Se
on kaukana, joka parasta
-mutta hetkittäin
olin jo lähellä?
Kuitenkin varustukseni
heikko
-ja ilo lähti
kyllästyttyään.
Antaen ymmärtää;
luettelomaisuuteni.
Päivyt kurkisti
pilvienraoista
-ilkamoiden
lämmöllänsä.
-Sanoi; älkää
tuskailko turhista.
Kunhan Heinäkuulla
ollaan
-rutistan teitä
rusketuksin.
Muistan häntä
usein....
-nauttien valoisuudestaan.
Puheensa tyylinmukaisuudesta
-kauniitten
läsnäolosta.
Hetket vähäisiä;
silti kukkuroillaan.
Tehdessä
voi toteuttaa iloa
-niinhän
sinä aina....
Ryöpsähdit
jostakin
-käyttäen
käsiäsi ja sanaa.
Että osasinkin
olla tuosta otettu.
Tällainen
maailma....
-ihanuus toisensa
vieressä.
Harmonia suorastaan
tarjoutuu
-mutta mitäs
me!
Sodissa saastaa
silmillemme.
Asko Korpela 19991127 (19991127) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu