Päivä kallistui illan syliin 

              Päivä kallistui illan syliin
               -sanoi, - minun on hyvä olla!
               tienoon täytti suuri rauha
               -etäisyys mittaili itseänsä,
               joutavuutta ei näkynyt missään.

               Suuri kysyi pieneltä
               -lähditkö leikkiin tosissasi?
               Arveletko pärjääväsi?
               Vastauksen tiedän vain minä,
               -eikä sinulta edes kysytä.

               Metsä humisi hiljaa....
               Kaukaisuus pysyi etäällä,
               toinen tunsi toisensa
               vanha vastasi nuorelle,
               näin se toimi, ynnäys.

               Laine liplatti toiselleen
               -minulla on metkaa!
               Ne kulkivat peräkkäin
               -aavoilta tulleina,
               kokemusrikkaina....

               Talvi tarvitsi lunta harteilleen
               pakkasia viilentäjäkseen.
               Maailma löysi rikkautensa
               -hivelevän utusointinsa,
               eikä kidemuotoisia puuttunut.

               Poikaparvesta kuului röhönaurua
               -hei ukkeli! - oletko eukostasi eksynyt?
               Sinunhan pitäisi kulkea kumarassa,
               etsiä sieltä, jossa ei mitään.
               Voisitkohan asennoitua siten....

               Mutapainin ystäviä...
               -Hei! tämähän toimii.
               Tytöt tarttuivat tiukemmin toisiinsa
               -etsivät pitävämpää otetta.
               Älkääpähän ukot käsittäkö väärin....
 

19990111 (11.1.-99)

Asko Korpela 19991128 (19991128) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu