Olit niin näköisesi
muistinhan hyvin....
-Ilmeesi iloitsi
-ryhtisi ylpeänä.
Että sainkin sitä seurata.
Maisema kuin taulu.
Lumisuuden rajautuessa reunoihin.
Sinnetännejälkiä pinnassaan,
-tekee mieli lähteä kävelemään,
kulkemaan ajatukset seuranansa.
Elin ja olin, odottaen jotakin....
Kuulostelin mieltäni?
Tätäkö ei saisi tehdä?
-Avuttomuuttako muka?
Ja silti päivä paistaa estoitta.
Totean, että pieniähän silakat ovat,
Joulukaloiksi....
19990110 (10.1.-99)
Asko Korpela 19991128 (19991128) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu