Kun ei mikään enää suju päättyneenä kaikki huju istualleen lätsähtää vaikka tunniks tuohon jää. Uskottava, voimat hukas taka-alal kaikes pukas auttamisten varassa haannot joten karassa. Tällaiseks ei ainkaan mielis ihan hitukin jo pielis meikä sivuun sysätty vähimmästkin nysätty. Paljot vuodet tähän johti eripäin vaik kuinka pohti nyt on niukast nautintaa onneks apui vielä saa. Rajautuu kun pysyvästi useis kohdis kysyvästi saako yhä toivoa ettei ainaist voivoa. Mielenrauhaa hakiessa nöyrän arkeens vakiessa aamuun onneks herätty kehon esteet perätty. Nivelvaivoi, turvotusta ympär kehon survotusta lähdeppä tuos laittoihin vetoomatta haittoihin. Ei, on nykyy kaiken summa oottotausta pahast tumma valompaan jos virittyis ällipuol ees kirittyis. Vatvomalla tarpeettomii löytää laarist karpeettomii silputtua saantia hanttisista jaantia. Olemiseen ennakointii stabiloittais kummast vointii aukeis salvat saanneille puolehemme jaanneille.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu