Keväimempään jälleen päästy paleltumast vanha säästy tupatilois oleillen rollaattoril poleillen. Vähäiset on hyötyväännöt ymmärtäis vaik joten säännöt joudosta on jaenta unohtees jo haenta. Muistissakin jotain häikkää huljumalla haannot läikkää narunpääst saa yrittäin ettei kaikkeen syrittäin. Ihmisenä oltu pieni vähäväkist minun tieni osannut ei enempää löytämättä menempää. Parittomaks pakkoutunut siinä sitten sakkoutunut haitoist ehkpä säästyä veräjäst kun päästyä. Enhän osais linjal olla hatara kun harteil polla milloin minne mielisi avuttomast kielisi. Vanhan vajaan varaukset nihkehinä siinä sukset esit vaik ois kunnossa pakomieltä tunnossa. Leikinvarjol maleksittu rimojamme aleksittu ihan tuttuu tuhroota jonnisille uhroota. Nöyryys ehkpä ainoo etu siedettävää joten retu kirvelis vaik kulussa valinnat ei sulussa. Turha tukkoi karsastella haalehutuu hengenhella asteit ei saa ylemmäks miettimiä sylemmäks.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu