Pentin aforismit 

          Vanheneminen on välttämätöntä
          -sen sureminen ei. 

          Vieraus arkeen
          -on sumuna tiellämme. 

          Onni on olotila
          -missä kiusoilla ei paikkaansa. 

          Auttava käsi ei kasva
          -tunteettoman olkapäästä. 

          Löytää oikea vääristä
          tuohan ei lepäämällä onnistu. 

          Elämä ilman huolia
          ei olisikaan tästä maailmasta. 

          Tavanomaisuus on yleisin olomuoto
          ja varjelkoon, jos joku siitä poikkeaa.

          Sumuttamalla toista
          -eksyy itsekin. 

          Kukat kasvavat, linnut laulavat
          mutta nöyrtyykö sydämemme senkään edessä? 

          Me iskemme moitteensanalla silloin
          kun emme parempaa löydä. 

          Kaukana tapahtumista
          luulee enemmän kuin tietää. 

          Kateellinen pyrkii näkemään
          -miten hyväuskoinen kokee. 

          Pitämällä jostakin
          toimii itsensä unohtaen. 

          Sinut voidaan kiertää lukkoon
          ja avain heittää menemään. 

          Elämä on vakava asia
          ja liian tosi hukattavaksi. 

     Temisteni kertymät
     älkää hävetkö pienuuttanne.
      
     Leveästikoetut
     ovat usein, kapeastinähtyjä.
      
     Jos on hintelä usko
     teot jäävät keskosiksi.
      
     Lupa tehdä jotakin
     ei irroita vastuusta.
      
     Ikääntyessä liikunta vähenee
     ja vyönpää lähenee.
      
     Siinä missä olemme
     meillä on harvoin hyvä.
      
     Unettomuus ei ole aina suuri haitta
     sen aikanahan voi löytää ratkaisun moneen.
      
     Hiljaa lipuvat muistojenvirrat
     unohduksen öiseen pimeään.
      
     Meillä on jo sitäkin
     -josta emme tiedä.
      
     Arkakin saattaa nähdä
     ei vaan ehdi kokemaan.
      
     Hirnuminen ei tee kenestäkään hevosta
     -aasin kylläkin.
      
     Ei viinilasin pohjalta löydä sitä
     -minkä on elämänsäpoluilla hukannut.
      
     Olemalla lämmin
     toistenkin jää on vaarassa sulaa.
      
     Viimeisenä kulkijalle
     ei löydy tarkkailijaa taaksensa.
      
     Kun riemu on mennyt
     -surulla pyyhkii hyvin.
      
     Vaikka meistä ei välitettäisi
     -tykätään silti.
      
     Väsytään hyvissä
     -ei tule moitteita.
      
     Jos ei jotakin jaksa
     -sekin riittää.
      
     Vaivalloisesti aikaansaatu
     säilyttää pitkään arvonsa.
      
     Niinkauan on hyvä elää
     kun asioista irtoaa jotakin.
      
     Henkistänsä pitää vaivata
     -se tykkää sellaisesta.
      
     Jos ei uskalla katsoa toista silmiin
     pysyy vieraana koko ikänsä.
      
     Sanomalla tarkasti
     voi olla perustelematta erikseen.
      
     Ehdottomuus
     raskastakin jatkuvana.
      
     Jos ote pettää
     -haetaan uusi.
      
     Tingitään tuntojenhaltijalta
     uutta evästä elämään.

          Yksin ei jaksaisi kukaan
          -mutta onneksi ei tarvitsekaan
          
          Kehitys on sitä
          -että näemme omiemme ohitse
          
          Ainainen apeus
          -näkemysten kapeus
          
          Hillitään hyökkäävyyttämme
          -säästymme seurauksilta
          
          Sielukkuutta sisäisin valoin
          ettei majakoitta kukaan
          
          Jos osaa kuunnella
          -tarvitaan usein
          
          Vanhuus on vaatimusten
          vähentämistä
          -josta usein siitäkin tingitään
          
          Harvemmin häviäjä hymyilee
          tai, sarkastisesti joskus
          
          Ei yksinolossa muuta pahaa ole
          siinä vaan vieraantuu kaikesta
          
          Miettimällä usein
          tottunee, niin tekemään....
          
          Ne vaikeimmat kohdat elämässä
          tukevat käsitystä, omistautua oikeille
          
          Ajatukset pakkautuvat liikaa
          jos teot tyystin puuttuvat
          
          Yhteisiä hetkiä rikastaa se
          -ettei puhumisesta puutetta