Ensin oli pieni ihminen 

              Ensin oli pieni ihminen, joka lähti lentoon
               sitten siihen keräytyi pikku hiljaa lisiä.
               Aikojen kuluttua sen erotti jo paljaalla silmällä,
               sitten määrä mättäytyi ulos itseydestään.
               Kun tällaisia kertyi toistensa ympärille
               voitiin sanoa jo asian elävyydestä.
               Ulottumalla läheistä etäisempiin tavoitteisiin
               kaiken kunnian tullessa kohta vastaan.
               Seikkoja oli tutkittu tarkoin menetelmin
               virhemarginaali putosi alle oman osuutensa.

               Havaittuaan tämän, ihminen pysähtyi miettimään
               tarvitsi toisenkin tuokion selvitelläkseen sitä.
               Näkyi erilaisia tapahtumaketjuja linkkiytyneenä
               matalalta ylöspäisiin saakka ennättyen.
               Rykelmällä olikin jo oma tarkoituksensa
               sitä ei voinut ohittaa lupaa kysymättä.
               Vaan vasta virallisten selitysten jälkeen
               ja aihesien pitkin määrittelyin.
               Samaa oli etsitty aiemminkin vuosikausia
               nyt riittämisestä syntyi vasta vakio.

               Kierimällä olevuudessa, tuo määrä lisääntyi yhä
               sen sallivuus nousi tärkeimmäksi tavoitteeksi.
               Hiljaisuudesta alkoi kuulua pientä hälyä
               kellot soivat kultakimaltein, nättiyttä....
               Senjälkeen ymmärrys yhtäytyi joukkoon
               pituusakseli täsmentyi jonoonsa hitaasti.
               Valoisuutta riitti paljon myytäväksi
               oltiin osattu samaistua, miten pitikin.
               Minuutti muuttui tunniksi, aika tärkeytyi
               ylhäältä loisti valo, kehoittaen ymmärtämään.

19981009 (9.10.-98)

Asko Korpela 19991130 (19991130) o korpela@hkkk.fi o AJK kotisivu o PP-sivu