Läheistä ei koskaan mulla kämppäkamuks että tulla orpopojan polulla karikkeitten kolulla. Eipä viennit laatuisesti ilon onnen taatuisesti paljon jäänyt puuttumaan karikoille juuttumaan. Tykättynä olis toista aurinko ei siten loista rivis taakse tyrkkiä onneks ei silt nyrkkiä. Haluuminen taltutettu evähänä vähän pettu mitä nälkääns nakersi eteentullein takersi. Priimat jäivät löytymättä sitenkin et persaillättä tolloiseksi tuomittu halpahössöön puomittu. Itsemoite ei vie kymppiin kaikki alkaa vuosis tymppiin vikajalal ponnistus josta uupui onnistus. Hengis joten näinkin säilyy mielikuvis kivoi päilyy entisiä etsien läpi tunnonmetsien. Virheisest siis vippauduttu könölleenkin usein kuttu nokan tuossa tuhisten simppelyydest puhisten. Lapsena ol liikaa esteit surujenkin suurten kesteit rahanpuute taakkana ostoslähdöt raakkana. Ellei tuolleen, olis auto köyhänähän tuota hauto rattia kun pyörittäis baanal luullust hyörittäis.
Pentti Pohjola 20160731 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu