20170211-Unhommassa


Jätätytty jälkeen toisist
hänttärämpäin eduist moisist
pahoillmme putoomist
hommeleitten hutoomist.
Tuuttiin silti tyrkittävää
jonkumielest nyrkittävää
toheloista touhua
nurinperää nouhua.

Kutsuttaissa kunnompia
puhtautten tunnompia
lipsujakin laitattuu
siinä saanto haitattuu.
Sihtaillessa, tihtaillessa
lössöänsä pihtaillessa
matkanteko matelee
paisteessa, tai satelee.

Höpötelty haitoistamme
nurinperist laitoistamme
ettei eväät riittäneet
osaajihin liittäneet.
Turvauduttu toisten apuun
epävarmaan omaan kapuun
nähty nauttein nukkuvan
mitättömiin hukkuvan.

Elämä voi antaa periks
sormi nousta jossain heriks
ukko sot sot, varovast
ilman että harovast.
Paikanpitoo yritetty
monta estet syritetty
jonos noita tungossa
ärsymien hungossa.

Nöyryyteen ol pakko tarttuu
tuolta suunnalt apui varttuu
koppavuushan kangistaa
ihmisvähän vangistaa.
Yllä kun on sinitaivas
jätä hetkeks kipus, vaivas
alat onnail asioi
väistämällä hasioi.







Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu