Kun ei enää mihkään pysty rasittuu siin älynysty sukset ovat ristissä anti upois, mistissä. Pelättykin tuota tilaa että kuilunreunal hilaa mist täs ottais tukea ymmärretyks pukea. Lähes tuota minunkohdal ahtautuvaan saantiin johdal ihmisenä heikkona tulevaisuus peikkona. Mietitty ei hommaa ajois niinpä nyt on moskaa majois älyten ois erillään pasmat somast kerillään. Eristynyt kun on mieli höpöttelyntulvas kieli ota siin nyt tolkkua sydänäänten kolkkua. Jättäydytty jollonjakoon eikä päästä enää pakoon uskallust ei urnooseen äänetöntä, purnooseen. Vielä tarjol uusii päivii ilommista jopa häivii kestettävä kipuja nivelvaivoin lipuja. Ramuisuus on nykytila apuneuvoil pirtis hila tasapainon taantues kompuroinnin jaantues. Ajassa on täällä kulku havitteista monist sulku eikä erhees onnistu jetimmästi ponnistu. Omantunnon herättävä tietoisuutta terättävä närsymiä niukemmal alakuloo hiukemmal.
Pentti Pohjola 20180702 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu