Kun on tullut turtaikään hotsita ei silloin mikään vaikka kuinka olettais entisjälkii polettais. Minullako yksin tätä ärseät ei rauhaanjätä jaloilleen kun yrittää puolitiehen usein jää. Aiemmin ol sentään voimii leipänseteen pit kun toimii nyt on raukka raihnainen tahtomiini kyyhää en. Ylösnousu haitantunut reippaast täysin vaitantunut seljällänsä rojona turpokoivet ojona. Lepo on siis ainoo keino johon yltää nykymeino unohtaa saa hajansa vikautuneen majansa. Ikävuodet painaa reppuu penkist ettei ylös peppuu funtsailla saa suuntia hyödymmiksi muuntia. Elänyt ei ohjeinmukaan tuskin moni toinen kukaan unta vaikka vireistä irtoa ei kireistä. Sotatila niinkuin mieles ärräpäitten tulva kieles noita tarvii vähentää järkisemmin nähentää. Väsynyt kun ennen yrttöö anheeton se aihii syrttöö pöngät useil ovilla sielu syystä kovilla. Toimia ei topateltu linjemmalle hopateltu ukko älä ääntele ruotelias kääntele.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu