Pilvet kulkevat kiireisinä
elämänsato saatuna,
kellarit ja laarit pullollansa
-hyvää, vitamiinirikasta...
Me vanhenemme yhä
jotkut poistuneet joukostamme,
sille ei voi, ei taida....
ja kaiken peittää uusi huomen.
Torjumaan mielenkipeitä
hissuttelemalla hiljaksiin,
kavereista lukua pitäen
ystäviä etsiskellen.
Vaahtopäitä vedessä
ulkomerellä enemmänkin,
ihminen pieni hiukkanen
luojanluoma onneksensa.
Puut ovat karistaneet lehtiänsä
vainkin vielä rippeet jäljellä,
kouvut riisuutuvat vihreästä
pakkanen kukat kuihtanut.
Tule syksy, älä kainostele!
Me lämmitämme pirttejämme,
vuodenajat vaihtukaatte
-uuden suven taasen tulla.
19981015 (15.10.-98)
Asko Korpela 19991129 (19991129) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu