Kun päivä paistaa täällä
on menonmaku päällä,
ei kukaan sua kiellä
sä itseäsi miellä.
Voi kumarrella myöskin
ehk nähdä vaivaa työskin,
äl pelkää tullut taakkaa
vaik joskus kipeest raakkaa.
Sua kohtaa armo uusi
ja siistii luullust suusi,
et kerry pelkkää kuonaa
kun järsit hengenmuonaa.
Ehk muistat kamut tutut
nuo, joilla risat nutut,
on ilo luokse mennä
ei karkuun kukaan ennä.
Meit uupumukselt säästä
ja kivainlähel päästä,
vaik paperit ois hukas
ja kaljuu laajast tukas.
Ruuti ehk jo märkää
silt mallaellaan härkää,
no katso paikkais reessä
ei silmäinseudut veessä.
Tääl orpoo ilman ryhmää
ja teonsaral hyhmää,
silt porttejasi avaa
äl syntei meille tavaa.
Oi kun on kaunis ilta
ja vedes kuudansilta,
sä ilo kerry meille
jotk orvon käyneet teille.
Jos näitten selaiminen alkaa
kyllästyttää
kerro ihmeessä.
19981007 (Päiväunia. 7.10.-98)
Asko Korpela 19991201 (19991201) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu