20150908Arjentarjoa

 

Rajaisest kun ymmärrystä
moni aihe eihän kystä
arvailujen varassa
sormet ootost harassa.
Tunteet monil tukkoisia
lapsestsaakka ukkoisia
jääntyneinä juurilleen
esteiselle muurilleen.

Ylen tuttui vanhat keinot
oudompia uudet meinot
sormen mennes suuhunsa
kömpelöityy nuuhunsa.
Lauseilla on hauska leikkii
yhä tuoret löytää veikkii
aiemmis vaik vartunta
niskast toimeentartunta.

Hälisijöi osa meistä
välkyttäen sananpeistä
enemmyytens uhrina
perusjutut tuhrina.
Ilmaisua vailla vetoi
omastmielest täysii petoi
tarvis kauhust kavahtaa
omavähään havahtaa.

Uneliail tukkii tarjo
repussansa vähänvarjo
siin ei tikkail kavuta
latuu sujuks havuta.
Pärstääns voi kyl pärisyttää
ärriäkin tärisyttää
ollessansa ojassa
nuoravarteen nojassa.

Käsitelläis kauempia
hehkultansa auempia
ytimisii yritteit
varvikoitten syritteit.
Ellei sisu anna aseit
pakko käyttää vanhoi taseit
noillakin saa yrittää
tukkeitansa syrittää.

Pentti Pohjola 20160131 (20120802) o pohjola.pentti@gmail.com o PP kotisivu