Yrittelen, pyrittelen epätasaa syrittelen haittojani väistelen tumputsuoran ole en. Näyttäköön vaik vähemmältä ponnisvoimaa löydän tällä arkipäivän kulennalt uuteen aamuun tulennalt. Ihmeitä ei toki löydös jeesaa silti nykytöydös riiminpätkii rustata harmaatansa lustata. Nää on heikkoi kuvioita yksinäisen huvioita päästä irti paineista hysrkyävist laineista. Mieltä täytyy jollain ruokkii sopusoinnun peltoo kuokkii siivilöiden sanoja paprul ylöspanoja. Enempää ei yritetä jarrumuksii syritetä kallokopast haentaa reaaliksi jaentaa. Kuvitellut aina olen sisätilois nyt jo polen ulos ruudust tsiikaust haitoist varmaan liikaust. Ärräpäitkin äkist syntyy estajankkoon jos sin kyntyy mölyllä ei esteitä turha tehdä testeitä. Ovat pelkkii hetkenhukkui sanansuollon niinkuin tukkui irrota noist pitäisi älypuol jos itäisi. Orvoks vähyyt jätätytty linjalt sivuun mätätytty haaveit vaikka haettu pitemmiltä paettu.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu