20160220-Taannuntuntua

 

Kerron herkäst haitoistani
niukemmalle laitoistani
enkä piiloon pyrikään
rehtisenä näen tään.
Pino jäänyt päästä vajaaks
linjaisuudestakin hajaaks
mit nyt milloin mietteissä
hajanaista tietteissä.

Rohkeuis se aina petti
ylen lyhyt tuossa ketti
sitomaan ei ruvennut
arvaamatont kuvennut.
Haaveisissa höpsähtelin
pirtinpalkeil köpsähtelin
tilaisuuksii tullut ei
ihan mönkään meini vei.

Ukkona näit ajattelen
kelpoi kehnoist rajattelen
nyhrännät tuos voitolla
pysytty kun loitolla.
Odoteltu sormisuussa
lehtiäk et näkyyk puussa
jonka juurel varttuili
saniaisiin tarttuili.

Miksi jättyi järkisistä
tavoitteista kärkisistä
parempaa ei saannissa
nollemmuutta jaannissa.
Valtasivat itsesyytteet
harmaina kun pysyi nyytteet
jotain nyt on hukassa
ynnämuihin pukassa.

Oletus on yhä tuossa
kaulaamyöten haitansuossa
eikä tikkait tarjolla
paikkailunkaan varjolla.
Tukistelleet toimettomat
kutopuissa loimettomat
valita ei ällännyt
esil osoot tällännyt.

Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu