Unisin silmin lähti päivä kierrolleen
taivaanpunerrus väheni uupuen,
silloin se tapahtui, - ilo heräsi....
koskettaen taikasauvallaan.
Pieni vähä erosi tyhjästä
laajentuen kaiken kattavaksi,
odotus varttui, että lähtisi pois
-minkä hyväksi työtä tehnyt.
Eristys murtui hieman raksahtaen
putousta tuskin edes kuuli,
näkivät monet muotoutumattomana
eivät vaan tajunneet niin paljoiksi.
Tähdet hypnotisoivat kuun
joka yhä tyynenä, kuin ennenkin,
planeettojen tiellä ei ollut ketään
aiheista sai helposti kokonaisuuden.
Hahmotukset etenivät aivan tiedetysti
keskustasta ulos yrittäen,
jotakin joutui myös hukkaan
mutta merkityksettömänä sittenkin.
Varautumia vilisi ylös ja alas
hitauden pysyttäytyessä nollassa,
ei ollut ikävä, ei suru liihoillut
tuntemus aisti enemmän kuin yhden.
Teolla ei ollut etu-ajatusta
ei kehyksiä muutua toiseksi,
liian helppoa kertyä timantiksi
liian rumaa, ollakseen kaunista.
Ja sitten jo vilkutteli ilta itseänsä
keräyttäen sen, mitä valmista tullut,
taukoamaton taustatuli syttynyt
mutta savua turha etsiä.
19981006 (Unisin silmin. 6.10.-98)
Asko Korpela 19991201 (19991201) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu