Kaikenlaista tulee mieleen hommelit kun kääntyy pieleen tasapaino hukassa äkist pisii sukassa. Horjuvaa on nykymeno tukevinta selkäkeno ellei sitten lojollaan vaterissa ojollaan. Aient viat nuorentuvat kivun kout tuorentuvat jutulle ei mitään voi iltakellot pian soi. Masentumal vastamyrkkyy purren ulapoille tyrkkyy nurisista piittaamat kysyttäiskään viittaamat. Untelona vähän monil yritystkään ettei lonil eväs näin jää saamatta kivat puolelt jaamatta. Onnni silti että hengis lyijynraskais toki kengis apulaitteit tarvien rollaattorin sarvien. Ihmisenä toisilt hukas kaveruushan siin ei kukas orpuus mieltä viiltänyt toiveet torsoiks hiiltänyt. Yksinänsä elämällä painolastii tyylil tällä avitu ei henkisest vaikkei viennit tenkisest. Keinoi toki käyttämättä polul kuoppii täyttämättä jäänee luullust tukkeisiin yltämättä kukkeisiin. Pitäis löytää aidas aukot mistä peremmälle laukot itsetunnon paikkaus kohdentumain raikkaus.
Pentti Pohjola 20160731 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu