Voimat kun on hukuksissa mielin silloin nukuksissa tajuumatta tukkeitaan jononhännil pukkeitaan. Ihmisenä yrittelis huomensuuntaan pyrittelis eväitä kun riittäisi Antajaansa kiittäisi. Olematta ohjaukses paatti monest pohjaukses karikoissa kaapien naarmui pintaan raapien. Liiasti jos yhdellailla soppa makuansa vailla tarkennetta tarvisi kyllästystä harvisi. Uunosti jos yrittelee vaivoin mitään syrittelee älynkanssa kaverit liepeist tippuu haverit. Näkökulma menoon tärkee hitusesti tarvis järkee sit jo omal painollaan toivotulla ainollaan. Pelkäämällä puuttumia yksiinkohtiin juuttumia jänikses on äkisti olonkulku häkisti. Kulkemista kuvitella älläämisil huvitella arki vaik ei antoisa kymppiinosu kantoisa. Miettimällä menentöjä hyötyisien enentöjä jumitu ei juurilleen käyttöö löytyy tuurilleen. Höppänöinnist luopumalla paineitten ei pahast alla jaksaa säkkiins raahata ylpeillen ei kaahata.
Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu