20161227-Luontumillaan


Alistun jos tälle tunnol
mikään ei oo enää kunnol
vaivat mieltä rassaavat
epäkelpoo kassaavat.
Täytyis huoltaa edes mieltä
äkämiä rapsii sieltä
aatellen et elossa
tutus herranpelossa.

Kroppaa nykyy joku rassaa
pilvempiä taivaalkassaa
ymmärrä ei oireita
nuivivia koireita.
Raukaksi ei varaa valuu
eväksenä elonhaluu
se jo itses avittaa
onnempia havittaa.

Menty vähän linjansivus
itsetunnon puutteenhivus
otteet liian löysinä 
pelontunteet köysinä.
Ylhäält tulee tarjoukset
kulloisetkin varjoukset
enempihin ehtimät
välkkyvämpäin lehtimät.

Ulottumat rajalliset
hallintaiset hajalliset
näillä pakko pärjätä
ainakaan ei ärjätä.
Turvana on toiset täällä
selkeämmin seikkoi näällä
ymmärrettäis yhteiset
kasaansaaden lyhteiset.

Vanhuus meille palkanmaksaa
siellä tarpoo jossa jaksaa
eikä kuohuu perässä
ollen kesäterässä.
Jossain vartoo peräseinä
lakoutunut missä heinä
turhaa tuota kiirehtii
malttamatta siirehtii.

Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu