20160422-Kavennettuna

 

Osaamistain täs en kehu
takataavii lähel jehu
selkäintakaa kurkkailen
habitustain surkkailen.
Miksi jäinkään kauas jälkeen
yhyttelin olos pälkeen
saalista ei haavissa
tohelost kun kaavissa.

Itseäni tuosta moitin
uskalluksest sivuunloitin
vanhanpojan vaivoja
olennalle kaivoja.
Suunnitteli vaikka mitä
kyyhäämättä sitten sitä
hävettikin avuton
kukkulalle kavuton.

Ystäviä näinkin tarvis
olonkurjaa sillä harvis
luonnikkuutta menoihin
törmäämättä tenoihin.
En oo vähää miehenmalli
puuttuu täysin hermoinhalli
tukistelee tuskailu
varttuvajaan kuskailu.

Vielä kun on hevosnaama
syntymästä föliinsaama
onnesta jäi etäälle
takavasel vetäälle.
Laimeaa ol laittopuoli
persasalla usein tuoli
hommeleissa haitantui
niinkuin vastavirtaan ui.

Silti mielii huomiin mennä
leija vaik ei kauas lennä
tunnepuolta tutkien
aihheistumaa kutkien.
Runsas ikä iloo tuottaa
hyötyisist vaik väkist puottaa
jäljemmällä jurnoota
värssytteitten turnoota.

Pentti Pohjola 20160731 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu