Osaamaton äijä olen yksiijälkii lähes polen enemmäks ei eväitä mitä pramil leväitä. Jälkeenjäännin aina koki toisetkinhan sitä hoki urnausta jatketaan väsymykseen katketaan. Ehdotonta löytämättä hidummalkin ojoo kättä jollainlailla jonossa läpsynmuistoo monossa. Älypäät ei tuohon tyydy kotiinkanneis mihkään hyydy porskuttavat tiellänsä otsaantulleel hiellänsä. Toiveineen voi pyrkii luokse siihenlankaan kukaan juokse erakkona etäällä rankarojoks vetäällä. Höperrelty osaltamme lutuskaiselt posaltamme intoo silt ei herätä tylstynyttä terätä. Väsy vanhaa tietyst vaivaa niinpä joudol polkuuraivaa takamuksil lätsähtäin eh jop remeliksi näin. Kiireet ovat pysyst takan aikoisitten hiiteennakan hyv kun tolpil yrittää estevuoret syrittää. Mikä oli ennen metkaa tiedosta jo kintutletkaa äärehens ei änkeä kaakinraakkiins länkeä. Riittäneet ei eneen rahkeet tila tuli pelkät jahkeet voihan tätä vääntyä polul poikinkääntyä.
Pentti Pohjola 20160429 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu