Ilkkukaa vaan riimeintarttuu aina yhä uusii varttuu näähän pitää pystyssä valoo älynystyssä. Täytyisi jos sivuunjättää mappimäärät vintil mättää puutos kipeet tuottaisi oksalt niinkun puottaisi. Sivummalta sit ei huomaa miten arkee mulla puomaa löytyy keinoi toimia riimi'anneist voimia. Helppoo näihin nytkin tarttuu alkua ehk vähän varttuu tempaa sitten tekemään kulunaukoil päästyy, nään. Ihmisseuraa kun ei ole joukkovoimal, miten pole nuppiins tarvii vaivata risukkoaan raivata. Laadusta ei vähää välii hoitu menee ilman hälii siht ei seinään takerru tunto tyhjäst nakerru. Aikoisitten jelppi soitto mistä nykyy täysi loitto vaivoja kun varressa selite ei narressa. Uutta haluu haeskella ihantyhjää paeskella kirjoittelu apuna riimitteitten hapuna. Erilaista tehoo mielis laajemmista lähdöist kielis on vaan rajat laitettu älymmiltä vaitettu. Nyt ei töitä enää niskas romppeet kupeelt hiiteenviskas älläämyst vaan haennas harmaan alta paennas.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu