Kotiseutuni 

Kotiseutuni. valssi

               Kotiseutu rakkain tää
               koskaan unhoon et sa jää,
               välkkeiset sekäs ja saaret
               ihanat rantaisi kaaret.
               Oot sa meille onnenmaa
               aatoksein sun luokses saa,
               lumosi eihän tuo haidu
               kestää ainiaan.

               Meri kuuluu kuvaas ain
               tyrskynvoimas kuulla sain,
               kallioluotosi hurman
               haaverin sattuissa turman.
               Sukupolvet taattojen
               ankeittenkin saattojen,
               helmaas jo kätkenyt olet
               rauhan poukamaan

               Ihanaa, - asustaa
               kotikunnail on
               Elämää, - parempaa
               ken ois lohduton.

               Poies täältä lähtis en
               nuorena jo tiesin sen,
               lumosi minulle riittää
               siitäpä syytä nyt kiittää.
               Korpeis kutsu kiihdyttää
               lehtorantas viihdyttää,
               parhaana paikkana Suomen
               kotiseutu on.

               Kaari sini taivahan
               johdata ei vaarahan,
               turvaisan elon se tarjoo
               hiljaisuus tienoita varjoo.
               Syrjäs valtapyyteitten
               nykyajan hyyteitten,
               kiitos sul kotoinen seutu
               paikka kallehin.

               Päivien, - täysien
               muistot lämmittää.
               Tunteitten, - aitojen
               valtaan täällä jää.

               Uskotaan , - toivotaan
               päivään huomiseen.
               Rantojen, - metsien
               onnen tuomiseen.

19870215 (15.2.-87)

Asko Korpela 19991129 (19991129) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu