20161208-Murustettua


Tietänyt en väsymisest
nuijivasta räsymisest
joka persail puristaa
henkisestkin kuristaa.
Pitäis sitä,pitäis tätä
ennallensa yrtteet jätä
nupista kun vippailee
tasapaino tsippailee.

Minullekin osin outoo
keljumukseen että noutoo
aiempiaan kaipailee
ei vaan sutjakasti mee.
Odottaisi onnempia
älyisesti ponnempia
vastamyrkyks vähille
selkeyttä nähille.

Kullakin on omans taakka
edistymä taikka raakka
ärheily siis hönttiä
niskast poistaa könttiä.
Unelmiikin joskus oli
tunnonperält noita koli
lipsuvia laittoja
perusteisii haittoja.

Yritelty yht ja toista
lamppu vaan ei kummast loista
hämäryyttä haentuu
epäkelpoo suoltaa suu.
Hillintä kun täs on hukas
kaikenlaiset roidut kukas
itsemoitteen muodossa
paatti pahast vuodossa.

Ihmisyyttä muistamalla
ei niin olemansa alla
kivojakin kasattui
mielenmaasto tasattui.
Verhoi huomilt vetämättä
urkkomista etämättä
hoippuvaista haantia
sekundoista jaantia.

Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu