Kun saa nähdä 


                    Kun saa nähdä kauniin luonnon
                    ymmärtänee jutunjuonnon,
                    ihmeellisen lahjan meille
                    elontielle eksyneille.

                    Silmät todistavat tuota
                    ellei vaistoihinsa luota,
                    nurmenvihreit esiinpukkaa
                    kuni untuvaista nukkaa.

                    Vedenvälkkees uinuu lahti
                    rantametsät tuota vahti,
                    kokonainen elonmäärä
                    ei voi olla koskaan väärä.

                    Yö jo pimeänä hohtaa
                    aatokset se herkkiin johtaa,
                    peittonsalle kaikki mielii
                    elon tasapainost kielii.

                    Ystäviä oomme täällä
                    ketkä toisiansa näällä,
                    unohdetaan tulleet ansat
                    sopuisina huomes kansat.

                    Vähäisiä kulkijoita
                    parhaans ulos sulkijoita,
                    siitäkin on joskus vaivaa
                    että ärsy ojaa kaivaa

19980916 ( -98916)

Asko Korpela 19991202 (19991202) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu