvarasvaa myös. Mutta astuppas jo liikkeille, jäätpä muutoin tänne peijakkaan saaliiksi. 04060
Bottom
04061
Top
SIMEONI: Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisellä tavalla. Ymmärrä, ihminen! SIMEONI: Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisellä tavalla. Ymmärrä, ihminen! 04061
Bottom
04062
Top
EERO: Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein ruumiillisella tavalla. EERO: Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein ruumiillisella tavalla. 04062
Bottom
04063
Top
Alastomina ja varikuumina he astuivat saunasta tupaan; ja ruumiinsa ruskoittivat kuin päivän polttama koivun-kuori. Tultuaan sisään, istuivat he levähtämään hetkeksi, hellittäen hikeä runsaasti; ja siitä pueskelivat he vähitellen päällensä. Mutta Juhani rupesi nyt keittämään rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. Hän asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti hän kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran. Ja koska tämä oli kiehunut noin tunnin, nosti hän keitoksen jähtymään, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis. Haavojansa, varsinkin niitä, jotka löytyi heidän päissään, voitelivat he tällä voiteella ja pyhkäisivät uutta, keltaruskeata tervaa päälle. Ja silloinpa kovin likistyivät heidän hampaansa yhteen ja kasvonsa mustenivat hirveästi; niin karvasteli haavoissa ankara lääke. Mutta Simeoni rakensi ehtoollisen, kantoi pöytään seitsemän reikäleipää, kuivan naudan-kontan ja harjallisen pöytyrin naurishautaa. Mutta ruoka tänä iltana ei kovin heille maistanut, vaan pianpa siirtyivät he pöydästä, riisuivat päältänsä ja painuivat alas vuoteillensa. Nus et échauffés, ils se rendirent de l’étuve à la maison ; et leurs corps brunis luisaient comme l’écorce de bouleau brûlée par le soleil. Une fois entrés, ils s’assirent un moment pour se reposer, et la sueur ruisselait sur eux ; puis ils s’habillèrent lentement. Juhani se mit alors à préparer un remède pour panser les blessures de toute la bande. Il plaça sur le feu un vieux poêlon en fer, y versa un pot d’eau-de-vie et y mélangea deux mesures de poudre, une de fleur de soufre et la même quantité de sel. Quand cette mixture eut bouilli une heure environ, il la retira du feu et la laissa refroidir ; l’onguent, pâteux et noir comme la poix, était prêt. Ils en oignirent leurs plaies, surtout celles de la tête, et étendirent par-dessus du goudron frais et brun. Ils serrèrent violemment les dents et leurs visages devinrent affreusement sombres : tellement ce remède énergique brûlait les blessures. Simeoni s’occupa du repas, posa sur la table sept pains en couronne, un gîte de bœuf séché et un grand plat de raves. Mais ce soir-là, ils ne firent guère honneur à la nourriture ; s’étant vite levés de table, ils se déshabillèrent et s’étendirent sur leurs lits. 04063
Bottom
04064
Top
Yö oli pimeä ja kaikkialla vallitsi äänettömyys ja hiljaisuus. Mutta äkisti valkeni avaruus Jukolan ympärillä; sen sauna oli syttynyt tuleen. Sillä kuumaksi oli Timo lämmittänyt harmaakivisen uunin, josta seinä rupesi kytemään ja lomahti viimein liekkiin. Ja niinpä ihanassa rauhassa paloi rakennus tuhaksi, yhdenkään silmän näkemättä. Ja koska aamu koitti, löytyi Jukolan saunasta jäljellä ainoastaan muutama kytevä kekäle ja uunin hohtava raunio. Viimein, puolipäivän aikana heräsivät myös veljekset, nousivat jotenkin raittiimpina kuin menneenä iltana, pukivat päällensä ja rupesivat murkinalle, joka nyt tuntui heille makuisaksi. Kauan he atrioitsivat sanaakaan lausumatta, mutta lopulta nousi juttu tuosta jyrkeästä tapauksesta tiellä Tammiston ja Toukolan välillä. La nuit était obscure, et partout régnaient le silence et le calme. Mais soudain, les environs de Jukola s’illuminèrent : l’étuve avait pris feu. Timo avait tellement chauffé le fourneau gris, que la paroi avait commencé à grésiller et s’était enfin enflammée. La maison fut réduite en cendres dans une paix complète, sans que personne le remarquât. Et lorsque le malin parut, il ne restait de l’éluve de Jukola que des lisons rougeoyants et les décombres encore chauds du fourneau. Vers midi, s’étant réveillés et levés plus dispos que la veille, les frères se vêlirent et s’attablèrent devant leur déjeuner qui leur sembla fort savoureux. Ils mangèrent longtemps sans prononcer un mot, mais finirent par causer de la rencontre imprévue qu’ils avaient faite sur le chemin entre Tammisto et Toukola. 04064
Bottom
04065
Top
JUHANI: Aika saunan saimme totisesti; mutta ryöväreinä he karkasivat päällemme seipäillä ja karangoilla. Mutta ah! olisi meillä myös ollut aseet kourissa ja vaara silmissämme varoilla, niin sahattaisiinpa tänäpänä Toukolan kylässä arkunlautoja, ja haudankaivajalla olis työtä. Kissalan Aapelille annoin kuitenkin osansa. JUHANI: On a vraiment reçu une formidable pile, mais c’est qu’ils nous sont tombés dessus comme des brigands avec des perches et des bâtons. Sacrebleu ! ni on avait eu aussi des armes, et si on avait été sur nos gardes, on scierait aujourd’hui des planches de cercueil dans le village de Toukola, et le fossoyeur aurait du travail. Aapeli de Kissala en a pourtant pris pour son rhume. 04065
Bottom
04066
Top
TUOMAS: Valkea, hiukseton linja juoksi hänen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. TUOMAS: Valkea, hiukseton linja juoksi hänen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. 04066
Bottom
04067
Top
JUHANI: Sinä näit sen? JUHANI: Sinä näit sen? 04067
Bottom
04068
Top
TUOMAS: Minä näin sen. TUOMAS: Minä näin sen. 04068
Bottom
04069
Top
JUHANI: Hän on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! JUHANI: Hän on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! 04069
Bottom
04070
Top
EERO: Heitä kostamme aina ytimiin asti. EERO: On s’en vengera jusqu’à la gauche. 04070
Bottom
04071
Top
JUHANI: Lyökäämme kaikki yksimielisesti päämme yhteen ja nouskoon siitä tuuma verrattomaan kostoon. JUHANI: Faisons turbiner tous ensemble nos méninges pour combiner un incomparable projet de vengeance. 04071
Bottom
04072
Top
AAPO: Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot? Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön. AAPO: Pourquoi provoquer des malheurs éternels ? Adressons-nous à la loi et à la justice, et pas à la force de nos poings. 04072
Bottom
04073
Top
JUHANI: Ensimmäisen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, syön kitaani elävältä nahkoineen ja karvoineen; siinä on laki ja oikeus. JUHANI: Le premier type de Toukola qui me tombe sous la patte, je l’avale tout vif avec la peau et les poils ; voilà la loi et la justice. 04073
Bottom
04074
Top
SIMEONI: Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? SIMEONI: Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? 04074
Bottom
04075
Top
JUHANI: Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! JUHANI: Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! 04075
Bottom
04076
Top
SIMEONI: Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä. SIMEONI: Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä. 04076
Bottom
04077
Top
JUHANI: Itke sinä kissan kuolemasta, vaan älä minun tähteni. Hmmh! Minäpä teen makkaroita. JUHANI: Itke sinä kissan kuolemasta, vaan älä minun tähteni. Hmmh! Minäpä teen makkaroita. 04077
Bottom
04078
Top
TUOMAS: Tämän raatelemisen kostan minä kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miestä näin menettää. TUOMAS: Tämän raatelemisen kostan minä kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miestä näin menettää. 04078
Bottom
04079
Top
JUHANI: Villisusi. Minä vannon saman valan. JUHANI: Villisusi. Minä vannon saman valan. 04079
Bottom
04080
Top
AAPO: Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heidät ja palkitsee meidät. AAPO: Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heidät ja palkitsee meidät. 04080
Bottom
04081
Top
JUHANI: Mutta lain kautta ei tule kärsimään heidän selkänsä näistä haavoista, joita kannamme. JUHANI: Mutta lain kautta ei tule kärsimään heidän selkänsä näistä haavoista, joita kannamme. 04081
Bottom
04082
Top
AAPO: Sitä hullummin heidän kukkaronsa ja kunniansa. AAPO: Sitä hullummin heidän kukkaronsa ja kunniansa. 04082
Bottom
04083
Top
SIMEONI: Pois mielestämme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin keräjätalon menoa ja hälinää. SIMEONI: Pois mielestämme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin keräjätalon menoa ja hälinää. 04083
Bottom
04084
Top
JUHANI: Jos siihen tulee, niin eipä juuri kömmähdy tämä poika siinäkään paikassa. Tosin pamppailee sydän hieman, koska ensi kerran seisomme korkean-oikeuden pöydän edessä, mutta pianpa itsensä röyhistää aika-mies. Muistanpa vielä, oltuani vierasmiehenä Koivulan Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus huusi: »Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kylästä!» JUHANI: Jos siihen tulee, niin eipä juuri kömmähdy tämä poika siinäkään paikassa. Tosin pamppailee sydän hieman, koska ensi kerran seisomme korkean-oikeuden pöydän edessä, mutta pianpa itsensä röyhistää aika-mies. Muistanpa vielä, oltuani vierasmiehenä Koivulan Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus huusi: »Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kylästä!» 04084
Bottom
04085
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Minähän olin siellä myös; ja saipa Kaisa lapsellensa isän että paukahti. Minähän olin vierasmiehenä myös, Juhani. TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Minähän olin siellä myös; ja saipa Kaisa lapsellensa isän että paukahti. Minähän olin vierasmiehenä myös, Juhani. 04085
Bottom
04086
Top
JUHANI: Olit, olit. Mutta sielläpä vasta väkeä porstua, porras ja piha täys. Porstuassapa istuin minä ja juttelin Tammiston Kyöstin kanssa, mitä ja kuinka pojan piti la'in edessä lausuman. Hartaasti juuri haastelinkin hänelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla, koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla äänellä, että kyllä monen silmät ja korvat pöllähtivät pystyyn: »Juhani Juhanin poika Jukola, Toukolan kylästä!» JUHANI: Olit, olit. Mutta sielläpä vasta väkeä porstua, porras ja piha täys. Porstuassapa istuin minä ja juttelin Tammiston Kyöstin kanssa, mitä ja kuinka pojan piti la'in edessä lausuman. Hartaasti juuri haastelinkin hänelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla, koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla äänellä, että kyllä monen silmät ja korvat pöllähtivät pystyyn: »Juhani Juhanin poika Jukola, Toukolan kylästä!» 04086
Bottom
04087
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Ja saipa, koira vieköön! Kaisa lapsellensa isän. TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Ja saipa, koira vieköön! Kaisa lapsellensa isän. 04087
Bottom
04088
Top
JUHANI: Sai kyllä. JUHANI: Sai kyllä. 04088
Bottom
04089
Top
TIMO: Vaikka ei meitä valallekaan laskettu. TIMO: Vaikka ei meitä valallekaan laskettu. 04089
Bottom
04090
Top
JUHANI: Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. JUHANI: Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. 04090
Bottom
04091
Top
TIMO: Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! TIMO: Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! 04091
Bottom
04092
Top
JUHANI: Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa vähän hetkautti pojan sydänketoissa, mutta pianpa hän perehtyi ja lasketteli suustansa totuuden järkähtämätöntä kieltä kuin apostoli itse, huolimatta koko keräjäkunnan naurusta ja tirskunnasta. JUHANI: Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa vähän hetkautti pojan sydänketoissa, mutta pianpa hän perehtyi ja lasketteli suustansa totuuden järkähtämätöntä kieltä kuin apostoli itse, huolimatta koko keräjäkunnan naurusta ja tirskunnasta. 04092
Bottom
04093
Top
TIMO: Niinhän keräjissä leivotetaan; ja kaikki käy hyvin. Mutta vedetäänpä siellä kuitenkin yhtäkin vetonuoraa ja yksikin vikkelä kampurajalka heitetään. TIMO: Niinhän keräjissä leivotetaan; ja kaikki käy hyvin. Mutta vedetäänpä siellä kuitenkin yhtäkin vetonuoraa ja yksikin vikkelä kampurajalka heitetään. 04093
Bottom
04094
Top
JUHANI: Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä. JUHANI: Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä. 04094
Bottom
04095
Top
TIMO: Monen konstin ja koukun päästä; niin kyllä, ellei itse ilminen peijakas ole asiamiehenä, joka tekee yön päiväksi ja päivän yöksi ja piimäksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yhtä hyvä kuin kaksikin. Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin pohjin lujalle perustalle täällä? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot ja lainoppineitten koukut? Tämähän mielestäni olis suorin tie oikeuteen ja totuuteen, koska asia näkyy hämäräksi, eikä saata sitä pohtia. Koko keräjäkunta, ja itse tuomari etunenässä, astuu ulos pihalle, jossa komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota kutsuttaisiin keräjätorveksi; sitä hän soittaisi toitottaen muutaman kerran ja pitäen sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla. Niinpä, luulen minä, kävisi hyvin kuntoon kaikki. TIMO: Monen konstin ja koukun päästä; niin kyllä, ellei itse ilminen peijakas ole asiamiehenä, joka tekee yön päiväksi ja päivän yöksi ja piimäksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yhtä hyvä kuin kaksikin. Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin pohjin lujalle perustalle täällä? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot ja lainoppineitten koukut? Tämähän mielestäni olis suorin tie oikeuteen ja totuuteen, koska asia näkyy hämäräksi, eikä saata sitä pohtia. Koko keräjäkunta, ja itse tuomari etunenässä, astuu ulos pihalle, jossa komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota kutsuttaisiin keräjätorveksi; sitä hän soittaisi toitottaen muutaman kerran ja pitäen sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla. Niinpä, luulen minä, kävisi hyvin kuntoon kaikki. 04095
Bottom
04096
Top
JUHANI: Miksi niinkään paljon komentoa ja hunööriä? Katsokaapas kuinka minä olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut näin: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyhällä valalla, ja jos hän oikein vannoo, niin lähteköön vapaana miehenä marssimaan kotiansa taas, mutta jos häntä miellyttäisi pistää suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielköön hänen helvettiin alas. Siinähän totuuden suorin tie. JUHANI: Miksi niinkään paljon komentoa ja hunööriä? Katsokaapas kuinka minä olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut näin: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyhällä valalla, ja jos hän oikein vannoo, niin lähteköön vapaana miehenä marssimaan kotiansa taas, mutta jos häntä miellyttäisi pistää suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielköön hänen helvettiin alas. Siinähän totuuden suorin tie. 04096
Bottom
04097
Top
AAPO: Se keino voisi käydä päisin, mutta ehkäpä kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Isä. AAPO: Se keino voisi käydä päisin, mutta ehkäpä kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Isä. 04097
Bottom
04098
Top
JUHANI: Parhain. Tässä istumme revittyinä, rupisina, silmäpuolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko tämä herttaista? Peeveli! tämä maailma on suurin hulluus mikä löytyy auringon alla. JUHANI: Parhain. Tässä istumme revittyinä, rupisina, silmäpuolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko tämä herttaista? Peeveli! tämä maailma on suurin hulluus mikä löytyy auringon alla. 04098
Bottom
04099
Top
SIMEONI: Niin on hän asettanut, Herra, sillä hän tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa. SIMEONI: Niin on hän asettanut, Herra, sillä hän tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa. 04099
Bottom
04100
Top
JUHANI: Voimaa uskossa. Hän koettelee ja kokee, mutta hänen koetustensa kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin sääksiä vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan minä, vaikka syntinen ihminen. JUHANI: Voimaa uskossa. Hän koettelee ja kokee, mutta hänen koetustensa kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin sääksiä vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan minä, vaikka syntinen ihminen. 04100
Bottom
04101
Top
TUOMAS: Kova leikki on tämä elämä ja maailma. Vähänpä on kunkin toivoa niin pienestä osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen seassa. TUOMAS: Kova leikki on tämä elämä ja maailma. Vähänpä on kunkin toivoa niin pienestä osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen seassa. 04101
Bottom
04102
Top
JUHANI: Oikein! Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. JUHANI: Oikein! Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. 04102
Bottom
04103
Top
SIMEONI: Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! SIMEONI: Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! 04103
Bottom
04104
Top
JUHANI: Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. JUHANI: Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. 04104
Bottom
04105
Top
AAPO: Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties suureksi osaksi itse virittäneet ja voimassa pitäneet. Muistakaamme kuinka olemme heidän naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet, sotkeneet onkiretkillämme heidän jokirantojensa heinän, ampuneet usein heidän piirittämänsä karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet, huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon äänestä. AAPO: Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties suureksi osaksi itse virittäneet ja voimassa pitäneet. Muistakaamme kuinka olemme heidän naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet, sotkeneet onkiretkillämme heidän jokirantojensa heinän, ampuneet usein heidän piirittämänsä karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet, huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon äänestä. 04105
Bottom
04106
Top
SIMEONI: Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia töitä, pistelee aivan kipeästi kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen, huokailevan sateen, ja kuin synkeä ääni vielä kuiskaisi minua korvaan: »Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsemän pojan tähden». Tuho uhkaa meitä, veljet, eikä kiillä meille onnen tähti ennen kuin on meidän ja ihmisten väli paremmalla kannalla. Miksi emme siis kävisi pyytämään anteeksi, luvaten tästälähin toisin eleskellä? SIMEONI: Renonçons à en tirer une vengeance sanglante et adressons-nous à la loi. C’est mon idée, bien que j’ai une sacrée frousse pour tout le tohu-bohu du tribunal. Nous avons irrité le ciel et la terre. Souvent, quand je vais me coucher et que je repense aux actions scélérates de notre jeunesse, le glaive de feu de ma conscience perce douloureusement ma misérable poitrine, et je crois entendre un murmure étrange comme celui d’une pluie lointaine et gémissante, il me semble qu’une voix sinistre me souffle à l’oreille : « C’est le soupir de Dieu et des hommes sur les sept enfants de Jukola. » La perdition nous menace, frères, et l’étoile du bonheur ne luira pas sur nous avant qu’on s’accorde mieux avec nos semblables. Pourquoi n’irait-on pas demander pardon, en promettant de vivre autrement désormais ? 04106
Bottom
04107
Top
EERO: Minä itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! »ei paljon puutu ettet» ... jaa, ei paljon puutu. »Mutta mene tällä haavalla matkaas». EERO: Minä itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! »ei paljon puutu ettet» ... jaa, ei paljon puutu. »Mutta mene tällä haavalla matkaas». 04107
Bottom
04108
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään. SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään. 04108
Bottom
04109
Top
TIMO: Kääntyisikö minun pääni anteekspyyntöön? En usko sitä. TIMO: Courber la tête pour demander pardon ? Je ne crois pas que je le pourrais. 04109
Bottom
04110
Top
TUOMAS: Ei niinkauan kuin korppi on musta. TUOMAS: Jamais, aussi longtemps que le corbeau sera noir. 04110
Bottom
04111
Top
EERO: »Tuomiolle tullessamme» siis tapahtuu se toimi. Silloinhan on korppi valkea kuin lumi, niinkuin lauletaan iloisen pojan ja kultamuorin veisussa. Kernaasti minun puolestani olkoot viimeiset tuutissa, ennen kuin tässä rukoukseen rupeemme. EERO: Eh bien, ça arrivera au jugement dernier. Le corbeau sera alors blanc comme neige, ainsi qu’on dit dans la chanson sur le joyeux garçon et sa chère maman. En tout cas, il faudra qu’on soit dans une extrême détresse avant qu’on se mette à supplier ici-bas. 04111
Bottom
04112
Top
JUHANI: Usko minua, Simeoni, täällä ei käy kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelettä ja pieniä perkeleitä. Sellaiset aatokset joko myllertävät sekaisin miehen pään tai kietovat nuoran hänen kaulaansa.--Noita entisiä hurjapäisyyksiämme on enemmin pidettävä nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen uskoon ja vakuutukseen, että täytyy täällä välimmiten ummistaa silmänsä, eikä olla näkevänänsä mitä näkee ja tietävänänsä mitä tietää. Niinpä täytyy täällä miehen, jos hän tahtoo päästä eheällä turkilla elämän huhmaresta ulos.--Olkaa pöllistelemättä; tässä ei tarvita yhtään pöllistystä.--Tarkoitanpa noita pienempiä syntejä Jumalaa kohtaan, vaan ei naapuriani. Naapuri ja lähimmäinen on keikkanokka, näpäkärsä ja tarvitsee oman parhaansa yhtä hyvin kuin minäkin; mutta Jumala on pitkämielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos vilpittömästä sydämmestä rukoilemme. Jaa, jaa, minä tarkoitan: ei käy kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia töitämme ja pieniä tuommoisia kanaljavikkelyyksiämme Jumalan sanan ja käskyjen rinnalla, vaan parasta pysyä siinä keskivälissä. Törkeitä syntejä tulee meidän karttaa, kaikella muotoa, sanon minä, ja rukoilla silmäin voidetta, mutta niitä pienempiä, nimittäin pienempiä Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seistä siinä keskivälissä, keskivälissä. JUHANI: Usko minua, Simeoni, täällä ei käy kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelettä ja pieniä perkeleitä. Sellaiset aatokset joko myllertävät sekaisin miehen pään tai kietovat nuoran hänen kaulaansa.--Noita entisiä hurjapäisyyksiämme on enemmin pidettävä nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen uskoon ja vakuutukseen, että täytyy täällä välimmiten ummistaa silmänsä, eikä olla näkevänänsä mitä näkee ja tietävänänsä mitä tietää. Niinpä täytyy täällä miehen, jos hän tahtoo päästä eheällä turkilla elämän huhmaresta ulos.--Olkaa pöllistelemättä; tässä ei tarvita yhtään pöllistystä.--Tarkoitanpa noita pienempiä syntejä Jumalaa kohtaan, vaan ei naapuriani. Naapuri ja lähimmäinen on keikkanokka, näpäkärsä ja tarvitsee oman parhaansa yhtä hyvin kuin minäkin; mutta Jumala on pitkämielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos vilpittömästä sydämmestä rukoilemme. Jaa, jaa, minä tarkoitan: ei käy kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia töitämme ja pieniä tuommoisia kanaljavikkelyyksiämme Jumalan sanan ja käskyjen rinnalla, vaan parasta pysyä siinä keskivälissä. Törkeitä syntejä tulee meidän karttaa, kaikella muotoa, sanon minä, ja rukoilla silmäin voidetta, mutta niitä pienempiä, nimittäin pienempiä Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seistä siinä keskivälissä, keskivälissä. 04112
Bottom
04113
Top
SIMEONI: Suuri Jumala! noinhan saatana ihmistä korvaan kuiskuttelee. SIMEONI: Suuri Jumala! noinhan saatana ihmistä korvaan kuiskuttelee. 04113
Bottom
04114
Top
TIMO: Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pistää tuiskujuttuja Mäkelän emännälle. TIMO: Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pistää tuiskujuttuja Mäkelän emännälle. 04114
Bottom
04115
Top
AAPO: Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeellä ja närkästyksellä kuultelin. Veli, niinkö opettaa meitä Jumalan käskyt? Niinkö opetti meitä äitimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edessä tuhantena ja tuhannen yhtenä. Mitä siis leksottelet pienemmistä synneistä, mitä keskivälistä, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani: mikä on synti? AAPO: Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeellä ja närkästyksellä kuultelin. Veli, niinkö opettaa meitä Jumalan käskyt? Niinkö opetti meitä äitimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edessä tuhantena ja tuhannen yhtenä. Mitä siis leksottelet pienemmistä synneistä, mitä keskivälistä, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani: mikä on synti? 04115
Bottom
04116
Top
JUHANI: Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? »Mikä on synti?» Aih! »Mikä on synti?» Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. »Onpas siinä päätä, siinä meidän pojassa», onpa tottakin. Niin, kuka enää puhuukaan? »Mikä on synti?» Ahhah! Mikä on totuus? kysyn minä. JUHANI: Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? »Mikä on synti?» Aih! »Mikä on synti?» Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. »Onpas siinä päätä, siinä meidän pojassa», onpa tottakin. Niin, kuka enää puhuukaan? »Mikä on synti?» Ahhah! Mikä on totuus? kysyn minä. 04116
Bottom
04117
Top
TUOMAS: Mitä venailet ja koukistelet, poika? Tiedä että oppi, jonka ilmoitit, on pahanhengen oppia. TUOMAS: Mitä venailet ja koukistelet, poika? Tiedä että oppi, jonka ilmoitit, on pahanhengen oppia. 04117
Bottom
04118
Top
JUHANI: Tahdonpa teille kertoa elävän esimerkin, joka puolustaa uskoani lujasti. Muistelkaapas entistä Kirkon-kylän nahkuria. Mies tuli kummiin aatoksiin sielustansa, synnistä ja maailman mammonasta ja rupesi paljon muuttelemaan entistä elämäänsä. Niinpä lakkasi hän äkisti ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-päivinä, huolimatta siitä kuinka tärkeäksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa. Turhaanpa varoittelivat häntä ystävänsä, koska huomasivat työn häneltä vähenevän päivä päivältä, mutta hänen virkaveljellensä naapuritalossa ehtimiseen enenevän. Ainapa vaan vastasi hullu mies: »minun kätteni työn Jumala kylläkin siunaa, vaikka oliskin sitä vähemmin, mutta hänen, joka luulee nyt tempaavansa leivänpalan suustani, hänen pitää viimein niittämän kirousta otsansa hiestä, koska ei hän Herran sapattia kunnioita». Niin hän lausuili, kävellen töllötellen pyhäpäivinä virsikirja kourassa, silmät ympyrjäisinä päässä ja tukka pystyssä kuin Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenkäs tuossa kävi miehen lopulta? Sen tiedämme. Tulipas piankin hänen käteensä raskain puu, kerjuusauva tuli hänen käteensä, ja hänen tieksensä kruunun pitkä sarka. Nytpä hän käyskelee kylästä kylään, kallistellen lasia, koska vaan taitaa. Kerranpa kohtasin hänen tuolla Kanamäen harjulla tien vieressä; siinä hän istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli päissään kurja mies. Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin minä; »on niinkuin on», vastasi hän, kerran katsoa mulauttaen kankeasti päälleni. Mutta kysyinpä häneltä vielä: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--»Jaksan niinkuin jaksan», lausui hän taasen ja läksi tiehensä, lykäten kelkkaa edellään ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siinä oli hänen loppunsa. Mutta toinen karvari? Hänpä oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehenä kuolikin. JUHANI: Tahdonpa teille kertoa elävän esimerkin, joka puolustaa uskoani lujasti. Muistelkaapas entistä Kirkon-kylän nahkuria. Mies tuli kummiin aatoksiin sielustansa, synnistä ja maailman mammonasta ja rupesi paljon muuttelemaan entistä elämäänsä. Niinpä lakkasi hän äkisti ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-päivinä, huolimatta siitä kuinka tärkeäksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa. Turhaanpa varoittelivat häntä ystävänsä, koska huomasivat työn häneltä vähenevän päivä päivältä, mutta hänen virkaveljellensä naapuritalossa ehtimiseen enenevän. Ainapa vaan vastasi hullu mies: »minun kätteni työn Jumala kylläkin siunaa, vaikka oliskin sitä vähemmin, mutta hänen, joka luulee nyt tempaavansa leivänpalan suustani, hänen pitää viimein niittämän kirousta otsansa hiestä, koska ei hän Herran sapattia kunnioita». Niin hän lausuili, kävellen töllötellen pyhäpäivinä virsikirja kourassa, silmät ympyrjäisinä päässä ja tukka pystyssä kuin Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenkäs tuossa kävi miehen lopulta? Sen tiedämme. Tulipas piankin hänen käteensä raskain puu, kerjuusauva tuli hänen käteensä, ja hänen tieksensä kruunun pitkä sarka. Nytpä hän käyskelee kylästä kylään, kallistellen lasia, koska vaan taitaa. Kerranpa kohtasin hänen tuolla Kanamäen harjulla tien vieressä; siinä hän istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli päissään kurja mies. Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin minä; »on niinkuin on», vastasi hän, kerran katsoa mulauttaen kankeasti päälleni. Mutta kysyinpä häneltä vielä: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--»Jaksan niinkuin jaksan», lausui hän taasen ja läksi tiehensä, lykäten kelkkaa edellään ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siinä oli hänen loppunsa. Mutta toinen karvari? Hänpä oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehenä kuolikin. 04118
Bottom
04119
Top
AAPO: Ahdaspäinen usko ja hengellinen ylpeys hävitti nahkurin, ja niinpä käy kaikille hänen kaimoillensa. Kuinka hyväänsä, mutta sun oppis on väärää oppia ja uskoa. AAPO: Ahdaspäinen usko ja hengellinen ylpeys hävitti nahkurin, ja niinpä käy kaikille hänen kaimoillensa. Kuinka hyväänsä, mutta sun oppis on väärää oppia ja uskoa. 04119
Bottom
04120
Top
SIMEONI: Väärät profeetat ja viimeiset maailman ajat. SIMEONI: Väärät profeetat ja viimeiset maailman ajat. 04120
Bottom
04121
Top
TIMO: Hän tahtoisi kiusata meitä Turkkilaisten uskoon. Mutta etpä järkähdytä minua; sillä minä olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silmä. TIMO: Hän tahtoisi kiusata meitä Turkkilaisten uskoon. Mutta etpä järkähdytä minua; sillä minä olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silmä. 04121
Bottom
04122
Top
JUHANI: Annappas, Tuomas, tuo leivänpuolikas tuolta pöydän päästä.--»Väärät profeetat». En kiusaa ketään syntiin ja vääryyteen, ja itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enkä neulan silmää kraatalilta. Mutta sydämeni kipenöitsee, koska tarkoitukseni aina kierretään pahimmaksi, tehdään pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. JUHANI: Annappas, Tuomas, tuo leivänpuolikas tuolta pöydän päästä.--»Väärät profeetat». En kiusaa ketään syntiin ja vääryyteen, ja itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enkä neulan silmää kraatalilta. Mutta sydämeni kipenöitsee, koska tarkoitukseni aina kierretään pahimmaksi, tehdään pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. 04122
Bottom
04123
Top
AAPO: Haastelitpa niin selvästi, harkitsit asian niin pykälästä pykälään ja haarasta haaraan, ettei tainnut sitä väärin ymmärtää. AAPO: Haastelitpa niin selvästi, harkitsit asian niin pykälästä pykälään ja haarasta haaraan, ettei tainnut sitä väärin ymmärtää. 04123
Bottom
04124
Top
TIMO: Pääni panen pantiksi, että hän tahtoi saattaa meitä Turkkilaisten uskoon. TIMO: Pääni panen pantiksi, että hän tahtoi saattaa meitä Turkkilaisten uskoon. 04124
Bottom
04125
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon häntä! SIMEONI: Jumala armahtakoon häntä! 04125
Bottom
04126
Top
JUHANI: Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun tähteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilmäinen pappi, se ei käy kuntoon. Sillä minulla on juuri tarpeeksi järkeä, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meidän Aapomme. JUHANI: Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun tähteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilmäinen pappi, se ei käy kuntoon. Sillä minulla on juuri tarpeeksi järkeä, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meidän Aapomme. 04126
Bottom
04127
Top
AAPO: Jumala paratkoon! enhän ole tarpeeksikaan viisas. AAPO: Jumala paratkoon! enhän ole tarpeeksikaan viisas. 04127
Bottom
04128
Top
JUHANI: Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pidä leipäläpes kiinni, saatpa muutoin tästä konttaluusta vasten kuonoas ja vähän paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon syömästä, koska säkkini on täys. JUHANI: Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pidä leipäläpes kiinni, saatpa muutoin tästä konttaluusta vasten kuonoas ja vähän paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon syömästä, koska säkkini on täys. 04128
Bottom
04129
Top
TIMO: Takaanpa, että olemme jo kuin kiiliäinen joka mies. TIMO: Je parie qu’on est déjà tous gavés comme des taons. 04129
Bottom
04130
Top
EERO: Mutta miksi en näe saunaa? EERO: Mais je ne vois pas l’étuve ? 04130
Bottom
04131
Top
JUHANI: Mitä tuommoinen lyhyt aidantakuinen?--Mutta--onhan sauna mennyt helvettiin! JUHANI: Qu’est-ce qu’un Tom Pouce comme toi peut voir ? Mais... elle a filé au diable-vauvert ! 04131
Bottom
04132
Top
EERO: Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa. EERO: Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa. 04132
Bottom
04133
Top
JUHANI: Olisiko se palanut? JUHANI: Est-ce qu’elle aurait flambé ? 04133
Bottom
04134
Top
EERO: Mistä minä tiedän, ja mitä on minun sen kanssa tekemistä? Se on Jukolan isännän sauna, vaan ei minun. EERO: Qu’est-ce que j’en sais ? Ça ne me regarde pas. C’est l’étuve du maître de Jukola, et pas la mienne. 04134
Bottom
04135
Top
JUHANI: Ottipa Eeronkin ruumis löylyä eilen illalla, ellen väärin muista. Niin, niin, kaikki aina vaan isännän hartioille, sen mä luulen. Mutta käykäämme katsomaan. Missä on lakkini? Käykäämme katsomaan, veljet. Minä tiedän että saunamme on tuhkana. JUHANI: Et pourtant le corps d’Eero y a pris un bon bain hier soir, si je ne m’abuse. Oui, oui, on fourre toujours tout sur les épaules du maître, je le sais bien. Mais allons voir. Où est ma casquette? Allons voir, frères. Je sais que notre étuve est réduite en cendres. 04135
Bottom
04136
Top
Läksivät katsomaan kuinka oli saunan laita. Siitä näkyi enään jäljellä ainoastaan musta kiuvas ja savuava aherrus. Ja hävityksen kuvausta katselivat veljekset hetken kiusallisella mielellä, ja palasivat viimein pirttiinsä takaisin. Viimeisenä asteli Juhani, kourassa kaksi rauta-sarantoa, jotka hän vihaisesti viskasi pöydälle. Ils sortirent voir ce qu’était devenue leur étuve. Ils n’en restait plus que le fourneau noirci et des décombres fumants. Les frères contemplèrent un moment avec dépit ce tableau attristant et retournèrent dans la maison. Juhani entra le dernier, portant deux gonds qu’il jeta furieusement sur la table. 04136
Bottom
04137
Top
JUHANI: Niin, Jukolan talo on nyt saunaton. JUHANI: Eh bien ! voilà Jukola sans étuve, à présent. 04137
Bottom
04138
Top
EERO: »Ja saunaton talo ei käy laatuun», sanoi Juhani. EERO: Une ferme sans étuve, ça ne va pas, a dit Juhani. 04138
Bottom
04139
Top
JUHANI: Kuumaksi lämmitti Timo sen rakkaan uunin ja tuhaksi meni armaat, nokiset orret ja seinät, joiden suojassa kaikki olimme astuneet maailman valkeuteen. Timo kuumensi uunin ankarasti, sanon minä. JUHANI: Timo a trop chauffé le fourneau. Et les voici en cendres, les chères solives enfumées et les murs à l’abri desquels nous avons tous vu la lumière. Timo a trop chauffé, je vous le dis. 04139
Bottom
04140
Top
TIMO: Käskysi mukaan, käskysi mukaan; kyllä sen tiedät. TIMO: Sur ton ordre, sur ton ordre, tu le sais bien. 04140
Bottom
04141
Top
JUHANI: Minä annan peeveliä käskyillesi, vaan että olemme saunattomia miehiä, ja tämä on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lisää leipää. JUHANI: Va au diable avec ton ordre ! C’est une histoire embêtante qu’on n’ait plus d’étuve. Ce n’est pas la construction d’une maison qui vous donne plus de pain. 04141
Bottom
04142
Top
AAPO: Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reikiä täynnä; ja itsehän päätit eilen piankin rakentaa uuden. AAPO: Une histoire embêtante ; mais enfin, elle était vieille, les angles pleins de trous, et tu as toi-même décidé qu’il faudrait bientôt en construire une nouvelle. 04142
Bottom
04143
Top
JUHANI: Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo vielä ritkunut tuossa vuoden tai kaksi. Talolla ei ole vielä voimia menettää saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat tässä ensiksi kynsiin otettavat. JUHANI: C’est vrai qu’elle était vieille, et que les poutres étaient pourries jusqu’à la moelle, mais elle aurait encore pu tenir un an ou deux. La ferme n’a pas les moyens de se lancer dans des constructions ; les champs, les champs, voilà par quoi il faudra commencer le turbin. 04143
Bottom
04144
Top
TUOMAS: Jääpä sinulta pellot niinkuin mennä kesänä huikea Aroniittu, jonka muhkean heinän annoimme lakastua ilman yhtään ainoata viikatteen sivallusta. Mutta oma tahtos. Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». TUOMAS: Avec toi, il arrivera aux champs ce qui est arrivé l’été passé à la belle prairie d’Aro, dont on a laissé se perdre le foin magnifique sans y donner un seul coup de faulx. C’était ta volonté. Chaque fois que je te rappelais ce fauchage, tu répondais : on a bien le temps, l’herbe croît encore, on l’entend pousser. 04144
Bottom
04145
Top
JUHANI: Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä.--Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? JUHANI: C’est de l’histoire ancienne, et tes bavardages ne l’améliorent pas. Le loin y poussera d’autant plus dru l’an prochain. Mais qui s’approche à travers champs ? 04145
Bottom
04146
Top
TUOMAS: Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? TUOMAS: C’est l'assesseur Mäkelä. Que nous veut-il ? 04146
Bottom
04147
Top
JUHANI: Nyt peijakas on irti. Kruunun nimessä hän tulee, ja tuon kirotun tappeluksen tähden Toukolaisten kanssa. JUHANI: Ça y est, le diable est déchaîné. Il vient au nom de la loi à cause de cette maudite bagarre avec les brigands de Toukola. 04147
Bottom
04148
Top
AAPO: Jälkimmäisessä ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisessä katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehdä hänelle asiasta selko. AAPO: Jälkimmäisessä ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisessä katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehdä hänelle asiasta selko. 04148
Bottom
04149
Top
JUHANI: Mutta minä, veljeksistä vanhin, tahdon myöskin sanavaltaa, koska yhteinen etu on puheena. JUHANI: Mutta minä, veljeksistä vanhin, tahdon myöskin sanavaltaa, koska yhteinen etu on puheena. 04149
Bottom
04150
Top
AAPO: Mutta katso, ettet haastele itsiämme säkkiin, jos täytyisi meidän niinkuin vähän mutkistella. AAPO: Mutta katso, ettet haastele itsiämme säkkiin, jos täytyisi meidän niinkuin vähän mutkistella. 04150
Bottom
04151
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. JUHANI: Kyllä minä tiedän. 04151
Bottom
04152
Top
Sisään astui Mäkelä, oiva ja suopeamielinen lautamies. Kuitenkin tuli hän ajaen toista asiaa, kuin sitä, jota veljekset arvelivat. Mäkelä, assesseur excellent et bénévole, entra. Il venait cependant pour un tout autre motif que celui que supposaient les frères. 04152
Bottom
04153
Top
MÄKELÄ. Päivää! MÄKELÄ: Bonjour ! 04153
Bottom
04154
Top
VELJEKSET. Päivää! LES FRERES: Bonjour ! 04154
Bottom
04155
Top
MÄKELÄ. Mitä hirveyksiä näen minä? Pojat, kuinka on laitanne? Revittyinä, sinimarjoissa, ruvessa ja ryysyt päässä! Voi teitä viheliäisiä! MÄKELÄ: Qu’est-ce que ces horreurs que je vois ? Enfants, qu’avez-vous fait ? Des écorchures, des bleus, des croûtes et des chiffons autour de la tête ? Pauvres diables ! 04155
Bottom
04156
Top
JUHANI: »Kyllä koira haavansa nuolee», mutta katsokoot sudet itsensä. Tästäkö syystä seisotte huoneessamme nyt? JUHANI: « Le chien lèche lui-même ses blessures », mais que les loups prennent garde ! Est-ce pour cette raison que vous êtes ici ? 04156
Bottom
04157
Top
MÄKELÄ. Mitäpä tiesin minä tästä? Mutta veljeksetkö raatelevat toinen toistansa tällä tavalla! Hävetkäät! MÄKELÄ: Qu’est-ce que j’en sais ? Est-il possible que des frères se maltraitent de celte manière ! Quelle vergogne 1 04157
Bottom
04158
Top
JUHANI: Te erehdytte, Mäkelä. Veljekset ovat kohdelleet toinen toistansa kuin enkelit; tämä on naapurien työ. JUHANI: Vous vous trompez, Mäkelä ; les frères ont été sages comme des anges ; ça, c’est l’œuvre des voisins. 04158
Bottom
04159
Top
MÄKELÄ. Kuka on sitten tämän tehnyt? MÄKELÄ: Et de qui donc ? 04159
Bottom
04160
Top
JUHANI: Hyvät naapurit. Mutta saanko kysyä mistä syystä olette käynyt meitä tervehtimään? JUHANI: Nos chers voisins. Mais puis-je vous demander pourquoi vous venez nous faire visite ? 04160
Bottom
04161
Top
MÄKELÄ. Tuikeasta syystä. Pojat, pojat! onpa nyt edessänne tuhon päivä. MÄKELÄ: Pour une raison fâcheuse. Enfants, enfants, le jour du malheur est arrivé pour vous. 04161
Bottom
04162
Top
JUHANI: Millinen on tämä päivä? JUHANI: Et quel est ce jour ? 04162
Bottom
04163
Top
MÄKELÄ. Häpeän päivä. MÄKELÄ: Un jour de honte. 04163
Bottom
04164
Top
JUHANI: Koska se nousee? JUHANI: Quand se lèvera-t-il ? 04164
Bottom
04165
Top
MÄKELÄ. Provastilta olen saanut tuiman käskyn, saattaakseni teitä tulevana sunnuntaina kirkolle. MÄKELÄ: J’ai reçu du pasteur l’ordre formel de vous amener à l’église dimanche prochain. 04165
Bottom
04166
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän meistä kirkolla? JUHANI: Que nous veut-il à l’église ? 04166
Bottom
04167
Top
MÄKELÄ. Istuttaa teitä jalkapuuhun; suoraan sanottu. MÄKELÄ: Vous exposer dans les ceps, pour le dire franchement. 04167
Bottom
04168
Top
JUHANI: Mistä syystä? JUHANI: Pour quelle raison ? 04168
Bottom
04169
Top
MÄKELÄ. Hänellä on monta syytä.--Te hurjat ja hullut! särjitte lukkarin akkunan ja karkasitte häneltä kuin sudet! MÄKELÄ: Il a bien des raisons. — Malheureux insensés ! vous avez cassé une fenêtre chez le chantre et vous vous êtes évadés comme des loups. 04169
Bottom
04170
Top
JUHANI: Meitä lukkari raateli kuin villisusi. JUHANI: Le chantre nous déchirait comme un loup enragé. 04170
Bottom
04171
Top
MÄKELÄ. Mutta mitä on provasti teille tehnyt? MÄKELÄ: Mais qu’est-ce que le pasteur vous a fait ? 04171
Bottom
04172
Top
JUHANI: Ei kirpun kipeätä. JUHANI: Pas une piqûre de puce. 04172
Bottom
04173
Top
MÄKELÄ. Ja kuitenkin olette häntä pilkanneet ja häväisneet tuon avosuisen, hävyttömän Kuppa-Kaisan kautta. Lähetitte Rajamäen kauheata rykmenttiä myöten sikamaisimpia, oikein konnan lauseita terveisinä ylhäiselle miehelle ja seurakuntamme paimenelle, sepä verrattoman julkea rohkeus! MÄKELÄ: Et cependant vous l’avez injurié et honni par l’intermédiaire de cette bavarde et impudente Kaisa la ventouseuse. Vous avez envoyé par l’affreux Régiment de Rajamäki des obscénités, de vraies cochonneries, en guise de salutations à un homme respectable, au berger de notre paroisse ! C’est d’une impertinence et d’une audace sans pareille ! 04173
Bottom
04174
Top
JUHANI: »Kyllä se on totta, mutta se todistettakoon», sanoi Kakkisten Jaakko, mutta niin en sano minä. JUHANI: « C’est vrai, mais ça reste à prouver, répondit le vieux cordonnier » ; mais moi je ne le dis pas. 04174
Bottom
04175
Top
MÄKELÄ. Mutta nyt, tietäkäät, että teitä provastimme ankarin kosto kohtaa. Nyt on hän teille armoton mies. MÄKELÄ: Eh bien, sachez que notre pasteur va maintenant se venger fort sévèrement de vous. 11 sera sans pitié. 04175
Bottom
04176
Top
AAPO: Istukaat, Mäkelä, niin keskustelemme asiaa vähän laveammalta ja syvemmältä.--Katsokaapas tätä paikkaa: taitaisko provasti kruuvata meitä jalkapuuhun Rajamäen Kaisan valheista? Ei suinkaan! Näytettäköön asia laillisesti toteen mitä olemme lausuneet ja millä tavalla hänen kunniaansa leikanneet. AAPO: Asseyez-vous, Mäkelä, on va parler de celte affaire un peu plus en détail et plus à fond. — Examine/, ce point ; est-ce que le pasteur pourrait nous fourrer dans les ceps sur les racontars de Kaisa ? Jamais de la vie ! Il faudrait d’abord établir légalement ce qu’on a dit et comment on a offensé son honneur. 04176
Bottom
04177
Top
JUHANI: »Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miestä hutkitaan», se on tietty se. JUHANI: « Il faut examiner avant de fustiger », c’est connu. 04177
Bottom
04178
Top
MÄKELÄ. Mutta toinen kysymys, tuo lukemisen seikka, sepä kuitenkin antaa hänelle joltisen vallan kirkkolain kautta, jota hän nyt varmaan on vihoissansa käyttävä teitä kohtaan. MÄKELÄ: Mais il y a autre chose : les leçons de lecture ! Cela lui donne selon la loi de l’église un pouvoir assez grand qu’il emploiera certainement contre vous, dans sa colère. 04178
Bottom
04179
Top
JUHANI: Lukupuuhassa on puolellamme Jumalan asetus ja laki, joka lyö sitä yritystä vastaan. Katsokaas, hän on jo äitimme kohdussa antanut meille niin kovat päät, että lukemaan oppiminen on meiltä mahdoton asia. Mitäs tehdään, Mäkelä? Kovin epätasaisesti lankeevat täällä hengenlahjat päämme päälle. JUHANI: Pour ce qui est de la lecture, on a pour nous le règlement et la loi de Dieu qui rendent vains tous nos efforts. Voyez. Il nous a donné des têtes si dures qu’il nous est impossible d’apprendre à lire. Que faire, Mäkelä ? Les dons de l’esprit sont répartis bien inégalement ici-bas entre les gens. 04179
Bottom
04180
Top
MÄKELÄ. Päänne kovuus on teiltä tyhjä luuloitus. Ahkeruus ja jokapäiväinen harjoitus voittaa viimein kaikki.--Isänne oli parhaita lukijoita. MÄKELÄ: Bah ! Vous vous imaginez à tort que vos têtes sont si dures. Avec de l’application et des exercices quotidiens, on vient à bout de tout. Votre père était un de ceux qui lisaient le mieux dans toute la paroisse. 04180
Bottom
04181
Top
AAPO: Mutta äitimme ei tuntenut yhtään ainoata kirjaintakaan, ja kuitenkin oli hän totinen kristitty. AAPO: Mais notre mère ne connaissait pas la première lettre de l’alphabet, et elle fut pourtant une bonne chrétienne. 04181
Bottom
04182
Top
JUHANI: Ja kasvatti ja kuritti poikiansa Jumalan pelossa. Jumala siunatkoon muijaa! JUHANI: Et elle a élevé et corrigé ses enfants dans la crainte de Dieu. Que Dieu la bénisse ! 04182
Bottom
04183
Top
MÄKELÄ. Eikö koettanut hän teitä kohtaan apua muiden taidosta. MÄKELÄ: N’a-t-elle pas essayé de vous faire instruire par d’autres ? 04183
Bottom
04184
Top
JUHANI: Koetti kyllä parastansa; hän koettikin Männistön-muorin kautta. Mutta äkeä ämmä rupesi kohta löylyttelemään selkäämme, ja tupansa muuttui silmissämme hirveämmäksi peikkoin luolaa; emmekä lopulta astuneetkaan mökkiin sisään, vaikka he meitä pieksivät kuin tulta pohtaen. JUHANI: Elle a fait tout son possible. Elle s’est adressée à la Vieille de Männistö. Mais cette femme acariâtre a tout de suite commencé à nous rosser, et sa cabane est devenue à nos yeux plus effrayante que la caverne d’un ogre ; finalement, on n’y est plus allé du tout, bien qu’on nous ait fessés comme on bat des tapis. 04184
Bottom
04185
Top
MÄKELÄ. Olittepa silloin ymmärtämättöminä, mutta nyt seisotte miehinä kannallanne; ja järkevä, terve mies voi mitä hän tahtoo; sentähden osoittakaat sekä provastille että koko maailmalle mitä miehuus voi.--Sinua, Aapo, jolla on niin järkevä mieli ja jolta ei puutu yhtä ja toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto säilyttää kaiken nähdyn ja kuullun, sinua minun täytyy ihmetellä ettet jo ole tehnyt toisin. MÄKELÄ: Vous étiez alors des mioches déraisonnables, mais maintenant vous êtes des hommes faits ; et un homme fort et sain peut ce qu’il veut. Montrez donc au pasteur et à tout le monde ce que peut la virilité. — Toi, Aapo, qui as un solide bon sens, qui n’es pas dépourvu de connaissances et dont la mémoire garde tout ce que lu as vu et entendu, je m’étonne vraiment que tu n’aies pas déjà changé de conduite. 04185
Bottom
04186
Top
AAPO: Vähänpä tiedän minä; noh tiedän toki yhtä ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina häntä kuultelimme hartaalla mielellä. AAPO: Je sais bien peu de choses ; hé oui, je connais ceci et cela. Feu notre oncle l’aveugle nous a raconté bien des histoires. Il nous a parlé de la Bible, de ses voyages en mer, de la structure de l’univers, et on écoutait toujours avec avidité. 04186
Bottom
04187
Top
JUHANI: Kuultelimme korvat pystyssä kuin jänikset, koska ukko meille jutteli Mooseksesta, Israelin lapsista, tapauksista kuningasten kirjassa ja ilmestysraamatun ihmeistä. »Ja heidän siipeinsä havina oli kuin ratasten kituna, koska he sotaan juoksevat». Herrajesta! me tunnemme paljon ihmeitä ja asioita, emmekä olekkaan juuri niin villittyjä pakanoita kuin luullaan. JUHANI: On écoutait, les oreilles dressées comme des lièvres, quand le vieux nous parlait de Moïse, des enfants d’Israël, des événements écrits dans le Livre des Rois et des miracles de l’Apocalypse. « Et le bruit de leurs ailes était comme un bruit de chars qui courent au combat. » Par le Christ, nous connaissons beaucoup de miracles et de choses, nous ne sommes pas du tout des païens aussi sauvages qu’on pense. 04187
Bottom
04188
Top
MÄKELÄ. Mutta aapiskirjasta täytyy teidän alkaa, päästäksenne kristillisen seurakunnan oikeiksi jäseniksi. MÄKELÄ: Mais il vous faut commencer par l’abécédaire pour devenir de vrais membres de la communauté chrétienne. 04188
Bottom
04189
Top
AAPO: Mäkelä, tuolla laudalla näette seitsemän aapiaista, jotka ovat ostetut Linnasta, ja tämä ilmestys todistakoon meidän pyrkivän oppia kohden. Provastimme osoittakoon meitä kohtaan hieman vielä kärsimystä, ja minä luulen, että asiastamme sikiää, syntyy ja kasvaa jotain. AAPO: Mäkelä, vous voyez sur cette planche sept abécédaires achetés en ville, ce qui vous montre que nous voulons nous instruire. Si le pasteur fait encore preuve d’un peu de patience, je crois que quelque chose germera, naîtra et poussera de cela. 04189
Bottom
04190
Top
JUHANI: Hän osoittakoon kärsimystä, ja tahdonpa maksaa hänelle kymmenykset kahdenkertaisesta ja nuoren linnun lihaa ei pidä hänen kupistansa puuttuman lailliseen aikaan. JUHANI: Qu’il ait un peu de patience ; je lui paierai deux fois la dîme, et pendant le temps de la chasse, il ne manquera jamais de venaison dans son pot. 04190
Bottom
04191
Top
MÄKELÄ. Eipä auta tässä, luulen minä, rukoukset ja koreat lupaukset, koska muistelen hänen kiivasta ja oikeata vihaansa teitä kohtaan. MÄKELÄ: Je crains bien que les prières et les belles promesses ne servent à rien quand je songe à sa violente et juste colère contre vous. 04191
Bottom
04192
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän sitten meistä ja mitä tahdotte te? Hyvä! Tulkaapas seitsemänkymmenen miehen kanssa, ja verta pitää sittenkin ruiskuaman. JUHANI: Que veut-il donc de nous et que voulez-vous ? Bien ! Venez avec septante hommes et le sang giclera. 04192
Bottom
04193
Top
MÄKELÄ. Mutta sanokaat kuinka aiotte käydä käsiin, oppiaksenne aapiaista ja vähääkatkismusta, joka on provastimme tärkein määräys. MÄKELÄ: Mais dites-moi un peu comment vous pensez apprendre l’alphabet et le petit catéchisme, ce qui est le but principal de notre pasteur ? 04193
Bottom
04194
Top
JUHANI: Kokea tässä kotona Männistönmuorin tai hänen tyttärensä Venlan opetusta. Hyvälukijoita naisia molemmat. JUHANI: On essaiera ici chez nous, à l’aide de la Vieille de Männistö ou de sa fille Venla. Elles savent bien lire toutes les deux. 04194
Bottom
04195
Top
MÄKELÄ. Tahdonpa ilmoittaa aikeenne provastille. Mutta oman rauhanne tähden käykäät pyytämään häneltä anteeksi hävytöntä elkeänne. MÄKELÄ: Je veux communiquer vos intentions au pasteur. Mais pour votre propre paix, allez lui demander pardon pour votre farce scandaleuse. 04195
Bottom
04196
Top
JUHANI: Sitä pykälää tahdomme harkita. JUHANI: On y pensera. 04196
Bottom
04197
Top
MÄKELÄ. Tehkäät niinkuin sanon; ja tietäkäät, ellei hän teissä huomaa vilpitöntä, ahkerata harrastusta, niin jalkapuussa, jalkapuussa istutte koreasti joku sunnuntaipäivä kirkon kivijalan juurella. Sen sanon; ja jääkäät hyvästi! MÄKELÄ: Faites comme je vous dis, et sachez que s’il ne remarque pas chez vous une application véritable, on vous verra un dimanche gentiment assis dans les ceps, au pied du mur de l’église. Je vous ai avertis ! Portez-vous bien ! 04197
Bottom
04198
Top
JUHANI: Hyvästi, hyvästi! JUHANI: Au revoir, au revoir 1 04198
Bottom
04199
Top
TUOMAS: Täyttä päätäkö sinä haastelit hänelle Männistön-muorista ja hänen tyttärestään? Täyttä päätäkö sinä puoleksi melkein lupasit käydä konttimaan provastin edessä? TUOMAS: Etais-tu sérieux quand tu lui as parlé de la vieille et de Venla ? Etais-tu sérieux quand tu lui as presque promis qu’on ramperait à plat ventre devant le pasteur ? 04199
Bottom
04200
Top
JUHANI: Ei ollut siinä merkiksikään täyttä päätä, ja todentekoa ei merkiksikään. Ajan voittamisen tähden poika lörpötteli näin. Männistönmuori tai Venla johdattamaan tässä kirja-tikkuamme! Sitähän jo naurelisivat kaikki Toukolan siatkin. Te kuulitte, meitä uhattiin varmaan jalkapuulla, häpeän hirsipuulla. Tuhannen tulimmaista! eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta? Kuka voi sen kieltää? Mutta sanonpa kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten häijyt henget.--Oh sinä musta sika! Voi päivää kirottua täällä! Niinpä nyt ylisniskoin meitä kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, että olen valmis juoksemaan pääni seinään. Oh sinä musta sonni! Venla meille antoi rukkaset; tehneet ovat he meistä myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meitä rääkkäsi kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meitä hakkasivat kuin nummea vaan, selkäämme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan joulupukkeina käyskelemme tässä ykssilmäisinä tonttuina, ryysyt päässä. Mitä vielä? Onhan kotomme nyt ilman köyhän ainoata kestiä, ilman kiukaan kohisevaa löylyä. Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme aherrus. Ja sittenhän on jäljellä vielä perkeleistä pahin. Hmh! Kymmenellä lävellä irvistelee meitä vastaan kirkonporstuasta jalkatukki. Kirkas tuli! Ellei tämänkaltainen kiusantemppujen rykelmä vie partaveistä miehen kurkkuun, mikä sitten? Oh sinä sarvipää sonni! JUHANI: Il n’y avait pas trace de sérieux et pas trace de vérité. J’ai bavardé comme ça seulement pour gagner du temps. La Vieille de Männistö ou Venla pour nous montrer les lettres dans le livre ? Tous les cochons de Toukola en feraient des gorges chaudes. Vous avez entendu : on nous menace sérieusement des ceps, du gibet de la honte. Mille tonnerres ! Est-ce qu’un homme n’a donc pas le droit de vivre en paix et à sa guise sur ses propres terres, quand il ne gêne et n’offense personne V Qui peut le défendre ? Mais je le répète encore une fois, les pasteurs et les fonctionnaires avec leurs livres et leurs paperasses sont des démons créés pour torturer l’humanité. Ah ! sacrée existence ! Maudite journée ! Voilà que les coups du malheur et les tracasseries des gens se précipitent sur nous à fond de train, si bien que je suis prêt à donner de la tète contre le mur. Ah ! chienne de déveine ! Venla nous a remballés, on a composé sur nous une venimeuse chanson, le chantre nous a tourmentés comme le diable en personne, les brutes de Toukola nous ont essartés comme une friche, on nous a lardés comme des cochons de Noël et nous nous baladons comme des bonshommes de Noël, spectres borgnes, avec des torchons autour de la tête ! Et quoi encore ? Notre logis est maintenant privé de la seule joie du pauvre, de la vapeur bruissante du bain ; les décombres de notre chère vieille étuve fument et luisent sous la cendre. Et pour comble de guigne, voilà encore la pire des diableries ! Hum ! Les ceps nous regardent en grimaçant de leurs dix trous dans le vestibule de l’église. Éclair et tonnerre ! Si un tel amas de fléaux ne pousse pas un homme à se planter un rasoir dans le cou, qu’est-ce qu’il laut encore ! Ah ! Par les cornes du diable ! 04200
Bottom
04201
Top
EERO: Nyt muistat hieman väärin; jalkapuussa ei olekkaan kymmentä läpeä. EERO: Tes souvenirs sont un peu inexacts, les ceps n’ont pas dix trous. 04201
Bottom
04202
Top
JUHANI: Kuinka monta sitten? JUHANI: Combien donc ? 04202
Bottom
04203
Top
EERO: Kuinka monta tähteä otavassa, kuinka monta poikaa Jukolassa? EERO: Combien la Grande Ourse a-t-elle d’étoiles ? Combien d’enfants à Jukola ? 04203
Bottom
04204
Top
JUHANI: Seitsemän poikaa meitä on. Siis seitsemän läpeä ja seitsemän poikaa. No sitä hullumpi. Seitsemän läpeä! Aina sitä hullumpi vaan. Kas kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdessä juonessa meitä vastaan. Seitsemän läpeä kuin myllynkiven silmää! Mikä pilkka kovalta onnelta! Mutta ampukoot he päällemme kaikki kiukkunsa nuolet, mehän puremme läpikiusatut sydämemme kovaksi kuin kipenöitsevä teräs. Puhaltakoot meitä kohtaan joka haaralta myrkkyä kuin kärmeet, ja taivas satakoon päällemme paljasta sappea, me kuitenkin, silmät ummessa, kiristäen hammasta ja myristen kuin villit härjät, rynkäämme päisin. Ja jos viimein kiskottaisiin meitä jalka-pihtiin kruunun voimalla, niin ihanalla ilollapa istuisin kontti-puussa minä. JUHANI: On est sept : donc, sept trous et sept types. Bon ! D’autant plus fou ! Sept trous ! Toujours plus fou ! Voyez comme les hommes et un sort cruel s’acharnent contre nous ! Sept trous gros et ronds comme l’œil de la meule du moulin ! La guigne se moque de nous. Mais qu’ils nous lancent toutes les flèches de leur rage, on rendra nos cœurs tourmentés aussi solides que l’acier étincelant. Qu’ils soufflent de toutes parts contre nous leur venin comme des serpents, et que le ciel déverse sur nous de la bile pure ; alors, les yeux clos, grinçant des dents et beuglant comme des bœufs affolés, on foncera sur eux. Et si enfin on nous traîne dans les ceps infâmes avec la contrainte de la loi, eh bien, j’y resterai avec délices ! 04204
Bottom
04205
Top
AAPO: Miksi ilolla? AAPO: Miksi ilolla? 04205
Bottom
04206
Top
JUHANI: Ethän sinä käsitä, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma saattaisi pojan unohtamaan kaiken häpeän; ja häpeähän on heidän tarkoituksensa. Aatos, veristää tuota herra provastiamme, sehän maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enkä tuossa veistä, en pyssyä käyttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsillä ja hampailla iskisin hänen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi, tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinpä saisin oikein maiskutella kostoni herkkua. Tekisinpä niin, vaikka olisin kymmenen hengen omistaja ja jokaista henkeä kymmenen vuotta rääkättäisiin piikki-tynnörissä. Eihän tuo mitään olis koston hekuman suhteen. JUHANI: Ethän sinä käsitä, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma saattaisi pojan unohtamaan kaiken häpeän; ja häpeähän on heidän tarkoituksensa. Aatos, veristää tuota herra provastiamme, sehän maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enkä tuossa veistä, en pyssyä käyttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsillä ja hampailla iskisin hänen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi, tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinpä saisin oikein maiskutella kostoni herkkua. Tekisinpä niin, vaikka olisin kymmenen hengen omistaja ja jokaista henkeä kymmenen vuotta rääkättäisiin piikki-tynnörissä. Eihän tuo mitään olis koston hekuman suhteen. 04206
Bottom
04207
Top
AAPO: Sinä myllerrät ylös kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenpäin, koukistellen hiljaa. AAPO: Tu te bouleverses l’intérieur de fond en comble. Pauvre frère, arrose la chaudière bouillante de ton cœur avec l’eau fraîche de la patience puisée dans le ruisseau gazouillant qui serpente lentement à travers la prairie. 04207
Bottom
04208
Top
SIMEONI: Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pistävinä pyörähtelee silmäs. Armahda itseäs. SIMEONI: Ton visage est noir comme la poix, et tes yeux rouge-sang roulent et te sortent de la tête. Aie pitié de toi-même 1 04208
Bottom
04209
Top
TUOMAS: Tosin kostaisimme, jos pantaisiin meidät istumaan häpeän istuimelle, mutta olkoon sydämemme rauhassa kunnes tämä on tapahtuva. Eihän ole vielä kaikki toivo mennyt. TUOMAS: On se vengerait, si on nous mettait sur le banc d’infâmie, c’est sûr. Mais ne nous faisons pas de bile avant que cela arrive. Tout espoir n’est pas encore perdu. 04209
Bottom
04210
Top
JUHANI: Yhdestä maailman kulmasta kuumoittaa meille vieläkin rauhan päivä. Ilvesjärvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne purjehdimme myrskyistä pois. Nyt olen päättänyt. JUHANI: Il y a sur la terre un seul coin où le soleil de paix peut luire pour nous. Ilvesjürvi, là-bas, au pied d’Impivaara, est le port où nous voguerons loin des tempêtes. Je suis décidé maintenant. 04210
Bottom
04211
Top
LAURI: Sen tein minä jo menneenä vuonna. LAURI: Je l’étais déjà l’année passée. 04211
Bottom
04212
Top
EERO: Minä seuraan teitä vaikka Impivaaran syvimpään luolaan, jossa, niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee pikiä, päässä kypärä sadasta lammasnahasta. EERO: Je vous suivrai même dans la plus profonde caverne d’Impivaara où, dit-on, le vieux de la montagne fait bouillir de la poix, coiffé d’un casque de cent peaux de moutons. 04212
Bottom
04213
Top
TUOMAS: Sinne tästä siirrymme kaikki. TUOMAS: On ira tous. 04213
Bottom
04214
Top
JUHANI: Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman. JUHANI: Et on construira un nouveau monde. 04214
Bottom
04215
Top
AAPO: Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura? AAPO: Est-ce que la main des autorités ne pourra pas nous y atteindre aussi ? 04215
Bottom
04216
Top
JUHANI: Metsä penikoitansa suojelee. Siellä vasta kannallamme seistään; syvälle kuin tirisilmäiset myyrät siellä itsemme kaivamme aina maan ytimeen asti. Ja miellyttäiskö heitä sielläkin ahdistella poikia, niin pitää heidän havaitseman miltä tuntuu häiritä seitsemää karhua konnossansa.--Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan. Kymmeneksi vuodeksi menköön talomme toisen kouriin. JUHANI: La forêt protège ses bêtes. C’est là que nous serons chez nous ; on s’y enfoncera profondément jusqu’à la moelle de la terre, comme les taupes aux yeux clignotants. Et s’il leur plaisait de nous traquer là-bas, ils verraient bien ce qu’il en coûte de déranger sept ours dans leur repaire. Et maintenant, filons chez le tanneur pour rédiger le contrat. Confions pour dix ans notre domaine à des mains étrangères. 04216
Bottom
04217
Top
SIMEONI: Halaanpa minäkin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi sydän luokaamme itsellemme metsien kohdussa. SIMEONI: Moi aussi je languis après un asile île paix. Frères, créons-nous un nouveau foyer et un nouveau cœur au sein des forêts. 04217
Bottom
04218
Top
JUHANI: Kaikki yksimielisesti! JUHANI: Tous d’un commun accord 1 04218
Bottom
04219
Top
AAPO: Kuinka päätät, Timo? AAPO: Que décides-tu, Timo ? 04219
Bottom
04220
Top
TIMO: »Siinä minä, missä muutkin», sanoo sananlasku. TIMO: Je ne ferai pas bande à part. 04220
Bottom
04221
Top
AAPO: Te muutatte, ja minäkö jäisin tähän yksinäiseksi hongaksi Jukolan pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet teidän piiriinne. Olkoon menneeksi, ja toivokaamme parasta tästä retkestämme. Minä seuraan. AAPO: Vous partiriez, et moi je resterais comme un pin solitaire dans la cour de Jukola ? Ah ! toutes les meines et les branches de mon être sont trop fortement entrelacées dans les vôtres. C’est décidé. Pourvu que cette expédition remplisse nos espoirs ! Je vous accompagne. 04221
Bottom
04222
Top
JUHANI: Oivallista! Nyt nahkapeitturille joka mies, laillista välikirjaa tekemään. Kaikki yksimielisesti! JUHANI: Bravo ! A présent, chez le tanneur, pour faire un bail valable. Tous ensemble. 04222
Bottom
04223
Top
Läksivät he miehissä välikirjan tekoon, vourasivat talonsa nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi; ja kirjallisesti määrättiin seuraavat pykälät. Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen vuotta, kolme ensimmäistä vuotta ilman yhtään vouraa, mutta siitälähin maksakoon hän veljeksille seitsemän tynnöriä rukiita vuodelta ja rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka paikassa Jukolan metsissä pyydystelkööt veljekset, ja mitä otuksia hyväänsä, joihin vaan on laillinen lupa. Talon piirin pohjoisessa osassa, Impivaaran seudussa, olkoon heillä valta tehdä ja elää tahtonsa mukaan sekä maalla että metsissä. Pyhäinmiesten päivänä ottaa nahkapeitturi haltuunsa talon, mutta veljeksillä, jos heitä niin miellyttää, olkoon syntymäkodossaan vielä tulevan talven suoja. Nämät olivat pää-ehdot välikirjassa. Ils allèrent alors conclure le contrat ; ils donnèrent A bail leur domaine au tanneur pour dix ans et l’on fixa par écrit les points suivants : le tanneur administrera et exploitera la ferme pendant dix ans, les trois premiers Huns payer aucun loyer, mais ensuite il remettra aux frères sept boisseaux de seigle par an ; il devra en outre construire une nouvelle étuve avant l’expiration du bail. Les frères auront le droit de chasser librement et partout dans les forêts de Jukola tout le gibier que les lois permettent do tuer. Dans la partie nord de la propriété, près d’Impi-vaara, ils pourront agir et vivre à leur guise, dans les bois comme sur les terres défrichées. Le tanneur entrera en jouissance de la ferme à la Toussaint, mais les frères pourront, s’ils le désirent, séjourner encore dans leur maison natale pendant l’hiver prochain. Telles furent les principales clauses du contrat. 04223
Bottom
04224
Top
Tuli Marraskuu, ja nahkapeitturi oli kuorminensa Jukolan pihalla ja vastaan-otti talon hallituksen määrätyksi ajaksi. Mutta veljekset, karttaaksensa provastia ja hänen käskyläisiänsä, elelivät tämän talven enimmin metsissä, hiihdellen ympäri ja pyydystellen; ja majailivat sysikoijussa Impivaaran aholla. Muutto ei kuitenkaan ollut vielä oikeammiten tehty hevosella ja muilla välttämättömillä kappaleilla. Tämä oli määrätty tapahtumaan koska suvi oli tullut. Kuitenkin pitivät he jo tulevasta pirtistänsä huolta: hakkasivat hirret kevääksi kuivamaan ja vierittelivät perustuskiviä kantoiselle aholle, jyrkän vuoren alle. Novembre était venu ; le tanneur se trouvait avec son chargement dans la cour de Jukola et prenait possession de la ferme pour le temps fixé. Afin d’éviter le pasteur et ses messagers, les frères vécurent surtout dans les bois cet hiver-là, courant en skis et chassant dans les environs, et ils logèrent dans la hutte de charbonnier sur la prairie d’Impivaara. Le vrai déménagement, avec le cheval et les ustensiles indispensables, n’avait cependant pas encore eu lieu ; il s’effectuerait à l’époque qui suivrait le dégel. Les frères s’occupaient pourtant déjà de leur futur logis, ils abattaient des arbres qui devaient sécher jusqu’au printemps et roulaient des pierres pour les fondations sur la prairie parsemée de souches, au pied du mont escarpé. 04224
Bottom
04225
Top
Niin meni talvi, ja sen kuluessa ei joutunut veljeksille provastilta minkäänlaista käskyä, ei muistutusta. Odottiko hän, vai oliko hän heittänyt heidät kohtalon huomaan? Ainsi passa l’hiver, et tant qu’il dura, les frères ne reçurent aucun ordre et aucun avertissement du pasteur. Attendait-il ou bien les avait-il abandonnés à leur sort ? 04225
Bottom

Luku 05 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
05001
Top
Kevät oli tullut, kinokset olivat sulaneet, suojasti puhalteli tuuli, maa rupesi viheriöitsemään ja koivisto kävi lehteen. Le printemps était venu, les neiges avaient fondu ; le vent soufflait doucement, la terre commençait à verdir et les bouleaux se garnissaient de feuilles. 05001
Bottom
05002
Top
Veljekset nyt retkeilevät muuttomatkallansa Jukolan ja Impivaaran välillä. Kulkevat pitkin kivistä, polvellista metsätietä, pyssyt olalla ja tuohikontit seljässä, joissa on heidän ampuma-varansa. Edellä astuu Juhani ja hänen rinnallansa Jukolan suuret, äkeät koirat, Killi ja Kiiski. Heidän jäljessään, vetäen reteliä, kulkee, Timon ajamana, veljesten silmäpuoli hevonen, vanha Valko. Mutta kuormaa seuraavat muut veljekset, pyssyt olalla ja kontit seljässä, autellen Valkoa tien pahimmissa paikoissa. Viimeisenä käyskelee Eero, kantaen sylissään Jukolan uljasta kukkoa, josta eivät veljekset mielineet erota, vaan ottivat sen myötänsä päiväntiedon antajaksi Impivaaran erämaassa. Rattailla näit arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi tammipöytyriä, kauhan, seitsemän lusikkaa ja muita keittokonstiin kuuluvia kappaleita. Padalle peitteeksi oli pantu karkea, herneillä täytetty säkki; ja ylimmäisenä tämän päällä putkisteli ja naukui pienessä pussissa Jukolan vanha kissa.--Niin läksivät veljekset entisestä kodostansa, vaelsivat alakuloisina, äänettöminä pitkin vaikeata, kivistä metsätietä. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasmäkeä länteen juoksi jo auringon pyörä. Les frères sont en train de déménager de Jukola à Impi-vaara. Ils s’avancent par un sentier pierreux et sinueux à travers les forêts, le fusil à l’épaule et sur le dos le havre-sac d’écorce où ils portent leurs munitions. Juhani marche en tête, entouré des grands chiens hargneux de Jukola, Killi et Kiiski. Derrière eux, Valko, leur vieux cheval borgne, tire la charrette, guidé par Timo ; les autres frères suivent le chargement, fusil à l’épaule et sac au dos, prêts à assister Valko dans les passages les plus ardus. Eero ferme le cortège, tenant dans ses bras l’imposant coq de Jukola dont les frères n’ont pu se séparer et qu’ils emportent pour sonner la diane dans les solitudes d’Impivaara. Sur le char, on voit un coffre, des trappes à loups et à renards, une marmite, et dans celle-ci deux écuelles en chêne, une louche, sept cuillères et d’autres ustensiles de l’art culinaire. La marmite supporte un sac grossier rempli de pois, et le vieux chat des frères se tortille en miaulant dans un petit panier fixé sur le sac. C’est ainsi que les frères quittaient le toit paternel, marchaient tristes et silencieux le long du chemin difficile et rocailleux. Le ciel était limpide, l’air calme, et le disque du soleil descendait déjà vers l’ouest. 05002
Bottom
05003
Top
JUHANI: Ihminen on merenkulkija elämän myrskyisellä merellä. Niinhän mekin nyt purjehdimme armaista syntymänurkistamme pois, purjehdimme vankkurilaivallamme eksyttävien metsien halki Impivaaran jyrkkää saarta kohden. Ah! JUHANI: L’homme est un navigateur sur la mer agitée de la vie. Nous aussi, nous naviguons loin de notre cher bercail, nous naviguons sur notre bateau à roues dans les forôts perfides vers l’île escarpée d’Impivaara. 05003
Bottom
05004
Top
TIMO: Eihän paljon puutu, etten tuhri kyyneleitä poskiltani, minä sammakko kanssa. TIMO: Je ne suis pas loin de barbouiller de larmes mes joues, pauvre grenouille que je suis 1 05004
Bottom
05005
Top
JUHANI: Sitä en ihmettele, katsottuani omaan poveeni tällä murheen hetkellä. Mutta ei auta tässä maailmassa, vaan olkoon miehen sydän aina kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne, täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa. JUHANI: Ça ne m’étonne pas, si je regarde dans mon propre cœur en cet instant douloureux. Mais que faire ! le cœur humain doit toujours être dur comme un caillou. L’enfant de l’homme est né voyageur sur cette terre, il n’a pas de place permanente ici-bas. 05005
Bottom
05006
Top
TIMO: Täällä käyskelee hän vähän ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes hän vihdoin kännistyy ja nääntyy kuin rotta seinän-juureen. TIMO: Il se balade un moment ici-bas, il se balance et s’avance, jusqu’à ce qu’enfin il s’engourdisse et périsse comme un rat au pied d’un mur. 05006
Bottom
05007
Top
JUHANI: Oikein sanottu, viisaasti juteltu! JUHANI: Bien dit, bien parlé. 05007
Bottom
05008
Top
SIMEONI: Ja jos olis siinä sitten kaikki; mutta silloinpa vasta. SIMEONI: Et si c’était tout, mais c’est alors seulement... 05008
Bottom
05009
Top
JUHANI: Tulee leivisköistämme kysymys, tahdoit sinä sanoa. Totta! JUHANI: C’est alors que vient celte affaire de la mine qui nous a été confiée, voulais-tu dire. C’est vrai. 05009
Bottom
05010
Top
TIMO: Silloin tulee sanottavaksi ilman yhtään vilppiä ja viekastusta: tässä olen minä ja tässä on, Herra, leiviskäs. TIMO: C’est alors qu’il s’agira de dire sans tromperie ni réserve : Me voici, Seigneur, et voici ta mine. 05010
Bottom
05011
Top
SIMEONI: Aina pitäisi ihmisen muisteleman loppuansa; mutta hän on paatunut. SIMEONI: L’homme devrait toujours penser à sa fin, mais il s’est endurci. 05011
Bottom
05012
Top
JUHANI: Paatunut, paatunut, sitä ei taida kieltää. Mutta sellaisiahan, Jumala nähköön, olemme kaikki tämän taivaan alla. Kuitenkin koetamme täyttä päätä elää tästälähin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun kerran olemme tänne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme lämpöisen rauhanmajan. Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys. JUHANI: Endurci, hé oui, on ne peut le nier. Mais, mon Dieu, on est tous comme ça sous le ciel 1 Efforçons-nous pourtant de vivre à l’avenir comme il convient à de pieux chrétiens, dès que nous serons installés dans notre chaude et paisible demeure. Frère, concluons une solide alliance, et expulsons de notre nid tous les caprices coupables, la haine, la colère et la dispute. Chassons la haine, la colère et la dispute 1 05012
Bottom
05013
Top
EERO: Ja prameus. EERO: Et le luxe I 05013
Bottom
05014
Top
JUHANI: Niin! JUHANI: Oui I 05014
Bottom
05015
Top
EERO: Ja koreat, synnilliset vaatteet. EERO: Et les beaux habits vaniteux. 05015
Bottom
05016
Top
JUHANI: Niin! JUHANI: Oui ! 05016
Bottom
05017
Top
EERO: Letkuvat kirkkokäässyt ja kaikki koreat kirkon kemputtimet. EERO: Et les calèches à ressorts pour aller à l’église et les beaux colifichets du dimanche. 05017
Bottom
05018
Top
JUHANI: Mitä? Mitä sinä puhut? JUHANI: Hein? Qu’est-ce que tu dis? 05018
Bottom
05019
Top
SIMEONI: Hän veistelee taas. SIMEONI: Il raille de nouveau. 05019
Bottom
05020
Top
JUHANI: Minä huomaan sen. Katso etten tempaa niskastasi kiinni, jos nimittäin huolisin houkon puheista, mutta enhän sitten oliskaan mies, en totisesti oliskaan.--Kuinka pitelet, sinä peevelin kirottu nallikka, sitä kukkoa? Miksi porahtelee elikkoparka? JUHANI: Je m’en aperçois. Prends garde que je ne te prenne par la nuque ; c’est-à-dire, si je me souciais des bavardages d’un benêt ; mais alors je ne serais pas un homme, en vérité pas du tout. Maudit ourson du diable ! Comment tiens-tu ce coq ? Pourquoi hurle-t-elle uinsi, cette pauvre bête ? 05020
Bottom
05021
Top
EERO: Korjasin vaan sen siipeä, joka riippui. EERO: J’ai seulement remis en place son aile qui tombait. 05021
Bottom
05022
Top
JUHANI: Kyllä minä sinun korjaan kohta. Katso etten ota niskastas. Tietäkäät, että on siinä paras kukko koko kihlakunnassamme virkansa toimessa; aina tarkka ja luotettava. Ensi kerran kiekuu hän kello kahdelta, toisen kerran neljältä, joka on paras nousun aika. Siitä kukosta on meille paljon hausketta täällä sydänmaassa.--Ja kissa sitten tuolla kuorman harjalla! Voi sinua Matti-poikaa! Siellähän keikut ja heilut ja katselet pussin lävestä ulos, naukuen aivan surkeasti. »Voi äijä-rukka, vanha sukka!» eihän ole sinulla enää juuri monta päivää täällä tassuteltavana. Silmäs käyvät jo kovin tummiksi ja karhealta kuuluu naukumises. Mutta ehkäpä kuitenkin kostut vielä, päästyäsi lihavien metsähiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teitä, Killi ja Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina veljinämme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi, niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette häntäänne noin iloisesti! No ettehän tiedä, että nyt jätämme ihanaisen kotomme. Voi teitä kurjia! Minun täytyy itkeä, täytyy. JUHANI: Je m’en vais te remettre en place toi-même. Gare à toi si je t’attrape par le cou. — Sachez que c’est le meilleur coq de tout le district dans l’exercice de ses fonctions ; toujours exact et sûr. La première fois, il chante à deux heures ; la seconde à quatre, et c’est le bon moment pour se lever. Ce coq nous réserve beaucoup de divertissement dans la solitude. — Et le chat, là-haut, au sommet du chargement ! Pauvre matou, comme tu l’agites et t’excites ! Tu reluques par le trou en miaulant A fendre le cœur. « Mon pauvre vieux, sans feu ni lieu ! » Tu n’as plus beaucoup de jours à trotter sur cette terre ; ton regard est déjà trop sombre et ta voix est rauque. Mais peut-être que tu reprendras de la vigueur quand tu pourras sauter à la nuque des grasses souris des bois. Oui, je l’espère. Et vous, Killi et Kiiski, c’est pour vous que j’ai le plus de peine. Comme nous, vous avez vu le jour, vécu et grandi à Jukola, grandi comme nos propres frères. Ah ! avec quelle ardeur vous fixez mes yeux ! Oui, Killi, oui, mon bon Kiiski, c’est bien ! Et vous remuez si gaîment la queue. Hélas, pauvres bêtes, vous ne savez pas que nous abandonnons à présent notre doux bercail. Je vais pleurer, il me faut pleurer. 05022
Bottom
05023
Top
TIMO: Katsos kuinka neuvoit äsken itse. Pidä sydämesi jykevänä, sydämesi jykevänä. TIMO: Souviens-toi du conseil que tu viens de me donner. Rends ton cœur ferme et fort. 05023
Bottom
05024
Top
JUHANI: En voi, en voi, heittäissäni kultaisen kodon. JUHANI: Je ne peux pas, je ne peux pas, quand nous quittons notre chère maison natale. 05024
Bottom
05025
Top
TUOMAS: Painaahan tämä päivä miehen mieltä; mutta Impivaarassa on meillä pian toinen koto ja kohta ehkä yhtä rakas. TUOMAS: Oui, ce jour est bien pénible ; mais on aura bientôt à Impivaara un autre foyer qui nous sera peut-être vite tout aussi cher. 05025
Bottom
05026
Top
JUHANI: Mitä sanoit, veljeni? Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme. JUHANI: Frère, que dis-tu là ? Ni sur la terre ni dans le ciel il n’y a de lieu aussi cher que celui où on est né, où on a poussé, où on s’est roulé sur le sol, marmots aux moustaches de lait. 05026
Bottom
05027
Top
AAPO: Tosin musertaa sydäntämme jäähyväishetki; sillä kotopensas on jänöllekin rakas. AAPO: Certes, l’heure de la séparation nous broie le cœur, car le lièvre aussi aime le buisson où il est né. 05027
Bottom
05028
Top
JUHANI: Kuinka sanoi emojänis ennen, koska hän, huomaten itsensä uudestaan tiineeksi, käski pienen poikansa luotansa pois, pois tulevien tieltä? JUHANI: Comment parla jadis la mère lièvre, quand elle remarqua qu’elle était de nouveau pleine et qu’elle ordonna à son petit de partir au loin pour faire place à ceux qui allaient venir ? 05028
Bottom
05029
Top
TIMO: »Lähdeppäs jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina mitä sanon: missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku». TIMO: « File en voyage, mon cher fils, et rappelle-toi toujours mes conseils : Où il y a un osier, il y a un danger ; où il y a un trou, il y a une trappe. » 05029
Bottom
05030
Top
JUHANI: Niin hän sanoi pojallensa, ja läksi poika taaputtamaan pois; hän taaputteli, töllitteli pitkin ahoa ja nummen syrjää, töllötteli, halkinen huuli vilpittömässä irvissä. Niin asteli hän kodostansa, ja murheellisesti paistoi ilta. JUHANI: C’est ainsi qu’elle parla, et son fils s’en alla en sautillant ; il flâna dans les friches, il gambada dans les prairies, il folâtra, la lèvre fendue par une grimace innocente. Voilà comment il quitta son gîte, et le soleil du soir brillait tristement. 05030
Bottom
05031
Top
EERO: Se oli Jänis-Jussi. EERO: C’était Jean Lapin. 05031
Bottom
05032
Top
JUHANI: Anna olla vaan.--Niin hän läksi kodostansa ja niinpä lähdemme myöskin me. Jää hyvästi, koto! Porrastasi, tunkiotasi tahtoisin suudella nyt. JUHANI: Soit, qu’importe ! C’est ainsi qu’il abandonna son gîte, et c’est ainsi que nous partons aussi. Adieu, maison natale ! Ton seuil, ton tas de fumier, je voudrais les embrasser à présent ! 05032
Bottom
05033
Top
AAPO: Niin, veljeni. Mutta koettakaamme karkoittaa tämä mielen synkeys pois. Kohta on meillä tekeillä tuima toimi ja työ, kohta jumisevat hirret, kirveet paukkuu, ja ylös kohden taivasta kohoopi huikea pirtti Impivaaran aholla, keskellä jylhiä metsiä. Katsokaat: johan ankarassa korvessa, kuusien kohinassa retkeilemme. AAPO: Oui, frère. Mais essayons de chasser cette mélancolie. Nous aurons bientôt à accomplir un travail et une tâche ardue, bientôt les troncs craqueront, les haches retentiront, et une superbe maison se dressera vers le ciel sur la prairie d’Impivaara, au sein des forêts sauvages. Voyez, nous traversons déjà les grands bois, accompagnés par le murmure des sapins. 05033
Bottom
05034
Top
Niin he haastelivat keskenänsä, matkustaen halki synkeän salon. Mutta vähitellen yleni seutu ja heidän tiensä luikerteli ylös korkealle metsäiselle maalle, joka Teerimäeksi kutsuttiin. Tuolla ja täällä näkyi sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan jättiläisten hautakumpujen näköisiä, joiden ympärillä matalat, juurevat männyt humisivat. Kovin ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silmä paikoin tuskin taisi eroittaa entistä raition rataa. Yli mäen kulki tie; sillä pohjattomia rämeitä levisi sen molemmilla puolilla. Mutta veljekset itse tekivät myös parastansa, keventääkseen vanhan ykssilmäisen vetäjän kuormaa. Viimein ehtivät he mäen harjulle, sallivat Valkon siinä hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas. Heidän silmänsä näki kaukaisia kyliä, niittuja, peltoja, sinertäviä järviä ja lännen metsien reunalla kirkon korkean tornin. Mutta etelässä erään kunnaan rinteellä kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa; ja riutuvat aatokset täyttivät taas veljesten rinnat. Mutta he käänsivät siitä vihdoin silmänsä Pohjaan päin, ja siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä. Mutta vuoren alustalla näkivät he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsiä huoneitten rakentamiseen. Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas. C’est ainsi qu’ils s’entretenaient au cours de leur marche à travers la sombre forêt. Peu à peu, le terrain s’éleva et le chemin se mit à serpenter vers un haut plateau boisé, appelé Teerimäki. On apercevait ici et là des langues de rocher couvertes de mousse, semblables à des dalles funéraires de géants, autour desquelles bruissaient des pins bas et trapus. Le sol rocailleux secouait fortement le char et les épaules du cheval, et par endroits l’œil pouvait à peine distinguer les vieilles ornières. Le chemin longeait la crête, car des deux côtés de la colline s’étalaient des marais sans fond. Les frères faisaient tout leur possible pour alléger les peines de leur cheval borgne. Ils atteignirent enfin le sommet, laissant Valko souffler un moment, et contemplèrent les plaines du monde au-dessous d’eux. Leurs yeux apercevaient des villages lointains, des prairies, des champs, des lacs bleuissants et, à la lisière ouest des forêts, la haute tour de l’église. Au sud, la ferme de Jukola brillait au flanc d’un coteau comme un paradis perdu, et des pensées mélancoliques envahirent de nouveau le cœur des frères. Mais ils détournèrent enfin leurs regards vers le nord et les posèrent sur le haut Impivaara, sa pente brusquement inclinée, les cavernes sinistres et les pins barbus, déchiquetés par les tempêtes, qui hérissent les parois de la montagne. Au pied de celle-ci, ils discernèrent une prairie agréable, parsemée de souches, leur future résidence, et au-dessous, une forêt marécageuse qui leur fournirait des troncs élancés pour construire leur maison. Ils virent tout cela, ils virent entre les pins le lac clair d’Ilvesjârvi et le soleil éclatant qui dorait en se couchant la face nord-ouest du mont ; et l’espoir étincela alors dans leurs yeux comme un joyeux éclair et souleva leur poitrine. 05034
Bottom
05035
Top
Siitä läksivät he taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtimään kohden uutta kotoansa. Mäki aleni, ja he tulivat nummelle honkien pylvästöön, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittivät kumisevan maan. Tuli hietainen, rakettu tie, joka johdatti Viertolan kartanosta kirkkoon; he astuivat sen poikki, pitäen omaa metsätietänsä, joka kulki pitkin nummen selkää. Ils se remirent en route et, pressant le pas, se hâtèrent vers leur nouvelle demeure. La colline s’abaissait et ils avançaient sous la colonnade des grands pins où la bruyère, les airelles et les herbes sèches cachaient alternativement le sol résonnant. Ils débouchèrent sur une route sablonneuse, bien entretenue, qui conduisait de la ferme de Viertola à l’église ; ils la coupèrent, continuant leur chemin qui suivait le dos de la colline. 05035
Bottom
05036
Top
AAPO: Tässä on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen muinoin oli kärmeitten keräjäsali. Tuomarina siinä istui heidän kuninkaansa, tuo ankaran harvoin näkyvä valkea kärme, päässä verrattoman kallis kruunu. Mutta ryöväsipä tämän kruunun heiltä eräs rohkea ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee. AAPO: Tässä on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen muinoin oli kärmeitten keräjäsali. Tuomarina siinä istui heidän kuninkaansa, tuo ankaran harvoin näkyvä valkea kärme, päässä verrattoman kallis kruunu. Mutta ryöväsipä tämän kruunun heiltä eräs rohkea ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee. 05036
Bottom
05037
Top
Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heidän kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli eräs ratsastaja ja näki nummella kärmeitten kuninkaan, jolla oli kimmeltävä kruunu päässä. Hän ratsasti häntä kohden, noukkasi miekkansa kärjellä kruunun kuninkaan päästä, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilvissä. Mutta eivät olleet kärmeetkään myöhäisiä, vaan läksivät kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ryöväriä. He kiitivät suhinalla päin, kierrettyinä rengoiksi, ja tuhannen kurraa pyöri silloin ratsastajan jäljissä kuin kiekko maantiellä poikien heittämänä pyörii. Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen jaloissa, loiskeilivat sen lautasille ylös, ja suuri oli miehen vaara. Ja hädissään viskasi hän heille hattunsakin syötiksi alas, jonka he paikalla repivät kappaleiksi ja söivät vihansa vimmassa. Mutta miestä ei auttanut kauan tämä keino, pianpa kärmeet kiiriskelee hänen jäljissänsä taas ja santa kiertoilee korkealle tieltä. Ja yhä kiivaammin kannusti uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin rikkiviilletyistä kyljistä, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto. Ratsastaja pakeni metsään, mutta metsä ei estänyt hänen vihollistensa juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti hän sen kierroksiin ja veipä orhi hänen nopeasti sen ylitse. Tuli virta kärmeillekin vastaan, ja monen kosken pauhinalla he syöksivät itsensä lainetten kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea kuohu. Mies ratsasti yhä eteenpäin, ja yhä vainosi häntä kärmetten villitty joukko. Näki hän matkan päässä hurjasti palavan kasken, ja kohden tulta hän nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsensä virran kylvyssä läpikastettuun kauhtanaansa, rynkäsi hän liekkien helmaan, vaan kärmeet eivät vilaustakaan viipyneet häntä seuraamasta. Niinpä taivaan ratsastava sankari kultapilvien halki kiitää. Kerran vielä iski hän kannukset orhinsa kupeisin ja kerran vielä hän kirmasi eteenpäin, sitten kaatui pyrskivä orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista vihamiehistänsä; tulihan oli polttanut kärmeitten lukemattoman lauman. Siinä sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, kädessä ihmeellinen kalleus. Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heidän kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli eräs ratsastaja ja näki nummella kärmeitten kuninkaan, jolla oli kimmeltävä kruunu päässä. Hän ratsasti häntä kohden, noukkasi miekkansa kärjellä kruunun kuninkaan päästä, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilvissä. Mutta eivät olleet kärmeetkään myöhäisiä, vaan läksivät kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ryöväriä. He kiitivät suhinalla päin, kierrettyinä rengoiksi, ja tuhannen kurraa pyöri silloin ratsastajan jäljissä kuin kiekko maantiellä poikien heittämänä pyörii. Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen jaloissa, loiskeilivat sen lautasille ylös, ja suuri oli miehen vaara. Ja hädissään viskasi hän heille hattunsakin syötiksi alas, jonka he paikalla repivät kappaleiksi ja söivät vihansa vimmassa. Mutta miestä ei auttanut kauan tämä keino, pianpa kärmeet kiiriskelee hänen jäljissänsä taas ja santa kiertoilee korkealle tieltä. Ja yhä kiivaammin kannusti uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin rikkiviilletyistä kyljistä, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto. Ratsastaja pakeni metsään, mutta metsä ei estänyt hänen vihollistensa juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti hän sen kierroksiin ja veipä orhi hänen nopeasti sen ylitse. Tuli virta kärmeillekin vastaan, ja monen kosken pauhinalla he syöksivät itsensä lainetten kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea kuohu. Mies ratsasti yhä eteenpäin, ja yhä vainosi häntä kärmetten villitty joukko. Näki hän matkan päässä hurjasti palavan kasken, ja kohden tulta hän nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsensä virran kylvyssä läpikastettuun kauhtanaansa, rynkäsi hän liekkien helmaan, vaan kärmeet eivät vilaustakaan viipyneet häntä seuraamasta. Niinpä taivaan ratsastava sankari kultapilvien halki kiitää. Kerran vielä iski hän kannukset orhinsa kupeisin ja kerran vielä hän kirmasi eteenpäin, sitten kaatui pyrskivä orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista vihamiehistänsä; tulihan oli polttanut kärmeitten lukemattoman lauman. Siinä sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, kädessä ihmeellinen kalleus. 05037
Bottom
05038
Top
AAPO: Se oli tarina valkean kärmeen kruunusta Teerimäen nummella tässä. AAPO: Se oli tarina valkean kärmeen kruunusta Teerimäen nummella tässä. 05038
Bottom
05039
Top
JUHANI: Uhkea tarina ja vielä uhkeampi mies, joka tempasi kruunun kärmeen päästä ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! JUHANI: Uhkea tarina ja vielä uhkeampi mies, joka tempasi kruunun kärmeen päästä ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! 05039
Bottom
05040
Top
TIMO: Harvapas mies täällä näkee tämän kärmeen, mutta se, joka hänen näkee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. TIMO: Harvapas mies täällä näkee tämän kärmeen, mutta se, joka hänen näkee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. 05040
Bottom
05041
Top
JUHANI: Sanotaanpa myöskin: joka keväällä ennen käen kukkumista tämän tuomarikärmeen käsittää, sen keittää ja syö, hän ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle siitälähin on tapahtuva. JUHANI: Sanotaanpa myöskin: joka keväällä ennen käen kukkumista tämän tuomarikärmeen käsittää, sen keittää ja syö, hän ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle siitälähin on tapahtuva. 05041
Bottom
05042
Top
EERO: Sanotaanpa vielä niinkin: joka keväällä jälkeen käen kukkumisen tekee kaiken tämän, se mies ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut. EERO: Sanotaanpa vielä niinkin: joka keväällä jälkeen käen kukkumisen tekee kaiken tämän, se mies ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut. 05042
Bottom
05043
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa! JUHANI: Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa! 05043
Bottom
05044
Top
AAPO: Äläs mitään, Juho. Hän joko haasteli tyhmyydestä tai konstaili ja koukisteli hän taas; kuinka hyväänsä, mutta kummassakin kohdassa viskasi hän eteemme merkittävän aatoksen. Koettakaamme tarkastella hänen lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siitä jotakin viisautta. Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meidänkin silmämme ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme näin nyt kahnusteliskaan siirtolaisina tässä. AAPO: Äläs mitään, Juho. Hän joko haasteli tyhmyydestä tai konstaili ja koukisteli hän taas; kuinka hyväänsä, mutta kummassakin kohdassa viskasi hän eteemme merkittävän aatoksen. Koettakaamme tarkastella hänen lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siitä jotakin viisautta. Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meidänkin silmämme ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme näin nyt kahnusteliskaan siirtolaisina tässä. 05044
Bottom
05045
Top
JUHANI: Tässä kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on tehty. JUHANI: Tässä kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on tehty. 05045
Bottom
05046
Top
TUOMAS: Mitä Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran aholla.--Tänne koko velisarja, ja iskeköön kyntensä kuormaan joka mies, auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kestää. Tänne kaikki! Vaipuuhan vankkurien pyörä vaaksan syvältä mutaiseen maahan. TUOMAS: Mitä Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran aholla.--Tänne koko velisarja, ja iskeköön kyntensä kuormaan joka mies, auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kestää. Tänne kaikki! Vaipuuhan vankkurien pyörä vaaksan syvältä mutaiseen maahan. 05046
Bottom
05047
Top
Näin haastellen keskenään olivat he vaeltaneet nummelta alas, kulkeneet poikki Seunalan Matin lakean ahon, siitä halki tiuhan näreistön, ja seisoivat nyt Sompiosuon partaalla. Synkeäksi näytti tämä suo, jonka pinnalla vaihetteli mutaisia, rämeisiä aukkoja, sammaleisia mättäitä, karpalon kotoja, ja siellä ja täällä seisoi matala, kuihtuva koivu, alakuloisesti nyökytellen päätänsä iltatuulessa. Mutta keskeltä oli suo kaitaisin ja siinä maa myös naveampi ja kiinteämpi. Seisoi siinä lyhykäisiä mäntyjä sammaleisessa puvussa ja mättäillä tummanviheriäisiä, väkevästi hajahtavia juovuke-pensaita. Ja yli tämän taipaleen juoksi vaivaloinen tie suon toiselle rannalle, jossa taasen alkoi pimeä korpi. Pitkin tätä tietä retkeilivät nyt veljekset yli suon. Mikä heistä veti aisoista Valkon rinnalla, mikä taasen lykkäsi vankkureita. Vihdoin, vaikka työläästi, ehtivät he suon ranteesen ja matkustivat taasen kuivalla maalla korven monijuurista tietä, jota kesti noin viisi sataa askelta. Mutta viimein välkähti heidän eteensä kantoisen ahon lakeus, ja seisoivat he määrätyssä paikassa, komeroisen vuoren alla. Tout en conversant, ils étaient descendus de la colline, avaient traversé la vaste prairie de Matti de Seunala, puis un épais fourré de jeunes sapins, et se trouvaient au bord du marais de Sompio. Ce marécage avait un aspect sinistre ; sur sa surface alternaient des mares fangeuses, des îlots moussus où mûrissent les canneberges ; ici et là, un bouleau bas et chétif inclinait tristement la tête sous le vent du soir. A son centre, le marais se rétrécissait, et le sol y était aussi plus dur et plus solide. I,à poussaient des pins nains vêtus de mousse, et sur les îlots il y avait des buissons de romarin vert foncé, fortement odorants. Sur cette mince bande de terre, un chemin pénible conduisait à l’autre rive où recommençaient les bois sombres. — Les frères suivent à présent cette voie à travers le marais. Les uns tirent aux limons à côté de Valko, les autres poussent la charrette par derrière. Finalement, après bien des efforts, ils atteignent le bord du marécage et s’avancent de nouveau sur terre ferme à travers bois, par un sentier coupé de racines et qui n’a guère que cinq cents pas. Et alors la prairie parsemée de souches brille devant eux, ils sont parvenus à la place choisie, au pied du mont caverneux. 05047
Bottom
05048
Top
Tässäpä muinoin veljesten iso-isä, mainio raataja, oli viljellyt huhtia ja suitsutellut ankaria sysihautoja. Monta kaskea oli hän tämän vuoren ympärillä kaatanut ja polttanut, risu-äkeellänsä karhinut monen mustan, kylvetyn maan, ja viimein korjannut riiheensä satoisat oljet. Aherrus ahon syrjässä tuolla osoitti vielä paikan, missä oli hänen metsäriihensä seisonut, josta hän kohta kotiansa saattoi valmiin viljan, heittäen talvikeliksi oljet ja pahnat. Mutta riihen aherruksesta kappale matkaa, tuolla ahon ja metsän rajalla näkyi musta sysihaudan pohja, valtaisen suuri, jossa hän oli poltellut kiliseviä sysiä huhtamaan teloista. Niin oli tässä entinen Jukolan uhkea isäntä hyörinyt ja puuhaillut monen polttavan auringon alla, pyhkien otsaltansa monen helmeilevän hien. Mutta yönsä lepäsi hän turvekattoisessa koijussa miilunsa vartijana: ja saman koijun olivat nyt veljekset määränneet itsellensä väliaikaiseksi asuntomajaksi. C’est là que jadis leur grand-père, célèbre défricheur, avait écobué des bois et calciné d’imposantes charbonnières. Il avait déboisé et essarté bien des terrains autour de la montagne, travaillé à la herse la terre noire, fait les semailles et recueilli enfin dans sa grange de lourdes gerbes de froment. Un monceau de décombres à la limite de la prairie indiquait encore l’emplacement du battoir, d’où il emportait tout de suite chez lui les sacs de blé, laissant la paille et la balle pour les charrois d’hiver sur la neige. Non loin de là, à l’orée de la forêt, on apercevait le trou noir d’une énorme fosse où il avait transformé en charbon pétillant les troncs abattus. L’ancien et vigoureux maître de Jukola avait ainsi travaillé et trimé dans ce lieu pendant bien des chaudes journées, essuyant souvent les perles de sueur sur son front. La nuit, il se reposait dans un abri au toit de gazon pour surveiller sa charbonnière ; c’est précisément dans cette hutte que les frères allaient provisoirement élire domicile. 05048
Bottom
05049
Top
Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan näe sun silmäs; sillä idässä, etelässä, lännessä sulkevat metsät sun silmäsi alan ja pohjoisessa korkea vuori. Mutta jos astut tämän vuoren harvoilla kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silmäsi etäälle kohden kaikkia ilmoja. Sen eteläisellä puolella näet ensiksi ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synkeän korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo ylös vaisusti sinertävä Teerimäki. Pohjaa kohden alenee vähitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen myös oli huhtina käytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelevät ja pyyt alakuloisesti viheltelee. Idässä näkyy tasainen nummi hongistonensa, lännessä ryhmyinen, sammalkallioinen maa, tuolla ja täällä, sammaleisella harjulla matala, mutta ko'okas ja tuuhea mänty. Mäntyjen takana kiiltää tuolla kirkkaana ja kalaisena Ilvesjärvi, noin tuhannen askelta ahosta pois. Mutta näetpä tuskin muuta, vaikka kauaskin katsot. Saloin tumma meri haamoittaa sun ympärilläs kaikkialla. Näet toki himmeän siinnon Viertolan kartanosta koillisessa ja kaukana tuolla luoteisen ilman rannalla kirkon harmaan tornin. Tämänkaltainen oli seutu ja sen ympäristö, jonka Jukolaiset olivat määränneet asumapaikaksensa. La prairie parsemée de souches est spacieuse, mais l’œil ne peut voir au delà : à l’est, à l’ouest et au sud, des forêts la cernent, et au nord, une haute montagne. Mais si vous gagnez le sommet couronné de rares sapins, votre vue pourra se porter au loin dans toutes les directions. Vers le sud, vous verrez d’abord à vos pieds la prairie doucement inclinée, puis des bois noirs et plus au fond le marais de Sompio ; là-bas à l’horizon se dresse la colline bleu pâle de Teerimäki. Au nord, la montagne s’abaisse lentement et sa pente, qui jadis fut aussi essartée et cultivée, est couverte par un bois de bouleaux jeune et épais, où sautillent les coqs de bruyère et où les géli-nottes sifflent d’une voix plaintive sur les sentiers sans herbe. A l’est s’étend une vaste et plate forêt de pins, et à l’ouest un terrain raboteux, avec des rochers moussus et ici et là, sur une éminence tapissée de lichens, un pin bas, mais large et touffu. Derrière les arbres luit le lac d'Ilvesjärvi, clair et poissonneux, à quelque mille pas dis la prairie. Aussi loin que porte la vue, vous n’apercevez guère que des forêts dont la mer sombre déferle iln toute part vers vous. On peut à la vérité discerner au nord-ouest le contour imprécis de la ferme de Viertola, et liicn loin, au nord-ouest, au bord du ciel, la tour grise de l'église. Tel est l’aspect de la contrée où ont décidé de transporter leurs pénates. 05049
Bottom
05050
Top
Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset tänä iltana asettuneet alas, laskeneet aisoista väsyneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle. Siinä paistoi Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja muut hyöriskelivät vankkurien ympärillä, purkaen kuormaa ja kantain kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska tämä oli tehty ja ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja aurinko oli vaipunut vuoren taakse. Ce premier soir, ils se sont installés près de la hutte île charbonnier ; ils ont dételé Valko fourbu, l’ont lâché, line cloche au cou, pour qu’il pâture, et ont allumé sur la prairie un joyeux feu de bois mort et de branches. Simeoni fait frire du poisson salé, des raves et de la viande de bœuf pour le souper commun, et les autres s’activent autour du char, déchargeant chaque objet et chaque ustensile et les mettant à leur place. Quand tout est terminé et que le repas est prêt, ils s’asseyent dans l’herbe pour manger à la lueur du soir ; et le soleil a déjà disparu derrière la montagne. 05050
Bottom
05051
Top
SIMEONI: Tämä on siis ensimmäinen atriamme tässä uudessa kodossa; ja tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme täällä. SIMEONI: Voici notre premier repas dans cette nouvelle place ; puisse-t-il nous apporter le bonheur et la paix de Dieu pour tous nos autres repas ! 05051
Bottom
05052
Top
JUHANI: Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy. JUHANI: Que le bonheur, un plantureux bonheur, soit notre seul compagnon dans toutes nos entreprises et dans les travaux que nos mains exécuteront ! 05052
Bottom
05053
Top
AAPO: Tahtoisinpa lausua tärkeän aatoksen. AAPO: Je voudrais exprimer une idée importante. 05053
Bottom
05054
Top
JUHANI: No puhkaise se sydänkarsinastas ulos. JUHANI: Eh bien, ouvre-lui l’enclos de ton cœur. 05054
Bottom
05055
Top
AAPO: Päätön ruumis ei käy päisin, sanon minä. AAPO: Un corps sans tête, ça ne vaut rien, c’est mon opinion. 05055
Bottom
05056
Top
JUHANI: Vaan nuijailee seiniä kuin päätön kana. JUHANI: Il se cogne contre les murs comme une poule décapitée. 05056
Bottom
05057
Top
TIMO: Vaikkei päätönkään, kun se vaan tulee riiviöön, niin pöllähtelee se noin, noin, sinne ja tänne, sinne ja tänne. Niinhän tekevät usein Männistön-muorin kanat, ja silloin sanoo muija noidan-nuolten lentelevän ilmassa. TIMO: Et même avec sa tête ; dès qu’une poule a le diable au corps, elle se met à voleter de ci de là, comme ça, regarde. Ça arrivait souvent aux poules de la Vieille de Männistö, et alors elle disait que des flèches enchantées volaient dans l’air. 05057
Bottom
05058
Top
JUHANI: Mutta puhdistappas suus, veli Aapo. JUHANI: Mais vide donc ton sac, Aapo. 05058
Bottom
05059
Top
AAPO: Tämä on tuuma aivossani: Jos tahdomme täällä jotain ja kunnokkaasti matkaansaattaa, niin yksi meistä olkoon aina ensimmäisenä miehenä, keskustelemisten johtajana, ratkaisijana riitaisissa asioissa. Sanalla sanoen, yksi olkoon, jonka ääni käy etunenässä järjestyksen tähden. AAPO: Voici le projet que j’ai conçu: Si nous voulons faire quelque chose d’honorable ici, il faut qu’un de nous soit toujours le chef, le président de nos délibérations, l’arbitre de nos disputes. Bref, il faut quelqu’un dont la voix domine, pour assurer l’ordre. 05059
Bottom
05060
Top
JUHANI: Minä olen tässä vanhin. JUHANI: C’est moi qui suis l’aîné. 05060
Bottom
05061
Top
AAPO: Sinä olet Jukolan sarjan esikoinen, ja olkoon sinulla sen oikeus myös. AAPO: Tu es le premier né des frères de Jukola, et ses droits t’appartiennent aussi. 05061
Bottom
05062
Top
JUHANI: Olenpa rivin ensimmäinen mies, ja tiedän myös vaatia teiltä kuuliaisuutta. Mutta kun vaan tottelisitte. JUHANI: Je suis le chef de file, et je saurai bien exiger de vous la soumission. Si seulement vous vouliez obéir I 05062
Bottom
05063
Top
AAPO: Se on oikeus ja kohtuus. Mutta jokaisen sana ottakaamme kuitenkin aina kuullaksemme yhteisissä kysymyksissä. AAPO: C’est juste et naturel. Mais dans les affaires communes, on devra pourtant toujours prendre l’avis de chacun. 05063
Bottom
05064
Top
JUHANI: Sinun neuvoillesi varsinkin tahdon aina ja kernaasti korvani kallistaa. Mutta minä olen ensimmäinen. JUHANI: Je prêterai toujours volontiers l’oreille aux conseils, aux liens surtout. Mais je suis le premier. 05064
Bottom
05065
Top
AAPO: Tosi! Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? AAPO: Certes. Mais quel châtiment infliger à celui qui se montrera indiscipliné et qui persistera à faire la mauvaise tête ? 05065
Bottom
05066
Top
JUHANI: Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu. JUHANI: Je le fourrerai dans une caverne de la montagne et entasserai des pierres de deux quintaux pour boucher l’entrée. Il y restera un jour ou deux, selon les faits et les circonstances. Oui, oui, il s’y rongera les poings en réfléchissant aux choses qui lui vaudront la paix. 05066
Bottom
05067
Top
LAURI: En suostu päätökseen minä. LAURI: Moi, je n’approuve pas cette proposition. 05067
Bottom
05068
Top
TUOMAS: Enkä minä. TUOMAS: Moi non plus. 05068
Bottom
05069
Top
TIMO: Olenko minä piirtoposkinen metsäsika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. TIMO: Suis-je donc un blaireau aux bajoues rayées dont la bauge est une grotte moisie ? Pas de ça ! 05069
Bottom
05070
Top
JUHANI: Te rupeette kapinoitsemaan. JUHANI: Vous commencez déjà à vous révolter ? 05070
Bottom
05071
Top
TUOMAS: Se rangaistuksen pykälä ei käy päisin, ei käy. TUOMAS: Ce système de punition ne va pas, mais pas du tout. 05071
Bottom
05072
Top
TIMO: »Ei käy kontoon», sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä. TIMO: « Ça ne va pas, ça ne va pas », dit la chanson. Je ne suis ni un blaireau, ni un taisson. 05072
Bottom
05073
Top
JUHANI: Sentähden käytä itses aina kiltisti ja siivosti, välttääksesi vihani rankaisevaa kauhistusta. JUHANI: Eh bien, tu n’auras qu'à te conduire sagement et convenablement pour éviter l’horrible châtiment de ma colère. 05073
Bottom
05074
Top
TIMO: Mutta minä en ole mäyrä, enkä susi. Hei, hei! En ole karhukaan enkä mikään rotta! Tiedä huutia vähän. »Tiedä huutia, sanoi Jaakkolan Juuti»; Hehheh! TIMO: Mais je ne suis ni un blaireau, ni un loup, héhé ! Pas même un ours et encore moins un rat. Tu devrais avoir honte. « Ça fait honte à la vergogne, dit le pasteur à l’ivrogne. » Héhé ! 05074
Bottom
05075
Top
AAPO: Sallitaanko minulle sananvuoro? AAPO: M’est-il permis de prendre la parole? 05075
Bottom
05076
Top
JUHANI: Kernaasti. Mitä mielit sanoa? JUHANI: Volontiers. Qu’as-tu à dire ? 05076
Bottom
05077
Top
AAPO: Etten kiltaa minäkään tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit käytettäväksi välillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten keskenä liian törkeäksi, pedolliseksi. AAPO: Etten kiltaa minäkään tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit käytettäväksi välillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten keskenä liian törkeäksi, pedolliseksi. 05077
Bottom
05078
Top
JUHANI: Vai et kiltaa? Etkö kiltaa? Etkö totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein, mikä väärin. JUHANI: Vai et kiltaa? Etkö kiltaa? Etkö totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein, mikä väärin. 05078
Bottom
05079
Top
AAPO: Sitä en sano. AAPO: Sitä en sano. 05079
Bottom
05080
Top
JUHANI: Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä. JUHANI: Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä. 05080
Bottom
05081
Top
AAPO: Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä... AAPO: Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä... 05081
Bottom
05082
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! 05082
Bottom
05083
Top
AAPO: Tämähän on... AAPO: Tämähän on... 05083
Bottom
05084
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! 05084
Bottom
05085
Top
AAPO: Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö? AAPO: Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö? 05085
Bottom
05086
Top
JUHANI: Parakraaffi! huudan minä huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja minä kuultelen äänetönnä kuin särki sammakon motkotusta. JUHANI: Parakraaffi! huudan minä huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja minä kuultelen äänetönnä kuin särki sammakon motkotusta. 05086
Bottom
05087
Top
AAPO: Tämä on tuumani asiasta: Hän, joka ylen katsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen välillemme eripuraisuuden siementä, hän siirrettäköön liitostamme, karkoitettakoon kauas pois. AAPO: Que je n’approuve pas non plus le châtiment que tu voudrais instituer parmi nous, mais que je l’estime trop brutal et trop bestial entre frères. Voici mon projet : celui qui fera fi des conseils et des remontrances et se montrera moqueur et frondeur, semant parmi nous des germes de discorde, sera exclu de notre alliance et chassé loin d’ici. 05087
Bottom
05088
Top
TUOMAS: Tämä olkoon asetus. TUOMAS: J’approuve. 05088
Bottom
05089
Top
LAURI: Siihen suostun. LAURI: Je suis d’accord. 05089
Bottom
05090
Top
TIMO: Niin minäkin. TIMO: Moi aussi. 05090
Bottom
05091
Top
SIMEONI: Siihen suostumme kaikki yhteisesti. SIMEONI: On est sûrement tous d’accord. 05091
Bottom
05092
Top
JUHANI: Hm! Olkoon päätetty. Ja muistakaat: joka tästälähin mielii vikuroita, hänellä on jäniksen passi kourassa, potkua pyllyssä ja käpälämäki edessä.--Mihin työhön iskemme huomenna kiinni, te murjaanit? Kyllä minä teidät opetan. JUHANI: Hum ! c’est donc décidé. Mais souve-nez-vous en bien : celui qui fera des embêtements, on lui mettra dans la main le passeport du lièvre, un coup de pied quelque part et il pourra décamper. — Eh bien, mes nègres ! quel travail allons-nous entamer demain ? Je saurai bien vous instruire. 05092
Bottom
05093
Top
AAPO: Hieman harmin vallassa; mutta eihän tuo nyt samenna meidän tyynettä ja kirkasta mieltämme tänä iltahetkenä. AAPO: Hieman harmin vallassa; mutta eihän tuo nyt samenna meidän tyynettä ja kirkasta mieltämme tänä iltahetkenä. 05093
Bottom
05094
Top
JUHANI: Mihin raatamiseen rupeemme koska päivä koittaa? JUHANI: Mihin raatamiseen rupeemme koska päivä koittaa? 05094
Bottom
05095
Top
AAPO: Tietysti on tässä pirttimme rakennus ensimmäinen. AAPO: C’est naturellement la construction de notre maison qui vient en premier lieu. 05095
Bottom
05096
Top
JUHANI: Niin onkin. Huomenna varhain käyköön neljä miestä, jokainen kirveskynä kourassa, nurkallensa, ja olkoot nämät neljä miestä: minä itse, Tuomas, Simeoni ja Aapo. Muut palhikoot ja kiiritelkööt meille hirsiä ylös. Ja koska pirtti ja pieni aitta-koppa ovat valmiit, niin kohta pojat kaasinsa haalimiseen, metsästys- ja kalastus-retkille. Se muistakaat! JUHANI: Certainement. Demain de bonne heure, quatre hommes, la hache au poing, se mettront chacun à un angle de la bâtisse ; ces quatre seront : moi, Tuomas, Simeoni, Aapo. Les autres nous équarriront les troncs et les rouleront ici. Et dès que notre cabane et un petit grenier à vivres seront terminés, alors départ pour la chasse et pour la pêche afin de rassembler des provisions. Souvenez-vous en ! 05096
Bottom
05097
Top
Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan. Tuli yö, pilvinen, mutta tyyni toukokuun yö. Korvessa huuteli huhkain käheällä äänellänsä, Ilvesjärvellä narisivat sorsat, ja tuolloin, tällöin kuului kaukaa kontion terävä vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syvä hiljaisuus. Mutta veljeksiä turvemajassa ei mielinyt käydä tervehtimään hienosiipinen Unonen. Äänettöminä, mutta kierrellen itsiänsä kyljeltä kyljelle, mietiskelivät he tämän maailman menoa ja elämämme muuttuvaisuutta. Ils finirent alors leur repas et allèrent s’étendre dans la hutte. La nuit vint, nuageuse, une calme nuit de mai. Dans la forêt, la chouette criait de sa voix enrouée ; les canards caquetaient sur le lac d’Ilvesjârvi, et de temps en temps retentissait au loin le sifflement perçant de l’ours ; seuls ces bruits rompaient la paix et le profond silence qui régnaient sur la nature. Mais dans la hutte, le sommeil aux ailes fines ne voulait pas visiter les frères. Silencieux, se retournant tantôt d’un côté tantôt de l’autre, ils ruminaient sur le cours du monde et sur les vicissitudes de la vie. 05097
Bottom
05098
Top
AAPO: Eihän ole luullakseni vielä ummistunut yhdenkään silmä. AAPO: Je crois que personne n’a encore fermé l’oeil. 05098
Bottom
05099
Top
JUHANI: Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsiämme tässä vääntelemme ja kääntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme näin virkkuja? JUHANI: Timo dort déjà gentiment ; mais nous autres, on se tord et se tortille comme des saucisses dans une marmite bouillante. Pourquoi sommes-nous si alertes ? 05099
Bottom
05100
Top
AAPO: Elomme tie on tänäpänä tehnyt töykeän käännöksen. AAPO: Le chemin de notre vie a brusquement fait un coude aujourd’hui. 05100
Bottom
05101
Top
JUHANI: Siitäpä mieleni levoton, kovin levoton. JUHANI: C’est pourquoi mon âme est inquiète, fort inquiète. 05101
Bottom
05102
Top
SIMEONI: Synkeä on sydämeni tila. Mikä olen minä? Tuhlaajapoika. SIMEONI: Et mon cœur est affligé. Que suis-je ? Un enfant prodigue. 05102
Bottom
05103
Top
JUHANI: Hm! Korpeen kadonnut lammas. JUHANI: Hum ! une brebis égarée dans le désert. 05103
Bottom
05104
Top
SIMEONI: Niin heitimme naapurit ja kristilliset lähimmäiset. SIMEONI: On a quitté nos voisins et les chrétiens nos frères. 05104
Bottom
05105
Top
TUOMAS: Tässä ollaan ja täällä pysytään niin kauan kuin metsässä tuoretta lihaa löytyy. TUOMAS: On est ici et on y restera tant qu’il y aura de la viande fraîche dans les bois. 05105
Bottom
05106
Top
AAPO: Kaikki onnistuu hyvin, jos käymme aina käsiin järkevällä mielellä. AAPO: Tout nous réussira, si nous agissons toujours avec bon sens. 05106
Bottom
05107
Top
SIMEONI: Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja hänen huutonsa ei ennusta koskaan hyvää. Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin vanhat ihmiset sanoo. SIMEONI: Une chouette hurle là-bas dans le marais, et son cri ne présage rien de bon ; il annonce l’incendie, des luttes sanglantes et des crimes, à ce que disent les vieux. 05107
Bottom
05108
Top
TUOMAS: Metsässä on huutaminen sillä virkana ja ilman mitään merkitystä. TUOMAS: C’est son métier de crier dans les bois, et ça ne signifie rien. 05108
Bottom
05109
Top
EERO: Tässä on kylä, Impivaaran turvekattoinen talo. EERO: Mais il y a une habitation ici, la ferme d’Impivaara au toit de gazon. 05109
Bottom
05110
Top
SIMEONI: Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren harjulla. Siellä ennen, niinkuin tarina kertoilee, rukoili »Kalvea impi» syntejänsä anteeksi, rukoili kaikki yöt niin talvella kuin kesällä. SIMEONI: Maintenant le prophète de malheur a changé de place, il hurle sur le sommet du mont. C’est là que jadis, selon la légende, la Vierge Blême implorait le pardon de ses péchés, priait chaque nuit, hiver comme été, que le chevalier vînt la délivrer du terrible ogre qui l’avait enfermée dans une grotte. 05110
Bottom
05111
Top
JUHANI: Hänestäpä on tämä vuori saanut nimensä Impivaara. Kuulin kerran lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimmäksi haihtunut mielestäni. Veli Aapo, sinä juttele se meille tässä ikävän yömme vietteeksi. JUHANI: Hänestäpä on tämä vuori saanut nimensä Impivaara. Kuulin kerran lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimmäksi haihtunut mielestäni. Veli Aapo, sinä juttele se meille tässä ikävän yömme vietteeksi. 05111
Bottom
05112
Top
AAPO: Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon hän rauhassa; minä mielin teille kertoa tarinan. AAPO: Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon hän rauhassa; minä mielin teille kertoa tarinan. 05112
Bottom
05113
Top
Seuraavan tarinan kalveasta immestä kertoi nyt Aapo veljillensä: Seuraavan tarinan kalveasta immestä kertoi nyt Aapo veljillensä: 05113
Bottom
05114
Top
Asui muinoin tämän vuoren luolissa eräs hirmuinen peikko, ihmisten kauhistus ja surma. Kaksi oli hänellä elämän himoa ja hekumaa: katsella ja pidellä aarteitansa luolien syvissä kätköissä ja juoda ihmisen-verta, jota hän ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeksän askelta vuoresta oli hänellä voima väkivaltaiseen käytökseen, ja sentähden täytyi hänen harjoitella kavaluutta retkillänsä. Hän taisi muuttaa haamunsa miksi tahtoi; ja ympäri tienoita nähtiin hänen kuljeksivan milloin kauniina nuorukaisena, milloin ihanaisena impenä, aina sitä myöten kuin hän miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti hänen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkensä heittää peikon kamoittavissa luolissa. Niin tämä hirviö vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. Asui muinoin tämän vuoren luolissa eräs hirmuinen peikko, ihmisten kauhistus ja surma. Kaksi oli hänellä elämän himoa ja hekumaa: katsella ja pidellä aarteitansa luolien syvissä kätköissä ja juoda ihmisen-verta, jota hän ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeksän askelta vuoresta oli hänellä voima väkivaltaiseen käytökseen, ja sentähden täytyi hänen harjoitella kavaluutta retkillänsä. Hän taisi muuttaa haamunsa miksi tahtoi; ja ympäri tienoita nähtiin hänen kuljeksivan milloin kauniina nuorukaisena, milloin ihanaisena impenä, aina sitä myöten kuin hän miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti hänen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkensä heittää peikon kamoittavissa luolissa. Niin tämä hirviö vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. 05114
Bottom
05115
Top
Oli lempeä kesä-yö. Viherjällä nurmella istui eräs nuorukainen, syleillen lemmittyänsä, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lepäsi hänen rinnoillansa. Tämä oli heidän jäähyväis-syleilyksensä; sillä pois tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi sydämensä ystävästä.--»Impeni», niin haasteli nuorukainen, »nyt lähden sinulta pois, mutta tuskin ehtii sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas».--Lausui neito: »eikä aurinko läskeissänsä heitä niin armasta jäähyväis-silmäystä maailmallensa, kuin minä mun kultaselleni koska hän poistuu, eikä noustessansa säteile niin ihanasti taivaan loimo, kuin säteilee mun silmäni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mitä kirkkaan päivän pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himmeässä maailmassa käyskelen sun kanssas».--Niinpä neito; mutta taasen nuorukainen lausui: »Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ijäinen uskollisuus tässä taivaan kasvoin alla». Ja he vannoivat pyhän valan, vannoivat Jumalan ja taivaan edessä, ja hengähtämättä kuultelivat heidän sanojansa metsät ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleilivät he viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen, mutta kauan käyskeli neito yksin metsän hämärässä, muistellen kaunista kultastansa. Oli lempeä kesä-yö. Viherjällä nurmella istui eräs nuorukainen, syleillen lemmittyänsä, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lepäsi hänen rinnoillansa. Tämä oli heidän jäähyväis-syleilyksensä; sillä pois tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi sydämensä ystävästä.--»Impeni», niin haasteli nuorukainen, »nyt lähden sinulta pois, mutta tuskin ehtii sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas».--Lausui neito: »eikä aurinko läskeissänsä heitä niin armasta jäähyväis-silmäystä maailmallensa, kuin minä mun kultaselleni koska hän poistuu, eikä noustessansa säteile niin ihanasti taivaan loimo, kuin säteilee mun silmäni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mitä kirkkaan päivän pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himmeässä maailmassa käyskelen sun kanssas».--Niinpä neito; mutta taasen nuorukainen lausui: »Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ijäinen uskollisuus tässä taivaan kasvoin alla». Ja he vannoivat pyhän valan, vannoivat Jumalan ja taivaan edessä, ja hengähtämättä kuultelivat heidän sanojansa metsät ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleilivät he viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen, mutta kauan käyskeli neito yksin metsän hämärässä, muistellen kaunista kultastansa. 05115
Bottom
05116
Top
Koska näin hän käyskelee tuuhean männistön kohdussa, mikä ihmeellinen haamu käy häntä vastaan? Hän näkee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin tämä kultainen aamu. Kuin tulen liekki väikkyy ja kimmeltää hänen hattunsa höyhen-töyhtö. Hänen hartioillansa riippuu kauhtana, sinertävä kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiiltävistä tähdistä. Hänen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on hänellä purppuranpunainen vyö. Impeen hän katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtivä rakkaus, ja autuaasti kaikuu hänen äänensä, koska hän neidolle haastelee: »Älä mua pelkää, suloinen impi, olenpa sun ystäväs ja saatan sulle äärettömän onnen, jos vaan kerran saan sinua syleillä. Minä olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kiviä ilman lukua ja määrää, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken tämän maailman. Tule mun kullakseni, minä tahdon viedä sun komeaan linnaan ja asettaa sinun viereeni loistavalle istuimelle». Niin hän haasteli viehättävällä äänellä ja hämmästyneenä seisoi neito. Hän muisteli äsken vannottua valaansa, ja poispäin hän kallistui, mutta kallistui taasen mieheen päin ja eriskummallinen häiriö käsitti hänen mielensä. Miestä kohden hän kääntyi, peittäen kädellään kasvonsa kuin paistavan auringon edessä; pois hän taasen kääntyi, mutta katsahti kerran vielä ihmeelliseen haamuun. Voimallinen ihastus säteili sieltä häntä vastaan, ja äkisti vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas saaliinensa, joka niinkuin houreessa lepäsi hänen käsivarsillansa. Yli jyrkkien mäkien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yhä pimeämmäksi muuttui metsä heidän ympärillään. Levottomasti tytkyi immen sydän ja tuskan hiki juoksi hänen otsaltansa alas; sillä viimein hän huomasi niinkuin jotain pedollista, hirveätä haamun silmien lumoovassa liekissä. Hän katsahteli ympärillensä, ja nopeasti sinkoilivat ohitse synkeät kuuset, hänen kantajansa vinhasti juostessa; hän katsahteli nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat väristykset karsivat hänen ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin hänen sydämessään. Koska näin hän käyskelee tuuhean männistön kohdussa, mikä ihmeellinen haamu käy häntä vastaan? Hän näkee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin tämä kultainen aamu. Kuin tulen liekki väikkyy ja kimmeltää hänen hattunsa höyhen-töyhtö. Hänen hartioillansa riippuu kauhtana, sinertävä kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiiltävistä tähdistä. Hänen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on hänellä purppuranpunainen vyö. Impeen hän katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtivä rakkaus, ja autuaasti kaikuu hänen äänensä, koska hän neidolle haastelee: »Älä mua pelkää, suloinen impi, olenpa sun ystäväs ja saatan sulle äärettömän onnen, jos vaan kerran saan sinua syleillä. Minä olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kiviä ilman lukua ja määrää, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken tämän maailman. Tule mun kullakseni, minä tahdon viedä sun komeaan linnaan ja asettaa sinun viereeni loistavalle istuimelle». Niin hän haasteli viehättävällä äänellä ja hämmästyneenä seisoi neito. Hän muisteli äsken vannottua valaansa, ja poispäin hän kallistui, mutta kallistui taasen mieheen päin ja eriskummallinen häiriö käsitti hänen mielensä. Miestä kohden hän kääntyi, peittäen kädellään kasvonsa kuin paistavan auringon edessä; pois hän taasen kääntyi, mutta katsahti kerran vielä ihmeelliseen haamuun. Voimallinen ihastus säteili sieltä häntä vastaan, ja äkisti vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas saaliinensa, joka niinkuin houreessa lepäsi hänen käsivarsillansa. Yli jyrkkien mäkien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yhä pimeämmäksi muuttui metsä heidän ympärillään. Levottomasti tytkyi immen sydän ja tuskan hiki juoksi hänen otsaltansa alas; sillä viimein hän huomasi niinkuin jotain pedollista, hirveätä haamun silmien lumoovassa liekissä. Hän katsahteli ympärillensä, ja nopeasti sinkoilivat ohitse synkeät kuuset, hänen kantajansa vinhasti juostessa; hän katsahteli nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat väristykset karsivat hänen ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin hänen sydämessään. 05116
Bottom
05117
Top
Kulkivat he alati eteenpäin halki metsien, ja näkyi viimein korkea vuori ja sen pimeät luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirveätä. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilkeällä kiljunalla raahasi hänen peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei lähtenytkään neitosen jäsenistä, vaan hän jäi elämään verettömänä, lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen huomasi tämän peikko, käytti uhriansa kohtaan kynsiään ja hampaitansa kaikin voimin, mutta eipä voinutkaan häntä kuolettaa. Viimein päätti hän pitää häntä ainiaan luonansa uumentojen yössä. Mutta mitä palvelusta taisi hän tehdä, mitä hyötyä matkaansaattaa peikolle? Tämä määräsi immen puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kiviänsä, niitä hänen eteensä lakkaamatta pinoilemaan, sillä eipä hän väsynyt niitä ihaellen katselemasta. Kulkivat he alati eteenpäin halki metsien, ja näkyi viimein korkea vuori ja sen pimeät luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirveätä. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilkeällä kiljunalla raahasi hänen peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei lähtenytkään neitosen jäsenistä, vaan hän jäi elämään verettömänä, lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen huomasi tämän peikko, käytti uhriansa kohtaan kynsiään ja hampaitansa kaikin voimin, mutta eipä voinutkaan häntä kuolettaa. Viimein päätti hän pitää häntä ainiaan luonansa uumentojen yössä. Mutta mitä palvelusta taisi hän tehdä, mitä hyötyä matkaansaattaa peikolle? Tämä määräsi immen puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kiviänsä, niitä hänen eteensä lakkaamatta pinoilemaan, sillä eipä hän väsynyt niitä ihaellen katselemasta. 05117
Bottom
05118
Top
Näin vuosia elelee kelmeä, veretön impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta yöllä toki nähdään hänen seisovan äänettömänä rukoilijana vuoren harjulla. Ken antoi hänelle tämän vapauden? Taivaanko voima?--Mutta yöt kaikki, myrskyssä, sateessa ja kireässä pakkasessa hän seisoo vuoren kiireellä, rukoillen syntejänsä anteeksi. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo, kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa kohden taivasta yhtään ainoata kertaa, vaan päin kirkon torniin, metsien etäiselle reunalle on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Sillä ainapa toki salainen ääni hänen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka kaukaisena kipenänä, kuin tuhansien peninkulmien päästä, pilkoittaa hänelle tämä toivo. Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. Näin vuosia elelee kelmeä, veretön impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta yöllä toki nähdään hänen seisovan äänettömänä rukoilijana vuoren harjulla. Ken antoi hänelle tämän vapauden? Taivaanko voima?--Mutta yöt kaikki, myrskyssä, sateessa ja kireässä pakkasessa hän seisoo vuoren kiireellä, rukoillen syntejänsä anteeksi. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo, kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa kohden taivasta yhtään ainoata kertaa, vaan päin kirkon torniin, metsien etäiselle reunalle on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Sillä ainapa toki salainen ääni hänen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka kaukaisena kipenänä, kuin tuhansien peninkulmien päästä, pilkoittaa hänelle tämä toivo. Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. 05118
Bottom
05119
Top
Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta ihana impensä ei rientänytkään häntä vastaan tervetuloa toivottamaan. Hän kyseli missä kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa keltään. Kaikkialta hän etsiskeli häntä yöt ja päivät, väsymättä, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman jälkeä kuin aamun kaste. Viimein heitti hän kaiken toivon, unohti kaiken elämän ilon ja käyskeli täällä vielä ajan mykkänä varjona. Kerran viimein, koska hohtava päivä oli nousnut, pimitti kuoleman yö hänen silmänsä valon. Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta ihana impensä ei rientänytkään häntä vastaan tervetuloa toivottamaan. Hän kyseli missä kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa keltään. Kaikkialta hän etsiskeli häntä yöt ja päivät, väsymättä, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman jälkeä kuin aamun kaste. Viimein heitti hän kaiken toivon, unohti kaiken elämän ilon ja käyskeli täällä vielä ajan mykkänä varjona. Kerran viimein, koska hohtava päivä oli nousnut, pimitti kuoleman yö hänen silmänsä valon. 05119
Bottom
05120
Top
Mutta vuosia hirmuisen pitkiä viettää kalvea impi: päivät peikon luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa silmäin alla; mutta yöt hän vuoren harjanteella kuluttaa. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene hän nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan päin kirkon tornia, metsien etäiselle reunalle, on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Ei hän valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Mutta vuosia hirmuisen pitkiä viettää kalvea impi: päivät peikon luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa silmäin alla; mutta yöt hän vuoren harjanteella kuluttaa. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene hän nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan päin kirkon tornia, metsien etäiselle reunalle, on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Ei hän valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. 05120
Bottom
05121
Top
On vaalea kesä-yö. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka hän on viettänyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siitä päivästä, jona hän erosi sydämensä ystävästä. Hän kauhistuu, aatoksensa pyörtyy ja kylmiä hikihelmiä kiirahtelee hänen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska hän kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä. Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa? Tässä on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla teräkselläs tänne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo kauan, kauan olen ikävöinnyt». Niin haasteli hän vuorella, mutta eipä tuonut hänelle nuorukainen kuolemaa, vaan elämän suloisen liehauksen, joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ympäri kalvean immen. Lemmekkäästi katsahtava nuori mies otti hänen syliinsä, suuteli häntä, ja kohta tunsi veretön impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, hänen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta läikkyi heleä otsa. Ja hän heitti kiharaisen päänsä yli ylkänsä käsivarren, katsahti ylös kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat hänen kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu. Oli tämä aamu sen aamun kaltainen koska ystävykset kerran viherjällä nurmella erosivat pitkäksi ajaksi. On vaalea kesä-yö. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka hän on viettänyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siitä päivästä, jona hän erosi sydämensä ystävästä. Hän kauhistuu, aatoksensa pyörtyy ja kylmiä hikihelmiä kiirahtelee hänen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska hän kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä. Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa? Tässä on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla teräkselläs tänne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo kauan, kauan olen ikävöinnyt». Niin haasteli hän vuorella, mutta eipä tuonut hänelle nuorukainen kuolemaa, vaan elämän suloisen liehauksen, joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ympäri kalvean immen. Lemmekkäästi katsahtava nuori mies otti hänen syliinsä, suuteli häntä, ja kohta tunsi veretön impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, hänen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta läikkyi heleä otsa. Ja hän heitti kiharaisen päänsä yli ylkänsä käsivarren, katsahti ylös kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat hänen kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu. Oli tämä aamu sen aamun kaltainen koska ystävykset kerran viherjällä nurmella erosivat pitkäksi ajaksi. 05121
Bottom
05122
Top
Mutta nytpä äkeä peikko, vihan pyrstöt pystyssä, kiipesi vuorelle ylös, temmataksensa impeä komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli hän kuroittanut kyntensä neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama, hänen rintansa lävisti; ja vuorelle roiskahti musta verensä. Pois käänsi impi kasvonsa tästä nä'ystä, painaen otsansa vasten ystävänsä povea, koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkensä ja putosi vuoren rinteeltä alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirviöstä. Mutta hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa väikkyivät nuorukainen ja impi ylös korkeuden tienoihin. Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun. Mutta nytpä äkeä peikko, vihan pyrstöt pystyssä, kiipesi vuorelle ylös, temmataksensa impeä komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli hän kuroittanut kyntensä neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama, hänen rintansa lävisti; ja vuorelle roiskahti musta verensä. Pois käänsi impi kasvonsa tästä nä'ystä, painaen otsansa vasten ystävänsä povea, koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkensä ja putosi vuoren rinteeltä alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirviöstä. Mutta hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa väikkyivät nuorukainen ja impi ylös korkeuden tienoihin. Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun. 05122
Bottom
05123
Top
Tämä oli tarina kalveasta immestä, jonka Aapo kertoi veljillensä turpeisessa koijussa sinä unettomana yönä Impivaaran aholla. Tämä oli tarina kalveasta immestä, jonka Aapo kertoi veljillensä turpeisessa koijussa sinä unettomana yönä Impivaaran aholla. 05123
Bottom
05124
Top
JUHANI: Mutta heräyypä Timo juuri tarinamme päättyessä. JUHANI: Mutta heräyypä Timo juuri tarinamme päättyessä. 05124
Bottom
05125
Top
TIMO: Miksi ette makaa rauhassa, pojat? TIMO: Miksi ette makaa rauhassa, pojat? 05125
Bottom
05126
Top
JUHANI: Tässä tarinoitaan vahvasti.--Niin, siinähän oli tarina entisestä tytöstä ja peikosta. JUHANI: Tässä tarinoitaan vahvasti.--Niin, siinähän oli tarina entisestä tytöstä ja peikosta. 05126
Bottom
05127
Top
SIMEONI: Mutta sanotaanpa tuon hirveän peikon eleskelevän vieläkin. Metsämiehet ovat hänen nähneet; ja hänellä onkin vaan yksi silmä, joka yön pimeydessä loistaa kuin hehkuva hiili. SIMEONI: On prétend que cet ogre hideux est encore en vie. Des chasseurs l’ont vu, et il n’a qu’un œil qui étincelle dans l’obscurité comme un charbon ardent. Ét c’est dans cette cité d’ogres et de démons qu’on a déménagé ! 05127
Bottom
05128
Top
JUHANI: Mitästäpä tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lepää. Yhtenä keväänä, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puolyönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: »nakkaanko ma, nakkaanko ma?» Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: »nakkaa, sen tulla ja viedä!» JUHANI: Mitästäpä tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lepää. Yhtenä keväänä, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puolyönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: »nakkaanko ma, nakkaanko ma?» Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: »nakkaa, sen tulla ja viedä!» 05128
Bottom
05129
Top
TIMO: Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut. TIMO: Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut. 05129
Bottom
05130
Top
JUHANI: Niin, jutteleppas Timo, kuinka kävi. JUHANI: Niin, jutteleppas Timo, kuinka kävi. 05130
Bottom
05131
Top
TIMO: Kas kun tuli hetken päästä irvistävä luuranko ukon nuotiolle, että ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipenään asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. TIMO: Kas kun tuli hetken päästä irvistävä luuranko ukon nuotiolle, että ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipenään asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. 05131
Bottom
05132
Top
SIMEONI: Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. SIMEONI: Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. 05132
Bottom
05133
Top
AAPO: Tänne muutimme ja täällä asumme ilman pelkoa. Peikko, jos hän oliskin hengissä vielä, on jo perin voimaton; senpä juuri osoitti hänen käytöksensä Kuokkalan ukkoa kohtaan. Vihoissaan taisi hän ainoastaan sammuttaa tulen, senkin vasta miehen omalla luvalla. Hänen mahtinsa masensi ainiaaksi pyhän nuorukaisen miekka. AAPO: On a déménagé ici et on y habitera sans crainte. Si l’ogre est encore vivant, il a perdu tout son pouvoir. Sa puissance a été abattue pour toujours par le glaive du jeune homme qui libéra la Vierge Blême. 05133
Bottom
05134
Top
JUHANI: Mutta tyttöä uumentojen pimeydessä täytyy minun armoitella, tyttöä tuon riivatun harjasniskan kanssa. JUHANI: Mais comme je plains la jeune fille dans l’obscurité des cavernes ! La jeune fille avec ce maudit monstre velu. 05134
Bottom
05135
Top
SIMEONI: Miksi ei hän seisnut kiusausta vastaan. SIMEONI: Pourquoi n’a-t-elle pas résisté à la tentation ? 05135
Bottom
05136
Top
JUHANI: Ai, poika, älä sano niin! Kuinkahan kävis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantytär, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkissä, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepenessä kuin riikinkukko, ja tällainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan sydämes kävisi? Minä kysyn, Simeoni. JUHANI: Hé ! mon cher frère, ne parle pas ainsi. Imagine-toi seulement ce que tu ferais si, dans une paisible vallée fleurie, une fille de roi venait à ta rencontre, belle comme une rose éclose, si elle trottinait vers toi, bien pommadée et bien parfumée, dans des écharpes et des frusques couvertes de paillettes scintillantes; si une telle poupée se présentait à toi et voulait te prendre dans ses bras et te donner un baiser, que deviendrait ton pauvre cœur ? Je te le demande un peu. 05136
Bottom
05137
Top
SIMEONI: Minä rukoilisin voimaa uskossa. SIMEONI: Je chercherais des forces dans la foi. 05137
Bottom
05138
Top
JUHANI: Hm. JUHANI: Hum ! 05138
Bottom
05139
Top
TIMO: Minä en päästäisi häntä halailemaan itseäni ja vielä vähemmin suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin minä, pysy peijooni, matkan päässä, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen että selkäsi huomenna loistaa kirjavammalta leppätertun siipiä. Niin minä tekisin ilman yhtään armoa. Kyllähän sitten kelpais. TIMO: Je ne lui permettrais pas de m’embrasser et encore moins de me coller un baiser sur la bouche. « A distance, lui crierais-je, reste à bonne distance, drô-lesse, sans quoi je ramasse une solide branche dans le bois et te flanque une raclée, pour que ton dos chatoie demain plus vivement que l’aile d’une bête à bon Dieu. » Et je le ferais, sans la moindre pitié. Ça serait bien suffisant pour la calmer. 05139
Bottom
05140
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist...--no vie sinun pirkele itseäskin!--tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt...--no sinun seitsemän seppää!--nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä. JUHANI: Pauvre enfant ! Je crois que tu raisonnerais un peu différemment si tu avais davantage promené tes yeux autour de toi dans le monde, si par exemple tu avais été à Turku. Moi, j’y suis allé une fois conduire des bœufs de la ferme de Viertola. Et j’en ai vu dos phénomènes là-bas ! J’ai vu comme le faste et le luxe peuvent tourner la tête à un pauvre type. Oh ! la la ! quel village bruyant, quelle vie dévergondée ! Ici roulent des voitures, là roulent des voitures, et dans ces voitures il y a de sacrés fous moustachus, il y a des filles comme des poupées de porcelaine qui répandent un fort parfum d’huiles et de pommades coûteuses. Et regarde-moi ça ! Bon Jésus ! Voilà à présent une jolie demoiselle qui sautille avec des plumes d’or sur le croupion, une vraie demoiselle de la ville, quoi ! Et son cou ! blanc comme du lait frais, et ses joues rougissent et ses yeux brillent comme deux brasiers en plein soleil, lorsqu’elle voit rappliquer un gringalet de godelureau, en chapeau et en redingote à pans d’un noir luisant, et qui reluque — non ! que le diable t’emporte ! — qui reluque à travers un carré de verre qui miroite devant son œil gauche ! Et alors — par les sept forgerons ! — on commence maintenant à se faire des courbettes des deux côtés, la donzelle rétrécit sa bouche en cul de poule et gazouille comme une hirondelle sur un toit ensoleillé, et le mirliflore en face d’elle agite la main, remue ses basques, brandit son chapeau et piaffe, en tirant des étincelles du pavé. Ah ! c’était une vraie comédie ! Allons, espèces de jacasses, pensai-je alors, moi, pauvre gosse arrêté à un coin de rue avec un paquet de peaux de bœufs fraîches sur le dos, et guignant comment ces deux pigeons se faisaient des mamours. 05140
Bottom
05141
Top
TUOMAS: Herrat ovat narreja. TUOMAS: Les messieurs sont toqués. 05141
Bottom
05142
Top
TIMO: Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat. Niinpä syövätkin, ryysyt rinnoilla, ja eivätpä--koira vieköön!--osaa lusikkaansakaan nuolla, koska pöydästä nousevat; sen olen nähnyt omilla silmilläni suureksi ihmeekseni. TIMO: Et enfantins comme des moutards au visage barbouillé de lait. Et quand ils mangent, ils se mettent des torchons sur la poitrine, et ils ne savent même pas, ces fichus freluquets, lécher leur cuillère en se levant de table. Je l’ai vu, de mes yeux vu, à mon grand ahurissement. 05142
Bottom
05143
Top
SIMEONI: Mutta peijata ja nylkeä talonpoikaa, siihen kyllä ovat miehiä. SIMEONI: Mais quand il s’agit de filouter et d'écorcher les paysans, ils sont un peu là. 05143
Bottom
05144
Top
JUHANI: Tosi, että löytyy herrasmaailmassa paljon ämmällistä ja naurettavaa, sen huomasin Turku-retkelläni. Mutta kas kun meitä lähenee oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen liehakoitseva lunttu, niin eipä ilman ettei hemmahtele ihmislapsen sydän. Jaa, jaa, pojat! maailman hekuma houkuttelee vahvasti; sen huomasin Turku-retkelläni. Ja sanonpa kerran vielä, että sydämeni surkuttelee tyttöä tuolla vuorella. Ja oli hänellä jo aika pelastua helvetistä ja seilata ystävänsä kanssa rauhan satamaan, jonne Jumala meitäkin viimein auttakoon. Siinä toivossa koetamme nukkua nyt. Tosin on tästä vuoresta vielä yksi merkillinen tarina, mutta jääköön se toistaiseksi, ja koettakaamme nukkua nyt.--Meneppäs kuitenkin, Simeoni, peittämään hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla karkkua kilkuttaa ja heinävihkoa heilutella, vaan pääsen kohta nakuttelemaan hirren päätä kuin punaharjainen tikka. Meneppäs. JUHANI: €’est vrai, on trouve dans le monde des messieurs beaucoup de choses efféminées et ridicules, je l’ai bien remarqué pendant mon voyage à Turku. Mais tout de même, quand on voit rappliquer une petite femme comme ça, sentant bon les odeurs, et le corsage agité, ma foi, ce n’est pas sans que quelque chose vous remue dans le cœur. Oui, oui, enfants; les délices du monde ont un puissant attrait, je l’ai bien remarqué pendant mon voyage à Turku. Et je dis encore une fois que je plains la jeune fille sur la montagne. 11 était grand temps qu’elle soit sauvée de cet enfer pour naviguer avec son ami vers le port tranquille où Dieu nous conduira tous aussi un jour, espérons-le. Essayons de nous endormir dans cet espoir. Simeoni, va pourtant couvrir les braises de cendres, pour que je n’aie pas besoin demain malin de battre le briquet et de mettre le feu à une poignée de foin, mais que je puisse tout de suite commencer à cogner les troncs comme un pivert. Va, s’il te plaît. 05144
Bottom
05145
Top
Lähti Simeoni tekemään Juhanin käskyä, mutta astui pian takaisin, tukka pystyssä ja silmät selällään päässä. Mököttäen haasteli hän jotain eräästä kummallisesta, palavasta silmästä siellä ulkona vankkurien ääressä. Tästäpä muutkin pöllähtivät, siunasivat sieluansa ja ruumistansa, ja astuivat miehissä ulos koijustansa; ja muistutti heidän tukkansa tuulenpesää koivussa. Liikkumattomina, mykkinä patsaina he seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti. He katsoivat rävähtämättä ja näkivätkin varmaan ratasten takana kummallisen kiillon, joka välimmiten katosi, mutta pian taas näytti hohtavan valonsa. Tämän olisivat he kenties pitäneet hevosensa Valkon ainoana silmänä, mutta eihän sieltä haamoittanut mitään valkeata, vaan päin vastoin jotakin mustaa, eikä kuulunut kellon kilausta. Näin arvellen seisoivat veljekset järkähtämättä; mutta viimein toki lausui Tuomas jotenkin tuikealla äänellä: Simeoni s’éloigna exécuter l’ordre de Juhani, mais revint rapidement, les cheveux hérissés et les yeux hagards. En balbutiant, il raconta quelque chose sur un œil étrange qui brillait dehors, près du char. Les autres sautèrent en l’air, bénirent leurs âmes et leurs corps et sortirent de la hutte en troupe ; leurs chevelures rappelaient un buisson d’épines. Ils restèrent immobiles, muets comme des statues, le regard fixé dans la direction qu’indiquait le doigt de Simeoni. Ils écarquillèrent les yeux et remarquèrent en effet derrière la charrette une lueur bizarre qui disparaissait parfois pour reparaître un instant après. Ils auraient peut-être pu la prendre pour l’œil unique de leur cheval, mais ils ne distinguaient rien de blanc ; au contraire, on apercevait une masse noire, et de plus on n'entendait pas le son de la clochette. Tout en réfléchissant ainsi, les frères se tenaient sans bouger, mais enfin Tuomas dit d’une voix assez brusque : 05145
Bottom
05146
Top
TUOMAS: Mitä puuttuu? TUOMAS: Que fiches-tu là ? 05146
Bottom
05147
Top
JUHANI: Älä Herran tähden rupea praakailemaan hänen kanssansa niin turskisti.--Se on hän! Mitäs nyt teemme, veljet? Se on hän! Mitä sanoisimme hänelle? JUHANI: Au nom de Dieu, ne commence pas à lui parler si biusquement. C’est l’ogre ! Que faire à présent '! C’est lui, frères ! Que lui dire ? 05147
Bottom
05148
Top
AAPO: Enhän totisesti tiedä. AAPO: Je ne sais vraiment pas. 05148
Bottom
05149
Top
TIMO: Nytpä virrenvärssy hyvää tekis. TIMO: Un cantique ferait très bien. 05149
Bottom
05150
Top
JUHANI: Eikö kenkään meistä osaa ulkoa yhtään ainoata rukousta. Lukekaat, armaat veljet, hellittäkäät Herran nimessä mitä vaan muistatte, mitä vaan päähän pistää, ilman yhtään sovittelemista raamatunkappaletta ainetta myöten. Lukekaat vaikka hätäkasteesta, veljet armaat. JUHANI: Est-ce qu'aucun de nous ne connaît par cœur une seule prière ? Récitez quelque chose, chers frères ; pour l’amour de Dieu, sortez seulement tout ce que vous savez, tout ce qui vous passe par la tête, au hasard, un passage de la Bible, que ça convienne ou non. Récitez, faute de mieux, les paroles du baptême d’urgence, chers frères ! 05150
Bottom
05151
Top
TIMO: Olenpa tainnut yhden ja toisen jakson virsikirjasta, mutta nyt on niinkuin hirveä puskuri pääni ovella. TIMO: J’ai bien connu plus d’un verset du psautier, mais n aintenant c’est comme si une épaisse poutre me coupait le sifflet. 05151
Bottom
05152
Top
SIMEONI: Henki ei salli sinun puhua enemmin kuin minunkaan. SIMEONI: C’est l’esprit qui ne te permet pas de parler, pas plus qu’à moi. 05152
Bottom
05153
Top
TIMO: Eipä hän salli. TIMO: U ne permet pas. 05153
Bottom
05154
Top
JUHANI: Tämä on hirmuista! JUHANI: C’est affreux ! 05154
Bottom
05155
Top
AAPO: Hirmuista! AAPO: Hirmuista! 05155
Bottom
05156
Top
TIMO: Totisesti hirmuista. TIMO: Vraiment affreux ! 05156
Bottom
05157
Top
JUHANI: Mitä tehdä? JUHANI: Que faire ? 05157
Bottom
05158
Top
TUOMAS: Luja käytös häntä kohtaan on luullakseni paras. Kysykäämme kuka hän on ja mitä hän tahtoo. TUOMAS: A mon avis, ce qu’il y a de mieux, c’est de se montrer énergique. Demandons-lui qui il est et ce qu’il veut. 05158
Bottom
05159
Top
JUHANI: Annas kun minä kysyn. Kukas olet? Kukas olet? Kukas olet ja mitä tahdot meistä?--Ei sanaakaan vastimeksi. JUHANI: Laisse-moi l’interroger. Qui es-tu? Qui es-tu ? Qui es-tu et que veux-tu ?... Pas un mot de réponse ! 05159
Bottom
05160
Top
LAURI: Otamme tuliskekäleet. LAURI: Prenons des tisons. 05160
Bottom
05161
Top
JUHANI: Otamme tuliskekäleet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nimeäs, sukuas ja asiaas. JUHANI: Nous prendrons des tisons et te tannerons le cuir si tu ne dis pas ton nom, ta race et ton affaire. 05161
Bottom
05162
Top
LAURI: Ei, mutta tarkoitinpa iskeä kekäleisin kohta. LAURI: Non, je pensais qu’on saisirait tout de suite les tisons. 05162
Bottom
05163
Top
JUHANI: Kun uskaltais. JUHANI: Si on osait ! 05163
Bottom
05164
Top
TUOMAS: Yksi kuolema Herralle velkaa. TUOMAS: On ne doit qu’une mort à Dieu. 05164
Bottom
05165
Top
JUHANI: Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kekäleet kouraamme, pojat! JUHANI: Oui, on ne doit qu’une mort à Dieu. Empoignez-moi des tisons, mes enfants. 05165
Bottom
05166
Top
Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä. Etunenässä seisoi Juhani, silmät ympyrjäisinä kuin huhkaimen, ja katsellen silmää vankkurien takana, joka erinomaisella hohteella katseli häntä vastaan. Niin seisoivat veljekset säkenöitsevissä aseissa öisellä aholla; ja hyypiö huuteli vuoren kuusilta, kolkko korpi heidän allansa hohisi raskaasti, ja pimeät pilvet peittivät taivaan kannen. Ils se trouvèrent bientôt sur un rang, munis de bûches enflammées. Juhani était le premier, les yeux arrondis comme un hibou et fixés sur l’œil qui le contemplait avec un éclat mystérieux derrière le char. Les frères brandissaient ainsi leurs armes scintillantes dans la prairie nocturne ; et le grand-duc hululait dans les sapins de la montagne, le lugubre marécage bruissait profondément et de sombres nuages voilaient la voûte du ciel. 05166
Bottom
05167
Top
JUHANI: Kun minä sanon: nyt, pojat! niin silloin lentäkööt kekäleet kouristamme perkeleen niskaan. JUHANI: Quand je dirai : Hardi ! vous lancerez vos tisons sur le dos du diable ! 05167
Bottom
05168
Top
SIMEONI: Mutta koettakaamme vielä vähän manausta. SIMEONI: Essayons d’abord quelques exorcismes. 05168
Bottom
05169
Top
JUHANI: Oikein harkittu! Vähän manausta ensin. Mutta mitä sanoisin hänelle? Kuiskaa minulle, Simeoni; sillä itse olen tällä hetkellä merkillisen typerä. Mutta kuiskaa sinä minulle sanat, ja heitänpä ne hänelle vasten naamaa että korpi kaikuu. JUHANI: Bonne idée. Un peu d’exorcisme pour commencer. Mais que dois-je lui dire ? Souffle-moi, Simeoni, car je me sens extraordinairement stupide en ce moment. Souffle-moi les paroles et je les lui jetterai à la face, que le bois en retentisse. 05169
Bottom
05170
Top
SIMEONI: Huomaa sitten kuinka sanelen.--Tässä seisomme. SIMEONI: Eh bien, écoute donc ce que je te dicterai. On est ici. 05170
Bottom
05171
Top
JUHANI: Tässä seisomme! JUHANI: On est ici. 05171
Bottom
05172
Top
SIMEONI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. SIMEONI: Comme des héros de la foi, le glaive de feu à la main. 05172
Bottom
05173
Top
JUHANI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! JUHANI: Comme des héros de la foi, le glaive de feu à la main. 05173
Bottom
05174
Top
SIMEONI: Mene tiehes. SIMEONI: Va-t’en ! 05174
Bottom
05175
Top
JUHANI: Mene helvettiis! JUHANI: Va-t’en au diable ! 05175
Bottom
05176
Top
SIMEONI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. SIMEONI: On est des chrétiens baptisés, des guerriers de Dieu. 05176
Bottom
05177
Top
JUHANI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja. JUHANI: On est des chrétiens baptisés, des guerriers de Dieu, des soldats du Christ. 05177
Bottom
05178
Top
SIMEONI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. SIMEONI: Même si on ne sait pas lire. 05178
Bottom
05179
Top
JUHANI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. JUHANI: Même si on ne sait pas lire. 05179
Bottom
05180
Top
SIMEONI: Mutta uskomme kuitenkin. SIMEONI: Mais on a quand même la foi. 05180
Bottom
05181
Top
JUHANI: Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. JUHANI: Mais on a quand même la foi, et on y croit fermement. 05181
Bottom
05182
Top
SIMEONI: Mene nyt. SIMEONI: Va-t’en ! 05182
Bottom
05183
Top
JUHANI: Mene nyt! JUHANI: Va-t’en ! 05183
Bottom
05184
Top
SIMEONI: Kohta kukko kiekuu. SIMEONI: Bientôt le coq chantera. 05184
Bottom
05185
Top
JUHANI: Kohta kukko kiekuu! JUHANI: Bientôt le coq chantera. 05185
Bottom
05186
Top
SIMEONI: Ja Herran valkeutta huutaa. SIMEONI: Et annoncera la clarté du Seigneur. 05186
Bottom
05187
Top
JUHANI: Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! JUHANI: Et annoncera la clarté du Seigneur Sé-baoth. 05187
Bottom
05188
Top
SIMEONI: Mutta hän ei ole huomaavinansa. SIMEONI: Mais il n’a pas l’air de s’en inquiéter. 05188
Bottom
05189
Top
JUHANI: Mutta hän ei huom... Niin, hän ei huoli vaikka kirkkuisin hänelle enkelin kielellä. Herra siunatkoon meitä, veljet! sillä ei nyt muuta tällä erällä kuin--nyt pojat! JUHANI: Mais il n’a... oui, il ne s’en soucie pas du tout ! J’ai beau vociférer comme un archange. Que Dieu nous protège, mes frères ! Car il ne reste plus que : Hardi ! 05189
Bottom
05190
Top
Silloin he kaikki viskasivat kekäleensä kohden kummitusta, joka vasaman vauhdilla läksi juoksemaan pois neljän jalan jytinällä, ja kauan vilahtivat hohtavat hiilet hänen seljässänsä halki öisen pimeyden. Niin hän pakeni tulisesta kahakasta, ja ehdittyään ahon reunalle alas, rohkeni hän lopulta seisahtua, puhaltaen kerran, kaksi kaikuvasti. Ja veljesten aave, kamoittava körri oli kuitenkin heidän ykssilmäinen hevosensa, joka hetkeksi oli kadottanut valkean värinsä suon mustissa mutarapakoissa, joihin kaiketi oli vaipunut ja kauan niissä kiiriskellyt ennenkuin pääsi kuivalle jälleen. Siinäpä piehtaroimisessa oli hän myös temmaisnut kellon kaulastaan, joka seikka tällä hetkellä paljon saattoi veljesten luulon harhateille. Tämä oli silmä, joka vankkurien takaa yön hämärässä loisti, niinkuin monen elikon silmä loistaa pimeydessä.--Mutta vasta hetken mentyä, ja silloinkin varoten, rohkenivat veljekset lähestyä Valkoansa, ja huomasivat erhetyksen vihdoin. Tästä he äkeillä kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lepäsivät he jokainen sikeässä unessa. Alors ils lancèrent tous ensemble leurs tisons contre le fantôme qui fila comme une flèche, avec un bruit de quatre sabots, et longtemps des charbons ardents brillèrent sur sa croupe dans la nuit obscure. C’est ainsi qu’il détala sous cette pluie de feu et n’osa s’arrêter qu’à la lisière de la prairie, en soufflant bruyamment deux ou trois fois. Car le démon des frères, le monstre épouvantable, était quand même leur vieux cheval borgne qui avait momentanément perdu sa couleur blanche dans la vase noire du marais où il s’était embourbé et longtemps roulé avant de pouvoir reprendre pied à sec. Il avait aussi perdu sa clochette en se débattant, ce qui avait beaucoup contribué à égarer les frères. Tel était l’œil qui avait brillé derrière la charrette, comme luit l’œil de bien des animaux dans l’obscurité. — Mais ce n’est qu’au bout d’un instant, et encore avec prudence, que les frères se risquèrent à avancer et constatèrent enfin leur erreur. L’air fâché, ils regagnèrent la hutte, et au point du jour ils se plongèrent dans un lourd sommeil. 05190
Bottom

Luku 06 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
06001
Top
Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi syltää oli sen pituus ja kolme sen leveys; itään päin antoi sen toinen, länteen toinen pää. Tultuas sisään ovesta, joka oli huoneen itäisessä päässä, seisoi oikealla suuri kiuvas-uuni, vasemmalla hinkalo, rakettu Valkoa varten talveksi. Kynnyksestä eteenpäin, lähes keskelle huonetta, oli allasi havutettu maa, mutta peripuolella oli uhkea permanto leveistä palkeista rakettu ja ylös tämän kohdalle väljä parvi. Sillä sekä asuintupana että saunana käyttelivät veljekset uutta pirttiänsä. Asuntohuoneesta noin kaksikymmentä askelta seisoi heidän aittansa, liitetty yhteen pienistä, ympyrjäisistä kuusista. La cabane des frères était enfin terminée. Elle avait cinq toises de long et trois de large. Une de ses façades était tournée vers l’est, l’autre vers l’ouest. En avançant par la porte, qui donnait sur l’est, on voyait à droite un grand âtre et à gauche une loge où Valko devait passer l’hiver. A partir du seuil, le sol était jonché de branches de sapin presque jusqu’au milieu de la pièce, mais dans le fond il y avait un superbe plancher construit avec des larges poutres et au-dessus, une spacieuse soupente. Car les frères utilisaient leur nouvelle maison aussi bien comme habitation que comme étuve. A vingt pas de la cabane s’élevait un grenier en petits troncs de sapin. 06001
Bottom
06002
Top
Oli siis veljeksillä oivallinen suoja sadetta, myrskyä ja talvipakkasta vastaan, oli myös varahuone heidän ruoka-aineitansa varten. Ja nytpä taisivat he täyttä tointa käydä käsin metsästämiseen ja kaikellaiseen pyydystykseen. Ja lähestyi silloin surma metsoille, teereille ja pyille, jäniksille, oraville ja jynkkämielisille mäyrille, niinmyös Ilvesjärven sorsille ja kaloille. Silloin kiivaan Killin ja Kiiskin haukkinasta ja pyssyjen jyskeestä kajahtelivat mäet ja äärettömät kuusiset salot. Kaatoi myös veljesten luoti tuolloin, tällöin pyöreäkarvaisen kontion; mutta ei kuitenkaan ollut vielä mesikämmenen pyyntiin oikea aika. Lés frères avaient donc un excellent abri contre la pluie, l'orage et le froid hivernal, ils avaient aussi un garde-manger pour leurs provisions. Et maintenant, ils pouvaient consacrer toute leur activité à la chasse et à la pêche. La mort fondit alors sur les coqs des bois et les tétras, sur les gélinottes, les lièvres, les écureuils et sur les mornes et lourds blaireaux, et aussi sur les canards et les poissons du lac d’Ilvesjârvi. Les collines et les immenses forêts de sapins retentirent des aboiements des chiens et des détonations des fusils. Parfois aussi un ours au pelage ébouriffé tombait sous le plomb des frères, et pourtant le temps propice à cette chasse n’était pas encore arrivé. 06002
Bottom
06003
Top
Tuli halla-öinen syksy, ja kuolivat tai pakenivat syviin kätköihinsä heinäsirkat, sisiliskot ja sammakot, ja olipa aika pyydystellä kettuja kiiltävillä sangoilla; tämän konstin olivat veljekset oppineet isältänsä. Saipa nyt moni vikkeläjalkainen Mikko maksaa hienolla nahallansa muutaman makean palan.--Jänisten tiedetään metsässä polkeilevan teitä pehmeään lumeen, ja näillepä teille virittelivät veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi. Vielä olivat he rakentaneet itsellensä oivallisen, kalteva-aitaisen sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon itäiselle reunalle. Ja paitsi tätä olivat he, suden pyyntiä varten myös, kaivaneet kuopan, valtaisen syvän, kappaleen pirtistä kuivaan santaiseen tantereesen päin. Paisti vietteli jykevään aitaukseen monen nälkäisen suden; ja silloin, koska veljekset huomasivat saaliinsa ahdingossa, nousi tarhassa pauhua ja ryskettä pimeänä syksy-yönä. Silloin yksi veljeksistä seisoi aidan nojalla, pyssy kädessä, kiehtoen luodilla kaataaksensa karheakarvaista petoa; toinen hänen rinnallansa, pitäen tulta, tervaskalikallista, loimottavaa soittoa. Mikä taasen heistä autteli Killiä ja Kiiskiä ajelemaan pensastosta ulos synkeänaamaisia, irvisteleviä petoja, väikkyen tervasloimoinensa tuonne, tänne. Kova oli meteli miesten huudoista, koirien reuhusta ja pyssyjen paukkinasta ja väsymättä remahteli korpi ja Impivaaran komeroinen seinä. Niin temmellettiin, lumi tahraantui, punertui yhä enemmin ja enemmin, sotkettiin tuhanteen suuntaan, kunnes viimein kaikki häntyrit makasivat veressänsä. Ja siitä saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille työtä ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin tämä toimi vallan hauskaa.--Myös kuoppaan, ahon läntisellä partaalla, kiiruhti yksi ja toinen metsän viistosilmä. L’automne vint avec ses nuits de gelée, et les sauterelles, les lézards et les grenouilles périrent ou se hâtèrent de gagner leurs profondes cachettes ; ce fut le moment de disposer pour les renards des chausse-trapes en acier luisant ; les frères avaient appris cet art de leur père. Plus d’un goupil au pied agile dut payer de sa fine fourrure un morceau succulent. Les lièvres tracent dans les forêts, sur la neige molle, des coulées où les frères tendirent des centaines de lacs en laiton pour la perte de bien des couarts à la fourrure blanche. Ils s’étaient encore cons truit, pour capturer les loups, un excellent enclos aux parois inclinées, dans une dépression buissonneuse à la lisière orientale de la prairie. En outre, toujours pour ces bêtes, ils avaient creusé à quelque distance de leur maisonnette une profonde trappe dans le sol sec et sablonneux. L’appeau attirait dans la solide clôture plus d’un loup affamé, et dès que les frères remarquaient que leur proie était dans l’embarras, un violent tapage montait de l’enclos dans l’obscurité de la nuit automnale. Un des frères s’appuyait contre la palissade, le fusil épaulé, cherchant à abattre de son plomb le fauve aux poils rudes ; un autre tenait à ses côtés une torche de bûchettes résineuses ; un troisième aidait les chiens à chasser hors des buissons les bêtes grimaçantes et sinistres, en brandissant un tison à droite et à gauche. Les cris des hommes, les aboiements des chiens, les détonations des fusils se confondaient en un vacarme terrible, la forêt et la paroi carverneuse d’Im-pivaara retentissaient sans relâche. On s’agitait bruyamment, la neige se souillait, devenait toujours plus rouge, était foulée aux pieds en mille sens jusqu’à ce qu’enfin tous les fauves à la queue touffue reposassent dans leur sang. Et alors les frères devaient se mettre à écorcher leur gibier, mais cette peine leur était pourtant fort agréable. Un ou deux loups aux yeux obliques s’enfoncèrent aussi dans la fosse au bord de la prairie. 06003
Bottom
06005
Top
Tapahtui kerran, että varhain eräänä aamuna, muiden vielä maatessa, Timo läksi katsomaan viritettyä kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo matkan päästä antoi miehelle hyvän toivon. Ja ehdittyänsä kuopan reunalle, näkikin hänen iloinen silmänsä syvyydessä hallavan esineen, näki aika suden, joka, kuono painettuna vasten maata, makasi liikkumatta, kyräten silmillään ylös kohden miestä.--Mitä päätti nyt Timo? Yksin nykistää sudelta hengen ja muiden suureksi huviksi astua pirttiin, karvainen taakka olalla. Kävi hän juoneen, kantoi esiin tikapuut pirtin seinykseltä, asetti ne varoten kuoppaan, ja itse, raskas halkonuija kädessä, astui hän alas pitkin pykäliä, aikoen rouhaista myrskäksi pedon pään. Kauan huhtoili hän nuijallansa, hampaat irvissä, mutta ainapa vaan tyhjää ilmaa. Suden pää pujahteli aivan vikkelästi, pujahteli oikealle, vasemmalle, koska mies läimäytteli hankalalla aseellansa. Viimein pudotti hän nuijansa sudelle, eikä keksinyt silloin muuta neuvoa kuin astua ylös ja rientää pirttiin ilmoittamaan mitä oli tapahtunut. Il arriva un matin que Timo sortit de bonne heure, pendant que les autres dormaient encore, pour visiter la trappe, dont la couverture à moitié défoncée donnait bon espoir de loin déjà. Arrivé au bord du trou, son regard joyeux distingua dans le fond une masse grisâtre, distingua un loup robuste qui, le museau pressé contre terre, reposait immobile, les yeux fixés sur lui. Mais que fit alors Timo ? Il décida de ravir seul la vie au loup et d’entrer dans la cabane, au grand étonnement de ses frères, avec son fardeau poilu sur l’épaule. Il se mit à l’œuvre, apporta une échelle appuyée contre le mur, la plaça prudemment dans la fosse et descendit les degrés, armé d’une lourde bûche, avec la ferme intention de réduire en bouillie le crâne de la bête. Il frappa longtemps avec son gourdin, serrant les dents, mais toujours dans le vide, car le loup dérobait chaque fois agilement sa tête à droite, à gauche, quand l’homme abattait son arme incommode. Timo laissa finalement tomber sa massue entre les pattes du loup et ne trouva rien de mieux à faire que de remonter et d’aller vivement communiquer à ses frères ce qui était arrivé. 06005
Bottom
06006
Top
Siitä, hetken päästä läksivät veljekset, varustettuna seipäillä, köysillä ja kuristimilla, saavuttamaan saalistansa. Mutta tyhjä oli kuoppa heidän ehdittyänsä esiin. Pitkin tikapuita, jotka Timo oli jättänyt jälkeensä kuoppaan, oli heidän sutensa koreasti astunut ylös ja vilkaisnut tiehensä, kiittäen onneansa. Sen huomasivat veljekset paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heidän julmistunut silmänsä Timoa; mutta hän ei ollutkaan enään saapuvilla. Hän juoksi jo paeten tuolla metsän reunalla, jossa pian peittyi männistön suojaan. Hän ymmärsi, ettei ollut hyvä jäädä asiasta enemmän keskustelemaan. Mutta muut kiljuivat hänen peräänsä, nyrkit pystyssä, luvaten peitota hänen hillukaksi aina päästä kantapäihin asti, jos hän vielä uskaltaisi pirtin ovea raoittaa. Niin he uhkailivat, jättivät kuopan äkeinä ja vihaisina, ja astuivat pirttiinsä takaisin. Mutta pakolaisena käyskeli metsässä Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan käytöstänsä häntä kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen hänen ymmärtämättömyytensä kautta, vaan ei häijystä koiranjuonesta. Sentähden astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle ylös, huuteli sieltä vahvalla äänellänsä kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain ja vannoin hänen ei tarvitsevan pelätä palatakseen paikalla takaisin. Niin hän huuteli, ja hetken mentyä palasi Timo, kyräten pahasti ja mulkoillen silmiänsä. Lausumatta sanaakaan riisui hän päältänsä, kallistui vuoteellensa alas, ja pian kuorsasi hän syvässä unessa. Au bout d’un instant, les frères accoururent, munis de perches, de cordes et de nœuds coulants pour capturer leur proie. Mais quand ils s’approchèrent de la trappe, ils virent qu’elle était vide. Le loup était tranquillement sorti par l’échelle que Timo avait oubliée dans la fosse, il avait détalé, en se félicitant de sa chance. Les frères le comprirent sur-le-champ et, jurant et grinçant des dents, ils cherchèrent Timo de leurs regards courroucés ; mais celui-ci était déjà hors d’atteinte. Il gagnait à la course la lisière de la forêt, où il disparut bientôt à l’abri des sapins. Il avait pressenti qu’il ne serait pas sage de rester pour discuter davantage de l’affaire. Les autres le poursuivirent de leurs imprécations, brandissant les poings et promettant de lui tanner et amollir le cuir comme une rave cuite, de la tête aux talons s’il osait seulement entr’ouvrir la porte de la cabane. Après avoir proféré ces menaces, ils quittèrent la trappe et rentrèrent fâchés et furieux. Timo erra dans les bois comme un fugitif ; mais bientôt ses frères commencèrent à regretter leur conduite envers lui, quand ils songèrent que le dommage avait été causé par inadvertance et non par méchanceté. C’est pourquoi, avant le soir déjà, Juhani monta sur le sommet d’Impi-vaara, cria d’une voix puissante dans toutes les directions et appela Timo, lui promettant et jurant qu’il pouvait revenir tout de suite sans crainte. Il cria ainsi, et après un moment Timo rentra, boudant de colère et roulant ses yeux. Sans dire un seul mot, il se déshabilla et se jeta sur la paille où il ronfla bientôt profondément. 06006
Bottom
06007
Top
Tullut oli myös karhunpyynnin otollisin aika. Silloin ottivat veljekset keihäänsä, painoivat kivääreihinsä tuikeat luodit ja läksivät herättämään salon ruhtinasta, joka jo pimeässä konnossaan uneksui syvällä lumisten kuusien alla. Ja kaatoi heidän luikkunsa monen turpaisen kontion, koska hän vihaisena rynkäsi rauhankammiostaan ulos. Silloin nousi usein tuima taistelo, lumi suoksahteli kauas ympärille ja punertui vuotavasta verestä, kun haavoja annettiin kahden-puolen. Niinpä taisteltiin kunnes viimein karheanaamainen otso makasi rauhallisna. Mutta veljekset, ehdittyään iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa lääkkeellä, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sillä he voitelivat haavojansa ja pyhkäisivät keltaruskeata tervaa päälle. Le moment le plus favorable pour la chasse aux ouïs était enfin venu. Les frères prirent alors leurs épieux et chargèrent leurs fusils avec des balles acérées, pour réveiller le prince des forêts qui dormait déjà dans son obscure tanière sous les sapins couverts de neige. Ils abattirent plus d’un ours mafflu au moment où il se ruait furieusement hors de sa paisible retraite. Souvent, il s’engageait une lutte violente, la neige tourbillonnait au loin, rougie par le sang qui coulait des blessures reçues de part et d’autre. On combattait jusqu'à ce qu’enfin le fauve au museau hérissé reposât en paix. Mais les frères rentraient à la maison et pansaient leurs plaies avec un baume composé d’eau-de-vie, de sel, de poudre et de fleur de soufre. Ils en oignaient leurs blessures et étendaient par-dessus une couche de goudron d’un jaune foncé. 06007
Bottom
06008
Top
Niin haalivat he elantoansa korvesta ja mäkien viidoista, täyttäin varahuoneensa monellaisella otuksella: linnuilla, jäniksillä, mäyrillä ja karhun-lihalla. Olivat he myös pitäneet huolta vanhan uskollisen Valkonsa talvisesta muonasta. Nähtiin suon rannalla tuolla valtainen, sirpillä niitetty ja sileäksi harjattu heinäsuova, kylliksi riittävä talven kestäessä. Ei ollut myös unohdettu heidän pirttinsä talvilämpymän varoja. Seisoi huikea halkopino lähellä aittaa ja vielä tervaskantoja korkea kasa, kuin aika röykkiö Hiiden hirven sarvia, pirtin seinyksellä, ulettuen maasta ylös katon räystääsen asti.--Niin varustettuna taisivat he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteistä partaa. C’est ainsi qu’ils tiraient leur subsistance des forêts et des bocages accidentés, remplissant leur garde-manger de gibier de tout genre : oiseaux, lièvres, blaireaux et ours. Ils avaient également songé à récolter du fourrage pour nourrir leur vieux et fidèle Valko pendant l’hiver. A la lisière du marais se dressait une grosse meule de foin coupée à la faucille et peignée bien lisse, amplement suffisante pour la durée des frimas. Ils n’avaient pas non plus oublié le combustible pour chauffer leur maisonnette ; une imposante rangée de bûches s’alignait près du grenier et un gros tas de souches résineuses, semblables à un monceau de gigantesques cornes d’élans s’appuyait contre la paroi de la maison, jusqu’au bord du toit. — Ainsi équipés, les frères pouvaient envisager avec sérénité l’hiver à la barbe de givre. 06008
Bottom
06009
Top
On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja vasta tullut lumi peittää vuoret ja laaksot. Kuuluu metsästä hiljainen kohina, teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa, ja harakka, männistön kärkäs neito, kantelee varpuja vastaisen pesänsä perusteeksi. Niin mökissä kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa, niinmyös veljesten pirtissä Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea näet olkikuorman, jonka Valko on vetänyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset täälläkään unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista. C’est la veille de Noël ; l’air est doux, des nuages gris cachent le ciel, la neige récente couvre les montagnes et les vallées. On entend dans la forêt un faible murmure, le coq de bruyère picore dans les bouleaux chargés de chatons, une bande de geais se régale sur un sorbier rouge et la pie, cette fille curieuse des bois, transporte des brindilles pour son futur nid. Dans la chaumière comme dans la ferme somptueuse, régnent l’allégresse et la paix, et aussi dans la cabane des frères à Impivaara. Dehors, devant la porte, on voit une charretée de paille que Valko est allé chercher à Viertola pour couvrir le plancher de la chambre en l’honneur de la Noël. Même ici, les frères n’ont pu se passer du crissement de la paille qui était le plus beau souvenir de leur enfance. 06009
Bottom
06010
Top
Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen löylytys oli päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa. On entend dans la cabane le sifflement de la vapeur qui monte des pierres chaudes de Pâtre et le battement des souples ramilles de bouleau. Les frères prennent consciencieusement leur bain de Noël. Quand enfin la chaleur se fut dissipée, ils descendirent de la soupente, se vêtirent et se reposèrent sur les planches qui tenaient lieu de bancs le long des murs ; ils s’y assirent, suant et soufflant. Une latte de bois enflammée éclairait la chambre ; Valko dans sa loge mâchait de l’avoine, car on s’était aussi souvenu de son Noël ; assoupi et bâillant, le coq était perché suisa poutre ; Killi et Kiiski, le museau dans les pattes, dormaient près du poêle, et le vieux matou gris de Jukola ronronnait sur les genoux de Juhani. 06010
Bottom
06011
Top
Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut nostelivat lyhteitä sisään. Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä.--Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.--Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta. Timo et Simeoni se mirent alors à préparer le souper, tandis que les autres rentraient les gerbes. Ils défirent les liens, étendirent la paille sur le plancher en une couche épaisse d’une main, plus épaisse toutefois dans la soupente où ils passaient habituellement les soirées et les nuits. — Finalement le repas fut prêt : sept pains, deux bols en chêne remplis de viande d'ours fumante et un baquet plein de bière étaient disposés sur la table. Les frères avaient eux-mêmes fabriqué leur cervoise, en appliquant fidèlement la recette de leur mère. Mais ils l’avaient faite plus forte que la bière habituelle des paysans. D’un brun foncé, elle moussait dans le baquet ; et si l’on en avait avalé un plein pot, on aurait éprouvé un peu de vertige. — Les frères sont déjà tous assis autour de la table et se régalent de viande, de pain et de bière écumante. 06011
Bottom
06012
Top
AAPO: Onpa tässä runsaastikin pinottu etehemme einettä. AAPO: Quelle abondance de mangeaille est empilée devant nous ! 06012
Bottom
06013
Top
JUHANI: Syödään ja juodaan, pojat, sillä nyt on meillä joulu, joulu kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisilläkin. Valeleppas, Timo-veikkoseni, oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa.--Kas niin! olkoon menneeksi tuoppi kumminkin. Tänä iltana ei yhtään kitsautta, vaan kaikki saakoot, niin hepo, koira ja kissa kuin Jukolan iloiset veljekset. Kukko maatkoon rauhassa ja periköön osansa huomenna. Tuossa teille, Killi ja Kiiski, huikea kimpale karhun koivesta, ja tuossa sinulle, kissa-rukka. Mutta ensin kättä, sinä killisilmä!--Kas niin! Ja sitten molemmilla käsillä! Katselkaapas kissamme konsteja ja sanokaat, että minäkin olen hieman opetusmestaria. Kättä paiskelee hän jo molemmilla kääpillä yht'aikaa, ja silloinpa hän asettaa itsensä istumaan kuin vakava ukko ja pistää, veitikka, kumpaisetkin etu-tallukkansa kouraani. Noin! JUHANI: Mangeons et buvons, enfants, car c’est Noël pour nous, Noël pour tous, pour les bêtes comme pour les hommes. Timo mon frère, verse de la bière sur l’avoine du bon Valko dans sa loge. — C’est ça, verse-lui au moins un pot. Ce soir, on n’est pas chiches et tous auront leur ration, le cheval, les chiens et le chat, aussi bien que les joyeux garçons de Jukola. Le coq peut dormir en paix, il recevra sa part demain. Ici, Killi et Kiiski ! attrapez-moi ce puissant quartier de gigot d’ours, et voilà pour toi, vieux matou ; mais d’abord, donne la patte, mon petit loucheur. C’est ça ! Et maintenant, les deux pattes ! Voyez les tours que connaît notre chat, et allez dire ensuite que je n’ai pas l’étoffe d’un excellent professeur ! Il sait déjà me donner la main avec les deux pattes ensemble, et pour le faire, il s’assied comme un vieillard sérieux, il ine place ses deux pattes dans la main, ce coquin ! Voilà ! 06013
Bottom
06014
Top
AAPO: Voi tuota pilaa! AAPO: Quel drôle de truc ! 06014
Bottom
06015
Top
TUOMAS: Mitä miehen vielä vanhoilla päivillänsäkin pitää oppiman. TUOMAS: Ce qu'on doit apprendre encore dans ses vieux jours ! 06015
Bottom
06016
Top
JUHANI: On mar' se oppi vetänyt aikaakin. Mutta enpä hellittänyt poikaa ennen kuin hän molemmilla käpälillä kiitti opettajaansa. Nyt hän sen tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu.--Sepä vasta kissa! Kas tuossa! pistäppäs poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin! »Visko miestä, mutta älä hänen koiraansa». Oikein! Mutta tähän tahdon lisätä: visko Jukolan Jussia, mutta älä hänen kissaansa. JUHANI: Ma foi, il a fallu du temps pour l’instruire. Mais je n’ai pas lâché mon gaillard avant qu'il sache remercier son maître avec les deux pattes. A présent, il le fait comme un homme, et je suis payé de mes peines. En voilà un chat ! Tiens ! fourre-toi ce morceau d’ours sous la dent. Et Killi et. Kiiski ! Oui, oui, « Tu peux loucher un homme, mais pas son chien », c’est exact. Mais je veux ajouter : Tu peux toucher Jussi de Jukola, mais pas ses chiens. 06016
Bottom
06017
Top
EERO: Noudatappas tänne sitä olut-kiulua, Juhani. EERO: Passe-moi le baquet de bière, Juhani. 06017
Bottom
06018
Top
JUHANI: Saaman pitää. Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sillä nyt on joulu, ja varoja ei puutu aitasta. Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä huolisimme vaikka pöllähtäisi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko tämä maailma paitsi Impivaara ja sen ympäristö. Täällä elämme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisistä. Täällä on meidän hyvä olla. Metsä on niittumme, peltomme, myllymme ja pesämme ijankaikkinen. JUHANI: Voilà, bois, frère, créature de Dieu, bois, car c’est Noël et les vivres abondent dans le grenier. De quoi manquons-nous ici ? Que nous importerait si tout le monde sauf Impivaara et ses environs s’évanouissait en cendres et en poussière ? On vit ici comme des seigneurs, à notre guise, sans avoir à nous soucier des hommes méchants. On est bien ici. La forêt est notre prairie, notre champ, notre moulin et notre nid éternel. 06018
Bottom
06019
Top
TIMO: Ja liha-aittamme. TIMO: Et notre garde-manger. 06019
Bottom
06020
Top
JUHANI: Juuri niin! Täällä on hyvä olla! Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksit, päästäksemme maailman markkinoilta. Täällä on vapaus ja rauha. Kysynpä vielä: mitä huolisimme, vaikka polttaisi kultainen tuli tämän maailman kaiken, kun vaan säästyy pohjapuoli Jukolan talosta ja sen seitsemän poikaa? JUHANI: C’est vrai ! on est bien ici. Merci, Lauri, de nous avoir trouvé le moyen de fuir la foire de ce monde. Ici régnent la paix et la liberté. Et je demande encore : que nous importerait si les flammes dorées brûlaient tout l’univers, pourvu seulement qu’elles épargnent le nord de Jukola et ses sept enfants ? 06020
Bottom
06021
Top
TIMO: Lähtis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menis myös Jukolan pohjapuoli ja vielä sen seitsemän poikaakin kaupan päälle. TIMO: Si jamais un incendie ravageait le monde entier, eh bien, le nord de Jukola disparaîtrait aussi en cendre et en poussière, et ses sept enfants par-dessus le ma relié. 06021
Bottom
06022
Top
JUHANI: Sen hyvin tiedän. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meressä ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sinä ilmoisna ikänä ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee täällä miehen aatos: ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille? JUHANI: Je le sais bien; mais l’homme peut s’imaginer tout ce qu’il veut, il peut penser qu’il est soit le maître du monde entier, soit un bousier fouisseur. Vois, il peut supposer que tout est mort, Dieu, les diables, les anges et toute la race humaine, les bêtes de la terre, de la mer et de l’air, il peut s’imaginer que la terre, l’enfer et les cieux s’écroulent comme un paquet d’étoupe dans le feu et que des ténèbres les remplacent, où au grand jamais le coq au cou recourbé n’annoncera le jour du Seigneur. Ainsi s’élance la pensée de l’homme ici-bas ; et qui pourrait tendre des filets sur son chemin ? 06022
Bottom
06023
Top
TIMO: Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan. TIMO: Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan. 06023
Bottom
06024
Top
JUHANI: Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä puuttuu? JUHANI: Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä puuttuu? 06024
Bottom
06025
Top
TIMO: »Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää». Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin. Täälläkin kiiriskelemme oljilla. TIMO: »Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää». Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin. Täälläkin kiiriskelemme oljilla. 06025
Bottom
06026
Top
JUHANI: Täällä kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpeä taidamme koska miellyttää, koska vaan päähämme pistää, ja syödä koska maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin siunaamme säkkiämme ja korjaamme pöydän. JUHANI: Täällä kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpeä taidamme koska miellyttää, koska vaan päähämme pistää, ja syödä koska maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin siunaamme säkkiämme ja korjaamme pöydän. 06026
Bottom
06027
Top
SIMEONI: Odottakaas siks kun olen lukenut lyhykäisen ruokaluvun ja laulanut värssyn päälle. SIMEONI: Odottakaas siks kun olen lukenut lyhykäisen ruokaluvun ja laulanut värssyn päälle. 06027
Bottom
06028
Top
JUHANI: Se jääköön tällä kerralla. Miksi et tehnyt sitä ennen atriaa?--Käyppäs, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynnöristä olutta. JUHANI: Se jääköön tällä kerralla. Miksi et tehnyt sitä ennen atriaa?--Käyppäs, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynnöristä olutta. 06028
Bottom
06029
Top
SIMEONI: Et salli siis laulettavan virrenvärssyä joulu-illan kunnioiksi? SIMEONI: Et salli siis laulettavan virrenvärssyä joulu-illan kunnioiksi? 06029
Bottom
06030
Top
JUHANI: Eihän meistä laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan sydämmissämme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski. Tattis, poika, vaan! Saadaanpas tästä! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. JUHANI: Eihän meistä laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan sydämmissämme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski. Tattis, poika, vaan! Saadaanpas tästä! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. 06030
Bottom
06031
Top
TUOMAS: Enhän tuossa kauankaan huikaile. TUOMAS: Enhän tuossa kauankaan huikaile. 06031
Bottom
06032
Top
JUHANI: Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. JUHANI: Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. 06032
Bottom
06033
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
06033
Bottom
06039
Top
Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehmeä, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun väkes ja voimas käyvän jo huikeasti yli Juhon, mutta sitä en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa pyörähtelisimme? Koetetaan! Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehmeä, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun väkes ja voimas käyvän jo huikeasti yli Juhon, mutta sitä en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa pyörähtelisimme? Koetetaan! 06039
Bottom
06040
Top
SIMEONI: Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. SIMEONI: Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. 06040
Bottom
06041
Top
JUHANI: Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä.--Miellyttääkö Tuomasta? JUHANI: Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä.--Miellyttääkö Tuomasta? 06041
Bottom
06042
Top
TUOMAS: Käyhän tuota koettaa. TUOMAS: Käyhän tuota koettaa. 06042
Bottom
06043
Top
JUHANI: Ristipainia! JUHANI: Ristipainia! 06043
Bottom
06044
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi! TUOMAS: Olkoon menneeksi! 06044
Bottom
06045
Top
JUHANI: Isketäänpäs, isketäänpäs! JUHANI: Isketäänpäs, isketäänpäs! 06045
Bottom
06046
Top
AAPO: Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista. AAPO: Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista. 06046
Bottom
06047
Top
JUHANI: Hän saakoon, hän saakoon! JUHANI: Hän saakoon, hän saakoon! 06047
Bottom
06048
Top
EERO: Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä? Voi veljeäni! Mutta katso, ettet itseäsi häväise nyt. EERO: Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä? Voi veljeäni! Mutta katso, ettet itseäsi häväise nyt. 06048
Bottom
06049
Top
AAPO: Kaikki hyvin. Kenen on ensimmäinen heitto? AAPO: Kaikki hyvin. Kenen on ensimmäinen heitto? 06049
Bottom
06050
Top
JUHANI: Olkoon se Tuomaan. JUHANI: Olkoon se Tuomaan. 06050
Bottom
06051
Top
TUOMAS: Olkoon se vanhimman veljen. TUOMAS: Olkoon se vanhimman veljen. 06051
Bottom
06052
Top
JUHANI: Seiso sitten kannallas. JUHANI: Seiso sitten kannallas. 06052
Bottom
06053
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. TUOMAS: Tahdon koettaa. 06053
Bottom
06054
Top
JUHANI: Seisotko, seisotko? JUHANI: Seisotko, seisotko? 06054
Bottom
06055
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. TUOMAS: Tahdon koettaa. 06055
Bottom
06056
Top
AAPO: Heleijaa, pojat! Sillä lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin uskon sankarit. Juho kimpustaa ja vääntää kuin Israeli itse ja »Tuomas seisoo niinkuin tammi». AAPO: Heleijaa, pojat! Sillä lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin uskon sankarit. Juho kimpustaa ja vääntää kuin Israeli itse ja »Tuomas seisoo niinkuin tammi». 06056
Bottom
06057
Top
EERO: »Koska saarnaa Aaprahammi». Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu. Ah! pistäisin nyt vaikka teräspuikon hänen hampaittensa väliin--roiskis! ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa! EERO: »Koska saarnaa Aaprahammi». Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu. Ah! pistäisin nyt vaikka teräspuikon hänen hampaittensa väliin--roiskis! ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa! 06057
Bottom
06058
Top
AAPO: Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit. AAPO: Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit. 06058
Bottom
06059
Top
EERO: Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan töppöset kyntää laattiata kuin järeät metsä-sahrat. EERO: Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan töppöset kyntää laattiata kuin järeät metsä-sahrat. 06059
Bottom
06060
Top
AAPO: Ei siinä juuri sivelläkkään maitosormilla. Peijakas! olis tämä pinnistys tuolla vuorella, niin iskisivätpä korkkoraudat säkeniä kalliosta. AAPO: Ei siinä juuri sivelläkkään maitosormilla. Peijakas! olis tämä pinnistys tuolla vuorella, niin iskisivätpä korkkoraudat säkeniä kalliosta. 06060
Bottom
06061
Top
EERO: Oikein kultaisia tähtiä lentelis metsään, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas. EERO: Oikein kultaisia tähtiä lentelis metsään, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas. 06061
Bottom
06062
Top
TUOMAS: Oletko jo nytkinyt tarpeekses? TUOMAS: Oletko jo nytkinyt tarpeekses? 06062
Bottom
06063
Top
JUHANI: Heitäs sinä. JUHANI: Heitäs sinä. 06063
Bottom
06064
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia pyörii. TUOMAS: Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia pyörii. 06064
Bottom
06065
Top
EERO: Muista, muista, Juho!-- EERO: Muista, muista, Juho!-- 06065
Bottom
06066
Top
AAPO: Se oli heitto. AAPO: Se oli heitto. 06066
Bottom
06067
Top
EERO: Se oli jumaus kuin »Haamaan halkonuijasta» kuin isku »taivaan tulivasarasta». EERO: Se oli jumaus kuin »Haamaan halkonuijasta» kuin isku »taivaan tulivasarasta». 06067
Bottom
06068
Top
TIMO: Ja tuossa makaa Juhani kuin mallassäkki. TIMO: Ja tuossa makaa Juhani kuin mallassäkki. 06068
Bottom
06069
Top
EERO: Voi »Poika-Jussia»! EERO: Voi »Poika-Jussia»! 06069
Bottom
06070
Top
TIMO: Niin kutsui hän itseänsä pikku-poikana. TIMO: Niin kutsui hän itseänsä pikku-poikana. 06070
Bottom
06071
Top
AAPO: Pitää kuitenkin tietämän kuinka miestä heittää. Muista, Tuomas: eihän ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. AAPO: Pitää kuitenkin tietämän kuinka miestä heittää. Muista, Tuomas: eihän ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. 06071
Bottom
06072
Top
TIMO: Niin, vaikka hän housujakin kantaa. TIMO: Niin, vaikka hän housujakin kantaa. 06072
Bottom
06073
Top
TUOMAS: Turmelinko sinua? TUOMAS: Turmelinko sinua? 06073
Bottom
06074
Top
JUHANI: Katso itses. JUHANI: Katso itses. 06074
Bottom
06075
Top
TUOMAS: Nouse ylös. TUOMAS: Nouse ylös. 06075
Bottom
06076
Top
JUHANI: Nousen kyllä ja näytän sinulle miesvoiman käsikapulassa. Siinä leikissä voimat punnitaan. JUHANI: Nousen kyllä ja näytän sinulle miesvoiman käsikapulassa. Siinä leikissä voimat punnitaan. 06076
Bottom
06077
Top
TUOMAS: Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas tässä, Juhani. TUOMAS: Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas tässä, Juhani. 06077
Bottom
06078
Top
JUHANI: Tässä olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ympäri haarua kynnet! JUHANI: Tässä olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ympäri haarua kynnet! 06078
Bottom
06079
Top
AAPO: Ja koska luihkaan, silloin vetäkäät, mutta ilman yhtään tempausta. Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat! AAPO: Ja koska luihkaan, silloin vetäkäät, mutta ilman yhtään tempausta. Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat! 06079
Bottom
06080
Top
TIMO: Juho nousee ylös että kääkähtää vaan. TIMO: Juho nousee ylös että kääkähtää vaan. 06080
Bottom
06081
Top
AAPO: Eihän siinä armotkaan auta. AAPO: Eihän siinä armotkaan auta. 06081
Bottom
06082
Top
JUHANI: Mene laskemaan olutta, Timo. JUHANI: Mene laskemaan olutta, Timo. 06082
Bottom
06083
Top
TIMO: Onnuthan, veli. TIMO: Onnuthan, veli. 06083
Bottom
06084
Top
JUHANI: Olutta laskemaan, sinä riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko korvilles? JUHANI: Olutta laskemaan, sinä riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko korvilles? 06084
Bottom
06085
Top
TUOMAS: Vioitinko jalkas? TUOMAS: Vioitinko jalkas? 06085
Bottom
06086
Top
JUHANI: Mitä huolit siitä? Katso oma käpäläs. Mitä koskee se minuun, jos korkkoni heltikin saappaastani? Heltihän se painissa kuin nauriin liuska. Mutta katso itses, sinä. Näkyy, että voitat minun painissa ja käsikapulassa; mutta tules tappelemaan. JUHANI: Mitä huolit siitä? Katso oma käpäläs. Mitä koskee se minuun, jos korkkoni heltikin saappaastani? Heltihän se painissa kuin nauriin liuska. Mutta katso itses, sinä. Näkyy, että voitat minun painissa ja käsikapulassa; mutta tules tappelemaan. 06086
Bottom
06087
Top
AAPO: Tappelus ei kuulu asiaan nyt. AAPO: Tappelus ei kuulu asiaan nyt. 06087
Bottom
06088
Top
JUHANI: Kyllä, jos vaan tahdomme. JUHANI: Kyllä, jos vaan tahdomme. 06088
Bottom
06089
Top
TUOMAS: Minä en tahdo. TUOMAS: Minä en tahdo. 06089
Bottom
06090
Top
JUHANI: Et uskalla. JUHANI: Et uskalla. 06090
Bottom
06091
Top
AAPO: Tiedä paini leikiksi. AAPO: Tiedä paini leikiksi. 06091
Bottom
06092
Top
SIMEONI: Minä tiedän sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha. SIMEONI: Minä tiedän sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha. 06092
Bottom
06093
Top
JUHANI: Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania tässä kukaan muu. Sen vannon ja näytän miehestä mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi nappaus, Aapo! Pitääkös kaulukses? Pitääkös? JUHANI: Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania tässä kukaan muu. Sen vannon ja näytän miehestä mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi nappaus, Aapo! Pitääkös kaulukses? Pitääkös? 06093
Bottom
06094
Top
AAPO: Hurjapää ilman pienintäkään syytä! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. AAPO: Hurjapää ilman pienintäkään syytä! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. 06094
Bottom
06095
Top
JUHANI: Kirkas leimaus! JUHANI: Kirkas leimaus! 06095
Bottom
06096
Top
AAPO: Malta, sanon minä.--Kas niin, nyt heitä. AAPO: Malta, sanon minä.--Kas niin, nyt heitä. 06096
Bottom
06097
Top
EERO: Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. EERO: Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. 06097
Bottom
06098
Top
JUHANI: Mitä lausut nyt, veli Aapo? JUHANI: Mitä lausut nyt, veli Aapo? 06098
Bottom
06099
Top
AAPO: Että makaan sun allas. AAPO: Että makaan sun allas. 06099
Bottom
06100
Top
JUHANI: Astuppas numeroon, Simeoni. JUHANI: Astuppas numeroon, Simeoni. 06100
Bottom
06101
Top
SIMEONI: En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa. SIMEONI: En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa. 06101
Bottom
06102
Top
JUHANI: Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eihän sitä viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja sydämemme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! JUHANI: Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eihän sitä viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja sydämemme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! 06102
Bottom
06103
Top
SIMEONI: Miksi kiusaat minua? SIMEONI: Miksi kiusaat minua? 06103
Bottom
06104
Top
JUHANI: Yksi rynnistys! JUHANI: Yksi rynnistys! 06104
Bottom
06105
Top
SIMEONI: Sinä saatana! SIMEONI: Sinä saatana! 06105
Bottom
06106
Top
AAPO: Rauhaa hänelle, Juhani, rauhaa! AAPO: Rauhaa hänelle, Juhani, rauhaa! 06106
Bottom
06107
Top
JUHANI: Sopiihan meidän koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! JUHANI: Sopiihan meidän koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! 06107
Bottom
06108
Top
SIMEONI: Mene helvettiin, häijy henki! Minä myönnän, että voitat. SIMEONI: Mene helvettiin, häijy henki! Minä myönnän, että voitat. 06108
Bottom
06109
Top
TUOMAS: Sen uskon vasta koska näen. En luule Simeoninkaan jänteitä juuri vasikanlihaksi. TUOMAS: Sen uskon vasta koska näen. En luule Simeoninkaan jänteitä juuri vasikanlihaksi. 06109
Bottom
06110
Top
JUHANI: Sentähden tulkoon hän koettamaan. Siinähän nähdään, ovatko vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua. JUHANI: Sentähden tulkoon hän koettamaan. Siinähän nähdään, ovatko vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua. 06110
Bottom
06111
Top
AAPO: Olkoon hän oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies! AAPO: Olkoon hän oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies! 06111
Bottom
06112
Top
JUHANI: Haluttaisko? JUHANI: Haluttaisko? 06112
Bottom
06113
Top
AAPO: Päin tuuleen, Timo! Ethän ole koskaan nurru-poika. AAPO: Päin tuuleen, Timo! Ethän ole koskaan nurru-poika. 06113
Bottom
06114
Top
TUOMAS: Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enhän unohda tempausta, jonka hän teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa. Saipa hän ensin huomaamatta nupillensa aika nassauksen, mutta, siitä suuriakaan huolimatta, kääntyi hän vakaasti ympäri, sieppasi seipään miehensä kourasta ja nytpä iski hän takaisin vasten pääkuorta--ja seiväs poikki. Seiväs poikki että sälähti, ja alas maahan lotkahti mies kuin tyhjä säkki. Niin teki Jukolan Timo. Ja minä tiedän, että löytyy hänessä miehen-vastusta vieläkin. TUOMAS: Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enhän unohda tempausta, jonka hän teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa. Saipa hän ensin huomaamatta nupillensa aika nassauksen, mutta, siitä suuriakaan huolimatta, kääntyi hän vakaasti ympäri, sieppasi seipään miehensä kourasta ja nytpä iski hän takaisin vasten pääkuorta--ja seiväs poikki. Seiväs poikki että sälähti, ja alas maahan lotkahti mies kuin tyhjä säkki. Niin teki Jukolan Timo. Ja minä tiedän, että löytyy hänessä miehen-vastusta vieläkin. 06114
Bottom
06115
Top
TIMO: Tuleppas, poika. TIMO: Tuleppas, poika. 06115
Bottom
06116
Top
JUHANI: Sitähän juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielistäsi kiinni minä myös. Nyt olen valmis. JUHANI: Sitähän juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielistäsi kiinni minä myös. Nyt olen valmis. 06116
Bottom
06117
Top
AAPO: Ensimmäinen olkoon Timon. AAPO: Ensimmäinen olkoon Timon. 06117
Bottom
06118
Top
JUHANI: Olkoon niin. Ehdinpä vähän puuskuttamaan. JUHANI: Olkoon niin. Ehdinpä vähän puuskuttamaan. 06118
Bottom
06119
Top
TIMO: Kas tuossa! TIMO: Kas tuossa! 06119
Bottom
06120
Top
JUHANI: Ei, poikaseni! JUHANI: Ei, poikaseni! 06120
Bottom
06121
Top
TUOMAS: Jotenkin tuima tempaus, Timo, sinä urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? TUOMAS: Jotenkin tuima tempaus, Timo, sinä urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? 06121
Bottom
06122
Top
JUHANI: Ei tästä näin vaan mennä. JUHANI: Ei tästä näin vaan mennä. 06122
Bottom
06123
Top
TUOMAS: Timo, onkos varaa parantaa? TUOMAS: Timo, onkos varaa parantaa? 06123
Bottom
06124
Top
TIMO: Pitäis olla.--Mitä tämä sanoo? TIMO: Pitäis olla.--Mitä tämä sanoo? 06124
Bottom
06125
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» 06125
Bottom
06126
Top
AAPO: Kerran vielä, Timo. AAPO: Kerran vielä, Timo. 06126
Bottom
06127
Top
TUOMAS: Onkos varaa parantaa? TUOMAS: Onkos varaa parantaa? 06127
Bottom
06128
Top
TIMO: Pitäis olla.--Entäs tämä? TIMO: Pitäis olla.--Entäs tämä? 06128
Bottom
06129
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» 06129
Bottom
06130
Top
TUOMAS: Mutta se oli nykäys, joka tuntui. TUOMAS: Mutta se oli nykäys, joka tuntui. 06130
Bottom
06131
Top
EERO: Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. EERO: Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. 06131
Bottom
06132
Top
JUHANI: Pystyssä seison. JUHANI: Pystyssä seison. 06132
Bottom
06133
Top
TUOMAS: Kerran vielä, Timo. TUOMAS: Kerran vielä, Timo. 06133
Bottom
06134
Top
TIMO: Koetetaan, koetetaan. TIMO: Koetetaan, koetetaan. 06134
Bottom
06135
Top
JUHANI: »Ventta-holl!» Housuni putoo! JUHANI: »Ventta-holl!» Housuni putoo! 06135
Bottom
06136
Top
TIMO: »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». TIMO: »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». 06136
Bottom
06137
Top
JUHANI: Housuni putoo! Kuuletko sinä? JUHANI: Housuni putoo! Kuuletko sinä? 06137
Bottom
06138
Top
TIMO: Kas noin, veljeni! TIMO: Kas noin, veljeni! 06138
Bottom
06139
Top
AAPO: Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? AAPO: Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? 06139
Bottom
06140
Top
EERO: Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä. Mutta hyvä että »ehtii hän vähän puuskuttamaan». EERO: Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä. Mutta hyvä että »ehtii hän vähän puuskuttamaan». 06140
Bottom
06141
Top
TIMO: Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan. TIMO: Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan. 06141
Bottom
06142
Top
TUOMAS: Mutta housunsa tekivät hänelle teposet. TUOMAS: Mutta housunsa tekivät hänelle teposet. 06142
Bottom
06143
Top
AAPO: Olkoon se sanottu totuuden nimessä. Juhanin omat housut olivat tässä herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. AAPO: Olkoon se sanottu totuuden nimessä. Juhanin omat housut olivat tässä herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. 06143
Bottom
06144
Top
EERO: Niin on asia. Sentähden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. EERO: Niin on asia. Sentähden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. 06144
Bottom
06145
Top
SIMEONI: Pidä nyt kitas, sinä rääkkä! Annanpa muutoin vasten nokkaas. Eikö ole sinulle jo kylliksi tätä helvetin leikkiä? SIMEONI: Pidä nyt kitas, sinä rääkkä! Annanpa muutoin vasten nokkaas. Eikö ole sinulle jo kylliksi tätä helvetin leikkiä? 06145
Bottom
06146
Top
EERO: No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja painikaat kuin kaksi enkeliä Paratiisin pelloilla. EERO: No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja painikaat kuin kaksi enkeliä Paratiisin pelloilla. 06146
Bottom
06147
Top
TUOMAS: Miksi istut hänen niskoillansa, Timo? TUOMAS: Miksi istut hänen niskoillansa, Timo? 06147
Bottom
06148
Top
TIMO: Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja että pläikkyis. TIMO: Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja että pläikkyis. 06148
Bottom
06149
Top
AAPO: Miksi niin? Tämä on painia, vaan ei tappelusta. AAPO: Miksi niin? Tämä on painia, vaan ei tappelusta. 06149
Bottom
06150
Top
EERO: Onko Timo suutuksissaan? EERO: Onko Timo suutuksissaan? 06150
Bottom
06151
Top
TIMO: Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyriäinen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, että pläikkyis. TIMO: Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyriäinen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, että pläikkyis. 06151
Bottom
06152
Top
TUOMAS: Laske hän ylös. TUOMAS: Laske hän ylös. 06152
Bottom
06153
Top
TIMO: Nouse, Jumalan luoma. TIMO: Nouse, Jumalan luoma. 06153
Bottom
06154
Top
JUHANI: Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä. Minähän, poloinen poika, kämärryin alles onnettomuuden kautta, jonka sinä niin vikkelästi käytit hyödyksesi, hunsvotti, saapasvedin! JUHANI: Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä. Minähän, poloinen poika, kämärryin alles onnettomuuden kautta, jonka sinä niin vikkelästi käytit hyödyksesi, hunsvotti, saapasvedin! 06154
Bottom
06155
Top
AAPO: Vihastuminen kauas! Minä tiedän että hän tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki hän tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. AAPO: Vihastuminen kauas! Minä tiedän että hän tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki hän tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. 06155
Bottom
06156
Top
JUHANI: Sen hän kyllä tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei hän tiennyt. Enkö huutanut kuin rajamies huikealla äänellä: ventta-holl, housut putoo? Mutta hän ei siitä huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja, kyllä sinun opetan. JUHANI: Sen hän kyllä tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei hän tiennyt. Enkö huutanut kuin rajamies huikealla äänellä: ventta-holl, housut putoo? Mutta hän ei siitä huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja, kyllä sinun opetan. 06156
Bottom
06157
Top
TIMO: Sen tein minä tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. TIMO: Sen tein minä tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. 06157
Bottom
06158
Top
JUHANI: Minä sinun opetan, saatuani housut ylös ja nälkävyön kiinni kuin nalkitun vanteen. JUHANI: Minä sinun opetan, saatuani housut ylös ja nälkävyön kiinni kuin nalkitun vanteen. 06158
Bottom
06159
Top
TIMO: Minä annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu housut tänne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat. TIMO: Minä annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu housut tänne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat. 06159
Bottom
06160
Top
JUHANI: Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala! JUHANI: Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala! 06160
Bottom
06161
Top
TIMO: Menenkö ma hänen kanssansa tuohon lapsekkaasen työhön? TIMO: Menenkö ma hänen kanssansa tuohon lapsekkaasen työhön? 06161
Bottom
06162
Top
EERO: Mitä hän kysyy vielä. Mene, Jumalan luoma, mene koska pääset. EERO: Mitä hän kysyy vielä. Mene, Jumalan luoma, mene koska pääset. 06162
Bottom
06163
Top
SIMEONI: Älä mene, sanon minä. SIMEONI: Älä mene, sanon minä. 06163
Bottom
06164
Top
EERO: Älä mene, jos pelkäät ja vapiset. EERO: Älä mene, jos pelkäät ja vapiset. 06164
Bottom
06165
Top
JUHANI: Nyt ei auta pelko eikä vapistus, vaan täytyy hänen käydä uuteen kilvoitukseen ja juuri tällä Jumalan hetkellä. JUHANI: Nyt ei auta pelko eikä vapistus, vaan täytyy hänen käydä uuteen kilvoitukseen ja juuri tällä Jumalan hetkellä. 06165
Bottom
06166
Top
EERO: Armahda häntä, Juhani, armahda! EERO: Armahda häntä, Juhani, armahda! 06166
Bottom
06167
Top
TIMO: Minkätähden? Eero, minkätähden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys vielä, yksi tai kaksi. Tersii vaan! TIMO: Minkätähden? Eero, minkätähden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys vielä, yksi tai kaksi. Tersii vaan! 06167
Bottom
06168
Top
JUHANI: Tässä, poika! JUHANI: Tässä, poika! 06168
Bottom
06169
Top
TUOMAS: Koreasti, Juho! TUOMAS: Koreasti, Juho! 06169
Bottom
06170
Top
AAPO: Koreasti! Noinhan tappelee kaksi nälkäistä haukkaa. AAPO: Koreasti! Noinhan tappelee kaksi nälkäistä haukkaa. 06170
Bottom
06171
Top
SIMEONI: Tappelua, sulaa tappelua! SIMEONI: Tappelua, sulaa tappelua! 06171
Bottom
06172
Top
AAPO: Järkevästi, Juhani! AAPO: Järkevästi, Juhani! 06172
Bottom
06173
Top
SIMEONI: Voi teitä hirmuja, voi teitä hirmuja! SIMEONI: Voi teitä hirmuja, voi teitä hirmuja! 06173
Bottom
06174
Top
EERO: Älähän veljeäsi runno! EERO: Älähän veljeäsi runno! 06174
Bottom
06175
Top
SIMEONI: Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siinä ovat kalas, joita onkeilit. SIMEONI: Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siinä ovat kalas, joita onkeilit. 06175
Bottom
06176
Top
TUOMAS: Juhani! TUOMAS: Juhani! 06176
Bottom
06177
Top
SIMEONI: Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! SIMEONI: Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! 06177
Bottom
06178
Top
JUHANI: »Votti, poika, sanoi Ryssä!» No miksi makaat siinä, ja killistelet ylös kattoon? JUHANI: »Votti, poika, sanoi Ryssä!» No miksi makaat siinä, ja killistelet ylös kattoon? 06178
Bottom
06179
Top
TIMO: Sinä voitat minun nyt, mutta annappas ajan vähän muokata vielä: sinä vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta minä vartun ja voimistun. TIMO: Sinä voitat minun nyt, mutta annappas ajan vähän muokata vielä: sinä vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta minä vartun ja voimistun. 06179
Bottom
06180
Top
JUHANI: Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meitä kaikkia, veljeni. Mutta nouse ylös ja kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta että on sinussa pari luotia vähemmin voimaa kuin minussa. JUHANI: Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meitä kaikkia, veljeni. Mutta nouse ylös ja kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta että on sinussa pari luotia vähemmin voimaa kuin minussa. 06180
Bottom
06181
Top
TIMO: Se nähtiin. Tuossahan makasin rähmäkkäänä allas ja sinä päälläni kuin röyheä karhu. TIMO: Se nähtiin. Tuossahan makasin rähmäkkäänä allas ja sinä päälläni kuin röyheä karhu. 06181
Bottom
06182
Top
JUHANI: »Saappas tästä, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!»--Olen siis Jukolan laumassa toinen mies mitä voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat tosin koettamatta vielä, mutta he tietäkööt että mesiäisiä he kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsensä tunnustanut heikommaksi minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksistä yksikään, sen takaan minä. Tulkoon tänne vaikka viisikymmentä Toukolaista, nyrkki vasten nyrkkiä. Viisi tynnöriähän minä niskallani kannan, ja Tuomas vähän enemmin; viisi tynnyriä, kun toinen vaan painon selkääni pinoo. JUHANI: »Saappas tästä, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!»--Olen siis Jukolan laumassa toinen mies mitä voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat tosin koettamatta vielä, mutta he tietäkööt että mesiäisiä he kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsensä tunnustanut heikommaksi minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksistä yksikään, sen takaan minä. Tulkoon tänne vaikka viisikymmentä Toukolaista, nyrkki vasten nyrkkiä. Viisi tynnöriähän minä niskallani kannan, ja Tuomas vähän enemmin; viisi tynnyriä, kun toinen vaan painon selkääni pinoo. 06182
Bottom
06183
Top
TUOMAS: Mutta mielisinpä nähdä Laurin ja Eeron lyövän painia oikein tiukasti. TUOMAS: Mutta mielisinpä nähdä Laurin ja Eeron lyövän painia oikein tiukasti. 06183
Bottom
06184
Top
AAPO: Totisesti jotain nähtävää. Toinen vakava ja tyyni kuin talven suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja terävä. Päin tuuleen, ja siinäpä ottelevat kärppä ja koiras-jänis. En vertaa sinua jänikseen arkuudesta, siihen ei ole syytä, en liikuntoskaan tähden, sillä Lauri astelee kuin seppä Könnin kuokkamies,--jonka jalkoja ja kuokkaa käytteli sukkela kellovärkki mahassa--mutta näyttäispä mielestäni ottelo kuin kärpän ja uhkean koiras-jäniksen paini. AAPO: Totisesti jotain nähtävää. Toinen vakava ja tyyni kuin talven suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja terävä. Päin tuuleen, ja siinäpä ottelevat kärppä ja koiras-jänis. En vertaa sinua jänikseen arkuudesta, siihen ei ole syytä, en liikuntoskaan tähden, sillä Lauri astelee kuin seppä Könnin kuokkamies,--jonka jalkoja ja kuokkaa käytteli sukkela kellovärkki mahassa--mutta näyttäispä mielestäni ottelo kuin kärpän ja uhkean koiras-jäniksen paini. 06184
Bottom
06185
Top
JUHANI: Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini! JUHANI: Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini! 06185
Bottom
06186
Top
LAURI: Mitä tiimellyksestä Eeron kanssa? Hänestä et saa kunnon nappausta koskaan, vaan tuolla hän teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, että tuskin voit vetää hengen pihausta rintaas. Niinpä hän teki koska menneenä syksynä painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siinä voitti, kuka alle meni, sitä »ei ymmärtänyt Iivarikaan». Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? LAURI: Mitä tiimellyksestä Eeron kanssa? Hänestä et saa kunnon nappausta koskaan, vaan tuolla hän teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, että tuskin voit vetää hengen pihausta rintaas. Niinpä hän teki koska menneenä syksynä painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siinä voitti, kuka alle meni, sitä »ei ymmärtänyt Iivarikaan». Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? 06186
Bottom
06187
Top
EERO: En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. EERO: En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. 06187
Bottom
06188
Top
LAURI: Sen uskon, koska tiedän sinun heikommaksi. LAURI: Sen uskon, koska tiedän sinun heikommaksi. 06188
Bottom
06189
Top
JUHANI: Sen näyttäköön rehellinen paini. JUHANI: Sen näyttäköön rehellinen paini. 06189
Bottom
06190
Top
LAURI: Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? LAURI: Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? 06190
Bottom
06191
Top
SIMEONI: Pankaamme jo ma'ata, te villityt. SIMEONI: Pankaamme jo ma'ata, te villityt. 06191
Bottom
06192
Top
JUHANI: Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt. Iloitse, sinä jouluhuone, iloitse koko Israelin maa! Tänä yönä, tällä hetkellä on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa. Iloitkaamme!--Mitä leikkiä löisimme? Syömmekö joulupaistia? pistämmekö sikaa, vai sohimmeko suutaria? JUHANI: Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt. Iloitse, sinä jouluhuone, iloitse koko Israelin maa! Tänä yönä, tällä hetkellä on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa. Iloitkaamme!--Mitä leikkiä löisimme? Syömmekö joulupaistia? pistämmekö sikaa, vai sohimmeko suutaria? 06192
Bottom
06193
Top
SIMEONI: Kas niin! Tässäkö vielä uisakoittelisimme kuin vallattomat kakarat? Mene pois! SIMEONI: Kas niin! Tässäkö vielä uisakoittelisimme kuin vallattomat kakarat? Mene pois! 06193
Bottom
06194
Top
JUHANI: Nuoren miehen naimattoman elämä on tanssia. Eikös niin, Timo? JUHANI: Nuoren miehen naimattoman elämä on tanssia. Eikös niin, Timo? 06194
Bottom
06195
Top
TIMO: Hi, hi, hi! TIMO: Hi, hi, hi! 06195
Bottom
06196
Top
JUHANI: Eikös niin? JUHANI: Eikös niin? 06196
Bottom
06197
Top
TIMO: Kyllähän se semmoista on. TIMO: Kyllähän se semmoista on. 06197
Bottom
06198
Top
EERO: Juuri niin, »Jussi-kulta». EERO: Juuri niin, »Jussi-kulta». 06198
Bottom
06199
Top
JUHANI: Sanoi kettu jänikselle. Oikein! Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.--Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari. Katsokaas! JUHANI: Sanoi kettu jänikselle. Oikein! Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.--Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari. Katsokaas! 06199
Bottom
06200
Top
AAPO: Antaisko oluemme huimausta? AAPO: La bière va te monter à la tête. 06200
Bottom
06201
Top
JUHANI: Kumauta naamaas kannua kolme, niin etköhän huomaa pientä leiskausta tuolla yli-kerrassa?--Mutta laula, Eero, koska Poika-Jussi tanssii. Hellitäppäs! JUHANI: Verse-t’en trois pots dans le gosier, et tu sentiras peut-être du grabuge dans ta caboche. Chante donc quelque chose, Eero, pendant que je danse. Entonne un refrain. 06201
Bottom
06202
Top
EERO: Mitä sorttia tahdotaan? EERO: De quel genre ? 06202
Bottom
06203
Top
JUHANI: Mitä hyväänsä, kun se vaan raikkuu ja remuu. Hellitä, poika, kirkaise että multahirret nousee! Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! JUHANI: C’est égal, pourvu que ça fasse du bruit. Vas-y mon enfant, braille que toutes les poulies du plancher se gondolent. Chante, polisson, chante, pendant que je danse, que je bondis comme un bélier presque jusqu’au toit. Chante ! 06203
Bottom
06204
Top
EERO:Tahdonpa koettaa: EERO: Tu vas être servi. 06204
Bottom
06205
Top
»Iloitkaat ja riemuitkaat,
Nyt on meillä joulu;
Nyt on oltta ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut;
Ammeet täynnä, ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut!»

»Anjanpellon markkinoilla
Oltta, viinaa juotiin,
Mustan härjän hinnalla,
Nuot kihlakalut tuotiin,
Tuotiin, tuotiin;
Mustan härjän hinnalla
Nuot kihlakalut tuotiin».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jour de plaisir et d’allégresse,
C’est le soir de Noël ;
La bière écume enchanteresse,
Dans le pot fraternel.
C’est le soir de Noël ;
Les tonneaux sont remplis,
C’est comme au paradis.

A la foire, quand vient le soir,
On boit, on rit, on fait la noce,
Pour le prix d’un beau taureau noir ;
On achète des dons de noce,
On achète, on achète,
Pour le prix d’un beau taureau noir,
On achète des dons de noce.

Jeannot idiot, Jeannot idiot.
06205
Bottom
06223
Top
AAPO: Vaiti, Eero, ja äläppäs suututa häntä. AAPO: Silence, Eero, ne l’irrite pas. 06224
Bottom
06224
Top
JUHANI: Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. JUHANI: Continue, je ne me fâcherai pas ; chante encore, que je ne danse pas sans musique. 06225
Bottom
06225
Top
EERO: EERO: 06226
Bottom
06226
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
»Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä...»
Jeannot idiot, Jeannot idiot,
Jeannot, Jeannet, fameux nigaud.
Lave l’étable des cochons.
06227
Bottom
06231
Top
TIMO: Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. TIMO: Hihihi ! Quelles stupidités tu chantes ! 06232
Bottom
06232
Top
JUHANI: Laula päälle vaan, laula päälle. En minä suutu. JUHANI. — Ça ne fait rien, je ne me fâcherai pas. Chante ! 06233
Bottom
06233
Top
EERO: EERO: 06234
Bottom
06234
Top
»Jussi, Jassi, jauhokuono»,
Jeannot, Jeannet, fameux nigaud...
06235
Bottom
06237
Top
Minä laulan ja napsaan vielä sormianikin. Je vais accompagner mes chants en claquant des doigts. 06238
Bottom
06238
Top
»Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!»
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Iita meni rantaan,
Kirjoitteli santaan
Nimen kultansa,
Nimen kultansa».

»Kun mä kultani äänen kuulin,
Ensi kerran nähdessäin,
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa;
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Muistatkos, Maija,
Kun mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin».
Fralla ralla laa!

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Älä, sinä Aato-parka
Jussia soimaa;
Sen sinä tiedät että
Jussill' on voimaa
Jussi istuu linnass',
Pukin lapa rinnass';
Kaikki me olemme
Yhdessä hinnass'».
Fralla ralla laa!

»Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!
Ralla ralla laa!
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!»
Ralla ralla laa!

»Voi minua, hurjaa poikaa,
Miks mä itsein laitoin!
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi».
Lave l’étable des cochons
En se servant d’un gros torchon.
Jeannot idiot, Jeannot idiot.

»Iita meni rantaan,
Kirjoitteli santaan
Nimen kultansa,
Nimen kultansa».

»Kun mä kultani äänen kuulin,
Ensi kerran nähdessäin,
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa;
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Muistatkos, Maija,
Kun mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin».
Fralla ralla laa!

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Älä, sinä Aato-parka
Jussia soimaa;
Sen sinä tiedät että
Jussill' on voimaa
Jussi istuu linnass',
Pukin lapa rinnass';
Kaikki me olemme
Yhdessä hinnass'».
Fralla ralla laa!

»Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!
Ralla ralla laa!
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!»
Ralla ralla laa!

»Voi minua, hurjaa poikaa,
Miks mä itsein laitoin!
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi».
06239
Bottom
06293
Top
JUHANI: Noin vaan! Noin! Eihän tässä raudat paina. Laula päälle! JUHANI: Noin vaan! Noin! Eihän tässä raudat paina. Laula päälle! 06294
Bottom
06294
Top
EERO: EERO: 06295
Bottom
06295
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
06296
Bottom
06302
Top
Eikö ole jo tarpeeksi? N’en as-tu pas encore assez ? 06303
Bottom
06303
Top
JUHANI: Enemmin! Karja-Matin häitä tanssitaan. Enemmin! Enemmin!--Karja-Matin häitä! JUHANI: Non ! Je veux danser comme à la noce de Karja-Matti. Encore, encore ! Les noces de Karja-Matti ! 06304
Bottom
06304
Top
SIMEONI: Kukkokin jo hirmustuen kirkaisee tälle jumalattomalle menolle ja jyskinälle. SIMEONI: Le coq lui-même a peur et proteste contre ce tapage impie. 06305
Bottom
06305
Top
JUHANI: Kitas kiinni, kukko, ja älä siinä kotkottele! JUHANI: Ferme ton bec, vieux coq, et cesse tes cocoricos ! 06306
Bottom
06306
Top
TUOMAS: Onhan tuota jo tuossa, Juhani. TUOMAS: Ça suffit, Juhani. 06307
Bottom
06307
Top
AAPO: Viehän sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. AAPO: Cette danse de Turc te coupe la respiration, vieux fou ! 06308
Bottom
06308
Top
JUHANI: Tämä on ryssää. Eikös niin, Eero? JUHANI: C’est une danse russe; n’est-ce pas, Eero ? 06309
Bottom
06309
Top
EERO: Tämä on jussia. EERO: C’est une jeannotte. 06310
Bottom
06310
Top
JUHANI: Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. JUHANI: Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. 06311
Bottom
06311
Top
SIMEONI: Sinä hurja mies! SIMEONI: Sinä hurja mies! 06312
Bottom
06312
Top
TIMO: Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! TIMO: Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! 06313
Bottom
06313
Top
JUHANI: Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon. Hih! JUHANI: Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon. Hih! 06314
Bottom
06314
Top
AAPO: Onpa nahkahihnansa löylyssä tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee ylös, pompahtelee alas, piesten vuoroon hänen selkäänsä ja pakaroitansa. O sinä! AAPO: Onpa nahkahihnansa löylyssä tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee ylös, pompahtelee alas, piesten vuoroon hänen selkäänsä ja pakaroitansa. O sinä! 06315
Bottom
06315
Top
JUHANI: Laila, laa, laa! Sepä vasta pöllytystä oli. Hehheh!--Toisen kerran ijässäni tanssahtelin. Ensimmäinen tapahtui Karja-Matin häissä, joissa ei löytynyt naisen-puolta kuin kolme vanhaa ämmää, mutta miehiä aika liuta. Mutta kas kun Matti prykäsi meille pari kupillista muikeaa kahvipunssia, niin ei sitten yhtäkään muuta kuin löylyttämään permantopalkkia, me ukot keskenämme; ja huokailipa allamme syntinen maa. Ämmä-rukat kiittivät päästyänsä koko leivotuksesta; mehän olisimme tanssittaneet heitä ryysyiksi. Voi sinun peijakas kumminkin!--Mutta nyt päältämme vaatteet aina paitaan asti, ja ylös parvelle. Emmehän kuitenkaan ummista silmiämme juuri vielä, vaan kuohuvan olutkiulun ääressä ja tervaisen päreen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven lämpymässä. JUHANI: Trallalala ! Quelle rigolade! Héhé! Pour la deuxième fois de ma vie, j’ai dansé tout mon saoul. La première fois de ma vie, c’est arrivé à la noce de Karja-Malti, où le beau sexe n’était représenté que par trois vieilles, et il y avait un vrai troupeau d’hommes. Mais quand Matti nous eut fabriqué quelques pots de punch amer au café, il fallut bien se mettre à battre le plancher, entre hommes; et le sol maudit gémissait sous nos pieds. Les pauvres vieilles furent bien aises quand elles purent échapper à ce boucan. — Mais à présent, déshabil-lons-nous et grimpons dans la soupente. On ne va pas encore roupiller ; installons-nous près du baquet de bière bruissante, à la lueur de la torche résineuse, et racontons-nous des légendes et des histoires drôles dans notre chaude soupente. 06316
Bottom
06316
Top
Riisuivat he päältänsä, täyttivät kiulun oluella kerran vielä ja astuivat miehissä parvelle. Siellä he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ympäri miehestä mieheen vaahtoova kiulu ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki. Mutta läimähti Juhanin päähän aate ja valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni. Ils se dévêtirent, remplirent encore une fois le baquet de cervoise et montèrent ensemble dans la soupente. Vêtus de leur courte chemise, ils s’assirent sur la paille dans la bonne chaleur. Le baquet écumant circulait assidûment de l’un à l’autre, et la latte de pin fixée dans une fente de la paroi répandait une lumière dorée. Mais une idée jaillit dans la tête de Juhani et de sa bouche coulèrent des paroles qui furent la cause d’un grand malheur. 06317
Bottom
06317
Top
JUHANI: Täällähän itsiämme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat pätsin oljilla, ja lämmintä antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tiedämmehän mille maistuu ohranesteen löyly. JUHANI: On se rôtit ici comme des saucissons sur la paille du fourneau, et les pierres brûlantes du foyer nous donnent leur chaleur'. Eero verse un pot de bière sur le poêle, pour qu’on sache le goût de la vapeur du jus de l’orge. 06318
Bottom
06318
Top
TUOMAS: Mikä hullu juoni olis tämä? TUOMAS: C’est une idée stupide. 06319
Bottom
06319
Top
JUHANI: Uljas juoni. Valeleppas. JUHANI: Une idée splendide. Verse ! 06320
Bottom
06320
Top
EERO: Minä tahdon totella esimiestäni. EERO: Je dois obéir à mon chef. 06321
Bottom
06321
Top
JUHANI: Pari kannullista olutta kiukaalle! JUHANI: Deux ou trois pots de bière sur le fourneau I 06322
Bottom
06322
Top
TUOMAS: Ei pisaraakaan! Jos kuulen sieltä pienenkin pihauksen, niin onneton hän, joka saattoi sen matkaan. TUOMAS: Pas une goutte ! Si j’entends le moindre sifflement, gare à celui qui l’aura causé. 06323
Bottom
06323
Top
AAPO: Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. AAPO: Ne gaspillons pas celte excellente boisson. 06324
Bottom
06324
Top
TIMO: Eihän ole meillä varoja olutlöylyssä elää, ei suinkaan, ei suinkaan. TIMO: On n’a pas les moyens de s’offrir des bains de vapeur de bière ! Ah ! mais pas du tout I 06325
Bottom
06325
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa. JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa. 06326
Bottom
06326
Top
TUOMAS: Minä kiellän sen lujasti. TUOMAS: Minä kiellän sen lujasti. 06327
Bottom
06327
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa.--Voitto äsköisessä painissa on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrstöjä, ja luuleepa hän nyt hallitsevansa tässä huoneessa mielensä mukaan. Muistappas kuitenkin, että karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa tappeluksessa seitsemän miehen voiman. Kuinka hyväänsä, mutta minun silmäni eivät vielä suinkaan mieli vartioita sinua. JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa.--Voitto äsköisessä painissa on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrstöjä, ja luuleepa hän nyt hallitsevansa tässä huoneessa mielensä mukaan. Muistappas kuitenkin, että karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa tappeluksessa seitsemän miehen voiman. Kuinka hyväänsä, mutta minun silmäni eivät vielä suinkaan mieli vartioita sinua. 06328
Bottom
06328
Top
SIMEONI: Painin hedelmiä, painin hedelmiä kaikki! SIMEONI: Painin hedelmiä, painin hedelmiä kaikki! 06329
Bottom
06329
Top
JUHANI: Annappas molskahtaa, Eero. Minä vastaan asian ja puolustan miestä. JUHANI: Ce serait pourtant drôle d’essayer. Vas-y, Eero, que ça retentisse. Je réponds de tout et te défendrai. 06330
Bottom
06330
Top
EERO: Se on esimiehen käsky, ja minun täytyy totella; muutoin on jäniksen-passi kourassani vallan joulu-yönä. EERO: C’est l’ordre du chef et je dois obéir, sinon, la nuit même de Noël, on me fourrera dans la main le passeport du lièvre. 06331
Bottom
06331
Top
Silloin Eero, purren hammasta ja mytistäen huulensa vikkelään myhäilykseen, täytti kerkeästi Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta pläiskäys ja kohta sen jälkeen tuima kohaus. Rynkäisi nyt Tuomas julmistuen ylös ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin kiirehti puolustamaan nuorinta veljeänsä. Siitäpä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. Siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkaan tulen. Niinkuin rinki veden pinnalla leviää tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmyös tulen kirkas pyörö yhä suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yhä ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet äkkäsivät allansa vaaran. Mutta myöhään sen äkkäsivät, ehtiäksensä pelastamaan muuta kuin omat henkensä ja elikkojen, jotka löytyivät pirtissä. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli hätä ja temmellys. Kaikki riensivät he kohden ovea, jonka auetessa miehet, koirat, kissa ja kukko hirveällä rähinällä karkasivat ulos melkein yht'aikaa. Näkyi niinkuin pirtti olis heidät oksentanut savuneen kidastansa ulos lumiselle maalle, jossa he nyt seisoivat, yskien kilpaa. Mutta viimeisenä astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa, joka muutoin kaiketi olisi jäänyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo väkivaltainen tuli akkunojen pienistä aukoista ja viimein sekä ovesta että katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykevä pirtti. Mutta lumisella tanterella seisoi pirtin miehistö suojatonna; olihan jo sysikoijukin, heidän ensimmäinen turvansa täällä, heiltä hajotettu aina maahan asti, ja varahuone tuossa seisoi rakettuna harvaksi kuin harakanpesä. Siinä oljentelivat veljekset, ja heidän ainoa verhonsa tuulia ja pakkasta vastaan oli rohtiminen, lyhykäinen paita. Ei edes lakkeja päittensä peitteeksi eikä virsuja jalkoihinsa he ehtineet pelastamaan valkean vallasta. Jäljellä huoneen entisistä kapineista löytyi ainoastaan pyssyt ja tuohikontit, jotka olivat ennen kylpemistä saatetut aittaan.--Mutta lumessa seisoivat veljekset, kaikki selin vasten humisevaa paloa, nostellen ja lämmitellen milloin oikeata, milloin vasempaa jalkaansa; ja punersivatpa ne jalat, lumen ja tulen haudottuna, punersivat kuin hanhien räpylät. Alors Eero, serrant les dents et pinçant les lèvres en un sourire rusé, exécuta promptement la volonté de Juhani, et bientôt on entendit une forte détonation sur le fourneau et de tout de suite après une violente ébullition. Tuomas, furieux, se leva et fondit comme un aigle sur Eero, mais Juhani se hâta à la rescousse de son cadet. Ce fut le signal d’une mêlée générale, au cours de laquelle la torche brûlante fut projetée sur le plancher où elle mit aussitôt le feu à la paille sans que les frères l’observassent. Comme un rond sur la surface de l’eau se propage également et rapidement de tous les cotés, ainsi le brillant cercle de feu se répandit sur le plancher. La flamme vive montait toujours plus haut; elle léchait déjà le fond de la soupente, quand enfin les habitants de la cabane remarquèrent le danger. Mais ils l’aperçurent trop tard pour réussir à sauver autre chose que leurs vies et celles des bêtes qui logeaient avec eux. Les flammes ondoyaient déjà de toutes parts, et la confusion, la détresse étaient grandes. — Ils se ruèrent tous vers la porte qu’ils ouvrirent, et hommes, chiens, chat et coq se précipitèrent dehors presque fous ensemble avec un vacarme affreux. Il semblait que la maison les eût vomis avec la fumée sur le sol couvert de neige, où ils se tenaient, toussant à qui mieux mieux. Lauri sortit le dernier, tirant par la bride Valko qui sans cela serait devenu la proie du feu. Des flammes violentes sortaient déjà par les petites lucarnes et se faisaient jour par la porte et par le toit. La massive cabane d’Impivaara se tordait dans l’incendie, et sur le sol neigeux hommes et bêtes restaient sans abri ; la hutte de charbonnier, leur premier logis en ce lieu, était déjà délabrée jusqu’aux fondements, et le grenier à vivres était aussi peu hermétique qu’un nid de pie. Les frères grelottaient sur place, et leur seule protection contre le froid et le vent était une courte chemise de toile. Ils n’avaient pas même eu le temps de soustraire à la fureur du feu des casquettes pour se couvrir la tête ni des pantoufles d’écorce pour leurs pieds. De tout le mobilier de la maison, il ne leur restait plus que les fusils et les havresacs qu’ils avaient mis dans le grenier avant de prendre le bain. — Les frères piétinaient dans la neige, le dos tourné vers l’incendie bruyant, levant pour le réchauffer tantôt le pied droit, tantôt le gauche, et leurs jambes, exposées à la neige et au feu, rougissaient comme les pattes palmées des oies. 06332
Bottom
06332
Top
He nauttivat viimeistä hyvää, jota heidän pirttinsä heille antoi vielä, nauttivat nuotion lämmintä; ja ankara oli heidän valkeansa. Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti väikkyvä valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyilivät suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelmästä savu, sakea ja pikimusta, ylös pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla. Mutta aholla ja sen ympäristössä oli valkeus, vallitsi punertava päivä talviyön sydämmessä, ja oudostaen kummallista haametta, katselivat linnut tuijotellen puitten lumisilta oksilta alas, koska Impivaaran vahvasti rakettu pirtti kävi hiiliksi ja tuhaksi. Mutta kyhnien tukkaansa vihoissaan ja murheissaan seisoivat veljekset siinä ympärillä, seisoivat kaikki selin vasten tulta ja nostelivat vuoroon jalkainsa anturoita kohden lämmittävää tulta. Kuitenkin masentui vähitellen heidän ristikkovalkeansa, kukistui lopulta kekäleinä alas, ja tuhansista, räiskyvistä säkenistä täyttyi öinen ilma. Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, että taivas alkoi kirkastua ja tuuli kääntyä etelästä pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta pakkaseksi. Ils jouissaient du dernier bienfait que leur rendait encore leur cabane, de la chaleur du feu ; le brasier était énorme et les flammes montaient puissamment dans l’air ; la lueur flamboyante s’étendait au loin, les sapins barbus sur les épaules du mont souriaient doucement comme dans la rougeur de l’aurore. Le tas de souches résineuses lançait vers les nuages une fumée épaisse, noire comme la poix, qui tourbillonnait en roulant sous la voûte du ciel. Une vive lumière éclairait la prairie et ses environs, un jour rougeâtre brillait au oœur de la nuit hivernale, et les oiseaux surpris par ce spectacle étrange regardaient fixement du haut des branches chargées de neige, tandis que la solide cabane d’Impivaara disparaissait en braises et en cendres. Or les frères se grattant la tête de colère et de désespoir, se tenaient tous le dos tourné vers le feu et exposaient alternativement la plante de leurs pieds aux flammes réchauffantes. Mais peu à peu le bûcher s’affaissa et finit par s’écrouler en tisons ; l’air nocturne fut sillonné de milliers d’étincelles pétillantes. Les frères remarquèrent alors avec terreur que le ciel s’éclaircissait et que le vent sautait du sud au nord : le froid allait succéder au dégel. 06333
Bottom
06333
Top
AAPO: Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selkiää ja kylmästi jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvittävä. AAPO: On n’a échappé au feu que pour être victimes du froid. Voyez le ciel devient clair et une bise glaciale souffle déjà. Frères, nous sommes dans un péril épouvantable. 06334
Bottom
06334
Top
JUHANI: Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan? JUHANI: Enfer et damnation ! Qui est responsable de tout ça ? 06335
Bottom
06335
Top
TUOMAS: Kuka! Sinä tulen ruoka, vieläkös kysyt? Jos nyt oikein tekisin, niin tuonne sun syöksisin paistumaan tuliseen mujuun. TUOMAS: Qui ? C’est toi, canaille, qui as le toupet de le demander ? Tu mériterais que je te mette à rôtir dans ces braises brûlantes. 06336
Bottom
06336
Top
JUHANI: Ei koskaan tee sitä yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu olkoon se mies, joka saattoi matkaan tämän helvetin yön! JUHANI: Ei koskaan tee sitä yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu olkoon se mies, joka saattoi matkaan tämän helvetin yön! 06337
Bottom
06337
Top
TUOMAS: Hän itseänsä kiroo. TUOMAS: Hän itseänsä kiroo. 06338
Bottom
06338
Top
JUHANI: Kirottu olkoon se mies, nimittäin Tuomas Jukola. JUHANI: Kirottu olkoon se mies, nimittäin Tuomas Jukola. 06339
Bottom
06339
Top
TUOMAS: Sanos se toinen kerta. TUOMAS: Sanos se toinen kerta. 06340
Bottom
06340
Top
JUHANI: Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken tämän syy. JUHANI: Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken tämän syy. 06341
Bottom
06341
Top
AAPO: Tuomas! AAPO: Tuomas! 06342
Bottom
06342
Top
SIMEONI: Juhani! SIMEONI: Juhani! 06343
Bottom
06343
Top
LAURI: Hiljaa! LAURI: Hiljaa! 06344
Bottom
06344
Top
TIMO: Nyt ette pääse iskemään yhteen, ettehän pääse, te junkkarit. Niin, niin, ollaan siivosti vaan ja lämmitellään itsiämme veljellisesti. TIMO: Vous n’allez pas vous battre à présent, non, pas de ça, gredins que vous êtes! Oui, oui, il s’agit d’être sages et de se réchauffer fraternellement, 06345
Bottom
06345
Top
SIMEONI: Te jumalattomat! SIMEONI: Impies ! 06346
Bottom
06346
Top
AAPO: Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema. AAPO: Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema. 06347
Bottom
06347
Top
TUOMAS: Kuka on syypää, kuka on syypää? TUOMAS: Kuka on syypää, kuka on syypää? 06348
Bottom
06348
Top
JUHANI: Viaton olen minä. JUHANI: Viaton olen minä. 06349
Bottom
06349
Top
TUOMAS: Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä! TUOMAS: Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä! 06350
Bottom
06350
Top
AAPO: Siivosti, siivosti! AAPO: Siivosti, siivosti! 06351
Bottom
06351
Top
SIMEONI: Jumalan tähden siivosti! SIMEONI: Jumalan tähden siivosti! 06352
Bottom
06352
Top
AAPO: Syytön tai syypää, se jääköön ratkaisematta nyt, koska riento on ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme hangella. Miksi luen tämän rohtimisen paita-riekaleen? Hyvä kuitenkin, että jäi meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sillä aseita tarvitsemme nyt. Teerimäeltä kaikuu susien ulvova ääni. AAPO: Plus de colère et de dispute, quand un trépas lamentable nous menace. Notre maison est en cendres et nous sommes presque nus dans la neige. A quoi me sert ce bout de chemise de chanvre ? Heureusement pourtant que nos fusils et nos munitions sont restés dans le grenier ; on va avoir grand besoin de ces armes à présent. On entend hurler les loups de Teerimäki. 06353
Bottom
06353
Top
TUOMAS: Mitä teemme siis? TUOMAS: Que va-t-on donc faire ? 06354
Bottom
06354
Top
AAPO: En tiedä muuta keinoa kuin kiirehtiä kohden Jukolaa, kiirehtiä kalvean kuoleman tähden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heitä juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen ratsastaen. Hevosemme kautta pääsemme siis sotkemasta hankea kaiken tien, ja Jumalan avulla ehkä pelastumme vielä. AAPO: Je ne vois pas d’autre moyen que de nous sauver vers Jukola, de nous hâter pour échapper à la mort livide. Deux d’entre nous pourront monter sur Valko et les autres suivront en courant. Faisons ainsi, à tour de rôle, nous courrons et irons à cheval. Grâce à Valko, on évitera d’avoir à brasser la neige pendant tout le voyage, et avec l’aide de Dieu, on pourra peut-être en réchapper encore. 06355
Bottom
06355
Top
JUHANI: Mutta onpa siinä tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa, halkoisen pystyvalkean hauteessa. JUHANI: Mais nos pieds seront comme des navets cuits avant qu’on soit installé dans la chambre de Jukola devant un brasier de bonnes bûches. 06356
Bottom
06356
Top
SIMEONI: Siinä kuitenkin ainoa toivomme. Ja sentähden rientäkäämme. Tuuli tuimenee jo ja taivaan kansi paljastuu! Rientäkäämme! SIMEONI: C’est pourtant notre seule chance. Dé-pêchons-nous donc, le vent fraîchit déjà et la voûte du ciel se découvre. Dépêchons-nous ! 06357
Bottom
06357
Top
EERO: Surmamme on tullut! EERO: Surmamme on tullut! 06358
Bottom
06358
Top
JUHANI: Siinä on Jukolan seitsemän poikaa! JUHANI: Siinä on Jukolan seitsemän poikaa! 06359
Bottom
06359
Top
SIMEONI: Hätämme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra. Rientäkäämme! SIMEONI: Hätämme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra. Rientäkäämme! 06360
Bottom
06360
Top
TUOMAS: Ulos aitasta pyssyt ja kontit! TUOMAS: Ulos aitasta pyssyt ja kontit! 06361
Bottom
06361
Top
JUHANI: Kauhistava yö! Täältä uhkaa meitä paukkuva pakkanen, tuolta nälkäiset, ulvovat sudet. JUHANI: Kauhistava yö! Täältä uhkaa meitä paukkuva pakkanen, tuolta nälkäiset, ulvovat sudet. 06362
Bottom
06362
Top
TIMO: Vaarassa olemme sekä Valko että me itse. TIMO: Vaarassa olemme sekä Valko että me itse. 06363
Bottom
06363
Top
JUHANI: Me itse vielä suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti. JUHANI: Me itse vielä suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti. 06364
Bottom
06364
Top
TIMO: Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yhtä, ja se tiedetään, että sika on talvella Häntä-Heikin haluruoka. Tuima on edessämme pykälä ja puntti; sitä ei taida kieltää. TIMO: Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yhtä, ja se tiedetään, että sika on talvella Häntä-Heikin haluruoka. Tuima on edessämme pykälä ja puntti; sitä ei taida kieltää. 06365
Bottom
06365
Top
JUHANI: Mitä teemme? JUHANI: Mitä teemme? 06366
Bottom
06366
Top
AAPO: Jukolaan kuin noidannuolet halki yön, ennen kuin pakkanen tulistuu ja löylyttää veremme jäätymään polttavalla kylmyydellä. Päin Jukolaan yli kiljuvan Teerimäen! Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. AAPO: Jukolaan kuin noidannuolet halki yön, ennen kuin pakkanen tulistuu ja löylyttää veremme jäätymään polttavalla kylmyydellä. Päin Jukolaan yli kiljuvan Teerimäen! Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. 06367
Bottom
06367
Top
TUOMAS: Tässä pyssyt ja kontit. Nyt kivääri olkaan ja kontti selkään joka mies, ja kaksi käyköön ratsastamaan, me muut potkimme jäljestä mitä voimme. Mutta rientäkäämme, rientäkäämme kuolemattomien sielujemme tähden! TUOMAS: Voici les fusils et les acs. Fusil à l’épaule et sac au dos, chacun ! Deux vont monter sur Valko, nous autres trotterons derrière autant qu’on pourra. Mais hâtons-nous, hâtons-nous pour le salut de nos âmes immortelles ! 06368
Bottom
06368
Top
JUHANI: Pohja kirkastuu ja tähdet kiiltää! Hii, haa! Mutta rientäkäämme! JUHANI: Le nord s’éclaircit et les étoiles scintillent. Hi ! Hou ! Hâtons-nous ! 06369
Bottom
06369
Top
AAPO: Huomenna saatamme täältä tavarat ja kalut, jotka meille valkea jätti; huomenna tulemme ja korjaamme myös kissan ja kukon. Tämän yön he kyllä tarkenevat tässä tulisen aherruksen vaiheilla. Mutta Killi ja Kiiski käykööt kanssamme retkelle kuin uskolliset kumppanit.--Missä he ovat? AAPO: On reviendra demain chercher les provisions et les outils que l’incendie a épargnés ; on prendra aussi demain le chat et le coq. Ils supporteront bien cette nuit auprès des décombres chauds. Mais Killi et Kiiski nous accompagneront fidèlement dans cette course. — Où sont-ils ? 06370
Bottom
06370
Top
TUOMAS: Heitä ei näy.-- Vaiti! kuullelkaamme. TUOMAS: Je ne les vois pas. — Silence, écoutez ! 06371
Bottom
06371
Top
EERO: Kaukana tästä he jo vilkaisevat. Tuoltahan kuuluu haukuntansa vuoren takaa. EERO: Ils ont filé. On les entend aboyer au loin derrière la montagne. 06372
Bottom
06372
Top
TUOMAS: Ilvestä he ajavat, ja kaiketi oli tämä ilves kulkenut läheltä ohi pirttimme, saattaen jälkensä koirille. Mutta ajakoot he mielensä mukaan; nyt meidän täytyy ne unohtaa ja kiirehtiä tuikeaan matkaan. TUOMAS: Ils poursuivent un lynx qui a probablement passé près de notre cabane, leur laissant sa trace. Mais qu’ils le traquent tant qu’ils veulent : il nous faut les oublier pour le moment et nous lancer dans notre pénible fuite. 06373
Bottom
06373
Top
JUHANI: Olkoon menneeksi! Sillä elämä ja kuolema ovat iskeneet toinen toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua. JUHANI: Olkoon menneeksi! Sillä elämä ja kuolema ovat iskeneet toinen toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua. 06374
Bottom
06374
Top
AAPO: Nyt liikkeille kaikki voimat! AAPO: Nyt liikkeille kaikki voimat! 06375
Bottom
06375
Top
JUHANI: Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! JUHANI: Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! 06376
Bottom
06376
Top
TUOMAS: Muistain että uhkaa meitä surkein kuolema. TUOMAS: Muistain että uhkaa meitä surkein kuolema. 06377
Bottom
06377
Top
JUHANI: Kahtialta uhkaa meitä musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka jäässä taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken päästä liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi näistä kolmesta on tapahtuva tunnin päästä. Mutta eihän auta huikailemaan tässä, ei ensinkään, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka jäävuoret, peninkulmien paksut. JUHANI: Kahtialta uhkaa meitä musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka jäässä taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken päästä liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi näistä kolmesta on tapahtuva tunnin päästä. Mutta eihän auta huikailemaan tässä, ei ensinkään, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka jäävuoret, peninkulmien paksut. 06378
Bottom
06378
Top
SIMEONI: Koettakaamme Herran nimessä ja avulla. SIMEONI: Koettakaamme Herran nimessä ja avulla. 06379
Bottom
06379
Top
JUHANI: Hänen avullansa. Mitähän voi täällä omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyvässä turvassa. JUHANI: Hänen avullansa. Mitähän voi täällä omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyvässä turvassa. 06380
Bottom
06380
Top
EERO: Lähtekäämme ilman yhtään siekailusta enään! EERO: Lähtekäämme ilman yhtään siekailusta enään! 06381
Bottom
06381
Top
JUHANI: Ja ilman yhtään pelkoa! Mennään nyt! JUHANI: Ja ilman yhtään pelkoa! Mennään nyt! 06382
Bottom
06382
Top
TUOMAS: Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selkään, Eero ja Simeoni, ja lähtekäät ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, että pysymme aina lähellä konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin jäljessänne lumessa. TUOMAS: Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selkään, Eero ja Simeoni, ja lähtekäät ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, että pysymme aina lähellä konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin jäljessänne lumessa. 06383
Bottom
06383
Top
Niin läksivät he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa selässä ja pyssyänsä olalla tai kädessä. Niin he läksivät talviselle, öiselle tielle, paeten pakkasta, joka karkasi heidän päällensä Pohjolan rämeiltä. Mutta ei tullut hän kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eihän käynyt tuo ilma tällä erällä ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui välimmiten taivaan otsa, mutta purjehtivat pilvet peittivät sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi pohjonen. Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitkät. Mutta kamala, hirvittävän kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenpäin, sydämmissä kauhistus. Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen. Ils commencèrent alors leur voyage, nus, vêtus seulement d’une grossière chemise, et portant chacun son sac sur le dos et son fusil à l’épaule ou à la main. Ils entreprirent leur course nocturne dans la neige, fuyant devant le froid qui fondait sur eux des marécages du Nord. Mais il ne leur montrait pourtant pas sa face la plus terrible ; la température n’était pas des plus rigoureuses en ce moment. La face du çiel se rassérénait bien parfois, mais des nuages mobiles la voilaient de nouveau, et la bise soufflait modérément. Les frères étaient certes entraînés au froid, leur peau s’était endurcie dans plus d’un gel à pierre fendre, et jadis, enfants turbulents, ils avaient souvent pataugé pieds nus de longues heures dans les amas de neige. Mais cette course d’Impivaara à Jukola se présentait quand même à eux sous un aspect terrible, affreusement terrible. Ils avançaient précipitamment, l’effroi au oœur; Valko les précédait, portant Èero et Simeoni, les autres couraient sur ses traces, en foulant la neige des forêts qui s’envolait bous leurs pas. Cependant, sur la prairie d’Impivaara, près des ruines fumantes, le chat et le coq contemplaient d’un air attristé le feu qui charbon-nait. 06384
Bottom
06384
Top
Kohden kylää riensivät veljekset, heittivät jo Sompiosuon selkänsä taakse ja lähenivät Teerimäkeä, josta yhä kuului susien kamoittava ulvominen. Mutta näreistössä, suon ja Seunalan Jaakon ahon välillä tapahtui ratsastajain muutos: alas astuivat Eero ja Simeoni ja kaksi veljeksistä taas riensi heidän sijaansa. Viipymättä jatkoivat he retkeänsä, jälleen, kirmasivat pitkin nummen selkää, poikki Viertolan tien ja siitä halki avaran, humisevan hongiston. Mutta viimein läheni kallioinen Teerimäki, ja äkisti vaikeni susien monimelskainen ääni. Pian seisoivat he vuoren harjanteella ja antoivat hevosensa hengähtää; ratsastajat taasen astuivat seljästä alas ja kohta toista kaksi heidän sijaansa ylös. Vielä he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'yön menneeksi. Les frères se hâtant vers le village, quittèrent le marais de Sompio et s’approchèrent de Teerimäki, d’où 011 entendait toujours l’affreux hurlement des loups. Dans le bois de jeunes sapins, entre le marais et la prairie de Jaakko de Seunala, on changea de cavaliers ; Eero et Simeoni descendirent et deux autres prirent leurs places. Ils poursuivirent leur course sans s’arrêter, longèrent la crête de la colline en franchissant le chemin de Viertola, puis ils parcoururent une vaste et bruissante forêt de pins. La colline rocailleuse de Teerimäki leur apparut enfin et la voix tumultueuse des loups se tut subitement. Us arrivèrent sur le sommet et laissèrent souffler leur cheval ; les cavaliers sautèrent à terre et deux autres les remplacèrent aussitôt. Ils étaient sur le roc neigeux, la bise sifflait, le firmament s’éclaircissait de nouveau pour un moment et le timon de la Grande Ourse montrait que minuit était déjà passé. 06385
Bottom
06385
Top
Mutta levättyänsä, riensivät he taasen alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä. Kelmeänä katseli kuu alas, hyypiöt huutelivat ja tuolla ja täällä korven kohdussa seisoi eriskummallinen haamu, näyttäen metsän kontiolle, hirveän suurelle: kaatuneitten kuusten korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin jäätyneet aaveet tuijottelivat nämät karhunkuvat kohden kummallista matkuetta, joka vinhasti juoksi heidän ohitsensa. Niin he katselivat järkähtämättä, mutta heidän välillensä, ympärillensä ilmestyi pian peloittavaa liikettä jylhään kuusistoon. Silloin nälkäiset sudet kaartelivat veljesten vaiheilla, likenivät heitä yhä enemmin ja enemmin. Milloin edellä tai jäljessä, heilahtaen poikki tien, milloin tien kummallakin puolella kuusien välistä näkyi heidän vilkaiseva juoksunsa. Kiukkuisina, verta-janoovina he seurasivat öillisiä pakolaisia Impivaarasta; ja räiskyivät ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat. Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti etummaisena, taisi tuskin hillitä häntä kiitämästä. Mutta aina nenäkkäämmäksi kiihtyi petoin rohkeus. Huohottaen verijanoisina liehahtelivat he usein läheltä miesten ohitse; ja peloitteeksi paukahteli tuolloin, tällöin veljesten pyssyt, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Tästäpä eivät he kuitenkaan karkoittuneet kauas. Sitôt reposés, ils se remirent en route sur le sentier glissant et rapide ; quand il prit fin, ils entrèrent sous les obscurs sapins, et la nature autour d’eux devint sinistre. La lune blafarde les contemplait, les grands-ducs hululaient, et ici et là se dressait au fond des bois un fanlôme étrange, semblable à un ours monstrueux : c’étaient des sapins culbutés qui hérissaient leurs racines moussues. Immobiles comme des spectres gelés, ces silhouettes d’ours regardaient la troupe bizarre qui défilait à une allure forcenée. Elles restaient sans bouger dans leur contemplation, mais entre elles, autour d’elles, régna bientôt une animation effrayante dans la sombre forêt. Les loups affamés rôdaient près des frères, se rapprochaient de plus en plus. Tantôt devant ou derrière, bondissant à travers le chemin, tantôt entre les sapins à droite et à gauche, on les voyait courir agilement. Acharnés, assoiffés de sang, ils suivaient les nocturnes fugitifs, et les aiguilles sèches des sapins se brisaient en crissant et en craquant. L’ombrageux Valko tremblait, respirait bruyamment et bronchait parfois, si bien que le premier cavalier pouvait à peine l’empêcher de s’emballer. La hardiesse des fauves devenait toujours plus insolente ; haletants, altérés de sang, ils se glissaient souvent tout près des frères qui déchargeaient alors leurs fusils à droite ou à gauche pour les effrayer. Mais les loups ne s’écartaient jamais bien loin. 06386
Bottom
06386
Top
Tuli vastaan Kiljavan lakea, kulovalkian polttama nummi jossa siellä ja täällä seisoi kuivettunut männynrunko, haukan ja huhkaimen istuimena. Tässä kävi jo peloittavaksi susien kiukku, ja suuri oli miesten vaara. Ratsastivat silloin Tuomas ja Timo, mutta muut, jotka juoksivat jalkasin jäljessä, seisahtuivat äkisti ja laukaisivat melkein yht'aikaa ankaran ammunnan vainoojiansa kohden, jotka, säikähtyen tästä, nyt siirtyivät heistä matkan. Läksivät taasen miehet kirmaisemaan eteenpäin; mutta kauan ei viipynyt, ennen kuin jälleen kahisi heidän vaiheillansa susien väijyvä lauma, ja vaara oli suurempi kuin koskaan ennen. Silloin pysäytti Tuomas hevosen ja lausui kovalla äänellä: »mies, jonka pyssy on tyhjä, ladatkoon sen paikalla! Hän rientäköön tulena ja tuiskuna!» Niin hän huusi, astui alas, käskien Timoa lujasti hallitsemaan Valkoa. Seisoivat nyt veljekset ja latasivat, eikä tunteneet he kylmää, ei jaloissaan, ei missään ruumiinsa jäsenissä. Seisoivat myös pedot viisikymmentä askelta miehistä, heihin lakkaamatta iskien ahneet silmänsä, viskellen häntiänsä kiihoissaan.--Ja paljastettuna pilvistä haamoitti taivaan kumo, josta kirkas kuu nyt katseli nummelle alas. La troupe déboucha sur la lande ouverte de Kiljava, ravagée jadis par un incendie, où se dresse par place un tronc de pin desséché, perchoir pour les vautours et les hiboux. La rage des loups y devint redoutable, le danger se fît pressant. Tuomas et Timo étaient à cheval en ce moment ; les autres qui couraient derrière s’arrêtèrent soudain et ouvrirent un feu de salve sur leurs persécuteurs qui, intimidés, se retirèrent à bonne distance. Les frères se précipitèrent de nouveau en avant, mais il ne se passa guère de temps avant que la bande des loups aux aguets se pressât derechef autour d’eux, et le péril fut plus menaçant que jamais. Tuomas retint alors le cheval et cria d’une voix forte : « Rechargez immédiatement les fusils vides ! Grouillez-vous ! Que ça aille comme un éclair ! » Il cria ainsi et sauta à terre, en ordonnant à Timo de maintenir solidement le cheval. Les frères avaient fait halte et chargeaient leurs fusils ; ils ne sentaient plus le froid qui mordait leurs pieds et leurs membres. Les fauves s’étaient aussi arrêtés à cinquante pas d’eux, les enveloppant sans trêve de leurs regards avides et agitant furieusement la queue. — Du haut du ciel débarrassé de nuages, la lune brillante contemplait la lande. 06387
Bottom
06387
Top
TUOMAS: Ovatko pyssymme ladatut? TUOMAS: Est-ce que les fusils sont chargés ? 06388
Bottom
06388
Top
AAPO: Se on tehty. Mikä on tarkoitukses? AAPO: C’est fait. Quel est ton plan ? 06389
Bottom
06389
Top
JUHANI: Kaikki yht'aikaa taas! JUHANI: Tirons tous ensemble I 06390
Bottom
06390
Top
TUOMAS: Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin käsi ja tarkin silmä, astuppas rinnalleni tähän. TUOMAS: Non, si la vie nous est chère. Il faut que quelques fusils restent toujours chargés, souvenez-vous en, Lauri, c’est toi qui as la main la plus sûre et l’œil le plus perçant ; viens ici à côté de moi. 06391
Bottom
06391
Top
LAURI: Tässä seison. Mitä tahdot? LAURI: Voilà. Que veux-tu ? 06392
Bottom
06392
Top
TUOMAS: Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme.--Koetetaan. Lauri, tuota ensimmäistä vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme yht'aikaa, mutta säästäkäät tultanne, te muut. Lauri, tähtääppäs nyt tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska minä sanon: nyt. TUOMAS: Un loup affamé dévore même son frère ensanglanté. Si on pouvait maintenant utiliser ce moyen, ce serait notre salut. Essayons. Lauri, visons le premier à gauche et faisons feu ensemble ; mais vous autres, vous épargnerez vos coups. Vise avec précision, Lauri, comme un aigle, et tire quand je dirai : Feu ! 06393
Bottom
06393
Top
LAURI: Minä olen valmis. LAURI: Je suis prêt. 06394
Bottom
06394
Top
TUOMAS: Nyt. TUOMAS: Feu ! 06395
Bottom
06395
Top
Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessä, ja kaapaisten pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tanterella heistä yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiensä. Eteenpäin taas kaikin voimin riensivät miehet: juoksi jalkasin kuusi veljestä, Timo vaan yksin ratsastaen edellä. Ja menipä niin hetki aikaa. Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti kohden öistä matkuetta jälleen. Kohisi ympärituoksuava lumi ja tömisi Kiljavan lakea nummi, koska he joukossa kirmasivat päin. Tulisella vauhdilla he ehtivät tuon veressään matelevan kumppaninsa luoksi, syöksähtivät hänen ohitsensa, mutta kääntyivät pian ympäri, koska veren viehättävä haju heidän sieraimiinsa lemahti. Ympäri he kiekkaisivat: hännät heilahti, lumi tuiskahti ja tulta iski yössä himon ja kimman silmä. Silloin hirveästi irvistäen karkasivat he joukossa haavoitetun veljensä päälle; ja nousi nummelle meteli ja ähellys hirmuinen, olisipa luullut korkeuden pielien kukistuvan. Tanner tärisi ja lumi muuttui hirmuiseksi pöpöräksi, koska entiset ystävät tempoelivat kappaleiksi korven poikaa, jonka veren Tuomaan ja Laurin tarkat luodit olivat iskeneet juoksemaan. Mutta äänettömyys vallitsi taasen öisellä nummella. Kuului ainoastaan hiljaista äyhkinää, ja paukahtelivat luut, koska pedot, naamat veressä ja välähtelevillä silmillä, riuhtoen atrioitsivat uhriansa. Ils pressèrent ensemble sur la détente et les loups détalèrent à toutes jambes. Un d’eux resta pourtant sur le carreau, s’efforçant de se traîner derrière les autres, mais il n’avançait guère. Les frères reprirent leur course à toute vitesse ; six étaient à pied, Timo les précédait à cheval. Au bout d’un moment, les loups interrompirent leur fuite et, après avoir fait volte-face, ils bondirent avec ardeur sur les traces du cortège nocturne. La neige se soulevait en nuage et la vaste lande retentissait tandis que la bande se ruait en avant. Avec la rapidité de la flamme, les loups s’approchèrent de leur compagnon qui rampait dans son sang, le dépassèrent, mais revinrent vers lui dès que l’odeur attirante du sang caressa leurs narines. Quand ils firent demi-tour, leurs queues décrivirent un arc et la neige tourbillonna, leurs yeux luisaient de convoitise féroce dans la nuit. Avec des grimaces hideuses, ils se jetèrent tous sur leur frère blessé, et un vacarme effroyable s’éleva dans la prairie, on aurait cru que les colonnes du ciel s’écroulaient. Le sol tremblait et la neige se changeait en bouillie immonde, pendant que les fauves déchiraient leur ancien ami, le fils des forêts dont les balles précises de Tuomas et de Lauri avaient répandu le sang. Puis le silence s’appesantit de nouveau sur la lande nocturne. On n’entendit plus qu’un faible murmure et un craquement d’os, pendant que les loups, le museau sanglant et les yeux étincelants, se disputaient entre eux les débris de leur proie. 06396
Bottom
06396
Top
Mutta kauhistavista vihamiehistänsä kaukana jo retkeilivät veljekset; ja ihanalle oli heidän korvissaan kaikunut susien murharähinä Kiljavalla, se oli heille pelastuksen suloinen ja hyvä sanoma. Läheni heitä Kuttilan avara niittu, jonka ympäri kaartaen heidän tiensä kulki ahteisen tienoon yli. Mutta ajan voittamisen tähden päättivät he nyt oikaista tämän niitun halki. Rynkäsivät he miehissä vasten aitaa, se murtui alas, ja Valko kantain kahta veljeksistä taas, astui yli kaadetun aidan ja läksi miesten huljan sukimana juoksemaan pitkin niitun sileätä pintaa. Mutta viipymättä riensivät perässä ne veljeksistä, joiden vuoro oli taasen tallata lunta. Poikki niitun kulki talvitie kirkonkylään, ja matkustavia, kolmella hevosella ja kolmella reellä, retkeili par'aikaa tällä tiellä. Mutta pahoin pelästyivät niin hevoset kuin miehet, koska näkivät veljesten lähestyvän heitä pohjosesta. Näkivät he kuunvalossa seitsemän miestä paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtivän esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista karkaavan heidän päällensä. Kova oli niitulla liike ja meno. Virna-päisinä kiitivät matkustavien hevoset, kiitivät sinne, kiitivät tänne, ja miehistä mikä huusi, mikä siunaili, mikä kirosi ja lausui kaikuvalla äänellä. Mutta veljekset loivat tuskin silmänsä kohden tätä kiihkellystä, he vaan juoksivat vimmatusti Jukolaan päin yli Kuttilan niitun, ja savuna halkesi lumi heidän edellänsä. Tuli vastaan niitun toinen aita, he rynkäsivät miehissä päin, se murtui alas räiskähtäin, ja pian he retkeilivät mäkisellä tiellä taas. Délivrés de leurs terribles ennemis, les frères poursuivaient leur course ; les hurlements sinistres des loups à Kiljava avaient retenti à leurs oreilles comme une délicieuse musique, qui leur apportait la bonne nouvelle du salut. Us parvinrent à la vaste prairie de Kuttila, que le chemin contournait par un terrain accidenté. Pour gagner du temps, ils décidèrent de couper à travers champs ; ils se lancèrent tous contre la clôture qui se brisa, et Valko, avec deux frères en croupe, franchit la barrière abattue et galopa, caressé par la cravache, sur la surface unie. Ceux des frères dont c’était le tour de fouler la neige se hâtaient derrière lui sans relâche. La prairie était traversée par le chemin d’hiver qui conduisait à l’église, et des voyageurs, avec trois chevaux et trois traîneaux, y passaient en ce moment. Hommes et bétes furent saisis d’une terreur panique quand ils virent les frères accourir du nord. Au clair de lune, ils distinguèrent sept hommes en chemise, le fusil à l’épaule, qui se ruaient en avant avec un cheval. Us crurent qu’une troupe de croquemitaines hargneux, quittant les cavernes d’Impivaara, s’était lancée à leurs trousses. Il y eut alors une agitation et une confusion indescriptibles sur la prairie ; les chevaux affolés prirent le mors aux dents, bondirent de-ci de-là ; l’un des voyageurs criait, un autre priait, un autre encore pestait et jurait d’une voix retentissante. Mais les frères, jetant à peine un regard sur ce remue-ménage, continuèrent leur course ardente vers Jukola à travers la plaine de Kuttila ; la neige se fendait devant eux comme de la fumée. Us atteignirent l’autre clôture de la prairie, la poussèrent violemment et elle se brisa en craquant ; ils reprirent alors le chemin accidenté. 06397
Bottom
06397
Top
Mutta olipa tämä yö heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti, juoksivat vilkaisten ja huohoittain, ja epäilys tuijotteli ulos heidän seiväskankeista katseistansa, jotka he lakkaamatta teroittivat kohden entistä Jukolan kotoa. Niin he sanaakaan lausumatta kirmasivat yhä eteenpäin, ja nopeasti pakeni heidän altansa luminen maa. Mutta viimein, ehdittyään Pohjanpellon töyrylle, näkivät he kalveassa kuutamossa, mäen rinteellä Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heidän suistansa: »Jukola, Jukola!» Siitä juoksivat he mäkeä alas, harppasivat Ojaniitun poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen mäkeä ylös, ja seisoivat talon teljetyn oven kynnyksellä. Aikaa ei ollut heillä kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sisään, vaan rynkäsivät he kaikin voimin päin ja ryskyen ja kolisten lennähti porstuvan jykevä ovi auki. Pauhulla ja töminällä riensivät he porstuvasta tupaan ja siitä tuulenpuuskana tulisijan hiilistöön, josta heitä vastaan hengitti kallis lämmin. Mutta kovin säikähtyi nahkapeitturin unihoureinen perhe, luullen ryövärien karkaavan heidän päällensä. Cette nuit était terrible pour eux. Ils couraient avec énergie, couraient à toutes jambes en haletant, et le désespoir se lisait dans leurs yeux vides et fixes qu’ils tenaient rivés vers leur ancien foyer de Jukola. Us avançaient ainsi sans dire un mot, et la terre neigeuse fuyait rapidement sous leurs pas. Mais enfin, quand ils arrivèrent sur la crête de Pohjanpello, ils virent dans la pâle lumière de la lune, sur le flanc d’une colline, la ferme de Jukola, et ils s’écrièrent presque d’une seule bouche : « Jukola, Jukola ! » Puis ils dévalèrent la pente, franchirent comme des ogres ailés le pré d’Ojaniittu, gravirent la colline et se trouvèrent sur le seuil de la porte verrouillée de leur ferme. Us n’avaient pas le temps de heurter et d’attendre qu’on les fît entrer; ils se jetèrent de toutes leurs forces contre elle, et la porte massive du vestibule s’ouvrit brusquement avec fracas. Us se précipitèrent en piétinant avec bruit du vestibule dans la chambre, puis, en coup de vent, vers les braises de l’âlre d’où une précieuse chaleur monta vers eux. Mais la famille engourdie du tanneur, croyant que des brigands faisaient irruption, fut prise d’une violente terreur. 06398
Bottom
06398
Top
NAHKAPEITTURI. Kuka hirviö näin astuu kunniallisen miehen huoneesen juuri joulu-yönä? Sano; pyssyni on ojennettu! LE TANNEUR: Quels monstres entrent ainsi dans la maison d’un homme paisible, et la nuit même de Noël ? Répondez, mon fusil est braqué sur vous. 06399
Bottom
06399
Top
TUOMAS: Olkoon pyssy rauhassa, mies. TUOMAS: Laisse ton fusil en paix, homme. 06400
Bottom
06400
Top
AAPO: Älä ammu oman talon väkeä. AAPO: Ne tire pas sur les gens de la ferme. 06401
Bottom
06401
Top
JUHANI: Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta. JUHANI: On arrive — que Dieu nous protège ! — d'Impivaara. 06402
Bottom
06402
Top
TIMO: Entisen Jukolan seitsemän poikaa! TIMO: Ce sont les sept enfants du vieux Jukola. 06403
Bottom
06403
Top
SIMEONI: Herra armahtakoon meitä! Seitsemän sielua on menossa ijankaikkisuuteen juuri tällä hirmuisella hetkellä. Herra armahtakoon meitä! SIMEONI: Que Dieu aie pitié de nous ! En cet instant affreux, sept âmes sont en route vers l’éternité. Que Dieu aie pitié de nous ! 06404
Bottom
06404
Top
JUHANI: Tuli poltti tuon oivallisen pirttimme metsässä ja kaiken tavaramme myös. Tännehän nyt vilkaisimme kuin jänikset ilman yhtäkään muuta ruumis-pahan verhoa kuin paitariepu, lyhyt miehen paitariepu. Ja se oli kova leikki. JUHANI: Un incendie a détruit notre belle cabane dans fa forêt avec tous nos effets. On a couru jusqu’ici comme des lièvres, sans autre Vêtement sur nos pauvres corps qu’un bout de chemise, un tout petit bout de chemise. Quel terrible jeu ! 06405
Bottom
06405
Top
NAHKAPEITTURIN EMÄNTÄ. Herresta varjele! LA FEMME DU TANNEUR: Que Dieu nous aide ! 06406
Bottom
06406
Top
NAHKAPEITTURI. Voi teitä kurjia! NAHKAPEITTURI. Voi teitä kurjia! 06407
Bottom
06407
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa! Tässähän nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun täytyy itkeä. JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa! Tässähän nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun täytyy itkeä. 06408
Bottom
06408
Top
EMÄNTÄ. Kurjat lapsukaiset! Riennä, ukko, virittämään valkeata. EMÄNTÄ. Kurjat lapsukaiset! Riennä, ukko, virittämään valkeata. 06409
Bottom
06409
Top
EERO: Voi onneton yö, voi onnettomia meitä! EERO: Voi onneton yö, voi onnettomia meitä! 06410
Bottom
06410
Top
AAPO: Voi kauhistuksen yötä, voi! AAPO: Voi kauhistuksen yötä, voi! 06411
Bottom
06411
Top
SIMEONI: Ah voi! SIMEONI: Ah voi! 06412
Bottom
06412
Top
JUHANI: Älä itke, Eero, älä itke, Simeoni, älä yhtään ruikuta, Aapo! Älä itke, älä itke, Eero-veljeni; sillä nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia. JUHANI: Älä itke, Eero, älä itke, Simeoni, älä yhtään ruikuta, Aapo! Älä itke, älä itke, Eero-veljeni; sillä nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia. 06413
Bottom
06413
Top
EMÄNTÄ. Voi ihmislasta täällä, voi! EMÄNTÄ. Voi ihmislasta täällä, voi! 06414
Bottom
06414
Top
JUHANI: Kultainen emäntä, teidän itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta älkäät itkekö, muori, älkäät itkekö! Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. JUHANI: Kultainen emäntä, teidän itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta älkäät itkekö, muori, älkäät itkekö! Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. 06415
Bottom
06415
Top
TUOMAS: Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen. TUOMAS: Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen. 06416
Bottom
06416
Top
AAPO: Suokaat anteeksi, että lain nimessä ja henkemme tähden näin lujasti anomme teiltä apua ja holhomista. Henkemme tähden, henkemme tähden! AAPO: Suokaat anteeksi, että lain nimessä ja henkemme tähden näin lujasti anomme teiltä apua ja holhomista. Henkemme tähden, henkemme tähden! 06417
Bottom
06417
Top
JUHANI: Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani kärjessä vallan lähtemäisillänsä, lähtemäisillänsä.--Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, löylytys, jota muistamme.--Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden. JUHANI: Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani kärjessä vallan lähtemäisillänsä, lähtemäisillänsä.--Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, löylytys, jota muistamme.--Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden. 06418
Bottom
06418
Top
NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyvät ystävät, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.--Teitä onnettomia! paitasillaan juuri. NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyvät ystävät, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.--Teitä onnettomia! paitasillaan juuri. 06419
Bottom
06419
Top
JUHANI: Ei ryysyä päässä eikä kenkärajaa töppösissä. Katsokaas noita Sipillan-jalkoja, katsokaas. JUHANI: Ei ryysyä päässä eikä kenkärajaa töppösissä. Katsokaas noita Sipillan-jalkoja, katsokaas. 06420
Bottom
06420
Top
NAHKAPEITTURI. Karvojahan tämä pöyhistää. Tules katsomaan, muija. NAHKAPEITTURI. Karvojahan tämä pöyhistää. Tules katsomaan, muija. 06421
Bottom
06421
Top
TIMO: Katsokaas minunkin sääriäni. TIMO: Katsokaas minunkin sääriäni. 06422
Bottom
06422
Top
JUHANI: Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. JUHANI: Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. 06423
Bottom
06423
Top
TIMO: Entä tuossa! TIMO: Entä tuossa! 06424
Bottom
06424
Top
JUHANI: Mitä sinun koipes tässä ovat? JUHANI: Mitä sinun koipes tässä ovat? 06425
Bottom
06425
Top
TIMO: Ja minunko? Äläs mitään. Nähkääs nyt. Onkos tämä ihmisen-lihaa? TIMO: Ja minunko? Äläs mitään. Nähkääs nyt. Onkos tämä ihmisen-lihaa? 06426
Bottom
06426
Top
NAHKAPEITTURI. Riennä, muija, katsomaan. NAHKAPEITTURI. Riennä, muija, katsomaan. 06427
Bottom
06427
Top
EMÄNTÄ. No hyvät ihmiset ja taivaan voimat! EMÄNTÄ. No hyvät ihmiset ja taivaan voimat! 06428
Bottom
06428
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa?--Tuomaankin silmät ovat kosteat. Älä itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos tämä laitaa? JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa?--Tuomaankin silmät ovat kosteat. Älä itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos tämä laitaa? 06429
Bottom
06429
Top
TIMO: Näinhän täällä ihmisen vasikkaa lennätetään. TIMO: Näinhän täällä ihmisen vasikkaa lennätetään. 06430
Bottom
06430
Top
EMÄNTÄ. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyvät ihmiset! EMÄNTÄ. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyvät ihmiset! 06431
Bottom
06431
Top
TIMO: Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi! TIMO: Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi! 06432
Bottom
06432
Top
EMÄNTÄ. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele! EMÄNTÄ. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele! 06433
Bottom
06433
Top
JUHANI: Ovatpa ne juuri »valanto-vasken kaltaiset», niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meitä vaivaisia! JUHANI: Ovatpa ne juuri »valanto-vasken kaltaiset», niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meitä vaivaisia! 06434
Bottom
06434
Top
EMÄNTÄ. Voi teitä lapsukaisia! EMÄNTÄ. Voi teitä lapsukaisia! 06435
Bottom
06435
Top
LAURI: Tehkäät mitä pyysimme ja lupasitte. LAURI: Tehkäät mitä pyysimme ja lupasitte. 06436
Bottom
06436
Top
AAPO: Me rukoilemme: rientäkäät! Itse kyllä laitamme pystyvalkian, koska täällä nurkassa löytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja. AAPO: Me rukoilemme: rientäkäät! Itse kyllä laitamme pystyvalkian, koska täällä nurkassa löytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja. 06437
Bottom
06437
Top
JUHANI: Niinpä vanhassa Jukolassa, noiden tuttavien, nokisten ortten alla istumme taas, ja tässä viivymme aina Vappuun asti. Entinen tupa olkoon vielä tämän talven kortteerinamme. JUHANI: Nous revoilà donc dans notre vieux Jukola, sous ces chères poutres enfumées, et on y restera jusqu’à la Fêle du Printemps. Notre ancienne chambre sera encore notre quartier cet hiver. 06438
Bottom
06438
Top
TUOMAS: Mutta annappas kesän tulla. TUOMAS: Mais laisse venir l’été ! 06439
Bottom
06439
Top
JUHANI: Annappas kesän tulla, ja pirtti, ensimmäistä uhkeampi, seisoo Impivaaran aholla taas. JUHANI: Laisse venir l’élé, et une maison plus magnifique que la première s’élèvera de nouveau à lmpivaara. 06440
Bottom
06440
Top
TUOMAS: Koska vaan lumi on mennyt, kaikuupa vieläkin kirvesten iskuista korvet ja vuoret ja Jukolan veljesten ei tarvitse enään kerjätä tuulenturvaa muilta. TUOMAS: Dès que la neige aura fondu, les coups de haches résonneront encore dans les forêts et les collines, cl les frères de Jukola n’auront plus besoin de mendier chez autrui un abri contre le vent. 06441
Bottom
06441
Top
JUHANI: Potrasti sanottu. Tuomas, unohtakaamme se kirottu temppu, joka saattoi pirttimme tuleen, ja kuvailkaamme mielessämme uutta pirttiä, jonka kohotamme pystyyn taas. JUHANI: Voilà qui est parler, Tuomas ; oublions celte maudite farce qui a incendié notre cabane et dessinons dans nos espriis la nouvelle maison que nous construirons bientôt. 06442
Bottom
06442
Top
TUOMAS: Tiedä, että jo lähteissämme peloittavalle retkelle povestani kaikki närä hälveni; ja tiedä, koska tiellä, juostessas mun jäljessäni, sinä puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa tämä sydäntäni. TUOMAS: Tiedä, että jo lähteissämme peloittavalle retkelle povestani kaikki närä hälveni; ja tiedä, koska tiellä, juostessas mun jäljessäni, sinä puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa tämä sydäntäni. 06443
Bottom
06443
Top
JUHANI: Sentähden riemuitkaamme, että se retki on päätetty ja että seisomme lämpöisessä pirtissä taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdettä kiiltäviä olkia. Kiittäkäämme Jumalaa, armaat veljet! JUHANI: Sentähden riemuitkaamme, että se retki on päätetty ja että seisomme lämpöisessä pirtissä taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdettä kiiltäviä olkia. Kiittäkäämme Jumalaa, armaat veljet! 06444
Bottom
06444
Top
Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa hauteessa veljekset itsiänsä mieluisasti lämmittelivät. Siinä hetken seistyänsä, seitsemän miehen rivissä, siirtyivät he pöytään, nauttimaan lihaa, leipää, makkaroita ja lämmitettyä olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin emäntä, armoitteleva vaimo rakensi. Isäntä itse otti huolen Valkosta, talutti hänen talliin ja täytti soimen heinillä hänen eteensä. Viimein, seuraten miesten jälkiä, tulivat myös koirat synkeältä retkeltänsä, tulivat huohoittaen, liehakoiden, ja ilosta leimusivat heidän silmänsä. Suurella ilolla ottivat veljekset heitä vastaan: armoittelivat heitä, ravitsivat heitä ja hyväilivät heitä kaikin tavoin. Le feu flambait en pétillant el les frères se chauffaient délicieusement à son agréable tiédeur. Après être restés debout un moment devant le brasier, tous les sept sur un rang, ils s’approchèrent de la table pour faire honneur à la viande, au pain, aux saucisses et à la bière chaude que la miséricordieuse fermière leur avait préparés. Le tanneur prit lui-même soin de Valko, le conduisit à l’écurie et remplit de foin la crèche devant lui. Les chiens, qui avaient suivi les traces de leurs maîtres, revinrent enfin de leur chasse nocturne, la langue pendante, en frétillant, et leurs yeux étincelaient de joie. Les frères les accueillirent avec effusion ; ils les plaignirent, les nourrirent et les choyèrent de toutes façons. 06445
Bottom
06445
Top
Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille vuoteillensa, ja pian, käärittyinä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin emäntä pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana lämmin; siitä kallistui vaimo itsekkin vuoteellensa taas, ja oli jälleen huoneessa yleinen hiljaisuus. Mutta ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjoinen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas. Quand ils euient mangé, ils s’enfoncèrent dans la paille et oublièrent bientôt, enveloppés par le voile ténu du soin meil, le rude combat de la vie. Ils reposaient doucement ; le feu les réchauffa longtemps encore de sa flamme, puis languit et charbonna. La fermière ferma alors la bascule du fourneau et une bonne chaleur coula dans la chambre; puis elle se mit au lit, et un silence général remplit de nouveau la maison. Mais au dehors, le froid sautillait en crépitant contre les clôtures, la bise soufflait avec violence sous le ciel étoilé où la lune livide souriait à la terre. 06446
Bottom

Luku 07 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
07001
Top
Keväällä varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittivät veljekset Jukolan, pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin rakentamaan itsellensä uutta pirttiä. Pian lepäsi nurkkakivillä jykeviä hirsiä ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena päivänä aamun koitteesta aina iltahämärään paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas nuija. Siinä Juhani, Aapo, Tuomas ja Simeoni istuivat kukin nurkallansa, mutta muut palhoilivat ja kiirittelivät lonnoja myöden hirsiä ylös rakennolle. Hiki-päin, mutta hauskalla mielellä aina he puuhailivat, ja vakaasti kohosi huone ja ympäri tuoksusi pihkan raikas haju. Mutta menipä taasen päiviä, joina veljekset ei liikuttaneetkaan kirveitänsä, vaan, kuorsaten sikeässä unessa, viettivät vuorokautensa illasta iltaan ja vielä kolmanteenkin aamuun. Au début du printemps, avant même l’arrivée des grues, les frères quittèrent Jukola, regagnèrent la prairie d'Impivaara et se mirent aussitôt avec entrain à construire leur nouvelle maison. Des poutres massives reposèrent bientôt sur les pierres angulaires, et les travées s’ajoutèrent les unes aux autres. Pendant bien des jours, de l’aube au crépuscule, les haches retentirent et les lourds marteaux s’abaissèrent avec un bruit sourd. Juhani, Aapo, Tuomas et Simeoni se tenaient chacun à un coin de la construction, tandis que les autres équarrissaient les billes et les hissaient le long de troncs inclinés. Le front ruisselant de sueur, mais d’humeur joyeuse, ils travaillaient sans relâche avec ardeur, et la cabane s’élevait posément, répandant alentour une fraîche odeur de résine. Mais il s’écoulait des journées pendant lesquelles les frères ne brandissaient point leurs haches et dormaient d’une traite, en ronflant profondément d’un soir à l’autre, voire jusqu’au matin suivant. 07001
Bottom
07002
Top
Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kylässä, seisoi pirtti valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja tilassa kuin ensimmäinen; uhkeampana vielä se seisoi. Ja nytpä veljekset, koska luja pirttinsä oli valmis, taisivat päätyä täysin voimin pyyntöretkillensä taas. Sekä metsästykseen että kalastukseen Ilvesjärvelle varustelivat he itseänsä, läksivät aseinensa, pyydyksinensä matkaan, ja koiratkin seurasivat heitä tultaläikkyvillä silmillä. Väsymättä samoilivat he metsäisiä vuoria, soita ja maita ja viiltelivät kaikkialle järven heleää pintaa, kiehtoen itsellensä elaketta sekä hetkeksi että tulevaksi tuikeaksi talveksi. Ja silloin Ahtolan ja Tapion asujamista moni henkensä heitti. Cependant, avant que les champs de blé se fussent dorés autour du village, le chalet d’Impivaara était terminé ; il se dressait à la même place et sur le même plan que le premier, mais il était plus imposant encore. A présent que cette solide demeure était prête, les frères pouvaient consacrer toute leur énergie à la poursuite du gibier. Us s’équipèrent pour la chasse dans les forêts et pour la pêche sur le lac d’Ilvesjârvi, ils firent de longues randonnées avec leurs armes, avec leurs engins de pêche, et les chiens les suivaient, les yeux étincelants. Infatigablement, ils parcouraient les collines boisées, les marais et les champs, et sillonnaient en tous sens la surface claire du lac, rassemblant des vivres et préparant des provisions pour le rude hiver qui s’approchait. Et maint habitant des ondes et des bois perdit la vie. 07002
Bottom
07003
Top
Mutta mielinpä nyt kertoa vanhasta Taula-Matista, veljesten ainoasta ystävästä täällä metsissä.--Oli ukko, nimeltä Taula-Matti; asui tuuhealla, visaisella mäellä, yksin hän asui pienessä majassansa muutama tuhannen askelia Impivaaran vuoresta. Taulaa teki hän pehmeintä Hämeessä ja vallan vahvoja tuohikenkiä, ja tämä virkansa toi hänelle puuttumatta jokapäiväisen leipänsä. Nuorempana oli hän matkustanut Pohjanmaalla, jonne jalona kyytimiehenä seurasi entistä pitäjän provastia, joka oli muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siellä oli Taula-Matti viipynyt seuraavan kesän, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan äärettömillä rämeillä. Näiltä retkiltä oli hänellä kertomista paljon; ja muisto oli hänellä verrattoman tarkka; eipä hän unohtanut mitä hän kerran näki tai kuuli. Tarkka oli myös hänen havaintonsa ja silmänsä; pyörryttävien salojen halki hän vaelteli milloinkaan eksymättä. Ei löytynytkään paikkaa niin kaukaista, missä hän vaan kerran oli käynyt, jonka suuntaa ei hän luullut tietävänsä, erehtymättä hiuskarvan vertaa. Hän osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan väittelivät vastaan, niin järkähtämättömänä piti hän tietoansa. Jos esimerkiksi häneltä kysyit: »missä on Vuokatti», vastasi hän kohta, puskien peukalollansa kohden taivaan reunaa: »tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka ampuisit. Kuusamon kirkko on tuon pienen kuveron kohdalla, mutta siitä pieni kukon harppaus oikealle kulkee linja Vuokattiin». Samoin, jos kysyit häneltä: »missä on Porrassalmen tappeluskenttä», vastasi hän taasen viipymättä ja puskien peukalollaan kohden taivaan reunaa: »tuolla; katsos pitkin peukaloani; tuolla, vaikkas ampuisit». Niin oli ukko tarkka, ja tarkoin tunsi hän myös metsät monien peninkulmien avaralta majansa ympärillä. Moneen ristiin oli hän ne astellut, etsien milloin kääpiä, milloin kenkätuohia ja milloin käyskellen pauloillansa. Tapahtui myös joskus, että hän, näin ympäri kuljeksien, poikkesi Impivaaran pirttiin tervehtimään veljeksiä. Ja silloin oli veljeksillä hauska hetki: suut selällään he kuultelivat ukon kertomuksia, suut selällään ja korvat pystyssä kuin nahkasiiven korvat.--Kerranpa taasen eräänä elokuun iltana istuu hän veljesten luona, haastellen metsäretkistänsä pohjoisilla mailla. Je voudrais à présent parler du vieux Matti de l’Amadou, le seul ami des frères là-bas, dans les forêts. Ce vieillard habitait sur une colline couronnée de bouleaux touffus : il y logeait seul dans une masure à quelques milliers de pas d’Impivaara. Il fabriquait l’amadou le plus tendre de tout le Ilaime et de solides chaussures en écorce de bouleau, et ce métier lui assurait sans faute son pain quotidien. Dans sa jeunesse, il avait voyagé dans le nord du pays, où, fier postillon, il avait conduit le précédent pasteur de la paroisse qui avait été transféré sur les frontières de la Laponie. Matti y était resté tout l’été, chassant les ours, les gloutons, et les grues dans les marécages sans fin. U avait beaucoup à raconter de ces expéditions, et sa mémoire était d’une précision incomparable, il n’oubliait plus ce qu’il avait vu ou entendu une seule fois. Il avait le don de l’observation et son œil aussi était précis; il cheminait dans le labyrinthe des fourrés sans jamais s’égarer. Il n’v avait pas de place assez éloignée dont il ne crût connaître la direction sans se tromper d’un cheveu, n’y fût-il allé qu’une fois. U l’indiquait aussitôt avec le pouce, et toute contestation eût été vaine, tant il montrait d’assurance dans ses affirmations. Il lui arrivait parfois, au cours de ses expéditions dans les environs, de faire un petit crochet vers la maison d’Impivaara pour dire le bonjour aux frères. Et c’était toujours pour eux des instants délicieux : ils écoutaient les récits du vieillard, bouche bée et les oreilles dressées comme celles des chauves-souris. — Un soir d’août, Matti est de nouveau en visite chez les frères et narre ses chasses dans les terres du nord. 07003
Bottom
07004
Top
JUHANI: Vai niin. Mutta kuinkas sitten? JUHANI: Ilaha ! Et après ? 07004
Bottom
07005
Top
TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksilla sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan. Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin.--Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen; ja usein oli uros menemäisillänsä kuun kullan päiviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira. Mutta tultiinpas kuitenkin mäikyvälle mäelle taas, navealle taipalelle, vaikka märkinä kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin yöleiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin päältä lotisevat nutut. Eikä siinä muuta kuin tempasit tuppeen vaan sekä housut että paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. Höyrysivät pian vaatteet oksilla, kihisivät kurjen-munat mujussa ja me itse nyt kääntelimme ja vääntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin öiset kyöpelit. Ja sitten me ryypättiin.--Mutta mitenkäspä luonnistui aika? kuinkaspa kului meiltä toukoyö? Ainahan tuossa koirat kiertelivät noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat ylös puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelemään ylöspäin, ja mitäpäs näimme siellä? MATTI: Oui, et après ! Alors on arriva dans une énorme frondrière, un marais mouvant, et on glissa sur nos raquettes à travers ce gouffre gargouillant. On y trouva des tas de douillets nids de grues, on abattit des tas de unies criardes, on bourra nos bissacs d’ceufs et de plumes, ni un homme jetait les grues en paquet sur son épaule. Il alors on but un coup. Après, on aperçut un grand fainéant de glouton brun foncé, perché dans la fourche d’un |iin sec et barbu. Heiskanen tira et rata ; Pikku-Jussi tira et rata. Alors je tirai aussi, mais presque avec la même fpiigne ; le glouton se balança seulement un brin et grófin» fort rageusement, mais il resta tranquillement assis mir sa branche. Alors Heiskanen cria : « C’est de la sor-( ullerie, c’est de la sorcellerie ! » Il sortit de sa poche une lient de mort, la mordit plusieurs fois et cracha sur une liulle qu’il enfonça de nouveau dans son fusil. Puis il agita un moment sa main en l’air, roula des yeux terribles et dit — ce fils du diable ! — deux ou trois paroles bizarres et affreuses, tira et le glouton dégringola lourdement du pin. Et alors quand le chien se lança sur le gredin à la Kueule rouge, fila comme une fusée étincelante, ce fut un beau tintamarre ! Ah ! fils de Dieu ! Comme ce chien t’arrangea ce pauvre glouton ! Attrape ! pan ! pan ! Que le diable m’emporte si vous avez jamais vu de votre vie une tripotée de ce calibre I 07005
Bottom
07006
Top
JUHANI: Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen. JUHANI: Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen. 07006
Bottom
07007
Top
TIMO: Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä. TIMO: Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä. 07007
Bottom
07008
Top
TAULA-MATTI. Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan, partaisen männyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan; Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Heiskanen: »noidanjuonia, noidanjuonia!» otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti. TAULA-MATTI. Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan, partaisen männyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan; Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Heiskanen: »noidanjuonia, noidanjuonia!» otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti. 07008
Bottom
07009
Top
JUHANI: Tulimmaista tuhannen! JUHANI: Mille tonnerres ! 07009
Bottom
07010
Top
TIMO: Siinä olis ollut lysti! TIMO: Ç’aurait été drôle de voir ça ! 07010
Bottom
07011
Top
TAULA-MATTI. Olipa se hauskaa ja lystillistä leikkiä, oli mar'! MATTI: C’était bougrement drôle, je te le garantis. 07011
Bottom
07012
Top
TIMO: Ja sitten pistitte ahman pussiinne? TIMO: Et alors vous avez fourré le glouton dans votre bissac ? 07012
Bottom
07013
Top
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin.--Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen. MATTI: Ma foi, c’était un joli morceau à mettre dans son sac, un gras lourdaud. Oui, et alors on but un coup . — Et puis on renfila ses habits secs comme la poudre et on se coucha sagement pour dormir à la chaleur du feu vacillant. Mais on ne put fermer l'œil longtemps, parce que des flèches magiques semblables à des serpents enflammés volaient en tous sens dans l’air, à vous donner le tournis. Heiskanen sautait debout de temps en temps en hurlant : « Eteins-toi, flèche magique, éteins-toi, flèche magique ! » et plus d’une s’abattit avec un bruit sourd dans la forêt ou dans le marais gris; mais la plupart continuaient à glisser malgré ses cris. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen. 07013
Bottom
07014
Top
TIMO: Voi peijakas! Kääppä poikki kuin jääpuikko, ja makasi edessänne maassa kuin pöydällä laskiais-sorkka? TIMO: Voi peijakas! Kääppä poikki kuin jääpuikko, ja makasi edessänne maassa kuin pöydällä laskiais-sorkka? 07014
Bottom
07015
Top
TAULA-MATTI. Ei sentähden juuri niin. TAULA-MATTI. Ei sentähden juuri niin. 07015
Bottom
07016
Top
TUOMAS: Mutta mistä huomasitte käpälän katkenneeksi? TUOMAS: Mutta mistä huomasitte käpälän katkenneeksi? 07016
Bottom
07017
Top
TAULA-MATTI. Juoksimmehan hänen jäljessään huikean matkan ja näimme usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan. TAULA-MATTI. Juoksimmehan hänen jäljessään huikean matkan ja näimme usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan. 07017
Bottom
07018
Top
TIMO: No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi! TIMO: No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi! 07018
Bottom
07019
Top
TAULA-MATTI. Selviä kymmenen-numeroja. TAULA-MATTI. Selviä kymmenen-numeroja. 07019
Bottom
07020
Top
JUHANI: Susi oli päivissä. JUHANI: Susi oli päivissä. 07020
Bottom
07021
Top
TAULA-MATTI. Susi oli päivissä, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat eivät siirtyneet syltääkään kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, hännät lyyhyssä, ne ennen aina urheat koirat. TAULA-MATTI. Susi oli päivissä, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat eivät siirtyneet syltääkään kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, hännät lyyhyssä, ne ennen aina urheat koirat. 07021
Bottom
07022
Top
AAPO: Mikä oli masentanut heidän intonsa? AAPO: Mikä oli masentanut heidän intonsa? 07022
Bottom
07023
Top
TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli täys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen kättänsä, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi veitikka, hän juosta tapsutteli kuin keri, tömitellen maata, hikoen kovin. Sillä eihän ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa hänellä oikein saukon selkä, pitkä ja sitkeä. Sitkeä oli koko mieskin, riivatun sitkeä ja kiinteä kuin saukko itse. Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme. Niin asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja höyhenet ja yhtä ja toista pienempää metsäviljaa; sukset ja kurjet selässä, pyssyt kourassa; ja vuoroitellen lönkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin kuljettiin. Mutta lentelipä pilvien rajalla pieni, mököttelevä taivaanvuohi; minä ammuin sen ja pistin pussiini. Siitä käytyämme hetken, näinpä männyn latvassa siipioravan, litteän ja suurisilmäisen, minä ammuin sen ja pistin pussiini. TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli täys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen kättänsä, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi veitikka, hän juosta tapsutteli kuin keri, tömitellen maata, hikoen kovin. Sillä eihän ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa hänellä oikein saukon selkä, pitkä ja sitkeä. Sitkeä oli koko mieskin, riivatun sitkeä ja kiinteä kuin saukko itse. Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme. Niin asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja höyhenet ja yhtä ja toista pienempää metsäviljaa; sukset ja kurjet selässä, pyssyt kourassa; ja vuoroitellen lönkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin kuljettiin. Mutta lentelipä pilvien rajalla pieni, mököttelevä taivaanvuohi; minä ammuin sen ja pistin pussiini. Siitä käytyämme hetken, näinpä männyn latvassa siipioravan, litteän ja suurisilmäisen, minä ammuin sen ja pistin pussiini. 07023
Bottom
07024
Top
Tultiin lopulta väljille, korkeille ahoille ja näkyi kerran vielä tuolla etelässä Turkkilan talo, josta oli lähdetty tuimalle retkelle. Tultiin veriseen paikkaan, jonka Turkkilan isäntä jo pyyntiin mennessämme oli osoittanut meille ja jossa karhu kaksi päivää sitten oli tappanut uhkean orhin. Siinä katseltiin hetki kontion tahrattua pöytää, ja huomasinpa kohta, että hän nykyään, kaiketi menneenä iltana, oli auringon laskiessa käynyt nauttimassa tähteitä paististansa. Arvelinpa nyt hänen palaavan samaan paikkaan taasen tämänkin päivän sammuessa, ja sentähden päätin jäädä häntä vartomaan; mutta edelle, Turkkilaan läksivät muut iloista ehtoollista rakentamaan. Siinäpä seisoin nyt ja tuumiskelin, tuumiskelin ja pitelin päätäni kuinka tuota vierastani vuottaisin lakealla aholla, jossa, kiivetäkses ylös, ei seisnyt yhtään ainoata puuta. Mutta »sukkela vikkelän voittaa», keksinpä keinon viimein, oivallisen oikein moisen koneen. Näinpä siinä lähellä tervaskannon, mustan ja julman suuren, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös, ainakin kyynärän korkealle. Siitähän naputin kirveelläni poikki sen keskimmäisen juuren, joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa vielä hieman. Sinne nyt matelin sisään, pistin kiväärini kidan ulos verikenttää kohden ja rupesin koreassa suojassa odottamaan ohtopoikaa, päälläni ankara linna. Hän tuli, läheni kontien arolta, iski hampaansa orhin revittyyn lapaan, ja päätinpä nyt varoten antaa hänelle lyijyä otsaan. Mutta peeveli kuitenkin! kilkahtipa silloin perin pikkuruisen tuo messinkiviilu pyssyni perässä vasten takkini tinanappia, ja kilahduksen kuuli paikalla kontion tarkka korva. Villittynä karkasi hän kohden, mutta paukahtipa häntä vastaan. Siitä kuitenkaan huolimatta, juoksi hän vaan päin, kirkuen peloittavalla äänellä. Kuuluipa nyt jytinätä pääni päällä: juuret ryskysi ja maa remahteli, koska monisarvinen kanto nostettiin päältäni pois. Ja minä poika-parka ajattelin jo tulleeksi tuhoni päivän ja varroinpa vaan, pyssy kourassa, koska tuikahtaisi esiin hirmun avattu kita. Mutta äkkiinpä nyt lakkasi telme, ja kaikki oli hiljaa, äänettä kuin haudassa, ja eipä, niinkuin odotin, tullutkaan tuosta iskettäväksi yhteen. Varroinpas hetken vielä, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyssä töröittävien juurien välistä toiselle puolelle, ja siellähän makasi ihan hengettömänä karhu, kaadettu kanto sylissä, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin minä, seistessäni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt päältäni pois. On arriva enfin sur de hautes et vastes landes et on distingua de nouveau dans le sud la ferme de Turkkila d’où on était parti pour cette difficile expédition. On traversa une place ensanglantée où le paysan de Turkkila nous avait dit à notre départ pour la chasse qu’un ours avait déchiré deux jours plus tôt un superbe étalon. On regarda un moment la table souillée du fauve, et je constatai tout de suite qu’il était revenu récemment, peut-être la veille au soir, pour déguster les restes de son festin. Je me dis qu’il y retournerait au crépuscule, et alors je décidai de rester pour l’attendre, tandis que les autres me devançaient pour préparer un joyeux repas à Turkkila. Je me mis à réfléchir et à me creuser la tête pour trouver comment je pourrais guetter mon hôte sur cette lande ouverte où il n’y avait pas un arbre où grimper. Mais « l’habileté l’emporte sur l’agilité » : je ifinis par découvrir un moyen, un truc excellent et superbe. Je remarquai tout près de moi une souche noire et bigrement grosse dont les gels printaniers avaient soulevé les racines à une bonne coudée de hauteur. Je taillai à coups de hache la racine centrale, celle qui s’enfonce tout droit dans la terre, je la tirai dehors et agrandis encore un peu le trou. Je m’y glissai, dirigeai le canon de mon fusil vers la place ensanglantée et me mis à attendre l’ours dans ce joli abri, avec une solide forteresse sur la tête. Il arriva, débouchant à quatre pattes hors des buissons et planta ses crocs dans l’épaule déchiquetée du cheval ; je décidai alors de lui envoyer prudemment une balle dans le front. Mais, par le diable ! la plaque en laiton de la crosse heurta doucement contre un bouton en étain de ma veste et la fine oreille de l’ours entendit aussitôt ce tintement. Il se rua contre moi comme un forcené, mais je fis feu. Sans y faire attention, il continua de courir en hurlant effroyablement. Il y eut alors du vacarme au-dessus de moi ; les racines craquèrent et la terre trembla, quand le tronc cornu fut arraché de dessus ma tête. Et alors, je crus, pauvre diable, que le jour de malheur était venu, et j’attendis seulement, le fusil à la main, de voir la gueule ouverte du monstre. Mais soudain, le tapage cessa et tout redevint silencieux, muet comme la tombe, et on n’en vint pas à l’empoignée que je redoutais. Je restai immobile un moment encore, puis je lançai enfin un coup d’œil de l’autre côté entre les racines dressées en l’air, et là gisait l’ours, tout à fait inanimé, serrant entre ses pattes le tronc arraché et répandant sur le sol le sang de son imposant poitrail. Bravo ! me dis-je, quand je me retrouvai libre sous le ciel libre. La souche avait été fort proprement enlevée de dessus ma tête. 07024
Bottom
07025
Top
JUHANI: »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» JUHANI: « Nom de nom, disait Simon ». 07025
Bottom
07026
Top
TIMO: Vie sinun seitsemän seppää! TIMO: Par les sept forgerons! 07026
Bottom
07027
Top
JUHANI: Sukkelin tempaus maan piirin päällä! JUHANI: Voilà le plus joli truc qu’on ait imaginé sur la boule terrestre. 07027
Bottom
07028
Top
TUOMAS: Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! TUOMAS: Un joli tour de force, aussi bien de l'ours que de vous. 07028
Bottom
07029
Top
JUHANI: Oi sinä musta sonni! JUHANI: Oi sinä musta sonni! 07029
Bottom
07030
Top
TIMO: Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten? TIMO: Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten? 07030
Bottom
07031
Top
TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten kävi, arvaathan että paukaus kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miestä niinkuin sääkseä aholle. Ja nousi nyt remua ja meteliä, koska taipuvassa, keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siinä aika taatto: riippuen kiikissä, pimitti hän koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea ukkospilvi.--Siinä oli sen päivän puuhat, sen päivän ja retken. Ja sitten me ryypättiin. TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten kävi, arvaathan että paukaus kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miestä niinkuin sääkseä aholle. Ja nousi nyt remua ja meteliä, koska taipuvassa, keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siinä aika taatto: riippuen kiikissä, pimitti hän koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea ukkospilvi.--Siinä oli sen päivän puuhat, sen päivän ja retken. Ja sitten me ryypättiin. 07031
Bottom
07032
Top
JUHANI: Ja vietitte iloisia peijaisia. JUHANI: Ja vietitte iloisia peijaisia. 07032
Bottom
07033
Top
TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa päätettiin, päätettiin liemisillä naamoilla ja laimeilla silmillä. Niin oli, ja ne päivät ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retkiä miehuutensa parhaista päivistä ja mieluisasti niitä kertoilee. MATTI: C’était comme ça ; ces temps sont passés et disparus à jamais. Mais un vieillard aime à se rappeler les aventures des meilleurs jours de sa vie et aime à les raconter. 07033
Bottom
07034
Top
AAPO: Ja mieluisasti kuultelemme me. AAPO: Et nous, on aime à les entendre. 07034
Bottom
07035
Top
JUHANI: Kertokaat niin aina aamuun asti, ja me emme muistakkaan että unta on maailmassa. JUHANI: Vous pouvez raconter ainsi jusqu’au matin, et on oubliera que le sommeil existe sur la terre. 07035
Bottom
07036
Top
TAULA-MATTI. Onpa jo aika lähteä kömppeilemään kölsäänsä taas; on aika, on. Jumalan haltuun, veljet! MATTI: Il est déjà grand temps de clopiner vers sa bicoque ; oui, il est temps. A la garde de Dieu, frères ! 07036
Bottom
07037
Top
JUHANI: Herran huomaan, kunnioitettava Matti. JUHANI: Que Dieu vous protège, cher voisin ! 07037
Bottom
07038
Top
AAPO: Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina! AAPO: Portez-vous bien, et sachez que vous êtes toujours le bienvenu dans notre cabane. 07038
Bottom
07039
Top
Läksi Matti, kirves olalla, käymään kohden pientä mökkiänsä visaisella, tuuhealla mäellä, kaukana kylästä. Mutta yön lepoon läksivät veljekset, sillä johan pimeys voitti, ja illan himmenevä valo kajasti vaisusti heidän pirttinsä ahtaista akkuna-reijistä. Mutta kauanpa aatokset parveilivat tulisina heidän aivoissansa, poistaen virvoittavan unen. He muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan erämaista, lumotusta ilmasta siellä ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin halki tumman yön. Niinkuin siellä nuolet säkenöitsivät ja pyssyt leimahteli, niin leimahteli heidän povensa kummallisesta halusta ja innosta. Enimminkin kaikista kannatti heidän kimmaansa kurki, tuo viisaasti, närkisti katseleva lintu, jonka jylhä kirkkuna kajahtelee ympäri Pohjan rämeitä; ja heidän aatostansa vastaan hohti höyhenellisten pesien herttainen lämmin, hohti kiiltävin munineen juovuke-pensasten helmoista. Siellä pitkäkaulaisia pyytää ja heidän pesiänsä riistellä, se nyt oli veljesten himona. Voimallisesti heidän mieltänsä viehätti Pohjolan soitten juhlallinen synkeys. Matti s’éloigna, la hache sur l’épaule, pour regagner sa maisonnette sur la colline couronnée de bouleaux touffus, loin du village. Les frères allèrent se coucher, car l’obscurité épaississait déjà et la lumière décroissante du soir luisait faiblement par les étroites lucarnes de leur logis. Mais leurs pensées bourdonnèrent longtemps encore avec impétuosité dans leurs cerveaux, écartant le sommeil réparateur. Us songeaient aux récits de Matti sur les terres désolées du nord, sur l’air enchanté et sur les flèches magiques qui se croisent en sifflant dans la nuit opaque. De même que là-bas les flèches scintillaient et les fusils lançaient des éclairs, une allégresse ardente et étrange jetait des éclairs dans leurs poitrines. C’était surtout la grue qui excitait leur intérêt, cet oiseau au regard intelligent et aigu dont le cri sauvage retentit dans les marécages nordiques ; ils rêvaient avec délices de la douce chaleur des nids de plumes, ils rêvaient d’œufs brillants dans un buisson de romarin. Capturer là-bas ces bêtes au long cou et dévaliser leurs nids, voilà ce qui enthousiasmait à présent les frères. La solitude solennelle des marais septentrionaux exerçait sur leurs esprits une puissante fascination. 07039
Bottom
07040
Top
Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. Hän tuumiskeli millä keinolla näillä kotopitäjän mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vetäisi vertaa tuolle äsken kerrotulle Pimentolan soilla. Hän muisteli Kourusuota, jossa tosin ei löytynyt kurkia, mutta laikkokylkisiä sorsia viljavalta. Ja koska Pohjan-miesten välimaiset ryyppäykset kiemailivat hänen mieltänsä kummallisella voimalla, niin muisteli hän löytyvän viinaa Viertolan kartanossa. Ja niinpä sai hän aatoksissaan kokoon jonkunmoisen kopian Pohjolan jalosta pyynnistä, ja, päätettyään panna sen huomenna toimeen, nukkui hän lopulta; mutta unissaan peuhaili hän kauan Taula-Matin mahtavilla retkillä. Kerranpa loiskasi hän uneksuen vuoteeltansa ylös, huutain hirmuisella äänellä: »Ahman-poika, ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!» Tälle huudolle muut, puoleksi heräten, ärähtivät äkeästi loukoistansa; vaipuivat kuitenkin pian uneensa taas. Mutta kauan tuijoitteli ympärillensä Juhani, ennen kuin huomasi ettei hän seisnutkaan Lapin summilla mailla, soitten välissä, harmaalla taipaleella, vaan kotopirtin rauhallisella parvella. Vähitellen selkeni mielensä, vuoteellensa kallistui hän jälleen ja nukkui sikeästi.--Mutta aamulla, noustuaan ylös, muisteli hän öillistä päätöstään ja rupesi kohta sitä muille esittelemään. Juhani fut le dernier à s’endormir. Il ruminait les moyens d’organiser dans les terres de sa paroisse natale une partie de chasse qui supportât la comparaison avec celles des marais du Pays des Brumes, dont il venait d’entendre le récit. Il songeait au marécage de Kouru, où à la vérité on ne trouvait pas de grues, mais où foisonnaient les canards aux flancs miroitants. El comme les libations intermittentes des hommes du nord l’obsédaient, il se rappela qu’on pouvait trouver de l’eau-de-vie à la ferme de Viertola. Il put ainsi recomposer une image approximative de la noble chasse du nord et, après avoir décidé qu’il l’exécuterait dès le lendemain, il s’endormit enfin ; mais il suivit longtemps en songe les péripéties des glorieuses randonnées de Matti. Une fois même, il se dressa tout endormi sur sa couche, en criant d’une voix terrible : « Un glouton ! un glouton ! Attrapez-le moi par le cou ! » A moitié réveillés par ce cri, les autres grognèrent avec irritation dans leurs coins, puis se replongèrent bientôt dans le sommeil. Juhani regarda un moment autour de lui avant de comprendre qu’il ne se trouvait pas dans le pays brumeux du Lapon, entre des fondrières, sur la terre grise, mais bien dans la paisible soupente de sa propre cabane. Son esprit s’éclaircit petit à petit, il s’allongea de nouveau sur la paille et s’endormit profondément. Mais le matin, en se levant, il se souvint de ses décisions nocturnes et se mit sans retard à les exposer à ses frères. 07040
Bottom
07041
Top
JUHANI: Veljet, kuulkaat mitä sanon ja mihin tahdon nyt teroittaa teidän mielenne. Muistelenpa saaliikasta seutua, ihmettelen kovin että aina tähän päivään asti olemme unohtaneet Kourusuon, jonka ruohistoissa ja kirkkaissa lammikoissa parveilee vesilintua ilman lukua ja määrää. Sinnepä nyt lähtekäämme pyyntiin ja tuommepa sieltä säkittäin sorsia kuin purasnuijia. JUHANI: Frères écoutez ce que j’ai à vous dire et sur quoi je veux à présent fixer votre attention. Je me suis rappelé une contrée giboyeuse, et je m’étonne qu’on n’y ait pas songé jusqu’à ce jour : c’est le marécage de Kouru, où des oiseaux en nombre infini volent par bandes ou nagent sur les étangs herbeux et luisants. Allons-y chasser, on en rapportera des canards à pleins sacs comme des mailloches. 07041
Bottom
07042
Top
TUOMAS: Minä taivun tuumaas. TUOMAS: J’approuve ton projet. 07042
Bottom
07043
Top
TIMO: Ja kernaasti minä. TIMO: Moi aussi, et avec plaisir. 07043
Bottom
07044
Top
EERO: Minä myös; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pidän itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! EERO: Minä myös; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pidän itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! 07044
Bottom
07045
Top
AAPO: En iske minäkään vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen päivän muonan. AAPO: En iske minäkään vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen päivän muonan. 07045
Bottom
07046
Top
JUHANI: Päätämme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika suden virsta, ja viivymmepä siellä ainakin yhden yön. Sentähden ei tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla. JUHANI: Alors, l’expédition est décidée. — Mais jusqu’à Kouru, il y a un fameux bout de chemin, une vraie traite de loup, et on devra y rester au moins une nuit. C’est pourquoi il me semble que ce ne serait pas mal d’avoir une goutte à boire, quand on logera à la belle étoile. 07046
Bottom
07047
Top
TUOMAS: Viertolassa on viinaa. TUOMAS: Il y a de l’eau-de-vie à Viertola. 07047
Bottom
07048
Top
JUHANI: Viinaa ja hyvää. JUHANI: Et de la bonne ! 07048
Bottom
07049
Top
TUOMAS: Seitsemän korttelia, pojat! TUOMAS: Sept pintes, mes enfants. 07049
Bottom
07050
Top
JUHANI: Oikein! Kortteli miestä kohden. JUHANI: Bien, une par homme. 07050
Bottom
07051
Top
AAPO: Ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä. AAPO: On ferait peut-être bien de renoncer à l’alcool auquel, pour notre bonheur, on n’est pas précisément habitués. 07051
Bottom
07052
Top
JUHANI: Oletpa tuolloin, tällöin ottanut naukin niin sinä kuin minäkin. JUHANI: Tu en as bien avalé une gorgée de temps en temps, tout comme moi. 07052
Bottom
07053
Top
EERO: Ymmärrä, Aapo, miehen lapsekas yskä. Suo, että kerran mekin taidamme sanoa: »ja sitten me ryypättiin», koska harmaapäisinä ukkoina kertoilemme entisiä sankartöitämme nuorisolle. Suo, että oikein elävältä luulemme kuranssaavamme ahmanpoikia Pohjolassa. EERO: Allons, Aapo, tu devrais comprendre son idée enfantine et nous laisser aussi la possibilité de dire plus lard : « Et alors on but un coup », quand on sera des vieux à la tête grise et qu’on racontera nos prouesses aux jeunes. Laifse-nous donc nous imaginer de notre vivant qu’on a eu tious aussi des démêlés avec de jeunes gloutons dans le nord. 07053
Bottom
07054
Top
JUHANI: Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa. Tällä retkellä tulemme kylläkin tallustamaan rämeitä ja heiluvia hetteitä, ja loskomärkinä viettämään yömme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus taskumatista hyvääkin, luulen minä.--Katsomme siis parhaaksi että matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppyä kontissa. Ja lähteköön nyt Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pitää heltimän. JUHANI: Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa. Tällä retkellä tulemme kylläkin tallustamaan rämeitä ja heiluvia hetteitä, ja loskomärkinä viettämään yömme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus taskumatista hyvääkin, luulen minä.--Katsomme siis parhaaksi että matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppyä kontissa. Ja lähteköön nyt Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pitää heltimän. 07054
Bottom
07055
Top
Läksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi sorsanpyynnissä Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta, Viertolan maalla, on tämä suo, avara, ympäröitty synkeillä metsillä. Sen pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja, korkeita ruohistoja ja mättäällisiä saarentoja kuihtuvin mäntyineen. Tänne oli veljekset päättäneet lähteä ajelemaan narisevia sorsia, toivoin yltäkylläistä saalista. Läksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi sorsanpyynnissä Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta, Viertolan maalla, on tämä suo, avara, ympäröitty synkeillä metsillä. Sen pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja, korkeita ruohistoja ja mättäällisiä saarentoja kuihtuvin mäntyineen. Tänne oli veljekset päättäneet lähteä ajelemaan narisevia sorsia, toivoin yltäkylläistä saalista. 07055
Bottom
07056
Top
Tuli Lauri Viertolasta, tuoden helmeilevää viinaa, laskettuna tinaiseen pulloon, heidän isänsä entiseen metsäpulloon. Mutta paitsi viinaa, toi hän myös Metsolasta tärkeän uutisen, joka kiihoitti veljesten mielen vielä tuimempaan intoon. Kertoi hän karhun kaataneen yhden parhaista Viertolan härjistä ja tiesi myös murhapaikan, joka oli Impivaarasta Pohjaan päin Viertolan maalla, mutta lähellä Jukolan metsärajaa. Ohi tämän paikan päättivät nyt veljekset kulkea Kourusuolle ja lähteä kotoansa vasta kun päivä kallistuis iltaan. Ehkä olivat kohtaavat kontion, jolla on tapana auringon laskiessa käydä nauttimassa jätteitä kaadetusta saaliistansa. Niin he toivoivat. Ja koska voimakas puolinen oli syöty ja iltapäivä aleni, läksivät he retkellensä varustettuna lujasti: tuohikontit seljassa ja tuikeat latingit pyssyissä. Viimeisenä asteli Lauri, taluttaen nuorasta koiria ja kantain kontissansa seitsemän korttelia viinaa. Oli hän määrätty jäämään koirineen noin kolme sataa askelta teurastustanterelta pois, ja hänen piti päästää Killi ja Kiiski, kuultuansa huutoa tai pyssyn pauketta. Niin teki hän myös; seisahtui ajoissa erään kuusen juurelle odottamaan mitä tapahtuisi. Muut astelivat likemmäs paikkaa, jossa härkä oli raadeltu, ja löysivät puoleksi syödyn elikon ruumiin verisellä maalla kolkossa kuusistossa. Kätkivät he nyt itsensä kohtuullisen ampumamatkan päähän erään matalan, mutta tiuhan näreistön suojaan, päättäen vartoa. Lauri courut à Viertola et revint avec de l’eau-de-vie perlée dans un flacon d’étain, l’ancienne gourde de chasse de leur père. Outre l’alcool, il rapporta une nouvelle qui surexcita encore l’imagination fougueuse des frères. Il raconta qu’un ours avait terrassé un des meilleurs bœufs de Viertola et qu’il connaissait aussi la place du carnage : elle se trouvait au nord d’Impivaara, dans le domaine de Viertola, mais tout près de la frontière des forêts de Jukola. Les frères résolurent alors de passer par cet endroit en se rendant au marais de Kouru et de partir dès que le jour déclinerait. Peut-être auraient-ils la chance de rencontrer le carnassier qui a l’habitude de revenir au coucher du soleil jouir des reliefs de sa proie. Us le souhaitaient vivement. Quand ils eurent terminé leur copieux souper et que le crépuscule fut tombé, ils quittèrent leur cabatie, solidement équipés, sac au dos et fusils chargés à balle. Lauri marchait en queue, tenant les chiens à la laisse et portant les sept mesures d’eau-de-vie dans son sac. On avait décidé qu’il s’arrêterait avec les chiens à trois cents pas du lieu du carnage et découplerait Killi et Kiiski dès qu’il entendrait des cris ou les détonations des fusils. C’est ce qu’il fit ; il s’installa sous un sapin pour guetter les événements. Les autres s’approchèrent de la place où le bœuf avait été déchiré et trouvèrent dans un lugubre bosquet de sapins son corps à moitié dévoré sur le sol rougi. Bien résolus à attendre, ils se cachèrent à bonne portée de fusil, à l’abri de jeunes pins bas mais touffus. 07056
Bottom
07057
Top
Kului hetki joltisen pitkä. Mutta viimein kuului arolta hiljaista tassailemista ja varpuin ratinaa, ja nytpä arvattiin ruokavieraan lähestyvän atrialle. Niinpä tapahtuikin. Puitten välistä lähestyi varoen ja hiljaa tavattoman suuri karhu. Mutta näkyi hän saaneen vaarasta aistin; sillä äyhkeillen ja käännellen kuonoansa seisahtui hän jo kauas uhristaan. Kauan hän juonitteli, ja tuntui lopulta kuin olisi hän mielinyt siirtyä takaisin, lähestymättä miehiä pyssynkantamalle. Syvimmässä äänettömyydessä vartoivat veljekset näreistössä, kunnes viimein Timo, huolimatta muiden kieltävistä viittauksista, läksi kaartaen ja hiiviskellen käymään kohden äkeätä vihollista. Ja nyt, koska hän luuli jo olevansa kontiota kylliksi lähellä, laukaisi hän; mutta ainoastaan kruuti sankista lemahti ylös ilmaan eikä sytyttänyt latinkia putkessa. Vihaisena karkasi nyt kontio kuin suuri, sammaleinen kiirivä kivi kohden miestä, joka viipymättä paiskasi itsensä alas kasvoillensa maahan, ja siinä makasi hän liikkumatta. Peto häntä haisteli, kyhneili ja tukisteli, maristen ja äyhkien pahoin. Kaiketi olis Timon surma nyt tullut, ellei Juhani olis rientänyt häntä apuun, ampuen kohden karhun selkärankaa. Ei uskaltanut hän tähdätä alemmas, muistellen veljeänsä, joka makasi hirviön alla. Mutta luoti ei sattunut, ei kumminkaan kosevalla tavalla, sillä rynkäsipä kuusiston ruhtinas kohden Juhania hurjempana vielä, jättäen Timon maata tonkeilemaan. Silloin Juhani, puolustaen henkeänsä, käänsi pyssynsä perän vasten elikon avattua kitaa, ja peloittava taistelo oli tulossa. Mutta ampui nyt Tuomas, lähettäen kontion koipeen tulisen luodin. Kartellen hänkin veljeänsä, ei tainnut hän tähdätä päähän tai rintaan, joiden haavoittaminen varmemmin tuottaa kuoleman. Toki tunsi nyt karhu ruumiissaan lyijyä, ja alas virtasi veri pitkin hänen lihavaa, pöyreätä konttaansa. Julmistuneena, hirmuisella kiljunalla kirmusi hän päin Tuomasta nyt, mutta sai niin ankaran iskun miehen pyssystä otsaansa, että hän, ravistaen päätään, seisahtui äkisti juoksussaan. Ja tässä nyt seisoivat vihamiehet vilauksen aikaa, uhalla katsellen toinentoistaan. Au bout d’un moment assez long, ils entendirent dans les buissons un piétinement léger et un craquement de brindilles ; ils en conclurent que le convive venait à son festin. Et c’était bien cela. Un énorme ours s’avançait prudemment et doucement entre les arbres. Il semblait pourtant avoir flairé le danger, car il fit halte loin de sa proie en humant l’air et en balançant le museau. Il hésita longtemps et parut enfin sur le point de se retirer sans être venu à portée des chasseurs. Les frères étaient lapis dans les buissons en retenant leur souille ; enfin Timo, sans se soucier des signes négatifs des autres, se mit à décrire un cercle et à ramper vers l’ennemi hargneux. Aussitôt qu’il s’en estima assez rapproché, il fit feu ; mais seule la poudre dans le bassinet s’enflamma, sans allumer la charge du fusil. Telle une grosse pierre moussue et roulante, l’ours furieux se précipita contre le chasseur qui, sans perdre un instant, se jeta le visage contre terre et resta étendu, immobile. Le fauve le flaira, le poussa et le tirailla, en grognant et soufflant de colère. La dernière heure de Timo aurait probablement sonné, si .luhani ne s’était élancé à la rescousse et n’avait tiré sur l’échine de l’ours ; il n’avait pas osé viser plus bas, à cause de son frère qui gisait sous le carnassier. Mais le coup ne porta pas, au moins de façon efficace, car le prince des forêts, au comble de la fureur, se rua contre Juhani en abandonnant Timo le nez collé contre terre. Pour se défendre, Juhani tourna la crosse de son arme contre la gueule béante du fauve, et une lutte atroce allait s’engager, quand Tuomas épaula son fusil et logea une balle dans la patte de l’ours ; pour éviter son frère, il n’avait pas non plus risqué de viser à la tête ou au flanc, où une blessure amène plus sûrement la mort. Cette fois, l’ours sentit le plomb dans son corps, et son sang dégoutta le long de sa patte charnue et poilue. Ivre de rage, poussant des hurlements affreux, il se retourna contre Tuomas, dont il reçut sulié front un coup de crosse si violent qu’il interrompit sa course en secouant la tête. Les adversaires se tinrent immobiles un instant, en échangeant des regards menaçants. 07057
Bottom
07058
Top
Silloinpa riensivät esiin koirat, lähenivät vinhasti ja äänettöminä kuin kaksi leimausta, mutta, heidän ehdittyänsä röyheän kontion luoksi, nousi kiukkuinen melakka. Killi ärhenteli karhua vasten partaa, toki seisten hänestä aina jonkun askeleen syrjempänä. Mutta hänen takanansa teuhasi Kiiski, rohkenipa tuolloin, tällöin temmata pienen nappauksenkin hänen reisivilloistansa. Kuitenkin keikahti hän vikkelästi syrjään aina, koska metsän mesikämmen kuin mustanhallava, valtainen ruko käänteli itseänsä heidän keskellään. Viimeinpä, tehtyänsä muutaman onnistumattoman hyökkäyksen kiusaajoitansa kohden, pakeni otso, reuhuvat koirat jäljessään. Alors les chiens accoururent, survinrent au galop, silencieux comme deux éclairs ; mais dès qu’ils parvinrent près du fauve hérissé, une bruyante mêlée s’engagea. Killi aboyait à la barbe de l’ours, tout en restant sagement hors d’atteinte ; Kiiski rageait derrière lui et s’enhardissait parfois à mordre une touffe de poils de sa cuisse ; mais il se retirait prestement à bonne distance lorsque le fauve, semblable à un imposant tas de foin gris noir, se tournait vers lui. Enfin, après avoir livré quelques assauts infructueux à ses bourreaux, l’ours gagna le large, les chiens aboyant à ses trousses. 07058
Bottom
07059
Top
Kaikki tämä tapahtui kovin joutuisasti ja ennen muiden veljesten ehtimistä taistelopaikalle. Mutta Juhani ja Tuomas latasivat kohta uudestaan, toivoen saavuttavansa kontion kerran vielä. Nousi myös Timo tuosta vähitellen pystyyn ja tuijotteli ympärillensä hetken, niinkuin ei olis hän juuri käsittänyt, missä oli Pohja, mistä ilmasta tuuli puhalteli. Kiivaasti nyt nuhtelivat häntä muut hänen tyhmästä rohkeudestaan, joka olis tainnut hukuttaa tässä miesten henkiä, ja kenties oli auttamattomaksi pilannut pyynnin. Sanaakaan lausumatta istui Timo mättäällä, pistellen auki sankin läpeä ja veitsen hamaralla nakutellen piitä terävämmäksi. Ja pian seisoivat he kaikki valmiina taasen jatkamaan pyyntiänsä. Cette scène se déroula très rapidement, avant que les autres frères fussent parvenus sur le champ de bataille. Juhani et Tuomas rechargèrent aussitôt leurs fusils dans l’éspoir d’atteindre encore une .fois le carnassier. Timo se souleva peu à peu et regarda autour de lui un instant comme s’il se demandait où était le nord et de quel côté soufflait le vent. Ses frères l’apostrophèrent avec vivacité à cause de sa témérité stupide qui aurait pu causer la perte de vies humaines et qui avait peut-être compromis irrémédiablement la chasse. Sans répondre un mot, Timo, assis sur le gazon, s’occupait à débourrer le trou du bassinet de son fusil et à battre la pierre à feu avec le dos de son couteau pour la rendre plus aiguë. Et bientôt ils furent tous prêts à reprendre la poursuite du fauve. 07059
Bottom
07060
Top
Yhä kauemmaspa siirtyi koirien haukunta, heikkeni melkein kuulumattomaksi, ja veljekset rupesivat jo arvelemaan tokko kohtaisivatkaan enää saalistansa. Mutta hetken mentyä kaikkuivat taasen selvemmin Kiliin ja Kiiskin äänet, lähestyen yhä likemmäksi, ja näkyi että karhu nyt teki tavallisen kierroksensa ja oli palaamassa samalle paikalle, josta oli lähtenyt. Asettivatpa veljekset itsensä mukaviin paikkoihin pyssyt kourissa, likenevää ajoa vartomaan. Pienellä, ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja hänestä jonkun matkan päässä Lauri, molemmat liikkumatta, äänetönnä kuin patsaat. Täyttä juoksua, niin että maa tömisi, läheni karhu näyttäin avatun, mustanpunaisen kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso. Ampui mies, ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin, mutta nousi jälleen ylös, karaten kohden ampujata. Mutta leimahti silloin Laurin pyssy, tuima paukaus kajahti ympäri, ja äänetönnä lepäsi kontio Simeonin jalkain juurella. Siinä hän lepäsi, jäsentäkään liikuttamatta, ja veri virtasi päästä ja rinnasta. Les aboiements des chiens s’éloignaient de plus en plus, devenaient presque imperceptibles, et les frères doutaient déjà de retrouver jamais leur proie. Mais au bout d’un instant, la voix des chiens se üt plus distincte, se rapprocha toujours plus, et il semblait que l’ours, effectuant le circuit habituel, allait revenir à son point de départ. C’est pourquoi les frères se postèrent commodément, le fusil au poing, pour attendre la bêle traquée. Simeoni et, non loin de lui, Lauri se tenaient tous deux dans une petite clairière herbeuse, immobiles et silencieux comme des statues. L’ours surgit en pleine course, faisant craquer le sol et montrant sa gueule ouverte, rouge noir. Le fauve haletant se rua vers Simeoni qui fit feu ; il culbuta par terre, puis se releva aussitôt et fondit sur le chasseur. Mais le fusil de Lauri lança un éclair, une détonation retentit, et l’ours s’écroula muet aux pieds de Simeoni ; il gisait là, sans remuer, et le sang coulait de sa tête et de son flanc. 07060
Bottom
07061
Top
Mutta veljekset kokoontuivat pian kaatuneen karhun ympärille, ja oli se vanha ja suuri koiraskarhu. Nähtiin nyt, että hänen päänsä ihan korvan juurelta oli lävistetty, ja lävistetty oli myös kylki. Ensin mainitun haavan, sen tiesivät kaikki, oli saattanut Laurin luoti; sillä elikko, jonka aivo on puhkaistu, kaatuu vilauksessa, eikä koskaan enää nouse. Mutta tyytyväisinä istuivat ampujat metsän pöyreäturkkisen sankarin ympärillä, hankkiutuen kumauttelemaan murharyyppyä. Tyytyväisinä myös ja jalosti katsellen istuivat koirat kaatuneen vihamiehensä vieressä.--Ilta oli kaunis, tuuli oli vaijennut ja aurinko aleni pimeän korven helmaan. Hauska oli tuossa veljesten levähtää näin hertaisena iltahetkenä, kun oli päätetty leikki metelöitsevä ja kuuma. Les frères se rassemblèrent alors autour du fauve abattu; c’était un gros et vieux mâle. Us virent que sa tête était trouée .à la racine de l’oreille et que son flanc était aussi percé. La première blessure, tous le savaient, provenait de la balle de Lauri ; car un animal dont le cerveau est atteint s’abat comme un bloc et ne se relève plus. Les chasseurs s’assirent satisfaits autour du héros des bois à la fourrure hirsute et se préparèrent à boire le verre de la victoire. Satisfaits aussi et les yeux brillants, les chiens s’étaient couchés à côté de leur ennemi terrassé. La soirée était belle, le vent s’était calmé et le soleil descendait au sein des bois sombres. Les frères jouissaient du charme de se délasser dans un air si exquis, à l’issue de la lutte bruyante et chaude. 07061
Bottom
07062
Top
JUHANI: Ensimmäinen ryyppy olkoon Laurin. Hän ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja kämmenillensä valahti kontio alas kuin viikatteen edestä heinä. Aika naukki, poikaseni! JUHANI: C’est Lauri qui avalera la première gorgée. Il a tiré comme un homme ; ce farceur d’ours a été atteint tout juste à la place sensible et s’est écroulé sur ses pâlies comme l’herbe sous la l'aulx. Allons, une bonne rasade, mon garçon. 07062
Bottom
07063
Top
LAURI: Jospahan minäkin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. LAURI: Si je faisais aussi pour une fois glouglouter une goutte dans mon gosier. 07063
Bottom
07064
Top
JUHANI: Sinä »härkämies» viinatiellä, ilman yhtään makua vielä, viaton kuin lammas. JUHANI: Regardez-moi ce novice en matière d’alcool ! U en ignore encore le goût, il est innocent comme un agneau. 07064
Bottom
07065
Top
LAURI: Ma'un tiedän, tiedän ettei lintu juuri likaisi miestä, mutta millenkä maailma tuntuu koska iloinen poika humalassa keikahtelee, siitä en totisesti tiedä. LAURI: J’en connais bien le goût, assez pour qu’aucun oiseau ne me fasse des saletés sur la tête. Mais comment le monde paraît à un joyeux luron qui titube avec un verre dans le nez, ça, en vérité, je ne le sais pas. 07065
Bottom
07066
Top
AAPO: Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kieltää kuin käskeä. AAPO: Penses-y un peu, Lauri. Pour moi, je te dirais plutôt non que oui. 07066
Bottom
07067
Top
LAURI: Saakaamme tästä! LAURI: Buvons ! 07067
Bottom
07068
Top
AAPO: Ja toivokaamme, ettei ole tämä turmelevan tavan alkeiksi. AAPO: Mais espérons que ça ne deviendra pas une habitude dépravante. 07068
Bottom
07069
Top
LAURI: Mitä jaarittelet? Otappas tuosta, koska on meillä syytä olla hieman noin niinkuin lystillisinä. LAURI: Qu’est-ce que tu jacasses-là ? Bois, puisqu’on a de quoi être un tantinet guilleret. 07069
Bottom
07070
Top
JUHANI: Tuossahan makaa pokkomme kuin aika heinäriippi, ja säästetty on nyt monen naudan ja hevosen henki. JUHANI: Ci-gît notre potentat comme une grosse meule de foin ; la vie de bien des vaches et des chevaux en sera épargnée. 07070
Bottom
07071
Top
TIMO: Tiedänpä, että tulevalla kertaa Viertolan herra työntäisee viinapullon ilmaiseksi poveemme, tuopin tai kaksi. TIMO: Je sais que le patron de Viertola nous glissera une bouteille d’eau-de-vie gratis dans la poche, un pichet ou deux, la prochaine fois. 07071
Bottom
07072
Top
JUHANI: Sitä en lukisikaan liiaksi, koska pelastimme hänen härkäliutansa tuolta hirviöltä tuossa. JUHANI: Je ne trouve pas que ce serait trop, puisqu’on a mis son troupeau à l’abri de ce monstre. 07072
Bottom
07073
Top
AAPO: Mutta onpa siinä härkäliutaa; neljäkymmentä keihäspäätä. Kesän kaiken elustelevat he metsissä niin yöt kuin päivät, mutta talven kuluessa vetävät he ulos pelloille kaiken kartanon lannan. Mutta tuo heidän vapaa kesäinen elämänsä metsissä heidät melkein villiksi saattaa. AAPO: Et c’est un beau troupeau : quarante bœufs ! Tout l’été, ils vivent dans les forêts, jour et nuit, pendant l’hiver ils tirent sur les champs tout le fumier de la ferme. Mais leur libre existence dans les bois pendant l’été les rend presque sauvages. 07073
Bottom
07074
Top
JUHANI: Varjelkoon Jumala joutumasta heidän joukkoonsa koirien kanssa; tekevätpä pian murennusta sekä miehestä että hänen koiristaan. Muistakaamme Nikkilän hätää Honkamäen härkien parissa; suuri oli miehen hätä vaikkei juhtien paljous ollutkaan niin hirveä kuin tämä Viertolan mulkoileva lauma. Koiriensa tähden, jotka tuollaisessa kilakassa aina turvauvat isäntänsä luoksi, olis hänen surma lopultakin saavuttanut, jos ei olis sattunut vastaan vahva niitun-aita, joka suojelevana linnan-muurina viimein seisautti härkien rynnäkkö-juoksun. JUHANI: Que Dieu nous préserve de les rencontrer avec nos chiens ! Us nous auraient bientôt réduits en bouillie tous ensemble. Souvenons-nous de la détresse de Nikkilä aux prises avec les bœufs de Honkamäki ; elle fut immense, bien que le nombre des bêtes ne fût pas si terriblement grand que celui du troupeau aux gros yeux de Viertola. Comme les chiens, dans un tel cas, se réfugient toujours près de leur maître, il aurait fini par périr s’il n’avait rencontré sur son chemin une solide palissade qui brisa enfin l’attaque des bœufs, tel le mur protecteur d’un château. 07074
Bottom
07075
Top
AAPO: Olkaamme varoilla. Kuulinpa äsken niinkuin käheän kiljauksen tuolta mäeltä. He eivät olekkaan, luullakseni, meistä kaukana.--Mutta mitä askartelee Eero tuon kiven juurella? AAPO: Il s’agit d’ouvrir l’œil. Je viens d’entendre une sorte de cri enroué sur cette colline-là. A mon avis, ils ne sont pas loin de nous. — Mais que cherche Eero sous cette pierre ? 07075
Bottom
07076
Top
EERO: Saukkohan täällä on, täällä ontelossa kiven alla. EERO: Il y a une loutre ici, dans ce creux. 07076
Bottom
07077
Top
JUHANI: Olisko tuo mahdollista? JUHANI: Est-ce possible ? 07077
Bottom
07078
Top
EERO: Varmaan. Sisään menee lävestä jäljet, mutta ulos ei yhtään, niinkuin näen tuossa sannassa. EERO: C’est certain ; je vois sur le sable des traces qui entrent dans le trou, mais n’en ressortent pas. 07078
Bottom
07079
Top
AAPO: Näytäppäs ne jäljet koirille, niin kylläpä osoittaa heidän häntänsä keikunta onko siellä kortteeriväkeä. AAPO: Faisons-lés flairer aux chiens, et le mouvement de leurs queues montrera bien s’il y a des locataires. 07079
Bottom
07080
Top
JUHANI: Tänne, Killi ja Kiiski! JUHANI: Ici ! Killi et Kiiski ! 07080
Bottom
07081
Top
TUOMAS: Tiellään ovat he taas ja, luullakseni, jäniksen jäljillä. TUOMAS: Je crois bien qu’ils sont en train de poursuivre un lièvre. 07081
Bottom
07082
Top
EERO: Yhteisillä voimilla kyllä vipuamme ylös tämän kiven. EERO: On arrivera bien à soulever cette pierre si on unit nos forces. 07082
Bottom
07083
Top
TUOMAS: Onhan turhempaakin koetettu. Tänne kirvees, Juhani, ja tuosta lyön meille kullenkin jykevät kanget, joilla miehissä kohotamme kiven, koska koiramme ovat tulleet. TUOMAS: On a turbiné pour moins que ça. Passe-moi ta hache, Juliani, je vais vous tailler de solides leviers et on déplacera tous ensemble cette pierre dès que les chiens seront revenus. 07083
Bottom
07084
Top
Niin he haastelivat; ja löi Tuomas Juhanin terävällä kirveellä kullenkin miehelle tuikean kangen, neljä koivuista ja kolme pihlajaista.--Mutta äkisti he kuulivat metsästä kovan jyskeen ja pauhun, joka tuntui heitä lähestyvän peloittavalla vauhdilla. Tuota oudostellen kuultelivat veljekset, kanget kourissa, kuultelivat ja vartosivat mitä viimein metsästä ilmaantuisi. Kuului sieltä ilkeää, sekavata möryä; välimmiten vingahtelivat koirat kovin kipeästi; ja pian ilmestyi sieltä kauhistava näky. Kiilien tuli heitä kohden kymmenen kiukkuista härkää, kaahaten edellään koiria, jotka pakenivat henkensä tähden, kiirehtien miesten luoksi. Mutta tämä saattoi pöyhistymään miesten karvat, ja kylmät väristykset karsivat heidän ruumistansa. Ja ilman yhtään pidätystä karkasivat härjät päin, möräten huumaavasti; voimakkaasti iskettiin heitä vastaan, ja alkoi kamoittava taistelo. Vahvoilla kangillansa läimäyttelivät veljekset, halkasivat sarvitettuja päitä, ja kaksi jo härjistä makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Mutta uhkasi veljeksiäkin surman kuolema. Kaatui Timo, ja kumartui jo härkä lävistääkseen allansa makaavan miehen rintaa; mutta silloinpa lankesi raskaasti alas Tuomaan pihlajainen kanki, lankesi, katkaisten juhdalta selkärangan. Möyhkäten vaipui elikko hengettömänä maahan, ja Timo oli pelastettu. Myös Aapoa uhkasi samankaltainen tuho, mutta hänenpä taasen pelastivat Juhani ja Eero. Voimallisesti nuijaili Juhani kangellansa härkää sarvien väliin, Eero häntä rytkäytteli hännästä, sillä keinolla siirtäen hirviön aseman, joka myöskin pian makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Koivuisen kankensa kadotti taistelon vilinässä Timo, mutta huomasi pian Juhanin kirveen kedolla; sen tempasi hän kouraansa ja rupesi huhmailemaan ympärillensä tulisella tuimuudella. Hän iski oikealle, iski vasemmalle: hirveästi aukenivat härkien mahat ja kohisten vuosi alas kentälle verta, vettä ja rapaa. Niin taistelivat miehet kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekivät myös koirat, käytellen hampaitansa kuin rautahohtimia härkien kurkkuihin. Kova oli sekamelskassa meno ja meteli, ylös ja alas keikahtelivat kanget, korkealla ilmassa sinkoilivat härkien heltiyneet sarvet, ja veljesten huuto, koirien ähellys ja elukkain möly suli yhteen kauhistavaksi ääneksi. Ils parlèrent ainsi, et Tuomas prépara avec la hache de Juhani des perches résistantes, quatre de bouleau et trois de sorbier. — Mais soudain ils entendirent dans la forêt un grondement puissant qui leur sembla se rapprocher avec une vitesse terrible. Remplis de stupeur, ils écoutaient, leurs pieux à la main, attendant ce qui allait finalement apparaître hors du bois. Il en parvenait un bruit discordant où retentissaient par intervalles les hurlements désespérés des chiens. Et bientôt ils aperçurent une scène effroyable : dix bœufs excités se ruaient furieusement dans leur direction, poursuivant les chiens qui fuyaient la mort et se hâtaient vers leurs maîtres. A cette vue, les cheveux des frères se hérissèrent et des frissons glacés agitèrent leurs corps. Les bœufs avançaient au galop, avec des meuglements assourdissants. Ils furent chaudement reçus, et un combat affreux s’engagea. Les solides pieux des frères s’abattirent, fracassant les têtes cornues, et deux des assaillants agitaient déjà leurs sabots en l’air. Mais la mort planait aussi sur les frères ; Timo s’étala de tout son long et un bœuf se baissait déjà pour lui percer le flanc lorsque le pieu de sorbier de Tuomas descendit lourdement et rompit l’échine de la bête, qui tomba inanimée en beuglant. Timo était sauvé. Un sort semblable menaça aussi Aapo, et ce furent Juhani et Eero qui le tirèrent de danger : Juhani asséna des coups formidables entre les cornes du bœuf, dont Eero changea la position en se pendant à sa queue ; et cet ennemi fut bientôt hors de combat lui aussi, agitant ses sabots en l’air. Dans l’ardeur de la lutte, Timo perdit son bâton de bouleau ; mais, apercevant dans la clairière la hache de Juhani, il la ramassa et exécuta avec elle des moulinets endiablés. Il frappa à droite, il frappa à gauche, ouvrant des plaies effrayantes dans la panse des bœufs, et le sang ruissela en bruissant sur le Hol avec l’eau et les excréments. Pâles, les hommes luttaient ainsi sur le seuil de la mort ; les chiens faisaient aussi de leur mieux, plantaient leurs crocs comme des tenailles de fer dans le poitrail des bœufs. La mêlée se poursuivait dans la confusion et le bruit ; les pieux s’élevaient et retombaient, les cornes arrachées tourbillonnaient dans l’air, les appels des frères, les aboiements des chiens et les meuglements des bœufs se fondaient en un fracas effrayant. 07084
Bottom
07085
Top
Mutta viimein ottelu herkesi. Seitsemän härkää makasi hengettömänä maassa, kolme heistä pakeni, mikä yksisarvisena, mikä perin nuijapäisenä ja mikä muutoin hakattuna pahoin. Mutta kalveina, silmät pystyssä, seisoivat veljekset hurmeisella maalla. Punoittaen seisoi Timo, kourassa verinen, rapainen kirves, seisoi kuin kaskea hakkaava mies. He taisivat tuskin käsittää mitä oli tapahtunut. Kaikki tuntui heistä kamalaksi uneksi, kun he muistelivat kärhämätä, joka tuimana tuulispäänä lähestyi heitä, riehui vilauksen aikaa heidän keskellänsä ja raukeni äkisti jälleen. Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heidän edessään verisellä kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsemän lihavata härkää. Kovia työnnähdyksiä olivat he itsekin leikissä kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyssä vielä. Siinä he seisoivat, kanget käsissä, huohoittaen, hikoillen ja äänettöminä tuijotellen toinen toistansa kohden. Mais la bataille cessa enfin ; sept bœufs étaient étendus inanimés et les trois rescapés détalaient, l’un avec une seule corne, un autre complètement décorné et le dernier fort mal arrangé. Livides, les yeux hagards, les frères ,* lestaient sur le sol imbibé de sang. Timo, rouge et tenant la hache couverte de boue et de sang, semblait un bûcheron dans une friche. Us pouvaient à peine concevoir ce qui s’était passé. Il leur paraissait avoir eu un sinistre cauchemar, quand ils songeaient à la bataille qui était survenue comme une rafale impétueuse, avait sévi un moment parmi eux et soudain disparu. Us considéraient avec effroi l’amas de bêtes qui gisait devant eux sur le gazon rougi : l’ours des bois, d’une taille énorme, et sept bœufs gras. Us avaient eux-mêmes reçu de rudes chocs, surtout Aapo, Juhani et Timo ; mais ils étaient pourtant tous debout. Us restaient là, les perches à la main, suant, soufflant, silencieux, à se regarder l’un l’autre. 07085
Bottom
07086
Top
Mutta hengähtää ehtivät he tuskin, ennen kuin läheni uusi vaara, monin kerroin suurempana ensimmäistä. Tuulispäätä seurasi hirmumyrsky. Tuntuipa kuin olisi nyt lähestynyt maailman viimeinen hetki. Tanner jyrisi kuin maanjäristyksestä, metsä ryskyi ja hirmuinen möry täytti illan tyynen ilman, koska juosten läheni kolmekymmentä ja kolme hurjapäistä härkää. Melskettä kuultelivat veljekset, silmät ympyrjäisinä päissä, kuultelivat hetken ihan liikkumatta, mykkinä kuin kauan kaahattu sikolauma pensastossa pellon-aidan kulmalla, korvat lotkassa kuultelee, lähestyisikö vainoojansa vielä. Niin veljeksetkin, kunnes härkäjoukko rynkäsi korvesta ulos. Silloin viskasivat he kankensa, ottivat pyssynsä ja pakenivat koirinensa kaikin voimin, ja möräten karkasivat härjät heidän jäljissään. Raja-aitaan päin, Viertolan ja Jukolan metsien välillä, kiirehtivät veljekset. Tuli heitä vastaan matala vesilampi, päältäpäin ruohoisella kamaralla katettu; mutta kaartelemiseen ei ollut heillä aikaa, vaan ilman arvelematta juoksivat he lammin poikki. Kuului kohaus, koska he vesituiskuun ja sumuun peittyivät, mutta ilmestyivätpä he samana hetkenä selvään ilmaan taas. Muistuttipa heidän juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei väisty hän syrjään hattaran edestä, joka tahtoo sulkea hänen tiensä, vaan huoletonna hän retkeilee sen läpitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu hän jälleen sen kautta ulos. Ja vakaasti, juhlallisesti hän vaeltaa. Mutta Jukolan pojat juoksivat kuin jänikset ja villit oinaat; sillä hätä kirmasi heidän kantapäissään. Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lennähtivät veljekset sen yli, mutta pari kymmentä askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he lakealle aholle, katselemaan voisiko tämä aita heitä pelastaa. Lähestyi sitä raivokas, elämöitsevä härkäliuta, kuului kova räiskäys ja nurin murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt härjät veljeksiä likempänä kuin ennen. Siitä kirmaistiin yli kumisevan ahon: miehet ja koirat edellä, juhdat heidän jäljessään, möräten, ja potkien ilmaan turpeita ja pöllyävää hietaa, niinkuin talven myrsky savuna kiertää lunta korkealle ylös. Vimman vauhdilla juoksivat veljekset, sydämmissään kuoleman kauhistus, sillä he luulivat jo polkevansa viimeistä tynkkää elämänsä tiestä. Ils avaient à peine eu le temps de reprendre haleine qu’un nouveau danger, plus menaçant encore, fondit sur eux : la rafale était suivie d’un ouragan. U semblait que la dernière heure du monde eût sonné. Le sol vacilla comme lors d’un tremblement de terre, la forêt craqua et un affreux vacarme remplit l’air calme du soir : trente-trois bœufs affolés se ruaient en avant. Les frères entendirent le tumulte, leurs yeux s’arrondirent et ils prêtèrent un instant l’oreille sans bouger, muets comme une bande de porcs qui, longtemps pourchassés, écoulent, les oreilles pendantes, dans les broussailles, au coin de l’enclos, si leur persécuteur s’approche. Ainsi firent les frères, jusqu’au moment où les bœufs débouchèrent en troupe de la forêt. Alors ils jetèrent leurs pieux, saisirent leurs fusils et se sauvèrent à toutes jambes avec leurs chiens, poursuivis par les bœufs mugissants. Us se hâtèrent vers la barrière qui séparait les bois de Viertola et ceux de Jukola. Us rencontrèrent un étang peu profond dont la surface était couverte de verdure ; mais n’ayant pas le temps de le contourner, ils s’y plongèrent sans hésiter. On entendit un clapotement quand ils disparurent dans le jaillissement de l’eau et le brouillard, puis ils ressortirent aussitôt dans l’air limpide. Leur course rappelait celle de la lune dans les plaines bleuissantes du ciel ; elle ne s’écarte pas devant un nuage qui veut lui barrer la route, mais elle le traverse sans inquiétude, reparaît plus brillante qu’avant et continue à s’avancer, calmement, solennellement. Mais les gars de Jukola couraient comme des lièvres et des béliers sauvages, car la détresse les talonnait. Us atteignirent une clôture neuve et solide, la franchirent d’un bond, puis s’arrêtèrent à quelques dizaines de pas plus loin, sur un terrain ouvert, pour voir si cet obstacle pourrait les sauver. Le troupeau furieux et bruyant s’approcha, on entendit un grand craquement et la barrière de sapin s’écroula par terre ; les bœufs se trouvaient maintenant plus rapprochés que jamais des frères, qui s’élancèrent à travers la lande au sol sonore : les hommes et les chiens devant, serrés de près par les bêtes qui beuglaient et faisaient voler en l’air des mottes et du sable ; ainsi une tempête hivernale fait tournoyer la neige comme une fumée. Les frères bondissaient à une vitesse insensée, le cœur rempli d’un effroi mortel, car ils pensaient qu’ils foulaient déjà l'ultime partie du chemin de leur vie. 07086
Bottom
07087
Top
Kuului silloin huuto Aapon suusta: »kontit seljästämme, mutta pitäkäämme pyssyt!» Niin hän lausui, ja kuusi tuohikonttia kellahti paikalla alas maahan; seitsemäs keikkui vielä Laurin seljässä; hän ei mielinyt sitä hellittää vielä. Vähänpä kuitenkin auttoi tämä keino; sillä yhä likemmäs läheni heitä hirveä töminä ja möry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta surkeasti kiljuva huuto: »Hiidenkivelle, Hiidenkivelle!» Ja tarkoitti hän erästä kiveä, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sitä kohden kiirehtivät nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle ylös. Kauas tuoksahtivat sammaleet, koska heidän kouransa kaappasivat kiven kulmista kiinni; heidän kyntensä iskivät lujemmin, tarkemmin ja terävämmin kuin koskaan ilveksen väärät kynnet. Niin he pelastuivat hirvittävästä kuolemasta, mutta olivatpa olleet lähellä surman nielua. Tuskin olivat he ehtineet kivelle, niin jo temmelsi heidän ympärillään juhtalauma, myristen ja kuopien maata. Ja tämä kivi, miesten turvapaikka, oli melkein neliskulmainen, syllän korkea kallionkappale, ja seisoi korvessa noin kolme sataa askelta ahon reunalta. Siinä nyt istuivat veljekset, hikoen ja puhaltaen peloittavasti, juostuansa kiukkuisen kuoleman edestä. Äänettöminä, sanaakaan lausumatta, istuivat he kauan. Mutta viimein avasi Juhani suunsa. Alors un cri sortit de la bouche d’Aapo : « Jetons les sacs et gardons les fusils ! » U parla ainsi, et six sacs chûrent aussitôt sur la prairie ; le septième continua à danser sur le dos de Lauri qui ne voulait pas encore l’abandonner. Ce ne leur fut pourtant pas d’un grand secours ; les meuglements et le piétinement se rapprochaient de plus en plus, impitoyablement. Un nouveau cri lugubre et plaintif jaillit des lèvres d’Aapo : « La pierre du Lapon ! La Pierre du Lapon ! » Il songeait à un bloc de roche qui s’érigeait dans le bois sombre. Les frères s’y dirigèrent rapidement, l’atteignirent bientôt, et hommes et chiens l’escaladèrent avec la vélocité de la foudre. La mousse s’envola quand ils s’agrippèrent aux aspérités de la pierre ; leurs ongles s’y accrochèrent plus solidement, plus fortement et plus sûrement que les griffes recourbées du lynx. C’est ainsi qu’ils échappèrent à un trépas effroyable, après avoir été frôlés de bien près par l’aile de la mort. A peine étaient-ils installés sur le rocher que le troupeau les cernait déjà en meuglant et en grattant le sol. La pierre sur laquelle les frères avaient trouvé un refuge était un bloc erratique presque carré, haut d’une toise et se trouvait dans le bois, à environ trois cents pas de la lisière de la lande. Les frères s’y assirent, suant et haletant terriblement après leur fuite devant la mort Efcharnée. Ils restèrent longtemps silencieux, sans proférer un mot. Mais Juhani ouvrit enlin la bouche. 07087
Bottom
07088
Top
JUHANI: Tässä ollaan, veljet, ja kiittäkäämme onneamme siitä. Sillä se oli marssi, jota muistamme niin kauan kuin härkiä maailmassa löytyy. JUHANI: Remercions notre chance d’être ici, frères. Ce fut une course dont on se souviendra aussi longtemps qu’il y aura des bœufs sur la terre. 07088
Bottom
07089
Top
AAPO: Tässä ollaan, mutta kuinkahan tästä tullaan? Itsepintainen on härkä, ja nämät tässä ovat vihan vimmoissaan kumppaniensa surman tähden, jota nyt mielisivät koirillemme monenkertaisesti kostaa. AAPO: On est ici, mais comment en partira-t-on ? Le bœuf est obstiné, et ceux-ci sont enragés et furieux à cause du massacre de leurs compagnons qu’ils voudraient bien venger au centuple sur nos chiens. 07089
Bottom
07090
Top
JUHANI: Ja me saisimme samasta kauhasta. JUHANI: Et on serait aussi accommodés à la même sauce... 07090
Bottom
07091
Top
AAPO: Ilman tämän kiven kultaista korkeutta. AAPO: Si cette pierre n’avait pas une hauteur providentielle. 07091
Bottom
07092
Top
JUHANI: Olipa se meille tervetuloa. Totisesti! Kuin oravat, niinpä kiipesimme nopeasti ylös. JUHANI: Il n’y a pas à dire, elle a été la bienvenue. On y a gentiment grimpé comme des écureuils. 07092
Bottom
07093
Top
EERO: »Ja sitten me ryypättiin». EERO: « Et alors on but un coup. » 07093
Bottom
07094
Top
JUHANI: Juuri niin! Kiitos Herran, että on meillä kumminkin viinaa, jos niin, että opetettaisiin poikia paastoomaan tässä. JUHANI: C’est ça! Dieu soit loué, on aura au moins de l’eau-de-vie, si on va être obligé d’apprendre à jeûner. 07094
Bottom
07095
Top
LAURI: En hellittänyt konttiani minä. LAURI: Je n’ai pas jeté mon sac, moi ! 07095
Bottom
07096
Top
JUHANI: »Sulle kiitos» myös, mun veljeni. Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siitä aika naukki ja sitten pane se vierimään ympäri. Nyt tarvitsee sydän vähän vahvistusta. JUHANI: « Sois loué » aussi, cher frère ! Mais sors ton flacon d’étain, baise-le solidement et fais-le circuler ensuite. Il s’agit maintenant de se remettre du coeur au ventre. 07096
Bottom
07097
Top
AAPO: Mutta sitä tavaraa tulee meidän nauttia varoten näin vaarallisessa asemassa kuin tämä. AAPO: Mais il nous faut jouir prudemment de cette drogue, dans la dangereuse situation où on se trouve. 07097
Bottom
07098
Top
JUHANI: Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. JUHANI: C’est un avertissement salutaire. Mais bois quand même une lampée raisonnable. 07098
Bottom
07099
Top
AAPO: Kohtuus on aina paras. Muistakaamme: tässä on myös vuoteemme ja ehkä enemmin kuin yhdeksi yöksi. AAPO: La raison est toujours ce qu’il y a de mieux. N’oublions pas qu’on a ici notre lit, et peut-être pour plus d’une nuit. 07099
Bottom
07100
Top
JUHANI: Auttakoon meitä Jumala siitä! Minä toivon, että nälkä piankin poistaa tuon sarvimetsän ympäriltämme.--Niin, tässä istumme kuin seitsemän ukulia korvessa, tässä sammaleisella Hiidenkivellä. Mutta mistähän on syntyisin tämä nimi? JUHANI: Auttakoon meitä Jumala siitä! Minä toivon, että nälkä piankin poistaa tuon sarvimetsän ympäriltämme.--Niin, tässä istumme kuin seitsemän ukulia korvessa, tässä sammaleisella Hiidenkivellä. Mutta mistähän on syntyisin tämä nimi? 07100
Bottom
07101
Top
AAPO: Eräästä kummallisesta tarinasta. AAPO: Eräästä kummallisesta tarinasta. 07101
Bottom
07102
Top
JUHANI: Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sillä tässähän tarinat juuri omaansa, tarinat ja historjat. JUHANI: Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sillä tässähän tarinat juuri omaansa, tarinat ja historjat. 07102
Bottom
07103
Top
Ja seuraavan tarinan tästä kivestä kertoi heille Aapo. Ja seuraavan tarinan tästä kivestä kertoi heille Aapo. 07103
Bottom
07104
Top
Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla eräs voimallinen Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli hänellä peura jalo ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. Läksi tuo sorea eläin kerran kevättalvisena päivänä karkelemaan hankikantehelle ja päätyi samoomaan ympäri Suomen-nientä. Silloin moni joutsimies, nähtyänsä kultakarvaisen ja heleäsilmäisen peuran, riensi häntä vainoomaan karkaistulla nuolellansa. Mutta kenkään ei voinut häntä seurata, vaan pian jätti hän kauas jälkeensä hiihtävän miehen.--Joutui hän viimein Hämeen-maalle, jossa löytyi eräs mainio hiihtäjä ja tarkka joutsimies. Tämä nyt sai vainun Hiiden komeasta peurasta, läksi kerkeästi häntä kiehtomaan, liukuen sileillä suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla vielä vinhemmällä joutsimies hänen jäljessään. Niin juoksivat he kauan sekä aukeat lakeudet että jyrkät mäet ylös, alas. Mutta rupesipa viimein väsymys saavuttamaan peuraa; hän jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni ja yhä likemmäksi läheni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on ennenkin nähty pidättävän monen ampuniekan nuolen. Äkisti kääntyi peura ympäri, lähestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen hereitä kyyneleitä. Mutta ensinkään arvelematta lähetti vasamansa armoton mies, lävisti ihanan eläimen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura, punaten verellänsä valkean lumen. Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla eräs voimallinen Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli hänellä peura jalo ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. Läksi tuo sorea eläin kerran kevättalvisena päivänä karkelemaan hankikantehelle ja päätyi samoomaan ympäri Suomen-nientä. Silloin moni joutsimies, nähtyänsä kultakarvaisen ja heleäsilmäisen peuran, riensi häntä vainoomaan karkaistulla nuolellansa. Mutta kenkään ei voinut häntä seurata, vaan pian jätti hän kauas jälkeensä hiihtävän miehen.--Joutui hän viimein Hämeen-maalle, jossa löytyi eräs mainio hiihtäjä ja tarkka joutsimies. Tämä nyt sai vainun Hiiden komeasta peurasta, läksi kerkeästi häntä kiehtomaan, liukuen sileillä suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla vielä vinhemmällä joutsimies hänen jäljessään. Niin juoksivat he kauan sekä aukeat lakeudet että jyrkät mäet ylös, alas. Mutta rupesipa viimein väsymys saavuttamaan peuraa; hän jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni ja yhä likemmäksi läheni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on ennenkin nähty pidättävän monen ampuniekan nuolen. Äkisti kääntyi peura ympäri, lähestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen hereitä kyyneleitä. Mutta ensinkään arvelematta lähetti vasamansa armoton mies, lävisti ihanan eläimen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura, punaten verellänsä valkean lumen. 07104
Bottom
07105
Top
Silloin Hiisi, käyskellen Pohjan-perän kolkoissa laaksoissa, tunsi äkisti sydämensä kiertyvän ja tiesi kohta, että kultainen varsansa vaelteli vaarassa. Hän kiirehti ylös tunturille, jossa linnansa seisoi, ja rupesi noitakurkistimellansa tähtäilemään etelään päin. Ja näki hän kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veressään uiskellen, kierteli itseänsä kuoleman tuskissa; ja näki hän murhamiehen seisovan uhrinsa vieressä riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui hän hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen kivimöhkäleen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lentämään kohden joutsimiestä Hämeen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui päivään päin, ja juuri ampuniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. Silloin Hiisi, käyskellen Pohjan-perän kolkoissa laaksoissa, tunsi äkisti sydämensä kiertyvän ja tiesi kohta, että kultainen varsansa vaelteli vaarassa. Hän kiirehti ylös tunturille, jossa linnansa seisoi, ja rupesi noitakurkistimellansa tähtäilemään etelään päin. Ja näki hän kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veressään uiskellen, kierteli itseänsä kuoleman tuskissa; ja näki hän murhamiehen seisovan uhrinsa vieressä riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui hän hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen kivimöhkäleen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lentämään kohden joutsimiestä Hämeen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui päivään päin, ja juuri ampuniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. 07105
Bottom
07106
Top
JUHANI: Ja miehen surma oli meidän onneksemme. Missä olisimme nyt me ilman tätä kiveä? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. JUHANI: Ja miehen surma oli meidän onneksemme. Missä olisimme nyt me ilman tätä kiveä? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. 07106
Bottom
07107
Top
TUOMAS: Mutta kyllä vielä tässäkin tarpeeksemme saamme. Minä takaan sen. TUOMAS: Mutta kyllä vielä tässäkin tarpeeksemme saamme. Minä takaan sen. 07107
Bottom
07108
Top
JUHANI: Jumala auttakoon meitä ajoissa! JUHANI: Jumala auttakoon meitä ajoissa! 07108
Bottom
07109
Top
TIMO: Täytyyhän tässä poikien untakin jyritellä päälliskyttäisin toinentoisensa niskoilla kuin pääskysen-poikaset pesässänsä. TIMO: Täytyyhän tässä poikien untakin jyritellä päälliskyttäisin toinentoisensa niskoilla kuin pääskysen-poikaset pesässänsä. 07109
Bottom
07110
Top
AAPO: Se ei käy päisin. Pianhan kellahtaisi unipöllöinen mies alas härkien saaliiksi. Sentähden kaksi meistä aina, yksi kummallakin vierellä, vartioitkoon uneksuvaa veljeänsä. AAPO: Se ei käy päisin. Pianhan kellahtaisi unipöllöinen mies alas härkien saaliiksi. Sentähden kaksi meistä aina, yksi kummallakin vierellä, vartioitkoon uneksuvaa veljeänsä. 07110
Bottom
07111
Top
JUHANI: Järkevä neuvo; ja käyttäkäämme sitä tarkasti; tässä on kortteerimme ainakin tämä yö. Sen näemme jo kaikki härkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveliä makaa röhöttää kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja märehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; minä ja Aapo tahdomme teitä vahdata tuonne likimaihin puoleen yöhön. Pankaat ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meitä! JUHANI: Järkevä neuvo; ja käyttäkäämme sitä tarkasti; tässä on kortteerimme ainakin tämä yö. Sen näemme jo kaikki härkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveliä makaa röhöttää kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja märehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; minä ja Aapo tahdomme teitä vahdata tuonne likimaihin puoleen yöhön. Pankaat ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meitä! 07111
Bottom
07112
Top
AAPO: Voi meitä poloisia kumminkin! AAPO: Voi meitä poloisia kumminkin! 07112
Bottom
07113
Top
SIMEONI: Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. SIMEONI: Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. 07113
Bottom
07114
Top
JUHANI: Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen. JUHANI: Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen. 07114
Bottom
07115
Top
Niin viettivät he yönsä: valvoi aina kaksi, muiden ma'atessa sammaleisella kivellä; ja pitkä oli yö. Koitti viimein toki aamu, aurinko nousi ja kohosi ylös taivaalle, mutta sama oli heidän kohtalonsa vielä; ainapa sarvet, heitä piirittäen, keikkuivat Hiidenkiven ympärillä, ja kovin jo heitä likisteli nälkä. Kuitenkin toivoivat he saman armottoman vieraan tekevän tehtävänsä härkienkin mahoissa ja lopulta pakoittavan heidät siirtymään laitumille. Niin he toivoivat, odottaen vihamiestensä poistumista. Mutta kauhistuksella huomasivat he pian, että eläimen ruokaa löytyi kyllin tuossa korven kosteassa sararuohossa Hiidenkiven vaiheilla. Sitähän rupesivat nyt härjät vakaasti näykkeilemään, siirtymättä kauemmas kuin että sammaleinen kivi heillä lakkaamatta oli näkyvissä. La nuit passa ; deux des frères veillaient constamment pendant que les autres reposaient sur la pierre moussue. Et la nuit fut longue. L’aurore parut enfin, le soleil se leva et monta dans le ciel, mais leur sort ne s’améliora pas : les cornes ondoyantes investissaient toujours la Pierre du Lapon, et la faim torturait déjà fortement les frères qui espéraient cependant que ce même hôte impitoyable s’installerait aussi dans l’estomac des ruminants et finirait par les contraindre à regagner leurs pâturages. C’est dans cet espoir qu’ils attendaient le départ de leurs ennemis. Mais ils remarquèrent bientôt avec effroi que le troupeau trouvait une nourriture abondante dans les laiches humides qui poussaient autour de la pierre. Les boeufs se mirent tranquillement à brouter, sans s’éloigner assez pour jamais perdre de vue le rocher moussu. 07115
Bottom
07116
Top
JUHANI: Eihän ole heillä aijettakaan korjata luitansa. Ottavatpa, peeveli vie, tähän asuntonsa ja rakentonsa aina talveen asti. JUHANI: On dirait qu’ils vont prendre racine ici. Que le diable m’emporte ! ils ont trouvé logis et vivre jusqu’à l’hiver. 07116
Bottom
07117
Top
EERO: Heillä on riivattu nahassa. EERO: Us ont le diable dans la peau I 07117
Bottom
07118
Top
TIMO: Mikä on heidän tässä ollessa? Korpi antaa heille sekä ruo'an että juoman; mutta kuiva sammale on meillä tässä leipänä ja särpimenä. TIMO: Qu’est-ce que ça leur fait de rester ici ? La forêt leur fournit à boire et à manger ; mais nous, on n’a que de la mousse sèche à se mettre sous la dent. 07118
Bottom
07119
Top
SIMEONI: Mutta asian laita on tämä, että me istumme tässä koiriemme tähden. Minä pelkään, että pelastuksemme ainoa tie on viskata Killi ja Kiiski uhriksi vihaisille härjille. SIMEONI: C’est par la faute de nos chiens qu’on est forcés de percher ici. Je crains fort que notre seul moyen de salut ne soit de les sacrifier aux bœufs furieux. 07119
Bottom
07120
Top
JUHANI: Julma neuvo. JUHANI: Quel atroce conseil ! 07120
Bottom
07121
Top
AAPO: Jota emme leikin seuraa. AAPO: Qu’on ne suivra pas volontiers. 07121
Bottom
07122
Top
JUHANI: Ei niinkauan kuin seisoo pystyssä Jukolan Juho. JUHANI: Pas tant que Juhani de Jukola se tiendra sur ses jambes. 07122
Bottom
07123
Top
TUOMAS: Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heitä, jotka niin monet kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsistä? Ja oliskohan tuosta hyötyä meille? Minä epäilen. TUOMAS: On les sacrifierait pour se sauver la peau, eux qui nous ont tant de fois tirés des griffes meurtrières des fauves ? Est-ce que ça nous servirait à quelque chose ? J’en doute. 07123
Bottom
07124
Top
JUHANI: Samoin minä. Härjät tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi, rupeaisivat vallan koreasti vartomaan täällä aina vaan enemmin sarvillensa seivästettävää. Varma asia. JUHANI: Moi aussi. Ces bœufs-là, après avoir mis en pièces nos chiens, recommenceraient tout gentiment à uttendre de recevoir encore autre chose à empaler sur leurs cornes. C’est sûr et certain. 07124
Bottom
07125
Top
SIMEONI: Niin, niin, mutta mihin keinoon käymme, koska nälkä oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? SIMEONI: Oui, oui, mais à quoi devra-t-on recourir quand la faim gémira pour de bon dans nos' ventres ? 07125
Bottom
07126
Top
JUHANI: Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen päivä. Mihin keinoon käymme? kysyn minäkin. JUHANI: D’abord elle gémit dans la bedaine, puis do là elle bondit bientôt sur le cœur palpitant, bondit comme un chat à la nuque d’une grasse souris, et alors l’homme vigoureux est dompté. Notre sort est dur, bien dur. Que faire ? je me le demande aussi. 07126
Bottom
07127
Top
AAPO: Huutakaamme huikeasti kaikki yhdestä suusta; äänen ehkä kuulee jokin metsässä käyskelevä, tai ehtii se aina Viertolaan ja saattaa ihmiset jotain arvelemaan. AAPO: Crions tous ensemble de toutes nos forces. Peut-être que quelque passant entendra notre appel dans les bois, ou bien notre voix portera jusqu’à Viertola et fera réfléchir les gens. 07127
Bottom
07128
Top
JUHANI: Sitä keinoa käy koettaa. JUHANI: Ça vaut la peine d’essayer. 07128
Bottom
07129
Top
TIMO: Huutakaamme vahvasti. TUOMAS: Hurlons puissamment. 07129
Bottom
07130
Top
JUHANI: Oikein riivatusti. Paukahtakaamme kaikki yht'aikaa tähän maan-ihmeelliseen huutoon. Kaikki yht'aikaa, niin on sen vaikutus enemmin potraa. Kas niin, nouskaamme pystyyn ja olkaamme valmiit. Kun kolmannen kerran kämmenelläni läikytän, kirkaisemme, ja kirkaisemme kuin seitsemän miestä.--Yks, kaks, kolme! JUHANI: Comme des fous. Poussons tous ensemble un formidable cri de tonnerre. Tous ensemble ! ça fera plus d’effet. Attention, levons-nous et préparons-nous. Dès que je frapperai mes mains pour la troisième fois, 011 gueulera, on gueulera comme sept hommes ! Un, deux, trois! 07130
Bottom
07131
Top
Huusivat he miehissä kaikin voimin ja yht'aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois. Peloittavalle myös kuului seitsemän miehen äkkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon vielä sekaantui koirien surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitkää huutoa, ja metsä pauhasi ja kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto, istuivat he taasen hengähtämään hetkeksi. Siinä levättyänsä, uudistivat he saman toimen, huutaen seitsemän kertaa, ja rupesivat sitten odottamaan mitä tämä keino vaikuttaisi. Mustuneilla kasvoilla, veripunertavilla silmillä he istuivat sammaleiselle kivelle, ja kovin liehtoivat heidän rintansa palkeet. Ils crièrent de toutes leurs forces et d’une seule bouche, si bien que la pierre et le sol sous elle et alentour tremblèrent, et que les bœufs tressaillirent et reculèrent de quelques pas. L’appel subit des frères retentit avec une violence terrible, et son bruit sinistre se propagea, accompagné par le hurlement lamentable des chiens. Ils poussèrent ainsi cinq longs cris ; la forêt résonna, et l’écho roula au loin. Mais quand le dernier cri, le plus puissant, se fut éteint, ils se rassirent un instant pour reprendre haleine. Aussitôt reposés, ils recommencèrent à crier sept fois, et se mirent à attendre. Le visage congestionné, les yeux injectés de sang, ils étaient assis sur la pierre moussue, et les parois de leurs poitrines se soulevaient avec violence. 07131
Bottom
07132
Top
JUHANI: Varrotaanpas mitä tämä tekee, varrotaanpas. Ovathan ihmiset hulluja, elleivät ymmärrä, ettei miesjoukko ilman suurinta hätää paru näin. Varrotaanpas. JUHANI: Attendons ce qui va se passer, attendons. Les gens sont fous s’ils ne comprennent pas qu’une troupe d’hommes ne braille pas ainsi sans être dans une détresse extrême. Attendons. 07132
Bottom
07133
Top
EERO: Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. Länteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy nälkä. EERO: Mais si ce vacarme ne nous procure aucun secours, alors on deviendra vraiment la proie de la mort. Le soleil baisse déjà pour la deuxième fois à l’ouest et la faim mord cruellement. 07133
Bottom
07134
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon! yksi yö ja puolitoista päivää on mennyt siitä kun viimeiseksi söimme. SIMEONI: Que Dieu aie pitié de nous ! Il y a déjà une nuit et un jour et demi qu’on n’a rien mangé. 07134
Bottom
07135
Top
TIMO: Niin onkin. Kuulkaas kurinaa tuolla vatsassani, kurinaa ja murinaa ja pientä piiputustakin. Tämä on kovaa. TIMO: C’est comme ça. Entendez comme mon ventre gronde, grogne et grince même un tout petit peu. C’est dur. 07135
Bottom
07136
Top
JUHANI: Kovaa, kovaa; me tiedämme ja uskomme sen, mentyämme omaan vatsaamme. JUHANI: C’est dur, bien dur. 0n le sait et on le croit, on n’a qu’à écouter chacun son estomac. 07136
Bottom
07137
Top
SIMEONI: Pitkä on nälkäisen päivä! SIMEONI: La journée est longue pour l’affamé. 07137
Bottom
07138
Top
TIMO: Pitkähän se on. TIMO: Pitkähän se on. 07138
Bottom
07139
Top
JUHANI: Pitkä ja synkeä! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etkö muista enään variksenkaan vaakutusta, tarhapöllönkään pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa. JUHANI: Pitkä ja synkeä! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etkö muista enään variksenkaan vaakutusta, tarhapöllönkään pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa. 07139
Bottom
07140
Top
AAPO: Muistanpa tarinan, jonka juuri nälkä nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meitä unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sekä ruokaa että juomaa. AAPO: Muistanpa tarinan, jonka juuri nälkä nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meitä unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sekä ruokaa että juomaa. 07140
Bottom
07141
Top
JUHANI: Sinä meinaat miestä vuoressa. Minä olen kuullut sen. JUHANI: Sinä meinaat miestä vuoressa. Minä olen kuullut sen. 07141
Bottom
07142
Top
TIMO: Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. TIMO: Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. 07142
Bottom
07143
Top
SIMEONI: Kerro se, kerro se! SIMEONI: Kerro se, kerro se! 07143
Bottom
07144
Top
AAPO: Onhan se tarina miehestä, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syystä. AAPO: Onhan se tarina miehestä, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syystä. 07144
Bottom
07145
Top
Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo: Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo: 07145
Bottom
07146
Top
Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus vielä taistelivat keskenänsä Hämeenmaassa, oli käännettyjen joukossa eräs mainio mies, hurskas ja harras uutta uskoa levittämään, jota hän myös kiivaasti harjoitteli Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa täytyi haarniskoittuin sankarten äkisti siirtyä täältä, ja kristityt Hämäläiset joutuivat pakanallisten veljeinsä hirmuisimman vainon alle. Mikä heistä surmattiin kauhistavalla tavalla, mikä etsi pelastustansa, paeten salojen eksyttävään kohtuun, mikä vuorten luoliin ja mikä minnekkin. Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta hänen vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat hänen jälkiään, huomasivat pian mihin hän oli itsensä kätkenyt. »Susi teljettäköön omaan luolaansa!» huusivat he ilkeästi riemuiten, muurasivat luolan aukion lujasti kiinni ja heittivät miehen nääntymään nälkään ja pimeyteen. Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus vielä taistelivat keskenänsä Hämeenmaassa, oli käännettyjen joukossa eräs mainio mies, hurskas ja harras uutta uskoa levittämään, jota hän myös kiivaasti harjoitteli Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa täytyi haarniskoittuin sankarten äkisti siirtyä täältä, ja kristityt Hämäläiset joutuivat pakanallisten veljeinsä hirmuisimman vainon alle. Mikä heistä surmattiin kauhistavalla tavalla, mikä etsi pelastustansa, paeten salojen eksyttävään kohtuun, mikä vuorten luoliin ja mikä minnekkin. Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta hänen vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat hänen jälkiään, huomasivat pian mihin hän oli itsensä kätkenyt. »Susi teljettäköön omaan luolaansa!» huusivat he ilkeästi riemuiten, muurasivat luolan aukion lujasti kiinni ja heittivät miehen nääntymään nälkään ja pimeyteen. 07146
Bottom
07147
Top
Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut päivän-valon viimeinen siinto, niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta; ja niin oli miehellä kylmän kallion sydämessä liepeä, taivaallinen päivä. Ja tapahtuipa ihmeitä vielä enemmin. Katso, kuvertui äkisti luolan permantoon heleä lähde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan vähentynyt; ja oli siis miehellä kivikammiossaan alati raikasta juomaa. Mutta vieläpä lähteen reunalta kohosi ylös kaunis, viherjöitsevä puu, kantain herttaisimpia hedelmiä, jotka eivät ottaen loppuneet; ja siitä sai mies suloisen ravintonsa. Tässä vietti hän päivänsä, ylistäen Herraa, tässä hän vietti yönsä, uneksuen autuitten maasta. Ja hänen päivänsä oli kuin kesän päivä, lämmin ja kirkas, ja hänen yönsä herttaista hämärän aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi Hämeessä kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin vasarain ja rautakankein jytinä luolan kiinnimuuratulta suulta. Läpi tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan päivä, ja vilauksessa katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmyös lähde ja lähteen reunalta hedelmällinen puu. Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut päivän-valon viimeinen siinto, niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta; ja niin oli miehellä kylmän kallion sydämessä liepeä, taivaallinen päivä. Ja tapahtuipa ihmeitä vielä enemmin. Katso, kuvertui äkisti luolan permantoon heleä lähde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan vähentynyt; ja oli siis miehellä kivikammiossaan alati raikasta juomaa. Mutta vieläpä lähteen reunalta kohosi ylös kaunis, viherjöitsevä puu, kantain herttaisimpia hedelmiä, jotka eivät ottaen loppuneet; ja siitä sai mies suloisen ravintonsa. Tässä vietti hän päivänsä, ylistäen Herraa, tässä hän vietti yönsä, uneksuen autuitten maasta. Ja hänen päivänsä oli kuin kesän päivä, lämmin ja kirkas, ja hänen yönsä herttaista hämärän aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi Hämeessä kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin vasarain ja rautakankein jytinä luolan kiinnimuuratulta suulta. Läpi tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan päivä, ja vilauksessa katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmyös lähde ja lähteen reunalta hedelmällinen puu. 07147
Bottom
07148
Top
Mutta mikä saattoi matkaan tämän pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siellä pakanoita suuri joukko ja heidän keskellänsä muutamia kristittyjä sidottuina nuoriin ja tuomittuina nälkään kuolemaan vuoren pimeässä uumennossa. Eivätkä arvelleet he muuta kuin että sama surma oli kohdannut miestä, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa sankari astui ulos kirkastetulla, säteilevällä otsalla. Ja ääni, jonka pyhä heläys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui hänen suustansa: »terve, ystävät ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat metsät, terve!» Silloin lankesi joukko hänen eteensä polvilleen, ylistäen sitä Jumalaa, johon hän uskoi ja joka oli hänen pelastanut hirveästä kuolemasta. Mutta korkealla äänellä kertoi heille mies ne ihanat ihmetyöt, joita hän vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdestä suusta huusi hänelle kansa: »kasta meitäkin, kasta meitäkin uskoon saman Jumalan päälle!» Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja päästivät viipymättä nuorista kuolemaan tuomitut vangit. Siitä astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi häntä joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsensä kastaa Kristuksen uskoon. Mutta ylhäällä äyräällä, seisoivat äsken vielä uhreiksi määrätyt miehet, veisaten kiitosvirttä Hänelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sekä heidät itse että heidän vanhurskaan isänsä ja johdattanut pimeydestä valkeuteen pakanain lapset. Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen ylös. Mutta mikä saattoi matkaan tämän pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siellä pakanoita suuri joukko ja heidän keskellänsä muutamia kristittyjä sidottuina nuoriin ja tuomittuina nälkään kuolemaan vuoren pimeässä uumennossa. Eivätkä arvelleet he muuta kuin että sama surma oli kohdannut miestä, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa sankari astui ulos kirkastetulla, säteilevällä otsalla. Ja ääni, jonka pyhä heläys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui hänen suustansa: »terve, ystävät ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat metsät, terve!» Silloin lankesi joukko hänen eteensä polvilleen, ylistäen sitä Jumalaa, johon hän uskoi ja joka oli hänen pelastanut hirveästä kuolemasta. Mutta korkealla äänellä kertoi heille mies ne ihanat ihmetyöt, joita hän vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdestä suusta huusi hänelle kansa: »kasta meitäkin, kasta meitäkin uskoon saman Jumalan päälle!» Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja päästivät viipymättä nuorista kuolemaan tuomitut vangit. Siitä astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi häntä joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsensä kastaa Kristuksen uskoon. Mutta ylhäällä äyräällä, seisoivat äsken vielä uhreiksi määrätyt miehet, veisaten kiitosvirttä Hänelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sekä heidät itse että heidän vanhurskaan isänsä ja johdattanut pimeydestä valkeuteen pakanain lapset. Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen ylös. 07148
Bottom
07149
Top
AAPO: Tämä on tarina hurskaasta miehestä. AAPO: Tämä on tarina hurskaasta miehestä. 07149
Bottom
07150
Top
JUHANI: Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa, jossa nyt on meidän sudentarhamme. JUHANI: Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa, jossa nyt on meidän sudentarhamme. 07150
Bottom
07151
Top
SIMEONI: Usko ihmeitä tekee. Olenpa varma siitä, ettei miehellä luolassa ollut yhtään lähdettä eikä hedelmällistä puuta ja ettei mikään maalliselle silmälle paistava valo valaisnutkaan hänen kammiotansa, vaan että luja ja järkähtämätön usko tyydytti kaiken hänen ruumiillisen tarpeensa. Hänen henkensä voima oli hänelle raikkaana lähteenä, maistavana hedelmänä ja säteilevänä valkeutena. Mitä sanoi entinen karjatoverini, Tervakosken Tuomas? »Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan». Niin lausui hurskas ukko. SIMEONI: Usko ihmeitä tekee. Olenpa varma siitä, ettei miehellä luolassa ollut yhtään lähdettä eikä hedelmällistä puuta ja ettei mikään maalliselle silmälle paistava valo valaisnutkaan hänen kammiotansa, vaan että luja ja järkähtämätön usko tyydytti kaiken hänen ruumiillisen tarpeensa. Hänen henkensä voima oli hänelle raikkaana lähteenä, maistavana hedelmänä ja säteilevänä valkeutena. Mitä sanoi entinen karjatoverini, Tervakosken Tuomas? »Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan». Niin lausui hurskas ukko. 07151
Bottom
07152
Top
JUHANI: Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla uskolla ja tyhjällä ilmalla, ei vaikka mätänis. Ja minä vannon, että hän pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmiä ja vettä. Sitä vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut täällä lihan ja ruisleivän nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa vielä toisellakin lailla. Kerrotaan, että viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi äkisti miehelle luolan seinään. Koska hän nyt aukaisi ensimmäisen sarven, niin roiskahtipa siitä suhisten ulos parasta, heleätä vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kylläkin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi hän kyynärittäin ulos monipoimullista, rasvaista ja lämmintä sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena ulos parasta uutispuuroa, ja neljännestä piimää puuronkastiksi, piimää sakeata kuin terva. Ja koska hän nyt oli täyttänyt maarunsa kuin puutiainen, niin aukaisi hän vallan vikkelästi viidennen sarven ja siitä lappasi hän ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui pojan poskessa kuin imevä iilimato. Tarvitsiko enään parempaa trahtamenttia joutilas mies? JUHANI: Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla uskolla ja tyhjällä ilmalla, ei vaikka mätänis. Ja minä vannon, että hän pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmiä ja vettä. Sitä vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut täällä lihan ja ruisleivän nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa vielä toisellakin lailla. Kerrotaan, että viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi äkisti miehelle luolan seinään. Koska hän nyt aukaisi ensimmäisen sarven, niin roiskahtipa siitä suhisten ulos parasta, heleätä vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kylläkin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi hän kyynärittäin ulos monipoimullista, rasvaista ja lämmintä sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena ulos parasta uutispuuroa, ja neljännestä piimää puuronkastiksi, piimää sakeata kuin terva. Ja koska hän nyt oli täyttänyt maarunsa kuin puutiainen, niin aukaisi hän vallan vikkelästi viidennen sarven ja siitä lappasi hän ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui pojan poskessa kuin imevä iilimato. Tarvitsiko enään parempaa trahtamenttia joutilas mies? 07152
Bottom
07153
Top
TIMO: Hän oli taivaassa, hän. Mutta me? TIMO: Hän oli taivaassa, hän. Mutta me? 07153
Bottom
07154
Top
TUOMAS: Tämä polttaa miehen mieltä. TUOMAS: Tämä polttaa miehen mieltä. 07154
Bottom
07155
Top
TIMO: Ja pyörryttää pojan päätä. TIMO: Ja pyörryttää pojan päätä. 07155
Bottom
07156
Top
JUHANI: Tuhannen riksiä senkaltaisen atrian edestä nyt! Tuhannen tuhatta riksiä! JUHANI: Tuhannen riksiä senkaltaisen atrian edestä nyt! Tuhannen tuhatta riksiä! 07156
Bottom
07157
Top
SIMEONI: »Poimullista, rasvaista, lämmintä sianmakkaraa»! Niin, me istumme keskellä helvettiä ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja syödään. Ah! Mitä on meidän tekeminen, veljet, mitä on meidän tekeminen? SIMEONI: »Poimullista, rasvaista, lämmintä sianmakkaraa»! Niin, me istumme keskellä helvettiä ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja syödään. Ah! Mitä on meidän tekeminen, veljet, mitä on meidän tekeminen? 07157
Bottom
07158
Top
EERO: Uskokaamme, uskokaamme! EERO: Uskokaamme, uskokaamme! 07158
Bottom
07159
Top
SIMEONI: Haasteletko vielä pilkan kieltä, sinä hirmu! SIMEONI: Haasteletko vielä pilkan kieltä, sinä hirmu! 07159
Bottom
07160
Top
EERO: Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah olis tässä yksi lämpimäisleipä ja voita sen päällä! EERO: Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah ! si on avait seulement un pain chaud avec du beurre dessus ! 07160
Bottom
07161
Top
TIMO: Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara. TIMO: Et sur le beurre la plus magnifique saucisse du monde ! 07161
Bottom
07162
Top
JUHANI: Olis tässä seitsemän lämpymäisleipää, seitsemän naulaa voita ja seitsemän pystyvalkean ääressä haudottua makkaraa; kas siitä nousis kesti. JUHANI: Si on avait sept pains frais et chauds, sept livres de beurre et sept saucisses amollies sur un feu de bois, mes amis ! quelle bombance ce serait ! 07162
Bottom
07163
Top
EERO: Kirkas tuli ja leimaus! EERO: Éclair et tonnerre ! 07163
Bottom
07164
Top
TIMO: Ihmisen pitäisi aina oleman viisas ja kantaman ehtimiseen suoloja taskussansa tupossa. Suola sitoo sisun ja vie henkemme viikkokausia edes ilman suuruksen hyttystäkään suolen-päässä. TIMO: Il faudrait être assez sage pour avoir toujours une petite blague pleine de sel dans sa poche. Le sel vous resserre les boyaux et vous conserve la vie pendant des semaines sans qu’on ait un brin de nourriture dans les tripes. 07164
Bottom
07165
Top
JUHANI: Ai poika! ei suolallakaan juuri pitkälle potkita. JUHANI: Enfant ! Même avec du sel, on ne va pas bien loin. 07165
Bottom
07166
Top
TIMO: Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata röhöittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan päivää yhteen jaksoon, nauttimatta einettäkään suurusta. Ja millä keinolla pihisee henki-parka miehessä? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara äitinsä nisänappia. TIMO: Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata röhöittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan päivää yhteen jaksoon, nauttimatta einettäkään suurusta. Ja millä keinolla pihisee henki-parka miehessä? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara äitinsä nisänappia. 07166
Bottom
07167
Top
JUHANI: Istuupa hän myös usein kuin rääkkä kylän ruispelloissa, hieroskellen tähkäpäistä jyviä naamaansa.--Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi. Iskekäät yhteen, iskekäät yhteen ja touhaiskaat läpitse toinen toisenne otsat, touhaiskaat että aivot päästänne roiskahtaa tanterelle, niin on meillä kaksi kiusankappaletta vähemmin. Kas noin, kas noin! Onhan meillä tässä hieman huviakin ajan vietteeksi.--Niin juuri! ja kestäköön tämä leikki kauan ja kyntäköön maata kahdeksan luista auraa. JUHANI: Istuupa hän myös usein kuin rääkkä kylän ruispelloissa, hieroskellen tähkäpäistä jyviä naamaansa.--Tiens ! voilà deux de ces maudites bêtes qui se cornent. Allez-y, cognez-vous et percez-vous mutuellement le front, pour que la cervelle tombe de vos crânes sur le sol, et on aura deux tourmenteurs de moins. C’est ça, c’est ça ! Enfin un peu de distraction pour tuer le temps ! — Très bien ! Et que ce jeu dure longtemps, labourez la terre avec huit charrues en os !--Niin juuri! ja kestäköön tämä leikki kauan ja kyntäköön maata kahdeksan luista auraa. 07167
Bottom
07168
Top
TUOMAS: Jykevästi siinä ottelevat kyyttöselkä ja koivipää. TUOMAS: Celui avec le dos creux et celui à la tête blanche s’attrapent sérieusement. 07168
Bottom
07169
Top
JUHANI: Mutta Koivi voittaa. JUHANI: Tête blanche gagnera. 07169
Bottom
07170
Top
TUOMAS: Kyyttö voittaa. TUOMAS: Dos creux gagnera. 07170
Bottom
07171
Top
JUHANI: Tässä käpäläni, lyöppäs vetoa. JUHANI: Tope-là, parions ! 07171
Bottom
07172
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi. Timo, eroita. TUOMAS: D’accord. Timo, tu seras l’arbitre. 07172
Bottom
07173
Top
JUHANI: Kas niin! JUHANI: Bien ! 07173
Bottom
07174
Top
TUOMAS: Kortteli viinaa! TUOMAS: Une pinte d’eau-de-vie ? 07174
Bottom
07175
Top
JUHANI: Sanottu.--Katsellaanpas, katsellaanpas kahden pojan otteloa. Mutta nyt he hieman niinkuin levähtävät otsa vasten otsaa. JUHANI: -C’est dit. — Regardons, regardons lutter nos deux champions. Ils se reposent maintenant un brin, front contre front. 07175
Bottom
07176
Top
TIMO: Ja nytkeilevät noin vaan hiljakseen. TIMO: Et se poussent comme ça, tout à la douce. 07176
Bottom
07177
Top
JUHANI: Mutta nyt! Nyt parannetaan täyttä päätä. No Koivi, minun Koivini, iske sorkkas lujasti maahan! JUHANI: Mais à présent ! Ça chauffe ! Hardi, tête blanche, ma bonne tête blanche ! Plante solidement ton sabot dans la terre! 07177
Bottom
07178
Top
TUOMAS: Iske lujemmin vielä sinä, minun urhea Kyyttöni. Sillä lailla! TUOMAS: Plante le tien plus solidement encore, mon brave dos creux ! Bravo ! 07178
Bottom
07179
Top
JUHANI: Koivi. Koivi! JUHANI: Tête blanche ! Tête blanche ! 07179
Bottom
07180
Top
TUOMAS: Minun roteva Kyyttöni terästetyllä otsalla! No niin! Mutta heitä jo tuo vakava junnaus ja työnnäise miehes helkkariin. TUOMAS: Mon robuste dos creux au front acéré ! Vas-y ! Termine donc cet embêtant lambinage et expédie-moi ce type ! 07180
Bottom
07181
Top
JUHANI: Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu? JUHANI: Tête blanche ! Que le diable t’arrache les cornes ! Est-ce que tu détales, maudit vaurien ? 07181
Bottom
07182
Top
TUOMAS: Käpälämäki kelpaa hänelle. TUOMAS: Il m’a tout l’air de prendre la poudre d’escampette. 07182
Bottom
07183
Top
TIMO: Ja toinen tuhnii vielä perään kuin peijakas. Hi, hi, hi! TIMO: Et l'autre lui file derrière comme un fou ! Hihihi ! 07183
Bottom
07184
Top
TUOMAS: Niin, Juhani. TUOMAS: Eh bien, Juhani ? 07184
Bottom
07185
Top
JUHANI: Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun pääsemme pinteestä. Mutta koskahan se päivä koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien päästä, että jahtivoutimme komennon alla kiskotaan täältä aika telakuorma kylään ja kylästä kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsemästä miehestä. JUHANI: J’ai perdu une pinte d’eau-de-vie. Tu la recevras dès qu’on sera hors d’embarras. Mais quand viendra ce jour? Ah ! dans bien des années, il arrivera qu’on emmènera un gros chargement d’ici au village et du village au cimetière, sous la conduite de notre garde-cliam-pêtre, on emmènera un tas d’ossements cliquetants, les restes de sept hommes. 07185
Bottom
07186
Top
SIMEONI: Ja niin päättyi syntinen elämämme. SIMEONI: Et ainsi finira notre vie coupable. 07186
Bottom
07187
Top
JUHANI: Niin päättyi elämämme. JUHANI: Et ainsi finira notre vie. 07187
Bottom
07188
Top
TIMO: Niinhän se päättyi. TIMO: Oui, elle finira ainsi. 07188
Bottom
07189
Top
JUHANI: Päättyi surkealla tavalla. Mutta aukaiseppas konttisi, Lauri, ja käyköön ympäri yksi kumaus. JUHANI: Elle finira d’une manière lamentable. Mais ouvre donc ton sac, Lauri, et fais circuler la gourde. 07189
Bottom
07190
Top
AAPO: Olkoon tämä kerta, mutta loppu viinastamme säästyköön suurimpaan hätään. AAPO:i Va pour cette fois ; mais il nous faut économiser le reste de notre eau-de-vie pour l'extrême détresse. 07190
Bottom
07191
Top
JUHANI: Niinkuin sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten huudamme kuin pämpästä. JUHANI: Comme tu dis. Mais à présent on va boire une gorgée qui compte pour pouvoir hurler comme un trombone. 07191
Bottom
07192
Top
Koska he olivat ryypänneet, korottivat he äänensä taas, huutaen kaikki yht'aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska hän käyskeli riihimäellä, mutta hän ei käsittänyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksensä: »rajahaltija siellä huutaa». Mutta veljekset, jännittäen leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut seljällään, kuin traakit tai kuin pesässänsä linnunpoikaset koska kuulevat lähestyvän emänsä siipien havinan, huusivat aina vielä huikeasti, huusivat kymmenen kertaa. Ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo. Quand ils eurent bu, ils élevèrent de nouveau la voix et crièrent tous ensemble. La rumeur parvint aux oreilles du garde de Viertola qui passait sur la colline de la grange ; mais il ne comprit pas le sens de cet appel et se dit, effrayé : « C’est le démon des bornes qui braille là-bas ». — Le menton tendu vers le ciel, la bouche écarquillée comme des dragons ou des oisillons dans leur nid quand ils entendent le battement des ailes maternelles, les frères poussèrent encore des cris violents, poussèrent dix longs cris. Puis ils s’assirent de nouveau sur leur siège de mousse, tandis que l’espérance s’évanouissait de leurs coeurs. 07192
Bottom

Luku 08 Chapitre

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng-|rus-|est-|hun-|ger-|dan-|spa-|ita-|fra|-epo| (fi-fr) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapitre
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Les sept frères télécharger
08001
Top
Tullut on jo neljäs päivä, veljesten ollessa kivellä, mutta alati vielä härkien piirittäminä he istuivat. Tuolloin, tällöin siirtyivät elikot kauemmaskin, mutta ainapa käyskeli näkyvissä yksi ja toinen, antain myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittivät pyrkimään pois vankeudestansa. Siinä ympärillä mikä heistä nyt tempoilee naamaansa korven ruohoa, koukistellen kieltänsä, mikä märehtien ja raskaasti puhkaten lepää tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja totuuden välissä kisailee, ja ympäri kaikuu heidän sarviensa läikkynä. Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heistä vihaisesti kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja möräten ilkeästi. Niin he siinä aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sillä kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat.--Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki hän samoin kerran vielä, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat häntä kiinteästi nuhtelemaan. Le troisième jour s’est levé depuis que les frères se sont réfugiés sur la Pierre du Lapon, et ils sont encore bloqués par les bœufs. De temps en temps, les bêtes s’éloignent quelque peu, mais il en reste toujours une ou deux qui rôdent en vue, beuglant pour donner l’alarme dès que les frères font mine d’abandonner leur prison. Dans les environs, un bœuf broute l’herbe du bois en tordant la langue, et un autre se repose sur sa panse rebondie, en ruminant (»t soufflant lourdement. Là-bas, deux autres luttent, moitié sérieusement, moitié par jeu, et le choc de leurs cornes retentit de toutes parts. Au pied même de la pierre, un Ixeuf gratte furieusement le sol et projette en l’air de la terre et des broussailles, en renâclant méchamment. Us «'éternisent ainsi, au tourment et à la fureur blanche des frères ; car les robustes gars de Jukola attendent déjà la mort. — Lauri vient d’avaler une grosse gorgée d’eau-de-vie, et il en reprend une rasade ; ses frères s’en étonnent fort et commencent à lui adresser de vifs reproches. 08001
Bottom
08002
Top
JUHANI: Peijakasko sinua riivaa? JUHANI: Est-ce que le diable t’a brouillé la cervelle ? 08002
Bottom
08003
Top
AAPO: Mitä aatteletkin? Muista että ollaan samassa puristimessa kaikki. AAPO: A quoi penses-tu? Songe qu’on est tous dans le même pétrin. 08003
Bottom
08004
Top
TUOMAS: Muista asuntomme kämmenen leveäksi sijaksi, jossa meidän tulee varoten liikkua. TUOMAS: Songe que notre demeure n’a qu’une main de large et qu’on doit s’y remuer avec précaution. 08004
Bottom
08005
Top
LAURI: Vimman villitty mies! LAURI: Je suis fou de rage. 08005
Bottom
08006
Top
AAPO: Mutta se ei käy kuntoon. AAPO: Pas de bêtises ici ! 08006
Bottom
08007
Top
LAURI: Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa! LAURI: Alors liiez en enfer ! Que notre forteresse tourne comme la pierre du moulin et envoie les sept malheureux garçons sous les sabots des boeufs. Tourne, rocher, de l’est à l’ouest, et toi, forêt autour de nous, tourne de l’ouest à l’est. Hardi ! 08007
Bottom
08008
Top
JUHANI: Olethan jo humalassa, poika? JUHANI: Tu es déjà ivre ? 08008
Bottom
08009
Top
LAURI: Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet. LAURI: En voilà une question ! Que valent la vie et le monde ? Pas un rouge liard moisi. Tout peut se disperser en poussière et en cendre dans l’air et dans les vents. Patatras ! A votre santé, frères de mon oœur ! 08009
Bottom
08010
Top
AAPO: Hän on päissään. Kannu häneltä pois! AAPO: Il est saoul. Enlevons-lui la bouteille. 08010
Bottom
08011
Top
LAURI: Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. LAURI: Vous ne la prendrez pas si vite ; elle est à moi ; je ne l’ai pas abandonnée sur la lande où les bœufs l’auraient piétinée. Mais vous autres ! Vous avez gentiment laissé choir vos sacs comme de misérables tsiganes quand ils entendent le fusil di# commissaire. 08011
Bottom
08012
Top
JUHANI: Kannu tänne! JUHANI: La bouteille ! 08012
Bottom
08013
Top
LAURI: Kannu on minun. LAURI: Kannu on minun. 08013
Bottom
08014
Top
JUHANI: Mutta minä tahdon sen haltuuni. JUHANI: Mutta minä tahdon sen haltuuni. 08014
Bottom
08015
Top
LAURI: Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. LAURI: Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. 08015
Bottom
08016
Top
JUHANI: Rupeaisitko tappelemaan? JUHANI: Rupeaisitko tappelemaan? 08016
Bottom
08017
Top
LAURI: Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele. Sentähden saakaamme tästä. LAURI: Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele. Sentähden saakaamme tästä. 08017
Bottom
08018
Top
TIMO: Älä ryyppää, Lauri. TIMO: Älä ryyppää, Lauri. 08018
Bottom
08019
Top
JUHANI: Kannu tänne kohta! JUHANI: Kannu tänne kohta! 08019
Bottom
08020
Top
LAURI: Selkään minä sinulle annan. Mitähän sinä luulet olevas? LAURI: Selkään minä sinulle annan. Mitähän sinä luulet olevas? 08020
Bottom
08021
Top
JUHANI: Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes. JUHANI: Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes. 08021
Bottom
08022
Top
LAURI: Vanhin? No sitä enemminhän olet ehtinyt syntiä tekemään ja sitä enemmin tarvitset selkääs. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen. LAURI: Vanhin? No sitä enemminhän olet ehtinyt syntiä tekemään ja sitä enemmin tarvitset selkääs. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen. 08022
Bottom
08023
Top
TUOMAS: Et maista pisaraakaan. TUOMAS: Et maista pisaraakaan. 08023
Bottom
08024
Top
LAURI: Tuomaasta pidän minä paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta nuo muut tuossa? Mitä sanon heistä? LAURI: Tuomaasta pidän minä paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta nuo muut tuossa? Mitä sanon heistä? 08024
Bottom
08025
Top
TUOMAS: Kitas kiinni ja kannu tänne! Tuossa, Juhani, ota kontti selkääs ja viina haltuus. TUOMAS: Kitas kiinni ja kannu tänne! Tuossa, Juhani, ota kontti selkääs ja viina haltuus. 08025
Bottom<