Kiitteleiksen päivistäni ilommist ja näivistäni tuntee et on elossa syntienskin pelossa. Moniaita väärintoimii omatunto tuosta roimii lopettuis ees sadatteet ärräpäitten jadatteet. Puhdistuissa haitoistansa laukeheisi moni ansa virittyisi tyynemmin edeltkäsin syynemmin. Huolimaton mones mieles karkeutta liikaa kieles nuijuututtu väänteissä sallittomis jäänteissä. Ympärillä kaunis luonto mik ois paremp esiltuonto hopeenläikkyy vedessä päivittäisest edessä. Unhommassa vaikka elää rinnanreunas kivaa helää pystymättä parempaan kaipausta varempaan. Elämä on annettua osaks toisten kannettua reppuaan voi hiukentaa ärheet ettei aina jaa. Lahjahan on meille suuri jokaiselle passelkuuri turhaa muual kurkkia jost ei saisi urkkia. Väkistehän vähennytään takaseinää lähennytään riittäis sisuu suostua hyödyntäen juostua. Ilman apuu kuinka pärjäis synkil väreil luullust värjäis ovii jäisi akukomat niskassansa taukomat.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu