20160209-Unohteisena

 

Mille täs nyt liputetaan 
kelkasta kun tiputetaan
raihnaisena keholta
estyneenä teholta.
Aatos vaikka joten kulkee
köppänäisyys ovii sulkee
ollen seinäin sisällä
hankaluutten lisällä.

Toivois että yhä jaksais
kupoolissa uutta raksais
että hommat hoituisi
minimaalist noituisi.
Usko ei saa hukkaantua
tuuliajol pukkaantua
ripoja et riittelee
lenkkei toisiins liittelee.

Rauhemmasti, ihan pakko
vuottenpaljoist tulis sakko
jarrutetta käyttäen
stoppiakin näyttäen.
Voimat vuosis vähentyneet
esteisyydet nähentyneet
kapeoituu kulkua
paitsi täyttä sulkua.

Ilo antais elinvoimaa
tukkeisesta sisin soimaa
löytäisi vaan keinoja
entraloimaan meinoja.
Seikkoja jäi ratkomatta
napanuora katkomatta
arkuus esteit asetti
mäkeäns kun lasetti.

Kaverit läh kaikontuneet
nurmenalle paikontuneet
juttuseurast puutetta
orpouteen juutetta.
Ylimmäl on kaikki voima
eikä yllä mielensoima
paras noja kestämiin
lipsumia estämiin.

Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu