Jokapäivä jotain uutta hyväkskäyttäin tilaisuutta ettei vanhaans vajoa yritämäst hajoa. Sen ei tarvi olla suurta missä väsyis hengenpuurta lääkkeenä vaan voimille arkisille toimille. Pienikin jo pohjalt nostaa tyhjyydelle niinkuin kostaa usko ainkin vahvistuu otatteissaan lahvistuu. Konstisuus kyl rajallista eduntaantoo vajallista saaduil pakko pärjätä hölmöö vähist ärjätä. Rutiiniksi kangistuen värssyjäni näöl puen ilman että kehuisin älylläni jehuisin. Vieteriä tässä vähän tulokseen oon tullut tähän lähes jonon jatkona oppipuoli katkona. Muisti jos se hyvin leikkais portailnousuu ehkpä veikkais tuo on jäänyt saamatta apukeinoks jaamatta. Näillä vähil väkerretään umpisista näkerretään valoo mieleen päästäen hermostumalt säästäen. Onnistuneil kaikil perhe itsenkohdal tuo ois erhe luonnevika vinottais reppuun huolii pinottais. Yksinäänkin vinoon joutuu ärräpäitä suuhun noutuu keljummilt silt suojassa entistyylil huojassa.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu