Elämässä jääty sivuun vähyydessä niinkuin hivuun tuolt ei pääse ponnistaan ihmisenä onnistaan. Omaa syytä esteet toki puolivalmiiks olons koki hehkua ei haennois loppaillessa syntykois. Tarvinnut ois terästyä ajois unest herästyä stabiloida toimia löytäin uusii voimia. Päättävänä pärjäilisi eikä esteist ärjäilisi mukautumaa menoihin äkki stoppi tenoihin. Uskallus ol löytymättä timanttisiin töytymättä harmautta haennois vastuupuolen paennois. Jättähytyi toisist toimis herpaantumaa helpost voimis ollaan niukan nauttija kömpelösti auttija. Suunnitteli suurempia perehteisest juurempia mitkä arki kutisti rusinaksi rutisti. Lapsellista leikkimistä ukkoiäs veikkimistä aploodit jäi saamatta ekstran anti jaamatta. Nyt saa olla nurkassansa ikkunasta kurkassansa kevään elkeit tarjolla mist ei minkään harjolla. Alkamiset aikoi loppui jolloin toki oli hoppui niska limas puurtamist leipäns hyväks uurtamist.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu