Minulle kallein 

                               
                              Äidinmuisto
                              meille
                              elää
                              hopeekelloin
                              lailla
                              helää,
                              kahdeksas
                              ol
                              Helmikuuta
                              -mustempi
                              siks päivä
                              muuta.
                               
                              Kaipuuta
                              ei vuodet
                              poista
                              silmäns
                              koks ei
                              enää
                              loista,
                              tuolloin
                              murhe
                              täytti
                              mielen
                              sordinoitsi
                              ilon,
                              kielen...
                               
                              Aamuyöstä
                              rakas
                              nukkui
                              elon
                              kipinä hält
                              hukkui,
                              totuttava
                              silti eroon
                              -ikäpolvil
                              pantuun
                              veroon.
                               
                              Äidil oli
                              usko
                              hyvään
                              -todelliseen
                              mielensyvään,
                              lapuil
                              kirjoitteli
                              tuosta
                              kaipuisesta,
                              olonvuosta.
                               
                              Tarkkaavaisna
                              luonnos
                              kulki
                              katseensalle
                              nätin
                              sulki,
                              kukat
                              kiinnostivat
                              kovin
                              -vedenvälkkeel,
                              aukiovin...
                               
                              Kantoi
                              ruuan
                              meille
                              pöytään
                              -silloinkin,
                              kun
                              kiukuis
                              töytään,
                              anna
                              anteeks
                              jälkikäteen
                              -etten
                              osant
                              alkaa
                              päteen?
                               
                              Huoneesi,
                              kuin
                              melkein
                              ennen
                              piipahdellaan,
                              tullenmennen,
                              rukousta
                              huulet
                              tapaa
                              -kuvas
                              eessä, kylmäst
                              vapaa.
                               
                              Peilipiironk
                              sulle
                              rakas
                              muistiinpanos
                              meille
                              takas,
                              Äitikulta
                              lepää
                              muistos
                              kirkkomaalla,
                              luojan
                              puistos.
                               
                              Se
                              harmiatuottavin
                              lapsesi.
19990208  (8.2.-99)
Asko Korpela 19991125 (19991125) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu