Mitä onkaan omavastuu riittäneekö hiestäkastuu vaiko muita mainintoi älyperii painintoi. Totutut on tukeetuovii noitten avul uusiin luovii ylläty ei anneista painavistkaan kanneista. Läheisille soisi onnen eteenpääsyyn vahvan ponnen surua ei kellekään oletteisiin näihin jään. Hyvä sana lämpii mieltä vaivattomast tullen sieltä kateut ei hetkekskään kiitoratan tämän nään. Virheisist kun kokoonpantu sattuvinta nurkan antu lapsest joh min laittunut törmäilyistä vaittunut. Ärsynkipeit kehossamme jarrutteena tehossamme paljot vuodet rankoneet sivuun linjalt vankoneet. Ilmansyytä äkäilyä tukkoisistaan häkäilyä onnemmista erotti kamuisuudest verotti. Ukkopahan nyt on meno liikkupuolest lähes teno paisuneilla koivilla oo nyt minkään hoivilla. Yrittää silt jotain pitää haivenistaan vaikka itää riiminraakin rustata noloo mieltä lustata. Enempään ei riitä eväät vähistäsi pakost leväät puser alta purkua nollaamassa surkua.
Pentti Pohjola 20160731 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu