Vessas' ravoo yötäpitkin harmillisist toimist litkin "sorsa" avun antaja nesteen itseens kantaja. Aamuin pesee, ylösnoustuu nuutenkin kun kroppa houstuu tuosta eteen totutust ilman mitään potutust. Huolitta ei toki täällä orpopoikan kaikkee näällä lonkka, olka, nivelet kipeitäsi hivelet. Kaatumisen vaara suuri tasapainon puutteest juuri monet kerrat nurillaan sit ei haluis kurillaan. Mik ois istuu tuolillansa nälän sammutteessa kansa pirteet kädet toimisi eineen lähel poimisi. Nipseil tarvii nipistellä sukat, housut, vipistellä tökkönäisen jäykkänä itsetunnon näykkänä. Usein uupuu persamuksil eikä pääse hengensuksil jatkossa taas yritet stabiilimpaa pyritet. Elämähän ei niin herkkuu nurjaltpuolelt tulee terkkuu rappiona rungossa murusteinkin hungossa. Yrittelee nupist nyhtää olkoonkin et liikaa yhtää tuokin tyhjää hyödympi pollanseudus työdympi. Raamit raskaisihin heikot tuhdimpii ol veliveikot lähtöviivalt poistossa eräs tähtein loistossa.
Pentti Pohjola 20160929 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu