Ajk kotisivu TwinBook o MainMenu

Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, 1871 (project Gutenberg)
Aleksis Kivi: Seitsemän veljestä, (Alex Matson: Seven Brothers) : ISBN 951-30-2556-X, Helsinki 1973, KK:n kirjapaino

Luku 01 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
01001
Top
Jukolan talo, eteläisessä Hämeessä, seisoo erään mäen pohjaisella rinteellä, liki Toukolan kylää. Sen läheisin ympäristö on kivinen tanner, mutta alempana alkaa pellot, joissa, ennenkuin talo oli häviöön mennyt, aaltoili teräinen vilja. Peltojen alla on niittu, apilaäyräinen, halkileikkaama monipolvisen ojan; ja runsaasti antoi se heiniä, ennenkuin joutui laitumeksi kylän karjalle. Muutoin on talolla avaria metsiä, soita ja erämaita, jotka, tämän tilustan ensimmäisen perustajan oivallisen toiminnan kautta, olivat langenneet sille osaksi jo ison-jaon käydessä entisinä aikoina. Silloinpa Jukolan isäntä, pitäen enemmän huolta jälkeentulevainsa edusta kuin omasta parhaastansa, otti vastaan osaksensa kulon polttaman metsän ja sai sillä keinolla seitsemän vertaa enemmän kuin toiset naapurinsa. Mutta kaikki kulovalkean jäljet olivat jo kadonneet hänen piiristänsä ja tuuhea metsä kasvanut sijaan.--Ja tämä on niiden seitsemän veljen koto, joiden elämänvaiheita tässä nyt käyn kertoilemaan. Jukola Farm, in the southern part of Häme, lies on the northern slope of a hill not far from a village called Toukola. Around the house the ground is studded with boulders, but farther down the slope are fields, where once, before the farm fell into decay, heavy-eared crops used to wave. Below the fields is a meadow, clover-rimmed and cleft by a winding brook; and richly it yielded hay before it became grazing ground for the village cattle. Attached to the farm also are immense forests and swamps, acquired mostly at the great enclosure of lands long ago, thanks to the admirable sense of the founder of the farm. For it was then that the master of Jukola, looking more to the advantage of his descendants than his own, accepted for his share forest ravaged by fire and for this was given seven times the area allotted to his neighbours. Now, however, all traces of fire had vanished from his holding, and dense forest covered the site. — Such is the home of the seven brothers, whose fortunes I am about to relate. 01001
Bottom
01002
Top
Veljesten nimet vanhimmasta nuorimpaan ovat: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri ja Eero. Ovat heistä Tuomas ja Aapo kaksoispari ja samoin Timo ja Lauri. Juhanin, vanhimman veljen, ikä on kaksikymmentä ja viisi vuotta, mutta Eero, nuorin heistä, on tuskin nähnyt kahdeksantoista auringon kierrosta. Ruumiin vartalo heillä on tukeva ja harteva, pituus kohtalainen, paitsi Eeron, joka vielä on kovin lyhyt. Pisin heistä kaikista on Aapo, ehkä ei suinkaan hartevin. Tämä jälkimmäinen etu ja kunnia on Tuomaan, joka oikein on kuuluisa hartioittensa levyyden tähden. Omituisuus, joka heitä kaikkia yhteisesti merkitsee, on heidän ruskea ihonsa ja kankea, hampunkarvainen tukkansa, jonka karheus etenkin Juhanilla on silmään pistävä. The names of the brothers, from the eldest downward, are: Juhani, Tuomas, Aapo, Simeoni, Timo, Lauri and Eero. Tuomas and Aapo are twins, likewise Timo and Lauri. Juhani, the eldest, is twenty-five; Eero, the youngest, has barely seen eighteen circuits of the sun. In build, they are stocky and broad-shouldered, of middling height, except Eero, who is still very short. Tallest is Aapo, though by far not the broadest across the shoulders. That advantage and honour falls to Tuomas, who is actually famous for the breadth of his shoulders. Peculiar to them all is the brownness of their skin and their stiff, hemplike hair, the coarseness of which is especially striking in Juhani. 01002
Bottom
01003
Top
Heidän isäänsä, joka oli ankaran innokas metsämies, kohtasi hänen parhaassa iässään äkisti surma, kun hän tappeli äkeän karhun kanssa. Molemmat silloin, niin metsän kontio kuin mies, löyttiin kuolleina, toinen toisensa rinnalla maaten verisellä tanterella. Pahoin oli mies haavoitettu, mutta pedonkin sekä kurkku että kylki nähtiin puukon viiltämänä ja hänen rintansa kiväärin tuiman luodin lävistämänä. Niin lopetti päivänsä roteva mies, joka oli kaatanut enemmän kuin viisikymmentä karhua.--Mutta näiden metsäretkiensä kautta löi hän laimin työn ja toimen talossansa, joka vähitellen, ilman esimiehen johtoa, joutui rappiolle. Eivät kyenneet hänen poikansakaan kyntöön ja kylvöön; sillä olivatpa he perineet isältänsä saman voimallisen innon metsä-otusten pyyntöön. He rakentelivat satimia, loukkuja, ansaita ja teerentarhoja surmaksi linnuille ja jäniksille. Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa. Their father, a passionate hunter, met a sudden death in the prime of his life in an encounter with an enraged bear. Both were found dead, the shaggy king of the wilds and the man, lying side by side on the bloodstained ground. Sorely was the man mangled, but the brute too was seen to have been gashed with a knife and to have had its breast pierced by the keen bullet of a musket. So perished a sturdy fellow who in his time had killed more than fifty bears. — For love of the hunt, however, he neglected to work on his farm, which, with no master watching over it, gradually fell into decay. Nor were his sons fond of sowing and ploughing either; from their father they had inherited the same powerful eagerness to hunt game in the forests. They laid traps, set gins and snares and dug grouse-pits, to the undoing of wildfowl and hares. In such pursuits they passed their boyhood until they were able to use fire-arms and dared seek out Bruin in his wilds. 01003
Bottom
01004
Top
Äiti kyllä koetti sekä nuhteilla että kurilla saattaa heitä työhön ja ahkeruuteen, mutta heidän uppiniskaisuutensa oli jäykkä vastus kaikille hänen yrityksillensä. Oli hän muutoin kelpo vaimo; tunnettu oli hänen suora ja vilpitön, ehkä hieman jyrkkä mielensä. Kelpo mies oli myös hänen veljensä, poikien oiva eno, joka nuoruudessaan oli uljaana merimiehenä purjehtinut kaukaiset meret, nähnyt monta kansaa ja kaupunkia; mutta näkönsäpä kadotti hän viimein, käyden umpisokeaksi, ja vietti ikänsä pimeät päivät Jukolan talossa. Hän silloin usein, veistellen tunteensa viittauksen mukaan kauhoja, lusikoita, kirvesvarsia, kurikkoja ja muita huoneessa tarpeellisia kaluja, kertoili sisarensa pojille tarinoita ja merkillisiä asioita sekä omasta maasta että vieraista valtakunnista, kertoili myös ihmeitä ja tapauksia raamatusta. Näitä hänen jutelmiansa kuultelivat pojat kaikella hartaudella ja painoivat lujasti muistoonsa. Mutta yhtä mieluisasti eivät he kuullelleetkaan äitinsä käskyjä ja nuhteita, vaan olivatpa kovakorvaisia vallan, huolimatta monestakaan pieksiäis-löylystä. Useinpa kyllä, huomatessaan selkäsaunan lähestyvän, vilkasi veliparvi karkutielle, saattaen tämän kautta sekä äitillensä että muille murhetta ja kiusaa, ja sillä omaa asiaansa pahentaen. Their mother tried, indeed, with tongue and rod to turn them into the path of work and diligence, but the boys stubbornly resisted all her efforts. She was in every respect a deserving woman, known for her straightforward and honest, though perhaps a trifle over-harsh character. A fine fellow was her brother, too, the boys’ greatly admired uncle, who in his youth had sailed the distant seas, a stalwart sailor, and had seen many peoples and cities; until having lost his sight and become stone-blind, he spent the dark days of his old age at Jukola. There, as he carved by touch dippers, spoons, axe-shafts and other household articles, he would tell his nephews stories and describe to them strange events that had happened in their own country or foreign kingdoms, or relate to them miracles and other things from the Bible. To these talks of his the boys listened attentively, impressing them for all time on their memories. With less pleasure they listened to their mother’s commands and scoldings, turning to them a deaf ear in spite of repeated thrashings. All too often, perceiving the imminence of a whipping, the gang of brothers would decamp, causing their mother and others acute anxiety and trouble and thereby making their own case worse. 01004
Bottom
01005
Top
Tässä olkoon kerrottu eräs tapaus veljesten lapsuudesta. He tiesivät kototalonsa riihen alla kananpesän, jonka omistaja oli eräs eukko, kutsuttu »Männistön muoriksi»; sillä hänen pieni mökkinsä seisoi männistössä lähellä Jukolaa. Johtui kerran veljesten mieleen paistetut munat, ja päättivät he lopulta riistää pesän ja lähteä metsään nauttimaan saaliistansa. He täyttivät myös päätöksensä, tyhjensivät pesän ja läksivät yksimielisesti metsään, kuusi veljestä; Eero pyöri silloin vielä äitinsä jalkain juurella. Mutta koska he ehtivät eräälle solisevalle ojalle pimeässä kuusistossa, rakensivat he valkean äyräälle, käärivät munat ryysyihin, kastoivat ne veteen ja panivat paistumaan kihisevään tuhkaan. Ja kun herkut olivat viimein kypsyneet, söivät he maittavan atrian ja astelivat siitä tyytyväisinä kotiansa taas. Mutta kotomäelle ehdittyä, kohtasi heitä hirmumyrsky; sillä olipa jo heidän tekonsa tullut ilmi. Männistön muori ärhenteli ja riehui, ja kiivaalla katsannolla kiirehti veljeksiä vastaan heidän äitinsä, kädessä vinkuva ruoska. Mutta eivätpä mielineetkään pojat käydä kohden tuota vihuria, vaan kääntyivät takaisin ja pakenivat jälleen metsien turvaan, huolimatta äitinsä huudoista. May one such episode from the brothers’ childhood be recorded here. They were aware of the existence, under their barn, of a hen’s nest belonging to an old woman known as Granny Pinewood, her little cabin being situated in a clump of pines near Jukola. One day, a fancy for baked eggs having entered their minds, they decided to plunder this nest and then enjoy their spoil in the forest. They carried out this decision, emptied the nest and made off in a body for the woods six brothers, for Eero still clung at that time to his mother’s skirts. Reaching a purling brook in a dark sprucewood, they made a fire on the bank, wrapped the eggs in rags, and having dipped them in water, set them to bake in the hissing ashes. And when their titbits were cooked, they ate a tasty meal and set off contentedly for home again. But no sooner had they reached the home rise, than a storm broke over their heads; their misdeed had been discovered. Granny Pinewood raged and scolded, and fierce of countenance their mother hastened to meet them, a whining rod in her hand. The boys, however, were not of a mind to encounter such a squall, but turned back and fled to the forest for shelter, heedless of their mother’s cries. 01005
Bottom
01006
Top
Meni nyt päivä, meni vielä toinen, mutta karkureita ei kuulunut; ja tämä heidän viipymisensä saattoi äitin lopulta kovin levottomaksi; ja vihansa muuttui pian murheeksi ja säälin kyyneleiksi. Hän läksi heitä etsimään, etsi metsät ristiin rastiin, mutta löytämättä lapsiansa. Saipa asia yhä kamalamman muodon ja vaati viimein kruununmiehiä käymään asiaan käsiksi. Sana saatettiin jahtivoudille, joka viipymättä kokoonkutsui koko Toukolan kylän ja sen ympäristön. Ja nyt läksi joukko sekä nuoria että vanhoja, naisia niinkuin miehiäkin, jahtivoudin johtamana, pitkänä rivinä urkkimaan ympäri metsää. Ensimmäisenä päivänä etsivät he läheisimmillä tienoilla, mutta ilman toivottua seurausta; toisena päivänä siirtyivät he kauemmas, ja koska astuivat korkealle mäelle, näkivät he etäältä erään suon partaalta sinisen savupatsaan kiertoilevan ylös ilmaan. Tarkasti merkitsivät he suunnan, josta savu suitsusi, ja sitä kohden jatkoivat he retkensä taas. Viimein likemmin jouduttuansa kuulivat he äänen, joka lauloi seuraavalla tavalla: A day now passed, and then a second, but of the truants (here was no sign; and at last their absence became a cause of great disquietude to the mother; her anger soon gave way to grief and tears of pity. She set out to look for them, scoured (he woods in all directions, but in vain. The matter then began to take on an ever more dreadful aspect and finally to call for action by the Crown’s servants. Word was sent to the bailiff who at once alarmed the whole of Toukola and the outlying farms. And now a search-party of old and young, women as well as men, set out, headed by the bailiff, to comb the forests. The first day they searched the vicinity, but without the result hoped for; the next day they moved farther way, and now, as they breasted a high hill, they saw in the distance, on the margin of a swamp, a blue pillar of smoke corkscrewing up into the sky. Carefully marking the direction, they pushed on towards the smoke. And at last, approaching nearer, they heard a voice sing these words: 01006
Bottom
01007
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin,
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
’Well fared the men of olden days,
The wilds did not dismay ’em.
Driftwood kept their fire ablaze,
Their ale the river gave ’em. ’
01007
Bottom
01013
Top
Silloinpa Jukolan emäntä, kuultuansa laulun, ilahtui suuresti; sillä hän tunsi sen poikansa Juhanin ääneksi. Ja kumahteli usein metsä tulinuijan paukkeesta; josta kaikesta etsijät nyt varmaan havaitsivat lähestyvänsä karkulaisten leiriä. Siitä antoi jahtivouti käskyn piirittämään pojat ja sitten heitä lähenemään hiljaisuudessa, mutta pysäymään kuitenkin matkan päähän heidän majapaikastansa. On hearing this song the mistress of Jukola was mightily cheered, for she recognized the voice as that of her son Juhani. And the forest was also ringing with the crashes of a fire-hammer, so the searchers knew that they were heading for the truants’ camp. The bailiff gave an order for the boys to be surrounded, after which the party was to close in silently and then halt some distance away. 01013
Bottom
01014
Top
Tapahtui niinkuin hän käski. Ja koska joukko, piirittäin veljekset kaikin puolin, oli heitä likeynyt noin viisikymmentä askelta, seisahtui se silloin; ja ilmestyi nyt seuraava näky: Rakettu oli kiven juurelle havuista pieni koiju, jonka ovella makasi Juhani sammaleisella sijalla, katsellen ylös pilviin ja lauleskellen. Kaksi, kolme syltää koijusta loimotti iloinen valkea, ja sen hiilistössä korventeli Simeoni ansalla pyyttyä teereä päivälliseksi. Aapo ja Timo no'etuilla kasvoilla--sillä olivatpa he äskettäin olleet tonttusilla--paistelivat nauriita kuumassa tuhassa. Pienen saviropakon partaalla istui äänetönnä Lauri, tehden savikukkoja, härkiä ja uljaita varsoja; ja oli hänellä heitä jo aika rivi kuivamassa sammaleisen hirren kyljellä. Mutta tulinuijaa paukutteli Tuomas: sylki maakivelle vahtoisen syljen, asetti siihen tulisen hiilen, ja tämän päälle viskasi hän kaikin voimin toisen kiven, ja jyske, usein tuima kuin tavallinen kiväärin paukaus, kajahti ympärille, ja nokinen savu kivien välistä pyörähteli ilmaan. His order was obeyed. And when the party, closing in on all sides, had approached to within fifty paces, it came to a halt; and now the following sight met their gaze: built of spruce-branches at the foot of a rock was a tiny shelter, in the doorway of which Juhani reclined on a mossy couch, staring up at the clouds and singing. A few yards away from the shelter a camp-fire blazed merrily, and in its embers Si-meoni was roasting a grouse the brothers had snared for dinner. Aapo and Timo, both with sooty faces after playing at being brownies, were baking turnips in hot ashes. Beside a little clay-pit Lauri was silently busy modelling clay whistles, bulls and spirited foals; he already had a long row of these set to dry on the moss-clad trunk of a fallen tree. Tuomas banged away with a fire-hammer: spit frothily on an embedded rock, laid a live coal on the saliva and then brought down with all his might a second rock on the coal, whereupon a crash, often as sharp as the report of a rifle, would echo around, and a sooty smoke issue from between the rocks. 01014
Bottom
01015
Top
JUHANI:
Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin...
Mutta peijakas meidän kuitenkin viimein täällä perii. Se on niinkuin kädessä, te mullisaukon pojat.
Juhani:
’Well fared the men of olden days,
The wilds did not dismay ’em,’
but the Devil will get us yet out here. It’s as good as in our hands, you sons of beavers.
01015
Bottom
01021
Top
AAPO: Senhän minä kohta sanoin käydessämme jäniksen passiin. Voi meitä hulluja! Sissit ja mustalaiset tällä tavalla rähmästelkööt ilmi-taivaan alla. Aapo: Isn’t that what I said when we took the hare’s path. What fools we were! Let robbers and gypsies wallow like this with only the sky for roof. 01022
Bottom
01022
Top
TIMO: Jumalan taivas kuitenkin. Timo: God’s sky, anyhow. 01023
Bottom
01023
Top
AAPO: Asua täällä susien ja karhujen kanssa. Aapo: Living here with wolves and bears. 01024
Bottom
01024
Top
TUOMAS: Ja Jumalan kanssa. Tuomas: And with God. 01025
Bottom
01025
Top
JUHANI: Oikein, Tuomas! Jumalan ja hänen enkeleinsä kanssa. Ah! jos nyt taitaisimme katsoa autuaan sielun ja ruumiin silmällä, niin selvästipä näkisimme, kuinka koko joukko suojelevia siipi-enkeliä on meidän piirittänyt ja kuinka itse Jumala harmaana äijänä istuu vallan keskellämme tässä kuin armahin isä. Juhani: Right, Tuomas! With God and his angels. Ah, if we only had the eyes of a soul in Heaven, we’d see as plainly as anything a whole host of sheltering angels with wings in a l ing around us, and God himself, like a grey old gaffer, sitting right in our midst as a loving father. 01026
Bottom
01026
Top
SIMEONI: Mutta mitä aattelee nyt äitiparka? Simeoni: Ay, but what will poor mother be thinking? 01027
Bottom
01027
Top
TUOMAS: Hän mielisi peitota meitä paistikkaiksi, koska vaan kynsiinsä joutuisimme. Tuomas: She’ll be wanting to hammer us tender the minute she can lay her hands on us. 01028
Bottom
01028
Top
JUHANI: Ai poika, saisimmepa saunan! Juhani: Ay, boy, that would be a beating! 01029
Bottom
01029
Top
TUOMAS: Saunan, saunan! Tuomas: A beating. A good beating. 01030
Bottom
01030
Top
JUHANI: Kipinöitsevän saunan! Niin, kylläs sen tiedät. Juhani: A fire-spitting beating. We know that. 01031
Bottom
01031
Top
AAPO: Se viimeinkin on saatavamme. Aapo: We ’ve got to take it some time. 01032
Bottom
01032
Top
SIMEONI: Hyvin tietysti. Sentähden on parasta mennä ottamaan se sauna ja päästä kerran näistä härkäpäivistä. Simeoni: That’s true. So best to go and get the beating over and end this bullock’s holiday. 01033
Bottom
01033
Top
JUHANI: Härkä ei juuri käyskelekkään vapaa-ehtoisesti teuraspenkkiin, veikkoseni. Juhani: A bullock doesn’t exactly go of its own free will, brother, to be slaughtered. 01034
Bottom
01034
Top
AAPO: Mitä jaarittelet, poika? Talvi lähestyy ja meille ei annettukaan syntyissämme turkkia niskaan. Aapo: Don’t talk rubbish, boy. Winter’s coming, and we weren’t born with a pelt on our backs. 01035
Bottom
01035
Top
SIMEONI: Ei siis muuta kuin kotia mars! ja tulla löylytetyksi ja syystä kyllä, syystä kyllä. Simeoni: So there’s nothing for it but homeward march for our hiding, and a well-earned one. 01036
Bottom
01036
Top
JUHANI: Säästyköön, veljet, säästyköön selkämme vielä kuitenkin muutamat vuorokaudet. Emmehän tiedä mitä pelastus-keinoa Jumala meille keksii vielä mennessä parin kolmen päivän. Niin, täällä, täällä pyllyilkäämme vielä: tuossa päivämme, tuon kantosen valkean ympärillä, ja yömme havuisessa koijussa, röhötellen rinnakkain rivissä kuin emän naskit pahnoilla.--Mutta mitä sanot sinä, Lauri pokko, siellä savilaukussa? Mitä? Käymmekö koreasti pieksiäis-löylyyn? Juhani: Brothers, brothers, let our backs be spared a little while yet. How do we know what way out God may find for us in the next two or three days. Ay, let’s still romp here, our days there around our tree-stump fireplace, our nights in our spruce hut, grunting side by side in a row like suckling-pigs in a stye. — What do you say, Lauri boy, in your claypit? What? Shall we go meekly and take our hiding? 01037
Bottom
01037
Top
LAURI: Ollaanhan täällä vielä. Lauri: Let’s stay here yet. 01038
Bottom
01038
Top
JUHANI: Senhän minäkin parhaaksi harkitsen. Juuri niin!--Mutta onpa sinulla siellä karjaa oikein aika lailla. Juhani: That’s what I think’s best. Just that. But that’s a mighty herd of cattle you have there. 01039
Bottom
01039
Top
TUOMAS: On sekä karjaa että siipi-eläimiä sillä pojalla. Tuomas: Cattle and poultry, that boy has. 01040
Bottom
01040
Top
JUHANI: Huikea liuta. Tulispa sinusta oikein kukkomaakari. Juhani: A mighty flock. There’s the makings of a real whistle-maker in you. 01041
Bottom
01041
Top
TUOMAS: Oikein fläätälä. Tuomas: A real plasterer. 01042
Bottom
01042
Top
JUHANI: Oivallinen fläätälä.--Mikä ryssänkukla sieltä nyt taasen heltii kynsistäsi? Juhani: A grand plasterer. What’s that Russian doll just out of your paws ? 01043
Bottom
01043
Top
LAURI: Tämä on vaan tuommoinen pikkuinen poika. Lauri: This is only a kind of a little boy. 01044
Bottom
01044
Top
JUHANI: Kas tuota nallikkaa! Juhani: See the rascal ! 01045
Bottom
01045
Top
TUOMAS: Tekee poikia kuin mies. Tuomas: Makes boys like a man. 01046
Bottom
01046
Top
JUHANI: Poikia kuin tervaskannon päitä; ja ruokkii kuin mies sekä pojat että karjat.--Mutta veljet, veljet, jouduttakaa jo päivällinen pöytään; sillä mahani rupee motkottamaan. Pane mujua, pane kiehuvaa mujua tuon nauriin paistavalle kyljelle tuossa.--Kenenpä on vuoro lähteä nauriita varkaisin? Juhani: Boys stout as tree-stumps; and feeds his boys and cattle like a man. But say, brothers, brothers, hurry up with the dinner, my stomach’s beginning to grumble. More ashes, boiling hot ashes, on that roasting turnip, that one there. Whose turn is it to steal turnips ? 01047
Bottom
01047
Top
SIMEONI: Minunpa on taasen käyminen synnin työhön. Simeoni: My turn for that work of sin. 01048
Bottom
01048
Top
JUHANI: Henkemme piteiksi täytyy meidän hieman nypistellä toisen omasta. Jos tämä on syntiä, niin on se niitä pienimpiä kuin tehdään tässä matoisessa maassa. Ja katso, jos kuolen ilman muuta synninmerkkiä kirjassani, niin eihän tuo pieni variksenjalka minua juuri estäisi pääsemästä vähän parempaan elämään. Siitä oikeasta hääsalista minua piankin nääsättäisi ulos, sen mä kyllä luulen, mutta ainahan annettaisi pojalle siellä jokin ovenvartijan virka, ja sekin olisi hirmuisesti lystiä.--Niin, uskokaamme niin, ja ottakaamme suruttomasti mitä kerralla kupuumme mahtuu. Juhani: We’re forced to do a little pinching to keep body and soul together. If that’s a sin, ’tis one of the smallest done in this maggotty world. See here, if I die with no other black mark in my books, that little crow’s-foot’ll hardly stop me from entering on a better life. I’d soon be chased out of the real bridal chamber, that I know, but there’d always be some doorkeeper’s job for this lad, and even that would be terrible fun. Ay, let’s stick to that belief and cheerfully take as much as our gizzards will hold at a time. 01049
Bottom
01049
Top
AAPO: Mutta katsonpa jo parhaaksi että heitämme Kuokkalan naurismaan ja etsimme itsellemme toisen. Vähentyminen päivä päivältä saattaa pian omistajan vartioimaan maatansa yöt ja päivät. Aapo: But I believe we’d do well to leave Kuokkala’s turnip-field in peace now and find us another. When a crop gets smaller day by day, a farmer soon starts watching his land night and day. 01050
Bottom
01050
Top
JAHTIVOUTI. Ei yhtään surua siitä juonesta enää, poikaset, ei yhtään. No no, miksi hätäilette? Katsokaa: joukko suojelevia enkeliä on teidän piirittänyt aivan sukkelasti. The Bailiff: No need to worry about that, boys, no need at all. Well, well, why this flurry? Look, see how a host of guardian angels has ringed you round right smartly. 01051
Bottom
01051
Top
Niin haasteli vouti veljeksille, jotka pahoin peljästyneinä rynkäsivät ylös ja kaapasivat juoksemaan mikä minnekkin, mutta huomasivat pian kauhistuen tiensä teljetyksi kaikkialta. Silloin lausui taasen vouti: »apajassahan olette, luikkarit, koreasti apajassa, josta ette pääse ennenkuin on teitä hieman suomustettu muistoksi, pieneksi muistoksi teille, mitkä jalkajuonet olette meille saattaneet, luikkarit. Tänne, muori, koivun-oksallanne, ja antakaat heille oikein lämpöisestä kourasta. Jos niin, että kohtaisitte vastakynttä, niin onpa tässä teille apumuijia». Seurasi nyt kuritus äitin kädestä, käyden miehestä mieheen yli koko poikaparven; ja kova oli Kuokkalan korvessa rähinä. Kiivaasti kyllä käyttikin vitsaansa muori, mutta jahtivouti vakuutti heidän kuitenkin saaneen liian liepeän saunan. In such a way the bailiff addressed the brothers, who, greatly scared, dashed up and scuttled off in all directions, but soon saw their escape cut off everywhere. Whereupon the bailiff said: ”You’re in the net now, you rascals, safe in a net where you’ll stay until you’ve been scaled a little as a reminder, a little reminder, of the footsoreness you’ve caused us, you tu',rals. Come here with your birch, mother, and lay on them with a warm hand. And if there should be any resistance, there's plenty of helpwomen.” There followed a thrashing from a mother’s hand, boy after boy down the line of brothers; and loud was the outcry in Kuokkala’s woods. Lustily the woman wielded her rod, yet the bailiff averred that the hiding had been too mild. 01052
Bottom
01052
Top
Mutta koska tämä viimeinen toimi oli tehty, läksivät he kukin kotiansa, niin myös äiti poikinensa. Kaiken tien hän pauhasi ja toreli karkulaisia; eikä vielä heidän kotia tultuansakaan lakannut myrsky. Vieläpä rakentaessaan pojillensa atriaa laukkutuolille metelöitsi eukko, uhaten heitä uudella pieksiäis-saunalla. Mutta nähtyään, millä nälän ahneudella he iskivät hampain leipään ja silakkaan, käänsi hän kasvonsa heistä, pyhkäisten salaa kyyneleen ruskealta, karhealta poskeltansa. And after her task had been completed, they all set off home, so too the mother and her sons. All the way she stormed, scolding the truants; nor did the tempest abate even after they had reached their home. Even while laying a meal for the boys on a table the housewife continued to rage, threatening them with a new thrashing. But seeing the ravenous hunger with which they dug their teeth into the bread and pickled sprats, she turned her face away, wiping in secret a tear from her coarse brown cheek. 01053
Bottom
01053
Top
Niin päättyi poikien karkuretki. Ja tämä oli tapaus heidän lapsuutensa ajasta, johon kertomuksestani poikkesin. So ended the brothers’ escapade. And this was the incident from the days of their childhood I interrupted my story to describe. 01054
Bottom
01054
Top
Veljesten parhaita huvituksia oli myös kiekonlyöminen, jota leikkiä he vielä miehuutensakin iässä rakastelivat harjoitella. He silloin, jaettuina kahteen joukkoon, taistelivat kiivaasti, kumpikin puoli pyrkien kohden määrättyä esinettä. Kova oli silloin huuto, juoksu ja temmellys, ja tulvana virtasi hiki heidän kasvoiltansa. Humisten hyppeli kiekko pitkin tietä, ja ponnahti usein kartusta miehelle vasten kasvoja, niin että kun he palasivat leikistä, oli yhden ja toisen otsa varustettuna aika sarvella, tai poski ajettuneena simpulaksi. Niin kului heidän nuoruutensa päivät: kesät metsissä tai maantiellä kiekkoa heittäessä, talvet kodon uunin päällä hiottavassa kuumuudessa. Another favourite pastime of the brothers was hitting the disc, a game they still loved to play in their manhood. Divided into two sides, they competed eagerly, each side trying to bat I lie disc across the other’s goal line. Furiously they shouted, ran and jostled, and sweat poured in streams down their faces. I lie disc danced humming along the ground, often rebounding from a bat on to player’s face, so that on their return from n game one or more of the brothers would be nursing a tremendous bump on the forehead or a mussel-like bruise on the cheek. So passed the days of their youth: the summers in the forest or on the road, hitting the disc, the winters on top of the huge stove in perspiring heat. 01055
Bottom
01055
Top
Mutta huomasivatpa veljetkin aikojen muuttuvan. Tapahtuipa asioita, jotka saattoivat heitä enemmän kuin ennen muistelemaan huomis-päivää ja siirtymään vähän entisistä menoistansa.--Heidän äitinsä oli kuollut, ja tuli nyt yhden heistä astua isännyyteen, hillitsemään taloa pääsemästä perin kumoukseen ja huolta pitämään kruununveron maksosta, joka Jukolan avarien maiden ja metsien suhteen ei kuitenkaan ollut suuri. Mutta puuhaa ja tekemistä on ainakin hävinneessä talossa. Tuli vielä harjaksi kaikelle tälle, että pitäjän uusi rovasti oli kaikessa virkansa toimessa peloittavan ankara mies. Liioinkin laiskalukijoille oli hän armoton, käytellen heitä kohtaan kaikkia keinoja, myös jalkapuun rangaistusta. Niinpä oli hän Jukolan poikihinkin teroittanut tarkan silmänsä. Oikeinpa lautamiehen kautta oli hän antanut heille kiivaan käskyn, että he tavallista vikkelämmin saattaisivat itsensä lukkarin luoksi oppiaksensa lukemaan.--Muistellen näitä seikkoja, istuessaan kotona avarassa tuvassa eräänä iltana syksykesällä, haastelivat veljekset keskenänsä seuraavalla tavalla: But even the brothers could not help seeing the changes brought by time. Events occurred which forced them to take more heed of the morrow than they were wont to do, and to .iltcr in some measure the direction of their lives. Their mother had died, and one of them had now to take charge to avoid letting the farm go to utter ruin and see to the payment of the Crown tax, which, compared with the large area of land and forest belonging to Jukola, was admittedly small. But on a neglected farm, there are work and duties in plenty. And to crown all, the new Vicar of the parish turned out to be terribly strict in all that pertained to his office. Especially towards backward readers was he without mercy, harrying them in every way, even to confinement in the stocks. Thus, his sharp eye had fallen also on the Jukola brothers. He had already delivered to them a stern command, actually through a writ-server, to get themselves at more than their usual speed to the churchwarden for teaching in reading. Remembering these circumstances, sitting one late summer evening in the living-room of their home, the brothers held the following conversation. 01056
Bottom
01056
Top
AAPO: Sanonpa: tämä hurja elämä ei käy päisin, vaan on sen loppu viimein hävitys ja turmio. Veljet! toiset tavat ja toimet, jos toivomme onnea ja rauhaa. Aapo: I say that this wild life won’t do, and can only end in ruin and destruction. Brothers! other habits and works, if happiness and peace is to be ours. 01057
Bottom
01057
Top
JUHANI: Haasteletpa oikein, sitä ei taida kieltää. Juhani: You speak the truth, no denying that. 01058
Bottom
01058
Top
SIMEONI: Jumala paratkoon! hillitön, villitty on elämämme ollut aina tähän päivään asti. Simeoni: God have mercy! Unbridled, wild has our life been unto this day. 01059
Bottom
01059
Top
TIMO: Onpa tässä elämässä elämää ja maailmassa maailmaa. Kyllä kelpaa, jos käskeekin. Ohhoo! Timo: There’s life enough in this life, and world in the world. It’s all right, hard as it is. Ohoo! 01060
Bottom
01060
Top
JUHANI: Liian hurjasti, tai oikeammin sanottu, liian huolimattomasti olemme eläneet, sitä ei taida kieltää. Muistakaamme toki: »nuoruus ja hulluus, vanhuus ja viisaus». Juhani: We have lived too wildly, or to put the matter rightly, too carelessly; that can’t be denied. Still, let us not forget: ”youth and wildness, old age and wisdom”. 01061
Bottom
01061
Top
AAPO: Mutta jo on aika viisastua, aika on panna kaikki halut ja himot järjen ikeen alle ja etunenässä tehdä se, joka tuo hyötyä, vaan ei sitä joka makeammalle maistuu. Nyt viipymättä rakentamaan taloamme kunnialliseen kuntoon taas! Aapo: Well, it’s time now for us to grow wiser, time to bring our lusts and passions under the yoke of our brains, and in the first place do that which profits us, not that which tastes sweetest. Up now to setting our farm without delay into respectable shape again! 01062
Bottom
01062
Top
JUHANI: Oikein haasteltu! Ensiksi käykäämme lannan kimppuun niinkuin sontiaiset, ja paukahtelkoon havutukki Jukolan nurkissa aamusta iltaan; karja, uhkea karja antakoon moskaa puolestansa korotteeksi myös; ja nouskoon tarhaamme kasat korkeat kuin kuninkaan linnan kultaiset muurit. Niin teemme. Ensi maanantaina aloitamme ja juuresta jaksain. Juhani: Well spoken! Let’s get busy first on the manure like dungbeetles, and may the axe echo from morning to eve around Jukola’s walls chopping pine-twigs for the midden; the cattle, our grand cattle, let them too do their best to raise the pile; and may the dunghills in our yard rise high as the golden walls of a king’s castle. Next Monday we’ll begin, starting from the roots. 01063
Bottom
01063
Top
AAPO: Miksi ei jo huomenna? Aapo: Why not to-morrow? 01064
Bottom
01064
Top
JUHANI: Vasta ensi maanantaina. Eihän ole vahinko harkita asiaa vielä kypsemmäksi. Niin, olkoon sanottu: ensi maanantaina. Juhani: Monday, and not before. No harm in letting a matter ripen a bit first. Ay, let that be settled, next Monday. 01065
Bottom
01065
Top
AAPO: Mutta yksi pykälä on meillä kohta suoritettavana. Tämä on laita: Jos talonpitoomme toivomme järjestystä ja pysyväisyyttä, niin yksi olkoon esimies ja isäntä. Me tiedämme, että tämä oikeus ja velvollisuus on Juhanin sekä hänen esikoisuutensa että äitimme määräyksen kautta. Aapo: One thing, however, we must do now. The case is I his: if we wish for order and a firm foundation for our household, let one of us be leader and master. This right and duty, wc know, is Juhani’s both as his birthright and by our mother’s command. 01066
Bottom
01066
Top
JUHANI: Niin, niin se oikeus, valta ja voima on minun! Juhani: Ay, mine’s the right, the power and the strength. 01067
Bottom
01067
Top
AAPO: Mutta katso, että sitä sopuisasti käyttelet ja yhteiseksi hyödyksi. Aapo: See then that you use them mildly for the common good. 01068
Bottom
01068
Top
JUHANI: Parastani tahdon koettaa. Mutta kun vaan tottelisitte ilman könistämistä ja ruoskaa! Mutta parastani tahdon koettaa. Juhani: I’ll try my best. If you’ll only obey me without I lie whip or a clout in the face. However, I’ll do my best. 01069
Bottom
01069
Top
AAPO: Ruoskaa? Aapo: The whip? 01070
Bottom
01070
Top
JUHANI: Jos niin tarvitaan, näetkös. Juhani: If it so be needed. 01071
Bottom
01071
Top
TUOMAS: Puhu koirillesi ruoskasta. Tuomas: Speak to you dogs of the whip. 01072
Bottom
01072
Top
TIMO: Et pehmitä kruununmaatani sinä, et koskaan; sen tehköön lain ja oikeuden hulja, jos selkäni syystä syhyy. Timo: You’ll not warm my withers, never; let the rod of law and justice do that if my back ever itches with cause. 01073
Bottom
01073
Top
JUHANI: Miksi iskette kiinni löysään sanaan? Onhan meillä tässä onnemme sijaa, jos vaan sovinto vallitsee ja sarvet pannaan syrjään. Juhani: Why pounce on an idle word? There’s room here lor all of us to be happy, if only harmony reigns and each of us draws in his horns. 01074
Bottom
01074
Top
EERO: Tarkasti kuitenkin määrättäköön keskinäiset suhteemme. Eero: Let’s make it quite plain, however, how we stand to each other. 01075
Bottom
01075
Top
AAPO: Ja kuulkaamme jokaisen mieli. Aapo: And let’s hear everybody’s opinion. 01076
Bottom
01076
Top
JUHANI: Mitä sanot, Lauri, harvasanainen aina? Juhani: What do you say, Lauri, always a man of few words? 01077
Bottom
01077
Top
LAURI: Sanoisinpa jotain. Muuttakaamme metsään ja heittäkäämme hiiteen tämän maailman pauhu. Lauri: I’ll say something. Let’s move into the forest, and to hell with the din of the world. 01078
Bottom
01078
Top
JUHANI: Häh? Juhani: What? 01079
Bottom
01079
Top
AAPO: Mies hourii taas. Aapo: The man’s raving again. 01080
Bottom
01080
Top
JUHANI: Muuttaisimme metsään? Mitä hulluuksia! Juhani: Move into the forest? What madness would that be? 01081
Bottom
01081
Top
AAPO: Ole huolimatta.--Katso näin olen tuumaillut. Sinulla, Juhani, on ensiksi valta astua isännyyteen, jos niin tahdot. Aapo: Never mind. Look, this is what I’ve thought out. You, Juhani, have the first right to become master, if it is your wish. 01082
Bottom
01082
Top
JUHANI: Minä kun tahdon. Juhani: It is my wish. 01083
Bottom
01083
Top
AAPO: Me toiset, niin kauan kuin viivymme kotomme rakkaissa nurkissa ja olemme naimattomia miehiä, teemme talon työtä, syömme talon ruokaa ja saamme talosta vaatteet. Kuun ensimmäinen maanantai, paitsi kylvö- ja leikkuu-aikana, olkoon aina oma päivämme, mutta tulkoon meille silloinkin talosta ruoka. Vuosittain antakoon talo meille kullekin puolen tynnyrin kauroja kylvöön, ja vuosittain olkoon meillä valta raketa yhteishuhta, jonka suuruus on vähintäkin kolmen tynnyrin ala. Näin ovat tuumani kotomme ja naimattomuuden kannalta. Mutta minä tiedän, ettei yksikään meistä kernaasti siirry Jukolan armaitten alojen vaiheilta pois, ja eihän pakoita siihen tilamme ahtaus, vaan onpa väljyyttä seitsemälle veljelle näillä mantereilla. Mutta hän, joka aikaa voittain tuntisi halun perustamaan itsellensä oman asunnon ja perheen eikä kuitenkaan mieli tässä lain voimalla ja maamittarikustannuksilla käydä pirstoilemaan taloa, eikö taitaisi hän tyytyä seuraavaan etuun? Periköön hän talosta kappaleen maata, johon hän rakentaa huoneensa ja pellot sen ympärille. Saakoon hän myös osaksensa jonkunmoisen niittulohon, ja olkoon hänellä valta raivata itsellensä metsästä heinämaata lisäksi, niin että voi elättää pari hevosta ja neljä, viisi nautaa. Ja ilman yhtään veroa ja ulostekoa viljelköön tilaansa ja nauttikoon sen tuotteita niin hän kuin hänen lapsensa, eleskellen rauhassa omalla pohjallansa.--Niin olen minä asiaa aprikoinut. Mitä sanotte. Aapo: We others, so long as we stay in this dear home of ours and are unmarried, will work on the farm, eat the farm’s food and receive our clothing from the farm. The first Monday of the month, except at sowing and reaping time, will always be ours to spend as we like, while still getting our meals from the farm. The farm will also give each of us a half barrel of oats for sowing every year, and every year we are to have the right to clear a patch of land of not less than three acres for the lot of us to grow our oats on. That is my idea for as long as we stay at home and are unmarried. But I know that not one of us would willingly part from the dear soil of Jukola, nor is there any reason why we should, for there’s plenty of room here for seven brothers. Yet suppose in the course of time one of us should feel like founding a home and family of his own without having to call in the law and pay the cost of a surveyor to cut up the farm, mightn’t he agree to the following terms? Let him receive in heritage a piece of land on which he can build his house and lay out his fields. And let him also be given a section of meadow and the right to clear for himself in the forest as much grazing land as would keep a couple of horses and four or five cows. Let him then farm his land and enjoy its fruits free of tax and rent, and his children after him, living in peace on his own soil. — That is how I have thought matters out. What say you others ? 01084
Bottom
01084
Top
JUHANI: Jotenkin järkevästi aprikoittu. Ottakaamme punnittaviksi ne pykälät. Juhani: Pretty sensibly thought out. Let’s take your points under consideration. 01085
Bottom
01085
Top
LAURI: Mutta toisin tehty vielä järkevämmin tehty. Muuttakaamme metsien kohtuun ja myykäämme viheliäinen Jukola, tai pankaamme se vuokralle Rajaportin nahkapeitturille. Hän on meille ilmoittanut halunsa siihen kauppaan; mutta vähintäkin kymmeneksi vuodeksi tahtoo hän haltuunsa talon. Tehkäämme niinkuin sanon ja muuttakaamme hevosinemme, koirinemme ja pyssyinemme juurelle jyrkän Impivaaran vuoren. Sinne rakentakaamme itsellemme iloinen pirtti iloiselle päivänkaltevalle aholle, ja siellä, pyydellen salojen otuksia, elämme rauhassa kaukana maailman menosta ja kiukkuisista ihmisistä.--Näinpä olen itsekseni tuumiskellut yöt ja päivät vuosien kuluessa. Lauri: We can do it differently and even more sensibly. Let’s move into the bosom of the forest and sell wretched Jukola, or let’s rent it to the tanner at Rajaportti. He has sent word to us of his willingness to close a bargain; only he wants possession for at least ten years. Let’s do as I say and move with our horse, dogs and guns to the foot of Impivaara’s steep heights. There we can build ourselves a jolly cabin on a southward looking clearing and live in peace far away from the bustle of the world and touchy people, hunting game in the forests. — That’s what I’ve been thinking day and night for years. 01086
Bottom
01086
Top
JUHANI: Onko peeveli riivannut sun aivos, poika? Juhani: Has the Devil bewitched your brains, boy? 01087
Bottom
01087
Top
EERO: Ellei peeveli, niin metsäneito. Eero: If not the Devil, then a wood-nymph. 01088
Bottom
01088
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. Siellä eläisimme vasta herroina, pyydellen lintuja, oravia, jäniksiä, kettuja, susia, mäyriä ja pöyrykarvaisia karhuja. Lauri: It’s what I think, and it’s what I’ll one day do. There we’d be living like lords, hunting wildfowl, squirrels, hares, foxes, wolves, badgers and bushy bears. 01089
Bottom
01089
Top
JUHANI: No peijakas! annapas mennä koko Noakin arkki aina hiirestä hirveen asti. Juhani: Well, I’ll be...! Go on right through Noah’s Ark, from mouse to moose! 01090
Bottom
01090
Top
EERO: Siinä vasta neuvo: sanoa jäähyväiset suolalle ja leivälle ja imeä verta, hilloa lihaa kuin hyttyset ja Lapin noidat. Ja söisimmekö vielä kettua ja suttakin Impivaaran komeroissa kuin karvaiset vuoripeikot? Eero: There’s an idea: say farewell to salt and bread and suck blood, gorge on flesh like mosquitoes and Lapland wizards. Would we eat fox and wolf, too, in Impivaara’s caves, like the hairy mountain ogres? 01091
Bottom
01091
Top
LAURI: Ketuista ja susista saamme nahkoja, nahoista rahaa, rahalla suolaa ja leipää. Lauri: Foxes and wolves would give us pelts, pelts money, money salt and bread. 01092
Bottom
01092
Top
EERO: Nahoista saamme vaatteet, mutta liha, verinen, höyryävä liha olkoon ainoa ruokamme; suolaa ja leipää eivät tarvitse apinat ja papiaanit metsässä. Eero: Pelts would make us clothes, but let our only food be flesh, bloody steaming flesh; apes and baboons in woods don’t need salt and bread. 01093
Bottom
01093
Top
LAURI: Niin tuumailen ja kerran teen. Lauri: It’s what I think, and it’s what I’ll one day do. 01094
Bottom
01094
Top
TIMO: Ottakaamme asia harkittavaksi juuresta jaksain. Miksi emme taitaisi pureskella metsässäkin suolaa ja leipää? Miks' emme? Mutta Eero on irvihammas, aina tiellämme, aina pitkänä kantona kaskessamme. Ken voi kieltää metsän asukasta tuolloin tällöin lähestymästä kylienkin nurkkia, tuolloin tällöin, aina kuinka tarpeet vaativat? Vai isketkö minua silloin puulla päähän, Eero? Timo: Let’s weigh the matter carefully from every side. Why shouldn’t we be able to munch salt and bread in the forest as well? Why? Eero’s a mocker, always in our way, always the stone in our path. Who’s to forbid a man of the forests from coming out now and then to the edge of a village every once in a while according to his needs? Or would you bash me on the head with a stick, Eero? 01095
Bottom
01095
Top
EERO: En, veljeni, vaan vieläpä »suolojakin saat jos marjoja tuot».--Muuttakaa, pojat, muuttakaa, minä en kiellä, vaan tulenpa teitä vielä kyytiinkin, vien teitä tästä oikein suden travia. Eero: No, brother, no. I’d even ”salt give to him who berries doth bring”. — Move, boys, move, I won’t forbid you, I’ll cart you there, whisk you off from here at a wolf’s trot. 01096
Bottom
01096
Top
JUHANI: Mutta pianpa kyydittäisivät metsänhaltijat heidän sieltä takaisin, minä takaan sen. Juhani: The forest spirits would soon whisk them back again, I’ll lay. 01097
Bottom
01097
Top
LAURI: »Toisen kerran tullessa on kotoinen kynnys korkee», minä tiedän sen, ja älä luule, että kolkutan ovellesi enää, koska sen kerran heitin.--Vappuna muutan. Lauri: The home threshold is high for him who would come back, I know that, so don’t think that I’ll ever knock ut your door once I’ve closed it behind me. — On May Day I 'in off. 01098
Bottom
01098
Top
TIMO: Kukatiesi tulen minä kanssas. Timo: Maybe I’ll go with you. 01099
Bottom
01099
Top
LAURI: Minä en kiellä, en käske; tee niinkuin sydämesi parhaaksi katsoo.--Minä muutan tulevana Vappuna Impivaaran aholle. Ensiksihän siellä, kunnes pieni, lämmin pirttini on valmis, asun isoisämme turpeentuneessa sysikoijussa. No, silloinpa, tehtyäni oman päivätyöni, lepään vasta rauhan majassa, kuullellen kuinka kontio korvessa viheltää ja teeri puhaltelee Sompiossa. Lauri: I neither invite nor forbid you: do as your heart says is best. — I’m moving on May Day to Impivaara clearing. At first, until my own snug little cabin is ready, I’ll live in the mossy hut grandfather used while he was burning charcoal. Ah then, when my day’s work is over, I’ll rest in a real abode of peace, hearing the bear whistle in the wilds and the grouse calling on Sompio Bog. 01100
Bottom
01100
Top
TIMO: Minä tulen, Lauri; olkoon sanottu, Lauri. Timo: I’m coming too, Lauri. It’s settled, Lauri. 01101
Bottom
01101
Top
TUOMAS: Elleivät parane tässä ajat, niin seuraan teitä minäkin. Tuomas: If the times don’t improve, I’ll come too. 01102
Bottom
01102
Top
JUHANI: Tuomaskin! Sinäkö muuttaisit myös? Juhani: Tuomas too! Would you too move there? 01103
Bottom
01103
Top
TUOMAS: Elleivät ajat parane. Tuomas: If the times don’t improve. 01104
Bottom
01104
Top
LAURI: Minä muutan Vappuna vaikka lähestyisi Jukolan taloa makean leivän päivät. Lauri: I’m moving on May Day even if days of milk and honey will dawn for Jukola. 01105
Bottom
01105
Top
TIMO: Sinä ja minä, me kaksi, me muutamme tästä Sompion suolle kuin keväiset kurjet; ja ilma ja tuulet soi! Timo: You and I, we two, we’ll move from here to Sompio Bog like two cranes in spring-time; and won’t wind and weather ring as we go ! 01106
Bottom
01106
Top
JUHANI: Haidjai! Mutta kas jos totuuden tunnustan, niin Laurin aikeessa on salaista vetoa. Metsä houkuttelee. Voi peeveli! tuntuupa kuin näkisin sen metsän takana ilman ihanan lakeuden. Juhani: Mercy on us! But to tell the truth, there’s a secret spell in Lauri’s plan. The forest draws us. Damn it, I seem to see the bright plain of sky beyond those woods. 01107
Bottom
01107
Top
AAPO: Te hullut, mitä aattelette?--Muuttaa metsään! Miksi? Onhan meillä talo ja huoneet; katto kultainen päämme päällä! Aapo: You madmen, what can you be thinking? Move into the forest? Why? Haven’t we a farm and a farmhouse, a golden roof over our heads? 01108
Bottom
01108
Top
JUHANI: Tosi, meillä on talo, jossa riipumme kynsin ja hampain, niin kauan kuin se vähänkin suurukselle hajahtaa. Mutta katsos, jos nyt kova onni kiertäisi tässä kaikki nurin niskoin, vastoin miehen parhaita tuumia, niin olkoon metsä takataloni, jonne piankin tästä vilkaisen, koska viimeiset tuutissa kolisee.--Niin, talonpidon toimeen ja raatamiseen nyt iskemme peloittavalla vauhdilla; ja käykäämme taasen pykälään, joka tässä oikeammiten olikin kysymyksenä.--Minun tyhmän pääkalloni mukaan on Aapo ylimalkaan harkinnut asiat jotenkin järkevästi; ja kaikki käy hyvin, jos vaan itse kukin kohdastamme harrastelemme yksimielisyyttä ja sovintoa. Mutta kas jos riitaa etsimme, niin kylläpä löydämme aina syitä niskaharjastemme kohotteiksi. Juhani: True, we have a farm to which we’ll cling tooth and nail so long as it smells at all of bread. But listen, suppose hard luck were to turn everything here topsey-turvey, contrary to a man’s best plans. Let the forest be my backwoods farm, where I’ll quickly take myself when the last grains rattle in the hopper. But now we’ll pounce with terrific punch on work and husbandry, and let’s get back to the point that was our real question. According to my stupid skull Aapo has on the whole thought out matters fairly sensibly; and all will go well, if only each of us does his best to maintain harmony and agreement in our midst. For if it’s trouble we seek, we can always find some cause to set our neck hairs bristling. 01109
Bottom
01109
Top
SIMEONI: Missä emme löydä sitä niinkauan kuin tuo vanha Aatami kutittelee ja kutkuttaa meissä täällä luun ja nahan välissä? Simeoni: Where cannot we find that so long as the Old Adam itches and tickles in us, between our skin and our bones. 01110
Bottom
01110
Top
TIMO: Vanhan Aatamin olen aina aatellut vanhaksi, vakavaksi taatoksi vilttihatussa, mustassa pitkätakissa, polvihousuissa ja punaisissa liiveissä, jotka ulottuvat aina alipuolelle miehen napaa. Sellaisena ukkona astelee hän aatoksissaan ja ajelee härkäparia. Timo: I always think of Old Adam as a solemn old fellow in a felt hat, a long black coat, knee-breeches and a red waistcoat reaching to the pit of his belly. In my thoughts I see him just like that, plodding along and driving a team of oxen. 01111
Bottom
01111
Top
SIMEONI: Vanhalla Aatamilla tarkoitetaan synnin juurta, perisyntiä. Simeoni: When we say Old Adam, we mean the root of sin, original sin. 01112
Bottom
01112
Top
TIMO: Minä tiedän, että hän on perisynnin tunnusmerkki ja esikuva, se sarvipää saatana helvetistä, mutta sellaisena pokkona, kuin sanoin, hän astelee edessäni, ajellen härkäparia. Sitä en voi auttaa. Timo: I know he’s the mark and sign of original sin, the horny Satan of Hell, but that’s the kind of old boy I see him us, marching on behind a pair of oxen. I can’t help it. 01113
Bottom
01113
Top
JUHANI: Tämä uskon-pykälä jääköön, ja pysykäämme asiassa.--Aapo, mitä tuumiskelemme noista kahdesta meidän torpistamme: Vuohenkalmasta ja Kekkurista? Juhani: Leave that matter of religion, and let’s stick to I lie point. Aapo, what is our idea for those two tenant farms of ours, Vuohenkalma and Kekkuri? 01114
Bottom
01114
Top
AAPO: Muistettava on, että niiden molempain hallitsijat möyrivät kerran maansa raa'asta, kolkosta korvesta, ja heitä ei siis karkoiteta turpeiltansa pois--joka oliskin väärin--niinkauan kuin on heillä mahtia pitää sarkojansa ruokossa, ja sittenkin määrää laki heille tilasta jonkun vanhuuden turvan. Niin on laita siinä kohdassa.--Mutta katsellaanpas erästä toista seikkaa, joka luullakseni on jotenkin napakassa. Sillä se on täällä meidän tärkein askelemme, se joko saattaa pään harmaaksi ennen aikoja tai tuo meille elämän poudan ja päättää viimein päivämme illan kultaruskoon. Ja sinuunpa, Juhani, se ensiksi nyt koskee. Huomaa siis mitä sanon: Emännätön isännyys on puoletonta ja ontuvaa; talo ilman aitan polulla astelevaa emäntää... Aapo: We must not forget that both tenants once cleared their land from what used to be raw dismal forest, and that they may not therefore be evicted from their soil — which would indeed be wrong — so long as they are able to keep their fields growing, and even then the law expects the farm to make some provision for their old age. These are the facts in that case. But let us glance at another matter, which to my belief is a ticklish one. For it is our most important step down here on earth; it either turns our hair grey too early or brings us the sunshine of life and ends our days in a golden sunset glow. And it is you, Juhani, it first concerns. Mark therefore what I say: a mastership without a mistress is lopsided and lame; a farm without a mistress on its storehouse path .. . 01115
Bottom
01115
Top
TIMO: On niinkuin suden pesä ilman naarassutta, tai niinkuin saapas ilman toista saapasta; totisesti ontuupa se, niinkuin Aapo sanoi. Timo: ... is like a wolf’s den without the she-wolf, or like a lopboot without the other topboot; truly it is lame, as Aapo says. 01116
Bottom
01116
Top
AAPO: Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.--Katso: ensimmäisenä jättää hän aamulla vuoteen, sotkee taikinansa, rakentaa miehellensä suurusta pöytään, evästää heidän metsään ja siitä kiirehtii hän kiulu kourassa tarhaan, lypsämään kirjavan karjansa. Nyt hän leipoo, hyörii ja pyörii; nyt on hän pöydän ääressä, nyt keikahtaa hän tuolla peräpenkin päässä leipä kämmenillä, ja nyt hän pyrynä kohentelee uunia, joka ammentaa hohtavasta kidastansa tulta ja savua. Nyt hän, leipäin noustessa, viimein itsekin, lapsi rinnoilla, einehtii, syö kimpaleen leipää, paistetun silakan ja ryyppää haarikosta piimää päälle. Mutta eipä unohda hän halliakaan, talon uskollista vartijaa portaalla, eikä kissaa, joka unisena uuninpäältä killistellen katsahtelee.--Ja nyt hän taasen hyörii ja pyörii, kääntyy ja keikkuu, sotkee vielä toisen taikinan kaukaloonsa nousemaan, leipoo sen leiväksi ja paistaa, ja virtana juoksee hiki hänen otsaltansa. Mutta katso: päivän laskiessa on hänellä leivät katossa, varras ladottuna vartaasen, joista raitis elämä liehahtaa alas. Ja silloinpa, miesten tullessa metsästä, vartoo heitä höyryävä illallinen pestyllä pöydällä. Mutta missä on emäntä itse? Tuolla hän pihalla taasen lypsää vääräsarvisia nautojansa, ja kiulussa helluu rieskan sohiseva, vahtoinen harja.--Niin hän hyörii ja pyörii, niin hän kääntyy ja keikkuu; ja vasta, koska toiset jyräävät jo sikeimmässä unessa, kallistuu hän siunaten vuoteellensa. Mutta eihän vieläkään ole työnsä ja toimensa kaikki. Tuskittelematta hän yön kuluessa nousee sijaltansa hetkettäisin, tunnittaisin, nousee viihdyttämään pienoista lastaan, joka tuossa itkee hyyryttelee kehdossansa.--Tämä, veljet, on oivallinen emäntä. Aapo: A farm without a mistress on its storehouse path is like a cloudy day, and gloom sits at the head of the family table like a dying autumn evening. Whereas a good mistress is the bright sun of a house, spreading light and warmth. Lo! she is first in the morning out of bed; mixes her dough, sets breakfast for her husband on the table, packs food in knapsacks for the forest and then hastens pail in hand to milk her mottled cows. Now she kneads the loaves, hustles and bustles, now beside the table, now tripping, a loaf on her palm, to the back bench, and now like a tempest she stirs the fire until the oven’s gaping maw spews flames and smoke. Then, while the loaves rise, she has time at last, babe at breast, to break her own fast, eat a hunk of bread and a broiled sprat and wash it down with curdled milk from the bowl. Nor does she forget the dog, the farm’s faithful guardian on the step, nor the cat, which peers down sleepily from the top of the stove. And now again she hustles and bustles, trips and turns, mixes a second dough in her tub to rise, kneads the loaves and bakes them, and sweat pours in streams from her brow. And lo ! when the day is spent her loaves are under the rafters, row upon row, wafting downward a sweet breath of life. And when the menfolk return from the forest, a steaming supper awaits them on the newly scrubbed table. But where is she, the mistress? Yonder in the cattleyard she milks again her curly-horned cows, and in the pail the foamy crest rises high. So she hustles and bustles, so she trips and turns, and not until all others snore already fast asleep does she sink down praying on her own bed. And even now her labours are not over. Uncomplainingly she rises from her bed in the night for a moment, for an hour, rises to soothe her tiny infant that lies whimpering in its cradle. Such, brothers, is a good housewife. 01117
Bottom
01117
Top
JUHANI: Hyvin puhuttu, Aapo, ja käsitänpä puheesi tarkoituksen. Se, nimittäin, pyrkii taivuttamaan minua naimiseen. Niin, minä ymmärrän. Vaimo, sanoit sinä, on tarpeellinen kappale huoneenhallituksessa. Tosi! Mutta äläppäs huoli. Toivos, luullakseni, täyttyy piankin. No noh; niin! Tunnustanpa, että mieleni täyttä päätä on jo iskenyt tyttöön, josta toivon saavani avion ja hyvän, elleivät petä minua vanhat merkit.--Niin, veljet, toiset päivät ja toiset konstit meitä lähestyy, ja päälleni otettava isännyys minua ankarasti huolettaa. Isännän, isännän hartioita painaa täällä hirmuinen taakka, ja suuri on kerran tilinsä tuomiolla. Minunpa edesvastauksessani olette nyt kaikki yli summan; muistakaa se. Juhani: Well spoken, Aapo, and I understand the purpose of your speech. It aims, namely, at persuading me to get married. A wife, you say, is a necessary article in a household. True! But don’t worry. Your hope, to my belief, will be fulfilled, and soon. Ay, ay, that’s so. I confess that my mind is already set in earnest on a maid, who’ll make me a wife and a good one, if the old signs don’t lead me astray. Ay, brothers, new days and new tricks lie ahead of us, and the mastership I must take on myself is a heavy burden on my mind. A terrible load rests on the shoulders of a master here on earth, and he has much to answer for on Judgment Day. I am now responsible for the whole lot of you; remember that. 01118
Bottom
01118
Top
TUOMAS: Sinun? Mitä vasten? Tuomas: You? Why? 01119
Bottom
01119
Top
JUHANI: Minä olen isäntänne; minunpa kämmenpäistäni imetään kerran vereni teidän tähtenne. Juhani: I am your master; my fingers will once be bled for your sakes. 01120
Bottom
01120
Top
TUOMAS: Itse vastaan minä sekä ruumiini että sieluni edestä. Tuomas: I answer myself for my body and soul. 01121
Bottom
01121
Top
TIMO: Itse minäkin vastaan; heh! Timo: I too answer for myself, hey! 01122
Bottom
01122
Top
AAPO: Veli Juhani, huomaa, että sellaiset lauseet synnyttävät pahaa verta. Aapo: Brother Juhani, note that such remarks create bad hlood. 01123
Bottom
01123
Top
JUHANI: En tarkoittanut pahaa verta enemmin kuin pahaa lihaakaan, mutta niinkuin terva, niinkuin karriainen kuumana kesänä takerrutte vimmatusti turhaan, merkittömään sanaan, vaikka tunnette sydämmeni perin pohjin. Minä närkästyn! Juhani: Bad blood was no more my meaning than bad llesh; you only pounce like fury on an idle, meaningless word and stick to it like tar, like burrs in a hot summer, though you know me to the bottom of my heart. I’ll lose my temper! 01124
Bottom
01124
Top
AAPO: Tämä jääköön, ja sano meille nyt, jos mielit, ken on tyttö, joka sydämmesi on puoleensa vetänyt. Aapo: Leave that, and tell us now, if you will, who is the girl who has drawn your heart to her. 01125
Bottom
01125
Top
JUHANI: Sen tahdon sanoa huikailematta. Likka, jota armottomasti rakastan, on »Männistön muorin» Venla. Juhani: That I will say without flinching. The wench with whom I am ruthlessly in love is Granny Pinewood’s Venla. 01126
Bottom
01126
Top
AAPO: Hm. Aapo: Mm. 01127
Bottom
01127
Top
JUHANI: Mitä sanot? Juhani: What did you say? 01128
Bottom
01128
Top
AAPO: Hm, minä vaan sanon. Aapo: Hm, was what I said. 01129
Bottom
01129
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia. Tuomas: An awkward business. 01130
Bottom
01130
Top
SIMEONI: Venla. Kas, kas! Mutta olkoon kaikki taivaan isän huomassa. Simeoni: Venla. Well, well! But let the Heavenly Father decide. 01131
Bottom
01131
Top
AAPO: Hm, vai Venla. Aapo: Hm, so it’s Venla. 01132
Bottom
01132
Top
JUHANI: Mitä te mörisette? Mutta ah! minä aavistan jotakin; ja varjelkoon meitä Herran poika! Mitä? Puhukaa suunne puhtaaksi! Juhani: What are you all muttering? Ah! I suspect something; and may the Son of the Lord protect us! What? Speak out! 01133
Bottom
01133
Top
AAPO: Kuule: jo vuosia on aatokseni tytössä hartaasti askaroinut. Aapo: Listen: for years now my mind has been earnestly set on that girl. 01134
Bottom
01134
Top
SIMEONI: Jos hänen on Luoja minulle suonut, niin miksi murehtisin? Simeoni: If the Creator has granted her to me, why should I repine? 01135
Bottom
01135
Top
EERO: Älä yhtään. Hän on sinulle suotu ja minä otan hänen. Eero: Don’t then. She was granted to you, while I take her. 01136
Bottom
01136
Top
JUHANI: Mitä sanoo Tuomas? Juhani: What says Tuomas? 01137
Bottom
01137
Top
TUOMAS: Kiusallinen asia; tyttö miellyttää minua kovin, sen tunnustan. Tuomas: An awkward business; the girl pleases me greatly, that I confess. 01138
Bottom
01138
Top
JUHANI: Vai niin, vai niin. Hyvä! Entäs Timo? Juhani: So, so. Good! What about Timo? 01139
Bottom
01139
Top
TIMO: Minä teen saman tunnustuksen. Timo: I make the same confession. 01140
Bottom
01140
Top
JUHANI: »Herran poika ja Kaitarannan Kusta!» Mutta Eero? Juhani: Son of the Lord! What about you, Eero? 01141
Bottom
01141
Top
EERO: Teen saman vilpittömän tunnustuksen, saman vilpittömän tunnustuksen. Eero: I make the same simple confession, the same simple confession. 01142
Bottom
01142
Top
JUHANI: Hyvä, hyvin hyvä! Hahaa!--Ja Timokin, Timokin! Juhani: Good, very good! Ha-haa! Even Timo, even Timo! 01143
Bottom
01143
Top
TIMO: Tyttö on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi hän minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitistä silloin oikein vahvasti ja muistanpa sen löylytyksen; no noh! Timo: The girl is greatly dear to me, that I confess. I admit she once whacked me like anything, pounded poor little me right hard, and I still remember that beating; ah well ! 01144
Bottom
01144
Top
JUHANI: Vaiti, vaiti! sillä nyt on kysymys tokko häntä rakastat. Juhani: Shut up about that. The question now is do you love her? 01145
Bottom
01145
Top
TIMO: Jaa-a, jaa-a, sen teen, ja vahvasti, jos nimittäin hän rakastaa minua takaisin. Timo: A-ay, a-ay, I do, and mightily, that is, if she loves me back. 01146
Bottom
01146
Top
JUHANI: Niin, niin! Astut siis tielleni myös? Juhani: Well, well. So you too would get in my way? 01147
Bottom
01147
Top
TIMO: En suinkaan, en suinkaan, ellet todenteolla voi mieltäs hillitä, mieltäs ja kieltäs. Kuitenkin pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni. Timo: Not at all, not at all, unless you really cannot control yourself, your mind and your tongue. Still, I like the wench very much and will also do my best to make her my wife. 01148
Bottom
01148
Top
JUHANI: Hyvä, hyvä! Mutta mitä sanoo Lauri? Juhani: Good, good! But what says Lauri? 01149
Bottom
01149
Top
LAURI: Mitä on minun tytön kanssa tekemistä? Lauri: What have I to do with the girl ? 01150
Bottom
01150
Top
JUHANI: Kenen puolta pidät? Juhani: Whose side are you on? 01151
Bottom
01151
Top
LAURI: En takerru asiaan, en tuolta enkä täältä. Lauri: I’ll have nothing to do with the matter, on one side or the other. 01152
Bottom
01152
Top
JUHANI: Tuleepa tästä kuitenkin soppa. Juhani: There’s going to be a fine stew, all the same. 01153
Bottom
01153
Top
LAURI: Siihen en pistä lusikkaani minä. Lauri: I’ll keep my spoon out of it, I will. 01154
Bottom
01154
Top
JUHANI: Kaikki siis, paitsi Lauri. Pojat, pojat, Jukolan veljeskunta ja sukuni suuri! Nyt isketään, ja maa ja taivas täräjää! Nyt, kultaiset veljet, veitsi, kirves tai halko, ja yksi kaikkia vastaan ja kaikki yhtä vastaan kuin seitsemän sonnia! Olkoon menneeksi! Halko on aseeni; tuohon visapäiseen tartun minä, ja syyttäköön hän itseänsä, jonka pääkuori saa siitä päreen.--Ottakaa halkonne, pojat, ja astukaa esiin, jos on teissä miehen vastusta. Juhani: All, therefore, except Lauri. Boys, boys, sons of Jukola and clansmen all! Now for a clash, and earth and heaven will quake! Now, darling brothers, the knife, the axe or the club, and one against all and all against one like seven bulls! I’m agreed. A club’s my weapon; I seize this curly-grained log, and whoever’s skull gets a splinter of it, he has himself to blame for it. Seize your clubs, boys, and step forth if you can stand up to a man. 01155
Bottom
01155
Top
EERO: Tässä seison aseissa, vaikka vähän matalampi muita. Eero: Here I stand armed, though a bit shorter than you others. 01156
Bottom
01156
Top
JUHANI: Sinä, kavun napu! Mutta kas kun huomaan taas tuon pilkallisen, tuon salaisen, tuon förpiiskatun irvistyksen naamassasi, ja näkyypä kuin tekisit vaan leikkiä koko asiasta. Mutta kyllä sinun opetan. Juhani: You whippersnapper. But I note on your face that mocking, that sly, that damnable grin, and it seems you make fun of the matter. But I’ll teach you. 01157
Bottom
01157
Top
EERO: Mitä huolit siitä, kun vaan halkoni tekee totta? Eero: What is it to you so long as my club is in earnest? 01158
Bottom
01158
Top
JUHANI: Kyllä sinun opetan kohta. Ottakaa halkonne, ottakaa halkonne, pojat! Juhani: I’ll soon teach you. Take hold of your logs, boys, your clubs ! 01159
Bottom
01159
Top
TIMO: Tässä olen minä ja minun halkoni, jos niin tarvitaan. Minä en tahdokkaan vihaa ja riitaa, mutta jos niin tarvitaan. Timo: Here I am, and here’s my club, if it has to be. I don’t want anger and a quarrel, but if it has to be. 01160
Bottom
01160
Top
JUHANI: Halkos', Tuomas! Juhani: Your club, Tuomas! 01161
Bottom
01161
Top
TUOMAS: Mene hiiteen halkoinesi, pöllö! Tuomas: Go to hell with your club, owl. 01162
Bottom
01162
Top
JUHANI: Istu ja pala! Juhani: Fire and lightning! 01163
Bottom
01163
Top
SIMEONI: Hirveä, pakanallinen ja turkkilainen on tämä meteli; mutta leikistä luovun minä ja heitän naima-asiani Herran huomaan. Simeoni: Terrible, heathenish and Turkish, this brawling. I’m out of the game and leave my marriage business in the Lord’s hands. 01164
Bottom
01164
Top
LAURI: Pois luovun minä. Lauri: I’m out of it too. 01165
Bottom
01165
Top
JUHANI: Sentähden siirtykää te sivulle, siirtykää sivulle jaloista pois!--Käy halkoos, Aapo, ja kajahdelkoot Jukolan seinät pääkallojen haljetessa. Tulta ja sarvipäitä! Juhani: Step aside, then, you two, step out of our way. At your club, Aapo, and let Jukola’s walls echo to the splitting of skulls. Fire and horny devils! 01166
Bottom
01166
Top
AAPO: Kurja on ihmis-lapsi. Kauhistunpa, Juhani, katsellessani muotoasi nyt, nähdessäni, kuinka silmäs pyörähtelee ja tukkas seisoo pystyssä kuin takkuheinä. Aapo: O wretched child of earth. I’m horrified, Juhani, when I see you now, seeing how your eyes roll and your hair sticks up on end like a tussock of hay. 01167
Bottom
01167
Top
JUHANI: Anna seista, anna seista; se on juuri se tavallinen ja oikea jussin-tukka. Juhani: Let it stick, let it stick; it’s just what an ordinary Jack’s hair should rightly do. 01168
Bottom
01168
Top
EERO: Mielinpä sitä pöllyttää hieman. Eero: I’m minded to dust it a little. 01169
Bottom
01169
Top
JUHANI: Sinä peukalo! Parasta, ettäs pysyt koreasti nurkassa. Pois! minun tulee sinua armo. Juhani: You hop-o-my-thumb ! Best keep nicely in a corner. Away! I pity you. 01170
Bottom
01170
Top
EERO: Vie ajoissa nurkkaan tuo hirveä leukas. Sitähän minun tulee armo; sillä se jo tutisee ja tärisee kuin kerjäläinen. Eero: Take that dreadful jaw of yours into a corner in good time. I pity that, for it’s quaking and shaking like a hcggar. 01171
Bottom
01171
Top
JUHANI: Katsos, kuinka tämä halko tutisee, katsos. Juhani: Look how this club’s quaking, look! 01172
Bottom
01172
Top
AAPO: Juhani! Aapo: Juhani! 01173
Bottom
01173
Top
EERO: Lyö! Luulenpa, että sataa täältä takaisin ja ehkä sataa oikein rakeita suuria kuin halkoja. Lyö tänne! Eero: Strike! And I believe it’ll rain back from here, maybe rain back real hailstones, big as logs. Strike! 01174
Bottom
01174
Top
JUHANI: Kyllä. Juhani: I will. 01175
Bottom
01175
Top
AAPO: Et lyö, Juhani! Aapo: You will not, Juhani. 01176
Bottom
01176
Top
JUHANI: Mene tunkiolle sinä, tai ota halkos ja puolusta itseäs, pehmitänpä muutoin pääsi. Ota halkos! Juhani: Go to the dunghill, you, or seize your club and defend yourself or I’ll pound your head into a jelly. Seize your club. 01177
Bottom
01177
Top
AAPO: Missä on järkes? Aapo: Where are your brains? 01178
Bottom
01178
Top
JUHANI: Tässä visapäisessä halossa; katsos, nytpä se hiiskuu sanasen. Juhani: In this tough club, look, now it’ll whisper a word. 01179
Bottom
01179
Top
AAPO: Varro, veli, varro, kunnes minäkin tempaisen kouraani aseen.--Kas niin; tässä nyt seison makkarahalko kädessä. Mutta ensin pari sanaa, sinä Jukolan kristillinen veliparvi, ja sitten tapelkaamme kuin hullut sudet.--Huomatkaat: mies vihan vimmassa on verta-janoova peto, vaan ei ihminen; hän on umpisokea näkemään, mikä on oikeus ja kohtuus; ja kaikkein vähimmin voi hän vihansa vallassa suorittaa rakkauden asioita. Mutta jos nyt kuitenkin koettaisimme järjen kannalta katsella tätä seikkaa, joka saattoi veljet halkosilleen, niin luulen, että laita on näin. Tyttö ei taida meitä kaikkia rakastaa, yhtä ainoata vaan, jos hän kehenkään meistä suostuu, jonka seurassa käsi kädessä hän mielisi vaeltaa yli elon ohdakkeisen mäen. Näenpä siis parhaaksi, että käymme kaikki miehissä ja yht'aikaa hänen luoksensa ilmoittamaan vakaasti asiamme, kysyen hartaalla mielellä ja kielellä, taitaisko hän kellenkään meistä sydämmensä lahjoittaa. Jos nyt tyttö on myöntyvä, niin se meistä, jolle lankesi toivottu arpa, kiittäköön onnensa päivää, mutta toiset tyytykööt napisematta kohtaloonsa. Hän, joka jäi osattomaksi, nielköön kiusansa, toivoen, että hänkin vielä kohtaa määrätyn siippansa täällä. Jos teemme niin, niin teemme kuin miehet ja oikeat veljet. Ja silloinpa isämme ja äitimme kirkastetut haamut astuvat ulos taivaan hehkuvasta portista ja, seisten reunalla kiiltävän pilven, katselevat alas päällemme, huutain meille korkealla äänellä: »Kas niin, Juhani, kas niin, Tuomas ja Aapo, kas niin, Simeoni, Timo ja Lauri, juuri niin, minun pikku-Eeroni! Olettepa poikia, joihin mielistymme!» Aapo: Wait, brother, wait, until I too have grabbed a weapon. Now then, here I stand with a wooden sausage in my hand. But first a couple of words, my Christian band of brothers, and then let’s fight like mad wolves. Note that a man in a fury of rage is a bloodthirsty beast and no human being; too blind to see what is just and proper; least of all can he carry out works of love in the grip of anger. Nevertheless, if we were now to try to look in the light of common sense on the matter that has brought brothers to the verge of blows, I believe we shall find the case to be this. The girl cannot love all of us, but only one, if she would accept any of us as the one in whose company she would be willing to wander hand in hand over the thorny hill of life. I therefore think it best that we should go to her in a body, all at the same time, to inform her solemnly of our matter and with pious heart and tongue ask whether she could bestow her heart on one of us and on whom. Then if the girl is willing, may the one who draws the happy lot thank his luck, and the others accept their fate without murmuring. He who is left without must swallow his disappointment, hoping that he too will still meet the spouse ordained for him down here. If we act thus, we shall be acting like men and true brothers. And then the bright shades of our father and mother will step forth from the glowing gate of Heaven and standing on the rim of a shining cloud look down on us, crying to us in a loud voice: ”Just so, Juhani, just so, Tuomas and Aapo, just so, Simeoni, Timo and Lauri, that’s the way, my little Eero! You are sons in whom we are well pleased.” 01180
Bottom
01180
Top
JUHANI: Mies, haasteletpa, saakeli vie, kuin taivaan enkeli, eikä paljon puutu, ettet saata minua itkemään. Juhani: Man, you speak, Devil take it, like an angel from Heaven and very nearly had me weeping. 01181
Bottom
01181
Top
SIMEONI: Me kiitämme sinua, Aapo. Simeoni: We thank you, Aapo. 01182
Bottom
01182
Top
JUHANI: Kiitoksia vaan. Tuonne paiskaan halkoni. Juhani: Yes, thanks. There goes my club. 01183
Bottom
01183
Top
TIMO: Sinne minäkin. Ja tämä riita loppui niin kuin jo alusta tahdoinkin. Timo: And there goes mine. And this quarrel ends as I wanted it to from the start. 01184
Bottom
01184
Top
SIMEONI: Aapo pitää peilin edessämme, ja siitä häntä kiittäkäämme. Simeoni: Aapo holds up a mirror to us, and for that let us thank him. 01185
Bottom
01185
Top
EERO: Häntä kiittäkäämme, veisatkaamme oikein »Simeonin kiitosvirsi». Eero: Let us thank him, let us sing him a Simon’s thanksgiving hymn. 01186
Bottom
01186
Top
SIMEONI: Pilkkaa, pilkkaa ja virnistystä taas! Simeoni: Mockery, mockery and impudence again. 01187
Bottom
01187
Top
TIMO: Ole tekemättä pilkkaa, Eero, Jumalan sanasta, Simeonin kiitosvirrestä. Timo: Don’t make a mock of God’s word, Eero, of Simon’s thanksgiving hymn. 01188
Bottom
01188
Top
AAPO: Ah, niin nuori ja niin paatunut! Aapo: So young and ah! so hardened! 01189
Bottom
01189
Top
SIMEONI: Niin nuori ja niin paatunut! Eero, Eero! Niin, nyt en sano muuta, vaan huokaan sinun tähtes. Simeoni: So young and so hardened. Eero, Eero! Ay, I’ll say no more, only sigh on your behalf. 01190
Bottom
01190
Top
JUHANI: Ennustanpa, Eero, meidän kerran tai kaksi täytyvämme antaa sinulle oikein isän kädestä. Sillä äiti kasvatti sinua liian hempeästi. Juhani: I prophesy, Eero, that once or twice we shall have to lay on you with a father’s hand. Mother brought you up too gently. 01191
Bottom
01191
Top
SIMEONI: Meidän tulee häntä kurittaa, niin kauan kuin sydämensä vielä on nuoruuden norja ja taipuvainen; mutta tehkäämme se rakkaalla kädellä eikä vihan kiukussa. Vihan kuritus ajaa perkeleitä sisään, vaan ei ulos. Simeoni: We must punish him while his heart is still pliant with the softness of youth; only let us do it with a loving hand and not in wrath. The hand of wrath drives devils in, not out. 01192
Bottom
01192
Top
EERO: Kas tuossa, ja oikein rakkaasta kädestä. Eero: Take that from a real loving hand. 01193
Bottom
01193
Top
SIMEONI: No tuota jumalatonta, kun nyt löi minua! Simeoni: Oh the godless! He hit me! 01194
Bottom
01194
Top
EERO: Ja vasten kuonoa. Vähemmästäkin on sappi haljennut. Eero: Square on the snout. Bile can overflow for less. 01195
Bottom
01195
Top
JUHANI: Tuleppas tänne, poikaseni. Timo, anna tuo keppi tuolta nurkasta. Juhani: Come here, my boy. Timo, give me that stick from the corner. 01196
Bottom
01196
Top
SIMEONI: Kas niin, Juhani, pidä häntä koreasti polvillasi, minä lasken housunsa alas. Simeoni: That’s right, Juhani. Hold him nicely across your knee, I’ll let his trousers down. 01197
Bottom
01197
Top
EERO: Älkää helvetissä! Eero: Stop! Help! 01198
Bottom
01198
Top
JUHANI: Turhaan pyristät, knääkkä. Juhani: Vainly you’ll wriggle, wretch. 01199
Bottom
01199
Top
SIMEONI: Äläppäs häntä hellitä. Simeoni: Don’t let go of him. 01200
Bottom
01200
Top
JUHANI: Kas tuota kiiskiä. Mutta ethän pääse, et. Juhani: See the wildcat! But you will not escape, no. 01201
Bottom
01201
Top
EERO: Lyökääs, te sen vietävät, niin tulen pistän nurkan alle. Teenpä totisesti tulta ja savua, tulta ja savua teen! Eero: Hit me, you accursed, and I’ll set the house on fire! I’ll raise fire and smoke, I will in earnest, fire and smoke! 01202
Bottom
01202
Top
JUHANI: Sitä sappea! Vai pistät tulen nurkan alle? Ah sitä sappea! Juhani: What gall ! Would you set fire to the house ? Ah what gall! 01203
Bottom
01203
Top
SIMEONI: Herra varjele sitä sappea! Simeoni: God protect us, what gall! 01204
Bottom
01204
Top
JUHANI: Keppi tänne, Timo! Juhani: Come here with the stick, Timo. 01205
Bottom
01205
Top
TIMO: Enhän sitä löydä. Timo: I can’t find it. 01206
Bottom
01206
Top
JUHANI: Sinä sokko, etkö näe sitä nurkassa tuolla? Juhani: Blind, can’t you see it in that corner? 01207
Bottom
01207
Top
TIMO: Ja tämäkö? koivuinen? Timo: Oh, this one? This birch? 01208
Bottom
01208
Top
JUHANI: Sama juuri; saatappas se tänne. Juhani: Just that. Pass it here. 01209
Bottom
01209
Top
SIMEONI: Lyö, mutta järkevästi eikä vallan voimia mukaan. Simeoni: Lay on, but sensibly, not quite with all your might. 01210
Bottom
01210
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. Juhani: I know how. 01211
Bottom
01211
Top
LAURI: Ei yhtään iskua, sanon minä! Lauri: Not a single stroke, say I. 01212
Bottom
01212
Top
TUOMAS: Antakaa pojan olla! Tuomas: Leave the boy alone. 01213
Bottom
01213
Top
JUHANI: Hän tarvitsee vähän saparollensa. Juhani: He needs his tail warmed. 01214
Bottom
01214
Top
LAURI: Et nyt koske häneen sormellaskaan. Lauri: You’ll not lay a finger on him. 01215
Bottom
01215
Top
TUOMAS: Laske poika irti! Paikalla! Tuomas: Set the boy free ! At once ! 01216
Bottom
01216
Top
TIMO: Saakoon hän anteeksi, se Eero-poika, tämän kerran kumminkin vielä. Timo: Let him be forgiven, Eero-lad, still this once, anyhow. 01217
Bottom
01217
Top
SIMEONI: Anteeksi, anteeksi, kunnes ohdake ja rikkaruoho voittaa nisun. Simeoni: Forgiven, forgiven, until tares and weeds have choked the wheat. 01218
Bottom
01218
Top
LAURI: Älä koske häneen. Lauri: Don’t touch him. 01219
Bottom
01219
Top
AAPO: Antakaamme hänelle anteeksi; ja niin koetamme koota tulisia hiiliä hänen päänsä päälle. Aapo: Let us forgive him and try in that way to heap glowing coals on his head. 01220
Bottom
01220
Top
JUHANI: Mene nyt ja kiitä onneas. Juhani: Go then and thank your stars. 01221
Bottom
01221
Top
SIMEONI: Ja rukoile Jumalata lahjoittamaan sinulle uuden sydämmen, mielen ja kielen. Simeoni: And pray to God to grant you a new heart, mind and tongue. 01222
Bottom
01222
Top
TIMO: Mutta minä menen ma'ata. Timo: I’m off to bed. 01223
Bottom
01223
Top
AAPO: Katselkaamme vielä yhtä pykälää. Aapo: Let’s still cast a glance at one matter. 01224
Bottom
01224
Top
TIMO: Ma'ata menen. Tule kanssani, Eero; mennään ma'ata ja unohdetaan tämä maailman viholaispesä, se kurja kekonen, joka sateessa höyryy ja ryöhää. Tule, Eero! Timo: I’m off to bed. Come along, Eero, let’s go to bed and forget this ant-heap of a world, this miserable pile that steams and smokes in the rain. Come, Eero. 01225
Bottom
01225
Top
JUHANI: Mutta mikä on pykälä, jonka suoritusta tahdot? Juhani: What is the matter you would have us thrash out? 01226
Bottom
01226
Top
AAPO: Jumala paratkoon! onhan laita, ettemme tunne A:takaan, aapisen ensimmäistä kirjainta, ja kuitenkin on sanantaito kristillisen kansalaisen välttämätön velvollisuus. Mutta siihen voidaan meitä pakoittaa lain mahdilla, kirkkolain mahdilla. Ja te tiedätte, mikä kruunun kone meitä vartoo ja meitä mielii temmaista hampaisinsa, ellemme itsiämme opeta kiltisti lukemaan. Jalkapuuhan meitä vartoo, veljet, musta jalkapuu, joka, ammoittaen jynkästi ympyriäisillä lävillänsä, maata röhöttää tuolla kirkon porstuassa kuin musta karju. Juuri tällä helvetin pihdillä on meitä rovastimme uhannut, ja saattaapa hän uhkauksensa toteen, ellei hän näe meiltä jokapäiväistä ahkeruutta ja harjoitusta, se on varma asia. Aapo: God have mercy! Isn’t it a fact that we don’t even know our ’a’, the first letter of the alphabet, and yet the art of reading is an essential duty of a Christian citizen? But we can be forced to it by the power of the law, the power of church law. And you know what Crown contraption waits for us, eager to get its teeth into us, if we don’t dutifully learn to read. The stocks await us, brothers, the black stocks, which, with its round holes sternly gaping, squats in the church porch like a black boar. With these Hell’s pincers our Vicar has already threatened us, and he might carry out his threat if he doesn’t see us busily practising every day, that’s certain. 01227
Bottom
01227
Top
JUHANI: Mahdotonta oppia lukemaan. Juhani: Impossible to learn to read. 01228
Bottom
01228
Top
AAPO: Ihmisten tekemänä on tämä konsti ollut ennenkin. Aapo: It’s a trick people have learned to do before. 01229
Bottom
01229
Top
TUOMAS: Saispa siinä hikoilla mies. Tuomas: ’Twould set a fellow sweating. 01230
Bottom
01230
Top
JUHANI: Ja puhkailla. Minulla on niin kova pää! Juhani: And puffing. I have such a hard head. 01231
Bottom
01231
Top
AAPO: Mutta voimallinen tahto vie miehen läpi harmaan kiven. Käykäämme juoneen, tuottakaamme itsellemme aapiskirjat Hämeenlinnasta ja lähtekäämme lukkarille kouluun, niinkuin on rovastimme käsky. Se tehkäämme, ennen kuin viedään meitä kruunun vauhdilla. Aapo: A strong will can take a man through grey granite. Let’s get to work, send to Hämeenlinna for a-b-c books and go to the churchwarden’s to school, as our Vicar ordered. Let’s do it before we are rushed there at Crown speed. 01232
Bottom
01232
Top
JUHANI: Minä pelkään, että niin on tässä tehtävä, minä pelkään. Jumala armahtakoon meitä! Mutta olkoon jo huomiseksi tämä tuuma ja menkäämme levolle. Juhani: I’m afraid that that’s what we have to do, I’m afraid so. God have mercy upon us! But let’s leave the matter until to-morrow and go to bed now. 01233
Bottom

Luku 02 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
02001
Top
On tyyni syyskuun aamu. Kaste kiiltää kedolla, sumu kiiriskelee kellastuneiden lehdistöjen tutkaimilla ja haihtuu lopulta korkeuteen. Tänä aamuna ovat veljet nousneet ylös kovin äkeinä ja äänettöminä, pesneet kasvonsa, harjanneet tukkansa ja pukeutuneet pyhävaatteisinsa. Sillä tänäpänä olivat he päättäneet lähteä lukkarin luoksi kouluun. It is a calm September morning. Dew glitters in the fields; mist swirls around the branches of the yellowing trees, to fade at last into the upper air. This morning the brothers rose very ill-tempered and silent, washed their faces, combed their hair and dressed in their Sunday best. For to-day they mean to go to the churchwarden’s to school. 02001
Bottom
02002
Top
Syövät he nyt aamuistansa Jukolan pitkän, honkaisen pöydän ääressä, ja näkyy heille maittavan ruskeat herneet, ehkei ollut heidän muotonsa iloinen, vaan kiusan karmeus väikkyi heidän kulmakarvoillansa; aatos kouluretkestä, johon heidän kohta tulee lähteä, on matkaan-saattanut tämän. Mutta atrioittuansa, eivät he kuitenkaan rientäneet heti matkaan, vaan istuivat vielä hetkeksi levähtämään. Vaiti he istuivat, ja mikä heistä alakuloisesti tuijotteli alas permantoon, mikä taasen katseli punakansista aapiskirjaansa, käännellen sen tukevia lehtiä. Pirtin eteläisen akkunan ääressä istuu Juhani, katsahdellen ylös kiviseen mäkeen ja tuuheaan männistöön, josta haamoitti muorin tönö punapielisellä ovellansa. They sit now at breakfast around Jukola’s long pine table, and the brown peas seem to taste good to them, though instead of merriment a dark frown of resentment has settled on their brows; the thought of the school-trip on which they must soon depart has caused this scowl. Yet, having eaten, they do not hasten at once on their way, but linger on resting. They sit in silence, some gazing moodily down at the floor, some staring at their red-backed a-b-c books as they finger the stout leaves. Beside the southern window of the living-room sits Juhani, his glance on the stony hillside and the dense pine-wood with its glimpse of the old woman’s cabin and red-framed door. 02002
Bottom
02003
Top
JUHANI: Venla tuolla astelee pitkin polkua, ja onpa hänen käymisensä nopsa. Juhani: There’s Venla tripping along the path, and nimbly she skips too. 02003
Bottom
02004
Top
AAPO: Ja eilen piti niin äitin kuin tyttärenkin lähtemän sukulaistensa luoksi Tikkalaan nauriita liistimään ja puolaimia poimiskelemaan, viipyäkseen siellä aina myöhään syksyyn. Aapo: And it was yesterday that both mother and daughter were to go to their kinsfolk at Tikkala to dig turnips and pick lingonberries, meaning to stay there until late autumn. 02004
Bottom
02005
Top
JUHANI: Aina myöhään syksyyn? Minä tulen kovin levottomaksi. Kaiketi lähtevät he; mutta Tikkalassa on tänä vuonna renki, joka on pulski poika ja suuri vekkuli, ja sinne menisi pian meidän kaikkein toivo. Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehdä kysymys, kaikkein kysymysten kysymys. Mennään siis likalta kysymään, tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä. Juhani: Until late autumn? It makes me very uneasy. Probably they’ll go, but there’s a farmhand at Tikkala this year, a bonny lad and a great rogue, and that’d soon be the end of all our hopes. Best do the great deed, therefore, right now; put the question, of all questions the question. So let’s go and ask the wench if her mind can be persuaded and her heart catch fire. 02005
Bottom
02006
Top
TUOMAS: Sen katson parhaaksi minäkin. Tuomas: I, too, think that’s best. 02006
Bottom
02007
Top
TIMO: Niin minäkin. Timo: And I too. 02007
Bottom
02008
Top
JUHANI: Niin, niin! ei nyt muuta tällä erällä kuin naimaan kaikki ja yht'aikaa niinkuin pojat. Niin, niin! Herra varjele meitä! Mutta ei auta, vaan naimaan, naimaan! Nyt olemme puvussa parhaassa, pestyinä ja harjattuina; koko ulkomuotomme on kristityn ihmisen kaltainen: siisti ja niinkuin uudesta syntynyt.--Minä tulen kovin levottomaksi.--Mutta Venlan luoksi! Nyt on otollinen aika. Juhani: Ay, ay, there’s nothing for it now but a-marrymg, all together and at the same moment like true lads. Ay, ay! The Lord protect us! But it can’t be helped, so a-marrying, a-marrying! Here we are in our best clothes, washed and brushed, our whole outward appearance that of a Christian being: tidy and as though born again. I feel very uneasy. Hut on to Venla! Now is an acceptable time. 02008
Bottom
02009
Top
EERO: Ja olkoon se myös autuuden päivä. Eero: And may it be also a day of bliss. 02009
Bottom
02010
Top
JUHANI: Kenen autuuden päivä, kenen? Ahaa! kuinka luulet, poika? Juhani: Whose day of bliss, whose? Ahaa! whose do you think, lad? 02010
Bottom
02011
Top
EERO: Vaikka meidän kaikkein. Eero: Why not all of ours? 02011
Bottom
02012
Top
JUHANI: Toisin sanottu, että hän tulis meidän kaikkein vaimoksi. Juhani: In other words, that she would become the wife of all of us? 02012
Bottom
02013
Top
EERO: Olkoon menneeksi. Eero: I’m willing. 02013
Bottom
02014
Top
JUHANI: Äläst. Juhani: What? 02014
Bottom
02015
Top
SIMEONI: Kuinka Jumalan nimessä se olisi mahdollista? Simeoni: How in God’s name would that be possible? 02015
Bottom
02016
Top
EERO: Jumalan edessä ei ole mitään mahdotonta. Uskotaan, toivotaan ja rakastetaan kaikki yksimielisesti. Eero: Nothing is impossible before God. Let’s all trust, hope and love with one accord. 02016
Bottom
02017
Top
JUHANI: Vaiti, Eero! sillä nyt mennään naimaan ja samaa tietä kouluun, haarapussit olalla. Juhani: Shut up, Eero! For now we’re off a-marrying and I he same road to school, bag on back. 02017
Bottom
02018
Top
AAPO: Mutta käyttääksemme tointa kunnollisesti, olkoon meistä yksi niinkuin puheen-kannattaja tuolla mökissä. Aapo: But in order to do the job properly, one of us ought to act as a kind of spokesman in the cabin. 02018
Bottom
02019
Top
JUHANI: Tärkeä pykälä. Mutta sinäpä juuri oletkin tähän toimeen niinkuin valettu. Sinulla on hyvät lahjat: puhees on aina herättävä tulta ja leimausta miehen povessa. Totisesti! oletpa syntynyt papiksi. Juhani: An important point. But you yourself are as though fashioned for the part. You have goodly gifts; your speech has always lit fire and lightning in a man’s bosom. Verily! you were born to be a parson. 02019
Bottom
02020
Top
AAPO: Mitä tiedän minä? ja miksi haastelemme lahjoista? Täällä metsissä ne katoovat tietämättömyyden sumuun, haihtuvat pois kuin lirisevä puronen santaan. Aapo: What do I know? And why speak of gifts? Here in I he woods they are lost in the mists of ignorance, fade away like a tinkling brook into sand. 02020
Bottom
02021
Top
JUHANI: Kova onni ei päästänyt sinua kouluun. Juhani: Hard luck has kept you from school. 02021
Bottom
02022
Top
AAPO: Mistä olis tullut varat meidän talollemme minua kouluttaa? Muistakaa: keikkuupa siinä yksikin pussi kodon ja koulun välillä, ennenkuin saadaan poika puusäkkiin.--Mutta asiaan taasen, naima-asiaan. Olkoon niinkuin tahdotte. Minä astun esiin yhteiseksi puheenjohtajaksi ja koen haastella kuin viisas mies. Aapo: Where would our farm have got the means to send me to school? Remember: many’s the foodbag that dances between home and school before a boy’s in the wooden tub. lint back to our business, our marrying business. Be it as you wish. I'll step forward as the common spokesman and try to speak like a wise man. 02022
Bottom
02023
Top
JUHANI: Käykäämme juoneen.--Herrajesta! Mutta eihän auta, vaan käykäämme juoneen täyttä päätä. Pussimme jätämme ulkopuolelle muorin mökkiä, ja Lauri, jolla ei ole tässä lähteessä yhtään nautaa, vartioitkoon niitä sioilta. Mennään nyt! ja astukaamme morsiushuoneesen aapiskirja kourassa; se antaa meille vähän niinkuin juhlallisuutta. Juhani: Let’s get to work. Holy Lord! But it can’t be helped, so let’s get to work in earnest. We’ll leave our bags outside the cabin, and Lauri, who has no eggs in this basket, can guard them from the pigs. Let’s go now. And let’s enter the bridal chamber a-b-c book in fist; it lends us a kind of solemnity. 02023
Bottom
02024
Top
EERO: Liioinkin jos kukkolehden näkyviin käännämme. Eero: Especially if we turn the last page with the cockerel on the outside. 02024
Bottom
02025
Top
JUHANI: Joko taas? Mutta kukostapa muistan sen kamoittavan unen, joka raivosi minua menneenä yönä. Juhani: At it again? But the cock reminds me of the horrid dream that upset me last night. 02025
Bottom
02026
Top
SIMEONI: Kerro se; ehkä on se meille terveellinen varoitus. Simeoni: Tell it; maybe it was sent as a healthy warning. 02026
Bottom
02027
Top
JUHANI: Uneksuinpa, että oli tuolla uunin päällä kananpesä ja siinä seitsemän munaa. Juhani: I dreamed that on the stove there was a hen’s nest with seven eggs in it. 02027
Bottom
02028
Top
SIMEONI: Jukolan seitsemän poikaa! Simeoni: Jukola’s seven sons! 02028
Bottom
02029
Top
JUHANI: Mutta yksi munista oli hassun pikkuinen. Juhani: But one of the eggs was ridiculously small. 02029
Bottom
02030
Top
SIMEONI: Eero! Simeoni: Eero! 02030
Bottom
02031
Top
JUHANI: Kukko kuoli! Juhani: The cock died. 02031
Bottom
02032
Top
SIMEONI: Isämme! Simeoni: Our father! 02032
Bottom
02033
Top
JUHANI: Kana kuoli! Juhani: The hen died. 02033
Bottom
02034
Top
SIMEONI: Äitimme! Simeoni: Our mother! 02034
Bottom
02035
Top
JUHANI: Sittenpä kohta kaiken maailman hiiret, rotat ja kärpät pesän kimppuun.--Mitäpä nämät elävät tarkoittaa? Juhani: Then suddenly all the world’s mice, rats and weasels attacked the nest. What would these animals mean? 02035
Bottom
02036
Top
SIMEONI: Syntisiä himojamme ja maailman hekumaa. Simeoni: Our sinful passions and the lusts of the world. 02036
Bottom
02037
Top
JUHANI: Kaiketi niin.--Tulivat kärpät, rotat ja hiiret ja kierittelivät ja vierittelivät, kolistelivat ja kalistelivat munia, jotka pian särkyivät, ja siitä pikkuisesta munasta leimahti kovin karvas haisu. Juhani: Likely that. The weasels, rats and mice came and turned and rolled, tapped and rattled the eggs, which soon broke, and from the tiny egg burst a very bitter stink. 02037
Bottom
02038
Top
SIMEONI: Huomaa tämä, Eero. Simeoni: Mark that, Eero. 02038
Bottom
02039
Top
JUHANI: Munat rikottiin ja hirmuinen ääni, kuin monen kosken pauhu, nyt huusi mun korvaani uunin päältä: »kaikki on rikottu, ja se rikkomus oli suuri!» Niin huudettiin, mutta rupesimmepa viimein kuitenkin kokoilemaan ja keittelemään tuota seka-melskaa, ja saimme siitä lopulta sitä niin kutsuttua munakokkoa eli munakokkelia; ja me söimme sitä vallan mieluisasti ja annoimme myöskin naapureillemme. Juhani: The eggs were broken, and from the stove top an awful voice, as the roar of many waters, shouted in my ear: ”All is broken, and great was the breakage thereof!” That’s what it shouted, but we began at last to collect the mess and cook it, and in the end we got what are called scrambled eggs; and we ate it with great pleasure and gave some to our neighbours too. 02039
Bottom
02040
Top
EERO: Hyvää unta. Eero: A good dream. 02040
Bottom
02041
Top
JUHANI: Katkeraa, katkeraa: sinä haisit siinä kuin helvetti. Kovin katkeraa unta näin minä sinusta, poika. Juhani: Bitter, bitter; you smelled in it like hell. It was a very hitter dream I had of you, lad. 02041
Bottom
02042
Top
EERO: Mutta minä näin sinusta oikein makeata unta; näinpä että aapiskirjan kukko muni sinulle ahkeruutesi ja viisautesi palkinnoksi aika läjän karamellia ja sokerin paloja. Sinä iloitsit kovin, maiskuttelit makeisias; annoitpa vielä minullekin. Eero: But I dreamed right sweetly of you. I saw the cockerel in I lie a-b-c book lay you, in reward for your diligence and wisdom, a big heap of sweets and lumps of sugar. You were umitly pleased, champing your sweets; you gave some to me. 02042
Bottom
02043
Top
JUHANI: Vai annoin sinullekin. Olihan se hyvinkin tehty. Juhani: Did I give you some? That was a good deed. 02043
Bottom
02044
Top
EERO: »Koskas anti pahaa tekee?» Eero: When is it evil to give? 02044
Bottom
02045
Top
JUHANI: Ei koskaan; liioinkin jos antaisin sinulle vähän kepistä. Juhani: Never; especially if I were to give you a little taste ni i lie stick. 02045
Bottom
02046
Top
EERO: Miksi vaan vähän? Eero: Why only a little? 02046
Bottom
02047
Top
JUHANI: Kitas kiinni, mullikka! Juhani: Hold your jaw, bull-calf! 02047
Bottom
02048
Top
TUOMAS: Tehkäät se molemmat ja lähtekäämme matkaan. Tuomas: Do that both of you, and let us start. 02048
Bottom
02049
Top
AAPO: Ottakoon kukin pussinsa ja aapisensa. Aapo: Let each take his bag and his a-b-c book. 02049
Bottom
02050
Top
Niin läksivät he kosimaan naapurin tytärtä. Perätysten, äänettöminä he astelivat yli perunakuoppatöyrään, astelivat kivistä mäkeä ylös ja seisoivat lopulta ulkopuolella Männistön muorin mökkiä. So they set forth to woo their neighbour’s daughter. In single file, silent, they crossed the mound in which their potato-cellar lay, marched up the stony hill and stood at last before Granny Pinewood’s cabin. 02050
Bottom
02051
Top
JUHANI: Tässä ollaan, tähän jätämme pussit; ja sinä, Lauri, istu uskollisena vartijana, kunnes palaamme morsiushuoneesta takaisin. Juhani: Here we are and here we leave our bags; you, Lauri, keep faithful watch until we return from the bridal chamber. 02051
Bottom
02052
Top
LAURI: Viivyttekö siellä kauankin? Lauri: Will you be there long? 02052
Bottom
02053
Top
JUHANI: Aina kuinka asiamme luonnistuminen vaatii.--Onko kellään sormusta? Juhani: As long as the shaping of our errand demands. Has nivone a ring? 02053
Bottom
02054
Top
EERO: Sitä et tarvitse. Eero: It isn’t needed. 02054
Bottom
02055
Top
JUHANI: Onko kellään sormusta taskussa? Juhani: Has anyone a ring in his pocket? 02055
Bottom
02056
Top
TIMO: Ei minulla eikä, tietääkseni, muillakaan. Siinäpä se on: nuorenmiehen pitäisi aina käydä kiiltävä sormus plakkarissa. Timo: Not I, nor as far as I know have the others. There M*ii lire now: a bachelor ought always to have a glittering mig in his pocket when he goes out. 02056
Bottom
02057
Top
JUHANI: No peijakas! Tässäpä seistään nyt. Ja eilen oli meillä reppuryssä Iisakki, jolta olisin tainnut ostaa sekä sormuksen että kaulaliinan, mutta minä sika en tuota hoksannut. Juhani: The Devil! Here we stand now. And pedlar Isak whs ill our place yesterday, who could have sold me both the nun unci the shawl. But I, pig that I am, never thought of that. 02057
Bottom
02058
Top
AAPO: Ne välikappaleet taidamme ostaa itsellemme jälestäpäin. Ja parasta onkin saadaksemme ensin varma tieto, tuleeko meistä kenkään ja ken meistä tulee tekemään tämän iloisen ostoksen. Aapo: Such instruments we can buy ourselves later. Indeed H Is best to know first for certain whether any of us, and which, h to make these joyful purchases. 02058
Bottom
02059
Top
JUHANI: Ken aukaisi ovea? Venlako? Juhani: Who opened the door? Was it Venla? 02059
Bottom
02060
Top
TIMO: Ämmähän se oli, se kämä-leuka. Timo: It was the old woman, the long-chinned hag. 02060
Bottom
02061
Top
JUHANI: Venlan rukki pörrää siellä kuin iloinen sontiainen kesä-iltana, ennustaen poutaa. Mennään nyt! Missä on aapiseni? Juhani: Venla’s spinning-wheel hums in there like a merry dung-beetle on a summer evening, foretelling fine weather. Let’s go in now. Where’s my a-b-c? 02061
Bottom
02062
Top
AAPO: Kourassasi, veljeni. Olethan, Jumalan luoma, niinkuin vähän pyörässä päästäs. Aapo: In your fist, brother. Why, God’s creation, you are as though a little mixed in your head. 02062
Bottom
02063
Top
JUHANI: Ei juuri hätää, veljeni. Mutta enhän ole vaan no'essa kasvoiltani? Juhani: Nothing to be afraid of, brother. I’m not smudgy in the face, am I ? 02063
Bottom
02064
Top
EERO: Et suinkaan, vaan oletpa puhdas ja lämmin kuin vasta munittu muna. Eero: Not in the least, you are as clean and warm as a new-laid egg. 02064
Bottom
02065
Top
JUHANI: Mennään nyt! Juhani: Let’s go in now! 02065
Bottom
02066
Top
EERO: Vartokaa! Minä olen nuorin ja mahdan aukaista teille oven ja tulla itse viimeisenä. Astukaa sisään. Eero: Wait! I am the youngest and will open the door for you and come in last. Walk in. 02066
Bottom
02067
Top
Astuivat he muorin matalaan mökkiin, Juhani edellä, silmät pöllöllään ja tukka pystyssä kuin piikkisian harjakset, ja toiset seurasivat häntä uskollisesti, vakaasti kantapäissä. Niin astuivat he sisään, ja Eero kimmautti oven heidän jälkeensä kiinni, mutta itse jäi hän ulkopuolelle, istui alas kedolle, huulilla sukkela myhäilys. They entered the old woman’s low-roofed cabin, Juhani first, eyes staring and hair upright like the spikes of a hedgehog, and faithfully, gravely the others followed at his heels. They entered, and Eero quickly closed the door behind them, but himself stayed outside and sat down on the grass, a knowing grin on his lips. 02067
Bottom
02068
Top
Mutta eukko, jonka huoneessa viisi veljestä nyt seisoo kosiomiehinä, on riepas ja vireä eukko; hän käyttelee elinkeinoksensa kananhoitoa ja marjannoukkimista. Suvin ja syksyin keikkuu hän ahkerasti kantoisilla ahoilla, mansikka- ja puolain-töyräillä, keikkuu ja hikoilee tyttärensä Venlan kanssa. Kauniiksi kutsuttiin neitoa. Hänen hiuksensa olivat ruosteenkarvaiset, katsanto viekas ja terävä, suu myös sulava, ehkä melkein liian leveä. Varreltansa oli hän lyhyt, mutta harteva ja palleroinen, ja vahvaksi sanottiin häntä myös. Tämän kaltainen oli veljesten lempilintu männistön suojassa. The old woman in whose cabin five brothers now stand as wooers, is a nimble and vigorous woman; she makes a living by keeping hens and gathering berries. All the summer and autumn she bobs about the stump-strewn clearings, the mounds where grow the alpine strawberries and lingonberries, bobs and sweats with her daughter Venla. The maiden is said to be beautiful. Her hair is the colour of rust, her glance cunning and sharp, her mouth melting, though perhaps a little too wide. She is short in stature, but broad-shouldered and plump, and is said to be strong. Such was the brothers’ love-bird in the pinewood’s shelter. 02068
Bottom
02069
Top
Mutta mökin ovi kirahti, ja Juhani astui kiivaudella ulos, vihaisesti lausuen toisille, jotka vielä viipyivät sisällä: »tulkaa pois, pojat!» Ulos kävivät he viimein kaikki närkästyksen muodolla ja läksivät käyskelemään kohden kirkonkylää. Mutta koska he olivat ehtineet huoneesta noin viisikymmentä askelta, noukkasi Juhani maasta nyrkin-kokoisen kiven ja, puhisten vihasta, nakkasi hän sen vasten huoneen ovea; jyskähti mökki ja kiljahti mökissä muija, avasi oven, kiroili ja ärhenteli, heristellen nyrkkiänsä pakeneville veljille. Aapiskirja kourassa ja haarapussi olalla veljet astelivat perätysten pitkin kirkkotietä, sanaakaan vaihettamatta keskenänsä. Vihan vinhalla vauhdilla he vaelsivat: santa kihisi ja pussit keikkui; eivätkä he huomanneet, kuinka joutui tie. Äänettöminä kulkivat he kauan, kunnes Eero viimein avasi suunsa ja lausui: But suddenly the cabin door squeaked and Juhani came excitedly out, angrily exclaiming to the others who still lingered within: ”Come away, boys!” And soon they were all outside, with annoyance written large on their faces, and began walking towards the village. But when they had come some fifty paces from the cabin, Juhani picked up a stone about as big as a man’s fist and, snorting with rage, cast it at the cabin door. The cabin shook, and inside, the old woman shrieked; then, throwing open the door, she cursed and raged, shaking her fist at the retreating brothers. With their a-b-c’s in their hands and bags on their shoulders the brothers marched on in file along the road to church, without exchanging a word. At a furious speed born of anger they marched: the sand hissed and the bags danced; nor did they notice how quickly they fared. 02069
Bottom
02070
Top
EERO: Kuinka luonnistui asia? Eero: How did the matter succeed ? 02070
Bottom
02071
Top
JUHANI: Jaa-ah! kuinkahan tuo luonnistui? Tulitkos sisään kanssamme, sinä harakka, sinä variksen poikanen? Mutta etpä uskaltanut, et totisesti uskaltanutkaan. Mitä tuommoisesta variksen poikasesta? Hänen peittäisi Venla huppuun. Mutta kas, kas, kuinka paljon olenkin sinusta uneksinut. Näinhän, niinkuin nyt muistan, menneenä yönä sinusta vielä toisenkin unen. Merkillistä! Tuollahan istuit männistössä Venlan vieressä rakkaassa kiemailuksessa, koska minä teitä lähenin noin hiipistellen hiljaa. Mutta kas, kun huomasitte minun, noin mitäspä teki silloin Venla? Kätki peijakas sinun hameensa liepeisin. »Mitä olet hameeses käärinyt», kysyin minä. »Ainoastaan pienen variksen poikasen», vastasi tyttö heilakka. Hi, hi, hi! Ja eipä ollutkaan tämä unta, ei koira vieköön ollutkaan! vaan itsestänsä, omasta päästänsä tämän sepitti Juhani poika. Jaa-ah! hän ei ole juuri niin tyhmä kuin luullaan. Juhani: Ah, indeed! How did it succeed? Did you come in with us, you magpie, you young crow? But you did not dare, truly you would not. What good is a young crow like you! Venla could hide you in her skirts. But look how much I have dreamed of you. I had, as I now remember, another dream Of you last night. Funny! There in the pine-grove you sat with Venla, billing and cooing, as I drew near, creeping stealthily. But oh, when you saw me, what did Venla do? Hid you, Devil take me, in her skirts. ”What have you wrapped up in your skirts?” I asked. ”Only a young crow,” answered the wench. He-he-he! And this was no dream at all, no, dog take it, it wasn’t! But ’twas made up altogether, out of his own head, by Juhani-boy. Ah, indeed! He isn’t quite as stupid as folk think. 02071
Bottom
02072
Top
EERO: Merkillistä kuinka olemmekin unta uneksuneet toinen toisestamme. Minä taasen tällä lailla sinusta: Tuolla männistössä ikään seisoitte sinä ja Venla, armiaasti halaillen ja katsellen totisina ylös pilviin. Sieltähän, taivaan korkeudesta, anoitte jotakin merkkiä, niinkuin rakkautenne otollisuuden osoitteeksi. Taivas kuulteli, kuultelivat metsä, maa ja pienet lintusetkin, ja te itse syvimmässä äänettömyydessä varroitte, mitä tuosta piti tuleman. Tulipas myös lopulta eräs vanha varis, lentää kahnustaen halki tyynen ilman, ja ehdittyänsä ihan kohdallenne katsoa mulautti hän kerran alas teidän päällenne, mutta käänsi taasen pian silmänsä toisialle, levitti koipensa ja laski jotakin valkoista, joka putosi alas ja ruiskahti poikaa ja tyttöä vasten otsaa, pläiskähti vasten pläsiä vallan.--Tämä älköön suinkaan pahentako mieltäs; sillä uneksinpa niin, enkä mitään ole sepittänyt omasta päästäni. Eero: Funny how we have dreamed of each other. This is what I dreamed of you: among the pines over there you and Venla stood, lovingly hugging each other and looking solemnly up at the clouds. From there, from the heights of the sky, you craved some sign, something to show that your love had found favour. The heavens listened, the forests, fields and even the little birds listened, and you yourselves waited in deepest silence for what would befall. Came at last an old crow, flying stiffly through the calm air, and when he reached the place where you were standing he cast down one glance at you, but soon turned his gaze elsewhere, and spreading out his legs squirted something white that fell with a splash on the two young foreheads, splashed right over your faces. But don’t let this annoy you; for I dreamed all this and have not made up anything out of my own head. 02072
Bottom
02073
Top
JUHANI: Minä sinun riivatun... Juhani: You devil-possessed, I’ll ... 02073
Bottom
02074
Top
Silloin karkasi hän julmistuneena kohden Eeroa, joka nopeasti pakeni vihaisen veljensä edestä. Loiskaten poikkesi hän tieltä, vilkaisi jäniksenä pitkin ahoa, mutta Juhani pötki villittynä karhuna hänen jälessänsä. Keikahtelivat pussit, tömisi heidän allansa kuiva tanner; ja kuului toisten veljesten huuto, manaten riitamiehiä malttiin ja sopuun. Mutta tielle takaisin kiirehti taasen Eero, ja riensivät toiset häntä pelastamaan hirmuisen Juhanin kynsistä, joka juoksi jo nuorimman veljensä kantapäissä. And he charged furiously at Eero, who fled swiftly before his enraged brother. With one spring he was off the road and scuttling like a hare over the clearing, with Juhani shambling after him like a maddened bear. Their bags danced, the dry ground rang beneath them; and from afar the voices of the other brothers entreated them to goodwill and forbearance. Then back to the road hastened Eero again, and the other, rushed forward to save him from the dread clutch of Juhani, who ran already at the heels of his youngest brother. 02074
Bottom
02075
Top
TUOMAS: Seisahdappas koreasti, Juhani. Tuomas: Stop now and be quiet, Juhani. 02075
Bottom
02076
Top
JUHANI: Minä hänen nykistän! Juhani: I’ll lay him out. 02076
Bottom
02077
Top
TUOMAS: Koreasti, poikaseni. Tuomas: Quietly, my boy. 02077
Bottom
02078
Top
JUHANI: Istu ja pala! Juhani: Thunder and lightning! 02078
Bottom
02079
Top
AAPO: Hän palkitsi vaan kunnian kunnialla. Aapo: He only returned honour for honour. 02079
Bottom
02080
Top
JUHANI: Kirottu olkoon hänen kielensä, kirottu olkoon tämä päivä! Saimmehan, Jumalan nimessä! rukkaset Venlalta. Vankosarviset kyöpelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eihän näe nyt silmäni syltääkään eteensä, niin on musta maa ja taivas, musta sydämmeni tähden. Istu ja pala! Juhani: Accursed be his tongue, accursed be this day! Were we not, in God’s name, refused by Venla! Hornyheaded goblins and Hosts of High Heaven ! My eyes can scarce see a fathom before me, so black is the earth and sky, black on my heart’s account. Thunder and lightning! 02080
Bottom
02081
Top
SIMEONI: Älä kiroo, mies. Simeoni: Don’t curse, man. 02081
Bottom
02082
Top
JUHANI: Kiroon että maailma pyörii, hajoo kuin vanha pakkoreki mastohirren alle! Juhani: I’ll curse till the world spins round and falls into pieces like an old log-sleigh under a heavy tree trunk. 02082
Bottom
02083
Top
SIMEONI: Mitäs tahdomme tehdä? Simeoni: What can we do? 02083
Bottom
02084
Top
JUHANI: Tehdä? Ellei tämä aapiskirja olisi Jumalan sanaa, Jumalan oma kirja, niin säpäleiksi, säpäleiksi paikalla tämä kirja! Mutta kas tässä: ruokapussini mätkin mäskiksi mäkeen! Tahdotteko nähdä? Juhani: Do? If this a-b-c were not the Word of God, God’s own book, I’d dash it into bits at once! But see here: I will dash my dinner-bag to bits against the hillside! Would you like to see? 02084
Bottom
02085
Top
SIMEONI: Älä Herran tähden Herran lahjaa. Muisteleppas »Paimion piikaa». Simeoni: For the Lord’s sake not the gift of God. Remember the Maid of Paimio. 02085
Bottom
02086
Top
JUHANI: Sydämmeni vaivassa! Juhani: In the torment of my heart ! 02086
Bottom
02087
Top
SIMEONI: »Kärsimys vaivass', manna taivaass'». Simeoni: ”Pain and torment on earth, manna in Heaven.” 02087
Bottom
02088
Top
JUHANI: Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen. Juhani: A fig for manna in Heaven when I couldn’t get Granny Pinewood’s Venla. Oh brothers and kinsmen! If you knew, you would understand that my thoughts have circled daftly round that wench for years. But now my hopes are gone, gone like ashes before the wind. 02088
Bottom
02089
Top
TIMO: Rukkaset saimme aamuhetkenä. Timo: We were refused in the early morning. 02089
Bottom
02090
Top
JUHANI: Joka mies! Juhani: Every one of us! 02090
Bottom
02091
Top
TIMO: Ei armahdettu ketäkään, ei pienintäkään meistä. Kaikki saimme vaan. Timo: No mercy for anyone, not even the least among us. We all got the same. 02091
Bottom
02092
Top
JUHANI: Kaikki, kaikki! Mutta parempi kuitenkin niin, kuin että joku teistä toisista olis saanut hänen siipaksensa. Panisinpa, peeveli vie! nyt selkään poikaa, jolle se temppu olis tapahtunut, sen minä tekisin. Juhani: All, all! But even that was better than that one of you should have won her for his better half. Devil take me! I’d thrash the lad who’d had that luck, that I would. 02092
Bottom
02093
Top
TUOMAS: Me olimme kovin mahdottomia. Sen näytti likan pilkallinen irvistys koska Aapo oli maininnut yhteisen asiamme. Tuomas: We were quite out of the question. That the girl’s mocking grin showed when Aapo had mentioned our errand. 02093
Bottom
02094
Top
JUHANI: Selkään hän tarvitsis, koko lunttu. Tehdä pilkkaa meistä! Varro, naasikka.--Parastansa koetti Aapo, sitä ei taida kieltää, mutta eihän olisi tässä auttanut itse keruupin kieli. Juhani: She deserves to be beaten, the slut. To make a mock of us! Wait, you jade. Aapo did his best, that can’t be denied, hut even the tongue of a cherub wouldn’t have helped here. 02094
Bottom
02095
Top
TIMO: Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain vielä kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ryöhännyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sekä munia että poikasia. Timo: But if we had stepped before the girl in a black broadcloth coat, and a watch like a big turnip had bulged out of our waistcoat pocket, the key clinked on a chain and a silver-bound pipe smoked between our teeth, there’d have been, dog take it, both eggs and chickens hatched out of our errand. 02095
Bottom
02096
Top
JUHANI: Naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoaineisin.--Mutta Aapo on vaiti kuin jäätynyt järvi. Juhani: Women and magpies have the same fierce desire for shiny things. But Aapo’s as silent as a frozen lake. 02096
Bottom
02097
Top
AAPO: Äänellämme ei ole kaikua myrskyssä. Tai rupesko jo mielesi hurjat tuulen-kierrokset asettumaan povessasi? Aapo: Our voice cannot carry in a storm. Or are the wild whirlwinds of your mind beginning to calm down in your bosom? 02097
Bottom
02098
Top
JUHANI: Sydämmeni hurmeinen lammikko lainehtii vielä, lainehtii kauan. Mutta sano kuitenkin sana. Juhani: The bloody pool of my heart still storms, and will storm for long. But say a word, anyhow. 02098
Bottom
02099
Top
AAPO: Kaksikin. Siis kuule nyt. Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö; sillä rakkauden liekin virittää taivas, vaan ei ihmisen tuumat. Kerjuutyttö rakastuu kuninkaasen, ruhtinatar rakastuu nokipoikaan aivan vimmatusti. Niin lentelee täällä ristiin rastiin rakkauden henki, ja sinä et tiedä kusta hän tulee. Aapo: Two, if needed. So listen. Take your heart in your hand, and whisper this in its ear with the voice of common sense: Venla would not have you because she does not love you, and that she does not love you is nothing to lose your temper over; for the flame of love is lit at Heaven’s and not ut man’s command. A beggar-girl falls in love with a king, a queen falls madly in love with a chimney-sweep’s boy. So flies the spirit of love around down here, and no one knows from where it comes. 02099
Bottom
02100
Top
TIMO: Rakkaus puhaltaa mistä hän tahtoo, sinä kuulet hänen humunsa, mutta etpä tiedä kusta hän tulee ja kuhunka hän menee. Niin kuulin usein entisen ruotumummon lauseilevan. Mutta Jumalan rakkauttapa hän silloin tarkoittikin, luulen minä. Timo: Love blows where it chooses. One hears its voice, but knows not where it comes from and where it goes. So I often used to hear the old almshouse widow say. But it was the love of God she meant, I ’11 lay. 02100
Bottom
02101
Top
AAPO: Sano vielä, Juhani, sydämellesi näin: ole potkittelematta! Venla teki oikein antaessaan sinulle kiellon; sillä avioliittohon ruveta ilman rakkauden ponnistusta, ei tahdo käydä päisin, vaan se mutkistelee ja tekee monasti ikuisen kiusan töitä, niinkuin, sen pahempi, nyt usein nähdään ja kuullaan. Niin, veljet, Venla ottakoon sen, joka on hänelle määrätty, me teemme samoin. Aapo: Go on, Juhani, to your heart thus: stop kicking! Venla did right in refusing you; for to enter into marriage without the spur of love will get you nowhere, but brings trouble and often leads to works of eternal regret, as, more’s the pity, we so often see and hear nowadays. Ay, brothers, may Venla take the one set apart for her, we’ll do the same. 02101
Bottom
02102
Top
TIMO: Sen tytön, joka on tehty minun kylkiluustani, saan minä viimein, vaikka peijakas kiljuisi. Tiedänpä vielä yhden asian: miehen sydän istuu vasemmalla, mutta naisen oikealla puolella rinnassa. Timo: The girl who was made out of my rib will be mine in the end, though the Devil were to scream. I know another thing: a man’s heart lies on the left, and a woman’s on the right of her breast. 02102
Bottom
02103
Top
JUHANI: Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sinä hälläkkä, sinä mustalaislunttu! miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan? Juhani: My heart doesn’t lie anywhere, but jumps and rages like a heathen. Oh you hussy, you gypsy jade! Why did you refuse me, a farmer, the eldest son of a real clay-soil farm? 02103
Bottom
02104
Top
AAPO: Siinä ei mitään ihmeteltävää. Talomme on huutavassa hukassa, ja tuo neitonen toivoo, vaikka luullakseni turhaan, pääsevänsä emännäksi paljoa parempaan taloon. Olenpa kuullut, että hyväilee häntä tuo hyväkäs Sorvarin Juhani. Aapo: Nothing to wonder at in that. Our farm is in crying need, and the girl hopes, though to my belief vainly, to become mistress of a much better farm. I have heard that that good-for-nothing Jussi Sorvari cuddles her. 02104
Bottom
02105
Top
JUHANI: Sinä piikkileuka Jussi! olisit nyt kintaissani, pyhkeilisinpä sinua vähän. Narrata likkaa ikuiseen häpeään! Juhani: You spiky-chinned Jussi! If I had you in these hands now, I’d wipe you down a little. Tricking a wench to her everlasting shame. 02105
Bottom
02106
Top
AAPO: Niin, niin, maailma on yht'aikaa hullu ja petollinen. Venlalta ei puutu muotoa eikä Jussilta juonia. Sorvari on julkinen talo, se houkuttelee, mutta Jukola, tämä vaivaisten pesä, on perin surkeassa tilassa, ja me itse, talon seitsemän perillistä, vieläkin surkeammassa tilassa, niin ainakin maailman edessä. Ihmiset, muistellen nuoruutemme laiskaa ja usein hurjapäistäkin elämäämme, eivät taida meistä vartoa enää juuri mitään kunnollista. Ja tiedänpä, että tuskin kymmenen-vuotinen siivo ja kaikin tavoin kunniallinen käytös voisi saattaa meitä kansalaistemme silmissä täyteen ihmisarvoon taas. Niin tukala on pääseminen pahan nimen liasta, koska se kerran on tarttunut mieheen. Mutta parempihan viimeinkin nousta, kuin ijankaikkiseksi uupua viheliäisyytemme ropakkoon. Sentähden, parannusta, parannusta harrastelkaamme kaikin voimin! Aapo: Ay, ay, the world is mad and treacherous all at the same time. Venla is not lacking in beauty, nor Jussi in cunning. Sorvari is a well-known farm and that entices, while Jukola, this beggarly nest, is in a very sad state, and we ourselves, its seven heirs, in a still sadder state, at least in the eyes of the world. Remembering the idle and often wild life of our youth, people hardly expect anything good to come of us. And I know that even ten years of good and in every way respectable behaviour would scarcely be enough to raise us again in the sight of our fellow-man. So hard is it to free ourselves from the mud of a bad name, once it has stuck to a man. Yet it’s better to rise late than to sink for ever in the mudpool of our misery. So now, improvement with all our might! 02106
Bottom
02107
Top
JUHANI: Parannuksen tiellähän nyt ollaan. Mut tämä onneton naimaretki antoi sydämelleni iskun, josta se potee hirveästi päiviä ja viikkoja; antoi haavan. Juhani: We’re on the road to improvement now. But this unlucky wooing-trip has given my heart a blow that it will suffer from dreadfully for days and weeks; it caused a wound. 02107
Bottom
02108
Top
AAPO: Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tiedän minä, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.--Mikä meno tuolla tiellä. Aapo: A wound, ay, that it did; but time, I know, will cover the wound with the scab and skin of forgetfulness. What hubbub is that on the road? 02108
Bottom
02109
Top
TIMO: Toukolan poikia iloinen joukko. Timo: A merry crowd of lads from Toukola. 02109
Bottom
02110
Top
AAPO: Viettävätpä joutomaanantaita vallattomassa hummauksessa, suuri-kelmit. Aapo: Enjoying an idle Monday with a big spree, the scamps. 02110
Bottom
02111
Top
TIMO: Ja tahtovat vahvasti meitäkin seuraansa. Timo: And greatly they want us to join them, too. 02111
Bottom
02112
Top
JUHANI: Kiusaus lähestyy. Juhani: Temptation draws near. 02112
Bottom
02113
Top
TIMO: Heidän on niin lysti. Timo: They’re having such a good time. 02113
Bottom
02114
Top
JUHANI: Mutta meidän? Mikä seisoo edessä meillä? Tuhannen sarvipäätä! vartoohan meitä vaivaisia tulinen tukkajuhla. Juhani: But we? What lies before us? A thousand horned heads! A fiery wigging is what awaits us poor wretches. 02114
Bottom
02115
Top
EERO: Mikä eroitus: jänkkäillä aapistoa lukkarin ovinurkassa, tai hurraten ja laulellen viettää iloista joutomaanantaita iloisten kumppanien kanssa. Eero: What a difference: to jabber the a-b-c in the churchwarden’s corner, or to enjoy an idle Monday, cheering and singing with jolly comrades. 02115
Bottom
02116
Top
JUHANI: Eroitus on hirmuisen suuri, suuri kuin syvyyden kaivon ja taivaan välillä. Veljet, mihin astumme? Juhani: The difference is terribly big, big as the depth between a well and Heaven. Brothers, which shall we choose? 02116
Bottom
02117
Top
EERO: Astukaamme taivaasen vaan. Eero: Let’s choose Heaven. 02117
Bottom
02118
Top
AAPO: Kaivoon, kaivoon! yltäkyllin horimaan elämän vettä. Opin, taidon ja viisauden aarnioihin tahdomme syventyä. Aapo: The well, the well! To guzzle ourselves full of the water of life. Let us thrust into the jungle of learning, skill and wisdom. 02118
Bottom
02119
Top
TUOMAS: Lukkarille, lukkarille! Tuomas: To the churchwarden’s! 02119
Bottom
02120
Top
JUHANI: No tallustellaan! Juhani: Well, let’s plod on then. 02120
Bottom
02121
Top
EERO: Kuulkaas Kissalan Aapelin klaneettia. Eero: Hark at Aapeli Kissala’s clarinet. 02121
Bottom
02122
Top
JUHANI: Ihanata! Juhani: Lovely! 02122
Bottom
02123
Top
TIMO: Soi kuin pää-enkelin pasuuna. Timo: Rings out like a head-angel’s bassoon. 02123
Bottom
02124
Top
JUHANI: Koska taivaan sotajoukko ekseeraa ja marssii että poro priiskuu. Ihanata! Juhani: When the hosts of Heaven exercise and march till I lie dust flies. Lovely! 02124
Bottom
02125
Top
TIMO: He tahtovat meitä vahvasti kanssansa. Timo: They are greatly keen on us joining them. 02125
Bottom
02126
Top
JUHANI: Hyvin tietty. Kiusaus lähestyy meitä, lähestyy totisesti. Juhani: That’s well known. Temptation draws near, truly it does. 02126
Bottom
02127
Top
Veljesten näin haastellessa, läheni heitä joukko Toukolan poikia, mutta eipä juuri niin kohteliaasti ja hyväntahtoisesti kuin Jukolaiset vartoivat. Olivatpa jotenkin päissään, ja miellytti heitä nyt hieman ilvehtiä veljesten kanssa ja lauloivat heidän edessään nykyään sepitetyn laulun, jonka olivat nimittäneet: »Seitsemän miehen voima». Niinpä he, Kissalan Aapelin puhaltaissa, likenivät koulumiehiä, laulain seuraavalla tavalla: While the brothers thus conversed, a number of lads from Toukola village approached them, though not in quite so polite and good-natured a spirit as the brothers supposed. They were a little drunk, and being minded to jest with the brothers, sang as they came along a song newly made up, to which they had given the name ”Seven Men Strong.” Thus, to Aapeli Kissala’s accompaniment they sang: 02127
Bottom
02128
Top
Kiljukoon nyt kaikkein kaula,
Koska mielin virren laulaa
Voimasta seitsemän miehen.

Tähtiä kuin otavassa,
Poikia on Jukolassa,
Laiskanpulskeja jallii.

Juho pauhaa, pirtti roikkaa;
Hän on talon aika poika,
Ankara »Poika-Jussi».

Tuomas seisoo niinkuin tammi,
Koska saarnaa Aaprahammi,
Jukolan Salomon suuri.

Simeoni, liuhuparta,
Valittaa se »ihmisparka,
Syntinen, saatana, kurja».

Simeoni herneet keittää,
Timo sekaan rasvat heittää,
Patahan kuohuvaan sylkee.

Lauri-poika metsäss' häärii,
Katselevi puita väärii,
Mäyränä nummia tonkii.

Viimein tulee hännän huippu,
Pikku-Eero, liukas luikku,
Jukolan tiuskea rakki.

Siinä onpi velisarja,
Jalo niinkuin sonnikarja,
Voimalla seitsemän miehen.
Set, my lads, your throats a-squealing,
Here’s a song will set you reeling;
Seven Men Strong is the ditty.

Like the Great Bear up in Heaven,
Jukola has brothers seven,
Lubberly, hulking joskins.

Juho roars, the cabin quivers,
That’s a lad gives me the shivers;
Jussi, a lad both high and mighty.

Tuomas stands, an oak unbending,
Hearing Aapo’s gab unending, —
Hearken to Solomon spouting.

Simeon, his whiskers quaking,
Mourns for man in accents shaking —
”Sinful, sorrowful, Satan.”

Simeon works, the peas preparing,
Timo adds the fat, and stirring,
Spits in the pot to clear it.

Lauri-lad the forest searches
With an eye to twisted birches,
Nosing the woods like a weasel.

Last of all the brothers hearty,
Little Eero, slippery party,
Jukola’s snappy-tongued puppy.

There’s a band to go to battle,
Stout and hale as full-blood cattle,
Here’s to the health of the seven!
02128
Bottom
02165
Top
Äänettöminä, vaikka purren hammasta, kuultelivat veljet tätä laulua. Mutta kun kiusaajien pilkka ei päättynyt vielä siihen, vaan sateli ivasanoja lakkaamatta, varsinkin aapiskukosta ja sen munimisesta, niin rupesi veljesten sappi paisumaan ja heidän silmänsä kävivät teräviksi, supistuivat pieniksi kuin tihkurin silmät, koska hän kannon alta mustassa korvessa katsahtaa ulos päivän valkeuteen. Mutta nyt tapahtui että Toukolaisista eräs luikkari, mennessään Juhanin ohitse, tempasi äkisti aapiskirjan hänen kädestänsä ja läksi juoksemaan kaikin voimin, mutta julmistuneena kaappasi Juhani hänen perässään. Silloin karkasivat myös toiset veljet tulisella vauhdilla pilkkaajiensa päälle, ja tappelu oli yleinen. Ensiksi moiskahtelivat korvapuustit, moiskahtelivat kahdenpuolen, mutta siitä iskivät he toinen toisensa kurkkuihin ja rupesivat--sokeasti, äheltäen--repimään, riistomaan ja huhtoen käyttelemään nyrkkiänsä. Tuimasti iskivät vastaan Toukolaiset, mutta tuimemmin vielä läimäyttelivät Jukolan miehet; ja raskaasti kuin rautanuijat putosivat veljesten rusikat heidän vihamiestensä päitä vasten. Kiiriskeltiin tomussa ja pölyssä, joka kuivalta tieltä nousi palloellen ilmaan, ja santa ja somero kahisi heidän ympärillänsä lehdistössä. Näin kesti hetken rähisevä ottelu, ja veljet, melkein jo voittajina, huusivat korkealla äänellä: »rukoiletteko, sen vietävät, armoa?»; ja kaiku pilvistä vastasi: »armoa!» Mutta kauan pinnistelivät Toukolaiset vastaan, kunnes he viimein voimattomina vaipuivat maahan. Siinä he makasivat revityillä takinliepeillä ja turpuneilla kasvoilla, niellen ahneesti raikasta ilmaa kuumaan, huokuvaan sisustaansa. Voiton miehinä seisoivat veljet, mutta näytti heidän muotonsakin että oli heille tarpeeksi taistelossa ja mieluisa heillekin nyt hetken levähdys. Varsinkin oli Eeron kanssa melskeessä pahoin menetelty; sillä vartalonsa lyhyys saattoi riitakumppanillensa suuren edun. Useinpa hän tappeluksen kestäessä pyöriskeli pienenä mäyräkoirana toisten urosten jaloissa, ja ainoastaan kerkeä apu toisilta veljiltänsä esti hänen perin runtoutumasta. Pöyrytetyllä tukalla istui hän nyt ojan äyräällä ja kokoili uusia voimia, puuskuttaen kovin. In silence, though grinding their teeth, the brothers listened to this song. But when the mockery of their tormentors ceased not at this, and endless gibes rained on them from every side, especially with regard to the cockerel on the back of their a-b-c books and its fancied power of laying eggs for the brothers, their gorge began to rise and their eyes grew small, small and sharp as the eyes of a mink, as it looks out from beneath its tree-stump in the wilds at the light of day. And now a wag from the ranks of the Toukola men, in passing Juhani, suddenly snatched the a-b-c book from his hand and made off with it at top speed. Mad with rage, Juhani instantly thundered after him; whereupon the other brothers charged with equal fury at their mockers, and a general fight began. At first only slaps resounded on either side, but soon they were at each other’s throats and began, blindly, with whistling breath, to tear and gorge and lay about them with flail-like fists. Fiercely the Toukola lads hit back, but with greater ferocity the men of Jukola laid on; and heavily as sledgehammers the brothers’ fists fell on the heads of their enemies. In dust and sand they wrestled; dust rose from the dry road in rolling clouds; sand and gravel rattled around them in the bushes. So for a space the fight went noisily on, and the brothers, on the point of victory, already cried in a loud voice: ”Will you beg, Devil’s spawn, for mercy?” and an echo from the clouds answered ”Mercy!” But for long the men of Toukola resisted, till at last they sank nerveless to the ground. There, with torn lapels to their coats and swollen faces, they lay, greedily swallowing the cool air into their heated, gasping lungs. And as victors the brothers stood, but their appearance too showed that they had had their fill, and that a moment’s rest was welcome. Especially with Eero had it gone hardly in the fight; the shortness of his stature had been a great advantage to his opponents. Often while the combat raged, he had rolled like a little beagle under the feet of the other heroes, and only swift assistance from the brothers had saved him from a thorough beating. With ruffled hair he now sat on the edge of the ditch and gathered new strength, meanwhile puffing mightily. 02165
Bottom
02166
Top
Mutta toisten juuri lakatessa tappelemasta, lähestyi Juhani miehensä kanssa, kiskoen häntä kauluksesta ja välimmiten kiristäen häntä kurkusta. Peloittava, hirmuinen oli nyt muoto Jukolan vanhimman veljen. Viha tuiskahteli tulena hänen ainakin jotenkin pienistä silmistänsä, jotka, nyt kiukusta veripunaisina, pyörähtelivät vimmatusti hänen päässänsä; karvas hiki virtasi alas hänen poskiltansa, ja niinkuin sotaorhi hän puhalteli ja huohotteli. But just as the others ceased fighting, Juhani approached with his man, dragging him by the collar, and now and again squeezing him by the throat. Fear-inspiring, terrible, was now the visage of the eldest Jukola. Fury flashed like fire from his always smallish eyes, which, bloodshot now with rage, rolled wildly in his head; an acrid sweat poured down his cheeks, and he puffed and snorted like a war-horse. 02166
Bottom
02167
Top
JUHANI: Ha'e aapiseni, ha'e a-p-c-kirjani, paikalla! Katsos, likistänpä sinut muutoin niin että rapas lentää. Ha'e Herran tähden se punakansinen aapiseni, sinä junkkari. Katsos näin minä sinulle annan, katsos näin! Juhani: Fetch my a-b-c book, fetch it at once! Look, I’ll squeeze you till your guts fly out if you don’t. Bring, for God’s sake, that red-backed a-b-c of mine, you blackguard. See this is what I’ll give you, see this! 02167
Bottom
02168
Top
TOUKOLAINEN. Älä lyö! The Man from Toukola: Don’t hit me! 02168
Bottom
02169
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! Juhani: The a-b-c book ! 02169
Bottom
02170
Top
TOUKOLAINEN. Tuonnehan sen viskasin pensaasen. The Man from Toukola: I threw it over there in a bush. 02170
Bottom
02171
Top
JUHANI: Anna se kouraani oikein korealla kädellä, lilli-hankulla, sinä junkkari. Luuletko tässä näin vaan tanssielevasi, junkkari? Etkö sinä riivattu anna sitä punakansista aapelusta kouraani? Juhani: Give it into this hand like a good child, in your best style, you ruffian. Do you think you are dancing here for your pleasure, blackguard? Will you not, accursed, give that a-b-c book into my hand ? 02171
Bottom
02172
Top
TOUKOLAINEN. Muserrathan kurkkuni, kurkkuni! The Man from Toukola: You’re crushing my throat, my throat! 02172
Bottom
02173
Top
JUHANI: A-p-c-kirja! Herra varjelkoon meitä! A-p-c-kirja! Juhani: The a-b-c book! The Lord preserve us! The a-b-c book! 02173
Bottom
02174
Top
TOUKOLAINEN. Tässä, sinä hirveä mies. The Man from Toukola: Here, you terrible man. 02174
Bottom
02175
Top
JUHANI: Annappa sille pieni suukkonen. Niin, suutele sitä koreasti. Juhani: Give it a little kiss. Ay, kiss it nicely. 02175
Bottom
02176
Top
TOUKOLAINEN. Mitä? Suudella? The Man from Toukola: What? Kiss it? 02176
Bottom
02177
Top
JUHANI: Oikein nätisti. Ja tee se Herran tähden, mun veljeni, jos selkäsi syhyy ja henkesi on sinulle rakas. Tee se, tee se, muutoin huutaa jo tällä hetkellä sun veresi kostoa mun päälleni, kuin ennen hurskaan Aapelin veri. Sillä sinä näet, että olen vihasta kasvoiltani musta kuin saunan tonttu. Sentähden suutele aapistani. Minä rukoilen sinua meidän molempain puolesta!--Kas niin. Juhani: Real nicely. And for God’s sake do it, brother, if your back itches and your life is dear to you. Do it, do it, or this very minute your blood shall cry aloud for vengeance on me, like once before pious Abel’s blood. You see that I am black in the face as a bath-house brownie. So kiss my a-b-c. I beseech you for both our sakes! There. 02177
Bottom
02178
Top
TOUKOLAINEN. Oletko tyytyväinen? The Man from Toukola: Are you satisfied ? 02178
Bottom
02179
Top
JUHANI: Vallan tyytyväinen. Mene nyt ja kiitä Luojaasi, että pääsit tällä. Ja jos tuossa välimaassa, hartioittesi ja tuon päänuijas välillä, olet havaitseva joitakin jälkiä, ikäänkuin kruuvipenkin hampaista, ja varsinkin jos huomenna tunnet siellä vielä niinkuin siantaudin tapaista kankeutta, niin äläppäs juuri kovin tuota ihmettele. Niin, mene nyt. Mutta yksi sana vielä, yksi sana, veikkoseni. Kenen sepittämä on veisu, jota meidän äsken täytyi kuullella korvat pystyssä? Juhani: Very satisfied. Go now and thank your Creator for getting off so easily. And if you should feel, halfway between your shoulders and that hammer-head of yours, a few marks tomorrow, like the marks of a toothed vice, and especially if you should feel a mump-like stiffness there, don’t be overly surprised. Ay, off with you now. But one word more, one word, little brother. Who made up the song we were forced to listen to a while back with ears erect? 02179
Bottom
02180
Top
TOUKOLAINEN. Sitä en tiedä. The Man from Toukola: That I don’t know. 02180
Bottom
02181
Top
JUHANI: Sano kidastasi! Juhani: Out with it! 02181
Bottom
02182
Top
TOUKOLAINEN. Minä en tiedä. The Man from Toukola: I don’t know. 02182
Bottom
02183
Top
JUHANI: No, no, kyllähän siitä aina tiedon saan. Mutta vie minulta terveisiä Kissalan Aapelille ja sano hänelle, että koska hänen kohtaan, niin soipa hänen kurkkunsa vielä kileämmin kuin äsken hänen klaneettinsa. Mene nyt; sillä minun läsnäoloni ei ole sinulle juuri terveellistä.--Ole mököttelemättä kostosta. Varo etten saa sitä pistosta päähäni että kaapaisen perässäsi, antamaan sinulle hieman kaupan päälle. Juhani: Well, well, I can always find out. But greet Aapeli Kissala from me and tell him that next time I meet him his throat’ll sing shriller than his clarinet did just now. Go now, for my presence is not the healthiest place for you. Leave off muttering about revenge. Take care I don’t get it into my head to set off after you, to give you a little into the bargain. 02183
Bottom
02184
Top
TUOMAS: Olkoon hän jo rauhassa, kurja mies. Tuomas: Leave him in peace now, the miserable man. 02184
Bottom
02185
Top
JUHANI: Hän on saanut köniinsä, minä takaan sen.--Mutta jättäkäämme tämä hirveästi kynnetty, tuhanteen ristiin viilletty maantiensarka. Tässä ei ole nyt hyvä viipyä: sillä tappelu maantiellä on, lain kannalta katsoen, kovin vaikea asia ja taitaa saattaa miehensä koviin kiipaleisin. Juhani: He’s got his hiding, I’ll warrant that. But let’s leave this dreadfully ploughed bit of road, all scratched over in every direction. It isn’t wise to linger here, for a fight on the highway is a desperate business in the eyes of the law, and can land its man in a tight fix. 02185
Bottom
02186
Top
AAPO: Rientäkäämme!--Mutta sepä vasta leivotus; ja olisinpa tullut siinä höyhennetyksi ilman Simeonia; hän levitti vähän kasaa päältäni. Aapo: Let us hurry on. But that was a beating; I’d have been well plucked if Simeoni hadn’t spread out the pile over me a little. 02186
Bottom
02187
Top
SIMEONI: Miksi koskimme heihin? Mutta ihminen on heikko, eikä voi hillitä vihansa ja synnin voimaa. Ah! katsellessani kuinka Tuomaan nyrkki kumoili miehiä, aattelinpa: nyt ei ole miesmurha kaukana. Simeoni: Why did we touch them? But man is weak and cannot control the strength of his anger and the power of sin. Ah! Seeing how Tuomas’s fist felled men, I couldn’t help thinking: now murder is near. 02187
Bottom
02188
Top
TUOMAS: Löinpä kenties liian varomatta, mutta onhan jo vähemmästäkin lyöty.--Astukaamme huikeammin; päivä joutuu. Tuomas: Perhaps I did hit out a bit unthinkingly, but men have been hit for less. Let’s walk a bit quicker, the day is getting on. 02188
Bottom
02189
Top
Kiivaasti he astelivat, mutta närkästys ja harmi ei tahtonut haihtua heidän kasvoiltansa, vaan kipeästi pisteli heidän sydäntänsä, koska he muistelivat Toukolan poikain herjaus-veisua. Äänetönnä asteli Juhani edellä, asteli kiukun tuimuudella, syljeskellen ja välimmiten ravistaen päätänsä. Viimein kuitenkin, kääntyen toisten puoleen, avasi hän suunsa. Swiftly they strode on, but resentment and indignation seemed loath to fade from their faces and stung painfully at their hearts, as they remembered the insulting song of the Toukola lads. Silent, Juhani marched on ahead, marched with the fierceness of an enraged man, spitting and now and again shaking his head. At last, however, turning towards the others, he opened his mouth. 02189
Bottom
02190
Top
JUHANI: Kenen riivatun sepittämä on tämä laulu? Juhani: What accursed imp made up that song? 02190
Bottom
02191
Top
EERO: Kissalan Aapelin. Eero: Aapeli Kissala. 02191
Bottom
02192
Top
AAPO: Sitä kohden uumoon minäkin; sillä hän on kiukkuinen pilkkakirves. Tekipä hän kylläkin häijynaikaisen pilkkarunon tuosta kappalaisukostamme, joka--Jumala paratkoon!--sattui hieman tahrimaan nenänsä lukukinkerillä. Aapo: That’s what I suspect too; for he is a piteful mocker. It was he made up that cruel poem about our poor old curate, who — the Lord ha’ mercy on him — happened to besmirch his nose a little at Bible Class. 02192
Bottom
02193
Top
TIMO: Mutta olisi minulla kortteli viinaa ja pari sanaa kuiskata Nikulan Ananian korvaan, niin kuulisimmepa piankin vaikka syllän pituisen veisun, jossa kyllä näytettäisiin mikä mies hän on tämä Aapeli. Suuri lurjus ja hunsvotti hän on; kävelee pitkin kyliä klaneetti kädessä, tekee pii'oille lapsia ja elää vanhan äitinsä niskoilla. Uuspeili koko mies. Timo: If I had a span of brandy and were to whisper a couple of words in Ananias Nikula’s ear, we’d soon hear a song a fathom long if we liked, which’d show plainly what kind of a man Aapeli is. A great scoundrel and a rogue; struts about the villages with his clarinet in his hand, getting the serving-wenches with child and living on his poor old mother. The man’s a scoundrel. 02193
Bottom
02194
Top
JUHANI: Olisi lorulaulu, jonka he kutsuivat seitsemän miehen voimaksi, kotoisin hänen pääkallostansa, niin katso, koska ensiksi hänen kohtaan, vaikka kirkon-mäellä, niin pää-nahkansa nyljen tuppeen niskasta aina silmäkarvoihin asti, se olkoon sanottu.--Mutta emmekö taitaisi iskeä mieheen lain voimalla. Juhani: If the rubbishy song they call ”Seven Men Strong” hails from his skull, lo and behold, next time I meet him, even if it is on the church rise, I’ll flay the scalp off- him from his neck to his eyebrows, and that’s a fact! But couldn’t we set the law on him? 02194
Bottom
02195
Top
AAPO: Laki ei tuomitse ketään ilman ankaria todistusmiehiä. Aapo: The law won’t sentence anyone without solemn witness. 02195
Bottom
02196
Top
JUHANI: Astukoon hän sitten puhdistus-valalle; ja luulenpa hänen ensin vähän arvelevan, ennen kuin viskaa sielunsa pimeyden alhoon. Mutta jos hän sen surkean tempun tekis, niin--hyvää yötä sitten, naapurini, makaa rauhassa minun puolestani. Juhani: Well, let him take oath on his innocence; I believe he’d think twice before casting his soul into the valley of darkness. But if he were to do this miserable trick, well — goodnight, neighbour, sleep in peace for me. 02196
Bottom
02197
Top
AAPO: Mutta luulenpa, ettei laki tämänkaltaisessa seikassa päästäkkään valantekoon kannustettua miestä. Aapo: I don’t think the law lets an accused man swear himself guiltless in a case like this. 02197
Bottom
02198
Top
JUHANI: Hän saakoon sitten omasta nyrkistäni, ja onpa hänelle siitä, luulen minä, sama terveellinen karvastus kuin lain ja oikeudenkin suolasta. Juhani: Then he’ll get it from my own fist, and that, I believe, will have the same sting for him that the salt of law and justice would have had. 02198
Bottom
02199
Top
SIMEONI: Mutta heittäkäämme jo tällä erällä sikseen sekä laulu että tuo pedollinen tuiskaus tiellä.--Tuossa on se tervaskanto, jonka juurella kerran karjassa käydessäni nukuin ihmeelliseen unennäköön, vaikka naukuilikin vatsassani nälkä. Olinhan olevanani taivaassa, istuin pehmeällä, helluvalla sohvallani ja edessäni höyrysi harjallinen ruokapöytä. Maittavia, kovin maittavia olivatkin ne ruuat ja niin rasvaisia. Minä söin ja join, ja pienet keruupi-pojat passasivat minua kuin mahtavata persoonaa. Kaikki oli verrattoman kaunista ja juhlallista: siinä lähellä, kultaisessa salissa, kaikui enkelien kuori, ja minä kuulin veisattavan sen uuden ja suuren virren. Niin uneksuin, ja silloinpa sain tämän kipinän rintaani, joka älköön siitä enää koskaan sammuko! Simeoni: Let’s leave both the song and that brutelike brawl on the highway now. There’s the resiny stump at whose foot I once had a marvellous dream while tending the cattle, though hunger squealed in my stomach. I was as though in Heaven, sitting on a soft and springy sofa, with a heaped-up table steaming before me. Tasty, ah so tasty were those dishes, and so fat. I ate and drank, and little cherub boys waited on me like on some great person. Everything was matchlessly beautiful and solemn; nearby, in a golden hall, echoed the angel choir, and I heard them sing the new and wondrous song. This I dreamed, and it was there I got this spark in my bosom, which I hope will nevermore leave it. 02199
Bottom
02200
Top
JUHANI: Se isolukija paimen-ukko, se puna-silmä, liuhaparta Tervakosken Tuomas, silloinen kumppanisi karjassa, saattoi sinun vähän kaistapäiseksi; ja siinäpä se kipinä. Juhani: It was that Bible-reading old shepherd, that redeyed, waggle-bearded Tuomas Tervakoski, your companion that time at the herding, made you slightly daft; and there’s your spark. 02200
Bottom
02201
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään! Simeoni: Ay, well, we’ll see on the last day. 02201
Bottom
02202
Top
TUOMAS: Mutta tuossahan on kuusi, josta isämme kaatoi kerran aika ilveksen; ja olikin se hänen viimeinen ilveksensä. Tuomas: There’s the spruce where our father once brought down a big lynx; and it was his last lynx. 02202
Bottom
02203
Top
TIMO: Niinpä, sen kerran perästä ei hän enää taaputtanut kotiansa takaisin, vaan kylmänä kiskottiin metsästä. Timo: So it was, after that time he never came striding home any more, but was dragged out of the forest, stift. 02203
Bottom
02204
Top
JUHANI: Potra ja huikea mies, mutta kova ja kiinteä kuin kallio poikiansa kohtaan. Harvoinpa hän kuitenkin asteli Jukolan pihoilla, vaan metsissä hän asui, ja kotona oli hiirillä elämä. Juhani: A brave and bonny man, but hard and unbending as a rock towards his sons. Yet it was seldom he walked the Jukola yard; he lived in the woods, while the rats and mice grew fat in our home. 02204
Bottom
02205
Top
AAPO: Tosin unohti hän paljon kotonsa tuon ehkä noidutun pyyntihimonsa tähden, mutta olipa hän kuitenkin kelpo isä, ja kunnian miehenä hän kuoli. Levätköön hän rauhassa! Aapo: True he would forget his home for long on account of that craze of his for hunting, which was perhaps bewitchment, but he was a good father anyhow and died like a man. May he rest in peace ! 02205
Bottom
02206
Top
TIMO: Ja kaksinkerroin äitimme. Timo: And doubly so our mother. 02206
Bottom
02207
Top
JUHANI: Siinä oli kunnon emäntä ja hurskas ihminen, vaikka ei hän lukeakkaan osannut. Juhani: There was a good housewife and a pious woman for you, even though she could not read. 02207
Bottom
02208
Top
SIMEONI: Kuitenkin rukoili hän polvillansa illoin ja aamuin. Simeoni: Yet she prayed on her knee every morning and evening. 02208
Bottom
02209
Top
JUHANI: Sen hän teki. Verraton äiti ja emäntä! Muistelenpa aina, koska asteli hän sahrojen sarvissa, jykevänä kuin jättiläis-eukko. Juhani: That she did. A matchless mother and housewife! I always remember how she strode after the plough, stout as a giant. 02209
Bottom
02210
Top
EERO: Oli hän oiva äiti, mutta miksi emme olleet tottelevia lapsia me, miks' emme raataneet silloin pellolla kuin seitsemän karhua? Olisipa Jukola nyt toisenmoinen. Mutta mitä ymmärsin minä silloin, pieni paita-ressu? Eero: She was a good mother, but why weren’t we obedient children; why didn’t we toil then in the fields like seven bears ? Jukola would look different now. But what did I understand at that time, a little brat in a shift. 02210
Bottom
02211
Top
JUHANI: Kitas kiinni siinä! Muistanpa vielä tuon häijyn ja tiuskean käytöksesi äiti parkaa kohtaan. Mutta ainapa hän sinua armahteli, niinkuin tavallisesti sekä isä että äiti nuorimpaa lastansa; mutta kas vanhimman turkki on lakkaamatta pöllytyksessä, niinkuin tuon itsestäni parhain tiedän. Onhan, peevelissä, minua aikanani peitottu kuin hallia vaan, mutta toivonpa kaiken olleen hyväksi, Jumalan avulla. Juhani: Keep your mouth shut now! I well remember your wicked and impudent way with our poor mother. But she always forgave you, as fathers and mothers usually do their youngest child; it’s the eldest’s fur that is for ever being dusted, as I know best from myself. Haven’t I, in the Devil’s name, been beaten in my time like a cur? But I still hope all was for the best, with God’s help. 02211
Bottom
02212
Top
SIMEONI: Totisesti tekee kuritus hyvää, varsinkin, jos siunaat ruoskan ja kuritat Herran nimessä. Simeoni: Punishment surely does good, especially if one blesses the rod and punishes in God’s name. 02212
Bottom
02213
Top
EERO: Varsinkin jos vielä lämmität ruoskan. Eero: Especially if you warm the rod as well. 02213
Bottom
02214
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinun viheliäisiä kompasanojas, sinä umpisokea, sinä hempeästi kuritettu lapsi. Simeoni: I am deaf to your miserable jokes, you stone-blind, you sparingly-punished child. 02214
Bottom
02215
Top
TIMO: »Hyvä lapsi kurittaa itse itsensä», mutta tämän tempun tahtoisin nähdä. Timo: ”A good child punishes itself”, but that’s a trick I’d like to see. 02215
Bottom
02216
Top
SIMEONI: Tässä on Sonnimäen tien-risti, tännepä asti aina kirkkotarhasta vainosi kuolleen haamu tuota ilkivaltaista Kiikalan lasimiestä, joka kulkeissansa yöllä ohi kirkon, laski, jumalaton, huikean kirouksen suustansa. Tämä olkoon teille varoitukseksi karttamaan kirous-syntiä. Simeoni: Here’s the cross-roads under Sonnimäki Hill, where the ghost of a dead man followed that sinful glazier from Kiikkala all the way from the churchyard for having uttered, the godless man, a fearful oath while passing the church at night. Let this be a warning to you to beware of the sin of swearing. 02216
Bottom
02217
Top
JUHANI: Mutta Sonnimäen harjulla seisomme, kirkko näkyy ja tuolla loistaa lukkarin punainen puustelli kuin liekehtivä perkelten pesä! Hih! tuossahan koko helvetin herraus, tuossa se peloittava viisaus ja hirmuinen kunnia. Nyt kaikki jäseneni puutuvat ja jalkani iskevät armottomasti vastakynttä. Ah! mitä teen tällä pyövelin hetkellä, mitä teen, minä teidän kurja vanhin veljenne? Juhani: Now we’re on Sonnimäki’s summit; there’s the church, and yonder the churchwarden’s red-painted house glows like a flaming nest of devils. Hi! There’s the whole glory of Hell, dreadful wisdom and awesome honour. Now all my limbs turn numb and my legs rise mercilessly against me. Ah! What shall I do in this hangman’s hour, what shall I do, I, your miserable eldest brother? 02217
Bottom
02218
Top
EERO: Koska olet vanhin veljemme, astele edellämme hyvillä esimerkeillä ja käänny takaisin helvetin tieltä. Minä olen valmis käymään seuraasi. Eero: As you are the eldest, lead on with good example and turn back from the road to Hell. I’ll follow you. 02218
Bottom
02219
Top
TUOMAS: Vaiti, Eero! Nyt ei askeltakaan takaisin. Tuomas: Silence, Eero, not a step backward now. 02219
Bottom
02220
Top
JUHANI: Oi sarvipäät! Lukkarin ovi on mielestäni surman kita. Juhani: O horny bulls ! The churchwarden’s door is the gate of death to me. 02220
Bottom
02221
Top
AAPO: Juuri siinä on ihmis-arvomme ja kunniamme alku. Aapo: There lie the beginnings of our self-respect and our honour. 02221
Bottom
02222
Top
JUHANI: Kuuma kunnia, kuuma kunnia! Voi meitä! Tuollahan näen koko lukkarin komeuden, pappilan peloittavan prameuden, ja luontoni iskee vastaan--Jumala auta meitä!--iskee vastaan. Mitä sanot, Timo? Juhani: A hot honour, a hot honour! Woe to us! I see the churchwarden’s in all its glory and the fearful grandeur of the vicarage, and my nature rises against me — God help us! — rises against me. What do you say, Timo? 02222
Bottom
02223
Top
TIMO: Vahvastihan se iskee. Timo: Strongly it rises. 02223
Bottom
02224
Top
AAPO: Sen uskon, mutta täällä ei tanssita aina ruusuilla ja kukkasilla. Aapo: I believe that, but we can’t always be dancing on llowers and roses down here. 02224
Bottom
02225
Top
JUHANI: Ruusuilla ja kukkasilla? Olemmeko tanssineet ruusuilla ja kukkasilla? Juhani: Flowers and roses? Have we danced on flowers and roses ? 02225
Bottom
02226
Top
AAPO: Saammepa niellä täällä montakin karvasta marjaa, veikkoseni. Aapo: We shall have many bitter pills to swallow yet, little brother. 02226
Bottom
02227
Top
JUHANI: Karvasta marjaa? Emmekö jo tarpeiksi ole nielleet karvaita marjoja? Voi Aapo parka! monessa liemessä olemme jo keitetyt, monessa tuulessa on tukkamme tuiskinut. Ja minkätähden? Missä on voittomme? Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Mailman kiusanhenkiä kaikki! Mainitsin kirjat, mutta silloin en juuri tarkoittanut pipliaa, virsikirjaa, katkismusta ja aapista enkä myöskään »huutavan ääntä korvessa»--se hirvittävä kirja--niitä en juuri nyt tarkoittanut. Mutta miksi synnyin tänne? Juhani: Bitter pills? Haven’t we swallowed enough bitter pills? Oh poor Aapo! We’ve been boiled in many soups already, our hair ruffled in many winds. And why? Where is our victory? This world is a big dunghill, and nothing more. To Purgatory with churchwardens and priests, Bible-classes and books and sheriffs with their piles of paper. The evil spirits of this world, all of them! I mentioned books, but of course I didn’t mean the Bible, the hymn-book, the Catechism and the a-b-c book, nor the ”Voice in the Wilderness” — that terrible book — I didn’t mean any of these. But why was I born at all ? 02227
Bottom
02228
Top
SIMEONI: Älä sadattele päiviäsi, armon-aikasi päiviä. Simeoni: Do not curse your days, the days of your time of mercy. 02228
Bottom
02229
Top
JUHANI: Miksi synnyin tänne, miksi synnyin? Juhani: Why was I born at all, why was I born? 02229
Bottom
02230
Top
TIMO: Tännepä synnyin kurjaksi matkamieheksi. Miksi en avannut ennen silmääni halkihuulisena jäniksen poikasena tuon näreen alla tuossa? Timo: Into this world I was born a wretched wanderer. Why didn’t I sooner open my eyes as a split-lipped young hare under that spruce younder? 02230
Bottom
02231
Top
JUHANI: Tai minä tuona oravana, joka männyn haarukalla häntä pystyssä virskuttelee? Suruton leipänsä on käpy ja kuusen parta lämmin peittonsa sammaleisessa tuvassa. Juhani: Or as that squirrel, who chatters on the fork of that pine with his tail bolt upright? His carefree bread is the pine-cone, and his blanket the beard of the spruce in his mossy cabin. 02231
Bottom
02232
Top
TIMO: Eikä tarvitse hänen lukea. Timo: And he needn’t learn to read. 02232
Bottom
02233
Top
JUHANI: Ei tarvitse hänen lukea! Juhani: He needn’t know how to read! 02233
Bottom
02234
Top
AAPO: Jokaiselle on osansa annettu, ja ainapa »miekka miestä mukaan». Ja täällä ei auta valitus ja murhe, vaan työ ja toimi. Eteenpäin nyt vaan, mun veljeni! Aapo: Each was given his lot, and ”a sword to match.” And lamenting and sorrow won’t help, but work and action will. Onward now, brother! 02234
Bottom
02235
Top
TUOMAS: Eteenpäin, lukkarille, vaikka yli meren kuohuvan kurkun! Tuomas: Onward, to the churchwarden’s, though the way lead over the foaming straits of the sea. 02235
Bottom
02236
Top
JUHANI: Mitä mietit, Eero-poika? Juhani: What do you think, Eero-lad ? 02236
Bottom
02237
Top
EERO: Mietin mennä lukkarille kouluun. Eero: I’m thinking of going to the churchwarden’s to school. 02237
Bottom
02238
Top
JUHANI: Hm! Mennään sitten, astutaan sitten. Ah Herran poika! Mutta laula, Timo-veljeni, laula! Juhani: Hm! Well, let’s be going, let’s march on. Ah, Son of the Lord ! Sing, brother Timo, sing ! 02238
Bottom
02239
Top
TIMO: Laulanpa oravasta sammaleisessa kammiossaan. Timo: I’ll sing of the squirrel in his little mossy chamber. 02239
Bottom
02240
Top
JUHANI: Niin, niin! Juhani: Ay, do. 02240
Bottom
02241
Top
TIMO: Timo: 02241
Bottom
02242
Top
Makeasti oravainen
Makaa sammalhuoneessansa;
Sinnepä ei Hallin hammas
Eikä metsämiehen ansa
Ehtineet milloinkaan.

Kammiostaan korkeasta
Katselee hän mailman piirii,
Taisteloa allans' monta;
Havu-oksan rauhan-viiri
Päällänsä liepoittaa.

Mikä elo onnellinen
Keinuvassa kehtolinnass'!
Siellä kiikkuu oravainen
Armaan kuusen äitinrinnass':
Metsolan kantele soi!

Siellä torkkuu heiluhäntä
Akkunalla pienoisella,
Linnut laulain taivaan alla
Saattaa hänen iltasella
Unien Kultalaan.
Cosily the little squirrel
Cowers in his mossy chamber;
There no hound, its white fangs baring
Nor the cunning, guileful ranger
Ever discovered the way.

From his home on high he seeth
All the earth in conflict riven,
Strife and battles rage beneath him;
O’er his head a branch, wind-driven,
Flutters its pennant of peace.

Oh the life of bliss untroubled
In a swaying cradle-bower.
In the spruce’s mother-bosom
Rocked through every happy hour;
Forest, thy lullaby sing!

There with tail aloft he dozes
At his tiny casement lying;
Songs of birds beneath the heavens
Waft him when the day lies dying
Into an Eden of dreams.
02242
Bottom

Luku 03 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
03001
Top
Kaksi päivää on mennyt. Lukkarin väkituvassa pöydän ympärillä istuvat veljet, jämäten aapistoa niinkuin sanelee heille milloin lukkari itse ja milloin hänen pieni kahdeksan-vuotias tyttärensä. Niin he, aapiskirjat avattuina kourissa, harjoittelevat lukua hartaasti, hikisillä otsilla. Mutta ainoastaan viisi Jukolan poikaa nähdään istuvan penkillä pöydän takana. Missä ovat Juhani ja Timo? Tuollahan häpeänurkassa lähellä ovea he seisovat, ja heidän tukkansa, jossa äsken oli kiemarrellut lukkarin jäntevä koura, töröttää vielä korkeassa pörrössä. Two days have gone by. In the churchwarden’s day-room the brothers sit round the table, chanting the alphabet as it is read out to them, now by the churchwarden himself, now by his little eight-year old daughter. A-b-c books in hand, they pursue learning with perspiring brows. But only five of the sons of Jukola are to be seen on the benches round the table. Where can Juhani and Timo be? There, near the door, they stand in the corner of shame, and their hair, which has newly been coiled round the churchwarden’s muscular fist, still sticks up in a high tangle. 03001
Bottom
03002
Top
Vallan vitkaa edistyi veljesten oppi, jota ei jouduttanut heidän opettajansa peloittava kiinteys, vaan päinvastoin kangisti aina enemmin heidän haluansa ja mieltänsä. Juhani ja Timo tunsivat tuskin enemmin kuin A:n; toisten taito oli kuitenkin astunut muutaman kirjaimen kauvemmas. Mutta huikean poikkeuksen heistä kaikista teki veli Eero, joka jo oli jättänyt aapiston ja harjoitteli tavaamista oikein vikkelästi. Very slowly has the brothers’ learning proceeded, the fear-inspiring strictness of their teacher tending rather to damp their zeal and their spirits than to carry them onward. Juhani and Timo hardly know more than the letter A; the others’ knowledge has progressed a few letters further. Only Eero has proved a great exception to the rest, and having left the alphabet behind him, is practising spelling. 03002
Bottom
03003
Top
Ilta läheni, mutta tämän päivän kuluessa eivät olleet veljet vielä maistaneet ruuan einettä. Sillä lukkari, joka oli pannut heidän eväänsä takavarikkoon, koetti nälänkin piinalla kiihoittaa heidän haluansa lukuun. Niinpä, kiukkuisen nälän likistämänä, seisoi Juhani loukossansa, ravistellen pyöreätä päätänsä, syljeskellen ja heitellen opettajansa puoleen mulkoilevia häränsilmiä. Mutta torkkuen seisoi hänen rinnallansa Timo, huolimatta maailman menosta.--Vihdoin kuitenkin pysäytti lukkari lukemisen ja lausui: »Pidättäkää nyt ja syökää, te puuhevoset, möykyttäkää kuin märehtivät pukit tarhassa. Mutta muistakaa, tämän atrian perästä ei pidä tuleman huulillenne yhtään suuruksen murenata ennen kuin aapisto on päässänne, te visa-kalloiset sonnit. Tunnin annan teille atrian-ajaksi, mutta ovesta ette käy vielä askeltakaan ulos. Katsonpa terveelliseksi pidentää arestianne aina iltaan asti, hyvin terveelliseksi. Mutta avatkaa nyt kitanne, sillä paikalla saatte eväs-laukkunne kynsiinne.» Niin hän haasteli, poistui ja lähetti piian kautta veljeksille heidän eväänsä, mutta ovi teljettiin tuikeasti. Evening drew near, but during the whole of that day the brothers had not yet broken their fast. For the churchwarden, who had laid an embargo on their provisions, was trying the effect of hunger on their willingness to learn. And so, nipped by a raging hunger, Juhani stood in his nook, shaking his round head, spitting and casting malevolent, bull-like glances at his teacher. At his side Timo nodded, heedless of the way of the world. At last, however, the churchwarden broke off the lesson, saying: ”Stop now and eat, you wooden horses, champ like browsing goats in a garden. But remember, after this meal not a crumb of food shall pass your lips until the alphabet is in your heads, you hard-headed bulls. One hour I give you for your meal, but not a step shall you take yet outside the door. I believe the healthiest thing is to prolong your arrest until night, much the healthiest. Open your mouths now, for your bags shall be in your hands this minute.” Thus saying he departed and sent the brothers their provisions by a serving maid, after which the door was firmly fastened. 03003
Bottom
03004
Top
TIMO: Missä on pussini? Timo: Where’s my bag? 03004
Bottom
03005
Top
LAURI: Tuossa sinun, tässä minun. Syönpä vaikka pieniä kiviä nyt. Lauri: There’s yours and here’s mine. I could eat little stones. 03005
Bottom
03006
Top
JUHANI: Nyt ei syödä yhtään ainoata einettä! Juhani: Now we shan’t eat a single morseli 03006
Bottom
03007
Top
LAURI: Mitä? Eikö syötäisi nyt? Lauri: What? Aren’t we to eat now? 03007
Bottom
03008
Top
JUHANI: Ei einettäkään! Juhani: Not a morseli 03008
Bottom
03009
Top
LAURI: Sulje ennen kämmenelläsi meren kurkku. Lauri: As well hold back the sea with your palm. 03009
Bottom
03010
Top
JUHANI: Olkoot pussit koreasti rauhassa. Juhani: Leave the bags sweetly in peace. 03010
Bottom
03011
Top
AAPO: Mikä on tarkoitukses? Aapo: What is your idea? 03011
Bottom
03012
Top
JUHANI: Tehdä lukkarille kiusaa. Ei nyt syödä ennen kuin on nousnut huomispäivä. Vereni kiehuu, pojat, ja Keitulan tuulimyllynä pyörii pääni. Mutta kiusa vasten kiusaa! Juhani: To spite the churchwarden. Wewon’t eat now until tomorrow has dawned. My blood boils, boys, and my head goes round like Keitula’s windmill. But spite against spite. 03012
Bottom
03013
Top
AAPO: Sille kiusalle nauraisi ukkomme aivan sulavasti. Aapo: Such spite would make the old man laugh heartily. 03013
Bottom
03014
Top
JUHANI: Anna hänen nauraa! Minä en syö.--Eero tavailee jo, kas, kas.--Minä en syö. Juhani: Let him laugh! I’m not going to eat. Eero spells already, oh ay. I’m not going to eat. 03014
Bottom
03015
Top
TUOMAS: En minäkään tässä, mutta Sonnimäen nummella tuolla. Siellä istun kohta kanervaisella polstarilla. Tuomas: Neither am I here, but on Sonnimäki Heath yon-der. There I ’11 soon be sitting on a bolster of heather. 03015
Bottom
03016
Top
JUHANI: Oikein! Siellä, siellä kohta pyllyilemme. Juhani: Right! There we’11 soon be tumbling. 03016
Bottom
03017
Top
EERO: Minä suostun tuumaan, pojat. Eero: I agree to your plan, boys. 03017
Bottom
03018
Top
AAPO: Mitä hulluuksia taas? Aapo: What madness now? 03018
Bottom
03019
Top
JUHANI: Vankeudesta pois! Juhani: Away out of captivity! 03019
Bottom
03020
Top
AAPO: Ymmärrys hoi! Aapo: Brains ahoy! 03020
Bottom
03021
Top
JUHANI: Sonnimäen hongisto hoi! Juhani: Sonnimäki’s pines ahoy! 03021
Bottom
03022
Top
EERO: Niin juuri! Ja ymmärrys vastasi: hoi. Eero: Just so! And our brains answer: ahoy! 03022
Bottom
03023
Top
JUHANI: Vastasi kuin poika. Juhani: Answer like a man. 03023
Bottom
03024
Top
AAPO: Simeoni, koeta parastas. Aapo: Simeoni, try your best. 03024
Bottom
03025
Top
SIMEONI: Siivosti, veljet! Mutta sanonpa, ettei ole meistä lukumiehiksi, ja sentähden jääkööt hyvästi siinä kohdassa kaikki puuhat. Olkoon toki elämämme nuhteeton ja siivo; sillä me taidamme elää kristittyinä ihmisinä ilman luvun-taitoakin, kun vaan uskomme. Simeoni: Behave yourselves, brothers! But 1 must say wc weren’t meant for readers, and so farewell to all work in that field. All the same, let our lives be blameless and decent; for we can live like Christian people without being able to read, if we only believe. 03025
Bottom
03026
Top
AAPO: Kaadathan sinä riivattu, vaan et nosta. Aapo: You tear down, confound it, instead of building up. 03026
Bottom
03027
Top
JUHANI: Simeoni haastelee oikeuden ja kohtuuden kieltä. Pois tästä, pojat; luontoni ei kestä kauemmin. Juhani: Simeoni speaks the tongue of justice and fairness. Out of this, boys; my nature can stand no more. 03027
Bottom
03028
Top
TUOMAS: Sydäntäni niristelee nähdessäni kuinka Juhania jauhetaan. Pois, pojat! Tuomas: It makes my heart ache to see Juhani being pounded. Out of this, boys! 03028
Bottom
03029
Top
JUHANI: Päätetty asia. Mutta älä surkuttele minua, Tuomas; sillä kosto on kädessäni. Onhan minua kuranssattu, revitty kuin kravunsyöttiä, totisesti! Ja onpa taskussani aika hamppu-pivo, lukkarin rohtima hamppu-pivo. Mutta ellei se vihko kerran tukkee lukkarin kitaa, niin tapahtuu se siitä syystä, että teen tavarastani jonkunlaisen koneen ja kappaleen. Lukkarilla on kaula, jaa, hänellä on kaula; mutta enpä hiiskahdakkaan enemmin nyt. Juhani: The matter’s settled. But don’t pity me, Tuomas; for vengeance is in my hand. Haven’t I been put through the mill, torn like crab-bait, of a truth! And in my pocket I have a big handful of flax, flax heckled by the churchwarden. But if this bunch doesn’t once stop up the churchwarden’sgullet, it will be because I shall have made a machine or some sort of works of it. The churchwarden has a throat, ay, he has a throat; but 1*11 say no more. 03029
Bottom
03030
Top
EERO: Minä ehkä tiedän toisen ja paremman neuvon. Hius-kiemurasta, jota säilyttelet plakkarissas, kierrämme oivan ongen-siiman lukkarille lahjaksi hyvän opetuksen edestä. Mutta miksi yllytän syntiin, koska tiedän ja kaikki yksimielisesti myönnämme, että kuritus tekee sanomattoman hyvää, niinkuin veljellisesti juttelimme tiellä. Eero: I know another, perhaps a better, way of using it. We could twine the hair you save in your pocket into a fine fish-ing-line, to give to the churchwarden as a present for his good teaching. But why do I incite you to sin, when I know, as all of us are agreed, that punishment does a powerful lot of good? 03030
Bottom
03031
Top
JUHANI: Eero tavailee jo. Kas kilttiä poikaa vaan. Juhani: Eero spells already. Look at the good boy, look. 03031
Bottom
03032
Top
EERO: Häpeä kyllä näin vanhan vasta tavaamista harjoitella. Eero: Shame enough to be learning spelling at my age. 03032
Bottom
03033
Top
JUHANI: Vanhan? Entäs meidän toisten ikä? Juhani: At your age? What about our ages? 03033
Bottom
03034
Top
SIMEONI: Hän pistelee. Simeoni: He’s mocking us. 03034
Bottom
03035
Top
JUHANI: Niin, pisteletpä taas, sinä ohdake nisupellossamme, sinä katkera happamus Jukolan kristillisessä veli-taikinassa, sinä piikki-sika, piikki-porsas, sinä sammakko! Juhani: Ay, go on mocking, you tare in Jukola’s wheatfield, you bitter leavening in Jukola’s Christian brother-dough, you hedgehog you prickly little swine, you frog! 03035
Bottom
03036
Top
SIMEONI: Hiljaa, lukkarin tähden hiljaa! Simeoni: Hush, for the churchwarden’s sake, hush! 03036
Bottom
03037
Top
JUHANI: Korttikaalista ulos kaikki yksimielisesti! Joka nyt vastaan pinnistää, köniinsä saa. Juhani: Out of the dungeon, all with a single mind! Who argues with us now, it’s a bang on the snout for him. 03037
Bottom
03038
Top
TUOMAS: Kaikki liriin, kaikki! Tuomas: Off away, all of us! 03038
Bottom
03039
Top
AAPO: Timo, lujamielinen veljeni, mitä sanot? Aapo: Timo you stout-willed brother, what do you say? 03039
Bottom
03040
Top
TIMO: »Ettei tule tuohesta takkia, eikä vanhasta pappia», sentähden »pillit pussiin ja pois» ja kaikki yhdestä päästä. Taidanpa kiinnittää asiani vielä yhdellä sanalla: »kahden puolen kirves hiotaan». Timo: That ”a coat can’t be made of birch-bark, or a parson out of an old man”, so let’s be off, all with a single mind. I can clinch the matter with another proverb: ”An axe is ground on both sides.” 03040
Bottom
03041
Top
AAPO: Lauri, kuinka teet? Aapo: Lauri, what are you going to do? 03041
Bottom
03042
Top
LAURI: Käyn tästä Sonnimäelle. Lauri: I’m off to Sonnimäki. 03042
Bottom
03043
Top
AAPO: Ah! vaikka kuolleet haudoistansa huutaisivat: te niskurit, te hullut miehet! Aapo: Ah! Though the dead were to cry from their graves: you truants, you madmen! 03043
Bottom
03044
Top
JUHANI: Ei auttais sittenkään, vaan mars, poika! Tuletko? Muutoin--Herra Kiesus!--tästä leimahtaa ja läimähtää. Tuletko? Juhani: Even that wouldn’t help, but off and away, lad. Are you coming? Else — Lord Almighty! — there’ll be a flash and a crash from here. Are you coming? 03044
Bottom
03045
Top
AAPO: Minä tulen. Mutta vielä yksi sana. Aapo: I’ll come. But first a word. 03045
Bottom
03046
Top
TUOMAS: Ei auttaisi nyt tässä tuhannenkaan sanaa. Tuomas: A thousand words wouldn’t help now. 03046
Bottom
03047
Top
JUHANI: Ei vaikka jokaisella sanalla olisi tuhannen miekkaa. Juhani: No even if every word had a thousand swords. 03047
Bottom
03048
Top
EERO: Ja jokaisella miekalla tuhannen terää. Eero: And every sword a thousand blades. 03048
Bottom
03049
Top
JUHANI: Tuhannen tulta-iskevää terää. Niin juuri; ei auttais sittenkään. Maarstrannista pois, Sipirjasta pois, pois hirmuisesta aarniosta kuin seitsemän luotia kanuunan kidasta! Tässäpä on sekä luoti että kanuuna, ladattu kanuuna, joka kuumenee kuumenemistaan, nyt se on tulipunainen, ja kohta paukahtaa. Voi armaat veljet ja sukulaiset ja saman äitin kantamat! te näitte kuinka hän lierutti tämän otsavihkoni etusormensa ympäri, kahmasi sitten kaikella kourallansa näin, kas tällä tavalla, ja sitten ravisti hän, että hampaat helähti. Hm! Juhani: A thousand fire-spitting blades. Just so; it wouldn’t help a bit. Away from Marstrand, away from Siberia, away from the dreadful jungle like seven balls out of the cannon’s mouth ! Here’s both a ball and a cannon, a loaded cannon that gets hotter and hotter, that’s red-hot now and’11 soon go off. Oh beloved brothers and kinsmen and offspring of the same mother! You saw how he twisted this forelock round his fore-finger, then grabbed with all his fist like this, look, like this, and then shook me until my teeth rang. Grrh! 03049
Bottom
03050
Top
TUOMAS: Minä näin sen ja poski-lihani pullistuivat vihasta. Tuomas: I saw it and my cheeks bulged with anger. 03050
Bottom
03051
Top
EERO: Minä kuulin kuinka Juhanin hampaat helähti, näin kuinka Tuomaan poski-lihat pullistuivat, ja minä kauhistuin, mutta kiitinpä sentähden Jumalaa teidän puolestanne, muistaissani kuinka hyvää kuri kuitenkin tekee. Eero: I heard Juhani’s teeth ring and saw Tuomas’s cheeks bulge and was terrified, but then I thanked God on your behalf, remembering all the good punishment can do. 03051
Bottom
03052
Top
JUHANI: Älä, rakas veljeni, saata tuli-lunttua kanuunan vänkypannuihin, nimittäin näihin kahteen korvaani, sitä älä tee. Juhani: Don’t, my dear brother, bring a fuse near the cannon’s touch-pan, namely, into these two ears, don’t do it. 03052
Bottom
03053
Top
TUOMAS: Miksi häntä äköittelet, Eero? Tuomas: Why do you annoy him, Eero ? 03053
Bottom
03054
Top
JUHANI: Eero onkin lukkarin lillipoika. No hyvähän sekin, vallan hyvä. Mutta mitä pahaa olen minä tehnyt, että lukkari minua näin rääkkää? Onko se rikos, että on minulla niin kova pää? Eihän paljon puutu etten itke. Juhani: Eero is the churchwarden’s good boy. Well, that’s good too, very good. But what harm have I done for the churchwarden to torture me like this ? Is it a crime that I have such a hard head? It wouldn’t take much to make me cry. 03054
Bottom
03055
Top
TIMO: Mitä olen minä tehnyt, koska näin riivatusti tukkaani vanutetaan? Siitäkö syystä, että on minulla se järki, jonka Jumala minulle kerran viisaudessansa antoi? Timo: What have I done that my hair should be tugged so damned hard? Is it because I have the brains God in his wisdom once gave me? 03055
Bottom
03056
Top
LAURI: Kolme tukkapöllyä olen minä saanut. Lauri: I too have had my hair pulled three times. 03056
Bottom
03057
Top
JUHANI: Kaikilla meillä on täältä makeita muistoja.--Ovi auki! Juhani: All of us have sweet memories of this place. The door open ! 03057
Bottom
03058
Top
AAPO: Huomaa, että olemme telkien takana. Aapo: Mark, we are behind closed doors. 03058
Bottom
03059
Top
TIMO: Puskuri on päällä, vahva puskuri. Timo: There’s a prop against the door, a strong prop. 03059
Bottom
03060
Top
JUHANI: Katkee kuin korsi; mutta toiseksi: onhan tuossa akkuna. Yksi huhmaus pussillani, ja kuuluupa korea helinä ja kilinä. Juhani: It’ll break like a blade of grass; but on the other hand, there’s the window. One swipe with my bag and you’ll hear a musical tinkling and clinking. 03060
Bottom
03061
Top
AAPO: Onhan pääsi jo perin pyörässä. Aapo: Is your head altogether addled now ? 03061
Bottom
03062
Top
JUHANI: Kahden päivän pyörittämisestä, kahden päivän pyörittämisestä, veikkoni! Juhani: After two days ’ shaking, two days ’ shaking, my boy ! 03062
Bottom
03063
Top
SIMEONI: Ei akkunaa sentähden särjetä, vaan keskustelkaamme koreasti lukkarin kanssa. Simeoni: Don’t let us break the window, anyhow, but let us speak nicely with the churchwarden. 03063
Bottom
03064
Top
JUHANI: Mene helvettiin keskustelemaan perkeleen kanssa!--Akkuna säpäleiksi ja vankeudesta pois! »Ulos koko pataljoona!» huusi kapteeni vihoissansa. Juhani: Go to Hell and speak nicely with the Devil! The window to pieces and away out of prison. ”Out the whole battalion !” shouted the captain in his anger. 03064
Bottom
03065
Top
TUOMAS: Ovi hakaan, Eero! Tuomas: Bolt the door, Eero. 03065
Bottom
03066
Top
EERO: Niin juuri; linnan isoportti kiini pataljonan marssiessa västingin takaportista ulos.--Ha'assa on ovi. Eero: Right; bolt the castle gate while the battalion marches out of the fort’s back-door. The door’s bolted. 03066
Bottom
03067
Top
AAPO: Minä varoitan teitä! Aapo: I warn you ! 03067
Bottom
03068
Top
JUHANI: Tehty on tehty. Katsos tuossa! Juhani: What’s done is done. See that! 03068
Bottom
03069
Top
AAPO: Sinä hirmuinen, julkijumalaton! Aapo: You awful man, openly godless! 03069
Bottom
03070
Top
SIMEONI: Kas niin! Se on tehty! Siinähän akkuna sälähti! Simeoni: There now! It’s done! There went the window. 03070
Bottom
03071
Top
JUHANI: Akkuna sälähti ja taivas välähti, kun kerran vaan keikahti Jussin pussi! Se oli Laiska-Jaakon mälli. Juhani: The window crashed and heaven flashed, at one swipe of Juhani’s bag! That was a bang in Lazy-Jake’s style. 03071
Bottom
03072
Top
SIMEONI: Meitä poloisia! Simeoni: Poor us! 03072
Bottom
03073
Top
JUHANI: Tie on auki, lähdetkö liikkeille? Juhani: The road’s open. Will you be off? 03073
Bottom
03074
Top
SIMEONI: Minä seuraan teitä, velikulta! Simeoni: I’ll come with you, my good brother. 03074
Bottom
03075
Top
JUHANI: Aapo, tie on auki, lähdetkö liikkeille? Juhani: Aapo, the road’s open, are you coming? 03075
Bottom
03076
Top
AAPO: Miksi nyrkki pystyssä, sinä hullu? Minä seuraan, seuraan! Mitähän tässä enää muuta, koska kerran on palanen kelkassamme. Aapo: Why lift your fist, madman. I’ll come, I’ll come. What else can I do, with our sleigh provisioned? 03076
Bottom
03077
Top
JUHANI: Istu ja pala! Juhani: Fire and lighting! 03077
Bottom
03078
Top
TUOMAS: Kaikki pussit selkään ja akkunasta ulos! Porstua tömisee. Tuomas: Bags on back now and out of the window! The porch shakes with footsteps. 03078
Bottom
03079
Top
JUHANI: Onko se lukkari? Minä sivuun häntä. Juhani: Is it the churchwarden? I’ll smack him. 03079
Bottom
03080
Top
TUOMAS: Tule! Tuomas: Come! 03080
Bottom
03081
Top
JUHANI: Se on lukkari. Minä sivuun häntä hieman. Juhani: It’s the churchwarden. I’ll smack him a little. 03081
Bottom
03082
Top
TUOMAS: Pois! sanon minä. Tuomas: Away ! say I. 03082
Bottom
03083
Top
JUHANI: Älä astu tielleni nyt. Minä rakastan sinua, Tuomas veljeni. Juhani: Don’t step in my way now. I love you, brother Tuomas. 03083
Bottom
03084
Top
TUOMAS: En päästä sinua tekemään hirmutöitä. Riennä nyt vaan kanssani akkunasta ulos; tuollahan jo pelto-murulla kaapaisevat toiset. Tule! Tuomas: I won’t let you do deeds of terror. Hurry now with me out of the window; there go the others galloping across the potato-patch. Come! 03084
Bottom
03085
Top
JUHANI: Hellitä! Mitä pelkäät sinä hirmutöitä? Hänen otan vaan koreasti polvilleni, nostan ylös takkinsa pitkät liepeet ja nassielen häntä paljaalla kämmenelläni, ja totta on tekevä tämä kämmen. Hellitä, armas veljeni, muutoin sydämmeni halkee kuin Korkin säkkipilli. Hellitä! sinä näet kuinka pääni höyryy. Juhani: Let go ! Why do you fear deeds of terror ? I ’11 only take him gently across my knee, lift up the long skirts of his coat and smack him with my naked palm, and this palm will do the work well. Let go, dear brother, or my heart’ll burst like Kork’s bagpipes. Let go! You can see how my head steams. 03085
Bottom
03086
Top
TUOMAS: Olemmepa ikuiset vihamiehet, ellet tottele minua nyt. Huomaa mitä sanoin. Tuomas: We are eternal enemies if you do not obey me now. Heed what I say. 03086
Bottom
03087
Top
JUHANI: Mennään sitten. Mutta enpä suostuisi tähän, jos en sydämestäni sinua rakastaisi. Juhani: Let’s go then. But I wouldn’t agree to this if I didn’t love you with all my heart. 03087
Bottom
03088
Top
He vaikenivat, viskasivat itsensä akkunasta mäelle ja juoksivat nopeasti yli lukkarin perunapellon. Saralla kilkahtelivat pienet kivet, multa-kokkareet lentelivät korkealle ilmaan, ja pian he katosivat tiheään lepistöön toisten jäljessä. Silloin lukkari vihan hirmuisella muodolla rynkäs sisään, heiluttaen kourassansa meren-ruokoista, jykevätä sauvaa. Korkealla, kiljuvalla äänellä huuteli hän karkureita, mutta turhaan. Ulos lepistöstä kirmasivat veljekset, juoksivat yli kivisen, kallionkieluisen tienoon, siitä halki ahtaan katajiston, siitä yli pappilan avaran, kaisla-rantaisen Neulaniemen niitun, viimein poikki lakean, kumisevan ahon, ja seisoivat santaisella tiellä, Sonnimäen kaltevan nummen alla. Ylös pitkin mukulakivistä rinnettä he astuivat ja ehdittyänsä nummen harjulle, päättivät he rakentaa itsellensä leiriä honkien juurille, kanervaiselle maalle; ja pian suitsuili heidän tuleltansa savu ylös puitten latvoille. They ceased talking, cast themselves out of the window on to the hillside, and ran swiftly across the churchwarden’s potato-patch. The pebbles rattled in the rows, clods of soil flew high into the air, and soon they had vanished after the others into a dense grove of alders. Then the churchwarden, the picture of awful rage, burst in, waving a stout bamboo stave. In a high-pitched, screaming voice he called the truants, but in vain. Out on the other side of the alder-grove dashed the brothers; onward over a stony, rock-strewn strip of ground they ran, onward through a thick clump of juniper, onward through the Vicar’s big, reed-edged meadow, over a wide, echoing clearing, until they stood on the sandy road under Sonni-mäki’s sloping side. Up the rocky slope they strode, and reaching the ridge, decided to pitch their camp at the foot of some pines, on ground covered with heather; and soon the smoke of their fire was wafted among the tree-tops. 03088
Bottom
03089
Top
Korkea oli seutu, jossa veljekset majailivat. Näkyi sinne mäen takaa pappilan murros-katto, mutta mäen huipulla lukkarin punainen talo, suuri kirkonkylä, ja tuolla kuusien helmassa pitäjän kivi-kirkko, juhlallinen, komea. Näkyi vielä moniluotoinen järvi, jota viivaili itäpohjoinen, vaisusti ja liepeästi liehtoen kirkkaan taivaan alla, liehtoen yli järven, yli niittuin ja metsien, yli Sonnimäen hongiston, jonka juurilla veljekset nyt lepäsivät ja paistelivat nauriita loimottavalla nuotiolla. High was the site on which the brothers camped. Behind a hill they could see the mansard roof of the vicarage, and on the hill itself was the churchwarden’s red building, the large village, and in a clump of spruce the grey stone parish church, magnificent, solemn. They saw, further, a lake dotted with rocks, now streaked by the northeast wind, which blew gently and swooningly under the clear sky, fanning the lake, the meadows and forests and the pines on Sonnimäki, beneath which the brothers now rested and baked turnips beside a blazing camp-fire. 03089
Bottom
03090
Top
JUHANI: Nyt syömme oikein kuninkaallisen atrian. Juhani: Now for a real royal meal. 03090
Bottom
03091
Top
TIMO: Oikein herran-päiväisen. Timo: A real gentleman’s meal. 03091
Bottom
03092
Top
JUHANI: Naudan-lihaa pussista ja nauris-hillukkoja mujusta. Ne ovat kypsiä tuossa paikassa. Juhani: Beef from our bags and stewed turnips from the ashes. They’ll be ripe this minute. 03092
Bottom
03093
Top
Tuuli se puhaltaa ja puun-latvat taipuu,
Kultani ääni se kaukana kaikuu...
The wind it blows and the tree-tops sway,
My love’s voice echoes far away...
03093
Bottom
03096
Top
Mikä härkäpäinen tyhmyys meiltä, istua lukkarin penkillä aapinen kourassa, istua kaksi peevelillistä päivää. What ox-like daftness on our part to sit on the churchwarden’s bench, a-b-c in hand, sit for two devilish days. 03097
Bottom
03097
Top
EERO: Mutta kas seista sen ovi-nurkassa, sehän vasta toista. Eero: Ah, but to stand in the corner, that was another matter. 03098
Bottom
03098
Top
JUHANI: Hyvä, Eeroseni, sinä viisas Eeroseni, sinä kuus-tuumainen Eeroseni, sinä napa-taatta.--Lukkarin ovi-nurkassa! Minä sinun saakelin opetan. Juhani: Good, my Eero, my wise Eero, my six-inch Eero, you hop-o-my-thumb. In the churchwarden’s corner! I’ll teach I lie little imp. 03099
Bottom
03099
Top
AAPO: Hiljaa, hiljaa, te pakanat! Aapo: Keep quiet, you heathens! 03100
Bottom
03100
Top
TUOMAS: Istu rauhassa, Juhani, ja ole huolimatta hänen puheistansa. Tuomas: Sit in peace, Juhani, and take no notice of what he says. 03101
Bottom
03101
Top
JUHANI: Lakki päästäs kun syöt, sinä kokkare. Juhani: Take your cap off while eating, you dwarf. 03102
Bottom
03102
Top
TUOMAS: Lakki päästäs, sanon minäkin. Tuomas: Cap off, say I too. 03103
Bottom
03103
Top
JUHANI: Kas niin. Totella täytyy sinun; ei auta. Juhani: There then. You had to obey. 03104
Bottom
03104
Top
SIMEONI: Aina vaan nalkutusta, paljasta nalkutusta. Jumala teidän sielunne ja mielenne kerran valaiskoon! Simeoni: Always nagging, nothing but nagging. God light up your souls and hearts! 03105
Bottom
03105
Top
JUHANI: Ainapa hän on kiusan kapula. Juhani: He’s always making trouble. 03106
Bottom
03106
Top
EERO: Ainapa olen kirotuissa hampaissanne »se turvikko ja peukalo, se pikkunappula Eero». Mutta senpä tähden olen sitkeä. Eero: It’s I am always in your accursed teeth — ”that inidge, that hop-o-my-thumb, that little button Eero.” But that’s why I’m tough. 03107
Bottom
03107
Top
JUHANI: Sinä olet vihainen rakkikoira, niinkuin kuului veisussa »seitsemän miehen voima». Juhani: You are a snappy-tongued puppy, as it says in I he song ”Seven Men Strong.” 03108
Bottom
03108
Top
EERO: Purenpa takaisin ja terävästi. Euro: I can bite back and hard. 03109
Bottom
03109
Top
JUHANI: Sinä olet karvautta täys. Juhani: You are full of bile. 03110
Bottom
03110
Top
AAPO: Sallipas minullekin sananen. Eero lausui jotakin, jossa luullakseni löytyi hieman totuutta. Katso: sitä karvautta, jota hän välimmiten jakelee ympärillensä, olemme kenties itse paljon keitelleet. Muistakaamme toki: kaikki olemme saman Luojan luontokappaleita. Aapo: May I say a word? Eero said something that I believe lias a mite of truth in it. See, the bile he sometimes spreads around him, we ourselves have helped a lot in cooking. But Icl us remember that we are all creatures of the same Creator. 03111
Bottom
03111
Top
TIMO: Vallan niin. Jos minulla on kaksi »nokkaa, toinen kuin lesti ja toinen kuin leivän puolikas», niin mitäs muiden siihen tulee? Itse mä niitä kannan. Mutta heittäkäämme jo nokat ja nakat, Luojat ja luomiset tuperin tuhkaan. Kas täältä, Juhani, saat nauriin, pehmeän kuin tuhkulaisen. Iskeppäs sen niskaan ja älä ole milläskään tuon joutavan puheista. Hän on nuori ja ymmärtämätön.--Syö, veljeni. Timo: Quite so. ”If I have two snouts, one like a boot-tree, the other like a loaf,” what has that to do with others? I myself carry them. But let’s drop noses and posies, Creators and creations now. Here, Juhani, here’s a turnip, soft as a toadstool. Seize on that and never mind that scamp’s remarks. He is young and without understanding. Eat, brother mine. 03112
Bottom
03112
Top
JUHANI: Syön kyllä. Juhani: I’ll eat all right. 03113
Bottom
03113
Top
TIMO: Nyt elämme kuin häissä vaan täällä korkealla, kaikuvalla mäellä. Timo: Now we’re like at a wedding on this high, echoing hill. 03114
Bottom
03114
Top
JUHANI: Kuin taivaan häissä. Mutta rääkättiinpä meitä äsken vielä oikein surkeasti helvetissä tuolla alhaalla. Juhani: Like at Heaven’s wedding. But I must say we were tortured real cruelly down there in Hell a little while ago. 03115
Bottom
03115
Top
TIMO: »Toisinaan alaslasketaan, toisinaan ylösnostetaan» tässä maailmassa. Timo: ”Sometimes dashed down, sometimes uplifted,” so it is with us in this world. 03116
Bottom
03116
Top
JUHANI: Niin on laita. Mitä sanot, veli Aapo? Juhani: That’s it. What do you say, brother Aapo? 03117
Bottom
03117
Top
AAPO: Olenpa koettanut parastani, mutta turhaan. Nyt suutun kuitenkin kerran ja heitän elomme haaksen perämelan kohtalon kouraan. Tässä istun. Aapo: I have tried my best, but all to no good. Now I too will let myself go for once and leave the tiller of our lives in fate’s hand. Here I sit. 03118
Bottom
03118
Top
JUHANI: Tässä istumme ja tuossahan makaa jalkaimme alla koko maailma. Tuolla punoittaa lukkarin talo kuin punainen kukko ja tuolla kohoo korkeuteen Herran temppelin torni. Juhani: Here we sit and there under our feet lies the whole world. The churchwarden’s house glows there like a red cockerel, and yonder the spire of God’s temple rises on high. 03119
Bottom
03119
Top
AAPO: Senpä temppelin juurella kerran istumme häpeän mustassa puussa, istumme niskat kyyryssä, kuin seitsemän variksen-poikasta aidalla, ja kuulemme ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Aapo: At the foot of that temple we shall sit once in the black stocks of shame, sit with bent beads, like seven young crows on a fence, hearing people say, as they point to us: there sit the lazy Jukola brothers. 03120
Bottom
03120
Top
JUHANI: Ei koita se päivä, jona Jukolan pojat, niskat kyyryssä kuin variksen-poikaset istuvat häpeän mustassa puussa ja kuulevat ihmisten, osoittaen sormellansa, lausuvan: tuossa istuvat Jukolan laiskat veljekset. Tämä päivä ei koita, ennen menen hirteen, tai marssin aina maailman-loppuun, Heinolan pataljoonaan kivääriä keikuttelemaan. »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Nyt, veljet, koska olemme syöneet, niin laulamme, heläytämme että nummi tärisee. Juhani: The day will never dawn when the sons of Jukola, with heads bent like young crows on a fence, sit in the black stocks of shame, hearing people say, as they point to us: there sit the lazy Jukola brothers. That day will not dawn; I’d sooner hang myself, or march to the very end of the world, to the battalion at Heinola to swing a rifle. ”What do I care, a scapegrace so young?” Now, brothers, now that we have eaten, let’s sing, let’s yell until the heath shakes. 03121
Bottom
03121
Top
SIMEONI: Siunataan itsemme ja nukutaan. Simeoni: Let’s bless ourselves and go to sleep. 03122
Bottom
03122
Top
JUHANI: Ensin lauletaan: »Mitä minä huolin». Karastappas kurkkuas, Timo. Juhani: First a song: ”What do I care.” Clear your throat, Timo. 03123
Bottom
03123
Top
TIMO: Minä olen valmis. Timo: I’m ready. 03124
Bottom
03124
Top
JUHANI: Entäs Eero-poika? Olemmehan ystävät taas? Juhani: How about Eero-lad? Friends again? 03125
Bottom
03125
Top
EERO: Ystävät ja veljekset. Eero: Friends and brothers. 03126
Bottom
03126
Top
JUHANI: Kaikki hyvin. Mutta kruuvaappas kurkkuas. Juhani: All’s well then. Screw up your throat. 03127
Bottom
03127
Top
EERO: Se on jo täydessä tämmingissä. Eero: It’s already in tune. 03128
Bottom
03128
Top
JUHANI: Hyvä! Ja kuullelkoot nyt toiset kuinka hongisto remuaa.--Nyt pojat! Juhani: Good! And listen you others to the pines quaking. Now boys! 03129
Bottom
03129
Top
Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturi-vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Heinolan pokkojen uhkeaan joukkoon
Pois minä lähden, tyttöjen houkko;
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Eipä mua peljätä piispa, ei pappi;
Kohta on ylläni sankarin takki.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Juokseppas, Rusko, ja pyöritä pyörää;
Keisarin knalleja karsitaan syömään.
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!

Mitä minä huolin, veitikka nuori,
Jolla on rinta kuin Tunturin vuori?
Frallaralla rallaralla rallarallalaa!
What do I care, a scapegrace so young,
Broad in the shoulder and lusty of lung?
Fra-la ra-la ra-la ra-la ra-la ra-la-lah!

Away to the ranks of the soldiers so grand
At Heinola town I am olf thro’ the land.
Fra-la ra-la ra-la ra-la ra-la ra-la-lah!

For bishops and priests I care not a fig,
Soon I’ll be dressed in a hero’s gay rig.
Fra-la ra-la ra-la ra-la ra-la ra-la-lah!

Swifter my bay horse, for soon we shall crack
An Emperor’s rations, the hardest of tack.
Fra-la ra-la ra-la ra-la ra-la ra-la-lah!

What do I care, a scapegrace so young,
Broad in the shoulder and lusty of lung?
Fra-la ra-la ra-la ra-la ra-la ra-la-lah!
03130
Bottom
03150
Top
JUHANI: Juuri niin! Kas tässähän on meidän hyvä olla. Juhani: That’s the way! Ah, this is a good place for us to be in. 03151
Bottom
03151
Top
SIMEONI: Vähemmin ääntä, vähemmin ääntä! Niinhän mekastatte kuin lekionat peikkoja.--Mutta hiljaa, hiljaa! täällä tulee ihmisiä. Simeoni: Less noise, less noise! You’re brawling like a legion of goblins. Hush, hush! there are people coming. 03152
Bottom
03152
Top
JUHANI: Ihmisiä? Katso tarkemmin, niin näet suljun Mustalaisia, näet »Rajamäen rykmentin». Juhani: People! Look closer, and you will see a pack of gypsies, the ”Rajamäki Regiment.” 03153
Bottom
03153
Top
Matkue, joka lähestyi, oli eräs ympärikulkeva perhe, kotoisin pienestä mökistä Rajamäen ahoilla, josta syystä maailma kutsui sitä Rajamäen rykmentiksi. Sen esimies ja isäntä on tuo kaikkein tuntema Mikko, lyhyt, mutta käpeä mies, musta vilttihattu päässä. Hän kauppailee retkillänsä pikiä ja vilkuttelee vikkelästi kuoharin terävää veistä. Harjoittelee hän myös viuluniekan virkaa, vinguttelee useinkin tuota mustan-punaista ilokonettansa tanssiloissa ja talkoo-iltojen iloissa, kastellen kaulaansa aina tarjomusta mukaan.--Mutta kiltti kuppari on hänen akkansa, Kaisa, nuuskanaamainen, tuikea eukko. Harvapa on sauna, jota hän ohi-kulkeissansa ei saattaisi savuamaan kuppasaunaksi sen paikkakunnan eukoille. Silloin hyppii Kaisan kirves, suunsa massahtelee ja nuuskainen naamansa hikoilee hirveästi, mutta paisuu myöskin tuliaispussi.--On heillä joukko lapsiakin, joka seuraa heitä heidän matkoillansa kylästä kylään, talosta taloon. Kaksi niistä käyvät jo retkensä itse, hyppelevät iloisina vanhempainsa vaiheilla pitkin tietä, milloin edellä, milloin jäljessä, mutta niitä kolmea nuorempata kuljetetaan isän ja äitin kuormana vankkureissa; ja Kaisa aina aisoissa vetää, Mikko lykkää sauvallansa perään. Kova on siinä meteli, missä Rajamäen matkue on vaeltamassa; ja olipa eräs koiran-hammas sepittänyt tästä perheestä pitkän ilveellisen veisun, kutsuttu rykmentin nimellä. Tämä oli räyhäävä joukko, joka nyt matkusti pitkin tietä Sonnimäen nummen alta kohden kirkonkylää, koska veljekset, iloisena kuin oinaat, viettivät vapauden hetkeä nummen korkealla harjulla. The party which now approached was a certain nomad family whose only home was a little hut on a clearing on Rajamäki Hill, for which reason it was known to the world as the Rajamäki Regiment. Its leader and head is Mikko, known to everybody, a short lively fellow in a black felt hat. He hawks pitch on his journeys and flashes skilfully a gelder’s sharp knife. He practises the fiddler’s art as well, and at dances and bee-parties draws a squeaky music from his dark-red instrument of joy, wetting his throat as often as hospitality is offered. His wife Kaisa, a snuffy-chinned irascible hag, is a gentle hand at cupping. Rare the sauna she fails to set warming when she passes by, for the women of the neighbourhood to be leeched by her. Then Kaisa’s hand moves deftly, her mouth champing and her snuffy face sweating, but her food-bag too quickly swells. They have a number of children who follow them on their wanderings from village to village and farm to farm. Two of them travel on their own legs, skipping merrily along the road, now ahead and now in the rear of their parents. The three youngest ride in a little waggon, and always Kaisa is in the shafts, while Mikko pushes with his stick from behind. Loud is the hubbub wherever the Rajamäki family is on its way; and a certain wag had composed a long mocking ballad about it, calling it after the regiment. This was the noisy party that now came faring along the road below Sonnimäki Heath on its way to the church village, as the brothers, merry as goats, celebrated their freedom on the high crest of the wooded heath. 03154
Bottom
03154
Top
JUHANI: Heisaa! terve, sinä ennenmainittu rykmentti, terve! Juhani: Halloo! Well met, you aforesaid regiment, well met! 03155
Bottom
03155
Top
TIMO: »Hustote tili?» sanoi Ruotsalainen. Timo: ’Hustotaytill ? ’ says the Swede. 03156
Bottom
03156
Top
EERO: »Kappusivai!» sanoi Ryssä. Eero: ’Kappusiveye?’ says the Russian. 03157
Bottom
03157
Top
KAISA. Mitä tahdotte, te siellä ylhäällä? Kaisa: What do you want, you up there ? 03158
Bottom
03158
Top
EERO: Että muori tulee ja imee oikein tuikean sarven tämän veli Juhanin ruskeaan reisi-pakaraan. Eero: The old girl to come and cup the brown thigh of Juhani here with a whopping bull’s horn. 03159
Bottom
03159
Top
JUHANI: Muori imee ja napsuttelee, koska faari pelaa, sehän vasta yhteen-mallaa. Juhani: The old woman to tap and suck while the old man plays, now wouldn’t that go well together. 03160
Bottom
03160
Top
MIKKO. Minä annan teille peevelin, te Jukolan sissit! Mikko: I give the Devil to you, you Jukola bandits. 03161
Bottom
03161
Top
EERO: Ukko ei tahdo pelata. No laulakaamme sitten me, ja oikein huikea marssi. Eero: The old man doesn’t want to play. Well, then we’ll sing, and a real rousing march. 03162
Bottom
03162
Top
JUHANI: Huikea marssi, kun astelee ohitsemme Rajamäen rykmentti. No, pojat Timo ja Eero! Juhani: A rousing march as the Rajamäki Regiment marches past. Now boys, Timo and Eero! 03163
Bottom
03163
Top
Karsitaan nyt kulkemahan
Ylös, alas mäkii,
Kuohintahan, kuppaamahan,
Kauppoilemaan pikii.

Aisoiss' Kaisa nuuska-naama
Itse olla tykkää,
Mikko, purren mälliänsä,
sauvall perään lykkää.
Now we ’re off a-wandering
Round the land and back,
Gelding and a-blood-letting
Hawking pitch so black.

At the shafts with snuffy face
Kaisa you will find;
Mikko, chewing, sets the pace,
Pushing hard behind.
03164
Bottom
03174
Top
JUHANI: Juuri niin! Onpa tämä vähän lystillinen laulu-remputus. Juhani: Just so! This is a real jolly, rollicky bit of a song. 03175
Bottom
03175
Top
KAISA. Tietäkää, te sen vietävät siellä, että me kuljemme aina kunnialla, mutta te, te kiertelette ympäri ihmisten metsiä kuin ryövärit ja raatelevat pedot. Minä kuppaan, minä, ja teen terveyttä; Mikko kuohii, hän, ja tekee lihavia kaltteja, muhkeita härkiä ja komeoita ruunia, joilla ratsastelee kuningasten kuninkaat; se tietäkäät, te perkeleet. Kaisa: I’ll let you know, you devil’s food up there, that we always walk in honour, but you, you slink about other people’s forests like robbers and beasts of prey. I let blood, I do, and bring health; Mikko gelds and makes fat swine, fine oxen and bonny geldings for the King of Kings to ride on; know that, you devils! 03176
Bottom
03176
Top
JUHANI: Pari värssyä sen saarnan päälle, pojat! Timo ja Eero, reippaat pojat! Yht'aikaa! Juhani: A couple of verses on top of that sermon, boys! Timo and Eero, my stout lads! All together! 03177
Bottom
03177
Top
Kaisan huulet massahtelee,
Napsuttelee kirves;
Kreeta-muori Kaisan kynsiss'
Juttuu hampaat irviss'.

Mutta tuolla tarhan puoless'
Mikä pauhu? Heisaa!
Kyltät, kaltit saarnailevat,
Pikku-porsaat veisaa.

Miksi kyltät hälisevät?
Miksi naskit kirkuu?
Katsos: läätin oven alla
Mikon veitsi vilkkuu.
Kaisa smacks her nether lip,
Sets the blood a-running;
Mother Jane in Kaisa’s grip
Tells her tales of cunning.

But yonder on the farmyard side
Why this sudden shrieking?
The boars and stallions try to hide,
The piglets fall a-squeaking.

Why this tumult ’mongst the boars?
What makes the piglets scream
See: as Mikko farmward soars
His knife is seen to gleam.
03178
Bottom
03193
Top
JUHANI: Totisesti lystillinen laulu-remputus; sitä ei taida kieltää, Mikko? Juhani: Truly a jolly rollicking song. Can that be denied, Mikko? 03194
Bottom
03194
Top
MIKKO. Pidä juuri kohta leipä-laukkus kiinni ja tiedä, että tässä on itse Mestari-Mikko, joka nypisti maaherran orhin puhtaan lakanan päällä, vuodattamatta yhtään ainoata veren tippaa. Ja siitäpä tempusta sai hän valtuus-kirjan, jota ei itse Rooman keisarikaan ole mies rikkomaan. Sellainen Mikko minä olen. Mikko: Close your bread-trap and quickly, and know that I am Master Mikko himself, who nipped the Governor’s stallion over a clean sheet without spilling a single drop of blood. And for that trick got a certificate that the Emperor of Rome couldn’t belittle. That’s the sort of Mikko I am. 03195
Bottom
03195
Top
EERO: Oh sinä kaksinkertainen Kuohari-Mikko noita-akkasi kanssa! Eero: Oh you double boar-gelder Mikko with your witch of a wife ! 03196
Bottom
03196
Top
KAISA. Katso etten noidu teitä susi-laumaksi kuin äijä ennen ylpeän hääjoukon. Kaisa: See that I don’t turn you all into a pack of wolves, as my grandfather once did a proud wedding company. 03197
Bottom
03197
Top
JUHANI: Tässäpä seison vielä vanhana Jukolan-Jussina omissa housuissani, ja niinpä toivon Jumalan avulla seisovani myöskin tästälähin. Eihän siitä noita-konstistasi, muija-parka, tule enemmän kuin koska toisvuonna ennustit meille maailman loppua ja saatoit monen akan pyytämään turhaan anteeksi entistä häijyyttänsä ukoltaan. Juhani: Here I still stand, the same old Juhani Jukola, in my own breeches, and so with God’s help I hope to stand from now onward too. Your witch’s tricks, poor woman, can do no more than they did two years ago when you foretold the end of the world and made many a wife beg her husband’s pardon for past scoldings without the slightest need. 03198
Bottom
03198
Top
KAISA. Kuule mitä nyt ennustan. Kaisa: Hear what I prophesy now. 03199
Bottom
03199
Top
EERO: Ennustatpa ja toivot meille lämpöisen saunan ja sinun itsesi meitä kuppailemaan niskaan. Eero: You prophesy and wish us a hot bath, with you yourself to bleed us in the neck. 03200
Bottom
03200
Top
JUHANI: Mutta se on hullu ennustus ja toivo. Tosin ai'on kotia tullessani lämmittää saunan ja kylpeä oikein herttaisesti, mutta Aatamin-frakkia niskassani en ensinkään mieli rikkoa. Juhani: But that’s a vain prophecy and wish. True, I mean to heat the sauna when I come home and bathe right heartily, but I’m in no mind to have the Adam’s pelt opened at my neck. 03201
Bottom
03201
Top
KAISA. Kuule, kuule! Tuleksi on menevä saunasi ja tuleksi tupasi myös, ja surkeassa tilassa lähdet sinä itse samoomaan metsiä, rämeitä ja soita, etsien suojaa paleltuvalle ruumiillesi. Ah! verisesti täytyy sinun vielä taistella sekä ihmisten että metsän petojen kanssa ja siitä, puuskuttaen kuin kuoleva jänis, kallistaa pensaasen tuo kirottu pääsi. Tämä kuulkaa ja muistakaa. Kaisa: Listen, listen! Fire shall eat up your sauna and your dwelling too, and in wretched state shall you wander forth through forests, bogs and marches, seeking shelter for your perishing body. Ah! bloodily will you yet fight with men and the beasts of the forest, after which, puffing like a dying hare, you will lay down your accursed head in a bush. Hear me and remember. 03202
Bottom
03202
Top
JUHANI: Mene helvettiin... Juhani: To Hell... 03203
Bottom
03203
Top
TUOMAS: Vaikene jo, vaikene! Tuomas: Shut up now, shut up ! 03204
Bottom
03204
Top
SIMEONI: Sinä jumalaton, villitty! Simeoni: You godless man, bewitched! 03205
Bottom
03205
Top
JUHANI: Mene tulipunaiseen helvettiin! Mene lukkarille ja noidu lukkarin kurkkuun ijankaikkinen sian-tauti. Juhani: Go to red-hot Hell ! Go to the churchwarden and bewitch his throat with the everlasting mumps. 03206
Bottom
03206
Top
EERO: Että hän laulaa kuin Mikon kynsissä vanha torahampainen karju. Eero: So that he’ll sing like an old long-tusked bair on Mikko’s hands. 03207
Bottom
03207
Top
JUHANI: Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyhälle, ja rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille... Mitä määräisimme hänelle? Sanoppas, Eero. Juhani: Ay, and go to the Vicar, to that hypocritical and rich, fat and greasy Vicar... What shall we order him? Say, Eero. 03208
Bottom
03208
Top
EERO: Tapahtukoon hänelle paisti-kinkerillä niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon hänen säkkiinsä aika kissapiirakka. Eero: May it happen to him at Bible meeting as it happened to the publican at Oulu’s gate; may a big cat-pie appear in his sack. 03209
Bottom
03209
Top
JUHANI: Niin! Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä. Juhani: Ay, a Paltamo pasty, with a cat, a hairy, furry cat inside. 03210
Bottom
03210
Top
EERO: Ja siitä tehköön hän seuraavana sunnuntaina rangaistus-saarnan niin vimmatun ja pohtavan että repee tuo rasvainen mahansa, repee kerran remahtaen vaan. Eero: And let him make a sermon of it next Sunday so full of wrath and fury that his fatty stomach bursts of a sudden with a loud bang. 03211
Bottom
03211
Top
JUHANI: Niin! ja sitten peijakas hänen periköön, ottakoon hänen niskaansa ja lennättäköön häntä niinkuin pirun on tapana pappia lennättää. Juhani: Ay, and then may the Old ’Un take him up on his back and fly away with him as is the Devil’s way with parsons. 03212
Bottom
03212
Top
EERO: Vieköön rikkaan miehen toveriksi sen mahtavan ja rikkaan rovastin. Eero: Let him carry off the rich and mighty Vicar for company to the rich man. 03213
Bottom
03213
Top
JUHANI: Siinähän ovat terveiset, joita pyydämme sinun saattamaan koreasti esiin sekä lukkarille että rovastille. Ja jos kaiken tämän teet, niin saatpa sitten noitua minun itseni vaikka sudeksi, niinkuin uhkasit. Juhani: There’s the greeting we bid you carry to the hymnleader and the Vicar. And if you do this, you can turn me into a wolf, if you like, as you have threatened. 03214
Bottom
03214
Top
EERO: Sudeksi niin ahneeksi, että hän kerralla nielee kitaansa koko Rajamäen rykmentin. Eero: A wolf so fierce that it eats up the whole Rajamäki Regiment at one gulp. 03215
Bottom
03215
Top
JUHANI: Niin! ja vielä sarvi-säkin kaupan päälle. Juhani: Ay! And the bag of horns into the bargain. 03216
Bottom
03216
Top
EERO: Vielä pikipussinkin paakelssina. Eero: And the pitch-sack for savoury. 03217
Bottom
03217
Top
JUHANI: Niin juuri, sinä vasaran-poika! Juhani: Just so, you son of a hammer. 03218
Bottom
03218
Top
KAISA. Kaikki hyvin! rovastin ja lukkarin pitää saaman teiltä terveisenne, ja se keitto on kupissanne kerran vielä, te kirotut! Anna heille kivestä läksiäisiksi, Mikko, anna että pääkuori aukenee. Kaisa: Good ! The Vicar and the churchwarden shall hear your message, and you’ll find this same soup in your bowls yet, you accursed! Send ’em a parting greeting with a stone, Mikko; split open their skulls. 03219
Bottom
03219
Top
MIKKO. Tässäpä on mukava harakan-kivi, juuri kuin käsketty.--Tuossa, te Pelttarin pukit!--Mars, Kaisa! Nyt mennään. Mikko: Here’s a good pebble, as though made to order. Take that, you squinting goats! Quick march, Kaisa! Now we’re off. 03220
Bottom
03220
Top
JUHANI: Tuota riivattua! Nakkasi kiven, ja liki liippasi, ettei iskenyt minua otsikkoon. Juhani: The scoundrel! Threw a stone, and it was a near thing I didn’t get it on the head. 03221
Bottom
03221
Top
EERO: Lähetetään polla takaisin. Eero: Let’s send the ball back. 03222
Bottom
03222
Top
JUHANI: Sinkauta se ukolle takaisin, että hattu kömähtää. Juhani: Make the old fellow’s hat rattle! 03223
Bottom
03223
Top
TUOMAS: Oleppas heittämättä, poika, jos tahdot säästää saivaristoas. Tuomas: Don’t throw, lad, if you would spare your head. 03224
Bottom
03224
Top
AAPO: Näethän, sinä konna, että siellä on lapsia. Aapo: Can’t you see, rascals, that there are children there? 03225
Bottom
03225
Top
JUHANI: Pidätä kives; he jo mennä kaapaisevat että nummi jymisee. Juhani: Hold your stone; they’re galloping off already so the heath thunders. 03226
Bottom
03226
Top
SIMEONI: Voi te ilkeen-aikaiset, te kalmukit ja koiran-kuonolaiset! Eihän enää rauhallinen matkamieskään pääse kunniallisesti ohitsemme tiellä. Voi te rosvot! Simeoni: Oh you wicked wretches, you Calmucks and savages! Even a peaceful traveller can’t pass you in peace. Oh you bandits! 03227
Bottom
03227
Top
JUHANI: Minäkö, joka en vääristäisi heiltä hiuskarvaakaan? Mutta katsos koska mies on oikein uhossa ja huikeat puuskaukset toukaa läpi hänen potran ruumiinsa, niin--kylläs sen tiedät. Kaksi yötä ja päivää on poika istunut tornissa. Mutta lähetinpä lukkarille vallan uhkeita terveisiä sappeni lievitteeksi. Juhani: What, I, who wouldn’t hurt a hair of their heads? But look, when a man feels really angry and mighty spasms run through his bonny carcass, he — you know what. Two days and two nights this lad has been shut up in a tower. But I sent a grand greeting to the churchwarden to ease my mind a little. 03228
Bottom
03228
Top
AAPO: Ja vielä hullumpia rovastille. Niitä terveisiä taidamme vielä katkerasti katua. Aapo: And still more foolish ones to the Vicar. We shall have cause to rue these greetings yet. 03229
Bottom
03229
Top
JUHANI: »Mitä minä huolin, veitikka nuori?» Elämä, nuoren miehen elämä on juuri niinkuin tämä kaikuva, kohiseva nummi. Ja tuollahan koillisessa longoittaa Impivaaran töykeä vuori ja tuolla taasen luoteisessa läikkyy kirkon-kylän järvi ja vieläpä haamoittaa tuolla muitakin järviä, tuolla ilman rannalla kuin ikuisessa kaukaisuudessa. Kolistimen kolme järveä siellä silmäni näkee. Juhani: ”What do I care, a scapegrace so young.” Life, a young man’s life is just like this roaring, echoing heath. Yonder in the northeast Impivaara’s steep side shows, and yonder in the northwest the lake by the village gleams, and I can even see other lakes, there on the edge of the air as though in eternal distance. I can see the three lakes of Kolistin. 03230
Bottom
03230
Top
»Ei mun auta, ei mun auta,
Täytyy mennä järveen;
Kultani on niin vihainen
Ja puhisee kuin kärme».
It can’t be helped, it can’t be helped,
I’ll jump into the lake;
My sweetheart is so mad today
And hisses like a snake.
03231
Bottom
03236
Top
Tuon järven pinnallapa tuossa istuu usein lukkari-ukkomme ongen-pahla kourassa. Ah! könöttäisi hän siellä nyt ja minä olisin tuima tuulenpuuska, äkeä hirmu-myrsky kaakosta, niin tietäisinpä mitä kohden rynkäisin pauhinalla, ja pianpa puljahtelis kumossa lukkarin ruuhi. On the surface of that lake our old churchwarden often sits with a fishing-rod in his hand. Ah! if he only squatted there now and I were a fierce gust of wind, a raving squall from the southeast, I know well where I’d charge with a roar, and the churchwarden’s punt would soon be upset. 03237
Bottom
03237
Top
SIMEONI: Mikä synnillinen toivotus! Simeoni: What a sinful wish! 03238
Bottom
03238
Top
JUHANI: Sen minä tekisin, ruuhen minä kumoisin että kiehuisi vellinä järven vesi. Juhani: It’s what I’d do; I’d upset the punt so that the water boiled around him like gruel. 03239
Bottom
03239
Top
TIMO: Suden paistiksi koko mies. Timo: To the wolves for their dinner, a man like him! 03240
Bottom
03240
Top
JUHANI: Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. Juhani: I’d dash him into a wolf-pit and then walk blissfully round it. 03241
Bottom
03241
Top
AAPO: Kettu, kerran karhun pahan-suopa, narrasi kuoppaan kontio-kurjan. Kovin hän silloin nauroi ja käyskeli siinä ylhäällä ympäri ammottavan kuopan, haastellen pilkallisesti. Siitä astui hän ilveksen selkään, ilves vei hänen ylös korkeaan kuuseen, joka seisoi siinä lähellä. Rupesi laulamaan kettu iloissansa ja kutsumaan kokoon tuulia jokaisesta neljästä ilmasta; käski heitä soittamaan kuusen kanteletta hänen laulunsa mukaan. Tulivat pian itä, läntinen ja etelä, ja ankarasti kaikkui ja kohisi kuusi. Tuli myös voimallinen pohja, rynkäsi halki partaisen, pimeän korven, humisten ja ryskyin. Silloin kuusi pauhasi, vapisi ja kumartui syvään, murtui viimein ja kaatui kohden kuoppaa, viskaten kaatuessaan latvastansa ketun alas karhun syliin syvässä kuopassa. Aapo: Once the fox, bearing a grudge against the bear, tricked poor Bruin into a pit. And then he laughed heartily and walked round the gaping pit, talking mockingly. After that he got on to a wild-cat’s back, and the wild-cat took him up into a big spruce that grew close by. The fox then began to sing for joy and to call together the winds from the four quarters of the earth, commanding them to play the harp of the spruce to his song. Came the east, west and south winds, and the spruce roared and crackled loudly. Came the north wind, charging across the mossy, gloomy forests, humming loudly and crashing. Then the spruce stormed, quivered and bowed down deeply, until at last it broke and fell down over the pit, throwing as it fell the fox into the bear’s arms down in the pit. 03242
Bottom
03242
Top
TIMO: No peijakas! Mutta nyt? Timo: The Devil! What then? 03243
Bottom
03243
Top
JUHANI: Kylläs tuon arvaat, kuinka nyt tapahtui. Kieppasi mar' karhu oikein rotevasti kiinni ketun kamarasta ja ravisti että hampaat helähti, niinkuin teki hyvä lukkari minulle.--Mutta ymmärränpä Aapon tarkoituksen. Hän tahtoi minua muistuttaa, että joka toiselle kuoppaa kaivaa, hän putoo siihen itse. Olkoon niinkin, mutta suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan. Juhani: You can guess what happened then. I bet the bear grabbed the fox firmly by the scruff and shook him until his teeth rattled, like the kind churchwarden did me. But I understand what Aapo means. He wants to remind me that he who digs a pit for others can fall into it himself. That may be, but I’d like to see the churchwarden fall into a pit all the same. 03244
Bottom
03244
Top
TIMO: Nähdä lukkarin kuoppaan lötkähtävän, sitähän ei juuri minunkaan sydämeni vastaanlöis. Mutta en tuota ukko-rässyä sentähden kauankaan piinaisi tunkkaisessa kammiossa. Kaksi tuntia, kaksi tuntia vaan. Ja jääköön tämä tähän. Eläköön lukkari rauhassa, putoomatta edes närkästyneen sydämenikään kuoppaan. Mutta yhtä ihmettelen. Kuinka taidatte uskoa tuollaisia lorujuttuja kuin tämä ketusta ja karhusta. Voi veikkoset! eihän taida kettu edes joutaviakaan jaaritella, sitä vähemmin kutsua vielä tykönsä maailman tuulia. Te uskotte tämän, mutta minä päätän asian puhtaaksi valheeksi. Timo: My heart wouldn’t be against seeing the churchwarden stumble into a pit either. But I wouldn’t torture the old beggar too long by keeping him in a stuffy hole. Two hours, only two hours. But enough. May he live in peace without even falling into the pit of my angry heart. Only one thing surprises me. How can you believe such rubbish about a fox and a bear. Why, brothers, a fox can’t even talk nonsense, let alone call logether all the four winds. You believe this, but I make it out a downright lie. 03245
Bottom
03245
Top
JUHANI: Se tiedetään, ettei Timon pää ole juuri terävimpiä tässä maailmassa. Juhani: We all know that Timo’s head is not one of the sharpest in this world. 03246
Bottom
03246
Top
TIMO: Vaikk'ei. Mutta tällä päällä vaellan halki tämän maailman yhtä kunniallisesti kuin sinäkin taikka jokin muu, mies tai vaimo. Timo: Maybe not. But with this head I walk through the world as honourably as you or anyone else, man or woman. 03247
Bottom
03247
Top
AAPO: Timo ei käsitä kuvausta. Aapo: Timo doesn’t understand a fable. 03248
Bottom
03248
Top
JUHANI: Ei ensinkään se poika parka nyt käsitä. Mutta katsoppas jos selitän sinulle seikan. Tapaus ketusta ja karhusta on arvattavasti niistä ajoista, joina kaikki luontokappaleet ja vielä puutkin taisivat puhua, niinkuin vanhassa testamentissa kerrotaan; ja sen olen kuullut vainaalta sokea-enoltamme. Juhani: Not a bit does the poor boy understand it. But I will explain it to you. This matter between the bear and the fox happened, I guess, in those days when all the animals and even the trees could speak, as it says in the Old Testament; and this I heard from our old blind uncle. 03249
Bottom
03249
Top
AAPO: Ethän käsitä nyt sinäkään satua ja sen tarkoitusta. Aapo: Even you do not understand a fable and its purpose. 03250
Bottom
03250
Top
TIMO: Mutta kuitenkin »pata kattilaa soimaa; musta kylki molemmilla». Timo: And yet ”the kettle mocks the pot; black are the sides of both”. 03251
Bottom
03251
Top
JUHANI: Mielitkö viisastella, mies? Mutta usko minua, niin kiitänpä Jumalaa siitä, etten ole niin tyhmä kuin sinä, Timo-poloinen. Juhani: Are you trying to be clever, boy? Believe me, I thank God that I am not as stupid as you, poor Timo. 03252
Bottom
03252
Top
TIMO: Vaikka et ole; enpä siinä mitään vaaraa näekkään. Timo: What if you’re not; I see no harm in it. 03253
Bottom
03253
Top
EERO: Tee sinä, Timo, niinkuin puplikaani ennen: lyö ainoastaan vasten rintaasi, ja saadaanpa nähdä, kumpi teistä tästä parempana miehenä kotia marssii. Eero: Do, Timo, as the publican once did; only smite your breast, and we’ll see which of you marches home the better man. 03254
Bottom
03254
Top
JUHANI: Aih! joko sattui pikku-Eeroonkin, sinä puplikaani itse? Juhani: Ay, did it touch Little-Eero, publican himself? 03255
Bottom
03255
Top
EERO: Sattui oikein makeasti itse puplikaanien päämieheen, tuohon pikku-Zakeukseen. Eero: It touched the chief publican, that Little-Zacchaeus, on a sore spot. 03256
Bottom
03256
Top
JUHANI: Minä en huoli sinun Zakeuksistas ja makeuksistas, vaan panen itseni makeasti nukkumaan. Selin tahdon teihin kääntyä ja maata kuin viholais-pesä kinoksen alla.--Mutta Jumala auta meitä! olemmehan asettuneet kamalaan paikkaan. Juhani: I give a fig for your jests, and lay me down to slumber sweet. I’ll turn my back on all of you and sleep like an ant’s nest under the snow. But God help us! this is an awful place we have settled in. 03257
Bottom
03257
Top
AAPO: Miksi niin? Aapo: How so ? 03258
Bottom
03258
Top
JUHANI: Tuossahan tuo merkillinen, kamoittava kivi, joka antaa aina niin murheellisen vastauksen kirkonkelloin pauhinalle. Ja katsokaapas noita silmiä sitten, jotka tuijottelevat tuolta päällemme lakkaamatta. Minä kauhistun. Mennään tästä Herran nimeen! Juhani: Why, there lies that strange, terrifying rock that always answers so mournfully to the sound of the church bells. And look at those eyes in it that stare so unwinkingly at us. I’m scared! Let’s leave this spot in the Lord’s name. 03259
Bottom
03259
Top
TUOMAS: Istukaamme rauhassa. Tuomas: Let’s sit here in peace. 03260
Bottom
03260
Top
JUHANI: Mutta metsänhaltija on tässä kova ja kiukkuinen. Juhani: But the forest-spirit is stern and angry here. 03261
Bottom
03261
Top
AAPO: Ainoastaan heitä kohtaan, jotka kiroilevat tai osoittelevat muuta jumalattomuutta. Sentähden kavahda itses siitä. Mutta tarina noista kuvista tuolla kiven kyljessä on tapaus kaukaisista ajoista. Aapo: Only towards those who swear or do other godless deeds. So take care. The tale of those images on the rock-side is a story of far-off days. 03262
Bottom
03262
Top
LAURI: Tahdotko sen kertoa meille? Lauri: Will you tell us this tale? 03263
Bottom
03263
Top
AAPO: Mutta katselkaa ensin tarkemmin tuota kiveä. Siellä nä'ette niinkuin neljä kultaista, säteilevää pistettä. Ne ovat kahden rakastajan sulavat silmät, korean neidon ja uljaan nuorukaisen; ja heidän kuvansa nä'ette myös piirrettyinä kiveen. Katselkaa heitä, silmät vähän rakosilla. Siinä he istuvat yhdistettyinä hellimpään syleilykseen. Mutta alempana, nuorten jalkain juuressa makaa kymeröissään ja miekalla lävistettynä eräs vanha uros. Aapo: Look carefully at the rock first. You’ll see there something that looks like four shining golden spots. These are the melting eyes of two lovefs, a fair maiden and a gallant youth; you’ll see their images engraved in the rock. Look at them, with your eyes half-shut. There they sit, entwined in the most loving embrace. Lower down, at the young people’s feet, is an old warrior, bowed down and pierced by a sword. 03264
Bottom
03264
Top
TIMO: Juuri niinkuin sanot. Timo: It’s just as you say. 03265
Bottom
03265
Top
LAURI: Jotakin sellaista luulen minäkin siellä näkeväni. Mutta kerro asia. Lauri: I too believe I can see something of the sort there. But go on with the tale. 03266
Bottom
03266
Top
Seuraavan tarinan kertoi heille Aapo. And Aapo told them this tale: 03267
Bottom
03267
Top
Seisoi ennen tässä lähellä eräs komea linna, ja tämän linnan herra oli rikas ja mahtava mies. Hänellä oli tytärpuoli, äititön, mutta suloinen ja kaunis kuin aamu. Neitoa rakasti eräs nuorukainen, mutta sekä nuorukaista että neitoa vihasi linnan hirmuinen isäntä, jonka sydämessä ei koskaan löytynyt lemmen sijaa. Mutta tytär rakasti myös ylevätä nuorukaista; ja he kohtasivat toisiansa usein tällä kaikuvalla nummella, ja juuri tämän kiven juurella olikin heidän yhtymyspaikkansa. Mutta saipa isä tiedon nuorten salaisesta liitosta ja lausui kerran neitosen korviin hirmuisen valan. »Tyttäreni», sanoi hän, »katso etten saavuta teitä syleilyksessä metsien yössä. Tiedä, että miekkani teidät kohta silloin yhteen-vihkii veriseen kuolemaan. Sen lupaan ja pyhästi vannon». Niin hän lausui, ja neitonen kauhistui kuultuansa valan. Ei hän kuitenkaan unohtanut sydämensä ystävää, vaan kiivaammaksi yhä kiihtyi hänen lempensä. A grand castle once stood hereabouts, and the lord of this castle was a rich and mighty man. He had a step-daughter, a motherless girl, sweet and fair as the morn. A youth loved the maiden, but the castle’s terrible master, in whose heart love had never found room, hated both the youth and the maiden. The girl too loved the noble youth, and they would often meet on this echoing heath. And it was just the foot of this rock that was their trysting-place. But the father found out the young people’s secret and once uttered a fearful vow in the maiden’s ear. ”Daughter,” he said, ”see that I don’t catch you two embracing in the forest’s night. Know that my sword will then be swift to wed you in bloody death. This I promise and swear by all that is holy.” This he said, and fear gripped the maiden as she heard the vow. Nevertheless, she forgot not the friend of her heart, and the flame of her love only burned the brighter. 03268
Bottom
03268
Top
Oli tyyni kesä-yö; tuli aavistus immen poveen, että nuorukainen käyskeli nummella, vartoen kultastansa. Viimein, koska hän arveli kaikkein jo linnassa lepäävän syvimmässä unessa, läksi hän, käärittynä avaraan, hienoiseen huiviinsa, lemmenretkellensä, hiipi varjona ulos, katosi pian metsän kohtuun, ja liehahti kerran kasteisessa viidassa sininen liina. Mutta kaikki eivät linnassa maanneetkaan, vaan seisoipa akkunan ääressä itse linnan herra, tähtäillen neitoa, joka öisenä haamuna siirtyi pois. Silloin vyötti hän miekkansa miehustalle, tempasi käteensä keihään ja kiirehti ulos, katosi metsään neitosen jäljestä. Verta-janoova peto silloin vainosi lempeä-silmäistä karitsaa. It was a calm summer night. In the maiden’s breast a feeling awoke that the youth was pacing the heath, awaiting his own true love. So at last, when she believed everyone in the castle was asleep, she set forth, wrapped in a big, finely-woven shawl; set forth on her love-adventure, and creeping out like a shadow, was soon lost to view in the forest, and a blue shawl flickered once in a dewy thicket. But everyone in the castle was not asleep; there behind a window stood the master of the castle himself, spying on the maiden, who like a ghost of night faded from his view. Whereupon he girt on his sword, seized a spear, and hastening after the maiden was also soon lost to sight among the trees, a bloodthirsty beast hunting a meek-eyed lamb. 03269
Bottom
03269
Top
Mutta ylös nummelle kiirehti huohottava tyttö ja kohtasi ystävänsä siellä, harmaan kiven juurella. Siinä he seisoivat, syleillen armaasti toinen toistaan, kuiskaillen rakkauden kieltä autuaana hetkenä. Eivätpä seisoneet he enää maan pinnalla täällä, vaan heidän sielunsa käyskelivät taivaan kukkas-niituilla.--Meni niin muutama silmän-rävähdys ja rynkäsi äkisti esiin linnan hirmuinen herra, syöksi terävän keihäänsä neidon vasempaan kylkeen, että sen kärki nuorukaisen oikeasta kyljestä tunkeusi ulos, ja niin hän yhdisti heidät kuolemassa. He kallistuivat vasten kiveä, ja yhtenä virtana juoksi heidän verensä nummella, punaten kanervakukkasten posket. Siinä, teräksisen siteen yhdistäminä, he istuivat kivisellä istuimella, äänettöminä, mutta aina armaasti syleillen toinen toistaan. Ja ihanasti kuin neljä kultaista tähteä säteilivät heidän silmänsä kohden linnan valtiasta isäntää, joka kummastuen katseli ihmeellistä, tyyntä kuvausta kuoleman kidassa. Syntyi äkisti ukkosen ilma, välähteli ja jyrisi taivas, mutta väläysten sinertävässä loimossa nuorten silmät säteilivät onnen-autuaasti, kuin neljä kynttilää taivaan salissa, pyhässä ilmassa loistaa. Tätä katseli murhamies, kun korkeuden viha riehui hänen päällänsä ja ympärillään. Voimallisesti puhui hänen sielullensa nuorten ihanasti riutuvat silmät, heidän koskena juokseva verensä, puhui jyrisevä taivas. Hänen mielensä liikkui, liikkui ensimmäisen kerran, koska hän, sydämessä katumus kylmä ja musta, katseli kuolevien ihmeellisiä silmiä, jotka aina lakkaamatta paistoivat hymyten häntä vastaan. Hänen sydämensä kammostui ja vapisi, kun salamat leimahtelivat ja avaruus pauhasi, ja kaikkialta karkasivat hänen päällensä kauhistuksen henget. Ääretön vimma saavutti hänen sielunsa. Up towards the heath hurried the panting maiden and there met her friend, at the grey rock’s base. There they stood, lovingly embracing each other and whispering the language of love in a rapturous hour. They stood no longer on the face of this earth; their spirits wandered in Heaven’s flowery meadows. So passed a few short moments; then all of a sudden the terrible lord dashed forth and thrust his sharp spear in the maiden’s left side with such force that its point came out of the young man’s right, thus joining them together in death. They drooped towards the rock, and their blood gushed forth in a single stream, dyeing the cheeks of the heather-blossoms. There, united in bonds of steel, they sat on their rocky throne, silent, yet all the time lovingly embracing each other. And ravishingly, like four golden stars, their eyes shone upon the castle’s mighty master, who looked in wonder upon this strange calm picture in the very jaws of death. Suddenly a thunderstorm arose, the heavens flashed and rumbled, but in the lightning’s bluish glare the young people’s eyes still shone blissfully, as four candles might burn in the holy air of Heaven. Upon all this the murderer looked while the wrath on high raged around and above him. Powerfully the beautifully fading eyes of the lovers spoke to his soul, equally powerfully the foaming torrent of their blood and the crashing sky. And for the first time his mind was moved, as with cold and black regret in his heart he gazed upon the wondrous eyes of the dying, which smiled without cease at him. His heart knew fear and he trembled as the lightning flashed and eternity thundered, and spirits of terror assailed him from every side. A boundless fury overcame his soul. 03270
Bottom
03270
Top
Katsoi hän vielä kerran nuoria kohden: mutta sieltäpä aina samat hohtavat silmät, vaikka jo sammuvina, katselivat hymyten häntä vastaan. Silloin löi hän käsivartensa ristiin ja rupesi, kuin jäätyneellä katseella, tuijottamaan itään päin, ja niin hän seisoi kauan mykkänä synkeässä yössä. Mutta viimein ja äkisti kohoitti hän povensa korkealle ja huusi pitkän huudon, pitkän ja peloittavan kovan, joka jylisten kiiriskeli ympäri tienoota. Seisoi hän taasen äänetönnä hetken, jona hän kuulteli tarkasti ja kauan, kunnes viimeinen kaiku hänen huudostansa oli vaiennut etäisimmän kunnaan povehen. Ja koska tämä oli tapahtunut silloin hän taasen, yhä tuijoittaen kohden itää, huusi hirmuisesti, ja kauan seuduissa kiiriskeli kaiku, jonka juoksua vuoresta vuoreen hän kuulteli tarkasti. Mutta viimein kuoli kaukainen, vapiseva ääni, leimaus lepäsi ja sammuneet olivat nuorten säteilevät silmät; ainoastaan raskas sade huokaili metsässä. Silloin, äkisti kuin unesta heräten, tempasi linnan herra miekkansa huotrasta, lävisti rintansa ja kaatui nuorten jalkain juureen. Ja leimahti taivas kerran vielä, leimahti ja jyrisi; mutta pian vallitsi taasen kaikkialla hiljaisuus. Once more he looked upon the youthful lovers: and still the same shining eyes, though dimmer now, looked smiling back at him. Then, folding his arms across his breast, he began, with frozen glance, staring eastward; and thus he stood for long, dumb in the gloomy night. But at last and suddenly his bosom swelled and he shouted a long shout, long and terrifically loud, a shout that echoed roaring through the neighbourhood. Then for a space he was silent again, listening carefully, until the last echo of his cry had sunk into the bosom of the farthest hill. And when this had come to pass, he shouted terrifically again, still staring towards the east, and the forest heard the echoes for long, while he closely followed their passage from hill to hill. But at last the distant trembling voice died down, the lightning rested, and the shining eyes were extinguished; and only a heavy rain sighed in the forest. Then suddenly, as though waking from a dream, the castle’s master snatched the sword from his scabbard, pierced his breast with it, and fell at the lovers’ feet. And once more the heavens flashed, flashed and thundered; but silence soon reigned everywhere again. 03271
Bottom
03271
Top
Aamu tuli, ja nummella löydettiin kuolleet harmaan kiven juurelta; pois he kannettiin ja sija heille rinnakkain rakettiin hautaan. Mutta kivessä nähtiin sen jälkeen heidän kuvansa; ja näkyi siinä kaksi nuorta, syleillen toinen toistaan, ja heidän allansa polvillaan eräs ankara, partainen uros. Ja neljä ihmeellistä nastaa, kuin neljä kultaista tähteä, kiven kyljessä säteilee sekä yöllä että päivällä, muistuttaen rakastavain ihanasti raukenevia silmiä. Ja pitkäsen nuoli, niinkuin tarina kertoilee, piirsi, leimahtaessaan, kiveen nämät kuvat. Ja niinkuin tässä kuvauksessa, niin istuvat nuorukainen ja impi onnellisina korkeuden istuimilla; ja niinkuin uros tuossa matelee, niin entinen linnan herra paahteisessa ilmassa rangaistuksen vuoteella. Ja koska soivat tornin kellot, teroittaa hän aina tarkasti korvansa, kuullellen kaikua kivestä; mutta yhä murheellinen on helinä. Kerran toki on kivestä kuuluva ihmeellisen lempeä ja iloinen ääni, ja silloin on tullut miehen sovinnon ja pelastuksen hetki, mutta lähellä on myös kaiken maailman hetki. Ja sentähden kuultelee aina kansa erinomaisella levottomuudella kaikua kivessä, koska kellot soi. He soisivat miehen sovinnon päivän valkenevan, mutta muistelevat kauhistuen maailman tuomiohetkeä. Morning came, and the dead were found on the heath at the foot of a grey rock; they were borne away and room was made for them side by side in the same grave. But afterwards their images were seen in the rock; one saw a youth and a maiden, embracing each other, and under them, on his knees, a grim, bearded warrior. And four marvellous studs, like four golden stars, shone in the rock by night and by day, reminding men of the rapture in the fainting eyes of the lovers. And it was a thunderbolt, so runs the tale, that carved these images in the rock in its flight. And as in this picture, the youth and maiden sit in happiness on a throne on high; and as the warrior is seen cowering there, so must he cower on a bed of punishment in parching air. Whenever the church bells ring, he bends his ear carefully to catch the sound, listening to the echo given out by the rock; but up to now its sound has been mournful. Once, however, a wondrously gentle and joyous sound will issue from the rock, and then the hour of the man’s atonement and forgiveness will have come, but the Day of all the world will also then be near. And that’s why people always listen with such unrest to the echo from this rock when the church-bells ring. Gladly would they welcome the dawn of the man’s day of release, but remember with terror that the end of the world will then have come. 03272
Bottom
03272
Top
Tämä oli tarina, jonka Aapo kertoi veljillensä Sonnimäen nummella. This was the tale Aapo told his brothers on Sonnimäki Heath. 03273
Bottom
03273
Top
TIMO: Mutta saapa ukko hikoilla. Aina tuomiopäivään asti! Ohhoo! Timo: The old boy has to sweat. Right to the Day of Judgment! Oho! 03274
Bottom
03274
Top
SIMEONI: Sinä tomppeli, katso ettei juuri tällä hetkellä möräise tuomion torvi. Simeoni: You dolt, see that the trumpet of judgment doesn’t bray this very minute. 03275
Bottom
03275
Top
EERO: Maailman lopusta ei ole yhtään pelkoa niin kauan kuin pakanoita maan päällä löytyy. No Jumala paratkoon! tässähän on seitsemän villittyä pakanaa vallan kristikunnan helmassa. Mutta eihän niin pahaa, ettei siinä aina jotakuta hyvääkin. Olemmehan maailman pylväitä me. Eero: No fear of the world ending so long as there are heathens on the face of the earth. Why, God ha’ mercy! here are seven benighted heathens right in the midst of Christendom. It’s an ill wind that blows nobody any good. We are pillars of this world, we are. 03276
Bottom
03276
Top
JUHANI: Sinäkö maailman pylväs? Kuustuumainen. Juhani: You a pillar of the world? Six-inch! 03277
Bottom
03277
Top
SIMEONI: Vapisetpa, Eero, vapiset kuin perkele, kun lähestyy päivä, jota pilkkaat nyt. Simeoni: You’ll tremble, Eero, tremble like the Devil, when the day approaches which you now mock. 03278
Bottom
03278
Top
TIMO: Sitä ei hän tee, sen takaan minä. Ohhoo! silloinpa on meteliä ja mullerrusta. Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta; ja silloin tapahtuu se suuri autuuden merkki; silloin maailma on menevä tuhaksi ja tomuksi kuin kuiva virsu. Silloinpa karja aholla mörää ja siat kujalla kauheasti vinkuu, jos nimittäin tämä tuho on tapahtuva kesäiseen aikaan, mutta jos se talvella tapahtuu, niin karjapa silloin ometassa teiskaa ja mörää ja läätin pahnoissa sika-parat vinkuu. Silloinpa on melskettä, pojat. Ohhoo! Kaksi mullerrusta on jo ollut, kolmas on vielä tulematta, niinkuin sokea-eno sanoi. Timo: That he won’t, I’ll stand for that. Oho! there’ll be a din and rumpus then. There’s been two big upheavals, the third is still to come. And then the great sign of bliss will appear; then the world’ll fall to dust and ashes like an old birch-bark slipper. Then the cattle in the clearings will bellow and the pigs squeak fearfully in the lanes, that is, if this ruin comes upon us in summer-time; but if it comes in winter, then the cattle will go mad and bellow in the sheds and the poor pigs squeal in their styes. There’ll be a row then, boys. Oho! Two upheavals have been, the third is still to come, as our blind uncle said. 03279
Bottom
03279
Top
SIMEONI: Niin, niin, muistelkaamme tätä päivää. Simeoni: Ay, ay, let us remember that day. 03280
Bottom
03280
Top
JUHANI: Vai'etkaa jo, veljet. Varjele Jumala! käännättehän perin nurinniskoin tässä miehen sydämmen. Nukkukaamme, nukkukaamme! Juhani: Shut up, will you, brothers. God preserve us! You quite turn a man’s heart inside-out with such talk. Let’s go to sleep, let’s go to sleep. 03281
Bottom
03281
Top
Niin he haastelivat, mutta kanssapuheensa vaikeni viimein ja uni kallisti heidät alas toisen toisensa perästä. Heistä viimeisenä istui valveillansa Simeoni, nojaten itseänsä vasten hongan pulloista juurta. Hän istui ja mietiskeli hartaasti näitä maailman viimeisiä aikoja ja tuomion suurta päivää. Ja punaisina, kosteina, liepeinä paloivat hänen silmänsä, mutta ruskea punerrus hänen karheista poskistansa paistoi kauas. Lopulta nukkui myöskin hän; ja niin he kaikki makeasti uneksuivat nuotion ääressä, joka loimotti vielä hetken, mutta vähitellen raukeni ja sammui. So they conversed, but at last their conversation died down, and sleep overcame them, one after the other. Simeoni was the last to sit awake, leaning against the bulging root of a pine. He sat and pondered gravely over those final moments of the world and the great Day of Judgment. His eyes burned with a reddish, moist, mild fire, while the ruddy flush of his coarse cheek shone afar. But at last he too slept. And so they all lay sleeping beside their camp-fire, which blazed for a while, then sank gradually and was extinguished. 03282
Bottom
03282
Top
Päivä hämärtyi ja hämärä sakeni yöksi; ilma oli lenseä ja paahteinen; välähteli tuolloin tällöin koillisessa taivaan alla, koska ylös kohosi tuima ukkosilma. Kotkan vauhdilla läheni se kirkonkylää, viskeli kohdustansa tulta ja sytytti äkisti pappilan riihen, joka, kuivaa olkea täynnä, leimahti pian valtaiseen tuleen. Rupesivat kellot pauhaamaan ja tuli liikettä kylään, kaikkialta kiirehti väkeä hurjalle tulelle, virtasi miestä ja naista, mutta turhaan. Peloittavasti loimotti riihi, ja veripunaiseksi muuttui taivaan kansi. Mutta ilma nyt rynkäsi kohden Sonnimäkeä, jossa veljekset makasivat sikeässä unessa; ja heidän kuorsauksistaan remahteli nummi. Nytpä hirmuinen jyräys on heidät herättävä ja silloin he säikähtävät pahemmin kuin koskaan eläissänsä. Heidän unihouriva mielensä kauhistuu, koska viipymättä pujahtaa muistoonsa synkeä tarina, kuvailukset maailman lopusta, luonnon riehuessa heidän ympärillään kolkossa yössä. Ja mikä on valoa tässä yössä, on ukkospilven salamista ja kamala haame aaltoilevasta palosta kylässä.--Nyt välähti ja vilauksessa seurasi verraton jyräys, joka paikalla herätti veljekset. Huutaen kovasti ja kirkuvalla äänellä, loiskasivat he yhtaikaa ylös maasta, ja hiukset narreillaan pystyssä kuin kahiseva kahila, ja silmät renkaina päässä, tuijottelivat he kohden toinen toistansa muutaman silmänräpäyksen. The day declined and twilight deepened into night. The air was muggy and hot; an occasional flash lit up the northeast as an angry thunderstorm climbed up the sky. With the speed of an eagle it drew near to the village, casting down fire from its womb, until it suddenly set ablaze the Vicar’s barn, which, being full of dry straw, soon burst into mighty flames. The bells began to clamour and the village awoke into activity; people hurried from all directions to the raging fire, a stream of men and women, but in vain. Luridly the barn blazed, and blood-red shone the bowl of the sky. But the storm now hastened on towards Sonnimäki, where the brothers slept sweetly, the heath resounding with their snores. A terrible crash is now to awaken them in a terror greater than any they have known in their lives. Their dream-delirious minds will stand aghast as, with all nature raging around them in the cheerless night, the gloomy tale and the accounts of the end of the world recur to them. And all the light they will see in the night will be the flashing of thunderclouds and the reflection of the fire billowing in the village. The flash came, and on its heels followed a burst of thunder so loud that it instantly woke up the sleeping brothers. Shouting loudly in shrill voices, they sprang up from the ground as one man, and with the hair upright on their heads like rustling reeds and their eyes like rings in their heads, stared at each other for a moment or two. 03283
Bottom
03283
Top
SIMEONI: Tuomiopäivä! Simeoni: The Day of Judgment! 03284
Bottom
03284
Top
JUHANI: Missä ollaan, missä ollaan? Juhani: Where are we, where are we? 03285
Bottom
03285
Top
SIMEONI: Jokos mennään? Simeoni: Are we going already? 03286
Bottom
03286
Top
JUHANI: Auta meitä, armo! Juhani: Save us, mercy! 03287
Bottom
03287
Top
AAPO: Hirveätä, hirveätä! Aapo: Terrible, terrible! 03288
Bottom
03288
Top
TUOMAS: Hirveätä kyllä. Tuomas: Indeed terrible. 03289
Bottom
03289
Top
TIMO: Herra varjele meitä poika parkoja! Timo: The Lord preserve us poor lads ! 03290
Bottom
03290
Top
SIMEONI: Jopa kellot soivat! Simeoni: How the bells are ringing! 03291
Bottom
03291
Top
JUHANI: Ja kivi kilisee ja tanssii! Hii, haa! Juhani: And the rock jangles and dances! Hii! Ha! 03292
Bottom
03292
Top
SIMEONI: »Taivaan kellot soivat!» Simeoni: ”The bells of Heaven are ringing!” 03293
Bottom
03293
Top
JUHANI: »Ja vaipuvat mun voiman'!» Juhani: ”And strength forsakes my limbs!” 03294
Bottom
03294
Top
SIMEONI: Ja näinkös nyt vaan mennään? Simeoni: Is this how we go? 03295
Bottom
03295
Top
JUHANI: Auta meitä, laupeus ja armo! Juhani: Help us, Mild and Merciful ! 03296
Bottom
03296
Top
AAPO: Voi kauheutta! Aapo: Oh terror! 03297
Bottom
03297
Top
JUHANI: Tuomas, Tuomas, tempaise tuosta takinhännästäni kiinni! Hii, haa! Juhani: Tuomas, Tuomas, grab hold of the tail of my coat. Hii! Ha! 03298
Bottom
03298
Top
SIMEONI: Hii, haa! nyt mennään, mennään! Simeoni: Hii! Haa! Now we’re off, we’re off! 03299
Bottom
03299
Top
JUHANI: Tuomas, minun veljeni Kristuksessa! Juhani: Tuomas, my brother in Christ! 03300
Bottom
03300
Top
TUOMAS: Tässä olen; mitä tahdot? Tuomas: Here I am. What do you want? 03301
Bottom
03301
Top
JUHANI: Rukoile! Juhani: Pray! 03302
Bottom
03302
Top
TUOMAS: Niin, rukoile tässä. Tuomas: Ay, try to pray now. 03303
Bottom
03303
Top
JUHANI: Rukoile, Timo, jos taidat! Juhani: Pray, Timo, if you can! 03304
Bottom
03304
Top
TIMO: Tahdon koettaa. Timo: I’ll try. 03305
Bottom
03305
Top
JUHANI: Tee se pian! Juhani: Do it soon ! 03306
Bottom
03306
Top
TIMO: O Herra, suru suuri, o Bethlehemin armoistuin! Timo: O Lord, O sorrow great, O merciful throne of Bethlehem! 03307
Bottom
03307
Top
JUHANI: Mitä sanoo Lauri? Juhani: What does Lauri say? 03308
Bottom
03308
Top
LAURI: Enhän tiedä mitä sanon tässä kurjuudessa. Lauri: I don’t know what to say in this misery. 03309
Bottom
03309
Top
JUHANI: Kurjuus, ääretön kurjuus! Mutta luulenpa kuitenkin, ettei ole loppu juuri vielä. Juhani: Ay, misery, bottomless misery! But I’m beginning to think the end is not just yet. 03310
Bottom
03310
Top
SIMEONI: Oi jos annettaisiin meille armonaikaa vielä yksi päiväkin! Simeoni: Oh if we were granted even a single day! 03311
Bottom
03311
Top
JUHANI: Tai yksi viikko, kallis viikko!--Mutta mitä aattelemme tästä kamoittavasta valosta ja kelloin sekavasta kaikunnasta? Juhani: Or a week, a precious week ! But what are to make of this ghastly light and the clatter of bells ! 03312
Bottom
03312
Top
AAPO: Onhan tulipalo kylässä, hyvät ihmiset. Aapo: There’s a fire in the village, good people. 03313
Bottom
03313
Top
JUHANI: Niin, Aapo, ja hätäkello moikaa. Juhani: Ay, Aapo, and that’s the warning bell ringing. 03314
Bottom
03314
Top
EERO: Tulessa on pappilan riihi. Eero: The Vicar’s barn’s afire. 03315
Bottom
03315
Top
JUHANI: Menköön tuhannen riihtä kun vaan seisoo tämä matoinen maailma ja me sen seitsemän syntistä lasta. Herra auta! Uihan koko ruumiini kylmän hien virrassa. Juhani: A thousand barns can burn down so long as this maggotty world still stands and we seven of its sinful children on it. Lord help us! My whole body’s swimming in a stream of cold sweat. 03316
Bottom
03316
Top
TIMO: Eipä ilman ettei minunkin housuni vapise. Timo: I won’t say my own trousers aren’t shaking. 03317
Bottom
03317
Top
JUHANI: Verraton hetki! Juhani: A matchless moment! 03318
Bottom
03318
Top
SIMEONI: Näin meitä Jumala rankaisee syntiemme tähden. Simeoni: So God punishes us for our sins. 03319
Bottom
03319
Top
JUHANI: Totta! Miksipä lauloimme tuon ilkeenaikaisen veisun Rajamäen rykmentistä? Juhani: True! Why did we sing that nasty song about the Rajamäki Regiment? 03320
Bottom
03320
Top
SIMEONI: Te pilkkasitte hävyttömästi Mikkoa ja Kaisaa! Simeoni: You mocked shamelessly at Mikko and Kaisa. 03321
Bottom
03321
Top
JUHANI: Ettäs sanot! Mutta Jumala siunatkoon heitä! Hän siunatkoon meitä kaikkia, kaikkia, lukkariakin! Juhani: Why say it! But God bless them! God bless us all, every one, even the churchwarden. 03322
Bottom
03322
Top
SIMEONI: Se rukous on taivaalle otollinen. Simeoni: That prayer found favour in Heaven. 03323
Bottom
03323
Top
JUHANI: Lähtekäämme tästä hirmuisesta paikasta. Tuoltahan leimuaa tänne palo kuin kadotuksen pätsi, ja tuolta kalustaa kiven kyljestä nuo silmätkin niin surkeasti päällemme. Tietäkää, että juuri Aapon kertomus niistä kissan-silmistä saattoi matkaan tämän ravistuksen selkäluissamme. Mutta lähtekäämme liesuun, ja älköön kukaan meistä unohtako pussiansa ja aapistoansa. Pois veljet! Tammistoon marssitaan Kyöstin luokse, Kyöstin luokse Herran avulla, ja siitä huomenna kotia, jos eletään. Mennään nyt! Juhani: Let’s leave this dreadful place. The fire shows here like the fiery furnace of the damned, and there those eyes shine so mournfully at us from the rock-side. Know that it was Aapo’s tale of those cat’s-eyes that caused this shaking in our backbones. Let’s be off, and don’t any of you forget your bags and a-b-c books. Away, brothers! Let’s march to Tammisto to see Kyösti; to Kyösti’s with God’s help, and then home tomorrow, if we’re still alive. Come. 03324
Bottom
03324
Top
LAURI: Mutta kohta on niskassamme roima sade ja kastummepa kuin rotat. Lauri: We’ll soon have the rain pouring down our necks and will be wet as rats. 03325
Bottom
03325
Top
JUHANI: Anna kastua, anna kastua! Saatiinhan vielä armo. Mennään nyt! Juhani: Let it rain, let it rain! We were still spared. Come on now! 03326
Bottom
03326
Top
He riensivät pois, astellen kiivaasti toinen-toisensa jäljestä, joutuivat pian santaiselle tielle ja teroittivat suuntansa kohden Tammiston taloa. Tulen iskussa ja jyrinässä, joka monialle kiiriskeli taivaan alla, he käyskelivät hetken, kunnes rupesi heitä valelemaan rankka sade. Silloin tuimensivat he käymisensä juoksuksi ja lähenivät »Kulomäen kuusta», joka, korkeutensa ja tuuheutensa tähden kuuluisa, seisoi juuri maantien varrella suojana monelle sateessa kulkevalle. Tämän juurelle veljekset istuivat kuuron kestäessä ja pauhatessa valtaisen kuusen; mutta koska ilma yleni, jatkoivat he kulkunsa taas. Asettuipa luonto, tuuli taukosi, pilvet pakenivat ja kelmeänä kohosi kuu metsän latvoisa ylös. Ilman kiirettä ja huolta astelivat jo veljeksetkin läiskyvällä tiellä. In single file they hurried off and soon came to a sandy road, where they turned off towards Tammisto Farm. To the flashing of fire and the roll of thunder they marched on for a while, until a drenching rain poured down. At that they increased their pace to a run until they arrived at the ”Kulo-mäki spruce”, a tree famous for its height and the denseness of its branches, which stood by the roadside, a shelter for many a wanderer in the rain. At the foot of this spruce the brothers sat until the rain abated, and the great spruce roared above them. And when the weather cleared, they continued their journey. And nature calmed down again, the wind died, the clouds fled and the moon rose palely out of the tree-tops. Leisurely and without a care the brothers then strode along the splashing road. 03327
Bottom
03327
Top
TUOMAS: Olenpa usein aatellut mistä ja mitä on ukkonen, tuo leimaus ja jyrinä. Tuomas: I’ve often wondered where the thunder comes from and what it can be, those flashes and that noise. 03328
Bottom
03328
Top
AAPO: Siitähän sanoi sokea-eno syntyvän taivaalle tämän kapinan, koska pilvilohkareitten väliin on sijoittunut kuivaa hietaa, tuulenkierrosten nostamana ylös ilmaan. Aapo: Our blind uncle told us this mutiny in the heavens comes when dry sand gets borne by the wind between masses of cloud. 03329
Bottom
03329
Top
TUOMAS: Kuinkahan ollee. Tuomas: Would it be that? 03330
Bottom
03330
Top
JUHANI: Mutta lapsenpa mieli yhtäkin kuvailee. Kuinkaspa ennen tuonpäiväisenä paitaressuna aattelin ukkosesta minä? Jumalahan, näetkös, silloin ajeli jyritteli pitkin taivaan katuja, ja tulta iski kivinen tie ja pyörän rautainen kenkä. Hähhäh! Lapsella on lapsen mieli. Juhani: A child’s mind can fancy anything. How was it I, a little brat in my shift, pictured the thunder? It was God driving rattling along the streets of Heaven, and fire flashed from the stony road and the iron rim of his wheels. Ha-ha! A child has a child’s mind. 03331
Bottom
03331
Top
TIMO: Entäs minä? Samaan suuntaanhan tuumiskelin minäkin, koska mokomana pienenä peijakkaan peukalona kapsuttelin kujalla ukon jyskyessä, tapsuttelin, tapsuttelin paitatilkku päällä. Jumala jyrää peltoansa, aattelin minä, jyrää ja livauttelee oikein makeita iskuja sonninsuoroisella piiskallansa, ja iskuistapa noin nyt säkenöitsee pulskin ruunan pullea reisi, niinkuin muhkean hevon lautasilta näemme kipinöitä heltivän, koska sitä pyhkeilemme. Niin, olivatpa nämät mietteitä. Timo: What about me ! I too imagined something of the sort when as a tiny imp I toddled along the lane while the thunder rumbled, toddled there clad in a tiny ragged shirt. God’s ploughing his field, think I, and cracking his ox-tail whip, and each swipe makes the round flanks of his fat bay strike sparks, as we see the sparks fly from a horse’s withers when we wipe it down. Ay, what ideas. 03332
Bottom
03332
Top
SIMEONI: Aattelinpa lapsena ja aattelen vielä: taivaan leimaus ja jyrinä on ilmoittava Jumalan vihaa syntisiä kohtaan maan päällä; sillä ihmisten synnit ovat suuret, lukemattomat kuin santa meressä. Simeoni: I thought as a child and still think: the heaven’s flash and thunder proclaim God’s wrath at the sinners on earth; for the sins of men are great, countless as the sands of the sea. 03333
Bottom
03333
Top
JUHANI: Tosin tehdään täällä syntiä, sitä ei taida kieltää, mutta kylläpä täällä syntistäkin oikein suolassa ja pippurissa keitetään. Poikani, muisteleppas kouluretkeämme ja mitä sen kestäessä koimme. Lukkarihan meitä kynsi ja pöllytti kuin haukka; sen tunnen vielä ja puren hammasta, mun poikaseni. Juhani: Sins are committed down here, that can’t be denied, but a sinner is well boiled down here too in salt and pepper. Think, my boy, of our trip to school and what we had to bear there. The churchwarden clawed and shook us like a hawk; I feel it yet and grind my teeth, my boy. 03334
Bottom
03334
Top
Mutta kului öinen tie ja läheni Tammiston talo, johon veljekset astuivat vakaasti sisään, ja Kyösti rakensi heille oivalliset sijat. Tämä Kyösti, mies jykevä kuin hirsi, oli talon ainoa poika, mutta ei mielinyt koskaan astua isännyytensä valtaan, vaan tahtoipa hän aina oleskella oloillansa, itseksensä. Oli hän myös kerran käyskellyt kuin riiviössä pitkin kyliä, saarnaten ja huutain; ja tähän tilaan, niinkuin kerrotaan, saattoi hänen tuumaukset uskon asioissa. Ja koska hän viimein tuosta selkeni, oli hän taasen muutoin sama kuin ennenkin, mutta ei nauranut hän milloinkaan enään. Ja se kummallinen kohta myös tapahtui, että hän piti tästälähin parhaina ystävinänsä Jukolan veljeksiä, joita hän tuskin oli tuntenutkaan ennen. Tämänpä miehen luoksi nyt astuivat veljekset ottamaan kortteeriansa yöksi. Soon the sandy road ended and Tammisto Farm drew near, and the brothers gravely entered and were given comfortable beds by Kyösti. This Kyösti, a man sturdy as an oak, was the only son of the house, but had never cared to take over the management of the farm, preferring always to keep himself to himself, to follow his own bent. At one time he had wandered as in a fever through the villages, preaching and shouting; and it was said that much thinking about religion had brought him to this pass. And when at last he recovered from this state, he was otherwise the same as before, but he never smiled again. And one curious thing came to pass, that ever afterwards he regarded the Jukola brothers as his best friends, though he had hardly known them before. This was the man with whom the brothers sought shelter for the night. 03335
Bottom

Luku 04 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
04001
Top
Seuraavana päivänä lähenivät Jukolaiset kotoansa taas, astellen toinen toisensa jäljestä. Mutta viheliäinen oli heidän muotonsa: vaatteensa pahoin revityt, kasvonsa kirjavat mustelmista ja haavoista. Juhanilta, joka vaelsi edellä, oli vasen silmä isketty melkein umpeen, kovin olivat turpuneet Aapon huulet, Timon otsasta oli puhjennut ulos ankara sarvi, ja ontuen käyskeli Simeoni toisten perässä. Pää heiltä kaikilta oli pahoin pehmitetty; ja mikä oli käärinyt sen ympäri tyhjennetyn eväspussinsa, mikä temmaisnut mekostansa ryysyjä haavoillensa. Tällaisessa tilassa palasivat kouluretkeltänsä; ja riensivät heitä vastaan koiransa Killi ja Kiiski, iloisesti liehakoiten. Mutta veljekset eivät juuri jaksaneet osoitella hyväilystä takaisin uskollisia vartijoitansa kohtaan. The following day, the Jukolas approached their home, stepping out one behind the other. But woebegone was their appearance: their garments hung in shreds and their faces were mottled with bruises and wounds. Juhani, who led the way, had his left eye almost closed up, Aapo’s lips were badly swollen, a mighty bump protruded from Timo’s forehead, and Simeoni, limping, brought up the rear. Their heads had been thoroughly pummelled and were now wrapped round with empty food-bags or with strips of rag torn from a coat. In such condition they returned from their trip to school. The dogs, Killi and Kiiski, rushed forth to meet them, leaping with joy; but the brothers had little strength left to respond to the caresses of their faithful house-guards. 04001
Bottom
04002
Top
Mutta ken oli heidän kanssaan näin pahoin menetellyt? Ken oli voinut näin masentaa Jukolan vahvat veljekset? Olihan tämä Toukolaisten kostotyö. He, saatuansa tiedon Jukolaisten viipyvän Tammistossa, yhtyivät liittoon kahdenkymmenen miehen voimalla ja kätkivät itsensä tien varrelle pensastoon vartomaan vihamiehiänsä. Siinä he kauan torkkuivat ja vartoivat, kourissa jykevät aseet. Mutta viimein, koulumiesten lähetessä, karkasivat liittolaiset heidän päällensä tulisella vauhdilla, tien molemmilta puolilta he rynkäsivät päin, ja nousi hirveä seiväsleikki, jossa veljekset piestiin pahoin. Mutta ilmaiseksi eivät Toukolaisetkaan taistelosta seljinneet, vaan tunsipa monikin huimauksella veljesten nyrkkien vaikutuksen. Kaksi heistä kannettiin pyörtyneinä kotiansa: Kuninkalan Eenokki ja Kissalan Aapeli. Ja paistoi silloin Aapelin pääkallo niskasta aina otsaan asti, paistoi kuin tinakannun pohja. Julianin koura oli tehnyt tämän töykeän raivaustyön. Who then had used them so cruelly? Who had succeeded so well in crushing the doughty Jukola brothers? Who else but the men of Toukola, whose revenge it was. Having heard that the brothers were at Tammisto, they had banded themselves together, twenty men strong, and hidden in the bushes by the wayside to await their enemies. There, with stout staves in their hands, they had dozed and bided their time. Then, as the school-goers drew near, the villagers fell swiftly upon them, charging from both sides of the road, and a terrific cudgelling began in which the brothers were badly beaten. But neither did the Toukola men escape whole-skinned from the affray; many of them turned faint on acquaintance with the brothers ’ fists. And two were borne swooning to their homes: Kuninkala’s Eenokki and Kissala’s Aapeli. And on this occasion Aapeli’s skull shone bare from neck to brow, shone like the bottom of a pewter mug. The hand of Juhani had done its fell work. 04002
Bottom
04003
Top
Mutta viimeinpä toki istuivat veljekset kotonsa avarassa tuvassa, väsyneinä kovin. At last, however, the brothers sat in the large living-room of their home, terribly tired. 04003
Bottom
04004
Top
JUHANI: Kenen vuoro on lämmittää sauna? Juhani: Whose turn is it to heat the sauna? 04004
Bottom
04005
Top
TIMO: Onhan se minun. Timo: It’ll be mine now. 04005
Bottom
04006
Top
JUHANI: Lämmitä se sitten että kiukaat rymisee. Juhani: Then heat it till the oven rattles. 04006
Bottom
04007
Top
TIMO: Parastani tahdon koettaa. Timo: I’ll try my best. 04007
Bottom
04008
Top
JUHANI: Tee se aika-mekosta, sillä haavamme tarvitsevat löylyä; totisesti! Mutta sinä, Eero, käyppäs Routiosta tuoppi viinaa, jonka hinnaksi määrään korvestamme parhaan hirren. Tuoppi viinaa! Juhani: Do it like a man, for truly, our wounds need a steaming. And you, Eero, hasten and bring a jug of brandy from Routio, for which they can have the stoutest log in our forest. A jug of brandy! 04008
Bottom
04009
Top
SIMEONI: Siinähän ehkä liiaksikin. Simeoni: Isn’t that too much, a jug? 04009
Bottom
04010
Top
JUHANI: Se tuskin riittää rasvoiksi seitsemälle miehelle. Onhan tässä, Herran tieten, haavoja kuin tähtiä taivaalla; ja kovin kivistää ja potkii tämä silmä, mutta kovemmin vielä sappi ja sydän täällä sisussa. Mutta kaikki hyvin, kaikki hyvin! Jukolan Jussi ei ole kuollut vielä. Juhani: Why, it’s hardly enough as grease for seven men. God knows, we have as many wounds between us as there are stars in the sky. But though this eye of mine aches and kicks right fiercely, the bile and heart in my innards ache fiercer still. But all’s well, all’s well! Jussi Jukola is not dead yet. 04010
Bottom
04011
Top
Ilta tuli, alakuloinen syyskuun ilta, Eero toi Routiosta viinan ja Timo saattoi sanoman, että sauna oli valmis; ja muuttui hieman leppeämmäksi veljesten äkeä mieli. Läksivät he kylpemään ja löylyä heitti Timo, paukahtelivat kiukaan mustettuneet kivet ja pilvenä kiiriskeli kuuma höyry ympäri saunaa. Kaikin voimin käytteli nyt kukin mäihäpehmeätä, ihanata lehtivihkoansa, he kylpivät ja hautelivat haavojaan, ja kauas kuului saunasta vihtain vinha mätkinä. Evening fell, a melancholy September evening; Eero brought the spirits from Routio and Timo brought word that the bath was ready; and the men’s sullen temper revived a little. They set out to their bath, and Timo threw water on the heated oven until the blackened stones heaped over it cracked with a noise like riflefire and a cloud of hot steam was wafted round the bath-house. Each plied now with all his strength the feathery bunches of leafy birch-twigs, so grateful to the skin; they bathed and washed their wounds, and the furious beating of the twigs was heard far beyond the building. 04011
Bottom
04012
Top
JUHANI: Saavatpa nyt haavamme sen turkin-polskan. Saunanlöyly, sehän sairaan ruumiin ja sielun paras lääke täällä. Mutta kirveleepä silmä kuin peeveli! No kirvele ja karvele, sitä tuimemmin annan sinulle kuumuutta niskaan. Kuinka on turpas laita, Aapo? Juhani: Our wounds are getting a real Turkish polka. Hot steam in the sauna, that’s the best physic for soul and body. But my eye stings like the devil. Well, itch away and sting, all the hotter will I make it for you. How is your muzzle, Aapo? 04012
Bottom
04013
Top
AAPO: Sulaapa tuo vähitellen. Aapo: It’s beginning to melt. 04013
Bottom
04014
Top
JUHANI: Hutkiele ja nuiji sitä kuin Ryssä koniansa, niin kyllähän pehmiää. Mutta uutta löylyä, Timo, koska on virkas tänä iltana meitä palvella.--Kas niin, poikaseni! Annappas tulla vaan. Onpas siellä kuumaa, onpas siellä kuumaa! Sillä lailla, sinä vekama-veljeni! Juhani: Swipe away at it and beat it like a Russian hammers his nag, and it’ll soon be softer. But more steam, Timo, seeing it is your job tonight to wait on us. That’s it, my boy! Let it come. Oh, but it’s hot there, it’s hot there! That’s the way, my broth of a brother! 04014
Bottom
04015
Top
LAURI: Ottaa kynsiin. Lauri: It fair bites at my finger-nails. 04015
Bottom
04016
Top
JUHANI: Saakootpa kynnet kyytinsä myös. Juhani: Let our nails get a beating, too. 04016
Bottom
04017
Top
AAPO: Herkene jo heittämästä, poika; onpa muutoin tiemme täältä ulos joka miehen. Aapo: Stop throwing water now, boy; or we’ll soon have to climb down from here, every man of us. 04017
Bottom
04018
Top
EERO: Kiittäkäämme häntä vähän vielä, ja olemmepa kartena pian. Eero: Go on praising him and we shall soon be roasted to cinders. 04018
Bottom
04019
Top
JUHANI: Olkoon jo kylliksi, Timo. Äläppäs heitä enään. Älä helvetissä heitä enään!--Lähdetkö alas, Simeoni? Juhani: That’s enough, Timo. Don’t throw any more. For Hell’s sake stop throwing water on that oven! Are you coming down from the platform, Simeoni ? 04019
Bottom
04020
Top
SIMEONI: Lähdenpä minä poloinen poika. Ja ah, jos tietäisitte miksi! Simeoni: I’m coming, wretch that I am. And ah, if you only knew why ! 04020
Bottom
04021
Top
JUHANI: Sanoppas. Juhani: Tell us. 04021
Bottom
04022
Top
SIMEONI: Muistele, ihminen, kadotuksen pätsiä ja rukoile yöt ja päivät. Simeoni: Remember the furnace of the lost and pray night and day. 04022
Bottom
04023
Top
JUHANI: Mitä hulluja! Salli ruumiis saada jos se niin tahtoo; sillä jota kuumempi löyly, sitä parempi sen parantava vaikutus ja voima. Kylläs sen tiedät. Juhani: Stuff! Let the body have it if it wants; for the hotter the sauna the greater its healing-power. That you know. 04023
Bottom
04024
Top
SIMEONI: Kenen tämä lämmin vesi tässä ämpärissä kiukaan juurella? Simeoni: Whose hot water is this in the bucket near the oven? 04024
Bottom
04025
Top
JUHANI: Se on minun, sanoi seppä tupaansa. Älä koske siihen. Juhani: It’s mine, as the smith said of his house. Don’t touch it. 04025
Bottom
04026
Top
SIMEONI: Otanpa siitä pienen lirauksen. Simeoni: I’m going to take a drop of it, anyway. 04026
Bottom
04027
Top
JUHANI: Älä, veikkonen veli-kulta, muutoin on paha. Miksi et lämmittänyt itsellesi? Juhani: Don’t do it, brother mine, or there’ll be trouble. Why did you not warm some for yourself? 04027
Bottom
04028
Top
TUOMAS: Mitä tuossa turhia ärhentelet? Otahan minun sangostani, Simeoni. Tuomas: Why be so snappy without cause? Take a little from my tub, Simeoni. 04028
Bottom
04029
Top
TIMO: Taikka minun, tuossa parven rappusen alla. Timo: Or from mine, under the platform steps there. 04029
Bottom
04030
Top
JUHANI: Ota sitten vaikka minunkin ämpäristäni, mutta jätäppäs ainakin puolet jäljelle. Juhani: Have some of mine then, too, but see you leave me at least half. 04030
Bottom
04031
Top
LAURI: Eero! Sinä riivattu, katso etten viskaise sinua parvelta alas. Lauri: Eero! You imp, take care I don’t throw you off the platform. 04031
Bottom
04032
Top
AAPO: Mitä konsteja ja koukkuja on teillä siellä nurkassa, te kaksi? Aapo: What trick are you two up to in the corner ? 04032
Bottom
04033
Top
JUHANI: Mitä närinää siellä? Häh? Juhani: What’s the squabbling about? 04033
Bottom
04034
Top
LAURI: Toista selkään puhaltelee. Lauri: Blowing on a fellow’s back. 04034
Bottom
04035
Top
AAPO: Siivosti vaan, Eero! Aapo: Softly, Eero! 04035
Bottom
04036
Top
JUHANI: Heh, vihakiiski. Juhani: Hey, troublemaker. 04036
Bottom
04037
Top
SIMEONI: Eero, Eero, eikö löylyn mojova kuumuuskaan tuo mieleesi helvetin tulta. Muistele Hemmolan Juhoa, muistele Hemmolan Juhoa! Simeoni: Eero, Eero, can’t even the stewing heat of the bath remind you of the fires of Hell? Remember Juho Hemmola, remember him! 04037
Bottom
04038
Top
JUHANI: Hänpä tautivuoteellansa näki sen tulisen järven, josta hän kerran vielä pelastettiin, ja siitä syystä, niinkuin hänelle sanottiin, että hän aina saunanparvella oli muistellut helvettiä.--Mutta päivänkö valo tuolta kiiltää läpi nurkan? Juhani: He saw when he was stretched on a sickbed the fiery lake, from which he was saved that time, and all because, as it was then said to him, he had always thought of Hell when he was on the sauna platform. But can that be daylight shining through that corner ? 04038
Bottom
04039
Top
LAURI: Kirkkaan päivän. Lauri: Bright daylight. 04039
Bottom
04040
Top
JUHANI: O peto! sauna veisaa viimeistä värssyänsä. Sentähden olkoon isännyyteni ensimmäinen pyrkimys uusi sauna. Juhani: Oh the beast! the sauna sings its last note. So let the first aim of my mastership be a new sauna. 04040
Bottom
04041
Top
AAPO: Uusihan tässä kyllä tarvitaan. Aapo: A new one’s needed, it’s true. 04041
Bottom
04042
Top
JUHANI: Uusi, uusi ilman kieltoa. Saunaton talo ei käy laatuun sekä kylpemisen että emännän ja muonamiesten muijien lasten-saamisen tähden. Niin, ryöhäävä sauna, haukkuva halli, kiekuva kukko ja naukuva kissa, nehän oivan talon tunnusmerkkejä ovat. Niin, onpa sillä tekemistä ja puuhaa, joka meidän talon vastaanottaa.--Tarvittaisiinpa hieman taasen löylyä, Timo. Juhani: Ay, no denying that. A farm without a sauna is no good either from the standpoint of baths or the babies a wife or the farm-hands’ women might have. Ay, a smoking sauna, a barking hound, a crowing cock and a mewing pussy, these are the signs of a good farm. Ay, there’s plenty to do for the one who takes over our home. A little more steam, Timo. 04042
Bottom
04043
Top
TIMO: Saaman pitää. Timo: It shall be given. 04043
Bottom
04044
Top
SIMEONI: Mutta muistelkaamme, että on lauvantai-ilta. Simeoni: Don’t let us forget that it is Saturday night. 04044
Bottom
04045
Top
JUHANI: Ja katselkaamme ettei riipu nahkamme pian orressa kuin entisen piian. Hirvittävä tapaus! Juhani: And let us take care our skins aren’t soon hanging from the rafters, like the former servingmaid’s. 04045
Bottom
04046
Top
SIMEONI: Tyttöhän ei koskaan ehtinyt saunaan toisten seurassa, vaan kuhkaili ja kahkaili siellä muiden jo maatessa. Mutta eräänä lauvantai-iltana viipyi hän tavallista kauemmin. Käytiinpä häntä etsimään; mutta mitä löyttiin hänestä? Ainoastaan nahka orressa. Ja oikeinpa mestarin tavalla oli tämä nahka nyljetty, olivatpa siinä hiukset, silmät, korvat, suu ja vielä kynnetkin jäljellä. Simeoni: That was the maid who never had time to take her bath with the others, but dillied and dallied in the sauna long after all the others had gone to bed. Then one Saturday night she stayed longer than usual. And what did they find when they went to look for her? Only a skin hanging from the rafters. But it was a master-hand had done the flaying, for the hair, eyes, ears and even the nails had been left in the skin. 04046
Bottom
04047
Top
JUHANI: Olkoon se tapaus meille... Kas, kas, kuinka vihaisesti tuo selkäni ottaa löylyä! Niinkuin et olis saanut maistaa vihtaa sitten uuttavuotta. Juhani: Let this be a warning... Hi-hi, how skittishly this back of mine takes its steam! As though it had not tasted a birch-twig since New Year’s Day. 04047
Bottom
04048
Top
LAURI: Mutta kuka oli hänen nylkenyt? Lauri: But who had skinned her? 04048
Bottom
04049
Top
TIMO: Kuka; kysy sitä. Kukas muu kuin se... Timo: Who, you ask. Who else but the. . . 04049
Bottom
04050
Top
JUHANI: Pää-ukko. Juhani: Old ’Un himself. 04050
Bottom
04051
Top
TIMO: Niin. Hän, joka käy ympäri kuin kiljuva peura.--Kauhea tapaus! Timo: Ay, he who goes around like a roaring lion. A horrible story! 04051
Bottom
04052
Top
JUHANI: Pistäppäs, Timo-poika, tuo paitani tuolta orrelta kouraani. Juhani: Timo-lad, stick that shirt of mine from the rafters there into this fist. 04052
Bottom
04053
Top
TIMO: Ja tämäkö? Timo: What, this one? 04053
Bottom
04054
Top
JUHANI: Noh! Eeron tilkkusta hän tarjoo tässä miehelle. Voi sinua!--Tuo keskimmäinen tuossa. Juhani: Ho! ’Tis Eero’s little rag he offers to a full-grown man. Ah me ! That middle one there. 04054
Bottom
04055
Top
TIMO: Ja tämäkö? Timo: What, this one ? 04055
Bottom
04056
Top
JUHANI: Siinähän aikamiehen mekko. Tattis vaan.--Kauhea tapaus, sanon minäkin, mentyäni vielä äskeiseen. Mutta olkoon se meille muistimeksi, että »aatosta juhla korkein».--Nyt peskäämme itsemme puhtaiksi kuin olisimme lähteneet napamuijan nopsista kourista; ja sitten tupaan paita kainalossa, ja tulehtunut ruumis saakoon niskaansa oikein raikasta ilmaa.--Mutta luulenpa, tuo silmä-kulta kuultelee hieman. Juhani: That’s a man’s shirt. Yes, brother. A horrible story, say I too, to go back to what we were speaking of. Let it be a reminder to us that ”the eve is the height of a feast-day.” Now let’s wash ourselves as clean as though we had just come from the midwife’s nimble paws; and then with a shirt under arm to the house, so that our over-heated bodies can get a skinful of cool air on the way. But I do believe this beloved eye of mine is getting better. 04056
Bottom
04057
Top
SIMEONI: Mutta eipä kuultele tuo jalkani, vaan särkee ja mojoo kuin kiehuvassa mujussa. Mihin joudun sen kanssa, minä kurja? Simeoni: My leg isn’t better yet, but aches and burns as though it were wrapped round with hot ashes. What’s to become of poor me with it? 04057
Bottom
04058
Top
EERO: Pane koreasti ma'ata tultuamme tupaan ja rukoile jalkain voidetta, ja sitten kiitä Luojaas, joka sinun tänäpänä varjeli »ettet ole jalkaas kivehen loukannut», niinkuin luemme ehtoorukouksessa. Eero: Go nicely to bed when we reach the house and pray for leg-salve, and then thank your Creator who has not suffered you today to ”dash thy foot against a stone”, as it says in evening prayer. 04058
Bottom
04059
Top
SIMEONI: Minä en kuule sinua, minä en kuule. Simeoni: I do not hear you. I do not hear. 04059
Bottom
04060
Top
EERO: Rukoile sitten korvarasvaa myös. Mutta astuppas jo liikkeille, jäätpä muutoin tänne peijakkaan saaliiksi. Eero: Then pray for ear-salve as well. But start moving, or you ’11 be left here a prey to Old Nick. 04060
Bottom
04061
Top
SIMEONI: Korvani ovat sinua kohtaan ummessa, ummessa hengellisellä tavalla. Ymmärrä, ihminen! Simeoni: My ears are closed to you, closed in a spiritual sense. Understand me! 04061
Bottom
04062
Top
EERO: Tule nyt, onpa muutoin pian nahkasi orressa, ja oikein ruumiillisella tavalla. Eero: Come on, or your skin will soon be hanging from the rafters, and that in a bodily sense. 04062
Bottom
04063
Top
Alastomina ja varikuumina he astuivat saunasta tupaan; ja ruumiinsa ruskoittivat kuin päivän polttama koivun-kuori. Tultuaan sisään, istuivat he levähtämään hetkeksi, hellittäen hikeä runsaasti; ja siitä pueskelivat he vähitellen päällensä. Mutta Juhani rupesi nyt keittämään rasvoja koko haavoitetulle veljeskunnalle. Hän asetti tulelle vanhan, malmisen ja varrettoman pannun, kaatoi siihen tuopin viinaa ja viinaan sekoitti hän kaksi korttelia kruutia, korttelin tulikivi-jauhoja ja suoloja saman verran. Ja koska tämä oli kiehunut noin tunnin, nosti hän keitoksen jähtymään, ja rasva, pikimustan vellin kaltaisna, oli valmis. Haavojansa, varsinkin niitä, jotka löytyi heidän päissään, voitelivat he tällä voiteella ja pyhkäisivät uutta, keltaruskeata tervaa päälle. Ja silloinpa kovin likistyivät heidän hampaansa yhteen ja kasvonsa mustenivat hirveästi; niin karvasteli haavoissa ankara lääke. Mutta Simeoni rakensi ehtoollisen, kantoi pöytään seitsemän reikäleipää, kuivan naudan-kontan ja harjallisen pöytyrin naurishautaa. Mutta ruoka tänä iltana ei kovin heille maistanut, vaan pianpa siirtyivät he pöydästä, riisuivat päältänsä ja painuivat alas vuoteillensa. Naked and hot, they went from the sauna to the living-room, their bodies glowing like the sunlit stem of a birch-tree. Inside, they sat down to rest a while, sweating copiously. Then little by little they dressed themselves. And now Juhani began concocting an ointment for the whole wounded brotherhood. Into an old handleless pot, which he placed on the fire, he poured the jug of spirits, stirring into it two spans of gunpowder, one of ground sulphur and a like measure of salt. And when this had boiled for an hour, he set the mixture to cool, and the ointment, which resembled a pitchblack gruel, was ready. With this salve they anointed their wounds, paying particular attention to those in their heads, and then covered the whole with fresh, golden tar. Whereafter their teeth met fiercely and a dark flush overspread their faces; so burned the potent ointment in their wounds. But Simeoni set forth supper; seven ring-shaped loaves, the smoked haunch of a cow and a heaped-up platter of stewed turnips soon lay on the table. Food, however, was little to their taste that evening, and after a few moments they rose from table and having undressed, lay down on their beds. 04063
Bottom
04064
Top
Yö oli pimeä ja kaikkialla vallitsi äänettömyys ja hiljaisuus. Mutta äkisti valkeni avaruus Jukolan ympärillä; sen sauna oli syttynyt tuleen. Sillä kuumaksi oli Timo lämmittänyt harmaakivisen uunin, josta seinä rupesi kytemään ja lomahti viimein liekkiin. Ja niinpä ihanassa rauhassa paloi rakennus tuhaksi, yhdenkään silmän näkemättä. Ja koska aamu koitti, löytyi Jukolan saunasta jäljellä ainoastaan muutama kytevä kekäle ja uunin hohtava raunio. Viimein, puolipäivän aikana heräsivät myös veljekset, nousivat jotenkin raittiimpina kuin menneenä iltana, pukivat päällensä ja rupesivat murkinalle, joka nyt tuntui heille makuisaksi. Kauan he atrioitsivat sanaakaan lausumatta, mutta lopulta nousi juttu tuosta jyrkeästä tapauksesta tiellä Tammiston ja Toukolan välillä. The night was dark, peace and silence reigned everywhere. But suddenly the air around Jukola was illumined: the sauna had caught fire. So hot had Timo heated the grey stone oven that after smouldering a while the wall burst into flames. And in deepest peace the building burned to ashes, unseen of a single eye. And when morning dawned, there was left of the Jukola sauna only a few glowing cinders and the whitehot ruins of the oven. At last, at midday, the brothers woke, feeling a good deal fresher than on the previous day, and dressing themselves, sat down to breakfast; and food now tasted good to them. For long they ate without uttering a word, until at last a conversation arose about the scene of violence on the road between Tammisto and Toukola. 04064
Bottom
04065
Top
JUHANI: Aika saunan saimme totisesti; mutta ryöväreinä he karkasivat päällemme seipäillä ja karangoilla. Mutta ah! olisi meillä myös ollut aseet kourissa ja vaara silmissämme varoilla, niin sahattaisiinpa tänäpänä Toukolan kylässä arkunlautoja, ja haudankaivajalla olis työtä. Kissalan Aapelille annoin kuitenkin osansa. Juhani: True, it was a fair beating for us; but then they fell on us like robbers with staves and cudgels. Ah! if we too had had weapons in our hands and a hint of the danger beforehand, they’d be sawing coffin-boards in Toukola village today, and there’d be work for the grave-digger. However, I gave Kissala’s Aapeli his due. 04065
Bottom
04066
Top
TUOMAS: Valkea, hiukseton linja juoksi hänen otsaltansa niskaan alas kuin linnunrata syksytaivaalla. Tuomas: A white, hairless path ran down from his forehead to his nape like the Milky way in an autumn sky. 04066
Bottom
04067
Top
JUHANI: Sinä näit sen? Juhani: You saw it? 04067
Bottom
04068
Top
TUOMAS: Minä näin sen. Tuomas: I saw it. 04068
Bottom
04069
Top
JUHANI: Hän on saanut. Mutta muut, muut, Herran Kiesus! Juhani: He got his due, but the others, the others, O Lord ! 04069
Bottom
04070
Top
EERO: Heitä kostamme aina ytimiin asti. Eero: We’ll be revenged on them down to their marrows. 04070
Bottom
04071
Top
JUHANI: Lyökäämme kaikki yksimielisesti päämme yhteen ja nouskoon siitä tuuma verrattomaan kostoon. Juhani: Let’s lay our heads together; and it may be we can hit on an idea for a matchless revenge. 04071
Bottom
04072
Top
AAPO: Miksi tekisimme ijankaikkiset tuhot? Käykäämme lakiin ja oikeuteen, vaan ei omankäden työhön. Aapo: Why should we work everlasting ruin? Let’s seek the law and justice, and not revenge by our own hands. 04072
Bottom
04073
Top
JUHANI: Ensimmäisen Toukolaisen, jonka saan kynsiini, syön kitaani elävältä nahkoineen ja karvoineen; siinä on laki ja oikeus. Juhani: The first Toukola man T lay hands on, I’ll eat alive, skin and hair; there’s the law and justice. 04073
Bottom
04074
Top
SIMEONI: Kurja veljeni! aiotko sinä koskaan joutua taivaan perilliseksi? Simeoni: Wretched brother! Do you ever intend to be heir to Heaven? 04074
Bottom
04075
Top
JUHANI: Mitä huolin taivaasta, ellen saa nähdä Tuhkalan Matin verta ja rapaa! Juhani: What do I care for Heaven, if I can’t see Matti Tuhkala’s blood and guts! 04075
Bottom
04076
Top
SIMEONI: Voi hirmu itseäs, voi hirmu! Täytyy itkeä. Simeoni: Oh what a monster you are, what a monster! I must weep. 04076
Bottom
04077
Top
JUHANI: Itke sinä kissan kuolemasta, vaan älä minun tähteni. Hmmh! Minäpä teen makkaroita. Juhani: Weep for the cat’s death, but not for my sake. Grrh! I’ll make sausages of them. 04077
Bottom
04078
Top
TUOMAS: Tämän raatelemisen kostan minä kerran, sen lupaan ja vannon. Susihan miestä näin menettää. Tuomas: I’ll be revenged for this beating, I stake my word and oath on it. Only a wolf would treat a man so. 04078
Bottom
04079
Top
JUHANI: Villisusi. Minä vannon saman valan. Juhani: A wild wolf. I swear the same oath. 04079
Bottom
04080
Top
AAPO: Se kosto lankee takaisin omalle niskallemme; mutta lain tuomio rankaisee heidät ja palkitsee meidät. Aapo: That revenge would only rebound on to our own hacks. But the law would punish them and reward us. 04080
Bottom
04081
Top
JUHANI: Mutta lain kautta ei tule kärsimään heidän selkänsä näistä haavoista, joita kannamme. Juhani: The law won’t make their backs smart with these wounds of ours. 04081
Bottom
04082
Top
AAPO: Sitä hullummin heidän kukkaronsa ja kunniansa. Aapo: All the worse will their purse and good name smart. 04082
Bottom
04083
Top
SIMEONI: Pois mielestämme verinen kosto, ja turvatkaamme lakiin. Niin tahdon, vaikka mieleni kovin kamookin keräjätalon menoa ja hälinää. Simeoni: Let us put bloody revenge out of our minds; let us appeal to the law. I’m ready for that, even though the noise and bustle of a court-room is very frightening to me. 04083
Bottom
04084
Top
JUHANI: Jos siihen tulee, niin eipä juuri kömmähdy tämä poika siinäkään paikassa. Tosin pamppailee sydän hieman, koska ensi kerran seisomme korkean-oikeuden pöydän edessä, mutta pianpa itsensä röyhistää aika-mies. Muistanpa vielä, oltuani vierasmiehenä Koivulan Kaisa-rukalle, joka etsi elatusta lapsellensa, muistanpa koska komsarjus huusi: »Juhani Juhanin-poika Jukola, Toukolan kylästä!» Juhani: If it comes to that, here’s a lad who wouldn’t flinch even there. True, a fellow’s heart beats a bit faster the first lime he stands before the table of high justice, but a real man soon bucks up. I still remember that time when I was witness l'or poor Kaisa Koivula, who applied for maintenance for her child. I remember how the Sergeant shouted: ”Juhani, son of Juhani Jukola, of the village of Toukola!” 04084
Bottom
04085
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Minähän olin siellä myös; ja saipa Kaisa lapsellensa isän että paukahti. Minähän olin vierasmiehenä myös, Juhani. (not translated) 04085
Bottom
04086
Top
JUHANI: Olit, olit. Mutta sielläpä vasta väkeä porstua, porras ja piha täys. Porstuassapa istuin minä ja juttelin Tammiston Kyöstin kanssa, mitä ja kuinka pojan piti la'in edessä lausuman. Hartaasti juuri haastelinkin hänelle, nyppien takkinsa nappia noin, tuolla tavalla, koska komsarjus eli sudenkutsija huusi korkealla äänellä, että kyllä monen silmät ja korvat pöllähtivät pystyyn: »Juhani Juhanin poika Jukola, Toukolan kylästä!» (not translated) 04086
Bottom
04087
Top
TIMO: »Ja nuorempi veljensä Timoteeus!» Ja saipa, koira vieköön! Kaisa lapsellensa isän. Timo: ”And his younger brother Timotheus!” And, dog take it, Kaisa got a father for her child. 04087
Bottom
04088
Top
JUHANI: Sai kyllä. Juhani: That she did. 04088
Bottom
04089
Top
TIMO: Vaikka ei meitä valallekaan laskettu. Timo: Even though we weren’t allowed to take oath. 04089
Bottom
04090
Top
JUHANI: Ei laskettu; tosi; mutta vakava ja vilpitön puheemme vaikutti paljon. Juhani: We weren’t, that’s true. But our frank and honest witness helped a lot. 04090
Bottom
04091
Top
TIMO: Ja nimemme on kulkenut protokollissa ja suplikaaneissa aina keisariin asti, heh! Timo: And our names have gone up in deeds and dockets right to the Emperor himself, hey ! 04091
Bottom
04092
Top
JUHANI: Hyvin tietty.--Niin huusi komsarjus, ja silloinpa vähän hetkautti pojan sydänketoissa, mutta pianpa hän perehtyi ja lasketteli suustansa totuuden järkähtämätöntä kieltä kuin apostoli itse, huolimatta koko keräjäkunnan naurusta ja tirskunnasta. Juhani: That’s well known. Ay, so the Sergeant shouted, and there was a kind of jump in the bottom of this lad’s heart, but he was soon at home and pouring out of his mouth the unwavering language of truth like he’d been an apostle, without heeding the laughter and giggling of all those in court. 04092
Bottom
04093
Top
TIMO: Niinhän keräjissä leivotetaan; ja kaikki käy hyvin. Mutta vedetäänpä siellä kuitenkin yhtäkin vetonuoraa ja yksikin vikkelä kampurajalka heitetään. Timo: That’s how we’re treated in court, and all goes well. But there’s more than one noose cast there and many a foot put slyly out for a man to trip over. 04093
Bottom
04094
Top
JUHANI: Tosi; mutta oikeus ja totuus kieppaisee itsellensä lopulta väkistenkin voiton monen konstin päästä. Juhani: That’s so, but truth and justice snatch the victory in the end for all their tricks. 04094
Bottom
04095
Top
TIMO: Monen konstin ja koukun päästä; niin kyllä, ellei itse ilminen peijakas ole asiamiehenä, joka tekee yön päiväksi ja päivän yöksi ja piimäksi mustan tervan.--Mutta yksi asia on yhtä hyvä kuin kaksikin. Miksi ei Jumala asettanut oikeuden ratkaisemista lujemmalle, ja perin pohjin lujalle perustalle täällä? Miksi vierasmiehet, vaikeat tutkinnot ja lainoppineitten koukut? Tämähän mielestäni olis suorin tie oikeuteen ja totuuteen, koska asia näkyy hämäräksi, eikä saata sitä pohtia. Koko keräjäkunta, ja itse tuomari etunenässä, astuu ulos pihalle, jossa komsarjus eli jahtivouti soittaa ankaran suurta koivutorvea, jota kutsuttaisiin keräjätorveksi; sitä hän soittaisi toitottaen muutaman kerran ja pitäen sen kitaa kohden Herran korkeutta. Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla. Niinpä, luulen minä, kävisi hyvin kuntoon kaikki. Timo: For all their tricks and wiles; ay, unless the very devil is lawyer and makes out night to be day and day night and black tar to be skim-milk. But one thing can be as good as two. Why didn’t God place justice on a firmer, ay, a downright firm footing? Why witnesses, long questionings and lawyers’ tricks? To my mind, the quickest road to truth and justice, if a matter seems doubtful and can’t be settled, would be this: all the court, with the judge himself in the lead, would step out into the yard, where the Sergeant or hunt-bailiff would blow a big birchbark horn, that could be called the court-horn; with this he’d blow a few toots, holding its mouth towards God’s Heaven. And then Heaven would open and the angel of the Lord appear to all the people, asking in a loud voice: ”What does the Sergeant want,” and then the Sergeant would ask back in a high crying voice: ”Is the accused man guilty or innocent?” Then the bright angel would give an answer the truth of which no one could doubt, and according to which the man would be released, or get a thorough hiding. In this way I believe everything would go well. 04095
Bottom
04096
Top
JUHANI: Miksi niinkään paljon komentoa ja hunööriä? Katsokaapas kuinka minä olen tuumiskellut asiaa. Olisinpa Luojana asettanut näin: Syytetty mies vahvistakoon sanansa valalla, pyhällä valalla, ja jos hän oikein vannoo, niin lähteköön vapaana miehenä marssimaan kotiansa taas, mutta jos häntä miellyttäisi pistää suustansa valheen, niin auetkoon allansa matoinen maa ja nielköön hänen helvettiin alas. Siinähän totuuden suorin tie. Juhani: Why even that much shouting and fussing? See how I have thought the matter out. As the Creator I’d have arranged it so: the accused man would have to confirm his words by a vow, a sacred oath, and if he swore truly, let him toddle off home a free man again, but if he felt like letting loose a lie, let the solid earth open beneath him and Hell swallow him. That’s the straightest road to truth. 04096
Bottom
04097
Top
AAPO: Se keino voisi käydä päisin, mutta ehkäpä kuitenkin parhain kaikki niinkuin sen kerran asetti itse viisauden Isä. Aapo: It might be done that way, but best perhaps as it was once ordained by the Father of Wisdom himself. 04097
Bottom
04098
Top
JUHANI: Parhain. Tässä istumme revittyinä, rupisina, silmäpuolina kuin kollikissat maaliskuussa. Onko tämä herttaista? Peeveli! tämä maailma on suurin hulluus mikä löytyy auringon alla. Juhani: Best! Here we sit, battered, scabby and one-eyed like tom-cats in March. Is this jolly? Marry, this world is the daftest thing under the sun! 04098
Bottom
04099
Top
SIMEONI: Niin on hän asettanut, Herra, sillä hän tahtoo koetella ihmislapsen voimaa uskossa. Simeoni: So He has arranged it, for He wishes to try His children’s firmness in belief. 04099
Bottom
04100
Top
JUHANI: Voimaa uskossa. Hän koettelee ja kokee, mutta hänen koetustensa kautta menee sieluja siihen ijankaikkiseen saunaan niinkuin sääksiä vaan; sinne, johon en soisi kannettakaan minä, vaikka syntinen ihminen. Juhani: Firmness in belief. He tries and weighs us, but through these trials of his souls go down to that everlasting sauna like midges; there, where I wouldn’t wish a snake, although I’m only a sinful human being. 04100
Bottom
04101
Top
TUOMAS: Kova leikki on tämä elämä ja maailma. Vähänpä on kunkin toivoa niin pienestä osasta kuin Josua ja Kaaleppi kuuden sadan tuhannen miehen seassa. Tuomas: A hard game, this life and this world. Any of us has less chance than Joshua and Caleb had among the six hundred thousand men. 04101
Bottom
04102
Top
JUHANI: Oikein! Mitä on siis tämä elämä? Helvetin porstua. Juhani: You’re right! What is this life then? The porch of Hell. 04102
Bottom
04103
Top
SIMEONI: Juhani, Juhani, malta mieles ja kieles! Simeoni: Juhani, Juhani, keep watch over your thoughts and language! 04103
Bottom
04104
Top
JUHANI: Helvetti valmis, sanon minä, jos oikein pahan pääni päälleni otan. Minäpä täällä olen kärsivä sielu ja Toukolan pojat perkeleitä, haarut kourissa. Häijyjä henkiä ovat ihmiset meitä kohtaan. Juhani: Hell itself, say I, if I take on my worst temper. I’m the suffering soul down here and the Toukola lads devils, with pitchforks in their fists. All men are like evil spirits towards us. 04104
Bottom
04105
Top
AAPO: Astukaammepas hieman omaan poveemme. Ihmisten vihan olemme kenties suureksi osaksi itse virittäneet ja voimassa pitäneet. Muistakaamme kuinka olemme heidän naurismaissaan ja hernehuhdissaan peuhailleet, sotkeneet onkiretkillämme heidän jokirantojensa heinän, ampuneet usein heidän piirittämänsä karhut ja monta muuta sellaista temppua tehneet, huolimatta lain uhkauksista ja omantunnon äänestä. Aapo: Now, now, let us enter into our own bosoms a little. The wrath of mankind towards us has perhaps been lit and kept alive in great part by our own deeds. Let us not forget how we have sported in their turnip-fields and peastacks, how wc have trampled their water-meadows on our fishing-trips and often shot the bears they had ringed in, and done many oilier such tricks, heedless of the law’s warnings or the voice of conscience. 04105
Bottom
04106
Top
SIMEONI: Olemmehan vihoittaneet taivaan ja maan. Useinpa ma'ata pannessani ja muistellessani nuoruutemme ilkivaltaisia töitä, pistelee aivan kipeästi kurjaa rintaani tuo omantunnon tulinen miekka, ja tuntuupa kuin kuulisin eriskummallisen kohinan kuin kaukaisen, huokailevan sateen, ja kuin synkeä ääni vielä kuiskaisi minua korvaan: »Jumalan ja ihmisten huokaus Jukolan seitsemän pojan tähden». Tuho uhkaa meitä, veljet, eikä kiillä meille onnen tähti ennen kuin on meidän ja ihmisten väli paremmalla kannalla. Miksi emme siis kävisi pyytämään anteeksi, luvaten tästälähin toisin eleskellä? Simeoni: We have aroused the anger of Heaven and earth. Often when I lay me down to sleep and think of the wicked deeds of our youth, the fiery sword of conscience pricks painfully at my wretched bosom and I seem to hear, like the sound of rain far away, a curious murmuring, and another dismal voice seems to whisper in my ear: ”The sigh of God and Man for the seven sons of Jukola.” Ruin threatens us, brothers, and the star of happiness will not shine for us until we are on better terms with our fellow-men. Why shouldn’t we then go and beg for forgiveness, promising to live differently hereafter? 04106
Bottom
04107
Top
EERO: Minä itkisin, jos taitaisin. Simeoni, Simeoni! »ei paljon puutu ettet» ... jaa, ei paljon puutu. »Mutta mene tällä haavalla matkaas». Eero: I would weep if I could. Simeoni, Simeoni! ”With but little more persuasion you would gladly”... yea, there wasn’t much lacking. ”But go your way this time.” 04107
Bottom
04108
Top
SIMEONI: Niin, niin, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään. Simeoni: Ay, ay, we’ll see on the last day. 04108
Bottom
04109
Top
TIMO: Kääntyisikö minun pääni anteekspyyntöön? En usko sitä. Timo: Would I be brought round to ask for forgiveness? I won’t believe it. 04109
Bottom
04110
Top
TUOMAS: Ei niinkauan kuin korppi on musta. Tuomas: Not while the raven is black. 04110
Bottom
04111
Top
EERO: »Tuomiolle tullessamme» siis tapahtuu se toimi. Silloinhan on korppi valkea kuin lumi, niinkuin lauletaan iloisen pojan ja kultamuorin veisussa. Kernaasti minun puolestani olkoot viimeiset tuutissa, ennen kuin tässä rukoukseen rupeemme. Eero: We’ll see it done then when we come to Judgment. Then the raven will be white as snow, as it says in the song of the merry lad and the loving old mother. I am glad the last grain is in the hopper before we begin to pray. 04111
Bottom
04112
Top
JUHANI: Usko minua, Simeoni, täällä ei käy kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelettä ja pieniä perkeleitä. Sellaiset aatokset joko myllertävät sekaisin miehen pään tai kietovat nuoran hänen kaulaansa.--Noita entisiä hurjapäisyyksiämme on enemmin pidettävä nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa. Ja toiseksi, olenpa tullut siihen uskoon ja vakuutukseen, että täytyy täällä välimmiten ummistaa silmänsä, eikä olla näkevänänsä mitä näkee ja tietävänänsä mitä tietää. Niinpä täytyy täällä miehen, jos hän tahtoo päästä eheällä turkilla elämän huhmaresta ulos.--Olkaa pöllistelemättä; tässä ei tarvita yhtään pöllistystä.--Tarkoitanpa noita pienempiä syntejä Jumalaa kohtaan, vaan ei naapuriani. Naapuri ja lähimmäinen on keikkanokka, näpäkärsä ja tarvitsee oman parhaansa yhtä hyvin kuin minäkin; mutta Jumala on pitkämielinen ja laupias mies, ja antaa viimein aina anteeksi, jos vilpittömästä sydämmestä rukoilemme. Jaa, jaa, minä tarkoitan: ei käy kuntoon aina ja joka paikassa hiuskarvan tarkkuudella vertoa omia töitämme ja pieniä tuommoisia kanaljavikkelyyksiämme Jumalan sanan ja käskyjen rinnalla, vaan parasta pysyä siinä keskivälissä. Törkeitä syntejä tulee meidän karttaa, kaikella muotoa, sanon minä, ja rukoilla silmäin voidetta, mutta niitä pienempiä, nimittäin pienempiä Jumalata kohtaan, ei aina laskea omantunnon ongennokkaan, vaan seistä siinä keskivälissä, keskivälissä. Juhani: Believe me, Simeoni, it’s no use always watching the state of our souls, for ever thinking of the fiery pit, the Devil and all the little devils. Such ideas either addle a man’s brains altogether or tie a halter round his neck. Those former mad pranks of ours are to be looked upon as the foolishness of youth rather than as sins in the strictest sense. And secondly, I have come to the belief and conviction that we sometimes have to close our eyes down here, and pretend not to see what we see, or to know what we know. A man’s got to do that if he wants to escape whole-skinned from the mortar of life. Don’t stare at me like owls, there’s no call for any staring. What I mean are those smaller sins against God, not against my neighbour. My neighbour and nearest has a skin to his nose and is as touchy as I am, and wants his best as I do mine; but God is a man slow to anger and bountiful in mercy, and always forgives us in the end, if we only pray from an earnest heart. Ay, ay, I mean that it is no use in season and out measuring to a hair our own works and commandments, but best to stand half-way. Big sins we must keep from, by all means, say I, and pray for eye-salve, but the smaller ones, namely, smaller ones against God, we needn’t for ever be weighing on the hooks of conscience, but stand half-way, half-way. 04112
Bottom
04113
Top
SIMEONI: Suuri Jumala! noinhan saatana ihmistä korvaan kuiskuttelee. Simeoni: Good God! That’s what Satan whispers in our cars. 04113
Bottom
04114
Top
TIMO: Juuri niinkuin Ollin muori viinahimossa pistää tuiskujuttuja Mäkelän emännälle. Timo: Like Olli’s old woman feeding Mäkelä’s wife with lies when she’s thirsting for a drink. 04114
Bottom
04115
Top
AAPO: Juhani lausui muutaman sanan, joita ihmeellä ja närkästyksellä kuultelin. Veli, niinkö opettaa meitä Jumalan käskyt? Niinkö opetti meitä äitimme? Ei suinkaan! Yksi seisoo Jumalan edessä tuhantena ja tuhannen yhtenä. Mitä siis leksottelet pienemmistä synneistä, mitä keskivälistä, puolustaen kahden herran palvelusta? Sanoppas, Juhani: mikä on synti? Aapo: Juhani uttered a few words that I heard with wonder and dismay. Brother, js that what God’s commandments teach us? Is that what our mother taught us? Never! One is with the Lord as a thousand and a thousand as one. How can you then babble of smaller sins, of standing half-way, defending the serving of two masters? Say, Juhani, what is sin? 04115
Bottom
04116
Top
JUHANI: Mikä on totuus? sinä Jukolan Salomoni, herra Jupisteri ja Ukko-Paavo Savosta? »Mikä on synti?» Aih! »Mikä on synti?» Kas kuinka viisaasti kysytty, merkillisen viisaasti. »Onpas siinä päätä, siinä meidän pojassa», onpa tottakin. Niin, kuka enää puhuukaan? »Mikä on synti?» Ahhah! Mikä on totuus? kysyn minä. Juhani: What is truth, you Jukola’s Solomon, you wise old man from Savo? ”What is sin?” Ha! ”What is sin?” Oh what wisdom, what marvellous wisdom. ”There’s a head for you on our little boy,” verily there is. Ay, what’s the good of speaking. ”What is sin?” Ha-ha! What is truth, ask I? 04116
Bottom
04117
Top
TUOMAS: Mitä venailet ja koukistelet, poika? Tiedä että oppi, jonka ilmoitit, on pahanhengen oppia. Tuomas: Why wriggle out of it, lad? Know that the doctrine you proclaim is the Devil’s doctrine. 04117
Bottom
04118
Top
JUHANI: Tahdonpa teille kertoa elävän esimerkin, joka puolustaa uskoani lujasti. Muistelkaapas entistä Kirkon-kylän nahkuria. Mies tuli kummiin aatoksiin sielustansa, synnistä ja maailman mammonasta ja rupesi paljon muuttelemaan entistä elämäänsä. Niinpä lakkasi hän äkisti ottamasta vastaan ja antamasta nahkoja sunnuntai- ja juhla-päivinä, huolimatta siitä kuinka tärkeäksi talonpoika katsoi yhden tien ja kaksi asiaa. Turhaanpa varoittelivat häntä ystävänsä, koska huomasivat työn häneltä vähenevän päivä päivältä, mutta hänen virkaveljellensä naapuritalossa ehtimiseen enenevän. Ainapa vaan vastasi hullu mies: »minun kätteni työn Jumala kylläkin siunaa, vaikka oliskin sitä vähemmin, mutta hänen, joka luulee nyt tempaavansa leivänpalan suustani, hänen pitää viimein niittämän kirousta otsansa hiestä, koska ei hän Herran sapattia kunnioita». Niin hän lausuili, kävellen töllötellen pyhäpäivinä virsikirja kourassa, silmät ympyrjäisinä päässä ja tukka pystyssä kuin Pommin Pietarin tukka. Mutta mitenkäs tuossa kävi miehen lopulta? Sen tiedämme. Tulipas piankin hänen käteensä raskain puu, kerjuusauva tuli hänen käteensä, ja hänen tieksensä kruunun pitkä sarka. Nytpä hän käyskelee kylästä kylään, kallistellen lasia, koska vaan taitaa. Kerranpa kohtasin hänen tuolla Kanamäen harjulla tien vieressä; siinä hän istui kelkkansa kaustalla, ja kovin oli päissään kurja mies. Kuinkas on laitanne, karvari? kysyin minä; »on niinkuin on», vastasi hän, kerran katsoa mulauttaen kankeasti päälleni. Mutta kysyinpä häneltä vielä: kuinkas nyt mestari oikein jaksaa?--»Jaksan niinkuin jaksan», lausui hän taasen ja läksi tiehensä, lykäten kelkkaa edellään ja loilottaen jonkunmoista hullua veisua. Siinä oli hänen loppunsa. Mutta toinen karvari? Hänpä oikein vasta rikastui ja rikkaana ja onnellisena miehenä kuolikin. Juhani: Let me give you a living example that strongly bears out my belief. Recall to your minds the former tanner in the village. The man got strange ideas about his soul, sin and worldly mammon, and began altering his former ways greatly. Thus he suddenly stopped taking in and giving out hides on Sunday, without looking to how important one road and two errands are to the farmer. His friends warned him in vain when they saw his business shrink from day to «.lay, while that of the other tanner next door grew and grew. The madman always replied: ”God will surely bless the work of my hands though there be less of it, but as for him who now thinks he is snatching the bread out of my mouth, he will reap curses in the end in the sweat of his brow for not having honoured the Lord’s Sabbath.” So he would spout, walking about staring on Sundays with a hymnbook in his fist, the eyes in his head round as marbles and his hair sticking up like Bomb-Peter’s wig. And what happened to the man in the end? We know what. It wasn’t long before he had the heaviest piece of wood in his hand, a beggar’s staff, and his path became the endless highway. Now he wanders from village to village, emptying a glass wherever he can. I met him once at the road-side over yonder on Kanamäki Ridge; there he sat on the crossbar of his sledge, and royally drunk was the miserable man. ”How fare you, tanner?” asks I. ”1 fare as I fare,” answers he, with one stiff look at me. But I asked him again: ”How are matters with you, master?” ”They are as they are,” he answers again and went his way, bleating some foolish kind of song. That was his end. But the other tanner? He became rich as anything, and rich and happy he died. 04118
Bottom
04119
Top
AAPO: Ahdaspäinen usko ja hengellinen ylpeys hävitti nahkurin, ja niinpä käy kaikille hänen kaimoillensa. Kuinka hyväänsä, mutta sun oppis on väärää oppia ja uskoa. Aapo: Narrow-minded belief and spiritual pride ruined the tanner, and so it will be with all his ilk. However that may be, your doctrine is false doctrine and belief. 04119
Bottom
04120
Top
SIMEONI: Väärät profeetat ja viimeiset maailman ajat. Simeoni: False prophets and the last days of the world. 04120
Bottom
04121
Top
TIMO: Hän tahtoisi kiusata meitä Turkkilaisten uskoon. Mutta etpä järkähdytä minua; sillä minä olen vissi ja luja, vissi ja luja kuin kirveen silmä. Timo: He wants to tempt us over to the Turk’s religion. But you cannot shake me; for I am sure and steadfast, sure and steadfast as the eye of an axe. 04121
Bottom
04122
Top
JUHANI: Annappas, Tuomas, tuo leivänpuolikas tuolta pöydän päästä.--»Väärät profeetat». En kiusaa ketään syntiin ja vääryyteen, ja itse en varastaisi naskaliakaan suutarilta enkä neulan silmää kraatalilta. Mutta sydämeni kipenöitsee, koska tarkoitukseni aina kierretään pahimmaksi, tehdään pikimustaksi, vaikka mustanruskea karva olisi jo kylliksi. Juhani: Hand me, Tuomas, that half-loaf from the end of the table there. ”False prophets.” I tempt no man to sin and evil-doing, and I myself wouldn’t steal a bradawl from a cobbler or the eye of a needle from a tailor. But my heart strikes sparks when my meaning is always twisted to its worst, made out black as pitch, when a dark brown would be enough. 04122
Bottom
04123
Top
AAPO: Haastelitpa niin selvästi, harkitsit asian niin pykälästä pykälään ja haarasta haaraan, ettei tainnut sitä väärin ymmärtää. Aapo: You spoke so plainly, weighed the matter so from point to point and chapter to chapter, that we couldn’t have misunderstood it. 04123
Bottom
04124
Top
TIMO: Pääni panen pantiksi, että hän tahtoi saattaa meitä Turkkilaisten uskoon. Timo: My head on it, he wanted to tempt us over to the Turk’s religion. 04124
Bottom
04125
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon häntä! Simeoni: God have mercy on him! 04125
Bottom
04126
Top
JUHANI: Kitanne kiinni, ja paikalla! Jumalaa minun tähteni rukoilla, nuhdella minua kuin laimeasilmäinen pappi, se ei käy kuntoon. Sillä minulla on juuri tarpeeksi järkeä, vaikken olekkaan vallan paljasta viisautta kuin esimerkiksi tuo meidän Aapomme. Juhani: Shut your mouths, and quickly. Pray to God for me, scold me like meek-eyed parsons, I tell you it won’t do. I have just enough wisdom, even if I’m not pure unmixed wisdom like, for example, our Aapo there. 04126
Bottom
04127
Top
AAPO: Jumala paratkoon! enhän ole tarpeeksikaan viisas. Aapo: Good forbid! I’m not even as wise as I should be. 04127
Bottom
04128
Top
JUHANI: Paljasta viisautta, paljasta viisautta! Ja pidä leipäläpes kiinni, saatpa muutoin tästä konttaluusta vasten kuonoas ja vähän paremmin kuin eilen. Sen sanon ja taukoon syömästä, koska säkkini on täys. Juhani: Pure wisdom, pure wisdom! And keep your bread -trap shut, or you’ll get this paw against your muzzle and a bit harder than yesterday. This I say and my paunch being full, leave off eating. 04128
Bottom
04129
Top
TIMO: Takaanpa, että olemme jo kuin kiiliäinen joka mies. Timo: I’ll lay that every man of us is as bloated as a gad-fly. 04129
Bottom
04130
Top
EERO: Mutta miksi en näe saunaa? Eero: But why do I see no sauna? 04130
Bottom
04131
Top
JUHANI: Mitä tuommoinen lyhyt aidantakuinen?--Mutta--onhan sauna mennyt helvettiin! Juhani: What would a midget like you be seeing? But — our sauna has gone to blazes! 04131
Bottom
04132
Top
EERO: Ei, vaan taivaan korkeuteen tulisissa vaunuissa. Eero: No, but to Heaven in a fiery chariot. 04132
Bottom
04133
Top
JUHANI: Olisiko se palanut? Juhani: Can it have burned down? 04133
Bottom
04134
Top
EERO: Mistä minä tiedän, ja mitä on minun sen kanssa tekemistä? Se on Jukolan isännän sauna, vaan ei minun. Eero: How should I know, and what have I to do with it? It’s the master of Jukola’s sauna, not mine. 04134
Bottom
04135
Top
JUHANI: Ottipa Eeronkin ruumis löylyä eilen illalla, ellen väärin muista. Niin, niin, kaikki aina vaan isännän hartioille, sen mä luulen. Mutta käykäämme katsomaan. Missä on lakkini? Käykäämme katsomaan, veljet. Minä tiedän että saunamme on tuhkana. Juhani: Eero’s body too, if I remember rightly, sweated there yesterday. Ay, ay, everything on the master’s back, that I well believe. But let’s go and look. Where’s my cap? Let’s go and look, brothers. I know that our sauna is in ashes. 04135
Bottom
04136
Top
Läksivät katsomaan kuinka oli saunan laita. Siitä näkyi enään jäljellä ainoastaan musta kiuvas ja savuava aherrus. Ja hävityksen kuvausta katselivat veljekset hetken kiusallisella mielellä, ja palasivat viimein pirttiinsä takaisin. Viimeisenä asteli Juhani, kourassa kaksi rauta-sarantoa, jotka hän vihaisesti viskasi pöydälle. They went out to see what had befallen their sauna. But all that there was left to see was a blackened stove and a smoking chaos. The brothers gazed upon this scene of destruction for a while with annoyance, and at last returned to the living-room. Last came Juhani, in his fist two iron hinges which he cast angrily on the table. 04136
Bottom
04137
Top
JUHANI: Niin, Jukolan talo on nyt saunaton. Juhani: Ay, the house of Jukola is now bathless. 04137
Bottom
04138
Top
EERO: »Ja saunaton talo ei käy laatuun», sanoi Juhani. Eero: ”And a farm without a sauna is no good,” said brother Juhani. 04138
Bottom
04139
Top
JUHANI: Kuumaksi lämmitti Timo sen rakkaan uunin ja tuhaksi meni armaat, nokiset orret ja seinät, joiden suojassa kaikki olimme astuneet maailman valkeuteen. Timo kuumensi uunin ankarasti, sanon minä. Juhani: Timo made the dear old oven too hot, and dust and ashes is all that’s left of the beloved sooty rafters and walls, in whose shelter each of us entered into the light of the world. Timo heated the oven mightily, say I. 04139
Bottom
04140
Top
TIMO: Käskysi mukaan, käskysi mukaan; kyllä sen tiedät. Timo: At your bidding, at your bidding; that you know well. 04140
Bottom
04141
Top
JUHANI: Minä annan peeveliä käskyillesi, vaan että olemme saunattomia miehiä, ja tämä on kiusattava asia; huoneenrakennus ei lisää leipää. Juhani: I give the Devil for ”your bidding” but that we are now bathless men, and that is an annoying thing. Building a new one won’t add to our bread. 04141
Bottom
04142
Top
AAPO: Kiusattava asia; mutta sauna oli kuitenkin vanha, nurkat reikiä täynnä; ja itsehän päätit eilen piankin rakentaa uuden. Aapo: An annoying matter; but still the sauna was old and its corners full of holes; and you yourself decided yesterday to build a new one very soon. 04142
Bottom
04143
Top
JUHANI: Tosin oli se vanha ja sen hirret haudotut aina ytimeen asti, mutta olishan tuo vielä ritkunut tuossa vuoden tai kaksi. Talolla ei ole vielä voimia menettää saunojen rakennukseen; pellot, pellot ovat tässä ensiksi kynsiin otettavat. Juhani: True it was old and its logs steamed through to their marrows, but it would have done at a pinch for a year or two. The farm has no strength yet to waste on building saunas; the fields, the fields are what we must pounce on first. 04143
Bottom
04144
Top
TUOMAS: Jääpä sinulta pellot niinkuin mennä kesänä huikea Aroniittu, jonka muhkean heinän annoimme lakastua ilman yhtään ainoata viikatteen sivallusta. Mutta oma tahtos. Ainapa, koska muistuttelin sinua sen niittämisestä, vastasit tuohon: »emmehän lähde juuri vielä; heinä kasvaa vielä että rotisee». Tuomas: You’ll treat the fields as you did the big meadow last year, whose fine hay we let wither without a single stroke of the scythe. But it was your wish. Whenever I reminded you of the mowing, you would answer: ”We won’t go just yet; the hay is still growing so fast that you can hear it.” 04144
Bottom
04145
Top
JUHANI: Se on mennyt asia eikä parane siitä että sitä leksottelet. Aroniittu kasvaa sitä uhkeammin tulevana kesänä.--Mutta kuka on mies, joka astelee kohden taloamme tuolla pellolla? Juhani: That’s something past and gone and your jawing won’t help it. The big meadow’ll grow all the better in the coming summer. But who’s that man coming towards the house in the field yonder? 04145
Bottom
04146
Top
TUOMAS: Lautamies Mäkelä. Mitä tahtoo mies? Tuomas: Juryman Mäkelä. What can the man want? 04146
Bottom
04147
Top
JUHANI: Nyt peijakas on irti. Kruunun nimessä hän tulee, ja tuon kirotun tappeluksen tähden Toukolaisten kanssa. Juhani: Now the Devil’s loose. He comes in the Crown’s name, and it’s because of that accursed scrap with the Toukola lads. 04147
Bottom
04148
Top
AAPO: Jälkimmäisessä ottelossa on laki puolellamme, mutta edellisessä katsokaamme eteemme. Sallikaat minun tehdä hänelle asiasta selko. Aapo: In the last fight the law is on our side, but in the first one we must look to ourselves. Let me explain the matter to him. 04148
Bottom
04149
Top
JUHANI: Mutta minä, veljeksistä vanhin, tahdon myöskin sanavaltaa, koska yhteinen etu on puheena. Juhani: As the eldest, I too want the right to speak when our common good is being talked over. 04149
Bottom
04150
Top
AAPO: Mutta katso, ettet haastele itsiämme säkkiin, jos täytyisi meidän niinkuin vähän mutkistella. Aapo: Then see you do not talk all of us into a trap, in case we should have to wriggle a little. 04150
Bottom
04151
Top
JUHANI: Kyllä minä tiedän. Juhani: I know how. 04151
Bottom
04152
Top
Sisään astui Mäkelä, oiva ja suopeamielinen lautamies. Kuitenkin tuli hän ajaen toista asiaa, kuin sitä, jota veljekset arvelivat. Mäkelä, an excellent and well-meaning juryman, entered. He came, however, on a different errand from that which the brothers had guessed. 04152
Bottom
04153
Top
MÄKELÄ. Päivää! Mäkelä: Good-day! 04153
Bottom
04154
Top
VELJEKSET. Päivää! The Brothers: Good-day ! 04154
Bottom
04155
Top
MÄKELÄ. Mitä hirveyksiä näen minä? Pojat, kuinka on laitanne? Revittyinä, sinimarjoissa, ruvessa ja ryysyt päässä! Voi teitä viheliäisiä! Mäkelä: What horrors do I see? Boys, how are matters here? Torn, bruised, scabby, dressed in rags! Miserable men! 04155
Bottom
04156
Top
JUHANI: »Kyllä koira haavansa nuolee», mutta katsokoot sudet itsensä. Tästäkö syystä seisotte huoneessamme nyt? Juhani: ”Trust a dog to lick its wounds”, but let the wolves look to themselves. Is this why you now stand in our house? 04156
Bottom
04157
Top
MÄKELÄ. Mitäpä tiesin minä tästä? Mutta veljeksetkö raatelevat toinen toistansa tällä tavalla! Hävetkäät! Mäkelä: What am I supposed to know of this? But can brothers have harried each other in this way ? Shame on you ! 04157
Bottom
04158
Top
JUHANI: Te erehdytte, Mäkelä. Veljekset ovat kohdelleet toinen toistansa kuin enkelit; tämä on naapurien työ. Juhani: You are mistaken, Mäkelä, we brothers have treated each other like angels. This is the work of neighbours. 04158
Bottom
04159
Top
MÄKELÄ. Kuka on sitten tämän tehnyt? Mäkelä: Who has done this? 04159
Bottom
04160
Top
JUHANI: Hyvät naapurit. Mutta saanko kysyä mistä syystä olette käynyt meitä tervehtimään? Juhani: Kind neighbours. But may I ask why you have come to see us? 04160
Bottom
04161
Top
MÄKELÄ. Tuikeasta syystä. Pojat, pojat! onpa nyt edessänne tuhon päivä. Mäkelä: For a grave reason. Boys, boys, the day of your ruin is upon you. 04161
Bottom
04162
Top
JUHANI: Millinen on tämä päivä? Juhani: What will that day be like? 04162
Bottom
04163
Top
MÄKELÄ. Häpeän päivä. Mäkelä: A day of shame. 04163
Bottom
04164
Top
JUHANI: Koska se nousee? Juhani: When will it dawn? 04164
Bottom
04165
Top
MÄKELÄ. Provastilta olen saanut tuiman käskyn, saattaakseni teitä tulevana sunnuntaina kirkolle. Mäkelä: I have strict orders from the Vicar to bring you to church next Sunday. 04165
Bottom
04166
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän meistä kirkolla? Juhani: What does he want of us at church? 04166
Bottom
04167
Top
MÄKELÄ. Istuttaa teitä jalkapuuhun; suoraan sanottu. Mäkelä: To put you in the stocks, to speak plainly. 04167
Bottom
04168
Top
JUHANI: Mistä syystä? Juhani: Why? 04168
Bottom
04169
Top
MÄKELÄ. Hänellä on monta syytä.--Te hurjat ja hullut! särjitte lukkarin akkunan ja karkasitte häneltä kuin sudet! Mäkelä: For many reasons. You wild and maddened men! You broke the churchwarden’s window and then fled like wolves. 04169
Bottom
04170
Top
JUHANI: Meitä lukkari raateli kuin villisusi. Juhani: ’Twas the churchwarden worried us like the wildest wolf. 04170
Bottom
04171
Top
MÄKELÄ. Mutta mitä on provasti teille tehnyt? Mäkelä: But what has the Vicar done to you. 04171
Bottom
04172
Top
JUHANI: Ei kirpun kipeätä. Juhani: Not the bite of a flea. 04172
Bottom
04173
Top
MÄKELÄ. Ja kuitenkin olette häntä pilkanneet ja häväisneet tuon avosuisen, hävyttömän Kuppa-Kaisan kautta. Lähetitte Rajamäen kauheata rykmenttiä myöten sikamaisimpia, oikein konnan lauseita terveisinä ylhäiselle miehelle ja seurakuntamme paimenelle, sepä verrattoman julkea rohkeus! Mäkelä: And yet you mocked and insulted him through that foul-mouthed, brazen leech Kaisa. You sent, by Raja-mäki’s horrible regiment, the most filthy, really scoundrelly greetings to a well-born man, the shepherd of our parish; that was a barefaced insolence without like. 04173
Bottom
04174
Top
JUHANI: »Kyllä se on totta, mutta se todistettakoon», sanoi Kakkisten Jaakko, mutta niin en sano minä. Juhani: ”It’s true enough, but prove it,” said Kakkinen’s Jake, but so say not I. 04174
Bottom
04175
Top
MÄKELÄ. Mutta nyt, tietäkäät, että teitä provastimme ankarin kosto kohtaa. Nyt on hän teille armoton mies. Mäkelä: But now, know that the Vicar’s sternest vengeance will befall you. Now he is without pity for you. 04175
Bottom
04176
Top
AAPO: Istukaat, Mäkelä, niin keskustelemme asiaa vähän laveammalta ja syvemmältä.--Katsokaapas tätä paikkaa: taitaisko provasti kruuvata meitä jalkapuuhun Rajamäen Kaisan valheista? Ei suinkaan! Näytettäköön asia laillisesti toteen mitä olemme lausuneet ja millä tavalla hänen kunniaansa leikanneet. Aapo: Sit down, Mäkelä, and let us talk over the matter a little more broadly and deeply. What do you say to this point: can the Vicar screw us down in the stocks for Rajamäki Kaisa ’s lies? Surely not! Let what we have said and in what way hurt his honour be legally proven. 04176
Bottom
04177
Top
JUHANI: »Ensin asia tutkitaan, ennen kuin miestä hutkitaan», se on tietty se. Juhani: ”First a matter must be weighed, ere the rod on back be laid,” that’s well known. 04177
Bottom
04178
Top
MÄKELÄ. Mutta toinen kysymys, tuo lukemisen seikka, sepä kuitenkin antaa hänelle joltisen vallan kirkkolain kautta, jota hän nyt varmaan on vihoissansa käyttävä teitä kohtaan. Mäkelä: But another thing, this matter of reading, gives him a fair amount of power, anyhow, under the church laws, which he is now sure in his anger to use against you. 04178
Bottom
04179
Top
JUHANI: Lukupuuhassa on puolellamme Jumalan asetus ja laki, joka lyö sitä yritystä vastaan. Katsokaas, hän on jo äitimme kohdussa antanut meille niin kovat päät, että lukemaan oppiminen on meiltä mahdoton asia. Mitäs tehdään, Mäkelä? Kovin epätasaisesti lankeevat täällä hengenlahjat päämme päälle. Juhani: In the matter of reading we have God’s own laws and regulations on our side, which stop anything in that line. Look you, already in our mother’s womb He gave us such hard heads that it is impossible for us to learn to read. What are we to do, Mäkelä ? The gifts of learning fall very unevenly on our heads down here. 04179
Bottom
04180
Top
MÄKELÄ. Päänne kovuus on teiltä tyhjä luuloitus. Ahkeruus ja jokapäiväinen harjoitus voittaa viimein kaikki.--Isänne oli parhaita lukijoita. Mäkelä: The hardness of your heads is only an empty fancy. Diligence and daily practice will overcome anything in the end. Your father was one of the best readers. 04180
Bottom
04181
Top
AAPO: Mutta äitimme ei tuntenut yhtään ainoata kirjaintakaan, ja kuitenkin oli hän totinen kristitty. Aapo: But our mother never knew a single letter, and yet she was a true Christian. 04181
Bottom
04182
Top
JUHANI: Ja kasvatti ja kuritti poikiansa Jumalan pelossa. Jumala siunatkoon muijaa! Juhani: And brought up and chastised her sons in the fear of God. God bless the old woman. 04182
Bottom
04183
Top
MÄKELÄ. Eikö koettanut hän teitä kohtaan apua muiden taidosta. Mäkelä: Did she try what the skill of others could do for you? 04183
Bottom
04184
Top
JUHANI: Koetti kyllä parastansa; hän koettikin Männistön-muorin kautta. Mutta äkeä ämmä rupesi kohta löylyttelemään selkäämme, ja tupansa muuttui silmissämme hirveämmäksi peikkoin luolaa; emmekä lopulta astuneetkaan mökkiin sisään, vaikka he meitä pieksivät kuin tulta pohtaen. Juhani: Indeed she did her best; she tried what Old Granny Pinewood could do. But that hot-tempered witch began at once hammering our backs, and her cabin became worse in our eyes than a cave of demons; and at last we never entered it, though they whipped us like a dying fire. 04184
Bottom
04185
Top
MÄKELÄ. Olittepa silloin ymmärtämättöminä, mutta nyt seisotte miehinä kannallanne; ja järkevä, terve mies voi mitä hän tahtoo; sentähden osoittakaat sekä provastille että koko maailmalle mitä miehuus voi.--Sinua, Aapo, jolla on niin järkevä mieli ja jolta ei puutu yhtä ja toista tietoakaan, vaan jonka tarkka muisto säilyttää kaiken nähdyn ja kuullun, sinua minun täytyy ihmetellä ettet jo ole tehnyt toisin. Mäkelä: In those days you were a thoughtless lot, but now you stand for yourselves as men; and a sensible, healthy man can do what he wills; show the Vicar and the world, therefore, what manhood can do. As for you Aapo, who have such a clever mind and do not lack a mite or two of knowledge, and whose sharp memory preserves all you hear or see, at you I must wonder that you have not already altered your ways. 04185
Bottom
04186
Top
AAPO: Vähänpä tiedän minä; noh tiedän toki yhtä ja toista. Vainaa sokea-enommehan kertoili meille monta asiaa, kertoili raamatusta, merimatkoiltansa ja maailman rakennosta, ja silloinpa aina häntä kuultelimme hartaalla mielellä. Aapo: ’Tis but little I know; oh well, 1 know a thing or two. Our blind uncle told us many things, things from the Bible, of his travels, and of the lands and the seas of the world, and then we always listened to him with pious hearts. 04186
Bottom
04187
Top
JUHANI: Kuultelimme korvat pystyssä kuin jänikset, koska ukko meille jutteli Mooseksesta, Israelin lapsista, tapauksista kuningasten kirjassa ja ilmestysraamatun ihmeistä. »Ja heidän siipeinsä havina oli kuin ratasten kituna, koska he sotaan juoksevat». Herrajesta! me tunnemme paljon ihmeitä ja asioita, emmekä olekkaan juuri niin villittyjä pakanoita kuin luullaan. Juhani: We listened with ears erect as a hare’s when the old man talked to us of Moses, the children of Israel, happenings from the Book of Kings and the miracles of Revelations. ”And the sound of their wings was as the sound of chariots as they rush to war.” Lord save us we know many miracles and things, and aren’t quite such black heathens as people think. 04187
Bottom
04188
Top
MÄKELÄ. Mutta aapiskirjasta täytyy teidän alkaa, päästäksenne kristillisen seurakunnan oikeiksi jäseniksi. Mäkelä: But to become true members of the Christian Church you must begin from the a-b-c book. 04188
Bottom
04189
Top
AAPO: Mäkelä, tuolla laudalla näette seitsemän aapiaista, jotka ovat ostetut Linnasta, ja tämä ilmestys todistakoon meidän pyrkivän oppia kohden. Provastimme osoittakoon meitä kohtaan hieman vielä kärsimystä, ja minä luulen, että asiastamme sikiää, syntyy ja kasvaa jotain. Aapo: Mäkelä, on that table you see seven a-b-c’s, brought from Hämeenlinna, and may this sight prove to you our willingness to learn. Let the Vicar show a little more patience, and I think that something can take root, grow and prosper out of this matter. 04189
Bottom
04190
Top
JUHANI: Hän osoittakoon kärsimystä, ja tahdonpa maksaa hänelle kymmenykset kahdenkertaisesta ja nuoren linnun lihaa ei pidä hänen kupistansa puuttuman lailliseen aikaan. Juhani: Let him be longsuffering towards us and I am willing to pay him his tithes twice over, and the flesh of young game won’t be lacking from his bowl, at lawful times. 04190
Bottom
04191
Top
MÄKELÄ. Eipä auta tässä, luulen minä, rukoukset ja koreat lupaukset, koska muistelen hänen kiivasta ja oikeata vihaansa teitä kohtaan. Mäkelä: Prayers and fine promises won’t help here I’m afraid, when I think of his deep and righteous anger. 04191
Bottom
04192
Top
JUHANI: Mitä tahtoo hän sitten meistä ja mitä tahdotte te? Hyvä! Tulkaapas seitsemänkymmenen miehen kanssa, ja verta pitää sittenkin ruiskuaman. Juhani: What does he want of us then, and what do you want? Good! Come with seventy men, and blood shall spray around us even then. 04192
Bottom
04193
Top
MÄKELÄ. Mutta sanokaat kuinka aiotte käydä käsiin, oppiaksenne aapiaista ja vähääkatkismusta, joka on provastimme tärkein määräys. Mäkelä: Tell me, what steps do you mean to take to learn your alphabet and the Lesser Catechism, which is the chief concern of our Vicar. 04193
Bottom
04194
Top
JUHANI: Kokea tässä kotona Männistönmuorin tai hänen tyttärensä Venlan opetusta. Hyvälukijoita naisia molemmat. Juhani: Try what the teaching of Granny Pinewood or her daughter can do for us here at home. Good reading women, both of them. 04194
Bottom
04195
Top
MÄKELÄ. Tahdonpa ilmoittaa aikeenne provastille. Mutta oman rauhanne tähden käykäät pyytämään häneltä anteeksi hävytöntä elkeänne. Mäkelä: I will tell the Vicar of your intention. But for the sake of your own peace go and beg his forgiveness for your insolent deed. 04195
Bottom
04196
Top
JUHANI: Sitä pykälää tahdomme harkita. Juhani: We will think over that point. 04196
Bottom
04197
Top
MÄKELÄ. Tehkäät niinkuin sanon; ja tietäkäät, ellei hän teissä huomaa vilpitöntä, ahkerata harrastusta, niin jalkapuussa, jalkapuussa istutte koreasti joku sunnuntaipäivä kirkon kivijalan juurella. Sen sanon; ja jääkäät hyvästi! Mäkelä: Do as I say; and note that unless he observes in you an honest and strenuous endeavour, you’ll be in the stocks, nicely in the stocks one Sunday, under the church windows. This I say; and now farewell! 04197
Bottom
04198
Top
JUHANI: Hyvästi, hyvästi! Juhani: Farewell, farewell! 04198
Bottom
04199
Top
TUOMAS: Täyttä päätäkö sinä haastelit hänelle Männistön-muorista ja hänen tyttärestään? Täyttä päätäkö sinä puoleksi melkein lupasit käydä konttimaan provastin edessä? Tuomas: Did you really mean what you said about Old Granny Pinewood and her daughter? Was it in earnest you half promised to go and crawl before the Vicar. 04199
Bottom
04200
Top
JUHANI: Ei ollut siinä merkiksikään täyttä päätä, ja todentekoa ei merkiksikään. Ajan voittamisen tähden poika lörpötteli näin. Männistönmuori tai Venla johdattamaan tässä kirja-tikkuamme! Sitähän jo naurelisivat kaikki Toukolan siatkin. Te kuulitte, meitä uhattiin varmaan jalkapuulla, häpeän hirsipuulla. Tuhannen tulimmaista! eikö ole miehellä valta elää rauhassa ja tahtonsa mukaan omalla kannallansa, koska ei hän seiso kenenkään tiellä, ei loukkaa kenenkään oikeutta? Kuka voi sen kieltää? Mutta sanonpa kerran vielä: papit ja virkamiehet kirjoinensa ja protokollinensa ovat ihmisten häijyt henget.--Oh sinä musta sika! Voi päivää kirottua täällä! Niinpä nyt ylisniskoin meitä kohtaa kovan onnen nuijaukset ja ihmisten kiusanteot, että olen valmis juoksemaan pääni seinään. Oh sinä musta sonni! Venla meille antoi rukkaset; tehneet ovat he meistä myrkyllisen pilkkaveisun; lukkari meitä rääkkäsi kuin pahalainen itse; Toukolan pojat meitä hakkasivat kuin nummea vaan, selkäämme saimme kuin jouluporsaat ja oikeinhan joulupukkeina käyskelemme tässä ykssilmäisinä tonttuina, ryysyt päässä. Mitä vielä? Onhan kotomme nyt ilman köyhän ainoata kestiä, ilman kiukaan kohisevaa löylyä. Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme aherrus. Ja sittenhän on jäljellä vielä perkeleistä pahin. Hmh! Kymmenellä lävellä irvistelee meitä vastaan kirkonporstuasta jalkatukki. Kirkas tuli! Ellei tämänkaltainen kiusantemppujen rykelmä vie partaveistä miehen kurkkuun, mikä sitten? Oh sinä sarvipää sonni! Juhani: There wasn’t a mite of earnest in it, and of truth not a whit. To gain time was what this lad’s prattle was meant for. Granny Pinewood or Venla to guide our reading-sticks ! Why, even the Toukola pigs would laugh! You heard, we were threatened with the certain stocks, with the pillory of shame. A thousand flaming goblins! Hasn’t a man the right to live his own life as he likes in peace, when he stands in no one’s way, tramples on no one’s rights? Who’ll forbid it? But I say once again: parsons and officials with their books and papers are the evil spirits of mankind. Oh you black sow ! Oh cursed day on earth! We’re so knocked head over heels by the blows of hard fate and the cruelty of men, that I could dash my head against a wall. Oh you black bull! Venla refused us; they’ve made a nasty, stinging song about us; the churchwarden tortured us like the Evil One himself; the Toukola lads hammered us like senseless earth, we were trounced like Christmas pigs and now strut here like real Christmas brownies, like one-eyed gnomes with rags round our heads. What more? Isn’t our home now without the poor man’s only treat, the roaring steam of the sauna? There the ruins of our sauna smoke and smoulder. And there’s still the worst of devils left. Hrrh ! With all its ten holes the stocks grin at us from the church porch. Bright lightning! If such a bunch of worries doesn’t lift a razor to a man’s throat, what will ? Oh you horned bull ! 04200
Bottom
04201
Top
EERO: Nyt muistat hieman väärin; jalkapuussa ei olekkaan kymmentä läpeä. Eero: Now your memory is a little weak; there aren’t ten holes in the stocks. 04201
Bottom
04202
Top
JUHANI: Kuinka monta sitten? Juhani: How many then ? 04202
Bottom
04203
Top
EERO: Kuinka monta tähteä otavassa, kuinka monta poikaa Jukolassa? Eero: How many stars in Charley’s Wain, how many sons at Jukola? 04203
Bottom
04204
Top
JUHANI: Seitsemän poikaa meitä on. Siis seitsemän läpeä ja seitsemän poikaa. No sitä hullumpi. Seitsemän läpeä! Aina sitä hullumpi vaan. Kas kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdessä juonessa meitä vastaan. Seitsemän läpeä kuin myllynkiven silmää! Mikä pilkka kovalta onnelta! Mutta ampukoot he päällemme kaikki kiukkunsa nuolet, mehän puremme läpikiusatut sydämemme kovaksi kuin kipenöitsevä teräs. Puhaltakoot meitä kohtaan joka haaralta myrkkyä kuin kärmeet, ja taivas satakoon päällemme paljasta sappea, me kuitenkin, silmät ummessa, kiristäen hammasta ja myristen kuin villit härjät, rynkäämme päisin. Ja jos viimein kiskottaisiin meitä jalka-pihtiin kruunun voimalla, niin ihanalla ilollapa istuisin kontti-puussa minä. Juhani: We are seven. Seven holes therefore and seven sons. Well, all the worse. Seven holes! Always worse and worse. See how men and hard fate are joined together against us. Seven holes like millstone-eyes! What mockery of hard fate! Well, let them shoot all the arrows of their rage at us, we’ll clench our overgoaded hearts hard as sparkling steel. Let them blow poison at us from every side like snakes, and the heavens rain pure gall on us, we’ll still, with eyes shut, grinding our teeth and roaring like mad bulls, charge at them. And if we are dragged at last by all the Crown’s might to the stocks, why it’s with blissful joy I’ll sit in them. 04204
Bottom
04205
Top
AAPO: Miksi ilolla? Aapo: Why with joy? 04205
Bottom
04206
Top
JUHANI: Ethän sinä käsitä, mun veljeni, vihan tuomiovoimaa. Koston tuuma saattaisi pojan unohtamaan kaiken häpeän; ja häpeähän on heidän tarkoituksensa. Aatos, veristää tuota herra provastiamme, sehän maistuisi vihaiselle mielelleni kuin hunajakaste. Enkä tuossa veistä, en pyssyä käyttelis, kuin entinen Karjan mies, en, vaan kynsillä ja hampailla iskisin hänen kurkkuunsa kuin susi-ilves. Kappaleiksi, tuhanneksi kappaleeksi repisin miehen, ja niinpä saisin oikein maiskutella kostoni herkkua. Tekisinpä niin, vaikka olisin kymmenen hengen omistaja ja jokaista henkeä kymmenen vuotta rääkättäisiin piikki-tynnörissä. Eihän tuo mitään olis koston hekuman suhteen. Juhani: You do not understand, brother, the awful power of anger. The thought of revenge would make this lad forget all shame; and shame is their purpose. A dream, that of bleeding our mister Vicar, it’s that that would taste like honey-dew to my angry mind. And it wouldn’t be a knife or a gun I’d use, like the former man from Karja, no, but with teeth and claws I’d fly at his throat like a she-wolf. I’d tear the man to bits, to a thousand bits, and taste my revenge to the last drop. I’d do this even if I had ten lives and each life were to be tortured ten years in a spiked barrel. It’d be nothing against the lust of my revenge. 04206
Bottom
04207
Top
AAPO: Sinä myllerrät ylös kaiken olentosi perin pohjin. Valeleppas, kurja veli, sydämesi tulikuohuvata kattilaa viileällä vedellä kärsivällisyyden lirisevästä ojasta, joka halki niitun vaeltaa eteenpäin, koukistellen hiljaa. Aapo: You stir up all your being. Soothe, miserable brother, the seething cauldron of your heart with cool water from the rippling brook of patience, which flows onward through the meadows, gently winding. 04207
Bottom
04208
Top
SIMEONI: Onhan muotos pikimusta, ja veripunaisina, pistävinä pyörähtelee silmäs. Armahda itseäs. Simeoni: Your face pitch-black, and your eyes roll bloodshot, sharp as gimlets. Have mercy on yourself. 04208
Bottom
04209
Top
TUOMAS: Tosin kostaisimme, jos pantaisiin meidät istumaan häpeän istuimelle, mutta olkoon sydämemme rauhassa kunnes tämä on tapahtuva. Eihän ole vielä kaikki toivo mennyt. Tuomas: Truly, if we were made to sit in the stocks, we’d have revenge, but may our hearts beat in peace until that happens. All hope is not past yet. 04209
Bottom
04210
Top
JUHANI: Yhdestä maailman kulmasta kuumoittaa meille vieläkin rauhan päivä. Ilvesjärvi tuolla Impivaaran kupeilla on se satama, jonne purjehdimme myrskyistä pois. Nyt olen päättänyt. Juhani: On one corner of the earth a day of peace still gleams for us. Ilvesjärvi Lake yonder, below Impivaara, is the harbour to which we can sail away from the storm. Now my mind is made up. 04210
Bottom
04211
Top
LAURI: Sen tein minä jo menneenä vuonna. Lauri: Mine was already made up last year. 04211
Bottom
04212
Top
EERO: Minä seuraan teitä vaikka Impivaaran syvimpään luolaan, jossa, niinkuin sanotaan, vanha vuoren-ukko keittelee pikiä, päässä kypärä sadasta lammasnahasta. Eero: I’ll follow you even into the deepest cave on Impivaara, where it is said the Old Man of the Mountain boils pitch, with a helmet made of a hundred sheep-skins on his head. 04212
Bottom
04213
Top
TUOMAS: Sinne tästä siirrymme kaikki. Tuomas: We’ll all move there from here. 04213
Bottom
04214
Top
JUHANI: Sinne siirrymme ja rakennamme uuden maailman. Juhani: There we’ll move and build a new world. 04214
Bottom
04215
Top
AAPO: Eikö käsittäisi meitä sielläkin esivallan koura? Aapo: Cannot the hand of the law reach us there too? 04215
Bottom
04216
Top
JUHANI: Metsä penikoitansa suojelee. Siellä vasta kannallamme seistään; syvälle kuin tirisilmäiset myyrät siellä itsemme kaivamme aina maan ytimeen asti. Ja miellyttäiskö heitä sielläkin ahdistella poikia, niin pitää heidän havaitseman miltä tuntuu häiritä seitsemää karhua konnossansa.--Nyt nahkapeitturille kaupat kirjallisesti vahvistamaan. Kymmeneksi vuodeksi menköön talomme toisen kouriin. Juhani: The forest shields its pups. There we are indeed on our own ground; deep as bleary-eyed moles we’ll dig ourselves in, right to the bowels of the earth. And if they felt like meddling with us lads there, they’d be made to see what it feels like to disturb seven bears in their lair. Now to the tanner’s to draw up a lease in writing. For ten years let the farm pass into other hands. 04216
Bottom
04217
Top
SIMEONI: Halaanpa minäkin rauhan kammioon. Veljet, uusi koto ja uusi sydän luokaamme itsellemme metsien kohdussa. Simeoni: I, too, long for an abode of peace. Brothers, let us create ourselves a new home and a new heart in the depths of the forest. 04217
Bottom
04218
Top
JUHANI: Kaikki yksimielisesti! Juhani: All with a single mind ! 04218
Bottom
04219
Top
AAPO: Kuinka päätät, Timo? Aapo: What do you decide, Timo ? 04219
Bottom
04220
Top
TIMO: »Siinä minä, missä muutkin», sanoo sananlasku. Timo: ”Where all others, there I too,” says the proverb. 04220
Bottom
04221
Top
AAPO: Te muutatte, ja minäkö jäisin tähän yksinäiseksi hongaksi Jukolan pihalle? Ah! kovin lujasti ovat olentoni kaikki juuret ja oksat yhtyneet teidän piiriinne. Olkoon menneeksi, ja toivokaamme parasta tästä retkestämme. Minä seuraan. Aapo: You would move, and I be left here, alone pine in Jukola’s yard? Ah, for that every root and fibre of my being is too firmly fast in your company. I’m agreed, then, and let’s hope for the best from this trip. I’ll come with you. 04221
Bottom
04222
Top
JUHANI: Oivallista! Nyt nahkapeitturille joka mies, laillista välikirjaa tekemään. Kaikki yksimielisesti! Juhani: Splendid! Now to the tanner’s the lot of us, to draw up a proper lease. All with a single mind ! 04222
Bottom
04223
Top
Läksivät he miehissä välikirjan tekoon, vourasivat talonsa nahkapeitturille kymmeneksi vuodeksi; ja kirjallisesti määrättiin seuraavat pykälät. Nahkapeitturi hallitsee ja viljelee taloa kymmenen vuotta, kolme ensimmäistä vuotta ilman yhtään vouraa, mutta siitälähin maksakoon hän veljeksille seitsemän tynnöriä rukiita vuodelta ja rakentakoon uuden saunan ennen voura-ajan loputtua. Vapaasti ja joka paikassa Jukolan metsissä pyydystelkööt veljekset, ja mitä otuksia hyväänsä, joihin vaan on laillinen lupa. Talon piirin pohjoisessa osassa, Impivaaran seudussa, olkoon heillä valta tehdä ja elää tahtonsa mukaan sekä maalla että metsissä. Pyhäinmiesten päivänä ottaa nahkapeitturi haltuunsa talon, mutta veljeksillä, jos heitä niin miellyttää, olkoon syntymäkodossaan vielä tulevan talven suoja. Nämät olivat pää-ehdot välikirjassa. They set out in a body to draw up the lease, rented their farm to the tanner for ten years; and the following paragraphs were set down in writing. The tanner was to rule over and run the farm for ten years, the first three years without any rent, whereafter he was to pay the brothers seven barrels of rye each year and build a new sauna before the lease expired. Anywhere in the Jukola forests the brothers were at liberty to hunt, and any kind of game the law allowed. In the northern section of the farm’s holding, around Impivaara, the brothers were free to do and live as they pleased, this applying both to the clearings and the forests. The tanner was to take over the farm on All Saints’ Day, but if they so wished, the brothers were to be given shelter in the home of their birth over the coming winter. These were the main conditions of the lease. 04223
Bottom
04224
Top
Tuli Marraskuu, ja nahkapeitturi oli kuorminensa Jukolan pihalla ja vastaan-otti talon hallituksen määrätyksi ajaksi. Mutta veljekset, karttaaksensa provastia ja hänen käskyläisiänsä, elelivät tämän talven enimmin metsissä, hiihdellen ympäri ja pyydystellen; ja majailivat sysikoijussa Impivaaran aholla. Muutto ei kuitenkaan ollut vielä oikeammiten tehty hevosella ja muilla välttämättömillä kappaleilla. Tämä oli määrätty tapahtumaan koska suvi oli tullut. Kuitenkin pitivät he jo tulevasta pirtistänsä huolta: hakkasivat hirret kevääksi kuivamaan ja vierittelivät perustuskiviä kantoiselle aholle, jyrkän vuoren alle. Came November, and the tanner stood with his loads in the J ukola yard and took over the management of the farm for the term of the lease. But to avoid the Vicar and his men, the brothers spend the winter mostly in the forest, ski-ing and hunting; the charcoal-burner’s hut on Impivaara was their camp. They did not, however, move altogether with horse and other belongings from the farm. This, they had settled, was to take place when spring had come. Nevertheless, they worked already at their cabin, felled trees to dry during the spring and rolled stones for the foundations on to a stump-strewn clearing on the slope of a steep hill. 04224
Bottom
04225
Top
Niin meni talvi, ja sen kuluessa ei joutunut veljeksille provastilta minkäänlaista käskyä, ei muistutusta. Odottiko hän, vai oliko hän heittänyt heidät kohtalon huomaan? Thus passed the winter, and during the whole of its course no command or reminder reached the brothers from the Vicar. Was he merely biding his time, or had he left them to their fate? 04225
Bottom

Luku 05 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
05001
Top
Kevät oli tullut, kinokset olivat sulaneet, suojasti puhalteli tuuli, maa rupesi viheriöitsemään ja koivisto kävi lehteen. Spring had come, the snowdrifts had melted, the winds blew mild; the earth began to blossom and the birchwoods to put on leaves. 05001
Bottom
05002
Top
Veljekset nyt retkeilevät muuttomatkallansa Jukolan ja Impivaaran välillä. Kulkevat pitkin kivistä, polvellista metsätietä, pyssyt olalla ja tuohikontit seljässä, joissa on heidän ampuma-varansa. Edellä astuu Juhani ja hänen rinnallansa Jukolan suuret, äkeät koirat, Killi ja Kiiski. Heidän jäljessään, vetäen reteliä, kulkee, Timon ajamana, veljesten silmäpuoli hevonen, vanha Valko. Mutta kuormaa seuraavat muut veljekset, pyssyt olalla ja kontit seljässä, autellen Valkoa tien pahimmissa paikoissa. Viimeisenä käyskelee Eero, kantaen sylissään Jukolan uljasta kukkoa, josta eivät veljekset mielineet erota, vaan ottivat sen myötänsä päiväntiedon antajaksi Impivaaran erämaassa. Rattailla näit arkun, suden- ja ketun-rautoja, padan ja padassa kaksi tammipöytyriä, kauhan, seitsemän lusikkaa ja muita keittokonstiin kuuluvia kappaleita. Padalle peitteeksi oli pantu karkea, herneillä täytetty säkki; ja ylimmäisenä tämän päällä putkisteli ja naukui pienessä pussissa Jukolan vanha kissa.--Niin läksivät veljekset entisestä kodostansa, vaelsivat alakuloisina, äänettöminä pitkin vaikeata, kivistä metsätietä. Taivas oli kirkas, ilma tyyni ja alasmäkeä länteen juoksi jo auringon pyörä. The brothers work on their removal from Jukola to Impivaara. They tramp along a stony, twisting forest path, guns on shoulders and birch-bark knapsacks with powder and shot on their backs. Juhani leads the way with Killi and Kiiski, the two big, fierce Jukola dogs. Behind them, drawing a spring-less cart, driven by Timo, walks the brothers’ one-eyed horse, old Valko. The others, with their guns and knapsacks, follow the cart, helping Valko over the hardest stretches of the road. Last of all comes Eero, carrying in his arms Jukola’s doughty cock, for the brothers were loath to part with him, and had decided to take him along to the wilds of Impivaara for a timepiece. On the cart were a coffer, traps for wolf and fox, an iron cauldron and in it two oaken bowls, a dipper, seven spoons and other instruments of the cook’s art. A coarse sack filled with peas served as cover to the cauldron; and highest of all, the old farm cat squirmed and mewed in a little bag. Such was the brothers’ departure from their home; silent and dejected, they trod the difficult, stony forest path. The sky was bright, the weather calm, and downhill to the west spun already the wheel of the sun. 05002
Bottom
05003
Top
JUHANI: Ihminen on merenkulkija elämän myrskyisellä merellä. Niinhän mekin nyt purjehdimme armaista syntymänurkistamme pois, purjehdimme vankkurilaivallamme eksyttävien metsien halki Impivaaran jyrkkää saarta kohden. Ah! Juhani: Man is a seafarer on the stormy sea of life. So we too now sail away from the dear haunts of our childhood, sail with our wheeled ship across the mazy forests towards the steep island of Impivaara. Ah ! 05003
Bottom
05004
Top
TIMO: Eihän paljon puutu, etten tuhri kyyneleitä poskiltani, minä sammakko kanssa. Timo: Tt wouldn’t take much for this poor frog, too, to be smearing tears from his cheeks. 05004
Bottom
05005
Top
JUHANI: Sitä en ihmettele, katsottuani omaan poveeni tällä murheen hetkellä. Mutta ei auta tässä maailmassa, vaan olkoon miehen sydän aina kova kuin valkoinen harakankivi. Matkamieheksi on ihmislapsi syntynyt tänne, täällä ei ole hänellä yhtään pysyväistä sijaa. Juhani: That I scarce wonder at, having looked into my own heart in this grievous hour. But there’s no help for it in this world; a man’s heart must always be hard as a flint. The child of man is born a wanderer on the face of the earth; here he has no abode. 05005
Bottom
05006
Top
TIMO: Täällä käyskelee hän vähän ajan, keikkuu ja kiikkuu kunnes hän vihdoin kännistyy ja nääntyy kuin rotta seinän-juureen. Timo: Here he wanders a little while, struts and prances, until at last he wilts and perishes like a rat at the foot of a wall. 05006
Bottom
05007
Top
JUHANI: Oikein sanottu, viisaasti juteltu! Juhani: Rightly said, wisely uttered. 05007
Bottom
05008
Top
SIMEONI: Ja jos olis siinä sitten kaikki; mutta silloinpa vasta. Simeoni: And if that were but all; but the point is... 05008
Bottom
05009
Top
JUHANI: Tulee leivisköistämme kysymys, tahdoit sinä sanoa. Totta! Juhani: . .. the question of our talents, that’s what you meant. True. 05009
Bottom
05010
Top
TIMO: Silloin tulee sanottavaksi ilman yhtään vilppiä ja viekastusta: tässä olen minä ja tässä on, Herra, leiviskäs. Timo: Then we shall have to say without shift or guile; here am I and here, Lord, is your talent back. 05010
Bottom
05011
Top
SIMEONI: Aina pitäisi ihmisen muisteleman loppuansa; mutta hän on paatunut. Simeoni: A man ought always to remember his end; but his heart is hardened. 05011
Bottom
05012
Top
JUHANI: Paatunut, paatunut, sitä ei taida kieltää. Mutta sellaisiahan, Jumala nähköön, olemme kaikki tämän taivaan alla. Kuitenkin koetamme täyttä päätä elää tästälähin niinkuin hurskasten urosten tulee, kun kerran olemme tänne oikein ehtineet sijoittua ja saaneet itsellemme lämpöisen rauhanmajan. Tehkäämme, veljet, ankara liitto ja heittäkäämme pois kaikki synnin eljet, kaikki viha, riita ja vaino täällä lintukodossa. Pois viha, vaino ja ylpeys. Juhani: Hardened, hardened, that can’t be denied. But such, God knows, are all under this heaven. Yet we can earnestly try to live hereafter as befits true believers, once we have settled down and built ourselves a warm abode of peace. Let us join, brothers, in a strict league and cast away all works of sin, all anger, strife and hate in our bird’s-nest here. Away anger, hate and pride. 05012
Bottom
05013
Top
EERO: Ja prameus. Eero: And pomp. 05013
Bottom
05014
Top
JUHANI: Niin! Juhani: Ay! 05014
Bottom
05015
Top
EERO: Ja koreat, synnilliset vaatteet. Eero: Flaunting, sinful raiment. 05015
Bottom
05016
Top
JUHANI: Niin! Juhani: Ay! 05016
Bottom
05017
Top
EERO: Letkuvat kirkkokäässyt ja kaikki koreat kirkon kemputtimet. Eero: Spring-carts and all such church-going vanities. 05017
Bottom
05018
Top
JUHANI: Mitä? Mitä sinä puhut? Juhani: What? What are you saying? 05018
Bottom
05019
Top
SIMEONI: Hän veistelee taas. Simeoni: He’s joking again. 05019
Bottom
05020
Top
JUHANI: Minä huomaan sen. Katso etten tempaa niskastasi kiinni, jos nimittäin huolisin houkon puheista, mutta enhän sitten oliskaan mies, en totisesti oliskaan.--Kuinka pitelet, sinä peevelin kirottu nallikka, sitä kukkoa? Miksi porahtelee elikkoparka? Juhani: I notice that. See that I don’t grab you by the neck, that is, if I minded the babbling of a rogue; but I wouldn’t be a man if I did, that I wouldn’t. How, you twice damned imp, are you holding that cock? Why is the poor brute squawking? 05020
Bottom
05021
Top
EERO: Korjasin vaan sen siipeä, joka riippui. Eero: I only set its wing right; it hung down. 05021
Bottom
05022
Top
JUHANI: Kyllä minä sinun korjaan kohta. Katso etten ota niskastas. Tietäkäät, että on siinä paras kukko koko kihlakunnassamme virkansa toimessa; aina tarkka ja luotettava. Ensi kerran kiekuu hän kello kahdelta, toisen kerran neljältä, joka on paras nousun aika. Siitä kukosta on meille paljon hausketta täällä sydänmaassa.--Ja kissa sitten tuolla kuorman harjalla! Voi sinua Matti-poikaa! Siellähän keikut ja heilut ja katselet pussin lävestä ulos, naukuen aivan surkeasti. »Voi äijä-rukka, vanha sukka!» eihän ole sinulla enää juuri monta päivää täällä tassuteltavana. Silmäs käyvät jo kovin tummiksi ja karhealta kuuluu naukumises. Mutta ehkäpä kuitenkin kostut vielä, päästyäsi lihavien metsähiirien niskaan. Toivonpa niin. Mutta teitä, Killi ja Kiiski, armoittelen kuitenkin enimmin kaikista. Niinkuin me itse, olette tekin siinneet, syntyneet ja kasvaneet Jukolassa, kasvaneet omina veljinämme. Ah kuinka palavasti katselette minua silmiin! Niin, Killi, niin, minun Kiiski-poikani, niin! Ja heittelette häntäänne noin iloisesti! No ettehän tiedä, että nyt jätämme ihanaisen kotomme. Voi teitä kurjia! Minun täytyy itkeä, täytyy. Juhani: I’ll set you right soon. See that I don’t collar hold of you. Know that that is the best cock in the whole of our province at his job. The first time he crows at two, the second at four o’clock, which is the best time for rising. We shall have much joy of that cock out here in the wilds. And the cat then up there on the load! Ah Matti-lad! There you dance and sway and peer out of your sack, mewing quite pitifully. Poor old fellow, there aren’t very many days left for you to stalk about. Your eyes are turning very dark and your mewing sounds hoarse. But perhaps you’ll still pick up when you start on the fat forest mice. I hope so. But ’tis you, Killi and Kiiski, I love above everything. Like ourselves, you were born and bred on Jukola Farm, grew up with us like true brothers. Ah, how burningly you look into my eyes! Ay, Killi, ay, my Kiiski-lad, ay! And wagging your tails so merrily! Well, well, you can’t know that we’re now leaving our beautiful home. Oh you poor wretches! I can’t help it, I must weep. 05022
Bottom
05023
Top
TIMO: Katsos kuinka neuvoit äsken itse. Pidä sydämesi jykevänä, sydämesi jykevänä. Timo: Look to your own advice a moment ago. Keep a stout heart, a stout heart. 05023
Bottom
05024
Top
JUHANI: En voi, en voi, heittäissäni kultaisen kodon. Juhani: I can’t, I can’t, leaving my golden home. 05024
Bottom
05025
Top
TUOMAS: Painaahan tämä päivä miehen mieltä; mutta Impivaarassa on meillä pian toinen koto ja kohta ehkä yhtä rakas. Tuomas: Truly a day to weigh on a man’s heart; but up on Impivaara we shall soon have another home, soon perhaps as dear. 05025
Bottom
05026
Top
JUHANI: Mitä sanoit, veljeni? Ei maassa eikä taivaassa ole paikkaa niin rakasta kuin se, jossa synnyimme ja kasvoimme ja jonka tantereilla pieninä piimäpartaisina piehtaroitselimme. Juhani: What, brother? Not in heaven nor on earth is there a spot as dear to us as the place where we were born and bred and in whose fields we played as little, milk-bearded brats. 05026
Bottom
05027
Top
AAPO: Tosin musertaa sydäntämme jäähyväishetki; sillä kotopensas on jänöllekin rakas. Aapo: The hour of parting crushes our hearts, ’tis true, for even to a hare the home-bush is dear. 05027
Bottom
05028
Top
JUHANI: Kuinka sanoi emojänis ennen, koska hän, huomaten itsensä uudestaan tiineeksi, käski pienen poikansa luotansa pois, pois tulevien tieltä? Juhani: What was it the mother-hare once said, when feeling herself heavy again, she sent the little hare away, out of the way of a coming brood ? 05028
Bottom
05029
Top
TIMO: »Lähdeppäs jo matkahasi, poikaseni, pienoiseni, ja muista aina mitä sanon: missä risu, siinä vipu, missä laukku, siinä loukku». Timo: ”Get you on your way, little son, little one, and remember always what I say: where the bush is there the trap is, where you leap you find the snare.” 05029
Bottom
05030
Top
JUHANI: Niin hän sanoi pojallensa, ja läksi poika taaputtamaan pois; hän taaputteli, töllitteli pitkin ahoa ja nummen syrjää, töllötteli, halkinen huuli vilpittömässä irvissä. Niin asteli hän kodostansa, ja murheellisesti paistoi ilta. Juhani: So she said to her son and the lad went lolloping away; he lolloped, gaping, along the clearing and the edge of the heath, his split lip in a guileless grin. So he parted from his home, and mournful was that eve. 05030
Bottom
05031
Top
EERO: Se oli Jänis-Jussi. Eero: That was Jussi the Hare. 05031
Bottom
05032
Top
JUHANI: Anna olla vaan.--Niin hän läksi kodostansa ja niinpä lähdemme myöskin me. Jää hyvästi, koto! Porrastasi, tunkiotasi tahtoisin suudella nyt. Juhani: If you will. So he parted from his home, and so we too part from ours. Farewell, home! I could kiss your threshold, even your dunghill now. 05032
Bottom
05033
Top
AAPO: Niin, veljeni. Mutta koettakaamme karkoittaa tämä mielen synkeys pois. Kohta on meillä tekeillä tuima toimi ja työ, kohta jumisevat hirret, kirveet paukkuu, ja ylös kohden taivasta kohoopi huikea pirtti Impivaaran aholla, keskellä jylhiä metsiä. Katsokaat: johan ankarassa korvessa, kuusien kohinassa retkeilemme. Aapo: Ay, brother. But let us try to drive this gloom out of our minds. Soon we shall have a mighty task before us; soon the logs will thunder, the axes ring, and up on Impivaara clearing a stout cabin will rise towards the heavens, set in the grandest forest. See, we are already in the wilds, among the roaring spruce. 05033
Bottom
05034
Top
Niin he haastelivat keskenänsä, matkustaen halki synkeän salon. Mutta vähitellen yleni seutu ja heidän tiensä luikerteli ylös korkealle metsäiselle maalle, joka Teerimäeksi kutsuttiin. Tuolla ja täällä näkyi sammaltuneita kallion-kieluja, muodoltaan jättiläisten hautakumpujen näköisiä, joiden ympärillä matalat, juurevat männyt humisivat. Kovin ravisteli rattaita ja vanhan Valkon lapoja kallioinen tie, jossa silmä paikoin tuskin taisi eroittaa entistä raition rataa. Yli mäen kulki tie; sillä pohjattomia rämeitä levisi sen molemmilla puolilla. Mutta veljekset itse tekivät myös parastansa, keventääkseen vanhan ykssilmäisen vetäjän kuormaa. Viimein ehtivät he mäen harjulle, sallivat Valkon siinä hetken puhallella, ja katsahtivat maailman lakeuksiin alas. Heidän silmänsä näki kaukaisia kyliä, niittuja, peltoja, sinertäviä järviä ja lännen metsien reunalla kirkon korkean tornin. Mutta etelässä erään kunnaan rinteellä kuumoitti Jukolan talo kuin kadotettu onnen maa; ja riutuvat aatokset täyttivät taas veljesten rinnat. Mutta he käänsivät siitä vihdoin silmänsä Pohjaan päin, ja siellä näkyi korkea Impivaara, sen jyrkästi kaltuva viete, pimeät luolat ja partaiset, myrskyjen repimät kuuset, jotka seisoivat vuoren kyljillä. Mutta vuoren alustalla näkivät he hauskan, kantoisen ahon, vastaisen asuinpaikkansa, ja ahon alla korven, joka heille oli antava salskeita hirsiä huoneitten rakentamiseen. Tämän kaiken he näkivät, näkivät mäntyin välistä kirkkaan Ilvesjärven ja heleän auringon lähellä laskuansa loistavan vuoren luoteiselta jyrkältä; ja toivon ihana leimaus välähti heidän silmistänsä ja kohotti heidän rintansa taas. Thus they spoke among themselves as they journeyed across a dark wilderness. But soon the land began to rise, and their path wound upward to a tree-clad height, which was called Teerimäki. Here and there were mossy crags, shaped like the burial mounds of giants, round which the dwarfed, stoutrooted pines soughed and murmured. Severely were the cart and Valko’s aged shoulder-blades shaken on the rocky road, where the eye could sometimes barely discern the marks of the trail. The path led over a hill, for bottomless quagmires stretched on either side. But the brothers did their utmost to lighten the toil of their one-eyed comrade. And at last the summit was reached, and granting Valko a short breathing-space, they looked down on the spreading earth. Their eye caught distant villages, meadows, fields, blue lakes, and on the edge of the forests in the west, the high steeple of a church. But in the south, on the slope of a knoll, Jukola glowed like a lost land of delight; and once again the brothers’ bosoms filled with languishing thoughts. At last, however, they tore their glance away and looked north, and there saw lofty Impivaara, its steeply sloping sides, its darkling caves and the moss-bearded, storm-riven spruce that stood along the ribs of the height. But below the ridge they saw a pleasant stump-strewn clearing, their future dwelling-place, and below the clearing a copse to yield them sturdy logs with which to build their home. All this they saw: Lake Ilvesjärvi shining clear between the pines and a bright sun near to its setting beaming from the northwest spur of the height; and once more a delicious flash of hope sparkled in their eyes and caused their breasts to swell. 05034
Bottom
05035
Top
Siitä läksivät he taas eteenpäin ja yhä uljaammalla vauhdilla rupesivat he kiirehtimään kohden uutta kotoansa. Mäki aleni, ja he tulivat nummelle honkien pylvästöön, jossa kanerva, puolaimen varret ja kuihtuvat ruohonpiipat vaihetellen peittivät kumisevan maan. Tuli hietainen, rakettu tie, joka johdatti Viertolan kartanosta kirkkoon; he astuivat sen poikki, pitäen omaa metsätietänsä, joka kulki pitkin nummen selkää. Onward they fared again and began with bolder speed to hasten to their new abode. The hill was passed and they came to a cloister of pines on a heath, where heather, mountain-cranberry and withered tufts of grass in varied sequence covered the echoing ground. Across a sandy forest road, which led from Viertola Manor to the church, they marched, keeping to their forest track along the ridge of the heath. 05035
Bottom
05036
Top
AAPO: Tässä on nummi, jossa, niinkuin vanhat ihmiset juttelee, ennen muinoin oli kärmeitten keräjäsali. Tuomarina siinä istui heidän kuninkaansa, tuo ankaran harvoin näkyvä valkea kärme, päässä verrattoman kallis kruunu. Mutta ryöväsipä tämän kruunun heiltä eräs rohkea ratsastaja, niinkuin tarina kertoilee. Aapo: This is the heath on which, so the old folk say, the court-room of the snakes used to be. The judge was their own king, that white snake so rarely seen by man, which has a crown of untold worth on its head. But once a gallant rider robbed them of the crown, as the story tells us. 05036
Bottom
05037
Top
Ja kertoi heille Aapo seuraavan tarinan, heidän kulkeissansa pitkin nummen harjua alas kohden autiota Sompiosuota. Tuli eräs ratsastaja ja näki nummella kärmeitten kuninkaan, jolla oli kimmeltävä kruunu päässä. Hän ratsasti häntä kohden, noukkasi miekkansa kärjellä kruunun kuninkaan päästä, kannusti hevostansa ja kirmasi kalleuksinensa pois kuin tuulissa ja pilvissä. Mutta eivät olleet kärmeetkään myöhäisiä, vaan läksivät kohta kiukkuisesti vainoomaan julkeata ryöväriä. He kiitivät suhinalla päin, kierrettyinä rengoiksi, ja tuhannen kurraa pyöri silloin ratsastajan jäljissä kuin kiekko maantiellä poikien heittämänä pyörii. Pian saavuttivat he ratsastajan, parveilivat jo tiuhasti hevosen jaloissa, loiskeilivat sen lautasille ylös, ja suuri oli miehen vaara. Ja hädissään viskasi hän heille hattunsakin syötiksi alas, jonka he paikalla repivät kappaleiksi ja söivät vihansa vimmassa. Mutta miestä ei auttanut kauan tämä keino, pianpa kärmeet kiiriskelee hänen jäljissänsä taas ja santa kiertoilee korkealle tieltä. Ja yhä kiivaammin kannusti uros huohoittavaa hevostansa; virtana juoksi veri uhkean orhin rikkiviilletyistä kyljistä, ja suusta roiskahteli sohiseva vahto. Ratsastaja pakeni metsään, mutta metsä ei estänyt hänen vihollistensa juoksua. Tuli virta vastaan, ja kohahtaen ratsasti hän sen kierroksiin ja veipä orhi hänen nopeasti sen ylitse. Tuli virta kärmeillekin vastaan, ja monen kosken pauhinalla he syöksivät itsensä lainetten kohtuun, uivat myrskyn vauhdilla sen ylitse: ja korkealle nousi valkea kuohu. Mies ratsasti yhä eteenpäin, ja yhä vainosi häntä kärmetten villitty joukko. Näki hän matkan päässä hurjasti palavan kasken, ja kohden tulta hän nyt kannusti hevosensa, ja, kietoen itsensä virran kylvyssä läpikastettuun kauhtanaansa, rynkäsi hän liekkien helmaan, vaan kärmeet eivät vilaustakaan viipyneet häntä seuraamasta. Niinpä taivaan ratsastava sankari kultapilvien halki kiitää. Kerran vielä iski hän kannukset orhinsa kupeisin ja kerran vielä hän kirmasi eteenpäin, sitten kaatui pyrskivä orhi, unohtaen ainiaaksi elon kuuman leikin. Mutta vapaassa ilmassa seisoi mies, pelastettuna tulesta ja hirmuisista vihamiehistänsä; tulihan oli polttanut kärmeitten lukemattoman lauman. Siinä sankari seisoi riemuitsevalla katsannolla, kädessä ihmeellinen kalleus. And Aapo related the following tale to them as they tramped down the ridge of the heath towards desolate Sompio Bog. A rider came and on the heath saw the Snake King, which bore a glittering crown on its head. Riding towards it, he snatched the crown from the king’s head with the point of his sword, dug the spurs into his horse and whirled away with his treasure as though borne on clouds and wind. But the snakes were as quick in setting out in furious pursuit of the brazen robber. Curled into rings, they sped hissing after him, and a thousand hoops whizzed on the rider’s track like discs cast by boys playing on the road. Soon they caught up with the rider, swarmed already thickly round the horse’s feet, bounding up along its flanks, and great was the man’s danger. And in his distress he threw down his hat as a sop to them, which they at once tore into pieces and swallowed in the fury of their rage. But not for long did this trick help the man; soon the snakes sped on his track again and the sand whirled high on the road. And ever fiercer the rider spurred on his panting horse; blood ran in streams from the fiery stallion’s ribs, and from its mouth a spumy lather spounted. The rider fled to the woods, but the trees did not hinder the speed of his pursuers. They came to a river, and with a mighty splash he rode headlong into its depths, and swiftly the stallion bore him across. The snakes too came to the river and with the thunder of many rapids dashed into the bosom of its waves, swimming across with the swiftness of a storm; and the white foam rose high in the sky. The man rode on, and still the maddened horde pursued him. Then far off, he saw a forest that burned fiercely, and now towards this he spurred his steed, and wrapping himself in the cloak that the river had wetted through, charged into the whirling flames; but the snakes never tarried a whit in following him. So might the mounted hero of Heaven cleave the golden clouds. Once more he struck his spurs into the stallion’s sides, once more he was borne onward, and then the groaning stallion fell, forgetting for ever the heated game of life. But the man stood there free, saved from the fire and his awful enemy; for the fire had burned the numberless host of snakes. There the hero stood with rejoicing glance, the marvellous trinket in his hand. 05037
Bottom
05038
Top
AAPO: Se oli tarina valkean kärmeen kruunusta Teerimäen nummella tässä. Aapo: That is the tale of the white snake’s crown on this same heath. 05038
Bottom
05039
Top
JUHANI: Uhkea tarina ja vielä uhkeampi mies, joka tempasi kruunun kärmeen päästä ja kilvoitti sen viimein omaksensa. Potra mies! Juhani: A grand tale and still grander the man who snatched the crown from the snake’s head and won it at last for himself. A bonny man! 05039
Bottom
05040
Top
TIMO: Harvapas mies täällä näkee tämän kärmeen, mutta se, joka hänen näkee, tulee verrattoman viisaaksi, niinkuin vanhat ihmiset sanoo. Timo: Few have ever seen this snake, but he who sees it becomes matchlessly wise, old folk say. 05040
Bottom
05041
Top
JUHANI: Sanotaanpa myöskin: joka keväällä ennen käen kukkumista tämän tuomarikärmeen käsittää, sen keittää ja syö, hän ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle siitälähin on tapahtuva. Juhani: It is also said: ”Whosoever catches this judge-snake in the spring before the cuckoo sings, and boils and eats it, that man will understand the speech of the ravens which tells him what is going to happen to him.” 05041
Bottom
05042
Top
EERO: Sanotaanpa vielä niinkin: joka keväällä jälkeen käen kukkumisen tekee kaiken tämän, se mies ymmärtää korpin puheen, josta hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut. Eero: It is also said thus: ”Whosoever does as you say after the cuckoo sings, that man will understand the raven’s speech which tells him what has happened to him.” 05042
Bottom
05043
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni, kuinka tyhmästi nyt haastelit! Eikö tiedä sitä joka mies syömättä murenaakaan kärmeen lihaa? Kas nytpä Eero vasta näytti minä miehenä hän järkensä puolesta oikeammiten käy, tyhmänä pässinä. »Hän saa tiedon mitä hänelle sitä-ennen on tapahtunut». Onko tämä aatos kotoisin miehen päästä? Voi sinua poika-parkaa! Juhani: Oh little brother, how daftly you speak! Doesn’t every man know that without swallowing a crumb of snake’s meat? Look you, now Eero has shown us the man he really is in the matter of brains: an addled sheep. ”Tell him what has happened to him.” Can such a thought hail from a man’s brain? Oh you poor ninny! 05043
Bottom
05044
Top
AAPO: Äläs mitään, Juho. Hän joko haasteli tyhmyydestä tai konstaili ja koukisteli hän taas; kuinka hyväänsä, mutta kummassakin kohdassa viskasi hän eteemme merkittävän aatoksen. Koettakaamme tarkastella hänen lausettansa, ja luulenpa taitavamme onkia siitä jotakin viisautta. Tietää mitä on tapahtunut, sehän on, eräältä kannalta katsoen, viisaus suuri. Jos visusti harkitset mikä kylvö menneistä päivistä saattoi hyödyllisiä, mikä vahingollisia hedelmiä, ja sen mukaan asetat elämäsi, työs ja toimes, niin oletpa viisas mies. Jospa meidänkin silmämme ennemmin olisivat auenneet, niin luulenpa ettemme näin nyt kahnusteliskaan siirtolaisina tässä. Aapo: Not so fast, Juho. He spoke either in ignorance or else it was one of his jests; however that may be, in either case he cast down before us a thought worth marking. Let us try to weigh his words and I believe we can fish out the wisdom in them. To know what has happened is, in one way of looking at it, great wisdom. If you weigh over carefully which seed sown in bygone days gave profitable, and which harmful fruit, and map out your life, deeds and works thereafter, you are a wise man. If our own eyes had opened earlier, we shouldn’t be tramping here now like wanderers I believe. 05044
Bottom
05045
Top
JUHANI: Tässä kuin sudenpoikaset ilmi-taivaan alla. Mutta tehty on tehty. Juhani: Like wolf-cubs under the naked sky. But what’s done is done. 05045
Bottom
05046
Top
TUOMAS: Mitä Jukolassa kadotimme, sen kieppaamme takaisin Impivaaran aholla.--Tänne koko velisarja, ja iskeköön kyntensä kuormaan joka mies, auttaen Valkoamme niinkauan kuin suota kestää. Tänne kaikki! Vaipuuhan vankkurien pyörä vaaksan syvältä mutaiseen maahan. Tuomas: What we lost in Jukola we can gain again on Impivaara clearing. Ho, hither the whole crowd of brothers, and let each man dig his claws into the load to help Valko until we’re across the bog. Ho hither everybody ! The wheels sink a whole span into the muddy ground. 05046
Bottom
05047
Top
Näin haastellen keskenään olivat he vaeltaneet nummelta alas, kulkeneet poikki Seunalan Matin lakean ahon, siitä halki tiuhan näreistön, ja seisoivat nyt Sompiosuon partaalla. Synkeäksi näytti tämä suo, jonka pinnalla vaihetteli mutaisia, rämeisiä aukkoja, sammaleisia mättäitä, karpalon kotoja, ja siellä ja täällä seisoi matala, kuihtuva koivu, alakuloisesti nyökytellen päätänsä iltatuulessa. Mutta keskeltä oli suo kaitaisin ja siinä maa myös naveampi ja kiinteämpi. Seisoi siinä lyhykäisiä mäntyjä sammaleisessa puvussa ja mättäillä tummanviheriäisiä, väkevästi hajahtavia juovuke-pensaita. Ja yli tämän taipaleen juoksi vaivaloinen tie suon toiselle rannalle, jossa taasen alkoi pimeä korpi. Pitkin tätä tietä retkeilivät nyt veljekset yli suon. Mikä heistä veti aisoista Valkon rinnalla, mikä taasen lykkäsi vankkureita. Vihdoin, vaikka työläästi, ehtivät he suon ranteesen ja matkustivat taasen kuivalla maalla korven monijuurista tietä, jota kesti noin viisi sataa askelta. Mutta viimein välkähti heidän eteensä kantoisen ahon lakeus, ja seisoivat he määrätyssä paikassa, komeroisen vuoren alla. Speaking thus among themselves they had wandered down from the heath, crossed Matti Seunala’s wide clearing, passed through a close-growing sprucewood and now stood on the brink of Sompio Bog. Cheerless spread the bog, its surface showing in succession muddy, quaggy openings, mossy hummocks, and whortleberry bushes, while here and there stood a stunted dying birch, mournfully nodding its crown in the evening breeze. In the middle the bog was narrowest and there the earth was closer knit and firmer than elsewhere. Here stood short pines in mossy attire, and on the hummocks grew strong-scented bog-bilberry bushes. And over this stretch of land a wretched track reached over to the bog’s farther shore, where the dark wilds began again. Along this road the brothers ventured out on the bog. Some pulled at the shafts beside Valko, the others pushed at the cart behind. And at last, after much exertion, the brink was reached and they fared again on dry land along a root-crossed forest track to the extent of some five hundred paces. And at last the stump-strewn level of the clearing shone before them and they had reached their goal, beneath the crannied ridge. 05047
Bottom
05048
Top
Tässäpä muinoin veljesten iso-isä, mainio raataja, oli viljellyt huhtia ja suitsutellut ankaria sysihautoja. Monta kaskea oli hän tämän vuoren ympärillä kaatanut ja polttanut, risu-äkeellänsä karhinut monen mustan, kylvetyn maan, ja viimein korjannut riiheensä satoisat oljet. Aherrus ahon syrjässä tuolla osoitti vielä paikan, missä oli hänen metsäriihensä seisonut, josta hän kohta kotiansa saattoi valmiin viljan, heittäen talvikeliksi oljet ja pahnat. Mutta riihen aherruksesta kappale matkaa, tuolla ahon ja metsän rajalla näkyi musta sysihaudan pohja, valtaisen suuri, jossa hän oli poltellut kiliseviä sysiä huhtamaan teloista. Niin oli tässä entinen Jukolan uhkea isäntä hyörinyt ja puuhaillut monen polttavan auringon alla, pyhkien otsaltansa monen helmeilevän hien. Mutta yönsä lepäsi hän turvekattoisessa koijussa miilunsa vartijana: ja saman koijun olivat nyt veljekset määränneet itsellensä väliaikaiseksi asuntomajaksi. Where they now stood, the brothers ’ grandfather, a giant at toil, had once sown his clearings, and the smoke of his enormous charcoal-pits had risen like incense to the sky. Many were the forests around this hill that he had cut down and burned to clear and fertilize the soil, many the black, sown fields he had harrowed with his clumsy, wooden-toothed harrow, to bear ultimately to his barn the grain-crowned sheaves. A tumbled ruin on the clearing’s edge still marked the site of his barn, from where the precious grain had at once been carted home, leaving for winter’s easier sledge-ways the straw and chaff. Some distance from the ruins of the barn, where forest and clearing met, the black cavity of a charcoal-pit, immensely large could still be seen, where he had burned the logs from his clearings for tinkling charcoal. In such tasks had the former sturdy master of Jukola toiled and laboured here beneath many scorching suns, wiping many a gush of pearly sweat from his brow. But his nights he rested in a turf-roofed hut, watching his kilns; and this hut the brothers had chosen for their temporary home. 05048
Bottom
05049
Top
Avara on kantoinen aho, mutta kauemmas sen reunoja ei kuitenkaan näe sun silmäs; sillä idässä, etelässä, lännessä sulkevat metsät sun silmäsi alan ja pohjoisessa korkea vuori. Mutta jos astut tämän vuoren harvoilla kuusilla kruunatulle harjanteelle, niin kantaapa silmäsi etäälle kohden kaikkia ilmoja. Sen eteläisellä puolella näet ensiksi ihan jalkas alla tuon mainitun, juohevasti kaltevan ahon, kauempana synkeän korven, sen takana taasen Sompiosuon, ja tuolla ilman reunalla kohoo ylös vaisusti sinertävä Teerimäki. Pohjaa kohden alenee vähitellen vuori, ja sen loivalla kamaralla, jota ennen myös oli huhtina käytetty, seisoo koivisto nuori ja tiuha, jonka ruohottomilla poluilla teeret hyppelevät ja pyyt alakuloisesti viheltelee. Idässä näkyy tasainen nummi hongistonensa, lännessä ryhmyinen, sammalkallioinen maa, tuolla ja täällä, sammaleisella harjulla matala, mutta ko'okas ja tuuhea mänty. Mäntyjen takana kiiltää tuolla kirkkaana ja kalaisena Ilvesjärvi, noin tuhannen askelta ahosta pois. Mutta näetpä tuskin muuta, vaikka kauaskin katsot. Saloin tumma meri haamoittaa sun ympärilläs kaikkialla. Näet toki himmeän siinnon Viertolan kartanosta koillisessa ja kaukana tuolla luoteisen ilman rannalla kirkon harmaan tornin. Tämänkaltainen oli seutu ja sen ympäristö, jonka Jukolaiset olivat määränneet asumapaikaksensa. Vast is the stump-filled clearing, yet beyond its edges your eye cannot pierce; for in the east, the south and the west, forests limit the view and in the north the lofty height. But ascend the height, to its ridge crowned by scattered spruce, and your glance can range far on every side. Southward you see first, right beneath your feet, the gently sloping clearing, a little beyond this a gloomy forest, beyond this again Sompio Bog, and yonder far on the verge of the sky rises Teerimäki, bluish in the distance. On its northern side the height sinks gradually, its sloping side, burned of yore for tilling, now displaying to the eye a close-knit weft of growing birch, on whose grassless paths the heath-grouse strut and the ruffed grouse whistle mournfully. In the east is a level heath where the pines grow tall; in the west a rocky country of mossy crags, with low, yet massive and thick-crowned pines set here and there on velvety ridges. Behind the pines Lake Ilvesjärvi glitters, limpid and teeming with fish, a thousand or so paces from the clearing. More you will hardly see, though your glance roams far indeed. The dark sea of the backwoods looms round on every side. You can catch, however, a dim gleam of Viertola Manor in the northeast, and far away on the distant southwest edge of the earth a grey church spire. Such with its surroundings was the spot the Jukola brothers had chosen for their home. 05049
Bottom
05050
Top
Mutta sysikoijun vaiheille olivat veljekset tänä iltana asettuneet alas, laskeneet aisoista väsyneen Valkon, kello kaulassa, laitumelle ja tehneet kannoista ja karangoista iloisen valkean aholle. Siinä paistoi Simeoni silakoita, nauriita ja naudan lihaa yhteiseksi illalliseksi, ja muut hyöriskelivät vankkurien ympärillä, purkaen kuormaa ja kantain kutakin kalua ja kapinetta paikallensa. Mutta koska tämä oli tehty ja ruoka rakettu valmiiksi, istuivat he atrioitsemaan iltaiselle aholle; ja aurinko oli vaipunut vuoren taakse. But this evening the brothers halted close to the charcoal-burner’s hut, and having freed the weary Valko from the shafts to seek, with a bell tied round its neck, its own pastures, they gathered stumps and faggots for a merry fire on the clearing. There Simeoni broiled sprats, turnips and beef for supper, while the others bustled round the cart, unpacking the load and bearing each tool and chattel to its appointed place. And when this was done and the food ready, they sat down to eat on the twilit clearing; and the sun had sunk behind the height. 05050
Bottom
05051
Top
SIMEONI: Tämä on siis ensimmäinen atriamme tässä uudessa kodossa; ja tuokoon se onnen ja Jumalan rauhan kaikille muillekin atrioillemme täällä. Simeoni: This then is the first meal in our new home; may it bring luck and God’s peace to all our other meals. 05051
Bottom
05052
Top
JUHANI: Onni, muhkea onni olkoon ainoa toverimme täällä kaikissa toimissa ja töissä, joihin vaan kyntemme pystyy. Juhani: May luck, a bounteous luck, be our only comrade here in all the works and deeds our hands can find to do. 05052
Bottom
05053
Top
AAPO: Tahtoisinpa lausua tärkeän aatoksen. Aapo: I have something important to say. 05053
Bottom
05054
Top
JUHANI: No puhkaise se sydänkarsinastas ulos. Juhani: Loosen it from the depths of your heart. 05054
Bottom
05055
Top
AAPO: Päätön ruumis ei käy päisin, sanon minä. Aapo: A headless body is no use, say I. 05055
Bottom
05056
Top
JUHANI: Vaan nuijailee seiniä kuin päätön kana. Juhani: But bangs against walls like a beheaded hen. 05056
Bottom
05057
Top
TIMO: Vaikkei päätönkään, kun se vaan tulee riiviöön, niin pöllähtelee se noin, noin, sinne ja tänne, sinne ja tänne. Niinhän tekevät usein Männistön-muorin kanat, ja silloin sanoo muija noidan-nuolten lentelevän ilmassa. Timo: Never mind beheaded, when the fit comes on it, a hen ’11 dash about hither and thither. Old Granny Pinewood’s hens often do, and then the old woman says that sorcerers’ arrows are flying through the air. 05057
Bottom
05058
Top
JUHANI: Mutta puhdistappas suus, veli Aapo. Juhani: Empty your mouth, brother Aapo. 05058
Bottom
05059
Top
AAPO: Tämä on tuuma aivossani: Jos tahdomme täällä jotain ja kunnokkaasti matkaansaattaa, niin yksi meistä olkoon aina ensimmäisenä miehenä, keskustelemisten johtajana, ratkaisijana riitaisissa asioissa. Sanalla sanoen, yksi olkoon, jonka ääni käy etunenässä järjestyksen tähden. Aapo: This is the idea in my mind: if we wish to get anything done here and done properly, one of us must be chief, leader of our councils, settler of our quarrels. In a word, let there be one among us whose voice shall always be foremost, for the sake of order. 05059
Bottom
05060
Top
JUHANI: Minä olen tässä vanhin. Juhani: I am the eldest here. 05060
Bottom
05061
Top
AAPO: Sinä olet Jukolan sarjan esikoinen, ja olkoon sinulla sen oikeus myös. Aapo: You are first-born in the row of Jukolas, so may the due right be yours. 05061
Bottom
05062
Top
JUHANI: Olenpa rivin ensimmäinen mies, ja tiedän myös vaatia teiltä kuuliaisuutta. Mutta kun vaan tottelisitte. Juhani: I am head of the row, and know how to demand obediance of you. If you would only obey me. 05062
Bottom
05063
Top
AAPO: Se on oikeus ja kohtuus. Mutta jokaisen sana ottakaamme kuitenkin aina kuullaksemme yhteisissä kysymyksissä. Aapo: That is fair and just. But still, let us hear everyone’s voice on matters that concern us all. 05063
Bottom
05064
Top
JUHANI: Sinun neuvoillesi varsinkin tahdon aina ja kernaasti korvani kallistaa. Mutta minä olen ensimmäinen. Juhani: To your advice in particular I shall always lend a willing ear. But I am chief. 05064
Bottom
05065
Top
AAPO: Tosi! Mutta mikä rangaistus määrätään hänelle, joka uppiniskaisuutta, auttamatonta vastakynttä osoittelee? Aapo: True. But what punishment shall we settle on for him who is always obstinate, always against the rest? 05065
Bottom
05066
Top
JUHANI: Hänen pistän tuonne vuoren komeroon ja kannan kasan kymmenleiviskäisiä kiviä teljeksi luolan kitaan. Siellä hän istukoon päivän tai kaksi, aina kuinka asiat ja asian haarat vaativat. Niin, niin, siellä imeköön hän kynsiänsä, muistellen mitä rauhaansa kuuluu. Juhani: I’ll shut him in one of the caverns on yonder height, and carry a heavy pile of rocks to close up the cavern’s mouth. There he can sit a day or two, as matters and circumstances demand. Ay, there he can suck his nails and ponder over what causes his solitude. 05066
Bottom
05067
Top
LAURI: En suostu päätökseen minä. Lauri: I won’t agree to that for one. 05067
Bottom
05068
Top
TUOMAS: Enkä minä. Tuomas: Nor I. 05068
Bottom
05069
Top
TIMO: Olenko minä piirtoposkinen metsäsika, jonka asunto on vuoren tunkkainen luola? Pois se. Timo: Am I then a wrinkly-faced badger, whose home is a stuffy mountain cave ? Far from it. 05069
Bottom
05070
Top
JUHANI: Te rupeette kapinoitsemaan. Juhani: You begin to mutiny? 05070
Bottom
05071
Top
TUOMAS: Se rangaistuksen pykälä ei käy päisin, ei käy. Tuomas: That paragraph about punishment won't do, no. 05071
Bottom
05072
Top
TIMO: »Ei käy kontoon», sanoo sananlasku. Minä en ole metsäsika, mäyrä. Timo: Won’t hold water, as the saying goes. I’m no badger, nor skunk either. 05072
Bottom
05073
Top
JUHANI: Sentähden käytä itses aina kiltisti ja siivosti, välttääksesi vihani rankaisevaa kauhistusta. Juhani: Then behave yourself nicely and well, to escape the vengeful terror of my wrath. 05073
Bottom
05074
Top
TIMO: Mutta minä en ole mäyrä, enkä susi. Hei, hei! En ole karhukaan enkä mikään rotta! Tiedä huutia vähän. »Tiedä huutia, sanoi Jaakkolan Juuti»; Hehheh! Timo: But I’m no badger, nor wolf. Hey! I’m not even a bear, or a rat! Shame, for shame! Hey, hey! 05074
Bottom
05075
Top
AAPO: Sallitaanko minulle sananvuoro? Aapo: May I be allowed to say a word ? 05075
Bottom
05076
Top
JUHANI: Kernaasti. Mitä mielit sanoa? Juhani: Willingly. What did you wish to say? 05076
Bottom
05077
Top
AAPO: Etten kiltaa minäkään tuota rangaistus-parakraaffia, jonka tahtoisit käytettäväksi välillemme asettaa, vaan katsonpa sen veljesten keskenä liian törkeäksi, pedolliseksi. Aapo: That neither do I approve of that punishment paragraph which you would lay down for us, but look upon it as too cruel, too savage among brothers. 05077
Bottom
05078
Top
JUHANI: Vai et kiltaa? Etkö kiltaa? Etkö totisesti kiltaa? Sanoppas sitten viisaampi parakraaffi, koska minä en milloinkaan käsitä mikä on oikein, mikä väärin. Juhani: Oh, you do not approve? You do not approve? Do you really not approve? Then tell us a wiser paragraph, as I never seem to know what is right, what wrong. 05078
Bottom
05079
Top
AAPO: Sitä en sano. Aapo: That I won’t do. 05079
Bottom
05080
Top
JUHANI: Sanoppas se uusi, kiilattava parakraaffi, sinä Jukolan tietäjä. Juhani: Tell us the new, approved paragraph, you, Jukola’s sage. 05080
Bottom
05081
Top
AAPO: Kaukana tietäjän arvosta. Mutta tämä... Aapo: Far from the honour of sage. But this. . . 05081
Bottom
05082
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Juhani: The paragraph! The paragraph! 05082
Bottom
05083
Top
AAPO: Tämähän on... Aapo: This is. .. 05083
Bottom
05084
Top
JUHANI: Parakraaffi, parakraaffi! Sanoppas se viisas parakraaffi! Juhani: The paragraph, the paragraph! Out with the wise paragraph ! 05084
Bottom
05085
Top
AAPO: Oletko hullu? Huutelethan tuossa kuin istuisit tulisissa housuissa. Miksi kirkut ja keikuttelet päätäs kuin tarhapöllö? Aapo: Are you mad ? Shouting there as though your breeches were ablaze. Why are you shrieking and wagging your head like a garden-owl? 05085
Bottom
05086
Top
JUHANI: Parakraaffi! huudan minä huikeasti. Se ihka uusi ja vanha, viisas parakraaffi! Sanoppas se, ja minä kuultelen äänetönnä kuin särki sammakon motkotusta. Juhani: The paragraph ! I cry madly. The brand new and old wise paragraph! Say it and I’ll listen speechless as a roach to a frog’s croaking. 05086
Bottom
05087
Top
AAPO: Tämä on tuumani asiasta: Hän, joka ylen katsoo neuvot ja varoitukset, aina vaan ilkivaltaisuutta osoittelee, kylvellen välillemme eripuraisuuden siementä, hän siirrettäköön liitostamme, karkoitettakoon kauas pois. Aapo: This is my idea in the matter. He who scorns advice and warnings and always stirs up mischief, sowing the seed of discord among us, let him be removed from our midst, let him be driven far away. 05087
Bottom
05088
Top
TUOMAS: Tämä olkoon asetus. Tuomas: Let this be the law. 05088
Bottom
05089
Top
LAURI: Siihen suostun. Lauri: I agree to that. 05089
Bottom
05090
Top
TIMO: Niin minäkin. Timo: I too. 05090
Bottom
05091
Top
SIMEONI: Siihen suostumme kaikki yhteisesti. Simeoni: We all agree to that together. 05091
Bottom
05092
Top
JUHANI: Hm! Olkoon päätetty. Ja muistakaat: joka tästälähin mielii vikuroita, hänellä on jäniksen passi kourassa, potkua pyllyssä ja käpälämäki edessä.--Mihin työhön iskemme huomenna kiinni, te murjaanit? Kyllä minä teidät opetan. Juhani: Hm. That’s settled then. And remember, the one who feels like getting frisky after this, it’s a hare’s passport in his fist, a kick in the buttocks and the open road for him. What work shall we start on tomorrow, you blackamoors? Oh I’ll teach you yet. 05092
Bottom
05093
Top
AAPO: Hieman harmin vallassa; mutta eihän tuo nyt samenna meidän tyynettä ja kirkasta mieltämme tänä iltahetkenä. Aapo: Still a little disgruntled; but that needn’t dim our calm and bright spirits in this evening hour. 05093
Bottom
05094
Top
JUHANI: Mihin raatamiseen rupeemme koska päivä koittaa? Juhani: What shall we begin on when the day dawns? 05094
Bottom
05095
Top
AAPO: Tietysti on tässä pirttimme rakennus ensimmäinen. Aapo: The building of our cabin comes first of course. 05095
Bottom
05096
Top
JUHANI: Niin onkin. Huomenna varhain käyköön neljä miestä, jokainen kirveskynä kourassa, nurkallensa, ja olkoot nämät neljä miestä: minä itse, Tuomas, Simeoni ja Aapo. Muut palhikoot ja kiiritelkööt meille hirsiä ylös. Ja koska pirtti ja pieni aitta-koppa ovat valmiit, niin kohta pojat kaasinsa haalimiseen, metsästys- ja kalastus-retkille. Se muistakaat! Juhani: That’s so. Early tomorrow let four men, each with an axe-shaft in his paw, start at their corners, these men being I myself, Tuomas, Simeoni and Aapo. The others can square the logs and roll them up to us. And as soon as the cabin and a tiny storehouse are ready, all hands to gathering food on hunting and fishing trips. Remember that! 05096
Bottom
05097
Top
Näin päättivät he viimein atriansa ja kävivät lepoon sysikoijun suojaan. Tuli yö, pilvinen, mutta tyyni toukokuun yö. Korvessa huuteli huhkain käheällä äänellänsä, Ilvesjärvellä narisivat sorsat, ja tuolloin, tällöin kuului kaukaa kontion terävä vihellys. Muutoin vallitsi luonnossa rauha ja syvä hiljaisuus. Mutta veljeksiä turvemajassa ei mielinyt käydä tervehtimään hienosiipinen Unonen. Äänettöminä, mutta kierrellen itsiänsä kyljeltä kyljelle, mietiskelivät he tämän maailman menoa ja elämämme muuttuvaisuutta. At last they finished their meal and lay down to rest in the shelter of the hut. Night came, a cloudy, yet calm May night. In the wilds the owl screeched hoarsely, the wild duck quacked on the lake, and now and again the sharp whistle of a bear was heard from afar. Otherwise there was peace and a deep silence in nature. But on the brothers in their turf-roofed hut sleep seemed loath to come. Speechless, but tossing from side to side, they pondered over the way of the world and the instability on life. 05097
Bottom
05098
Top
AAPO: Eihän ole luullakseni vielä ummistunut yhdenkään silmä. Aapo: I believe not a single eye has closed yet. 05098
Bottom
05099
Top
JUHANI: Makeasti makaa jo Timo, mutta me muut itsiämme tässä vääntelemme ja kääntelemme kuin makkarat kiehuvassa kattilassa. Miksi olemme näin virkkuja? Juhani: Timo’s already asleep, but we others wriggle and twist here like sausages in a boiling cauldron. Why are we so wide-awake ? 05099
Bottom
05100
Top
AAPO: Elomme tie on tänäpänä tehnyt töykeän käännöksen. Aapo: The path of our lives has taken a sharp turn today. 05100
Bottom
05101
Top
JUHANI: Siitäpä mieleni levoton, kovin levoton. Juhani: That’s what makes me so uneasy, so very uneasy in my mind. 05101
Bottom
05102
Top
SIMEONI: Synkeä on sydämeni tila. Mikä olen minä? Tuhlaajapoika. Simeoni: Dark is the state of my heart. What am I? A prodigal son. 05102
Bottom
05103
Top
JUHANI: Hm! Korpeen kadonnut lammas. Juhani: Hm. A lost sheep in the wilderness. 05103
Bottom
05104
Top
SIMEONI: Niin heitimme naapurit ja kristilliset lähimmäiset. Simeoni: Leaving our neighbours and Christian fellows like this. 05104
Bottom
05105
Top
TUOMAS: Tässä ollaan ja täällä pysytään niin kauan kuin metsässä tuoretta lihaa löytyy. Tuomas: Here we are and here we stay as long as the forest yields fresh meat. 05105
Bottom
05106
Top
AAPO: Kaikki onnistuu hyvin, jos käymme aina käsiin järkevällä mielellä. Aapo: All will turn out well if only we always set to with common sense. 05106
Bottom
05107
Top
SIMEONI: Huhkain tuolla korvessa huutelee, ja hänen huutonsa ei ennusta koskaan hyvää. Ennustaapa tulipaloa, tappeluksia ja murhia niinkuin vanhat ihmiset sanoo. Simeoni: An owl’s hooting yonder in the wilds and its cry never bodes any good. Doesn’t it foretell fire, bloody battle and murder, like the old folks say. 05107
Bottom
05108
Top
TUOMAS: Metsässä on huutaminen sillä virkana ja ilman mitään merkitystä. Tuomas: To hoot in the forest is its job and has no meaning. 05108
Bottom
05109
Top
EERO: Tässä on kylä, Impivaaran turvekattoinen talo. Eero: Here we are in our village, on Impivaara’s turf-roofed farm. 05109
Bottom
05110
Top
SIMEONI: Mutta nyt on ennustaja muuttanut sijaa, huutelee tuolla vuoren harjulla. Siellä ennen, niinkuin tarina kertoilee, rukoili »Kalvea impi» syntejänsä anteeksi, rukoili kaikki yöt niin talvella kuin kesällä. Simeoni: Now the seer has changed his perch and hoots on the ridge of the height. There, once upon a time, as the tale tells us, the ”Pale Maiden” used to pray forgiveness for her sins, all through the night, summer and winter. 05110
Bottom
05111
Top
JUHANI: Hänestäpä on tämä vuori saanut nimensä Impivaara. Kuulin kerran lapsena tuon tarinan, mutta onpa se jo enimmäksi haihtunut mielestäni. Veli Aapo, sinä juttele se meille tässä ikävän yömme vietteeksi. Juhani: It was from her the place got the name Impivaara, or ”Maiden’s Height”. I once heard the story as a child, but most of it has already faded from my memory. Brother Aapo, tell us the tale again to while away this dismal night. 05111
Bottom
05112
Top
AAPO: Timo kuorsaa kuin mies; mutta maatkoon hän rauhassa; minä mielin teille kertoa tarinan. Aapo: Timo snores like a man; but let him sleep in peace; I ’11 tell it to you others. 05112
Bottom
05113
Top
Seuraavan tarinan kalveasta immestä kertoi nyt Aapo veljillensä: The following tale of the Pale Maiden was now told by Aapo to his brothers. 05113
Bottom
05114
Top
Asui muinoin tämän vuoren luolissa eräs hirmuinen peikko, ihmisten kauhistus ja surma. Kaksi oli hänellä elämän himoa ja hekumaa: katsella ja pidellä aarteitansa luolien syvissä kätköissä ja juoda ihmisen-verta, jota hän ankarasti janosi. Mutta ainoastaan yhdeksän askelta vuoresta oli hänellä voima väkivaltaiseen käytökseen, ja sentähden täytyi hänen harjoitella kavaluutta retkillänsä. Hän taisi muuttaa haamunsa miksi tahtoi; ja ympäri tienoita nähtiin hänen kuljeksivan milloin kauniina nuorukaisena, milloin ihanaisena impenä, aina sitä myöten kuin hän miehen tai naisen verta janosi. Monen voitti hänen katsantonsa helvetillinen ihanuus, moni sai henkensä heittää peikon kamoittavissa luolissa. Niin tämä hirviö vietteli luokseen onnettomat uhrinsa. In the caverns of this hill there once dwelt a horrible monster, the terror and death of all humans. The two great lusts and passions of his life were: to gaze on and finger his treasures in the deepest corners of the caverns, and to drink human blood, for which he thirsted greatly. But his power to use violence ended nine paces away from the hill, and so he was forced to use trickery on his excursions. He could change himself into anything he liked; and he was seen wandering around now in the form of a beautiful youth, now in the form of a lovely maiden, according to whether it was male or female blood he wanted. Many were overcome by the hellish delight of his glance, many gave up their lives in his fearsome caverns. In this way the monster tempted victims into his power. 05114
Bottom
05115
Top
Oli lempeä kesä-yö. Viherjällä nurmella istui eräs nuorukainen, syleillen lemmittyänsä, nuorta neitoa, joka hohtavana ruusuna lepäsi hänen rinnoillansa. Tämä oli heidän jäähyväis-syleilyksensä; sillä pois tuli pojan matkustaa ja erota ajaksi sydämensä ystävästä.--»Impeni», niin haasteli nuorukainen, »nyt lähden sinulta pois, mutta tuskin ehtii sata aurinkoa nousta ja laskea ennenkuin sun kohtaan taas».--Lausui neito: »eikä aurinko läskeissänsä heitä niin armasta jäähyväis-silmäystä maailmallensa, kuin minä mun kultaselleni koska hän poistuu, eikä noustessansa säteile niin ihanasti taivaan loimo, kuin säteilee mun silmäni, koska taasen kiirehdin sua vastaan. Ja mitä kirkkaan päivän pituuteen sielustani mahtuu, se on aatos sinusta, ja unieni himmeässä maailmassa käyskelen sun kanssas».--Niinpä neito; mutta taasen nuorukainen lausui: »Ihanasti haastelit; mutta miksi aavistaa mun sieluni pahaa? Impeni, nyt vannokaamme toinentoisellemme ijäinen uskollisuus tässä taivaan kasvoin alla». Ja he vannoivat pyhän valan, vannoivat Jumalan ja taivaan edessä, ja hengähtämättä kuultelivat heidän sanojansa metsät ja vuoret. Mutta viimein aamun koittaessa syleilivät he viimeisen kerran ja erosivat toinentoisestansa. Pois riensi nuorukainen, mutta kauan käyskeli neito yksin metsän hämärässä, muistellen kaunista kultastansa. It was a mild summer night. A youth sat on the green sward, embracing his beloved, who rested on his bosom like a glowing rose. This was their farewell embrace, for the youth had to go on a journey and leave the friend of his heart for a time. ”Maiden”, said the youth, ”1 leave you now, but hardly will a hundred suns have risen and set before I see you again.” And the maiden said: ”Not the sun in its setting ever casts so loving a farewell glance at its world as I to my lover when he departs, nor the rising flame of day glow with a delight like to that in my eyes when I hasten to meet you again. And all that the bright day can hold of my soul is my thought of you, and in the dim world of dreams I will walk with you.” Thus spoke the maiden. But the youth said: ”Sweetly you speak, but why does my soul scent evil? Maiden mine, let us swear eternal faithfulness to each other here under the face of Heaven.” And they swore a sacred oath, swore before God and Heaven, and the forests and fells listened breathless to their words. And when the day broke they embraced for the last time and parted. Away hastened the youth, but the maiden roamed for long alone in the forest’s twilight, remembering her beautiful lover. 05115
Bottom
05116
Top
Koska näin hän käyskelee tuuhean männistön kohdussa, mikä ihmeellinen haamu käy häntä vastaan? Hän näkee nuoren miehen, jalon kuin ruhtinas ja ihanan kuin tämä kultainen aamu. Kuin tulen liekki väikkyy ja kimmeltää hänen hattunsa höyhen-töyhtö. Hänen hartioillansa riippuu kauhtana, sinertävä kuin taivas ja kuin taivas kirjava kiiltävistä tähdistä. Hänen ihotakkinsa on valkea kuin lumi, ja miehustalla on hänellä purppuranpunainen vyö. Impeen hän katsahtaa ja katsannosta virtaa liekehtivä rakkaus, ja autuaasti kaikuu hänen äänensä, koska hän neidolle haastelee: »Älä mua pelkää, suloinen impi, olenpa sun ystäväs ja saatan sulle äärettömän onnen, jos vaan kerran saan sinua syleillä. Minä olen voimallinen mies, on minulla aarteita ja kalleita kiviä ilman lukua ja määrää, ja taitaisinpa ostaa vaikka kaiken tämän maailman. Tule mun kullakseni, minä tahdon viedä sun komeaan linnaan ja asettaa sinun viereeni loistavalle istuimelle». Niin hän haasteli viehättävällä äänellä ja hämmästyneenä seisoi neito. Hän muisteli äsken vannottua valaansa, ja poispäin hän kallistui, mutta kallistui taasen mieheen päin ja eriskummallinen häiriö käsitti hänen mielensä. Miestä kohden hän kääntyi, peittäen kädellään kasvonsa kuin paistavan auringon edessä; pois hän taasen kääntyi, mutta katsahti kerran vielä ihmeelliseen haamuun. Voimallinen ihastus säteili sieltä häntä vastaan, ja äkisti vaipui neito kauniin ruhtinaan syliin. Mutta pois riensi ruhtinas saaliinensa, joka niinkuin houreessa lepäsi hänen käsivarsillansa. Yli jyrkkien mäkien, halki syvien laaksojen he lakkaamatta kulkivat, ja yhä pimeämmäksi muuttui metsä heidän ympärillään. Levottomasti tytkyi immen sydän ja tuskan hiki juoksi hänen otsaltansa alas; sillä viimein hän huomasi niinkuin jotain pedollista, hirveätä haamun silmien lumoovassa liekissä. Hän katsahteli ympärillensä, ja nopeasti sinkoilivat ohitse synkeät kuuset, hänen kantajansa vinhasti juostessa; hän katsahteli nuorukaisen kasvoihin, ja kamoittavat väristykset karsivat hänen ruumistansa, mutta kummallinen ihastus vallitsi kuitenkin hänen sydämessään. As she thus wanders in the dense forest, what marvellous being is this that comes forth to meet her? She sees a young man, noble as a prince and fair as that golden morning. In his hat a plume gleams and changes colour like a flame. From his shoulders hangs a cloak, blue as the sky and like the sky, spattered with stars. His doublet is white as snow; round his waist a purple belt is tied. He looks at the maiden and from his glance streams a flaming love, and his voice echoes blissfully as he says to her: ”Fear me not, sweet maid, for I am your friend and will grant you limitless joy if I may embrace you but once. I am a mighty man, treasure and jewels without end are mine, and I could purchase the whole of this world. Be my bride and I will take you to a splendid palace and seat you beside me on a shining throne.” This he said in an enticing tone and the maiden stood there dazed. She remembered the oath newly sworn and turned to go, but bent again towards the man, and a strange bewilderment possessed her mind. She turned towards the man, hiding her face with her hand as one who looks upon the sun; turned away, but looked once more upon the wondrous being. A mighty love shone thence to meet her, and suddenly the maiden sank into the prince’s arms. But away sped the prince with his prey, who lay in his arms as in a swoon. Over steep hills, across deep valleys, they fled without resting, and darker and darker grew the forest around them. The maiden’s heart beat uneasily and an anguished sweat ran down from her brow; for at last she noticed something beastlike, terrible, in the bewitching blaze of the creature’s eyes. She looked around her, and swiftly the gloomy spruce hurtled past them as her bearer sped on; she looked into the youth’s eyes and ghastly spasms shook her body, but a strange delight still gripped her soul. 05116
Bottom
05117
Top
Kulkivat he alati eteenpäin halki metsien, ja näkyi viimein korkea vuori ja sen pimeät luolat. Ja nyt, koska he olivat ainoastaan muutaman askeleen vuoresta, tapahtui hirveätä. Mies kuninkaallisessa puvussa muuttui äkisti hirmuiseksi peikoksi: sarvet tunkeusivat ulos hänen päästään, niskassansa kahisivat kankeat harjakset, ja kurja tyttö nyt tunsi kipeästi povessaan hänen terävät kyntensä. Ja siinä onneton impi huusi, reutoili ja tempaili tuskissansa, mutta turhaan. Ilkeällä kiljunalla raahasi hänen peikko syvimpään luolaansa ja imi hänestä veren aina viimeiseen pisaraan asti. Mutta tapahtui ihme: henki ei lähtenytkään neitosen jäsenistä, vaan hän jäi elämään verettömänä, lumivalkeana; murheellisena kuoleman haamuna Kalman maasta. Kummastuen huomasi tämän peikko, käytti uhriansa kohtaan kynsiään ja hampaitansa kaikin voimin, mutta eipä voinutkaan häntä kuolettaa. Viimein päätti hän pitää häntä ainiaan luonansa uumentojen yössä. Mutta mitä palvelusta taisi hän tehdä, mitä hyötyä matkaansaattaa peikolle? Tämä määräsi immen puhdistamaan aarteitansa ja kalleita kiviänsä, niitä hänen eteensä lakkaamatta pinoilemaan, sillä eipä hän väsynyt niitä ihaellen katselemasta. They fared ever onward through the forests and at last saw a lofty hill pitted with dark caverns. And now, only a few paces from the hill, a horrible thing happened. The man in kingly attire suddenly became a hideous monster. Horns broke out upon his forehead, stiff bristles rustled on his neck, and the wretched maiden felt with pain his sharp claws at her breast. And there the hapless maiden shrieked, fought and struggled in her agony, but in vain. With an evil scream the monster dragged her to his deepest cave and sucked her blood to the very last drop. But now a miracle occurred: the life failed to leave the maiden’s limbs; bloodless, white as snow, she went on living, like a mournful spectre of death from the land beyond. The monster saw this with amazement and used both teeth and claws to the best of his power against his victim, but to no avail. At last he decided to keep her for ever at his side in the bowels of the hill. But what service could she do him? What profit could he draw from her presence there? He put her to clean his treasures and precious stones and to pile them unceasingly before him, for he never tired of looking at them. 05117
Bottom
05118
Top
Näin vuosia elelee kelmeä, veretön impi vangittuna vuoren kohtuun. Mutta yöllä toki nähdään hänen seisovan äänettömänä rukoilijana vuoren harjulla. Ken antoi hänelle tämän vapauden? Taivaanko voima?--Mutta yöt kaikki, myrskyssä, sateessa ja kireässä pakkasessa hän seisoo vuoren kiireellä, rukoillen syntejänsä anteeksi. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo, kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille alas. Ei rohkene kurja nostaa otsaansa kohden taivasta yhtään ainoata kertaa, vaan päin kirkon torniin, metsien etäiselle reunalle on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Sillä ainapa toki salainen ääni hänen korvaansa toivosta kuiskaa; vaikka kaukaisena kipenänä, kuin tuhansien peninkulmien päästä, pilkoittaa hänelle tämä toivo. Niin hän yönsä vuorella viettää, eikä kuulu hänen huuliltansa valitusta milloinkaan; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. Niin kuluu synkeä yö, mutta aamun koittaessa tempaisee hänen taasen luoliinsa armoton peikko. So for years the pallid bloodless maiden lived imprisoned in the height. But at night she was seen standing in silent prayer on its summit. Who gave her this freedom ? Was it the power of Heaven? Through the nights, in storm, in rain and biting frost she stands on the brow of the hill, praying forgiveness for her sins. Bloodless, white as snow, like an image, so silent, motionless she stands, hands on breast, head bent down. Not once dares the wretched maiden lift her brow towards Heaven; but towards the church tower on the forest’s distant edge her eyes are ever turned. For a secret voice still breathes hope in her ear, though no more than a distant spark, a thousand leagues away, does this hope gleam to her. Thus she spends her nights on the hill, and never a plaint falls from her lips, nor does her bosom ever rise or fall in sighs. So wears the gloomy night, but at dawn she is snatched into the cavern by the pitiless monster. 05118
Bottom
05119
Top
Tuskinpa oli sata aurinkoa ehtinyt valkaista maata, ennen kuin nuorukainen, neidon lemmitty, palasi iloisena kotiinsa matkaltaan. Mutta ihana impensä ei rientänytkään häntä vastaan tervetuloa toivottamaan. Hän kyseli missä kaunoinen viipyi, vaan ei saanut tietoa keltään. Kaikkialta hän etsiskeli häntä yöt ja päivät, väsymättä, mutta aina turhaan; impi oli kadonnut ilman jälkeä kuin aamun kaste. Viimein heitti hän kaiken toivon, unohti kaiken elämän ilon ja käyskeli täällä vielä ajan mykkänä varjona. Kerran viimein, koska hohtava päivä oli nousnut, pimitti kuoleman yö hänen silmänsä valon. Scarce had a hundred suns lit up the world before the maiden’s lover returned merrily from his journey. But no sweet bride hastened to meet him. He asked where the fair one tarried, but no one could give him answer. He sought her everywhere by day and night, untiringly, but in vain; the maid had fled like the morning dew, leaving no trace. And at last hope left him; he forgot the joy of life, and walked yet a while on earth, a silent shadow. Until one flaming morning the light of his eyes was dimmed in the night of death. 05119
Bottom
05120
Top
Mutta vuosia hirmuisen pitkiä viettää kalvea impi: päivät peikon luolissa lakkaamatta puhdistellen ja latoen aarteita julman kiusaajansa silmäin alla; mutta yöt hän vuoren harjanteella kuluttaa. Verettömänä, lumivalkeana ja kuin kuva, niin liikkumattomana, äänetönnä hän seisoo kädet rinnoilla ja pää kallistuneena rinnoille asti. Ei rohkene hän nostaa otsaansa kohden taivasta, vaan päin kirkon tornia, metsien etäiselle reunalle, on hänen silmänsä lakkaamatta teroitettu. Ei hän valita; ei nouse, ei vaivu huokauksista rukoilevan povi. But the maiden lived through years of terrible length; the days in the monster’s cavern, ceaselessly cleaning and piling up treasures under her cruel warder’s eyes, the nights on the hill. Nor dare she raise her forehead to the heavens, but to the church tower on the forest’s distant rim her eyes are ever strained. She makes no plaint, nor does her bosom ever rise or fall in sighs. 05120
Bottom
05121
Top
On vaalea kesä-yö. Vuorella seisoo taasen neito, muistelee aikaa, jonka hän on viettänyt tuskallisessa vankeudessansa; ja vuosia sata on mennyt siitä päivästä, jona hän erosi sydämensä ystävästä. Hän kauhistuu, aatoksensa pyörtyy ja kylmiä hikihelmiä kiirahtelee hänen otsaltansa alas vuoren sammaleiselle kamaralle, koska hän kuvailee menneitten vuoskymmenien pituutta. Silloin rohkeni hän ensimmäisen kerran katsahtaa korkeuteen ylös, ja hetken päästä huomasi hän ihmeellisen valon, joka lentävänä tähtenä näkyi häntä lähestyvän kaukaisista avaruuksista. Mutta jota lähemmäs tämä valo häntä ehti, sitä enemmin muutti se muotoansa. Eikä ollutkaan se mikään lentävä tähti; vaan kirkastettu nuorukainen, välähtelevä miekka kädessä. Kajastipa niistä kasvoista ihana tuttavuus, ja kiivaasti rupesi lyömään neidon sydän; sillä nyt hän tunsi entisen ylkänsä. Mutta miksi lähestyi hän miekka kädessä? Tämä neitoa arvelutti, ja hän lausui heikeällä äänellä: »Tämäkö miekka mun tuskani viimein lopettaa? Tässä on poveni, nuori sankari, iske sun kirkkaalla teräkselläs tänne, ja, jos taidat, lahjoita mulle kuolema, jota jo kauan, kauan olen ikävöinnyt». Niin haasteli hän vuorella, mutta eipä tuonut hänelle nuorukainen kuolemaa, vaan elämän suloisen liehauksen, joka jo tuoksuavana aamutuulena hymisten kierteli ympäri kalvean immen. Lemmekkäästi katsahtava nuori mies otti hänen syliinsä, suuteli häntä, ja kohta tunsi veretön impi hienon veren virran suloisena koskena juoksevan suonissansa, hänen poskensa hohti kuin aamuruskon pilvi, ja ilosta läikkyi heleä otsa. Ja hän heitti kiharaisen päänsä yli ylkänsä käsivarren, katsahti ylös kirkkaasen korkeuteen, huoaten povestansa ulos vuoskymmenien tuskat; ja nuorukaisen sormet harhailivat hänen kiharissaan, jotka somasti liehahtelivat hiljaisessa tuulessa. Ihana oli pelastuksen hetki ja pääsinpäivän aamu. Linnut visertelivät kuusissa tuon jylhän vuoren reunoilla ja koillisesta nousi auringon hohtava viilu. Oli tämä aamu sen aamun kaltainen koska ystävykset kerran viherjällä nurmella erosivat pitkäksi ajaksi. It is a light summer night. The maiden stands again on the hill, thinking of the time she has passed in cruel imprisonment; and a hundred years have gone by since she parted from her friend. Horror seizes her, her mind swoons and cold beads of sweat drop from her brow to the mossy ground as she pictures the length of those years. Then for the first time she dared to look up at the sky, and presently she saw a wondrous light approaching her like a star out of eternal distance. And it was no shooting star, but the transfigured youth, a gleaming sword in his hand. His face seemed deliciously familiar, and the maiden’s heart beat quicker, for now she recognized her former bridegroom. But why the sword? It filled the maid with dread, and in a faint voice she uttered: ”It this sword that ends at last my pain ? Here is my breast, young hero, strike with your gleaming sword and if you can, then grant me death, for which I have thirsted so long.” Thus she spoke on the hill; but the youth brought her, not death, but the divine breath of life, which moved already round her like a perfumed morning wind. With loving glance he folded her in his arms, kissed her, and soon the bloodless maiden felt a thin stream of blood rush like the fairest torrent through her veins; her cheek glowed like a cloud at dawn and joy shone from her white forehead. Resting her curly head on her bridegroom’s arm she looked up into the sunlit heights, purging her breast of a century’s pain in a sigh; and the youth’s fingers strayed in her curls, which fluttered prettily in the wind. Blissful was the hour of rescue and the morn of her day of deliverance. Birds warbled in the spruce on the sides of the mighty hill, and in the northeast rose the sun’s glowing rim. Like to that other morning when the friends had parted on the green sward was this morn. 05121
Bottom
05122
Top
Mutta nytpä äkeä peikko, vihan pyrstöt pystyssä, kiipesi vuorelle ylös, temmataksensa impeä komeroihinsa taas. Vaan tuskin oli hän kuroittanut kyntensä neitoa kohden, niin nuorukaisen miekka, nopea kuin salama, hänen rintansa lävisti; ja vuorelle roiskahti musta verensä. Pois käänsi impi kasvonsa tästä nä'ystä, painaen otsansa vasten ystävänsä povea, koska peikko, pahasti kiljahtaen, heitti henkensä ja putosi vuoren rinteeltä alas. Niin pelastui maailma kamoittavasta hirviöstä. Mutta hopeaisen pilven kirkkaassa helmassa väikkyivät nuorukainen ja impi ylös korkeuden tienoihin. Ylkänsä polvilla lepäsi morsian ja, painain otsansa vasten hänen poveansa, hymyili onnellisna. Halki avaruuksien he kiitivät, ja alas kaukaiseen syvyyteen jäi heistä metsät, vuoret ja laaksoin monipolviset haarat. Ja kaikkipa viimein heidän silmistänsä katosi kuin sinertävään savuun. But now the fierce monster, his bristles wrathfully erect, clambered up the hill to drag the maiden down to his pit. But hardly had he stretched his claws towards her, when the youth’s sword, swift as lightning, pierced his breast; and the black blood spouted on the hill. The maiden turned away her head at the sight and pressed her brow to the youth’s breast as the monster, with a fearful cry, gave up his life and rolled down the hill. Thus was the world delivered from a terrible scourge. But in the bright embrace of a silver cloud the youth and maiden were wafted into the sky. On her bridegroom’s knees the bride rested, and pressing her brow to his bosom, smiled happily. Through space they flew, and deep in the giddy depths the forest, hills and winding valleys were left behind. Until at last all faded from their sight as in a cloud of blue smoke. 05122
Bottom
05123
Top
Tämä oli tarina kalveasta immestä, jonka Aapo kertoi veljillensä turpeisessa koijussa sinä unettomana yönä Impivaaran aholla. Such was the tale of the Pale Maiden told by Aapo to his brothers on that sleepless night in the turf-roofed hut on Impivaara clearing. 05123
Bottom
05124
Top
JUHANI: Mutta heräyypä Timo juuri tarinamme päättyessä. Juhani: Here’s Timo waking just as our tale ends. 05124
Bottom
05125
Top
TIMO: Miksi ette makaa rauhassa, pojat? Timo: Why don’t you sleep in peace, boys? 05125
Bottom
05126
Top
JUHANI: Tässä tarinoitaan vahvasti.--Niin, siinähän oli tarina entisestä tytöstä ja peikosta. Juhani: Here’s been a mighty telling of tales. Ay, that was the tale of the former maiden and the monster. 05126
Bottom
05127
Top
SIMEONI: Mutta sanotaanpa tuon hirveän peikon eleskelevän vieläkin. Metsämiehet ovat hänen nähneet; ja hänellä onkin vaan yksi silmä, joka yön pimeydessä loistaa kuin hehkuva hiili. Simeoni: But they say this awful monster still lives. Hunters have seen him; he has only one eye that shines in the dark like a glowing cinder. 05127
Bottom
05128
Top
JUHANI: Mitästäpä tapahtui muutama vuosi takaperin Kuokkalan vanhalle ukolle, joka nyt Herran huomassa lepää. Yhtenä keväänä, ollessansa metson-soitimella ja vartoessaan puolyönhetken kulumista nuotionsa vieressä tässä aholla, näki hän tuolla vuoren-juurella saman loistavan hohteen ja kuuli äänen, joka lakkaamatta kyseli: »nakkaanko ma, nakkaanko ma?» Niin hän kyseli monet tuhannet kerrat, että ukko, joka olikin sitä vanhaa juurta ja jonka sydän ei pamppaillut juuri turhasta, lopulta vihastui ja vastasi häntä tiuskealla äänellä: »nakkaa, sen tulla ja viedä!» Juhani: What was it happened a few years ago to old man Kuokkala, now sleeping with the Lord? One spring, while he was out at the capercaillies’ mating-time and awaited the passing of midnight by his camp-fire on this clearing, he saw over there at the foot of the hill that same glow and heard a voice that kept on asking endlessly: ”Shall — I — chuck — it, shall — I — chuck — it?” It asked that many thousand times over, until the old man, one of the old sort whose heart didn’t start beating for any little thing, got mad at last and answered in a fierce voice: ”Chuck it then, you Devil!” 05128
Bottom
05129
Top
TIMO: Mutta kas silloin ei muuta tarvinnut. Timo: But ah! no more was needed. 05129
Bottom
05130
Top
JUHANI: Niin, jutteleppas Timo, kuinka kävi. Juhani: Tell us, Timo, what happened. 05130
Bottom
05131
Top
TIMO: Kas kun tuli hetken päästä irvistävä luuranko ukon nuotiolle, että ropsahti, tuli kuin kymmenen miehen kourasta ja sammutti tulen aina viimeiseen kipenään asti. Mutta ukkopas nyt sieppasi kiväärin kouraansa ja tapsutti koreasti pois koko vuoren näkyvistä, vaikka, niinkuin Juhani sanoi, hän olikin sitä vanhaa juurta eikä sydämensä juuri turhasta pamppaillut. Timo: Why, in a minute a grinning skeleton came crashing on to the old man’s fire as though thrown by ten men and put out the blaze to the very last spark. But at that the old man snatched up his rifle and toddled off out of sight of the whole hill, although, as Juhani here said, he was one of the old sort whose heart didn’t start beating for every little thing. 05131
Bottom
05132
Top
SIMEONI: Olemme siis muuttaneet tänne peikkojen ja paholaisten kaupunkiin. Simeoni: We’ve come to a very devils’ lair. 05132
Bottom
05133
Top
AAPO: Tänne muutimme ja täällä asumme ilman pelkoa. Peikko, jos hän oliskin hengissä vielä, on jo perin voimaton; senpä juuri osoitti hänen käytöksensä Kuokkalan ukkoa kohtaan. Vihoissaan taisi hän ainoastaan sammuttaa tulen, senkin vasta miehen omalla luvalla. Hänen mahtinsa masensi ainiaaksi pyhän nuorukaisen miekka. Aapo: Here we have come and here we shall stay without Tear. Even if he were still alive, the monster is now very weak; that is shown by his behaviour towards old man Kuokkala. All he could do in his spite was to put out the fire, and even t hat only when the man gave him leave. His power was broken for ever by the young man’s sword. 05133
Bottom
05134
Top
JUHANI: Mutta tyttöä uumentojen pimeydessä täytyy minun armoitella, tyttöä tuon riivatun harjasniskan kanssa. Juhani: I can’t help feeling pity though for the maiden in (he bowels of the earth, a girl with that accursed bristle-neck. 05134
Bottom
05135
Top
SIMEONI: Miksi ei hän seisnut kiusausta vastaan. Simeoni: Why didn’t she stand firm against temptation? 05135
Bottom
05136
Top
JUHANI: Ai, poika, älä sano niin! Kuinkahan kävis, jos esimerkiksi jossain kukoistavassa rauhanlaaksossa sinua vastaan astelisi kuninkaantytär, kaunis kuin ruusu ja kukkanen, kepsauttelis luokses silkissä, saaleissa ja pumaatan hajussa, hehkuvassa kultahepenessä kuin riikinkukko, ja tällainen epeli astuis sinua vastaan ja tahtoisi halailla ja suudella sinua, niin kuinkahan kurjan sydämes kävisi? Minä kysyn, Simeoni. Juhani: Oh, my son, don’t say that! How would it be, for instance, if in some flowery vale of peace a king’s daughter were to meet you, fair as a rose and flower, trip towards you in silks, ribbons and the smell of pomades, in glittering golden frippery like a peacock; if a wench like that met you and wanted to cuddle and kiss you, how would it be with your miserable heart? I ask you, Simeoni? 05136
Bottom
05137
Top
SIMEONI: Minä rukoilisin voimaa uskossa. Simeoni: I’d pray for strength in belief. 05137
Bottom
05138
Top
JUHANI: Hm. Juhani: Hm. 05138
Bottom
05139
Top
TIMO: Minä en päästäisi häntä halailemaan itseäni ja vielä vähemmin suuta muiskuttelemaan. Pysy minusta pois, sanoisin minä, pysy peijooni, matkan päässä, otanpa muutoin karahkan tuolta viidasta ja roitelen että selkäsi huomenna loistaa kirjavammalta leppätertun siipiä. Niin minä tekisin ilman yhtään armoa. Kyllähän sitten kelpais. Timo: I wouldn’t let her come cuddling me and still less lip-smacking. Keep away from me, I’d say, keep, you jade, at a distance, or I’ll fetch a stick from yonder thicket and lay it on until your back is mottled tomorrow worse than a lady-bird’s wing. That’s what I’d do without any mercy. It’d show her. 05139
Bottom
05140
Top
JUHANI: Voi, veikkoseni! luulenpa että haastelisit vähän toisin, jos hieman enemmin olisit katsellut ympärilles tässä maailmassa, jos esimerkiksi olisit käynyt Turun kaupungissa. Sen olen minä tehnyt, koska ajoin sinne härkiä Viertolan kartanosta. Näinpä siellä yhtäkin ihmeekseni, näin kuinka prameus ja komu voi panna pyörään ihmislasten päät. Voi teitä, voi pauhaavata kylää, voi häilyväistä elämää kumminkin! Tuolta jyrisee vaunut, täältä jyrisee vaunut, ja vaunuissa istuu sen vietäviä viiksinaamaisia narreja, istuu tyttöjä kuin posliinivauvoja, tuoksuttaen kauas ympärillensä sakean hajun kalleista öljyistä ja rasvoista. Mutta katsoppas tuonne! Jesta ja varjele! sieltähän nyt hipsuttelee esiin kultahöyhenissä oikein aika vekama mamselli tai röökinä mitä hän lie. Kas hänen kaulaansa! Valkea kuin rieskamaito, poski ruttopunainen, ja silmät palaa hänen päässään kuin päiväpaisteessa kaksi roviotulta, koska häntä vastaan käy oikea kekkale mieheksi, hatussa, kiiltomustassa hännystakissa, ja tirkist...--no vie sinun pirkele itseäskin!--tirkistelee läpi nelikulmaisen lasin, joka välkkyy vekkulin vasemmalla silmällä. Mutta kas nyt...--no sinun seitsemän seppää!--nytpä keksautetaan kummaltakin puolelta, ja kas kun naara nyt oikein rypistää suunsa mansikkasuuksi ja livertelee kuin pääskynen päiväisellä katolla, ja teikari hänen edessänsä viskelee kättänsä ja häntäänsä, heilauttelee hattuansa ja raappaisee jalallansa että kivikatu kipenöitsee, kas sepä vasta leikkiä oli. Voi, te harakat itsiänne! aattelin minä, poika-nalliainen, seistessäni kadun kulmalla, rykelmä tuoreita härjänvuotia olalla, ja suu mareissa katsellen tuota teerenpeliä. Juhani: Oh little brother! I believe you would talk differently if you had looked around you a little more in this world, if you had been, for instance, in Turku Town. That’s what I did when I drove the bulls there from Viertola Manor. I saw more than one thing to wonder at there, saw how pomp and glitter can turn the heads of sons of men. Ah me, ah rowdy village, ah wordly life indeed! There rattles a carriage, here another, and in them sit the most fly-away fools with whiskery faces, and girls like porcelain dolls, spreading far around them a thick scent of costly oils and ointments. But look yonder! Help and save me! There, all in gilded feathers, minces a real jewel of a madam or miss, whatever she be. See her neck! White as curdled milk, cheeks red as the plague, and the eyes in her head burn like two bonfires in daylight as a true rapscallion of a lad sails up to her in a hat, shiny black tails, and peeps — well, may the Devil himself take you! — peeps at her through a square bit of glass that gleams in the rascal’s left eye. But now — by the Seven Smiths ! — now they bob and bow on both sides, and see the woman purse up her mouth to a real strawberry of a mouth and twitter like a swallow on a sunlit roof, and the nob before her wag his hand and his tail, wave his hat and scrape his foot till the paving strikes sparks; ah, that was a game for you. Oh jays that you are, thinks I to myself, a bit of a boy, standing here at the street corner, a bunch of raw hides on my shoulder and staring mouth agape at this twittering. 05140
Bottom
05141
Top
TUOMAS: Herrat ovat narreja. Tuomas: Gentlefolk are fools. 05141
Bottom
05142
Top
TIMO: Ja lapsekkaita kuin piimänaamaiset kakarat. Niinpä syövätkin, ryysyt rinnoilla, ja eivätpä--koira vieköön!--osaa lusikkaansakaan nuolla, koska pöydästä nousevat; sen olen nähnyt omilla silmilläni suureksi ihmeekseni. Timo: And childish as milk-chinned brats. So they eat, too, with rags over their chests and without — dog take me — knowing enough to lick their spoons clean when they rise from table; that I have seen with my own eyes to my great surprise. 05142
Bottom
05143
Top
SIMEONI: Mutta peijata ja nylkeä talonpoikaa, siihen kyllä ovat miehiä. Simeoni: But at tricking and cheating a farmer they are man enough. 05143
Bottom
05144
Top
JUHANI: Tosi, että löytyy herrasmaailmassa paljon ämmällistä ja naurettavaa, sen huomasin Turku-retkelläni. Mutta kas kun meitä lähenee oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen liehakoitseva lunttu, niin eipä ilman ettei hemmahtele ihmislapsen sydän. Jaa, jaa, pojat! maailman hekuma houkuttelee vahvasti; sen huomasin Turku-retkelläni. Ja sanonpa kerran vielä, että sydämeni surkuttelee tyttöä tuolla vuorella. Ja oli hänellä jo aika pelastua helvetistä ja seilata ystävänsä kanssa rauhan satamaan, jonne Jumala meitäkin viimein auttakoon. Siinä toivossa koetamme nukkua nyt. Tosin on tästä vuoresta vielä yksi merkillinen tarina, mutta jääköön se toistaiseksi, ja koettakaamme nukkua nyt.--Meneppäs kuitenkin, Simeoni, peittämään hiilustaa tuhalla, ettei minun tarvitse huomen-aamulla karkkua kilkuttaa ja heinävihkoa heilutella, vaan pääsen kohta nakuttelemaan hirren päätä kuin punaharjainen tikka. Meneppäs. Juhani: True. Among gentlefolk there is much that is womanish and silly, that I saw on my trip to Turku. But look you, when a simpering wench like that, in real scented oils and flying laces, comes near, it’s not to say that the heart of a son of man doesn’t begin to flutter. Ay, boys, the lusts of this world tempt strongly, that I noticed on my trip to Turku. And I say once again, that my heart bleeds for the maiden on yonder height. It was time for her to be saved from Hell and to sail with her friend to a haven of peace, to which may God help us also in His time. In this hope let’s try to sleep now. There’s still another marvellous tale about this hill, but it can keep for the present and let’s all try to sleep. Go, however, Simeoni, and cover the glowing cinders with ashes, so that I needn’t sit tinkling my fire-irons and waving a bunch of hay tomorrow, but can begin at once hammering at the end of a log like a redcrested woodpecker. Go now. 05144
Bottom
05145
Top
Lähti Simeoni tekemään Juhanin käskyä, mutta astui pian takaisin, tukka pystyssä ja silmät selällään päässä. Mököttäen haasteli hän jotain eräästä kummallisesta, palavasta silmästä siellä ulkona vankkurien ääressä. Tästäpä muutkin pöllähtivät, siunasivat sieluansa ja ruumistansa, ja astuivat miehissä ulos koijustansa; ja muistutti heidän tukkansa tuulenpesää koivussa. Liikkumattomina, mykkinä patsaina he seisoivat, tuijotellen suuntaan, jonne Simeonin sormi osoitti. He katsoivat rävähtämättä ja näkivätkin varmaan ratasten takana kummallisen kiillon, joka välimmiten katosi, mutta pian taas näytti hohtavan valonsa. Tämän olisivat he kenties pitäneet hevosensa Valkon ainoana silmänä, mutta eihän sieltä haamoittanut mitään valkeata, vaan päin vastoin jotakin mustaa, eikä kuulunut kellon kilausta. Näin arvellen seisoivat veljekset järkähtämättä; mutta viimein toki lausui Tuomas jotenkin tuikealla äänellä: Simeoni went to do Juhani’s bidding, but came quickly back with hair erect and eyes starting out of his head. Stut-teringly he uttered something about a strange burning eye out there near the cart. At that the others too were startled, and bidding God to bless them body and soul they went out of the hut in a group; and their hair resembled a wind-gathered tangle in the crown of a birch. Motionless, silent as statues they stood, staring in the direction shown by Simeoni’s pointing finger. Without blinking they stared, and saw beyond mistake a weird gleam near the cart, which sometimes, disappeared, but soon showed itself again. They might have deemed it the lone eye of their horse Valko, only no whiteness loomed around it, but rather something black, and there was no sound of the bell. Pondering thus, the brothers stood without moving; but at last Tuomas said in a somewhat stern tone: 05145
Bottom
05146
Top
TUOMAS: Mitä puuttuu? Tuomas: What do you want? 05146
Bottom
05147
Top
JUHANI: Älä Herran tähden rupea praakailemaan hänen kanssansa niin turskisti.--Se on hän! Mitäs nyt teemme, veljet? Se on hän! Mitä sanoisimme hänelle? Juhani: For God’s sake don’t talk so high and mighty to him. It’s him! What shall we do now, brothers? It’s him! What shall we say to him ? 05147
Bottom
05148
Top
AAPO: Enhän totisesti tiedä. Aapo: I surely don’t know. 05148
Bottom
05149
Top
TIMO: Nytpä virrenvärssy hyvää tekis. Timo: Now a verse of a hymn would do good. 05149
Bottom
05150
Top
JUHANI: Eikö kenkään meistä osaa ulkoa yhtään ainoata rukousta. Lukekaat, armaat veljet, hellittäkäät Herran nimessä mitä vaan muistatte, mitä vaan päähän pistää, ilman yhtään sovittelemista raamatunkappaletta ainetta myöten. Lukekaat vaikka hätäkasteesta, veljet armaat. Juhani: Doesn’t one of us know a single prayer by heart? Pray, dear brothers, out with something in God’s name, whatever comes into your heads, without any bothering about suiting the text to the occasion. Read the Home Baptism Service, brothers dear, if you know nothing else. 05150
Bottom
05151
Top
TIMO: Olenpa tainnut yhden ja toisen jakson virsikirjasta, mutta nyt on niinkuin hirveä puskuri pääni ovella. Timo: l’ve known one and another passage of the hymnbook in my time, but now it’s as though a fearful prop were holding up the door of my brain. 05151
Bottom
05152
Top
SIMEONI: Henki ei salli sinun puhua enemmin kuin minunkaan. Simeoni: The spirit won’t allow you to speak, any more than he will me. 05152
Bottom
05153
Top
TIMO: Eipä hän salli. Timo: Ay, he won’t allow me. 05153
Bottom
05154
Top
JUHANI: Tämä on hirmuista! Juhani: This is terrible! 05154
Bottom
05155
Top
AAPO: Hirmuista! Aapo: Terrible! 05155
Bottom
05156
Top
TIMO: Totisesti hirmuista. Timo: Truly terrible! 05156
Bottom
05157
Top
JUHANI: Mitä tehdä? Juhani: What can we do? 05157
Bottom
05158
Top
TUOMAS: Luja käytös häntä kohtaan on luullakseni paras. Kysykäämme kuka hän on ja mitä hän tahtoo. Tuomas: A firm stance is best, I believe. Let us ask him who he is and what he wants. 05158
Bottom
05159
Top
JUHANI: Annas kun minä kysyn. Kukas olet? Kukas olet? Kukas olet ja mitä tahdot meistä?--Ei sanaakaan vastimeksi. Juhani: Let me ask him. Who are you? Who are you? Who are you and what do want of us? — Not a word in answer. 05159
Bottom
05160
Top
LAURI: Otamme tuliskekäleet. Lauri: Lay hold of embers. 05160
Bottom
05161
Top
JUHANI: Otamme tuliskekäleet ja peittoomme sinun paistiksi, ellet sano nimeäs, sukuas ja asiaas. Juhani: We’ll lay hold of embers from the fire and baste you to a turn unless you say your name, your family and your errand. / 05161
Bottom
05162
Top
LAURI: Ei, mutta tarkoitinpa iskeä kekäleisin kohta. Lauri: No, I meant let’s grab the embers at once. 05162
Bottom
05163
Top
JUHANI: Kun uskaltais. Juhani: If we dared. 05163
Bottom
05164
Top
TUOMAS: Yksi kuolema Herralle velkaa. Tuomas: One death we owe to the Lord. 05164
Bottom
05165
Top
JUHANI: Niin, yksi kuolema Herralle velkaa! Kekäleet kouraamme, pojat! Juhani: Ay, we owe the Lord one death! Embers in fist, boys! 05165
Bottom
05166
Top
Seisoivat he pian rivissä, tuliset kekäleet aseina käsissä. Etunenässä seisoi Juhani, silmät ympyrjäisinä kuin huhkaimen, ja katsellen silmää vankkurien takana, joka erinomaisella hohteella katseli häntä vastaan. Niin seisoivat veljekset säkenöitsevissä aseissa öisellä aholla; ja hyypiö huuteli vuoren kuusilta, kolkko korpi heidän allansa hohisi raskaasti, ja pimeät pilvet peittivät taivaan kannen. Soon they stood in a row, burning brands for weapons in their hands. Foremost stood Juhani, his eyes round as an owl’s, staring at the eye behind the cart, which with a fine glow stared back at him. So stood the brothers with their fiery weapons on the nightly clearing; and a lapwing cried from the mountain spruce, the dismal wilds below them breathed heavily, and dark clouds covered the arch of the sky. 05166
Bottom
05167
Top
JUHANI: Kun minä sanon: nyt, pojat! niin silloin lentäkööt kekäleet kouristamme perkeleen niskaan. Juhani: When I say ”Now, boys!” let the brands rain from our fists on to the devil’s neck. 05167
Bottom
05168
Top
SIMEONI: Mutta koettakaamme vielä vähän manausta. Simeoni: Let us try again to see if we can talk to it first. 05168
Bottom
05169
Top
JUHANI: Oikein harkittu! Vähän manausta ensin. Mutta mitä sanoisin hänelle? Kuiskaa minulle, Simeoni; sillä itse olen tällä hetkellä merkillisen typerä. Mutta kuiskaa sinä minulle sanat, ja heitänpä ne hänelle vasten naamaa että korpi kaikuu. Juhani: Well thought! Let’s try a little talking first. But what shall I say to him? Whisper to me, Simeoni, for I myself am oddly stupid just now. But whisper the words to me and I ’11 cast them in his face until the forest echoes. 05169
Bottom
05170
Top
SIMEONI: Huomaa sitten kuinka sanelen.--Tässä seisomme. Simeoni: Note then what I say. Here we stand. 05170
Bottom
05171
Top
JUHANI: Tässä seisomme! Juhani: Here we stand! 05171
Bottom
05172
Top
SIMEONI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa. Simeoni: Like heroes of the Faith, with flaming swords in our hands! 05172
Bottom
05173
Top
JUHANI: Kuin uskon sankarit, tuliset miekat kourissa! Juhani: Like heroes of the Faith, with flaming swords in our hands! 05173
Bottom
05174
Top
SIMEONI: Mene tiehes. Simeoni: Go your way. 05174
Bottom
05175
Top
JUHANI: Mene helvettiis! Juhani: Go to your Hell! 05175
Bottom
05176
Top
SIMEONI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä. Simeoni: We are baptized Christians, warriors of the Lord. 05176
Bottom
05177
Top
JUHANI: Me olemme kastettuja kristittyjä, Jumalan sotamiehiä, Kristuksen soltaatteja. Juhani: We are baptized Christians, warriors of the Lord, Christ’s soldiers! 05177
Bottom
05178
Top
SIMEONI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. Simeoni: Even though we cannot read. 05178
Bottom
05179
Top
JUHANI: Vaikka emme lukeakkaan osaa. Juhani: Even though we cannot read. 05179
Bottom
05180
Top
SIMEONI: Mutta uskomme kuitenkin. Simeoni : But believe notwithstanding. 05180
Bottom
05181
Top
JUHANI: Mutta uskomme kuitenkin ja luotamme lujasti siihen. Juhani: But believe notwithstanding and trust firmly in it. 05181
Bottom
05182
Top
SIMEONI: Mene nyt. Simeoni: Go now. 05182
Bottom
05183
Top
JUHANI: Mene nyt! Juhani: Go now! 05183
Bottom
05184
Top
SIMEONI: Kohta kukko kiekuu. Simeoni: Soon the cock crows. 05184
Bottom
05185
Top
JUHANI: Kohta kukko kiekuu! Juhani: Soon the cock crows! 05185
Bottom
05186
Top
SIMEONI: Ja Herran valkeutta huutaa. Simeoni: Proclaiming the light of the Lord. 05186
Bottom
05187
Top
JUHANI: Ja Herran Zebaothin valkeutta huutaa! Juhani: Proclaiming the light of the Lord Zebaoth! 05187
Bottom
05188
Top
SIMEONI: Mutta hän ei ole huomaavinansa. Simeoni: But he doesn’t seem to take any notice. 05188
Bottom
05189
Top
JUHANI: Mutta hän ei huom... Niin, hän ei huoli vaikka kirkkuisin hänelle enkelin kielellä. Herra siunatkoon meitä, veljet! sillä ei nyt muuta tällä erällä kuin--nyt pojat! Juhani: But he doesn’t seem to... Ay, he doesn’t care (hough I bawl at him with the tongue of angels. May the Lord bless us, boys, for there’s nothing left but to — Now, boys! 05189
Bottom
05190
Top
Silloin he kaikki viskasivat kekäleensä kohden kummitusta, joka vasaman vauhdilla läksi juoksemaan pois neljän jalan jytinällä, ja kauan vilahtivat hohtavat hiilet hänen seljässänsä halki öisen pimeyden. Niin hän pakeni tulisesta kahakasta, ja ehdittyään ahon reunalle alas, rohkeni hän lopulta seisahtua, puhaltaen kerran, kaksi kaikuvasti. Ja veljesten aave, kamoittava körri oli kuitenkin heidän ykssilmäinen hevosensa, joka hetkeksi oli kadottanut valkean värinsä suon mustissa mutarapakoissa, joihin kaiketi oli vaipunut ja kauan niissä kiiriskellyt ennenkuin pääsi kuivalle jälleen. Siinäpä piehtaroimisessa oli hän myös temmaisnut kellon kaulastaan, joka seikka tällä hetkellä paljon saattoi veljesten luulon harhateille. Tämä oli silmä, joka vankkurien takaa yön hämärässä loisti, niinkuin monen elikon silmä loistaa pimeydessä.--Mutta vasta hetken mentyä, ja silloinkin varoten, rohkenivat veljekset lähestyä Valkoansa, ja huomasivat erhetyksen vihdoin. Tästä he äkeillä kasvoilla palasivat koijuunsa takaisin; ja viimein aamun valjetessa lepäsivät he jokainen sikeässä unessa. At that each threw his burning brand at the apparition, which, with the speed of lightning, dashed off at a run with a thunder of four hoofs, and the glowing cinders on its back flashed for long as it cleft the darkness. It fled the fiery skirmish, until, having reached the clearing’s edge, it dared at last to stop, blowing once or twice noisily. And the brothers’ ghost, the awe-inspiring monster, proved after all to be their one-eyed horse, which had lost for the time its whitish colour in the black mudpools of the swamp, into which it had probably strayed and there splashed despairingly before regaining dry land. There, too, in its struggles it had loosened the bell from its neck, a matter which had greatly helped to bewilder the brothers. This was the eye that had gleamed in the darkness behind the cart, as many an animal’s eye can glow in the dark. But only after a moment or two had passed, and even then with caution, did the brothers dare to approach Valko and finally establish their error. They returned with wrathful faces to their hut, and at last as the night paled each lay in untroubled sleep. 05190
Bottom

Luku 06 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
06001
Top
Oli vihdoin valmis veljesten pirtti. Viisi syltää oli sen pituus ja kolme sen leveys; itään päin antoi sen toinen, länteen toinen pää. Tultuas sisään ovesta, joka oli huoneen itäisessä päässä, seisoi oikealla suuri kiuvas-uuni, vasemmalla hinkalo, rakettu Valkoa varten talveksi. Kynnyksestä eteenpäin, lähes keskelle huonetta, oli allasi havutettu maa, mutta peripuolella oli uhkea permanto leveistä palkeista rakettu ja ylös tämän kohdalle väljä parvi. Sillä sekä asuintupana että saunana käyttelivät veljekset uutta pirttiänsä. Asuntohuoneesta noin kaksikymmentä askelta seisoi heidän aittansa, liitetty yhteen pienistä, ympyrjäisistä kuusista. It was ready at last, the brothers’ cabin. Thirty feet was its length and eighteen its breadth; one gable looked eastward, the other westward. Entering through the door at the cabin’s eastern end, you had on your right a large stove, on your left a manger, built for Valko’s use in the winter. From the threshold, almost to the middle of the room, a carpet of spruce branches hid the naked earth, but at the back of the room a stout floor had been made of broad planks and above this a roomy gallery, for the new cabin was to serve the brothers both as dwelling-place and sauna. About twenty paces from the house stood the store-room, built of small, round spruce-logs. 06001
Bottom
06002
Top
Oli siis veljeksillä oivallinen suoja sadetta, myrskyä ja talvipakkasta vastaan, oli myös varahuone heidän ruoka-aineitansa varten. Ja nytpä taisivat he täyttä tointa käydä käsin metsästämiseen ja kaikellaiseen pyydystykseen. Ja lähestyi silloin surma metsoille, teereille ja pyille, jäniksille, oraville ja jynkkämielisille mäyrille, niinmyös Ilvesjärven sorsille ja kaloille. Silloin kiivaan Killin ja Kiiskin haukkinasta ja pyssyjen jyskeestä kajahtelivat mäet ja äärettömät kuusiset salot. Kaatoi myös veljesten luoti tuolloin, tällöin pyöreäkarvaisen kontion; mutta ei kuitenkaan ollut vielä mesikämmenen pyyntiin oikea aika. The brothers had thus a fine shelter against rain, storm and the frosts of winter, and an extra room for their provisions. And now they could devote all their energy to hunting and all the divers forms of trapping. And then for the capercaillies, heath-grouse and partridges, hares, squirrels and stouthearted badgers, and the wild duck and fish in Lake Ilvesjärvi, death was near. Then the endless spruce-woods rang with the barking of the aroused Killi and Kiiski and the crashing of guns. The brother’s guns felled too, now and again, a bushy-pelted bear; but the proper time for hunting bears had not yet come. 06002
Bottom
06003
Top
Tuli halla-öinen syksy, ja kuolivat tai pakenivat syviin kätköihinsä heinäsirkat, sisiliskot ja sammakot, ja olipa aika pyydystellä kettuja kiiltävillä sangoilla; tämän konstin olivat veljekset oppineet isältänsä. Saipa nyt moni vikkeläjalkainen Mikko maksaa hienolla nahallansa muutaman makean palan.--Jänisten tiedetään metsässä polkeilevan teitä pehmeään lumeen, ja näillepä teille virittelivät veljekset sadoittaisin messinkipauloja monen valkeaturkkisen surmaksi. Vielä olivat he rakentaneet itsellensä oivallisen, kalteva-aitaisen sudentarhan pensastoiseen ojankoon ahon itäiselle reunalle. Ja paitsi tätä olivat he, suden pyyntiä varten myös, kaivaneet kuopan, valtaisen syvän, kappaleen pirtistä kuivaan santaiseen tantereesen päin. Paisti vietteli jykevään aitaukseen monen nälkäisen suden; ja silloin, koska veljekset huomasivat saaliinsa ahdingossa, nousi tarhassa pauhua ja ryskettä pimeänä syksy-yönä. Silloin yksi veljeksistä seisoi aidan nojalla, pyssy kädessä, kiehtoen luodilla kaataaksensa karheakarvaista petoa; toinen hänen rinnallansa, pitäen tulta, tervaskalikallista, loimottavaa soittoa. Mikä taasen heistä autteli Killiä ja Kiiskiä ajelemaan pensastosta ulos synkeänaamaisia, irvisteleviä petoja, väikkyen tervasloimoinensa tuonne, tänne. Kova oli meteli miesten huudoista, koirien reuhusta ja pyssyjen paukkinasta ja väsymättä remahteli korpi ja Impivaaran komeroinen seinä. Niin temmellettiin, lumi tahraantui, punertui yhä enemmin ja enemmin, sotkettiin tuhanteen suuntaan, kunnes viimein kaikki häntyrit makasivat veressänsä. Ja siitä saattoi taasen saaliin nylkeminen veljeksille työtä ja tointa, mutta olipa heille kuitenkin tämä toimi vallan hauskaa.--Myös kuoppaan, ahon läntisellä partaalla, kiiruhti yksi ja toinen metsän viistosilmä. Came autumn with its frosty nights, and the grasshoppers, frogs and lizards died or fled to their deep hiding-places, and it was now time to trap the fox with shinning irons; this art the brothers had learned from their father. Many a quickfooted Reynard then paid with his fine fur for a dainty titbit or two. Hares are known to tread paths in the soft snow of the forest, and across these paths the brothers stretched hundreds of brass-wire snares, to the doom of many a white-furred denizen of the woods. They built as well a fine wolf-trap on the clearing’s eastern edge. To catch wolves, they also dug a pit, enormously deep, some distance from the cabin on a dry sandy patch. A meaty joint tempted many a hungry wolf into the strong trap; and then, when the brothers saw their helpless prey, a din and crashing would arise in the trap on a dark autumn night. One of the brothers would stand on a fence post, seeking, gun in hand, to fell the coarse-haired brute with a bullet; at his side another held a light, a blazing torch of resinous wood. The others helped Killi and Kiiski to drive the sombre-visaged, grinning beasts out of the bushes, flashing their resinous firebrands now here, now there. Great was the tumult, with the shouting of the men, the raging of the hounds and the firing of guns, the forest and Impivaara’s pitted side rattled untiringly. Thus they would struggle; the snow would become stained, reddened more and more, fly around in a thousand directions, until the last wolf lay bleeding on the ground. And then the flaying of their prey provided work for the brothers; yet this labour was exceedingly pleasant to them. Into the pit, too, on the clearing’s western edge, hastened more than one slant-eyed wolf. 06003
Bottom
06005
Top
Tapahtui kerran, että varhain eräänä aamuna, muiden vielä maatessa, Timo läksi katsomaan viritettyä kuoppaa, jonka puoleksi vajonnut peite jo matkan päästä antoi miehelle hyvän toivon. Ja ehdittyänsä kuopan reunalle, näkikin hänen iloinen silmänsä syvyydessä hallavan esineen, näki aika suden, joka, kuono painettuna vasten maata, makasi liikkumatta, kyräten silmillään ylös kohden miestä.--Mitä päätti nyt Timo? Yksin nykistää sudelta hengen ja muiden suureksi huviksi astua pirttiin, karvainen taakka olalla. Kävi hän juoneen, kantoi esiin tikapuut pirtin seinykseltä, asetti ne varoten kuoppaan, ja itse, raskas halkonuija kädessä, astui hän alas pitkin pykäliä, aikoen rouhaista myrskäksi pedon pään. Kauan huhtoili hän nuijallansa, hampaat irvissä, mutta ainapa vaan tyhjää ilmaa. Suden pää pujahteli aivan vikkelästi, pujahteli oikealle, vasemmalle, koska mies läimäytteli hankalalla aseellansa. Viimein pudotti hän nuijansa sudelle, eikä keksinyt silloin muuta neuvoa kuin astua ylös ja rientää pirttiin ilmoittamaan mitä oli tapahtunut. It happened once that early in the morning, while the others still slept, Timo set out to examine the baited pit, whose halffallen covering awakened hopes in him already at a distance. And having reached the pit, his joyful eye preceived indeed a grey object in the depths, a mighty wolf, which, with its muzzle pressed to the earth, lay motionless, peering up at the man. What did Timo now decide to do? Why, to kill the wolf singlehanded, and then, to the amazement of the others, enter the cabin with his hairy burden slung across his shoulder. Putting the idea into action, he fetched the ladder from the cabin wall, lowered it cautiously into the pit, and with a heavy mallet in his hand stepped down the rungs, meaning to smash the brute’s skull. For long he smote around him with his club, his teeth clenched, but always at the empty air. The wolf’s head darted nimbly right or left each time he brought down his clumsy weapon. At last he lost his club to the wolf, and could then think of nothing better than to climb up again and hurry to the cabin to report his find. 06005
Bottom
06006
Top
Siitä, hetken päästä läksivät veljekset, varustettuna seipäillä, köysillä ja kuristimilla, saavuttamaan saalistansa. Mutta tyhjä oli kuoppa heidän ehdittyänsä esiin. Pitkin tikapuita, jotka Timo oli jättänyt jälkeensä kuoppaan, oli heidän sutensa koreasti astunut ylös ja vilkaisnut tiehensä, kiittäen onneansa. Sen huomasivat veljekset paikalla, ja, kiroten ja kiristellen hampaita, nyt etsi heidän julmistunut silmänsä Timoa; mutta hän ei ollutkaan enään saapuvilla. Hän juoksi jo paeten tuolla metsän reunalla, jossa pian peittyi männistön suojaan. Hän ymmärsi, ettei ollut hyvä jäädä asiasta enemmän keskustelemaan. Mutta muut kiljuivat hänen peräänsä, nyrkit pystyssä, luvaten peitota hänen hillukaksi aina päästä kantapäihin asti, jos hän vielä uskaltaisi pirtin ovea raoittaa. Niin he uhkailivat, jättivät kuopan äkeinä ja vihaisina, ja astuivat pirttiinsä takaisin. Mutta pakolaisena käyskeli metsässä Timo, ja pian rupesivat veljekset katumaan käytöstänsä häntä kohtaan, huomaten vahingon tapahtuneen hänen ymmärtämättömyytensä kautta, vaan ei häijystä koiranjuonesta. Sentähden astui Juhani jo ennen iltaa Impivaaran harjulle ylös, huuteli sieltä vahvalla äänellänsä kohden kaikkia ilmoja, ja kutsui Timoa, vakuuttain ja vannoin hänen ei tarvitsevan pelätä palatakseen paikalla takaisin. Niin hän huuteli, ja hetken mentyä palasi Timo, kyräten pahasti ja mulkoillen silmiänsä. Lausumatta sanaakaan riisui hän päältänsä, kallistui vuoteellensa alas, ja pian kuorsasi hän syvässä unessa. The brothers soon emerged, furnished with staves, ropes and nooses, to seize their prey. But when they reached the pit, it was empty. Up the ladder, which Timo had left behind him in the pit, their wolf had climbed neatly to safety and swiftly departed, thanking his good fortune. This the brothers at once perceived, and, cursing and grinding their teeth, sought with enraged glance for Timo; but he was no longer present. He was already in full flight at the forest’s edge, where the pines soon hid him from view. He felt that it was unwise to stay and argue the matter. But the others howled after him, lists aloft, promising to crush him to a jelly from brow to heels, if he still dared to open the cabin door. So threatening, they left the pit ill-tempered and angry and went back to the cabin. Meanwhile Timo wandered, a fugitive, in the forest, and soon the brothers began to regret their behaviour towards him, perceiving that the mischance was due more to his stupidity than to any evil intention. And so, already before evening, Juhani climbed to Impivaara’s summit, and shouting in his mighty voice to all points of the compass, called Timo, assuring him on oath that he need not fear to return at once. He went on shouting, and after a time Timo returned, glowering angrily and rolling his eyes. Without a word he undressed, dropped down on his bed, and soon snored in deepest slumber. 06006
Bottom
06007
Top
Tullut oli myös karhunpyynnin otollisin aika. Silloin ottivat veljekset keihäänsä, painoivat kivääreihinsä tuikeat luodit ja läksivät herättämään salon ruhtinasta, joka jo pimeässä konnossaan uneksui syvällä lumisten kuusien alla. Ja kaatoi heidän luikkunsa monen turpaisen kontion, koska hän vihaisena rynkäsi rauhankammiostaan ulos. Silloin nousi usein tuima taistelo, lumi suoksahteli kauas ympärille ja punertui vuotavasta verestä, kun haavoja annettiin kahden-puolen. Niinpä taisteltiin kunnes viimein karheanaamainen otso makasi rauhallisna. Mutta veljekset, ehdittyään iloisesti kotiansa taakkanensa, voitelivat haavojansa lääkkeellä, joka oli rakennettu viinasta, suolasta, kruudista ja tulikivijauhoista. Sillä he voitelivat haavojansa ja pyhkäisivät keltaruskeata tervaa päälle. Later came, the best time for catching bears. Then the brothers took their spears, rammed huge bullets into their rifles and set out to waken the prince of the woods, where he already lay dreaming in his dark chamber deep under the snow-covered spruce. And before their rifles fell many a heavy-jowled bear, as it flung out, enraged, from its peaceful couch. Then a sharp tussle would often arise, the snow would whirl around and become stained by the flowing blood as wounds were dealt on either side. So they would fight on until at last the shaggy beast lay still. But the brothers, having cheerily reached home with their burden, anointed their wounds with the salve compounded of spirits, salt, powder and brimstone. They spread this over their wounds, covering the whole with yellow-brown tar. 06007
Bottom
06008
Top
Niin haalivat he elantoansa korvesta ja mäkien viidoista, täyttäin varahuoneensa monellaisella otuksella: linnuilla, jäniksillä, mäyrillä ja karhun-lihalla. Olivat he myös pitäneet huolta vanhan uskollisen Valkonsa talvisesta muonasta. Nähtiin suon rannalla tuolla valtainen, sirpillä niitetty ja sileäksi harjattu heinäsuova, kylliksi riittävä talven kestäessä. Ei ollut myös unohdettu heidän pirttinsä talvilämpymän varoja. Seisoi huikea halkopino lähellä aittaa ja vielä tervaskantoja korkea kasa, kuin aika röykkiö Hiiden hirven sarvia, pirtin seinyksellä, ulettuen maasta ylös katon räystääsen asti.--Niin varustettuna taisivat he vakaasti katsoa talvea vasten hyyrteistä partaa. Thus they garnered a living from the wilds and the thickets on the hills, filling their store-room with all kinds of game: wildfowl, hares, badgers and the flesh of bears. They had attended, too, to the winter provision of their old, faithful Valko. On the brink of the bog one saw a great hayrick, mown with sickles and roofed smoothly over, sufficient to tide over the winter. Nor had they forgotten to provide for the heating of their cabin during the cold period. A mighty stack of cord-wood stood near the storeroom and a high pile of resinous roots, like a heap of fantastic elk-horns, rose to the cabin’s eaves. Thus prepared they could look winter in its frosty beard unmoved. 06008
Bottom
06009
Top
On joulu-ilta. Ilma on suoja, harmaat pilvet peittää taivaan ja vasta tullut lumi peittää vuoret ja laaksot. Kuuluu metsästä hiljainen kohina, teeri illastaa urpuisessa koivussa, tilhiparvi punoittavassa pihlajassa, ja harakka, männistön kärkäs neito, kantelee varpuja vastaisen pesänsä perusteeksi. Niin mökissä kuin komeassa kartanossa on iloa ja rauhaa, niinmyös veljesten pirtissä Impivaaran aholla. Ulkopuolella sen ovea näet olkikuorman, jonka Valko on vetänyt Viertolan kartanosta joulun kunnioiksi pirtin laattialle. Ei tainneet veljekset täälläkään unohtaa joulu-olkien kahinata, joka oli ihanin muistonsa lapsuuden ajoista. It is Christmas Eve. A thaw has set in, grey clouds cover the sky and the new-fallen snow covers the hills and valleys. A faint rustling is heard from the forest; the heath-grouse sups in a catkin-covered birch, a flock of wax-wing in a glowing rowan tree, and a magpie, greedy maiden of the woods, carries twigs for a foundation for her coming nest. In hut and glittering manor joy and peace prevail, and so it was in the brothers’ cabin on Impivaara clearing. Just outside the door is a load of straw, drawn by Valko from Viertola Manor to deck the floor in honour of Christmas, for even in the wilds the brothers would not forego that rustle of Christmas straw which was their most delightful memory from childhood’s days. 06009
Bottom
06010
Top
Mutta pirtistä kuuluu löylyn kohina kiukaan kuumilta kiviltä ja pehmeitten vihtojen hutkina. Ottavat nyt veljekset ankaran joulukylvyn. Ja koska viimein polttavan helteinen löylytys oli päätetty, astuivat he alas, pukivat päällensä ja istuivat levähtämään palkeille, jotka rahien verosta olivat asetetut pitkin seiniä. Siinä he istuivat, puhallellen ja vuodattaen hikeä. Loimottava päre valkaisi huonetta; Valko hinkalossaan rouskutteli kauroja, koska oli muistettu hänenkin jouluansa; torkkuen ja haukoitellen istui orrellansa kukko; Killi ja Kiiski, leu'at käpälillään, makasivat lähellä uunia, ja Juhanin polvilla kehräili entinen Jukolan vanha, vesiharmaa kissa. From the cabin the hiss of water on the oven’s heated stones is heard, and the slapping of soft bunches of birch twigs. The brothers are taking a hardy Christmas bath. And when at last the scorching steam-bath was over, they stepped down from the platform, dressed themselves and rested on the beams which lined the walls in place of benches. There they sat, exuding perspiration and puffing. A blazing shingle lit up the room; Valko champed oats at his manger, for his Christmas too had not been forgotten; dozing and yawning the cock sat on his rafter; Killi and Kiiski, chin on paw, slept near the oven, and on Juhani’s knee the old, water-grey Jukola cat lay purring. 06010
Bottom
06011
Top
Rupesivat viimein Timo ja Simeoni rakentelemaan ehtoollista; mutta muut nostelivat lyhteitä sisään. Aukaisivat he siteet, levittelivät oljet permannolle noin korttelin paksulta, mutta paksummalta parvelle vielä, jossa he tavallisesti viettivät iltansa ja yönsä.--Valmis vihdoin oli ehtoollinen: seitsemän reikäleipää, kaksi tammipöytyrillistä höyryävää karhun-lihaa ja kiulullinen olutta seisoi pöydällä. Itse olivat he keittäneet oluensa, muistain tarkasti äitinsä menetystä tämän juoman panossa. Mutta olivatpa sen laittaneet väkevämmäksi tavallista talonpojan olutta. Mustanpunaisena kuohui se kiulussa; ja jos kannullisen sitä nielaisit, tunsitpa hieman huimausta aivossas.--Mutta pöydässä istuivat he jo kaikki, nauttien lihaa ja leipää ja kiulusta vaahtoavaa olutta. Timo and Simeoni began after a while to lay the supper; the others lifted in the sheaves. They opened the bindings and spread out the straw to the thickness of a span, but on the platform, where they usually spent their nights, they spread it thicker. Supper was ready at last: seven round loaves, two oaken trenchers of steaming bear-meat and a pail of beer stood on the table. The beer they had brewed themselves, carefully recollecting their mother’s methods of preparing the beverage. They had brewed it stronger, however, than ordinary peasant ale. Dark red it foamed in the pail; and if you were to swallow a mug of it, you would not fail to feel a slight dizziness in your brain. But now they all sit at table, enjoying (he meat and the foaming ale. 06011
Bottom
06012
Top
AAPO: Onpa tässä runsaastikin pinottu etehemme einettä. Aapo: Eh, but there’s plenty of food piled up before us. 06012
Bottom
06013
Top
JUHANI: Syödään ja juodaan, pojat, sillä nyt on meillä joulu, joulu kaikilla, niin elikoilla kuin ihmisilläkin. Valeleppas, Timo-veikkoseni, oluella Valko-raiskan kaurakasaa tuolla soimessa.--Kas niin! olkoon menneeksi tuoppi kumminkin. Tänä iltana ei yhtään kitsautta, vaan kaikki saakoot, niin hepo, koira ja kissa kuin Jukolan iloiset veljekset. Kukko maatkoon rauhassa ja periköön osansa huomenna. Tuossa teille, Killi ja Kiiski, huikea kimpale karhun koivesta, ja tuossa sinulle, kissa-rukka. Mutta ensin kättä, sinä killisilmä!--Kas niin! Ja sitten molemmilla käsillä! Katselkaapas kissamme konsteja ja sanokaat, että minäkin olen hieman opetusmestaria. Kättä paiskelee hän jo molemmilla kääpillä yht'aikaa, ja silloinpa hän asettaa itsensä istumaan kuin vakava ukko ja pistää, veitikka, kumpaisetkin etu-tallukkansa kouraani. Noin! Juhani: Let’s eat and drink, boys, for now it is Christmas, Christmas for all, for men and for beasts. Brother Timo, pour a little ale over Valko’s oats. That’s it, at least a whole mug. No stinginess this evening, but may each get his, the horse, the dogs and the cat, as well as Jukola’s merry brothers. The cock can sleep in peace and draw his rations tomorrow. Here’s for you, Killi and Kiiski, a huge bit of bear’s thigh, and here’s yours, poor pussy. But first shake hands, narrow-eyes! Look! And now both hands! Look at our cat’s tricks and admit (hat I’m a bit of a schoolmaster myself. He shakes hands already with both paws at once, and to do this he sits himself down like a solemn old man and shoves, the scamp, both fore-paws into my fist. Like that! 06013
Bottom
06014
Top
AAPO: Voi tuota pilaa! Aapo: Well, what a joke. 06014
Bottom
06015
Top
TUOMAS: Mitä miehen vielä vanhoilla päivillänsäkin pitää oppiman. Tuomas: The things a man has to learn even in his old age. 06015
Bottom
06016
Top
JUHANI: On mar' se oppi vetänyt aikaakin. Mutta enpä hellittänyt poikaa ennen kuin hän molemmilla käpälillä kiitti opettajaansa. Nyt hän sen tekee kuin mies, ja maisteri on maksettu.--Sepä vasta kissa! Kas tuossa! pistäppäs poskees kappale karhua. Ja Kiiski ja Killi sitten. Niin, niin! »Visko miestä, mutta älä hänen koiraansa». Oikein! Mutta tähän tahdon lisätä: visko Jukolan Jussia, mutta älä hänen kissaansa. Juhani: It took some time to teach him, I can tell you. But 1 wouldn’t leave the lad in peace until he could thank teacher with both paws. Now he does it like a man, and schoolmaster’s paid. There’s a cat for you! Here! Get your teeth into this lump of bear. And Killi and Kiiski there. Ay, ay ! ”Cast a stone at a man, but not at his dog.” Right! But to this I would add: ”Cast a stone at Juhani Jukola but not at his cat.” 06016
Bottom
06017
Top
EERO: Noudatappas tänne sitä olut-kiulua, Juhani. Eero: Help that beer-pail on over here, Juhani. 06017
Bottom
06018
Top
JUHANI: Saaman pitää. Juo, veikkonen, Jumalan luoma, juo, sillä nyt on joulu, ja varoja ei puutu aitasta. Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä huolisimme vaikka pöllähtäisi tulessa tuhaksi ja tomuksi koko tämä maailma paitsi Impivaara ja sen ympäristö. Täällä elämme kuin huhdassa vaan, omalla kannallamme ilman kuurtamista ja kaartamista kiukkuisista ihmisistä. Täällä on meidän hyvä olla. Metsä on niittumme, peltomme, myllymme ja pesämme ijankaikkinen. Juhani: It shall be given to you. Drink, brother, God’s creation, drink, for now it’s Christmas and there’s plenty in the storeroom. What is lacking with us here? What should we care if all the world were to burn to dust and ashes, except Impivaara and the lands around. Here we live in clover, on our own soil, without having to bother about ill-tempered neighbours. Here it is good for us to be. The forest is our meadow, our field, our mill and our eternal nest. 06018
Bottom
06019
Top
TIMO: Ja liha-aittamme. Timo: And our meat-larder. 06019
Bottom
06020
Top
JUHANI: Juuri niin! Täällä on hyvä olla! Kiitoksia, Lauri, keinostas, jonka meille keksit, päästäksemme maailman markkinoilta. Täällä on vapaus ja rauha. Kysynpä vielä: mitä huolisimme, vaikka polttaisi kultainen tuli tämän maailman kaiken, kun vaan säästyy pohjapuoli Jukolan talosta ja sen seitsemän poikaa? Juhani: Just so! It is good to be here! Thanks, Lauri, for the way you found for us to escape from the markets of the world. Here is freedom and peace. I ask once more: what would we care if golden flames were to burn down the whole of this world, if only the northern end of Jukola’s lands and its seven sons were saved. 06020
Bottom
06021
Top
TIMO: Lähtis kulovalkea kerran karsimaan yli koko maailman, niin tuhaksi ja poroksi menis myös Jukolan pohjapuoli ja vielä sen seitsemän poikaakin kaupan päälle. Timo: If a forest fire once started to lick up the world, it’s dust and ashes Jukola’s northern end would be too, and its seven sons into the bargain. 06021
Bottom
06022
Top
JUHANI: Sen hyvin tiedän. Mutta katsos kun mies taitaa aatella mitä hän tahtoo, aatella itsensä koko maailman herraksi tai tönkeileväksi sontiaiseksi. Kas hän taitaa aatella kuolleiksi Jumalan, perkeleet, enkelit ja koko ihmissuvun ja elikot maassa, meressä ja ilmassa, aatella maan, helvetin ja taivaan katoovan kuin tappuratukko tulessa, ja pimeyden astuvan sijaan, jossa kenokaula sinä ilmoisna ikänä ei Herran valkeutta huuda. Niin sinkoilee täällä miehen aatos: ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille? Juhani: That I well know. But listen, a man can think what he wants, think himself master of the whole world or a creeping dung-beetle. Look you, he can think God, devils, angels, all mankind and the beasts of the sea, air and land dead; think the world, Hell and Heaven vanished like a bunch of tow in a fire, and a darkness fallen in which no crowing cock ever greets God’s morn. So the thought of a man can fly down here, and who can cast nets in its path ? 06022
Bottom
06023
Top
TIMO: Kuka käsittää tämän maailman rakennusta? Ei ihmislapsi, joka on typerä ja tyhmä kuin määkivä jäärä. Mutta parasta ottaa päivä tultuansa, sallia sen mennä mentyänsä, käyköön sitten puuhun tai mäntyyn. Täällä ollaan vaan. Timo: Who knows the plan of the world? Not the child of man, who is daft and silly as a bleating goat. But it’s best to take the day as it comes, let it go as it goes, whether it lead to wealth or woe. We’re here and that’s all. 06023
Bottom
06024
Top
JUHANI: Mikä on meidän täällä ollaksemme? Mitä puuttuu? Juhani: What’s wrong with our being here ? What is lacking? 06024
Bottom
06025
Top
TIMO: »Ei Jumalan armoa eikä linnunkaan piimää». Aitta on ruokaa täys ja pirttimme lämmin. Täälläkin kiiriskelemme oljilla. Timo: ”Not the grace of God nor bird’s milk.” The storeroom’s full and the cabin warm. Here too we can sprawl on straw. 06025
Bottom
06026
Top
JUHANI: Täällä kiiriskelemme kuin mullikat kahisevilla oljilla. Kylpeä taidamme koska miellyttää, koska vaan päähämme pistää, ja syödä koska maistaa.--Mutta olemmehan jo ravitut miehet. Ei siis muuta kuin siunaamme säkkiämme ja korjaamme pöydän. Juhani: Here we sprawl like bull-calves on rustling straw. We can bathe whenever we like, whenever the idea comes into our heads, and eat when we’re hungry. But now we are sated. So there’s nothing else for us to do but to bless our bellies and clear the table. 06026
Bottom
06027
Top
SIMEONI: Odottakaas siks kun olen lukenut lyhykäisen ruokaluvun ja laulanut värssyn päälle. Simeoni: Wait till I’ve said grace and sung a verse of a hymn. 06027
Bottom
06028
Top
JUHANI: Se jääköön tällä kerralla. Miksi et tehnyt sitä ennen atriaa?--Käyppäs, Eero-poika, nuorimmakses laskemaan tynnöristä olutta. Juhani: Never mind this time. Why did you not do it before the meal? Go, Eero-boy, as the youngest, and draw ale from the cask. 06028
Bottom
06029
Top
SIMEONI: Et salli siis laulettavan virrenvärssyä joulu-illan kunnioiksi? Simeoni: Would you forbid a verse of a hymn in honour of Christmas Eve? 06029
Bottom
06030
Top
JUHANI: Eihän meistä laulajiksi, velikulta. Lauletaan ja luetaan sydämmissämme, joka onkin Jumalalle otollisin uhri.--Mutta tuossa taasen olutkiulu, kuohuva ja vahtoova kuin Kyrön koski. Tattis, poika, vaan! Saadaanpas tästä! Kimauta tuosta, veli Tuomas, ja oikein aika mekosta. Juhani: We’re no singers, brother mine. Let us sing and pray in our hearts, which is after all the most pleasing offering to God. But here comes the pail again, bubbling and frothing like Kyrö Rapids. Ta, lad, ta! Here goes! Take a swig, brother Tuomas, a real man’s swig. 06030
Bottom
06031
Top
TUOMAS: Enhän tuossa kauankaan huikaile. Tuomas: I’ll soon do that. 06031
Bottom
06032
Top
JUHANI: Niinhän mies kulauttaa. Sellaiset siemaukset saattaa kurkuistamme oikein lukkarin-kurkut. Juhani: That’s how a man drinks. A gulp like that will soon turn our throats into true choristers’ throats. 06032
Bottom
06033
Top
»Elettiinpä ennenkin,
Vaikk' ojan takan' oltiin;
Ojapuita poltettiin
Ja ojast' oltta juotiin».
Well fared the men of olden days,
The wilds did not dismay ’em
Driftwood kept their fire ablaze,
Their ale the river gave ’em.
06033
Bottom
06039
Top
Juuri niin. Mutta onhan juomanamme ohran ruskea neste, polttopuunamme halko ja tervaskanto, ja allamme on pehmeä, olkinen polstari, oiva painitanner vaikka kuninkaille ja suuriruhtinaille.--Yksi sana, Tuomas. Takasihan kerran veli Aapo sinun väkes ja voimas käyvän jo huikeasti yli Juhon, mutta sitä en juuri mielisi uskoa. Kuinkahan tuossa pyörähtelisimme? Koetetaan! Just so. But now our drink is the brown juice of the barley, our l uci cordwood and resinous roots, and under us is a soft bolster of straw, a prime wrestling-mat fit for kings and emperors. A word, brother Tuomas. Brother Aapo once backed your power and strength as mightily greater than mine, but that I’d scarce like to believe. What if we were to try a throw? Let’s try! 06039
Bottom
06040
Top
SIMEONI: Alallamme! ja armahtakaat noita kiiltäviä olkia edes huomispäivään. Simeoni: Let us behave, and spare this shining straw until tomorrow at least. 06040
Bottom
06041
Top
JUHANI: Nythän ilo parhaimmallansa, »aatosta juhla korkein»; ja pahnoiksihan on olkien mentävä.--Miellyttääkö Tuomasta? Juhani: Now merriment is at its height, the ”eve is the height of the holiday”; and straw has got to turn to litter anyhow. Does the idea please Tuomas? 06041
Bottom
06042
Top
TUOMAS: Käyhän tuota koettaa. Tuomas: There’d be no harm in trying. 06042
Bottom
06043
Top
JUHANI: Ristipainia! Juhani: Cross-buttock wrestling! 06043
Bottom
06044
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi! Tuomas: I’m ready. 06044
Bottom
06045
Top
JUHANI: Isketäänpäs, isketäänpäs! Juhani: Let’s begin, let’s begin! 06045
Bottom
06046
Top
AAPO: Varro, poika! Saakoon Tuomaskin lujan kahmauksen housusi kaulureista. Aapo: Easy, lad! Let Tuomas get a firm grip of the waistband of your trousers. 06046
Bottom
06047
Top
JUHANI: Hän saakoon, hän saakoon! Juhani: He may, he may. 06047
Bottom
06048
Top
EERO: Juho, miksi irvistät ja väännät silmiäs kuin härkä penkissä? Voi veljeäni! Mutta katso, ettet itseäsi häväise nyt. Eero: Juho, what are you grinning and rolling your eyes for, like a bull on a bench? Oh brother! See you do not bring shame on yourself. 06048
Bottom
06049
Top
AAPO: Kaikki hyvin. Kenen on ensimmäinen heitto? Aapo: All clear. Whose is the first throw ? 06049
Bottom
06050
Top
JUHANI: Olkoon se Tuomaan. Juhani: Let Tuomas have it. 06050
Bottom
06051
Top
TUOMAS: Olkoon se vanhimman veljen. Tuomas: Let the older brother have it. 06051
Bottom
06052
Top
JUHANI: Seiso sitten kannallas. Juhani: Stand firm then. 06052
Bottom
06053
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Tuomas: I’ll try. 06053
Bottom
06054
Top
JUHANI: Seisotko, seisotko? Juhani: Are you standing? 06054
Bottom
06055
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Tuomas: I’ll try. 06055
Bottom
06056
Top
AAPO: Heleijaa, pojat! Sillä lailla, juuri niin! Taistelettepa kuin uskon sankarit. Juho kimpustaa ja vääntää kuin Israeli itse ja »Tuomas seisoo niinkuin tammi». Aapo: Hallelujah, boys! That’s the way, like that! You fight like heroes of the Faith. Juho wrestles and strains like Israel himself and ”Tuomas stands an oak unbending.” 06056
Bottom
06057
Top
EERO: »Koska saarnaa Aaprahammi». Mutta katso Juhon suuta ja kauhistu. Ah! pistäisin nyt vaikka teräspuikon hänen hampaittensa väliin--roiskis! ja olispa se kohta kahtena kappaleena. Kauhistunpa, kauhistunpa! Eero: ”Hearing Aapo’s gab unending.” But look at Juhani’s mouth, it’ll terrify you. Ah! if I were to thrust even a bar of steel between his teeth now — snap! It’d be in two like a shot. I’m terrified. I’m terrified! 06057
Bottom
06058
Top
AAPO: Miesten otteloa vaan. Nousee ja vaipuuhan allamme palkit. Aapo: Only a bout between men. The very beams rise and fall beneath us. 06058
Bottom
06059
Top
EERO: Kuin urkujen polkimet; ja Tuomaan töppöset kyntää laattiata kuin järeät metsä-sahrat. Eero: Like the pedals of an organ; and Tuomas’s slippers plough the floor like heavy wooden ploughs. 06059
Bottom
06060
Top
AAPO: Ei siinä juuri sivelläkkään maitosormilla. Peijakas! olis tämä pinnistys tuolla vuorella, niin iskisivätpä korkkoraudat säkeniä kalliosta. Aapo: It’s not with fingers of milk they’re stroking each other. Lord! If this bout were on yonder hill, their heelplates would strike sparks from the rock. 06060
Bottom
06061
Top
EERO: Oikein kultaisia tähtiä lentelis metsään, ja nousispa tuosta iloinen kulovalkia.--Mutta aina seisoo Tuomas. Eero: Real golden sparks would fly into the forest and there’d be a jolly forest-fire. But Tuomas still stands. 06061
Bottom
06062
Top
TUOMAS: Oletko jo nytkinyt tarpeekses? Tuomas: Well, have you twisted to your content ? 06062
Bottom
06063
Top
JUHANI: Heitäs sinä. Juhani: Try a throw yourself. 06063
Bottom
06064
Top
TUOMAS: Tahdon koettaa. Mutta katso nyt, niin laattia pyörii. Tuomas: I'ii try. But now look out, for the floor’s going to whirl. 06064
Bottom
06065
Top
EERO: Muista, muista, Juho!-- Eero: Remember, remember, Juho! 06065
Bottom
06066
Top
AAPO: Se oli heitto. Aapo: That was a throw. 06066
Bottom
06067
Top
EERO: Se oli jumaus kuin »Haamaan halkonuijasta» kuin isku »taivaan tulivasarasta». Eero: That was a swipe from ”Haman’s mallet,” a blow from "Heaven’s fiery hammer.” 06067
Bottom
06068
Top
TIMO: Ja tuossa makaa Juhani kuin mallassäkki. Timo: And there lies Juhani like a sack of malt. 06068
Bottom
06069
Top
EERO: Voi »Poika-Jussia»! Eero: Poor Jussi-boy! 06069
Bottom
06070
Top
TIMO: Niin kutsui hän itseänsä pikku-poikana. Timo: ’Tis what he called himself when a little boy. 06070
Bottom
06071
Top
AAPO: Pitää kuitenkin tietämän kuinka miestä heittää. Muista, Tuomas: eihän ole ihmisen ruumis raudasta, vaan lihasta ja luusta. Aapo: One ought to know however, how to throw a man. Remember, Tuomas, a human body is not made of iron, but of llesh and blood. 06071
Bottom
06072
Top
TIMO: Niin, vaikka hän housujakin kantaa. Timo: Ay, though it does wear trousers. 06072
Bottom
06073
Top
TUOMAS: Turmelinko sinua? Tuomas: Did I hurt you ? 06073
Bottom
06074
Top
JUHANI: Katso itses. Juhani: Look to yourself. 06074
Bottom
06075
Top
TUOMAS: Nouse ylös. Tuomas: Get up. 06075
Bottom
06076
Top
JUHANI: Nousen kyllä ja näytän sinulle miesvoiman käsikapulassa. Siinä leikissä voimat punnitaan. Juhani: I’ll get up and show you a man’s strength at pulling the bar. That’s the game for measuring strength. 06076
Bottom
06077
Top
TUOMAS: Tuoppas, Eero, haara tuolta nurkasta.--Kas tässä, Juhani. Tuomas: Eero, bring a stick from the corner. Here, Juhani. 06077
Bottom
06078
Top
JUHANI: Tässä olen. Ja nyt takatassu vasten takatassua ja ympäri haarua kynnet! Juhani: Here I am. And now hind-paw against hind-paw and claws round the bar. 06078
Bottom
06079
Top
AAPO: Ja koska luihkaan, silloin vetäkäät, mutta ilman yhtään tempausta. Haara varpaitten kohdalle, juuri varpaitten kohdalle, ei tuumaa kummallekaan puolelle.--Nyt, pojat! Aapo: When I yell, then pull, but without the smallest jerk. The bar over your toes, right above the toes, not an inch over on either side. Now, boys! 06079
Bottom
06080
Top
TIMO: Juho nousee ylös että kääkähtää vaan. Timo: Juho flies up like a chip. 06080
Bottom
06081
Top
AAPO: Eihän siinä armotkaan auta. Aapo: Even pity wouldn’t help him there. 06081
Bottom
06082
Top
JUHANI: Mene laskemaan olutta, Timo. Juhani: Go and draw ale, Timo. 06082
Bottom
06083
Top
TIMO: Onnuthan, veli. Timo: You’re limping, brother. 06083
Bottom
06084
Top
JUHANI: Olutta laskemaan, sinä riivatun nallikka! Kuulitko? Vai tahdotko korvilles? Juhani: Draw ale, you accursed lout! Do you hear me, or shall I clout your ear? 06084
Bottom
06085
Top
TUOMAS: Vioitinko jalkas? Tuomas: Did I hurt your foot? 06085
Bottom
06086
Top
JUHANI: Mitä huolit siitä? Katso oma käpäläs. Mitä koskee se minuun, jos korkkoni heltikin saappaastani? Heltihän se painissa kuin nauriin liuska. Mutta katso itses, sinä. Näkyy, että voitat minun painissa ja käsikapulassa; mutta tules tappelemaan. Juhani: Why worry about that? Look to your own foot. What does it matter if the heel did chance to come off my boot in the wrestling like a slice of turnip. But look to yourself, you. It seems you win at wrestling and pulling the bar, but let’s fight. 06086
Bottom
06087
Top
AAPO: Tappelus ei kuulu asiaan nyt. Aapo: We will have nothing to do with fighting now. 06087
Bottom
06088
Top
JUHANI: Kyllä, jos vaan tahdomme. Juhani: Yes we will, if we want. 06088
Bottom
06089
Top
TUOMAS: Minä en tahdo. Tuomas: I don’t want. 06089
Bottom
06090
Top
JUHANI: Et uskalla. Juhani: You dare not. 06090
Bottom
06091
Top
AAPO: Tiedä paini leikiksi. Aapo: Know that wrestling is play. 06091
Bottom
06092
Top
SIMEONI: Minä tiedän sen leikiksi, josta syntyy usein tappelus ja murha. Simeoni: I know it for play that often gives rise to fighting and murder. 06092
Bottom
06093
Top
JUHANI: Tuomas voittakoon, mutta ei notkista Juhania tässä kukaan muu. Sen vannon ja näytän miehestä mieheen yli kaiken komppanian.--Yksi nappaus, Aapo! Pitääkös kaulukses? Pitääkös? Juhani: May Tuomas win, but no other can overthrow Juhani. That I swear and will show man by man through the whole company. A little bout, Aapo! Will your waistband hold, will it hold? 06093
Bottom
06094
Top
AAPO: Hurjapää ilman pienintäkään syytä! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. Aapo: Madcap without the slightest cause! Wait, wait, and we’ll wrestle properly. 06094
Bottom
06095
Top
JUHANI: Kirkas leimaus! Juhani: Bright lightning! 06095
Bottom
06096
Top
AAPO: Malta, sanon minä.--Kas niin, nyt heitä. Aapo: Wait, say I. Now, try now. 06096
Bottom
06097
Top
EERO: Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. Eero: Juho dances the polka like a true lad, even if he does limp. 06097
Bottom
06098
Top
JUHANI: Mitä lausut nyt, veli Aapo? Juhani: What do you say now, brother Aapo? 06098
Bottom
06099
Top
AAPO: Että makaan sun allas. Aapo: That I’m down under you. 06099
Bottom
06100
Top
JUHANI: Astuppas numeroon, Simeoni. Juhani: Step up to your number, Simeoni. 06100
Bottom
06101
Top
SIMEONI: En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa. Simeoni: Not for a thousand crowns would I break the holy festival. 06101
Bottom
06102
Top
JUHANI: Kunnioitettu olkoon joulu-juhla! Eihän sitä viattomassa painissa rikota, jossa mielemme on iloinen ja sydämemme puhdas. Yksi koetus, Simeoni! Juhani: All honour to the Christmas festival! A bit of innocent wrestling won’t harm it, if only our minds are joyful and our hearts pure. One try, Simeoni ! 06102
Bottom
06103
Top
SIMEONI: Miksi kiusaat minua? Simeoni: Why will you tempt me. 06103
Bottom
06104
Top
JUHANI: Yksi rynnistys! Juhani: One bout! 06104
Bottom
06105
Top
SIMEONI: Sinä saatana! Simeoni: You Satan! 06105
Bottom
06106
Top
AAPO: Rauhaa hänelle, Juhani, rauhaa! Aapo: Peace be with him, Juhani, peace. 06106
Bottom
06107
Top
JUHANI: Sopiihan meidän koettaa. Kas niin, yksi ainoa kiekaus kauluksesta! Juhani: No harm in trying. Now then, one single tug at your waistband. 06107
Bottom
06108
Top
SIMEONI: Mene helvettiin, häijy henki! Minä myönnän, että voitat. Simeoni: Go to Hell, evil spirit. I admit you the winner. 06108
Bottom
06109
Top
TUOMAS: Sen uskon vasta koska näen. En luule Simeoninkaan jänteitä juuri vasikanlihaksi. Tuomas: I’ll believe that when I see it. I don’t think Simeoni’s sinews are of veal either. 06109
Bottom
06110
Top
JUHANI: Sentähden tulkoon hän koettamaan. Siinähän nähdään, ovatko vasikkaa vai mustaa, saartuvallista karhua. Juhani: Well, let him try. Then we’ll see whether they’re veal or black, stringy bear’s-meat. 06110
Bottom
06111
Top
AAPO: Olkoon hän oloillansa ja astukoon esiin toinen uros, mieluisampi rinnustukseen. Veli Timo, aina uljas mies! Aapo: Leave him in peace and let the next man, more willing for a bout, step forward. Brother Timo, always a stout fellow ! 06111
Bottom
06112
Top
JUHANI: Haluttaisko? Juhani: Will you? 06112
Bottom
06113
Top
AAPO: Päin tuuleen, Timo! Ethän ole koskaan nurru-poika. Aapo: Into the wind, Timo! You have never been a mama’s boy. 06113
Bottom
06114
Top
TUOMAS: Ei koskaan, vaan aina reipas, aina niinkuin omassa talossansa. Enhän unohda tempausta, jonka hän teki tuossa ainoisessa melakassa Toukolaisten kanssa. Saipa hän ensin huomaamatta nupillensa aika nassauksen, mutta, siitä suuriakaan huolimatta, kääntyi hän vakaasti ympäri, sieppasi seipään miehensä kourasta ja nytpä iski hän takaisin vasten pääkuorta--ja seiväs poikki. Seiväs poikki että sälähti, ja alas maahan lotkahti mies kuin tyhjä säkki. Niin teki Jukolan Timo. Ja minä tiedän, että löytyy hänessä miehen-vastusta vieläkin. Tuomas: Never, but always heartily like a man in his own home. I’ll never forget the fight he put up in that matchless tussle with the Toukola men. Before he knew it he had got a grand bash on the head, but caring little for that, he turned gravely round, snatched the staff out of the man’s hand and hit him back on the skull — and snap went the staff. Broke in two like a flash and down flopped the man like an empty sack. That was Timo Jukola’s work. And I know he’s still game to meet any man. 06114
Bottom
06115
Top
TIMO: Tuleppas, poika. Timo: Come on, lad. 06115
Bottom
06116
Top
JUHANI: Sitähän juuri mielin. Mutta annas kun kieppaisen pielistäsi kiinni minä myös. Nyt olen valmis. Juhani: Just what I want. But let me too get hold of your waist. Now I’m ready. 06116
Bottom
06117
Top
AAPO: Ensimmäinen olkoon Timon. Aapo: Let Timo have first heave. 06117
Bottom
06118
Top
JUHANI: Olkoon niin. Ehdinpä vähän puuskuttamaan. Juhani: All right. Then I’ll have time to get my breath back. 06118
Bottom
06119
Top
TIMO: Kas tuossa! Timo: How’s that? 06119
Bottom
06120
Top
JUHANI: Ei, poikaseni! Juhani: No, my son. 06120
Bottom
06121
Top
TUOMAS: Jotenkin tuima tempaus, Timo, sinä urhoollinen Timo! Mutta onkos varaa parantaa? Tuomas: A fairly stiff heave, Timo, you brave Timo! But can you do better? 06121
Bottom
06122
Top
JUHANI: Ei tästä näin vaan mennä. Juhani: We don’t go as easily as that. 06122
Bottom
06123
Top
TUOMAS: Timo, onkos varaa parantaa? Tuomas: Timo, can you do better ? 06123
Bottom
06124
Top
TIMO: Pitäis olla.--Mitä tämä sanoo? Timo: I ought to be able to. What does this say? 06124
Bottom
06125
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» Juhani: ”We don’t go so easily, said the beggar at Hyvämäki.” 06125
Bottom
06126
Top
AAPO: Kerran vielä, Timo. Aapo: Once more, Timo. 06126
Bottom
06127
Top
TUOMAS: Onkos varaa parantaa? Tuomas: Can you better it ? 06127
Bottom
06128
Top
TIMO: Pitäis olla.--Entäs tämä? Timo: I ought to be able to. How’s that? 06128
Bottom
06129
Top
JUHANI: »Ei tästä näin vaan mennä, sanoi Hyvänmäen kerjäläinen.» Juhani: ”We don’t go so easily, said the beggar at Hyvämäki.” 06129
Bottom
06130
Top
TUOMAS: Mutta se oli nykäys, joka tuntui. Tuomas: But it was a heave that made itself felt. 06130
Bottom
06131
Top
EERO: Ei vaaraa, ainoastaan hieman ja juuri viattomasti tärähti Juhanin ääni. Eero: Nothing to be afraid of; brother Juhani’s voice only shook the least bit, but quite innocently. 06131
Bottom
06132
Top
JUHANI: Pystyssä seison. Juhani: Upright I stand. 06132
Bottom
06133
Top
TUOMAS: Kerran vielä, Timo. Tuomas: Once more, Timo. 06133
Bottom
06134
Top
TIMO: Koetetaan, koetetaan. Timo: We’ll try, we’ll try. 06134
Bottom
06135
Top
JUHANI: »Ventta-holl!» Housuni putoo! Juhani: Wait a bit ! My trousers are falling ! 06135
Bottom
06136
Top
TIMO: »Mutta nyt, sanoi Kaitaranta». Timo: ”But now, said Kaitaranta!” 06136
Bottom
06137
Top
JUHANI: Housuni putoo! Kuuletko sinä? Juhani: My trousers are falling! Do you hear me! 06137
Bottom
06138
Top
TIMO: Kas noin, veljeni! Timo: How’s that, brother! 06138
Bottom
06139
Top
AAPO: Tuossako makaa Juhani taas, suudellen permantoa? Aapo: Is Juhani lying there again, kissing the floor? 06139
Bottom
06140
Top
EERO: Ja puhaltaen niinkuin sonni-härkä. Mutta hyvä että »ehtii hän vähän puuskuttamaan». Eero: And puffing like a bull. But it is well ”he can get his breath back again.” 06140
Bottom
06141
Top
TIMO: Allani makaa poika kuin märkä tallukka vaan. Timo: Under me the lad lies like a wet slipper. 06141
Bottom
06142
Top
TUOMAS: Mutta housunsa tekivät hänelle teposet. Tuomas: But his trousers played him a mean trick. 06142
Bottom
06143
Top
AAPO: Olkoon se sanottu totuuden nimessä. Juhanin omat housut olivat tässä herraansa vastaan ja rupesivat liittolaisiksi Timolle. Aapo: That must be said in truth’s name. Juhani’s own trousers rose against their master and joined themselves with Timo. 06143
Bottom
06144
Top
EERO: Niin on asia. Sentähden kaikki housut pois ja uudistukoon leikki. Eero: That’s true. So trousers off- and a new start. 06144
Bottom
06145
Top
SIMEONI: Pidä nyt kitas, sinä rääkkä! Annanpa muutoin vasten nokkaas. Eikö ole sinulle jo kylliksi tätä helvetin leikkiä? Simeoni: Hold your jaw now, jackdaw! Or I’ll hit you on the nose. Haven’t you had enough of this Hell’s game? 06145
Bottom
06146
Top
EERO: No muuttukoon se taivaan leikiksi. Housut ja paidat pois, ja painikaat kuin kaksi enkeliä Paratiisin pelloilla. Eero: Well, let’s make it a heavenly game then. Trousers and shirts off, and wrestle like two angels in the fields of Paradise. 06146
Bottom
06147
Top
TUOMAS: Miksi istut hänen niskoillansa, Timo? Tuomas: Why are you sitting on his neck, Timo? 06147
Bottom
06148
Top
TIMO: Olis nyt halko, niin panis niin pitkin pakaroja että pläikkyis. Timo: If I had a faggot now I’d lay it along his buttocks till the room echoed. 06148
Bottom
06149
Top
AAPO: Miksi niin? Tämä on painia, vaan ei tappelusta. Aapo: Why so? This is wrestling, not a fight. 06149
Bottom
06150
Top
EERO: Onko Timo suutuksissaan? Eero: Is Timo angry? 06150
Bottom
06151
Top
TIMO: Ei suinkaan, ei suinkaan, mutta sanonpa: olis nyt halko tai ympyriäinen tela, niin panis niin pitkin pakaroja, että pläikkyis. Timo: Not at all, not at all. All I say is, if I had a faggot or a round stick, I’d lay it smacking along his buttocks. 06151
Bottom
06152
Top
TUOMAS: Laske hän ylös. Tuomas: Let him get up. 06152
Bottom
06153
Top
TIMO: Nouse, Jumalan luoma. Timo: Get up, God’s creation. 06153
Bottom
06154
Top
JUHANI: Minä nousen, ja tiedä, saatuani housut kiinni taas, on vuoro sinun taas painua alas, ja toisin kuin äsken minä. Minähän, poloinen poika, kämärryin alles onnettomuuden kautta, jonka sinä niin vikkelästi käytit hyödyksesi, hunsvotti, saapasvedin! Juhani: I’ll get up, and know that when I have fastened my trousers it’ll be your turn to lie down and somewhat quicker than I did. I, poor boy, tripped by accident, which you hastened to turn to your profit, lout! 06154
Bottom
06155
Top
AAPO: Vihastuminen kauas! Minä tiedän että hän tuskin huomasi housuvahinkoas, ennen kuin heitto oli tehty. Sen teki hän tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. Aapo: No anger! I know that he hardly noticed your trouser accident before the throw was over. He did it in the heat of the scrimmage, the poor boy. 06155
Bottom
06156
Top
JUHANI: Sen hän kyllä tiesi, se mullisaukko. Mutta olettepa kaikki niinkuin korpit niskoillani. Vai ei hän tiennyt. Enkö huutanut kuin rajamies huikealla äänellä: ventta-holl, housut putoo? Mutta hän ei siitä huolinut, vaan tempaili kynsineen ja hampaineen kuin kissa. Mutta istu ja pala! Kyllä sinun opetan tästedes käyttelemään onneksesi toisen sylttyhousuja, kyllä sinun opetan. Juhani: He knew quite well, the bull-badger. But you are all like ravens at my neck. He didn’t know! Didn’t I roar in a loud voice: wait a bit, my trousers are falling? But he never cared, but tore with teeth and nails like a cat. Stand and burn ! I’ll teach you to use a man’s flabby trousers to his undoing another time, oh I’ll teach you. 06156
Bottom
06157
Top
TIMO: Sen tein minä tiimmellyksen kuumuudessa, poika-parka. Timo: I, poor boy, did it in the heat of the scrimmage. 06157
Bottom
06158
Top
JUHANI: Minä sinun opetan, saatuani housut ylös ja nälkävyön kiinni kuin nalkitun vanteen. Juhani: I ’11 teach you, when l’ve hoisted up my trousers and pulled my belt tight as a wedged hoop. 06158
Bottom
06159
Top
TIMO: Minä annan palttua koko painille; koska kerran voitin, niin voitin, eihän siinä mitään muuta mutinata. Mitä kuuluu housut tänne? Painissa painii mies, vaan ei housut ja säärykset tai muut lumisukat. Timo: I give a fig for the whole wrestle; once l’ve won, l’ve won, and there’s nothing more to grumble at. What have trousers to do with it? In wrestling it’s the man who wrestles, not his trousers or leggings or snow-socks. 06159
Bottom
06160
Top
JUHANI: Kourat kaulukseen taas ja rinta vasten rintaa! Istu ja pala! Juhani: Waistbands in fist and breast to breast again! Stand and burn! 06160
Bottom
06161
Top
TIMO: Menenkö ma hänen kanssansa tuohon lapsekkaasen työhön? Timo: Shall I join him in this childish job? 06161
Bottom
06162
Top
EERO: Mitä hän kysyy vielä. Mene, Jumalan luoma, mene koska pääset. Eero: How can he ask? Go, God’s creation, while you have the chance. 06162
Bottom
06163
Top
SIMEONI: Älä mene, sanon minä. Simeoni: Don’t go, say I. 06163
Bottom
06164
Top
EERO: Älä mene, jos pelkäät ja vapiset. Eero: Don’t go if you fear and tremble. 06164
Bottom
06165
Top
JUHANI: Nyt ei auta pelko eikä vapistus, vaan täytyy hänen käydä uuteen kilvoitukseen ja juuri tällä Jumalan hetkellä. Juhani: Fear and trembling won’t help him now, but he’s got to join in a new tussle and this very God’s moment. 06165
Bottom
06166
Top
EERO: Armahda häntä, Juhani, armahda! Eero: Have mercy on him, Juhani, have mercy! 06166
Bottom
06167
Top
TIMO: Minkätähden? Eero, minkätähden? Olkoon menneeksi yksi pinnistys vielä, yksi tai kaksi. Tersii vaan! Timo: Why, Eero, why? Let’s try another bout then, one or two. Seize hold! 06167
Bottom
06168
Top
JUHANI: Tässä, poika! Juhani: So, my boy. 06168
Bottom
06169
Top
TUOMAS: Koreasti, Juho! Tuomas: Have a care, Juhani! 06169
Bottom
06170
Top
AAPO: Koreasti! Noinhan tappelee kaksi nälkäistä haukkaa. Aapo: Carefully! That’s how two hungry hawks might fight. 06170
Bottom
06171
Top
SIMEONI: Tappelua, sulaa tappelua! Simeoni: Fighting, pure fighting! 06171
Bottom
06172
Top
AAPO: Järkevästi, Juhani! Aapo: Sensibly, Juhani! 06172
Bottom
06173
Top
SIMEONI: Voi teitä hirmuja, voi teitä hirmuja! Simeoni: Oh you monsters, you monsters! 06173
Bottom
06174
Top
EERO: Älähän veljeäsi runno! Eero: Don’t lame your brother ! 06174
Bottom
06175
Top
SIMEONI: Aha, aha! johan kelmenee Eerokin. Siinä ovat kalas, joita onkeilit. Simeoni: Aha! Aha! now Eero turns pale. Here’s the fish you have angled for. 06175
Bottom
06176
Top
TUOMAS: Juhani! Tuomas: Juhani! 06176
Bottom
06177
Top
SIMEONI: Hajoohan jo pirttikin, te pedot ja perkeleet! Simeoni: The whole cabin’s breaking up, you wild beasts and devils! 06177
Bottom
06178
Top
JUHANI: »Votti, poika, sanoi Ryssä!» No miksi makaat siinä, ja killistelet ylös kattoon? Juhani: Vot, lad, says the Russian! Well, why are you lying there and peering up at the ceiling ? 06178
Bottom
06179
Top
TIMO: Sinä voitat minun nyt, mutta annappas ajan vähän muokata vielä: sinä vanhenet ja kasvat pikkuiseksi, mutta minä vartun ja voimistun. Timo: You won now, but wait till time has worked on us a bit. You will grow older and smaller, while I fill out and become stronger. 06179
Bottom
06180
Top
JUHANI: Kerran ransistuu ja loppuu tämä maailmakin, saati syntinen ihmis-parka. Aika tasii meitä kaikkia, veljeni. Mutta nouse ylös ja kulauta naamaas siemaus olutta ja tunnusta että on sinussa pari luotia vähemmin voimaa kuin minussa. Juhani: Even the world will wear out once and end, let alone a sinful human being. Time wears us all down, my brother. But get up and gulp a swig of ale into your face and admit there’s an ounce or two less strength in you than in me. 06180
Bottom
06181
Top
TIMO: Se nähtiin. Tuossahan makasin rähmäkkäänä allas ja sinä päälläni kuin röyheä karhu. Timo: That was seen. There I lay on all fours and you atop o’ me like a raving bear. 06181
Bottom
06182
Top
JUHANI: »Saappas tästä, Saparamatti, Kiikka-Heikin kannusta!»--Olen siis Jukolan laumassa toinen mies mitä voimaan kosee. Lauri ja Eero ovat tosin koettamatta vielä, mutta he tietäkööt että mesiäisiä he kuultelisivat koetuksessa; ja Simeoni on itsensä tunnustanut heikommaksi minua. Mutta pikkusormen mies ei ole Jukolan veljeksistä yksikään, sen takaan minä. Tulkoon tänne vaikka viisikymmentä Toukolaista, nyrkki vasten nyrkkiä. Viisi tynnöriähän minä niskallani kannan, ja Tuomas vähän enemmin; viisi tynnyriä, kun toinen vaan painon selkääni pinoo. Juhani: Here’s to us all, my bonny boys! I am second therefore in the hosts of Jukola in the matter of strength. True, Lauri and Eero are still untried, but may they know that there’d be a buzzing in their ears if it came to a trial; and Simeoni has admitted himself the weaker. But not one of Jukola’s brothers is a little-finger man, that I guarantee. Let even fifty Toukola men come at us, fist against fist. Five barrels I can carry on my back, and Tuomas a bit more; five barrels if some one piles them up on my back. 06182
Bottom
06183
Top
TUOMAS: Mutta mielisinpä nähdä Laurin ja Eeron lyövän painia oikein tiukasti. Tuomas: I’d like to see Lauri and Eero wrestle in deadly earnest. 06183
Bottom
06184
Top
AAPO: Totisesti jotain nähtävää. Toinen vakava ja tyyni kuin talven suoja, toinen pikkuinen kuin keri, mutta niinkuin leimaus vilkas ja terävä. Päin tuuleen, ja siinäpä ottelevat kärppä ja koiras-jänis. En vertaa sinua jänikseen arkuudesta, siihen ei ole syytä, en liikuntoskaan tähden, sillä Lauri astelee kuin seppä Könnin kuokkamies,--jonka jalkoja ja kuokkaa käytteli sukkela kellovärkki mahassa--mutta näyttäispä mielestäni ottelo kuin kärpän ja uhkean koiras-jäniksen paini. Aapo: Truly it would be a sight. One solemn and calm as a thaw in winter, the other small as a dwarf, but swift and keen as lightning. Into the wind, boys, and we ’II see a scrap between a weasel and a buck-hare. Mind, I’m not calling you a hare for your bravery, there’s no call for that, nor for your walk, for Lauri steps out like blacksmith Könni’s hoer — whose feet and hoe were moved by a tricky clockwork in its belly — but to me the tussle would just look like one between a big jack-hare and a weasel. 06184
Bottom
06185
Top
JUHANI: Yksi rinnustus, pojat, yksi rinnustus tai ristipaini! Juhani: One breasting, boys, one breasting or a buttock-throw. 06185
Bottom
06186
Top
LAURI: Mitä tiimellyksestä Eeron kanssa? Hänestä et saa kunnon nappausta koskaan, vaan tuolla hän teiskaa haaroissa kuin kissa, kynsii ja likistelee toisen ohimia sen riivatun tavalla, että tuskin voit vetää hengen pihausta rintaas. Niinpä hän teki koska menneenä syksynä painiskelimme Aroniitulla. Ja kuka siinä voitti, kuka alle meni, sitä »ei ymmärtänyt Iivarikaan». Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? Lauri: What use is a bout with Eero? You can’t even get a proper grip of him, but there he wriggles between your legs like a cat, scratching and squeezing your middle so that you can hardly draw breath. He did that when we wrestled in Aro Meadow last autumn, and who won and who lay under, was beyond anyone to say. Why should I wrestle him again? 06186
Bottom
06187
Top
EERO: En ollut vahvempi sinua hiuskarvankaan vertaa. Usko jos tahdot. Eero: I wasn’t a hair stronger than you. Believe me if you can. 06187
Bottom
06188
Top
LAURI: Sen uskon, koska tiedän sinun heikommaksi. Lauri: I believe you, knowing you to be weaker. 06188
Bottom
06189
Top
JUHANI: Sen näyttäköön rehellinen paini. Juhani: Let honest wrestling prove it. 06189
Bottom
06190
Top
LAURI: Mitäs minä hänen kanssansa enään menisin? Lauri: Why should I try a second time with him? 06190
Bottom
06191
Top
SIMEONI: Pankaamme jo ma'ata, te villityt. Simeoni: Let’s go to bed now, you madmen. 06191
Bottom
06192
Top
JUHANI: Öitä on monta, mutta joulu on vaan kerran vuodessa, ja sentähden iloitkaamme nyt. Iloitse, sinä jouluhuone, iloitse koko Israelin maa! Tänä yönä, tällä hetkellä on tapahtunut suuri ihme Babylonin kaupungissa. Iloitkaamme!--Mitä leikkiä löisimme? Syömmekö joulupaistia? pistämmekö sikaa, vai sohimmeko suutaria? Juhani: Nights are many, but Christmas comes but once a year, so let us rejoice now. Rejoice, you Christmas room, rejoice the whole land of Israel! This night, this very second a great miracle has happened in Babylon Town. Let us rejoice! What game shall we play? Blind Man’s Bluff? Slaughter the Pig or Prod the Cobbler? 06192
Bottom
06193
Top
SIMEONI: Kas niin! Tässäkö vielä uisakoittelisimme kuin vallattomat kakarat? Mene pois! Simeoni: There now! Are we to start tumbling about like wilful brats? Go away! 06193
Bottom
06194
Top
JUHANI: Nuoren miehen naimattoman elämä on tanssia. Eikös niin, Timo? Juhani: A young unmarried fellow’s life is a dance. Isn’t it, Timo? 06194
Bottom
06195
Top
TIMO: Hi, hi, hi! Timo: He-he-he! 06195
Bottom
06196
Top
JUHANI: Eikös niin? Juhani: Isn’t it? 06196
Bottom
06197
Top
TIMO: Kyllähän se semmoista on. Timo: It’s like that, surely. 06197
Bottom
06198
Top
EERO: Juuri niin, »Jussi-kulta». Eero: Just so, my dearest Jussi. 06198
Bottom
06199
Top
JUHANI: Sanoi kettu jänikselle. Oikein! Tämä elämä käy laatuun; onhan se välimmiten lystiäkin ja nostelee hieman kantapäitä.--Tanssikaamme ryssää; siinä olen minä juuri mekkari. Katsokaas! Juhani: Said the fox to the rabbit. Right! This life’s all right; it’s jolly sometimes and makes a man’s heels itch. Let’s dance a Russian jig; I’m quite a master at that. Look! 06199
Bottom
06200
Top
AAPO: Antaisko oluemme huimausta? Aapo: Could our ale have made you drunk? 06200
Bottom
06201
Top
JUHANI: Kumauta naamaas kannua kolme, niin etköhän huomaa pientä leiskausta tuolla yli-kerrassa?--Mutta laula, Eero, koska Poika-Jussi tanssii. Hellitäppäs! Juhani: Empty three mugs of it into your face and see if you do not notice a blaze in your attic. But sing, Eero, while Jussi-boy dances. Out with it. 06201
Bottom
06202
Top
EERO: Mitä sorttia tahdotaan? Eero: What would you like ? 06202
Bottom
06203
Top
JUHANI: Mitä hyväänsä, kun se vaan raikkuu ja remuu. Hellitä, poika, kirkaise että multahirret nousee! Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! Juhani: Anything, so long as it rings and roars. Out with it, yell till the bottom logs rise up! Sing, you he-badger’s whelp, sing while I dance, while I buck like a goat, buck right up to the ceiling. Sing! 06203
Bottom
06204
Top
EERO:Tahdonpa koettaa: Eero: I'll try my best: 06204
Bottom
06205
Top
»Iloitkaat ja riemuitkaat,
Nyt on meillä joulu;
Nyt on oltta ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut;
Ammeet täynnä, ammeet täynnä,
Haarikat ja kiulut!»

»Anjanpellon markkinoilla
Oltta, viinaa juotiin,
Mustan härjän hinnalla,
Nuot kihlakalut tuotiin,
Tuotiin, tuotiin;
Mustan härjän hinnalla
Nuot kihlakalut tuotiin».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
"Let us carol and rejoice,
Christmastide is here;
Now the vats are full of ale,
Full the tankard and the pail;
Full of ale, full of ale,
Full the tankard and the pail.”

”At the Anjanpelto Fair Gin we drank like water,
With the money for the bull
A wedding-ring we bought her.
Bought her, bought her;
With the money for the bull
A wedding-ring we bought her.”
Jussi, Pussi, Jukola’s Jussi!
06205
Bottom
06223
Top
AAPO: Vaiti, Eero, ja äläppäs suututa häntä. Aapo: Shut up, Eero, and don’t aggravate him. 06221
Bottom
06224
Top
JUHANI: Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. Juhani: Go on singing, I won’t get mad; keep on singing, that I needn’t dance without music. 06222
Bottom
06225
Top
EERO: Eero: 06223
Bottom
06226
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
»Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä...»
Jussi, Pussi, Jukola’s Jussi!
”Jussi, Jassi, floury-snout,
Dusts the litter in the stye. . .”
06224
Bottom
06231
Top
TIMO: Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. Timo: He-he-he ! Oh what daft words you sing. 06229
Bottom
06232
Top
JUHANI: Laula päälle vaan, laula päälle. En minä suutu. Juhani: Keep on singing, keep on. I won’t be angry. 06230
Bottom
06233
Top
EERO: Eero: 06231
Bottom
06234
Top
»Jussi, Jassi, jauhokuono»,
”Jussi, Jassi, floury-snout,”
06232
Bottom
06237
Top
Minä laulan ja napsaan vielä sormianikin. I sing and snap my fingers at you. 06235
Bottom
06238
Top
»Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!»
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Iita meni rantaan,
Kirjoitteli santaan
Nimen kultansa,
Nimen kultansa».

»Kun mä kultani äänen kuulin,
Ensi kerran nähdessäin,
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa;
Niin taivaan iloss' olevain luulin,
Serafiimein seassa».

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Muistatkos, Maija,
Kun mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin?
Fralla ralla laa!
Mansikka syötiin
Ja iloleikki lyötiin».
Fralla ralla laa!

Jussi, pussi, Jukolan Jussi!

»Älä, sinä Aato-parka
Jussia soimaa;
Sen sinä tiedät että
Jussill' on voimaa
Jussi istuu linnass',
Pukin lapa rinnass';
Kaikki me olemme
Yhdessä hinnass'».
Fralla ralla laa!

»Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!
Ralla ralla laa!
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!»
Ralla ralla laa!

»Voi minua, hurjaa poikaa,
Miks mä itsein laitoin!
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi,
Talo mull' on kotona,
Ja itse kannan rautoi».
”Dusts the litter in the stye,
Sings the pigs a lullaby!”
Jussi, Pussi, Jukola’s Jussi!

”Ida walked along the strand,
Wrote upon the wave-washed sand
The name of her true-love,
The name of her true-love.”

”When I heard my sweetheart’s voice
The first time I did meet her,
I seemed in Heaven to rejoice,
No seraph there was sweeter,
I seemed in Heaven to rejoice,
No seraph there was sweeter.”

”Jussi, Jassi, floury-snout,”

The times we have rambled
And merrily gambolled ?
Fra-la la-la laa!
The times we have rambled
And merrily gambolled ?
Fra-la la-la laa!”

”Jussi, Jassi, floury-snout,”

”Never, poor Aapo
Blame little Jussi,
For well thou knowest
There’s strength in our Jussi.
Jussi sits in jail,
A goatskin for his tail,
All of us brothers
Can tell the same tale.
Fra-la la-la laa!”

[»Vilukselan Vitka
Ja Viuvalan Pispa,
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!
Ralla ralla laa!
Syvän-ojan Sonni
Ja Sylvinän Jalli!»
Ralla ralla laa!]


”Woe me, poor madcap fellow,
Why was I ever born ?
A farm have I at home —
And sit in jail forlorn.
A farm have I at home —
And sit in jail forlorn.”
06236
Bottom
06293
Top
JUHANI: Noin vaan! Noin! Eihän tässä raudat paina. Laula päälle! Juhani: That’s they way! So! There’s no fetters on this fellow. Go on singing! 06290
Bottom
06294
Top
EERO: Eero: 06291
Bottom
06295
Top
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
Jussi, Jassi, jauhokuono,
Porsaan pahnan pöllyttäjä,
Sikoläätin lämmittäjä!
Jussi, pussi, Jukolan Jussi!
”Jussi, Pussi, Jukola’s Jussi!
Jussi, Jassi, floury-snout,
Dusts the litter in the stye,
Sings the pigs a lullaby.
Jussi, Pussi, Jukola’s Jussi!”
06292
Bottom
06302
Top
Eikö ole jo tarpeeksi? Isn’t that enough? 06299
Bottom
06303
Top
JUHANI: Enemmin! Karja-Matin häitä tanssitaan. Enemmin! Enemmin!--Karja-Matin häitä! Juhani: More! This is Karja-Matti’s wedding. More! More! Karja-Matti’s wedding! 06300
Bottom
06304
Top
SIMEONI: Kukkokin jo hirmustuen kirkaisee tälle jumalattomalle menolle ja jyskinälle. Simeoni: Even the cock crows wrathfully at this godless medley and din. 06301
Bottom
06305
Top
JUHANI: Kitas kiinni, kukko, ja älä siinä kotkottele! Juhani: Hold your jaw, cock, and stop that clucking. 06302
Bottom
06306
Top
TUOMAS: Onhan tuota jo tuossa, Juhani. Tuomas: Enough of that, Juhani. 06303
Bottom
06307
Top
AAPO: Viehän sinusta hengen tuo turkkilaistanssi. Aapo: That Turk’s dance will be the death of you. 06304
Bottom
06308
Top
JUHANI: Tämä on ryssää. Eikös niin, Eero? Juhani: This is a Russian jig, isn’t it, Eero? 06305
Bottom
06309
Top
EERO: Tämä on jussia. Eero: This is a Jussian jig. 06306
Bottom
06310
Top
JUHANI: Olkoon niin, ja olkoon sitten menneeksi jussintanssia pari kymmentä loiskausta kerran vielä. Juhani: All right then, we’ll have a score or so more hops of this Jussian jig. 06307
Bottom
06311
Top
SIMEONI: Sinä hurja mies! Simeoni: You wild man! 06308
Bottom
06312
Top
TIMO: Kas noin, kas noin! Hi, hi, hi! No vie sinun riivattu! Timo: Look, look ! He-he-he ! Well, may the Old ’Un take me ! 06309
Bottom
06313
Top
JUHANI: Pois tieltä! Muutoin sotken sinun liiskaksi kuin kasakan-hevonen juopuneen markkinapokon. Hih! Juhani: Out of the way! Or I’ll tread you to paste like a cossack’s horse a drunken fair-goer. Hih! 06310
Bottom
06314
Top
AAPO: Onpa nahkahihnansa löylyssä tuolla takana. Pompahteleepa se; pompahtelee ylös, pompahtelee alas, piesten vuoroon hänen selkäänsä ja pakaroitansa. O sinä! Aapo: The loose end of his belt is in a fair lather there behind. It’s bouncing, it is; bouncing up, bouncing down, walloping his back and his buttocks in turns. Oh you! 06311
Bottom
06315
Top
JUHANI: Laila, laa, laa! Sepä vasta pöllytystä oli. Hehheh!--Toisen kerran ijässäni tanssahtelin. Ensimmäinen tapahtui Karja-Matin häissä, joissa ei löytynyt naisen-puolta kuin kolme vanhaa ämmää, mutta miehiä aika liuta. Mutta kas kun Matti prykäsi meille pari kupillista muikeaa kahvipunssia, niin ei sitten yhtäkään muuta kuin löylyttämään permantopalkkia, me ukot keskenämme; ja huokailipa allamme syntinen maa. Ämmä-rukat kiittivät päästyänsä koko leivotuksesta; mehän olisimme tanssittaneet heitä ryysyiksi. Voi sinun peijakas kumminkin!--Mutta nyt päältämme vaatteet aina paitaan asti, ja ylös parvelle. Emmehän kuitenkaan ummista silmiämme juuri vielä, vaan kuohuvan olutkiulun ääressä ja tervaisen päreen loimottaessa, kertoilemme iloisia satuja ja tarinoita tuolla parven lämpymässä. Juhani: La-la laa laa! That was a dusting, he-he! That was the second time I danced in my life. The first was at Karja-Matti’s wedding where there were none of the female sex except three old hags, but a rare crowd of men. But listen, after Matti had brewed us a couple of mugs of juicy coffee-punch, nothing would do for us but to start hammering the floor-beams, we men amongst ourselves; and didn’t the sinful earth sigh under us. The poor old women were thankful to be let off such a kneading; we’d have danced ’em to tatters. Lord what a time! But now clothes off to our shirts, and up on to the gallery. We’re not, in any case, going to close our eyes just yet, hut around a foaming pail of ale and in the light of a resinous torch we’ll relate merry tales and legends up there in the gallery’s warmth. 06312
Bottom
06316
Top
Riisuivat he päältänsä, täyttivät kiulun oluella kerran vielä ja astuivat miehissä parvelle. Siellä he, mekkosillaan kaikki, istuivat olkisella sijalla hautovassa kuumuudessa. Ahkerasti kierteli ympäri miehestä mieheen vaahtoova kiulu ja seinähirren raossa loimotti honkaisen päreen kultainen liekki. Mutta läimähti Juhanin päähän aate ja valahti suustansa lause, jonka seuraus oli viimein kova onni. They undressed and filling their pail once again with ale, climbed on to the gallery. There, all in their shirts, they sat amidst their straw in the steaming heat. Busily the foaming pail went round from man to man, and in a crack in the wall ti pine torch burned with a golden flame. Then a thought came suddenly into Juhani’s brain and words fell from his lips which were to prove their undoing. 06313
Bottom
06317
Top
JUHANI: Täällähän itsiämme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat pätsin oljilla, ja lämmintä antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tiedämmehän mille maistuu ohranesteen löyly. Juhani: Here we can truly roast ourselves like sausages in a straw-filled oven, and it is the hot stones of our fireplace that give us our warmth. Eero, pour a mug of ale on the oven and we’ll see what barley juice steam tastes like. 06314
Bottom
06318
Top
TUOMAS: Mikä hullu juoni olis tämä? Tuomas: What silly trick would that be? 06315
Bottom
06319
Top
JUHANI: Uljas juoni. Valeleppas. Juhani: A grand trick. Do as I say. 06316
Bottom
06320
Top
EERO: Minä tahdon totella esimiestäni. Eero: I wish to obey my master. 06317
Bottom
06321
Top
JUHANI: Pari kannullista olutta kiukaalle! Juhani: A couple of mugs of ale on the oven! 06318
Bottom
06322
Top
TUOMAS: Ei pisaraakaan! Jos kuulen sieltä pienenkin pihauksen, niin onneton hän, joka saattoi sen matkaan. Tuomas: Not a drop! If I hear the tiniest hiss from there, unhappy the man who caused it. 06319
Bottom
06323
Top
AAPO: Olkaamme tuhlaamatta oivallista juomaa. Aapo: Don’t let us waste a fine drink. 06320
Bottom
06324
Top
TIMO: Eihän ole meillä varoja olutlöylyssä elää, ei suinkaan, ei suinkaan. Timo: We can’t afford to live in beer steam, not we. 06321
Bottom
06325
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa. Juhani: It would be jolly to taste it. 06322
Bottom
06326
Top
TUOMAS: Minä kiellän sen lujasti. Tuomas: I forbid it firmly. 06323
Bottom
06327
Top
JUHANI: Lystipä olis tuota maistaa.--Voitto äsköisessä painissa on aika lailla kohottanut Tuomaan niskapyrstöjä, ja luuleepa hän nyt hallitsevansa tässä huoneessa mielensä mukaan. Muistappas kuitenkin, että karvas sappi, koska se oikein paisuu, antaa pojallensa tappeluksessa seitsemän miehen voiman. Kuinka hyväänsä, mutta minun silmäni eivät vielä suinkaan mieli vartioita sinua. Juhani: It’d be jolly to taste it. Winning just now in the wrestling has lifted Tuomas’s crest-feathers a lot and he now thinks he can rule this house as he wants. Remember though that the bitter spleen, once it really swells, gives its lad the strength of seven men in a fight. Be that as it may, my eyes are surely not inclined to wait on you. 06324
Bottom
06328
Top
SIMEONI: Painin hedelmiä, painin hedelmiä kaikki! Simeoni: The fruits of wrestling, all fruits of wrestling. 06325
Bottom
06329
Top
JUHANI: Annappas molskahtaa, Eero. Minä vastaan asian ja puolustan miestä. Juhani: Let’s hear it splash, Eero, I’ll answer for the deed and defend its doer. 06326
Bottom
06330
Top
EERO: Se on esimiehen käsky, ja minun täytyy totella; muutoin on jäniksen-passi kourassani vallan joulu-yönä. Eero: It’s the master’s command, and I must obey; else there’s a hare’s passport in my fist on Christmas Eve of all nights. 06327
Bottom
06331
Top
Silloin Eero, purren hammasta ja mytistäen huulensa vikkelään myhäilykseen, täytti kerkeästi Juhanin tahdon, ja pian kuului kiukaalta pläiskäys ja kohta sen jälkeen tuima kohaus. Rynkäisi nyt Tuomas julmistuen ylös ja karkasi kotkana kohden Eeroa, mutta Juhanikin kiirehti puolustamaan nuorinta veljeänsä. Siitäpä nousi nyt yleinen kärhämä, jonka vilinässä palava päre viskattiin parvelta alas laattialle. Siellä se pian, veljesten huomaamatta, viritti olkihin vilkkaan tulen. Niinkuin rinki veden pinnalla leviää tasan ja nopeasti kaikkialle, niinmyös tulen kirkas pyörö yhä suureni laattialla. Ulettui se korkeammalle yhä ja tuikkieli jo parven permantoa, ennen kuin huoneen asujamet äkkäsivät allansa vaaran. Mutta myöhään sen äkkäsivät, ehtiäksensä pelastamaan muuta kuin omat henkensä ja elikkojen, jotka löytyivät pirtissä. Laajalta jo aaltoilivat liekit, ja suuri oli hätä ja temmellys. Kaikki riensivät he kohden ovea, jonka auetessa miehet, koirat, kissa ja kukko hirveällä rähinällä karkasivat ulos melkein yht'aikaa. Näkyi niinkuin pirtti olis heidät oksentanut savuneen kidastansa ulos lumiselle maalle, jossa he nyt seisoivat, yskien kilpaa. Mutta viimeisenä astui ulos Lauri, talutellen kriimuvarresta Valkoa, joka muutoin kaiketi olisi jäänyt uhriksi paloon. Ulos tunkeusi jo väkivaltainen tuli akkunojen pienistä aukoista ja viimein sekä ovesta että katosta. Loimoin helmassa liekkui Impivaaran jykevä pirtti. Mutta lumisella tanterella seisoi pirtin miehistö suojatonna; olihan jo sysikoijukin, heidän ensimmäinen turvansa täällä, heiltä hajotettu aina maahan asti, ja varahuone tuossa seisoi rakettuna harvaksi kuin harakanpesä. Siinä oljentelivat veljekset, ja heidän ainoa verhonsa tuulia ja pakkasta vastaan oli rohtiminen, lyhykäinen paita. Ei edes lakkeja päittensä peitteeksi eikä virsuja jalkoihinsa he ehtineet pelastamaan valkean vallasta. Jäljellä huoneen entisistä kapineista löytyi ainoastaan pyssyt ja tuohikontit, jotka olivat ennen kylpemistä saatetut aittaan.--Mutta lumessa seisoivat veljekset, kaikki selin vasten humisevaa paloa, nostellen ja lämmitellen milloin oikeata, milloin vasempaa jalkaansa; ja punersivatpa ne jalat, lumen ja tulen haudottuna, punersivat kuin hanhien räpylät. Then Eero, clenching his teeth and pursing his lips in a cunning grin, hastened to obey Juhani’s will, and soon a splash was heard from the oven, swiftly followed by a fierce hissing. Enraged, Tuomas flew up and dashed like an eagle at Eero, but Juhani too was quick to defend his younger brother. Whereupon a general scrimmage arose, in the confusion of which the burning torch was thrown down from the gallery on to the floor. There, unnoticed by the brothers, it soon set the straw in a lively blaze. Like a ring on the surface of a pool spreads evenly and rapidly in all directions, so the bright circle of fire on the floor grew. Ever higher it rose; it already licked the floor of the gallery before the inhabitants of the room became aware of the danger beneath them. But they perceived it too late to save more than their own lives and those of the animals in the cabin. Flames already billowed over a wide area and great was the distress and commotion. They all dashed to the door, on the opening of which men, dogs, cat and cock charged out almost simultaneously with a fearful din. It looked as though the cabin had spewed them from its smoking maw on to the snow-clad ground, where they then stood coughing. Last to come out was Lauri, leading by a halter Valko, who would otherwise probably have perished in the flames. For already a devouring fire poured out of the narrow window-openings, and soon from both door and roof. Enwrapped in flames, Impivaara’s stout cabin glowed. But on the snow-covered ground stood its garrison, destitute; even the charcoal-burner’s hut which had first given them shelter had been razed to the ground, and the storeroom was built loosely as a magpie’s nest. There the brothers lingered, and their only protection against wind and frost were short homespun shirts. Not even a cap for their heads or birch-bark slippers for their feet had they had time to snatch from the flames. Of all the property in the cabin there remained only the guns and birch-bark knapsacks, which had been taken into the storeroom when the brothers began their bath. In the snow the brothers stood, all with their backs towards the roaring flames, lifting and warming in turns their right and left feet; and caressed alternately by fire and snow, their feet were red indeed, red as the webs of a goose. 06328
Bottom
06332
Top
He nauttivat viimeistä hyvää, jota heidän pirttinsä heille antoi vielä, nauttivat nuotion lämmintä; ja ankara oli heidän valkeansa. Valtaisesti nousi korkeuteen liekki, kaikkialle kajasti väikkyvä valkeus, ja partaiset kuuset vuoren harjulla hymyilivät suloisesti kuin aamuruskon tulessa. Nousi tervaskantoin rykelmästä savu, sakea ja pikimusta, ylös pilvihin ja kiiriskeli palloellen taivaskaton alla. Mutta aholla ja sen ympäristössä oli valkeus, vallitsi punertava päivä talviyön sydämmessä, ja oudostaen kummallista haametta, katselivat linnut tuijotellen puitten lumisilta oksilta alas, koska Impivaaran vahvasti rakettu pirtti kävi hiiliksi ja tuhaksi. Mutta kyhnien tukkaansa vihoissaan ja murheissaan seisoivat veljekset siinä ympärillä, seisoivat kaikki selin vasten tulta ja nostelivat vuoroon jalkainsa anturoita kohden lämmittävää tulta. Kuitenkin masentui vähitellen heidän ristikkovalkeansa, kukistui lopulta kekäleinä alas, ja tuhansista, räiskyvistä säkenistä täyttyi öinen ilma. Kauhistuen huomasivat veljekset silloin, että taivas alkoi kirkastua ja tuuli kääntyä etelästä pohjaan. Ilma oli muutoksessa suojasta pakkaseksi. They enjoyed the last gift their cabin still had to give them, enjoyed the warmth of the fire; and this fire was immense. The flames rose violently on high, a shimmering light spread everywhere, and the mossy spruce on the crest of the hill smiled as sweetly as in the glow of the rising sun. From the stack of resinous roots smoke, thick and pitch-black, rose to the clouds, rolling in dark balls under the vault of the sky. But on the clearing and around it light dwelt; a ruddy day reigned in the heart of the winter night, and astounded at this phantom light birds gazed down with staring eyes from the branches of the snow-clad trees as the stoutly-built cabin on I mpivaara turned into cinders and ashes. Scratching their heads in rage and sorrow the brothers stood around, all with their backs turned to the fire and lifting the soles of their feet in I urns towards its grateful warmth. Gradually, however, their bonfire waned, collapsed at last in a rain of embers, and the night air filled with thousands of crackling sparks. Terror-stricken, the brothers then became aware that the sky was clearing and the wind veering from south to north. The weather was changing from a thaw to a frost. 06329
Bottom
06333
Top
AAPO: Tulesta pelastuimme, mutta pakkasen uhreiksi. Katsokaat: taivas selkiää ja kylmästi jo puhaltaa Pohja. Veljet, vaaramme on hirvittävä. Aapo: We were saved from the fire, only to fall victims to the frost. Look! The sky clears and already the north wind blows cold. Brothers, our danger is terrible. 06330
Bottom
06334
Top
JUHANI: Kirous ja kuolema! Kuka saattoi tämän aikaan? Juhani: Death and curses! Who did this? 06331
Bottom
06335
Top
TUOMAS: Kuka! Sinä tulen ruoka, vieläkös kysyt? Jos nyt oikein tekisin, niin tuonne sun syöksisin paistumaan tuliseen mujuun. Tuomas: Who! You food for fire, you ask who? Were I to do right now, I’d dash you to roast in that fiery ash-heap. 06332
Bottom
06336
Top
JUHANI: Ei koskaan tee sitä yksi Tuomas, ei koskaan. Mutta kirottu olkoon se mies, joka saattoi matkaan tämän helvetin yön! Juhani: Never could one Tuomas do such a feat, never. But accursed be the man who brought this Hell’s night upon us! 06333
Bottom
06337
Top
TUOMAS: Hän itseänsä kiroo. Tuomas: He curses himself. 06334
Bottom
06338
Top
JUHANI: Kirottu olkoon se mies, nimittäin Tuomas Jukola. Juhani: Accursed be that man, namely, Tuomas Jukola. 06335
Bottom
06339
Top
TUOMAS: Sanos se toinen kerta. Tuomas: Say that a second time. 06336
Bottom
06340
Top
JUHANI: Tuomas Juhanin poika Jukola on kaiken tämän syy. Juhani: Tuomas, son of Juhani Jukola, is the cause of all this. 06337
Bottom
06341
Top
AAPO: Tuomas! Aapo: Tuomas! 06338
Bottom
06342
Top
SIMEONI: Juhani! Simeoni: Juhani! 06339
Bottom
06343
Top
LAURI: Hiljaa! Lauri: Softly! 06340
Bottom
06344
Top
TIMO: Nyt ette pääse iskemään yhteen, ettehän pääse, te junkkarit. Niin, niin, ollaan siivosti vaan ja lämmitellään itsiämme veljellisesti. Timo: Now you shall not fly at each other, you won’t be allowed, my bantams. Ay, ay, let’s all keep quiet now and warm ourselves in brotherly fashion. 06341
Bottom
06345
Top
SIMEONI: Te jumalattomat! Simeoni: You godless! 06342
Bottom
06346
Top
AAPO: Viha ja riita pois, koska uhkaa meitä surkein kuolema. Aapo: No anger and quarreling when a miserable death awaits us. 06343
Bottom
06347
Top
TUOMAS: Kuka on syypää, kuka on syypää? Tuomas: Who is to blame, who is to blame? 06344
Bottom
06348
Top
JUHANI: Viaton olen minä. Juhani: I am innocent. 06345
Bottom
06349
Top
TUOMAS: Viaton! Kirkas tuli! minä syön sinun elävältä! Tuomas: Innocent! Holy fire! I’ll eat you alive! 06346
Bottom
06350
Top
AAPO: Siivosti, siivosti! Aapo: Softly, softly! 06347
Bottom
06351
Top
SIMEONI: Jumalan tähden siivosti! Simeoni: For God’s sake, softly! 06348
Bottom
06352
Top
AAPO: Syytön tai syypää, se jääköön ratkaisematta nyt, koska riento on ainoa pelastuksemme. Pirttimme on tuhkana ja melkein alastomina seisomme hangella. Miksi luen tämän rohtimisen paita-riekaleen? Hyvä kuitenkin, että jäi meille pyssyt ja ampumavarat tuonne aittaan; sillä aseita tarvitsemme nyt. Teerimäeltä kaikuu susien ulvova ääni. Aapo: Guilty or innocent, may that be left undecided now, seeing that only haste can save us. Our cabin is in ashes and we stand almost naked in the snow. For what am I to call this rag of a homespun shirt? One good thing is that our guns and ammunition were in the storeroom; for now we have need of weapons. Teerimäki echoes with the howling cry of wolves. 06349
Bottom
06353
Top
TUOMAS: Mitä teemme siis? Tuomas: What shall we do then? 06350
Bottom
06354
Top
AAPO: En tiedä muuta keinoa kuin kiirehtiä kohden Jukolaa, kiirehtiä kalvean kuoleman tähden. Kaksi aina ratsastakoon Valkoa ja muut heitä juosten seuratkoot. Niin tapahtukoon: juosten vuorotellen, vuorotellen ratsastaen. Hevosemme kautta pääsemme siis sotkemasta hankea kaiken tien, ja Jumalan avulla ehkä pelastumme vielä. Aapo: All I can think of is to hasten to Jukola, hasten for pale Death’s sake. Two can always ride on Valko and the others follow running. Let us do that: run and ride in turn on horseback. With the aid of our horse we can avoid having to tread snow the whole way and with God’s help we can still maybe be saved. 06351
Bottom
06355
Top
JUHANI: Mutta onpa siinä tallukkamme naurishautana, ennen kuin seisomme Jukolan tuvassa, halkoisen pystyvalkean hauteessa. Juhani: Our feet will be one single turnip-stew before we stand in Jukola, in the warmth of a cordwood blaze. 06352
Bottom
06356
Top
SIMEONI: Siinä kuitenkin ainoa toivomme. Ja sentähden rientäkäämme. Tuuli tuimenee jo ja taivaan kansi paljastuu! Rientäkäämme! Simeoni: Yet there lies our only hope. So let us hurry. The wind grows keener and the roof of the sky is already clearing. Let’s hurry! 06353
Bottom
06357
Top
EERO: Surmamme on tullut! Eero: Our death has come. 06354
Bottom
06358
Top
JUHANI: Siinä on Jukolan seitsemän poikaa! Juhani: There go Jukola’s seven stout brothers! 06355
Bottom
06359
Top
SIMEONI: Hätämme on hirmuinen, mutta voimallinen korkeuden Herra. Rientäkäämme! Simeoni: Our danger is awful, but strong is the Lord on high. Let us hurry! 06356
Bottom
06360
Top
TUOMAS: Ulos aitasta pyssyt ja kontit! Tuomas: Guns and knapsacks out of the storeroom! 06357
Bottom
06361
Top
JUHANI: Kauhistava yö! Täältä uhkaa meitä paukkuva pakkanen, tuolta nälkäiset, ulvovat sudet. Juhani: A night of terror. Here a ringing frost threatens us, yonder the hungry, howling wolves. 06358
Bottom
06362
Top
TIMO: Vaarassa olemme sekä Valko että me itse. Timo: We are in danger, both Valko and ourselves. 06359
Bottom
06363
Top
JUHANI: Me itse vielä suuremmassa. Paljas mies, niin olen kuullut, on talvella sudelle kovin mieluisa paisti. Juhani: Ours is the greater danger. A naked man, I have heard, is a very tasty morsel for a wolf in the winter. 06360
Bottom
06364
Top
TIMO: Ja mies ja sika, niin olen kuullut, maistuvat yhtä, ja se tiedetään, että sika on talvella Häntä-Heikin haluruoka. Tuima on edessämme pykälä ja puntti; sitä ei taida kieltää. Timo: And a man and a pig, I have heard, taste the same, and it’s well-known that a pig is a wolf’s favourite dish in winter. We’ve a tough knot before us; that no one can deny. 06361
Bottom
06365
Top
JUHANI: Mitä teemme? Juhani: What are we to do? 06362
Bottom
06366
Top
AAPO: Jukolaan kuin noidannuolet halki yön, ennen kuin pakkanen tulistuu ja löylyttää veremme jäätymään polttavalla kylmyydellä. Päin Jukolaan yli kiljuvan Teerimäen! Susia vastaan on meillä aseet, mutta ei hyydepartaista kuningas Pakkasta vastaan. Aapo: Rush off to Jukola like sorcerer’s arrows through the night before the frost turns fiery and heats our blood to ice with its burning coldness. Away to Jukola over shrieking Teerimäki! We are armed against the wolves, but not against rimebearded, old Jack Frost. 06363
Bottom
06367
Top
TUOMAS: Tässä pyssyt ja kontit. Nyt kivääri olkaan ja kontti selkään joka mies, ja kaksi käyköön ratsastamaan, me muut potkimme jäljestä mitä voimme. Mutta rientäkäämme, rientäkäämme kuolemattomien sielujemme tähden! Tuomas: Here’s the guns and bags. Gun on shoulder now and knapsack on back every man of you, and two up on horseback, while we others pound on behind best we can. But hurry, hurry, for our everlasting souls ! 06364
Bottom
06368
Top
JUHANI: Pohja kirkastuu ja tähdet kiiltää! Hii, haa! Mutta rientäkäämme! Juhani: The north turns bright and the stars shine. Hii, haa! But let’s hurry. 06365
Bottom
06369
Top
AAPO: Huomenna saatamme täältä tavarat ja kalut, jotka meille valkea jätti; huomenna tulemme ja korjaamme myös kissan ja kukon. Tämän yön he kyllä tarkenevat tässä tulisen aherruksen vaiheilla. Mutta Killi ja Kiiski käykööt kanssamme retkelle kuin uskolliset kumppanit.--Missä he ovat? Aapo: Tomorrow we can fetch what goods and chattels the fire has left us; we’ll come tomorrow and fetch the cock too and the cat. This night they’ll be warm enough beside that hot ash-heap. But Killi and Kiiski can take the road with us like faithful comrades. Where are they? 06366
Bottom
06370
Top
TUOMAS: Heitä ei näy.-- Vaiti! kuullelkaamme. Tuomas: I can’t see them. Hush! Let us listen. 06367
Bottom
06371
Top
EERO: Kaukana tästä he jo vilkaisevat. Tuoltahan kuuluu haukuntansa vuoren takaa. Eero: They’re off galloping far away by now. Yonder you can hear them barking behind the hill. 06368
Bottom
06372
Top
TUOMAS: Ilvestä he ajavat, ja kaiketi oli tämä ilves kulkenut läheltä ohi pirttimme, saattaen jälkensä koirille. Mutta ajakoot he mielensä mukaan; nyt meidän täytyy ne unohtaa ja kiirehtiä tuikeaan matkaan. Tuomas: They’re chasing a lynx that I suppose has passed close to the cabin, giving a scent to the dogs. Well, let them hunt as they like; we’ve got to forget them now and hasten off on our hard journey. 06369
Bottom
06373
Top
JUHANI: Olkoon menneeksi! Sillä elämä ja kuolema ovat iskeneet toinen toisensa kamaraan kuin kaksi koiraskarhua. Juhani: Right! For Life and Death are now at each other’s throats like two he-bears. 06370
Bottom
06374
Top
AAPO: Nyt liikkeille kaikki voimat! Aapo: Let’s put forth all our strength now! 06371
Bottom
06375
Top
JUHANI: Sielumme ja ruumiimme kaikki voimat aina ytimeen asti! Juhani: All the strength of our souls and bodies down to the marrow. 06372
Bottom
06376
Top
TUOMAS: Muistain että uhkaa meitä surkein kuolema. Tuomas: Remembering that the most miserable death awaits us. 06373
Bottom
06377
Top
JUHANI: Kahtialta uhkaa meitä musta kuolema. Hii, haa! nyt nokka jäässä taikka suolet maassa, ellei seiso poika hetken päästä liukkailla oljilla valkean valossa. Yksi näistä kolmesta on tapahtuva tunnin päästä. Mutta eihän auta huikailemaan tässä, ei ensinkään, vaan purren hammasta nyt halkaisen vaikka jäävuoret, peninkulmien paksut. Juhani: Black death threatens us from two points. Hii, haa! It’s a frozen snout now or guts on the ground if this lad isn’t soon on slippery straw before a fire. One of these three will have to happen before the hour is out. But dawdling here won’t help, not in the least, so clenching my teeth I’ll go now even through icebergs, miles thick. 06374
Bottom
06378
Top
SIMEONI: Koettakaamme Herran nimessä ja avulla. Simeoni: Let us try in God’s name, with His help. 06375
Bottom
06379
Top
JUHANI: Hänen avullansa. Mitähän voi täällä omasta voimastansa vaimosta syntynyt mies? Mutta olkaamme hyvässä turvassa. Juhani: With His help. What can man that is born of woman do down here with his own strength alone? Let us be of good cheer. 06376
Bottom
06380
Top
EERO: Lähtekäämme ilman yhtään siekailusta enään! Eero: Let us start off without any more delay. 06377
Bottom
06381
Top
JUHANI: Ja ilman yhtään pelkoa! Mennään nyt! Juhani: And without any fear. Let’s go now! 06378
Bottom
06382
Top
TUOMAS: Kaikki valmiit siis. Astukaatpas selkään, Eero ja Simeoni, ja lähtekäät ratsastamaan kohden Jukolaa, mutta niin, että pysymme aina lähellä konimme hokkeja me, jotka vilkaisemme jalkasin jäljessänne lumessa. Tuomas: All ready then. Get up on horseback, Eero and Simeoni, and start riding towards Jukola, but so that we who trot on foot after you through the snow are always at the old nag’s heels. 06379
Bottom
06383
Top
Niin läksivät he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa selässä ja pyssyänsä olalla tai kädessä. Niin he läksivät talviselle, öiselle tielle, paeten pakkasta, joka karkasi heidän päällensä Pohjolan rämeiltä. Mutta ei tullut hän kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eihän käynyt tuo ilma tällä erällä ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui välimmiten taivaan otsa, mutta purjehtivat pilvet peittivät sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi pohjonen. Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitkät. Mutta kamala, hirvittävän kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenpäin, sydämmissä kauhistus. Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen. So they set out on their journey: naked, clad only in home-spun shirts and each with his knapsack on his back and a gun on his shoulder or in his hand. In such fashion they set out on the wintry night way, fleeing from the frost which attacked them from the waste lands of the north. It came not, however, wearing its most frightful aspect; the weather on this occasion was not yet at its severest. True, the brow of Heaven cleared at times, but the sailing clouds soon hid it again, and the north wind blew tempered. The brothers, too, were friends of old with the cold, with skins hardened in many shrieking frosts; and earlier, as wilful children, they had often trampled the snowdrifts for hours in their bare feet. Notwithstanding, this journey from Impivaara to Jukola was terrible, exceedingly terrible to them. Hotly they dashed onward, with terror in their hearts. Foremost, on Valko’s back, rode Eero and Simeoni, and the others followed them running, treading the backwoods’ snow, which whirled around their feet. But on Impivaara clearing, near the glowing oven, sat the cat and the cock, staring with melancholy at the waning embers. 06380
Bottom
06384
Top
Kohden kylää riensivät veljekset, heittivät jo Sompiosuon selkänsä taakse ja lähenivät Teerimäkeä, josta yhä kuului susien kamoittava ulvominen. Mutta näreistössä, suon ja Seunalan Jaakon ahon välillä tapahtui ratsastajain muutos: alas astuivat Eero ja Simeoni ja kaksi veljeksistä taas riensi heidän sijaansa. Viipymättä jatkoivat he retkeänsä, jälleen, kirmasivat pitkin nummen selkää, poikki Viertolan tien ja siitä halki avaran, humisevan hongiston. Mutta viimein läheni kallioinen Teerimäki, ja äkisti vaikeni susien monimelskainen ääni. Pian seisoivat he vuoren harjanteella ja antoivat hevosensa hengähtää; ratsastajat taasen astuivat seljästä alas ja kohta toista kaksi heidän sijaansa ylös. Vielä he seisoivat lumisella kalliolla; Pohjonen puhalteli, taivaan kumo kirkastui hetkeksi taas ja otavan sarvi osoitti jo puol'yön menneeksi. Towards the village the brothers hastened; Sompio Bog already lay behind them, and they approached Teerimäki Hill, where the ghastly howling of wolves could still be heard. In a thicket of young spruce, between the bog and Jaakko Seunala’s clearing, the riders were changed: Eero and Simeoni climbed down and two others hastened to replace them. Then without delay they continued their journey; they dashed along the crest of the heath, across the Viertola road and onward through a wide, humming pinewood. And at last rocky Teerimäki drew near, and suddenly the multiple chorus of the wolves was stilled. Soon they stood on the summit of the hill and gave their steed a breather; the riders again dismounted and were quickly replaced by others. A while yet they stood on the snow-covered rock; the north wind blew, the dome of the sky cleared again for a moment, and the head of the Great Bear showed midnight to have passed. 06381
Bottom
06385
Top
Mutta levättyänsä, riensivät he taasen alas pitkin sileätä vuoritietä, ja koska tämä oli loppunut, astuivat he pimeään kuusistoon ja kolkkona seisoi luonto heidän ympärillänsä. Kelmeänä katseli kuu alas, hyypiöt huutelivat ja tuolla ja täällä korven kohdussa seisoi eriskummallinen haamu, näyttäen metsän kontiolle, hirveän suurelle: kaatuneitten kuusten korkealle kohotetut, sammaleiset juuret. Liikkumatta kuin jäätyneet aaveet tuijottelivat nämät karhunkuvat kohden kummallista matkuetta, joka vinhasti juoksi heidän ohitsensa. Niin he katselivat järkähtämättä, mutta heidän välillensä, ympärillensä ilmestyi pian peloittavaa liikettä jylhään kuusistoon. Silloin nälkäiset sudet kaartelivat veljesten vaiheilla, likenivät heitä yhä enemmin ja enemmin. Milloin edellä tai jäljessä, heilahtaen poikki tien, milloin tien kummallakin puolella kuusien välistä näkyi heidän vilkaiseva juoksunsa. Kiukkuisina, verta-janoovina he seurasivat öillisiä pakolaisia Impivaarasta; ja räiskyivät ja paukahtelivat katketessaan kuusten juurien kuivat oksat. Vavisten ja korskahdellen juoksi vauhko Valko; ja mies, joka ratsasti etummaisena, taisi tuskin hillitä häntä kiitämästä. Mutta aina nenäkkäämmäksi kiihtyi petoin rohkeus. Huohottaen verijanoisina liehahtelivat he usein läheltä miesten ohitse; ja peloitteeksi paukahteli tuolloin, tällöin veljesten pyssyt, milloin oikealle, milloin vasemmalle. Tästäpä eivät he kuitenkaan karkoittuneet kauas. But having rested, they hurried down the smooth hill track, and, when this ended, entered a dark sprucewood, and a cheerless scene spread around them. The moon looked palely down, owls shrieked, and here and there in the forest’s sombre depths weird phantoms stood, resembling in shape gigantic bears; these were the upward-pointing mossy roots of fallen spruce-trees. Immovable, like frozen ghosts, these bear-shaped images stared at the strange procession which sped swiftly by. Immovable they stared, but between and around them a frightening liveliness soon made itself apparent in the forbidding forest. Hungry wolves circled around the brothers, approaching closer and closer. Now ahead and now behind, now flickering across the path, now on both sides of the road, their loping run could be seen. Furious, thirsting for blood, they followed the nighttime fugitives from Impivaara; and with a crackling sound dry branches broke snapping from the spruce-roots. Quivering and snorting the frightened Valko ran; and the man who rode in front could scarcely restrain him from breaking into a wild gallop. And ever bolder waxed the wolves. Panting bloodthirstily they flashed by close to the men; and now to the right, now to the left, the gun of one the brothers would fire in an attempt to scare them. This, however, did not seem able to drive them far away. 06382
Bottom
06386
Top
Tuli vastaan Kiljavan lakea, kulovalkian polttama nummi jossa siellä ja täällä seisoi kuivettunut männynrunko, haukan ja huhkaimen istuimena. Tässä kävi jo peloittavaksi susien kiukku, ja suuri oli miesten vaara. Ratsastivat silloin Tuomas ja Timo, mutta muut, jotka juoksivat jalkasin jäljessä, seisahtuivat äkisti ja laukaisivat melkein yht'aikaa ankaran ammunnan vainoojiansa kohden, jotka, säikähtyen tästä, nyt siirtyivät heistä matkan. Läksivät taasen miehet kirmaisemaan eteenpäin; mutta kauan ei viipynyt, ennen kuin jälleen kahisi heidän vaiheillansa susien väijyvä lauma, ja vaara oli suurempi kuin koskaan ennen. Silloin pysäytti Tuomas hevosen ja lausui kovalla äänellä: »mies, jonka pyssy on tyhjä, ladatkoon sen paikalla! Hän rientäköön tulena ja tuiskuna!» Niin hän huusi, astui alas, käskien Timoa lujasti hallitsemaan Valkoa. Seisoivat nyt veljekset ja latasivat, eikä tunteneet he kylmää, ei jaloissaan, ei missään ruumiinsa jäsenissä. Seisoivat myös pedot viisikymmentä askelta miehistä, heihin lakkaamatta iskien ahneet silmänsä, viskellen häntiänsä kiihoissaan.--Ja paljastettuna pilvistä haamoitti taivaan kumo, josta kirkas kuu nyt katseli nummelle alas. They came to Kiljava’s open, fire-ravaged heath, where the trunks of withered pines stood dotted here and there, seats for hawks and owls. And now the fierceness of the wolves became alarming, and the men’s danger grew. Tuomas and Timo happened just then to be on horseback, but those who ran on foot behind suddenly halted and fired almost simultaneously an angry volley at their foe, who, alarmed by this measure, now retreated a distance. The men dashed onward again; but soon the pursuing pack of wolves rustled once more around them, and the danger was greater than ever. Then Tuomas reined in his steed, saying in a loud voice: ”Let the man whose gun is empty load it at once, and let him hurry like fire and lightning!” So shouting, he dismounted and ordered Timo to hold Valko firmly. The brothers now stood and loaded, and they felt not the cold, neither in their feet nor in any part of their bodies. The wolves too halted, about fifty paces away, and tossing their tails lustfully, stared at the men with avid eyes. And naked of clouds shone the heavens, where a bright moon now looked down on the heath. 06383
Bottom
06387
Top
TUOMAS: Ovatko pyssymme ladatut? Tuomas: Are the guns loaded? 06384
Bottom
06388
Top
AAPO: Se on tehty. Mikä on tarkoitukses? Aapo: It’s done. What is your purpose? 06385
Bottom
06389
Top
JUHANI: Kaikki yht'aikaa taas! Juhani: All together again! 06386
Bottom
06390
Top
TUOMAS: Ei, jos henkemme on teille rakas. Aina olkoon latingissa jonkun luikku; se muistakaat. Lauri, sinullahan vakavin käsi ja tarkin silmä, astuppas rinnalleni tähän. Tuomas: Not if our lives are dear to you. Someone’s gun must always be loaded; remember that. Lauri you have the steadiest hand and the keenest eye, come up abreast of me. 06387
Bottom
06391
Top
LAURI: Tässä seison. Mitä tahdot? Lauri: Here I stand. What do you want? 06388
Bottom
06392
Top
TUOMAS: Nälkäinen susi syö verisen veljensäkin. Jospa tuon tempun nyt voisimme saattaa matkaan, niin siinä olis pelastuksemme.--Koetetaan. Lauri, tuota ensimmäistä vasemmalla tarkoitamme, ja laukaisemme yht'aikaa, mutta säästäkäät tultanne, te muut. Lauri, tähtääppäs nyt tarkasti kuin kotka ja anna leimahtaa koska minä sanon: nyt. Tuomas: A hungry wolf will eat even his bleeding brother. If we could only bring this about, it would be the saving of us. Let us try. Lauri, we’ll both aim at the same time, but you others must spare your bullets. Now, Lauri, aim as carefully as an eagle and blaze away when I say now. 06389
Bottom
06393
Top
LAURI: Minä olen valmis. Lauri: I’m ready. 06390
Bottom
06394
Top
TUOMAS: Nyt. Tuomas: Now. 06391
Bottom
06395
Top
Silloin laukaisivat molemmat samassa silmän räpäyksessä, ja kaapaisten pakenivat sudet. Kuitenkin viipyi tanterella heistä yksi, pyrkien kontimalla muiden seuraan, mutta ei joutunut tiensä. Eteenpäin taas kaikin voimin riensivät miehet: juoksi jalkasin kuusi veljestä, Timo vaan yksin ratsastaen edellä. Ja menipä niin hetki aikaa. Pianpa seisahtui susien pako, he palasivat takaisin, vilkaisten kiivaasti kohden öistä matkuetta jälleen. Kohisi ympärituoksuava lumi ja tömisi Kiljavan lakea nummi, koska he joukossa kirmasivat päin. Tulisella vauhdilla he ehtivät tuon veressään matelevan kumppaninsa luoksi, syöksähtivät hänen ohitsensa, mutta kääntyivät pian ympäri, koska veren viehättävä haju heidän sieraimiinsa lemahti. Ympäri he kiekkaisivat: hännät heilahti, lumi tuiskahti ja tulta iski yössä himon ja kimman silmä. Silloin hirveästi irvistäen karkasivat he joukossa haavoitetun veljensä päälle; ja nousi nummelle meteli ja ähellys hirmuinen, olisipa luullut korkeuden pielien kukistuvan. Tanner tärisi ja lumi muuttui hirmuiseksi pöpöräksi, koska entiset ystävät tempoelivat kappaleiksi korven poikaa, jonka veren Tuomaan ja Laurin tarkat luodit olivat iskeneet juoksemaan. Mutta äänettömyys vallitsi taasen öisellä nummella. Kuului ainoastaan hiljaista äyhkinää, ja paukahtelivat luut, koska pedot, naamat veressä ja välähtelevillä silmillä, riuhtoen atrioitsivat uhriansa. Both fired at the same second, and the wolves fled at a gallop. One lingered, however, on the scene, trying hard to follow the others at a crawl, but without success. And onward with all their strength the brothers hastened once more: six men running on foot, Timo riding on ahead alone. And thus passed a few moments. Soon the wolves halted in their flight, and returning, again flitted swiftly towards the nocturnal wayfarers. The snow foamed around them and Kiljava’s naked heath drummed as they came on in a body. At fiery speed they drew level with their comrade who squirmed in his blood; they charged already past him, but turned quickly round as the tempting smell of blood was borne to their nostrils. Round they spun: tails wagged, the snow boiled and fire flashed in the night from eyes of lust and greed. Then, grinning fearfully, the whole pack sprang at their wounded brother; and on the heath arose a grim struggle and a din such that one might have believed the pillars of the earth would collapse crashing down. The ground quaked and the snow was turned to a grisly pulp as former comrades tore the son of the woods into pieces, the wolf whose blood Tuo-mas’s and Lauri’s well-aimed bullets had set flowing. Then silence reigned again on the nightclad heath. Only a soft panting and the snapping of bones was heard, as with bloody faces and flashing eyes the brutes rent and devoured their victim. 06392
Bottom
06396
Top
Mutta kauhistavista vihamiehistänsä kaukana jo retkeilivät veljekset; ja ihanalle oli heidän korvissaan kaikunut susien murharähinä Kiljavalla, se oli heille pelastuksen suloinen ja hyvä sanoma. Läheni heitä Kuttilan avara niittu, jonka ympäri kaartaen heidän tiensä kulki ahteisen tienoon yli. Mutta ajan voittamisen tähden päättivät he nyt oikaista tämän niitun halki. Rynkäsivät he miehissä vasten aitaa, se murtui alas, ja Valko kantain kahta veljeksistä taas, astui yli kaadetun aidan ja läksi miesten huljan sukimana juoksemaan pitkin niitun sileätä pintaa. Mutta viipymättä riensivät perässä ne veljeksistä, joiden vuoro oli taasen tallata lunta. Poikki niitun kulki talvitie kirkonkylään, ja matkustavia, kolmella hevosella ja kolmella reellä, retkeili par'aikaa tällä tiellä. Mutta pahoin pelästyivät niin hevoset kuin miehet, koska näkivät veljesten lähestyvän heitä pohjosesta. Näkivät he kuunvalossa seitsemän miestä paitasillaan, pyssyt olalla, hevosinensa kiirehtivän esiin. Ja luulivat he joukon kiukkuisia peikkoja Impivaaran luolista karkaavan heidän päällensä. Kova oli niitulla liike ja meno. Virna-päisinä kiitivät matkustavien hevoset, kiitivät sinne, kiitivät tänne, ja miehistä mikä huusi, mikä siunaili, mikä kirosi ja lausui kaikuvalla äänellä. Mutta veljekset loivat tuskin silmänsä kohden tätä kiihkellystä, he vaan juoksivat vimmatusti Jukolaan päin yli Kuttilan niitun, ja savuna halkesi lumi heidän edellänsä. Tuli vastaan niitun toinen aita, he rynkäsivät miehissä päin, se murtui alas räiskähtäin, ja pian he retkeilivät mäkisellä tiellä taas. But the brothers already fared far from their terrible foe; and delightfully had the murderous din of the wolves on Kiljava echoed in their ears; for them it was the sweet and ravishing message of salvation. Soon they had reached Ruttila’s big meadow, round which the road made a detour over hilly ground. But to gain time they decided to cut straight across the meadow. Under their combined weight the fence gave and fell, and Valko, again with two of the brothers on his back, stepped over it, and urged on by the men’s switches, set off at a trot over the meadow’s smooth surface. And without delay, those of the brothers whose turn it was to tread the snow, hurried after. Across the meadow a winter track led to the village, and just at that moment a number of travellers, in three sleighs, were moving along it. But great was the alarm of both men and horses when they perceived the brothers coming towards them from the north. In the light of the moon they saw seven men in their shirts, with guns on their shoulders and accompanied by a horse, hastening in their direction; and they believed a host of wicked demons from Impivaara’s caves was attacking them. The tumult and din in the meadow was immense. Mad with fright, the travellers’ horses gallopped back and forth, while the men shouted or prayed, cursed or raved in ringing voices. But the brothers cast hardly a glance at this confusion, only ran madly across the meadow towards Jukola, and the snow was cleft in smoke before them. They reached the fence on the other side, and under their united pressure this too gave with a crash, and soon they were all out on the hilly road again. 06393
Bottom
06397
Top
Mutta olipa tämä yö heille kamala ja hirmuinen. He juoksivat ankarasti, juoksivat vilkaisten ja huohoittain, ja epäilys tuijotteli ulos heidän seiväskankeista katseistansa, jotka he lakkaamatta teroittivat kohden entistä Jukolan kotoa. Niin he sanaakaan lausumatta kirmasivat yhä eteenpäin, ja nopeasti pakeni heidän altansa luminen maa. Mutta viimein, ehdittyään Pohjanpellon töyrylle, näkivät he kalveassa kuutamossa, mäen rinteellä Jukolan talon, ja melkein yht'aikaa kuului heidän suistansa: »Jukola, Jukola!» Siitä juoksivat he mäkeä alas, harppasivat Ojaniitun poikki kuin siivitetyt peikot ja kiepoivat taasen mäkeä ylös, ja seisoivat talon teljetyn oven kynnyksellä. Aikaa ei ollut heillä kolkuttamaan ja odottamaan laskemista sisään, vaan rynkäsivät he kaikin voimin päin ja ryskyen ja kolisten lennähti porstuvan jykevä ovi auki. Pauhulla ja töminällä riensivät he porstuvasta tupaan ja siitä tuulenpuuskana tulisijan hiilistöön, josta heitä vastaan hengitti kallis lämmin. Mutta kovin säikähtyi nahkapeitturin unihoureinen perhe, luullen ryövärien karkaavan heidän päällensä. This night was to them truly a fearful and terrible night. Stoutly they ran, with twinkling feet and panting wildly, while doubt glared from their wooden-stiff glance, which was ever directed towards their former home. So without a word they dashed onward, and swiftly the snow-covered ground retreated beneath them. Until at last, having reached the crest of a hilly field, they saw in the pale moonlight Jukola standing on its hillside, and almost with one voice the cry: ”Jukola, Jukola!” broke from their lips. They ran on down the hill, jumped the ditch like winged demons, and staggering uphill again, stood on the threshold of the closed door of the farmhouse. Time to knock and wait for admittance there was none, so putting forth all their strength they flung forward, and with a crash and a clatter the stout porchdoor flew open. With a great banging and stamping they rushed from the porch into the house, and on like a whirlwind towards the embers in the fireplace, from which a luxurious warmth still breathed. But great was the alarm of the tanner’s sleep-drunken family at this intrusion, for they believed themselves overrun by robbers. 06394
Bottom
06398
Top
NAHKAPEITTURI. Kuka hirviö näin astuu kunniallisen miehen huoneesen juuri joulu-yönä? Sano; pyssyni on ojennettu! The Tanner: What monster enters the room of an honourable man in this fashion on Christmas night? Answer! my gun is aimed! 06395
Bottom
06399
Top
TUOMAS: Olkoon pyssy rauhassa, mies. Tuomas: Leave your gun in peace, man. 06396
Bottom
06400
Top
AAPO: Älä ammu oman talon väkeä. Aapo: Don’t shoot the farm’s own people. 06397
Bottom
06401
Top
JUHANI: Me olemme, Jumala paratkoon, Impivaarasta. Juhani: We come, God help us, from Impivaara. 06398
Bottom
06402
Top
TIMO: Entisen Jukolan seitsemän poikaa! Timo: The seven sons of the former Jukola. 06399
Bottom
06403
Top
SIMEONI: Herra armahtakoon meitä! Seitsemän sielua on menossa ijankaikkisuuteen juuri tällä hirmuisella hetkellä. Herra armahtakoon meitä! Simeoni: The Lord ha’ mercy upon us! Seven souls are passing to eternity this selfsame terrible moment. The Lord ha’ mercy upon us! 06400
Bottom
06404
Top
JUHANI: Tuli poltti tuon oivallisen pirttimme metsässä ja kaiken tavaramme myös. Tännehän nyt vilkaisimme kuin jänikset ilman yhtäkään muuta ruumis-pahan verhoa kuin paitariepu, lyhyt miehen paitariepu. Ja se oli kova leikki. Juhani: Fire burned down our good cabin in the forest and all our belongings with it. Here we had to gallop like hares with no more covering to our poor bodies than a rag of a shirt, a short shirt. And that was a tight place. 06401
Bottom
06405
Top
NAHKAPEITTURIN EMÄNTÄ. Herresta varjele! The Tanner’s Wife: The Lord Jesus preserve us! 06402
Bottom
06406
Top
NAHKAPEITTURI. Voi teitä kurjia! The Tanner: Oh you poor lads! 06403
Bottom
06407
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa! Tässähän nyt istumme kuin harakat, huutaen Herran armoa. Ah! mun täytyy itkeä. Juhani: Ay, is this a right state of things! Here we sit like magpies, beseeching God’s mercy. Ah! I must cry. 06404
Bottom
06408
Top
EMÄNTÄ. Kurjat lapsukaiset! Riennä, ukko, virittämään valkeata. The Wife: Poor, miserable children! Hurry, husband, and light a fire. 06405
Bottom
06409
Top
EERO: Voi onneton yö, voi onnettomia meitä! Eero: Oh unhappy night, oh unhappy us! 06406
Bottom
06410
Top
AAPO: Voi kauhistuksen yötä, voi! Aapo: Oh night of terror, oh ! 06407
Bottom
06411
Top
SIMEONI: Ah voi! Simeoni: Ah! oh! 06408
Bottom
06412
Top
JUHANI: Älä itke, Eero, älä itke, Simeoni, älä yhtään ruikuta, Aapo! Älä itke, älä itke, Eero-veljeni; sillä nyt olemme suojassa. Mutta olipa se turkin marssia. Juhani: Don’t cry, Eero, don’t cry, Simeoni, there’s no cause at all to blubber, Aapo! Don’t cry, don’t cry, brother Eero; we’re in shelter now. But it was a Turk’s march. 06409
Bottom
06413
Top
EMÄNTÄ. Voi ihmislasta täällä, voi! The Wife: Oh child of man on earth, alas! 06410
Bottom
06414
Top
JUHANI: Kultainen emäntä, teidän itkunne ja surkutuksenne saattaa minun uudestaan kyyneleisin. Ah! Mutta älkäät itkekö, muori, älkäät itkekö! Olemmehan jo pääsneet petoin ja pakkasten kynsistä tänne kristillisten lähimmäisten lämpymään. Ja siitä Jumalalle kiitos. Juhani: Dear mistress, your tears and pity awaken my own tears again. Ah! But don’t cry, mistress, don’t cry. Haven’t we escaped from the clutches of wild beasts and the cold to the warmth of Christian neighbours? And for that, thanks be to God. 06411
Bottom
06415
Top
TUOMAS: Surkea, perin surkea on tilamme. Mutta tehkäät meille loimottava pystyvalkea, tuokaat myös pari lyhdettä olkia sijaksemme laattialle ja saattakaat Valko talliin ja heiniä eteen. Tuomas: Wretched, wretched indeed is our state. But build up a blazing fire for us, bring a couple of sheaves of straw for our beds on the floor, and put Valko in the stable and hay before him. 06412
Bottom
06416
Top
AAPO: Suokaat anteeksi, että lain nimessä ja henkemme tähden näin lujasti anomme teiltä apua ja holhomista. Henkemme tähden, henkemme tähden! Aapo: Forgive us, if we beg so hard in the name of the law and our lives’ sake for help and shelter. For our lives’ sake, for our lives’ sake! 06413
Bottom
06417
Top
JUHANI: Oi armonliiton enkelit! istuuhan henki juuri nokkani kärjessä vallan lähtemäisillänsä, lähtemäisillänsä.--Jos on talossa lihaa ja olutta, niin tuokaat esiin.--Kas se vasta leikki oli, löylytys, jota muistamme.--Tuokaas lihaa ja lämmitettyä olutta kalliin henkemme ja sielumme tähden. Juhani: Oh angels of the Covenant of Mercy! The life left in me is all at the tip of my nose, ready to fly off, to fly off. If there be meat and ale in the house, bring it forth. Look you, this was a game, a dusting we shall never forget. Bring meat and mulled ale for the sake of our dear lives and souls. 06414
Bottom
06418
Top
NAHKAPEITTURI. Miten ehdimme ja voimme, hyvät ystävät, ja saatuani ensin huoneesemme valoa.--Teitä onnettomia! paitasillaan juuri. The Tanner: As fast as we can and all we can, good friends, as soon as I have lit a light. You hapless! In your shirts! 06415
Bottom
06419
Top
JUHANI: Ei ryysyä päässä eikä kenkärajaa töppösissä. Katsokaas noita Sipillan-jalkoja, katsokaas. Juhani: Not a rag on our heads or an old boot on our feet. Look at these goose-legs, look! 06416
Bottom
06420
Top
NAHKAPEITTURI. Karvojahan tämä pöyhistää. Tules katsomaan, muija. The Tanner: It fair makes my hair bristle. Come and look, wife. 06417
Bottom
06421
Top
TIMO: Katsokaas minunkin sääriäni. Timo: Look at my legs too. 06418
Bottom
06422
Top
JUHANI: Mitä ne ovat näiden rinnalla? Tuossa! Katsos, poika, paistikkaita. Juhani: What are yours to mine! There! Look, lad, at two roast turnips. 06419
Bottom
06423
Top
TIMO: Entä tuossa! Timo: What about these! 06420
Bottom
06424
Top
JUHANI: Mitä sinun koipes tässä ovat? Juhani: What are your legs here ? 06421
Bottom
06425
Top
TIMO: Ja minunko? Äläs mitään. Nähkääs nyt. Onkos tämä ihmisen-lihaa? Timo: What? Mine? Never mind. Just look at them. Is this human flesh? 06422
Bottom
06426
Top
NAHKAPEITTURI. Riennä, muija, katsomaan. The Tanner: Hurry, wife, and look. 06423
Bottom
06427
Top
EMÄNTÄ. No hyvät ihmiset ja taivaan voimat! The Wife: Well, good people and powers of Heaven! 06424
Bottom
06428
Top
JUHANI: Niin, onkos tämä enään laitaa?--Tuomaankin silmät ovat kosteat. Älä itke, Tuomas.--Kun ma sanonkin: onkos tämä laitaa? Juhani: Ay, is this a right state of things? Even Tuomas’s eyes are wet. Don’t cry, Tuomas. What did I say? Is this a right state of things? 06425
Bottom
06429
Top
TIMO: Näinhän täällä ihmisen vasikkaa lennätetään. Timo: That’s how we human calves are chased down here. 06426
Bottom
06430
Top
EMÄNTÄ. Kuinka ne nyt punoittaa ja hohtaa, punoittaa ja hohtaa! Hyvät ihmiset! The Wife: How they flush and glow, flush and glow! Good people ! 06427
Bottom
06431
Top
TIMO: Kuin rauta ahjossa, varsinkin meltorauta. Hi, hi! Timo: Like iron in the furnace, especially cast-iron. He-he! 06428
Bottom
06432
Top
EMÄNTÄ. Niin punaiset, niin punaiset! Herresta varjele! The Wife: So red, so red! Lord Jesus save us! 06429
Bottom
06433
Top
JUHANI: Ovatpa ne juuri »valanto-vasken kaltaiset», niinkuin seisoo raamatussa. Herra auttakoon meitä vaivaisia! Juhani: They’re just ”like unto molten brass,” as it says in the Bible. The Lord help us poor wretches! 06430
Bottom
06434
Top
EMÄNTÄ. Voi teitä lapsukaisia! The Wife: Oh, poor children! 06431
Bottom
06435
Top
LAURI: Tehkäät mitä pyysimme ja lupasitte. Lauri: Do as we begged you and you did promise. 06432
Bottom
06436
Top
AAPO: Me rukoilemme: rientäkäät! Itse kyllä laitamme pystyvalkian, koska täällä nurkassa löytyy halkoja, uhkeita, tuohisia halkoja. Aapo: We beseech you, hurry! We’ll kindle the fire ourselves, seeing that there is cordwood in the corner, fine bark-clad faggots. 06433
Bottom
06437
Top
JUHANI: Niinpä vanhassa Jukolassa, noiden tuttavien, nokisten ortten alla istumme taas, ja tässä viivymme aina Vappuun asti. Entinen tupa olkoon vielä tämän talven kortteerinamme. Juhani: Here we are again in old Jukola, under its well-known sooty rafters, and here we stop right until May-day. May the old home be our lodging for one more winter. 06434
Bottom
06438
Top
TUOMAS: Mutta annappas kesän tulla. Tuomas: But wait till summer comes. 06435
Bottom
06439
Top
JUHANI: Annappas kesän tulla, ja pirtti, ensimmäistä uhkeampi, seisoo Impivaaran aholla taas. Juhani: Wait till summer comes, and a cabin, grander Ilian ever, will stand on Impivaara clearing. 06436
Bottom
06440
Top
TUOMAS: Koska vaan lumi on mennyt, kaikuupa vieläkin kirvesten iskuista korvet ja vuoret ja Jukolan veljesten ei tarvitse enään kerjätä tuulenturvaa muilta. Tuomas: As soon as the snow has gone, the forests and hills will soon be echoing again with the ring of axes, and the Jukola brothers will no longer need to beg for shelter from anyone. 06437
Bottom
06441
Top
JUHANI: Potrasti sanottu. Tuomas, unohtakaamme se kirottu temppu, joka saattoi pirttimme tuleen, ja kuvailkaamme mielessämme uutta pirttiä, jonka kohotamme pystyyn taas. Juhani: Grand words, Tuomas. Let’s forget the accursed luck that caused our cabin to be burned down, and picture in our minds the new cabin we shall soon have put together again. 06438
Bottom
06442
Top
TUOMAS: Tiedä, että jo lähteissämme peloittavalle retkelle povestani kaikki närä hälveni; ja tiedä, koska tiellä, juostessas mun jäljessäni, sinä puhaltelit niskaani kuin uiva orhi, niin leikkasipa tämä sydäntäni. Tuomas: Know that all grudge vanished from my mind as soon as we set out on our dreadful journey, and know that when you blew on my neck like a swimming stallion as you came on behind, it cut me to the heart. 06439
Bottom
06443
Top
JUHANI: Sentähden riemuitkaamme, että se retki on päätetty ja että seisomme lämpöisessä pirtissä taas.--Tuossahan tuodaan meille ruokaa ja juomaa ja tuossa kaksi valtaista lyhdettä kiiltäviä olkia. Kiittäkäämme Jumalaa, armaat veljet! Juhani: Let us rejoice then that the journey is ended and that we are once more in a warm room. Here comes food and drink, and there two mighty sheaves of shining straw. Let us thank God, beloved brothers. 06440
Bottom
06444
Top
Mutta iloisesti leimusi koivuinen pystyvalkia, jonka herttaisessa hauteessa veljekset itsiänsä mieluisasti lämmittelivät. Siinä hetken seistyänsä, seitsemän miehen rivissä, siirtyivät he pöytään, nauttimaan lihaa, leipää, makkaroita ja lämmitettyä olutta, jonka kaiken heille nahkapeitturin emäntä, armoitteleva vaimo rakensi. Isäntä itse otti huolen Valkosta, talutti hänen talliin ja täytti soimen heinillä hänen eteensä. Viimein, seuraten miesten jälkiä, tulivat myös koirat synkeältä retkeltänsä, tulivat huohoittaen, liehakoiden, ja ilosta leimusivat heidän silmänsä. Suurella ilolla ottivat veljekset heitä vastaan: armoittelivat heitä, ravitsivat heitä ja hyväilivät heitä kaikin tavoin. Merrily blazed the birchwood fire, and in its grateful warmth the brothers wallowed and warmed themselves. And having stood there for a while, seven men in a row, they moved to the table to enjoy the meat, bread, sausage and mulled ale, all of which the tanner’s wife, a pitying woman, set before them. The master himself took charge of Valko, led him to the stable and filled the manger before him with hay. And at last, following the men’s tracks, the dogs too came from their dismal journey, came panting and fawning, with joy blazing in their eyes. And with joy the brothers received them; they petted them, fed them and fondled them. 06441
Bottom
06445
Top
Mutta, koska veljekset olivat atrioinneet, vaipuivat he alas olkisille vuoteillensa, ja pian, käärittyinä unen hienoon huiviin, unohtivat he elon taistelon. Makeasti he makasivat, ja kauan vielä lämmitti heitä loimottava valkea, kunnes se riutui ja hiiltyi. Sulki silloin emäntä pellin, ja tupaan virtasi uunista ihana lämmin; siitä kallistui vaimo itsekkin vuoteellensa taas, ja oli jälleen huoneessa yleinen hiljaisuus. Mutta ulkona hyppeli pakkanen räiskytellen pitkin aitoja, pohjoinen liehtoi voimakkaasti tähtikimmeltävän taivaan alla, josta kalvea kuu hymyten katseli alas. But when the brothers had finished their meal, they sank down on their bed of straw, and soon, wrapped in the soft blanket of sleep, forgot the battle of life. Sweetly they slept, and for long they were warmed by the flickering fire, until it had dwindled into a heap of glowing cinders. Then the mistress closed the dampers and a delicious warmth streamed into the room from the fireplace; and having done so she lay down on her own bed, and silence reigned in the room. But outside the frost skipped crackling along the fences, the north wind blew roaring under a star-glittering sky, whence a pallid moon looked smiling down. 06442
Bottom

Luku 07 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
07001
Top
Keväällä varhain, jo ennen kurkien tuloa, heittivät veljekset Jukolan, pakenivat Impivaaran aholle taas ja rupesivat kohta kaikin voimin rakentamaan itsellensä uutta pirttiä. Pian lepäsi nurkkakivillä jykeviä hirsiä ja kerros liittyi kerrokseen. Silloin monena päivänä aamun koitteesta aina iltahämärään paukkuivat kirveet ja jumahteli raskas nuija. Siinä Juhani, Aapo, Tuomas ja Simeoni istuivat kukin nurkallansa, mutta muut palhoilivat ja kiirittelivät lonnoja myöden hirsiä ylös rakennolle. Hiki-päin, mutta hauskalla mielellä aina he puuhailivat, ja vakaasti kohosi huone ja ympäri tuoksusi pihkan raikas haju. Mutta menipä taasen päiviä, joina veljekset ei liikuttaneetkaan kirveitänsä, vaan, kuorsaten sikeässä unessa, viettivät vuorokautensa illasta iltaan ja vielä kolmanteenkin aamuun. Early in the spring, before even the cranes had arrived, the brothers forsook Jukola, and fleeing again to Impivaara clearing, began at once with all speed to build themselves a new home. Soon stout logs rested on the corner stones, and tier was added to tier. Then for many days from the break of dawn to evening twilight axes crashed and the heavy mallet thundered. Juhani, Aapo, Tuomas and Simeoni sat each at his corner, while the others shaped and rolled the logs up to the framework along sloping spars. Sweating, but always in merry mood they toiled, and steadily the house rose, and around them the resin spread its fresh perfume. But then days would go by when the brothers moved not an axe, but lay snoring in heavy slumber from eve to eve, sometimes until the morning of the third day. 07001
Bottom
07002
Top
Kuitenkin, jo ennen laihopeltojen kellastumista kylässä, seisoi pirtti valmiina Impivaaran aholla; seisoi samassa paikassa, samassa muodossa ja tilassa kuin ensimmäinen; uhkeampana vielä se seisoi. Ja nytpä veljekset, koska luja pirttinsä oli valmis, taisivat päätyä täysin voimin pyyntöretkillensä taas. Sekä metsästykseen että kalastukseen Ilvesjärvelle varustelivat he itseänsä, läksivät aseinensa, pyydyksinensä matkaan, ja koiratkin seurasivat heitä tultaläikkyvillä silmillä. Väsymättä samoilivat he metsäisiä vuoria, soita ja maita ja viiltelivät kaikkialle järven heleää pintaa, kiehtoen itsellensä elaketta sekä hetkeksi että tulevaksi tuikeaksi talveksi. Ja silloin Ahtolan ja Tapion asujamista moni henkensä heitti. Nevertheless, before the autumn sowings had yellowed in the village, the house stood completed on Impivaara clearing; on the same spot, in the same form and condition as the first; prouder even than it stood before. And now that their stout-walled cabin was ready, the brothers were able to devote themselves once more with all their might to their hunting-trips. Both for the hunt and for the fishing on Lake Ilvesjarvi they equipped themselves, set out with guns and traps on their adventure, and the dogs followed them with flaming eyes. Tirelessly they roamed the wooded heights, bogs and backwoods, and cleft the bright surface of the lake, wresting a livelihood both for the moment and the coming, savage winter. And in those days many dwellers in the woods and waters gave up their lives. 07002
Bottom
07003
Top
Mutta mielinpä nyt kertoa vanhasta Taula-Matista, veljesten ainoasta ystävästä täällä metsissä.--Oli ukko, nimeltä Taula-Matti; asui tuuhealla, visaisella mäellä, yksin hän asui pienessä majassansa muutama tuhannen askelia Impivaaran vuoresta. Taulaa teki hän pehmeintä Hämeessä ja vallan vahvoja tuohikenkiä, ja tämä virkansa toi hänelle puuttumatta jokapäiväisen leipänsä. Nuorempana oli hän matkustanut Pohjanmaalla, jonne jalona kyytimiehenä seurasi entistä pitäjän provastia, joka oli muuttanut aina Lapinmaan rajoille. Siellä oli Taula-Matti viipynyt seuraavan kesän, pyynnellen karhuja, ahmoja ja kurkia Pohjolan äärettömillä rämeillä. Näiltä retkiltä oli hänellä kertomista paljon; ja muisto oli hänellä verrattoman tarkka; eipä hän unohtanut mitä hän kerran näki tai kuuli. Tarkka oli myös hänen havaintonsa ja silmänsä; pyörryttävien salojen halki hän vaelteli milloinkaan eksymättä. Ei löytynytkään paikkaa niin kaukaista, missä hän vaan kerran oli käynyt, jonka suuntaa ei hän luullut tietävänsä, erehtymättä hiuskarvan vertaa. Hän osoitti sen kohta peukalollansa; ja turhaan väittelivät vastaan, niin järkähtämättömänä piti hän tietoansa. Jos esimerkiksi häneltä kysyit: »missä on Vuokatti», vastasi hän kohta, puskien peukalollansa kohden taivaan reunaa: »tuolla; katso pitkin peukaloani; tuolla, vaikka ampuisit. Kuusamon kirkko on tuon pienen kuveron kohdalla, mutta siitä pieni kukon harppaus oikealle kulkee linja Vuokattiin». Samoin, jos kysyit häneltä: »missä on Porrassalmen tappeluskenttä», vastasi hän taasen viipymättä ja puskien peukalollaan kohden taivaan reunaa: »tuolla; katsos pitkin peukaloani; tuolla, vaikkas ampuisit». Niin oli ukko tarkka, ja tarkoin tunsi hän myös metsät monien peninkulmien avaralta majansa ympärillä. Moneen ristiin oli hän ne astellut, etsien milloin kääpiä, milloin kenkätuohia ja milloin käyskellen pauloillansa. Tapahtui myös joskus, että hän, näin ympäri kuljeksien, poikkesi Impivaaran pirttiin tervehtimään veljeksiä. Ja silloin oli veljeksillä hauska hetki: suut selällään he kuultelivat ukon kertomuksia, suut selällään ja korvat pystyssä kuin nahkasiiven korvat.--Kerranpa taasen eräänä elokuun iltana istuu hän veljesten luona, haastellen metsäretkistänsä pohjoisilla mailla. But I would now like to relate of old Tinder-Matti, the brothers’ sole friend in these wilds. There was an old man, by name Tinder-Matti, who lived on a hill close-covered with curlywooded birch, lived alone in his tiny hut a few thousand paces from Impivaara Height. He prepared the softest tinder in all Häme and strong and lasting birch-bark shoes, and this work of his never failed do provide him with his daily bread. In his younger days he had travelled in North Finland, where as trusted coachman he had followed the former Vicar of the parish, who had moved right to the boundaries of Lapland. There Tinder-Matti had remained until the following summer, hunting bears, gluttons and cranes in the limitless boglands of the north. Of these excursions he had much to relate; and his memory was matchlessly sharp; he never forgot what once he heard or saw. Sharp were also his gifts of observation and his eye; through bewildering forests he wandered without ever losing his bearings. No place existed, however distant, the direction of which he did not believe himself to know, without the error of a hairbreadth, after a single visit. He pointed towards it immediately with his thumb; and it was vain to argue with him, so firmly he trusted in his own knowledge. If for instance you asked him: ”Where is Vuokatti Fell?” he would answer at once, butting his thumb at the horizon: ”There; look along my thumb; over there you could shoot it. Kuusamo church is where that little dip is; a tiny cock’s pace to the right runs the line to Vuokatti Fell.” Similary, if you asked him: ”Where is Porrassalmi battlefield ?” he would again answer without delay, butting his thumb at the horizon, ”There; look along my thumb; over there you could shoot it.” So exact was the old man, and indeed he knew accurately the forests for many scores of miles around his hut. He had tramped them in all directions, seeking now for fungi, now for birch-bark for shoes, now visiting his traps. It happened sometimes that in his wanderings he would step over to the brothers’ cabin on Impivaara. And then the brothers would enjoy a pleasant time: gaping they listened to the old man’s tales, mouths open, ears erect as a bat’s. Once on an evening in August he sat again with the brothers, telling them about his hunting experiences in the lands of the north. 07003
Bottom
07004
Top
JUHANI: Vai niin. Mutta kuinkas sitten? Juhani: Ah, indeed. But what happened then? 07004
Bottom
07005
Top
TAULA-MATTI. Niin, kuinkaspa kävi? Tultiin siitä oikein moiselle aukolle, heiluvaan suohon, ja suksilla sujuttiin yli tuon pöhisevän haudan. Löydettiin monta lämpöistä kurjenpesää, ammuttiin monta kirkuvaa kurkea, pullistettiin pussimme munilla ja höyhenillä, ja kurjet viskasi mies aika rykelmänä olallensa. Ja sitten me ryypättiin.--Siitä lähdettiin liesuun taas, koirat ja kurjet niskassa, yli helluvan ja hyllyvän, porisevan ja pirisevän rämeen; ja usein oli uros menemäisillänsä kuun kullan päiviksi ijankaikkiseen syvyyteen, niskassa mariseva koira. Mutta tultiinpas kuitenkin mäikyvälle mäelle taas, navealle taipalelle, vaikka märkinä kuin uitetut hiiret. Siihen rakennettiin yöleiri, tehtiin heiluva tuli ja riisuttiin päältä lotisevat nutut. Eikä siinä muuta kuin tempasit tuppeen vaan sekä housut että paidan, tuppeen kuin ankerjaannahan. Höyrysivät pian vaatteet oksilla, kihisivät kurjen-munat mujussa ja me itse nyt kääntelimme ja vääntelimme tuossa tulosen herttaisessa hauteessa, ilki-alastomina kuin öiset kyöpelit. Ja sitten me ryypättiin.--Mutta mitenkäspä luonnistui aika? kuinkaspa kului meiltä toukoyö? Ainahan tuossa koirat kiertelivät noita kosteita sieraimiansa ja mulkoilivat ylös puitten latvoihin. Lopultahan mekin rupesimme tirkistelemään ylöspäin, ja mitäpäs näimme siellä? Tinder-Matti: Ay, what happened then? We went on to a great big open space, a squelching bog, and slid on our skis over that bubbling pit. We found many warm cranes’nests, shot many shrieking cranes, stuffed our bags with eggs and feathers, and of the cranes each man threw a fine bunch over his shoulder. And then we had a drink. We jogged off again, the cranes and dogs across our necks, over the quaking and squelching, bubbling and hissing quagmire; and often a man was near to sinking for good into the bottomless depths, a whining hound on his neck. But we came however to an echoing hill, to firmer ground, though drenched like drowned rats. There we camped for the night, made a leaping fire and took off our sodden coats. And there was nothing to do but to strip off trousers and shirts too, peel off like eels. Soon our clothes were steaming on the branches, cranes’ eggs hissing in the ashes, and we ourselves turning and wallowing in the rare warmth of the fire, naked as midnight goblins. And then we had a drink. But how do you think the time passed? How went that May night with us? There the dogs were for ever twitching their damp nostrils and glowering up at the tree-tops. So at last we too started peeking upwards, and what did we see? 07005
Bottom
07006
Top
JUHANI: Sanokaas. Kaiketi pienen kyynysilmän karhunpoikasen. Juhani: Tell us; a half-blind little bear-pup, I’ll lay. 07006
Bottom
07007
Top
TIMO: Tai itse Körrin ja Kyöpelin, arvaan minä. Timo: Or Old Horny or Bogg himself, I guess. 07007
Bottom
07008
Top
TAULA-MATTI. Ei niin eikä näin, vaan istui siellä tumpuri ahma-vetkale kuivan, partaisen männyn haarikossa. Heiskanen ampui, mutta turhaan; Pikku-Jussi ampui, mutta turhaan; livautinpa lopulta minäkin, mutta melkein samalla autuudella. Heilahti ahma vaan kerran ja ärähti oikein äkeästi, mutta istui koreasti oksalla jäljellä. Silloin huusi Heiskanen: »noidanjuonia, noidanjuonia!» otti taskustansa kuolleenhampaan, puri siihen muutaman kerran ja sylki luotiin, jonka hän kiersi uudestaan pyssyynsä. Sitten soikotteli hän hetken kädellänsä ilmassa ja, väännellen silmiänsä peloittavasti, lausui, peevelin poika, pari kolme eriskummallista, hirveätä sanaa, ampui, ja alaspa mötkähti männystä ahma. Mutta kaukana kuolemasta oli vielä peijakas, ja nousipa leikki taas. Me itsehän, ihan alastomina kuin oltiin, emme taitaneet astua juuri liki tuota häijyläistä; eivätkä mielineet lähestyä häntä koiratkaan, vaan tuossa he nilkuttelivat ja nalkuttelivat syllän päästä, koska ahma pyrskäytteli, pyrskäytteli heitä moristen pensastosta vastaan. Noitavoimat, näettekös, vaikuttivat vieläkin. Mutta rupesi Heiskanen taasen latomaan suustansa kauheita sanoja, soikotellen kättänsä ja väännellen silmiänsä hirveästi. Ja kas kun nyt koira oikein karkasi kiinni tuohon punakitaiseen vekamaan karkasi kipenöitsevänä rakettina vaan, niin tulipas siitä pöllytys. No herran poika kun se koira nyt pani sen ahma-rukan noin, noin, noin vaan! Etpä, peijakas vie, ole nähnyt sellaista löylyä ja kuranssia vielä, et totisesti. Tinder-Matti: Neither one nor t’other but ’twas a great dark-brown monster of a glutton sat in the fork of a dried-up, whiskery pine. Heiskanen fired and missed; Little-Jussi fired and missed; I too let fly in the end, but with almost the same blessing. The glutton only swayed once and growled fiercely, but still sat nicely on its branch. At that Heiskanen shouted: ”Sorcerer’s tricks, sorcerer’s tricks!” took a dead man's tooth from his pocket, bit it a few times and spat on the bullet that he rammed into his gun. Then he waggled his hand a while in the air, and, fearfully rolling his eyes, uttered, the little devil, a couple of strange, awful words, fired, and down thumped the glutton from the pine. But the imp was far from dead yet, and a new game began. We ourselves, stark naked as we were, couldn’t well go near the raging devil; nor did the dogs seem to like it, but there they hopped and skipped two yards or so away, while the glutton spat, spat growling at them from the bushes. Black magic, you see, was still at work. But Heiskanen began gabbling his awful words again, waggling his hand and rolling his eyes fearfully. And now one of the dogs charged right at the red-mawed monster, flew at it like a crackling rocket, and a real brawl arose. Well, son of the Lord, that dog shook the poor glutton like that, and that, and that! Devil take me, you never saw such a worrying and dusting in all your days, and that’s the truth. 07008
Bottom
07009
Top
JUHANI: Tulimmaista tuhannen! Juhani: Ten thousand flaming devils! 07009
Bottom
07010
Top
TIMO: Siinä olis ollut lysti! Timo: That would have been fine to see! 07010
Bottom
07011
Top
TAULA-MATTI. Olipa se hauskaa ja lystillistä leikkiä, oli mar'! Tinder-Matti: It was a merry game and jolly, surely. 07011
Bottom
07012
Top
TIMO: Ja sitten pistitte ahman pussiinne? Timo: And then you stuffed the glutton into your bags? 07012
Bottom
07013
Top
TAULA-MATTI. Olihan tuo pulskeakin pussiin pistettävä jalli; lihava köntti. Niin; ja sitten me ryypättiin.--Sitten pu'imme nutut päällemme taas, kruutikuivana, ja pantiinpas koreasti ma'ata tuohon heiluvan tulen hauteesen. Mutta vähänpä siinä unta uneksuttiin, koska noidannuolia kuin tulisia kärmeitä lenteli lakkaamatta ristiin, rastiin ilmassa huimaavan päämme yli. Useinpa kyllä putkahteli Heiskanen ylös, huutain korkealla äänellä: »sammu, noidannuoli, sammu, noidannuoli!» ja kohahtaen raukeni heistä moni mikä metsään, mikä harmaasen suohon, mutta useampi vielä mennä pyhkäsi pitkin sileätä tietänsä, huolimatta hänen huudostansa. Kerranpa kuului, viiltäen pohjosesta etelään, riivatun äkeä ja vinha puhina, jota seurasi vielä pientä vilinätä kauan. Mikähän pokko siitä vilkkaisi? kysyin minä Heiskaselta, joka hetken päästä minulle morahtaen vastasi: »mänihän siitä itse ukko Hiisi».--Kului taasen tunti, kului kaksi, ja tulta iski liepeä, sumuinen ilma. Mutta idästä suon partaalta kuului äkisti ääni kuin sammaleisten kuusten kohaus, ja vastasi nyt suon läntiseltä rannalta pian taasen toinen ääni, mutta hieno niinkuin kahaus pienestä koivistosta. Mikä kohaus se siellä, ja mikä kahaus tämä täällä? kysyin minä taasen, ja vastasi viimein Heiskanen morahtaen: »hoastaahan kuusiston toatto tyttönsä kanssa».--Mutta meni vihdoin yö ja koitti kerran aamu ja siitä lähdettiin tallustamaan taas. Kas kun nyt juuri metsän rannalla näimme hallavan, sen peevelinmoisen suden, mutta hän pakeni kuin hernehaasia tuulispäässä. Näkyi viimein enään vasempi takajalkansa, minä ojensin pyssyni ja ammuin tassun poikki, poikki niinkuin rouskun, mutta pelastipa hän nahkansa kuitenkin. Poikki ammuin äijä-paran töppösen. Tinder-Matti: ’Twas a fine old rogue for any bag: a fat rascal. Ay, and then we had a drink. We put on our coats again, dry as powder, and laid ourselves peacefully to sleep in the warmth of the dancing fire. But ’twas little sleep we got, what with sorcerer’s arrows flying all the time like fiery serpents criss-cross through the air over our reeling heads. Often enough, Heiskanen bounced up, crying in a loud voice: ”Out, sorcerer’s arrow, out, sorcerer’s arrow!” and with a roar many of them fell, some in the forest, some in the grey bog, but still more went skimming along their smooth track without heeding his shout. And once we heard, sweeping from north to south, a furious and swift puffing that was followed for long by little squeakings. ”What kind of a goblin was that that scurried past?” I asked Heiskanen, who answered after awhile in a growl: ”That was the Old ’Un himself passing by.” An hour went by again and another, and fire kept flashing in the mild, muggy air. Then, from the edge of the bog to the east, there came a sudden noise like the roar of mossy firs, and a moment later from the bog’s western side, another noise answered, but softer, like the rustle of a young birchwood. ”What roar was that over there, and what rustle this over here?” I asked again, and Heiskanen growled at last: ”Th’ old Spirit of the Firs spoke to his daughters.” The night passed, anyhow, and in time morning dawned, and we set off again. And that very minute we saw, right at the edge of the forest a grey wolf, the hugest of size, that flew off like a stack of peas in a whirlwind. All we saw of it as it disappeared was its left hind leg, and lifting my gun I shot it right through the paw, snapped it in two like a piece of crackling, though it saved its skin after all. Broke the poor beggar’s peg in two. 07013
Bottom
07014
Top
TIMO: Voi peijakas! Kääppä poikki kuin jääpuikko, ja makasi edessänne maassa kuin pöydällä laskiais-sorkka? Timo: The devil! Paw broken off like an icicle, and lying there before you on the ground like a pig’s trotter at Shrovetide? 07014
Bottom
07015
Top
TAULA-MATTI. Ei sentähden juuri niin. Tinder-Matti: Well, not quite like that. 07015
Bottom
07016
Top
TUOMAS: Mutta mistä huomasitte käpälän katkenneeksi? Tuomas: How did you know its paw was broken then? 07016
Bottom
07017
Top
TAULA-MATTI. Juoksimmehan hänen jäljessään huikean matkan ja näimme usein kuinka, susi-pojan astellessa, laahaava, letkuva tallukkansa oli tehnyt tuommoisia kymmen-numeroja santaan. Tinder-Matti: We chased it a mighty long way and saw several times that where the son of a wolf had trodden, his dragging, waggling paw had made like number tens in the sand. 07017
Bottom
07018
Top
TIMO: No vie sinun perhana! Kymmenen-numeroja santaan? Hi, hi, hi! Timo: Well, may the Old ’Un take me! Number tens in the sand? He-he-he! 07018
Bottom
07019
Top
TAULA-MATTI. Selviä kymmenen-numeroja. Tinder-Matti: Plain number tens. 07019
Bottom
07020
Top
JUHANI: Susi oli päivissä. Juhani: That wolf had a hot time. 07020
Bottom
07021
Top
TAULA-MATTI. Susi oli päivissä, jos miehetkin. Mutta koirat peijakkaat eivät siirtyneet syltääkään kintuistamme, vaan astelivat alakuloisina, hännät lyyhyssä, ne ennen aina urheat koirat. Tinoer-Matti: The wolf had a hot time, but so did the men too. But the dogs, rot them, wouldn’t budge a yard from our feet, but jogged along spiritless, tails drooping, the old dogs that had always been so brave. 07021
Bottom
07022
Top
AAPO: Mikä oli masentanut heidän intonsa? Aapo: What had taken the spirit out of them ? 07022
Bottom
07023
Top
TAULA-MATTI. Noitakeinot, hurmaavat lumouskaasut, joista ilma oli täys kuin kruutisavusta sodan ilma. Tosin koetti Heiskanen parastansa, manasi ja sadatteli, soikotellen kättänsä, mutta turhaan perin. Ja Pikku-Jussi veitikka, hän juosta tapsutteli kuin keri, tömitellen maata, hikoen kovin. Sillä eihän ollut pojalla koipea kun kaikkein korkeintaan kolme korttelia; mutta olipa hänellä oikein saukon selkä, pitkä ja sitkeä. Sitkeä oli koko mieskin, riivatun sitkeä ja kiinteä kuin saukko itse. Kauan hän pöllytteli sutta perään, joka ontuen tallusteli edellä; mutta eipä lopultakaan auttanut, vaan täytyi hänen heittää Häntä-Heikki metsien haltuun. Niin; ja sitten me ryypättiin. Ja koska tämä oli tehty, käytiinpäs astelemaan kotiapäin taas, kantain runsasta saalistamme. Niin asteltiin, pussit kainalossa, pusseissa munat ja höyhenet ja yhtä ja toista pienempää metsäviljaa; sukset ja kurjet selässä, pyssyt kourassa; ja vuoroitellen lönkytteli kunkin olalla karvainen ahma. Niin kuljettiin. Mutta lentelipä pilvien rajalla pieni, mököttelevä taivaanvuohi; minä ammuin sen ja pistin pussiini. Siitä käytyämme hetken, näinpä männyn latvassa siipioravan, litteän ja suurisilmäisen, minä ammuin sen ja pistin pussiini. Tinder-Matti: Black magic, the bewitched spellbound vapours of which the air was full, like battlefield with smoke. Heiskanen did his best, shouted charms and cursed, waggling his hand, but it was all no use. And Little-Jussi, the scamp, scurried along like a ball, pounding the earth and sweating hard. For the lad had no more leg than three spans of your hand at the very most; but he’d a real badger’s back, long and tough. Tough he was altogether, devilish tough, and hard as any badger. Right long he dusted after that wolf, which ran on limping ahead; but it was no use, he had to leave old wagtail to the forest. Ay; and then we had a drink. And then we set off home again, carrying our rich haul. There we marched, bags under our arms, the bags full of eggs and feathers and this and that, little game from the forests; our skis and the cranes on our backs, guns in fists; and the hairy glutton dangled on each of our shoulders in turn: so we fared. But at the edge of the clouds flew a little chattering snipe; I shot that and put it in my bag. Then after walking a while I saw a flying squirrel, flat, with great eyes, in the crown of a pine; I shot that too and put it in my bag. 07023
Bottom
07024
Top
Tultiin lopulta väljille, korkeille ahoille ja näkyi kerran vielä tuolla etelässä Turkkilan talo, josta oli lähdetty tuimalle retkelle. Tultiin veriseen paikkaan, jonka Turkkilan isäntä jo pyyntiin mennessämme oli osoittanut meille ja jossa karhu kaksi päivää sitten oli tappanut uhkean orhin. Siinä katseltiin hetki kontion tahrattua pöytää, ja huomasinpa kohta, että hän nykyään, kaiketi menneenä iltana, oli auringon laskiessa käynyt nauttimassa tähteitä paististansa. Arvelinpa nyt hänen palaavan samaan paikkaan taasen tämänkin päivän sammuessa, ja sentähden päätin jäädä häntä vartomaan; mutta edelle, Turkkilaan läksivät muut iloista ehtoollista rakentamaan. Siinäpä seisoin nyt ja tuumiskelin, tuumiskelin ja pitelin päätäni kuinka tuota vierastani vuottaisin lakealla aholla, jossa, kiivetäkses ylös, ei seisnyt yhtään ainoata puuta. Mutta »sukkela vikkelän voittaa», keksinpä keinon viimein, oivallisen oikein moisen koneen. Näinpä siinä lähellä tervaskannon, mustan ja julman suuren, jonka juuret keväitten kirret oli kohottaneet ylös, ainakin kyynärän korkealle. Siitähän naputin kirveelläni poikki sen keskimmäisen juuren, joka tunkee oikeasti alas, kiskoin ulos ja avarsin kuoppaa vielä hieman. Sinne nyt matelin sisään, pistin kiväärini kidan ulos verikenttää kohden ja rupesin koreassa suojassa odottamaan ohtopoikaa, päälläni ankara linna. Hän tuli, läheni kontien arolta, iski hampaansa orhin revittyyn lapaan, ja päätinpä nyt varoten antaa hänelle lyijyä otsaan. Mutta peeveli kuitenkin! kilkahtipa silloin perin pikkuruisen tuo messinkiviilu pyssyni perässä vasten takkini tinanappia, ja kilahduksen kuuli paikalla kontion tarkka korva. Villittynä karkasi hän kohden, mutta paukahtipa häntä vastaan. Siitä kuitenkaan huolimatta, juoksi hän vaan päin, kirkuen peloittavalla äänellä. Kuuluipa nyt jytinätä pääni päällä: juuret ryskysi ja maa remahteli, koska monisarvinen kanto nostettiin päältäni pois. Ja minä poika-parka ajattelin jo tulleeksi tuhoni päivän ja varroinpa vaan, pyssy kourassa, koska tuikahtaisi esiin hirmun avattu kita. Mutta äkkiinpä nyt lakkasi telme, ja kaikki oli hiljaa, äänettä kuin haudassa, ja eipä, niinkuin odotin, tullutkaan tuosta iskettäväksi yhteen. Varroinpas hetken vielä, mutta katsoa kurkkasinhan lopulta pystyssä töröittävien juurien välistä toiselle puolelle, ja siellähän makasi ihan hengettömänä karhu, kaadettu kanto sylissä, ja vuodattaen uhkeasta rinnastaan vertansa multaan. Mutta heleijaa! ajattelin minä, seistessäni vapaana poikana taasen, vapaan taivaan alla. Olihan tervaskanto vallan sukkelasti siirtynyt päältäni pois. We came at last to high open clearings, and once in the south we saw Turkkila Farm, where we had begun our stiff journey. We came to a bloodstained spot which the master of Turkkila had pointed out to us on our way to the hunt as the place where a bear had killed a fine stallion only two days ago. We gazed awhile at Bruin’s bloody table and I noticed at once he had been there, likely at sunset the evening before, to enjoy the remains of his kill. I now reasoned that he would come again when this day faded, and so decided to stop and wait for him; but on to Turkkila went the others to prepare a mighty supper. There I stood then and pondered, thought hard, holding my head, how best to await my visitor on the open clearing, where there wasn’t a single tree to climb. But ”better be smart than be quick”, I hit on a trick at last, a downright good plan. Quite near I saw a tarry stump, black and enormously big, its roots lifted into the air by the spring thaws, at least a yard high. I chopped off the middle root that stuck out downward to the right, pulled it clean out and opened up the hole a bit more. Into this I crawled, and thrusting out the muzzle of my gun towards the bloody field, settled myself to wait for Bruin’s coming, a stout castle over me. He came, waddling along from the plain, drove his teeth into the torn thigh of the dead stallion, and I prepared as carefully as I could to give him a dose of lead in the forehead. But damn, anyhow ! Just then the little brass strip on the stock of my gun made the weeniest clink against the tin button of my coat, and the bear’s sharp ear caught the tinkle at once. In a rage, he charged at me, but was met with a bang. Taking no notice he came on, shrieking on a fearful note. Then there was a crashing over my head: the roots crackled and the earth shook as the many-pronged stump rose up over me. And I, poor lad, thought my end had come, and only waited, gun in hand, when the monster’s open maw would yawn before me. But the hubbub ended suddenly and all was quiet, still as the grave, and there was no tussle between me and the bear as I had expected. I waited a moment yet, but at last I peeped through the sky-ward-pointing roots to see what was on the other side, and there lay the bear stone dead, the uprooted stump in its arms and blood flowing from its mighty chest into the earth. But hallelujah! thinks I, standing a free man again under the free sky. For the stump had been lifted real neatly from around me. 07024
Bottom
07025
Top
JUHANI: »Helvetti, sanoi Heskuun-Jaakko!» Juhani: ”Hell,” said Heskuun-Jaakko! 07025
Bottom
07026
Top
TIMO: Vie sinun seitsemän seppää! Timo: The Seven Smiths take me ! 07026
Bottom
07027
Top
JUHANI: Sukkelin tempaus maan piirin päällä! Juhani: The funniest scrap on the face of the earth! 07027
Bottom
07028
Top
TUOMAS: Urhea tempaus, miehukas tempaus sekä kontion että teidän! Tuomas: A brave scrap, a manly scrap, both on Bruin’s side and yours! 07028
Bottom
07029
Top
JUHANI: Oi sinä musta sonni! Juhani: Oh you big black bull! 07029
Bottom
07030
Top
TIMO: Perhana! Enhän taida enään muuta sanoa. Mutta kuinkas sitten? Timo: The devil! That’s all I can say. But what then? 07030
Bottom
07031
Top
TAULA-MATTI. Niin, arvaathan kuinka sitten kävi, arvaathan että paukaus kuului Turkkilaan kuin ammeen pohjasta ja saattoi pian miestä niinkuin sääkseä aholle. Ja nousi nyt remua ja meteliä, koska taipuvassa, keikkuvassa salossa kannettiin kontiota taloon. Olipa siinä aika taatto: riippuen kiikissä, pimitti hän koko Turkkilan tuvan kuin taivaalla sakea ukkospilvi.--Siinä oli sen päivän puuhat, sen päivän ja retken. Ja sitten me ryypättiin. Tinder-Matti: Well, you can guess what happened then, can guess that the bang carried to Turkkila like from the bottom of a barrel and soon brought men on to the clearing like midges. And then a din and shouting arose as Bruin was carried to the house on a bending, dancing pole. There was a father of a bear for you: hanging from a rafter he darkened the big room at Turkkila like a mighty thundercloud does the sky. Such were that day’s doings, that day’s and that trip’s. And then we had a drink. 07031
Bottom
07032
Top
JUHANI: Ja vietitte iloisia peijaisia. Juhani: And celebrated a merry wake. 07032
Bottom
07033
Top
TAULA-MATTI. Ne Turkkilassa aljettiin ja pappilassa päätettiin, päätettiin liemisillä naamoilla ja laimeilla silmillä. Niin oli, ja ne päivät ovat olleet ja menneet. Mutta mieluisasti muistelee ukko retkiä miehuutensa parhaista päivistä ja mieluisasti niitä kertoilee. Tinder-Matti: The wake began at Turkkila and ended at the Vicar’s, ended with greasy faced and filmy eyes. So it was, and those days have been and gone. But gladly an old man remembers the adventures of the days of his best manhood and gladly he speaks of them. 07033
Bottom
07034
Top
AAPO: Ja mieluisasti kuultelemme me. Aapo: And right glad are we to hear them. 07034
Bottom
07035
Top
JUHANI: Kertokaat niin aina aamuun asti, ja me emme muistakkaan että unta on maailmassa. Juhani: Keep on telling them to dawn, and we’ll forget there’s sleep in the world. 07035
Bottom
07036
Top
TAULA-MATTI. Onpa jo aika lähteä kömppeilemään kölsäänsä taas; on aika, on. Jumalan haltuun, veljet! Tinder-Matti: Well, it’s time to start crawling off to my lair again; ay, it’s time. God watch over you, brothers! 07036
Bottom
07037
Top
JUHANI: Herran huomaan, kunnioitettava Matti. Juhani: The Lord preserve you, honoured Matti. 07037
Bottom
07038
Top
AAPO: Voikaat hyvin, ja tervetuloa pirttiimme aina! Aapo: The best of health, and welcome to our hut always. 07038
Bottom
07039
Top
Läksi Matti, kirves olalla, käymään kohden pientä mökkiänsä visaisella, tuuhealla mäellä, kaukana kylästä. Mutta yön lepoon läksivät veljekset, sillä johan pimeys voitti, ja illan himmenevä valo kajasti vaisusti heidän pirttinsä ahtaista akkuna-reijistä. Mutta kauanpa aatokset parveilivat tulisina heidän aivoissansa, poistaen virvoittavan unen. He muistelivat Taula-Matin kertomuksia Pohjan erämaista, lumotusta ilmasta siellä ja noidannuolista, jotka sihisten sinkoilivat ristiin, rastiin halki tumman yön. Niinkuin siellä nuolet säkenöitsivät ja pyssyt leimahteli, niin leimahteli heidän povensa kummallisesta halusta ja innosta. Enimminkin kaikista kannatti heidän kimmaansa kurki, tuo viisaasti, närkisti katseleva lintu, jonka jylhä kirkkuna kajahtelee ympäri Pohjan rämeitä; ja heidän aatostansa vastaan hohti höyhenellisten pesien herttainen lämmin, hohti kiiltävin munineen juovuke-pensasten helmoista. Siellä pitkäkaulaisia pyytää ja heidän pesiänsä riistellä, se nyt oli veljesten himona. Voimallisesti heidän mieltänsä viehätti Pohjolan soitten juhlallinen synkeys. Matti departed, axe on shoulder, to his little hut on the birch-clad leafy hill, far away from the village. But the brothers prepared for their nightly repose, for darkness already triumphed, and the failing light of evening shone sadly through the narrow window-holes of their cabin. But for long thoughts swarmed feverishly in their brains, driving away refreshing sleep. They pondered over Tinder-Matti’s tales of the deserts of the north, of the bewitched air of those places and the sorcerer’s arrows speeding hissing from every quarter of the dark night. And like to the sparkle of the arrows and the flaming of the guns, so flamed in their breasts a strange desire and eagerness. Above all was their lust whetted by the thought of the crane, that bird of wise and darting eye, whose austere cry echoes through the northern boglands; and to meet their thoughts came a breath of the pleasant warmth of feathered nests, a vision of gleaming eggs in nests hidden away in the bog-bilberry bushes. To hunt this long-necked prey and despoil its nests, for this the brothers now lusted. Powerfully the aweinspiring gloom of the northern bogs fired their imaginations. 07039
Bottom
07040
Top
Mutta kau'emmin kaikista valvoi vuoteellansa Juhani. Hän tuumiskeli millä keinolla näillä kotopitäjän mailla saataisiin matkaan pyynti, joka vetäisi vertaa tuolle äsken kerrotulle Pimentolan soilla. Hän muisteli Kourusuota, jossa tosin ei löytynyt kurkia, mutta laikkokylkisiä sorsia viljavalta. Ja koska Pohjan-miesten välimaiset ryyppäykset kiemailivat hänen mieltänsä kummallisella voimalla, niin muisteli hän löytyvän viinaa Viertolan kartanossa. Ja niinpä sai hän aatoksissaan kokoon jonkunmoisen kopian Pohjolan jalosta pyynnistä, ja, päätettyään panna sen huomenna toimeen, nukkui hän lopulta; mutta unissaan peuhaili hän kauan Taula-Matin mahtavilla retkillä. Kerranpa loiskasi hän uneksuen vuoteeltansa ylös, huutain hirmuisella äänellä: »Ahman-poika, ahman-poika! Ottakaat kiinni se kurjankaula!» Tälle huudolle muut, puoleksi heräten, ärähtivät äkeästi loukoistansa; vaipuivat kuitenkin pian uneensa taas. Mutta kauan tuijoitteli ympärillensä Juhani, ennen kuin huomasi ettei hän seisnutkaan Lapin summilla mailla, soitten välissä, harmaalla taipaleella, vaan kotopirtin rauhallisella parvella. Vähitellen selkeni mielensä, vuoteellensa kallistui hän jälleen ja nukkui sikeästi.--Mutta aamulla, noustuaan ylös, muisteli hän öillistä päätöstään ja rupesi kohta sitä muille esittelemään. Longer than any other, Juhani lay awake in his bed. He pondered over the best way to arrange a hunting-trip in his own parish that would compare with the one newly related from the lands of darkness. He thought of Kourusuo Bog, where, although cranes there were none, there were plenty of speckly-feathered wild duck. And with the intermittent stops for a swig of the northern hunters haunting his mind with a strange fascination, he thought about the spirits that were to be had at Yiertola Manor. And so he finally built up in his mind a copy of the brave hunt of the north, and having decided to put it into effect the very next day, fell asleep at last; but in his sleep he battled long on Tinder-Matti’s mighty adventure. Once he started up dreaming from his couch, crying in a fearful voice: ”The glutton, the glutton! Seize the crane-necked devil!” To this shout the others, but half-awakened, answered with angry grunts from their bunks; soon, however, they were asleep again. But Juhani stared around him for long before he realized that he stood not on the misty plains of Lapland, between the bogs, on a grey neck of land, but on the peaceful gallery of his own home. Then his mind gradually cleared, he dropped on his bed again and slept undisturbed. But on the morrow, awakening he remembered his decision of the night and began at once to introduce the matter to the others. 07040
Bottom
07041
Top
JUHANI: Veljet, kuulkaat mitä sanon ja mihin tahdon nyt teroittaa teidän mielenne. Muistelenpa saaliikasta seutua, ihmettelen kovin että aina tähän päivään asti olemme unohtaneet Kourusuon, jonka ruohistoissa ja kirkkaissa lammikoissa parveilee vesilintua ilman lukua ja määrää. Sinnepä nyt lähtekäämme pyyntiin ja tuommepa sieltä säkittäin sorsia kuin purasnuijia. Juhani: Brothers, listen to what I say and to what 1 want to impress on you. I have remembered a place that teems with game and marvel greatly that to this day we should have forgotten Kourusuo, where waterfowl swarm in the reeds and clear pools without count or number. Let us go and hunt there and we shall bring back wild duck by the sackful. 07041
Bottom
07042
Top
TUOMAS: Minä taivun tuumaas. Tuomas: I’m with you. 07042
Bottom
07043
Top
TIMO: Ja kernaasti minä. Timo: And willingly I. 07043
Bottom
07044
Top
EERO: Minä myös; ja koska samoilen Kourusuossa, niin pidän itseni Pikku-Jussina Lapinmaan nevoilla. Olkoon menneeksi! Eero: I too; and as we plod over the bog I shall fancy myself Little-Jussi on the Lapland marshes. I’m with you! 07044
Bottom
07045
Top
AAPO: En iske minäkään vastaan hanketta, joka taitaa meille saattaa monen päivän muonan. Aapo: Neither will I oppose a plan that can bring us food for many days. 07045
Bottom
07046
Top
JUHANI: Päätämme siis retken. Mutta Kourusuohon on huikea matka, aika suden virsta, ja viivymmepä siellä ainakin yhden yön. Sentähden ei tekisi, luullakseni, ryyppy pahaa, majaillessamme ilmi-taivaan alla. Juhani: We decide on the trip then. But it’s a fearful way to Kourusuo, a wolf’s league, and we shall be gone at least one night. Therefore, I believe a drink would do us no harm, camping under the naked sky. 07046
Bottom
07047
Top
TUOMAS: Viertolassa on viinaa. Tuomas: There’s spirits at Viertola. 07047
Bottom
07048
Top
JUHANI: Viinaa ja hyvää. Juhani: Good spirits too. 07048
Bottom
07049
Top
TUOMAS: Seitsemän korttelia, pojat! Tuomas: Seven spans, boys! 07049
Bottom
07050
Top
JUHANI: Oikein! Kortteli miestä kohden. Juhani: Right! a span each. 07050
Bottom
07051
Top
AAPO: Ehkä jätämme viinan, johon onneksemme emme ole juuri tottuneet vielä. Aapo: Maybe we’ll leave out the spirits, to which luckily for us we are unused. 07051
Bottom
07052
Top
JUHANI: Oletpa tuolloin, tällöin ottanut naukin niin sinä kuin minäkin. Juhani: You have taken a dram now and then, both you and I. 07052
Bottom
07053
Top
EERO: Ymmärrä, Aapo, miehen lapsekas yskä. Suo, että kerran mekin taidamme sanoa: »ja sitten me ryypättiin», koska harmaapäisinä ukkoina kertoilemme entisiä sankartöitämme nuorisolle. Suo, että oikein elävältä luulemme kuranssaavamme ahmanpoikia Pohjolassa. Eero: Grasp, Aapo, the childish hint of the man. Permit us to be able to say in our time: ”and then we had a drink”, when as grey-haired gaffers we relate the adventures of our youth to gaping children. Allow us to imagine that we are giving young gluttons a hot time in the north. 07053
Bottom
07054
Top
JUHANI: Hullujako taas? Onhan se oikeutta ja velvollisuutta, että ihminen ruokkoo ruumistansa. Tällä retkellä tulemme kylläkin tallustamaan rämeitä ja heiluvia hetteitä, ja loskomärkinä viettämään yömme karhunsammaleisella vuoteella. Silloinpa tekee pieni kulaus taskumatista hyvääkin, luulen minä.--Katsomme siis parhaaksi että matkaan astuessa emme ole ilman rohtoryyppyä kontissa. Ja lähteköön nyt Lauri-poika Viertolaan, paras ketunnahka poijussa; ja viinaa pitää heltimän. Juhani: More nonsense! Isn’t it only right and just that a man should feed his carcass ? On this trip we shall often enough be treading bogs and squelching quagmires, and spending our nights wet through on beds of bear-moss. At such times a little gulp from a pocket-flask can do good, think I. It is best, therefore, that we shall not lack a drop of medicine in our bags when we set out. And now let Lauri-lad go to Viertola, our best fox-skin in his pouch; and spirits will soon be forthcoming. 07054
Bottom
07055
Top
Läksi Lauri viinaa Viertolasta tuomaan, vahvistus juomaksi sorsanpyynnissä Kourusuolla.--Impivaarasta noin viisituhatta askelta, Viertolan maalla, on tämä suo, avara, ympäröitty synkeillä metsillä. Sen pinnalla, joka on sorsien mieluisa asunto, vaihtelee kirkkaita lammeja, korkeita ruohistoja ja mättäällisiä saarentoja kuihtuvin mäntyineen. Tänne oli veljekset päättäneet lähteä ajelemaan narisevia sorsia, toivoin yltäkylläistä saalista. Lauri set off to bring spirits from Viertola, for a cordial on the wild-duck hunt on Kourusuo Bog. About five thousand paces from Impivaara, on land belonging to Viertola, lies this bog, wide, surrounded by sombre forests. Its surface, a favourite resort of wild duck, shows in succession clear-watered pools, high clusters of reeds and hummocky islets with dying pines. There the brothers had decided to march to harry the creaking wild duck, hoping for a rich booty. 07055
Bottom
07056
Top
Tuli Lauri Viertolasta, tuoden helmeilevää viinaa, laskettuna tinaiseen pulloon, heidän isänsä entiseen metsäpulloon. Mutta paitsi viinaa, toi hän myös Metsolasta tärkeän uutisen, joka kiihoitti veljesten mielen vielä tuimempaan intoon. Kertoi hän karhun kaataneen yhden parhaista Viertolan härjistä ja tiesi myös murhapaikan, joka oli Impivaarasta Pohjaan päin Viertolan maalla, mutta lähellä Jukolan metsärajaa. Ohi tämän paikan päättivät nyt veljekset kulkea Kourusuolle ja lähteä kotoansa vasta kun päivä kallistuis iltaan. Ehkä olivat kohtaavat kontion, jolla on tapana auringon laskiessa käydä nauttimassa jätteitä kaadetusta saaliistansa. Niin he toivoivat. Ja koska voimakas puolinen oli syöty ja iltapäivä aleni, läksivät he retkellensä varustettuna lujasti: tuohikontit seljassa ja tuikeat latingit pyssyissä. Viimeisenä asteli Lauri, taluttaen nuorasta koiria ja kantain kontissansa seitsemän korttelia viinaa. Oli hän määrätty jäämään koirineen noin kolme sataa askelta teurastustanterelta pois, ja hänen piti päästää Killi ja Kiiski, kuultuansa huutoa tai pyssyn pauketta. Niin teki hän myös; seisahtui ajoissa erään kuusen juurelle odottamaan mitä tapahtuisi. Muut astelivat likemmäs paikkaa, jossa härkä oli raadeltu, ja löysivät puoleksi syödyn elikon ruumiin verisellä maalla kolkossa kuusistossa. Kätkivät he nyt itsensä kohtuullisen ampumamatkan päähän erään matalan, mutta tiuhan näreistön suojaan, päättäen vartoa. Lauri came from Viertola bringing sparkling spirits in a tin bottle, their father’s former hunting flask. But as well as spirits he brought important news from the forest which stirred the brothers’ minds to a still keener enthusiasm. He related that a bear had felled one of the best bulls in the Viertola herds, and even knew the site of the kill, which was north of Impivaara on Viertola ground, but near the Jukola forest boundary. Past this spot the brothers now laid their route, deciding not to set off until the day inclined to evening. In this way they might perhaps meet the bear, whose habit it is to return at sunset to enjoy the remains of his prey. So, at least, they hoped. And when a hearty dinner had been eaten and the afternoon declined, they departed on their hunt, heavily equipped: birch-bark knapsacks on their backs and stiff charges in their guns. Last came Lauri, leading the dogs on a leash and carrying in his pack the seven spans of spirits. He had been ordered to halt with the dogs about three hundred paces from the site of the kill, and was to release Killi and Kiiski on hearing shouts or the sound of firing. He acted accordingly, and stopped in time at the foot of a fir to await the outcome. The others approached nearer the spot where the bull had been felled and found the half-devoured carcass on bloodstained ground in a dark clump of spruce. Hiding themselves in a low but dense thicket of young firs within reasonable firing distance, they prepared to wait. 07056
Bottom
07057
Top
Kului hetki joltisen pitkä. Mutta viimein kuului arolta hiljaista tassailemista ja varpuin ratinaa, ja nytpä arvattiin ruokavieraan lähestyvän atrialle. Niinpä tapahtuikin. Puitten välistä lähestyi varoen ja hiljaa tavattoman suuri karhu. Mutta näkyi hän saaneen vaarasta aistin; sillä äyhkeillen ja käännellen kuonoansa seisahtui hän jo kauas uhristaan. Kauan hän juonitteli, ja tuntui lopulta kuin olisi hän mielinyt siirtyä takaisin, lähestymättä miehiä pyssynkantamalle. Syvimmässä äänettömyydessä vartoivat veljekset näreistössä, kunnes viimein Timo, huolimatta muiden kieltävistä viittauksista, läksi kaartaen ja hiiviskellen käymään kohden äkeätä vihollista. Ja nyt, koska hän luuli jo olevansa kontiota kylliksi lähellä, laukaisi hän; mutta ainoastaan kruuti sankista lemahti ylös ilmaan eikä sytyttänyt latinkia putkessa. Vihaisena karkasi nyt kontio kuin suuri, sammaleinen kiirivä kivi kohden miestä, joka viipymättä paiskasi itsensä alas kasvoillensa maahan, ja siinä makasi hän liikkumatta. Peto häntä haisteli, kyhneili ja tukisteli, maristen ja äyhkien pahoin. Kaiketi olis Timon surma nyt tullut, ellei Juhani olis rientänyt häntä apuun, ampuen kohden karhun selkärankaa. Ei uskaltanut hän tähdätä alemmas, muistellen veljeänsä, joka makasi hirviön alla. Mutta luoti ei sattunut, ei kumminkaan kosevalla tavalla, sillä rynkäsipä kuusiston ruhtinas kohden Juhania hurjempana vielä, jättäen Timon maata tonkeilemaan. Silloin Juhani, puolustaen henkeänsä, käänsi pyssynsä perän vasten elikon avattua kitaa, ja peloittava taistelo oli tulossa. Mutta ampui nyt Tuomas, lähettäen kontion koipeen tulisen luodin. Kartellen hänkin veljeänsä, ei tainnut hän tähdätä päähän tai rintaan, joiden haavoittaminen varmemmin tuottaa kuoleman. Toki tunsi nyt karhu ruumiissaan lyijyä, ja alas virtasi veri pitkin hänen lihavaa, pöyreätä konttaansa. Julmistuneena, hirmuisella kiljunalla kirmusi hän päin Tuomasta nyt, mutta sai niin ankaran iskun miehen pyssystä otsaansa, että hän, ravistaen päätään, seisahtui äkisti juoksussaan. Ja tässä nyt seisoivat vihamiehet vilauksen aikaa, uhalla katsellen toinentoistaan. A fairly long spell passed. But at last a stealthy shuffling and the creak of twigs was heard from the meadow, and it became clear that their guest was approaching his feast. And so it turned out to be. Between the trees, softly and with caution, an unusually large bear drew near. But it seemed he scented danger; for grunting and turning his muzzle from side to side, he halted a long way from his victim. Long he hesitated, and he looked at last as though he was inclined to turn back, without approaching within gunshot of the men. In deepest silence the brothers waited in their thicket, until finally Timo, heedless of the others ’ forbidding gestures, began, creeping in a wide curve, to approach the ferocious beast. And then, thinking himself sufficiently close to the bear, he fired; but only the powder flashed in his pan and the charge in his barrel failed to ignite. Enraged, like a huge moss-covered stone, Bruin now charged at the man, who without delay threw himself down on his face, and remained there motionless. The brute sniffed at him, nosed and tugged, grunting and blowing angrily. In all likelihood Timo’s doom would have been sealed, if Juhani had not sped to his assistance, firing at the bear’s backbone. Lower he dared not aim, remembering his brother, who lay beneath the monster. But the bullet missed a vital spot at least, for in greater rage than ever the sprucewood’s king now rushed at Juhani, leaving Timo to sniff the soil. Then Juhani, his life at stake, turned the stock of his gun towards the brute’s open maw, and an awful struggle seemed imminent. But now Tuomas fired, sending fiery bullet into the animal’s thigh. Afraid, he too, for his brother, he was unable to aim at the head or breast, where a wound is more likely to prove mortal. Still, the brute now tasted lead in its system, and the blood streamed down its sturdy, rounded limb. Furious, screaming terribly, it flew at Tuomas, but met with so deadly a blow on its forehead from the stock of the man’s gun that, shaking its head, it was brought up in its charge. And so the combatants stood a while, defiantly facing each other. 07057
Bottom
07058
Top
Silloinpa riensivät esiin koirat, lähenivät vinhasti ja äänettöminä kuin kaksi leimausta, mutta, heidän ehdittyänsä röyheän kontion luoksi, nousi kiukkuinen melakka. Killi ärhenteli karhua vasten partaa, toki seisten hänestä aina jonkun askeleen syrjempänä. Mutta hänen takanansa teuhasi Kiiski, rohkenipa tuolloin, tällöin temmata pienen nappauksenkin hänen reisivilloistansa. Kuitenkin keikahti hän vikkelästi syrjään aina, koska metsän mesikämmen kuin mustanhallava, valtainen ruko käänteli itseänsä heidän keskellään. Viimeinpä, tehtyänsä muutaman onnistumattoman hyökkäyksen kiusaajoitansa kohden, pakeni otso, reuhuvat koirat jäljessään. Then the dogs rushed forward, approaching as swiftly and silently as two streaks of lightning, until, having reached the ruffled bear, a virulent din arose. Killi raged at the bear to its face, keeping, however, a few paces distant. Kiiski stormed in the rear, even daring, now and again, a hurried tweak at its woolly hindquarters. It leapt, however, swiftly aside whenever the forest’s pride, like a grey-black enormous haycock, turned round. Finally, after a few fruitless lunges at its tormentors, the bear fled, with the yelping hounds at its heels. 07058
Bottom
07059
Top
Kaikki tämä tapahtui kovin joutuisasti ja ennen muiden veljesten ehtimistä taistelopaikalle. Mutta Juhani ja Tuomas latasivat kohta uudestaan, toivoen saavuttavansa kontion kerran vielä. Nousi myös Timo tuosta vähitellen pystyyn ja tuijotteli ympärillensä hetken, niinkuin ei olis hän juuri käsittänyt, missä oli Pohja, mistä ilmasta tuuli puhalteli. Kiivaasti nyt nuhtelivat häntä muut hänen tyhmästä rohkeudestaan, joka olis tainnut hukuttaa tässä miesten henkiä, ja kenties oli auttamattomaksi pilannut pyynnin. Sanaakaan lausumatta istui Timo mättäällä, pistellen auki sankin läpeä ja veitsen hamaralla nakutellen piitä terävämmäksi. Ja pian seisoivat he kaikki valmiina taasen jatkamaan pyyntiänsä. All this occurred with extreme rapidity and before the other brothers had arrived on the site of the conflict. Meanwhile Juhani and Tuomas quickly reloaded, hoping to catch up with the bear once more. Timo, too, gradually rose from the ground and stared around him a moment as though unaware where the north was, from where the wind then blew. Heatedly the others now scolded him for the foolhardiness that might easily have cost human lives and had perhaps spoiled the chase for good. Without answering a word, Timo sat on a hummock, opening up the touch-hole of his gun and chipping its flint sharper with the back of his knife. And soon they all stood ready to continue the hunt. 07059
Bottom
07060
Top
Yhä kauemmaspa siirtyi koirien haukunta, heikkeni melkein kuulumattomaksi, ja veljekset rupesivat jo arvelemaan tokko kohtaisivatkaan enää saalistansa. Mutta hetken mentyä kaikkuivat taasen selvemmin Kiliin ja Kiiskin äänet, lähestyen yhä likemmäksi, ja näkyi että karhu nyt teki tavallisen kierroksensa ja oli palaamassa samalle paikalle, josta oli lähtenyt. Asettivatpa veljekset itsensä mukaviin paikkoihin pyssyt kourissa, likenevää ajoa vartomaan. Pienellä, ruohoisella aukolla seisoi Simeoni ja hänestä jonkun matkan päässä Lauri, molemmat liikkumatta, äänetönnä kuin patsaat. Täyttä juoksua, niin että maa tömisi, läheni karhu näyttäin avatun, mustanpunaisen kitansa. Kohden Simeonia kiiti huohoittava otso. Ampui mies, ja kiirahtipa mesikämmen nurmelle nurin, mutta nousi jälleen ylös, karaten kohden ampujata. Mutta leimahti silloin Laurin pyssy, tuima paukaus kajahti ympäri, ja äänetönnä lepäsi kontio Simeonin jalkain juurella. Siinä hän lepäsi, jäsentäkään liikuttamatta, ja veri virtasi päästä ja rinnasta. Farther and farther the barking of the dogs receded, until it was almost inaudible, and the brothers began wondering whether they would ever meet with their prey again. But after a while the voices of Killi and Kiiski echoed plainer, steadily approaching, and it became clear that the bear was completing his customary circle, and so would return to the spot from where he had set out. The brothers arranged themselves in comfortable positions, guns in hand, to await the approaching hunt. In a little grassy clearing stood Simeoni, and a short distance away Lauri, both stockstill, silent as two statues. At full speed, so that the earth thundered, the bear drew near, showing his open, dark-red maw. Straight towards Simeoni the panting monster sped. The man fired, and down tumbled the bear to the grass, only to rise again and charge at the shooter. Then came the flash of Lauri’s gun, a sharp report echoed around, and the bear collapsed silently at Simeoni’s feet. There he rested, not a limb moving, and the blood flowed from his head and chest. 07060
Bottom
07061
Top
Mutta veljekset kokoontuivat pian kaatuneen karhun ympärille, ja oli se vanha ja suuri koiraskarhu. Nähtiin nyt, että hänen päänsä ihan korvan juurelta oli lävistetty, ja lävistetty oli myös kylki. Ensin mainitun haavan, sen tiesivät kaikki, oli saattanut Laurin luoti; sillä elikko, jonka aivo on puhkaistu, kaatuu vilauksessa, eikä koskaan enää nouse. Mutta tyytyväisinä istuivat ampujat metsän pöyreäturkkisen sankarin ympärillä, hankkiutuen kumauttelemaan murharyyppyä. Tyytyväisinä myös ja jalosti katsellen istuivat koirat kaatuneen vihamiehensä vieressä.--Ilta oli kaunis, tuuli oli vaijennut ja aurinko aleni pimeän korven helmaan. Hauska oli tuossa veljesten levähtää näin hertaisena iltahetkenä, kun oli päätetty leikki metelöitsevä ja kuuma. But the brothers gathered quickly round the fallen bear and saw that he was an aged, huge male. They saw now that his skull had been pierced close to the root of his ear, and that his side likewise had been pierced. The former wound all knew had been caused by Lauri’s bullet; for an animal whose brain has been pierced falls immediately, never to rise. Satisfied, the hunters sat round the thick-pelted hero of the woods, preparing to drink to the kill. Content also, with noble gaze, the dogs sat beside their fallen enemy. The evening was fair, the wind had died down, and the sun sank into the lap of the dark woods. Pleasant it was to rest in so delicious an evening hour, after the wild and heated encounter. 07061
Bottom
07062
Top
JUHANI: Ensimmäinen ryyppy olkoon Laurin. Hän ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja kämmenillensä valahti kontio alas kuin viikatteen edestä heinä. Aika naukki, poikaseni! Juhani: The first drink is Lauri’s. He shot like a man, hit the beggar in a real golden spot, and down on his palms flashed the bear like grass before the scythe. A good gulp, my lad! 07062
Bottom
07063
Top
LAURI: Jospahan minäkin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. Lauri: What if I too were to let a drink slide down my throat for once ? 07063
Bottom
07064
Top
JUHANI: Sinä »härkämies» viinatiellä, ilman yhtään makua vielä, viaton kuin lammas. Juhani: You beginner on the path of drink, strange to its very taste, innocent yet as a lamb. 07064
Bottom
07065
Top
LAURI: Ma'un tiedän, tiedän ettei lintu juuri likaisi miestä, mutta millenkä maailma tuntuu koska iloinen poika humalassa keikahtelee, siitä en totisesti tiedä. Lauri: I know its taste, enough anyhow not to be befowled by a bird, but how the world feels when a merry lad dances in his cups, that I truly don’t know. 07065
Bottom
07066
Top
AAPO: Aatteleppas jotain, Lauri, ja tahtoisin sinua ennen kieltää kuin käskeä. Aapo: Think a while, Lauri, and I would sooner bid you no than yes. 07066
Bottom
07067
Top
LAURI: Saakaamme tästä! Lauri: Here’s to it! 07067
Bottom
07068
Top
AAPO: Ja toivokaamme, ettei ole tämä turmelevan tavan alkeiksi. Aapo: And let us hope that this is not the beginning of a harmful habit. 07068
Bottom
07069
Top
LAURI: Mitä jaarittelet? Otappas tuosta, koska on meillä syytä olla hieman noin niinkuin lystillisinä. Lauri: Rubbish: take a drop of this, now that we have reason to be a little merry like. 07069
Bottom
07070
Top
JUHANI: Tuossahan makaa pokkomme kuin aika heinäriippi, ja säästetty on nyt monen naudan ja hevosen henki. Juhani: There our bogy lies like a great heap of hay, and the lives of many bulls and horses are saved. 07070
Bottom
07071
Top
TIMO: Tiedänpä, että tulevalla kertaa Viertolan herra työntäisee viinapullon ilmaiseksi poveemme, tuopin tai kaksi. Timo: I know that next time we meet, the master of Viertola will stuff a bottle into our bosoms for nothing, a bottle or two. 07071
Bottom
07072
Top
JUHANI: Sitä en lukisikaan liiaksi, koska pelastimme hänen härkäliutansa tuolta hirviöltä tuossa. Juhani: I wouldn’t call that much, seeing that we have saved his herd of bulls from the monster there. 07072
Bottom
07073
Top
AAPO: Mutta onpa siinä härkäliutaa; neljäkymmentä keihäspäätä. Kesän kaiken elustelevat he metsissä niin yöt kuin päivät, mutta talven kuluessa vetävät he ulos pelloille kaiken kartanon lannan. Mutta tuo heidän vapaa kesäinen elämänsä metsissä heidät melkein villiksi saattaa. Aapo: But there’s a herd for you; forty head of horns. All the summer they live in the forests, night and day, but when winter comes they draw all the manor dung into the fields. But that free life of theirs in the woods all the summer makes them nearly wild. 07073
Bottom
07074
Top
JUHANI: Varjelkoon Jumala joutumasta heidän joukkoonsa koirien kanssa; tekevätpä pian murennusta sekä miehestä että hänen koiristaan. Muistakaamme Nikkilän hätää Honkamäen härkien parissa; suuri oli miehen hätä vaikkei juhtien paljous ollutkaan niin hirveä kuin tämä Viertolan mulkoileva lauma. Koiriensa tähden, jotka tuollaisessa kilakassa aina turvauvat isäntänsä luoksi, olis hänen surma lopultakin saavuttanut, jos ei olis sattunut vastaan vahva niitun-aita, joka suojelevana linnan-muurina viimein seisautti härkien rynnäkkö-juoksun. Juhani: God keep us from meeting them with the dogs; they’d soon make mincemeat of both a man and his dogs. Let us remember the danger Nikkilä got into amongst the Honka-mäki bulls; his danger was great although the number of beasts was not as terrifying as in this glowering Viertola herd. Through his dogs, which in a scrimmage of this kind always take shelter with their master, death would have been his lot in the end, if he hadn’t come to a strong pasturage fence that stopped the mad charge of the bulls like a protecting castle wall. 07074
Bottom
07075
Top
AAPO: Olkaamme varoilla. Kuulinpa äsken niinkuin käheän kiljauksen tuolta mäeltä. He eivät olekkaan, luullakseni, meistä kaukana.--Mutta mitä askartelee Eero tuon kiven juurella? Aapo: Let us be careful. A little while ago I heard something that sounded like a hoarse bellow from that hill. To my belief they are not far away. But what is Eero up to with that boulder? 07075
Bottom
07076
Top
EERO: Saukkohan täällä on, täällä ontelossa kiven alla. Eero: There’s a badger here, in this hole under the stone. 07076
Bottom
07077
Top
JUHANI: Olisko tuo mahdollista? Juhani: Would that be possible? 07077
Bottom
07078
Top
EERO: Varmaan. Sisään menee lävestä jäljet, mutta ulos ei yhtään, niinkuin näen tuossa sannassa. Eero: Surely. Tracks lead into the hole but none out, as I can see in this sand. 07078
Bottom
07079
Top
AAPO: Näytäppäs ne jäljet koirille, niin kylläpä osoittaa heidän häntänsä keikunta onko siellä kortteeriväkeä. Aapo: Show the tracks to the dogs, and the wagging of their tails will soon show whether there are lodgers there. 07079
Bottom
07080
Top
JUHANI: Tänne, Killi ja Kiiski! Juhani: Here, Killi and Kiiski! 07080
Bottom
07081
Top
TUOMAS: Tiellään ovat he taas ja, luullakseni, jäniksen jäljillä. Tuomas: They are off on their own again, and, I’m thinking, on the track of a hare. 07081
Bottom
07082
Top
EERO: Yhteisillä voimilla kyllä vipuamme ylös tämän kiven. Eero: Together we could easily lever up this stone. 07082
Bottom
07083
Top
TUOMAS: Onhan turhempaakin koetettu. Tänne kirvees, Juhani, ja tuosta lyön meille kullenkin jykevät kanget, joilla miehissä kohotamme kiven, koska koiramme ovat tulleet. Tuomas: Jobs more foolish have been tried. Give me your axe, Juhani, and I’ll cut a stout bar for each of us, and then we can all lift up the stone when the dogs come. 07083
Bottom
07084
Top
Niin he haastelivat; ja löi Tuomas Juhanin terävällä kirveellä kullenkin miehelle tuikean kangen, neljä koivuista ja kolme pihlajaista.--Mutta äkisti he kuulivat metsästä kovan jyskeen ja pauhun, joka tuntui heitä lähestyvän peloittavalla vauhdilla. Tuota oudostellen kuultelivat veljekset, kanget kourissa, kuultelivat ja vartosivat mitä viimein metsästä ilmaantuisi. Kuului sieltä ilkeää, sekavata möryä; välimmiten vingahtelivat koirat kovin kipeästi; ja pian ilmestyi sieltä kauhistava näky. Kiilien tuli heitä kohden kymmenen kiukkuista härkää, kaahaten edellään koiria, jotka pakenivat henkensä tähden, kiirehtien miesten luoksi. Mutta tämä saattoi pöyhistymään miesten karvat, ja kylmät väristykset karsivat heidän ruumistansa. Ja ilman yhtään pidätystä karkasivat härjät päin, möräten huumaavasti; voimakkaasti iskettiin heitä vastaan, ja alkoi kamoittava taistelo. Vahvoilla kangillansa läimäyttelivät veljekset, halkasivat sarvitettuja päitä, ja kaksi jo härjistä makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Mutta uhkasi veljeksiäkin surman kuolema. Kaatui Timo, ja kumartui jo härkä lävistääkseen allansa makaavan miehen rintaa; mutta silloinpa lankesi raskaasti alas Tuomaan pihlajainen kanki, lankesi, katkaisten juhdalta selkärangan. Möyhkäten vaipui elikko hengettömänä maahan, ja Timo oli pelastettu. Myös Aapoa uhkasi samankaltainen tuho, mutta hänenpä taasen pelastivat Juhani ja Eero. Voimallisesti nuijaili Juhani kangellansa härkää sarvien väliin, Eero häntä rytkäytteli hännästä, sillä keinolla siirtäen hirviön aseman, joka myöskin pian makasi tanterella, viskellen sorkkiansa ilmassa. Koivuisen kankensa kadotti taistelon vilinässä Timo, mutta huomasi pian Juhanin kirveen kedolla; sen tempasi hän kouraansa ja rupesi huhmailemaan ympärillensä tulisella tuimuudella. Hän iski oikealle, iski vasemmalle: hirveästi aukenivat härkien mahat ja kohisten vuosi alas kentälle verta, vettä ja rapaa. Niin taistelivat miehet kalveina kuoleman kidassa; ja parastansa tekivät myös koirat, käytellen hampaitansa kuin rautahohtimia härkien kurkkuihin. Kova oli sekamelskassa meno ja meteli, ylös ja alas keikahtelivat kanget, korkealla ilmassa sinkoilivat härkien heltiyneet sarvet, ja veljesten huuto, koirien ähellys ja elukkain möly suli yhteen kauhistavaksi ääneksi. So they talked; and with Juhani’s axe Tuomas cut a thick staff for each of the men, four of birch and three of mountain ash. But suddenly, from the forest, they heard a furious crashing and roaring, which seemed to approach them at great speed. In amazement the brothers listened, staves in hand, listened and waited for what the forest would reveal. A confused, wicked bellowing carried forth; at intervals the dogs yelped pitiably; and soon a dreadful vision broke on their sight. In mad career, ten furious bulls galloped towards the men, sweeping before them the dogs, which, fleeing for their lives, hurried to their masters’ sides. But at this the men’s hair bristled, and cold shivers ran down their bodies. And without pausing the bulls charged at them, bellowing deafeningly; their onslaught was stoutly met, and a terrible battle ensued. With ( heir heavy staves the brothers laid about them, splitting horned heads, and already two of the bulls lay on the field, brandishing their hooves in the air. But death seemed near for the brothers, too. Timo fell, and a bull bent down already to pierce his breast; but then Tuomas’s ashen stave fell heavily, and falling, broke the bull’s back. With a groan the beast sank lifeless to the ground, and Timo was saved. A similar doom threatened Aapo, but he was saved by Juhani and Eero. Mightily Juhani laid about the bull, hitting it with his cudgel between the horns, Eero tearing meanwhile at its tail to alter its position, until this beast too lay on the ground, brandishing its hooves. In the heat of the conflict Timo lost his staff of birch, but soon perceived Juhani’s axe on the grass; snatching up this, he began laying about him with fiery energy. Right and left he smote: dreadfully the bulls’ stomachs opened, and bubbling water, blood and offal poured on to the earth. So, pale of visage, fought the men, in the jaws of death; and the dogs too did their best, plying their teeth like iron pincers at the brutes ’ throats. Loud in this confusion was the din and turmoil; up and down danced the staves, high in the air flew the loosened horns of the bulls, and the shouts of the brothers, the snarling of the dogs and the bellowing of the beasts mingled in one terrific noise. 07084
Bottom
07085
Top
Mutta viimein ottelu herkesi. Seitsemän härkää makasi hengettömänä maassa, kolme heistä pakeni, mikä yksisarvisena, mikä perin nuijapäisenä ja mikä muutoin hakattuna pahoin. Mutta kalveina, silmät pystyssä, seisoivat veljekset hurmeisella maalla. Punoittaen seisoi Timo, kourassa verinen, rapainen kirves, seisoi kuin kaskea hakkaava mies. He taisivat tuskin käsittää mitä oli tapahtunut. Kaikki tuntui heistä kamalaksi uneksi, kun he muistelivat kärhämätä, joka tuimana tuulispäänä lähestyi heitä, riehui vilauksen aikaa heidän keskellänsä ja raukeni äkisti jälleen. Kauhistuen katselivat he otusten paljoutta, jotka nyt makasivat heidän edessään verisellä kedolla: kuusiston kontio, julman suuri, ja seitsemän lihavata härkää. Kovia työnnähdyksiä olivat he itsekin leikissä kokeneet, varsinkin Aapo, Juhani ja Timo; mutta seisoivat he kuitenkin kaikki pystyssä vielä. Siinä he seisoivat, kanget käsissä, huohoittaen, hikoillen ja äänettöminä tuijotellen toinen toistansa kohden. But at last combat ended. Seven bulls lay lifeless on the field, and three fled, one with a single horn, one with none, one with a sorely battered carcass. Pale and wild of eye, the brothers stood on the bloodstained battlefield. Gory all over stood Timo, a bloody, bedraggled axe in his hand, stood like a woodcutter amidst fallen trees. Barely could they visualize what had happened. When they reflected upon the conflict, which like a whirlwind had come upon them, raged a moment in their midst and with equal suddenness ceased, it all seemed like a dreadful dream. Horror-stricken, they viewed the number of animals on the bloodstained ground before them: the sprucewood bear, terrifically large, and seven fat bulls. They too had experienced hard knocks in the fight, especially Aapo, Juhani and Timo; nevertheless, all of them still stood on their feet. And there they now stood, staves in hand, panting, perspiring and silently regarding each other. 07085
Bottom
07086
Top
Mutta hengähtää ehtivät he tuskin, ennen kuin läheni uusi vaara, monin kerroin suurempana ensimmäistä. Tuulispäätä seurasi hirmumyrsky. Tuntuipa kuin olisi nyt lähestynyt maailman viimeinen hetki. Tanner jyrisi kuin maanjäristyksestä, metsä ryskyi ja hirmuinen möry täytti illan tyynen ilman, koska juosten läheni kolmekymmentä ja kolme hurjapäistä härkää. Melskettä kuultelivat veljekset, silmät ympyrjäisinä päissä, kuultelivat hetken ihan liikkumatta, mykkinä kuin kauan kaahattu sikolauma pensastossa pellon-aidan kulmalla, korvat lotkassa kuultelee, lähestyisikö vainoojansa vielä. Niin veljeksetkin, kunnes härkäjoukko rynkäsi korvesta ulos. Silloin viskasivat he kankensa, ottivat pyssynsä ja pakenivat koirinensa kaikin voimin, ja möräten karkasivat härjät heidän jäljissään. Raja-aitaan päin, Viertolan ja Jukolan metsien välillä, kiirehtivät veljekset. Tuli heitä vastaan matala vesilampi, päältäpäin ruohoisella kamaralla katettu; mutta kaartelemiseen ei ollut heillä aikaa, vaan ilman arvelematta juoksivat he lammin poikki. Kuului kohaus, koska he vesituiskuun ja sumuun peittyivät, mutta ilmestyivätpä he samana hetkenä selvään ilmaan taas. Muistuttipa heidän juoksunsa kuuta korkeuden sininiitulla. Ei väisty hän syrjään hattaran edestä, joka tahtoo sulkea hänen tiensä, vaan huoletonna hän retkeilee sen läpitse, ja kirkkaampana kuin ennen astuu hän jälleen sen kautta ulos. Ja vakaasti, juhlallisesti hän vaeltaa. Mutta Jukolan pojat juoksivat kuin jänikset ja villit oinaat; sillä hätä kirmasi heidän kantapäissään. Tuli aita uusi ja vahva, ja tulisesti lennähtivät veljekset sen yli, mutta pari kymmentä askelta sen toiselle puolelle seisahtuivat he lakealle aholle, katselemaan voisiko tämä aita heitä pelastaa. Lähestyi sitä raivokas, elämöitsevä härkäliuta, kuului kova räiskäys ja nurin murrettiin kuusinen aita, ja olivat nyt härjät veljeksiä likempänä kuin ennen. Siitä kirmaistiin yli kumisevan ahon: miehet ja koirat edellä, juhdat heidän jäljessään, möräten, ja potkien ilmaan turpeita ja pöllyävää hietaa, niinkuin talven myrsky savuna kiertää lunta korkealle ylös. Vimman vauhdilla juoksivat veljekset, sydämmissään kuoleman kauhistus, sillä he luulivat jo polkevansa viimeistä tynkkää elämänsä tiestä. But hardly had they gained their breath before a new danger approached, greater by far than the first. It was as though a hurricane had followed a squall. It seemed indeed that the end of the world was now coming. The earth shook as in an earthquake, the forest crashed and a mighty roaring filled the still evening air as three and thirty maddened bulls sped at them at a gallop. The brothers listened to the tumult, as a harried herd of swine stands dumb in the bushes beside a fence, listening, ears cocked, for the renewed approach of their pursuer. Thus the brothers too listened until the horde of bulls broke from the forest. At that they threw away their staves, snatched their guns, and with the dogs fled at full speed, and snorting, the bulls followed them. Towards the boundary-fence between the Viertola forests and their own the brothers scurried. A shallow pool, decked with the semblance of green turf, opened in their path; but there was no time for detours, and so without hesitating they ran through it. The water roared as they disappeared in a shower of foam and spray, but almost at the same moment they emerged into sight again. Their flight reminded one of the moon’s passage through the blue meadows of the sky. Not for her to move aside for the cloud which attempts to bar her path, unheedingly she sails through it and brighter than ever appears again on its farther side. And her pilgrimage is grave and solemn. But the Jukola brothers ran like hares and wild goats; for death ran at their heels. A fence, new and strong, barred their path, and like fire the brothers flew over it, pausing a score of paces away on the smooth clearing on its other side to see whether the fence would save them. The raving, trumpeting herd of bulls drew near; a loud crash was heard, and down fell the spruce fence, and the bulls were nearer to the brothers than before. Ever onward sped the chase across the hollow clearing: the men and the dogs ahead, the bulls behind, snorting and kicking up clods and clouds of sand, as the winter winds drive the smoking snow high into the air. With furious speed the brothers ran, the terror of death in their hearts, for they believed that it was already the last lap of the road of their lives they were treading. 07086
Bottom
07087
Top
Kuului silloin huuto Aapon suusta: »kontit seljästämme, mutta pitäkäämme pyssyt!» Niin hän lausui, ja kuusi tuohikonttia kellahti paikalla alas maahan; seitsemäs keikkui vielä Laurin seljässä; hän ei mielinyt sitä hellittää vielä. Vähänpä kuitenkin auttoi tämä keino; sillä yhä likemmäs läheni heitä hirveä töminä ja möry. Mutta kaikui taasen Aapon huulilta surkeasti kiljuva huuto: »Hiidenkivelle, Hiidenkivelle!» Ja tarkoitti hän erästä kiveä, valtaisen suurta, joka seisoi kolkossa korvessa. Sitä kohden kiirehtivät nyt veljekset, seisoivat pian sen juurella, ja leimauksina vilkaisivat niin miehet kuin koirat sen harjalle ylös. Kauas tuoksahtivat sammaleet, koska heidän kouransa kaappasivat kiven kulmista kiinni; heidän kyntensä iskivät lujemmin, tarkemmin ja terävämmin kuin koskaan ilveksen väärät kynnet. Niin he pelastuivat hirvittävästä kuolemasta, mutta olivatpa olleet lähellä surman nielua. Tuskin olivat he ehtineet kivelle, niin jo temmelsi heidän ympärillään juhtalauma, myristen ja kuopien maata. Ja tämä kivi, miesten turvapaikka, oli melkein neliskulmainen, syllän korkea kallionkappale, ja seisoi korvessa noin kolme sataa askelta ahon reunalta. Siinä nyt istuivat veljekset, hikoen ja puhaltaen peloittavasti, juostuansa kiukkuisen kuoleman edestä. Äänettöminä, sanaakaan lausumatta, istuivat he kauan. Mutta viimein avasi Juhani suunsa. Then a cry was heard from Aapo’s lips: ”Bags off your backs, but keep the guns!” And immediately six birch-bark knapsacks rolled to the ground; the seventh still danced on Lauri’s back, for he was not yet inclined to part with his. Little, however, did this avail them, for closer and closer the terrible drumming and roaring approached. And again a despairing, shrieking cry broke from Aapo’s lips: ”To the Devil’s Rock, to the Devil’s Rock!” by which he meant a certain rock, enormously large, which stood in a sombre forest. Towards this the brothers now hastened and soon stood at its foot, and quick as lightning the men and dogs scrambled up to its crown. The moss flew far around as their hands clutched at the corners of the rock; firmer, sharper and more sure by far than ever the crooked claws of a glutton, their fingers seized on the rock. Thus they were saved from an awful death, but close had the abyss been to them. Hardly had they reached the rock before the horde of bulls stormed around them, rumbling and pawing the earth. This rock, the brothers’ shelter, was almost square in shape, a slab of stone six feet high which stood in the forest about three hundred paces from the edge of the clearing. On this the brothers now sat, perspiring and panting fearfully after their run from angry death. Silent, uttering not a word, they sat for long. But at last Juhani opened his lips. 07087
Bottom
07088
Top
JUHANI: Tässä ollaan, veljet, ja kiittäkäämme onneamme siitä. Sillä se oli marssi, jota muistamme niin kauan kuin härkiä maailmassa löytyy. Juhani: Here we are, brothers, and let us thank our luck for that. For that was a march we shall remember as long as there are bulls in the world. 07088
Bottom
07089
Top
AAPO: Tässä ollaan, mutta kuinkahan tästä tullaan? Itsepintainen on härkä, ja nämät tässä ovat vihan vimmoissaan kumppaniensa surman tähden, jota nyt mielisivät koirillemme monenkertaisesti kostaa. Aapo: Here we are, but how are we to get away? Bulls are obstinate brutes, and these here are in a furious rage over the death of their comrades, which they would now like to avenge on our dogs with interest. 07089
Bottom
07090
Top
JUHANI: Ja me saisimme samasta kauhasta. Juhani: And we’d be served from the same ladle. 07090
Bottom
07091
Top
AAPO: Ilman tämän kiven kultaista korkeutta. Aapo: But for the blessed height of this rock. 07091
Bottom
07092
Top
JUHANI: Olipa se meille tervetuloa. Totisesti! Kuin oravat, niinpä kiipesimme nopeasti ylös. Juhani: It was surely a welcome find for us. In truth! Like squirrels, we scrambled swiftly up it. 07092
Bottom
07093
Top
EERO: »Ja sitten me ryypättiin». Eero: ”And then we had a drink.” 07093
Bottom
07094
Top
JUHANI: Juuri niin! Kiitos Herran, että on meillä kumminkin viinaa, jos niin, että opetettaisiin poikia paastoomaan tässä. Juhani: Just so! Thanks be to God that we still have the spirits, if it turns out that we lads have to learn to fast up here. 07094
Bottom
07095
Top
LAURI: En hellittänyt konttiani minä. Lauri: I didn’t drop my knapsack, I. 07095
Bottom
07096
Top
JUHANI: »Sulle kiitos» myös, mun veljeni. Mutta saatappas tinapullos esiin, kumauta siitä aika naukki ja sitten pane se vierimään ympäri. Nyt tarvitsee sydän vähän vahvistusta. Juhani: Thanks to you too, brother mine. But bring forth your tin flask, take a good gulp at it and then set it going round. Our hearts need a little strengthening now. 07096
Bottom
07097
Top
AAPO: Mutta sitä tavaraa tulee meidän nauttia varoten näin vaarallisessa asemassa kuin tämä. Aapo: Such stuff has to be enjoyed with caution in a dangerous situation like this. 07097
Bottom
07098
Top
JUHANI: Terveellinen muistutus. Mutta otappas tuosta yksi kohtuullinen kulaus. Juhani: A wholesome reminder. But take a moderate pull at that. 07098
Bottom
07099
Top
AAPO: Kohtuus on aina paras. Muistakaamme: tässä on myös vuoteemme ja ehkä enemmin kuin yhdeksi yöksi. Aapo: Moderation’s always best. Let us remember that this is our bed too, and maybe for more than one night. 07099
Bottom
07100
Top
JUHANI: Auttakoon meitä Jumala siitä! Minä toivon, että nälkä piankin poistaa tuon sarvimetsän ympäriltämme.--Niin, tässä istumme kuin seitsemän ukulia korvessa, tässä sammaleisella Hiidenkivellä. Mutta mistähän on syntyisin tämä nimi? Juhani: God preserve us from that! I hope hunger will soon drive away that forest of horns around us. Ay, here we sit like seven owls in the woods, on this mossy Devil’s Rock. How did it get that name? 07100
Bottom
07101
Top
AAPO: Eräästä kummallisesta tarinasta. Aapo: From a certain strange tale. 07101
Bottom
07102
Top
JUHANI: Kertooppas se meille aikamme vietteeksi. Sillä tässähän tarinat juuri omaansa, tarinat ja historjat. Juhani: Tell it now to pass our time. For this is just the place for tales, tales and stories. 07102
Bottom
07103
Top
Ja seuraavan tarinan tästä kivestä kertoi heille Aapo. And this story of the rock was now told them by Aapo. 07103
Bottom
07104
Top
Asui ennen linnassansa Lapin tuntureilla eräs voimallinen Hiiden-ruhtinas, mahtavin tenhomies Pohjolassa. Oli hänellä peura jalo ja kaunis, juoksemaan verrattoman nopea. Läksi tuo sorea eläin kerran kevättalvisena päivänä karkelemaan hankikantehelle ja päätyi samoomaan ympäri Suomen-nientä. Silloin moni joutsimies, nähtyänsä kultakarvaisen ja heleäsilmäisen peuran, riensi häntä vainoomaan karkaistulla nuolellansa. Mutta kenkään ei voinut häntä seurata, vaan pian jätti hän kauas jälkeensä hiihtävän miehen.--Joutui hän viimein Hämeen-maalle, jossa löytyi eräs mainio hiihtäjä ja tarkka joutsimies. Tämä nyt sai vainun Hiiden komeasta peurasta, läksi kerkeästi häntä kiehtomaan, liukuen sileillä suksillansa, olalla tuima kaari. Kiljuvalla vauhdilla pitkin tasaista hankea kirmasi peura, mutta vauhdilla vielä vinhemmällä joutsimies hänen jäljessään. Niin juoksivat he kauan sekä aukeat lakeudet että jyrkät mäet ylös, alas. Mutta rupesipa viimein väsymys saavuttamaan peuraa; hän jo kovin huohoittaen pakeni, juoksunsa heikkeni ja yhä likemmäksi läheni mies. Tapahtui silloin kumma, joka kuitenkin on ennenkin nähty pidättävän monen ampuniekan nuolen. Äkisti kääntyi peura ympäri, lähestyi vainoojaansa rukoilevalla muodolla ja vuodattaen hereitä kyyneleitä. Mutta ensinkään arvelematta lähetti vasamansa armoton mies, lävisti ihanan eläimen otsan; ja niin kaatui Hiiden peura, punaten verellänsä valkean lumen. There once lived in his castle on the Lapland fells a mighty prince of the Underworld, the most powerful wizard in the north. He had an elk, beautiful and nobly formed, matchlessly swift at running. This lovely animal set out one day in early spring to frisk on the frozen snowdrifts, and ended by starting to run round the whole of Finland. Then many an archer, seeing the golden-pelted sweet-eyed deer, hastened to the chase with his arrows of tempered steel. But none could follow it, for right quickly it left a skiing huntsman behind. It came at last to Häme, where lived a mighty skier and great marksman. This man now scented the magnificent elk of the Underworld and set off swiftly to ensnare it, gliding on his smooth skis, a powerful bow on his shoulder. At a shrieking pace the deer galloped over the frozen snow, but at a still swifter pace the archer followed. So they ran for long over plains and up and down steep hills. But at last weariness began to overcome the deer; already it panted greatly as it ran; its speed slackened and the man approached closer and closer. Then a wonder occurred that has been seen before to hold back a marksman’s arrow. Suddenly the elk turned and approached its pursuer with beseeching glance and shedding quick tears. But without the slightest hesitation the pitiless man shot his bolt, piercing the beautiful animal’s brow; and thus the deer from the Underworld fell, dyeing with its blood the white snow. 07104
Bottom
07105
Top
Silloin Hiisi, käyskellen Pohjan-perän kolkoissa laaksoissa, tunsi äkisti sydämensä kiertyvän ja tiesi kohta, että kultainen varsansa vaelteli vaarassa. Hän kiirehti ylös tunturille, jossa linnansa seisoi, ja rupesi noitakurkistimellansa tähtäilemään etelään päin. Ja näki hän kaukana tummassa kuusistossa peuransa, joka, veressään uiskellen, kierteli itseänsä kuoleman tuskissa; ja näki hän murhamiehen seisovan uhrinsa vieressä riemuitsevalla katsannolla. Silloin julmistui hän hirmuisesti, tempasi linnansa muurista suuren neliskulmaisen kivimöhkäleen, sinkautti sen korkealle ilmaan, lentämään kohden joutsimiestä Hämeen saloissa. Voimallisella pauhulla ja huminalla kiiti ankara kivi, valtaisessa kaaressa halkaisten pilvien tuulisen maailman. Kohosi se ylös taivaan kumuun, vaipui alas taasen, vaipui päivään päin, ja juuri ampuniekan päälaelle putosi summaton paino, haudaten miehen allensa ijankaikkiseksi. At that the Prince of the Underworld, pacing the dismal valleys of the uttermost north, felt a sudden pang in his heart and knew at once that his golden elk walked in danger. He hurried to the fell on which his castle stood and with his magic spy-glass looked towards the south. And far away in a sombre sprucewood he saw his deer, which, bathed in blood, writhed in its death agony; and he saw the murderer standing by his victim with rejoicing gaze. Then a terrible rage possessed him; he snatched a huge, square block of stone from the wall of his castle and flung it high in the air, flying towards the archer in Hame’s forest. The mighty rock sped onward with a great roaring sound, cleaving the windy world of clouds in a wide arc. It rose to the crest of the sky, sank down again, sank southward, and exactly on the marksman’s brow this unspeakable weight fell, burying the man beneath it. 07105
Bottom
07106
Top
JUHANI: Ja miehen surma oli meidän onneksemme. Missä olisimme nyt me ilman tätä kiveä? Tuolla korvessahan rapana ja raatoina vetelisimme, kurjat. Juhani: And the man’s death was our good fortune. Where should we be now without this stone? There in the forest, carrion and crow’s-meat, we’d be lying. 07106
Bottom
07107
Top
TUOMAS: Mutta kyllä vielä tässäkin tarpeeksemme saamme. Minä takaan sen. Tuomas: We shall get our fill of this stone yet. I’ll stand for that. 07107
Bottom
07108
Top
JUHANI: Jumala auttakoon meitä ajoissa! Juhani: May God help us in time! 07108
Bottom
07109
Top
TIMO: Täytyyhän tässä poikien untakin jyritellä päälliskyttäisin toinentoisensa niskoilla kuin pääskysen-poikaset pesässänsä. Timo: We lads will have to snore in layers here, packed on each others’ backs like young swallows in a nest. 07109
Bottom
07110
Top
AAPO: Se ei käy päisin. Pianhan kellahtaisi unipöllöinen mies alas härkien saaliiksi. Sentähden kaksi meistä aina, yksi kummallakin vierellä, vartioitkoon uneksuvaa veljeänsä. Aapo: That won’t do. A sleep-fuddled man would soon roll off, a prey to the bulls. So let two of us, one on each side, always keep watch over their sleeping brothers. 07110
Bottom
07111
Top
JUHANI: Järkevä neuvo; ja käyttäkäämme sitä tarkasti; tässä on kortteerimme ainakin tämä yö. Sen näemme jo kaikki härkien hankkeista. Tuossahan jo kolme peeveliä makaa röhöttää kirotuilla mahoillansa, puhkaten ja märehtien, perkeleet!--Mutta pankaat ma'ata, pojat; minä ja Aapo tahdomme teitä vahdata tuonne likimaihin puoleen yöhön. Pankaat ma'ata, pankaat ma'ata. Herra siunatkoon meitä! Juhani: Wise advice, and let us follow it closely; this is to be our lodging for this night at least. That we can see already from the movements of the bulls. There three of the scoundrels lie, basking on their accursed bellies, puffing and chewing, the devils! But go to sleep, lads; Aapo and I will keep watch up to about midnight. Go to bed, go to bed. The Lord bless us! 07111
Bottom
07112
Top
AAPO: Voi meitä poloisia kumminkin! Aapo: Oh we miserable wretches! 07112
Bottom
07113
Top
SIMEONI: Mihin olemmekin onnettomat joutuneet. Simeoni: To what pitch have we unlucky lads come! 07113
Bottom
07114
Top
JUHANI: Kurjuuteen, suureen kurjuuteen. Mutta pankaat ma'ata, siunatkaat sielujanne ja ruumiitanne ja nukkukaat Herran nimeen. Juhani: To misery, great misery. But go to sleep; bless your souls and bodies and sleep in the Lord’s name. 07114
Bottom
07115
Top
Niin viettivät he yönsä: valvoi aina kaksi, muiden ma'atessa sammaleisella kivellä; ja pitkä oli yö. Koitti viimein toki aamu, aurinko nousi ja kohosi ylös taivaalle, mutta sama oli heidän kohtalonsa vielä; ainapa sarvet, heitä piirittäen, keikkuivat Hiidenkiven ympärillä, ja kovin jo heitä likisteli nälkä. Kuitenkin toivoivat he saman armottoman vieraan tekevän tehtävänsä härkienkin mahoissa ja lopulta pakoittavan heidät siirtymään laitumille. Niin he toivoivat, odottaen vihamiestensä poistumista. Mutta kauhistuksella huomasivat he pian, että eläimen ruokaa löytyi kyllin tuossa korven kosteassa sararuohossa Hiidenkiven vaiheilla. Sitähän rupesivat nyt härjät vakaasti näykkeilemään, siirtymättä kauemmas kuin että sammaleinen kivi heillä lakkaamatta oli näkyvissä. So they spent their night: two always awake, while the others slept on the moss-covered rock; and long was the night. Day broke, however, at last; the sun rose and climbed up the sky, but their fate remained unchanged; always the same horns, on every side, danced around the Devil’s Rock, and hunger already assailed them fiercely. Nevertheless, they still hoped that the same pitiless guest would work his will in the stomachs of the bulls, forcing them in the end to seek other pastures. Thus hoping, they awaited the withdrawal of their foes. But to their horror they soon observed that there was sufficient food for the brutes in the moist backwoods’ sedge around the rock. This the bulls now began solemnly tugging, never moving out of sight of the mossy rock. 07115
Bottom
07116
Top
JUHANI: Eihän ole heillä aijettakaan korjata luitansa. Ottavatpa, peeveli vie, tähän asuntonsa ja rakentonsa aina talveen asti. Juhani: They’re not even thinking of shifting. They’re taking up, the Devil seize them, their quarters here until the winter. 07116
Bottom
07117
Top
EERO: Heillä on riivattu nahassa. Eero: The Devil’s in their hides. 07117
Bottom
07118
Top
TIMO: Mikä on heidän tässä ollessa? Korpi antaa heille sekä ruo'an että juoman; mutta kuiva sammale on meillä tässä leipänä ja särpimenä. Timo: What’s lacking them here? The forest gives them both I’ood and drink; but dry moss is our bread and meat. 07118
Bottom
07119
Top
SIMEONI: Mutta asian laita on tämä, että me istumme tässä koiriemme tähden. Minä pelkään, että pelastuksemme ainoa tie on viskata Killi ja Kiiski uhriksi vihaisille härjille. Simeoni: The matter is this, that we sit here for our dogs’ sakcs. I fear our only road to salvation is to throw down Killi and Kiiski as a sacrifice to the bulls. 07119
Bottom
07120
Top
JUHANI: Julma neuvo. Juhani: Cruel advice. 07120
Bottom
07121
Top
AAPO: Jota emme leikin seuraa. Aapo: That we shall not lightly follow. 07121
Bottom
07122
Top
JUHANI: Ei niinkauan kuin seisoo pystyssä Jukolan Juho. Juhani: Not as long as Jukola’s Juho stands upright. 07122
Bottom
07123
Top
TUOMAS: Viskaisimmeko nahkamme lunastimeksi heitä, jotka niin monet kerrat ovat pelastaneet henkemme petoin murhaavista kynsistä? Ja oliskohan tuosta hyötyä meille? Minä epäilen. Tuomas: Should we to save our skins cast away those who have saved our lives many times over from the murderous claws of wild beasts? And would it even help us? I doubt it. 07123
Bottom
07124
Top
JUHANI: Samoin minä. Härjät tuossa, saatuansa kerran koiramme ryysyiksi, rupeaisivat vallan koreasti vartomaan täällä aina vaan enemmin sarvillensa seivästettävää. Varma asia. Juhani: I too. The bulls there, having made rags of our dogs, would then patiently wait for something else to spear with their horns. You can be sure of that. 07124
Bottom
07125
Top
SIMEONI: Niin, niin, mutta mihin keinoon käymme, koska nälkä oikein rupeaa naukuilemaan tuossa mahassa? Simeoni: Ay, ay, but what way out shall we find when hunger begins to squeal in earnest in our bellies? 07125
Bottom
07126
Top
JUHANI: Se naukuilee ensi-ajan maarussamme, mutta sieltä ampuu se pian tuohon pamppailevaan sydämeen, ampuu kuin kissa lihavan hiiren niskaan, ja silloin lannistuu uhkea mies. Kova, kova on nyt miehen päivä. Mihin keinoon käymme? kysyn minäkin. Juhani: It’ll squeal at first in our stomachs, but from there in soon shoots up to the beating heart of a man, like a cat on a fat mouse, and ’tis then a strong man crumples up. Hard, hard days for a man. What way out can we find, ask I too. 07126
Bottom
07127
Top
AAPO: Huutakaamme huikeasti kaikki yhdestä suusta; äänen ehkä kuulee jokin metsässä käyskelevä, tai ehtii se aina Viertolaan ja saattaa ihmiset jotain arvelemaan. Aapo: Let’s all shout loudly with one mouth; perhaps the sound might be heard by someone in the forest, or carry right to Viertola and set the people there wondering. 07127
Bottom
07128
Top
JUHANI: Sitä keinoa käy koettaa. Juhani: That’s a trick worth trying. 07128
Bottom
07129
Top
TIMO: Huutakaamme vahvasti. Timo: Let’s shout hard. 07129
Bottom
07130
Top
JUHANI: Oikein riivatusti. Paukahtakaamme kaikki yht'aikaa tähän maan-ihmeelliseen huutoon. Kaikki yht'aikaa, niin on sen vaikutus enemmin potraa. Kas niin, nouskaamme pystyyn ja olkaamme valmiit. Kun kolmannen kerran kämmenelläni läikytän, kirkaisemme, ja kirkaisemme kuin seitsemän miestä.--Yks, kaks, kolme! Juhani: Like mad. Let’s all break out together into one world’s marvel of a shout. All together, and its effect will be more than grand. There now, let’s get up and be ready. When I clap my hands the third time, we yell, and yell like seven men. One, two, three! 07130
Bottom
07131
Top
Huusivat he miehissä kaikin voimin ja yht'aikaa, että kivi ja maa sen alla ja ympärillä järähti, ja vavahtaen karkasivat härjätkin jonkun askeleen kivestä pois. Peloittavalle myös kuului seitsemän miehen äkkinen kirkaus ja sitten jolittava huuto, johon vielä sekaantui koirien surkea ulvominen. Huusivat he viisi pitkää huutoa, ja metsä pauhasi ja kauas kiiriskeli kaiku. Mutta koska oli huudettu viides ja ankara huuto, istuivat he taasen hengähtämään hetkeksi. Siinä levättyänsä, uudistivat he saman toimen, huutaen seitsemän kertaa, ja rupesivat sitten odottamaan mitä tämä keino vaikuttaisi. Mustuneilla kasvoilla, veripunertavilla silmillä he istuivat sammaleiselle kivelle, ja kovin liehtoivat heidän rintansa palkeet. They shouted together with all their might and all at the same time, until the rock and the earth beneath it rang, and even the bulls rushed startled a few paces from the stone. Fearsome was the sudden scream of the seven men, which was followed by a long-drawn quivering cry, in which the plaintive howling of the dogs was further mingled. They shouted five long shouts, and the forest roared and the echoes rolled afar. But when the fifth and hardest shout was over, they sat down to breathe a while. Having rested, they repeated the work, shouting seven times, and then began to await what the effect would be. With blackened faces and bloodshot eyes they sat on the mossy rock, and the bellows of their chests worked fiercely. 07131
Bottom
07132
Top
JUHANI: Varrotaanpas mitä tämä tekee, varrotaanpas. Ovathan ihmiset hulluja, elleivät ymmärrä, ettei miesjoukko ilman suurinta hätää paru näin. Varrotaanpas. Juhani: Let’s wait and see what this does, let’s wait. People are crazy if they can’t understand that a crowd of men don’t scream like this except in the greatest danger. Let’s wait. 07132
Bottom
07133
Top
EERO: Mutta ellei tästä metelistä apua meille ilmesty, niin olemme tottakin kuoleman omat. Länteen vaipuu jo toinen aurinko ja vimmatusti kiihtyy nälkä. Eero: But if no help comes after all this noise, we are surely dead men. The second sun sinks already in the west and our hunger grows fierce. 07133
Bottom
07134
Top
SIMEONI: Jumala armahtakoon! yksi yö ja puolitoista päivää on mennyt siitä kun viimeiseksi söimme. Simeoni: God ha’ mercy on us! One night and a day and a half since our last meal. 07134
Bottom
07135
Top
TIMO: Niin onkin. Kuulkaas kurinaa tuolla vatsassani, kurinaa ja murinaa ja pientä piiputustakin. Tämä on kovaa. Timo: That’s so. Listen to the rumbling in my stomach, rumblings and growlings and even little pipings. This is hard. 07135
Bottom
07136
Top
JUHANI: Kovaa, kovaa; me tiedämme ja uskomme sen, mentyämme omaan vatsaamme. Juhani: Hard, hard; we know it and believe it, having peeped into our own bellies. 07136
Bottom
07137
Top
SIMEONI: Pitkä on nälkäisen päivä! Simeoni: Long is the day of a hungry man! 07137
Bottom
07138
Top
TIMO: Pitkähän se on. Timo: Ay, it’s long. 07138
Bottom
07139
Top
JUHANI: Pitkä ja synkeä! Onko jo tyhjennetty Aaponkin aivo? Etkö muista enään variksenkaan vaakutusta, tarhapöllönkään pakinaa jutellakses meille, istuissamme Nälkäsaaressa hirmuisessa. Juhani: Long and dark! Are even Aapo’s brains emptied? Can’t you remember even the caw of a crow or the chatter of a barnyard owl to tell us, sitting here on Hunger’s terrible isle? 07139
Bottom
07140
Top
AAPO: Muistanpa tarinan, jonka juuri nälkä nyt johtaakin mieleeni; mutta se ei saata meitä unohtamaan ruumiimme ravintoa, vaan muistuttelee kovin sekä ruokaa että juomaa. Aapo: I remember one tale that hunger brings to my mind; though it won’t make us forget the need for refreshing our bodies, but only remind us of food and drink. 07140
Bottom
07141
Top
JUHANI: Sinä meinaat miestä vuoressa. Minä olen kuullut sen. Juhani: You mean the man in the mountain. I have heard it. 07141
Bottom
07142
Top
TIMO: Mutta minulle on se uutta; kerro se, veli Aapo. Timo: But to me it is new; tell it, brother Aapo. 07142
Bottom
07143
Top
SIMEONI: Kerro se, kerro se! Simeoni: Tell it, tell it! 07143
Bottom
07144
Top
AAPO: Onhan se tarina miehestä, jalosta uskonsankarista, joka istui muutaman ajan vankina Impivaaran luolissa, niinkuin ennen tuo kalvea impi, mutta toisenkaltaisesta syystä. Aapo: It is the tale of a man, a noble hero of the Faith, who sat for a time imprisoned in Impivaara’s caves, like aforetime the Pale Maiden, although for other reasons. 07144
Bottom
07145
Top
Ja seuraavan tarinan kertoi heille Aapo: And Aapo told them this tale: 07145
Bottom
07146
Top
Ennen, koska kristin-usko ja pakanuus vielä taistelivat keskenänsä Hämeenmaassa, oli käännettyjen joukossa eräs mainio mies, hurskas ja harras uutta uskoa levittämään, jota hän myös kiivaasti harjoitteli Ruotsin valtakunnan aseitten suojassa. Mutta kotimaahansa täytyi haarniskoittuin sankarten äkisti siirtyä täältä, ja kristityt Hämäläiset joutuivat pakanallisten veljeinsä hirmuisimman vainon alle. Mikä heistä surmattiin kauhistavalla tavalla, mikä etsi pelastustansa, paeten salojen eksyttävään kohtuun, mikä vuorten luoliin ja mikä minnekkin. Impivaaran komeroihin kiirehti mainittu hurskas mies; mutta hänen vainoojansa, jotka koston vimmassa seurasivat hänen jälkiään, huomasivat pian mihin hän oli itsensä kätkenyt. »Susi teljettäköön omaan luolaansa!» huusivat he ilkeästi riemuiten, muurasivat luolan aukion lujasti kiinni ja heittivät miehen nääntymään nälkään ja pimeyteen. Once upon a time, when the Christian faith and heathenism still fought together in Häme, there was among those converted a good man, pious and eager to spread the new religion, which he practised with passion in the shelter of Sweden’s armed might. But those armoured heroes had to return suddenly to their own fatherland and the baptized inhabitants of Häme fell under the terrible persecution of their heathen brothers. Many were killed in awful ways, while others sought to save themselves by flight into the tortuous backwoods, the caves in the hills, in short, anywhere. This pious man fled to Impivaara's caverns; but his persecutors, following on his tracks in their thirst for revenge, soon found out where he had hidden himself. ”Shut the wolf up in his own lair!” they shouted with wicked joy, and blocked up the opening to the cavern securely, leaving the man to perish of hunger and darkness. 07146
Bottom
07147
Top
Surkea loppu olisi nyt saavuttanut miehen, mutta ihmeen teki taivas taas. Tuskin oli luolan suulta kadonnut päivän-valon viimeinen siinto, niin jopa valkeni avara luola ihanimmasta, hopeakirkkaasta paisteesta; ja niin oli miehellä kylmän kallion sydämessä liepeä, taivaallinen päivä. Ja tapahtuipa ihmeitä vielä enemmin. Katso, kuvertui äkisti luolan permantoon heleä lähde, jonka vesi ei ottaen milloinkaan vähentynyt; ja oli siis miehellä kivikammiossaan alati raikasta juomaa. Mutta vieläpä lähteen reunalta kohosi ylös kaunis, viherjöitsevä puu, kantain herttaisimpia hedelmiä, jotka eivät ottaen loppuneet; ja siitä sai mies suloisen ravintonsa. Tässä vietti hän päivänsä, ylistäen Herraa, tässä hän vietti yönsä, uneksuen autuitten maasta. Ja hänen päivänsä oli kuin kesän päivä, lämmin ja kirkas, ja hänen yönsä herttaista hämärän aikaa. Niin kului vuosi, ja virtana juoksi Hämeessä kristittyin veri. Mutta koska vainon kauhistava aastaika oli kiertynyt umpeen ja ulkona paistoi ihana syyskuun-aamu, ehti sankarin korviin vasarain ja rautakankein jytinä luolan kiinnimuuratulta suulta. Läpi tuon kivisen ruhan rupesi viimein pilkahtelemaan päivä, ja vilauksessa katosi luolasta ihmeellinen valkeus, niinmyös lähde ja lähteen reunalta hedelmällinen puu. A miserable end would now have befallen him, if Heaven had not worked a new miracle. Scarce had the last gleam of daylight fled from its mouth, when the spacious cave was lit by the most wondrous, silvery light; and thus in the heart of the chilly rock the man had his own gentle, heavenly light. And yet other miracles occurred. Lo! from the floor of the cavern burst a tinkling spring, the waters of which were not lessened by use; and thus the man always had refreshing drink in his rocky chamber. And from the brink of the spring rose up a beautiful, blossoming tree, bearing the most tasty fruits, that were never lessened by taking from them; and of these the man had his delicious food. Here he spent his days, praising the Lord, here his nights were spent, dreaming of the lands of the blessed. And his days were as summer days, warm and filled with light, and his nights a fairy twilight. So passed a year, and Christian blood flowed in streams in Häme. But when a ghastly year of persecution had run its course and a delightful September morning shone without, the clink of hammers and iron bars was borne to the hero’s ears from the cavern’s walled-in mouth. Through the piled-up rocks day gleamed at last, and in a flash the marvellous light vanished from the cave, likewise the spring and from its brink the fruitful tree. 07147
Bottom
07148
Top
Mutta mikä saattoi matkaan tämän pauhinan ja telmeen tuolla ulkopuolella luolan aukiota? Seisoi siellä pakanoita suuri joukko ja heidän keskellänsä muutamia kristittyjä sidottuina nuoriin ja tuomittuina nälkään kuolemaan vuoren pimeässä uumennossa. Eivätkä arvelleet he muuta kuin että sama surma oli kohdannut miestä, joka vuotta ennen samaan luolaan suljettiin. Mutta kovin he kummastuivat, koska luolan auetessa sankari astui ulos kirkastetulla, säteilevällä otsalla. Ja ääni, jonka pyhä heläys tunkeusi aina ytimiin asti, kaikui hänen suustansa: »terve, ystävät ja veljet, terve, kultainen aurinko ja kohisevat metsät, terve!» Silloin lankesi joukko hänen eteensä polvilleen, ylistäen sitä Jumalaa, johon hän uskoi ja joka oli hänen pelastanut hirveästä kuolemasta. Mutta korkealla äänellä kertoi heille mies ne ihanat ihmetyöt, joita hän vuoren kohdussa oli kokenut; ja yhdestä suusta huusi hänelle kansa: »kasta meitäkin, kasta meitäkin uskoon saman Jumalan päälle!» Niin he miehen suureksi riemuksi huusivat ja päästivät viipymättä nuorista kuolemaan tuomitut vangit. Siitä astui ojan partahalle hurskas uros, ja seurasi häntä joukko, joka, luopuen pakanuudesta, antoi itsensä kastaa Kristuksen uskoon. Mutta ylhäällä äyräällä, seisoivat äsken vielä uhreiksi määrätyt miehet, veisaten kiitosvirttä Hänelle, joka tuskallisesta kuolemasta oli pelastanut sekä heidät itse että heidän vanhurskaan isänsä ja johdattanut pimeydestä valkeuteen pakanain lapset. Niin he veisasivat, katsahtaen taivaan korkeuteen ylös. But what had caused this commotion and clatter out there beyond the cavern’s opening? Outside stood a great host of heathens and in their midst a few Christians bound in ropes and sentenced to die of hunger in the dark depths of the hill. Nor could they guess that any other fate had befallen the man imprisoned a year earlier in the same dungeon. But great was their astonishment when, on the opening of the cave, the hero walked out with transfigured, shining brow. And a voice whose holy clarity cleaved to the marrow sounded from his mouth: ”Greeting, friends and brothers, greeting, golden sun and soughing forest, greeting!” At that the host fell on their knees before him, praising the god in whom he believed and who had saved him from an awful death. But in a loud voice the man told them of the miracles that had befallen him in the dark womb of the hill; and with one voice the people cried to him: ”Baptize us, baptize us, too, to belief in the same god!” Thus to the man’s exceeding joy they shouted, and at once released from their bonds the prisoners they had sentenced to death. Then the pious hero stepped to the brink of a stream and the crowd followed him, and renouncing their paganism, allowed themselves to be baptized in the Christian faith. But on the bank stood the former victims, singing a hymn of praise to Him who had saved both them and their saintly father from a death of agony and led the children of heathens out of darkness into light. So, looking up into the high heavens, they sang. 07148
Bottom
07149
Top
AAPO: Tämä on tarina hurskaasta miehestä. Aapo: Such is the tale of the devout man. 07149
Bottom
07150
Top
JUHANI: Ja pakanain kastaminen tapahtui juuri samalla kohdalla ojassa, jossa nyt on meidän sudentarhamme. Juhani: And the heathens’ baptism took place just where our wolf-trap now stands in the brook. 07150
Bottom
07151
Top
SIMEONI: Usko ihmeitä tekee. Olenpa varma siitä, ettei miehellä luolassa ollut yhtään lähdettä eikä hedelmällistä puuta ja ettei mikään maalliselle silmälle paistava valo valaisnutkaan hänen kammiotansa, vaan että luja ja järkähtämätön usko tyydytti kaiken hänen ruumiillisen tarpeensa. Hänen henkensä voima oli hänelle raikkaana lähteenä, maistavana hedelmänä ja säteilevänä valkeutena. Mitä sanoi entinen karjatoverini, Tervakosken Tuomas? »Jos sinulla on uskon kilpi ja hengen miekka, niin mene vaikka perkeletten kanssa polskaa tanssimaan». Niin lausui hurskas ukko. Simeoni: Belief can work miracles. I am quite sure that the man had neither a spring nor a fruitful tree in the cavern and that no light seen of human eye lighted up his chamber, but that a firm and unwavering belief satisfied all his bodily needs. The strength of his spirit was to him a cool spring, tasty fruit and a shining light. What was it my former fellow herdsman, Tuomas Tervakoski, said? ”If you have the shield of belief and the sword of the spirit, you can go and dance a polka with devils.” That was what the pious old man said. 07151
Bottom
07152
Top
JUHANI: Mutta aika-miehen maha ei tule kauankaan toimeen paljaalla uskolla ja tyhjällä ilmalla, ei vaikka mätänis. Ja minä vannon, että hän pisteli poskeensa muikeampaakin muonaa kuin hedelmiä ja vettä. Sitä vaatii miehen ruumis, joka on kasvanut ja varttunut täällä lihan ja ruisleivän nojalla. Niin, niin, kerrotaanpa tarinaa vielä toisellakin lailla. Kerrotaan, että viisi mustaa sonninsarvea ilmestyi äkisti miehelle luolan seinään. Koska hän nyt aukaisi ensimmäisen sarven, niin roiskahtipa siitä suhisten ulos parasta, heleätä vapriikin paloviinaa ruokaryypyksi, joka kylläkin veti ryppyyn miehen huulet. Toisesta sarvesta taasen kiskoi hän kyynärittäin ulos monipoimullista, rasvaista ja lämmintä sianmakkaraa. Mutta kolmannesta pinnisteli kankeana kaarena ulos parasta uutispuuroa, ja neljännestä piimää puuronkastiksi, piimää sakeata kuin terva. Ja koska hän nyt oli täyttänyt maarunsa kuin puutiainen, niin aukaisi hän vallan vikkelästi viidennen sarven ja siitä lappasi hän ulos pikanellia, parasta tanskan punttirullaa, joka paisui pojan poskessa kuin imevä iilimato. Tarvitsiko enään parempaa trahtamenttia joutilas mies? Juhani: But a full-grown man’s stomach can’t live long on belief and empty air, no, rot it, it can’t. And I swear he shoved tastier wittles than fruit and water into his cheek. A man’s body that has grown and thriven on meat and ryebread demands it. Ay, ay, they tell the same tale another way too. They say that five black bulls’ horns suddenly appeared to the man on the cavern’s wall. And then when he opened the first horn, the best factory spirits, clear as water, squirted hissing out of it to whet his appetite, one that would have drawn any man’s mouth together. From the second horn he dragged out by the yard puckered, fat and hot pork sausage. And from the third the best new-crop porridge sputtered out in a stiff curve, and from the fourth buttermilk to wet it with, buttermilk thick as tar. And then when he had stuffed his belly he opened the fifth horn in a hurry and pulled out twists of tobacco, the best Danish roll, that swelled in the lad’s cheek like a sucking leech. Could a man with no work at all want better grub? 07152
Bottom
07153
Top
TIMO: Hän oli taivaassa, hän. Mutta me? Timo: He was in Heaven, he was. But we? 07153
Bottom
07154
Top
TUOMAS: Tämä polttaa miehen mieltä. Tuomas: This makes a man’s head go hot. 07154
Bottom
07155
Top
TIMO: Ja pyörryttää pojan päätä. Timo: Makes a lad’s head dizzy. 07155
Bottom
07156
Top
JUHANI: Tuhannen riksiä senkaltaisen atrian edestä nyt! Tuhannen tuhatta riksiä! Juhani: A thousand crowns for a meal like that now! A thousand thousand crowns! 07156
Bottom
07157
Top
SIMEONI: »Poimullista, rasvaista, lämmintä sianmakkaraa»! Niin, me istumme keskellä helvettiä ja kuulemme kerrottavan kuinka taivaassa iloitaan ja syödään. Ah! Mitä on meidän tekeminen, veljet, mitä on meidän tekeminen? Simeoni: ”Puckered, fat and hot pork sausage!” Ay, we sit in Hell’s midst and hear how they rejoice and eat in Heaven. Ah! What are we to do, brothers, what are we to do? 07157
Bottom
07158
Top
EERO: Uskokaamme, uskokaamme! Eero: Believe, believe! 07158
Bottom
07159
Top
SIMEONI: Haasteletko vielä pilkan kieltä, sinä hirmu! Simeoni: Do you still talk with mocking tongue, you monster! 07159
Bottom
07160
Top
EERO: Viimeinen pihaus, veljeni, viimeinen pihaus; usko minua. Kohta vaivun huokuen alas kuin tyhjäksi käypä rakko, härjänrakko. Ah olis tässä yksi lämpimäisleipä ja voita sen päällä! Eero: The last gasp, brother mine, the last gasp; believe me. Soon I shall crumple up sighing like an emptying bladder, a bull’s bladder. Ah, if I had here a new-baked loaf and butter on it! 07160
Bottom
07161
Top
TIMO: Ja voin päällä vielä maan kauhea pyllimakkara. Timo: And on the butter a world-terrifying sausage. 07161
Bottom
07162
Top
JUHANI: Olis tässä seitsemän lämpymäisleipää, seitsemän naulaa voita ja seitsemän pystyvalkean ääressä haudottua makkaraa; kas siitä nousis kesti. Juhani: If we had here seven new-baked loaves, seven pounds of butter and seven sausages baked in the warmth of a cordwood fire, there’d be a feast. 07162
Bottom
07163
Top
EERO: Kirkas tuli ja leimaus! Eero: Bright fire, and lightning ! 07163
Bottom
07164
Top
TIMO: Ihmisen pitäisi aina oleman viisas ja kantaman ehtimiseen suoloja taskussansa tupossa. Suola sitoo sisun ja vie henkemme viikkokausia edes ilman suuruksen hyttystäkään suolen-päässä. Timo: A man ought to be wise and always carry a paper of salt in his pocket. Salt binds our innards and can keep us alive for weeks without a scrap of food as big as a midge in our guts. 07164
Bottom
07165
Top
JUHANI: Ai poika! ei suolallakaan juuri pitkälle potkita. Juhani: Ay, boy! Salt wouldn’t keep us alive for long. 07165
Bottom
07166
Top
TIMO: Mutta Koiviston Iisakki, se verrattoman laiska mies, ma'ata röhöittelee Karkkulan saunanparvella monta Jumalan päivää yhteen jaksoon, nauttimatta einettäkään suurusta. Ja millä keinolla pihisee henki-parka miehessä? Tuo uuspeili kun imeskelee suolatuppoa kuin kakara äitinsä nisänappia. Timo: But Iisakki Koivisto, that matchlessly lazy man, lies sprawling for many a God’s day at a stretch on the boards in Karkula’s sauna, without a crumb to break his fast. And how does he keep the wretched life still simmering in him! Why the rogue keeps sucking a lump of salt like an infant its mother’s breast. 07166
Bottom
07167
Top
JUHANI: Istuupa hän myös usein kuin rääkkä kylän ruispelloissa, hieroskellen tähkäpäistä jyviä naamaansa.--Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi. Iskekäät yhteen, iskekäät yhteen ja touhaiskaat läpitse toinen toisenne otsat, touhaiskaat että aivot päästänne roiskahtaa tanterelle, niin on meillä kaksi kiusankappaletta vähemmin. Kas noin, kas noin! Onhan meillä tässä hieman huviakin ajan vietteeksi.--Niin juuri! ja kestäköön tämä leikki kauan ja kyntäköön maata kahdeksan luista auraa. Juhani: He also sits like a corn-crake in the village cornfields, rubbing the grain from the stalks into his face. Look you now, it’s late evening already, and no sound of help from the world of men, and here’s thirty and three puffing devils for ever walking and walking round us. But there’s two of the rascals butting. Strike together, strike together and pierce each others foreheads, burst ’em so the brains spurt out of your skulls on to the field, and there’ll be two tormentors less for us. That’s the way! Here’s a little fun to pass the time. Just so! and may the game last long and eight bony ploughs tear up the ground. 07167
Bottom
07168
Top
TUOMAS: Jykevästi siinä ottelevat kyyttöselkä ja koivipää. Tuomas: Stoutly they’re fighting, the white-backed and the white-headed one. 07168
Bottom
07169
Top
JUHANI: Mutta Koivi voittaa. Juhani: But white-head wins. 07169
Bottom
07170
Top
TUOMAS: Kyyttö voittaa. Tuomas: White-back wins. 07170
Bottom
07171
Top
JUHANI: Tässä käpäläni, lyöppäs vetoa. Juhani: Here’s my paw, a wager on it. 07171
Bottom
07172
Top
TUOMAS: Olkoon menneeksi. Timo, eroita. Tuomas: Agreed. Timo, you judge. 07172
Bottom
07173
Top
JUHANI: Kas niin! Juhani: Done! 07173
Bottom
07174
Top
TUOMAS: Kortteli viinaa! Tuomas: A span of spirits! 07174
Bottom
07175
Top
JUHANI: Sanottu.--Katsellaanpas, katsellaanpas kahden pojan otteloa. Mutta nyt he hieman niinkuin levähtävät otsa vasten otsaa. Juhani: It’s said. Let’s watch now, let’s watch the lads fight. But now they seem to be resting a bit, forehead to forehead. 07175
Bottom
07176
Top
TIMO: Ja nytkeilevät noin vaan hiljakseen. Timo: And jerking slightly, as if they didn’t care. 07176
Bottom
07177
Top
JUHANI: Mutta nyt! Nyt parannetaan täyttä päätä. No Koivi, minun Koivini, iske sorkkas lujasti maahan! Juhani: But now! Now they’re at it at full strength. Now, Whitehead, my Whitehead, dig your hooves well into the ground! 07177
Bottom
07178
Top
TUOMAS: Iske lujemmin vielä sinä, minun urhea Kyyttöni. Sillä lailla! Tuomas: Dig deeper, my brave Whiteback. That’s the way! 07178
Bottom
07179
Top
JUHANI: Koivi. Koivi! Juhani: Whitehead, Whitehead! 07179
Bottom
07180
Top
TUOMAS: Minun roteva Kyyttöni terästetyllä otsalla! No niin! Mutta heitä jo tuo vakava junnaus ja työnnäise miehes helkkariin. Tuomas: My brave Whiteback with the steely forehead! So, lad! But leave off that solemn shoving and butt your man to Hades. 07180
Bottom
07181
Top
JUHANI: Koivi! Peeveli sinun sarves karsikoon! Pakenetko, riivattu? Juhani: Whitehead! The Devil cut off your horns! Do you run away, damn you ? 07181
Bottom
07182
Top
TUOMAS: Käpälämäki kelpaa hänelle. Tuomas: Flight’s good enough for him. 07182
Bottom
07183
Top
TIMO: Ja toinen tuhnii vielä perään kuin peijakas. Hi, hi, hi! Timo: And the other tears after him like a good ’un. He-he-he! 07183
Bottom
07184
Top
TUOMAS: Niin, Juhani. Tuomas: Ay, Juhani. 07184
Bottom
07185
Top
JUHANI: Meni minulta kortteli viinaa. Sen saat kun pääsemme pinteestä. Mutta koskahan se päivä koittanee? Ah! tapahtuupa vuosien päästä, että jahtivoutimme komennon alla kiskotaan täältä aika telakuorma kylään ja kylästä kirkkotarhaan, kiskotaan kasa kalisevia, kolisevia luurankoja seitsemästä miehestä. Juhani: A span of spirits gone. You shall have it when we get out of this fix. But when will that day dawn? Ah! After many years it’ll happen that under the eyes of thehunt-bailiff there’ll be a fine load of faggots carted from here to the village and from the village to the graveyard, a cartload of clinking, clattering skeletons of seven men. 07185
Bottom
07186
Top
SIMEONI: Ja niin päättyi syntinen elämämme. Simeoni: And so ended our sinful lives. 07186
Bottom
07187
Top
JUHANI: Niin päättyi elämämme. Juhani: So ended our lives. 07187
Bottom
07188
Top
TIMO: Niinhän se päättyi. Timo: So they ended. 07188
Bottom
07189
Top
JUHANI: Päättyi surkealla tavalla. Mutta aukaiseppas konttisi, Lauri, ja käyköön ympäri yksi kumaus. Juhani: Ended miserably. But open your knapsack, Lauri, and let a drink go round. 07189
Bottom
07190
Top
AAPO: Olkoon tämä kerta, mutta loppu viinastamme säästyköön suurimpaan hätään. Aapo: All right for this once, but the rest of the spirits will have to be saved for a greater danger. 07190
Bottom
07191
Top
JUHANI: Niinkuin sanot. Mutta nyt otamme naukin, joka tuntuu ja sitten huudamme kuin pämpästä. Juhani: As you say. But now we’ll take a drink that makes itself felt and then shout like clarions. 07191
Bottom
07192
Top
Koska he olivat ryypänneet, korottivat he äänensä taas, huutaen kaikki yht'aikaa. Ehti kaiku Viertolan voudin korvaan, koska hän käyskeli riihimäellä, mutta hän ei käsittänyt huudon tarkoitusta, vaan lausui kamostuen itseksensä: »rajahaltija siellä huutaa». Mutta veljekset, jännittäen leukojansa kohden taivasta ja ammoittaen, suut seljällään, kuin traakit tai kuin pesässänsä linnunpoikaset koska kuulevat lähestyvän emänsä siipien havinan, huusivat aina vielä huikeasti, huusivat kymmenen kertaa. Ja siitä istuivat he taasen sammaleiselle sijallensa, sydämissä riutuva toivo. And when each had drunk, they lifted up their voices again, shouting all together. The echo carried to the ear of the Viertola bailiff, as he walked on the barn rise, but instead of understanding the significance of the cry, he only uttered to himself with awe: ”It’s the boundary spirit crying there.” But the brothers, straining their jaws towards the heavens and all agape, with mouths wide open like those of dragons or of young birds in their nest when they hear the flapping of their approaching mother’s wings, still shouted madly, shouted ten times. Whereafter they sat down again on their mossy resting-place, hope dying in their hearts. 07192
Bottom

Luku 08 Chapter

: |fin|-swe|-eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| - |fin-|swe-|eng|-rus|-est|-hun|-ger|-dan|-spa|-ita|-fra|-epo| (fi-en) :
Luku: |01|01|01|02|02|02|03|03|03|03|04|04|04|05|05|06|06|06|06|06|07|07|08|08|08|09|09|09|09|10|11|11|12|13|13|13|14|14| :Chapter
Lataa itsellesi Seitsemän veljestä o Seven brothers Download
08001
Top
Tullut on jo neljäs päivä, veljesten ollessa kivellä, mutta alati vielä härkien piirittäminä he istuivat. Tuolloin, tällöin siirtyivät elikot kauemmaskin, mutta ainapa käyskeli näkyvissä yksi ja toinen, antain myristen kohta kumppaneillensa tiedon, jos veljekset yrittivät pyrkimään pois vankeudestansa. Siinä ympärillä mikä heistä nyt tempoilee naamaansa korven ruohoa, koukistellen kieltänsä, mikä märehtien ja raskaasti puhkaten lepää tuossa pullealla mahallansa. Tuossa kaksi leikin ja totuuden välissä kisailee, ja ympäri kaikuu heidän sarviensa läikkynä. Mutta tuossa taasen ihan Hiidenkiven juurella yksi heistä vihaisesti kuoppii, viskellen multaa ja varpuja korkealle, ja möräten ilkeästi. Niin he siinä aikailevat veljesten tuskaksi, kalveaksi vimmaksi; sillä kuolemata vartovat jo Jukolan uhkeat pojat.--Hetki sitten oli Lauri kumonnut kurkkuunsa joltisen siemauksen viinaa, nyt teki hän samoin kerran vielä, josta muut kovin kummastuivat ja rupesivat häntä kiinteästi nuhtelemaan. The third day of the brothers’ sojourn on the rock has come round, and there, ever besieged by the bulls, they still sit. Now and again the beasts move farther away, but always one or another paces in sight and soon rumbles the news to its fellows if the brothers try to escape from their prison. Now on every side, here one wrenches forest grass into its maw, curling its tongue, there another chews the cud, breathing heavily as its rests on its tubby stomach. There two contend, half in sport, half in earnest, and the rattle of their horns echoes around. There, again, right at the foot of the rock, one paws the earth wrathfully, casting soil and sods high into the air and roaring wickedly. So to the agony, the pale fury, of the brothers, they linger on; and already the sturdy sons of Jukola await their death. A moment ago Lauri poured a stiff drink down his throat, and now he does so again, which greatly surprises the others and causes them to remonstrate with him seriously. 08001
Bottom
08002
Top
JUHANI: Peijakasko sinua riivaa? Juhani: Has the Old ’Un bewitched you? 08002
Bottom
08003
Top
AAPO: Mitä aatteletkin? Muista että ollaan samassa puristimessa kaikki. Aapo: Whatever are you thinking of? Remember that we are all in the same fix. 08003
Bottom
08004
Top
TUOMAS: Muista asuntomme kämmenen leveäksi sijaksi, jossa meidän tulee varoten liikkua. Tuomas: Remember that our dwelling is the width of a man’s palm, on which we must move with caution. 08004
Bottom
08005
Top
LAURI: Vimman villitty mies! Lauri: A man mad with anger! 08005
Bottom
08006
Top
AAPO: Mutta se ei käy kuntoon. Aapo: That won’t do here. 08006
Bottom
08007
Top
LAURI: Käyköön sitten Hornan koloon. Myllyn kivenä pyöriköön linnamme ja viskatkoon elukkain saaliiksi seitsemän onnetonta poikaa. Pyöri, kivi, idästä länteen, ja, metsä ympärillämme, lännestä itään pyöri! Heleijaa! Lauri: Let it do in the pit of Hell then. Let the old castle spin like a millstone and cast down seven unhappy lads to the brutes there. Spin, rock, from east to west, and you, forest, from west to east! Heleiyah! 08007
Bottom
08008
Top
JUHANI: Olethan jo humalassa, poika? Juhani: Are you already drunk, boy? 08008
Bottom
08009
Top
LAURI: Tuleeko sitä kysyä? Mitä maksaa elämä ja maailma? Ei yhtään homeista äyriä. Sentähden menköön kaikki tomuna ja tuhkana pitkin tuulien teitä. Loiskis! Saakaamme tästä, sydämeni veljet. Lauri: Is that a question to ask? What is life and the world worth? Not a moudly farthing. Well then, let everything go in dust and ashes the way of the wind. Clunk! A drop of this, my heart’s brothers. 08009
Bottom
08010
Top
AAPO: Hän on päissään. Kannu häneltä pois! Aapo: He’s drunk. Take the jug away from him! 08010
Bottom
08011
Top
LAURI: Se ei lähde juuri leikillä. Kannu on minun; enhän sitä hellittänyt härkien sotkettavaksi aholle. Mutta te muut? Ah! laskittepa konttinne koreasti maahan kuin kurjat mustalaiset, koska nimismiehen pyssy paukahtaa. Lauri: Nothing of the sort! The jug’s mine; I didn’t leave it on the clearing to be trodden by bulls. But you others! Ah? you all laid your knapsacks nicely on the ground like wretched gypsies when the bailiff’s gun goes off. 08011
Bottom
08012
Top
JUHANI: Kannu tänne! Juhani: Give the jug here! 08012
Bottom
08013
Top
LAURI: Kannu on minun. Lauri: The jug’s mine. 08013
Bottom
08014
Top
JUHANI: Mutta minä tahdon sen haltuuni. Juhani: But I want it in my care. 08014
Bottom
08015
Top
LAURI: Sinä tahdot? Jos tahdot, niin saatpa sen vasten otsikkoas. Lauri: You want it? If you want it, you’ll get it bang on the forehead. 08015
Bottom
08016
Top
JUHANI: Rupeaisitko tappelemaan? Juhani: Would you start fighting? 08016
Bottom
08017
Top
LAURI: Jos tahdot, niin ei sitäkään pidä puuttuman. Mutta eihän rakkaat veljekset tappele. Sentähden saakaamme tästä. Lauri: If you will, even that shall not be lacking. But loving brothers never fight. So let’s take a drop of this. 08017
Bottom
08018
Top
TIMO: Älä ryyppää, Lauri. Timo: Don’t drink, Lauri. 08018
Bottom
08019
Top
JUHANI: Kannu tänne kohta! Juhani: Give the jug here at once! 08019
Bottom
08020
Top
LAURI: Selkään minä sinulle annan. Mitähän sinä luulet olevas? Lauri: A hiding’s what I’ll give you. What do you fancy you are? 08020
Bottom
08021
Top
JUHANI: Syntinen ihminen, tosi; mutta olenpa kuitenkin vanhin veljes. Juhani: A sinful human being, true; but still your eldest brother. 08021
Bottom
08022
Top
LAURI: Vanhin? No sitä enemminhän olet ehtinyt syntiä tekemään ja sitä enemmin tarvitset selkääs. Mutta skool! sanoi Ruotsalainen. Lauri: Eldest ? Well, all the more time you have had to sin in, and all the more you deserve a hiding. 'But skol, said the Swede! 08022
Bottom
08023
Top
TUOMAS: Et maista pisaraakaan. Tuomas: You shall not taste a drop. 08023
Bottom
08024
Top
LAURI: Tuomaasta pidän minä paljon, Tuomaasta ja pikku-Eerosta. Mutta nuo muut tuossa? Mitä sanon heistä? Lauri: I like Tuomas very much, Tuomas and Little-Eero. But those others there? What am I to say of them? 08024
Bottom
08025
Top
TUOMAS: Kitas kiinni ja kannu tänne! Tuossa, Juhani, ota kontti selkääs ja viina haltuus. Tuomas: Hold your jaw and give the jug here! There, Juhani, put the knapsack on your back and the spirits in your keeping. 08025
Bottom
08026
Top
LAURI: Ainoastaan sinä taidat kääntää Laurin pään. Pidänpä sinusta, sinusta ja pikku-Eerosta. Lauri: You alone can turn the will of Lauri. I love you, you and Little-Eero. 08026
Bottom
08027
Top
TUOMAS: Vaiti! Tuomas: Silence! 08027
Bottom
08028
Top
LAURI: Tuommoisia miehiä! Mitä on Jukolan Jussi? Häyrypää kukko; nuijapää sonni. Lauri: Men like them! What is Jussi Jukola? A chuckleheaded cock; a hammerheaded bull. 08028
Bottom
08029
Top
JUHANI: Pidä suus kiinni kohta, ettei korvani kuule jotakin sellaista toista kertaa. Juhani: Shut your mouth at once so that my ears needn’t hear such words a second time. 08029
Bottom
08030
Top
LAURI: »Jolla on korva, hän kuulkoon», saarnaa Aapo, se Jukolan pyhä Paavali. Lauri: ”He that has an ear, let him hear,” preaches Aapo, Jukola’s holy Paul. 08030
Bottom
08031
Top
SIMEONI: Ah sinua! Oletko sinä se entinen vakaa, totinen ja harvasanainen poika? Oletko sinä Lauri? Tuommoinen avosuinen riivattu? Simeoni: Ah you! Are you the former grave, solemn and silent Lauri? Can this be Lauri? This babbling child of sin? 08031
Bottom
08032
Top
LAURI: Olethan sinäkin Simeoni, se imeläsuinen »terve-rabbi». Lauri: Aren’t you Simeoni, the mealy-mouthed ”Hail-Rabbi”? 08032
Bottom
08033
Top
SIMEONI: Sen annan sinulle anteeksi, aina ko'oten, aina ko'oten tulisia hiiliä pääsi päälle. Simeoni: That I forgive you, ever heaping, ever heaping coals of fire on your head. 08033
Bottom
08034
Top
LAURI: Mene helvettiin, siellä on hiiliä! Lauri: Go to Hell, there are coals of fire! 08034
Bottom
08035
Top
SIMEONI: Jumalaton! Simeoni: Godless! 08035
Bottom
08036
Top
TIMO: Kun oikein karvat seljässäni pöyhistyy. Timo: Even the hairs on my back stand on end. 08036
Bottom
08037
Top
LAURI: Mitä mököttelee Timo, se Jukolan hallavasilmäinen vuohipukki? Lauri: What is Timo, Jukola’s watery-eyed billy-goat, bleating? 08037
Bottom
08038
Top
TIMO: Anna olla vaan. Vuohen-maito on hyvääkin. Timo: Never mind. Goat’s milk is good. 08038
Bottom
08039
Top
LAURI: Häh? Lauri: What? 08039
Bottom
08040
Top
TIMO: Vuohen-maito on hyvääkin. Mutta kiitänpä sinua tästä kunnioituksesta: suurkiitos! Niin, siinä oli meidän osamme; suurkiitos! Mutta nyt tulee etees toista sorttia kalua. Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. Timo: Goat’s milk is good. I thank you for the honour: n thousand thanks! Ay, that was our share; a thousand thanks ! Hut here’s another kind of thing before you too. Look at your favourites there, Tuomas and Eero, yonder. 08040
Bottom
08041
Top
LAURI: Häh? Lauri: What? 08041
Bottom
08042
Top
TIMO: Katsoppas tuossa lillipoikiasi, Tuomasta ja Eeroa, tuossa noin. Timo: Look at your favourites, Tuomas and Eero, yonder. 08042
Bottom
08043
Top
LAURI: Häh? Lauri: What? 08043
Bottom
08044
Top
TIMO: Pappi praakaa kolme kertaa, mutta hän saa makson. Timo: A parson speaks three times, but he’s paid for it. 08044
Bottom
08045
Top
LAURI: »Toista sorttia kalua», mökötit sinä. Mutta kylläpä tiedän mihin sorttiin kaluun heidät vertaan. Tuomas-poika on kirves jalo, vakaa, miehukas ja tuima, mutta pikku Eero-putikkani tuossa on pieni, terävä ja naseva veistinkirves. Niin, hän »veistelee», veistelee oikein vikkelästi, viskelee ympärillensä pieniä koukkusanoja, se junkkari. Lauri: ”Another kind of thing,” you bleated. I know well what kind of thing to liken them to. Tuomas-lad is a noble a ho, grave, manly and strong, but little Eero-scamp is a tiny, 'iliarp and biting whittling-hatched. Ay, that lad can whittle, whittle right smartly, throwing little jests like chips around him, the scamp. 08045
Bottom
08046
Top
JUHANI: Hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi. Juhani: Good. But did you call me a chuckleheaded cock? 08046
Bottom
08047
Top
TIMO: Sanoipa hän minunkin vuohipukiksi. Suur'kiitos! Timo: He called me a he-goat. A thousand thanks! 08047
Bottom
08048
Top
LAURI: Eero veistelee, mutta hänellä on miehen sydän. Lauri: Eero whittles jokes, but he has the heart of a man. 08048
Bottom
08049
Top
JUHANI: Hyvä, hyvä! Mutta sanoitko sinä minun häyrypääksi kukoksi? Juhani: Good, good! But did you call me a chuckleheaded I Oi k? 08049
Bottom
08050
Top
LAURI: Sanoin sinun vielä nuijapääksi sonniksikin. Lauri: I called you a hammerheaded bull too. 08050
Bottom
08051
Top
JUHANI: Praa, veli, praa! Juhani: Good, brother, good! 08051
Bottom
08052
Top
TIMO: Ole rauhassa, Juho. Hän sanoi minunkin vuohipukiksi ja minä kiitän häntä siitä arvonimestä; sillä vuohi ei olekkaan mikään hyljätty eläin. Viertolan punaposkinen röökinä, se Lyytia-röökinä, juo paljasta valkoisen vuohen maitoa, ei yhtään muuta. Kas siinä. Timo: Keep quiet, Juho. Me he called a billy-goat, and I thank him for the title; for the goat is no useless animal at all. The red-cheeked young mistress at Viertola, Mistress Lydia, drinks only the milk of white goats, and nothing else. There you are. 08052
Bottom
08053
Top
SIMEONI: Olisimmeko miehiä jos ottaisimme onkeen juopuneen sanoja? Simeoni: Should we be men if we hooked on to the words of a drunken man ? 08053
Bottom
08054
Top
LAURI: Sinäkö mies? Sinä? Voi veikkoseni! rupeaisitpa katkerasti itkemään jos näkisit jotain, jota likat eivät juuri näytäkkään tuommoisille nurru-pojille kuin sinä. Lauri: You a man? You? Oh little brother! Bitterly would you weep if you saw something girls don’t as a rule show to a milksop like you. 08054
Bottom
08055
Top
JUHANI: Simeoni, Simeoni! ottaisinpa ennen puukosta kuin tällaisia pistoksia. Juhani: Simeoni, Simeoni. I’d sooner be stabbed with a knife than with such words. 08055
Bottom
08056
Top
SIMEONI: No, no, kyllähän viimeisenä päivänä nähdään ketä he pistäneet ovat. Simeoni: Ay, ay, it’ll be seen on the last day whom they have stabbed. 08056
Bottom
08057
Top
TIMO: Meitä olet sinä yhdeksikin maalannut aina kukosta kirveskynään asti; mutta mikähän olet sinä itse, jos kysyn sangen kiinteästi ja otan päälleni oikein kieron pään. Timo: You have painted us as anything between a cock and an axe, but what are you yourself, if I ask you sternly and take on my worst temper. 08057
Bottom
08058
Top
LAURI: Minä olen Lauri. Lauri: I’m Lauri. 08058
Bottom
08059
Top
TIMO: Kas, kas! Paljas kiltti Lauri vaan? Timo: See, see! Plain gentle Lauri? 08059
Bottom
08060
Top
LAURI: Oiva Lauri, en yhtään muuta, vaikka minua on yhdeksikin mielitty kuvata ja kutsua: mäyräksi, Könnin kuokkamieheksi, kärnäveikoksi ja sen tuhanneksi täällä. Hm! Olenpa teidän jokaisen huulilta kuullut yhtä ja toista tämänmoista. Mutta syvimmässä äänettömyydessä olen pistellyt kaikki tuonne hampaan kolon talteen. Nytpä mielisin hieman lievitellä tätä yhteiskassaa, mielisin, peeveli vie! antaa teille oikein aika plootuja otsaan, ja alas joka mies kuin tamppusäkki härkien saaliiksi! Lauri: Good-fellow Lauri, and nothing more, though you have been pleased to make me out and call me many things: badger, Konni’s hoer, mopy, and a thousand suchlike. Hm! I’ve heard something of the kind from the lips of each of you. And in deepest silence I have stored up every word. Now I feel like spreading out the pile a little. I feel, devil take it, like giving each of you a thwack on the forehead, and down every man of you to the bulls like a stack of chaff! 08060
Bottom
08061
Top
AAPO: Onko tämä totisesti Lauri, se siivo, äänetön Lauri? Kuka uskoisi? Aapo: Is this truly Lauri, well-behaved, silent Lauri? Who’d believe it? 08061
Bottom
08062
Top
JUHANI: Aih! veli Aapo, aih! siellä nisukullassa löytyy paljon koiruohoa. Sitä olen uumoillut jo kauan, mutta nytpä tunnen miehen sydämen. Juhani: Ay! brother Aapo, ah! there’s many weeds in that golden corn. I’ve suspected it long, but now I know the man’s heart. 08062
Bottom
08063
Top
LAURI: Turpas kiinni, sinä Jukolan sonni. Lauri: Hold your jaw, you Jukola’s bull. 08063
Bottom
08064
Top
JUHANI: Älä Herran tähden äköittele minua kauemmin, sillä vereni kuumenee, kuumenee! Sinä kirottu nallikka, tuonne viskaan sinun härkien huhmareen, ja tulkoon hävityksen kauhistus, tulkoon almanakan viimeinen päivä! Juhani: For the Lord’s sake don’t annoy me any further, for my blood’s getting hotter and hotter! Accursed puppy, I’ll throw you down into the mortar of those bulls, and may the terror of destruction come, the last day of the almanac! 08064
Bottom
08065
Top
SIMEONI: Surkeutta, surkeutta! Simeoni: Woe, oh woe! 08065
Bottom
08066
Top
AAPO: Hiljaa, hiljaa! Tappelus kauas tästä. Aapo: Silence, silence! No fighting. 08066
Bottom
08067
Top
TUOMAS: Ole järkevä, sinä. Tuomas: Be sensible, you. 08067
Bottom
08068
Top
JUHANI: Hän on minua hävyttömästi haukkunut. Kukko häyrypää! Juhani: He has shamelessly insulted me. A cock, chuckleheaded ! 08068
Bottom
08069
Top
AAPO: Entäs pyhä Paavali. Ole rauhassa. Aapo: What about holy Paul? Keep calm. 08069
Bottom
08070
Top
TIMO: Entäs vuohipukki. Mitäs siitä sanot? Monet tuhannet kiitokset, mun kaksoisveljeni! Timo: What about billy-goat? What do you say to that? Many thousand thanks, twin-brother ! 08070
Bottom
08071
Top
AAPO: Muistakaamme kuinka lähellä olemme kuoleman kitaa. Veljet, minulla on aatos aivoissani, kielenpäässäni pieni keino, jonka luulen tässä juuri tärkeäksi. Huomatkaat: tämä kivi on laiva myrskyssä ja myrskynä on tuo möräilevä, vihainen härkäliuta kivemme ympärillä. Vai valitsenko toisen kuvan? Niin, olkoon siis tämä kivemme linnana, jota vihollinen, julmasti keihäillä varustettu vihollinen piirittää. Mutta jos nyt linnalla, joka piiritetty on, ei ole päämiestä, järjestyksen ja puolustuksen johtajata, niin vallattomuus ja häiriö anastaa miehistön ja pian on hukassa sekä linna että linnan väki. Samoin käy myös meille, ellemme toisin tässä aseta ja rakenna, ellemme saata välillemme laillista järjestystä. Siis olkoon yksi, jonka järkevätä sanaa jokainen kuulkoon ja sitämyöten itseänsä käyttäköön. Juhani, hillitse nyt itses ja koko velisarja. Tiedä että useammat meistä astuvat sun puolelles, esimiehyyttäsi tueten tässä piiritetyssä linnassa. Aapo: Let us remember how close we are to the jaws of death. Brothers, there is a thought in my brain, an idea on the tip of my tongue that I believe is important to us just now. Note: this rock is a ship in a storm, the storm being that muttering, angry drove of bulls around our rock. Or shall I choose another picture? Ay, let this rock of ours be a castle, which the enemy, cruelly armed with spears, besieges. Now if the besieged castle has no chieftain, no leader in discipline and defence, mutiny and disorder will spread amongst the men, and soon both castle and garrison are lost. And that is what will happen with us, unless we arrange and provide for ourselves differently, unless we set up lawful order in our midst. Therefore, let there be one whose words of wisdom all shall listen to, and behave accordingly. Juhani, you now control yourself and the whole band of brothers. Know that most of us are on your side and uphold your authority in this besieged castle. 08071
Bottom
08072
Top
JUHANI: Mikä rangaistus määrätään hänelle, joka ei tottele sanaani, vaan häijyn sisunsa kautta matkaansaattaa yleisen sekamelskan ja vaaran? Juhani: What punishment shall we decide on for the one who disobeys my word, and through his evil temper causes a general disorder and danger? 08072
Bottom
08073
Top
TUOMAS: Hän viskattakoon alas härkien eteen. Tuomas: Let him be cast down to the bulls. 08073
Bottom
08074
Top
JUHANI: Oikein, Tuomas. Juhani: Right, Tuomas. 08074
Bottom
08075
Top
AAPO: Jyrkkä rangaistus, mutta senhän tilamme vaatii. Minä suostun määräykseen. Aapo: A stern punishment, but one our situation demands. I agree to the rule, 08075
Bottom
08076
Top
SIMEONI: »Härkien eteen», niinkuin marttyyria ennen, mutta tässä ei auta hempeys. Simeoni: ”Cast to the bulls” like the early martyrs; but tenderness won’t help here. 08076
Bottom
08077
Top
TIMO: Hän viskattakoon härkien eteen, se olkoon laki ja asetus. Timo: May he be thrown to the bulls; let this be the law and commandment. 08077
Bottom
08078
Top
JUHANI: Se olkoon laki ja asetus. Painakaat sydämeenne tämä hirmuinen parakraaffi ja eläkäät sen mukaan. Nyt on ensimmäinen käskyni, että Lauri vaikenee ja panee koreasti ma'ata; toiseksi käsken minä, että sydämemme lohdutukseksi jokainen meistä, paitsi Lauri, ottaa tinapullosta pienen naukin. Niin, saadaan tästä. Juhani: Let it be the law and commandment. Impress this terrible paragraph on your hearts and live thereafter. Now my first command is that Lauri is silent and lays himself nicely down to sleep; secondly, I command each of us except Lauri to take a little sup from the tin flask to comfort our hearts. Ay, here’s to us! 08078
Bottom
08079
Top
LAURI: Mutta minäkö en saisi, minäkö? Lauri: And I’m to be without, I? 08079
Bottom
08080
Top
JUHANI: Sinä panet ma'ata. Juhani: You are to go to sleep. 08080
Bottom
08081
Top
LAURI: Siihen on helvetissä kylläkin aikaa. Lauri: Time enough for that in Hell. 08081
Bottom
08082
Top
JUHANI: Jumala tiesi, Lauri-kulta, missä ma'ataan vielä. Juhani: God knows, dear brother Lauri, where we shall yet sleep. 08082
Bottom
08083
Top
LAURI: »Jumala tiesi Jussi-kulta, Missä nahka naulitaan». Minä laulan kuin mies, heläytän kuin klaneetista vaan. Lauri: ”God knows, Jussi-dear, Where our skins will dry this year.” I sing like a man, hoot like a hunter’s horn. 08083
Bottom
08084
Top
»Minä olen pikkuinen poika,
Mamman oma Jussi,
Minä olen pikkuinen poika,
Mamman oma Jussi».
”I’m a loving little child,
Mother’s little Jussi.
I’m a loving little child,
Mother’s little Jussi.”
08088
Bottom
08090
Top
JUHANI: Säästä laulus toistaiseksi. Juhani: Save your song for the present. 08094
Bottom
08091
Top
EERO: Säästä pikkupojan laulu minulle. Eero: Save the little boy’s song for me. 08095
Bottom
08092
Top
LAURI: Säästetään se Jukolan Jussille ja aljetaanpas toinen ja oikein iso laulu. Lauletaan ja tanssitaan, heleijaa! Lauri: Save it for Jukola’s Jussi and let’s begin anew one, a real big song. Let’s sing and dance, heleiyah! 08096
Bottom
08093
Top
JUHANI: Katso, etten tuomitse sinua viskattavaksi härkien eteen. Juhani: See that I do not sentence you to be cast down to the bulls. 08097
Bottom
08094
Top
TUOMAS: Lauri, nyt varoitan sinua viimeisen kerran. Tuomas: Lauri, I warn you now for the last time. 08098
Bottom
08095
Top
LAURI: Viimeisen kerran? No parastahan onkin että taukoot. Lauri: For the last time? Well, it is best you cease. 08099
Bottom
08096
Top
JUHANI: Että juuri Tuonelan portilla taidammekin elämöitä näin, me täyskarvaiset pakanat! Juhani: That we can brawl like this at the very gates of Death, we full-fledged heathens! 08100
Bottom
08097
Top
SIMEONI: Ansiosta kyllä meitä rankaiseekin Jumala. Oi! rankaise meitä, vitsaa meitä tässä piinakivellä. Simeoni: God has cause to punish us thus. Oh punish us, smite us on this rock of torture! 08101
Bottom
08098
Top
LAURI: Ilokivi tämä on, Väinämöisen ilokivi, joka ukko sanottiin olleen Savon jumala. Kuulinpa hänestä kerran oikein sukkelan runolaulun eräältä nokipoika-vekkulilta. Muistanpa myös samalta pojalta huikean saarnan, jota hän oikein sulavasti hellitteli ulos punaisista huulistansa ja irvistävistä hampaistaan, koska seisoi Kuninkalan tuoksuavassa torvessa. Ja hän saarnasi näin... Lauri: A rock of joy, this is, Väinämöinen’s rock of joy. That old gaffer is said to have been the god of Savo. I once heard a right smart song about him from an imp of a chimneysweep’s boy. I remember too a jolly sermon by that same boy, which he spouted glibly out of his red lips and grinning teeth as he stood in a smoking chimney at Kuninkala. And this is what he preached. .. 08102
Bottom
08099
Top
JUHANI: Vaiti nyt, sinä villi peto! Juhani: Quiet now, you raving brute! 08103
Bottom
08100
Top
LAURI: Saarnatkaamme, koska jo olemme kylliksi laulaneet, laulaneet kaikki yhdestä suusta niinkuin kirkossa on tapana. Minä olen pappina, tämä kivi on saarnastuolina, te olette lukkareina, ja härjät tuossa ympärillämme ovat seurakunta hurskas ja vakaa. Mutta ensiksi marssivärssy saarnastuoliin. Te kuulitte. Pappi vartoo. Lauri: And now, having sung to our fill, sung together with one voice as is the custom in church, let us preach. I am the parson, this rock is the pulpit, you are the choir, and the bulls around us the congregation, solemn and pious. But first a marching hymn to accompany parson to the pulpit. You heard. Parson’s waiting. 08104
Bottom
08101
Top
JUHANI: Varro, varro, kyllä sinun marssitan ja värssytän kohta. Juhani: Wait, wait, you’ll soon be marched and hymned. 08105
Bottom
08102
Top
LAURI: Sinä oletkin päälukkari, ukko itse, nämät muut ovat oppipoikiasi, tuommoisia puolivillaisia herroja, jotka hikoillen ja punoittaen kuin kalkkunat täyttää kirkkomme lukkarinpenkin sekä sunnuntakeina että juhlapäivinä. Tässä he nyt taas istuvat pöllöttävät, rintapielet leveillään, tukka livottuna voilla ja ihralla, ja pieni, kuihtuva leukapartakin tutisee hieman. Mutta istukaat nyt kuitenkin rauhassa ja laulakaat »Matti-pappi» saarnastuoliin. Tosin kaapasi hän Keijulan krouvista kirkkoon, mutta hän valeli päänsä ja harjasi tukkansa, ja nyt, kovin liikutettuna, hän konttii rukoillen ylös saarnastuoliin ja poruttelee ämmiä kuin poika. Nyt, lukkari-Jutte, minä katsoa mulautan puolees, sentähden anna paukkua. »Synta tei, Jutte», huusi entinen pappi lukkarille. Lauri: You are the churchwarden, the old churchwarden himself, these others your ’prentices, the would-be gentry, you know, that fill the choir bench on Sundays and holydays, sweating and red as turkeycocks. Here they sit again like owls, with swelling lapels, hair smoothed with butter and lard, fading grey beard quaking a little. Sit in peace, however, and sing Parson-Matt into the pulpit. True, he trotted to church from Keijula tavern, but he washed his head and brushed his hair, and now, greatly moved, climbs prayerfully into his tub and sets the old women weeping like a true lad. Now, churchwarden, I roll my eyes at you, so let her ring. ”Hurry up, Harry,” as the former parson shouted to his churchwarden. 08106
Bottom
08103
Top
JUHANI: Supista juuri kohta koreasti suus, sinä ryökäle! Juhani: Close your mouth right quickly, you vagabond! 08107
Bottom
08104
Top
LAURI: Ei niin, vaan »suu avaa kaikkein paimenten», pitää sinun laulaman. Mutta olkoon tässä jo kylliksi, vaikene, kuultele ja pane suus koreaksi »kirkkosuuksi» koska minä saarnaan. Niin, nokipoika, lainaa sinä minulle mieles ja vapaa kieles.--»Minä tahdon saarnan saarnata tässä saarnastuolin päällä Pietarin vanhasta kaprokista ja kymmenestä nappilävestä. Kuitenkin tahdon ensiksi katsoa lammaslaumani yli, mutta näenpä sydämeni suureksi suruksi haisevia vuohia vaan ja sen peijakkaan pukkeja. Voi te Kärkölän neitseet, narssut ja naasikat! te pöyhkeilette silkeissä ja saaleissa, kullanhohtavina kuin riikinkukot; mutta sylkekäät minua vasten naamaa, ellette viimeisenä päivänä huuda vielä Matti-pastooria puhelemaan puolestanne. Mutta se on nietua se!--Hyvää päivää, ukko Räihä! Minä tahdon sinulle sanasen sanoa: Ota vaari tuosta Kettulan vanhasta vaarista. Mutta sinä peevelin Peltolan Paavo, mitä teit sinä Tanun hirsitalkoossa talvella? Sinä klasia kilistit ja likkoja likistit. Mutta minä sanon sinulle, poikanalli: ota Jumppilan Jallista vaari; muutoin tuomitsee sinua viimein Matti-pappi, pakanat, Krekiläiset ja Prekiläiset; ja sitten säkki päähän ja helvettiin. Avaa siis ajoissa korvaläpes ja kuule mitä sanon ja saarnaan; sillä minä olen keitetty monessa liemessä, ja tässä rinnassa on sydän kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Onhan poika monessakin ollut. Minä olen ollut Helsingissä opissa, vesikopissa, jalkapuussa ja monessa muussa konttapuussa. Mutta siitä on paras, etten ole varas, etten ole loannut kenenkään kaivoa, enkä halaillut toisen miehen vaimoa». Lauri: Not so, but ”Open Thou Each Shepherd’s Mouth” is what you have to sing. But let this be enough, be still, hearken, and purse your mouth to a smug church-mouth when I preach. Now, chimneysweep’s boy, lend me your mind and your unfettered tongue. A sermon I will preach today, a speech to reach your souls, of Peter’s tattered travelling-cloak and its ten button-holes. However, glancing o’er my flock, my heart receives a sorry shock, for mine eye sees only stinking nanny-goats and the devil’s own billy-goats. Oh virgin-maids, sluts and jades of Kärkölä! yet strut in silks and satins, gilded o’er like peacocks; but spit me right i ’ the face if on the last day you do not shout loudly for Parson-Matt to speak for you. But that’s a vain hope, yea! Good morrow, old man Sorrow. I would have a word with you: take after old man Kettula. But you damned Paavali Peltola, how did you behave at building-bee last winter? You drained many glasses and hugged the serving-lasses. But I say unto you, young fellow: take after Jumppila Jalli: or be judged in the end by Parson-Matt, the heathens, Greeks and breeks; and then a sack over your head and down to Hell. Open therefore in time the flaps of your ears and hear my speech and what I proclaim and preach; for I’ve been boiled in many a broth, and the heart in this breast is like an old sealskin pouch. This lad has been in much and various. In Helsinki I’ve been bound to a trade, bound in jail, bound in the stocks and behind other locks. But best to my belief is that I am no thief, never besmirched my neighbour’s well, or hugged his wife and then farewell. 08108
Bottom
08105
Top
»Oli minulla kerran morsian pieni, pieni penttu, aika lunttu, mutta hän karkasi minulta kauas pois. Minä läksin häntä hakemaan: ha'in Suomen suuren maat ja meret, Saksat ja Virot, mutta en löytänyt kullan-kokkoani. Tulin taasen suureen Suomen-saareen, ja löysinpä hänen tuolta Tampereen takaa hietaharjulta. Tuossahan Tettuni pieni! huusi poika iloissansa, mutta Tettu tuiskahti ja lausui: »mikä olet sinä? mikä maan-mustettu? mikä tervaan kastettu?» ja kiepasi ensimmäiseen tölliin. Mutta minä, aina lysti-poika, en tuosta suuriakaan surrut; panin turpaani tupakkaa ja poikkesin parhaaseen kapakkaan, jossa Mikko meteli ja ämmiä veteli». I had a little sweetheart once, a little cat, a downright minx, but she escaped and ran away. I went forth to look for her: sought through Finland’s lands and lakes, round Estonia and Germany, but couldn’t find my golden nugget. Back I came to Finland’s big island and found her on a sandy ridge beyond the town of Tampere. There’s my little Tettu! I cried, near off my head, but Tettu was touchy and said: What are you? What earthy lump, what tarry stump? And skipped into the nearest shanty. But I, always a jolly lad, was neither hurt nor sad, but stuffing a quid into my cavern, went to the town’s best tavern, where Mick was fighting and old women frighting. 08109
Bottom
08106
Top
»Tuoppi olutta ja kaksi korttelia viinaa lippariksi on kohtuullinen mitta ja määrä väsyneen miehen kurkkuun ja päähän. Nytpä kannu keikkui ja parta kastui, pojat laulaa laskettelivat ja muorin tyttäret nauraa rikostelivat. Mutta läksinpä iloleikistä pois, läksin pitkin katua käymään. Lauluni remahti, akkunat säpäleiksi sälähti, ja siitäpä liikkeille Tampereen poroporvarit kaikki. Mutta minä, aina lysti-poika, minä viitenä vilkkasin pitkin rantaa, heille potkaisin vasten kuonoa soraa ja santaa. Tulin siitä Poriin, pantiin pärekoriin ja vedettiin pitkin torii; tulin Uuteenkaupunkiin, siellä akkunasta haukuttiin; tulin Turkuun, pistettiin puukko kurkkuun. Tulinpa lopulta Aningaisten kadun haaraan ja siellä kohtasin viisi nokkelata naaraa. Ensimmäinen potkaisi mua jalallansa, toinen sanoi: »anna sen pojan olla alallansa; hän ei ole mikään rakkari eikä mikään pikiprakkari». Mutta kolmas kysyi: »mikä sitä poikaa vaivaa?» ja neljäs sanoi: »häntä pitäis auttaa ajallansa». No lähdetäänpäs käsi kädessä käymään, lausuin minä, mutta viides tuuppasi vihaisesti nyrkillänsä ja ärjähti: »mene Helsinkiin!» Menin minä Helsinkiin, pantiin syömään kruunun vellinkii, ja sitten poikaa tutkittiin ja huikeasti selkään hutkittiin: »mene nyt, mene tiehes, sinä vasaran-poika!» Läksin taasen tietä käymään, minä veitikka, aina iloinen, minä, jonka sydän on kuin hylkeennahkainen tupakkikukkaro. Kuljeskelin, laulelin ja tallustelin pitkin tölmällistä tietä; tulin Hämeesen, astuin ylös Kuninkalan saarnastuoliin; ja sitten oli ammen plottis!» A mug of ale and two spans of brandy as a chaser is a fair amount and measure for a tired man’s throat and head. And now the mug danced and my beard wagged, the boys all burst out singing and the old woman’s daughters giggling. But I forsook the joyous scene and set off down the street. My song rang out, the windows fell bang out, and this set all the Tampere townsmen afoot. But I, always a jolly lad, I ran like a rabbit along the strand, k