Kun saa nähdä kauniin luonnon
ymmärtänee jutunjuonnon,
ihmeellisen lahjan meille
elontielle eksyneille.
Silmät todistavat tuota
ellei vaistoihinsa luota,
nurmenvihreit esiinpukkaa
kuni untuvaista nukkaa.
Vedenvälkkees uinuu lahti
rantametsät tuota vahti,
kokonainen elonmäärä
ei voi olla koskaan väärä.
Yö jo pimeänä hohtaa
aatokset se herkkiin johtaa,
peittonsalle kaikki mielii
elon tasapainost kielii.
Ystäviä oomme täällä
ketkä toisiansa näällä,
unohdetaan tulleet ansat
sopuisina huomes kansat.
Vähäisiä kulkijoita
parhaans ulos sulkijoita,
siitäkin on joskus vaivaa
että ärsy ojaa kaivaa
19980916 ( -98916)
Asko Korpela 19991202 (19991202) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu