20161227-Mittavajaana


Itsee tarvii ylläpitää
haivenistaan jotain itää
unhuu elon karikot
aukee annin varikot.
Suremalla sulentoja
kympinohi kulentoja
nollia vaan taulussa
hajaäänii laulussa.

Ellei ole mielest miestä
kuinka yrtteentoivoo tiestä
jäniksehen joutuen
hännemmälle noutuen.
Vahvuudet ei kasva puussa
urnamukset loju kuussa
näppeihin vaan tartussa
mit nyt milloin vartussa.

Poikkipäisist päästä yli
apujakaan enilt hyli
jelppailuja järjestyy
nyrhemmilkin kärjestyy.
Töttäämällä maahan jalat
punnerruksen siitä alat
ovee saaden raolleen
enemmistä jaolleen.

Helpost täällä kampituttuu
töhrii puhdastakin nuttuu
ellei vahdi varjoja
negatiivein tarjoja.
Ulottumil toki estoi
paussintojen kauankestoi
vaihe vaiheelt valostuu
umpipimee valostuu.

Jouduttuna jononhännil
kulutusta riimipännil
ylösmerkkain esteitä
haahuntojen kesteitä.
Simahtamii olen surrut
väärinmenneist huultapurrut
nurjuuttani kironnut
alennuksest vironnut.

Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu