Monet viilettelee
ohi
eivät
päätään kääntää tohi,
köyhät
ollaan reserveinä
kuni baananvarsil
heinä.
Aloitetaan
yhä uutta
vartoellaan
tilaisuutta,
hitsi siitä,
mikä tulos
kunhan päästään
harmeist ulos.
Vinoilu se
poissa mielest
rumat sanat
etääl kielest,
tällälailla
oisko totta
-unhoon pyyhittynä
sotta?
Meri päilyy,
laine laulaa
ympäristö
punoo paulaa,
kukanloisto
silmänilo
vastavaloon,
vedenkilo.
Tutkistelin
eilen illalla näitä tekeleitäni, ja iski epäilys, joko
erilaisuus
finisnau? Saa selata pitkään, että jotakin
lähetettäväksi
kelpaavaa löytäisi. Kun on yksi ja sama pää kesät
talvet, hitostako
siinä ihmeemmästi uudistuisi, - en ainakaan
minä.
Silti yritän vielä löytää uudenlaista sanottavaa,
vaikka
vanhassa
formussa olisikin. P.P.
Hyvä
olla onhan täällä
vielä
jokasortin säällä,
kotikylän
asuinpaikas
tunnelma
se siinä raikas.
19981019 (19.10.-98)
Asko Korpela 19991129 (19991129) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu