Ymmärtäähän heikon kunnon painavan sen vuottenrunnon ikä lähes lopussa mihinkään ei hopussa. Näyttynyt on kapee huikku varrellansa joku tuikku ihmisistä etäällä kuorehensa vetäällä. Yritteet ol hepposia mieli liikaa kepposia jälkeenjääty monissa vikaperää lonissa. Tekemiset tuhrauksii liu'un este jarrui suksii kuvitteitten kentällä hetki hetkelt tentällä. Uskonpuute haitanteli lorvailussa mielin eli joutavuutta tarvien muisteluita varvien. Enemmät jäi lukkoihinsa rönähteli tukkoihinsa siit ei hyvää seurannut porukoissa teurannut. Kunnonlasku pakost eessä tovit jopa silmät'veessä unhoisena toisilta liian lojon koisilta. Muuttumaan ei tästä pysty hämyn'takan moni lysty ei vaan eväit korjata pätemillä sorjata. Ainoo hyvä, yhä hengis raskahissa lyijykengis siirtymiä harventain pakolliset työstyy vain. Hölmöö nurjii mainitella unkeit'vastaan painitella Ylhä antaa aikoja jaksettaisiin haikoja.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu