On meillä usein aikaa
se loppua ei saa,
ja kauniil mieli täyttää
näin rikastuuhan maa.
Mis tuulet, myrskyt riehuu
äl sinne kuljekaan,
päin rakkauden rantaa
silmäs katsoo vaan.
Taasko epäät puuhii
mit tehtävä ne on,
äl kumoa sit kivaa
jonk laatu ehdoton.
Sun hyvyys aitoo laatuu
min ihmislapsi voi,
ja kera ilon saatuu
riemulaulut soi.
Voi mainen mölölt maistaa
jos tukkehessa tie,
ei silt saa toimii laistaa
sä homma peril vie.
On ilon kukka upee
sen säilytellä voi,
kun polkuas taas riennät
ei tuska korvis soi.
Näin päivä mailleen painuu
ja ehtoo tullut on,
sun kauniit toivees idut
kuin aava rannaton.
19980919 (98919)
Asko Korpela 19991202 (19991202) o korpela@hkkk.fi
o AJK kotisivu o PP-sivu