20161030-Todentoja


mikshän eloon tulee haitat
näivertävät kivunlaitat
ainkin mua rassaavat
hyvää oloo hassaavat.
Ilman oiskin naurunaamal
elinvuosist tukee saamal
keveämpää koenta
poissa väsyst hoenta.

Vanhuus toki tuottaa vaivat
huomiota liikaa saivat
unohtaishan murheensa
tuskaatuovat purheensa.
Yksinään on ikä menty
ohessansa närsyt enty
vielä mieltä kämmittää
sielunpuolta lämmittää.

Erinomast osaamatta
tuolla saral hosaamatta
murusia löytymät
onnempihin töytymät.
Kapeelaisest kuviteltu
riimitteillä huviteltu
nuottejakin rustattu
paprunpintaa mustattu.

Nyt on tätä, ettei mitään
huilii joutuu pakost pitään
toimimiset huventuu
juurillansa silti puu.
Lahoa vaik laitannoissa
onneks yhä omas koissa
rollaattoril ronksuen
apunansa pitää sen.

Pyörätuolkin yhdes nurkas
ikäväks ei moista kurkas
liikku sillä nollassa
turhaa toivoo pollassa.
Nöyryyttä täs pakost oppii
takaiskuist silti koppii
vanhalla on vikansa
useen sortin likansa.

Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu