Rajaisest kun ymmärrystä moni aihe eihän kystä arvailujen varassa sormet ootost harassa. Tunteet monil tukkoisia lapsestsaakka ukkoisia jääntyneinä juurilleen esteiselle muurilleen. Ylen tuttui vanhat keinot oudompia uudet meinot sormen mennes suuhunsa kömpelöityy nuuhunsa. Lauseilla on hauska leikkii yhä tuoret löytää veikkii aiemmis vaik vartunta niskast toimeentartunta. Hälisijöi osa meistä välkyttäen sananpeistä enemmyytens uhrina perusjutut tuhrina. Ilmaisua vailla vetoi omastmielest täysii petoi tarvis kauhust kavahtaa omavähään havahtaa. Uneliail tukkii tarjo repussansa vähänvarjo siin ei tikkail kavuta latuu sujuks havuta. Pärstääns voi kyl pärisyttää ärriäkin tärisyttää ollessansa ojassa nuoravarteen nojassa. Käsitelläis kauempia hehkultansa auempia ytimisii yritteit varvikoitten syritteit. Ellei sisu anna aseit pakko käyttää vanhoi taseit noillakin saa yrittää tukkeitansa syrittää.
Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu