Metsä katseli pientä paimenta 

          Metsä katseli pientä paimenta
          -joka säikkyen huuteli karjaansa,
          vastuullisuuden vallassa
          -eksymisen uhalla.
          ja kohta näkikin märehtijänsä makuulla.
           
           
          Rohkea sanoo; tämä on minun!
          -Ja vastustus väistyy,
          sitten punnitaan kestävyys
          -onko suunnilla syvyyttä?
          Jos niin; - yhteisesti yrittämään.
           
           
          Oli kerran nuori ihminen....
          -Aistit valppaina,
          kuvitelmat kierteisinä.
          Jospa tuo toinen huomaisi, mitä odotan?
          Mutta toisaalle, - aina toisaalle hymyilyt heittyivät.
           
           
          Pyysin; älä sano minulle, -ei!
          se säästäisi sydäntäni,
          vaikeneminen tuossa, kuin kukkia maljakossa
          -jaksaisin pidellä pienuuttani.
          Enkä älyttä ryntäilisi.
           
           
          Tahtovia vilistelee pilvin pimein....
          -Etsien sitä parasta, uskollisinta.
          Ja löytynyttä aletaan lätkiä haasteilla
          -ottaen omuus piiskaksi.
          Et muuta enää käsityksiäsi, - tätä järjestystä?

19990120 (20.1.-99)