Tumppisuus tää tuskaannuttaa ärräpäitkin kuskaannuttaa mihinkään ei kyyhäile haittain alta lyyhäile. Ikää kun on tullut reilust kuis nyt siinä vähää heilust minuuteis jo masentuu rankarojoks asentuu. Luonnonlaki, sanois joku ettei yllä, mihin poku sepä juuri suututtaa persahil kun juututtaa. Haluis mennä, tulla, olla vaatimuksii väsää polla kyvyttömän kynsissä lähes pakol ynsissä. Osannut ei elonsääntöi polunpieleen tuli vääntöi sitkeyt ois tarvinnut ekstrampia varvinut. Naurunalaksikin joutui pökkelöl kun töppyi noutui rauha olost katosi ilontumat patosi. Jälkitautin jättymistä ynnämuihin mättymistä turhaa syitä hakea eristeensä lakea. Vinoutuneet usein viennit metsäänmenneet todentiennit ulal helpost haettui älyttömist saettui. Piilota en pienuuttani nollanlähii tienuuttani ohemmasta otannat kelpoisien sotannat. Miettimättä loppumista juttuin täysin toppumista anteeksantoon luottaen puseralta suottaen.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu