20160530-Hukanestoa

 

Kaikenlaista tulee mieleen
hommelit kun kääntyy pieleen
tasapaino hukassa
äkist pisii sukassa.
Horjuvaa on nykymeno
tukevinta selkäkeno
ellei sitten lojollaan
vaterissa ojollaan.

Aient viat nuorentuvat
kivun kout tuorentuvat
jutulle ei mitään voi
iltakellot pian soi.
Masentumal vastamyrkkyy
purren ulapoille tyrkkyy
nurisista piittaamat
kysyttäiskään viittaamat.

Untelona vähän monil
yritystkään ettei lonil
eväs näin jää saamatta
kivat puolelt jaamatta.
Onnni silti että hengis
lyijynraskais toki kengis
apulaitteit tarvien
rollaattorin sarvien.

Ihmisenä toisilt hukas
kaveruushan siin ei kukas
orpuus mieltä viiltänyt
toiveet torsoiks hiiltänyt.
Yksinänsä elämällä
painolastii tyylil tällä
avitu ei henkisest
vaikkei viennit tenkisest.

Keinoi toki käyttämättä
polul kuoppii täyttämättä
jäänee luullust tukkeisiin
yltämättä kukkeisiin.
Pitäis löytää aidas aukot
mistä peremmälle laukot
itsetunnon paikkaus
kohdentumain raikkaus.

Pentti Pohjola 20160731 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu