20170201-Vuoronvarttua


Vanhan ollen pilaa kiire
ilmanmuuta sivuunsiire
rauhast löytää rentoa
ajatuksil lentoa.
Nopeasti edes pysty
valkoisena vaikka rysty
hirveästi äännellen
lähikivii käännellen.

Älyymällä esteet eessä
harvoin silmämuna veessä
onnempana otanta
eikä huonolt kotanta.
Raiveleihin rivakkuutta
maistumisiin kivakkuutta
antaa pollen ponkaista
ääriäänkin tonkaista.

Ulommuuksis tietyst rajat
jonkasisäl pakost ajat
ylpeily ois virheistä
tuplaamalla nirheistä.
Kulunkehnois vanha ukko
esillä vaan toimis hukko
luuleminen helppoa
antamatta jelppoa.

Makuulla täs mielinmäärin
unohteessa jopa häärin
köpäkästi kulkien
puutteisensa julkien.
Osui kirves kiveen aina
eikä lusii pohjaanpaina
havitteit vaik herättyi
toimenpaikas perättyi.

Jäniksessä oltu ikä
repunpainon tuntui mikä
urkkomiaan varttuissa
risamuksiin tarttuissa.
Nöyryys näyttäis polul valoo
opastaen taitoo jaloo
toisia ei sysitä
itsel ensiks nysitä.

Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu